Jos kertoisin miehestä, joka makasi yhden yön aikana yhdeksän eri naisen kanssa, moni voisi ajatella että puhun pornotähti Ron Jeremystä. Jos kertoisin yli 50-vuotiaasta miehestä joka pukeutui pikkutyttöjen vaatteisiin, mieleesi tulisi ehkä Stefonknee Wolscht, kanadalainen transsukupuolinen aikamies joka hylkäsi vaimonsa ja lapsensa identifioituessaan kuusivuotiaaksi tytöksi ja muuttaessaan perheeseen joka oli valmis adoptoimaan tämän 52-vuotiaan “pikkutytön”. Jos kertoisin saman ikäisestä miehestä, joka antoi kielisuudelmia pienille pojille ja joka sanoi seksin yhdeksänvuotiaan tytön kanssa olevan kuin saisi valita tuoreimman herkun pöydän antimista, ajattelisit että viittaan ehkä vuonna 2011 kuolleeseen brittiläiseen seksirikolliseen Jimmy Savileen, joka oli vuosikymmeniä Prinssi Charlesin uskotuimpia ystäviä. Jos kertoisin miehestä, joka mestautti satoja vääräuskoisia ja antoi sotilaillensa luvan raiskata vangikseen ottamansa seksiorjat, ajattelisit että puhun raakalaismaisen ISIS-järjestön johtajasta Abu Bakr al-Baghdadista. Mutta kaikissa edellä mainituissa tapauksissa olen puhunut vain yhdestä miehestä, profeetta Muhammadista, islaminuskon perustajasta ja Prinssi Charlesin kaukaisesta esi-isästä. 

Mitään tästä en sano sen takia, että yrittäisin loukata tai provosoida tahallaan muslimiystäviäni, jos he sattuvat vierailemaan sivullani. Puhun vain historiallisista tosiasioista, jotka ovat peräisin muslimien omista pyhistä lähteistä, Koraanista ja Haditheista. En väitä, että olisin Koraanin tai islamilaisen perimätiedon asiantuntija ja jokainen muslimi on vapaa haastamaan minut pyhien kirjoitustensa tulkinnan suhteen. Mutta jos totuus tekee kipeää, huomauttaisin että kynä on usein miekkaa mahtavampi. Jos siis haluat osoittaa herjani Allahia ja Hänen profeettaansa vastaan vääräksi, käytä aseenasi kynää, älä miekkaa. Jos islam on sinusta rauhan uskonto ja Muhammed oli täydellinen ihminen, väkivalta – tai sillä uhkailu – rakastetun profeettasi nimessä ei ole aivan paras mahdollinen keino sen osoittamiseen.

Raamattu sanoo, että “totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:32) ja totuus on se, että Jeesus Kristus on ainoa tie Jumalan luokse ja ainoa ovi iankaikkiseen elämään (Joh. 14:6), kun islamin perustaja oli taas pelkkä huijari ja kiero perverssi, jonka kansainvälinen oikeus tuomitsisi tänään kuolemaan rikoksistaan ihmisyyttä vastaan, kuten lasten ja naisten hyväksikäytöstä ja satojen juutalaisten mestaamisesta. Mainitsen ensin ne islamilaiset lähteet, jotka todistavat syytökseni oikeaksi. Tämän jälkeen aion osoittaa kuinka Muhammad ja hänen 600 -luvulla perustettu islamilainen maailmanvaltansa nähtiin edeltä profeetta Danielin näyissä yli tuhat vuotta aikaisemmin. Danielin profetioissa Muhammadia ei identifioida Jeesuksen ja heprealaisten profeettojen seuraajaksi – kuten muslimit uskovat – vaan Antikristuksen edelläkävijäksi. Kuten perustelin kirjassani, hänen verenperijänsä Prinssi Charlesin tulisi täyttää pian sekä Raamatun ennustukset Antikristuksesta että muslimien odotukset Mahdista, islamin messiaasta jonka he uskovat olevan Muhammadin suora jälkeläinen hänen tyttärensä Fatiman kautta (kuten arvovaltainen Burken aateliskalenteri kertoo Prinssi Charlesin olevan).

---

Nabel Qurashi: miksi lakkasin uskomasta että islam on rauhan uskonto?

---

Muhammadin seksuaalinen kieroutuneisuus

Fatima oli Muhammadin tytär hänen ensimmäisestä avioliitostaan Khadijan kanssa, joka oli ensimmäinen islamiin kääntynyt henkilö. Muhammad eli Khadijan kanssa 25 vuotta yksiavioisessa suhteessa tämän kuolemaan asti vuonna 620. Islamilainen ajanlasku alkaa vuodesta 622 jolloin Muhammad muutti Mekasta Medinaan ja muuttui rauhanomaisesta profeetasta yhä vainoharhaisemmaksi, väkivaltaisemmaksi ja seksuaalisesti kieroutuneemmaksi valtionpäämieheksi ja sotapäälliköksi. Khadijan kuoleman jälkeen Muhammad nai yksitoista vaimoa joista yksi oli hänen ystävänsä Abu Bakrin kuusivuotias tytär Aisha. Sahih al-Bukharin hadithikokoelmaa pidetään islamin sunnilaisen päähaaran keskuudessa luotettavimpana lähteenä Muhammadin elämästä heti Koraanin jälkeen. Sahih al-Bukhar (numerot 268 ja 5068) sanoo, että hänellä oli tapana maata kaikkien yhdeksän tai yhdentoista vaimonsa kanssa päivisin ja öisin ja hänen seuraajansa kerskuivat kuinka profeetalle oli annettu tähän “30 miehen voimat”. Saman lähteen hadithi numero 5158 kertoo:

Profeetta (ﷺ) kirjoitti (avioliittosopimuksen) Aishan kanssa kun hän oli kuuden vuoden vanha ja yhtyi häneen hänen ollessaan yhdeksän vuoden vanha ja hän pysyi hänen kanssaan yhdeksän vuotta (so. profeetan kuolemaan asti).

Väite, että avioliitto olisi pantu täytäntöön vasta Aishan murrosiän jälkeen on suorassa ristiriidassa islamin perimätiedon kanssa ja koska vuodet mitattiin 354 päiväisen kuukalenterin mukaan, Aishan todellinen ikä on voinut olla vasta kahdeksan. Sahih Muslimin hadithi numero 3311 kertoo Aishan leikkineen vielä nukeilla, kun hänet tuotiin Muhammadin asuntoon (monet pedofiilit antavat lasten pitää heidän nukkensa, jotta he voivat selvitä paremmin hyväksikäytön aiheuttamasta traumasta):

Aisha (Allah on miellistynyt häneen) raportoi, että Allahin apostoli (Rauha hänen yllään) nai hänet kun hän oli seitsemän vuoden vanha, ja hänet otettiin hänen taloonsa morsiameksi kun hän oli yhdeksän, ja hänen nukkensa olivat hänen mukanaan; ja kun hän (pyhä profeetta) kuoli hän oli kahdeksantoista vuotta.

Islamilaisessa perimätiedossa Aishaa on kutsuttu Muhammadin lempivaimoksi ja uskovaisten äidiksi. Al-Bukharin hadithi numero 5080 kertoo, että Muhammad suosi Aishaa juuri sen vuoksi, että hänellä oli seksuaalista mielihalua enemmän nuoria neitsyeitä kuin kypsiä naisia kohtaan:

Kun menin naimisiin, Allahin lähettiläs (ﷺ) sanoi minulle, “Minkä tyyppisen naisen nait?” Vastasin, “Avioiduin vanhempaan naiseen”. Hän sanoi, “Miksi sinulle ei ole mieltymystä neitsyeihin ja heidän hyväilemiseen?” Jabir myös sanoi: Allahin lähettiläs (ﷺ) sanoi, “Miksi et nai nuorta tyttöä, niin että voisit leikkiä hänen kanssaan ja hän sinun kanssasi?”

Shahih al-Bukharin hadithissa numero 3411 Muhammad vertaa seksiä lasten kanssa tuoreemman ja paremmalta maistuvan lihan syömiseen:

Allahin lähettiläs (ﷺ) sanoi, “monet muslimimiehet saavuttavat täydellistymisen (asteen) mutta yksikään naisten keskuudessa ei saavuta tätä astetta paitsi Asia, Faaraon mies, ja Maria, Imranin tytär, ja epäilemättä Aishan ylemmyys muihin naisiin on kuin Tharidin (so. ruokalaji) ylemmyys muihin ruokalajeihin.

Nuorten tyttöjen lisäksi Muhammadin mielenkiinto kohdistui myös nuoriin poikiin. Musnad Ahmadin hadithi numero 16245 antaa ymmärtää, että hän lupasi seuraajilleen vapautusta helvetin ikuisesta rangaistuksesta mikäli he suostuisivat hänen seksuaalisiin pyyntöihinsä:

[Mua’wiya sanoi]: Näin profeetan imemässä Alin pojan Al-Hassanin kieltä tai huulia, olkoon Allahin rukoukset hänen yllään. Sillä yksikään kieli tai huulet joita profeetta imee ei tule olemaan vaivattu (helvetin tulessa).

Vielä kiusallisemmaksi tämän kuvauksen tekee se tosiasia, että al-Hassan oli Muhammadin tyttärenpoika, joka syntyi Medinassa kahdeksan vuotta ennen profeetan kuolemaa. Eli sen lisäksi, että Muhammad oli sukupuoliyhteydessä ystävänsä yhdeksänvuotiaan tyttären kanssa, hän imeskeli myös oman tyttärenpoikansa kieltä. Muhammad itse oli tuohon aikaan yli 50 -vuotias mies. Minkälainen mies toimii tällä tavoin? Juuri kun kuvittelit ettei tämä voisi muuttua enää tämän pahemmaksi, islamin perimätieto antaa meille yhä oudompia yksityiskohtia profeetan elämästä. Shahih al-Bukharin hadithi numero 2442 kertoo seuraavan tapauksen profeetan epänormaalista käytöksestä:

Älä loukkaa minua koskien Aishaa. Ilmestys ei tule minulle jos olen pukeutunut muiden muiden naisten kuin Aishan vaatteisiin.

Muutkin hadithit kertovat siitä (yläpuolinen linkki) kuinka profeetalla oli tapana pukeutua Aishan yöpukuun maatessaan tämän kanssa sängyssä. Muhammad siis uskoi, että hän sai sanomia Allahilta kun hän oli pukeutunut pikkutytön alusvaatteisiin. Edes transsukupuolinen Stefonknee Wolscht ei ole niin häiriintynyt, että hän uskoisi Jumalan puhuvan hänelle ilmestyksen kautta vain sillä ehdoin kun hän identifioituu kuusivuotiaan pikkutytön ruumiiseen. Raamattu on jälleen hyvin selväsanainen siinä miten Jumala suhtautuu ristiinpukeutumiseen ja siihen liittyvään transseksuaalisuuteen.

Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi. – 5. Moos. 22:5

Kun islamin kriitikot kutsuvat Muhammadia pedofiiliksi, muslimit yleensä loukkaantuvat ja alkavat syyttää heitä islamofobiasta, rasismista tai kiihkoilusta. Mutta huolimatta siitä miten yhteiskunta suhtautui aikuisten ja lasten välisiin avioliittoihin 600 -luvun Arabiassa, nykyisessä kielenkäytössä hän olisi pedofiili sanan täydessä merkityksessä. Vaikka kansankielessä pedofiili-leimaa sovelletaan usein hyvin löyhästi jokaiseen aikuiseen, joka kokee seksuaalista vetovoimaa ala-ikäisiin lapsiin ja nuoriin, lääketieteellisesti pedofiili tarkoittaa kuitenkin aikuisia, jotka kokevat seksuaalista vetoa tai ovat olleet sukupuoliyhteydessä alle murrosikäisten lasten eli 11 -vuotiaiden ja sitä nuorempien kanssa. Aikuisten seksuaalista mielenkiintoa murrosiän ylittäneisiin teineihin kutsutaan termillä hebefilia tai ephebopfilia. Vaikka uskon että kumpikin on ehdottomasti väärin, hebefilia on erotettava varsinaisesta pedofiliasta. Moraaliselta kannalta vauvojen ja pikkulasten raiskaaminen on myös vakavampi rikos kuin aikuisten seksisuhde sukukypsyyden saavuttaneiden teinien kanssa.

Jos pidät pedofiliaa normaalina ja moraalisesti hyväksyttävänä käytöksenä, toivon että hakeudut hoitaan tai että joku ilmiantaa sinut poliisille. Jos taas kuulut siihen enemmistöön, joka pitää sitä inhottavana ja moraalisesti tuomittavana asiana, et voi kiistää etteikö islamin perustaja olisi ollut seksuaalisesti kieroutunut lasten hyväksikäyttäjä. Jokaisen muslimin tulee kohdata tämä asia. Joko Shahih al-Bukharin (kuin muidenkin hadithien) perimätieto Muhammadin elämästä on virheellistä tai sitten hän oli likainen pedofiili, jota yksikään vastuullinen vanhempi ei päästäisi omien lastensa lähelle jos hän eläisi tänään. Jos kuulut muslimeihin, jotka hylkäävät hadithien historiallisen aitouden – kuten tekee islamin sisällä vaikuttava lahko nimeltä koranistit – ja luotat ainostaan Koraaniin jumalallisesti innoitettuna historiallisena lähteenä profeetan elämästä, silloin asia muuttuu entistäkin pahemmaksi. Muhammad ei nimittäin nainut vain alle murrosikäistä lasta, vaan antoi luvan hänen seuraajilleen tehdä myös samoin. Koraani kertoo, että muslimeilla on lupa pitää vaimoja, jotka eivät ole saaneet vielä ensimmäisiä kuukautisiaan. Koskien profeetan ohjeita avioeroon, Suura 65:4 sanoo:

Niille vaimoistanne, joiden kuukautiset ovat keskeytyneet, tai jos olette tästä epävarmoja, olkoon koekautensa, kolme kuukautta, samoin niille, joille kuukautiset eivät ole alkaneet; mutta raskailla vaimoilla tämä aika kestäköön aina siihen asti, kunnes he ovat synnyttäneet. Sille, joka noudattaa Jumalan tahtoa, Hän helposti ratkaisee kaikki pulmat.

Englanniksi: And those who no longer expect menstruation among your women – if you doubt, then their period is three months, and [also for] those who have not menstruated. And for those who are pregnant, their term is until they give birth. And whoever fears Allah – He will make for him of his matter ease.

Arabiaksi: وَاللَّائِي يَئِسْنَ مِنَ الْمَحِيضِ مِن نِّسَائِكُمْ إِنِ ارْتَبْتُمْ فَعِدَّتُهُنَّ ثَلَاثَةُ أَشْهُرٍ وَاللَّائِي لَمْ يَحِضْنَ ۚ وَأُولَاتُ الْأَحْمَالِ أَجَلُهُنَّ أَن يَضَعْنَ حَمْلَهُنَّ ۚ وَمَن يَتَّقِ اللَّهَ يَجْعَل لَّهُ مِنْ أَمْرِهِ يُسْرًا –

Siansaksaksi: Sᴉllä uᴉᴉu ou ſnɯɐlɐ ɯɐɐᴉlɯɐɐ ɹɐʞɐsʇɐunʇ’ ǝʇʇä ɥäu ɐuʇoᴉ ɐᴉuoʞɐᴉsǝu Ԁoᴉʞɐusɐ’ ǝʇʇǝᴉ ʎʞsᴉʞääu’ ɾoʞɐ ɥäuǝǝu nsʞoo’ ɥnʞʞnᴉsᴉ’ ʌɐɐu ɥäuǝllä olᴉsᴉ ᴉɐuʞɐᴉʞʞᴉuǝu ǝläɯä˙ Sᴉllä ǝᴉ ſnɯɐlɐ läɥǝʇʇäuʎʇ Ԁoᴉʞɐɐusɐ ɯɐɐᴉlɯɐɐu ʇnoɯᴉʇsǝɯɐɐu ɯɐɐᴉlɯɐɐ’ ʌɐɐu sᴉʇä ʌɐɹʇǝu’ ǝʇʇä ɯɐɐᴉlɯɐ ɥäuǝu ʞɐnʇʇɐusɐ dǝlɐsʇnᴉsᴉ˙ ſoʞɐ nsʞoo ɥäuǝǝu’ sᴉʇä ǝᴉ ʇnoɯᴉʇɐ; ɯnʇʇɐ ɾoʞɐ ǝᴉ nsʞo’ sǝ ou ɾo ʇnoɯᴉʇʇn’ ʞosʞɐ ɥäu ǝᴉ olǝ nsʞounʇ ſnɯɐlɐu ɐᴉuoʞɐᴉsǝu Ԁoɾɐu uᴉɯǝǝu˙ (Tämä olikin itseasiassa Johannes 3:16:nnen kirjaimellinen käännös).

Muslimiapologeetat väittävät, ettei vahvistettu kohta viittaisi lapsimorsiamiin vaan “aikuisiin naisiin, jotka ovat saavuttaneen täys-ikäisyyden, mutta jotka eivät voi saada kuukautisia johtuen joko sairaudesta tai koska naisilla vain kestää pidempään saada kuukautisensa.”  Heidän ainoa perusteensa tähän keinotekoiseen puolustukseen on se, ettei jakeessa mainita erityisesti sanaa “lapsi” vaan “nainen”, joka viittaa aikuiseen naiseen. Mutta jos luemme tämän jakeen kaikkein kirjaimellisimmalla tavalla, ei se jätä epäilystä siitä että tässä on viitattu naisen kolmeen ikävaiheeseen. Ensimmäisenä puhutaan keski-ikäisistä naisista, joiden kuukautiskierto on jo päättynyt ja jotka eivät voi saada siten enää lapsia, toisena mainitaan naiset joiden kuukautiskierto ei ole vielä alkanutkaan eli alle 12 -vuotiaat tyttölapset ja kolmantena jae viittaa näiden ikävuosien välissä oleviin hedelmällisiin naisiin.

Lisäksi, kun huomioimme Muhammadin itsensä naineen kuusivuotiaan Aishan, on selvää ettei tämä jae aseta muslimimiehille mitään ikärajaa avioliiton solmimisen ja sen täytäntöönpanon (hääyön) suhteen. Muhammadin oman esimerkin valossa ikäraja jolloin mies voi yhtyä naiseen on yhdeksän vuotta, mutta missään ei ole sanottu etteikö muslimit voisi yhtyä myös tätä nuorempiin. Tämä selittää myös sen miksi monet muslimioppineet ovat antaneet siunauksen lapsiavioliitoille, mitkä ovat yhä suuri yhteiskunnallinen epäkohta monissa muslimimaissa. YK:n väestörahaston mukaan 46% Afganistanin naisista avioituu ala-ikäisinä, 15% heistä alle 15 -vuotiaana ja 60-80% avioliitoista on pakkoavioliittoja.  Väestörahaston verkkosivun mukaan syyt lasten ja vanhojen ukkojen välisiin pakkoavioliittoihin on “kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia. Jotkin papit käyttävät myös tiettyjä islamilaisten tekstien tulkintoja oikeuttamaan tämän käytännön.” 

Vaikka verkkosivu kertoo pakkoavioliittojen olevan islamin vastaisia, Suura 65:4 ja Hadithien perimätieto Aishasta on selvä osoitus siitä miten islamin pyhät tekstit itsessään on perimmäisenä syynä siihen miksi nämä muslimimaat eivät ole uudistuneet länsimaiden mukana vaan jämähtäneet keskelle pimeää keskiaikaa. Silti islamia myötäilevä vasemmisto protestoi paljon äänekkäämmin kun Raamattuun nojaavat oikeistokonservatiivit eivät “suostu päivittymään 2010 -luvulle” suhteessaan homoavioliittoihin, transsukupuolisten oikeuksiin, yms. radikaalivasemmistolaisiin yrityksiin murtaa yhteiskuntamme juutalaiskristillinen arvoperusta. Mutta kumpi on suurempi paha vasemmistolle? Korkeintaan sukupolven vanha “koti, uskonto ja isänmaa” -arvomaailma jonka puolesta meidän isämme ja isoisämme antoivat henkensä talvi- ja jatkosodassa, vai keskiajalle jämähtänyt islamilainen arvomaailma, jonka puolesta osa muslimeista  on valmiita tappamaan homoseksuaaleja ja transseksuaaleja ja uhraamaan itsensä jihadissa länsimaita vastaan. Ilmeisesti ensiksi mainittu.

Raamatun suhde pedofiliaan

Muslimiapologeetat eivät voi väistellä tätä ongelmaa vetoamalla siihen, että Muhammadin elinajan Arabiassa lapsiavioliitot olivat osa vallitsevaa kulttuuria eikä niitä pidetty tuomittavana samalla tavoin kuin tämän päivän läntisessä sivilisaatiossa. Jos näin on sitten ollutkin, se ei tee tyhjäksi absoluuttisten ja universaalien arvojen olemassaoloa. Mikäli uskot ehdottomiin ja muuttumattomiin moraaliarvoihin, jotka eivät ole sidoksissa ympäröivään kulttuuriin tai historialliseen aikakauteen, ja mikäli uskot että lasten hyväksikäyttö on väärin aikakaudesta tai kulttuurista riippumatta, silloin et voi paeta mitenkään sitä etteikö 53 -vuotiaan miehen yhtyminen yhdeksenvuotiaan tytön kanssa olisi ollut moraalisesti väärin ja vastenmielinen teko. Muhammadin käytös lapsia kohtaan on totaalinen vastakohta siihen miten Jeesus kohteli lapsia. Matt. 18:1-5 kertoo:

Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: “Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: “Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.

Heti perään Jeesus viittaa siihen miten vakavasti Hän suhtautui lasten hyväksikäyttöön:

Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.

Kreikan sana “viettelee” on tässä yhteydessä skandalizó, minkä Strongin sanahakemisto sanoo merkitsevän, “saada aikaan kompastuminen, saada aikaan lankeaminen syntiin, saada aikaan tuohtuneeksi, järkyttyneeksi, loukatuksi tuleminen”. Sanan perusmuoto skandalon on alkuperä sanalla “skandaali” ja tarkoitti “viholliselle asetettua ansaa, moraalisen pahennuksen syytä”. Nykyisin sanaa käytetään useimmiten yhteyksissä missä joku jää kiinni moraalittomista teoista tai seksuaalisista rikkomuksista (esim. katolisen kirkon pappien pedofiliaskandaali). Vaikka yläpuolinen kuvaus voidaan ymmärtää laajemmassa merkityksessä koskevan mitä tahansa syntiä johon aikuiset viettelevät lapset, ilmaisu “jos sinun silmäsi viettelee sinua…” ymmärretään usein viittauksena seksuaaliseen himoon ja tässä kontekstissa Jeesus olisi kohdistanut puheensa aikuisille joiden epäterveet vietit houkuttelevat vahingoittamaan lapsia seksuaalisessa tarkoituksessa. Tätä tulkintaa tukee myös lasten viettelyn merkitys, “saada aikaan tuohtuneeksi, järkyttyneeksi, loukatuksi tuleminen”.

Vaikka Jeesus ei olisikaan tarkoittanut käden irtihakkaamista ja silmän poisrepimistä kirjaimellisena ohjeena, tällä esimerkillä Hän painotti lähinnä sitä miten vakavana syntinä Jumala pitää lasten viattomuuden turmelemista seksuaalisessa hyväksikäytössä ja ne jotka sellaiseen syyllistyvät ovat ansainneet helvetin ikuisen tulen. Tämä on vakava varoitus jokaiselle katolisen kirkon pedofiilipapille ja kristitylle johtajalle, jotka ovat syyllistyneet lasten hyväksikäyttöön tai hyväksikäyttäjien suojeluun. Vaikka Jeesus sovitti Golgatan ristillä meidän kaikki syntimme, Jumala näkee ja kuulee jokaisen hyväksikäytetyn lapsen kokeman vääryyden ja Hän on myös oikeudenmukainen Jumala, joka antaa jokaiselle tekojensa mukaan. Ne jotka tekevät vääryyttä lapsille samalla kun kantavat Jeesuksen nimeä ja Hänen ristiään, ovat syyllistyneet vakavaan syntiin ja ovat teoillaan ristiinnaulinneet Hänet uudestaan ja häpäisseet Hänen pyhän nimensä viattomien lasten edessä (Hepr. 6:6).

Muhammad versus ISIS

Kun Raamattu käskee miesten rakastaa vaimojaan “niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä” (Ef. 5:25), Koraani ohjeistaa miehiä kurittamaan (kirjaimellisesti: lyömään) “uppiniskaisia” vaimojaan (Suura 4:34). Mutta tätäkin pahempaa on se että Koraani antaa muslimeille luvan pitää myös seksiorjia (ja siten lyömään heitä jos he eivät alistu miehen seksuaalisiin pyyntöihin). Suura 4:24 sanoo sen suomalaisessa käännöksessä:

Samoin (ovat kielletyt teiltä) kaikki naidut naiset lukuunottamatta niitä orjattaria, jotka ovat joutuneet haltuunne (oston tai sodan kautta). Nämä rajat on Jumala teille määrännyt. Mutta kaikki, mitä tämä ei rajoita, on teille sallittua, joten voitte omaisuudellanne tavoitella muita naisia, elääksenne heidän kanssaan aviossa, harjoittamatta haureutta. Mutta teidän on annettava aviolahja niille, joilta etsitte yhdyselämän nautintoa. Siitä ei teille syntiä koidu, mitä ehkä yli velvollisuuden (s.o. aviolahjan) sovitte keskenänne; Jumala on kaikissa asioissa tietävä, viisas.

Sunan Abi Dawudin hadithi numero 2155 kertoo tapauksen missä Muhammad eräällä sotaretkellään voitti vihollisen ja otti heidät vangikseen. Kun profeetan sotilaat olivat vastahakoisia yhtymään pakanoiden vaimoihin, silloin Allah itse sekaantui tapahtumiin ja lähetti sotilaille yllä mainitun Koraanin jakeen kertoakseen heille, että vääräuskoisten vaimot “ovat heille laillisia kun he saattavat loppuun odotusaikansa” (eli raskaanakin olevat pakanoiden vaimot oli luvallista riistää heidän miehiltään ja ottaa muslimeille seksiorjiksi lapsen syntymän jälkeen). Kun siis ISIS harjoittaa tänään ihmiskauppaa ja kaappaa naisia seksiorjiksi miehittämiltään aluilta, tämä perinne palaa aina profeetta Muhammadin päiviin asti. Kun poliittisesti korrektit läntiset toimittajat ja läntisiä arvoja kunnioittavat maltilliset muslimit sanovat, ettei ISIS edusta todellista islamia, on kysyttävä että kuka sitten edustaa jos islamin perustaja itse sanoi, että muslimeilla on lupa harjoittaa ihmiskauppaa valloittamillaan alueilla.

Kuinka moni on kuullut esimerkiksi valkoisesta orjuudesta? Orjuus oli yleinen käytäntö koko islamin historiassa ja yli miljoona eurooppalaista naista, lasta ja miestä kaapattiin muslimien taholta orjiksi Pohjois-Afrikkaan 1500 -1700 -luvuilla (yhdessä miljoonien ei-eurooppalaisten kanssa). Tämä päättyi vasta 1900 -luvulla, kun kristillinen Eurooppa oli kieltänyt orjuuden universaalisti ja kolonisoinut suurimman osan Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä. Mutta meidän vasemmistolaisen ideologian kyllästyttämä lehdistö ja koulutusjärjestelmä on aivopessyt monet etenkin milleniaalisesta sukupolvesta uskomaan kuinka rasistinen ja sortava valkoinen kristitty Eurooppa on ollut muuhun maailmaan nähden ja siksi meidän tulee nyt hylätä ajatus juutalaiskristillisen Euroopan moraalisesta ylemmyydestä muihin sivilisaatioihin nähden ja mukautua jälkikristillisen Euroopan monikulttuurisiin arvoihin missä Koraania ei pidetä sen väkivaltaisempana kirjani kuin Raamattuakaan eikä sharia -lakia nähdä uhkana juutalaiskristillisen uskon synnyttämille käsityksille universaaleista ihmisoikeuksista.

Väite “islam on rauhan uskonto” ei perustu kylmän rationaalisiin historiallisiin tosiasioihin, vaan on lähinnä tunteellinen vastareaktio siihen että rauhaa rakastavat muslimit ovat joutuneet vihapuheen ja rasististen stereotypioiden maalitauluksi islamistien harjoittaman verenvuodatuksen johdosta. Koko islamin historia on kuitenkin sotien, valloitusten ja verenvuodatuksen historiaa. Tarina muslimeista lännen imperialismin ja ristiretkien uhreina alkoi muotoutua vasta 1900 -luvulla, kun länsi oli kasvanut sen sotilaallisessa voimassaan ja sitä avittavissa tieteellisissä läpimurroissaan islamilaisen maailman edelle ja kykeni valloittamaan suurimman osan muslimimaailmasta 1800 -luvun lopusta 1900 -luvun alkuun jolloin islamilaisen vallan viimeinen linnakke – Ottomaani imperiumi –  kukistettiin brittien toimesta ensimmäisessä maailmansodassa. Monet lännessä ovat kuitenkin unohtaneet täysin, että ensimmäisen vuosituhantensa aikana islamin historia oli voitokkaiden valloitusten aikaa muslimien miehittäessä noin kaksi kolmasosaa kristittyjen hallitsemista maista 1100 -lukuun mennessä jolloin ristiretket alkoivat paavi Urbanus II:n yllytyksestä.

Ristiretkien alkuperäisenä tarkoituksena oli suojella Jerusalemin pyhiä paikkoja ja kristittyjä pyhiinvaeltajia Seldžukien turkkilaisimperiumin harjoittamalta vandalismilta ja estää islamin laajeminen Balkanille (muslimit olivat edenneet Eurooppaan jo 700 -luvulla valloittaessaan Iberian niemimaan) ja sieltä kohti Roomaa. Kristikunnan viidestä uskonnollisesta  pääkaupungista  – Rooma, Konstantinopoli, Alexandria, Antiokia ja Jerusalem – missä sijaitsi Rooman imperiumin viisi piispallista patriarkaattia, neljä oli langennut muslimien käsiin 1400 -luvun loppuun mennessä jolloin länsi alkoi etsiä uusia kauppareittejä itään, kun turkkilaiset olivat valloittaneet Konstantinopolin ja torpedoineet silkkitien itään. Tämä käynnisti suurten löytöretkien aikakauden kun Kolumbus “törmäsi” Amerikkaan matkallaan Itä-Aasiaan ja Vasco da Gama avasi merireitin Intiaan purjehtimalla ensimmäisenä eurooppalaisena Afrikan ympäri vuonna 1498. Kristillisen Euroopan kolonialistinen historia ei ole kuitenkaan millään tapaa verrannollinen islamin historiaan “miekan uskontona” sillä Jeesus sanoi, “Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.” (Matt. 26:52)

Euroopan kolonialismi ei syntynyt Jeesuksen sanojen tai Raamatun tekstien yllyttämänä (muutenhan sen olisi pitänyt alkaa Jeesuksen opetuslasten taholta 15 vuosisataa aikaisemmin) vaan Euroopan kansojen taloudellisten intressien ja merenkulkua koskevan sotateknisen ylivallan sivutuotteena. Samaan aikaan vaikuttanut protestanttinen uskonpuhdistus suhtautui paljon kielteisemmin sotaan ja imperialismiin kuin katolinen kirkko vaikka niin katoliset kuin protestantitkin näkivät sen myös mahdollisuutena saavuttamattomien kansojen evankeliointiin. Mutta toisin kuin islamin kohdalla, ei ole mahdollista löytää suoraa syy-seuraus suhdetta evankeliumin tekstien ja Euroopan kolonialismin välillä. Jeesuksen lähetyskäsky kaikkien kansojen evankelioimiseksi (Matt. 28:19) ei ollut käsky tarttua miekkaan tämän saavuttamiseksi, koska muuten Hän olisi puhunut itseään vastaan. Myös Paavali vahvistaa sen, ettei Jeesus kutsunut meitä sotaan näkyvää pahaa vastaan vaan näkymätöntä:

Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. – Ef. 6:12-15

Vertaa tätä ns. miekkajakeeseen Suura 9:5:ssä: “Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen.” Islamin oppineiden mukaan Koraanin yhdeksäs suura on sen myöhäisin luku koska Koraania ei ole koottu kronologisessa järjestyksessä. Tämä suura on myös Koraanin väkivaltaisin ja kumoaa siten kaikki rauhanomaiset jakeet, koska Islamin opetuksen mukaan myöhemmin annettu jae tekee tyhjäksi varhaisemman jakeen, kuten vuodelta 614 peräisin olleen määräyksen, joka sanoo: “Uskonnossa ei ole mitään pakkoa” (Suura 2:256). Kun Jeesus sanoi, “Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat” (Matt. 6:27-28), Muhammad sanoi (Suura 8:12),

Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: “Olen kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa.” Ja tämä siksi, että he niskoittelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, sillä jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan. Tässä on rangaistus teille; maistakaa sitä siis! Uskottomia varten on tulen tuska.

Vääräuskoisten mestaaminen ei ole ISISin keksintöä. Profeetta Muhammad itse kehotti muslimeita tekemään näin ja tästä syystä se on ollut yleinen teloitustapa kautta islamin historian mm. Ottomaani Imperiumissa ja tänään myös Saudi-Arabiassa. 700 -luvulla elänyt arabihistorioitsija Ibn Ishaq, joka kokosi suullisten traditioiden pohjalta elämäkerran islamin perustajasta, sanoi Muhammadin itsensä määränneen jopa 900 juutalaisen miehen ja murrosikäisen pojan mestaamisen Trenchin taistelussa keväällä 627. Jopa ISIS ja Saudi-Arabia, joka mestaa keskimäärin 100 ihmistä vuodessa, kalpenee tämän rinnalla. Vuosina 622 – 632, jolloin Muhammad hallitsi sotaherrana Medinassa, hän osallistui henkilökohtaisesti 86 taisteluun pakanoita vastaan eli noin yhdeksään taisteluun vuoden aikana. Vain Jumala yksin tietää kuinka monta ihmistä kuoli näiden veristen yhteenottojen aikana joita “rauhan uskonnon” perustaja itse johti ja yllytti sodassaan vääräuskoisia vastaan. Suura 9:29 kiteyttää islamin perimmäisen päämäärän, jonka Muhammad antoi seuraajilleen ennen kuolemaansa:

Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.

---

Ben Shapiro: Myytti radikaalien muslimien pienestä vähemmistöstä.

---

Islamin nousu Raamatun profetiassa

Jokaisen eskatologiasta kiinnostuneen kristityn tulisi kysyä itseltään, että miksi niin maailmanhistoriallisesti merkittävää tapahtumaa kuin islamin nousua ei olisi ennustettu Raamatun profetioissa. Koska useimmat profetiat Raamatussa on annettu juutalaisesta perspektiivistä, ne sivuavat yleensä vain sellaisia tapahtumia tulevaisuudessa joilla on historiallista painoarvoa Israelin maan ja valitun kansan kannalta. Niinpä Raamatun profetioiden ei tule odottaa mainitsevan mitään esimerkiksi Tšingis-kaanin mongoolivaltakunnan noususta ja tuhosta vaikka se laajeni historian toiseksi suurimmaksi valtakunnaksi (Korean niemimaalta aina Lähi-Itään ja Itä-Eurooppaan asti) heti Brittiläisen imperiumin jälkeen eikä kukaan kyseenalaista sen nousun historiallista painoarvoa. Mutta mongoolivaltakunta ei valloittanut Israelin maata toisin kuin islamilainen maailmanvalta. Eikä sillä ollut niin suurta vaikutusta juutalaisten historiaan kuin islamilla on ollut etenkin vuoden 1948 jälkeen.

Lisäksi, mongoolivallan nousu ja tuho oli vain puolitoistavuosisataa kestänyt väliepisodi keskellä pimeää keskiaikaa. Islamin nousu jätti sitä vastoin pysyvän jäljen maailmanhistoriaan, kun se kukisti Itä-Rooman valtakunnan turkkilaisten valloittaessa Konstantinopolin vuonna 1453 ja vaikutti suoraan myös Kaarle Suuren – “Euroopan isän” – nousuun ja sen mukana katolisen paavinvallan syntyyn 700 -luvulla. Ehkä hieman ironista, mutta meidän läntisen sivilisaatiomme synty on velkaa paljolti Muhammadille koska ilman arabien nousua ei olisi myöskään Kaarle Suurta, paavinvaltaa, ristiretkiä, Espanjan takaisinvaltausta kristityille, Kolumbusta, inkvisitiota, uskonpuhdistusta ja muita käänteentekeviä murroshetkiä läntisen maailman historiassa, jotka loivat nykyisen kaltaisen läntisen sivilisaation. Nykysukupolvi on niin tietämätön historiasta, että se kuvittelee islamin olevan pelkkä uskonto vaikka se oli suurimman osan sen historiastaan Muhammadin seuraajien hallitsema kalifikunta eli maailmanvalta jota hallitsi profeetan poliittinen ja hengellinen perillinen. Ensimmäinen kalifaatti oli profeetan lapsmorsiamen Aishan isän Ali Bakrin perustama Rashidun kalifaatti (632 – 661).

Tätä seurasi ensin Ummaijadien kalifaatti (661 – 750), sitten Abbasidien kalifaatti (750 – 1517) ja lopulta Osmannien tai Ottomaanien kalifaatti (1517 – 1924), joka oli viimeinen suuri islamilainen maailmanvalta ennen sekulaarin Turkin ja arabinationalismin syntyä. Islamin päähaara eli sunnilaisuus hyväksyy näiden jokaisen neljän kalifaatin laillisuuden Muhammadin perustaman umman eli uskovien yhteisön historiallisena jatkumona. Kun Irakin ja Syyrian Islamilainen valtio (ISIS) julisti itsensä kalifaatiksi kesällä 2014, sen päämääränä oli palauttaa islamilaisen maailmanvallan menetetty kunnia ja herettää henkiin aidoksi islamilaiseksi hallintomuodoksi katsottu kalifikunta, mikä oli yhdistänyt islamilaista maailmaa 1300 vuoden ajan. Jihadisteille nykyiset arabivaltiot ovat laittomia koska ne muodostettiin Ottomaani imperiumin hajoamista seuranneen sekularisaatio prosessin seurauksena ja läntisten “ristiretkeläisten” kuten Iso-Britannian ja Ranskan tuella. Se on tämä Muhammadin perustama poliittinen ja hengellinen maailmanvalta, jonka profeetta Daniel näki edeltä ja assosioi sen viimeiseen Antikristus-hahmoon.

Danielin kirja sisältää itseasiassa hyvin seikkaperäisen ja historiallisesti tarkan kuvauksen niistä tapahtumista, jotka edelsivät ja seurasivat islamin nousua ja jotka huipentuivat Itä-Rooman kaatumiseen, kun islamin neljäs kalifaatti eli turkkilainen Ottomaani dynastia valloitti vuonna 1453 Konstantinopolin ja teki siitä uuden pääkaupunginsa Itä-Rooman islamilaisena perillisenä. Tämän jälkeen islam eteni vielä Balkanille ja aina Euroopan kulttuurisena keskuksena pidetyn Wienin porteille saakka missä sijaitsi Euroopan vaikutusvaltaisimman hallitsijasuvun Habsburgien valtaistuin. Kun turkkilaiset häädettiin Euroopan sydämestä lopullisesti vuoden 1683 Wienin piirityksen jälkeen, imperiumi aloitti hitaan taantumisen ja 1800 -lukuun mennessä suurvallat kutsuivat sitä “Euroopan sairaaksi mieheksi”, joka oli kypsä imperialististen valtojen, kuten Venäjän, Ranskan ja Iso-Britannian kolonisoitavaksi. Vaikka Egypti joutui Britannian protektoraatiksi jo 1882 ja Balkanin kristilliset kansat olivat irtaantuneet Ottomaanien vallasta vuosisadan loppuun mennessä, imperiumin lopullinen kuolinisku tuli vasta ensimmäisessä maailmansodassa, kun se liittoutui keskusvaltojen puolelle Britanniaa, Ranskaa ja Venäjää vastaan.

1830 -luvulla alkunsa saaneen John Nelson Darbyn ja hänen opetuslapsensa Cyrus Ingerson Scofieldin kehittämä dispensationalistinen profetiantulkinta laski perustan sellaiselle näkemykselle, joka hylkäsi kokonaan tuohon asti protestanttien keskuudessa vallalla olleen historisistisen profetiantulkinnan, mikä opetti kirkon historiaan liittyvillä tapahtumilla olevan keskeinen rooli Raamatun profetioissa. Esimerkiksi kun historisistinen eskatologia opetti Danielin 7. ja 8. luvun näyn pienestä sarvesta kuvanneen kirkkohistoriaan liittyviä tapahtumia, kuten islamin ja/tai paaviuden nousua, dispensationalismi opettaa näyn koskevan vain viimeisen seitsemän vuoden vihan ajan tapahtumia jolloin Antikristuksena tunnettu persoona hallitsee maailmaa rautaisella otteellaan kolmen ja puolen vuoden ajan. Historisismi opetti sitä vastoin, että sarven “aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” (Dan. 7:25) tai 1260 päivää (Ilm. 12:6, 14) tulisi lukea päivä=vuosi-periaatteella 1260 vuodeksi ja sarvi itsessään tulisi ymmärtää antikristilliseksi valtakunnaksi eikä persoonaksi.

Siten seitsemännen luvun näyn kontekstissa pieni sarvi assosioitiin paavinvaltaan yhdessä kahdeksannen luvun vähäpätöisen sarven kanssa. Osa juutalaisista rabbeista kuin myös kristyistä teologeista liitti pienen sarven taas “muhamettilaiseen” valtaan. Joka tapauksessa molemmat – paavinvalta ja islam – nähtiin uskonpuhdistajien kirjoituksissa täyttävän merkittävää profeetallista roolia, koska ne jatkoivat Länsi- ja Itä-Rooman perintöä ja siten Nebukadnessarin kuvapatsaan kahden jalan profeetallista merkitystä. Tämä historisistisen profetiantulkinnan rikas perintö hylättiin täysin, kun dispensationalismi sai vallitsevan jalansijan Pohjois-Amerikan ja Euroopan teologisissa seminaareissa. Vaikka itse olen dispensationalistisen ja futuristisen koulukunnan kannattaja ja uskon profetioiden Antikristuksesta viittaavan viimekädessä persoonaan eikä pakanavaltaan, osoitin 700 sivuisessa kirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus, että nämä kaksi profetiantulkinnan traditiota on mahdollista sovittaa yhteen ilman ristiriitaa.

Eli profetia pienestä sarvesta Danielin 7:ssä ja 8:ssa luvussa viittaa sekä kirkkohistorian aikaisiin pakanavaltoihin että Antikristuksen lopulliseen personoitumaan lihaksitulleessa Saatanassa. Tämä on mahdollista ymmärtää profetian monikertaisen täyttymyksen opin valossa. Demonstroin kirjassani lisäksi sitä kuinka seitsemännen luvun pieni sarvi viittaa kirkkohistoriassa Länsi-Rooman elpymiseen roomalaiskatolisessa paavinvallassa, kun taas kahdeksannen luvun pieni sarvi viittaa Itä-Rooman reinkarnaatioon Ottomaanien dynastian ja islamin neljännen kalifaatin synnyssä. Kumpikin näky kuvaa siis Rooman vallan ja sen perillisten myöhempää historiaa keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla ja esittelee kaksi antikristillistä poliittista/uskonnollista valtaa, islamin ja paaviuden, lopullisen persoona Antikristuksen ja hänen valtakuntansa edelläkävijöinä.

Näin ymmärrettynä profetia antaa meille hyvin johdonmukaisen kuvauksen niille kirkkohistorian aikaisille tapahtumille, joiden monet uskovat jääneen Danielin näkyjen ulkopuolelle. Kuten jokainen voi huomata dispensationalismia kuvaavista eskatologisista kaavioista, tämä koulukunta opettaa että seurakunnan aika tai kirkkohistorian aika jää Danielin 9. luvun vuosiviikkonäyn “sulkeisiin” 69. ja 70. vuosiviikon väliin vaikka Rooman jakaantuminen vuonna 395 ja idän ja lännen kirkon synty sisältyykin Danielin kuvapatsasnäyn sisälle. Kirkkohistorian jäämistä pois Danielin näyistä perustellaan sillä, että näky 70 vuosiviikosta oli säädetty juutalaisille ja Jerusalemille (Dan. 9:24) ja siksi profetia katkeaa tai pysähtyy siinä vaiheessa, kun Jerusalem annettiin pakanoiden käsiin roomalaisten miehityksessä vuonna 70 (minkä jae 26 ennusti) ja käynnistyy taas uudestaan kun Jerusalem ja sen Temppelivuori on jälleen juutalaisten hallussa.

Jerusalem palasi juutalaisten haltuun vuoden 1967 kuuden päivän sodassa, mutta Temppelivuori on yhä muslimien vallassa ja siksi uskon, ettei Jeesuksen mainitsemat “pakanain ajat” (Luuk. 21:24) ole vielä täyttyneet. Näissä perusteluissa on kuitenkin yksi tai useampikin epäjohdonmukaisuus. Se ei ota esimerkiksi huomioon sitä, että vain vuosiviikkonäky oli säädetty juutalaisille ja heidän pyhälle kaupungilleen. Sama ei koskenut Nebukadnessarin kuvapatsasnäkyä tai neljän pedon näkyä, jotka olivat ennustus pakanoille eikä juutalaisille. Miksi pakanoita koskevan profetian tulisi katketa juutalaisen kansan diasporan myötä? Babylonin vankeus ei estänyt Israelin profeettoja antamasta ennustuksia pakanakansoista. Toiseksi, jos 69. ja 70. vuosiviikon välinen seurakunnan aika jää Danielin näkyjen ulkopuolelle, niin miksi näky kuvapatsaasta ulottuu ainakin vuoteen 395 asti jolloin Rooman valtakunta jakaantui kahtia (mitä patsaan kaksi jalkaa kuvasi) ja mistä alkaa idän ja lännen kirkon historia? Tosiasiassa voidaankin osoittaa todeksi, että koko Länsi- ja Itä-Rooman alueen myöhempi kristikunnan synnyn jälkeinen historia on kryptattu Danielin näkyihin kun huomioimme sen useat eri kertaustäyttymykset.

Pimentoon jäänyt keskiaika

Keskiaika on monille mysteeri ja siksi sitä kutsutaankin “pimeäksi keskiajaksi”. Nykytutkimuksen valossa se on ollut kuitenkin suhteellisen valoisaa aikaa verrattuna renesanssin jälkeiseen uuteen aikaan noitavainoineen, alkuperäiskansojen ryöstöineen, orjalaivoineen, uskonsotineen, jne. Keskiaika oli suurten kansantarujen, kuten pyöreän pöydän ritareiden, Robin Hoodin ja Graalin maljan taruston syntyaikaa. Ilmaston lämpinemisen seurauksena Pohjois-Euroopan väestö kaksin- tai kolminkertaistui ennenkuin musta surma tappoi 25-50 miljoonaa eli noin puolet sen aikaisesta Euroopan väestöstä. Yksi suurimpia keskiaikaa koskevia myyttejä on se, että sen aikakauden ihmiset olisivat olleet hieman yksinkertaisia ja luulivat maan olevan litteä kuin pannukakku. Jo kirkkoisät opettivat maan olevan pyöreä ja keskiajan ihmiset päättelivät sen esimerkiksi maan varjosta kuunpimennyksessä ja laivojen maston uppoamisesta horisontin taakse.

Monissa oppikirjoissa sitkeästi elänyt käsitys siitä, että litteän maan idea oli keskiajan vallitseva kosmologia, tunnetaan tänään 1800 -luvulla sepitettynä myyttinä, jonka myöhempi historiantutkimus on osoittanut perättömäksi (1800 -luvun kirjoittajat, kuten John William Draper and Andrew Dickson White liioittelivat keskiajan pimeyttä korostaakseen tieteen ja uskonnon jyrkkää eroa). Jos keskiajan ihmiset olisvat olleet yksinkertaisia ja rahvaanomaisia juntteja, he eivät olisi keksineet kansainvälistä yliopistolaitosta tai kyenneet rakentamaan käsillään goottilaisia katedraaleja, länsimaisen rakennustaidon eräitä hienoimpia mestariteoksia. Toki keskiajallakin oli omat pimeät puolensa ja ei ole syytä unohtaa, että katolisen kirkon inkvisitio syntyi nimenomaan keskiajalla roviolla polttamisineen ja kidutuskammioineen. Monien uskonpuhdistuksen ajan kirkonmiesten arvioissa, jota modernit väestötieteelliset laskelmat myös tukevat, Rooman kirkon inkvisitiossa olisi tapettu kaikkiaan 50 miljoonaa kristittyä marttyyria 1200 -luvulta 1600 -luvulle (esim. Halley’s Bible Handbook, 1965). Uskonpuhdistus nousikin etupäässä sitä hengellistä pimeyttä vastaan mitä paavin kirkon valta edusti Euroopassa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että keskiaika olisi ollut yksinomaan pimeää ja tietämätöntä aikaa. Korkeakulttuuri ja barbaarisuus saattaa kulkea usein käsikädessä. Mayojen korkeakulttuurissa harjoitettiin myös rituaalisia ihmisuhreja ja keskitysleirit keksittiin eurooppalaisen sivistyksen kehdossa.

Gutenbergin kirjapainokoneen keksiminen ja Martin Lutherin haastama katolisen kirkon yksinvalta Raamatun selittämisessä ja sen kääntäminen kansankielelle merkitsivät uuden vallankumouksellisen ajan alkua missä Kirjoitusten valo pääsi valaisemaan monet ydinasiat Uudesta Testamentista mitä katolinen kirkko oli pitänyt pimennossa vuosisatojen ajan. Lutherin tärkein löytö oli tietenkin se, että pelastus tulee yksin uskosta ja yksin armosta uskomalla Jeesuksen Kristuksen, Jumalan ainoan Pojan, täytettyyn työhön eikä tekojen tai uskonnollisten rituaalien kautta. Vaikka monet katoliset apologeetat pitävät termiä “pimeä keskiaika” loukkaavana ja epähistoriallisena, itse en lähtisi valaisemaan tätä aikakautta muutoin kuin informatiivisessa mielessä.

Anteeksipyytelemättömänä protestanttina keskiaika on minulle pimeää juuri siitä syystä, että se oli katolisen kirkon maallisen ja hengellisen vallan kulta-aikaa ja erottaa näin ollen protestanttisen uskonpuhdistuksen valoksi, joka syttyi tämän pimeyden keskelle ja tuo uskonpuhdistajista lähtenyt liekki valaisi lopulta koko maailman. Tämä on syytä muistaa etenkin nyt kun uskonpuhdistus juhlistaa 500 vuotista merkkipäiväänsä. Keskiaika kattaa reilun vuosituhannen kestäneen ajanjakson Länsi-Rooman sortumisesta vuonna 476 Amerikan löytymiseen 1492 tai uskonpuhdistuksen alkuun 1517 (jotkut katsovat sen päättyneen jo Konstantinopolin sortumiseen 1453). Se mitä tapahtuu tässä välissä on olennaista meidän ymmärryksemme kannalta. Keskiajan historian tärkeimpiä tapahtumia kuvataan nimittäin melko seikkaperäisesti Danielin näyissä.

Mainitsin jo kuinka Nebukadnessarin kuvapatsasnäky ennusti Rooman vallan kahtiajakaantumiseen itään ja länteen ja sitä myötä idän ortodoksikirkon ja lännen roomalaiskatolisen kirkon syntyhetken. Tämä tapahtuma sisältyy vielä myöhäisantiikin puolelle. Danielin luvut 7 ja 8 ennustaa ne tapahtumat, jotka seuraavat tätä Rooman jakaantumista. Siinä kun luku 7 keskittyy kuvaamaan etenkin Länsi-Rooman ja katolisen kirkon historiaa, luku 8 seuraa taasen Itä-Rooman/Bysantin ja sitä hallinneen ortodoksikirkon historiaa. Näky ulottuu myös uudelle ajalle ja seuraa tapahtumia jolloin katolisen kirkon valta alkoi murentua lännessä ja sen paikan otti protestanttinen Saksa, Brittiläinen Imperiumi ja lopulta Amerikan Yhdysvallat. Samoin idässä näky seuraa Konstantinopolin sortumisen jälkeistä idän kirkon elpymistä Venäjän tsaarivallassa, joka tunnettiin “kolmantena Roomana”. Lopulta luku 11 sitoo tapahtumat yhteen ja esittää rinnakkaiskuvauksen niistä keskiaikaan ja uuteen aikaan ajoittuvista tapahtumista, jotka ennustettiin luvuissa 7 ja 8 (ja niiden eri kertaustäyttymyksissä).

Voit tutustua näihin tulkintoihini paremmin kirjassani, mutta juuri tämän tulkintamallin kautta päädyin kirjani ydinjohtopäätökseen siitä, että Prinssi Charles identifioidaan Danielin kirjassa lopullisen Antikristuksen paikalle näyssä mikä ennustaa Englannin kuningashuoneen viimeisen 100 tai 200 vuoden aikaisen historian. Samalla kaikki muutkin profetiat Raamatussa tukevat tätä kyseistä johtopäätöstä. En aio toistaa tulkintani perusteita kovin seikkaperäisesti tässä, koska sen kertaaminen vaatisi paljon enemmän sivutilaa kuin minulla mahdollista uhrata tähän artikkeliin. Islamin nousu ja tuho käsittää kuitenkin olennaisen osan Danielin näkyjä luvuissa 7, 8 ja 11. Luvussa 8 näky keskittyy etenkin turkkilaisvallan (Ottomaani kalifaatin) nousuun 1300 -luvulla, kun taas luvussa 11 näky kuvaa tarkemmin sitä edeltäneen arabivallan (Rashidun, Ummaijadien ja Abbasidien kalifaatin) nousua 600 -luvulla. Tämä voidaan päätellä näyn kontekstista, mikä kuvaa ensin Persian ja Kreikan imperiumin välistä yhteenottoa missä Kreikan kuningas pääsee niskanpäälle juuri ennen kuin hänen valtakuntansa hajoaa ja jaetaan neljään osaan (Dan. 8:3-8, 11:2-4).

Tämä on juuri se historiallinen konteksti, mikä edelsi islamilaisen maailmavallan nousua. Persian Sassanadi valtakunnan ja Kreikan valtakunnan (so. Bysantti/Itä-Rooma) viimeinen suuri sotilaallinen yhteenotto tapahtui vuosina 602 – 628 missä Persia valloitti aluksi Egyptin ja Levantin (Palestiina-Syyria) kreikkalaisilta. Tämän jälkeen keisari Herkaleios taisteli vastaan, palautti kaikki menetetyt alueet takaisin Itä-Roomalle ja pakotti Persian Khosrau II:n rauhaan, kun Herakleioksen sotilaat uhkasivat jo koko Persian valtakunnan säilymistä. Samaan aikaan näiden tapahtumien rinnalla Muhammad aloitti sotilaalliset valloituksensa Arabian niemimaalla ja hänen kuolemansa jälkeen islam alkoi levitä nopeasti koko Lähi-Itään ja Pohjois-Afrikkaan.

Islamin nopean leviämisen teki mahdolliseksi paljolti se, että Persian ja Bysantin välinen sota oli kuluttanut niiden kaikki voimavarat eikä heillä ollut enää voimaa seistä nopeasti leviävää arabivalloitusta vastaan. Juuri arabikalifaatin leviämisen seurauksena Herakleioksen valtakunta Vähä-Aasiassa jaettiin hänen kenraaliensa hallitsemiin neljään sotilaallis-läänilliseen yksikköön, jotka tunnetaan Bysantin neljänä alkuperäisenä teemana. Yhden näiden neljän alkuperäisen teeman alueelta nousi keskiajan lopulla myös Ottomaanien turkkilaisvalta, joka oli “alussa vähäpätöinen. Se kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin.” (Dan. 8:9). Olen demonstroinut kirjassani tarkemmin sitä miten nämä tapahtumat sopivat jokaista yksityiskohtaa myöten Danielin näkyyn luvussa 8 ja 11. Luku 11 paikantaa tämän Sassanidien ja Bysantin sotaa seuraavan uuden pakanavallan nousun nimenomaan Arabian niemimaahan vaikka näky ei mainitsekaan Arabiaa nimeltä. Tämä voidaan päätellä esimerkiksi siitä, että Daniel kutsuu tuota valtakuntaa “Etelän kuninkaaksi” ja Daniel sai tämän näyn Mesopotamiassa, jonka etäläpuolella on ainoastaan Arabia.

Sassanadi-Bysantti sodan tunnistaminen osana Danielin ennustusta luvuissa 8 ja 11 on ratkaiseva avain koko asiaan. Tämä laskee perustan koko näyn ymmärtämiseen sen oikeassa historiallisessa kontekstissaan ja vain sen kautta voimme seurata tapahtumien kronologista kulkua läpi keskiajan ja uuden ajan historian. Näky ei seuraa tapahtumia täysin yhtäjaksoisella kronologialla vaan käy läpi historian tärkeimmät kohokohdat. Esimerkiksi Daniel 11:4 viittaa yhdessä jakeessa sekä Herakleioksen valtaa seuranneeseen arabivallan nousuun, Bysantin hajoamiseen neljään teemaan sekä valtakunnan kukistumiseen lähes 600 vuotta myöhemmin neljännessä ristiretkessä missä lännen ristiritarit kääntyivät itäistä liittolaistaan vastaan, ryöstivät Konstantinopolin ja kukistivat keisarikunnan (vaikka se elvytettiinkin myöhemmin lyhyeksi ajaksi henkiin ennen turkkilaisten valtausta). Tämä profetia kuului:

Mutta juuri kun hän on noussut, hajoaa hänen valtakuntansa ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.

Amerikkalainen NASB kääntää “…valtakunta hajoaa ja pilkotaan kompassin neljää kärkeä kohti, vaikka ei hänen omille jälkeläisilleen…” Tässä ei siis sanota, etteikö Bysantin keisarin virka olisi siirtynyt Herkaleioksen lapsille (kuten tapahtui) vaan että neljän teeman valta ei päädy Herakleioksen jälkeläisille, vaan hänen kenraaleilleen, strategoseille. Koska jae sanoo, “eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan”, se tarkoittaa että Bysantin valtakunta ei kukistu vielä kokonaan Herakleioksen kuoleman jälkeen  vaan menettää ainoastaan sen entisen suuruutensa, kuten kävikin arabien miehityksen jälkeen. Jakeen loppuosa, “Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille”, mikä voidaan kääntää myös, “… joutuu vierasmaalaisille, ei heille”, hyppää taas suoraan 600 vuotta myöhempiin tapahtumiin ja viittaa neljänteen ristiretkeen ja lopulta turkkilaisvaltaukseen keskiajan lopulla. Toisin sanoen, tässä kuvataan pähkinänkuoressa koko Bysantin valtakunnan keskiaikainen historia Bysantti-Sassanidi sodista neljänteen ristiretkeen ja vuoden 1453 turkkilaisvaltaukseen.

Koko näyn myöhempi osuus jakeissa 5 – 20 (ennen jakeen 21 Antikristus-hahmon esiintuloa) tulee tulkita tätä historiallista taustaa ja kontekstia vasten. Näin ymmärtäen voimme nähdä kuinka näky ennustaa mm. Egyptin irtaantumisen Konstantinopolin Sulttaanin määräsvallasta Napoleonin sodissa (jakeet 5- 8), Kreikan itsenäistymisen vuonna 1831 Euroopan imperialististen valtojen tuella (jae 9) ja ensimmäisen maailmansodan missä turkkilaisvalta sai lopullisen kuoliniskunsa, kun Iso-Britannia miehitti sen ja jakoi alueet eurooppalaisten valtojen kesken (jakeet 10 – 19). Näin ollen Danielin profetiat eivät kuvaile historiallisilla detaljeilla vain Muhammadin islamilaisen kalifikunnan nousua mutta myös sen tuhoa 1900 -luvun alussa. Islamia Antikristukseen assosioituvana hengellisenä valtasysteeminä kuvataan paremmin Danielin 8. luvun näyssä vähäpätöisestä sarvesta. Tämä sarvi on tietenkin sen lopullisessa täyttymysvaiheessaan itse Antikristus persoona, mutta näyn kirkkohistoriaan liittyvässä täyttymyskerrassa se assosioi islamin ja kalifikunnan Antikristukseen samoin kuin Danielin 7. luku assosioi hänet myös paavinvaltaan ja Pyhän Rooman keisareihin (tästä lisää tietoa täällä ja täällä).

Huom. Olen kirjoittanut islamin syntyhistorian yhteydestä Danielin näkyihin paremmin myös täällä.

Johtopäätös

Jo 2500 vuotta sitten Daniel ennusti historiallisilla yksityiskohdilla islamin nousun ja tuhon. Tämä on vahva testamentti siitä, että Pyhä Raamattu on ainoa yliluonnollisesti innoitettu Jumalan persoonallinen ilmoitus ihmiskunnalle, ei Koraani tai mikään muu ns. pyhä kirja. Koraani on valkeuden enkeliksi pukeutuneen pettäjän väärennetty ilmoitus Jumalalta. Tämä enkeli Gabrieliksi tekeytynyt pettäjä oli ihmisen sielunvihollinen Lucifer, josta Jeesus sanoi, ettei hän “tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10) Mielenkiintoisesti varhaisimmat Muhammadin elämäkertaa koskevat hadithit paljastavat meille, että kun enkeli Gabriel ilmestyi Muhammadille ensimmäistä kertaa, hän näki painajaisia vihamielisistä hengistä ja uskoi aluksi että hän oli demonihengen riivaama, mikä sai hänet yrittämään itsemurhaa useita kertoja. Sahih al-Bukhari (5765) kertoo myös tapauksista missä Muhammad oli voimakkaiden loitsujen alla, mikä sai hänet kuvittelemaan tehneensä asioita mitä hän ei todellisuudessa tehnyt .

Jeesus sanoi: “Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.” (Matt. 7:15-19) Oliko profeetta Muhammad väärä profeetta? Jokainen voi kysyä tätä itseltään sen valossa mitkä olivat islamin ja Koraanin opetusten hedelmät. Vain täysin hengellisesti sokea ihminen ei voi olla näkemättä, että islam on tuottanut maailmalle pelkkiä ohdakkeita ja orjantappuroita eikä se ole tullut muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Islam ei merkitse rauhaa vaan alistumista, alistumista demonisen entiteetin hengelliseen orjuuteen, joka esiintyy Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalana, ja joka väittää ettei hänelle ole poikaa ja ettei Jeesus kuollut ristillä meidän syntiemme puolesta (Suura 4:171, 4:157). Raamattu varoitti näistä vääristä hengistä:

Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. – Gal. 1:8

Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika… Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. – 1. Joh. 2:18,22

Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. – 2. Joh. 1:7

Jeesus sanoi, “Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh. 8:36). Jeesus kutsuu meitä vapauteen. Ei siihen vapauteen mihin Saatana houkuttelee meitä, vapauteen rikkoa Jumalan lakeja jotka Hän sääti meidän omaksi parhaaksemme, mutta vapauteen synnin orjuudesta. Ensimmäinen askel tähän vapauteen on totuuden tunteminen ja siksi Hän sanoi, “Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (j. 31). Jeesus sanoi olevansa ainoa tie ja ovi iankaikkiseen elämään: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.” Hän ei sanonut olevansa vain jokin profeetta vaan Jumala itse:

Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ‘Näytä meille Isä’?
Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.

Jeesuksen täytyi kärsiä ristillä meidän syntiemme rangaistus Jumalan täydellisenä ja viattomana sijaisuhrina vapauttaakseen meidät siitä iankaikkisesta tuomiosta, jonka me olemme ansainneet rikkoessamme Hänen lakinsa ja käskynsä. Paavali opetti, että laki tuli maailmaan jotta “jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 3:19-24). Lopuksi lainaan vielä Raamatun tärkeintä sanomaa, joka on tiivistetty Joh. 3:16:nnessa:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

---

---