Muistokirjoitus maailman parhaalle isoveljelle.

Tämä on blogini lähes kuusivuotisen historian ehkä vaikein kirjoitus. Se voi olla myös viimeiseni, sillä en tiedä jaksanko jatkaa tätä työtäni tämän surun keskellä. Veljeni Mikael Tuominen, 36, menehtyi maanantaiaamuna, kun hoitajat löysivät hänet Pitkänniemen psykiatrisesta hoitolaitoksesta huoneeseensa hirttäytyneenä. Viimehetken elvytystoimenpiteet eivät tuoneet veljeäni enää takaisin. Hän oli kärsinyt puolisenvuotta vaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta. Tämä ahdistus alkoi hänellä vain muutama päivä ennen hänen hääpäiväänsä. Hänet ja kälyni vihki avioon sama pappi, joka on kastanut minutkin viisitoistakesäisenä rippikoulussa, ja sama pappi tulee saattamaan veljeni myös haudan lepoon. Veljeni ahdistuksen puolesta oltiin rukoiltu ympäri Suomea ja aina ulkomaita myöten. Hän toivoi joka ilta, ettei uuteen päivään tarvitsisi enää herätä, sillä aamut olivat hänelle pahinta helvettiä. Hän oli yrittänyt riistää henkensä jo useamman kerran tämän vuoden aikana ja hänet oli määrätty pariin kertaan aikaisemmin Psykiatriseen hoitolaitokseen valvonnan alaiseksi. Rukoukset eivät häntä kuitenkaan parantaneet.

Minä (vas.) ja veljeni Mikael (oik.) Maddridissa kesällä 2018. Takana talo minun ja veljeni lempisarjasta, Suomessakin suosituksi tulleesta Serranon perheestä.

Mikael, kahdesta veljestäni vanhin, varoitti meitä usein kesän ja syksyn mittaan, ettei hän jaksaisi taistella ehkä loppuun asti. Hänen väsyneistä silmistään näkyi läpi epätoivon ja taistelun jäljet. Veljeni oli Jeesuksen oma ja uskoi Vapahtajamme sovittaneen Golgatan ristillä hänenkin syntivelkansa, mutta syvä eksistentiaalinen ahdistus vei häneltä toisinaan myös pelastusvarmuuden. Hän lähetti joskus kolmen aikaan aamuyöstä epätoivon raskauttamia viestejä, joissa hän sanoi, ettei hänen puolestaan kannattaisi enää rukoilla, ja että hän joutuisi helvettiin. Kerroin veljeni ahdistuksesta blogissani jo elokuussa ja sanoin rukoilleeni tuolloin, että Jumala ottaisi tuon ahdistuksen veljeltäni ja panisi sen mielummin minun päälleni. En rukoillut tuota kevyin sydämin, vaan rakkaudesta veljeäni kohtaan. Jos olin hiemankin epävarma siitä halusinko Jumalan edes vastaavan tuollaiseen rukoukseen, niin nyt toivon totisesti, että Hän olisi vastannut tähän pyyntööni. Jeesus ei kuitenkaan pane rakkaidemme kuormia ja ahdinkoa meidän kannattavaksemme sillä Hän kantoi ne itse Golgatan ristinpuulla. Hän kantoi siellä myös veljeni tuskan ja epätoivon. Hän ei jaksanut taistella loppuun asti, mutta Herramme ei hylkää taisteluissa kaatuneita sotilaita. Paavali sanoi roomalaiskirjeen 8. luvussa:

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista… Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin… Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.”Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Tähän lupaukseen luottaen, voin lohduttaa itseäni ja perhettäni sillä, että rakas veljeni on nyt Vapahtajansa luona ja Hän on pyyhkivä pois hänen kaikki kyyneleensä ja antava hänelle levon, jota hän ei saanut täällä eläessään. Kun veljeni pitkäaikainen bändikaveri ja tuttava oli rukoillut ystävänsä kanssa veljeni ahdistuksen puolesta menneenä syksynä, tämä ystävä oli nähnyt rukoillessaan näyn missä veljeni soitti kitaraa ja hän alkoi kohota kohti taivasta ja hänen kitarankielistään lensi kultahileitä. Veljeni ylistää nyt taivaassa Lunastajaansa kultaisella kitaralla valkoisiin puetuissa vaatteissa yhdessä Jumalan enkelien kanssa. Jos luet tätä blogiani siellä taivaassa, veli, tiedä että olit minulle ja koko perheelleni hyvin rakas. Kun puhuit pahaa itsestäsi, se koski syvästi meitä kaikkia. Toivon niin kovasti, että olisimme voineet pitää sinut täällä meidän luonamme, mutta ymmärrän ettet jaksanut enää, enkä tuomitse sinua siitä mitä teit. Et ollut vain veljeni, mutta myös paras ystäväni. Sinun kanssasi saatoin puhua usein mistä vain, myös niistä asioista, joista minun oli vaikeampi puhua muiden perheenjäsenten kesken.

Kasvoimme yhdessä ja asuimme yhdessä muutaman vuoden, kun muutimme vanhempiemme luota asumaan omillemme vuonna 2007. Kun elämä oli itselläni hyvin vaikeaa ja yksinäistä, sinä olit ainut tukipilarini, joka kuljit minun rinnallani ja tuit minua. Ilman sinun henkistä tukeasi ehkä tätäkään verkkosivua ja blogia ei olisi ollut koskaan olemassa. Ajattelin usein, että jos joku meidän perheestämme lähtee oman käden kautta, niin se olisin minä. Itse kuitenkin sain elämänvoimaa sinusta, rakas isoveljeni, ja niistä ystävistä, jotka ovat tukeneet ja rohkaisseet tätä työtäni vuosien varrella. Nyt olet poissa enkä saa sinua tässä elämässä koskaan enää takaisin. Anna anteeksi jos en ollut tarpeeksi sinun tukenasi tämän ahdingon ja epätoivon keskellä. Anna anteeksi jos en muistanut rukoilla tarpeeksi usein sinun puolestasi. Lohduta, oi rakas Jeesus, minun veljeäni ja anna hänen itkeä ne kaikki itkemättömät itkunsa, joita hän ei voinut edes itkeä tämän ahdistuksen keskellä. Pyyhi pois hänen kaikki kyyneleensä ja anna hänelle iankaikkinen rauha ja ilo Sinussa siellä taivaassa pyhien enkeleiden ja kaikkien jo edemenneiden omaistemme luona.

Lohduta myös meitä, jotka olemme jääneet tänne. Lohduta isääni Juhania, äitiäni Leilaa, veljeäni Kristiania ja Mikaelin leskeksi jäänyttä Ulpu-vaimoa. Anna meille rauha siitä, että veljelläni on kaikki nyt hyvin. Rakas Jeesus, sinä joka kannoit meidän kaikki ahdistuksemme, kannat myös meitä tämän surun keskellä. Anna perheelleni voimaa ja kestävyyttä käydä tämä yhdessä läpi. Kerron vielä loppuun erään hauskan uneni, joille meillä oli tapana nauraa perheeni kesken. Tässä melkoisen humoristisessa unessa olimme perheeni ja tuttaviemme kesken taivaassa jonkilaisella taivaallisella risteilyllä. Isäni on suuri klassisen musiikin ystävä ja… noh, populaarimman musiikin vihaaja (näin lievästi sanoen). Hän odottaa aina innolla koska hän pääsee kuulemaan Bachia ja Händelia laulavien taivaallisten enkelikuorojen täydellistä harmoniaa. Tuossa unessani taivas ei kuitenkaan vastannut ihan isäni ihanteita. Tällä taivaallisella risteilijällä alkoi soimaan humppamusiikki ja ihmisiä pyydettiin vetäytymään pääaulasta tanssien ajaksi. Isäni oli unessa hyvin vaivaantuneen ja harmistuneen näköinen ja tokaisi minulle, ”Eipä olisi uskonut, että täälläkin olisi tällaista!”.

Jokainen perheenjäseneni kommentoi tuossa unessa jotain hauskaa, joka kuvasti hyvin juuri heidän yksilöllistä luonteenpiirrettään. Veljeni Mikaelin ehkä hieman kyynistä asennetta elämää kohtaan kuvasti hänen tokaisunsa, jonka hän heitti ilmaan kierreltyään katsomassa paikkoja tuossa uneni taivaassa: ”Tää on nähty.” Olen varma siitä, että taivaassa on niin paljon nähtävää ja tekemistä, ettei hän tee siellä nyt samanlaista havaintoa, kuin tuossa uneni feikkitaivaassa. Kiitos Jeesus siitä, että annoit minulle maailman parhaan isoveljen. Pidäthän hänestä hyvää huolta siellä taivaassa.



9 vastausta artikkeliin “Muistokirjoitus maailman parhaalle isoveljelle.

  1. Suruusi osaa ottaen. Me käsitämme niin vähän elämän tällaisten kolhujen sattuessa omalle kohdalle, sanoja ei ole, Kristus on, Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Hän on ratkaisu kun sanoja ei ole, eikä niitä kannata edes etsiä tällaisessa tilanteessa, Hän on Jumalan Sana, joka tuli lihaksi, keskellemme ja Hän kärsi kauhistuttavan kuoleman jätettynä pahantekijäin käsiin syyttömänä. Puhu Jumalalle sanoitta tai rukouskielellä, Jumalan Pyhä Henki tuntee sydämenne ja puhuu puolestamme sanomattomin huokauksin tuntien tietäen täydellisesti meidät ja tilanteemme. Tee näin, jotta jaksaisit ja saisit voimaa. Herra siunaa veljeäni ja hänen perhettään heidän surussaan ja tuskassaan ja anna heille voimaa ja lohduta heitä Hengelläsi.

    Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.
    Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle
    ja olkoon sinulle armollinen.
    Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
    ja antakoon sinulle rauhan.
    Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
    Aamen.

    Rakas veljeni, näin tahdon sinulle toivottaaa ja vaikka vain vähän tunnemme toisiamme, elämme kuitenkin samassa Hengessä, Jukka

    but a voice rises with in me,
    saying hold on my child
    I´ll give you strength, I´ll give
    you hope. Just stay a little while. https://www.youtube.com/watch?v=KjZwAG0GcFI

    Matkalaulu.
    Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
    Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
    Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
    Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
    Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
    Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
    Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
    Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

    Tykkää

  2. Sain tavat teidät kolme veljestä Joensuussa monia vuosia sitten. Istuimme kauppakeskus Ison Myyn Arnoldsin kahviossa ja juttelimme ajan merkeistä. Minulla oli suuri ilo saada tavata sinut, Samuel, mielenkiintoisten blogien tuottaja ja kaksi miellyttävää veljeäsi. Teistä kaikista jäi siunattu jälki ja pidin itseäni etuoikeutettuna saada tavata sinut ja veljesi. Otan suruunne syvästi osaa. Kannan murhetta ja tiedän kuinka raskasta tämä on perheellenne. Olkoon Vapahtajamme teidän kanssanne kaikessa mitä nyt on ja mitä on edessä. Hän on uskollinen! Uskomme Mikaelin Jeesuksen veren turvan kautta ikuiseen rauhaan. Teitä siunaten ja muistaen Jeesuksessa Messiaassa.

    Tykkää

  3. Otan osaa menetykseesi. tämä on ollut mielenkiintoinen blogi ja olen seurannut sitä alkuvuodesta 2016, jolloin osui silmiini kirjoitus ”Mitä tapahtuu 15. päivä eteenpäin syksyyn ja vuoden 2016 alkuun? Alkaako seitsemän vuoden vihan aika jo puolen vuoden sisällä vai onko meillä vielä armonaikaa?”.

    Älä heitä kirvestä kaivoon vielä, vasta aika näyttää kuinka oikeassa olet ollut, laskelmasi hämmästyttivät tuolloin ja tekee sen yhä. Itse uskon että tuo kirjoitus on ollut johdatusta, ja sinua on valmisteltu siihen kenties koko elämäsi. Minulle se antoi uutta varmuutta hetkellä jolloin olin täydellisesti sumun keskellä etsimässä vastauksia asioille joita elämässäni tapahtui.

    Itsekkin isoveljen menettäneenä tiedän, että suru ottaa aikansa ja sen jälkeen taas elämä jatkuu. Jokaisella meillä on oma tiemme ja meitä siinä kaitsetaan matkallamme, toisia hellemmin toisia joskus jopa liian kovalla kädellä. Jokaisella meillä on tarkoituksemme täällä, ja uskon että sinun tarkoituksesi oli avata minulle eskatologiaa niin, että alan sitä ymmärtämään, löydettyäni tämän sivuston olen aivan eri mies näissä asioissa, ja koen sen itselleni tärkeäksi. kiitos.

    voimia jaksamiseen

    atro

    Tykkää

  4. Suuri osanottoni minulta myös. En saata kuvitellakkaan, kuinka suurta surua sinä ja koko perheenne koette nyt. Kuitenkin kaiken surun keskellä, teidän täytyy rukoilla ja hakea lohdutusta Jeesus Kristukselta, joka on ottanut kaikki tuskamme itseensä vain koska Hän rakastaa meitä niin paljon. Teidän perhettänne Hän on rakastanut enemmänkin, koska hän on siunannut teitä lahjakkuuksilla ja sinua viisaudella tulkita Raamatun monisanaisen kryptista viestien tulvaa, johon moni professorikaan pystyisi.

    Muistakaa Jobin kirjoitukset! Jumala koettelee uskovaisimpiakin kuten Jobia. Saatana on se, joka iski veljeenne, kun hän oli löytämässä onnen. Se yrittää heikentää teidän uskoanne ja sinua Samuel, koska olet profetaalisesti tulkinnu Raamattua, ja sekös raivostuttaa sitä sekä se, että sillä loppuu aika, koska Jumala tuomitsee sen 1000 vuodeksi vankilaan.

    Nyt tulevina lopun aikoina, kun saatana yrittää iskeä kaikella vähenevällä voimallaan rakkautta kohtaan, voimme turvautua vain uskoomme. Jumalasta, läheisistä ja rakkaista saadaan se voima ja rakkaus, jolla pystymme voittamaan pahan ja nousemaan kirkkauksiin Jumalan valtakuntaa.

    Paljon Herran siunausta sinulle ja perheellenne.

    PS. Voit kirjoittaa sähköpostiini aina, jos tarvitset purkaa suruasi. Olen syntynyt maailmaan halutakseni auttaa ihmisiä henkisesti.

    Tykkää

  5. Veljeni Samuel Kristuksessa Jeesuksessa ja muut perheenjäsenet! Kirjoitit hyvin kauniisti ja kaiken kattavasti veljesi kohtalosta. Uskon että monet lukijat saavat siitä vastauksen kysymykseen: mitä tämän jälkeen…tämänkaltaisen lähdön tapahtuessa Taivaallisen Isän sydämmeltä voi odottaa? Uskon, että lohdutusta ja Sanan ihanat lupaukset ovat vastaanotettavissa. Kumpa kaikki ne ihmiset jotka ovat kokeneet tämän omassa elämässään, voisivat näin luottaa Jumalan suureen armoon ja ymmärtämiseen. Olen itsekin menettänyt pikkuveljeni kauan sitten samankaltaisessa ratkaisussa. Hän ei ollut hoidoissa, mutta käytti mielialalääkkeitä mahdollisesti pitkäänkin ja oli alkoholisoitunut. Kuitenkin uskon, eräänä päivänä näen hänet kirkkaudessa. 2 Kor.1:3-7, Matt.5:4 t.Pirkko Pajunen

    Tykkää

  6. Kristillisen etiikan ja Kirkon opetuksen mukaan itsemurha on synti ei ainoastaan lähimmäisiä vaan myös Jumalaa ja itseään vastaan. Se ilmentää epäuskoa rakastavaa, anteeksiantavaa ja pitkämielistä Jumalaa kohtaan. Itsemurha on murhan kaltainen rikos, sillä siinä asetumme Jumalan asemaan, jolla yksin on valta ja oikeus antaa ja ottaa pois ihmisen henki. Jumala on kutsunut ihmisen olemattomuudesta olemiseen, ja uskomme mukaan ihminen jatkaa olemistaan myös kuoleman rajan takana. Itsemurhan tekeminen siirtää meidät tästä elämästä tulevaan, mutta se ei voi tehdä meitä olemattomiksi. Monet itsemurhaa suunnittelevat ajattelevat, että kuolema lopettaa heidän kärsimyksensä, mutta niin ei ehkä olekaan. Valmistautumattomina ja Jumalan armon ja avun hylkäävinä heitä saattaa odottaa kuoleman rajan takana uudenlaiset kärsimykset. Elämä on annettu ihmiselle mahdollisuudeksi oppia tuntemaan Jumala ja elää elämä niin, että tuleva maailma olisi hänelle levoksi ja autuudeksi.

    Tykkää

    1. Mietin jo, että jätän kommenttisi kokonaan julkaisematta, koska se osoittaa todella suurta välinpitämättömyyttä ja tunteettomuutta rakkaamme traagisesti menettänyttä perhettämme kohtaan. On ehkä helppoa ottaa asiaan tuollainen kylmän dogmaattinen lähestyminen jos siitä ei ole lainkaan omakohtaista kokemusta. Yksin Jumalalla on valta tuomita ihminen kadotukseen. Itse kuitenkin asetut tässä viestissäsi Jumalan asemaan, kun tuomitset veljeni kadotukseen, vaikket tuntenut koskaan veljeäni, jolla oli hyvin nöyrä sydämenusko syntiemme Sovittajaan, ja joka näki vain oman kurjuutensa ja syntisyytensä vaikka masennuksen aikanakin ajatteli enemmän toisia kuin itseään ja yritti evankelioida uskomattomia vielä Pitkässäniemessä vaikka koki itsensä täysin kelvottomaksi toimimaan Kristuksen edustajana.

      Sanoit, että ”itsemurha on synti ei ainoastaan lähimmäisiä vaan myös Jumalaa ja itseään vastaan.” Jos itsemurha on rikos lähimmäistä kohtaan, mutta minä veljeni kaikkein lähimpänä ihmisenä voin antaa hänen tekonsa anteeksi, niin miksi Jumala paljon suuremmassa armossaan ei sitten antaisi veljeni tekoa anteeksi? Onko Jumalan armo ja anteeksiantamus muka ihmisen armoa ja anteeksiantamusta vähäisempi? Onko Jumalan rakkaus ihmisen rakkautta muka vähäisempi? Jatkoit, ”Se ilmentää epäuskoa rakastavaa, anteeksiantavaa ja pitkämielistä Jumalaa kohtaan. Itsemurha on murhan kaltainen rikos, sillä siinä asetumme Jumalan asemaan, jolla yksin on valta ja oikeus antaa ja ottaa pois ihmisen henki.”

      Oletko kokenut koskaan itse syvää eksistentiaalista epätoivoa, ahdistusta ja masennusta? Oletko kokenut sellaista tuskaa ja epätoivoa mitä Job koki eläessään, kun hän sanoi Jumalalle: ”Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?” (Job 3:11) Tai kun hän vaikeroi: ”Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo…Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, minä sanon haudalle: ’Sinä olet isäni’, ja madoille: ’Äitini ja sisareni.’ Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?” (Job. 17:7, 13-15) Kun Jumala riistää sinulta kaikkein rakkaimpasi, tai kun menetät kaiken toivon tässä elämässä, niin osoitatko silloin ”epäuskoa rakastavaa, anteeksiantavaa ja pitkämielistä Jumalaa kohtaan.”

      Se on hyvin todennäköistä. Entä ymmärtääkö Jumala silloin tuota epäuskoasi Hänen suurta hyvyyttään kohtaan? Ymmärtää, koska Hän ymmärsi myös Jobia hänen ahdingossaan. Kirjoitit vielä: ”Monet itsemurhaa suunnittelevat ajattelevat, että kuolema lopettaa heidän kärsimyksensä, mutta niin ei ehkä olekaan.” Rakas veljeni ei ajatellut, että itsemurha lopettaisi hänen kärsimyksensä. Itseasiassa hän pelkäsi heräävän tuonelasta ja joutuvan sen myötä ikuiseen kärsimykseen. Tästä huolimatta hän riisti hengen itseltään. Sen pitäisi kertoa jotain siitä kuinka suurta hänen epätoivonsa oli.

      Hän kuitenkin turvasi syntiemme sovittajaan Jeesukseen Kristukseen loppuun asti. Vaikka en tiedä mitä hänen päässään liikkui tekohetkellään, en usko että hän olisi kieltänyt hänen ainoaa toivoaan iankaikkiseen elämään. Erään Malla-nimisen naisen syksyisessä rukouksessa hän sai näyn siitä kuin Jeesuksen kädet nostivat veljeni syvyydestä ja hän kohosi taivaaseen kultaisen kitaran kanssa. Monet muut ystävämme ovat saaneet myös samankaltaisia sanomia siitä, että veljelläni olisi nyt rauha sielussaan.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Jukka Hupli Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s