Tulevaisuuden ennustaminen on aina uhkarohkeaa touhua. On nimittäin vaarana, että sinua syytetään vääräksi profeetaksi jos ennustuksesi ei käykään toteen. En ole kuitenkaan väittänyt, että olisin erehtymätön profeetta joka puhuu suoraan Jumalan suulla. En ole väittänyt, että eskatologiset teoriani olisivat 100% oikeassa sillä olen vain ihminen, joka voi erehtyä siinä missä kuka tahansa muukin. Kun ennustan tulevaisuutta Raamatun profetioista, vetoan tulkintojeni johdonmukaisuuteen vaikka tiedostankin, että kaikki tulkinnat ovat alttiita virheille. Minulla ei ole mitään kristallipalloa josta näkisin tulevaisuuteen. Ennustukseni perustuvat 2000 vuotta vanhaan eskatologiseen traditioon missä juutalaiset ja kristityt oppineet ovat tulkinneet pyhiä Kirjoituksia ja tehnyt niiden pohjalta ennustuksia joihin lukeutuu myös teoria Rooman kirkon tuhosta vuonna 2016. Esitän tässä artikkelissa jälleen tätä teoriaa tukevat raamatulliset ja historialliset perusteet joihin jokaisen olisi hyvä tutustua siitäkin huolimatta ettei mitään tapahdu ennen vuoden loppua. Voiko profetia täyttyä vielä vuoden 2017 puolella?¹ Entäpä vaihtoehtoiset selitysmallit?
Päivitys: Vuorokauden sisällä tämän artikkelin julkaisusta Berliinin joulumarkkinoille kokoontuneiden ihmisten päälle ajettiin rekalla, jossa on kuollut tähän asti 12 ihmistä ja 48 loukkaantunut. Vaikka tapahtumaa ei ole vahvistettu vielä terrori-iskuksi, tämä on hyvin todennäköistä sillä kerroin tässä artikkelissa kuinka USA:n ulkoministeriöllä ja Europolilla oli uskottavaa informaatiota siitä, että ISIS suunnitteli lukuisia iskuja Euroopan joulumarkkinoille. Paul Joseph Watsonin videoraportti täällä.
ISILin virallinen propagandalehti Dabiq julkaisi lokakuussa 2014 kuvakäsitellyn kansikuvan missä ISISin musta lippu liehuu Pietarinaukiolla olevan obeliskin huipulla Vatikaanissa. Rooman valloittaminen on järjestön eräs tärkeimmistä päämääristä sen eskatologisten uskomusten mukaan.
Kun uskonnollinen johtaja kyseenalaistaa toisen uskon, se on häpeällistä. Olen ylpeä siitä, että olen kristitty ja presidenttinä en aio sallia kristinuskon jatkuvaa heikentämistä enkä hyökkäyksiä sitä vastaan toisin kuin on tapahtunut nykyisen presidentin alla. Uskokaa pois. Jos ja kun ISIS hyökkää Vatikaaniin – mikä on ISISin suurin voitto kuten kaikki tietävät – vakuutan teille, että silloin paavi toivoisi ja rukoilisi, että Donald Trump olisi ollut presidenttinä.
Trumpin ilmaisu “kuten kaikki tietävät” osoittaa, että Islamilaisen Valtion Vatikaanille muodostama uhka on ISISin asiantuntijoiden ja paavin itsensä hyvin tiedostama asia. Tämä tuli kaikille selväksi jo vuoden 2015 lopussa, kun järjestö julkaisi apokalyptisen propagandavideon missä sen tankkien näytettiin vyöryvän kohti Pietarinaukiota samalla kun videon kertoja profetoi arabiankielellä kuinka “ISIS tulee valtaamaan Rooman, tuhoamaan krusifiksit ja ottamaan kristityt vaimot orjikseen.” Vuosi aiemmin lokakuussa 2014 tämän kuoleman kultin pääjulkaisu Dabiq esitti kansikuvassaan ISISin mustavalkoisen lipun liehuvan Pietarinaukion obeliskissa. Elokuussa 2016 ISIS nimesi Rooman Paavin sen “viholliseksi numero yksi”. Kyse ei siis ole siitä, etteikö Vatikaanivaltion olemassaolo olisi todella uhattuna vaan siitä milloin ISIS päättää iskeä Rooman Kirkon sydämeen. Kuten jo sanoin, minulla ei ole kristallipalloa josta voisin tietää varmuudella, että tällainen isku tapahtuu jo ennen vuoden loppua.
Tiedän kuitenkin sen, että jos Donald Trump olisi ennustanut Vatikaanin tuhoutumista islamistien terrori-iskussa jo vuoden 2014 keväällä, hänen oltaisiin ajateltu kolhaisseen päänuppinsa pahemman kerran. Itse kuitenkin tein noihin aikoihin juuri tällaisen ennustuksen kirjani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus luvussa 10. Tämä ajatus ei noussut suoraan minun teorioistani vaan se perustui 1800 -luvun metodistijohtaja Adam Clarken tulkintaan Danielin 7. luvusta, joka löytyy hänen vuonna 1831 julkaisemastaan Raamatun selitysteoksesta, jonka valmistuminen vei hänen elämästään 40 vuotta. Sitä on pidetty yhtenä kaikkein kattavimpana Raamatun selitysteoksena, jonka yksi mies on koskaan laatinut. Clarke itse kirjoitti lähes puolet sen kuudesta nidoksesta, joista jokainen käsitti lähes 1000 sivua. Saanen muistuttaa, että ISIS ei noussut läntisen median laajan raportaasin kohteeksi ennen vuoden 2014 kesäkuun loppua jolloin järjestö julisti itsensä kalifaatiksi mitä Daily Mail kutsui “kaikkein merkittävimmäksi kehitykseksi kansainvälisessä jihadismissa sitten syyskuun 11. terrori-iskujen”.
ISIS on nyt julistanut sodan Vatikaania vastaan heidän manifastissaan, mikä sisältää lukuisia yksityiskohtia heidän suunnitelmistaan hyökätä Roomaan. Manifestissaan he siteeraavat erästä ISISin edustajaa Sheikki Abū Muhammad al-’Adnānī ash-Shāmīa, joka sanoo:
“Oi Islamilaisen Valtion sotilaat, olkaa valmiita ristiretkeläisten lopulliseen kampanjaan. Kyllä, Allahin tahdosta se tulee olemaan lopullinen. Siten tulemme ryöstämään heidät Allahin luvalla eivätkä he ryöstä meitä… Ja siten lupaamme teille (ristiretkeläiset) Allahin luvalla, että tämä kampanja tulee olemaan teidän viimeisenne. Se tulee olemaan nujerrettu ja voitettu, aivan kuin teidän kaikki aiemmat kampanjanne olivat nujerrettu ja voitettu, paitsi tällä kertaa ryöstämme sen jälkeen teidät ja te ette tule koskaan ryöstämään meitä. Tulemme valloittamaan teidän Roomanne, murtamaan teidän ristinne ja orjuuttamaan teidän vaimonne, Allahin, Ylhäisen luvalla. Tämä on Hänen lupauksensa meille; Hän on ylistetty ja Hän ei epäonnistu Hänen lupauksissaan. Jos emme saavuta tuota aikaa, silloin meidän lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat saavuttamaan sen ja he myyyvät teidän poikanne orjiksi orjamarkkinoilla.”
Lisäksi, ISIS tekee sen selväksi että Rooma on heidän pääkohteensa sanoen ettei heidän jihadinsa pääty kunnes Rooma on täysin vallattu, ja siten tehden Roomasta heidän huippuprioriteettinsa:
“Lopulta, älkää unohtako että Allah on muslimien kanssa eikä koskaan hylkää heitä Hänen vihollisilleen. Ja Islamilainen Valtio tulee pysymään kunnen sen lippu liehuu Rooman yllä.”
He jatkavat siteeraamalla al-Qaida agentti Abū Hamzah al-Muhājiria, kun hän puhui Islamin tulevasta Rooman valloituksesta:
“…Allahin kautta, emme lepää jihādistamme kunnes olemme Rooman oliivipuiden alla, jonka jälkeen tuhoamme saastaisen talon nimeltä Valkoinen Talo.”
Iskeekö ISIS jouluksi?
Siitä lähtien kun viimeistelin kirjani Rooman tuhoa ovat ennustaneet sekä maailman vaarallisin terrorijärjestö että miljardööri, joka valittiin vasta äsken maailman mahtavimman sotilasmahdin 45. presidentiksi. Kumpikaan heistä ei sano, että Rooman tuho tapahtuisi juuri tänä vuonna, mutta tämä on se mitä Adam Clarke ennusti Raamatun profetioista jo 183 vuotta ennen ISILin nousua. ISISin nousun ajankohta näyttäisi siis puhuvan vielä tällä hetkellä tämän ennustuksen toteutumisen puolesta vaikka sen toteutumiseen onkin enää hyvin vähän aikaa. Selitän myöhemmin miksi ennustuksen toteutumisen venyminen vuoden 2017 alkupuoliskolle on silti yhä mahdollista. Miksi on täysin mahdollista, että ISIS suorittaa terrori-iskun Roomassa tulevina lähiviikkoina, lähikuukausina tai jo jouluna 2016? Ensinnäkin, järjestö ei ole vain pelkkä fanaatinen jihadisti-ryhmä vaan apokalyptinen kuoleman kultti, joka uskoo sen päätehtävän olevan jouduttaa maailmanlopun tulemista tuodakseen Islamin odotetun messiaan eli Mahdin (so. Raamatun Antikristuksen) maailman näyttämölle.
Mahdismi eli usko raamatulliset mittasuhteet täyttävään lopputaisteluun Islamilaisen Valtion ja “ristiretkeläisten” välillä, joka edeltää Mahdin ja “Jeesuksen” tulemusta, kuuluu järjestön ideologian keskeiselle paikalle, joka ajaa sitä mielipuolisiin massateurastuksiin kaikkialla minne se vain ulottaa veriset kätensä. ISISin taistelijat uskovat toteuttavansa profeeetta Muhammadin ja hänen seuraajiensa profetioita maailmanlopusta. ISILin propagandisti Abu Muhammad al-Adnanin mukaan järjestön usko Rooman tuhoutumiseen muslimien käsissä Mahdin ilmestymistä edeltävänä merkkinä, perustuu vuosisatoja Muhammadin kuoleman jälkeen julkaistuihin Haditheihin, joista eräät ovat ennustaneet:
Tulemme valloittamaan teidän Roomanne, murtamaan teidän ristinne, ja orjuuttamaan teidän vaimonne Allahin, Ylhäisen suostumuksella. Tämä on Hänen lupauksensa meille; Hän on ylistetty ja Hän ei laiminlyö lupauksiaan. Jos me emme saavuta tätä aikaa, silloin meidän lapsemme ja lapsenlapsemme saavuttavat sen ja he myyvät teidän poikanne orjiksi orjamarkkinoilla.
Abdullah Ibn ‘Amr Ibn al-Asin arvovallalla, joka sanoi, “Me olimme [Muhammadin] kanssa kirjoittamassa ylös mitä hän sanoi kun häneltä kysyttiin, ‘Kumpi kahdesta kaupungista vallataan ensin? Konstantinopoli vai Rooma?’ Niin Muhammad sanoi, ‘Herakleioksen kaupunki vallataan ensin'” tarkoittaen Konstantinopolia. Se oli raportoitu al-Hakimin taholta “Al-Mustadrakissa” kahden sheikin mukaan (Bukhari ja Muslim) ja julistettu aidoksi Imaami adh-Dhahabin toimesta.
Itä-Rooman pääkaupunki Konstantinopoli valloitettiin Ottomaanien toimesta vuonna 1453 – tapahtuma minkä osa historioitsijoista katsoo merkinneen keskiajan päättymistä -, joten profetian jälkimmäinen osa on yhä täyttymättä. Kyse ei ole siitä, että nämä islamilaiset profetiat olisivat oikeita tai verrannollisia Jumalan erehtymättömän Sanan kanssa. Mutta kun joukko kuolemaa rakastavia mielipuolia ilmestyy sanomaan, että heidän ennalta määrätty kohtalonsa on toteuttaa muinaiset profetiat maailmanlopusta, niin silloin usko profetioihin alkaa täyttää pian itse itseään. Jos esimerkiksi minä nyt päättäisin matkustaa jouluksi Vatikaaniin ja räjäyttäisin Pietarinkirkossa sinne salakuljettamani pommin, niin olisiko se todiste siitä että ennustukseni Rooman kirkon tuhosta vuonna 2016 oli oikea. Ei tietenkään. Se todistaisi vain sen, että olisin täysin pähkähullu ja mielenvikainen sosiopaatti. Tässä on perustavanlaatuinen ero islamilaisten ja raamatullisten profetioiden välillä. Raamatun profetiat toteutuvat vaikka kristityt eskatologit eivät olisi edistämässä niiden toteutumista millään tavoin.
ISISin eskatologia opettaa myös Harmageddon-tyyppistä lopputaistelua, mutta sen sijaa että tämä käytäisiin Pohjois-Iraelissa sijaitsevassa Megiddossa, kuten Ilm. 16:16 ennustaa, ISIS uskoo taistelun loppunäyttämön tapahtuvan Pohjois-Syyriassa sijaitsevassa Dabiqin kaupungissa, jonka Islamilainen Valtio miehitti elokuussa 2014 ja nimitti sen virallisen propagandalehtensä tämän kaupungin mukaan. Hadithi nimeltä Sahih Muslmi sisältää profetian, jonka mukaan “Viimeinen tunti ei tule ennen kuin roomalaiset astuvat al-A’maqdiin tai Dabiqiin. Armeija, joka koostuu tuohon aikaan maanpäällä elävien kansojen parhaista sotilaista tulee Medinasta (taistellakseen heitä vastaan).” Hadithin ennustus jatkaa kertomalla kuinka kolmasosa tästä Medinasta tulevasta muslimiarmeijasta lähtee pakoon, kolmasosa tapetaan taistelussa ja viimeinen kolmasosa voittaa roomalaiset ja valtaa Konstantinopolin. Ottaen huomioon, että Konstantinopolin muslimivalloitus tapahtui jo 1400 -luvulla, tämän ns. “profetian” soveltaminen nykyaikaan on hieman ongelmallista.
ISIS kuitenkin uskoo näihin profetioihin fanaattisesti siitäkin huolimatta, että se menetti Dabiqin hallinnan lokakuussa 2016, kun Turkit ja länsivaltojen tukema Vapaan Syyrian Armeija karkoitti heidät sieltä ISISin vastaisen koalition vastahyökkäyksessä, joka jatkuu yhä Mosulissa ja terrorijärjestön pääkaupungissa Rakkassa. Nyt kun järjestön olemassaolo Irakissa ja Syyriassa on ajettu ahtaalle, se saattaa yrittää lisätä terro-iskuja Eurooppaa näyttääkseen voimakkaammalta mitä se todella on ja rohkaistaakseen sen taistelijoita uskomaan yhä islamilaiseen eskatologiaan voitokkaasta islamista, joka kukistaisi läntiset vallat ennen Mahdin saapumista. Kansainvälisesti tunnustetut kirjailijat Thomas Horn ja Cris Putnam – joille lähetin 30-sivuisen kirjeen englanniksi, jonka voit lukea täältä – kirjoittaa tämän vuoden keväällä julkaistussa teoksessaan The Final Roman Emperor, The Islamic Antichrist and The Vatican’s Last Crusade, sivulla 135:
Huomioiden, että ISIS asettaa itsensä ristiretkeläisten päihittäjäksi, Ottomaanien Konstantinopolin valloitus ei voinut täyttää profetiaa ja heidän tulee lyödä Istanbul ja vasta sen jälkeen he hyökkäävät Roomaan. Kuitenkin, loogiset epäjohdonmukaisuudet eivät pysäyttänyt Islamilaista Valtiota hyökkäämästä Pariisiin, joten mikä tahansa käy. Kun he rakentavat aloittelevaa valtiotaan, kummastelemme että kuinka monta vuotta täytyy kulua ennen kuin heidän tulkintansa on häpäisty.
Koska ISILin terroristeilla on fanaattinen usko omaan maailmanlopun näkyynsä, he ovat liian malttamattomia odottaakseen tapahtumien kulkua juuri sen mukaisesti, kuten heidän eskatologiansa vaatii. Jos heidän profetiansa olisi oikeita, niin silloin Dabiqissa – sotilaallisstrategisesti täysin merkityksettömässä kaupungissa – täytyisi tapahtua vielä suuri yhteenotto Islamilaisen Valtion ja lännen “ristiretkeläisten” välillä vaikka ISIS menetti kaupungiin hallinnan jo lokakuussa ja taistelee nyt sen viimeisistä tukikohdista Mosulissa ja Rakkassa. Islamilaisen Valtion täytyisi siis nousta vielä puolustusasemista hyökkäyskannalle ja voitettuaan taistelun Dabiqissa heidän armeijansa tulisi edetä aina Istanbuliin asti ja vasta tämän jälkeen he valloittaisivat Rooman jos heidän profetiansa olisi oikea. Vaikka en usko, että heidän profetiansa tulisi toteen, tiedän että he ovat valmiita tekemään mitä tahansa ettei Allahin nimi tule häpäistyksi nyt kun lännen tukemat armeijat vyöryvät Syyriaan ja Irakiin ja uhkaavat tämän “valtion” olemassaoloa. Järjestön taistelijoita ajaa eteenpän seuraava lupaus:
Lopulta, älkää unohtako että Allah on muslimien kanssa eikä koskaan hylkää heitä Hänen vihollisilleen. Ja Islamilainen Valtio tulee pysymään kunnen sen lippu liehuu Rooman yllä.
Vaikka ISIS häviäisi pian taistelunsa Mosulissa ja pääkaupungissaan Rakkassa, se saattaa muuntautua al-Qaida-tyyppiseksi sissijärjestöksi, joka jatkaa operointiaan erämaassa ja maaseudulla. Samalla sen vaatimukset kalifaattiin ja nimi “Islamilainen Valtio” itsessään tulisi häväistyksi. Järjestö saattaisi myös hajota keskenään taisteleviin pienempin terrorijärjestöihin, kun se johtajat alkaisivat kiistellä siitä kuka haluaa nousta “kalifiksi kalifin paikalle”. Ennen kuin tämän annetaan tapahtua, on odotettavaa että järjestö tulisi kohdistamaan yhä useampia terrori-iskujaan Eurooppaan ja länteen. Isku Vatikaania vastaan olisi järjestön suurin symboolinen voitto “ristiretkeläisistä” ja vahvistus heidän eskatologisten uskomustensa toteutumisesta. Huomoi, että ISIS toimii myös Libyassa ja Italia on astinlauta Afrikasta Eurooppaan pyrkiville muslimipakolaisille joista osa on ISISin soluttautujia.
Italia on jo joutunut sulkemaan monia pienempiä moskeijoita Roomassa, koska se pelkää musliminuorison radikalisoitumista. Tämä on saanut tuhannet muslimit osoittamaan mieltään Italian hallitusta vastaan. Usko monikulttuurisen Euroopan toimivuuteen luhistuu yhä useampien silmissä eikä viranomaiset enää tiedä mitä tehdä. Italian äskeinen kansanäänestys sen EU-myönteisen pääministeri Matteo Renzin uudistuksia vastaan osoittaa kuinka maahanmuutolle ja globalisaatiolle kriittiset äänet ovat saaneet jalansijan nyt myös Italiassa kolmantena iskuna globalisteja vastaan Brexitin ja Donald Trumpin vaalivoiton jälkeen. Samaan aikaan Rooman paavissa ruumiillistuu kaikki se mitä Brexitin ja Trumpin konservatiiviset kannattajat vastustavat. Paavi Franciskus on yhtä maailmanhallitusta vaativa häpeilemätön globalisti, joka on myynyt kristinuskon ydintotuudet opettamalla kuulijoilleen, että ateistikin voi päästä taivaaseen tekemällä hyviä tekoja. Obaman tapaan hän ei käytä koskaan ilmaisua “islamilainen terrorismi” tai “islamilainen väkivalta” koska hän ei näe yhteyttä näiden kahden välillä ja uskoo islamin olevan pohjimmiltaan rauhan uskonto.
Kirjassaan Horn ja Putnam argumentoivat myös sen puolesta miksi Islamin Mahdi on islamin oma versio ns. Rooman Viimeisestä Keisarista, joka löytyy ensimmäistä kertaa 600-luvulla julkaistusta Apocalypse of Pseudo-Methodius -tekstistä. Kirjeessäni heille kerroin mm. siitä kuinka keskiajan roomalaiskatolisissa profetioissa tämä Rooman viimeinen keisari, joka olisi liitossa “enkelimäisen paavin” kanssa – jonka pyhän Malakian ennustus viimeisten paavien sarjasta samaistaa nykyiseen paaviin – identifioitiin Charles-nimiseksi prinssiksi Länsi-Euroopasta, joka polveutuu suoraan alenevasti Ranskan Kaarle Suuresta ja Ludvig IX:stä, joista Walesin nykyinen prinssi polveutuu sen lisäksi, että hän on profeetta Muhammadin suora jälkeläinen – kuten Hadithit ovat ennustaneet Mahdista – ja 1900 -luvun alussa julkaistu sukuluettelo johtaa hänen esi-isänsä myös Kuningas Daavidiin juutalaisten Messiaan ennakkoehtona. Eli Prinssi Charles – toisin kuin kukaan toinen nykyään elävä henkilö – voi täyttää kaikkien näiden monoteististen uskontojen – mainitsemattakaan idän uskontoja – ehdot heidän kauan odotetulle messiaalleen. Tämä on todella hämmästyttävä yhteys, minkä monet teoriat islamilaisesta tai syyrialaisestia Antikristuksesta sivuuttavat.
Rooman kirkko on ollut kuluneen vuoden aikana jo useaan kertaan ISILin terroristi yritysten kohteena. Heinäkuussa Eurooppaa järkytti tapaus missä kaksi jihadistia hyökkäsi veitsin katoliseen kirkkoon Ranskassa ja pakotti jumalapalvelusta suorittaneen Isä Jacques Hamelin polvistumaan ennen kuin he leikkasivat hänen kaulansa. Huhtikuun 29. päivä Express-lehti raportoi “Italian poliisin murskanneen Islamilaisen Valtion terrorisolun, joka suunnitteli hyökkäyksiä kristittyjä pyhiinvaeltajia kohtaan, jotka vierailivat Vatikaanissa Roomassa.” Sama lehti kertoi tässä kuussa:“Jouluterrori varoitus: Marokkolainen terroristi varoittaa katolisia ‘Tulen pommittamaan Vatikaania'”. Hollantilaisen vastaterrorismiyksikön mukaan Islamilaisella Valtiolla on yhä 60-80 agenttia levittäytyneenä ympäri Eurooppaa valmiina käynnistämään iskuja. Viranomaiset pelkäävät myös tuhansien jihadistien palaava pian Eurooppaan, kun ISISin tukirakenteet romahtavat Lähi-Idässä. The Daily Caller uutisoi 2. joulukuuta kuinka Euroopan poliisivirasto Europol varoitti ISISin suunnittelevan “tusinoittain” uusia hyökkäyksiä, joiden tarkoitus oli ajoittua joulupyhiin.
Europol odottaa Islamilaisen Valtion militanttien astuvan esiin hyökkäämällä Euroopan kansoihin, kun he siirtyvät lähemmäksi tappiota Syyriassa ja Irakissa. Uusi raportti Euroopan poliisilta varoittaa useiden kymmenien hyökkäysten voivan olla työnalla, kun yhä useampi ulkomainen taistelija palaa heidän kotimaahansa. “Yksinäisten toimijoiden” uhka, jotka yrittävät autopommeja, kidannappauksia ja kiristystä, on osa ISISin uutta strategiaa tämän raportin mukaan… USA:n Ulkoministeriö julkaisi matkavaroituksen amerikkalaisille, jotka aikovat vierailla Euroopassa joulupyhinä. Ulkoministeriö sanoi “uskottavan informaation” osoittavan ISISin ja al-Qaidan suunnittelevan hyökkäyksiä tulevina viikkoina. Juhlapyhät, tapahtumat ja torimarkkinat ovat erityisen herkkiä alueita tänä vuodenaikana, matkavaroitus sanoi.
Miksi Adam Clarke ennusti Vatikaanin tuhoutuvan vuonna 2016?
Tarkalleen ottaen Vatikaania – maailman pienintä suvereenia valtiota – ei ollut edes olemassa tuona aikana, kun Adam Clarke julkaisi hänen Raamattu kommentaarinsa 1831. Vatikaani muodostettiin itsenäiseksi kaupunkivaltioksi vasta 1929, kun Pius XI pääsi yhteisymmärrykseen Mussolinin Italian kanssa niin sanotussa Lateraanisopimuksessa, mikä päätti paavinistuimen ja Italian hallituksen välisen pitkäaikaisen riidan, joka oli alkanut vuonna 1870, kun Italian vastasyntynyt valtio lakkautti paavin maallisen vallan ja liitti paavillisen Kirkkovaltion alueet osaksi Italian kuningaskuntaa. Tämä aika vuodesta 1870 – 1929 tunnetaan paaviuden historiassa “Vatikaanin vankeutena”. Tuona aikana paavit elivät eristyksissä Vatikaanissa eivätkä tunnustaneet Italian maallisen vallan auktoriteetin laillisuutta.
Paavien hallitsema Kirkkovaltio (keltaisella) juuri ennen Napoleonin miehitystä vuonna 1796. Lähde.
Yhdessä vuosien 1309 – 1377 Avignonin vankeuden kanssa, jolloin paavit elivät Ranskan kuninkaan määräysvallan alla ja paavinistun oli siirretty Roomasta Etelä-Ranskan Avignoniin, nämä kaksi ajanjaksoa ovat käytännössä ainoita jolloin paavi ei ollut suvereeni maallinen hallitsija mitä paavit ovat olleet aina vuodesta 756 lähtien, kun Ranskan Pipin Pieni luovutti heidän valtaansa Keski-Italiassa sijainneen paavillisen Kirkkovaltion. Tästä lähtien Kirkkovaltio jatkoi olemassaoloaan yli vuosituhat myöhemmin puhjenneeseen Ranskan vallankumoukseen asti. Napoleonin johtamat sotavoimat miehitti Italian vuosina 1796 – 98 jolloin Kirkkovaltio lakkeutettiin ja Pius VI joutui pakenemaan Ranskan Valenciaan missä hän kuoli vuosi myöhemmin. Kirkkovaltio perustettiin uudestaan kesäkuussa 1800, mutta Napoleon hyökkäsi sinne taas 1808 ja se pysyi Ranskan miehityksen alla Napoleonin kukistumiseen asti vuonna 1814 jolloin Kirkkovaltio palautettiin viimeistä kertaa valtaan ennen sen lopullista kukistumista vuonna 1870.
Näistä historiallisista välikohtauksista huolimatta paavien poliittinen valtasema on jatkunut vuodesta 756 lähtien aina näihin päiviin asti ja siksi nykyinen Vatikaanivaltio on keskiaikaisen Kirkkovaltion suora perillinen. Paavi on tänään suvereeni valtionpäämies yhtälailla kuinka hän oli sitä keskiajalla. Hänellä ei ole enää valtaa Euroopan kuninkaiden ylitse mitä paaveilla oli keskiajalla ja uskonpuhdistuksen alkupäivinä, mutta siitä huolimatta paavin poliittinen ja maallinen valtasema on olemassa yhä tänäänkin. Eli “paavinvalta” ei ole jokin asia mikä kuuluisi vain historiaan sillä se on yhtälailla myös nykypäivää. Paavinvalta on olemassa niin kauan kuin Vatikaani on olemassa itsenäisenä ja riippumattoman valtiona eikä se nouse enää uudelleen missään muodossa. Adam Clarke ennusti, että koska paavien poliittinen ja maallinen valta alkoi Kirkkovaltion perustamisesta vuonna 756, sen tulisi päättyä 1260 vuotta myöhemmin eli tänä vuonna 2016. Tämä laskelma perustui hänen historisistiseen tulkintaansa Danielin 7. luvusta, mikä identifioi paavinvallan tuon näyn pieneksi sarveksi, joka seuraa kymmentä muuta ja kukistaa tieltään kolme aiemmista sarvista.
Mainittakoon, että tällainen tulkinta oli hyvin yleinen sekä juutalaisten että protestanttisten kristittyjen keskuudessa ainakin 1300 -luvulta lähtien ja pysyi vallitsevana ymmärryksenä Danielin ja Ilmestykirjan profetioista 1800 -luvun loppuun asti jolloin sen paikan alkoi ottaa John Nelson Darbyn opetuksia seuranneiden evankelisten edistämä dispensationalistinen ja futuristinen eskatologia mitä myös itse kannatan vaikka en näe sitä ristiriitaisena historisistisen eskatologian kanssa ainakaan Danielin kirjan osalta (historisistinen ja futuristinen ymmärrys Danielin profetiosta on sovitettu laajemmin yhteen kirjani luvuissa 10 ja 11). Selitän pian tarkemmin sitä miksi pienen sarven identifioiminen Kirkkovaltion perustamiseen vuonna 756 on historiallisesti ja raamatullisesti jodonmukaista ja oikeutettua profetiantulkintaa. Seitsemän Päivän Adventismi on niitä harvoja kristillisiä suuntauksia, joka on säilyttänyt tämän näyn historisistisen tulkinnan, mutta tulkinta itsessään ei ole William Millerin tai Ellen G. Whiten keksintöä vaan sitä opetti useimmat protestanttiset Raamatun tutkijat, mukaanlukien myös sellaiset miehet kuin Martin Luther, Isaac Newton ja Jonathan Edwards.
Adventistit opettavat tästä milleriläistä tulkintaa, jota Ranskan vallankumouksen aikaan edisti sellaiset miehet kuin David Simpson, Edward King ja Richard Valpy. Näiden opettajien mukaan pienen sarven valtakausi, jonka Dan.7:25 sanoo kestävän “ajan, kahden ajan ja puolen ajan” tai 1260 päivää (Ilm. 12:6, 14), mikä päivä=vuosi periaatteella ymmärrettiin viittaavana päivien sijasta 1260 vuoteen, tuli ajoittaa vuosiin 538 – 1798. Näin ollen paavinvallan päättyminen saatiin sopimaan yhteen siihen vuoteen jolloin Napoleon hajotti Kirkkovaltion ja otti paavi Pius VI:n panttivangiksi. Tulkinnan ongelmana on vain se, että paavin poliittinen valta ei alkanut vielä 538 eikä se myöskään päättynyt lopullisesti vuonna 1798 sillä Kirkkovaltio perustettiin uudestaan 1800 ja taas 1814. Eikä sitä lakkautettu lopullisesti myöskään vuonna 1870, koska 1929 perustettu Vatikaanivaltio on sen suora perillinen. Paaviuden virallisen historian mukaan paavit elivät vuosina 537 – 752 Bysantin tai Itä-Rooman keisarin suoran hallintonvallan alla eivätkä he olleet tuohon aikaan suvereeneja valtionpäämiehiä, toisin kuin vuoden 756 jälkeen. Wikipedia kertoo:
Poikkeuksena Paavi Martinus I, yksikään paavi tänä aikana ei kyseenalaistanut Bysantin monarkin käskyvaltaa vahvistaa Rooman piispan valinta ennen kuin vihkiminen saattoi tapahtua; kuitenkin, teologiset konfliktit olivat yleisiä paavin ja keisarin välillä sellaisissa alueissa kuin monotelismi ja Ikonoklasmi.
Adventistien tulkinnan suurin ongelma on kuitenkin Dan. 7:13-14, joka ennustaa sen mitä tapahtuu sen jälkeen kun pienen sarven valta olisi tuhottu:
Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.
Tässä puhutaan Kristuksen paluusta maanpäälle ja Hänen tuhatvuotisen rauhanvaltakuntansa perustamisesta mitä ei tapahtunut vielä vuoden 1798 jälkeen. Adventistit yrittävät selitellä tätä väkinäisillä ja epäjohdonmukaisilla opeillaan 2300 vuodesta (Dan. 8:14), joka olisi täyttynyt vuonna 1844 jolloin Jeesus meni taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimpään Jumalan ylimmäisene pappina ja meidän syntiemme sovintouhrina ja täytti siten yläpuolisen profetian Ihmisen Pojasta, joka “saapui Vanhaikäisen tykö” eikä maanpäälle. Kuitenkin Hebrealaiskirjeen 9. luvun mukaan Jeesus saapui taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään Jumalan kasvojen eteen Hänen taivaaseenastumisensa jälkeen eivä vasta yli 1800 vuotta sen jälkeen. Dan. 7:13:sta viittaus Jeesuksen saapumiseen taivaan pilvissä “Vanhaikäisen tykö” puhuu luultavasti seurakunnan ylösotosta mistä 1. Tess. 4:16 – 18 sanoo seuraavaa:
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
Eli kun tulkitsemme näkyä pienestä sarvesta paavinvaltaa vasten, on otettava huomioon ensin kaksi kiistämätöntä historiallista tosiasiaa: 1) paavin poliittinen ja maallinen valta ei alkanut ennen vuotta 754 tai 756. 2) paavin poliittinen ja maallinen valta on olemassa yhä vuonna 2016 vaikka muutamat historialliset tapahtumat ovat taanneet sen, ettei se ole jatkunut keskeytymättä vuodesta 756 tähän päivään. Joku voisi siis ehdottaa, että pitäisikö tapahtumat kuten Vatikaanin ja Avignonin vankeus laskea pois tästä 1260 vuoden ajanjaksosta. Tällöin paavinvallan päättyminen venyisi vuodesta 2016 vuoteen 2143. Tämä ei sopisi enää yhteen raamatulliseen viikunapuuprofetiaan viimeisestä sukupolvesta, joka todistaa Israelin valtion jälleensyntymisihmeen (Matt. 24:32-34). Selityksessään Danielin seitsemänteen lukuun Adam Clarke, Jonathan Edwardsin opetuslapsi, ei laskenut 1260 vuodesta pois sellaisia tapahtumia kun Avignonin vankeus vaan päätteli suorinta mahdollista reittiä, että jos pienen sarven valta käynnistyi 756, niin silloin sen tulisi päättyä 1260 vuotta myöhemmin ja siten Jeesuksen paluun tulisi seurata pian tämän jälkeen. Siksi hän kirjoitti:
Kuten antikristuksen vallan ja hallitsevuuden täytyy tässä esitettyjen periaatteiden valossa kiinnittyä vuoteen 756 jKr., siten hänen valtansa lopun tulee täyttyä 1260 vuotta myöhemmin; vastaten vuotta 2016 kristillistä ajanlaskua, minkä ääretön viisaus on asettanut tälle kaun odotetulle tapahtumalle. Aamen ja aamen!
Ennen kuin pureudun tarkemmin tämän tulkinnan historiallisiin ja raamatullisiin perusteisiin, pyydän huomioimaan että tällainen tulkinta ei ole verrannollinen Internet-ajan profetia harrastelijoiden mutu-perusteisiin tulkintoihin ja spekulaatioihin Antikristuksen identiteetistä, jotka näyttää vaihtuvan joka viiden vuoden välein aina sen mukaan kuka ikinä sitten sattuu olemaan uutisotsikoiden keskipisteessä. Clarken ymmärrys Danielin 7. luvusta oli Raamatun profetian tutkijoiden enemmistön vallitseva tulkinta yli puolenvuosituhannen ajan sillä erotuksella, että useimmat heistä ei ollut yksimielisiä siitä mihin vuosiin paavinvallan 1260 vuotinen valtakausi tulisi sijoittaa. Kuten voit nähdä Wikipedian artikkelista, joka valottaa Danielin 7. luvun tulkintaa kirkkohistoriassa, suurin osa 1200 – 1800 -luvun Raamatun opettajista identifioi pienen sarven paaviuteen vaikka osa heistä samaisti sen turkkilaisiin (Ottomaaneihin) tai muhamettilaisiin (islamiin). Vaikka suurinosa tutkijoista oli yksimielisiä siitä, että pieni sarvi on paavius, samalle heidän ajoituksena tämän sarven 1260 valta-ajasta vaihteli hyvinkin suuresti.
1500 -luvun saksalaiset protestanttiteologit Andreas Osiander ja David Chytraeus ehdottivat tähän vuosia 412-1672. 1600-luvun Englannissa John Tillinghast esitti vuosia 396-1656. Pierre Jurieu 454-1714. William Whiston 606-1866. Isaac Newton 800-2060. Robert Fleming Jr. 534-1794. Hans Wood 620-1880, jne. Näkemysten vaihtelevuus on merkillepantavaa, kun samalla vuosisadalla eläneet John Tillinghast ja Isaac Newton asetti näiden 1260 vuoden päättymisen yli 400 vuoden päähän toisistaan. Koska 1600 -luvulla tunnettiin jo hyvin irlantilaisen arkkipiispa James Usherin Raamatun kronologia, joka ajoitti luomisen vuoteen 4004 eKr, Isaac Newtonin ja Adam Clarken ajoitus piti paljon enemmän yhtä Usherin ynnä muiden samanlaisten kronologioiden kanssa, jotka ajoitti luomisen noin neljän vuosituhannen päähän Kristuksen syntymästä. Juutalaisten ja kristittyjen oppineiden keskuudessa oli nimittäin jo ensimmäisistä kirkkoisistä lähtien yksimielinen käsitys siitä, että Jeesuksen paluu ja tuhatvuotinen valtakunta ei toteutuisi ennen kuin ihmiskunnan kuusi vuosituhatta – vastaten luomisen kuutta päivää – tulee täyteen ja Maan tuhatvuotinen sapattilepo voi alkaa.
Adam Clarken ajoittama historian päättymishetki vuoteen 2016 ei ollut vain kaikkein lähimpänä Usherin kronologiaa ihmiskunnan kuuden vuosituhannen päättymisestä – lisäksi se on myös kaikkein yhdenmukaisin paaviuden todellisen historian ja profetian sisäisten vaatimusten kanssa. Paavien poliittinen valta-asema ei nimittäin alkanut ennen vuotta 756 jolloin Kaarle Suuren isä Pipin Pieni perusti Italiaan paavillisen Kirkkovaltion mistä Paavi Leo III kiitti Frankkien valtakuntaa kruunaamalla Kaarle Suuren Roomassa joulupäivänä 800 tittelillä “Rooman Keisari” loukkaamalla siten Itä-Rooman hallitsijoita, jotka siihen asti olivat omistaneet yksinoikeuden Rooman keisareiden perillisten mantteliin. Prinssi Charles polveutuu suoraan alenevasti Kaarle Suuresta (Charles the Great), kuten keskiaikaiset profetiat ennustivat Antikristuksesta, joka olisi myös viimeinen paavin kruunaama Rooman keisari frankkien ja pyhän-saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsijoiden jalanjäljissä. Lainaus täältä:
Nämä kirjailijat sisältävät Arlesin Caesarin (469-543) ja Rabanus Maurusta (k. 856) lainataan ”Meidän valtuutettuina tohtorenaimme, jotka yhtyvät julistukseen että ajan loppua kohden Ranskan kuninkaiden yksi jälkeläisistä hallitsee koko Rooman Imperiumia; ja tulee olemaan Ranskan monarkeista suurin ja rotunsa viimeinen.” Nämä etevät tohtorit käsittävät hänen laskevan kruununsa ja valtikkansa Jerusalemissa merkiten Rooman ja kristillisten imperiumien loppua. Tämä toistetaan jälleen munkki Adsonin taholta (k. 992), joka sanoo, ”Tämä tulee olemaan Rooman Imperiumin loppu ja täyttymys ja välittömästi sen jälkeen Antikristus tulee”. Magdeburgin Aikakirja (1100 -luvulta) siteeraa [profetiaa] ”Keisari Kaarle Suuren ja Ranskan kuninkaiden verestä, joka nousee Charles-nimisenä keisarina, joka hallitsee keisarillisesti Euroopassa ja jonka kautta kirkon rappioitunut tila uudistetaan ja Imperiumin muinainen kunnia palautetaan.” Aystinger saksalainen (myös 1100 -luvulla) sijoittaa tämän prinssin, joka on syntynyt Keisari Kaarlesta, viimeisiin päiviin. Hän perii lupauksen maan, so. Jerusalemin luvatun maan, ja uudistaa kirkon Euroopan keisarina.
Tämä apokalyptinen henkilö – Rooman viimeinen keisari – ilmestyy ensimmäistä kertaa 600 -luvun tekstissä nimeltä Apocalypse of Pseudo-Methodius ja vaikka häntä ei suoraan samaisteta siinä Antikristukseen, Raamatun profetiat vahvistavat sen että Antikristus olisi Rooman viimeinen keisari, joka hallitsee uudelleen elvytettyä Rooman valtakuntaa (Dan. 7:24, 9:27, Ilm. 13:1, 17:9). Pseudo-Methodius sanoo tämän henkilön ilmestyvän välittömästi Rooman valtakunnan tuhon jälkeen. Ottaen huomioon, että antiikin Rooma tuhoutui jo 476 jKr. tämän tulee tarkoittaa Rooman Imperiumin hengellistä perillistä eli Rooman kirkkoa ja paavien poliittista valtaa keskiajan Kirkkovaltiossa ja 1929 perustetussa Vatikaanissa. Mussolin itse, joka oli mukana Vatikaanin perustamisessa, näki fasistisen Italian yhdessä sen liittolaisten kanssa Rooman Imperiumin henkiinheräämisenä. Myös Euroopan Unioni sai alkunsa Rooman Capitoliumissa missä sijaitsi antiikin Rooman poliittisen vallan keskus, kun Saksan liittotasavalta, Ranska, Italia, Belgia, Hollanti ja Luxemburg allekirjoitti Rooman sopimuksen maaliskuussa 1957.
Valtaako siis ISIS Rooman ennen kuin paavi palaa sinne kruunaamaan Antikristuksen Rooman viimeiseksi keisariksi yhdistyneen Euroopan johtoon? Vain aika näyttää. Horn ja Putnam sanoo kuinka ISISin nousun jälkeen “Rooma näyttää odottavan hyökkäystä kaupunkiin, kuten monet heidän omista profetioistaan, okkulttiset Sibylline ja Zohar ennustukset, ja Ilmestykirja vahvistaa.” (s. 137). “Seitsemän kukkalan kaupungin” tuho on ennustettu todellakin Ilmestyskirjassa (Im. 17:9, 16) sillä pedolla ratsastavan helakanpunaisen porton hengellinen merkitys on assosioitu jo 2000 vuoden ajan Roomaan ja Rooman kirkkoon vaikka viimeiset 50 vuotta vallinnut kirkkokuntien välinen vuoropuhelu ja ekumenia – mitä Vatikaani ja Englannin kuningashuone on ollut aktiivisimmin edistämässä – onkin tehnyt tällaisista tulkinnoista poliittisesti epäkorrektia. Myös 1100 -luvulla eläneen Pyhän Malakin ennustus viimeisten paavien sarjasta – joista 112. eli viimeinen paavi voidaan laskea osuvan nykyiseen paaviin – ennustaa Rooman tuhon tapahtuvan nykyisen paavin aikana. Malakia ennusti tästä paavista seuraavaa:
Pyhän Rooman kirkon viimeisessä vainossa sitä hallitsee Pietari Roomalainen, joka ruokkii laumaansa monien ahdistusten keskellä, minkä jälkeen seitsemän kukkulan kaupunki tuhotaan ja hirvittävä Tuomari tuomitsee kansan. Loppu.
Samoin Franciskus Assisialainen – jolta Jorge Mario Bergoglio lainasi virkanimensä – ennusti kuinka viimeisinä päivinä juuri ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle, “Jeesus Kristus ei lähetä heille [Rooman Kirkolle] todellista paimenta, vaan tuhoajan.” Jostakin toisesta profetiasta Tom Horn ja Cris Putnam kykenivät ennustamaan vuosi ennen Benedictus XVI:sta eroa paavin eroamisen – mitä ei ollut tapahtunut sitten keskiajan – kuukauden tarkkuudella kirjassaan Petrus Romanus ja puhuivat siitä radio- ja TV-haastatteluissa jo vuonna 2011. Kyse ei ole vain jostain protestanttien anti-katolisesta propagandasta, koska myös katolinen teologi Kelly Bowring opettaa kirjoissaan kuinka Paavi Franciskus olisi Malakian ennustama “Pietari Roomalainen” (Bergoglion sukujuuret on Italiassa) ja Ilmestyskirjan toinen peto alias väärä profeetta. Meillä on siis Ilmestyskirja, joka ennustaa Rooman kirkon tuhoutuvan ennen Jeesuksen toista tulemusta. Ottaen huomioon Jeesuksen viikunapuuprofetia Matt. 24:34:ssä tämän tulisi tapahtua seuraavan 12 vuoden sisällä.
Sitten meillä on Pyhän Malakia ennustus 112 viimeisestä paavista, joka vahvistaa sen että Rooman kirkon tuhon pitäisi toteutua nykyisen paavin aikana. Franciskus täyttää 17. joulukuuta 80 vuotta, joten on todennäköistä että hän olisi paavina yhä vuonna 2028 ellei Jeesus ole tullut jo siihen mennessä eikä Franciskus ole saanut surmaansa ISISin iskussa. Tällä jäkeilyllä haluan demonstroida sitä, että sekä Ilmestyskirja ja Malakian profetia viittaa siihen että Vatikaani tai koko Rooma tulisi tuhoutumaan seuraavan 12 vuoden sisällä. Kolmantena merkkinä meillä on lopulta Adam Clarken tulkinta Danielin 7. luvusta, joka ajoitti Vatikaanin tuhon vuoteen 2016. Vaikka mitään ei tapahtuisikaan, on jo itsessään merkillepantavaa että ISIS ilmestyi uhkaamaan Vatikaanin olemassaoloa juuri sinä hetkenä historiaa, kun Vatikaanin tai sen edeltäjän (Kirkkovaltion) perustamisesta tulee täyteen 1260 vuotta.
Adam Clarke itseasiassa ehdotti Rooman kirkon tuhon tapahtuvan joko 2014, 2015 tai 2016. Pipin Pienen lahjoitus Stefanus II:lle Kirkkovaltion perustamiseen tapahtui nimittäin kahdessa vaiheessa, ensin vuonna 754 ja virallisesti 756. Kuten artikkelin alussa näytetty Dabiqin kansikuva lokakuulta 2014 demonstroi, Rooma on ISISin jihadin perimmäinen kohde. Maaliskuussa 2015 Vatikaanin poliisivoimien turvallisuuspäällikkö myönsi ISISin muodostaman uhan paaville ja Vatikaanivaltiolle olevan todellinen. Vuosi myöhemmin Italian poliisi pidätti ISISin terrorisolun, joka suunnitteli iskua Pietarinaukiolle matkaavia pyhiinvaeltajia vastaan. Se että tämä kaikki tapahtuu juuri tällä hetkellä historiaa, antaa vahvan viitteen siitä, että Claken tulkinta voi yhä toteutua vaikka sen toteutuminen venyisi vuoden 2017 alkupuoliskolle. Meillä ei ole nimittäin tarkkaa tietoa siitä minä hetkenä vuotta 756 Pipin Pienen lahjoitus tapahtui. Jos se tapahtui vuoden lopulla, niin silloin vuoden 2017 alkupuolisko on pyöristettynä edelleen 1260 vuotta eikä 1261 vuotta.
Tulkinnan historialliset ja raamatulliset perusteet
Edellä olen kertonut sen miksi paavin maallisen vallan käynnistymisen ajoitus vuoteen 756 on historiallisesti paljon oikeutetumpaa kuin esimerkiksi Isaac Newtonin teoria siitä, että paavinvalta olisi käynnistynyt vasta joulupäivänä 800 jKr., kun paavi kruunasi Kaarle Suuren Roomassa roomalaisten keisariksi. Tästä Newton päätteli Rooman kirkon tuhon ja Jeesuksen takaisin paluun tapahtuvan vasta vuonna 2060, mikä oli suuren mediahuomion keskipisteessä vuoden 2003 aikoihin. Harva maallinen uutislehti kiinnitti kuitenkin huomiota siihen mihin tällainen laskelma alkujaan perustui. Tämän ns. historisistisen profetiantulkinnan perusta lähtee siitä minkä useimmat preteristiset, historisistiset ja futuristiset profetiantulkitsijat ovat allekirjoittaneet aina ensimmäisistä kirkkoisistä lähtien – nimittäin, että Danielin 7. luvun neljä petoa viittasi neljään peräkkäiseen antiikin supervaltaan, Uus-Babyloniin, Meedo-Persiaan, Kreikkaan ja Roomaan. Kirjassani olen osoittanut niiden viittaavan tämän ohella myös keskiajan ja uuden ajan hallitseviin pakanakansoihin, mutta tämä on kokonaan toinen tarina.
Koska neljäs peto oli Rooma, silloin sen kymmenen sarvea, jotka “ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta” (j. 24), viittaa kymmeneen kuninkaaseen tai kuningaskuntaan, jotka nousevat Rooman valtakunnasta sen tuhoutumisen jälkeen. Tämä oli yksimielinen näkemys 100 – 400 -lukujen kirkkoisien eskatologisissa kirjoituksissa. Kirkkoisät eivät kannattaneet historisistista vaan futuristista eskatologiaa. Eli heille Antikristus – mitä näyn pieni sarvi kuvaa – ei viitannut antikristilliseen valtakuntaan tai hallintomuotoon vaan kirjaimelliseen persoonaan, joka nousee maailman johtoon kolmen ja puolen vuoden (1260 päivän) ajaksi heti Rooman valtakunnan sortumisen jälkeen. Profetian historisistinen tulkinta alkoi levitä vasta 1200 -luvulla joidenkin Rooman kirkon vastaisten kristittyjen keskuudessa ja siitä tuli varhaisen protestanttisen kirkon virallinen eskatologia 1500 – 1700 -luvuilla, kunnes sen suosiota alkoi syödä 1800 – 1900 -luvuilla yleistynyt futurismin uudistettu versio nimeltä dispensationalismi.
Dispensationalismi pyrki selittämään sen miksi Antikristus ei ilmestynyt Rooman tuhon jälkeen, kuten kirkkoisät olivat opettaneet. Dispensationalismi painotti etenkin Israelin paluuta koskevien Vanhan Testamentin profetioiden kirjaimellista tulkintaa Jeesuksen paluun ennakkoehtona. Näin ollen se erotti kirkkohistorian ajan erilliseksi ajanjaksoksi tai armotalouskaudeksi (Ef. 1:10; Kol. 1:25; 1. Kor. 10:11), jonka se sulkee Danielin ja Ilmestyskirjan näkyjen ulkopuolelle sillä erotuksella, että Ilmestyskirjan lukujen 2 – 3 kuvaus seitsemästä seurakunnasta tulkitaan usein kryptisiksi viesteiksi, jotka ennustaisi kirkkohistorian eri vaiheet ennen seitsemää sinettiä, seitsemää pasuunaa ja seitsemää vihan maljaa, jotka luetaan viimeisen seitsenvuotisen vihan ajan sisään, mikä edeltää Jeesuksen kirjaimellista paluuta maanpäälle Ilmestyskirjan 19. luvussa. Muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta allekirjoitan itse Ilmestyskirjan futuristisen tulkinnan ja olen käsitellyt kirjassani tätä teoriaa seitsemän seurakunnan yhteydestä kirkkohistoriaan melko suurilla yksityiskohdilla.
Mitä tulee sitten Danielin kirjaan, niin väitän että sen näyt eivät koske vain viimeistä seitsenvuotista vihan aikaa ja tuona aikana hallitsevaa persoona-Antikristusta, mutta myös kirkkohistorian aikaa ollen siten rinnakkainen Ilmestyskirjan kuvaukseen seitsemästä seurakuntakaudesta. Kuten olen demonstroinut jo kirjassani, Danielin kirjassa kirkkohistorian aikakautta kuvataan paljon suuremmilla ja tunnistettavimmilla yksityiskohdilla kuin Ilmestyskirjan seurakunta-kuvauksessa. Se identifioi nimenomaisesti ne valtakunnat ja kansat, jotka näytteli keskeistä osaa kristillisen kirkon historissa, kuten kreikkalaisortodoksinen Bysantin valtakunta, Roomalaiskatolinen Länsi-Eurooppa, luterilainen Saksa, anglikaaninen ja evankelinen angloamerikkalainen maailmavalta, ortodoksinen Venäjä, jne. Dispensationalismissa on hylätty se ajatus, että Antikristusta koskevat profetiat Danielin kirjassa tai Ilmestyskirjassa olisi viitanneet paavinvaltaan.
Tässä suhteessa se on paljon yhdenmukaisempi kirkkoisien näkemysten kanssa missä Antikristuksen opetettiin olevan 1260 kirjaimellistä päivää hallitseva yksilö eikä 1260 vuotta hallitseva instituutio. On kuitenkin hieman outoa ajatella, että Pyhä Henki olisi antanut Raamatun profetian tutkimuksen mennä harhapoluille yli 500 vuoden ajaksi vaikka Dan. 12:4 sanoo ymmärryksen profetoista kirkastuvan sitä enemmän mitä lähemmäksi tulemme loppua. Tämän logiikan mukaan, uskonpuhdistajilla tuli olla parempi ymmärrys Raamatun profetioista kuin kirkkoisillä ja 1900 -luvun dispensationalisteilla vielä kirkkaampi ymmärrys kuin 1500 -luvun uskonpuhdistajilla. Dispensationalismin vallitseva versio asettaa sen kuitenkin vastakkain uskonpuhdistajien eskatologian kanssa.ja kieltää paavinvallan yhteyden profetioihin Antikristuksesta. Yhdyn täysin niiden opettajien lausuntoon, jotka sanovat ettei paavinvaltaa ole mahdollista yhdistää johdonmukaisesti useimpaan Raamatun Antikristus-profetiasta Vanhassa tai Uudessa Testamentissa. Tämä on osoitettu jo seikkaperäisesti Arthur W. Pinkin klassisessa Antikristus-tutkielmassa vuodelta 1923. Tähän poikkeuksen muodostaa kuitenkin Danielin 7. luku ja sen näky pienestä sarvesta.
Miksi yksi näky Antikristuksesta viittaisi sitten paavinvaltaan, kun loput niistä viittaa lopun ajan persoona-Antikristukseen? Vastaus on: samasta syystä miksi Danielin 8. ja 11. luvun näky Antikristuksesta viittaa sen esitäyttymyksessään Antiokhos Epifanesiin. Näistä esimerkeistä tiedetään, että osa Raamatun Antikristus-näyistä on jo täyttynyt joissakin historiallisissa henkilöissä tai tapahtumissa. Vasta lopullinen Antikristus tulee täyttämään kaikki häntä koskeneet profetiat vaikka ne olisi jo osittain täyttyneet joissakin aiemmissa hallitsijoissa. Ei ole johdonmukaista opettaa, että Danielin 8. luvun näky pienestä sarvesta viittaa kahteen eri historian hahmoon – Epifanesiin että tulevaan Antikristukseen – jos kiellämme Danielin 7. luvun pienen sarven kaksoistäyttymyksen paavinvallassa ja lopullisessa yksilö Antikristuksessa. Koska useimmat profetiat opettajat vahvistavat Danielin 8. luvun pienen sarven kaksoistäyttymyksen, tulisi heidän yhtä hyvin vahvistaa – ollakseen johdonmukaisia – myös Danielin 7. luvun pienen sarven kaksoistäyttymys.
Toinen asia mikä tulisi nyt huomioida on se, että sarven symboliikka viittaa Danielin kirjassa yksilö hallitsijoihin yhtä hyvin kuin se viittaa myös valtakuntiin ja hallintoelimiin. Daniel 7:24 sanoo kymmenen sarven merkitsevän kymmentä kuningasta, mutta jakeiden 17 ja 24 mukaan kuninkaat tarkoittavat tässä valtakuntia eikä hallitsijoita. Daniel 8:21 taas sanoo, “Ja kauris on Kreikan kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas.” Tässä “Kreikan kuningas” tarkoittaa Kreikan valtakuntaa itseään, kun taas sen suuri sarvi edustaa sen ensimmäistä kuningasta eli Aleksanteri Suurta. Heti seuraavassa jakeessa sanotaan kuinka suuren sarven tilalle syntyneet neljä pienempää sarvea on “neljä valtakuntaa [jotka] nousee siitä kansasta”. Tämän valossa “pieni sarvi” Danielin 7. ja 8. luvussa voi tarkoittaa yhtä hyvin yksilö Antikristusta kuin se voi merkitä myös antikristillistä valtakuntaa. Jälkimmäiseen liittyen sarven “aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” viittaa siten paljon luultavammin 1260 vuoteen kuin 1260 päivään. Profeetallisten päivien muuntaminen vuosiksi on myös täysin oikeutettu tulkinta sellaisten kohtien valossa kuten 3. Moos. 25:1-4, Hes. 4:5-6, Dan. 9:24-27.
Mutta miksi Danielin 7. luvun pieni sarvi on sitten assosioitu paavinvaltaan? Tämän tulkinnan tärkein lähtökohta on siinä mitä jakeet 7 ja 24 ennustaa Rooman valtakunnan tuhosta. Koska dispensationalistisen profetiantulkinnan mukaan Danielin kirja ei olisi ennustanut kirkkohistorian aikaa, se väittää että lukujen 2 ja 7 näky Rooman kymmenestä kuninkaaasta ei olisi koskaan toteutunut. Näin ollen 1900 -luvun kenties merkittävin profetiantutkija Dallasin Teologisen seminaarin pitkäaikainen presidentti John F. Walvoordin ja hänen oppilaansa Mark Hitchcock opettaa teoksessaan Venäjä Islam Israel (Kuva ja Sana, 2008) sivulla 90:
Tähän saaka lähes kaikki ovat yksimielisiä siitä mitä Dan 2:ssa oleva Nebukadnessarin uni ja Dan. 7:ssä oleva Danielin yöllinen näky merkitsevät. Mutta siitten – Dan 2:ssa Rooman imperiumin viimeistä muotoa kuvaavat raudasta ja savesta muovaillut jalkaterät ja kymmenen varvasta ja Dan. 7:ssä Rooman imperiumin viimeistä vaihetta kuvataan kauhistuttavan pedon kymmenenä sarvena. Nämä kymmenen varvasta ja kymmenen sarvea samastetaan kymmeneksi kuninkaaksi (Dan. 2:44; 7:24). Historiasta kuitenkin tiedämme, ettei Rooman imperiumi ollut koskaan kymmenen kuninkaan hallinnassa – kuten Dan. 2 ja 7 edellyttävät.
Walvoordilla ja Hitchcockilla on täytynyt olla huono tietämys myöhäisantiikin historiasta, koska tämä väite ei pidä paikkansa. Se oli protestanttien yksimielinen näkemys 1500 -luvulta 1800 -luvulle, että Danielin näky Rooman kymmenestä kuninkaasta toteutui jo 400 -luvun lopulla germaanisissa kuningaskunnissa, jotka jakoivat Länsi-Rooman alueet keskenään muodostaen – Itä-Rooma mukaanlukien – täsmälleen kymmenen kuningaskuntaa Danielin ennustuksen mukaisesti. Myös tässäkin asiassa näkemykset siitä mitkä nämä kymmenen kuningaskuntaa tarkalleen ottaen oli, on vaihdellut jonkin verran eri kirjoittajien keskuudessa (esim. adventistien lista näistä kuninkaista ei ole täysin identtinen vaikkapa Isaac Newtonin listaan hänen teoksessaan Observations Upon the Prophecies of Daniel and the Apocalypse of St. John). Tämä johtuu siitä, että myöhäisantiikkia koskevat historialliset lähteet ovat olleet hyvin hämäriä eikä tutkijat ole osanneet aina piirtää tarkkaa historiallista kuvaa niistä tapahtumista, jotka johti Länsi-Rooman vallan kaatumiseen vuonna 476 jKr. Samalta aikakaudelta on peräisin myytti Kuningas Arthurista ja hänen pyöreän pöydän ritareistaan.
Rooma Länsi-Rooman kaatumisen jälkeen 476 jKr.
Viereinen kartta Roomasta Länsi-Rooman viimeisen keisarin Romulus Augustuksen vallaltapanon jälkeen vuonna 476 löytyy täältä (olen lisännyt kuvaan vain valtakuntien numeroinnin ja muut merkinnät). Olen tarkistanut tämän kuvauksen historiallisuuden myös Wikipedian lukuisista lähteistä. Kartta vahvistaa kymmenen kuninkaan olemassaolon heti Rooman sortumisen jälkeen vaikka ne eivät pysyneet vallassa kauan tämän jälkeen sillä osa joutui vahvempien kuningaskuntien miehittämäksi samalla kun uusia syntyi aikaisempien tilalle muiden heimojen – kuten frankkien – työntyessä Länsi-Roomaan sen pohjoisen rajan takaa. Joidenkin profetiantutkijoiden kuvauksissa Rooman sortumisen jälkeisiin kuningaskuntiin on sekoitettu valtakuntia, jotka olivat jo kadonneet vuonna 476 tai jotka ilmestyivät vasta myöhempinä vuosisatoina. Esimerkiksi Newton sisällyttää näihin kymmeneen Langobardien kuningaskunnan vaikka se ei ylittänyt Tonavaa, Rooman pohjoista rajaa Balkanilla, ennen kuin vasta 540 -luvulla, kun Itä-Rooman Justinianus I antoi heille hallittavakseen Pannonian, roomalaisen provinssin Italian koillisella puolella. Täältä heidän kuninkaansa Alboin I hyökkäsi Pohjoi-Italiaan ja perusti langobardien valtakunnan 568.
Langobardien muodostama uhka Rooman kirkolle 700 -luvun puolivälissä oli syynä siihen miksi Stefanus II pyysi avukseen Frankkien Pipin Pientä, joka lahjoitti paavien valtaan oman kirkkovaltion (päätös mitä Ranskan monarkit varmaankin katuivat 1200 lukuun mennessä jolloin paavien valta oli jo Euroopan hallitsijoiden yläpuolella). Ei ole olennaista, että nämä kymmenen kuningaskuntaa eivät pysyneet vallassa 700 -lukuun asti jolloin paavinvalta varsinaisesti alkoi. Kun Ilmestyskirja mainitsee “ne kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa” (Ilm. 17:12), se ei viittaa näihin 400 -luvun germaanisiin valtakuntiin joiden tulisi hallita tämän mukaan samanaikaisesti Antikristuksen kanssa. Kuten jo sanoin, Ilmestyskirja ei viittaa myöhäisantiikin tai keskiajan tapahtumiin vaan viimeiseen seitsemän vuoden vihan aikaan (Daniel 9. 70. vuosiviikkoon), joka seuraa vasta seurakunnan ajan jälkeen. Näin ollen nämä kymmenen kuningasta Johanneksen näyssä viittaa Danielin 7. luvun lopun ajan täyttymykseen missä pieni sarvi ei puhu enää paavinvallasta vaan lopullisesta yksilö Antikristuksesta.
Koska futuristinen profetiantulkinta opettaa seurakunnan ajan olevan Danielin näkyjen ulkopuolella (perustuen yhdeksännen luvun vuosiviikkonäyn 69. ja 70. vuosiviikon väliseen “aukkoteoriaan”), se väittää että Rooman valtakunta – Danielin neljäs peto – olisi hävinnyt ilman, että näky kymmenestä kuninkaasta ja pienestä sarvesta olisi vielä toteutunut. Tämä muodostaa kuitenkin ongelman neljän pedon näyn historiallisesti yhtäjaksoiseen kronologiseen tulkintaan. Perusteeksi esitetään 69. ja 70. vuosiviikon välistä aukkoa, joka johtui Israelin kansan hajotuksesta sen jälkeen kun he olivat hylänneet Messiaansa. Tällainen peruste ei ota kuitenkaan huomioon sitä, että vain vuosiviikkonäky oli “säädetty sinun kansallesi (juutalaisille) ja pyhälle kaupungillesi (Jerusalemille)” (Dan. 9:24). Danielin 2. ja 7. luvun näky käsitti sitä vastoin pakanakansojen eikä Israelin tulevaisuutta. Tästä syystä ei ole mitään syytä siihen miksi Luuk. 21:24:ssä mainitut “pakanain ajat” – mihin sisältyy koko kirkkohistorian aika – olisi suljettu näiden näkyjen ulkopuolelle.
Danielin kuvapatsasnäyn historisistinen tulkinta
Danielin 2. luvun kuvapatsasnäky ennusti Rooman vallan jakaantumisen kahteen jalkaan – so. Itä- ja Länsi-Roomaan – mikä tapahtui vasta 395 jKr. Tämä oli kauan juutalaisten diasporan alkamisesta vuonna 70 ja se tapahtui aikana mikä luetaan jo Keisari Konstantinus Suuresta käynnistyneeseen kristikunnan historiaan. Kristinuskosta tehtiin Rooman valtionuskonto 15 vuotta ennen Imperiumin jakaantumista Tessalonikan Ediktissä vuonna 380. Eli miksi Danielin näyt ennustaisivat kristikunnan historian ensimmäisen vuosisadan, mutta sen loppuhistoria jäisi näkyjen kantaman ulkopuolelle? Rooman jaosta vuonna 395 alkoi koko kristillisen kirkon myöhempi historia. Läntinen kirkko – roomalaiskatolisuus – hallitsi Rooman länsiosia, kun taas itäinen kirkko – kreikkalaiskatolisuus – hallitsi Rooman itäistä puolta eli Bysantin valtakuntaa, joka tuhoutui vasta keskiajalla ensin neljännessä ristiretkessä 1204 ja lopulta turkkilaisten taholta 1453.
Lopulta myös läntinen kirkko jakaantui uskonpuhdistuksen vaikutuksesta, mikä määritti lännen historian suunnan 1500 -luvulta eteenpäin. Jos Danielin toinen luku ennusti näiden kirkkokuntien syntyhetken 300 -luvun lopulla, niin eikö olisi oikeutettua olettaa, että myös niiden myöhempi historia idässä ja lännessä olisi ennustettu Danielin profetioissa? Tai että niiden pakankansojen historia, jotka olivat sidoksissa näihin kirkkokuntiin löytyisi Danielin näkyjen kuvauksista. Tämä oli kirjani neljännen osan pääväite, minkä perustelin lukuisilla historiallisilla yksityiskohdilla. Perinteinen historisistinen tulkita tyytyy siihen lopputulokseen, että Danielin näyt ennustaisivat vain Rooman kirkon historian, mutta omassa kirjassani osoitin kuinka myös idän kirkon historia ja protestanttisen kirkkojen historia on ennustettu Danielin profetioissa yhtä lailla. Siinä kun Ilmestyskirjan kuvaus seitsemästä seurakunnasta keskittyy kuhunkin kirkkokuntaan itseensä, Danielin profetioissa on taas ennustettu niiden pakanakansojen historia, mitkä ovat olleet yhteydessä näihin kirkkokuntiin.
Samalla Danielin näyt ennustavat Rooman valtakunnan myöhemmän historian sen perillisissä eli Bysantin valtakunnassa, Rooman kirkossa, Ottomaani imperiumissa, Venäjän imperiumissa ja Amerikan Yhdysvalloissa. Näin ollen Danielin neljäs valtakunta ei katoa minnekään seurakunnan historian aikana vaan ottaa vain eri muotoja joiden nousu ja tuho on ennustettu Danielin näkyjen eri vaihessa. Nämä kristikunnan historian vaiheet ennustetaan näissä kertaustäyttymyksissä aivan yhtä tarkasti kuin Daniel ennusti antiikin historian Uus-Babylonin valtakunnasta Rooman valtakuntaan. Samalla kun 7. luvun näky pienestä sarvesta ennustaa Rooman kirkon – Länsi-Rooman perillisen – nousun ja tuhon, 8. luvun näky pienestä sarvesta ennustaa taas Ottomaani valtakunnan – Itä-Rooman/Bysantin perillisen – nousun ja tuhon. Siten näky etenee loogisesti luvussa 7 ennustetusta Länsi-Rooman historiasta Itä-Rooman historiaan luvussa 8 ja selittää luvussa 2 ennustetun Rooman jakaantumisen historialliset jälkiseuraukset.
Kirjastani löytyvä kaavio Danielin neljän pedon toiselle täyttymykselle kirkkohistorian aikana. Klikkaa tätä saadaksesi kuvan näkymään suurempana.
Eli Danielin näkyjen kirkkohistoriallisessa tulkinnassa ei ole kyse vain Rooman kirkon ja paavinvallan demonisoimisesta Antikristuksen esikuvaksi. Kyse on siitä, että Danielin näyistä voidaan päätyä objektiivisesti siihen johtopäätökseen, että koko kirkkohistorian aikakausi ja Rooman valtakunnan myöhempi historia on ennustettu näkyjen useissa kertaustäyttymyksissä. Vaikka antiikin Rooma katosi lännessä vuonna 476 se jatkoi olemassaoloaan idässä vielä vuosisatoja Bysantissa ja sen seuraajaksi nousseessa Ottomaani kalifaatissa, joiden sulttaanit kutsuivat itseään Rooman keisareiksi. Lännessä Rooma elpyi taas paavinvallassa ja paavien kruunaamissa Ranskan ja Saksan kuninkaissa. Itä- ja Länsi-Rooman perintö näkyy myös uuden ajan historiassa sillä Venäjä nousi Bysantin vallan perilliseksi ja kutsui itseään “kolmanneksi Roomaksi”, kun taas USA peri Länsi-Euroopan kansojen imperialistisen hegemonian ja valitsi eläinsymbolikseen kotkan, mikä oli myös antiikin Rooman tunnus.
Tulkintani ydin on siinä, että Danielin näkyjen kronologiassa ei ole historiallista “aukkoa” tai tyhjää väliaikaa muualla kuin 9. luvun vuosiviikkonäyssä, joka katkeaa 69. vuosiviikon jälkeen johtuen Jeesuksen ristinkuolemasta/ylösnousemuksesta ja sitä seuranneesta juutalaisten diasporasta ja käynnistyy uudelleen vasta sen jälkeen, kun juutalaiset hallitsevat jälleen Jerusalemia ja sen Temppelivuorta (mikä ei toteutunut vielä vuonna 1967). Luuk. 21:24:ssä Jeesus kutsui tätä vuosiviikkojen väliin jäävää ajanjaksoa “pakanain ajaksi” ja sen sisällä olevia historian tapahtumia kuvataan sekä Danielin kirjassa että Ilmestyskirjan luvuissa 2-3. Vaikka paavillinen instituutio edustaa minulle antikristuksen esikuvaa – kuten jo luterilaiset tunnuskirjat sanovat -, tämä ei tarkoita etteikö roomalaiskatoliset kristityt itsessään voisi kuulua Kristuksen universaaliin seurakuntaan jos he ovat syntyneet uudesti ylhäältä ja ovat pesseet vaatteensa Karitsan verellä uskomalla Kristuksen – ei neitsyt Marian, pyhimysten, roomalaiskatolisen papin tai paavin – olevan heidän ainoa välimiehensä, joka sovitti heidän syntiensä Golgatan ristillä (1. Tim. 2:5-6).
Ylipäätään en halua toimia tuomarina päättämässä siitä ovatko roomalaiskatoliset veljeni ja sisareni pelastettuja vai ei. Tuomitsen paavinvallan antikristilliseksi heidän omien sanojensa perusteella. Paavithan ovat vaatineet Innocentius III:sta (1198 – 1216) lähtien itselleen titteliä “Vicarius Christus” eli Kristuksen Sijainen vaikka tämä on synonyymi Johanneksen käyttämälle “antikristus” termille, joka merkitsee Kristuksen sijaista ja vastustajaa (1. Joh. 2:18). Adventistien verkkosivulla opetetaan:
Miten Raamattu määrittelee Jumalan pilkkaamisen? Jeesusta vastaan tehdyssä salahankkeessa Häntä syytettiin jumalanpilkasta: “Sinä teet itsesi jumalaksi, vaikka olet ihminen!” (Joh. 10:33.) Toisenlaisesta “jumalanpilkasta” luemme Luuk. 5:21: “Mikä mies tämä on? Hän herjaa Jumalaa, kun puhuu noin. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Molemmat mainitut jumalanpilkan muodot ilmenevät paavinvallassa. (“Tässä maailmassa me olemme Kaikkivaltiaan Jumalan sijassa.” Paavi Leo XIII:n ensyklopedia, 20.6.1894.) Paavia kutsutaan usein myös nimellä “Pyhä Isä”, vaikka Jeesus kielsi puhuttelemasta näin ihmisiä (Matt. 23:9), sillä tämä nimitys kuuluu ainoastaan Taivaalliselle Isälle (Joh. 17:11).
Tämä täyttää myös Dan.7:8:n, jonka mukaan pienellä sarvella “oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui”. Katsokaamme nyt järjestelmällisesti niitä perusteita joiden mukaan näky pienen sarven noususta olisi jo täyttynyt paavinvallan synnyssä vuonna 756. Ensin Danielin kuvapatsasnäky ennusti Rooman jakaantumiseen “kahteen jalkaan” vuonna 395 mistä alkoi itäisen ja läntisen kirkon historia. Seuraavana vuosisadan aikana täyttyi taas näky kuvapatsaan kymmenestä varpaasta – mikä vastasi neljännen pedon kymmentä sarvea -, kun Rooman viimeinen keisari Romulus Augustus syöstiin valtaistuimeltaan vuonna 476 ja Rooman vallan korvasi kymmenen itsenäistä kuningaskuntaa (nämä sisälsi myös Rooman valtakunnan jäänteen eli Itä-Rooman imperiumin). On syytä tähdentää, että näkemys Rooman vallan korvaavasta kymmenestä kuninkaasta ei syntynyt vasta näiden tapahtumien jälkeen sillä sen tunnettiin jo 100 – 400 -luvuilla eläneiden kirkkoisien kirjoituksissa.
Esimerkiksi Pyhä Jerome kirjoitti vuonna 407 julkaistussa Danielin kirjan selitysteoksessaan, koskien neljännen pedon kymmentä sarvea mikä enkelin mukaan oli kymmenen kuningasta, jotka nousevat “siitä [neljännestä] valtakunnasta”:
Meidän pitäisi siten yhtyä kaikkien kristillisen kirkon kommentaarien perinteiseen tulkintaan, että maailman lopulla, kun Rooman Imperiumi on tuhottu, tulee olemaan kymmenen kuningasta, jotka jakavat Rooman maailman keskenään. Sitten merkityksetön kymmenes kuningas nousee, joka nujertaa kolme kymmenestä.
Jerome kutsuu tätä oppia kristillisen kirkon perinteiseksi tulkinnaksi, koska se oli kirkkoisien vallitseva näkemys lopun ajoista, joka tunnettiin jo 100 -luvulla eläneen Iranaeuksen teksteissä. Vieressä on kuva Roomasta vuoden 410 Rooman ryöstön jälkeen missä kuningas Alarikin johtama germaaninen visigoottiheimo hyökkäsi kaupunkiin onnistumatta kuitenkaan antamaan Länsi-Roomalla sen lopullista kuoliniskua, joka tapahtui vasta 66 vuotta myöhemmin. Kuten tästä kuvasta näkyy, 400 -luvun alussa Rooman pohjoisrajan takaiset vihollisheimot olivat vasta käynnistäneet hyökkäyksensä Rooman rajojen sisälle eikä Imperiumi ollut vielä kymmenen kuninkaan hallitsema. Silti pyhä Jerome tiesi jo 69 vuotta ennen Imperiumin hajoamista, että sen valta jakautuisi hajotessaan kymmenen kuninkaan kesken.
Kuinka yksikään ateisti voi epäillä Raamatun profetian luotettavuutta tällaisen historiallisen tosiasian edessä. Tai kuinka yksikään profetian futuristinen tulkitsija voi sanoa, että kymmenen sarven historiallinen tulkinta olisi väärä, kun historia osoittaa sen olleen oikea. Joku voisi esittää vastalauseen, että yllä näytetty kartta ei sisältänyt Brittein saaria vaikka Britannia oli myös osa Rooman valtakuntaa. Mutta käytännössä Rooman valta päättyi Britannissa vuoden 410 jälkeen, kun keisari Honorius luovutti sille epävirallisen itsenäisyyden käskiessään sen asukkaita huolehtimaan omasta puolustuksestaan voidakseen keskittää Rooman legioonat manner-Euroopan turvaamiseen. Mitä tulee frankkeihin, ne hallitsivat Reinin – Rooman pohjosrajan – takana aina vuoteen 486 asti, kun merovingidynastian – jonka Da Vinci koodin takana ollut pseudohistoriikki Pyhä Veri, Pyhä Graal väitti polveutuneen Jeesuksen ja Maria Magdaleenan kätketystä romanssinsta – perustaja Klodvig I tunkeutui Galliaan Soinssonsin taistelussa (Tarkemmat yksityiskohdat tästä 400 -luvun historiasta löytyy kirjani sivuilta 443 – 448).
Jos siis kymmenen sarven historisistinen tulkinta on vahvistettavissa näistä historiallisista tosiasioista, olisi siten johdonmukaista olettaa sen ymmärrykseen pienen sarven historiallisesta identiteetistä olevan aivan yhtä oikea. Kirkkoisät eivät tosin opettaneet pienen sarven olevan antikristillinen valtakunta vaan tyranni, joka hallitsee maailmaa 1260 kirjaimellista päivää ennen Jeesuksen paluuta. Mutta koska tällaista henkilöä ei ilmestynyt vuoden 476 jälkeen, täytyy tuon sarven tarkoittaa tällöin valtakuntaa tai poliittista/uskonnollista valtainstituutiota, joka pysyy vallassa 1260 kirjaimellisen päivän sijasta 1260 vuotta (Hes. 4:4-6 sisältää esimerkin missä profeettaa kehotetaan lukemaan vuodet päiviksi tai päivät vuosiksi). Kun tutkin tätä asiaa ensimmäistä kertaa, yritin lähestyä sitä objektiivisesti enkä siis olettanut suoraan, että varhaisten protestanttien näkemys paavista pienenä sarvena oli oikea vaikka 10 sarven historisistinen tulkinta olikin vahvistettavissa.
Tutkin siten myös vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, että tuo sarvi olisi viitannut islamiin (arabi tai turkkilaisvaltaan 600 – 1600 -luvuilla), kuten juutalainen Jefet Ben Ali opetti jo 900 -luvulla tai Lutherin ystävä Filip Melanchthon 1500 -luvulla (jälkimmäisen näkemyksistä enemmän täällä). Kuusi vuotta sitten pohdin sellaista mahdollisuutta, että tämän sarven pudottamat kolme aikaisempaa sarvea olisivat viitanneet vandaalien (Pohjois-Afrikka), visigoottien (Iberian niemimaa) ja sveebien (Iberian niemimaan luoteisosat) kuningaskuntaan, jotka joutuivat islamin miekan alle 700 -luvun alussa. Ongelma tässä oli kuitenkin se, että vaikka em. kuningaskunnat kuuluivat niihin kymmeneen mitkä Daniel 7:24 näki edeltä, Itä-Rooman Justinianus I tuhosi vandaalien kuningaskunnan vuonna 533 ja sveebien kuningaskunta tuhoutui taas visigoottien toimesta vuonna 585. Eli islam ei ollut osallisena muiden kuin visigoottien kuningaskunnan hävittämisessä. Lisäksi, jae 8 sanoo, “eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä.” Eli sarvi puhkeaa kymmenen aikaisemman välistä tai joukosta, kuten hebrealainen sana ben tässä tarkoittaa.
Arabivalta ei noussut näiden kymmenen muun joukosta. Ainoastaan paavinvalta nousi näiden kymmenen joukosta tai niiden välistä (keskeltä) sillä Rooma sijaitsee juuri sen alueen keskellä missä nämä kymmenen sarvea hallitsi. On myös huomioitava, että vaikka näky ei nimenomaisesti kerrokaan sitä kansaa tai maantieteellistä aluetta mistä pieni sarvi tulisi ilmestymään, on johdonmukaista olettaa tämän paikan viittaavan Italiaan ja Roomaan koska neljäs peto tarkoitti Roomaa ja pieni sarvi ei perusta uutta valtakuntaa – muutenhan näky puhuisi viidestä eikä neljästä pakanavallasta – vaan jatkaa vain edellistä ja herättää sen uudestaan henkiin. Tästä syystä on loogista olettaa, että pieni sarvi tarkoittaa Italiasta ja Roomasta nousevaa jälki-roomalaista valtaa, joka olisi alussa pieni, mutta joka näyttää lopulta “suuremmalta kuin ne muut”. Samasta syystä niiden kolmen sarven jotka “reväistiin pois sen edestä”, tulisi viitata Italiaa ja Roomaa hallitseviin kuningaskuntiin, jotka sisältyvät kymmenen edellisen joukkoon. Jakeen 25 mukaan pieni sarvi olisi itse kukistamassa näiden kolmen valtaa, mutta jakeissa 8 ja 20 sanotaan, että ne vain putoaa tai reväistään pois sen edestä.
Näiden kolmen sarven tulee siis hallita Italiaa ja Roomaa ollakseen Roomasta nousevan pienen sarven vallan edessä. Tämä on juuri täsmälleen se mitä tapahtui historiassa heti Länsi-Rooman sortumisen jälkeen vuonna 476. Sen jälkeen kun Romulus Augustuksen valtaistuin oli kukistettu, Italiaa hallitsi peräkkäin kolme noista 10 kuningaskunnasta mitkä jakoivat Rooman vuonna 476. Ensin valtaa piti herulivaltakuntaa hallinnut Odovakar vuosina 476 – 493, sitten ostrogoottien kuningaskunta 493 – 553 ja lopulta Itä-Rooma vuosina 553 – 751. Paavinvalta itsessään (Kirkkovaltio) nousi muutamaa vuotta sen jälkeen, kun Itä-Rooma menetti Ravennan eksarkaatin (Bysantin vallan Italiassa). Adventistit selittävät näiden kolmen sarven viitanneen Odovakarin kuningaskuntaan, ostrogoottien kuningaskuntaan ja vandaalien kuningaskuntaan. Näin tehdessään he yrittävät siirtää paavinvallan nousun vuoteen 538 jKr. jolloin Justinianus I kukisti vandaalien vallan Pohjois-Afrikassa.
Mutta miksi siinä puhuttaisiin vandaaleista joiden valtakunnalla ei ollut mitään tekemistä paavinvallan kanssa? Heidän valtakuntansa jäi lopulta islamin eikä paaviuden valtapiiriin. Eikä paavius noussut poliittiseksi voimaksi vielä 538 sillä Bysantin vallan alla juuri yksikään Rooman piispa ei kyseen-alaistanut Itä-Rooman keisarin ylivaltaa Rooman kirkosta. Adventistien tulkinta ei yksinkertaisesti pidä yhtä historiallisten realiteettien kanssa. Toinen asia mitä olen kritisoinut adventistien eskatologiassa, on heidän yrityksensä tehdä Vanhan Testamentin sapattisäädöksen korvaaminen sunnuntaipyhällä Dan. 7:25:n täyttymykseksi siitä kuinka pieni sarvi “muuttaa ajat ja lain”. Vielä kauemmaksi totuudesta he menevät, kun he soveltavat tätä kristillistä juhlapyhää Ilmestyskirjan pedon merkkiin.
Viittaako “ajat ja lain” juutalaisiin juhlapyhiin?
Seitsemän päivän adventistien keskeinen oppi seitsemännen päivän (lauantain) pyhittämisen tärkeydestä juurtuu heidän eskatologisiin käsityksiinsä siitä kuinka katolinen kirkko “muutti ajat ja lain” siirtämällä juutalaisen sapatin (mikä alkaa perjantai illasta ja päättyy lauantai iltaan) sunnuntaille, heprealaisen viikon ensimmäiselle päivälle roomalaisen auringon jumalan kunniaksi (sunday = auringonpäivä). Tällainen väite on kuitenkin yhtä epähistoriallinen kuin Jehovan Todistajien väitteet kolminaisuusopin ja Jeesuksen Jumaluuden pakanallisesta alkuperästä. Vaikka Konstantinus Suuren edikti vuodelta 321, mikä kielsi roomalaisia tekemästä työtä sunnuntaina, olisikin sitten muotoiltu roomalaisen auringonjumalan kunniaksi (Konstantinus itse pysyi auringonpalvojana elämänsä viimeiseen päivään asti), niin kristityt juhlivat sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen päivänä jo vuosisatoja ennen Konstantinusta.
Uusi Testamentti kertoo jo ensimmäisen vuosisadan alkuseurakunnan kokoontuneen yhteen murtamaan leipää viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina (Ap.t. 20:7). UT:ssa ei ole tarkkaa käskyä siihen milloin Herran päivää tulisi viettää. Paavali sanoi, että “Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5-6). Kol. 2:16-17 sanoo, “Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Heprealaiset syömiseen ja juhla-aikoihin liittyneet käskyt ja kiellot olivat siis vain esikuvallisia uuden liiton seurakunnalle.
Heprealaiskirjeen 4. luku vahvistaa sen, että Vanhan Liiton sapattikäsky oli profeetallinen esikuva siitä sapattilevosta, joka on tuleva kaikille niille joiden elämän perusta on Jeesuksessa Kristuksessa. Varhaiskirkko kuitenkin vakiinnutti sunnuntain – viikon “kahdeksannen päivän” (luku 8 tunnetaan Jumalan Pojan lukuna, koska Jeesuksen kreikankielisen nimen Iesous lukuarvo on kreikan ja heprean gematriassa 888) – viralliseksi kirkolliseksi pyhäpäiväkseen, koska se oli myös Jeesuksen ylösnousemuksen päivä (Matt. 28:1, Mark. 16:1, Joh. 20:1). Wikipedian mukaan“varhaiset kristityt uskoivat, että Kristuksen ylösnousemus ja taivaaseenastuminen viestitti luomisen uudistamista tehden päivästä jolloin Jumala suoritti sen loppuun vastaavan luomisen ensimmäiselle päivälle jolloin Jumala teki valon. Jotkut näistä kirjoittajista viittasivat sunnuntaihin ‘kahdeksantena päivänä'”
Sunnuntain viettäminen kristittyjen yhteenkokoontumisen päivänä oli levinnyt hyvin laajalle Rooman valtakuntaa jo toisella vuosisadalla jKr. Sen viettämistä kristittyjen pyhäinpäivänä launtain sijasta puolusti mm. 100 -luvulla elänyt Justinos Marttyyri. Nämä varhaiset kristinuskon apologeetit kyllä tiedostivat sunnuntain yhteyden roomalaiseen auringon ja muiden taivaankappaleiden palvontaan (aivan kuin sunnuntai oli pyhitetty auringolle, lauantai oli taas pyhitetty saturnukselle, saturday = saturnuksen päivä). Eivät he kuitenkaan valinneet sunnuntaita siksi, että he yrittivät jäljitellä pakanoiden tapoja. Auringonkultista tehtiin Rooman valtionuskonto vasta vuonna 274 jolloin myös joulukuun 25. päivästä tuli Voittomattoman Auringon tai Sol Invictuksen syntymäpäivä. Tämän on väitetty olleen kristillisen joulun alkuperä.
Mutta kuten kirjoitin tästä viimevuotisessa jouluartikkellissani, tämä väite on jo vanhentunut sillä nykytiedon mukaan kristillinen kirkko juhli Kristuksen syntymäpäivää 25. joulukuuta jo toisella vuosisadalla jKr eli kauan ennen kuin pakanallinen Rooma virallisti sen auringonkultin juhlapäiväksi. Sekä sunnuntain että joulupäivän pyhittämistä perusteltiin Raamatun teksteillä ja juutalaisella traditiolla. Eivät he lainanneet näitä päiviä pakanoilta. Varhaiskirkko oli kyllä hyvin tietoinen sunnuntain ja joulukuun 25. päivän yhteydestä aurinkoon (osittain astronomisista realiteeteista johtuen koska joulupäivä seuraa talvipäivänseisausta, jonka jälkeen vuoden pimein aika päättyy pohjoisella pallonpuoliskolla ja valon asteittainen lisääntyminen alkaa tehdä tietä kevään tulolle ja luonnon uudelleenheräämiselle). Tämä ei vaivannut vahaiskristittyjä, koska UT:n mukaan Kristus on maailman valkeus, jonka kautta kaikki luotu on saanut syntynsä (Joh. 1:1-5, 8:12, Kol. 1:16). Tästä syystä Augustinus sanoi joulusaarnassaan, “Juhlikaamme tätä päivää juhlana ei auringon tähden, minä se on nähty uskovaisten yhtälailla kuin meidänkin keskuudessamme, vaan Hänen tähtensä joka loi auringon”.
Jos “aikojen ja lain” muuttaminen Daniel 7:25:ssä olisi viittannut sapattikäskyn poistamiseen roomalaiskatolisesta katekismuksesta, kuten adventistit esittävät, niin silloin sunnuntain vietto pyhäpäivänä tulisi alkaa vasta 500 -luvulla mihin he ajoittavat paavinvallan nousun. Jakeen 25 mukaanhan näiden muuttaminen “annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi” tai 1260 vuodeksi. Eli jotta tulkinta olisi sopusoinnussa itsensä kanssa, sunnuntain vietto kirkollisena pyhäpäivänä tulisi kestää vain vuodesta 538 vuoteen 1798. Sunnuntaita vietettiin pakanakristittyjen yhteenkokoontumisen päivänä jo kauan ennen Rooman piispan nousua kirkkolliseksi ja poliittiseksi auktoriteetiksi eikä tämä käytäntö ole kadonnut minnekään huolimatta joistakin sapattia viettävistä ja seurakunnan heprealaisia juuria juhlivista kristillisistä suuntauksista. Viimeisen naulan adventistien opin arkkuun lyö se tosiasia, että “ajat” Dan. 7:25:ssä ei viittaa laisinkaan heprealaisiin juhlapäiviin. Heprealainen sana uudenkuun juhlille ja sapateille on nimittäin moed (Strong’s Hebrew 4150), kuten sitä on käytetty sellaisissa yhteyksissä kuin Val. 2:6:
Hän särki aitauksensa niinkuin puutarhan aidan, hävitti juhlanviettopaikkansa. Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa juhla-ajat [moed] ja sapatit ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana kuninkaat ja papit.
Dan. 7:25:ssä sana “ajat” ei ole moed vaan zeman (Strong 2166), mikä merkitsee määrättyjä aikakausia ja epookkeja eli pitkiä historiallisia ajanjaksoja. Seuraavat esimerkit puhuvat puolestansa:
Hän [Israelin Jumala] muuttaa ajat ja hetket [zeman], hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen. – Dan. 2:21
Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä [zeman] myöten.- Dan. 7:12
… se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät, siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika [zeman] joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan. – Dan. 7:21-22
Rooman kirkon inkvisitio oli yksi paholaismaisimmista instituutioista historiassa. Kuolema roviolla oli tuohon aikaan monien marttyyrien kohtalo vaikkei pahin mahdollinen.
Pieni sarvi ei muuta siis heprelaisiin juhla-aikoihin, kuten kuukausijuhliin ja sapatteihin liittyviä säädöksiä vaan se muuttaa historiaaitsessään vaikuttamalla pitkien aikakausien historialliseen suuntaan. Kukaan ei voi väittää, etteikö näin olisi ollut sillä Rooman kirkon nousulla 700 -luvulta eteenpäin oli dramaattinen vaikutus koko myöhempään maailmanhistoriaan. Ilman paaviuden nousua ei olisi keskiaikaa tai uutta aikaa, koska nämä termit liittyvät elimellisesti Rooman kirkon ja paaviuden historiallisiin jalanjälkiin. Näin ollen paavius on muuttanut “ajat” eli ennaltamäärätyt historialliset aikakaudet. Samassa jakeessa sanotaan myös kuinka tämä sarvi “puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä”. Rooman kirkon ikvisition aikana, joka otettiin käyttöön paavi Innocentius III:n (nimestään huolimatta hän oli kaikkea muuta kuin viaton) aikana 1100 -luvun lopulla ja mikä pysyi voimassa aina 1800 -luvun alkuun asti, tapettiin miljoonia “harhaopista” syytettyjä kristittyjä, jotka kieltäytyivät kumartamasta paavien edessä, jotka väittivät omistavansa taivaan ja helvetin avaimet.
Koska Rooman kirkon apologeetit ja historialliset revisionistit ovat nähneet paljon vaivaa yrittäessään kumota tai vähätellä tätä paavinvallan paholaismaista historiaa (en tietenkään ole väittämässä, että Rooman kirkon vaikutus historiaan oli pelkästään negatiivista sillä tästä voitaisiin vääntää kättä vaikka kuinka pitkään), lainaan tähän loppuun Hornin ja Putnamin kirjan tekstiä sivuilta 63 – 66:
Daniel A. Plainsted on matemaatikko ja tietojenkäsittelyopin professori Pohjois-Carolinan Yliopistossa Chapel Hillissä (tarpeeksi lähellä Putnamia maksaakseen hänen vierailunsa) ja käyttää suurimman osan aikaansa “esimerkki-perusteisen teoreeman todistamisen strategioissa”, algoritmeissa ja vaikka missä. Hän on ekspertti datan käsittelyssä – tässä tapauksessa ruumiiden laskennessa. Plainsted kirjoitti paperin vuonna 2006, joka informoi meidän tämän hetkistä keskusteluamme: “Arviot paaviuden tappamista luvuista keskiajalla ja myöhemmin.” Jos sinä et ole opiskellut historiaa, joku seuraavasta informaatiosta saattaa olla yllättävää. Odotimme ensin että hän saattaisi haastaa joidenkin uskonpuhdistuksen jälkeisen protestanttisen kirjallisuuden siteeraamien suurien marttyyrilukujen järkevyyden. Esimerkiksi, metodismin perustajaksi tunnustettu lähestystyöntekijä pastori John Wesley selitti, “Osittain sodan kautta, osittain inkvisition, ja tuhansien muiden roomalaisen julmuuden metodeilla? Neljänkymmenen vuoden sisällä, jos etevän kirjoittajan arvioi on oikeutettu, ei vähempää kuin viisi ja neljäkymmentä miljoonaa.
Toiset esimerkit sisältävät Brownleen, joka väitti että myöhäiseltä keskiajalta varhaiselle uskonpuhdistuksen ajalle, roomalaiskatolinen kirkko teki marttyyriksi yli 50 miljoonaa kristittyä. Mikä tekee tämän kaiken paljon kiintoisammaksi on se, että näitä lukuja ei pidetty kiistanalaisina julkaisemisensa aikoihin eikä niitä haastettu Rooman taholta ennen kuin vasta paljon myöhempinä aikoina. Plainsted huomioi: “Jotkin henkilöt väittävät tänään, että tämä 50 miljoonan luku ei perustu tosiasioihin ja on liioiteltu perustuen anti-katolisiin tuntemuksiin. On siten kiinnostavaa havaita kuinka tämä luku oli alunperin laskettu yrityksessä arvioida sen uskottavuutta. Tämä tutkimus paljastaa joitakin näkökohtia historiasta mitkä on kielletty tänään ja antaa meille myös oivalluksen laajuuteen missä uskonnon todellinen historia on kadonnut. (painotus lisätty). Lähes tarkka esimerkki on Halley’s Bible Handbook (1965 painos), mikä sanoi, “Historioitsijat ovat arvelleet että keskiajalla ja uskonpuhdistuksen varhaisella aikakaudella yli 50 miljoonaa marttyyria saivat surmansa.”
Huomioi, että se erittelee “marttyyrit”, joten 50 miljoonaa sisälsivät enimmäkseen kristityt, jotka oli tapettu niin kutsutun “Pyhän Rooman Imperiumin” taholta, Kirkon poliittisen ilotalon ja valtiorumiluksen, mikä johti kolmikymmenvuotiseen sotaan ja Inkvisition vankityrmä kauheuksiin. Plainsted tarkastelee lähteitä ja ei koskaan kumoa korkeaa kuolinlukua. Tosiasiassa hän näyttää toteen niiden uskottavuuden ottaen huomioon niiden historiallisen kontekstin… 50 miljoonaa näyttää kohtuuttoman korkealta ensisilmäyksellä, mutta se on itsenäisen historiankirjoituksen tukema. Plainsted päättelee, että “suurten vainojen aika ja paikka myötävaikuttaen 50 miljoonan lukuun on määritetty järkevällä uskolla” ja että “joku voi osoittaa järkevän kokonaissumman näihin vainoihin, jotka nousevat 50 miljoonaan.” Jesuiittojen historialliset revisionistit ovat soluttautuneet akatemiaan ja häpäisseet todistettavasti absurdit ruumismäärät, mutta aivan liian usein määrät ovat tarpeeksi hirvittävän korkeita, etten voi jäädä hyvällä omallatunnolla kohteliaan hiljaiseksi. Esimerkiksi, Plainstedin analyysit protestanttisen historian “liiotelluista” luvuista itsenäisesti koottua väestödataa vastaan on kylmän kovan matemaattista ja raskauttavaa paaviudelle.
Johtopäätös
Syyskuun 11. terrori-iskujen jälkeen koko 1900 -luvun vallinnut profetiantulkinnan futuristinen ja dispensationalistinen perinne otti uuden käänteen, kun yhä useampi kristitty alkoi kiinnostua uskonpuhdistajien historisistisesta eskatologiasta, mikä näki islamin yhtä profeetallisessa valossa kuin se näki paavinvallan. Monille uskonpuhdistajille turkkilaisten valta itäisessä Ottomaani imperiumissa ja paavinvalta Länsi-Euroopassa edusti Ilmestyskirjan 13. luvun kahta petoa ja Danielin kuvapatsasnäyn kahden jalan (Itä- ja Länsi-Rooman) uudelleen elpymistä ja siksi he opettivat Danielin neljännen pedon olevan yhä hengissä heidän elinpäivinään. On syytä muistaa, että se oli juuri Ottomaanien 400 vuotta kestänyt valta Jerusalemissa, mikä edelsi vuoden 1917 Balfourin julistusta ja sitä seurannutta juutalaisvaltion perustamista vuonna 1948 – tapahtumaa, mikä dispensationalistien mukaan käynnisti viimeisen sukupolven lähtölaskennen Jeesuksen paluuseen. Nyt kun ISISin hirmuvalta on levinnyt kaikkien tietoisuuteen sosiaalisessa mediassa, monien ei ole vaikea tulla siihen johtopäätökseen, että tämä järjestö edustaa absoluuttista pahaa.
Läntinen vasemmisto ja poliittisesti korrekti liberaali valtamedia kieltää kuitenkin sen tosiasian, että heidän jihadinsa on vain viimeisin ilmentymä siitä kohta 14 vuosisataa kestäneestä Islamin tyranniasta, minkä jo Muhammad perusti 600 -luvun Arabiaan ja mihin hänen seuraajansa alistivat islamin miekan alla sen ajan kristilliseen sivilisaatioon Lähi-Idässä, Pohjois-Afrikassa ja Balkanilla. Tänään maailma kauhistelee ISILin käytäntöä ottaa seksiorjia valtaamiltaan aluilta, mutta tämä oli yleinen käytäntö koko islamin historiassa, jonka jo Muhammad laillisti Koraanissa. Muhammad nai myös kuusi vuotiaan Aishan ja yhtyi häneen, kun hän täytti yhdeksän vuotta antaen siten esimerkin mitä lukuisat muslimit seuraavat yhä tänäänkin. Osa kristityistä tekee kuitenkin sen virheen, että he alkavat ihannoida läntisen sivilisaation historiallista perustaa Rooman kirkossa ja vaativat paavinvallan palauttamista ja uusia ristiretkiä islamin hirmuvallan kukistamiseksi (näin opettaa esim. islamilaisen Antikristuksen teoriaa kannattava roomalaiskatolinen Walid Shoebat).
Paavinvalta oli aivan yhtä paholaismainen kuin islamilainen kalifaatti – ellei jopa enemmän. 50 miljoonan marttyyrin veri huutaa maasta sen todistajana. Odottaako Vatikaania pian jumalallinen tuomio sen historillisista rikoksista, kuin myös sen nykyisistä rikoksista, kuten kirkon pedofiilipappien tarkoituksellisesta suojelusta, mikä paljastettiin sellaisissa TV-dokumenteissa kuin Alex Gibneyn Mea Maxima Culpa: Silence in the House of God ja Amy Bergin Deliver us from evil.
Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: “Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin. – Ilm. 6:9-11
Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: “Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti”. Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin. Ja enkeli sanoi minulle: “Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea… Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu… – Ilm. 17:5-7, 9
“Tähän Babyloniin yhdistetyt ominaisuudet sopivat Roomaan enemmän kuin mihinkään toiseen tuona ajan kaupunkiin: (a) koska se hallitsi maan kuninkaita (Ilm. 17:18); (b) koska se istui seitsemän vuoren päällä (Ilm. 17:9); (c) koska se oli maailman kaupankäynnin keskus (Ilm. 18:3, 11–13); (d) koska se oli kansojen turmelija (Ilm. 17:2; 18:3; 19:2); (e) koska se vainosi pyhiä (Ilm. 17:6).” – International Standard Bible Encyclopedia.
“Kaikkein pyhin lateraanikirkko kaikista kirkoista Kaupungissa ja maailmassa, äiti ja pää.” – Kirjoitus Lateraanikirkossa, Roomassa, virallisessa paavinistuimessa.
Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: “Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä”. Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää; ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat; ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut. – Ilm. 18:21 – 24
¹ Huomautus uudenvuodenaatolta 2016: Vuosi 2016 häämöttää loppusuoralla ja tähän mennessä näyttää siltä, että Rooman/Vatikaanin tuho ei toteutunut tänä vuonna, kuten Adam Clarke ehdotti tulkinnassaan Danielin kirjan seitsemänteen lukuun. Danielin 7. luvun pienen sarven historisistista tulkintaa ei tule kuitenkaan vielä haudata. Kuten havainnollistin ylhäällä, näyn historisistinen tulkinta on jo toteutunut neljännen pedon kymmenen sarven osalta ja monet historialliset yhteensattumat näyttäisivät yhdistävän pienen sarven nousun paavien maallisen vallan nousuun vuonna 756. Ehdotin tässä artikkelissa, että koska Pipinin lahjoituksen tarkkaa kuukautta ja päivää ei ole tiedossa, profetia ei ole välttämättä päivälleen tarkka ja voi heittää jopa puolella vuodella ja siten 1260 vuoden täyttymys siirtyisi seuraavaan vuoteen mikäli kirkkovaltio syntyi vuoden 756 lopulla. Tutkin äsken tarkemmin näiden tapahtumien historiallisia alkuperäislähteitä ja niiden mukaan Pipin Pienen edustaja apotti Fulrad lahjoitti Paavi Stefanus II:lle avaimet 22 italialaisen kaupungin hallintaan keväällä 756.
Paavinvalta olisi siis tähän mennessä jo yli 1260 ja 1/2 vuoden ikäinen. Vaihtoehtoinen selitys “ajan, kahden ajan ja puolen ajan” laskemiseen on se, että se tulisi ajoittaa Stefanuksen seuraajan Paavali I:n virkaanoususta 29. toukokuuta 757. Oikeutus tähän tulkintaan on se, että Paavali I oli ensimmäinen paavi, joka nousi virkaansa ei vain kirkollisena mutta myös maallisena auktoriteettina. Vaikka kirkkovaltio itsessään syntyi jo vuotta ennen Paavali I:n virkaannousua, Stefanus oli pelkkä siirtymäajan paavi Konstantinopolin keisarin hallitseman Ravennan Eksarkaatin (Bysantin valta päättyi Italiassa jo vuonna 751) ja paavillisen kirkkovaltion synnyn välisinä vuosina 752 – 756. Toisin sanoen, koska Stefanusta ei valittu Rooman piispaksi aikana jolloin paavit olisivat hallinneet suvereenia valtiota Italiassa – tasavaltaa, kuten Thomas F. X. Noble kutsuu sitä kirjassaanThe Republic of St. Peter: The Birth of the Papal State, 680-825 – “pienen sarven” valtaannousu tulee käynnistyä vasta hänen seuraajastaan Paavali I:stä. Näillä ehdoilla paavinvallan 1260 vuoden määränpää päättyy vasta toukokuun 29. päivä 2017.
Mutta kuinka tarkka profetian tulee olla? Riittääkö, että se toteutuu puolen vuoden sisällä sen päivälleen tarkasta määrähetkestä? Jos näin, niin tällöin profetian toteutumiseen olisi aikaa vielä marraskuuhun 2017 asti. Vuosi 2017 osuu yhteen myös 1200 -luvulla eläneen Rabbi Judah Ben Samuelin ennustukseen, joka ennusti turkkilaisten hallitsevan Jerusalemissa 400 vuotta (1517 – 1917), Jerusalemin palaavan juutalaisille vuonna 1967, ja näyn loppuosuuden mukaan messiaaniset ajat alkaisi vuonna 2017. Yläpuolisessa linkissä tämän rabbin profetiaa on tulkittu siten, että Jeesus Kristus palaisi Öljymäelle ja tuhatvuotinen valtakunta alkaisi vuonna 2017. Tämähän ei ole enää mahdollista, koska tätä tulee edeltää seitsemän vuoden vihan aika (Dan. 9:27). “Messiaanisten aikojen” alkaminen voi kuitenkin tarkoittaa myös Luuk. 21:24:ssä mainittujen “pakanain aikojen” täyttymystä, kun Jerusalem palaa Israelin haltuun täydellisesti – so. kun pakanakansojen ja muslimien valta päättyy myös Temppelivuorella missä juutalaiset eivät ole voineet rukoilla tähän mennessä vielä vapaasti. Islamin vallan päättyminen Temppelivuoresta johtaa suoraan kolmannnen temppelin rakentamiseen mitä myös Donald Trumpin valinta USA:n 45. presidentiksi näyttäisi ennakoivan.
Jerome kutsuu tätä oppia kristillisen kirkon perinteiseksi tulkinnaksi, koska se oli kirkkoisien vallitseva näkemys lopun ajoista, joka tunnettiin jo 100 -luvulla eläneen Iranaeuksen teksteissä. Vieressä on kuva Roomasta vuoden 410 Rooman ryöstön jälkeen missä kuningas Alarikin johtama germaaninen visigoottiheimo hyökkäsi kaupunkiin onnistumatta kuitenkaan antamaan Länsi-Roomalla sen lopullista kuoliniskua, joka tapahtui vasta 66 vuotta myöhemmin. Kuten tästä kuvasta näkyy, 400 -luvun alussa Rooman pohjoisrajan takaiset vihollisheimot olivat vasta käynnistäneet hyökkäyksensä Rooman rajojen sisälle eikä Imperiumi ollut vielä kymmenen kuninkaan hallitsema. Silti pyhä Jerome tiesi jo 69 vuotta ennen Imperiumin hajoamista, että sen valta jakautuisi hajotessaan kymmenen kuninkaan kesken.
The British Monarchy & King Charles III in Bible Prophecy? 
