Todistukseni uuden englanninkielisen kirjani alussa suomeksi/My Testimony at the beginning of my new English book

Sain juuri uuden englanninkielisen kirjani valmiiksi. Aloitin työn 7. tammikuuta, joten se valmistui alle 8 viikossa. Uudessa kirjassani on nyt 450 sivua ja vaikka lukujen aiheet noudattavat aika lailla tuon vuoden 2019 suomalaisen kirjani aiheita, koko kirja on kirjoitettu uusiksi kannesta kanteen. Muistutan, että englanninkielen arvosanani oli 4 tai 5 peruskouluni päättötodistuksessa 18 vuotta sitten enkä käynyt koskaan lukiota, aikuiskoulutusta, tms. Mielessäni on ollut kyllä, että tästä uudesta kirjasta pitäisi julkaista myös suomenkielinen versio, mutta nyt täytyy huilia vähän ja miettiä sitä sitten jos saan taas voimaa sellaiseen projektiin tulevaisuudessa. 450 -sivuista kirjaa varten täytyy nimittäin kirjoittaa lähes yötä päivää, että sen saa valmistumaan kahdeksassa viikossa. Yllä on englanninkielinen versioni ja sen alla suomenkielinen käännös tuosta kirjan todistusosiosta.


”The more people tell you it’s not possible, that it can’t be done, the more you should be absolutely determined to prove them wrong. Treat the word ’impossible’ as nothing more than motivation. Relish the opportunity to be an outsider, embrace that label. Being an outsider is fine, embrace the label – because it’s the outsiders who change the world and will make a real and lasting difference.”

President Donald J. Trump, Liberty University, May 2017

About 20 years ago, I started my life journey that led me to write this book. Then I was just a 13 years-old lonely schoolboy. I was born to Christian parents in 1988 whose background was in the Pentecostal movement. But I was ashamed of my Pentecostal background and afraid to expose it to my classmates. But when I was some 11, I read the shocking words of our Lord and Savior from the Gospel of Luke: “For whoever is ashamed of Me and My words, the Son of Man will be ashamed of him when He comes in His glory and the glory of the Father and the holy angels.” [1] I was still afraid of my schoolmates’ reactions if they could find out that I am a “Jesus freak”, but I was a more afraid of God, the Creator of the Universe, and the King of Kings. So, I did something really hair-raising: I bought a large 3-4 inches crucifix and hung it up on my neck and went to my school with it. As I could have already expected, my schoolmates were not very happy about it. Immediately after that, I got the nickname “Jesus”. Whenever I was around, they were jesting, “Hey, look, Jesus is here”. “Is Jesus a king?”, one was asking in a mocking tone. When there was a swimming lesson, they were joking again, “Hey, Jesus, can you teach us how to walk on water”. Yeah, funny. But it was not very funny to me, especially when they are not laughing with you but at you. So, my school years were quite a lonely and humiliating experience. But with humiliation, you learn humility, so maybe it was a valuable experience after all. This background may also explain why I got very bad school grades, why I was a truant, and why I terminated my school before High School.

By the way, at this point, it may be good to clarify that I am a Finn. The Finnish education system is not identical with the American one, but in Finnish, “lukio” corresponds to almost American High School, so I use that expression here. I got good grades only in music and visual arts. In all other school subjects, I got the lowest ones. And those included the English language which is an obligatory subject in Finland. That’s why it is nothing less than a miracle that I am writing a book in English right now. Of course, I could have not done it without the help of the Internet and such handy apps as Grammarly (no, they do not pay for me). After my difficult school years, I could not get a job, because I had some mental problems like diagnosed OCD that caused me to be late in every job I tried (I had this same problem in my school). So I ended up becoming a “welfare bum” of the Finnish welfare state. I felt that I was just a burden of our society, so I was thinking to take my own life many times. I had no friends, no social life, no girlfriend, or paid work. But maybe I got some supernatural strength from the words of that Jewish man who said:

My school photo from 1999 with this large crucifix.

If anyone wants to come after Me, he must deny himself, take up his cross, and follow Me. For whoever wants to save his life will lose it, but whoever loses his life for My sake and the gospel’s will save it.[2]

Another thing that kept me alive was this clear sense of calling and duty. I had been interested in Biblical eschatology since I was a little boy. But about 20 years ago I started to study this idea and theory on the biblical identity of the final Antichrist about which a few web pages and American Jewish students of the biblical eschatology, Monte Judah, and Tim Cohen, had written about in the 1990s. I bought and read Tim Cohen’s 1998 book The Antichrist and a Cup of Tea on the subject in 2008. Later, I have been in contact with Tim, and he is working on the second, expanded, and updated edition of that book right now. I recommend that you read also that book after he publishes it.

About ten years ago, in 2012, I started to write my first book on my eschatological studies in my Finnish mother tongue. I finnished… I mean finished that book that had swollen into 700 A4 pages in December 2014, and in January 2015, I published it on my new website and blog. It was too large, so I could not get it published. But I was already expecting that, so it was not a big shock to me. A well-known Finnish veteran speaker and a teacher of prophecy and Scriptures in general, Leo Meller, to whom I sent that massive manuscript, sent me a very encouraging email, so that was enough to me. I felt that I had fulfilled my whole life’s purpose or that Holy Spirit had led me to write that book for that moment. For the first time, I felt that my life had some purpose, and I was not just a burden of our society.

After that, I started to write countless blog articles and published some edited YouTube videos (by the way, I recommend checking out also my YouTube Channel that you find by my name). In January 2019, I wrote a more condensed version of that 700-page manuscript and published it as my first printed book in print-on-demand format via the same publisher as this book is published. The book that you are reading is an English version of that Finnish book. But even though the subject of every Chapter is basically the same, I have rewritten it completely. To this day, I have published in my blog and books, this one included, about 1.4 million words. In this book, you have about 150,000 words, so if all that text I have produced during the past decade were to be put between the covers, I would have written 10 as thick books as this one.

Not a bad achievement for a “welfare bum” (and during my school years it was a great challenge for me to write one to two-page essays on some subject). Besides my faith, I have got strength from many friends and readers who have encouraged me during all these years. One of my closest friends was my own big brother Mikael… yes was. On December 14, 2020, my family and I received grieving news: my dear brother had taken his own life after six months of severe depression, anxiety, and insomnia. My brother was a believer in our Lord and Savior Jesus Christ, Yeshua Hamashiach, who conquered death on the Cross of Calvary and who has “the keys of death and of Hades.”[3] So I have firm confidence and peace in my heart that we will meet again in Heaven.

Like Apostle Paul said: “Who will bring charges against God’s elect? God is the one who justifies; who is the one who condemns? Christ Jesus is He who died, but rather, was raised, who is at the right hand of God, who also intercedes for us. Who will separate us from the love of Christ? Will tribulation, or trouble, or persecution, or famine, or nakedness, or danger, or sword?… For I am convinced that neither death, nor life, nor angels, nor principalities, nor things present, nor things to come, nor powers, nor height, nor depth, nor any other created thing will be able to separate us from the love of God that is in Christ Jesus our Lord.” [4]

At one point I was suicidal myself, so I can relate with those who feel bottomless despair and who have no strength left to struggle. Many prophets in the Bible felt this same desperation. Jeremiah wrote: “Cursed be the day when I was born; May the day when my mother gave birth to me not be blessed!” [5] Job wrote in his despair; “May the day on which I was to be born perish, as well as the night which said, ‘a boy is conceived… Why did I not die at birth, come out of the womb and pass away? Why were the knees there in front of me, and why the breasts, that I would nurse? For now, I would have lain down and been quiet; I would have slept then, I would have been at rest, with kings and counselors of the earth, who rebuilt ruins for themselves; or with rulers who had gold, who were filling their houses with silver… my cries pour out like water. For what I fear comes upon me, and what I dread encounters me. I am not at ease, nor am I quiet, and I am not at rest, but turmoil comes. [6]

The message of Christianity is not to pretend that there would not have a lot of suffering, injustice, and evil in the world. It is rather to answer why there is so much suffering in the world, and how our God became one with His Creation, in His Son Jesus Christ, to take the death, suffering, and sin – that our sins and rebellion against God had caused – upon Himself so that He could atone for our transgressions against God, Creation, our neighbors, and ourselves. So that He could show to us His unconditional love for us as His Image, as His Children, that He created each and every one of us.

When I received news of my dear brother’s passing, initially I was mad at God. Why did He allow this to happen? After all, many had prayed for my brother’s despair in Finland and abroad. How weak and pathetic our God really is. Some ungodly pitiless people were putting even laughing emojis on my brother’s death on Facebook and commenting sarcastically on the “power of prayer”. But like Job, to whom God spoke in his despair and grieving, eventually understood that God is God in His Wisdom, Majesty and Glory even then when we do not understand Him, I did also raise my hands in the air and worshipped Him who – in the words of Natalie Grant’s song Praise You In This Storm – ”gives and takes away”. As lyrics of this powerful song continues:

And I’ll praise You in this storm

And I will lift my hands

Cause You are who You are

No matter where I am

And every tear I’ve cried

You hold in Your hand

You never left my side

And though my heart is torn

I will praise You in this storm

When God was hanging on the Cross of Calvary, He indeed did look very weak and pathetic to many of us. The Savior of mankind? “He cannot save [even] Himself!”, as Pharisees mocked Him. “He is the King of Israel; let Him now come down from the cross, and we will believe in Him. He has trusted in God; let God rescue Him now, if He takes pleasure in Him; for He said, ‘I am the Son of God.’” [7] I am sure that I was looking as weak and pathetic to my schoolmates when I was this bullied, lonely and quiet schoolboy. I could not even walk on water to prove that Jesus is indeed the King of Kings. But sometimes God’s greatest power is shown in the midst of a seeming weakness and His greatest love is shown to us at the darkest hour of our life. To the end, I want to cite this beautiful prophecy I got from a brother in Christ in Summer 2020 when I was asking him to pray for my big brother:

I have prayed for your brother. I received a message from the Lord in prayer to you, “Before you were born of a mother, I chose you, called and separated you, as I called and separated Jeremiah (Jer. 1:5, Gal. 1:15). For I had already seen your humble spirit, and beforehand I saw how you tremble at My Word. I have given you the skill to put biblical prophecy into words, in a form that people can understand. It is your gift, received from Me. As I said to Jeremiah, so I say to you; You have seen well (Jer. 1:12) Soon the Antichrist is going to appear on the face of the whole world; I have revealed him to you, and I will continue to reveal great, hidden things (Jer. 33: 3). I will bless your ministry as I have blessed you so far. With these words, I want to strengthen you. You are dear to me, know it, very dear. In Me, you will live an abundant life, (John 10:10) I give you a future and hope (Jer. 29:11). My Spirit will help you in your writing, I will speak My thoughts unto your heart. Don’t worry about anything secular, livelihood, or anything else. But seek My Kingdom first, and all these things shall be given to you. I am your portion (Lam. 3:24). Words of the Lord are pure words; Like silver refined in a furnace on the ground, filtered seven times (Psalm 12:6).

[1] Luke 9:26

[2] Mark. 8:34-35

[3] Revelation 1:18

[4] Romans 8:33-35, 38-39

[5] Jeremiah 20:14

[6] Job 3:1,11-15, 24-26

[7] Matthew 27:42-43

Below: me (on the left) and my brother Mikael in Madrid, Spain, in Summer 2018.
Above: me and my two older brothers, Mikael and Kristian, in 2014.


”Mitä useammat ihmiset sanovat sinulle, ettei sitä voi tehdä, sitä enemmän sinun tulee olla ehdottoman päättäväinen todistamaan heidät vääräksi. Käsittele sanaa ”mahdoton” pelkkänä motivaationa. Nauti mahdollisuudesta olla ulkopuolinen, omaksu tämä leima. Ulkopuolisena oleminen on hienoa, ota leima vastaan – koska ulkopuoliset ovat niitä, jotka muuttavat maailmaa ja tekevät todellisen ja pysyvän muutoksen.”

President Donald J. Trump, Liberty University, Toukokuu 2017

Noin 20 vuotta sitten aloitin elämänpolkuni, joka johti minut kirjoittamaan tämän kirjan. Tuolloin olin vain 13-vuotias yksinäinen koulupoika. Synnyin vuonna 1988 kristityille vanhemmille, joiden tausta oli helluntailaisliikkeessä. Mutta häpesin helluntailaistaustaani ja pelkäsin sen paljastumista luokkatovereilleni. Mutta ollessani noin 11-vuotias, luin Herramme ja Vapahtajamme järkyttävät sanat Luukkaan evankeliumista: ”Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa.” [1] Pelkäsin edelleen koulutovereideni reaktioita jos he saisivat tietää, että olen ”Jeesusfriikki”, mutta pelkäsin enemmän Jumalaa, Universumin Luojaa ja Kuningasten Kuningasta. Joten tein jotain todella hiuksia nostattavaa: ostin suuren 3-4 tuuman krusifiksin ja ripustin sen kaulaani ja menin kouluun sen kanssa. Kuten osasin jo odottaa, koulutoverini eivät olleet siitä järin innostuneita. Välittömästi sen jälkeen sain pilkkanimen ”Jeesus”. Aina kun pyörin lähistöllä, he vitsailivat: ”Hei, katoppa, Jeesus on täällä”. ”Onko Jeesus kuningas?”, eräs kysyi pilkalliseen sävyyn. Kun oli uimatunti, he jatkoivat vitsailuaan: ”Hei, Jeesus, voisitko opettaa meille kuinka kävellä veden päällä”. Aivan, hupaisaa. Mutta se ei ollut kovin hupaisaa minulle, varsinkin kun he eivät naura kanssasi vaan sinulle. Joten kouluvuoteni olivat melko yksinäinen ja nöyryyttävä kokemus. Mutta nöyryytyksellä oppii nöyryyttä, joten ehkä se oli kuitenkin arvokas kokemus. Tämä tausta saattaa myös selittää, miksi sain erittäin huonot kouluarvosanat, miksi olin koulupinnari ja miksi lopetin kouluni ennen lukiota (High School).

Muuten, tässä vaiheessa voi olla hyvä selventää, että olen suomalainen. Suomalainen koulutusjärjestelmä ei ole täysin identtinen amerikkalaisen kanssa, mutta suomeksi ”lukio” vastaa melkein Amerikan High Schoolia, joten käytän sitä ilmaisua tässä. Sain hyvät arvosanat vain musiikista ja kuvataiteista. Kaikissa muissa kouluaineissa sain alimmat mahdolliset. Niihin kuului myös englanninkieli, joka on pakollinen oppiaine Suomessa. Siksi ei ole yhtään vähempää kuin ihme, että kirjoitan nyt englanninkielistä kirjaa. Tietenkään en olisi voinut tehdä sitä ilman Internetiä ja sellaisia ​​käteviä sovelluksia, kuten Grammarly (ei, he eivät maksa minulle). Vaikeiden kouluvuosieni jälkeen en onnistunut työllistymään, koska minulla oli erinäisiä mielenterveysongelmia, kuten diagnosoitu OCD, joka sai minut myöhästymään jokaisessa yrittämässäni työssä (minulla oli tuo sama ongelma koulussani). Joten minusta tuli suomalaisen hyvinvointivaltion ”sosiaalipummi”. Tunsin olevani vain yhteiskuntamme taakka, joten pohdin monesti omani henkeni riistämistä. Minulla ei ollut ystäviä, ei sosiaalista elämää, ei tyttöystävää taikka palkkatyötä. Mutta ehkä sain jotain yliluonnollista voimaa tuon juutalaisen miehen sanoista, joka sanoi:

Koulukuvani vuodelta 1999 tällä suurella krusifiksilla.

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.

Toinen asia, joka piti minut hengissä, oli tämä selkeä tunne kutsumuksesta ja velvollisuudesta. Olin ollut kiinnostunut raamatullisesta eskatologiasta pienestä pitäen. Mutta noin 20 vuotta sitten aloin tutkia tätä ajatusta ja teoriaa lopullisen Antikristuksen raamatullisesta identiteetistä, josta muutamat verkkosivut ja amerikanjuutalaiset Raamatun eskatologian opiskelijat, Monte Judah ja Tim Cohen, olivat kirjoittaneet 1990-luvulla. Ostin ja luin Tim Cohenin vuoden 1998 kirjan Antichrist and a Cup of Tea aiheesta vuonna 2008. Myöhemmin olen ollut yhteydessä Timiin, ja hän työskentelee parhaillaan kirjan toisen, laajennetun ja päivitetyn painoksen parissa. Suosittelen, että luet myös tuon kirjan kun se on saatavilla.

Noin kymmenen vuotta sitten, vuonna 2012, aloin kirjoittaa ensimmäistä kirjaani eskatologisista tutkimuksistani suomeksi äidinkielelläni. Sain sen valmiiksi… (sisältää sanaleikin ”I finnished”…) Tarkoitan, se valmistui joulukuussa 2014, paisuttuaan 700 A4-sivuun, ja tammikuussa 2015 julkaisin sen uudella verkkosivullani ja blogissani. Se oli liian suuri, joten sitä ei voitu julkaista. Mutta odotin sitä jo, joten se ei ollut suuri shokki minulle. Tunnettu suomalainen veteraanipuhuja ja profetian ja ylipäätään pyhien kirjoitusten opettaja Leo Meller, jolle lähetin tuon massiivisen käsikirjoitukseni, lähetti minulle erittäin rohkaisevan sähköpostin, joten se riitti minulle. Tunsin, että olin täyttänyt koko elämäni tarkoituksen tai että Pyhä Henki oli johdattanut minut kirjoittamaan tuon kirjan sitä hetkeä varten. Ensimmäistä kertaa tunsin, että elämälläni oli jokin tarkoitus, enkä ollut vain yhteiskuntamme taakka.

Sen jälkeen aloin kirjoittaa lukemattomia blogiartikkeleita ja julkaisin joitakin editoituja YouTube-videoita (suosittelen muuten vilkaisemaan myös YouTube-kanavaani, jonka löydät nimelläni). Tammikuussa 2019 kirjoitin tuosta 700-sivuisesta käsikirjoituksesta tiivistetyn version ja julkaisin sen ensimmäisenä painettuna kirjanani tarvekustanteena saman kustantajan taholta kuin tämä kirja on julkaistu. Lukemasi kirja on englanninkielinen versio tuosta suomenkielisestä kirjasta. Mutta vaikka jokaisen luvun aihe on pohjimmiltaan sama, olen kirjoittanut sen kokonaan uudelleen. Tähän päivään mennessä olen julkaissut blogissani ja kirjoissani, tämä mukaan lukien, noin 1,4 miljoonaa sanaa. Tässä kirjassa on noin 150 000 sanaa, joten jos kaikki tuo tekstimäärä, jonka olen tuottanut viimeisen vuosikymmenen aikana, olisi pantu kansien väliin, olisin kirjoittanut 10 yhtä paksua kirjaa kuin tämä.

Ei huono saavutus ”sosiaalipummille” (ja kouluvuosinani minulle oli iso haaste kirjoittaa yhden tai parin sivun esseitä jostain aiheesta). Uskoni lisäksi olen saanut voimaa monilta ystäviltä ja lukijoilta, jotka ovat rohkaisseet minua kaikki nämä vuodet. Yksi lähimmistä ystävistäni oli oma isoveljeni Mikael… aivan oli. 14.12.2020 perheeni ja minä saimme suruuutisen: rakas veljeni oli ottanut henkensä kuuden kuukauden vakavan masennuksen, ahdistuksen ja unettomuuden jälkeen. Veljeni uskoi Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen, Jeshua Hamashiachiin, joka voitti kuoleman Golgatan ristillä ja jolla on ”kuoleman ja tuonelan avaimet.”[3] Joten minulla on luja luottamus ja rauha sydämessäni. että tapaamme jälleen kerran taivaassa.

Kute apostoli Paavali sanoi, ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka… Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”[4]

Eräässä vaiheessa elämääni olin itsetuhoinen itsekin, joten voin samaistua niiden kanssa, jotka tuntevat pohjatonta epätoivoa ja joilla ei ole enää voimia taistella. Monet Raamatun profeetat tunsivat tuota samaa epätoivoa. Jeremia kirjoitti: ”Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin; älköön se päivä, jona äitini minut synnytti, olko siunattu.” [5] Job kirjoitti epätoivossaan; ”Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: ’Poika on siinnyt.’.. Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani? Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni? Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja, päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla… valitukseni valuu kuin vesi. Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui. Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen.” [6]

Kristinuskon sanoma ei ole teeskentelyä siitä, etteikö maailmassa olisi paljon kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta. Se on pikemminkin vastaus siihen, miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä ja kuinka meidän Jumalamme tuli yhdeksi luomakuntansa kanssa, Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, ottaakseen kuoleman, kärsimyksen ja synnin – jotka syntimme ja kapinamme Jumalaa vastaan olivat aiheuttaneet – itsensä päälle, jotta Hän voisi sovittaa rikkomuksemme Jumalaa, luomakuntaa, lähimmäisiämme ja itseämme vastaan. Jotta Hän voisi näyttää ehdottoman rakkautensa meitä kohtaan, jotka Hän loi Omaksi Kuvaksensa, Hänen lapsiaa kohtaan, joiksi hän loi meistä jokaisen.

Kun sain tiedon rakkaan veljeni poismenosta, olin aluksi vihainen Jumalalle. Miksi Hän salli tämän tapahtua? Olivathan monet rukoilleet veljeni epätoivon puolesta Suomessa ja ulkomailla. Kuinka heikko ja säälittävä Jumalamme todella on. Jotkin jumalattomat, säälimättömät ihmiset laittoivat jopa ivallisia nauruhymiöitä veljeni kuolemaan Facebookissa ja kommentoivat sarkastisesti ”rukouksen voimasta”. Mutta kuten Job, jolle Jumala puhui Jobin epätoivoissa ja ahdistuksessa, lopulta ymmärsi, että Jumala on Jumala Hänen Viisaudessaan, Majesteettisuudessaan ja Kirkkaudessaan silloinkin, kun emme Häntä ymmärrä, niin minäkin nostin käteni ilmaan ja palvoin Häntä, joka – Natalie Grantin kappaleen Praise You In This Storm sanoin – ”antaa ja ottaa pois”. Tämän voimakkaan kappaleen sanoitukset jatkuvat:

Ja ylistän Sinua tässä myrskyssä

Ja nostan käteni ilmaan

Koska Olet kuka Olet

Ei väliä missä olenkin

Ja jokaista kyyneltä, jonka olen itkenyt

Sinä pidät Kädessäsi

Et koskaan lähtenyt viereltäni

Ja vaikka sydämeni on palasina

Ylistän Sinua tässä myrskyssä

Kun Jumala riippui Golgatan ristillä, Hän todellakin näytti hyvin heikolta ja säälittävältä monille meistä. Ihmiskunnan Vapahtaja? ”Hän ei voi pelastaa edes itseään!”, kuten fariseukset pilkkasivat Häntä. ”Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika.'” [7] Olen varma, että näytin yhtä heikolta ja säälittävältä koulutovereideni silmissä, kun olin tämä kiusattu, yksinäinen ja hiljainen koulupoika. En voinut edes kävellä veden päällä todistaakseni, että Jeesus on todellakin Kuningasten Kuningas. Mutta joskus Jumalan suurin voima näkyy keskellä näennäistä heikkoutta ja Hänen suurin rakkautensa näkyy elämämme synkimmällä hetkellä. Lopuksi haluan lainata tätä kaunista profetiaa, jonka sain veljeltäni Kristuksessa kesällä 2020, kun pyysin häntä rukoilemaan isoveljeni puolesta:

Olen rukoillut veljesi puolesta. Sain rukouksessa sanoman Herralta sinulle: ”Ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä valitsin sinut, kutsuin ja erotin sinut, niinkuin kutsuin ja erotin Jeremian (Jer.1:5, Gal.1:15) Sillä minä näin jo silloin nöyrän sydämesi, edeltäkäsin näin aran tuntosi sanani edessä. Olen antanut sinulle taidollisuuden pukea sanoiksi Raamatun profetioita, ihmisille ymmärrettävään muotoon. Se on sinun lahjasi, minulta saatu. Niinkuin sanoin Jeremialle, niin sanon sinullekin; sinä olet nähnyt oikein (Jer.1:12) Pian on antikristus ilmestyvä koko maailman näyttämölle, sinulle minä olen hänet paljastanut, ja tulen edelleenkin paljastamaan suuria, salattuja asioita (Jer.33:3) Ole edelleen äänelleni kuuliainen, niin minä siunaan sinua, siunaan palvelustyösi, niinkuin olen tähänkin asti siunannut. Näillä sanoilla minä haluan sinua vahvistaa. Sinä olet rakas minulle, tiedä se, hyvin rakas. Minussa sinä saat elää yltäkylläistä elämää, (Joh.10:10) minä annan sinulle tulevaisuuden ja toivon (Jer.29:11) Minun Henkeni on sinulla apuna kirjoitustyössäsi, puhun sydämellesi ajatuksiani. Älä murehdi mistään maallisista, toimeentulosta tai muusta. Vaan etsi ensin minun valtakuntaani, niin kaikki muukin sinulle annetaan sen ohessa. Minä olen sinun osasi (Valit.vir.3:24)” ”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” Ps.12:7

Alla: minä (vasemmalla) ja veljeni Mikael Madridissa, Espanjassa kesällä 2018.
Yllä: minä ja kaksi vanhempaa veljeäni Mikael ja Kristian vuonna 2014.


Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

Olet kommentoimassa -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )


Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s