Ensimmäinen EU:n tulevaisuuden sinetöivästä kolmesta käänteentekevästä vaalista on nyt takanapäin. Viime vuoden kahden poliittisen maanjäristyksen, Brexitin ja Trumpin vaalivoiton seurauksena kansallismielisiin ja globalisteihin kahtiajakautunut Eurooppa seisoo nyt varpaillaan oikeistopopulismin voittokulun edessä. Samalla kun populistit seuraavat vahingonilolla EU:n eloonjäämistaistelua ja odottavat toiveikkaana kansanvallan entisöintiä, toinen puolisko pelkää äärioikeiston uutta nousua EU:lle, globalisaatiolle ja islamisaatiolle kriittisissä Euroopan kansallismielisissä voimissa, joille Brexit ja Trumpin vaalivoitto on antanut vain lisää tuulta purjeisiin. Maaliskuun 15. päivä pidetyt Hollannin parlamentinvaalit olivat ensimmäinen koetinkivi sille suunnalle minkä Eurooppa tulisi valitsemaan Brexitin jälkimainingissa. Myöhemmin tänä vuonna vuorossa ovat vielä Ranskan ja Saksan vaalit missä kansallismielisiin ja konservatiivisiin arvoihin vetoavat oikeistopopulistiset puolueet pyrkivät haastamaan toisen maailmansodan jälkeiset keskusta-oikeistolaiset ja keskusta-vasemmistolaiset valtapuolueet, jotka yhdessä ovat vieneet Euroopan yhdentymiskehitystä kohti yhä epädemokraattisempaa liittovaltiomallia.
Fasistisen Italian johtajan Benito Mussolinin haaveena oli elvyttää Rooman Imperiumi yhdessä Hitlerin Saksan kanssa. Mussolinin haave luhistui liittoutuneiden voittoon toisessa maailmansodassa, mutta 12 vuotta sodan jälkeen Mussoliniin idea herätettiin uudelleen, kun Italia, Länsi-Saksa, Ranska, Belgia, Hollanti ja Luxemburg allekirjoittivat Roomassa Rooman sopimuksen, joka laski perustan myöhemmälle Euroopan Unionille. EU on nyt Saksan johdossa aivan kuin Eurooppa oli Hitlerin aikana.
“Hollannin Donald Trumpiksikin” tituuleratun Geert Wildersin vapauspuolue PVV:n hävitessä pääministeri Mark Rutten oikeistolibeeralille VVD-puolueelle, joka ei suostu muodostamaan hallitusta Wildersin kanssa, Hollannin kansa kertoi maailmalle ettei se ole valmis vielä seuraamaan Britanniassa ja Amerikassa voittaneen oikeistopopulismin jalanjälkiä. Kukaan ei silti tiedä miten käy toukokuussa pidetyissä Ranskan presidentinvaaleissa missä oikeistopopulisteja edustaa Kansallisen Rintaman Marine Le Pen tai syyskuussa pidetyissä Saksan liittopäivävaaleissa missä Frauke Petryn luotsaama EU:n ja islamin vastainen Vaihtoehto Saksalle -puolue olisi ensimmäinen “äärioikeistolaiseksi” sen vastustajiensa taholta luonnehdittu kansallismielinen oikeistopuolue, joka voisi päästä Saksan parlamenttiin sitten toisen maailmansodan. Neljättä kauttaan tavoittelevan Euroopan “rautarouva” Angela Merkelin asemaa “vapaan maailman Kanslerina” – miksi Time-lehden etusivu tituulerasi häntä joulukuussa 2015 ja miksi häntä on luonnehdittu laajasti globalistien taholta Obaman virkakauden päätyttyä – Frauke Petrystä on kuitenkaan tuskin horjuttamaan.
Saksan liittokansaleri Merkel on de facto EU:n johtaja ja hänen epäonnistunut politiikkansa holtitonta, kaikki muslimit Eurooppaan kutsuvaa pakolaisapua, monikulttuurisuutta ja islamisaatiota edistäneen Eurooppa-projektin päänä on pitkälti vastuussa siitä miksi EU:lle ja islamille kriittiset poliittiset voimat ovat nostamassa nyt päätään Euroopassa. Termiä “äärioikeisto” käytetään punavihren kuplan sisällä toimivassa valtamediassa usein tunnepitoisena yrityksenä vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin, kun he muodostavat käsitystään islamille ja EU:lle kriittisistä kansallismielisistä konservatiivipuolueista. Mikä tahansa oikeistolainen politiikka, etenkin kun se omaksuu vielä lännen juutalais-kristillistä perintöä vaalivat kansallismieliset ja Raamattuun juurtuvat konservatiiviset arvot, on vasemmiston silmissä lähes poikkeuksetta äärioikeistolaista. 70 -luvulla anarkistisen brittiläisen punk-bändi Sex Pistolsin jäsenillä oli tapana pukeutua Vivienne Westwoodin (Prinssi Charlesin ihailijan) suunnittelemiin hakaristipaitoihin ja Elisabet II:n hallintoa pilkattiin heidän lyriikoissaan “fasistiseksi hallinnoksi”.
Nyt samat vasemmisto-anarkistiset voimat marssivat kaduilla Trumpin hallintoa vastaan iskulausein kuten, “No Trump, no KKK, no Fascist USA”. Sama vasemmisto sivuuttaa sen, että Trump erosi vuonna 2000 populistisesta ja keskustalaisesta reformipuolueesta juuri siitä syystä, että entinen KKK johtaja ja uusnatsi David Duke liittyi siihen vuonna 1999 eikä hän voinut hyväksyä Israelin tukijana Duken kaltaisten holokaustin kiistäjien osallisuutta samassa puolueessa (tätä Duke-yhteyttä käytettiin kuitenkin koko vaalikampanjan ajan valtamedian lokauskampanjassa Trumpin nimen häpäisemiseksi). Osa Trumpinkin valtaan nostaneesta ns. alt-right liikkeestä ja Euroopan oikeistopopulismista kytkeytyy kieltämättä Euroopan klassisen äärioikeiston poliittisen perintöön. Mutta se mihin sitten piirretään raja perinteisen äärioikeiston ja uuden äärioikeiston välille onkin jo kokonaan toinen kysymys. Median tulisi olla myös paljon paremmin perillä natsismin historiasta ennen kuin sen käyttää tällaista leimaa kaikista niistä kansanvaltaa ajavista puolueista, jotka kyseenalaistavat valtapuolueiden EU:ta, islamia ja lyhytnäköistä pakolaispolitiikkaa myötäilevän punavihreän ja globalistisen status quon.
Geert Wilders, fasisti vai anti-fasisti?
Geert Wilders yhdessä poliittisen kollegansa Ranskan Marine Le Penin kanssa tunnetaan heidän suorapuheisesta EU- ja Islam-vastaisuudestaan. Huolimatta siitä, että heidän puolueitaan on syytetty ajoittain antisemitismistä, he ovat olleet avoimen myönteisiä Israelin juutalaisvaltiota kohtaan.
Vaikka Geert Wildersiä on kutsuttu “Hollannin Donald Trumpiksi”, hänen poliittinen linjansa islamin suhteen on paljon radikaalimpi kuin Yhdysvaltain presidentillä. Pääministerinä hän ei aikoisi panna toimeen vain Nexittiä (Hollannin eroa EU:sta), mutta hän on uhannut julistaa Koraanin pannaan (hän on verrannut sitä Mein Kampfiin, jonka julkaisu on kielletty myös Hollannissa), kieltää uusien moskeijoiden rakentamisen, määrätä erikoisveron naisille jotka pukeutuvat Hijabiin ja sulkea Hollannin rajat islamilaisista maista saapuvilta ihmisiltä. Wildersin äärimmäisen anti-islamilainen politiikka on monien mukaan uhka uskonnonvapauden takaaville yleiseurooppalaisille arvoille ja tästä syystä siihen ei yhdy esimerkiksi vuosikymmenien taistelullaan Brexitin aikaansaanut Nigel Farage, Trumpin tärkein liittolainen Yhdistyneessä Kuningaskunnassa.
Jos asia olisi toisinpäin ja Wilders kannattaisikin kirkkojen tai synagoogien sulkemista ja Raamatun pannaan julistamista, Euroopan kristityillä ja juutalaisilla olisi todellinen syy huolestua. Wilders – joka useiden islamistien tappouhkausten johdosta on ollut vuodesta 2004 lähtien aseistettujen turvamiesten jatkuvassa tarkkailussa – puolustautuu syytöksiltä että hän lietsoisi vihaa uskontoa tai kansanryhmää vastaan vetoamalla siihen, ettei islam olisi uskonto vaan totalitaarinen poliittinen ideologia, joka uhkaa Euroopan vapautta samaan tapaan kuin fasismi ja kommunismi uhkasi 1900 -luvulla. Hän sanoo, “En vihaa muslimeita. Vihaan heidän kirjaansa ja heidän ideologiaansa.” Islamismista puhuttaessa käytetäänkin usein termiä “islamofasismi” johtuen näiden kahden ideologian samankaltaisesta maailamankuvasta. Hänen vierailustaan Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan vuonna 2009 Wikipedia kertoo seuraavaa:
Hänen vierailunsa Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan kohtasi protesteja, mutta lehdistökonferenssissa Wilders kutsui sitä “voitoksi”. Islamia koskevista suorasanaisista näkemyksistään, hän sanoi: “Minulla on ongelma islamilaisen ideologian kanssa, islamilaisen kulttuurin kanssa, koska tunnen että mitä enemmän islam tekee tilaa meidän yhteisöissämme, sitä vähemmän saamme vapautta.” Hän avasi lähdistökonferenssin sitaarauksella George Orwellin esipuheesta Eläinten vallankumoukseen: “Jos vapaus tarkoittaa yhtikäs mitään, se merkitsee oikeutta kertoa ihmisille sitä mitä he eivät halua kuulla”. Lordi Pearson joka oli kutsunut hänet, sanoi hänen saapumisena olevan,
“sananvapauden voitonjuhla niistä jotka yrittävät ehkäistä sen tässä maassa, erityisesti islamisteista, väkivaltaisista jihadisteista jotka marssivat ympäri maailmaa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa.”
Tammikuussa 2010, Wilders oli kutsuttu jälleen esittämään hänen Koraanin-vastainen elokuvansa Fitna Britannian Ylähuoneessa Itsenäisyyspuolue UKIP:n, Lordi Pearsonin ja rivikansanedustaja Paronitar Coxin taholta. Wilders hyväksyi kutsun ja oli elokuvan näytöksessä Ylähuoneessa maaliskuun 5. päivä. Puheessaan hän lainasi pahaenteisiä sanoja Winston Churchillin kirjasta The River War vuodelta 1899:
“Muhamettilaisuus on militantti ja käännyttävä uskonto. Maailmassa ei ole vahvempaa taantumuksellista voimaa. Se on jo levinnyt koko Keskus-Afrikkaan nostaen pelottomia taistelijoita joka askelmalla… modernin Euroopan sivilisaatio voi kaatua, aivan kuin kaatui muinainen Rooma.”
Seuraavassa lehdistökonferenssissa hän kutsui islamilaista profeetta Muhammadia “barbaariksi, massamurhaajaksi ja pedofiiliksi” ja viittasi islamiin “fasistiseksi ideologiaksi”, mikä oli “väkivaltainen, vaarallinen ja jälkeenjäänyt”. Wilders myös raportoidusti kutsui Turkin pääministeri Erdoğania “täydelliseksi friikiksi”. Hollannin pääministeri Jan-Peter Balkenende kutsui näitä kommentteja “vastuuttomaksi” ja Maxime Verhagen, Hollannin Ulkoministeri, tuomitsi julkisesti Wildersin maininnat ja käytöksen:
“Hän lietsoo epäsopua ihmisten keskuuteen vastenmielisellä tavalla. Ja samaan aikaan hän vahingoittaa Hollannin väestön intressejä ja Alankomaiden mainetta maailmassa.”
Ennen yllä mainittua vierailuaan EU yritti estää hänen maahanpääsynsä Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan. Hollannissa hänet on yritetty vaientaa lain varjolla jo useaan kertaan. Hän on joutunut puolustamaan oikeuttaan sananvapauteen maan korkeimmassa oikeudessa, kun hän on ollut syytettynä vihapuheen vastaisten lakien alla kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Wilders on kuitenkin painottanut toistamiseen, ettei hän yllytä ihmisiä vihaamaan yhtäkään kansanryhmää vaan taistelee Euroopan juutalaiskristillisen arvojen säilyttämisen puolesta. Helmikuussa 2010 hän sanoi Israelin kansallisessa radiossa “taistelevansa yhden asian puolesta: meidän kulttuurimme säilyttämisen, mikä on perustettu kristinuskolle, juutalaisuudelle ja humanismille – ja ei islamille… Samalla kun meidän yhteiskuntamme islamisaatio kasvaa, poliittinen eliitti katsoo toiseen suuntaan ja sivuuttaa todellisen ongelman, nimittäin vapautemme uhkaavan häviämisen. En taistele muslimeita vastaan, vaan totalitaarisen ideologian maahantulvaa nimeltä islam.”
Hävittyään jutun Hollannin korkeimmassa oikeudessa, joka hylkäsi syytteet Wildersiä vastaan, hänen panettelijansa ovat uhanneet viedä asian Euroopan ihmisoikeusneuvoston käsiteltäväksi. Hollannin Vapauspuolueen puheenjohtajan syyttäminen vihapuheen vastaisista rikoksista, kun hän varoittaa taantumuksellisen islamin uhkaavan horjuttaa humanismiin ja juutalaiskristilliseen uskoon perustuvia yleiseurooppalaisia arvoja, on varoittava ennakkotapaus siitä suunnasta mihin hengellisesti sokea Eurooppa kulkee nyt EU:n tyrannian alla. Jotkin Wildersin ehdotukset, kuten Koraanin kieltäminen, saattavat olla äärimmäisiä. Valtion pakkovalta ei ole koskaan oikea ratkaisu. Uskon itse klassisen liberalismin arvoihin ja tuen 1000% sananvapautta ja oikeutta vapaaseen uskonnon harjoittamiseen, joka taataan kansalaisille mm. Suomen perustuslaissa, Euroopan ja YK:n ihmisoikeusjulistuksessa ja Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä. Jos vaadimme, että valtiolle tulisi antaa valta kieltää muslimeilta vapaa uskonnonharjoitus, niin millä perustein voimme silloin vaatia ettei valtiolla olisi yhtäläistä oikeutta kieltää tätä oikeutta kaikilta muitakin uskonnoilta?
Modernin Euroopan ongelma ei ole vain islamisaatio vaan myös punavihreiden arvojen värittämä sekulaari humanismi, mikä ei suostu näkemään sitä että uskonnoilla ja niihin kytkeytyvillä kulttuureilla on eroa. Toiset uskonnot ovat parempia kuin toiset. Toiset kulttuurit ovat parempia kuin toiset. Kulttuurimarxistisen ja kulttuurirelativistisen ideologian tartuttamana lännen vasemmisto elää siinä harhaluulossa, ettei läntinen maailma olisi parempi sen moraalisilta arvoiltaan ja saavutuksiltaan kuin mikään toinen sivilisaatio mukaanlukien islamilainen sivilisaatio. Tosiasiat puhuvat kuitenkin rajua kieltään. Afganistanissa taistelevia USA:n sotilaita kehotettiin sivuuttamaan öisin kuuluvat pikkupoikien huudot, kun agfanilaiset poliisiviranomaiset hyväksikäyttivät heitä kellareissaan osana vuosisataista afganilaista perinnettä nimeltä Bacha Bazi, koska se “kuului heidän kulttuuriinsa”. Ääri-islamilainen Taliban vastusti tätä perinnettä, koska se lukeutuu sharia-lain tuomisemaan homoseksuaalisuuteen. Mutta islamistit ovat vähemmän huolissaan lasten oikeuksista kun se tulee ala-ikäisiin tyttöihin.
YK:n mukaan yli puolet afgaanitytöistä avioituu ennen 19. ikävuottaan; 40 prosenttia 10 – 13 -vuoden iässä, 32 prosenttia 14 -vuoden ikäisenä ja 27 prosenttia 15 -vuoden iässä. Pakkoavioliiton syyt ovat “kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia. Jotkin papit käyttävät myös tiettyjä islamilaisten tekstien tulkintoja oikeuttamaan tämän käytännön.” Tämän oikeutuksena käytetään esimerkiksi haditheista löytyvää islamilaista perimätietoa, jonka mukaan profeetta Muhammmad nai kuusi vuotiaan Aishan ja yhtyi häneen tämän täytettyä yhdeksän vuotta. Tällä hän antoi viestin kaikille hänen seuraajilleen, että lasten hyväksikäyttö on Allahin silmissä täysin hyväksyttävää ja jopa suotavaa. Jopa Koraanissa (Suura 65:4) Allah sanoo selvästi, että muslimit voivat pitää vaimoja, joiden kuukautiskierto ei ole vielä alkanut eli 11 -vuotiaita ja sitä nuorempia. Kun Wilders sanoo Muhammadin olleen “barbaari, massamurhaaja ja pedofiili”, se ei ole ehkä poliittisesti korrektia puhetta ja loukkaa useimpia muslimeita, mutta tärkein asia mitä muslimien ja heitä kiihkeästi puolustelevan vasemmiston tulisi kysyä itseltään on se kuinka historiallinen ja oikeutettu tällainen syytös on.
Puheellaan “islamofobiasta” ja “äärioikeistosta” vasemmisto pyrkii kiertämään kiusalliset tosiasiat islaminuskon sisäisistä ongelmista. Vasemmiston läntistä kulttuuria halveksivassa itseinhoisessa maailmankuvassa kaikki islamilaiseen ekstremismiin liittyvät ongelmat luetaan joko ristiretkien, lännen imperialismin, Israelin miehityksen, tai minkä tahansa muun kuin islamin itsensä syyksi. Vasemmisto ei tue muslimeita ja ex-muslimeita, jotka taistelevat islaminuskon sisäisiä ongelmia vastaan, koska useimmiten näiden uudistajien ainoita tukijoita ovat ne oikeistopopulistiset voimat, joita vasemmisto herjaa nyt rasisteiksi ja islamfoobikoiksi. Vuonna 2003 Wildersin Vapauspuolueessa kampanjoi myös Somaliassa syntynyt hollannin-amerikkalainen ex-muslimi Ayaan Hirsi Alia, joka on ollut Afrikan muslimien harjoittaman naisten sukuelinten silpomisen suorapuheinen vastustaja. Yhdysvaltain tammikuista Donald Trumpin hallinnon vastaista naistenmarssia johtanut palestiinalaisaktivisti Linda Sharsour kirjoitti Twitter-tilissään vuonna 2011 tästä naisesta ja muista hänen kaltaisistaan “luopioista”: “Toivon, että olisin ottanut heidän vaginansa pois. He eivät ansaitse olla naisia.”
Populistit ja natsit erottaa toisistaan Islam
Nykyisessä vasemmistolaisen median hallitsemassa poliittisessa keskustelukulttuurissa Wildersin kaltaiset oikeistopopulistit rinnastetaan usein 30 -luvun äärioikeistoon. Prinssi Charles itse teki tällaisen rinnastuksen kohta Donald Trumpin vaalivoiton jälkeen vuoden 2016 jouluviestissään huolimatta hänen oman perheensä pahamaineisista natsi-yhteyksistä. Tällaisen rinnastuksen takana näyttäisi olevan yleinen mielikuva siitä, että Euroopan yhdentymiskehitys, avoimien rajojen liberaali maahanmuuttopolitiikka ja koko maailman globalisaatio, syntyi toisen maailmansodan jälkeen vasta-arvoksi äärioikeiston suljettujen rajojen kiihkonationalismille, mikä sai aikaan toisen maailmansodan. Nyt kun monet puolueet ovat alkaneet kyseenalaistaa tämän kansanvaltaa syövyttävän globalistisen politiikan, ja vaatineet suurempaa kansallista itsemääräämisoikeutta esimerkiksi muslimien maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä, vasemmisto nostaa “rasismi-” ja “natsikortin” esiin ja syyttää globalisaation epäonnistuneesta monikulttuurisuuskokeilusta maaseutuväen “rasistista” kantaväestöä.
Tosiasiassa islamilaisen ja läntisen kulttuurin yhteiselo ei suju aivan niin ongelmitta kuin vasemmisto haluaisi meidän uskovan eikä tähän syynä ole yksin Euroopan äärioikeisto. Esimerkiksi Ruotsissa, monikulttuurisuuden ihmemaassa, muslimit ovat aiheuttaneet ongelmia monissa lähiöissä mihin he perustavat omia ghettojaan eivätkä edes halua integroitua valtaväestön elämäntapaan tai kunnoittaa lännen vallitsevia arvoja ja isäntämaan kansallista lainsäädäntöä, koska Allahin laki on kaikkien muiden lakien yläpuolella. Joissakin kaupungeissa, kuten Malmössä, tilanne on niin paha ettei poliisi edes voi mennä näihin paikkoihin. Ruotsin lähiöiden tilanne nousi äskettäin kansainvälisiin otsikoihin, kun Trump mainitsi Floridan joukkokokouksessaan maahamuuttajien aiheuttamat ongelmat Ruotsissa, minkä liberaali media ja Ruotsin punavihreä hallitus poimi nopeasti pilkanteon kohteeksi. Vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt pilkkasi Trumpia sanomalla hänen poltelleen jotain sopimattomia, maahanmuuttajien lietsomat mellakat puhkesivat Tukholmalaisessa lähiössä. Tämä pakotti monet jopa valtavirran mediassa myöntämään, että Trump oli jälleen oikeassa.
Ongelma nykypäivän oikeistopopulismin vertailussa 30 -luvun äärioikeistoon on siinä, että se on historiallisesti hyvin kyseenalainen assosiaatio. Kerroin jo edellisessä artikkelissani kuinka natsismin suhde islaminuskoon ja islamilaiseen kulttuuriin oli hyvin myönteinen toisin kuin tämän päivän oikeistopopulisteilla. Hitler itse sanoi, että Saksan velvollisuus heidän intressiensä kannalta olisi ollut muodostaa sotilasliitto enemminkin islamilaisen maailman kuin Italian kanssa, jonka siirtomaavalta Libyassa vihastutti muslimit. Hän ihannoi toistuvasti Muhammadin uskontoa, koska se “ylistää sankaruutta ja avaa seitsemännen taivaan rohkealle soturille yksinään.” Hitlerin mielestä natsismin ideologia ja uskonto oli lähempänä islamilaisia kansoja kuin kristillistä länttä. Natsit olivat myös liitossa Egyptin muslimiveljeskunnan kanssa. Muslimiveljeskunta on islamistinen jihad-verkosto mistä monet sunniterrorijärjestöt, kuten Hamas ja al-Qaida, on saanut alkunsa. USA:n entinen Oikeusministeriön syyttäjä John Loftus paljasti vuonna 2004 holokaustin muistojuhla -puheessaan kuinka veljeskunta ja sen lukuisat eri haarat, on todellisuudessa arabialainen fasistijärjestö, jota Hitler ensin rahoitti ja toisen maailmansodan jälkeen se oli Britannian, Ranskan ja USA:n tiedustelupalveluiden käytössä Saudi-Arabian hallituksen rahoituksella. Seuraavassa katkelma tästä puheesta:
Tällä tavoin tarina alkaa. 1920 -luvulla oli nuori egyptiläinen mies nimeltä [Hassan] Al-Banna. Ja Al-Banna muodosti tämän nationalistisen ryhmän nimeltä Muslimiveljeskunta. Al-Banna oli Adolf Hitlerin harras ihailija ja kirjoitti hänelle usein. Niin sinnikäs oli hän uuden natsipuolueen ihailussaan, että 1930 -luvulla Al-Banna ja Muslimiveljeskunta tuli salaiseksi natsitiedustelun haaraksi.
Arabi natseilla oli paljon yhteistä uusien natsioppien kanssa: he vihasivat juutalaisia; he vihasivat demokratiaa; ja he vihasivat läntistä kulttuuria. Se tuli Kolmannen Valtakunnan viralliseksi politiikaksi kehittää Muslimveljeskuntaa salaisesti “viidenneksi parlamentiksi”, armeijaksi Egyptin sisällä.
Kun sota syttyi, Muslimiveljeskunta lupasi kirjoituksella, että he tulisivat nousemaan ja auttamaan Kenraali Rommelia ja varmistamaan, ettei yhtäkään englantilaista ja amerikkalaista sotilasta jätettäisi eloon Kairossa tai Alexandriassa.
Muslimiveljeskunta alkoi laajentua toiminnaltaan ja vaikutusvallaltaan toisen maailmansodan aikana. Heillä oli jopa palestiinalainen osasto, jota johti Jerusalemin Suurmufti, yksi kaikkien aikojen suurimmista fanaatikoista. Tässä myös oli mies… Jerusalemin Suurmufti Muslimiveljeskunnan edustaja Palestiinalle. Nämä olivat epäilyksettä arabinatseja. Suurmufti esimerkiksi meni Saksaan sodan aikana ja auttoi värväämään arabinatsien kansainvälisen SS osaston. He perustivat sen Kroatiaan ja kutsuivat sitä Handzar muslimiosastoksi, mutta sen piti tulla Hitlerin uuden arabifasistien armeijan ytimeksi, joka valloittaisi Arabian niemimaan ja sieltä Afrikkaan – suuriin unelmiin.
Toisen maailmansodan lopussa, muslimiveljeskunta oli etsintäkuulutettu sotarikoksista. Heidän Saksan tiedustelukäsittelijät olivat vangittu Kairossa. Koko verkosto oli kääritty ylös Britannian salaisen palvelun toimesta.
Sitten tapahtui kauheita. Sen sijaan että olisi syyttänyt natseja – Muslimiveljeskuntaa – Britannian hallitus palkkasi heidät. He toivat kaikki karkuteillä olevat arabi- ja muslimiperäiset natsisotarikolliset Egyptiin, ja kolmen vuoden ajan koulutti heitä erityismissiolla. Britannian Salainen Palvelu halusi käyttää muslimiveljeskunnan fasisteja iskemään vastasyntyneeseen Israelin valtioon vuonna 1948. Vain muutama ihminen Mossadissa tietää tämän, mutta monet arabiarmeijoiden ja terroristiryhmien jäsenet, jotka yrittivät kuristaa vastasyntyneen Israelin valtion, olivat Muslimiveljeskunnan arabinatseja.
Britannia ei ollut yksin. Ranskan Salainen Palvelu teki yhteistyötä vapauttamalla Suurmuftin ja salakuljettamalla hänet Egyptiin, joten kaikki arabinatsit tulivat yhteen. Joten, vuodesta 1945 vuoteen 1948, Britannian Salainen Palvelu suojeli jokaista arabinatsia joita se vain pystyi, mutta epäonnistui kukistamaan Israelin valtion.
Monille, jotka eivät ole perehtyneet aiemmin tämän kaltaiseen vaiettuun historiaan, voi olla hätkähdyttävää kuulla että Britannian hallitus oli suoraan mukana arabivaltojen yrityksessä ajaa vastasyntynyt juutalaisvaltio Välimereen sen itsenäisyysjulistuksen jälkeen vuonna 1948. Mutta se ei ole edes salaista historiaa, että Yrjö VI:n hallitus ja Palestiinan sionistit olivat avoimessa sodassa toisen maailmansodan aikana ja sitä seuranneina vuosina. Tämän sodan – mikä johtui Balfourin julistuksen pettäneen vuoden 1939 valkoisen paperin maahanmuuttorajoituksista Palestiinaan holokaustin ratkaisevina vuosina – voidaan katsoa huipentuneen Irgunin asettamaan pommiin King David hotellissa 22. heinäkuuta 1946, mikä oli tarkoitettu Palestiinan Mandaattia hallineita brittiläisiä sotilasviranomaisia vastaan, mutta joka brittien sivuuttamista varoituksista johtuen tappoi lopulta 91 ihmistä joista moni oli myös siviiliuhreja mitä Irgun pyrki kuitenkin nimenomaisesti välttämään.
Niin kauhea ihmishenkien menetys King David Hotellin räjäytys kuin sitten olikaan (Israelin vihaajat vertaavat usein Irgunin kaltaisten sionistiryhmien terrorismia Palestiinan “vapaustaistelijoiden” nykyiseen terrorismiin Israelissa), vertailun vuoksi sanottakoon, että Britannian hallitus oli suorassa vastuussa 768 Romanian juutalaispakolaista kuljettaneen Struman uppoamiseen Mustanmeren syvyyksiin 24. helmikuuta 1942, kun neuvostoliittolainen torpedo iski siihen viikkojen neuvottelujen jälkeen missä Britannian viranomaiset kielsivät laivan rantautumisen Palestiinaan. Liberaali työväenpuolueen poliitikko Paroni Wedgwood valitti parlamentin ylähuoneessa Britannian rikkoneen juutalaisille annetut lupaukset ja vaati Kansainliittoa siirtämään mandaatin hallinnon USA:lle. Hän julisti katkerana:
Toivoisin eläväni vielä voidakseni nähdä noiden jotka lähettivät Struman rahdin takaisin natseille hirtettävän Hitlerin rinnalla yhtä korkealle kuin heidän perikuvansa Haaman.
Struman uppoaminen rohkaisi maanalaisia siionistijärjestöjä Irgunia ja lehiä väkivaltaisen vastarinnan käynnistämisessä. Nämä juutalaiset vastarintajärjestöt, jotka käyttivät terroria lähinnä Britannian sortohallintoa ja natsien kanssa liitossa olleita arabeja vastaan, muodostivat jälkeenpäin Israelin puolustusvoimien ytimen. Perustelin kirjani luvussa 11C väitteeni sille kuinka tämä Yrjö VI:n – Elisabet II:n isän – hallitsema Palestiinan Brittiläinen Mandaatti ja brittien sortohallitus mandaattialueen korkeimman viranomaisen Sir Harold MacMichaelin persoonassa, on ennustettu Danielin 11. luvun jakeessa 20. Seuraava jae tätä näkyä ennustaa Antikristuksen nousevan samasta kuningashuoneesta mistä Yrjö VI nousi ja perivän hänen isiensä valtaistuimen. King David Hotellin räjäytyksen voidaan katsoa olleen alkua sille historialliselle kehitykselle, mikä pakotti britit vetäytymään Palestiinasta ja luovuttamaan alueen tulevan kohtalon YK:n päätettäväksi, mikä johti vuoden 1947 historialliseen jakosuunnitelmaan missä YK valtuutti juutalaisvaltion perustamisen 33 pakanakansan tuella.
Tästä YK:n profeetallisesta jakosuunnitelmasta tulee täyteen tämän vuoden marraskuussa 70 vuotta. Samaan aikaan Palestiinan brittiläisvalloitus ja Balfourin julistus täyttää 100 vuotta. Israelin hallitus on jo lähettänyt kutsun Britannian kuningasperheelle vierailla Israelissa Balfourin julistuksen 100 vuotisjuhlissa ulkoministeri Boris Johnsonin kautta, joka vieraili äsken Israelissa. Yksikään kuningasperheen jäsen ei ole tehnyt vielä virallista valtionvierailua juutalaisvaltioon sitten sen perustamisen vuonna 1948. Kuten jo dokumentoin kirjani 9. luvussa, Prinssi Charles on suunnitellut tällaista vierailua jo ainakin vuodesta 2012 lähtien, mutta esteenä on ollut Palestiinan ja Israelin pitkinnyt konflikti mihin Britannian ulkoministeriö ja kuningashuone toivoisivat löytyvän jonkin ratkaisun ennen virallista valtionvisiittä Israeliin. Prinssi Charles oli epävirallisella vierailulla Israelissa Rabinin ja Peresin hautajaisissa vuosina 1995 ja 2016 (jälkimmäisestä kirjoitin artikkelin täällä). Vaikka Palatsi on jo vahvistanut sen, että joku kuningasperheen vanhemmista jäsenistä tulisi vierailemaan Israelissa tänä vuonna Kuningattaren edustajana, se ei ole vielä vahvistanut että tämä henkilö olisi Prinssi Charles. Mikäli tämä henkilö on Walesin Prinssi, tapahtuma tulee olemaan järisyttävä merkki, joka joko käynnistää Dan. 9:27:n 70. vuosiviikon tai enteilee sen pikaista toteutumista.
Oliko fasismi äärinationalistinen vai globalistinen aate?
Toinen syy miksi tämän päivän kansallismielisiä oikeistopopulisteja ei tulisi sekoittaa 30 -luvun äärioikeistoon on siinä, että käsitys siitä että fasismi olisi ollut kansalliseen itsemäärämisoikeuteen kutsuva nationalistinen ideologia, on räikeä historiallinen väärinkäsitys. Natsismin päämäärät olivat enemminkin imperialistisia kuin kansallismielisiä sillä Hitler esitti poliittisen ohjelmansa muotoilleessa Mein Kampfissa uskonsa Lebensraumiin eli ideaan, jonka mukaan Saksan kansan kohtalo oli kolonisoida Itä-Eurooppa ratkaistaakseen arjalaista rotua uhkaava liikakansoitus laajentamalla sen elintilaa itään. Ajatus lebensraumista oli jo luonnostaan rasistinen sillä se sisälsi sen röyhkeän ajatuksen, että Saksan kansa oli geneettisesti ylempi Itä-Euroopan slaaveja ja siksi sillä oli oikeutus miehittää ja orjuuttaa nämä “alempi rotuiset” kansat, kuten puolalaiset, venäläiset ja ukrainalaiset. Nykypäivän EU-vastaiset populistit eivät kutsu kansojensa elintilan laajentamiseen vaan niiden kansainvälisesti tunnustettujen rajojen palauttamiseen globalisaation avoimien rajojen politiikalta ja kansallisen suvereniteettinsa uudelleen tunnustamiseen EU:n tukahduttavilta pyrkimyksiltä yhden eurooppalaisen supervaltion luomiseksi.
Sama imperialistinen pyrkimys valloittaa muita “alempia kansoja” leimasi myös natsien kahta tärkeintä liittolaista – Mussolinin fasistista Italiaa ja keisari Hirohiton imperialistista Japania. Hirohiton valtuuttama hyökkäys Kiinaan vuonna 1937 oli äärimmäisen julma Kiinan siviiliväestöä kohtaan mistä syystä jotkut ovat pitäneet heitä natsejakin julmempina. Heidän rikoksiinsa kuuluivat mm. sotavankien mestaaminen, hukuttaminen, vatsan avaaminen, elävältä hautaaminen, sydämen repiminen rinnasta, jopa kastraatio ja emättimen kautta hengiltä survominen. Kiinalaisia naisia joukkoraiskattiin säännöllisesti eikä näiltä hirveyksiltä säästyneet edes vanhukset, lapset tai imeväiset. Arviolta 100 000 – 300 000 siviiiliä tapettiin Nankingin verilöylyssä joulukuussa 1937 kokonaisuhrimäärän noustessa 20 miljoonaaan, jonka keisarillisen Japanin armeija jätti taakseen vuosina 1937 – 1945. Nämä julmuudet ja joukkoteloitukset mahdollisti Keisari Hirohiton henkilökohtaisesti vahvistama direktiivi, joka poisti sotavankien kohtelua koskeneet kansainvälisen lain rajoitukset. Keisari valtuutti myös kemiallisten aseiden käytön, vaikka se oli Haagin vuoden 1899 sopimuksen vastainen.
Mutta niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin, keisari Hirohito oli Englannin Kuningas Yrjö V:n lyömä Sukkanauharitarikunnan ritari, mikä on kaikkein korkein arvo minkä Brittiläisen Imperiumin hallitsija saattoi antaa ystävilleen ja alaimaisilleen Britanniassa tai sen ulkopuolella. Hänet erotettiin tästä järjestöstä vasta vuonna 1941, kun Japani hyökkäsi Peal Harboriin julistaen sodan Yhdysvaltoja vastaan. Mutta vierailullaan Iso-Britanniaan vuonna 1971 hänet otettiin uudestaan ritarikunnan jäseneksi Elisabet II:n taholta, jota ei voinut ilmeisesti vähempi kiinnostaa Hirohiton rikokset ihmisyyttä vastaan. Hirohiton keskeisen roolin ja sotasyyllisyyden sodan suunnittelussa, toimeenpanossa ja johtamisessa on paljastanut esimerkiksi Herbert P. Bix kirjassaan Hirohito and the Making of Modern Japan (2000). Yksi 30 -luvun sukkanauharitareista oli myös Mussolinia uskollisesti palvellut Italian nukkehallitsija Viktor Emmanuel III ja Romaniaa hallinnut antisemiittinen fasistidiktaattori Kaarle II jota ei erotettu milloinkaan tästä järjestöstä. Tämän lisäksi kun tiedämme Englannin kuningasperheen vehkeilleen samaan aikaan myös Natsi-Saksan kanssa, “Windorin huoneeksi” itsensä naamioinut saksalainen Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuone näyttää olleen paljon enemmän Akselivaltojen liittolainen kuin Churchilllin ja Rooselveltin.
Mussolini oli puolestaan suuruudenhullu uneksija, joka “päätti että hänen kohtalonsa oli hallita Italiaa nykypäivän Keisarina ja uudelleen-luoda Rooman Imperiumi. Hän takoi puolisotilaallisen fasistiliikkeen vuosina 1919-1921 käyttäen marssia Roomaan, tuli pääministeriksi ja sitten kaappasi diktatuuriset valtuudet (1925-1926). Alistamalla Libyan (1922-1932), tyynnyttämällä Somalian (1923-1927), valloittamalla Etiopian (1935-1936), auttamalla nationalisteja voittamaan Espanjan sisällissodassa (1936-1939), ja kaappaamalla Albanian (Huhtikuu 1939), Mussolini teki Italian hallitsevaksi Välimeren ja Punaisenmeren alueella. Mutta hänen sotaretkensä vuosina 1935-1939 jättivät hänen sotavoimansa loppuunkuluneiksi.” (lainaus täältä). 30 -luvulla ei ehkä tunnettu sanaa “globalismi”, mutta globalismin ja imperialismin tavoitteet ovat käytännössä samat – alistaa kansojen itsemääräämisoikeus yhden muita voimakkaamman kansan tai yhden ylikansallisen hallituksen muodostaman byrokratian alle.
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tämä kartta natsien hallitsemasta Euroopasta ja heidän liittolaisistaan valtansa huipulla muistuttaa lähes identtisesti Brexitin jälkeistä karttaa EU:n jäsenvaltioista.
Vaikka globalisaation ulkoisena tavoitteena onkin kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen ja kansojen tasavertainen kumppanuus globaaleissa päätöksissä, niin tosielämässä suuret syövät pienet ja heikot jäävät lopulta vahvempiensa jalkoihin. Koska EU on nykyisellään sen vahvimman jäsenvaltionsa eli Saksan hallitsema poliittinen unioni, on vähintäänkin ironista, että EU:n hännystelijät vertaavat tästä unionista irtaantumaan pyrkiviä poliittisia voimia Natsi-Saksaan, joka hallitsi toisessa maailmansodassa lähes samaa aluetta Euroopasta mitä EU hallitsee nykyisellään.
Sen lisäksi, että EU:n nykyiset rajat muistuttavat natsien valtaa Euroopassa ennen fasismin kukistumista, unionilla on monia muitakin mielenkiintoisia yhtymäkohtia Mussolinin haaveeseen perustaa uusi Rooman imperiumi Saksan ja Italian johdolla. Euroopan Unioniin johtanut yhdentymiskehitys sai esimerkiksi alkunsa Roomassa vuoden 1957 Rooman sopimuksella, jonka 60 vuotisjuhlia EU:n johtajat kokoontuvat viettämään 25. maaliskuuta Roomaan. Myös sopimus Unionin perustuslaista allekirjoitettiin Roomassa 29. lokakuuta 2004 Paavi Innocentius X:n suuren patsaan alla Palazzo dei Conservatorissa Capotoliumissa, mikä oli muinaisen Rooman valtakunnan poliittinen keskus (samassa paikassa allekirjoitettiin myös vuoden 1957 Rooman sopimus). Vaikka tämä sopimus kaatui vuonna 2005, kun Ranska ja Hollanti hylkäsivät sen demokraattisessa kansanäänestyksessä, EU:n kansanvaltaa halveksivat byrokraatit muotoilivat sen pian uudestaan pienin muutoksin ja runnoivat sen väkisin läpi Lissabonin sopimuksen nimellä, joka astui voimaan EU:n jäsenvaltioissa 1. joulukuuta 2009.
Koska kaikki EU:n historiaan liittyvät virstanpylväät ovat tapahtuneet ennestään Rooman Imperiumin historiallisessa pääkaupungissa, on odotettavaa että lauantainen EU-kokous Roomassa on jälleen yksi tällainen virstanpylväs, mikä vie EU:ta kohti sen lopullista roolia joka on ennustettu Raamatun profetioissa. Palaan vielä tämän artikkelin lopussa tämän kokoontumisen profeetalliseen rooliin. Tätä ennen tarkastelen vielä sitä kuinka nationalismin rinnastaminen 30 -luvun fasismiin on historiallisten tosiasioiden väärinkäyttöä. 30 -luvun kansallissoialismi vetosi kyllä saksalaisten kansallismielisiin tunteisiin ja oli tässä mielessä vastakohta kommunismin kansainväliselle sosialismille tai trotskilaiselle sosialismille (kommunismin juutalaiselle haaralle), mikä uskoi John Lennonin peräänkuuluttamaan utopiaan maailmasta missä ei ole kansoja tai uskontoja jolloin kaikki ihmiset voivat elää rauhassa ja sovussa keskenään. Natsismi tuomitsi eri kansallisuuksien sekoittumisen ja rotujen väliset avioliitot. Tämä on se osa 30 -luvun äärioikeistoa, minkä myös Euroopan myöhemmät uusnatsit ja skinheadit omaksuivat värväten antisemiittisellä kiihkolla aivopestyjä jäseniään taistelemaan vapaiden rajojen monikulttuurista Eurooppaa vastaan.
Ellei lukijalle ole tullut vielä selväksi, itse tuomitsen kaikenlaisen rasismin tai maahanmuuttajiin kohdistuvan vihanlietsonnan. Voimme kritisoida monikulttuurisuutta ja islamia syyllistymättä silti vihanlietsontaan maassa asuvia muukalaisia vastaan. Voin yhtyä täysin Geert Wildersin aiemmin lainattuun kommenttiin, “En vihaa muslimeita. Vihaan heidän kirjaansa ja heidän ideologiaansa.” On eri asia lietsoa vihaa ihmisiä kohtaan ja kertoa poliittisen korrektiuden vaientamia tosiasioita islaminuskon varjopuolesta ja siitä uhasta minkä radikaali islam muodastaa juutalais-kristilliseen uskoon perustuville lännen yleisinhimillisille arvoille. Raamatun Jumala vaatii meitä rakastamaan maaassa asuvia muukalaisia kuin itseämme (3. Moos.19: 34) ja tekemään hyvää niille, jotka meitä vainoavat ja vihaavat (Luuk. 6:27). Rakkaus lähimmäistä kohtaan ei kuitenkaan kehota ummistamaan silmiämme vääryydeltä tai vaikenemaan tosiasioista maassa asuvien muukalaisten mieliksi. Raamattu opettaa, että Jumala on “tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat” (Ap. t. 17:26). Jokaisella kansakunnalla on Jumalan antama oikeus heidän rajoihinsa ja niiden puolustamiseen ulkopuoliselta agressiolta.
Jokainen imperialistinen valta halveksii tätä oikeutta pyrkiessään laajentumaan heikompien kansojen kustannuksella. Rasismi ja usko valkoisen rodun ylemmyyteen on täysin epäraamatullinen ja moraaliton oppi, jonka juuret eivät ole Raamatussa vaan Darvinistisessa antropologiassa, joka jakoi ihmissuvun eri arvoisiin “rotuihin” joista jokainen oli evoluution eri kehitysasteella. Pohjois-Euroopan valkoinen “rotu” (“arjalaiset”) oli sen mukaan ihmisen vuosimiljoonaisen evoluution täydellistyminen ja eräs natsien päämääristä oli jalostaa tätä “herrarotua” rotuhygienian keinoin aina jumaluuteen asti. Kerroin kirjani kahdeksannessa luvussa kuinka tämän opin nykyinen vastine tunnetaan nimellä transhumanismi, joka pyrkii ihmissuvun evoluution kiihdyttämiseen ja jumal-ihmisen luomiseen teknologian ja biologian risteyttämisellä (kuten ihon alle istutetuilla mikrosiruilla, robotiikkalla, bioniikalla, yms.). Tämän opin luoja oli Britannian eugeniikka yhdistystä johtanut Julian Huxley, UNESCO:n ensimmäinen johtaja ja Englannin kuninkaallisten läheinen tuttava. Hänen veljensä Aldous Huxley kirjoitti tieteiskirjallisen klassikon Uusi Uljas Maailma (1932) tulevaisuuden totalitaarisesta eliitin hallitsemasta fasistisesta maailmanvaltiosta.
Dokumentti filmissä Occult History of the Third Reich (1991) Heinrich Himmlerin kerrotaan suunnitelleen Saksan tuhatvuotisen valtakunnan perustamista johtamansa SS osaston ympärille josta hän oli luomassa okkulttista ritarikuntaa johon valittiin vain kaikkein puhdasrotuisimmat saksalaiset. Tämän valtakunnan keskus oli tarkoitus sijoittaa natsien valloittaman Neuvostoliiton sydämeen osana natsien lebensraum suunnitelmia orjuuttaa tai hävittää “alempirotuiset” slaavit ja siirtää saksalaiset siirtolaiset itään kansakunnan elintilan laajentamiseksi. Himmlerin suunnitelmien piti valmistua 60 -lukuun mennessä jolloin hänestä olisi tullut tämän SS-valtakunnan ehdoton yksinvaltias. Himmler – joka uskoi olleen slaavit 900 -luvulla voittaneen saksilaiskuninkaan Heinrich I:n reinkarnaatio – piti perinteistä nationalismia merkityksettömänä natsismin lopullisille päämäärille. Alla lainaus tämän dokumentin kertojalta:
Himmlerin mielestä perinteinen nationalismi oli tarkoituksetonta. Ainoastaan rotu on tärkeä. Hänen tavoitteenaan on luoda puhdasrotuisten yleiseurooppalainen veljeskunta. Kansainvälinen SS, joka on valmis ristiretkelle slaaveja ja bolsevikkeja vastaan. Pohjoismaiset kansallissosialistiset liikkeet osoittautuvat otollisiksi värväyskohteiksi. Viking-divisioonassa on norjalaisia, tanskalaisia ja hollantilaisia. Se on ensimmäinen 13 divisioonasta joka koostuu ulkomaalaisista. Kaikki ryhmät ovat vapaaehtoisia. Muukalaislegioonien jäsenent näkevät Euroopan tulevaisuuden SS:n rotuvisiossa.
Myös Hitler itse uskoi, että perinteisellä nationalismilla oli ainoastaan väliaikainen arvo natsismin lopullisten päämäärien saavuttamisessa. Hän kirjoitti, “Rodun mielikuvan kanssa kansallissosialismi tulee jakamaan vallankumoustaan ulkopuolelle ja järjestämään maailman uudestaan… Minun täytyy rohkaista ‘kansallisia’ tunteita oman etuni syistä; mutta olin jo tietoinen, että ‘kansakunta’ ajatuksella voisi olla vain väliaikainen arvo. Päivä tulee, jopa täällä Saksassa, jolloin se mikä tunnetaan ‘nationalismina’ tulee käytännössä häviämään. Sen paikan maailmassa ottaa mestareiden ja valtaherrojen universaali yhteiskunta.” (lainaus Abir Tahan irjasta, Nietzsche, Prophet of Nazism: The Cult of the Superman, s. 104). Fuhrer profetoi tässä globaalin natsismin esiintuloa, minkä olen perustellut kirjani kolmannessa osassa toteutuvan Ilmestyskirjan 13. luvun ennustamassa pedon globaalissa maailmanvaltiossa. On jopa väitetty, että Euroopan Unionin perustamisen takana oli entisten natsien salajuoni. Tätä väitettä käsittelin enemmän seuraavaksi.
Onko EU Neljäs Valtakunta?
Englannin entinen pääministeri “rautarouva” Margaret Thatcher reagoi uutisiin Berliinin muurin kaatumisesta ja Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymisestä toteamalla profeetallisesti: “Katso, neljäs valtakunta nousee!” Vuonna 1990, hänen poliittinen liittolaisensa ministeri Nicholas Ridley pakotettiin eroamaan kuvaillessaan ehdotettua Talous ja Valuutta Unionia “Saksan raketiksi, joka on muotoiltu ottamaan koko Eurooppa haltuunsa” ja sanoi että itsemääräämisoikeuden luovuttaminen Euroopan Unionille oli yhtä paha asia kuin antautuminen Hitlerille. Ridley oli lopulta oikeassa. Brexitin aikaansaanut Nigel Farage huudahti Brysselissä kesällä 2014: “Nyt Euroopan Unionin kansallisten johtajien tulee totella Saksaa!”. Brittilehti Express raportoi elokuussa 2014 kirjasta, jonka mukaan “Fasistinen EU oli innoitettu ja muotoiltu natsien taholta ja se on todiste siitä, että Hitler voitti toisen maailmansodan.”. Lainaan tätä uutista alla.
“EU: Totuus Neljännestä Valtakunnasta – Kuinka Hitler voitti toisen maailmansodan” väittää, että yksittäinen valuutta, vapaa kauppa ja jopa fraasi “Euroopan Yhdysvallat” olivat kaikki korkea-arvoisten natsien keksintöä, mukaanlukien Fuhrerin itsensä. Se myös väittää, että ainoa maa mikä hyötyi EU:sta on Saksa – aivvan kuin Hitler suunnitteli. Puhemies liberaaleille demokraateille – mitä sen johtaja Nick Clegg kuvailee EU-jäsenyyttä kannattavaksi puolueeksi – hylkää kirjan kirjoittajat sanoen heidän “kaupustelevan omituisia myyttejä”. Kirja, jonka on kirjoittanut yhdessä Daniel J Beddowes ja Falvio Cipollini, sanoo: “Mitä varten EU on? Kuka todella hyötyy? Ja vastaus on tietenkin Saksa. “Ei ole sattumaa, että jokainen maa Euroopan Unionissa on tulossa köyhemmäksi samalla kun Saksa jatkaa tulemistaan yhä rikkaammaksi ja rikkaammaksi. “Me saatamme ajatella, että me voitimme toisen maailmansodan. Mutta me hävisimme. Ei ole yllättävää, että me elämme kaikki Neljännessä Valtakunnassa. Tietäen tai ei, mutta nuo jotka tukevat ja puolustavat Euroopan Unionia ovat tukemassa natsien perintöä.
Luvussa, joka on otsikoitu “EU oli natsien innoittama ja suunnittelema”, kirjailijat väittävät: “Hitler oli mies joka antoi luut unelmille mitkä ilmaistiin ensin Kaarle Suuren ja Napoleonin taholta, mutta viimeistelyn EU:lle sellaisen kuin sen tunnemme, pani toimeen toisen maailmansodan aikana mies nimeltä Walther Funk, joka oli Reichsbankin presidentti ja Kansainvälisen järjestelypankin johtaja. Se oli Funk joka ennusti Euroopan ekonomisen yhtenäisyyden tulemusta. Funk oli myös Adolf Hitlerin talousministeri ja hänen avain talousneuvojansa.” Kirja jatkaa: Natsit halusivat päästä eroon pienten kansojen epäjärjestykestä mistä Eurooppa oli tehty ja heidän suunnitelmansa oli melko yksinkertainen. EU oli Hitlerin unelma.” Kirja väittää, ettei se ole sattumaa että EU on niin lähellä Hitlerin suunnitelmaa sodan jälkeiselle Euroopalle. Kirjailijoiden mukaan: “Vuonna 1945, Hitlerin mestarisuunnitelma oli vangittu liittoutuneiden taholta. Suunnitelma sisälsi hänen hankkeensa yksityiskohdat luoda Euroopan taloudellinen integraatio ja perustaa Euroopan Unioni liittovaltion perustalle. Natsien suunnitelma Euroopan federaatiolle oli perustettu Leninin uskomukseen, että ‘federaatio on siirtymävaihe kohti kaikkien kansojen täydellistä unionia.’ On mahdotonta löytää eroa Hitlerin suunnitteleman Saksan hallitseman Euroopan Yhdysvaltojen ja tämän päivän Euroopan Unionin välillä.
Lainasin viime vuoden heinäkuussa julkaisemassani Brexit-artikkelissa Jukka Davidssonin, joka luonnehtii itseään ”geopolitiikan tarkkailijaksi ja kansainvälisen oikeuden ja erityisesti kansainvälisen rikosoikeuden osaajaksi”, paljastavaa artikkelia Bilderberg-ryhmästä kirjoituksessaan “Kuka sitten on EU:n todellinen takapiru?” Katkelmaa tästä kirjoituksesta on syytä lainati vielä uudestaan:
Tämä on keskeisin kysymys, jos haluamme arvostella EU:ta ja arvailla mihin suuntaan se meitä kuljettaa. Muutamia selkeitä indisioita on olemassa asiasta. Anglo-amerikkalaisen pankkimafian osuus lienee hyvin ja uskottavasti dokumentoitu suhteessa EU:hun. Olisiko jollain muulla osapuolella intressejä oheiseen suunnitelmaan.
Ensimmäiseksi on syytä todeta se, että Bilderberg ryhmä perustettiin vuonna 1954. Perustajista kantavana voimana oli Hollannin kuningashuoneen jäsen prinssi Bernhard ja kyseinen kuningashuone on liitetty toisen maailmansodan ajan SS:n eli natseihin. Myöhemmin Bilderberg ryhmään on tietenkin liittynyt myös Englannin kuningashuone ja prinssi Philip, joka niin ikään on ainakin ollut SS sympatisoija. Näin ollen on syytä olettaa että Bilderberg ryhmän takana on korkea-arvoinen natsiyhteys (kso. myöhemmin red house report).
Kun puhumme sitten EY/EU/EURO:n synnyttämisestä on meidän tutustuttava nimenomaan Bilderberg ryhmän päätösasiakirjoihin. Erityisesti vuoden 1955 salainen materiaali on kiinnostava tässä suhteessa:
”Vuotaneet dokumentit vuoden 1955 Saksassa pidetyn Bilderberg-ryhmän konferenssista keskusteli agendasta luoda Euroopan Unioni ja yksittäinen EU valuutta vuosikymmeniä ennenkuin ne olivat otettu käyttöön, todistaen jälleen vääräksi huuhaan metsästäjien väitteet siitä ettei Bilderbergillä olisi minkäänlaista vaikutusvaltaa maailman tapahtumiin.
Vuotaneet paperit tapaamisesta, mikä pidettiin 23-25. syyskuuta 1955 Suur-Hotellissa Sonnenbichl Garmisch-Partenkirchenissa, Länsi-Saksassa, tuotiin julkisuuteen Wikileaks verkkosivulla eilen.
Kuten me ensimmäisenä raportoimme vuonna 2003, BBC:n tutkiva tiimi oli sallittu pääsevän käsiksi Bilderberg kansoihin, jotka vahvistivat että EU ja Euro olivat Bilderbergin hengentuote. Ne olivat todennäköisesti lukemistoa samoista dokumenteista, jotka Wikileaks toi julkisuuteen.
Se oli vasta viimekuussa kun Belgian varakreivi ja nykyinen Bilderberg-puheenjohtaja Étienne Davignon rehenteli Bilderbergin auttaneen luomaan Euron ollen ensimmäinen, joka esitteli toimintaohjelman yksittäiselle valuutalle 1990 -luvun alussa.” [suomennos Davidssonin lainaamasta Paul Joseph Watsonin raportista vuodelta 2009]
On syytä kuitenkin katsoa vuoteen 1944 ennen kuin lähestymme sitä kuka on EU:n takana. Yhdysvaltojen arkistosta on sattumalta löytynyt kolmesivuinen asiakirja koodilla EW-Pa 128. Tämä asiakirja on kirjoitettu marraskuun 7, 1944. Paperi on laadittu Yhdysvaltojen sotilastiedustelun toimesta ja koskee erittäin salaista natsien tapaamista aiemmin samana vuonna.
Vuonna 1944 elokuun 10 päivänä Strasbourgissa hotelli Maison Rougessa kokoontui SS Obergruppenfuhrer Dr Scheidin ja aseistamisministeriön Dr Bossen johdolla joukko valittuja teollisuus- ja finanssimiehiä erittäin salaiseen kokoukseen, jonka aiheena oli Saksan kukistumisen jälkeisen ajan suunnittelu. Vaikka sodan häviämisestä puhuminen katsottiin maanpetokseksi ja rankaistiin teloituksella, niin kokouksen pitämiseen käsky oli tullut itse SS ja Gestapo komentaja Heinrich Himmleriltä, joka katsoi vuonna 1944 pitkälle tulevaisuuteen. Kokouksen ydin ja tarkoitus oli antaa käsky teollisuusmiehille natsi puolueen pelastamisesta ja uudelleen valtaan nostamisesta ajan ollessa sille kypsä. Toisin sanoen kyseessä oli suunnitelma neljännen valtakunnan nousemisesta. Tämä Saksan neljännen valtakunnan luonne tulisi olemaan enemmänkin poliittinen ja taloudellinen kuin se, mitä näimme toisen maailmansodan aikana. Tämän suunnitelman ydin oli kansallisvaltion tuhoaminen ja Euroopan Union perustaminen. Ei siis ihme, että Hitlerin propaganda päällikkö Joseph Goebbels totesi aikanaan, että 50 vuoden kuluessa kukaan ei enää ajattele kansallisvaltioita…
Kaiken tämän valossa liberaalin lehdistön ja globalistisen eliitin pyrkimys loata kansallismielisten poliitikkojen maine natsi- ja rasistikorttia hyväksikäyttäen, näyttää nyt entistäkin pirullisemmalta. Välttääkseen itse jäämästä kiinni omista natsiyhteyksistään, EU:ta kumartavat globalistit yrittävät syyttää heidän vastustajiaan natseiksi. Lainasin kirjani luvussa 11B myös Saksan ensimmäiseen maailmasotaan vieneen Keisari Vilhelm II:n – joka ehdotti kaasua juutalaisongelman ratkaisemiseksi jo 20 vuotta ennen natseja – perhekirjeitä vuodelta 1940 missä hän puhui Saksasta kuin se täyttäisi eskatologista kohtaloa missä sen tehtävä oli kukistaa “Englanti, liberalismin maan ja siten Saatanan ja Antikristuksen”. Saksan vallastasyöstyn antisemiittisen keisarin, Kuningatar Viktorian tyttärenpojan, mukaan “Britannian kansa täytyy vapauttaa Antikristus Juudasta”. Viktorian toisesta lapsenlapsesta Prinssi Charlesista, Saxe-Coburgh ja Gothan Herttuasta – mitä kutsuttiin hänen serkkunsa Vilhelm II:n “seitsemänneksi pojaksi” – Hitler käytti nimeä “Antikristus”. Salaliittotutkija Chris Everardin verkkokirjan Conspiracy & the Crown mukaan, tämä natsien liittolainen rahoitti ja nosti Saksan natsipuolueen valtaan Englannin kuningasperheen määräyksestä.
Tämä “Antikristus” oli Englannin Edvard VII:n lyömä Sukkanauharitari yhdessä Vilhelm II:n kanssa, joka käynnisti ensimmäisen maailmansodan. Vilhelm II kirjoitti kohta toisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen, “Meidän tulee ajaa Juuda ulos Englannista aivan kuin hänet on karkotettu mantereelta. Se oli juutalaiset ja vapaamuurarit, jotka kahdesti – vuonna 1914 ja jälleen 1939 – päästivät sodan irti Saksaa vastaan tarkoituksenaan kansainvälisen juutalaisimperiumin luominen, jota pitäisi koossa Britannian ja Amerikan kulta. Mutta Jumala sekaantui ja murskasi heidän suunnitelman! Juudan suunnitelma on murskattu kappaleiksi ja heidät itsensä on lakaistu Euroopan mantereelta!” Nyt manner oli “vahvistumassa ja sulkemassa itsensä Britannian vaikutusvallalta sen jälkeen kun Britannian juutalaiset olisi eliminoitu.” Tuloksena olisi “Euroopan Yhdysvallat”, hän julisti voitonriemuissaan. Hän kirjoitti siskolleen: “Jumalan käsi on luomassa uuden maailman ja työstämässä ihmeitä… Meistä on tulossa Euroopan Yhdysvallat Saksan johtajuuden alaisuudessa, yhdistynyt Euroopan manner, jota kukaan ei toivonut näkevänsä.” Näin siis mies, joka huudahti, “Vapauttakaamme itsemme juutalaisuudesta ja sen Jahvesta!”
Paavi Franciskus ja Kaarle Suuren reinkarnaatio
Kutsuessaan saksalaista imperiumiaan Kolmanneksi Valtakunnaksi, Hitler viittasi ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen Saksan keisarikuntaan toisena Saksan valtakuntana ja keskiaikaiseen pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan ensimmäisenä Saksan valtakuntana. Tämän tuhatvuotisen keisarikunnan on katsottu saaneen alkunsa Kaarle Suuren kruunauksesta Rooman keisariksi Paavi Leo III:n toimesta joulupäivänä vuonna 800 jKr. Tätä tapahtumaa on pidetty monien historioitsijoiden taholta läntisen sivilisaation syntyhetkenä ja siksi Kaarle Suurta onkin kutsuttu Euroopan ja läntisen sivilisaation isäksi. Kirjani nimi Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus viittaa näihin kahteen historialliseen hahmoon, islamilaisen ja läntisen sivilisaation perustajaisään joihin kumpaankin Antikristus on Raamatun profetioiden valossa yhteydessä. Kirjassani kävin esimerkiksi huolella läpi erilaisia eskatologisia tulkintoja, jotka sitovat Antikristuksen syntyperän/valta-aseman joko islamilaisen tai läntisen kulttuurin yhteyteen samalla kun osoitin totuuden löytyvän näiden kummankin eri katsantokannan välistä.
Samalla tämä tutkimus johdatti minut myös paljon syvemmille vesille missä yhdistin myös protestanttisen maailman kaksi johtavaa eskatologista tulkintaa, historisismin ja futurismin, ja tämä johdatti minut ymmärtämään Danielin näkyjen kirkkohistoriaan sijoittuvaa ulottuvuutta ja sitä kuinka niiden ymärtäminen johtaa meidät myös Antikristuksen kansallisuuden ja perhetaustan selvittämiseen Danielin kirjan 11. luvusta. Tälle tulkinnan lonkerot ulottuivat niin syvälle, ettei sen perusteleminen yksien kansien välissä ollut lainkaan helppo prosessi eikä lopputulos ole kaiken puolin aivan sellainen kuin sen toivoisin tänään ehkä olevan. Kirjan päällimmäisenä väittämänä löytyy kuitenkin se, että Antikristus tulisi nousemaan sekä Kaarle Suuren että Muhammadin perilliseksi ja tämä asia voidaan vahvistaa Raamatun profetioista etenkin kun ymmärrämme historisismin ja futurismin integroitua profetiantulkintaa, mikä näkee profeetallisen painoarvon sekä islamin että läntisen paavinvallan historiassa. Mutta menemättä näihin profetian tulkinnan kiemuroihin mitenkään syvemmin, lainaan seuraavaksi otetta kirjasta Germany and the Holy Roman Empire:
Useimmat EU johtajat työskentelevät “luodakseen uudestaan Kaarle Suuren imperiumin”. Se ei ollut sattumaa, että Belgian hallitus sijoitti EU ministerineuvoston virastot ja tapaamishuoneet Charlemagne [Kaarle Suuri] rakennukseen Brysselissä. “Ei ollut myöskään sattumaa, että Giscard ja Schmidt yhtyivät hyväksyvänsä Belgian kompromissi ehdotuksen kahdenkeskisessä kokouksessa syyskuussa 1978 Aachenissa, päällimmäisessä Kaarle Suuren hallitus- ja hautapaikassa. Symbolismi oli vahvasti alleviivattu molemmissa Ranskassa ja Saksassa; kaksi johtajaa maksoi erityisvisiitistä Kaarle Suuren valtaistuimelle ja erikoispalvelus oli pidetty katedraalissa; kokouksen lopussa, Giscard huomioi että: “Kenties kun keskustelimme valuuttaongelmista, Kaarle Suuren henki leijui meidän yllämme” (ibid.).
Kaarle Suuren henki on palannut. Tämä menneisyyden kuningas, joka hallitsi Ensimmäistä Valtakuntaa oli kahlannut läpi “verimeren” saavuttaakseen hänen päämääränsä hallita Eurooppaa. Suuri kysymys jää vastaamatta.”Uudessa Kaarle Suuren imperiumissa, kuka esittää Kaarle Suurta? Täsmälleen sama kysymys oli epäsuora ja vastaamaton Maastrichtissa” (ibid.).Pian maailma tulee tietämään kuka nykypäivän Kaarle Suuri tulee olemaan. Voit olla varma, että hänellä on Saksan hyväksymisleima. Hänen toimensa tulevat järkyttämään maailmaa paljon enemmän kuin alkuperäisen Kaarle Suuren. Hän tulee johtamaan maailman suurimpaan “verimereen” minkä ihmiskunta on koskaan nähnyt tai edes uneksinut! Tajuamme sitä tai emme, Neljäs Valtakunta on saapunut.
Vastausta siihen kuka esittää Kaarle Suurta hänen imperiuminsa nykyisessä perillisessä ei tarvitse etsiä kaukaa. Kaarle Suuri tunnetaan englanniksi joko nimellä Charlemagne tai Charles the Great. Keskiaikana laajasti liikkuneiden profetioiden mukaan Antikristus yhdistettiin Rooman viimeiseen keisariin, joka olisi Kaarle Suuren suora jälkeläinen ja tunnettaisiin myös samalla nimellä. Hän tulisi nousemaan Saksan tai Ranskan hallitseman yhdistyneen Euroopan johtoon ja perisi myös Israelin pyhän maan. Hänet kruunattaisiin virkaansa “enkelimäisen” Rooman viimeisen paavin taholta, jonka Pyhän Malakian ennustama luettelo 112 viimeisestä paavista (1100 -luvulta), johtaa suoraan Paavi Franciskukseen. Tämän ja joidenkin muiden profetioiden avulla, kansainväliset bestseller kirjailijat Tom Horn ja Cris Putnam ennustivat jo vuonna 2011 Paavi Benedictus XVI:sta virasta eroamisen mitä ei ollut tapahtunut sitten keskiajan. Kirjailijoiden mukaan paavin eron olisi pitänyt tapahtua huhtikuussa 2012 mutta vaikka hän erosi vasta vuotta myöhemmin, virallisten tietojen mukaan paavi ilmoitti erostaan Vatikaanin sisäpiirille jo huhtikuussa 2012. Horn ja Putnam julkaisivat viime vuonna kirjan missä he käsittelevät Rooman viimeisen keisarin yhteyttä Antikristukseen ja oma 30-sivuinen kirjeeni jonka lähetin Putnamille, löytyy englanniksi täältä.
Paavi Franciskus on varallisuuden uusjaosta ja ilmastonmuutoksesta saarnaava häpeilemätön punavihreä sosialisti, joka ei usko islamilaisen terrorismin olemassaoloon ja vertaa Euroopan juutalaiskristillisten juurien vaalimista kolonialismiin ja Jeesuksen lähetyskäskyä hän pitää yhtä tuomittavana kuin Jihadistien terrorismia. Joku voisi kysyä oikeutetusti, että mitä hän on oikein poltellut. Mutta jos hän on todellakin Ilmestyskirjan väärä profeetta – kuten uskoo myös roomalaiskatolinen teologi Kelly Bowring – niin silloin hänen puheensa on hyvin järkeenkäypää sillä Ilm. 13:11 ennustaa kuinka tällä pedolla on “kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme (so. saatana).” Paavi Franciskus on innokas globalisti ja monikulttuurisen Euroopan puolustaja, joka kritisoi yhtenään Donald Trumpia ja Euroopan oikeistopopulistisia liikkeitä. Pascal-Emmanuel Gobry kirjoitti The Weekissä “Kuinka Paavi Franciskuksesta voi tulla globaali ääni Presidentti Trumpia vastaan.” Vuonna 2005 hän kutsui “uuteen globaalin hallituksen systeemiin ilmastonmuutoksen päihittämiseksi.“
Hän on myös Saksan johtajuudelle perustetun Euroopan liittovaltion vahva kannattaja. Marraskuussa 2014 hän puhui EU:n parlamentissa Strasbourgissa edistämässä vahvaa ja yhtenäistä unionia ja sen ympäristönsuojeluun, “suvaisevaisuuteen” ja maahanmuuttoon keskittyviä punavihreitä arvoja. Brysselissä hän valitti sitä kuinka unioni oli tullut “vanhaksi ja hauraaksi” ja sanoi sen tarvitsevan uutta energiaa ja vauhtia jos se mieli etsiä suurempaa vetovoimaa tavallisen kansan keskuudessa. Hän sanoi, “Suuret ideat jotka kerran innoittivat Eurooppa näyttävät kadottaneen niiden vetovoimansa ollen korvattu sen instituutioiden byrokraattisilla teknisyyksillä.” Vuonna 2016 – kun paavi puhui “muurien rakentamisen epäkristillisyydestä” viittauksena Trumpin vaalikampanjaan – hän vastaanotti Roomassa Charlemagne -palkinnon, joka myönnetään Euroopan yhtenäisyyttä ajaville henkilöille (palkinnon nimi viittaa taas siihen kuinka EU odottaa johtajakseen “uutta Kaarle Suurta”).
Palkinnon vastaanottotilaisuudessa hän piti puheen johtavien EU byrokraattien – kuten Merkelin, Schulzin, Juckerin ja Tuskin – edessä ja vaati Euroopan paluuta EU:n perustajaisien “solidaarisuuden” ihanteisiin ja varomaan uudestaan nousseita kansallismielisiä poliitikkoja, jotka houkuttelevat “meitä taipumaan omiin itsekkäisiin intresseihimme ja miettimään aitojen pystyttämistä sinne ja tänne.” Tämä oli epäsuora viittaus Wildersin ja Le Penin kaltaisiin populistijohtajiin, jotka Donald Trumpin tapaan “rakentavat muureja siltojen sijasta” (so. eivät edistä globalisaation utopiaa). Nyt 25. maaliskuuta, kun EU:n johtajat kokoontuvat Roomaan Euroopan yhdentymisen käynnistäneen Rooman sopimuksen 60 -vuotisjuhliin, Paavi Franciskus näyttelee jälleen keskeistä roolia Euroopan yhdistäjänä. Normaalista tavastaan poiketen missä EU:n johtajat ovat pyrkineet pitämään unionin erossa uskonnollisista instituutioista ja keskittymään poliittisiin ja taloudellisiin kysymyksiin, EU:n 28 valtionpäämiestä aikoo tavata nyt paavin päivää ennen unionin varsinaista 60 -vuotisjuhlaa. Express kertoi 1. maaliskuuta:
Brysselin päämiehet toivovat, että paavi voi tarjota heille “johtajuutta”, jota heiltä puuttuu auttamaan ratkaisemaan heikentävät kriisit, jotka repivät blokkia hajalle. 28 valtionpäämiestä tulee tapaamaan Paavi Franciskuksen maaliskuun 24. päivä, päivää ennen kuin he kaikki kokoontuvat Italian pääkaupunkiin juhlimaan EU:n 60 -vuotissyntymäpäiviä ja käynnistämään sen “uudelleensyntymän”. Yksi viranomainen EU-myönteisestä ajatushautomosta sanoi, että nyt kun Barack Obama on lähtenyt Valkoisesta Talosta, Katolisen Kirkon pää oli “ainoa moraalinen auktoriteetti”, joka Euroopan poliitikoilla oli jäljellä seurattavakseen. Uutiset siitä että EU:n kaikkein voimakkaimmat miehet ja naiset etsivät jumalallista väliintuloa paavilta saattaa nostaa kulmakarvoja kriitikoiden joukossa, jotka uskovat ettei heillä ole vastauksia valtioliittouman kasvaviin ongelmiin. Myöhemmin tänään Komission pää Jean-Claude Juncker on julkistamassa historiallisen valkoisen paperin, joka asettaa viisi “reittiä yhtenäisyyteen” projektin tulevaisuutta varten epätoivoisessa yrityksessä kääntää sen kohtalo ympäri.
EU lähteet sanoivat, että dokumentti olisi “syntymätodistus 27-jäsenvaltion EU:lle” ja tulisi merkitsemään Brysselin ensimmäistä tärkeää yritystä uudistuksiin ilman Britanniaan avainpelaajana. Ja nyt diplomaatit ovat kertoneet EurActiv:lle että EU-johtajat tulevat keskustelemaan suunnitelmista Paavi Franciskuksen kanssa Roomassa heidän oman kuumeisen keskustelunsa edellä siitä mitä “polkua” seurata. Vaihtoehdot ovat odotettu vaihtelevan Brysselin velvollisuuksien supistamisesta, vaikkei välttämättä luovutettaisi suurempaa valtaa takaisin jäsenvaltioille, suoraan lävitse Euroopan supervaltion luomiseen. Aikaisemmin tällä viikolla Josef Muscat, Maltan pääministeri, joka tällä hetkellä pitää kiertävää EU-puheenjohtajuutta, nosti näköalan siitä että kysyttäisiin neuvoa paavilta mitä polkua seurata. Hän kertoi osanottajille konferenssissa Valettassa, että paavi voi “tarjota johtajuutta mitä poliitikoilta puuttuu”, kun blokki käy käsiksi niin vaihteleviin kriiseihin kuin maahanmuutto, terrorismi, taloudellinen vakaus ja Brexit. Hän lisäsi: “Uskon, että hän [Paavi Franciskus] on perimmäinen maailmanjohtaja jolla on näissä olosuhteissa taitoa ja näköalaa sanoa asioita, jotka ylittävät itsestäänselvät latteudet joita me kaikki käytämme politiikassa.”
Euroopan Unionin profeetallisissa 60 -vuotisjuhlissa EU:n johjajat aikovat siis nostaa paavin valtioliittouman moraaliseksi johtajaksi ja kysyä tältä neuvoa siihen mihin suuntaan unionin tulevaisuutta tulisi viedä. Voimme olla varmoja, ettei Paavi Franciskuksen kaltainen globalisti ohjeista EU:n johtajia luovuttamaan osaa sen vaikutusvallasta takaisin kansallisvaltioille vaan kehottaa sitä kulkemaan yhä keskitetympään liittovaltiomalliin Euroopan supervaltion luomiseksi. Elisabet II allekirjoitti torstaina 16. maaliskuuta Brexit-lain ja EU:n perussopimuksen artikla 50 mukaisen virallisen kahden vuoden ero-neuvottelun odotetaan alkavan ensiviikon keskiviikkona 29. maaliskuuta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Britannian eroa virallisesti EU:sta ennen kuin vasta maaliskuussa 2019. Mitä tahansa voi kuitenkin tapahtua vielä näiden kahden vuoden eroneuvottelujen aikana ja EU-byrokraatit voivat kääntää yhä Brexit kansanäänestyksen ylösalaisin aivan kuin he käänsivät vuonna 2005 Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksen EU:n perustuslaista. Britannian virallisen eroneuvottelun alkaminen osuu mielenkiintoisesti yhteen EU:n 60 -vuotisjuhlien kanssa missä EU-johtajat aikovat käynnistää unionin uudellensyntymisen Rooman paavin johdolla.
Tämä vuosi on myös uskonpuhdistuksen käynnistymisen 500-vuotisjuhla. Uskonpuhdistus johti Englannin kuningaskunnan eroamiseen paavin johtamasta katolisesta manner-Euroopasta. Moniin mantereisiin levinnyt brittien siirtomaavalta syntyi 1500 -luvulla juuri sen hengellisen ja taloudellisen sodan seurauksena mitä se kävi manner-Euroopan katolisia valtakuntia vastaan ja paavinvaltaa vastaan 1500-1700 -luvuilla. 1800-1900 -luvuilla britit olivat taasen sodassa Venäjää ja Saksaa vastaan yrittäessään säilyttää sen hegemonia asemansa maailmassa ja Euroopassa. Britannia liittyi Euroopan Yhteisöön 1970 -luvulla osittain sen tähden, että se alkoi menettää sen omaa siirtomaavaltaansa ja siksi se yritti pysyä relevanttina integroitumalla takaisin manner-Eurooppaan mistä se oli yrittänyt pysytellä vuosisatoja erossa. Brexitin jälkeen Britannia etsii nyt uusia kauppakumppaneita EU:n ulkopuolelta. Osana Britannian uutta roolia Euroopassa Kuningatar ajaa – myös Nigel Faragen ja Donald Trumpin tukemaa – suunnitelmia missä Yhdysvalloista tulisi Britannian entisistä alusmaista koostuvan Kansainyhteisön uusin jäsen.
Balfoutin julistuksen 100 vuotisjuhlissa Britannian hallitus tulee tukemaan ehkä hankketta myös Israelin – Britannian entisen alusmaan – liittämiseksi tähän 53 jäsenmaan valtioliittoumaan, jota Englannin monarkki tosiasiassa johtaa. Vain harvat käsittävät tämän kehityksen profeetallista painoarvoa. Jos USA ja Israel liittyvät todella Kansainyhteisön jäsenmaaksi presidentti Trumpin aikana, tämä tarkoittaa sitä että Englannin valtaistuimen kruununperijä Prinssi Charles nousee de facto myös USA:n ja Israelin kuninkaaksi. Prinssi Charles, joka on ympärileikattu juutalaisen rabbin toimesta Israelin syntymävuonna ja joka voi todistaa sukujuurensa palaavan aina Kuningas Daavidin saakka, nähtäisiin varmasti monien ortodoksijuutalaisten keskuudessa Israelin Messiaana jos hän tulisi perimään myös Eretz Israelin osana hänen maailmanlaajuista valtapiiriään. Nyt kun Israelin uudelleenperustettu Sanhedrin uskoo, että Presidentti Trump voisi tukea heidän hankettaan Jerusalemin temppelin uudelleenperustamisesta, aika on kypsä Israelin viimeisen pettäjän ilmestymiselle. 2. Tess. 2:3-4 kertoo hänestä:
Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
Johtopäätös
Catholic Herald raportoi 7. maaliskuuta, että Prinssi Charles tulee tapaamaan Paavi Franciskuksen ensimmäistä kertaa huhtikuun alussa Vatikaanissa osana hänen maaliskuun viimeinen päivä alkavaa vierailuaan EU-maissa, kuten Romaniassa, Itävallassa ja Italiassa. Mitään tarkempia yksityiskohtia siitä mistä paavi ja Englannin kruununperijä aikovat keskustella, ei ole kerrottu vielä julkisuuteen. Mutta mitä tahansa tapaamisen sisältö sitten koskeekin, sen osuminen vain päivien päähän siitä kun Paavi tapaa EU-johtajat EU:n 60-vuotisjuhlissa, on hälyttävä profeetallinen merkki Jeesuksen paluun läheisyydestä. Jos nämä kaksi johtajaa muodostavat todellakin Ilmestyskirjan 13. luvun kaksi petoa, niin silloin tämä tapaaminen merkitsee ensimmäistä kertaa kun Antikristus ja hänen väärä profeettansa kohtaavat kasvotusten. Se tulisi olemaan luultavasti alkua heidän yhteistyölleen ja maailmanvallalleen, joka johtaa lopulta miljardien ihmisten kuolemaan. Se tulisi olemaan merkkinä Rooman viimeisen keisarin, “uuden Kaarle Suuren”, lähestyvästä noususta yhdistyneen Euroopan johtajaksi Rooman viimeisen paavin siunauksella.
Kirjoitin kirjani kolmatta lukua samoihin aikoihin, kun maailma kuuli Paavi Benedictus XVI:sta yllättävästä erosta ja nykyisen paavin virkaanastumisesta keväällä 2013. Ennustin tuossa luvussa Prinssi Charlesin matkustavan lähivuosina Roomaan missä Paavi Franciskus – kerroin jo kirjassani Pyhän Malakian profetiasta jonka mukaan Franciskus olisi Rooman viimeinen paavi – kruunaisi hänet Rooman keisariksi tai EU:n presidentiksi samaan tapaan kuin Paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren Rooman Keisariksi joulupäivänä 800 jKr. Jää nähtäväksi onko tässä tapaamisessa Paavin ja Charlesin välillä vielä kyse näin historiallisesta tapahtumasta vai onko tämä vasta alustava tapaaminen ennen varsinaista seremoniaa missä Paavi voitelee hänet pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan tuhatvuotisen perinteen vanavedessä Pyhän Rooman Keisariksi. Raamatun profetiat tekevät sen kuitenkin selväksi, että Antikristuksen tulisi nousta uudelleen perustetun Rooman imperumin keisariksi. Kirjani luvussa 11B perustelin senkin kuinka Danielin 8. luvun kolmas täyttymysvaihe yhdistää hänet itseasiassa Adolf Hitlerin valtakunnan perilliseksi.
Kuten osoitin tässä artikkelissa, nykyinen Euroopan Unioni ei ole mitään muuta kuin Hitlerin Natsi-Saksan perilliseksi noussut “Neljäs Valtakunta” jota myös nykyinen Saksa johtaa. Jos “Frexitillä” uhkaileva Marine Le Pen onnistuu voittamaan toukokuussa pidetyt Ranskan vaalit, niin se olisi lopullinen naula EU:n arkkuun. Silloin “Euroopan liittokansleri” Angela Merkel jäisi yhtäkkiä EU:lle vihamielisten hallitusten piirittämäksi. Idässä vastassa olisi Venäjän karhu ja lännessä taas Marine Le Penin Ranska ja EU:sta eronnut Britannia. Tämä saisi Merkelin tuntemaan olonsa yhtä tukalaksi kuin ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt Saksan Keisari Vilhelm II, joka joutui sodan edellä myös Venäjän, Ranskan ja Britannian piirittämäksi. Tosin jos Le Pen voittaisikin vaalit, itse Frexitiin olisi vielä pitkä matka koska se vaatisi ensin kansanäänestyksen, artikla 50 parlamentaarisen käynnistämisen ja sitä seuraavan kahden vuoden eroneuvottelun. On kuitenkin selvää, että globalistit panevat parhaansa mukaan kapuloita rattaisiin populistien voittokululle ennen kuin he pääsevät tavoitteissaan näin pitkälle. Brexit ja Donald Trumpin voitto oli globalisteille jo liikaa. Heillä ei ole varaa menettää enää Euroopan Unionia. Enkä usko, että EU hajoaa ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle.
KATSO MYÖS:
- Pyhän Rooman keisarit Kaarle Suuri ja Kaarle V. Miksi näiden historiallisten hahmojen tunteminen on olennaista Antikristuksen tunnistamiseksi?
- Antikristus harhat, osa 3: saksalainen Antikristus
The British Monarchy & King Charles III in Bible Prophecy? 