Käsittelin edellisessä postauksessani Raamatun kantaa orjuuteen. Raamatusta on usein helppoa irrottaa jakeita asianyhteydestään erilleen ja luoda niistä historiallinen karikatyyri. Tätä uusateistit usein harrastavat yrityksissään esittää Raamatun Jumala julmana ja moraalittomana. Esimerkiksi väitteet siitä, että “Vanhan Testamentin Jumala” olisi sallinnut orjuuden, sivuuttavat sen että tuo sama Jumala kuuli kansansa rukoukset ja vapautti heidät Eyptin orjuudesta. Käskikö Hän sitten israelilaisia seuraamaan egyptiläisen esimerkkiä ja tekemään kostoksi egyptiläisille tai muille maassaan asuville muukalaisille samoin? Ei! Sen sijaan Hän vaati heitä antamaan egyptiläisten rikokset anteeksi ja kohtelemaan heitä kuin veljinä (3. Moos. 19:33, 5. Moos. 23:7). Natsien puolueohjelmassa sanottiin: “Kun juutalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Juutalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi.”

Narrasin. Tuo oli “Mooseksen puolueohjelmasta”, jonka hän antoi israelilaisille (3. Moos. 19:33). Vaihdoin vain sanan “muukalainen” (ei-juutalainen) juutalaiseen. Mutta halusin vain osoittaa kuinka paradoksaaliselta kyseinen lause olisi kuulostanut natsien suusta sillä natsien etiikka käänsi päälaelleen koko juutalaiskristillisen uskon etiikan. Heikkojen, sorrettujen ja huono-osaisten säälimisen ja auttamisen sijaan se toi takaisin vanhojen pakanauskontojen raa’an voiman, vallan ja väkivallan ihailun, vahvojen oikeuden heikkojen sijasta. Tämän asian sekulaari historioitsija Tom Holland ymmärtää hyvin ja painottaa usein sitä, että jopa kristinuskolle vihamieliset ideologiat kuten Marxismi syntyivät pohjimmiltaan juutalaiskristillisen etiikan myötävaikutuksesta sillä ajatus siitä, että sorretuilla ihmisryhmillä kuten työläisillä tai orjilla olisi ollut jotain oikeuksia, syntyi kokonaan raamatullisen maailmankuvan ansiosta (tämän takia monet sortuvat usein myös virheelliseen mielikuvaan siitä että Jeesus olisi ollut varhainen marxisti).

Tämä johtuu siitä pakanauskonnoille täysin vieraasta käsityksestä missä koko maailmankaikkeuden Luoja samaistuu Raamatussa usen “luusereiden” osaan, missä Hän kokee myötätuntoa heikkoja kohtaan ja suuttumusta vahvoja kohtaan, niitä, jotka riistävät ja polkevat heikkojen oikeuksia. Kuten profeetta Hesekiel nuhteli Israelin valtaapitäviä: “Ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti…  Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen…  Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on” (Hes. 34:4, 11, 16). Tällainen sääli heikkoja ja sorrettuja kohtaan oli täysin vierasta antiikin Kreikassa tai Roomassa tai muissa ei-kristillisissä pakanakulttuureissa, mutta moni sekulaareista humanisteista ottaa sen nyt itsestäänselvyytenä ymmärtämättä lainkaan sen raamatullista alkuperää.

Marxilaisuus plagioi tämän kristinuskon painottaman säälin heikkoja ja sorrettuja kohtaan, mutta ilman kristinuskon edellyttämää anteeksiantoa ja rakkautta niitäkin kohtaan, jotka tekevät meille vääryyttä. Tai ilman kristinuskon edellyttämää tyytymistä myös köyhyyteen ja vaikeisiin olosuhteisiin Kristuksen nimen kirkastumiseksi. Sen sijaan marxilaisuus valjasti kaksi ihmisen seitsemästä kuolemansynnistä, kateuden sekä vihan, vallankumouksensa työntövoimaksi. Seurauksena oli noin 100 miljoonan ihmisen kuolema ja ihmisarvon totaalinen hylkääminen ja ylenkatsonta. Samoin tämän päivän liberaaleissa demokratioissa sosiaalidemokraattiset puolueet, kuin myös Frankfurtin koulukunnan kulttuurimarxilaisista ajatuksista alkunsa saanut wokeismi, on aseistanut tämän kristinuskosta lainatun säälin syrjäytyneitä kohtaan oman ideologisen päämääränsä palvelukseen. Mutta usein ne tekevät sen hyökkäämällä samalla kaikkia muita Raamatusta nousevia arvoja, seksuaalietiikkaa ja ihmiskuvaa vastaan.

Moni punavihreästä vasemmistosta kuvittelee tänään virheellisesti, että Hitler olisi ollut jokin kristitty nationalisti ja yrittävät mustamaalata tämän päivän kristityt nationalistit natsien perillisinä. “Kristityillä nationalisteilla” viittaan lähinnä henkilöihin, jotka uskovat ettei kristillisten kansakuntien tulisi luopua heidän kristillisestä identiteetistään tai raamatullisista arvoistaan, ja ettei Raamatusta lainattua sääliä huono-osaisia kohtaan tulisi valjastaa maahanmuuttopolitiikassa kansallisen suvereniteetin, kansallisen turvallisuuden tai Euroopan kansojen kristillisen kulttuuriperimän heikentämiseen. Todellisuudessa Hitler ei ollut sen enempäää kristitty kuin nationalistikaan. Hän vihasi kristinuskoa ja piti nationalismia vanhentuneena aatteena, joka menettäisi merkityksensä siinä uudessa järjestyksessä jota hän kaavaili sodan jälkeiselle Euroopalle. Hän paasasi:

Kansakunnan käsitys on muuttunut merkityksettömäksi. Ajan olosuhteet pakottivat minut aloittamaan tuon käsityksen pohjalta. Mutta tajusin alusta alkaen, että sillä voi olla vain ohimenevä merkitys. “Kansakunta” on demokratian ja liberalismin poliittinen apuväline. Meidän on päästävä eroon tästä väärästä käsityksestä ja asetettava sen tilalle rotukäsitys, jota ei ole vielä käytetty poliittisesti. Uutta järjestystä ei voida ajatella historiallisen menneisyyden omaavien kansojen kansallisten rajojen perusteella, vaan rodun, joka ylittää nuo rajat. Minun on vapautettava maailma riippuvuudesta sen historialliseen menneisyyteen. Kansakunnat ovat historiamme ulkoisia ja näkyviä muotoja. Joten minun on sulautettava nämä kansat korkeampaan järjestykseen, jos haluan päästä eroon historiallisen menneisyyden kaaoksesta, josta on tullut absurdia.

Ja tätä tarkoitusta varten rotukäsitys palvelee minua hyvin. Se purkaa vanhan järjestyksen ja mahdollistaa uudet yhdistykset. Ranska kantoi suuren vallankumouksensa rajojen ulkopuolelle kansakunnan käsitteellä. Rotukäsityksellä kansallissosialismi vie vallankumouksensa ulkomaille ja muotoilee maailman uudelleen… Ja aion ottaa käyttöön kaikkialla Euroopassa ja koko maailmassa tämän valintaprosessin, jonka olemme toteuttaneet kansallissosialismin kautta Saksassa. Hajoamis- ja uudelleenjärjestymisprosessi kulkee kulkuaan jokaisessa kansakunnassa, olipa sen sosiaalinen järjestelmä kuinka vanha ja lujasti sidottu tahansa…

Tämä vallankumouksemme on täsmällinen vastakohta suurelle Ranskan vallankumoukselle. Eikä mikään juutalainen Jumala pelasta demokratioita siltä. Kova aika on tulossa. Minä huolehdin siitä. Vain kova ja miehekäs elementti kestää. Ja maailma saa uuden näkökulman. Mutta tulee päivä, jolloin teemme sopimuksen näiden uusien miesten kanssa Englannissa, Ranskassa ja Amerikassa. Teemme sen, kun he ovat sopusoinnussa maailman valtavan uudelleenjärjestämisprosessin kanssa ja osallistuvat siihen vapaaehtoisesti. Nationalismin kliseistä ei silloin jää paljoa jäljelle, ja meidän saksalaisten keskuudessa sille on vain vähän arvoa, Sen sijaan yhden hyvän hallitsevan rodun eri kielielementtien välillä on ymmärrystä.”

Lähde: Hitler Speaks; kirjailija: Rauschning Hermann; julkaisuvuosi: 1939, sivut 229-230

Täss Fuhrer näytti puhuvan jonkinlaisen uuden maailmanjärjestyksen puolesta, kansainvälisen systeemin missä natsismi hallitsee kaikkia kansankuntia ja missä kansojen rajoista ja kansallisesta itsemääräämisvallasta on tullut merkityksetöntä. Tällaista globaalia fasismia nyt Klaus Schwab (sekä kuningas Charles) kaavailee koko maailmaan, kuten myös 2. maailmansodan historiaan hyvin perehtyneen TikHistory YouTube -kanavan sisällöntuottaja totesi viimeisimmässä videossaan. Entä mitä Hitler ajatteli sitten kristinuskosta? Oliko hän jokin 6000 vuotta vanhaan maapalloon uskonut kristitty fundamentalisti kuten tällaistakin väitettä jotkut ovat esittäneet? No, annetaan Adolfin itse kertoa:

Uskonnot ovat kaikki samanlaisia, riippumatta siitä, millä nimellä he itseään kutsuvat. Niillä ei ole tulevaisuutta – ei varmastikaan saksalaisille. Fasismi, jos se niin haluaa, voi tulla toimeen kirkon kanssa. Niin minäkin. Miksipä ei? Se ei kuitenkaan estä minua repimästä kristinuskon juuria ja oksia ja tuhoamasta sitä Saksasta. Italialaiset ovat naiiveja; he pystyvät hyvin olemaan pakanoita ja kristittyjä samaan aikaan… Mutta saksalainen on erilainen. Hän on tosissaan kaikessa mitä tekee. Hän haluaa olla joko kristitty tai pakana. Hän ei voi olla molempia… Meidän kansallemme on ratkaisevaa, tunnustako se juutalaisen kristinuskon ja sen naisellisen säälietiikan vai vahvan, sankarillisen uskon Jumalaan luonnossa, Jumalaan omassa kansassamme, kohtalossamme ja veressämme.

Jätän hiustenhalkaisun muille. Olipa kyseessä Vanha testamentti tai Uusi testamentti tai yksinkertaisesti Jeesuksen sanat, Houston Stewart Chamberlainin [brittiläissaksalainen antisemiittinen kirjailija, jota on kutsuttu usein “Hitlerin Johannes Kastajaksi”] mukaan – se on kaikki samaa vanhaa juutalaista huijausta. Se ei tee meistä vapaita. Saksalainen kirkko, saksalainen kristinusko on vääristelyä. Toinen on joko saksalainen tai kristitty. Et voi olla molempia. Voit heittää epileptisen Paavalin pois kristinuskosta – muut ovat tehneet niin ennen meitä. Voit tehdä Kristuksesta jalon ihmisen ja kieltää hänen jumaluutensa ja roolinsa pelastajana. Ihmiset ovat tehneet sitä vuosisatojen ajan. Uskon, että Englannissa ja Amerikassa on nykyään sellaisia kristittyjä – unitaareja, tai jotain vastaavaa. Siitä ei ole hyötyä, et voi päästä eroon mentaliteetista sen takana. Emme halua ihmisiä, jotka pitävät silmällä tulevaa elämää. Tarvitsemme vapaita miehiä, jotka tuntevat ja tietävät, että Jumala on heissä itsessään. Et voi tehdä Jeesuksesta arjalaista, se on hölynpölyä.

Lähde: Hitler Speaks; kirjailija: Rauschning Hermann; julkaisuvuosi: 1939, sivut 57-58

Vaikka monet muut natsijohtajat olivat alusta alkaen kristinuskolle avoimen vihamielisiä ja yrittivät korvata Saksan kristinuskon muinaisgermaanisella pakanuudella, emme löydä Hitlerin julkisia puheita missä hän olisi parjannut kristinuskoa. Nämä Hitlerin antikristilliset paasaukset ovat peräisin lähinnä edellä lainatusta kirjasta ja Hitlerin pöytäpuheista (Heinrich Heimin, Henry Pickerin ja Martin Bormannin tallentamista Hitlerin monologeista). Hitler ei ollut kuitenkaan tyhmä. Hän tiesi, että kristillinen kirkko tuhottaisiin Saksasta ja Euroopasta parhaiten salavihkaa ja asteittain. Hän kertoi:

Mitä on tehtävä, sanot? Kerron teille: meidän on saatava kirkot menettämään jalansijaa päivä päivältä. Uskotko todella, että massat olisivat koskaan enää kristittyjä? Hölynpölyä! Ei koskaan uudestaan. Se tarina on päättynyt. Kukaan ei kuuntele sitä enää. Mutta voimme aina jouduttaa asioita. Saatamme papit kaivaamaan omat hautansa. He pettävät Jumalansa meille. He pettävät mitä tahansa surkeiden pienten työpaikkojensa ja tulojensa vuoksi.

Mitä voimme tehdä? Juuri sitä mitä katolinen kirkko teki pakottaessaan uskonsa pakanoille; säilyttää se, mikä on säilytettävissä, ja muuttaa sen merkitystä. Palaamme takaisin: pääsiäinen ei ole enää ylösnousemuksen juhla, vaan kansamme ikuisen uudistumisen juhla. Joulu on pelastajamme, sankaruuden hengen ja kansamme vapauden, syntymä. Luuletko, että nämä liberaalit papit, joilla ei ole enää uskoa, vaan pelkkä virka, kieltäytyvät saarnaamasta Jumalaamme kirkoissaan? Voin taata, että aivan kuten he ovat tehneet Haeckelista ja Darwinista, Goethesta ja Stefan Georgesta kristillisyytensä profeetat, he korvaavat ristin hakaristillämme.

Sen sijaan, että he palvoisivat kuolleen Vapahtajansa verta, he palvovat kansamme puhdasta verta. He saavat Saksan maaperän hedelmät jumalallisena lahjana ja syövät sitä ihmisten ikuisen yhteyden symbolina, kuten he ovat tähän asti syöneet Jumalansa ruumiista. Ja kun olemme saavuttaneet sen pisteen, Streicher, kirkot ovat jälleen täynnä. Jos haluamme niin, niin se tulee olemaan – kun siellä saarnataan meidän uskontoamme. Meidän ei tarvitse kiirehtiä tätä prosessia.

Lähde: Hitler Speaks; kirjailija: Rauschning Hermann; julkaisuvuosi: 1939, sivu 58

Tässä olisi hyvä oppitunti historiasta myös nykypäivän liberaaleille papeille, jotka ovat hylänneet Raamatun ja historiallisen kristinuskon ydinopit “surkeiden pienten työpaikkojensa ja tulojensa vuoksi.” He ovat valmiita avaamaan ovensa “tulevalle Fuhrerille”, Raamatun Antikristukselle, ja pettämään Jumalansa tuon väärän Kristuksen alttarilla. Ja tulevat sukupolvet tuomisevat jälleen aikamme laodikealaiset kristityt heidän hengellisestä penseydestään ja sokeudestaan. Hermannin kirjasta selviää, että Hitler ei ollut ainoastaan kristinuskolle vihamielinen. Hän oli myös satanisti. Tällä en nyt tarkoita, että hän olisi juonut sianverta pentagrammin sisällä ja palvonut kaksisarvista Baphomet-vuohea “Hail Satan” liturgiaa messuten. Satanismilla tarkoitan oppia siitä missä raamatullinen hyvä ja paha käännetään ylösalaisin, missä Raamatun Jahve-Jumalasta tulee ihmisen sielunvihollinen, hänen saatanansa, ja missä Jumalan vastustajasta, Saatanasta, tulee hänen Jumalansa. Kuten profeetta Jesaja sanoi: “Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!” (Jes. 5:20)

Hermann kertoi, ettei Hitlerin äärimmäistä juutalaisvihaa voisi selittää vain poliittisesti – esim. siinä valossa, että Hitler yhtyi suosittuun näkemykseen siitä, että juutalaiset loivat kapitalistisen taloussysteemin, jota Hitler vihasi yhtä kiihkeästi kuin hän vihasi sen vastakohtaa eli marxismia (josta hän syytti myös juutalaisia) -, mutta että sen pohjimmainen alkuperä oli metafyysinen. Toisin sanoen, Hitlerin viha juutalaisia kohtaan kumpusi viimekädessä hänen vihastaan juutalaisten Jumalaa ja Hänen moraalisäädöstään kohtaan. Seuraava katkelma osoittaa tämän:

Hitler kuitenkin uskoo juutalaisen luonnolliseen pahuuteen. Hänelle juutalainen on lihaksi tullut paha. Hän on tehnyt juutalaisesta myytin ja tehnyt siitä pääoman; mutta tämän takana ilmenee aito henkilökohtainen alkukantainen viha ja kostonhimo.

Tälle voidaan etsiä selityksiä hänen henkilökohtaisesta kokemuksestaan, ja voi olla, että Nürnbergin rodulainsäädännön mukaan Hitlerillä itsellään ei ole oikeutta tulla luokitelluksi “arjalaiseksi”; mutta hänen antisemitisminsä voimakkuus voidaan selittää vain sillä, että hän paisutti juutalaisen ihmiskunnan myyttiseksi prototyypiksi. Ei voida todellakaan sanoa, että hän olisi epälooginen tässä. Hänen oma esoteerinen oppinsa merkitsee melkein metafyysistä antagonismia juutalaista kohtaan. Israel, hengellisen Jumalan historiallinen valittu kansa, ei voi olla muuta kuin uuden, saksalaisen, valitun kansan, sovittamaton vihollinen. Yksi jumala sulkee pois toisen. Hitlerin antisemitismin taustalla paljastuu todellinen jumalten sota.

Näin tietysti vain Hitlerille itselleen. Hänen puoluetoverillaan ei ollut aavistustakaan niistä fantastisista näkökulmista, joissa heidän isäntänsä näki heidän konkreettisen taistelunsa. Eikö tämä rappeutunut rotu ollut hengen itsenäisyyden päähenkilö ja siten tulevan aikakauden kuolevainen vihollinen? Eivätkö sen jäsenet kuuluneet tieteen merkittävimpiin henkilöihin, tuon niskoittelevan ulkopuolisen, joka Hitlerin näkemyksen mukaan tuhoaa elämän sen edistämisen sijaan? Ja eikö koko kristinuskon vihattu oppi, sen usko lunastukseen, moraalisäännöstöön, omaantuntoon, perisynnin käsitteeseen, ollut myös juutalaisuuden tuotos?…

…”Mutta me olemme puhuneet”, sanoi Hitler, “juutalaisesta vain taloudellisen maailmanimperiumin hallitsijana. Olemme puhuneet hänestä poliittisena vastustajanamme. Missä hän seisoo, kun puhumme syvemmästä taistelusta uuden maailman aikakauden puolesta? ”

Myönsin, että minulla ei ollut käsitystä.

“Ei voi olla kahta valittua kansaa. Olemme Jumalan kansaa. Eikö se vastaa kysymykseen täysin? ”

“Tuleeko se ymmärtää symbolisesti? ”

Taas hän löi pöytää.

“Symbolisesti? Ei! Se on vain yksinkertainen laimentamaton totuus. Kaksi maailmaa törmäävät yhteen – Jumalan miehet ja Saatanan miehet! Juutalainen on anti-ihminen, toisen jumalan olento. Hänen on täytynyt tulla ihmiskunnan toisesta juuresta. Asetan arjalaisen ja juutalaisen toisiaan vastaan; ja jos kutsun yhtä heistä ihmiseksi, minun on kutsuttava toista jollain muulla tavalla. Nämä kaksi ovat yhtä kaukana toisistaan kuin ihminen ja peto. Ei sillä, että kutsuisin juutalaista pedoksi. Hän on paljon kauempana eläimistä kuin me arjalaiset. Hän on luonnon ulkopuolinen ja luonnolle vieras olento.”

Lähde: Hitler Speaks; kirjailija: Rauschning Hermann; julkaisuvuosi: 1939, sivut 232, 238 (vahvistukset minun)

Näitä Aatun hourailuita voi olla ehkä monien vaikea ymmärtää ja itsekin olen sitä mieltä, että hän olisi tarvinnut terapiaa tuohon hysteeriseen juutalaisfobiaansa. Hitlerin terapeuttina olisin kysynyt häneltä: “Ovatko juutalaiset parhaillaan tässä huoneessa meidän kanssamme?” ja näyttänyt hänelle Rorschachin musteläiskätestiä ja kysynyt mitä kuvat tuovat hänelle ensimmäisenä mieleen. Mutta Hitlerin juutalaisviha ei ole loppujen lopuksi niin irrationaalista kuin se ehkä ensisilmäyksellä vaikuttaa. Juutalaisissa, Jumalan valitussa kansassa, vain manifestoitui ja ruumiillistui se mitä Hitler vihasi ehkä juutalaisiakin enemmän: heidän Jumalansa ja Hänen Raamattunsa, juutalaiskristillinen uskonto ja sen historialliset, yhteiskunnalliset tai moraaliset jälkiseuraukset.

Tärkein näkökohta tässä kaikessa on kuitenkin sen ymmärtäminen, että kun ihminen asettuu avoimeen vihamielisyyteen ja kapinaan Raamatun Jumalaa vastaan, meidän Luojaamme ja taivaallista Isäämme, hän joutuu hylkäämään myös tämän moraalisäädökset siitä miten meidän tulisi elää Hänen hyvän tahtonsa mukaisesti. Moni voi tietysti väittää, että he eivät tarvitse Jumalaa kertomaan meille siitä miten elää oikein ja moraalisesti ja luovat oman käsityksensä siitä mikä heidän silmissään on oikeaa ja väärää. Mutta tällöinkin moni sekulaariksi humanistiksi itseään luonnehtiva ihminen ei usein käsitä, että he pitävät yhä kiinni merkittävässä määrin juutalaiskristillisestä etiikasta ja tukeutuvat siihen ymmärtämättä sen raamatullista alkuperää. Ihminen voi esimerkiksi hylätä ajatuksen siitä, että avioliitto olisi vain miehen ja naisen välille tarkoitettu instituutio ja pitää sitä “vanhan pölyisen kirjan” ideana, joka ei kuulu enää “sosiaalisesti edistyneelle” 21. vuosisadalle. Samalla hän ei ymmärrä, että tuon samaisen “pölyisen kirjan” ansiosta syntyi lännessä nyt itsestäänselvyytenä pitämämme idea, että kaikilla ihmisillä olisi jonkinlainen ihmisarvo ja että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ihmisyksilöille, myös vangeille ja rikollisille.

Mutta mitä syvemmälle ihminen vajoaa kapinassaan Jumalaa vastaan, sitä kauemmaksi hän kääntyy pois tämän moraalisäännöistä ja sulkee korvansa myös sisäisen omantuntomme ääneltä. Tämä näkyy hyvin paitsi natsien kirjoituksista kuin myös nykypäivän satanistien maailmankuvasta. Esimerkiksi Bob Larson haastatteli 80 -luvulla Amerikan Saatanan kirkon perustajan Anton LaVeyn tytärtä Zeena LaVeyta ja saatanallisen Setin Temppelin entistä mestaria Nikolas Schreckiä. Haastattelussa he myönsivät paljon totuudenmukaisemmin kuin vaikkapa tämän päivän uusateistit, että humanismi on “kristillistä harhaoppia” ja siksi he eivät ole humanisteja. He eivät suostuneet tuomitseen myöskään Hitleriä ja hänen tekojaan pahaksi, ei siksi että he olisivat kieltäneet holokaustin, vaan koska satanismi ei katso historiaa juutalaiskristillisen humanistisen etiikan valossa. Schreck päinvastoin ylisti Hitleriä ”mustan magian mestariksi” ja antoi tukensa natsien sosiaalidarwinistiselle politiikalle (koska sosiaalidarwinismi johtaa “etiikkansa” luonnosta ja satanismi pitää hyvänä kaikkea sitä mikä on luonnollista). Eräässä toisessa yhteydessä, Schreck vetää yhtäläisyysmerkin 30 -luvun natsismin ja 60 -luvun vasemmistolaisen vastakulttuurin välille:

Nyt, tiedän että odotit minun menevän Hitleriin, ei hippeihin, mutta on olemassa voimakas yhdenmukaisuus 1960 -luvun Amerikan vastakulttuurin ”Valtaeliitin” vastaisella kapinalla ja 1930 -luvun Saksan vastakulttuurin kapinalla sitä vastaan mitä kutsuttiin ”Systeemiksi”. He olivat molemmat kiinnostuneita muuttamaan ihmiskunta juuriaan myöten, tekemään uuden maailman, tekemään jyrkän eron tavanomaiseen politiikkaan, ja he olivat molemmat keskittyneet suuresti radikaalin ekologian edeltäraivaamiseen ja palaamiseen luontoon ja maaperään. 

Ja kaikkein tärkeimmin, he olivat molemmat informoitu maagisista, pakanallisista, hengellisistä ihanteista, joista vain harvat muut poliittiset liikkeet ovat olleet koskaan kiinnostuneita. Mikä kiinnosti minua Kolmannessa Valtakunnassa ei ollut sen poliittinen aspekti, mutta se tosiasia että useat natsijohtajat aikoivat tuoda uuden uskonnon Eurooppaan sen jälkeen kun sota olisi voitettu. Ollessani Saksassa tekemässä tutkimusta ensimmäistä kirjaani varten vuonna 1983, tutkimusta natsien okkultiikasta mitä en lopulta päättänyt julkaista, tutkin tätä aihetta  tyhjentävästi…”

Samalla tapaa myös Hitlerin ja natsien etiikka oli johdettu tästä “luonnon uskonnosta” mitä he harjoittivat. Natsit olivat ehkä täysin tunteettomia ja moraalittomia, mutta he olivat sitä ainoastaan meidän juutalaiskristillisen etiikkamme ehdoilla. Natsit itse ajattelivat toimivansa eettisesti, koska he noudattivat tämän luonnossa ja ihmisluonnossa asuvan jumaluuden tahtoa. Kuten puoluesihteeri Martin Bormanin asian ilmaisi: “Kun me kansallissosialistit puhumme uskosta Jumalaan, emme tarkoita samaa mitä naiveilla kristityillä ja heidän papillisilla riistäjillään on mielessään… Luonnonlain mahti on se, jota me kutsumme Kaikkivaltiaaksi Voimaksi tai Jumalaksi… Me kansallissosialistit vaadimme itseltämme, että eläisimme niin luonnollisesti kuin mahdollista, toisin sanoen sopusoinnussa elämän lakien kanssa. Paljon täsmällisemmin, me ymmärrämme ja tarkkailemme luonnon ja elämän lakeja ja mitä enemmän noudatamme niitä, sitä enemmän vastaamme tämän Kaikkivaltiaan Voiman tahtoon.” Ja toisin kuin Mooseksen Jumala, tämä “Luonnonlain mahti” ei kirjoittanut kivitauluihin käskyä, “älä tapa” tai “älä varasta”. Sivuilla 220-223-Rauschning Hermann kertoo kuinka Hitler vaipui usein pitkiin monologeihin ollessaan turhautunut ja ärsyyntynyt. Noiden itsepuheluiden aikana fuhrer paljasti hänelle ajatuksiaan mm. moraalista:

• ”Vallankumoksemme ei ole vain poliittinen ja sosiaalinen vallankumous; olemme uusien moraalisten ideoiden ja ihmisten henkisen suuntautumisen valtavan vallankumouksen alussa.”
• “Kymmenen käskyä ovat menettäneet pätevyytensä”
• “Omatunto on juutalaisten keksintö. Se on tahra, kuten ympärileikkaus.”
• “Totuutta ei ole olemassa, ei moraalisessa eikä tieteellisessä mielessä”
• “Vain teot ja ikuinen toiminta antavat elämälle merkityksen.”
• “Jokaisella teolla on paikkansa, myös rikoksella.”
• “Meidän täytyy lakata luottamasta älykkyyteen ja omaantuntoon, ja meidän on luotettava vaistoihimme. Meidän on saatava takaisin uusi yksinkertaisuus.”
• “Kaitselmus on määrännyt, että minun tulee olla ihmiskunnan suurin vapauttaja. Vapautan ihmiset vallan ottaneen älyn rajoituksista; omantunnon ja moraalin likaisesta ja alentavasta itsemurhasta.”

Ja julistaessaan vallankumouksen omaatuntoa, kymmentä käskyä, ja jopa itse totuuden käsitettä vastaan, Hitler ei epäröinyt hävittää kokonaisia kansanryhmiä maanpäältä: “Olette velvollisia vähentämään väestöä osana tehtäväämme suojella Saksan väestöä. Meidän on kehitettävä väestönvähennystekniikka. Jos minulta kysytään, mitä tarkoitan väestönvähennöksellä, tarkoitan kokonaisten rotuyksiköiden poistamista. Ja se on se, mitä aion toteuttaa – se on suurin piirtein minun tehtäväni. Luonto on julma, siksi mekin voimme olla julmia. Jos voin lähettää Saksan kansan kukan sodan helvettiin ilman pienintäkään sääliä kalliin saksalaisen veren vuodattamista kohtaan, niin minulla on varmastikin oikeus poistaa miljoonia alemman rodun jäseniä, jotka lisääntyvät kuin tuholaiset!” (Hitler Speaks, s. 140)

Johtopäätös

Kaikki jo tiesivät Hitlerin olleen mielipuoli, joten mikään näistä paasauksista ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Silti, harvempi meistä ehkä tiesi Hitlerin hulluuden kytkeytyneen suoraan hänen vihaansa kristinuskoa ja sen etiikkaa kohtaan. Ja tämän asian pimittäminen massoilta on aivan tarkoituksellista, etteivät he osaisi tehdä oikeita kytkentöjä historiasta ja oppia sitä myöten myös nykypäivän yhteiskunnnallisista kehityslinjoista. Meidän aikamme on nimittäin kypsytetty “uuden fuhrerin” esiintuloa varten, joka samalla tapaa kääntää ihmiset kristinuskoa ja sen etiikkaa vastaan. Joka Hitlerin tavoin tuo radikaalin ekologian läpäisemän uuden uskonnon ja sosiaalisen järjestyksen, järjestyksen missä ihmiselämällä ei ole enää merkitystä, koska se nähdään olevan planeettamme ekologista tasapainoa vaarantava tuholainen. Idea mitä Charles III edistää hänen vallankumoukseen kutsuvasssa manifestissaan, “hänen Main Kampfissaan”, nimeltä Harmony. Mutta niille lukijoille, jotka toteavat jälleen kerran että Charlesin henkilökohtainen olemus tulisi olla energisempi, nuorekkaampi tai puoleensavetävämpi, täyttääkseen tuon “uuden fuhrerin” roolin, päätän kirjoitukseni Hermannin kuvaukseen Hitlerin lumoavasta henkilökohtaisesta olemuksesta:

Tuo elokuu 1932 ei ollut ensimmäinen kerta, kun tapasin Hitlerin. Olin katsonut hänen kuuluisiin silmiinsä ennen tätä. Mutta nyt näin hänet ensimmäistä kertaa tämän yksityiskodissa… Millaisen vaikutuksen Hitler tekee henkilökohtaisella olemuksellansa? Tämä on kysymys, jota minulta on kysytty monta kertaa, ja minun on myönnettävä, että mitä tulee minuun henkilökohtaisesti, tein häneen tuttavuutta ristiriitaisin tuntein… Hitler ei ole fyysisesti viehättävä. Kaikki tietävät sen nykyään. Mutta siihen aikaan puolueessa ja kannattajien keskuudessa levitettiin tarinoita hänen syvän sinisistä silmistään. Ne eivät ole syvät eivätkä siniset. Hänen ilmeensä on tuijottava tai kuollut, ja siitä puuttuu aidon eläväisyyden loisto ja kimallus. Hänen ankaran, epätavallisen äänensä sointi on pohjoissaksalaiselle vastenmielistä. Ääni on täynnä, mutta pakotettu, ikään kuin hänen nenänsä olisi tukossa. Siitä lähtien tämä kireä ja uhkaava ääni on tullut tutuksi koko maailmalle. Se ilmentää näiden vuosien piinaa.

Persoonallisuuden taikuudessa on jotain omituista. Olen huomannut itsessäni ja muissa, että ihminen antautuu sellaisen taikuuden alle vain, jos haluaa sille alistua. Olen huomannut, että Hitler teki voimakkaimman vaikutuksen sellaisiin ihmisiin, jotka olivat joko helposti manipuloitavissa tai hieman naisellisia tai koulutuksensa ja sosiaalisen taustansa vuoksi tottuneet muodollisuuteen ja sankarien palvontaan. Hitlerin ulkonäkö ei todellakaan lisää hänen persoonallisuutensa tekemää vaikutelmaa. Vääntyvä otsa, jonka päälle putoavat lankamaiset hiukset; vaatimaton pituus, johon raajat liittyvät jotenkin huonosti ja kömpelösti; ilmeetön suu viiksien pienen harjan alla – sellaisia ovat hänen ulkoiset piirteensä. Hänen ainoa kehuttava piirteensä on ehkä hänen käsissään, jotka ovat hämmästyttävän hyvin muotoillut ja ilmeikkäät. Mikä ero Napoleonin kuolinaamion silmiinpistävän nuorekkaisiin, älykkäisiin kasvoihin

Lähde: Hitler Speaks; kirjailija: Rauschning Hermann; julkaisuvuosi: 1939, sivut 22-23

Viimeisimmässä YouTube videossani käsittelin hieman orjuutta ja lainasin siihen mm. sekulaarin historioitsija Tom Hollandin haastattelua missä hän kertoi orjuuden lakanneen länsimaista ja ympäri maailmaa pääosin kristittyjen ansiosta. Julkaisin videosta myös YouTube lyhiksen (YouTube short) ja siihen pari ateistia (tai niin päättelisin) intoutui kommentoimaan. Yksi myönsi, että orjuuden vastustajat olivat kristittyjä, mutta samalla hän väitti orjuuden puolustajien olleen sitä yhtälaisesti ja että tällä jälkimmäisellä joukolla olisi ollut enemmän tukea Raamatusta heidän orjuutta puolustaville kannanotoillensa. Molemmat kommentoijat toistivat ateistien vanhaa suosikkiväittämää siitä, ettei Raamattu olisi ainoastaan neutraali orjuuden suhteen vaan tukee sitä kohdissa kuten 3. Moos. 25:44-46.

Kyseiset jakeet kertovat meille seuraavaa:

Mutta orjasi ja orjattaresi, jotka hankit itsellesi, ostakaa kansoista, jotka asuvat teidän ympärillänne. Tahi ostakaa ne teidän luonanne asuvien loisten lapsista ja heidän sukulaisistaan, jotka ovat teidän luonanne ja jotka ovat heille syntyneet teidän maassanne; ja ne olkoot teidän perintöomaisuuttanne. Ja jättäkää ne jälkeenne perinnöksi lapsillenne, pysyväksi perintöomaisuudeksi; niitä saatte pitää ainaisesti orjinanne. Mutta veljistänne, israelilaisista, älä ketään kovuudella hallitse. 

Eihän tämä äkkiseltään luettuna kovin hyvältä ja moraaliselta kuulosta. Ateistit kuitenkin joutuvat sivuuttamaan lukuisat muut kohdat Toorassa eli Mooseksen kirjoissa, joissa israeliaisia ohjeistetaan tarkemmin siitä kuinka heidän tuli kohdella maassa asuvia muukalaisia ja orjia. Panen pari vastaustani, jotka lähetin noille kahdelle ateistille aiheeseen liittyen:

Hei, toivon, että katsot videoni kokonaisuudessaan Salem1692, koska tällaisten videoiden editoiminen vie paljon aikaa (ja myös rahaa). Tein lyhytvideon vain porttina pidempään videoon. Se kuinka kristinusko lopetti orjuuden oli vain yksi sivuaihe videossani. Joten videoni tarkoitus ei ollut tehdä jotain järjestelmällistä kristinuskon puolustusta. Mutta lainasin siinä mm. historioitsija Tom Hollandia, joka on kanssani samaa mieltä tässä kysymyksessä. Eikä hän ole edes joku kristitty apologeetti, vaan sekulaari historioitsija, joka tietää, että orjuus päättyi kristittyjen työn ansiosta. Ja kristityt vastustivat sitä, koska he näkivät pohjimmiltaan sen Jumalan tahdon vastaisena pitää orjia. Tässä on videoni hetkestä, johon lyhikseni päättyy ja pian sen jälkeen näet tuon Tom Hollandin haastattelun.

https://youtu.be/qQW_gAOL1zo?t=440…

Mutta luulen, että teet nyt perustavanlaatuisen virheen, kun et erota vanhaa Mooseksen liittoa uudesta liitosta Jeesuksessa Kristuksessa. Yleensä kristityt ymmärtävät, että Mooseksen liitto oli tarkoitettu juutalaisille ja että Jeesuksessa Kristuksessa on uusi parempi liitto. Joten kristityt eivät voi lainata joitain Tooran kohtia oikeuttaakseen orjuutta uudessa liitossa. Toiseksi on myös väärin olettaa, että Jumala salli israelilaisten sortaa muukalaisia. Koska monissa kohdissa se oli nimenomaisesti kielletty israelilaisilta. Voin lainata muutaman kohdan väitteeni tueksi:

Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina [ja orjina] Egyptin maassa. (2Moos. 23:9)

Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:33)

Edomilaista älä inhoa, sillä hän on sinun veljesi. Älä inhoa egyptiläistä, sillä sinä olet asunut muukalaisena hänen maassaan. (5. Moos. 23:7)

Mitä tulee orjuuteen muinaisessa Israelissa, kyse oli enemmän velkaorjuudesta, koska myös ulkomaalaiset orjat kykenivät tulemaan herroiksi aikaisempien heprealaisten omistajiensa yläpuolelle, jos näistä ulkomaisista orjista tuli rikkaita ja israelilaisista köyhiä. (3. Moos. 25:47) ja siinä yhteiskunnassa oli molempia, heprealaisia orjia sekä ulkomaalaisia orjia. Jos orja pakeni isäntänsä luota, häntä ei saanut palauttaa isännän luo, mutta hän oli vapaa mies pakenemisensa jälkeen (5. Moos. 23:15-16). Jos isäntä pahoinpiteli orjaansa fyysisesti, hänen tuli vapauttamaan orjansa. (2Moos. 21:26-27). Jos taas isäntä tappoi orjansa, orjanomistaja sai rangaistuksen (jae 20).

Mutta pointti on, että nämä ohjeet annettiin Vanhan liiton juutalaisille. Jeesuksen Kristuksen uudessa liitossa tärkein kristityille annettu käsky oli rakastaa toinen toisiamme ja nähdä heidät tasa-arvoisina, olivatpa he juutalaisia tai pakanoita, miehiä naisista, orjia tai vapaita. (Joh. 13:34, Gal. 3:28). Eikä vain rakasta heitä, vaan myös niitä, jotka ovat vihollisammme ja jotka vainoavat meitä (Matt. 5:44).

1700-1800-lukujen abolitionistit olivat kristittyjä, koska he ymmärsivät Pyhän Raamatun keskeisen opin, jonka mukaan kaikki miehet ja naiset kaikista kansoista ja heimoista luotiin Jumalan kuviksi ja olivat siten yhdenvertaisia Jumalansa edessä. Koko käsitys kaikkien ihmisten luonnollisista oikeuksista (eli ihmisoikeuksista), syntyi 1600-luvun kristittyjen teologien ja filosofien kirjoituksista.

Jeesus Kristus itse kärsi orjan rangaistuksen, koska ristiinnaulitseminen oli rangaistus, jota käytettiin yleisimmin roomalaisille orjille, jotka pakenivat isäntiensä luota. Ja koko Vanha testamentti on tarina kansasta, jotka olivat entisiä orjia, ja jotka Jumala vapautti orjuudestaan ja toi heidät luvattuun maahansa.

Ja kuten Jeesus sanoi itsestään: Minut on voideltu “julistamaan evankeliumia köyhille… saarnaamaan vangituille vapautusta… päästämään sorretut vapauteen.” (Luuk. 4:18) Ja Kristuksen ruumiina (kuten kristillinen seurakunta tunnetaan Uudessa testamentissa) kristityt olivat velvollisia saarnaamaan tätä samaa sanomaa maailmalle. Sen tähden niin kutsuttu “sosiaalinen evankeliumi” on aina ollut osa seurakunnan hyvää uutista tälle maailmalle. Eikä vain saarnata sitä, vaan uhrata jopa oman henkemme (kuten Jeesus itse teki) puolustaaksemme niitä, jotka ovat heikkoja ja voimattomia.

Seuraava pidempi kommenttini oli suunnattu Nick-nimiselle miehelle, joka myönsi orjuuden vastustajien olleen kristittyjä, mutta joka yritti samalla vähätellä sen raamatullista tai historiallista merkitystä:

Kiitos vastauksesta. En halunnut sinun tuntevan, että laittaisin sanoja suuhusi, joten olen pahoillani, jos sinusta tuntui siltä. Viittasin vain lauseisiisi, kuten “orjuutta kannattavilla kristityillä oli tiettyjä raamatunpaikkoja puolellaan, mutta abolitionistikristityillä ei ollut.” Joten annoit sen vaikutelman, että orjuutta vastustavilla kristityillä ei ollut mitään raamatullista perustetta uskolleen, että Raamattu tuomitsee orjuuden syntiseksi ja pahaksi. Mutta nyt sanot, että et väittänyt, etteikö orjuutta vastustavilla kristityillä olisi ollut raamatullisia perusteita uskolleen.

Joten jos ymmärrän argumentteisi oikein, tarkoitat, että orjuutta kannattavalla puolella oli erityisiä Raamatun kohtia tukemaan näkemyksiään, kun taas orjuutta vastustavalla puolella oli vain joitain “yleisiä” raamatullisia perusteluja heidän näkemyksensä tueksi? Niinkö? En ihan tiedä mitä tarkoitat “yleisillä” perusteilla ja miksi ne olisivat virheellinen raamatullinen perustelu tuomita orjuus, mutta jätetään se asia nyt sivuun.

“Olen vain yksinkertaisesti osoittamassa sinulle sen, että minusta näyttää siltä, ​​että orjuutta kannattavilla kristityillä oli tiettyjä raamatunkohtia heidän puolellaan, ja abolitionistikristityillä ei ollut. Asia, jonka näytät sivuuttavan toistuvasti.” Ei, en sivuuttanut tätä vastalausetta. Kehotin sinua vain lukemaan vastaukseni toiselle kommentoijalle, Salem1692:lle, koska en halua toistaa itseäni. Vastauksessani hänelle selitin, miksi sinä ja hän ymmärrätte väärin Tooran kohdat, joihin viittasit myös viimeisessä kommentissasi.

Ja sitten kerroin, että vaikka hän olisikin oikeassa siinä, että Mooses hyväksyi orjuuden (ja olen itse ensimmäisenä myöntämässä, että hän hyväksyi, vaikka tuo orjuusjärjestelmä muinaisessa Israelissa oli enemminkin nykyisen velkaorjuuden kaltainen järjestelmä), se ei olisi pätevä raamatullinen oikeutus perustaa tai ylläpitää orjuutta nykyaikana, koska jopa maallikko kristitty voi ymmärtää sen, että vanha Mooseksen liitto entisaikojen Israelille mitätöitiin ja korvattiin Jeesuksen Kristuksen uudella liitolla. Ja sitten sanoin myös tälle toiselle kommentoijalle, Salem1692:lle, miksi henkilökohtaisesti ajattelen, että Raamattu tuomitsee orjuuden ja miksi ne kristityt, jotka vastustivat sitä 1700- ja 1800-luvuilla, tulivat tässä asiassa samaan johtopäätökseen kuin minä.

Se on mielenkiintoista, Nick, koska näytät myöntävän sen, että omalle näkemykselleni, jonka mukaan Raamattu tuomitsee orjuuden, on olemassa raamatulliset perusteet. Mutta samalla yrität myös vähätellä sitä sanomalla, että kolikolla on kaksi puolta; että orjuutta kannattavilla “kristityillä” oli myös raamatullisia perusteluja puolelleen. Nyt, en ole koskaan väittänyt, etteikö näin olisi. Mainitsin sen jopa videossani (ilmoitusteksti kohdassa 14:24). En koskaan väittänyt, että “orjuutta edistävällä kristillisellä liikkeellä ei ollut [raamatullista] perustaa”. Väitin vain, että sellaiselle liikkeelle ei ollut PÄTEVIÄ raamatullisia perusteita.

Kristityt ovat kiistelleet Raamatusta kahden vuosituhannen ajan. Roomalaiskatoliset uskovat, että heidän opilleen, että paavi on seurakunnan pää, on raamatullinen perusta. Protestantit uskovat, että sellaiselle opille ei ole raamatullista perustaa. Joten kumpi puoli on sitten oikeassa? En minä tiedä. En ole teologi [itseasiassa ajattelen, ettei tuolle asialle ole perustaa Raamatusta, mutta käytin kyseistä esimerkkiä Nickille vain retorisessa mielessä]. Mutta sinä ilmeisesti olet, koska tiedät vastauksen kysymykseen, kumpi puoli oli oikeassa 1800-luvun raamatullisessa orjuuskeskustelussa. Siitä huolimatta ne kristityt, jotka “väärin” ajattelivat, että Raamattu tuomitsee orjuuden, voittivat keskustelun ja poliittisen taistelun asiansa puolesta. Joten ehkä meidän pitäisi olla ainakin kiitollisia siitä, että he “tulkitsivat väärin” pyhiä kirjoituksia.

Kommenttisi muissa osissa annat sen vaikutelman kuin kristityt itse olisivat keksineet orjuuden. Lauseissasi, kuten: “Haluan yksinkertaisesti huomauttaa, että… kristityt perustivat orjuuden ja taistelivat sen säilyttämiseksi.” Kyllä, oli olemassa niitä kristittyjä, jotka puolustivat orjuutta ja käyttivät Raamatun kohtia väärin tähän tarkoitukseen. Mutta jopa Bill Maher (joka ei ole suurin kristinuskon ja Raamatun fani, kuten saatat jo tietää) sanoi YouTube lyhiksessäni, että kaikki rodut, värit ja sivilisaatiot harjoittivat orjuutta aikojen alusta lähtien. Se ei ollut yksinomainen vain kristilliselle lännelle. Joten kuinka voit sitten väittää, että “kristityt perustivat orjuuden”, vaikka se ei selvästikään ole niin?

Ja näytät myös sekoittavan kristityt ja kristityt kansat toisiinsa. Jos niin sanotut kristityt kansat tekivät jotain, se ei tarkoita, että kristityt olisivat sen myös hyväksyneet. Itse asiassa jopa Rooman paavit tuomitsivat sen 1600- ja 1700-luvuilla, samalla kun roomalaiskatoliset siirtomaavallat harjoittivat sitä, ja monet kristityt lähetyssaarnaajat, kuten piispa Las Casas ja muut, taistelivat sitä vastaan Amerikassa ja muualla siitä hetkestä lähtien, kun se perustettiin noiden kristittyjen kansojen taholta. Ja protestanttisissa maissa, kuten Englannissa ja Yhdysvalloissa, enimmäkseen evankeliset kristityt taistelivat orjuutta vastaan.

Pointtini oli yksinkertaisesti se, että tuolloin tärkein moraalinen perustelu orjuuden lakkauttamiseen tuli kristityiltä ja Pyhästä Raamatusta. Se ei tullut esimerkiksi antiikin Kreikan filosofeilta, koska Aristoteles hyväksyi sen, ja siihen aikaan (1500-1800-luvuilla) Aristoteleen oppeja käytettiin paljon enemmän kuin Raamattua sen oikeuttamiseksi. Ja ne, jotka käyttivät Raamattua oikeuttamaan orjuuden, olivat vähemmistössä, kun jopa paavit, kuten Benedictus XIV, puhuivat sitä vastaan paavin bullassaan vuodelta 1741. Suosittelisin sinulle erittäin hyvää kirjaa nimeltä 6 modernia myyttiä kristinuskosta ja länsimaisesta sivilisaatiosta Philip J. Sampsonilta (yhteiskuntatieteiden tohtori).

Se perustuu akateemiseen tietoon todellisesta historiasta, ei johonkin myyttiseen ja yksinkertaistettuun historiaan, jota he edelleen opettavat lapsille ala-asteella. Orjuus on tuon kirjan yhden luvun aiheena, ja se avasi silmäni moniin asioihin, kun luin sen noin 10 vuotta sitten. Kaikkien historiasta kiinnostuneiden tulisi lukea se, olivatpa he kristittyjä tai eivät.

Ensisijainen tehtäväni on tutkia tietysti ajan merkkejä Raamatun profeetallisesta perspektiivistä ja tehdä sen valossa erilaisia arvailuita tulevaisuudestamme. Mutta minua on kiinnostanut aina myös uusien orastavien teknologioiden seuraaminen siinä valossa miten ne tulisivat mullistamaan mahdollisesti tulevan yhteiskunnan elämän niin hyvässä kuin ehkä pahassakin mielessä. Olen sanonut usein, että näen teknologian neutraalissa valossa, asiana joka itsessään ei ole hyvää taikka pahaa, mutta jota voidaan käyttää kyllä molempiin tarkoituksiin kuten sitä onkin käytetty kautta sivilisaation historian. Teknologiaan voitaisiin soveltaa myös samaa vanhaa viisautta kuin tulesta puhuttaessa: se on hyvä renki mutta huono isäntä. Televisio- tai puhelinriippuvuus voi tuhota ihmissuhteet, mielenterveyden tai Jumala-suhteen, mutta olisi melkoisen typerää väittää etteikö nämä teknologiset keksinnöt olisi tuoneet mitään hyvää ihmiskunnalle tai edistäneet lainkaan evankeliumin asiaa.

Jos olet yhtä vanha kuin minä, tiedät kuinka nopeasti yhteiskuntamme on muuttunut siitä mitä se oli vielä 30 tai 20 vuotta aiemmin (monessa muussakin mielessä, mutta viittaan nyt lähinnä yhteiskuntamme teknologiseen muutokseen). Kovin äkkijyrkkää muutosta ei ole havaittavissa yleensä vielä kymmenessä vuodessa mutta kahdenkymmenen vuoden sisällä tapahtunut muutos on jo selvästi havaittavissa. 2010 -luvulla 90 -luvun VHS-kasetit olivat jo “vintagea” ja keräilyharvinaisuuksia. Nyt taas 2020 -luvulla meitä huvittaa vuosituhannen alun “simpukkapuhelimet”, ynnä muut kummalliset esihistorialliset muinaisesineet kuten mp3-soittimet. Moni nuoremmasta Z-sukupolvesta saattaa jo kummastella, että mitä ihmettä ihmiset tekivät 20 vuotta sitten internetillä mistä ei löytynyt YouTubea, Wikipediaa, Twitteriä, Facebookia tai Instagrammia. Tosin tuolle “TikTok -sukupolvelle” YouTubekin on jokin “boomereiden” käyttämä internetsovellus (“boomerit” on nuorison käyttämä halventava nimitys tietokoneiden kanssa kömpelöistä suurista ikäluokista).

Teknologisen kehitysnopeuden huomioon ottaen onkin siis hyvin odotettavaa, että jo tämän vuosikymmenen loppuun mennessä tai 2030 -luvun alussa, ihmiset tulevat katsomaan yhtä huvittuneena 2010 -luvun laitteita kuten kosketusnäytöllisiä älypuhelimia. Maailman voimakkaimmat teknologiafirmat kuten Microsoft, Google ja Apple ovat nimittäin sijoittaneet suuria rahasummia ei vain tekoälyn kehitykseen mutta myös niin sanottuihin lisätyn todellisuuden (AR eli augmented reality) virtuaalilaseihin, joiden uskotaan korvaavan pian kaksiulotteiset näytöt, oli ne sitten pöytätietokoneita, kannettavia tai älypuhelimien kosketusnäyttöjä. Tällaisissa laseissa puhelimen eri internetsovellukset tai muut toiminnot tulevat vain osaksi todellisen maailman ympäristöä, niin että voit katsella vaikkapa Netflixiä tai selata verkkosivuja olohuoneesi keskellä leijailevan kolmiulotteisen virtuaalitodellisuuden myötä. Tällaisten lasien kautta voit siirrellä kuvakkeita, sovelluksia tai virtuaalisia näyttöjä paikasta toiseen pelkillä käsien liikkeillä.

Voit myös sulkea todellisen ympäristön näkökentästäsi ja uppoutua kokonaan virtuaalitodellisuuden sisään. Applen juuri julkaisema Vision Pro nimittäin mahdollistaa käyttäjilleen sekä VR (virtuaalitodellisuus) että AR (lisättytodellisuus) kokemuksen ja 4K-tarkkuutta vastaavan elokuvaelämyksen missä virtuaalisen näytön voi suurentaa vaikkapa niin suureksi, että on kuin katsoisit elokuvaa elokuvateatterissa omasta olohuoneestasi. Alla sekä Applen oma esittelyvideo kuin myös lasien tuoteanalyysi YouTube kanavalta, jota olen seurannut jo useamman vuoden ajan.

Pyrin nyt välttämään liian sensaationhakuista hypetystä tai hysteeristä pelonlietsontaa mihin ihmisillä on tapana sortua uusista mullistavista teknologisista läpimurroista puhuttaessa. Vältän myös aiheen sekottamista Ilmestyskirjan lopun ajan profetioihin. Mutta on toki aina mielenkiintoista pohdiskella ja spekuloida sillä että onko vaikkapa Ilmestyskirjassa mainittu pedon kuva jollain tapaa yhteydessä tällaiseen teknologiaan. Tuleeko pedon holograafinen kuva jokaisen kotiin tämän kaltaisten AR-lasien myötä? Jos näin sitten olisikin, niin se ei tarkoita sitä että lasit itsessään olisivat jollain tapaa “saatanalliset” ja etteikö ne mahdollistaisi myös monia positiivisia käyttötarkoituksia. Itseasiassa voisimme pohdiskella vaikka kuinka paljon erilaisia positiivisia käyttötarkoituksia tai sitä kuinka radikaalisti tällainen teknologia voisi muuttaa yhteiskuntaa niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. Mutta jätän tällaisen pohdinnan jotain toista aikaa varten.

Alla vielä pari hauskaa flashbackia henkilökohtaisten tietokoneiden varhaislapsuudesta 80- ja 90 -luvuilta.

Applen Steve Jobs esittelee ensimmäisen kosketusnäytöllisen älypuhelimen vuonna 2007 historiallisessa esittelyssään:

Uusimmassa videossani kerron Britannin kuningasperheen historiallisista yhteyksistä transatlanttiseen orjakauppaan, eugeniikkaan, sen perilliseen eli transhumanismiin, ihmisvastaiseen ympristöaatteeseen, sekä laillistettuun aborttiin, ja kuinka ne kaikki kytkeytyvät toisiinsa. Alla videostani parin minuutin traileri ja 35-minuutin kokonais-dokumentti. Julkaisin erikseen videoiden suomeksi sekä englanniksi tekstitetyt versiot.