Viimeisimmässä YouTube videossani käsittelin hieman orjuutta ja lainasin siihen mm. sekulaarin historioitsija Tom Hollandin haastattelua missä hän kertoi orjuuden lakanneen länsimaista ja ympäri maailmaa pääosin kristittyjen ansiosta. Julkaisin videosta myös YouTube lyhiksen (YouTube short) ja siihen pari ateistia (tai niin päättelisin) intoutui kommentoimaan. Yksi myönsi, että orjuuden vastustajat olivat kristittyjä, mutta samalla hän väitti orjuuden puolustajien olleen sitä yhtälaisesti ja että tällä jälkimmäisellä joukolla olisi ollut enemmän tukea Raamatusta heidän orjuutta puolustaville kannanotoillensa. Molemmat kommentoijat toistivat ateistien vanhaa suosikkiväittämää siitä, ettei Raamattu olisi ainoastaan neutraali orjuuden suhteen vaan tukee sitä kohdissa kuten 3. Moos. 25:44-46.

Kyseiset jakeet kertovat meille seuraavaa:

Mutta orjasi ja orjattaresi, jotka hankit itsellesi, ostakaa kansoista, jotka asuvat teidän ympärillänne. Tahi ostakaa ne teidän luonanne asuvien loisten lapsista ja heidän sukulaisistaan, jotka ovat teidän luonanne ja jotka ovat heille syntyneet teidän maassanne; ja ne olkoot teidän perintöomaisuuttanne. Ja jättäkää ne jälkeenne perinnöksi lapsillenne, pysyväksi perintöomaisuudeksi; niitä saatte pitää ainaisesti orjinanne. Mutta veljistänne, israelilaisista, älä ketään kovuudella hallitse. 

Eihän tämä äkkiseltään luettuna kovin hyvältä ja moraaliselta kuulosta. Ateistit kuitenkin joutuvat sivuuttamaan lukuisat muut kohdat Toorassa eli Mooseksen kirjoissa, joissa israeliaisia ohjeistetaan tarkemmin siitä kuinka heidän tuli kohdella maassa asuvia muukalaisia ja orjia. Panen pari vastaustani, jotka lähetin noille kahdelle ateistille aiheeseen liittyen:

Hei, toivon, että katsot videoni kokonaisuudessaan Salem1692, koska tällaisten videoiden editoiminen vie paljon aikaa (ja myös rahaa). Tein lyhytvideon vain porttina pidempään videoon. Se kuinka kristinusko lopetti orjuuden oli vain yksi sivuaihe videossani. Joten videoni tarkoitus ei ollut tehdä jotain järjestelmällistä kristinuskon puolustusta. Mutta lainasin siinä mm. historioitsija Tom Hollandia, joka on kanssani samaa mieltä tässä kysymyksessä. Eikä hän ole edes joku kristitty apologeetti, vaan sekulaari historioitsija, joka tietää, että orjuus päättyi kristittyjen työn ansiosta. Ja kristityt vastustivat sitä, koska he näkivät pohjimmiltaan sen Jumalan tahdon vastaisena pitää orjia. Tässä on videoni hetkestä, johon lyhikseni päättyy ja pian sen jälkeen näet tuon Tom Hollandin haastattelun.

https://youtu.be/qQW_gAOL1zo?t=440…

Mutta luulen, että teet nyt perustavanlaatuisen virheen, kun et erota vanhaa Mooseksen liittoa uudesta liitosta Jeesuksessa Kristuksessa. Yleensä kristityt ymmärtävät, että Mooseksen liitto oli tarkoitettu juutalaisille ja että Jeesuksessa Kristuksessa on uusi parempi liitto. Joten kristityt eivät voi lainata joitain Tooran kohtia oikeuttaakseen orjuutta uudessa liitossa. Toiseksi on myös väärin olettaa, että Jumala salli israelilaisten sortaa muukalaisia. Koska monissa kohdissa se oli nimenomaisesti kielletty israelilaisilta. Voin lainata muutaman kohdan väitteeni tueksi:

Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina [ja orjina] Egyptin maassa. (2Moos. 23:9)

Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:33)

Edomilaista älä inhoa, sillä hän on sinun veljesi. Älä inhoa egyptiläistä, sillä sinä olet asunut muukalaisena hänen maassaan. (5. Moos. 23:7)

Mitä tulee orjuuteen muinaisessa Israelissa, kyse oli enemmän velkaorjuudesta, koska myös ulkomaalaiset orjat kykenivät tulemaan herroiksi aikaisempien heprealaisten omistajiensa yläpuolelle, jos näistä ulkomaisista orjista tuli rikkaita ja israelilaisista köyhiä. (3. Moos. 25:47) ja siinä yhteiskunnassa oli molempia, heprealaisia orjia sekä ulkomaalaisia orjia. Jos orja pakeni isäntänsä luota, häntä ei saanut palauttaa isännän luo, mutta hän oli vapaa mies pakenemisensa jälkeen (5. Moos. 23:15-16). Jos isäntä pahoinpiteli orjaansa fyysisesti, hänen tuli vapauttamaan orjansa. (2Moos. 21:26-27). Jos taas isäntä tappoi orjansa, orjanomistaja sai rangaistuksen (jae 20).

Mutta pointti on, että nämä ohjeet annettiin Vanhan liiton juutalaisille. Jeesuksen Kristuksen uudessa liitossa tärkein kristityille annettu käsky oli rakastaa toinen toisiamme ja nähdä heidät tasa-arvoisina, olivatpa he juutalaisia tai pakanoita, miehiä naisista, orjia tai vapaita. (Joh. 13:34, Gal. 3:28). Eikä vain rakasta heitä, vaan myös niitä, jotka ovat vihollisammme ja jotka vainoavat meitä (Matt. 5:44).

1700-1800-lukujen abolitionistit olivat kristittyjä, koska he ymmärsivät Pyhän Raamatun keskeisen opin, jonka mukaan kaikki miehet ja naiset kaikista kansoista ja heimoista luotiin Jumalan kuviksi ja olivat siten yhdenvertaisia Jumalansa edessä. Koko käsitys kaikkien ihmisten luonnollisista oikeuksista (eli ihmisoikeuksista), syntyi 1600-luvun kristittyjen teologien ja filosofien kirjoituksista.

Jeesus Kristus itse kärsi orjan rangaistuksen, koska ristiinnaulitseminen oli rangaistus, jota käytettiin yleisimmin roomalaisille orjille, jotka pakenivat isäntiensä luota. Ja koko Vanha testamentti on tarina kansasta, jotka olivat entisiä orjia, ja jotka Jumala vapautti orjuudestaan ja toi heidät luvattuun maahansa.

Ja kuten Jeesus sanoi itsestään: Minut on voideltu “julistamaan evankeliumia köyhille… saarnaamaan vangituille vapautusta… päästämään sorretut vapauteen.” (Luuk. 4:18) Ja Kristuksen ruumiina (kuten kristillinen seurakunta tunnetaan Uudessa testamentissa) kristityt olivat velvollisia saarnaamaan tätä samaa sanomaa maailmalle. Sen tähden niin kutsuttu “sosiaalinen evankeliumi” on aina ollut osa seurakunnan hyvää uutista tälle maailmalle. Eikä vain saarnata sitä, vaan uhrata jopa oman henkemme (kuten Jeesus itse teki) puolustaaksemme niitä, jotka ovat heikkoja ja voimattomia.

Seuraava pidempi kommenttini oli suunnattu Nick-nimiselle miehelle, joka myönsi orjuuden vastustajien olleen kristittyjä, mutta joka yritti samalla vähätellä sen raamatullista tai historiallista merkitystä:

Kiitos vastauksesta. En halunnut sinun tuntevan, että laittaisin sanoja suuhusi, joten olen pahoillani, jos sinusta tuntui siltä. Viittasin vain lauseisiisi, kuten “orjuutta kannattavilla kristityillä oli tiettyjä raamatunpaikkoja puolellaan, mutta abolitionistikristityillä ei ollut.” Joten annoit sen vaikutelman, että orjuutta vastustavilla kristityillä ei ollut mitään raamatullista perustetta uskolleen, että Raamattu tuomitsee orjuuden syntiseksi ja pahaksi. Mutta nyt sanot, että et väittänyt, etteikö orjuutta vastustavilla kristityillä olisi ollut raamatullisia perusteita uskolleen.

Joten jos ymmärrän argumentteisi oikein, tarkoitat, että orjuutta kannattavalla puolella oli erityisiä Raamatun kohtia tukemaan näkemyksiään, kun taas orjuutta vastustavalla puolella oli vain joitain “yleisiä” raamatullisia perusteluja heidän näkemyksensä tueksi? Niinkö? En ihan tiedä mitä tarkoitat “yleisillä” perusteilla ja miksi ne olisivat virheellinen raamatullinen perustelu tuomita orjuus, mutta jätetään se asia nyt sivuun.

“Olen vain yksinkertaisesti osoittamassa sinulle sen, että minusta näyttää siltä, ​​että orjuutta kannattavilla kristityillä oli tiettyjä raamatunkohtia heidän puolellaan, ja abolitionistikristityillä ei ollut. Asia, jonka näytät sivuuttavan toistuvasti.” Ei, en sivuuttanut tätä vastalausetta. Kehotin sinua vain lukemaan vastaukseni toiselle kommentoijalle, Salem1692:lle, koska en halua toistaa itseäni. Vastauksessani hänelle selitin, miksi sinä ja hän ymmärrätte väärin Tooran kohdat, joihin viittasit myös viimeisessä kommentissasi.

Ja sitten kerroin, että vaikka hän olisikin oikeassa siinä, että Mooses hyväksyi orjuuden (ja olen itse ensimmäisenä myöntämässä, että hän hyväksyi, vaikka tuo orjuusjärjestelmä muinaisessa Israelissa oli enemminkin nykyisen velkaorjuuden kaltainen järjestelmä), se ei olisi pätevä raamatullinen oikeutus perustaa tai ylläpitää orjuutta nykyaikana, koska jopa maallikko kristitty voi ymmärtää sen, että vanha Mooseksen liitto entisaikojen Israelille mitätöitiin ja korvattiin Jeesuksen Kristuksen uudella liitolla. Ja sitten sanoin myös tälle toiselle kommentoijalle, Salem1692:lle, miksi henkilökohtaisesti ajattelen, että Raamattu tuomitsee orjuuden ja miksi ne kristityt, jotka vastustivat sitä 1700- ja 1800-luvuilla, tulivat tässä asiassa samaan johtopäätökseen kuin minä.

Se on mielenkiintoista, Nick, koska näytät myöntävän sen, että omalle näkemykselleni, jonka mukaan Raamattu tuomitsee orjuuden, on olemassa raamatulliset perusteet. Mutta samalla yrität myös vähätellä sitä sanomalla, että kolikolla on kaksi puolta; että orjuutta kannattavilla “kristityillä” oli myös raamatullisia perusteluja puolelleen. Nyt, en ole koskaan väittänyt, etteikö näin olisi. Mainitsin sen jopa videossani (ilmoitusteksti kohdassa 14:24). En koskaan väittänyt, että “orjuutta edistävällä kristillisellä liikkeellä ei ollut [raamatullista] perustaa”. Väitin vain, että sellaiselle liikkeelle ei ollut PÄTEVIÄ raamatullisia perusteita.

Kristityt ovat kiistelleet Raamatusta kahden vuosituhannen ajan. Roomalaiskatoliset uskovat, että heidän opilleen, että paavi on seurakunnan pää, on raamatullinen perusta. Protestantit uskovat, että sellaiselle opille ei ole raamatullista perustaa. Joten kumpi puoli on sitten oikeassa? En minä tiedä. En ole teologi [itseasiassa ajattelen, ettei tuolle asialle ole perustaa Raamatusta, mutta käytin kyseistä esimerkkiä Nickille vain retorisessa mielessä]. Mutta sinä ilmeisesti olet, koska tiedät vastauksen kysymykseen, kumpi puoli oli oikeassa 1800-luvun raamatullisessa orjuuskeskustelussa. Siitä huolimatta ne kristityt, jotka “väärin” ajattelivat, että Raamattu tuomitsee orjuuden, voittivat keskustelun ja poliittisen taistelun asiansa puolesta. Joten ehkä meidän pitäisi olla ainakin kiitollisia siitä, että he “tulkitsivat väärin” pyhiä kirjoituksia.

Kommenttisi muissa osissa annat sen vaikutelman kuin kristityt itse olisivat keksineet orjuuden. Lauseissasi, kuten: “Haluan yksinkertaisesti huomauttaa, että… kristityt perustivat orjuuden ja taistelivat sen säilyttämiseksi.” Kyllä, oli olemassa niitä kristittyjä, jotka puolustivat orjuutta ja käyttivät Raamatun kohtia väärin tähän tarkoitukseen. Mutta jopa Bill Maher (joka ei ole suurin kristinuskon ja Raamatun fani, kuten saatat jo tietää) sanoi YouTube lyhiksessäni, että kaikki rodut, värit ja sivilisaatiot harjoittivat orjuutta aikojen alusta lähtien. Se ei ollut yksinomainen vain kristilliselle lännelle. Joten kuinka voit sitten väittää, että “kristityt perustivat orjuuden”, vaikka se ei selvästikään ole niin?

Ja näytät myös sekoittavan kristityt ja kristityt kansat toisiinsa. Jos niin sanotut kristityt kansat tekivät jotain, se ei tarkoita, että kristityt olisivat sen myös hyväksyneet. Itse asiassa jopa Rooman paavit tuomitsivat sen 1600- ja 1700-luvuilla, samalla kun roomalaiskatoliset siirtomaavallat harjoittivat sitä, ja monet kristityt lähetyssaarnaajat, kuten piispa Las Casas ja muut, taistelivat sitä vastaan Amerikassa ja muualla siitä hetkestä lähtien, kun se perustettiin noiden kristittyjen kansojen taholta. Ja protestanttisissa maissa, kuten Englannissa ja Yhdysvalloissa, enimmäkseen evankeliset kristityt taistelivat orjuutta vastaan.

Pointtini oli yksinkertaisesti se, että tuolloin tärkein moraalinen perustelu orjuuden lakkauttamiseen tuli kristityiltä ja Pyhästä Raamatusta. Se ei tullut esimerkiksi antiikin Kreikan filosofeilta, koska Aristoteles hyväksyi sen, ja siihen aikaan (1500-1800-luvuilla) Aristoteleen oppeja käytettiin paljon enemmän kuin Raamattua sen oikeuttamiseksi. Ja ne, jotka käyttivät Raamattua oikeuttamaan orjuuden, olivat vähemmistössä, kun jopa paavit, kuten Benedictus XIV, puhuivat sitä vastaan paavin bullassaan vuodelta 1741. Suosittelisin sinulle erittäin hyvää kirjaa nimeltä 6 modernia myyttiä kristinuskosta ja länsimaisesta sivilisaatiosta Philip J. Sampsonilta (yhteiskuntatieteiden tohtori).

Se perustuu akateemiseen tietoon todellisesta historiasta, ei johonkin myyttiseen ja yksinkertaistettuun historiaan, jota he edelleen opettavat lapsille ala-asteella. Orjuus on tuon kirjan yhden luvun aiheena, ja se avasi silmäni moniin asioihin, kun luin sen noin 10 vuotta sitten. Kaikkien historiasta kiinnostuneiden tulisi lukea se, olivatpa he kristittyjä tai eivät.