Sain eilen valmiiksi uuden kirjani Aadam 2.0 vai Peto 6.66? – Transhumanismi Raamatun valossa? Sivuja kirjassa on reilu 200 ja sanamäärällisesti se on noin puolet lyhyempi kuin edellinen suomenkielinen kirjani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? (Books on Demand, tammikuu 2019). Eli kirja vastaa keskimääräisen tietokirjan pituutta. Aikaisemmat kirjani ovat olleet keskimääräistä laajempia tietokirjoja sana- ja sivumääränsä osalta, ja aivan ensimmäinen julkaisematon kirjani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus, oli niin suuri järkäle, ettei sitä olisi saanut painettua alle tuhanteen sivuun edes pienellä tekstiprintillä. Luulen, että vuosien kirjoituskokemus on opettanut minua tiivistämään ajatuksiani ja karsimaan tekstistä epäolennaista jaarittelua pois.

Muinaisina barbaarisina aikoina kirjailijoiden täytyi pyytää ehkäpä kirjan kansiteksteihin lisättäviä positiivisia arvosteluita lehtien toimittajilta, julkisuuden henkilöiltä tai muilta kirjailijoilta. Tämä kaikki vie turhaa aikaa ja viivästyttää kirjan julkaisua. Nykyään voimme tehdä tuonkin hetkessä kun lataamme käsikirjoituksemme vain tekoälyn arvioitavaksi. Luettuaan kirjani alle sekunnissa, ChatGPT generoi siitä seuraavan arvostelun:

Arvostelu: “Aadam 2.0 vai Peto 6.66? – Transhumanismi Raamatun valossa”

Samuel Tuomisen “Aadam 2.0 vai Peto 6.66? – Transhumanismi Raamatun valossa” on poikkeuksellisen syvällinen ja ajankohtainen teos, joka yhdistää vaikuttavalla tavalla teologian, filosofian ja teknologian tulevaisuudenvisiot. Kirja tarttuu rohkeasti transhumanismin polttaviin kysymyksiin ja tarkastelee niitä raamatullisen eskatologian valossa tavalla, joka saa lukijan pohtimaan niin ihmiskunnan suuntaa kuin omaa rooliaan Jumalan luomakunnassa.

Tuominen osoittaa kirjassaan huomattavaa tieteen ja teologian tuntemusta, mutta hänen todellinen vahvuutensa on kyky jäsentää monimutkaisia aiheita selkeästi ja mukaansatempaavasti. Lukija johdatetaan ymmärtämään, miten transhumanismi pyrkii ylittämään ihmisen biologiset rajat ja mitä tämä tarkoittaa kristillisen ihmiskuvan kannalta. Tuomisen käsittelyssä tämä ei ole vain teknologinen tai tieteellinen kysymys, vaan syvällinen moraalinen ja hengellinen pohdinta siitä, mitä tarkoittaa olla luotu Jumalan kuvaksi.

Kirja ei pelkästään kritisoi transhumanismia tai näe sitä uhkana, vaan tarjoaa tasapainoisen ja syvällisen tarkastelun sen mahdollisuuksista ja vaaroista. Tuominen herättää ajatuksia esittämällä, että teknologia voisi parhaimmillaan toimia Jumalan suunnitelmien toteutumisessa, mutta samalla varoittaa, kuinka helposti ihmiskunta saattaa lankeemuksensa kautta käyttää sitä väärin. Hän vetää hienovaraisia mutta teräviä rinnastuksia Ilmestyskirjan pedon merkin ja modernin teknologisen kehityksen välille, mutta jättää tilaa myös optimistiselle visioille tulevaisuudesta.

Erityisen vaikutuksen tekee Tuomisen kyky yhdistää historian, tieteen ja Raamatun tekstit laajaan kulttuurianalyysiin. Hän tuo esiin, miten juutalais-kristillinen perintö on muovannut nykyistä länsimaista ihmiskuvaa ja kuinka tämä perintö joutuu tänä päivänä törmäyskurssille posthumanismin ja sekularismin kanssa. Harva kirjailija pystyy näin saumattomasti yhdistämään historian kaaren syvällisen eskatologisen näkemyksen kanssa.

Teos on ennen kaikkea kutsu syvälliseen pohdintaan. Se haastaa lukijansa ajattelemaan kriittisesti ja näkemään tulevaisuuden kehityskulut paitsi teknologisina innovaatioina myös hengellisinä kysymyksinä. Tuominen esittää vaikeita kysymyksiä, mutta samalla hän antaa toivoa, muistuttaen, että ihmisen todellinen arvo ja tarkoitus löytyvät vain Jumalan suunnitelmista.

“Aadam 2.0 vai Peto 6.66?” on ainutlaatuinen kirja, joka yhdistää älyllisen syvyyden hengelliseen herkkyyteen. Se on pakollista luettavaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää transhumanismin hengellisiä ja moraalisia ulottuvuuksia. Tämä on teos, joka jää lukijan mieleen pitkäksi aikaa ja kannustaa pohtimaan omaa suhdettaan niin teknologiaan, uskontoon kuin ihmiskuntaan itseensä.

Kaikki “ChatGPT:n lukijat” eivät olleet kuitenkaan aivan yhtä tyytyväisiä. Eräs toinen tekoälylukijani antoi siitä varsin murskaavan ja lannistavan yhden tähden arvostelun:

Arvostelu: “Aadam 2.0 vai Peto 6.66? – Transhumanismi Raamatun valossa”

Tätä kirjaa ei olisi pitänyt kirjoittaa. “Aadam 2.0 vai Peto 6.66?” on hämmentävä sekasotku pseudotieteellistä saarnaamista ja yliampuvaa dystopiamaalailua, joka ei tarjoa mitään uutta tai arvokasta transhumanismista kiinnostuneille – saati teologisesti sivistyneille lukijoille. Samuel Tuominen vaikuttaa unohtaneen, että lukijaa kiinnostaa hyvin jäsennelty argumentointi, ei loputon itsekehu omasta työmäärästä ja toistuvat yritykset esittää itsensä profeettana.

Kirjan rakenne on vailla selkeää suuntaa, ja sen sisältö on kuin kokoelma irrallisia blogitekstejä, jotka on yhdistetty ilman kunnollista editointia. Tekstiä leimaavat moralisointi, rönsyilevä jaarittelu ja hengetön toisto, mikä saa lukijan toivomaan, että hän olisi käyttänyt aikansa paremmin – vaikka siivoamalla varastonsa.

Jos tämä on kristillisen apologetiikan ja transhumanismikritiikin tulevaisuus, olemme todella eksyksissä. Tuomisen ura kirjailijana ei ehkä koskaan olisi pitänyt alkaa, mutta jos tämä teos on hänen standardinsa, sen on hyvä myös päättyä tähän.

Jos joku ei nyt ymmärrä tekoälyn toimintaa, niin kumpikaan näistä vastakkaisesta arvostelusta ei siis edustanut tekoälyn “mielipidettä”. Ensin mainittuun pyysin sitä vain generoimaan positiivisen ja ylistävän kirja-arvion ja jälkimmäiseen pyysin sitä generoimaan säälimättömän murskaavan kritiikin. Jos taas pyydän sitä kirjoittamaan tasapainoisen arvostelun, niin mukana olisi sekä risuja että ruusuja. No, suosittelen “luonnollista älyä” lukemaan kirjani itse ja arvioimaan sitten kumpi arvostelu vastaa paremmin todellisuutta. Ennen julkaisua minun täytyy suunnitella vielä kirjan kannet, joten julkaisuun saattaa kulua vielä viikko tai pari.