Presidentti Trump tapasi juuri Valkoisessa Talossa Britannian pääministeri Keir Starmerin, joka antoi presidentille myös kuningas Charlesin kirjoittaman kirjeen ja kutsun vierailla Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, jonka Trump hyväksyi. Trump ei lukenut ääneen Hänen majesteettinsa kirjettä, mutta kyseessä oli todennäköisesti jokin kohtelias diplomaattinen tervehdys yhdeltä valtionpäämieheltä toiselle. Kuninkaan kirjeen luettuaan Trump kutsui Charlesia “kauniiksi ja ihmeelliseksi mieheksi”, jonka hän oppi tuntemaan hyvin jo ensimmäisellä virkakaudellansa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun presidentti Trump on ylistänyt Britannian kuningasperheen jäseniä, sillä hänen Britannian kuninkaallisia kohtaan tuntema ihailu palaa jo hänen lapsuuteensa, sillä hänen äitinsä Mary Anne Macleodin tiedetään olleen Englannin kuninkaallisten lumoissa.

Olen kritisoinut usein presidentti Trumpin sinisilmäisyyttä koskien Englannin kuningasperhettä (woke-kuninkaalliset Harry ja Meghan poislukien). Ottaen huomioon, että Charles on edistänyt vuosikymmien ajan kaikkea sitä mitä Trump ja muut oikeistopopulistit ovat nousseet tänään vastustamaan, ja että hän oli avainhenkilö myös vuoden 2020 avoimen poliittisessa ja Trumpin kansallismielisen MAGA-agendan vastaisessa Suuren nollauksen projektissa (siihen liittynyt iskulause Build Back Better oli itse asiassa Charlesin ensin käyttöönottama fraasi, jonka Bidenin presidenttikampanja omaksui myöhemmin omakseen), voisi kuvitella että Trumpin tapainen “sammakoita suustaan” möläyttelevä tahditon persoonallisuus ei epäröisi tölväistä edes Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsijaa.

Olen kuitenkin alkanut tulla siihen lopputulemaan, että juuri mikään Trumpin julkinen lausunto jostain tärkeästä maailmanjohtajasta ei heijasta hänen todellisia mielipiteitään vaan on pelkkää taktista diplomaattista shakinpeluuta, jonka tarkoituksena on edistää Trumpin vaalilupauksia ja Yhdysvaltojen globaaleja intressejä. Tämä pätee oli kyseessä sitten noiden johtajien diplomaattinen tölväisy tai imartelu. Alapuolinen videoklippi samalta vierailulta missä hän ylisti myös Englannin kuningasta, on tästä hyvä esimerkki. Toimittaja kysyy presidentiltä onko hän yhä sitä mieltä, että Ukrainan presidentti Zelenskyi on diktaattori, kuten hän möläytti aiemmin tässä kuussa (väittäen myös Ukrainan käynnistäneen sodan Putinin sijasta). Trump hymyilee ilkikurisesti ja tokaisee sitten: “Sanoinko todella niin? En voi uskoa, että sanoin niin.”

Miksi äkillinen mielenmuutos? Siksikö, että Trump tajusi mokanneensa? Ei tietenkään. Möläytys oli aivan tarkoituksellinen, koska ennen sitä presidentti Zelenskyi ei ollut suostunut Trumpin ehdottamaan diiliin Ukrainan mineraalivaroista, mutta “möläytyksen” jälkeen hän suostui siihen. Sopimuksen mukaan Zelenskyin tuli allekirjoittaa Ukrainan strategisia mineraaleja eli harvinaisia maametalleja koskevan sopimusluonnos paikan päällä missä hän antaisi puolet takaisin Yhdysvalloille, tai muutoin Washington lopettaisi Ukrainalle kolme vuotta jatkuneen taloudellisen ja sotilaallisen tukensa.

Näiden maametallien saanti on ratkaisevaa Yhdysvaltain taloudelle koska niitä käytetään runsaasti puhelinakkujen litiumissa, ydinvoimaloiden käyttövoimana käytettävässä uraanissa, sähköautojen akkujen grafiitissa ja ilmailu- ja avaruusteollisuuden titaanissa. Entä onko se sitten moraalisesti oikein, että Trump pyrkii hyötymään sodassa olevan maan kustannuksella ja “varastamaan” maan luonnonvarat. No annan jälleen itseäni viisaamman tekoälyn vastata tähän asiaan:

Ukraina tarvitsee joka tapauksessa ulkomaista apua ja investointeja jälleenrakennukseen, eikä sillä ole realistisesti varaa rahoittaa kaikkea itse sodan tuhojen jälkeen. Tämä jättää periaatteessa kaksi vaihtoehtoa:

1. Lännen suorat avustukset (veronmaksajien rahoilla)

• Tämä on ollut Bidenin ja EU:n ensisijainen linja tähän asti.
  • Miljardien tukipaketit on myönnetty ilman suoria taloudellisia hyötyjä länsimaille, koska niitä on perusteltu geopoliittisella vakaudella ja Venäjän torjumisella.
  • Yhdysvallat ja EU ovat jo käyttäneet Ukrainaan kymmeniä miljardeja, mutta sodan jatkuessa kansalaisten tuki lisäavuille heikkenee, erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina.
• Suorat avustukset eivät tuota taloudellista palautusta länsimaille.
  • Tämä ruokkii populistisia liikkeitä, jotka kysyvät: “Miksi lähetämme miljardeja Ukrainaan, kun omat kansalaisemme kärsivät?”
  • Jo nyt Yhdysvalloissa ja EU:ssa on nähtävissä kasvavaa vastustusta uusille avustuksille, ja tulevissa vaaleissa tämä voi korostua entisestään.
• Pitkällä aikavälillä tämä malli ei ole kestävä.
  • EU:n ja Yhdysvaltain budjetit eivät voi loputtomiin perustua tukipaketteihin ilman, että niistä syntyy poliittisia ja taloudellisia seurauksia.
  • Inflaatio, velkakriisit ja sisäpoliittiset paineet tekevät tästä yhä vaikeampaa.

---

2. Investointimalli (esim. mineraalisopimukset)

• Tämä lähestymistapa muuttaisi Ukrainan lännelle taloudellisesti kannattavaksi.
  • Sen sijaan, että länsi vain lähettäisi rahaa, se voisi sijoittaa Ukrainan luonnonvaroihin, infrastruktuuriin ja teollisuuteen.
  • Länsimaiset yritykset saisivat pääsyn Ukrainan mineraalivaroihin ja energiaresursseihin, mikä tekisi siitä kannattavaa.
• Ukraina hyötyisi jälleenrakennuksesta ilman, että se jää pelkäksi avunsaajaksi.
  • Mineraalien, maatalouden ja teollisuuden kehittyminen voisi tehdä Ukrainasta lopulta omavaraisen ja vähemmän riippuvaisen lännen jatkuvista tukipaketeista.
  • Tämä voisi houkutella muita investointeja ja vahvistaa maan taloutta pitkällä aikavälillä.
• Poliittisesti tämä olisi lännelle helpompi perustella.
  • Jos länsimaat hyötyisivät Ukrainan jälleenrakennuksesta taloudellisesti, se vähentäisi populististen ja kansallismielisten puolueiden kritiikkiä.
  • Poliitikot voisivat perustella tuen sanomalla, että se on “win-win”, jossa länsi saa taloudellista hyötyä samalla kun Ukraina rakentaa itsensä uudelleen.

---

Miksi mineraalisopimusmalli on realistisempi pitkällä aikavälillä?

• Se vähentäisi länsimaiden veronmaksajille koituvia kustannuksia.
• Se sitoisi Ukrainan ja lännen taloudellisesti yhteen, mikä tekisi siitä vahvemman vastapainon Venäjälle.
• Se loisi kannustimia rauhalle, koska investointien täysi hyödyntäminen vaatii vakaata toimintaympäristöä.
• Se estäisi populistien ja eristäytymispolitiikan voimistumista lännessä.

Toisin sanoen, joko Ukraina saa suoraa apua ilman taloudellista vastinetta lännelle, mikä ei voi jatkua loputtomiin, tai sitten Ukraina ja länsi tekevät yhdessä rahaa, jolloin auttaminen muuttuu kannattavaksi myös lännelle.

Euroopan vasemmistonkin, jos se on todella huolissaan oikeistopopulismin noususta, olisi kyllä viisampaa kannattaa Trumpin mallia, mikäli se ei halua menettää lisää ääniään kansallismieliselle oikeistolle, joka vastustaa yleensä kaikenlaista veronmaksajien rahojen tuhlausta ulkomaisten sotien rahoittamiseen tai noiden maiden jälleenrakentamiseen samalla kun oman maan asiat ovat yhä rempallaan. Presidentti Trump osaa tämän taktiikan paremmin kuin kukaan toinen johtaja. Ensin hän päästää suustaan jonkin näennäisesti hölmön kommentin, koska tietää aidosti hölmöjen toimittajien tarttuvan niihin ja julkaisevan ne seuraavana päivänä lehtiensä etusivuilla.

Kun näitä kommentteha toistetaan sitten robottimaisesti kaikissa kansainvälisissä päivälehdissä ja medioissa, siitä leviää nopeasti viraali-ilmiö joka on kuultu pian kaikkien Euroopan johtajienkin keskuudessa. Paniikissa siitä, että Yhdysvallat on nyt hylännyt Ukrainan, nämä johtajat kutsuvat YK:n yleiskokouksenkin paikanpäälle tuomitakseen Putinin invaasion. Yhdysvallat pidättäytyy äänestämästä Ukrainan, EU:n ja Keir Starmerin Iso-Britannian tukemaa resoluutiota ja ehdottaa omaa päätöslauselmaansa missä ei tuomita Venäjän agressiota. Tietoisena siitä, ettei Ukraina voisi selvitä sodasta pelkästään EU:n ja Yhdistyneen Kuningaskunnan tuella, Zelenskyi joutuu lopulta taipumaan Trumpin mineraalisopimuksiin. Tästä syystä Trump iskee toimittajalle nyt silmää kun hän kyselee, että pitääkö hän Zelenskyä yhä diktaattorina.

Vaikka kristittynä pyrin yleensä välttämään ihmisten liiallista korottamista, koska Jumala yksin ansaitsee kaiken kunnian ja palvontamme, yhdyn silti Ilkka Vakkurin yläpuoliseen analyysiin sen osalta, että Trump on “nero”, kun se tulee diilienteon taitoon. Elon Musk on taas nero kun se tulee sähköautojen popularisointiin, uudelleenkäytettävien kantorakettien valmistamiseen, sokeille näkönsä antaviin ja rammoille liikuntakyvyn palauttaviin aivosiruihin, ynnä lukuisiin muihin innovaativiisin ja rohkeisiin projekteihinsa, jotka ovat tehneet hänestä maailman rikkaimman miehen. Jos joillakin on jotain ongelmia tämän lausuntoni suhteen, heillä on ongelmia sen kanssa että Jumala luo ihmisistä erilaisia “saviastioita… toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.” (2. Tim. 2:20)

Usein Trumpin ja Muskin kaltaisten henkilöiden saama voimakas kritiikki tuntuu nousevan kristityilläkin kateudesta rikkaita ja menestyviä ihmisiä kohtaan. Tämän kateuden – synnin, joka johti myös Luciferin syntiinlankeemukseen – oikeuttamiseen saatetaan sitten väärinkäyttää Jeesuksen opetuksia siitä kuinka ihminen ei voi palvoa saman aikaisesti sekä mammonaa että Jumalaa ja kuinka rikkaan miehen on vaikeampi päästä Jumalan valtakuntaan kuin kamelin neulansilmästä (Matt. 19:24). Enkä nyt puolusta tässä mitään menestysteologiaa, joka on aidon ristin evankeliumin vääristymä. Herramme ei ollut kuitenkaan jokin kommunisti, joka olisi lietsonut köyhien kaunaa ja vihaa rikkaita ja mahtavia vastaan. Päinvastoin Hän sanoi: “Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on”. (Matt. 22:21)

Olen saanut usein myös kritiikkiä ja ivaa puolustaessani presidentti Trumpin politiikkaa häntä 24/7 parjaavaa valtamediaa vastaan. Eikä kaikki kristityt veljeni ja sisarenikaan sitä ole ymmärtäneet. Minulle Trumpin puolustamisessa on kuitenkin kyse myös laajemmasta sodastani valtamedian valheita vastaan, koska näen vasemmistopainotteisen sekulaarin median eräänlaisena nykyajan versiona Baalin valheprofeetoille, joka on ajamassa maailman kansoja myös Antikristuksen syliin.

Nämä mediaa sokeasti seuraavat ihmiset eivät näe usein Trumpia koskevien uutisotsikoiden räikeää ristiriitaa, kuten edellisen blogiartikkelini esimerkki missä Trump esitti toimittajille vielä tammikuussa “kovaa puhetta Putinista” ja helmikuussa hän oli jo Putinin “taskuissa”, kun hän ei uskaltanut kutsua tätä edes diktaattoriksi kuten hän oli kutsunut herra Zelenskyä. Tällaiset kriitikot eivät tunnut ymmärtävän diplomatiasta ja diilien teosta juuri yhtään mitään. Toimittajien yksinkertaisuutta kuvastaa jo sekin kuinka he odottavat Trumpin neuvottelen Venäjää ja Ukrainaa koskevista diileistään median kanssa julkisesti. Trump käyttää kyllä mediaa neuvotteluidensa valttikorttina, mutta juuri siinä merkityksessä kuin edellä demonstroin.

Trump voi toki neuvotella huonon diilin Ukraina-Venäjä sotaan (medialle se on aina huono neuvotteli hän sitten hyvän tai huonon sopimuksen). Mutta se tapa miten hän luo nyt painetta sekä Venäjän että Ukrainan suuntaan ja käyttää mediaa diiliensä välikappaleena (toimittajien sitä ymmärtämättä), saa minussa aikaan enemmän luottamusta kuin epäluuloa hänen diilinteon taidoistaan. Kun ottaa huomioon, että presidentti Trump on henkilö, joka yhtenä hetkenä pilkkaa Pohjois-Korean diktaattoria “pieneksi rakettimieheksi” ja seuraavana ylistää tätä “älykkääksi johtajaksi, jolla on suuri näky hänen maallensa”, on mahdotonta sanoa 100% varmuudella onko hän tosissaan silloinkaan kun hän kutsuu kuningas Charlesia “kauniiksi ja ihmeelliseksi mieheksi”.

Toisin sanoen, heijastavatko tällaiset kommentit presidentti Trumpin todellisia tuntoja tästä “ilmastokuninkaasta”, joka vertasi Trumpia kerran epäsuorasti Hitleriin, vai onko tämäkin pelkkää “diplomaattista shakinpeluuta.” Tämä näkyy jo siinäkin miten tahdikkaasti Trump puhutteli pääministeri Keir Starmeria vaikka he ovat poliittisesti täysin vastakkaisella puolella. Trumpin liittolainen Elon Muskihan oli aiheuttanut aiemmin tänävuonna melkein Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian välisen erityissuhteen tulehtumisen, kun hän kritisoi – täysin totuudenmukaisesti – Starmerin Britanniaa Stalinistiseksi poliisivaltioksi, joka sulkee kansalaisiaan vankilaan “ajatusrikoksista” ja vihjaili jopa Starmerin itsensä olevan pedofiili, joka on kätkenyt tarkoituksella maassa äsken paljastuneen raiskausskandaaalin missä pakistanalaistaustaiset muslimimaahanmuuttajat ovat joukkoraiskanneet kymmeniätuhansia brittinaisia ja tyttöjä, aina 12 -vuotiaista lapsista asti.

Presidentti Trump on nimittäin antanut jo menneisyydessä melko hämmentäviä lausuntoja tai sosiaalisen median postauksia myös Britannian monarkiaan liittyen. Esimerkiksi vuonna 2019 hänellä oli tapana syyttää – jälleen täysin totuudenmukaisesti – Elisabet II:n Yhdistynyttä Kuningaskuntaa hänen presidenttinkampanjansa vakoilusta salaliitossa Barack Obaman Amerikan kanssa (tämä asia paljastettiin jopa Britannian äärivasemmistolaisessa The Guardian -lehdessä). Vuonna 2023 hän taas postasi Truth Social alustallaan Dr. Jan Halper Hayesin haastattelun brittiläisellä GBNEWS uutisalustalla ja totesi:  “Dr. Jan Halper Hayes on fantastinen. Kaikkien tulisi katsoa hänen videonsa vaalipetoksesta surkean ääliön kanssa, joka jäi sanottomaksi hänen tähtensä. Kiitos Don Jr. kun panit tämän mestariteoksen kaikkien nähtäville.” Dr. Hayes esitti haastattelussaan kuitenkin paljon fantastisimpia väitteitä kuin kaikille jo tutut väitteet Trumpin uskosta siihen, että vuoden 2020 vaalit varastettiin häneltä. Siteeraan hieman Hayesin kommentteja alle:

Odotappa nyt hetki. Kaikki tiedotusvälineet sanovat, että oli 60 hävittyä oikeusjuttua. Ei vaan Trumpilla oli kolme, joista hän voitti kaksi ja hävisi yhden. 57 muuta ei koskaan käsitelty, koska niillä ei ollut kannetta ja kanne merkitsee sitä, että kanteen nostajan on esitettävä jonkinlainen vaikutus tai vahinko. Mutta media toimii näin ja he ovat hyviä siinä. [Yhdysvaltain oikeusministeriön erikoistutkija] Jack Smith teki suuren virheen ja se on mahtavaa nähdä. Ajattele Edward Snowdenia ja kaikkia muita. Ajattele armeijaamme, puolustusministeriön avaruusjoukkoja. Jos kuvittelet, ettei heillä ole todellisia vaalituloksia, huijaat vain itseäsi. Mitä hän [Trump] on oikeasti tehnyt, on se, että hän on asettanut ansan syvävaltiolle tullakseen esiin, ja siksi näemme kaikki nämä asiat.

Tarkoitan, että ilmiantajat ja Hunter Bidenin entinen paras ystävä paljasti juuri sen, että vuonna 2015 Burisman [korruptiosta syytetty Ukrainan energiayhtiö] johtaja antoi Joelle ja Hunter Bidenille 10 miljoonan dollarin lahjuksen. Vuonna 2018 Hunter… tarkoitan Joe, on sanonut TV:ssä julkisesti, että hän uhkasi [Ukrainan hallitusta], että elleivät he erottaisi valtionsyyttäjää [joka tutki Burisman korruptiokytköksiä], hän ei antaisi heille heidän miljardin dollarin sotilastukea. Vuonna 2019 Trump soittaa Zelenskille selvittääkseen mitä tapahtui syyttäjän erottamiseen liittyen, ja hän [Trump] sai siitä virkarikossyytteen. Tarkoitan, olemme eläneet tämän kanssa jo pitkään.

12. syyskuuta 2018 Trump loi toimeenpanomääräyksen, jossa hän hahmotteli tulevia vaaleja kaikenlaisen ulkomaisen tai kotimaisen sekaantumisen varalta, erityisesti vuoden 2020 vaaleja silmälläpitäen. Joten miten hän tiesi, että jotkin näistä asioista tapahtuisivat? Vaalien rehellisyys molemmilla puolilla käytävää on vaikea asia, se on todella vaikea asia. Mutta tämä on mahdollistanut sen, että se on avannut Trumpille oven esittää asiansa [oikeudessa]… ihmiset voivat nähdä nyt todisteet molemminpuolin… Istuin puolustusvoimien työryhmässä ja heillä on todisteet, heillä on todisteet. Trump tiesi, että jos he olisivat esittäneet todisteet tästä liian varhain, se olisi johtanut sisällissotaan.

Hän tunsi, että ihmisten tulee nähdä kuinka pahaksi se voi mennä.” Haluan sanoa jotain vuoden 2020 vaaleista. Biden on laillinen presidentti, mutta hän on laillinen presidentti sille, joka on konkurssissa oleva Yhdysvaltain yhtiö ja se oli vuoden 1871 sopimus… He [mediassa] pilkkasivat häntä [Trumpia], koska he olettivat, että hän rikkoi protokollaa kävellessään kuningatarta edempänä. Jos menette takaisin ja katsotte sitä, näette, että hän katsoi kuningatarta, tämä vilkutti kädellään, hän jatkoi eteenpäin, tämä otti pari askelta, hän pysähtyi ja odotti kuningattaren liittymistä siihen.

Se oli optiikka, jolla hän kertoi meille, että hän aikoi tehdä konkurssin USA:n yhtiölle, koska se oli Vatikaani, Englannin Kruunu ja USA, jotka olivat osa vuodesta 1871 lähtien ja me annoimme teille [briteille] verorahojamme, me maksoimme takaisin, me unohdimme teekutsut ja ilman verotusta ilman edustusta, olimme teille velkaa paljon rahaa, koska te autoitte meitä sisällissodassa, ja niin Trump sanoi kuningattarelle… “Lopetan tämän, hajotamme tämän korporaation, palaamme takaisin tasavallaksi ja olemme kaikki erillämme.” Paavi ei ollut iloinen. Teidän pitäisi löytää kuva hänen vierailustaan paavin luona, tarvittiin 650 lentokonetta poistamaan kultamme Vatikaanin pankista.”

Trumpin presidenttiyden seuraaminen on usein kuin seuraisi jotain Hollywoodin tuottamaa kansainvälistä salaliittotrilleriä. Miksi presidentti Trump edisti sosiaalisessa mediassa jotain näin fantastisia väitteitä, jotka muistuttavat nyt enemmän jotain salaliittokultti Q:n narratiiveja? Yksi mahdollisuus on tietysti se, että hän on todellakin se kuuluisa “paskanpuhuja” joksi häntä usein parjataan valtavirran medioissa. Osa Dr. Hayesin väitteistä voidaan kuitenkin vahvistaa todenperäisiksi jo virallisista uutislähteistä. Näitä ovat mm. hänen väitteensä koskien Burismaa, Joe ja Hunter Bidenia ja Zelenskiä, ja vuoden 2018 toimeenpanomääräystä vaalien turvallisuudesta. Sen sijaan väitteet Englannin monarkille alamaisesta Yhdysvaltain korporaatiosta, jonka Trump olisi purkanut vuoden 2019 vierailullaan Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan ja Vatikaanista poisviedystä kullasta, on melko kyseenalainen väite.

Vuoden 1871 Britannian ja Yhdysvaltain välille solmittu kansainvälinen sopimus on myös todellinen historiallinen tapahtuma, josta löytyy myös Wikipedian artikkeli. Mutta väite siitä, että sopimus olisi luovuttanut Yhdysvaltojen liittovaltion Englannin kruunun alaiseksi korporaatioksi, esiintyy lähinnä joillakin salaliittofoorumeilla enkä kyennyt vahvistamaan sen historiallista todenperäisyyttä edes tekoälyltä. On silti mielenkiintoista, että Wikipedia toteaa siitä mm. seuraavaa: “Yhdysvaltain hallitus lopetti enimmäkseen viralliset puheet Kanadan liittämisestä. Sopimus loi perustan suurelle lähentymiselle, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen etujen lähentymiselle.”

Trumpin viimeaikaiset puheet Kanadan liittämisestä Yhdysvaltain 51. osavaltioksi eivät siis ole vailla historiallista ennakkotapausta, koska USA pyrki siihen aktiivisesti jo 1800 -luvulla. Tämä aiheutti jännitteitä myös Iso-Britannian ja USA:n valtiosuhteille, kunnes vuoden 1871 sopimus purki jännitteet ja aloitti prosessin, josta muodostui myöhemmin USA:n ja UK:n välinen erityissuhde. Eli ikään kuin Trumpin uhittelu Kanadan haltuunotolla olisi linjassa Dr. Hayesin väitteiden kanssa, jonka mukaan tämä vuoden 1871 sopimus on nyt purettu ja siten Yhdysvallat ei ole sitoutunut enää siihen, että Kanadan tulisi säilyä Englannin monarkin alaisena Commonwealth realm -maana eli Britannian entisenä siirtomaana, johon myös Kanada lukeutuu. Oli miten oli, todellisuus on usein tarua ihmeellisempää.