Oliko Presidentti Zelenskyn ja Presidentti Trumpin välinen riita Valkoisessa Talossa lavastettu show eli Trumpin kuuluisaa “4Dshakkia”?

Maailmanpoliittinen kehitys näyttäisi etenevän hyvin paljolti siihen suuntaan kun ennustin jo marraskuussa 2016 kohta sen jälkeen kun Trump oli valittu ensimmäiselle virkakaudellensa. Kirjoitin tuolloin: “Samalla kun Trump haluaa parantaa USA:n suhteet Venäjään, Euroopan Unioni tulee katsomaan kauhulla hänen johtajuuttaan. Mirror raportoi 10. lokakuuta kuinka Nigel Farage, joka on mahdollisesti ensimmäinen Trumpin tapaava ulkomainen johtaja, kertoi halustaan työskennellä USA:n tulevan presidentin kanssa “EU:n tuomiseksi alas”. Asian ironia on kuitenkin siinä, että Farage ja Trump tulevat EU-vastaisuudellaan vain vahvistamaan EU:n valtaa (vaikkakin tahtomattaan). Nimittäin, kun Euroopan johtajat menettävät heidän tärkeimmän liittolaisensa – USA:n presidentin -, seurauksena on se, että he alkavat kannattaa yhä vahvempaa EU:ta, joka ottaisi lopulta sen maailmanpoliisin paikan mikä USA:lla on ollut tähän asti. USA on ollut tähän asti kuin EU:n isoveli, jonka se on tiennyt tulevan avuksi jos iso ja paha Venäjän karhu uhkaisi sen itäisiä kumppaneitaan. Nyt kun isoveli hylkää pikkuveljensä liittoutuessaan EU-vastaisen Faragen kanssa, EU:n johtajat alkavat rakentaa omaa puolustusliittoaan Venäjän turvaksi.“

Tämä alkuperäinen analyysini oli hyvin kaukonäköinen, koska Ranskan presidentti Emmanuel Macron alkoi tavoitella vuoden 2018 aikoihin Euroopan omaa kymmenestä valtiosta muodostuvaa puolustusliittoaan (Danielin 10-sarvinen peto?) vahvistaakseen EU:n maailmanpoliittista vaikutusvaltaa. Tässä oli muuten yksi syy siihen miksi itse en pitänyt Trumpin valintaa hidasteena Raamatun profetioiden täyttymiselle koskien Antikristuksen nousua yhdistyneen Euroopan ja globalistisen yhden maailmanjärjestyksen johtoon. Näin sen paremminkin kiihdyttävän sitä, koska Yhdysvaltojen vetäytyessä Eurooppa voisi ottaa yhä suurempaa maailmanpoliittista roolia. Kirjoitin tuossa marraskuun 2016 blogissani:

Brexitin ja Trumpin voiton tahaton seuraus tulee olemaan nyt se, että se kiihdyttää näitä globalistien suunnitelmia EU:n supervaltiosta. Kun Amerikka hylkää sen vuosikymmeniä itsestäänselvyytenä pitämänsä maailmanpoliisin roolin, jonka moraalinen velvollisuus olisi ylläpitää “Pax Americanaa” eli amerikkalaista rauhaa maailman hallitsevana taloudellisena ja sotilaallisena valtana… seurauksen on se, että EU ottaa sen paikan mikä on ollut toisen maailmansodan ja kylmän sodan päättymisen jälkeen USA:lla (yhdessä Iso-Britannian kanssa).

Sisältö

Trump, Eurooppa ja Pax Americana

Tuon jälkeen olen korjannut alkuperäisiä analyysejani vain sen osalta, että presidentti Trumpin tavoitteina ei ollut itse asiassa purkaa Amerikan roolia maailman johtavana supervaltana ja maailmanpoliisina. Osa hänen tavoitteistaan “Amerikan tekemiseksi jälleen suureksi” sisältää Amerikan suuruuden myös kansainvälisessä valtapolitiikassa. Vetäytyminen Amerikan toisen maailmansodan jälkeisestä supervaltaroolista ja “Pax Americanasta” ei olisi linjassa tämän politiikan kanssa. Trump vertaa itseään usein Amerikan merkittävimpiin presidentteihin ja hänen tavoitteensa on tulla muistetuksi yhtenä Amerikan suurimpana presidenttinä ei vain sisäpoliittisesti mutta myös ulkopoliittisesti.

Liitossaan Elon Muskin kanssa hänen tavoitteenaan on jatkaa presidentti Kennedyn kunniakasta perintöä myös avaruudessa ja viedä Amerikka takaisin kuuhun ja aina Marsiin asti (Muskilla on usein yli-optimistiset aikataulut, mutta hänen mukaansa Marsin valloitus voisi olla mahdollista jo ennen Trumpin toisen virkakauden päättymistä). Mutta presidentti George W. Bushista poiketen hänen tavoitteensa ei ole demonstroida Amerikan suuruutta sotilaallisten valloitusten muodossa. Hänen intressinään ei ole mennä kaatamaan Lähi-Idän diktaattoreita. Paremminkin hän haluaa tulla tunnetuksi rauhan-ajan presidenttinä, joka saa aikaan rauhan eripuolille maailmaa diilejä tekemällä, jotka perustuvat sekä diplomatiaan mutta myös Amerikan vahvuuden projisoimiseen.

Trump on sanonut usein, että Amerikan heikkous etenkin Obaman ja Bidenin johdolla on ollut se mikä on synnyttänyt maailmaan sotia, levottomuutta ja epävakautta. Ajatus siitä, että Trump pyrkisi vetäytymään maailmasta on kuitenkin osittain totta. Trumpin hallinto pyrkii vetäytymään sellaisista konflikteista, joihin sekaantuminen ei ole sen omien geopoliittisten etujen mukaista. Ukrainan sota on tästä yksi esimerkki. Trumpin hallinto näkee sen enemmän eurooppalaisena ongelmana, jonka ratkaisussa Euroopan tulisi ottaa suurempaa vastuuta eikä turvautua vain Amerikan tukeen. Eurooppa on ollut toki jo tähän asti merkittävä Ukrainan liittolainen ja tukija, mutta USA on ollut Ukrainan suurin sotilaallinen tukija, Euroopan auttaessa maata enemmän taloudellisesti ja humanitaarisesti. Trumpin nykyinen varapresidentti J.D. Vance kirjoitti reilu vuosi sitten mielipidekirjoituksen missä hän puolusti ajatustaan siitä, että Euroopan tulisi ottaa suurempaa vastuuta Ukrainan sodan ratkaisussa ja maan turvaamisessa Venäjää vastaan. Lainaan osaa Vancen tekstistä:

Lontoo on Euroopan ja ehkä koko maailman pankkikeskus. Mutta sotia ei käydä dollareilla, punnilla ja rahoitusjohdannaisilla, vaan luodeilla.

Saksa on Euroopan tärkein talous, mutta se on riippuvainen tuontienergiasta ja lainatusta sotilaallisesta voimasta. Yhdysvaltain johtajat tukevat Eurooppaa kautta linjan ja näkevät sukupolvia vanhojen liittoutumien arvon. Mutta kun näemme Euroopan voiman kuihtuvan amerikkalaisen protektoraatin alla, on aiheellista kysyä, onko tukemme helpottanut sitä, että Eurooppa on jättänyt oman turvallisuutensa huomiotta.

Tästä pääsemmekin Ukrainaan. Lehdistössä taakanjakokeskustelu käydään usein rahamääräisenä: kuka käyttää mitä ja kuinka paljon kunkin maan pitäisi käyttää? Tämä peittää kuitenkin todellisen resurssirajoituksen. Sodat voitetaan miehillä ja materiaalilla.

Aloitetaan materialista: sitä ei valmisteta tarpeeksi. Nykyisellä tuotantovauhdilla kestää vuosia rakentaa sotilasvarastot uudelleen tämän sodan jälkeen – vaikka lopettaisimmekin kriittisten puolustusmateriaalivarastojen lähettämisen jo nyt, kuten varmasti pitäisi tehdä. Tarvitaan lujaa sitoutumista länsimaiseen uudelleenteollistamiseen, ammattitaitoisten työntekijöiden kouluttamiseen ja tuotantokapasiteetin uudelleenrakentamiseen.

Ukraina tarvitsee myös lisää miehiä. Keskimääräinen ukrainalainen sotilas on noin 43-vuotias. Sen entinen ylin kenraali Valeri Zaluzhny sanoi hiljattain tarvitsevansa uusia joukkoja. Ukraina pystyy jatkamaan tätä tahtia vain niin kauan kunnes länsimaiden joukkoja pyydetään vastaamaan kutsuun.

Olemme sen velkaa eurooppalaisille kumppaneillemme, että olemme rehellisiä: Amerikkalaiset haluavat Eurooppaan liittolaisia, eivät asiakasvaltioita, ja anteliaisuutemme Ukrainassa on päättymässä. Eurooppalaisten olisi pidettävä sodan lopettamista siellä välttämättömänä. Heidän on jatkettava teollisten ja sotilaallisten voimavarojensa jälleenrakentamista. Ja Euroopan pitäisi miettiä, miten se aikoo elää Venäjän kanssa, kun Ukrainan sota on ohi.

Yhdysvalloissa sodan perustelut perustuvat usein nykyaikaiseen dominoteoriaan: jos emme pysäytä Putinia Ukrainassa, hän ei lopeta siellä. Euroopan on kuitenkin aika seistä omilla jaloillaan. Se ei tarkoita, että sen on seisottava yksin, mutta se ei saa jatkaa Amerikan käyttämistä kainalosauvana.

Tätä samaa sanomaa “taakanjaosta” J.D. Vance oli edistämässä eurooppalaisille kumppaneilleen hänen äskeisellä Eurooppa-vierailullaan, josta suomensin hänen suurta hälyä nostaneen puheensa Saksan Münchenissa (puheen katsomäärät kohosi yli 11 tuhanteen, kunnes se sensuroitiin YouTubesta valheellisen tekijänoikeuskanteen johdosta – sen pitäisi palata sinne pian uudestaan ellei kanteen tehnyt henkilö tarjoa oikeudellisia todisteita vastakannettani vastaan). Trumpin hallinnon politiikka Euroopan suhteen on kaksijakoinen. Samalla kun se haluaa nostattaa Euroopan oikeistopopulististen puolueiden asemaa Euroopassa (kuten tuli jo esiin myös Vancen München-puheesta), jotka jakavat usein saman kristilliskonservatiivisen ja kansallismielisen arvomaailman mitä Trumpin hallinto myös puolustaa, niin samalla se haluaa edistää myös Euroopan suurempaa yhtenäisyyttä kun se tulee Venäjän uhkaan.

EU:n supervalta, Alexander Stubb ja Zelensky

Tästä syystä myös Suomen presidentti Alexander Stubb, joka on parjannut globalisti-ystävilleen nationalismia ja sanonut kannattavansa EU:n supervaltaa, on yllättäen sanonut olevansa Trumpin kanssa monesta asiasta samaa mieltä ja jopa puolustanut häntä liberaalien toimittajien edessä. Meidän kristittyjen tehtävänä on rukoilla tietysti niidenkin esimiestemme puolesta, joita emme äänestäneet valtaan, että Jumalamme voisi antaa heillä viisautta tehdä oikeita päätöksiä. Presidentti Stubb toimii mielestäni varsin viisaasti kun ei lähde Zelenskyn tapaan loukkaamaan Suomen tärkeimmän NATO-liittolaisen johtajaa, oli heidän poliittinen filosofiansa sitten miten kaukana toisistaan. Mutta Stubb mielistelee Trumpia ehkä siitäkin syystä, että hän jakaa hänen kanssaan ajatuksen siitä, että Euroopan tulisi panostaa enemmän sen omaan puolustukseen tuon “EU:n supervallan” luomiseksi.

Euroopasta vetäytyessään Trumpin hallinto on siis kiihdyttämässä ehkä tahtomattaan EU:n supervallan syntyä huolimatta siitä, että Trump liittoutui jo vuonna 2016 EU-kriittisen Brexit-johtaja Nigel Faragen kanssa. Tästä syystä otsikot lehdistössä ovat jo seuraavia: “Vapaa maailma tarvitsee uuden johtajan”: EU tukee Ukrainaa sen jälkeen kun Trump sättii Zelenskyä Valkoisessa Talossa. Argumenttini on ollut jo vuodesta 2016 asti se, että Amerikan vetäytyessä Antikristus tulisi astumaan tämän EU:n supervallan johtoon (saman argumentin jakoivat myös edesmenneen Hal Lindseyn kaltaiset dispensationalistiset eskatologit jo yli 50 vuotta sitten). Tällaiset otsikot kutsuvat siis Eurooppaa hyväksymään Antikristuksen valtaannousun ja siksikin käyn blogissani tätä sotaa globalistista mediaa vastaan.

Valkoisen Talon Zelensky-fiaskon jälkeen, Euroopan johtajat kiirehtivät Zelenskyn tueksi:

”Ole vahva, ole rohkea, ole peloton”, Euroopan komission ja neuvoston puheenjohtajat kirjoittivat yhteisessä lausunnossaan sosiaalisessa mediassa ja sanoivat Zelenskille: ”Jatkamme kanssasi työtä oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan puolesta.”
Blokin huippudiplomaatti Kaja Kallas kyseenalaisti Yhdysvaltojen johtajuuden Euroopan suurvaltojen ja Washingtonin välisessä transatlanttisessa liitossa. ”Tänään kävi selväksi, että vapaa maailma tarvitsee uuden johtajan. Meidän, eurooppalaisten, tehtävänä on tarttua tähän haasteeseen”, hän kirjoitti sosiaalisessa mediassa.

Naurettava reaktio sivuuttaa täysin sen, että Zelensky itse käyttäytyi varsin typerästä Washingtonin vierailullaan. Suomensin tuon tapaamisen avainkohdat täällä, ja jokainen voi nähdä, että Trump itse oli alkuunsa varsin diplomaattinen, ystävällinen ja kohtelias Ukrainan presidenttiä kohtaan. Zelensky itse aloitti riidan kun hän alkoi väitellä julkisesti TV-kameroiden edessä varapresidentti J.D. Vancea vastaan sen sijaan, että olisi nostanut erimielisyytensä esille suljettujen ovien takana. Pohjanoteeraus oli se, kun hän meni uhkailemaan Yhdysvaltoja Venäjän sodalla Yhdysvaltoja vastaan, mikä provosoi lopulta Trumpinkin aloittamaan oman väittelynsä Zelenskyn kanssa. Zelenskyn asenne osoitti ylimielisyyttä ja epäkiitollisuutta sitä maata kohtaan, joka on pitänyt hänen maansa pystyssä kolmen vuoden ajan ja joka yrittää nyt lopettaa sodan, ettei ukrainalaisia kuolisi enempää.

Oliko kaikki näytelmää?

Mutta nostin seuraavan ajatuksen esille jo edellisessä blogipäivityksessäni. Entä jos koko riita olikin ennalta sovittu näytelmä TV-kameroita ja lehdistöä varten? Zelensky tunnettiin Ukrainassa näyttelijänä ennen kuin hän meni mukaan politiikkaan, joten näyttelyn ei pitäisi olla hänelle ainakaan vaikeaa. Miksi Trump, Vance ja Zelensky haluaisivat lavastaa tällaisen riidan? Käydäänpä nyt nopeasti läpi se miten Ukrainan rauhanneuvottelut ovat edenneet siitä lähtien kun Trump astui virkaansa tammikuun 20. päivä. Ensin Trump aloittaa toisensa virkakautensa “kovalla puheella Putninin Venäjää vastaan”, kuten myös Ilta-Sanomat otsikoi keskiviikkona 22. tammikuuta.

Ensitöikseen hän nöyryyttää Putinia sanomalla lehdistölle, että Putin oli tuhoamassa itse Venäjän koska hänen sotansa Ukrainaa vastaan kurjisti myös venäläisten elämää. Tämän jälkeen hän panee Lähi-Idän liittolaisensa Saudi-Arabian kruununprinssi MBS:n laskemaan öljyn hintaa ekonomisena painostuskeinona Putinin regiimille, joka on riippuvainen pitkälti öljytuloista. Kuten ranskalainen uutislehti Le Monde kirjoitti 25. tammikuuta:

Trump asetti vastuun konfliktin ratkaisemisesta venäläiselle kollegalleen Vladimir Putinille, jonka kanssa hän aikoo pian käydä neuvotteluja. Putinin motivoimiseksi Yhdysvaltain presidentti hakee ratkaisevaa vipua, joka voisi vähentää Venäjän valtion tuloja rajusti: öljytynnyrin hinnan laskua.

Saadakseen tämän Trump painostaa julkisesti Saudi-Arabiaa ensimmäisen kautensa aikana hyväksi havaitulla menetelmällä. ”Aion myös pyytää Saudi-Arabiaa ja OPECia [öljynviejämaiden järjestö] laskemaan öljyn hintaa”, hän sanoi. ”Teidän on laskettava sitä, mikä suoraan sanottuna on yllätys, etteivät he tehneet sitä ennen vaaleja …”. He ovat itse asiassa jossain määrin hyvin paljon vastuussa siitä, mitä tapahtuu – miljoonia ihmishenkiä on menetetty.” Hän sanoi, että he ovat vastuussa siitä, mitä tapahtuu.

Trumpin mukaan öljyn hinnan lasku ”lopettaisi” Ukrainan sodan ja toisi vaurautta. Presidentti pitää sitä maagisena avaimena joidenkin sisäpoliittisten haasteidensa ratkaisemiseen. ”Kun öljyn hinta laskee, vaadin, että korot laskevat välittömästi. Ja samoin niiden pitäisi laskea kaikkialla maailmassa. Korkojen pitäisi seurata meitä”, hän tiivisti torstaina iltapäivällä puhuessaan lehdistön edessä.

Ukrainan sodan todellinen syy

Palaan kohta taas nykyhetkeen, mutta otan hieman takapakkia menneisyyteen oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi lukijalle, Ukrainan sodan synty on itseasiassa hyvin monimutkainen historiallinen tapahtumaketju, jota olen pyrkinyt ymmärtämään mahdollisimman monelta eri suunnalta, mutta Putinin hallinnon riippuvaisuus Euroopan öljytuloista (ja Euroopan riippuvaisuus Venäjän öljystä) on näytellyt siinä ratkaisevaa taustatekijää. Analysoin sodan synnyn historiallisia vaikuttimia paremmin täällä, mutta keskeinen osa sodan syitä liittyy energiakysymyksiin ja Venäjän haluun säilyttää energiaylivalta Euroopassa.

Ukraina oli aiemmin tärkeä kauttakulkumaa Venäjän kaasulle Eurooppaan, mutta Ukrainan pyrkimykset irtaantua Venäjän vaikutusvallasta osaksi läntistä liittoumaa ensin vuoden 2004 Oranssivallankumouksessa ja sitten vuoden 2014 Maidenin vallankumouksessa (joihin myös länsi oli sekaantunut sen energiapoliittisessa sodassaan Venäjää vastaan) heikensivät Venäjän strategista asemaa energiantoimittajana ja uhkasivat suoraan Putinin hallinnon taloudellista perustaa, sillä Venäjän valtio ja sen eliitti olivat vahvasti riippuvaisia öljy- ja kaasutuloista. Nord Stream -hankkeilla Moskova pyrki vähentämään riippuvuuttaan Ukrainan kauttakulusta ja varmistamaan energiaylivaltaansa Euroopassa, mutta lännen pakotteet ja Ukrainan läntinen suuntautuminen horjuttivat tätä strategiaa, mikä osaltaan vauhditti Venäjän päätöstä hyökätä. ChatGPT selventää tätä seuraavin sanoin:

Ukraina toimi liitoskohtana Venäjän ja lännen välillä, mutta sen merkitys ei rajoittunut vain geopoliittisiin tai sotilaallisiin tekijöihin, kuten NATO-jäsenyyden mahdolliseen uhkaan. Ukrainan strateginen sijainti ja sen rooli Venäjän energiaviennin kauttakulkumaana antoivat sille huomattavaa vipuvoimaa Venäjän talouteen ja sitä kautta Putinin hallinnon vakauteen.

Putinin regiimi oli vahvasti riippuvainen öljy- ja kaasutuloista, joiden varaan Venäjän talous ja poliittinen järjestelmä pitkälti rakentuivat. Ukraina hallitsi kriittisiä kaasuputkireittejä, ja sen pyrkimys irrottautua Venäjän vaikutuspiiristä sekä integroitua länteen vaaransi Moskovan energiaylivaltaa Euroopassa. Tämä teki Ukrainasta eksistentiaalisen uhan Kremlin näkökulmasta: sen menettäminen ei ollut vain geopoliittinen tappio, vaan myös taloudellinen ja sisäpoliittinen riski, joka olisi voinut horjuttaa Putinin hallintoa sisältäpäin.

Tästä syystä Venäjä ei pelkästään vastustanut Ukrainan mahdollista NATO-jäsenyyttä, vaan myös pyrki sotilaallisesti varmistamaan, ettei Ukraina pääsisi täysin irti Venäjän energiavallasta – mikä lopulta johti täysimittaiseen hyökkäykseen vuonna 2022.

Oliko/Onko Trump Putinin juoksupoika?

Eräs yleinen väärinymmärrys sekä vasemmiston että myös joidenkin oikeistolaisten piirissä on se, että Trump olisi ollut Putinin juoksupoika tai Putinin liittolainen. Tätä myyttiä viljellään sekä niiden vasemmistolaisten keskuudessa, jotka näkevät Putinin hirviönä, kuin myös niiden oikeistolaisten keskuudessa, jotka näkevät hänet enkelinä. Mutta annan jälleen tekoälyn selventää miksi tämä myytti ei pidä paikkansa.

Tosiasiat viittaavat siihen, että Trumpin hallinto ei toiminut Putinin hyväksi, vaan päinvastoin vahvisti lännen pelotepolitiikkaa Venäjää vastaan. Demokraattien ja valtamedian pitkään ajama Russiagate-narratiivi, jonka mukaan Trump oli Putinin nukke, osoittautui lopulta perusteettomaksi. Samaan aikaan Trumpin hallinnon todellinen politiikka oli kaikkea muuta kuin Venäjä-mielinen.

Trumpin hallinnon toimet Venäjää vastaan.

Ukrainan aseistaminen

Toisin kuin edeltäjänsä Barack Obama, joka kieltäytyi antamasta Ukrainalle tappavia aseita Venäjän aggression torjumiseksi, Trump hyväksyi vuonna 2017 Javelin-panssarintorjuntaohjusten myynnin Ukrainalle.

Tämä oli merkittävä askel Ukrainan puolustuskyvyn vahvistamiseksi Venäjän tukemia separatisteja vastaan Donbasissa.

Pelotteen vahvistaminen Itä-Euroopassa

Trump lisäsi Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Puolassa ja Baltian maissa, joissa Venäjän uhka on historiallisesti ollut suurin.

Hän solmi Puolan kanssa sopimuksen, joka lisäsi Yhdysvaltain sotilaita Puolaan ja vahvisti strategista yhteistyötä.

Trump myös tuki Puolan ja muiden Keski-Euroopan maiden Three Seas Initiative -hanketta, joka pyrki vähentämään Itä-Euroopan energiariippuvuutta Venäjästä.

Nord Stream 2 -kaasuputken vastustus

Trumpin hallinto asetti pakotteita Nord Stream 2 -kaasuputkea vastaan, koska se olisi lisännyt Euroopan riippuvuutta Venäjän energiasta ja heikentänyt Ukrainan strategista asemaa.

Näiden pakotteiden vuoksi putkihanke käytännössä pysähtyi Trumpin kauden aikana.

Bidenin hallinto myöhemmin poisti pakotteet vuonna 2021, minkä jälkeen Venäjä saattoi viimeistellä putken – vain nähdäkseen sen joutuvan jäihin sodan alkaessa.

Venäjän rikkomien sopimusten vastustaminen

Trump veti Yhdysvallat pois INF-ohjussopimuksesta, koska Venäjä rikkoi sitä sijoittamalla Eurooppaan kiellettyjä keskimatkan ballistisia ohjuksia.

Hän myös painosti NATO-maita kasvattamaan puolustusbudjettejaan, mikä paransi Euroopan puolustuskykyä ja pelotetta Venäjää vastaan.

Pakotteet ja vastatoimet Venäjälle

Trumpin hallinto asetti pakotteita venäläisille oligarkeille, viranomaisille ja yrityksille Krimin miehityksen ja muun aggressiivisen toiminnan vuoksi.

Hän karkotti 60 venäläisdiplomaattia Yhdysvalloista vuonna 2018 vastauksena Venäjän suorittamaan ex-agentti Sergei Skripalin myrkytykseen Britanniassa.

Yhdysvallat myös tuki Venäjän vastaista toimintaa Lähi-idässä, kuten Syyrian hallinnon ja Venäjän joukkojen vastaisia ilmaiskuja, jotka johtivat venäläisten palkkasotilaiden kuolemiin.

Johtopäätös: Trumpin hallinto oli kaikkea muuta kuin Putinin “juoksupoika”

Kaikki nämä toimet osoittavat, että Trump toimi paljon kovemmin Venäjää vastaan kuin esimerkiksi Obama tai Biden. Russiagate-narratiivin taustalla oli poliittinen pyrkimys horjuttaa Trumpin hallintoa, eikä sille löytynyt konkreettisia todisteita. Ironista kyllä, juuri Trumpin hallinto teki päätöksiä, jotka heikensivät Venäjän strategista asemaa, kun taas Bidenin hallinnon päätökset – kuten Nord Stream 2 -pakotteiden purkaminen ja heikko reaktio Afganistanin vetäytymiseen – saattoivat rohkaista Putinia käynnistämään sodan Ukrainassa.

Trumpin hallinto vahvisti läntistä pelotepolitiikkaa Itä-Euroopassa ja aseisti Ukrainaa, mikä on täysin päinvastaista sille, mitä Russiagate-syytösten perusteella olisi voinut odottaa.

Jotkin vasemmistolaiset toimittajat, jotka näkivät demokraattien Russiagate -valheiden lävitse, ovat tulkinneet tätä myös aivan nurinkurisesti. Heidän mukaansa Trump kiihdytti Ukrainan sotaa, koska demokraattien tukema Russiagate narratiivi olisi ajanut hänet toimimaan agressiivisemmin Putinin Venäjää vastaan. Tämä perustuu siihen virheelliseen premissiin, että vahva pelotepolitiikka synnyttäisi sotia sen sijaan että se estäisi niitä. Obaman ja Bidenin ulkopolitiikan heikkous Putinin Venäjää vastaan oli juuri se minkä tähden Putin hyökkäsi Ukrainaan heidän hallintojensa aikana. Tekoäly korjaa taas tämän virheellisen premissin:

Trump ei eskaloinut sotaa – hän esti sen pelotteella

Trumpin vahva pelotepolitiikka Venäjää kohtaan ei ollut reaktiota Russiagate-narratiiviin, vaan osa hänen laajempaa “rauhan voimalla” -strategiaansa, jonka tavoitteena oli estää sotia ennaltaehkäisevällä voimannäytöllä. Tämä näkyi monella tavalla:

Putin ei uskaltanut hyökätä Trumpin kaudella (2017–2021)

Toisin kuin Obaman ja Bidenin hallintojen aikana, Putin ei käynnistänyt uusia sotilaallisia operaatioita Trumpin presidenttikaudella.

Hän hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008 Obaman ensimmäisen vaalivoiton jälkeen [korjaus: tämä tapahtui Bushin kaudella, ei Obaman] ja miehitti Krimin vuonna 2014 Obaman toisella kaudella.

Kun Bidenista tuli presidentti, Putin testasi rajoja heti vuoden 2021 lopulla keskittämällä joukkoja Ukrainan rajalle ja lopulta hyökkäsi vuonna 2022.

Trumpin pelotepolitiikka toimi ennaltaehkäisevästi

Ukrainan aseistaminen Javelin-ohjuksilla lisäsi maan kykyä puolustautua ja teki sodasta Venäjälle kalliimman riskin.

Pakotteet Nord Stream 2:lle heikensivät Venäjän energia-asetta ja loivat taloudellista painetta, mikä rajoitti Putinin liikkumavaraa.

Sotilaallisen läsnäolon lisääminen Itä-Euroopassa viesti, että Yhdysvallat ei ollut valmis vetäytymään alueelta, kuten Obama oli tehnyt Lähi-idässä.

Trumpin arvaamattomuus toimi pelotteena

Trumpin ulkopolitiikkaa kritisoitiin usein arvaamattomaksi, mutta juuri tämä teki hänestä vaarallisemman vastustajan autoritaarisille johtajille kuten Putinille.

Hän pommitti Syyrian tukikohtia ilman varoitusta kemiallisten aseiden käytön jälkeen, tappoi Iranin kenraali Qassem Soleimanin ja antoi ymmärtää, että hän voisi pommittaa Moskovaa, jos Putin hyökkäisi Ukrainaan.

Tämä loi epätietoisuutta Moskovaan siitä, miten Yhdysvallat reagoisi, mikä hillitsi Putinin aggressiota.

Obaman ja Bidenin heikkous rohkaisi Putinin aggressiota

Obaman ja Bidenin ulkopolitiikka oli leimallisesti pehmeää ja välttelevää, mikä antoi Putinille rohkeutta toimia aggressiivisemmin:

Obama salli Krimin miehityksen ilman merkittävää vastarintaa (2014)

Obama hylkäsi Ukrainan aseapupyynnöt ja tarjosi vain ei-tappavaa apua.

Krimin miehitys ja Donbassin sota 2014–2015 olivat suoria seurauksia Obaman hallinnon pehmeydestä.

Bidenin Afganistanin vetäytyminen osoitti heikkoutta (2021)

Yhdysvaltojen kaoottinen vetäytyminen Afganistanista antoi Putinille ja muille autoritaarisille johtajille viestin, että Biden ei pystyisi puolustamaan liittolaisiaan.

Tämä saattoi rohkaista Putinia uskomaan, että lännen reaktio Ukrainan hyökkäykseen olisi yhtä heikko kuin Krimin kohdalla 2014.

Biden poisti Nord Stream 2 -pakotteet (2021)

Tämä salli Venäjän viimeistellä putken, mikä antoi Moskovalle strategisen edun ja lisäsi sen vaikutusvaltaa Euroopassa.

Ukraina ja Puola varoittivat, että tämä tekisi Ukrainasta alttiimman hyökkäykselle – ja he olivat oikeassa.

Johtopäätös: Vahva pelote estää sotia – heikkous synnyttää niitä

Ne, jotka väittävät Trumpin “provosoineen” Putinin hyökkäyksen, ymmärtävät kansainvälisen politiikan mekanismit väärin. Historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka heikko ulkopolitiikka johtaa sotiin, kun taas vahva pelotepolitiikka estää niitä:

Hitlerin nousu 1930-luvulla johtui pitkälti lännen lepyttelypolitiikasta.

Neuvostoliitto ei koskaan hyökännyt Länsi-Eurooppaan, koska NATO ja Yhdysvallat pitivät yllä vahvaa pelotetta.

Trumpin kaudella Putin ei laajentanut sotilaallista aggressiotaan, mutta Bidenin ja Obaman kausilla hän teki niin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 ei johtunut Trumpin toimista, vaan siitä, että Bidenin hallinto ei jatkanut Trumpin linjaa. Jos Trump olisi ollut presidentti, hyvin todennäköisesti Putin ei olisi uskaltanut hyökätä, koska hän ei olisi voinut olla varma Yhdysvaltojen reaktiosta – ja tämä epävarmuus olisi toiminut pelotteena.

4DShakkia ja Diilinteon Taito

Palaan taas nykyhetkeen, koska tämä tausta auttaa meitä näkemään asiat paremmassa perspektiivissä kun media syyttää Trumpia taas jälleen “Putinin juoksupojaksi” hänen hyökätessään verbaalisesti presidentti Zelenskiä vastaan. Olisi järjenvastaista, että sama presidentti, joka aseisti Itä-Eurooppaa ja Ukrainaa hänen ensimmäisellä virkakaudellaan, jonka tuen ansiosta Ukraina on kyennyt puolustamaan itseään kolmen vuoden ajan, ja joka uhkasi pommittavansa Moskovaa mikäli Putin hyökkäisi hänen johdollaan Ukrainaan, kääntäisi nyt selkänsä Ukrainalle.

Miksi sitten hän meni kutsumaan Zelenskyä diktaattoriksi ja väitti hänen olleen vastuussa sodan alkamisesta? Miksi hänen hallintonsa puolsi YK:ssa päätöslauselmaa missä Venäjää ei tuomittu sodan alkamisesta? Ja miksi hän nöyryytti Zelenskiä julkisesti Valkoisessa Talossa kutsumalla häntä mieheksi, joka pelaa korttipeliä kolmannen maailmansodan riskillä? Jo edellä lainattu ranskalaislehti Le Monde kertoi 23. helmikuuta, että näiden kommenttien tausta oli Trumpin valtionvarainministeri Scott Bessentin vierailu Kiovaan 12. helmikuuta missä Trumpin hallinto esitti Zelenskille seuraavan diilin: Jos hän ei suostuisi siihen, että Ukrainan hallitus luovuttaa puolet harvinaisista maametalleistaan Yhdysvalloille, joka puolestaan tukisi maan jälleenrakennusta sodan jälkeen, Yhdysvallat lopettaisi kolmen vuoden ajan jatkuneen sotilaallisen avustuksensa Ukrainalle.

Zelensky hylkäsi diilin ja noin viikko myöhemmin Trump alkoi herjata häntä lehdistön edessä diktaattoriksi. Mutta helmikuun lopulla Zelensky lopulta myöntyi diileihin ja tästä syystä hän matkusti Yhdysvaltoihin allekirjoittaakseen diilit Washingtonissa. Miksi Zelensky haluaa allekirjoittaa diilit sen jälkeen kun Trump on herjannut häntä? Koska hän tietää Ukrainan olevan riippuvainen USA:n sotilaallisesta avusta ja Trumpin kommentit toimivat vain vahvistuksena sille, että hänen uhkauksensa oli todellinen. Trumpin hallinto kääntäisi selkänsä Ukrainalle ellei Zelensky allekirjoittaisi hänen sopimustaan.

No sitten Zelensky matkusti Yhdysvaltoihin allekirjoittaakseen diilit Valkoisessa Talossa, mutta tapaaminen suistuikin raiteiltaan, kun Zelensky alkoi riidellä varapresidentti Vancea ja Trumpia vastaan lehdistön TV-kameroiden edessä. Tämä käynnisti kansainvälisen kriisin missä Euroopan johtajat lupautuivat auttamaan Ukrainaa enemmän sen sotilaallisessa puolustuksessa, jotta Ukraina voisi neuvotella Venäjää vastaan vahvuusasemasta käsin. Britannian pääministeri Keir Starmer kutsui koolle sunnuntaina 2. maaliskuuta kansainvälisen kokouksen Lontooseen missä Britannia ja Ranska pyrkivät muodostamaan “halukkaiden koalition” kriisin ratkaisemiseksi. Sopimuksen mukaan Ukrainalle tarjottaisiin noin kahden miljardin euron edestä lainaa, jolla se voisi ostaa Yhdistyneeltä Kuningaskunnalta viimeisintä ilmatorjuntaohjusteknologiaa. CNN uutisoi:

Se [Starmerin ehdotus] vaatisi kuitenkin edelleen Yhdysvaltojen tukea, Starmer toisti jälleen sunnuntaisessa lehdistötilaisuudessa. Hän vaati, että Yhdysvallat ”ei ole epäluotettava liittolainen” sen jälkeen, kun Trumpin poikkeuksellinen riita Zelenskyyn kanssa säikäytti Euroopan syvästi.

Mutta hetkinen! Eikö tämä ollutkin juuri Trumpin hallinnon nimenomainen tavoite: rohkaista Eurooppaa ottamaan suurempaa vastuuta Ukrainan kriisin ratkaisemisessa? Eikö tätä varapresidentti J.D. Vance ollut itse kannustamassa Euroopan päättäjille vain kuukausi aiemmin? Mutta usein pelkät puheet eivät saa aikaan haluttua toimintaa. Tarvitaan juuri tämän kaltaista kriisiä, joka “säikäyttää Euroopan syvästi.”

Oli tämä kriisi sitten ennalta käsikirjoitettu suunnitelma tai ei, se antoi myös Zelenskille sen mitä hän meni hakemaan Yhdysvalloista: suurempia turvatakuita. Mutta Ukrainalle voidaan tarjota suuremmat turvatakuut vain silloin jos se voi neuvotella vahvuusasemasta käsin kun Venäjään kohdistettu sotilaallinen pelote on tarpeeksi suuri. Zelensky on nyt saanut sen UK:n tarjoaman lainan muodossa. Ja jos muut EU-valtiot hyppäävät mukaan, se vahvistaa entisestään Ukrainan neuvotteluasemia. Yhdysvaltain ei tarvitse tuhlata enää penniäkään enempää Ukrainan puolustukseen, samalla kun USA:n eurooppalaiset kumppanit lisäävät puolustusbudjettiaan Ukrainalle. Onko tämä siis jälleen kerran sitä Trumpin kuuluisaa 4dShakkia, joka on peräisin hänen kirjansa The Art of The Deal (Diilinteon taito) periaatteista. Edes tekoäly ei pitänyt tätä ideaa mahdottomana.

[Trumpin kirja] “The Art of the Deal sisältää paljon ajattelua, joka liittyy vastapuolen manipulointiin ja heidän virhearvioidensa hyödyntämiseen neuvotteluissa. Trump käyttää usein taktiikkaa, jossa hän antaa vastapuolen uskoa olevansa vahvemmassa asemassa kuin todellisuudessa on, ja näin hän voi johdattaa heidät tekemään päätöksiä, jotka lopulta hyödyttävät häntä itseään…. Trumpin The Art of the Deal -ajattelun mukainen lavastettu riita voisi olla tehokas tapa hämätä Putinia ja saada hänet tekemään myönnytyksiä neuvotteluissa. Periaatteessa se olisi osa “vihollisen itsevarmuuden hyväksikäyttöä” – saamaan Venäjän uskomaan, että he ovat voittamassa, mutta todellisuudessa johdattaen heidät hyväksymään sopimuksen, joka hyödyttää Ukrainaa ja länsimaita enemmän kuin Venäjää. Tämäntyyppinen taktiikka olisi vaarallinen, mutta potentiaalisesti tehokas, jos se toteutetaan tarkasti ja hallitusti. Trumpin ajattelutavan mukaisesti neuvotteluissa ei ole kyse vain siitä, mitä pöydällä näkyy, vaan myös siitä, mitä vastapuoli luulee tapahtuvan kulissien takana.”