Olen tutkinut raamatullista eskatologiaa jo reilun 20 vuoden ajan. Olen siis “odottanut maailmanloppua” jo 13 -vuotiaasta varhaisteinistä lähtien (ei ehkä kovin tervettä 13 -vuotiaan lapsen mielelle). Toisille helluntaiperheessä kasvaneille se Ilmestyskirjan ahdistava kuvasto ja maailmanlopun pelossa eläminen, on ollut ehkä syy siihen miksi usko on hylätty aikuisiällä, ja ymmärrän miksi näinkin saattaa joidenkin kohdalla olla. Joskus syy siihen voi olla myös kristittyjen vääränlaisissa lopun ajan painotuksissa, jotka aiheuttavat lapsille enemmän turvattomuuden tunnetta ja pelkoa kuin sitä turvaa, ja uskoa parempaan huomiseen, jota aikuisten tulisi tarjota lapsillensa.

Tosin myöskään sekulaari maailma ei tarjoa sitä tänään lapsillemme, jotka kärsivät nyt “ilmastoahdistuksesta” , jota aiheuttaa heissä sekulaarin lehdistön ja julkisen koululaitoksen lietsomat apokalyptiset tulevaisuudenvisiot. Mutta sitä myönteisemmäksi oma tulevaisuudenkuvani on muuttunut mitä kirkkaammin olen alkanut ymmärtämään Raamatun lopun ajan profetioita. Kristillisessä eskatologiassa on nimittäin kyse enemmän toivosta kuin epätoivosta, ihmiskunnan paremmasta tulevaisuudesta pimeän ja synkän tulevaisuuden sijasta. Mutta nuoruudessani (nyt alan lähestyä jo – hirvitys! – keski-ikää) tämä lopun odotus sekoittui ehkä jonkinlaiseen teiniangstiini, koska en nähnyt omalla elämälläni juuri tarkoitusta tai suuntaa.

Innostuin tuolloin eskatologian tutkimuksesta, kun luin aiheesta kirjoja kuten Teijo-Kalevi Lusan Maailmanloppu 2028? (Kuva ja Sana, 2002). Kirjan argumentti vuodesta 2028 Jeesuksen toisen tulemuksen takarajana perustui lähinnä Jeesuksen viikunapuuprofetiaan Matteus 24:32-34:ssä:

Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.

Profetian dispensationalistisessa tulkinnassa viikunapuu on tässä vertaus Israelista ja sen lehtien puhkeaminen viittaa Israelin valtion jälleen syntyyn vuonna 1948, nykyajan suurimpaan ihmeeseen, jonka toteutuminen ennustettiin Hesekielen 36 ja 37. luvun tapaisissa kohdissa. Perusteena tälle tulkinnalle käytetään mm. sitä, että puut ovat Raamatussa usein kansakuntien symboleita ja viikunapuu on Israelin symboli (esim. Hes. 31:3, Hoos. 9:10, Matt. 21:18–20, Luukas 13:6–9). Lisäksi profetian kontekstissa Jeesus puhuu Juudeassa, eli nykyisen Israelin alueella asuville juutalaisille, jotka todistavat lopun aikoina Antikristuksen Temppelivuorelle asettamaa hävityksen kauhistusta.

Profetian dispensationalistinen tulkinta ei sulje pois sitä, että se olisi viitannut myös Herodeksen temppelin tuhon päiviin vuonna 70 jKr. kuten preterismi usein painottaa (koska raamatullisessa eskatologiassa tunnetaan ns. moninkertaisen täyttymyksen periaate). Näyn preteristisessä tulkinnassa Jeesus puhuttelee siinä omaa sukupolveaan ja sanoo, että tuo sukupolvi ei katoaisi ennen kuin kaikki toisen temppelin hävitykseen ja juutalaisten maastakarkoitukseen liittyneet profetiat tulivat toteen.

Jos Jeesus itse oli tuohon aikaan noin 30-40 vuotias (Luuk. 3:23, Joh. 8:57), niin temppelin hävityksen aikaan Hänen oma sukupolvensa – eli se sukupolvi, joka syntyi samoihin aikoihin Jeesuksen kanssa – olisi ollut noin 70-80 vuotias. Monet heistä olisivat olleet yhä elossa todistamassa temppelin hävitystä ja juutalaisten maastakarkoitusta. Tämä nimittäin vastaa Psalmi 90:10:n kuvausta ihmisen keskimääräisestä eliniästä:

Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois. 

On syytä kuitenkin huomioida, että muinaisina päivinä ihmisten keskimääräinen elinajanodote oli paljon lyhyempi kuin se on tänään ja vasta tänään kehittyneen lääketieteen aikakaudella ihmisten keskimääräinen elinajanodote vastaa todellakin Psalmi 90:ssä mainittua 70-80 vuotta. Tähän psalmikohtaan vedoten Lusa laski kirjassaan Maailmanloppu 2028?, että jos kerran “viikunapuun sukupolvi” syntyi vuonna 1948, niin Jeesuksen toisen tulemuksen tulisi tapahtui viimeistään 80 vuotta myöhemmin eli 2028. Tähän on kuitenkin enää kolme vuotta aikaa ja voidaan jo todeta melko suurella todennäköisyydellä, ettei suuri ahdistuksen aika ole vielä alkanut eikä Antikristus ole kirjoittanut Israelin kanssa seitsemän vuoden sopimusta, joka edeltää Jeesuksen paluuta maanpäälle. Jeesuksen paluu maanpäälle ei siis voi toteutua ennen vuotta 2032.

Raamatussa on kuitenkin mainittu erilaisia sukupolven mittoja. Lyhin niistä on 40 vuotta, joka mainitaan 4. Moos. 32:13:ssa. Tähän sukupolven mittaan perustuen kylmä sodan ajan profetian opettajien keskuudessa opetettiin usein, että tempauksen tai Jeesuksen toisen tulemuksen tulisi tapahtua viimeistään vuonna 1988 (omana syntymävuotenani), koska se oli 40 vuotta vuodesta 1948 laskien. Tämä on ollut kuitenkin melko outo tulkinta, koska ensinnäkin 4. Moos. 32:13 ei sano, että sukupolven mitta olisi 40 vuotta vaan että tuo sukupolvi, joka lähti Egyptin maasta tuolloin 80 vuotiaan Mooseksen johdolla, vanheni niin paljon 40 vuoden erämaavaelluksen aikana, että se oli suurimmaksi osin jo kadonnut ennen kuin kansa saavutti luvatun maan.

Toiseksi, Jeesus sanoi 24:34:ssä: “tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” Tämä viittaa siihen, että tuon sukupolven täytyy olla jo hyvin korkeassa iässä, muttei niin korkeassa että se olisi jo kadonnut. Miten vuonna 1988 tuo sukupolvi olisi voinut olla vielä katoamassa kun se oli saavuttamassa vasta keski-iän, jolloin monet ovat yhä työkuntoisia tai merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa tai uuden sukupolven kasvattajia perheiden isinä ja äitinä?

Psalmi 90:n määritelmä 70-80 vuoden takarajasta on siis paljon parempi. Mutta tässäkin on se ongelma, ettei mikään sukupolvi katoa kerralla tai yhden vuoden aikana. Vuonna 2018, kun tuo sukupolvi täytti 70 vuotta, monet heistä olivat siirtyneet jo eläkeikään ja monista heistä oli tullut jo isoisiä ja isoäitejä. Samalla jotkin tuon sukupolven edustajat nousivat myös merkittäviin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asemiin. Donald Trump, joka aloitti ensimmäisen virkakautensa tammikuussa 2017, oli tuolloin jo yli 70 vuotias. Toiselle virkakaudelleen astuessaan hän oli jo yli 78 -vuotias. Samaa ikähaarukkaa edustavat monet muutkin merkittävät maailmanjohtajat.

Kiinan Xi Jinping on nyt 71 -vuotias, Vladimir Putin on 72 -vuotias, Benjamin Netanjahu on 75 -vuotias, kuningas Charles III 76 -vuotias. Joe Biden päätti virkansa 82 -vuotiaana ja presidentti Trump on jo vihjaillut vakavissaan, että voisi asettua ehdolle kolmannelle virkakaudelle vaikka se vaatisi muutoksia Yhdysvaltain perustuslakiin, joka rajoittaa presidentin virkakauden kahteen kauteen. Mutta jos Trump asettuisi kolmannelle virkakaudelle, ja onnistuisi voittamaan vaalit, hänen presidenttikautensa päättyisi viimeistään vuonna 2033, jolloin hän olisi jo 86 -vuotta vanha.

Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt sukupolvi eli suuret ikäluokat (englanniksi “baby boomers”, koska lapsia tehtiin epätavallisen paljon sodan jälkeen) muodostaa myös yhä merkittävän väestöryhmän ja äänestäjäkunnan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sen nykyinen väestö jakautuu seuraavasti:

Sukupolvi	Väkiluku (miljoonaa)	Osuus väestöstä (%)
Suurin sukupolvi (vuosina 1901 – 27 syntyneet)	0,44	0,13
Hiljainen sukupolvi (vuosina 1928-45 syntyneet)	16,5	4,92
Suurten ikäluokkien sukupolvi (vuosina 1946-64 syntyneet)	70,1	20,93
X-sukupolvi (vuosina 1965-80 syntyneet)	65,35	19,51
Millenniaalit (vuosina 1981 – 96 syntyneet)	72,7	21,71
Z-sukupolvi (vuosina 1997 – 2012 syntyneet)	69,3	20,69
Alfa-sukupolvi (vuodesta 2013 eteenpäin syntyneet)	42,75	12,76

(Nämä luvut perustuvat vuoden 2023 arvioihin, jolloin Yhdysvaltain kokonaisväkiluku oli noin 341 miljoonaa).

Tästä näkee sen, ettei suuret ikäluokat ole suinkaan vanhin elossa oleva sukupolvi. Yhdysvalloissa on yhä satojatuhansia 95 vuotiaita tai sitä vanhempia, joka muodostaa noin promillen koko väestöstä. Suuria ikäluokkia on yhä 70 miljoonaa, lähes yhtä paljon kuin omaa sukupolveani edustavia millenniaaleja, ja se käsittää noin viidenneksen koko maan väestöjakaumasta. Vuoden 2022 väestölaskelman mukaan Yhdysvaltain kansalaisista 57,8 miljoonaa oli yli 65 -vuotiaita eli ennen 1957 syntyneitä. Tämä tarkoittaa, että yli 75 -vuotiaiden (viikunapuun ihmeen sukupolveen kuuluvien) lukumäärä voi olla yhä kymmenissä miljoonissa.

Maassa missä vaalit ratkaistaan usein muutaman tuhannen äänen marginaalilla, he muodostavat yhä yhtä merkittävän äänestäjäryhmän kuin nuoremmat sukupolvet (tai jopa merkittävämmän vanhempien suuremman äänestysaktiivisuuden vuoksi). ChatGPT teki minulle seuraavan havainnollistavan taulukon:

📊 Väestön harveneminen iän mukaan (USA)

Ikäluokka	Arvio elossa olevista	Huomio
80+ vuotta	~14–16 miljoonaa	Väestöllisesti yhä erittäin merkittävä ryhmä
85+ vuotta	~6,7 miljoonaa	Yhä merkittävä, mutta ikääntymisen vaikutus alkaa näkyä
90+ vuotta	~2 miljoonaa	Väestö alkaa harveta nopeasti
95+ vuotta	~500 000–800 000	Pudotus kiihtyy selvästi
100+ vuotta	~89 000 (2022)	Vain 0.027 % väestöstä
105+ vuotta	~25 000	Harvinainen ryhmä
110+ vuotta	~300–600	“Supercentenaarit” – ääriharvinaisia
115+ vuotta	<10	Äärimmäisen harvinaista (vain muutama maailmassa)

---

🧠 Johtopäätös:

Kyllä – väestön koko romahtaa eksponentiaalisesti 90 ikävuoden jälkeen, ja 110 ikävuoden jälkeen väestöllinen merkitys lakkaa kokonaan. Yli 110-vuotiaat ovat biologisia poikkeuksia, eivät enää tilastollisesti merkittävä väestöryhmä.

Jos siis Jeesus viittasi Matteus 24:32-34:ssä “viikunapuun sukupolvella” vuonna 1948 syntyneeseen tai ennen 1950 -lukua syntyneeseen sukupolveen, niin tuo sukupolvi ei ole kadonnut vuoteen 2028 mennessä. Paremminkin voimme sanoa, että tuon sukupolven asteittainen katoaminen alkaa vuonna 2028. Mutta vasta 95 -vuoden ikään, eli vuoteen 2043 mennessä, heidän lukumääränsä alkaa pudota niin alhaalle, etteivät he muodosta tilastollisesti enää merkittävää väestöryhmää (kaikilla ihmisyksilöillä on tietysti Luojansa edessä yhä sama ihmisarvo henkilön iästä tai tilastoista riippumatta). Raamatussa mainitaan myös 120 -vuoden sukupolven mitta:

Silloin Herra sanoi: “Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.” – 1. Moos. 6:3

Myös tänään jotkin pitkäikäisimmät ihmisyksilöt saattavat elää yli 110- 120 -vuotiaiksi, mutta tällaisia ihmisiä on vain kourallinen. Emme voi siis puhua enää sukupolvesta laajemmassa kollektiivisessa merkityksessä. Esimerkiksi tänään hiljainen sukupolvi (vuosina 1928 -45 syntyneet) luokitellaan yleensä vanhimmaksi yhteiskunnallisesti yhä merkittäväksi sukupolveksi vaikka muutamia suurimman sukupolven (vuosina 1901 – 1927 syntyneet) yksittäisiä edustajia olisikin yhä elossa. Samalla tapaa suuret ikäluokat (tai ainakin tuon sukupolven vanhimmat edustajat eli ennen vuotta 1950 syntyneet) ovat kadonneet jo suurimmaksi osin 2050 -luvulle tultaessa. Siten myös Herramme Jeesus Kristus “myöhästyisi junasta” jos Hän palaisi vasta 2050 -luvulla.

Näin ollen Jeesuksen paluu ja tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan alku tulisi sijoittua viimeistään 2040 -luvulle – ei sitä myöhempään ajankohtaan. Samalla logiikalla Antikristuksen valtaannousun tulisi tapahtua viimeistään 2030 -luvulla (vuosisata Adolf Hitlerin – Antikristuksen esikuvan – nousun jälkeen). Tosin tuo takaraja aikaistuu hieman jos ajattelemme, että “viikunapuun sukupolvella” ei viitata siihen sukupolveen, joka syntyi samana vuonna Israelin kanssa, vaan siihen sukupolveen, joka todisti viikunapuun lehtien puhkeamista, eli Israelin valtion jälleensyntyä vuonna 1948. Eli jos synnyit esimerkiksi vuonna 1940, olit tarpeeksi kypsä vuonna 1948 todistaaksesi sitä että kuulut nyt siihen sukupolveen, joka ei näkisi kuolemaa ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle.

Vasta vuoden 2040 jälkeen, sinun sukupolveasi alettaisiin tilastoimaan “kadonneeksi sukupolveksi”, koska vain harvat yksilöt ovat todistamassa historiaa vuosisataa pidemmälle. Näin ollen Jeesuksen paluun pitäisi tulla toteen viimeistään vuoteen 2040 mennessä, kuten jo uskonpuhdistajamme Martin Luther uskoi 500 vuotta aiemmin, kuten kerroin artikkelissani: Miksi uskonpuhdistajamme Martin Luther uskoi “maailmanlopun” tulevan vuonna 2040? Entä kuinka hän osui todennäköisesti oikeaan? Kun julkaisin tuon artikkelin sekä suomeksi että englanniksi reilu vuosi sitten, sain siihen kommenttia Espanjassa asuvalta eläköityneeltä fysiikan ja matematiikan professorilta Ramón Núñezilta, joka lähetti minulle samasta aiheesta oman kirjansa missä esiteltiin myös astronomisia todisteita siitä miksi 2040 olisi mahdollisesti raamatullisesti ja eskatologisesti merkittävä vuosiluku. Voit lukea oman kirja-arvosteluni Ramónin kirjasta ja Ramónin kirja-arvostelun omasta kirjastani täältä.