Uuden paavin valinta alkaa normaalin käytännön mukaan vasta 15-20 päivää edellisen paavin kuolemasta, joten Franciskuksen seuraajan identiteetillä spekulointi on ehkä liian varhaista kaksi päivää hänen kuolemansa jälkeen. Tiedämme kuitenkin jo tässä vaiheessa muutamia ennakkosuosikkeja, kuten 67 -vuotias filippiiniläinen Luis Antonio Tagle, 70 -vuotias Pietro Parolin, ja 72 -vuotias Péter Erdő. Osa ennakkosuosikeista kuuluu katolisen kirkon liberaalimpaan siipeen ja toiset sen konservatiivisempaan siipeen. Miksi itse veikkaan Pietro Parolinia seuraavaksi paaviksi? Ensimmäinen asia, joka erottaa hänet muiden ennakkosuosikkien joukosta on hänen nimensä Pietro, joka tarkoittaa italiankielessä Pietaria. Toki myös konservatiivisempana ehdokkaana pidetyn Péter Erdőn nimi tarkoittaa samaa, mutta hän on Unkariasta eikä Italiasta kuten Pietro Parolin. Pietro voisi täyttää siis parhaiten Malakian profetian viimeisestä paavista, jonka nimeksi identifioidaan Pietari Roomalainen, ja jonka hallitessa: “kaupunki, joka on seitsemän kukkulan päällä [Rooma], tuhoutuu, ja pelottava tuomari tuomitsee kansansa.“

Viittasin pyhän Malakian profetiaan jo edellisessä blogissani, mutta kertauksen vuoksi. Pyhän Malakian profetia on 1100 -luvulla eläneen irlantilaisen piispa Malakian profetia 112 tulevasta paavista, joiden laskenta aloitetaan Celestinus II:sta (1143-44) eteenpäin. Tätä profetiaa on epäilty myös väärennökseksi, sillä se löydettiin ja julkaistiin vasta 1590 -luvulla Arnold de Wyonin teoksessa Lignum Vitae. Mutta katolinen kirkko on siis ollut tietoinen profetian olemassaolosta ainakin yli 400 vuotta. Profetian 74 ensimmäistä paavia sopivat kuvauksineen hyvin Celestinus II:sta seuranneisiin paaveihin aina Sixtus V:een asti (1585-90), mutta tämän jälkeen 38 muun paavin kuvaus muuttuu epämääräisemmäksi vaikka muutamista niistä kuvaus on saatu sopimaan yhteen tätä seuranneiden paavien tuntomerkkeihin. Listan 111. ja viimeinen Pietari Roomalaista edeltävä paavi osuu yhteen paavi Benedictus XVI:n kanssa, joka tekisi paavi Franciskuksesta listan 112. paavin ja siten Pietari Roomalaisen.

Mutta voitaisiin myös väittää, että koska Benedictus XVI oli ensimmäinen paavi sitten 1400 -luvulla hallinneen Gregorius XII:n, joka erosi virastaan (ensimmäinen vapaaehtoisesti eronnut sitten 1200 -luvulla hallinneen Celestinus V:n), ja koska hän piti historiallisesti ainutlaatuista titteliä Paavi Emeritus eroamisensa jälkeenkin aina kuolemaansa asti joulukuussa 2022, niin 111. paavin virkakausi lasketaan profetiassa hänen kuolemaansa asti ja häntä seuraava paavi voi tarkoittaa vain paavia, joka valitaan virkaansa Benedictus XVI:n kuoleman, ei hänen eroamisensa, jälkeen. Näin ollen paavi Franciskuksen aika hypättäisiin profetiassa ylitse koska hänet valittiin virkaansa hyvin epätavallisissa olosuhteissa, kun edellinen paavi oli yhä elossa ja piti paavin titteliä yhtäaikaisesti Franciskuksen kanssa.

Pietro Parolinin ei tarvitsisi valita paavin nimekseen Pietaria, koska hänen syntymänimensä täyttäisi jo profetian kriteerin Pietari Roomalaisesta. Yksikään aikaisempi paavi ei ole valinnut tähän asti nimeä Pietari. Koska katolinen kirkko pitää apostoli Pietaria kirkon ensimmäisenä paavina, jonka kalliolle kirkko perustettiin, nimen Pietari II käyttöönotto saatettaisiin nähdä röyhkeyden merkkinä – aivan kuin valittu paavi väittäisi olevan kirkon uusi kallio ja perusta. Mutta jos seuraava paavi ylittäisi tämän kielletyn viivan ottamalla käyttöönsä nimen Pietari II, se olisi samalla runollinen vahvistus Malakian profetialle paaveista.

Katolisen kirkon historia alkaisi apostoli Pietarista (vaikkakin monet ei-katoliset tämän kiistävät) ja päättyisi Pietari II:een. Mutta nimen Pietari II käyttöönotto voisi olla monille katolisille liian pahaenteistä, koska se yhdistetään juuri Malakian profetiaan Rooman viimeisestä paavista. Siksi pidän todennäköisempänä, ettei Pietro Perolin tätä nimeä käyttäisi vaikka hänet valittaisiinkin Rooman seuraavaksi paaviksi. Toinen syy siihen miksi Pietro voisi olla kirkon seuraava paavi, on se että häntä on pidetty jo tähän asti Pyhän istuimen toiseksi voimakkaimpana miehenä paavi Franciskuksen jälkeen.

Vatikaanin kardinaalivaltiosihteerinä, jossa asemassa hän on ollut vuodesta 2013 lähtien, häntä on pidetty eräänlaisena “Vatikaanin pääministerinä.” Teologisesti häntä pidetään maltillisena, ja siten hän voisi yhdistää sekä kirkon konservatiiveja että liberaaleja, mutta poliittisesti hän jatkaisi aivan samaa globalistista linjaa, jolle jo Franciskus pohjusti tien valmiiksi. On syytä muistaa, ettei Paavi ole vain uskonnollinen johtaja. Hän on myös valtionpäämies – maailman harvoja jäljellä olevia absoluuttimonarkkeja Vatikaanivaltion diktatuurisena päänä -, jolla on diplomaattiset suhteet lähes kaikkien maailman valtioiden kanssa, ja jonka eteen maailmanjohtajat tulevat yhä kumartamaan – ei vain uskonnollisista syistä, vaan myös siksi, että hän edustaa vuosisataista instituutiota, jonka vaikutus ulottuu politiikkaan, kulttuuriin, talouteen ja kansainvälisiin neuvottelupöytiin.

Paavin sanomisilla on painoarvoa konflikteissa, rauhanneuvotteluissa ja moraalikysymyksissä, ja hänen asemansa antaa hänelle ainutlaatuisen mahdollisuuden toimia sillanrakentajana kansojen ja ideologioiden välillä – vaikka hän itse ei olisikaan valittu demokraattisesti eikä hänen valtansa rajoitu vain hengelliseen opastukseen. Jopa presidentti Trumpin katolinen varapresidentti J.D. Vance vieraili paavin luona päivää ennen hänen kuolemaansa, vaikka he eivät olleet poliittiselta ideologialtaan juuri samalla sivulla. Mutta tähän maailmanpoliittisen diplomaatin virkaan 70 -vuotias Pietro Parolin olisi ehkä kaikkein osuvin valinta, koska hän opiskeli nuoruudessaan diplomatiaa ja on toiminut Pyhän istuimen diplomaattina aina vuodesta 1986 lähtien. Paavi Franciskus nimitti hänet elokuussa 2013 Vatikaanin valtiosihteeriksi. Wikipedia kertoo hänen diplomaattisista ansioistaan tältä ajalta. Vahvistan tekstistä tähdellisimmät kohdat:

Pyhällä istuimella katsottiin olleen merkittävä rooli Kuuban ja Yhdysvaltojen suhteiden palauttamisessa. Parolin johti lokakuussa 2014 Kuuban ja Yhdysvaltojen virkamiesten tapaamista, kun heidän neuvottelunsa lähestyivät sopimusta. Vuonna 2015 Parolinilta kysyttiin, osoittaako Kuuban ja Yhdysvaltojen suhteiden normalisointi Vatikaanin diplomatian uutta ”kulta-aikaa”. Hän sanoi, että ”Yhdysvaltain presidentti on jo kiittänyt paavia tuesta, jonka hän on antanut tälle tärkeälle askeleelle”, ja sanoi: ”Pyhän istuimen diplomatia on aina paikalla auttamassa siltojen rakentamisessa”. Parolin sanoi myös, että Pyhän istuimen diplomatia ”on nyt aktiivisempaa…(ei vain) odottamassa, vaan myös ehdottamassa (rauhan ratkaisuja), koska konflikteja on niin paljon”.

Parolin vaati interventiota Libyassa, jotta maan islamilaisen hallituksen ja Islamilaisen valtion mahdollinen liittouma saataisiin pysäytettyä. Parolin puhui siellä vallitsevasta kaaoksesta sen jälkeen, kun ISIS mestasi 21 egyptiläistä koptikristittyä, kuvaillen tapausta ”kauhistuttavaksi” ja tilannetta ”vakavaksi”. Hän korosti ”nopean reagoinnin” tarvetta. Parolin lisäsi, että ”kaiken aseellisen väliintulon on tapahduttava kansainvälisen oikeuden puitteissa” ja ”Yhdistyneiden Kansakuntien sateenvarjon alla”…

Vuonna 2018 antamassaan haastattelussa kardinaali Joseph Zen sanoi, että ”paavi Franciscus ei tunne Kiinan todellista kommunistista puoluetta, mutta Parolinin pitäisi tietää”. Hän oli siellä [valtiosihteeristössä] niin monta vuotta, joten hänen täytyy tietää. Hän saattaa mielellään rohkaista paavia olemaan optimistinen neuvottelujen suhteen … mutta se on vaarallista. Paavi Franciscus tarvitsee jonkun, joka rauhoittaa häntä innostuksestaan.” Hän lisäsi, että ”näyttää siltä, että ulkoministeri haluaa joka tapauksessa ratkaisun. Hän on niin optimistinen. Se on vaarallista. Sanoin paaville, että hänellä [Parolinilla] on myrkytetty mieli. Hän on hyvin suloinen, mutta minulla ei ole luottamusta tähän henkilöön. Hän uskoo diplomatiaan, ei meidän uskoomme.”..

Hän osallistui Abu Dhabissa 6.-7. marraskuuta 2023 järjestettyyn Global Faith Leaders COP28 -huippukokoukseen ja luki paavin puolesta paavin ilmastonmuutoslausuman COP28:ssa, koska paavi ei voinut osallistua siihen sairauden vuoksi. Vuoden 2024 Gazan sodasta Parolin totesi, että Israelilla on oikeus itsepuolustukseen, mutta sen ”on oltava oikeasuhtainen, ja 30 000 kuolonuhrin kohdalla se ei todellakaan ole”. Israelin suurlähetystö Pyhässä istuimessa kutsui hänen huomautuksiaan ”valitettavaksi julistukseksi”.

Paavina Pietro Parolin voisi siis tehdä paavista entistä aktiivisemman kansainvälisen toimijan maailmanpolitiikassa ei vain rauhanneuvotteluiden edistäjänä konfliktialueilla vaan myös sotilaallisten interventioiden yllyttäjänä, kuin keskiajan ristiretkiin yllyttäneet paavit. Vaikka sotilaallisen intervention kutsuminen ISIS:in mestaamien kristittyjen avuksi onkin varsin kiitettävää, ongelma tässä on nyt se, että Parolin on omaksunut tuollaisen globalistisen maailmankuvan missä Yhdistyneet Kansakunnat olisi jokin puolueeton tuomari määräämään siitä mitä kansakuntaa tulisi rangaista kansainvälisen lain rikkomisesta. Ja tämä näkyy jo Parolin Israelin vastaisista kommenteista Gazan sotaa koskien, joita antisemiittinen YK on ollut edistämässä kaikkein kuuluvimmin.

Parolin ei julista sitä ristin evankeliumia, jonka Jeesus sanoi nostavan “pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan” (Matt. 10:35). Sen sijaan, hän haluaa rakentaa siltoja eri uskontojen ja kansojen välille – kuten edeltäjänsä Paavi Franciskus, joka kritisoi usein presidentti Trumpia muurien rakentamisesta vaikka itse asuukin korkeiden muurien suojassa Vatikaanin sisällä. Alapuolisessa haastattelussa hän ylistää katolisen kirkon ja islamilaisen maailman parantuneita diplomaattisia suhteita.

Hän toimii siis enemmän kuin poliitikko kuin evankelista. Hän haluaa rakentaa “krislamia”, koska se sopii Vatikaanin poliittiseen agendaan. Kuten videosta voi nähdä, Parolin vaikuttaa hyvin lempeältä mieheltä. Mutta lempeä ulkomuoto ei saisi harhauttaa ketään, sillä myös Ilmestyskirjan toista petoa, väärää profeettaa, kuvaillaan hänen karitsan kaltaisella lempeällä ulkomuodollaan, joka puhuu kuitenkin kuin lohikäärme eli Saatana:  “Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme.” (Ilm. 13:11)

Uskontojen välisen vuoropuhelun ohella, jonka Franciskus vei siihen pisteeseen asti että julisti kaikkien uskontojen johtavan saman Jumalan luokse, Parolin tukee myös edellisen paavin radikaalia uuspakanallista ja ihmisvastaista ilmastopolitiikkaa, jonka hän julisti Laudato Si’ -kiertokirjeessään. Tässä roolissaan hän siis olisi täydellinen liittolainen myös Charles III:n kaltaiselle ilmastojohtajalle. Pian se nähdään ottaako Pietro Parolin Paavi Franciskuksen paikan vai tuleeko hänen sijalleen joku toinen.

Entäpä sitten vuosi 2027? Miten tämä on johdettu Pyhän Malakian näystä? Brittilehti Daily Mail kirjoitti tästä maaliskuussa:

Kirjan, jossa on 112 lyhyttä kryptistä lausetta, löysi vuonna 1595 Arnold Wion, benediktiinimunkki, joka väitti löytäneensä Malachyn kirjoitukset Vatikaanin arkistoista.

‘Pyhän Rooman kirkon viimeisessä vainossa tulee hallitsemaan Pietari Roomalainen, joka ruokkii laumaansa monien koettelemusten keskellä, minkä jälkeen seitsemän kukkulan kaupunki tuhoutuu ja kammottava Tuomari tuomitsee ihmiset. Loppu”, lukee kirjan viimeisessä kappaleessa.

Jotkut tulkitsevat profetian niin, että Pietari ottaa paavin paavin tehtävät vastaan Franciscuksen kroonisen keuhkosairauden keskellä, kun taas toiset uskovat Malachyn vihjaavan, että Franciscus olisi viimeinen.

Vuonna 2024 julkaistussa dokumenttielokuvassa ehdotettiin jälkimmäistä, koska paavi Sixtus V:lle vuodelta 1585 omistettu kohta kuuluu seuraavasti: ”Akseli keskellä merkkiä”.

Paavi Sixtus V astui ruoriin 442 vuotta ensimmäisen johtajan jälkeen, ja koska teksti viittaa siihen, että hän on ennustuksen keskellä, maailmanloppu tulisi 442 vuotta myöhemmin – vuonna 2027.

Vuosiluku 2027 osuu mielenkiintoisen lähelle vuotta 2025, jolloin tämä seuraava paavi astuu virkaansa. Ja vuosi 2027 osuu myös mielenkiintoisen lähelle sitä mihin monet protestanttiteologit ennustivat Rooman tuhoa jo 1800 -luvulla Danielin näkyjen pohjalta. Esimerkiksi sellainen metodistitutkija kuin Adam Clarke kirjoitti vuonna 1831:

Kuten antikristuksen vallan ja hallitsevuuden täytyy tässä esitettyjen periaatteiden valossa kiinnittyä vuoteen 756 jKr. [kun paavillinen kirkkovaltion syntyi], siten hänen valtansa lopun tulee täyttyä 1260 vuotta myöhemmin; vastaten vuotta 2016 kristillistä ajanlaskua, minkä ääretön viisaus on asettanut tälle kauan odotetulle tapahtumalle. Aamen ja aamen!

Pitäydyin itsekin alkuunsa tähän Clarken tulkintaan siitä milloin paavinvallan “aika, kaksi aikaa ja puoliaikaa” tulisivat historialliseen päätökseensä (juuri vuosina 2015-16 ISIS uhkaili avoimesti Vatikaanin hävittämisellä tai valloittamisella). Myöhemmin korjasin tämän laskun vuoteen 2023, koska perustelin sen miksi vuosi 781 on historiallisesti vedenpitävämpi vuosi paavien maallisen vallan lähtökohdaksi. Tästä laskien 1260 profeetallista vuotta (eli 360-päivän vuotta) olisivat päättyneet vuonna 2023. Mutta aurinkovuosissa mitaten ne päättyvät vuoteen 2041, joka menee vain vuoden sen yli mihin Martin Luther ajoitti Jeesuksen toisen tulemuksen ajankohdan täysin toisenlaisella laskumetodilla vuonna 1540 julkaistussa maailman luomisen kronologiassaan.

Vaikka en ole väittänyt 100% varmuudella, että Jeesus palaisi vuonna 2041, 2040 tai minään muunakaan vuotena, minusta on hämmästyttävää kuinka moni kristitty usein sivuuttaa tällaiset laskelmat olankohautuksella (jopa pahennuksella) ja viittaa esimerkiksi Matteus 24:36:een missä Jeesus sanoi: “Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” Samalla he sivuuttavat, että vain paria jaetta aiemmin Hän sanoi: “tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” Ja taas muutamaa jaetta myöhemmin: “jos paha palvelija sanoo sydämessään: ‘Minun herrani viipyy’, ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa.” Jeesuksen tulemuksen hetki ei siis ole täysin ennalta-arvaamaton, koska Jeesus itse antoi siitä lukuisia eri merkkejä ja jopa ilmoittaa sen sukupolven, jonka lopulla Hän palaisi maanpäälle, ja varoittaa että pahaa palvelijaa, joka ei valvo Herransa tullessa, odottaa sama osa kuin ulkokullattuja. Samasta syystä Hän moitti myös fariseuksia:

“Kun ilta tulee, sanotte te: ‘Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa’, ja aamulla: ‘Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa.

Jos fariseukset olisivat tutkineet todella Kirjoituksia, he olisivat osanneet sanoa esimerkiksi Danielin 9. luvun vuosiviikkonäyn perusteella, että Jeesus oli Israelin luvattu Messias, joka ilmestyi heille juuri profetian vuosisatoja edeltä ilmoittamalla aikataululla. Samoin myöskään Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyviä aikatauluja ei pitäisi sivuuttaa olankohautuksella vaikka monet niistä menevätkin usein pieleen, koska tulkitsemme profetioita vajavaisella ymmärryskyvyllämme.

Tällaisia laskelmia on esitetty kuitenkin aivan kirkon ensimmäisistä kirkkoisistä lähtien, ja jopa UT:ssa apostolien liittolaisena mainittu Barnabas kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla kirjoittamassaan Barnabasin kirjeessä, että Jeesus palaisi takaisin 6000 vuotta maailman luomisen jälkeen (kuten myös Irenauksen kaltaiset kirkkoisät opettivat 100 -luvulla jKr.), ja nuo 6000 vuotta täyttyvät Lutherin kronologian mukaan vuonna 2040 – vain 20 vuotta ennen Isaac Newtonin laskemaa “maailmanlopun” päivämäärää. Myös “Englannin historian isänä” tunnettu Bede laski 700 -luvun alussa, että historian 6000 vuotta täyttyisivät 2040 -luvulla. Myös juutalainen Talmud opetti samaa, opettaen messiaaninen aikakauden alkavan noiden 6000 vuoden jälkeen.

Meillä on siis pitkä kirkkohistoriallinen traditio missä Jeesuksen toinen tulemus on ajoitettu jo noin 20 vuosisadan ajan 21. vuosisadan ensimmäiselle puoliskolle monien kirkkohistorian merkittävimpien tutkijoiden arvioissa. On aivan eri asia lähteä ennustelemaan tarkkoja päivämääriä ja kellonaikoja tempauksen tai Jeesuksen maanpäälle paluun ajankohdasta, sillä “siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” Emme voi tietää tarkkaa aikaa, mutta voimme tietää “vartiohetken”, eli sen hetken yöstä jolloin Hän tulee kuin varas yöllä. Tai kuten Paavali sanoi: “sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä… Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas.” (1. Tess. 5:2, 4)

Monet niistä, jotka suhtautuvat profetiatutkimukseen tänään ivalla ja välinpitämättömyydellä, se päivä tulee yllättämään niin kuin varkaan. Sillä “Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1. Tess. 5:3) He eivät tule tunnistamaan väärää rauhaa, tai väärää messiasta, koska he eivät seuraa ajan merkkejä, joista he voisivat erottaa paremmin antikristillisen petoksen ja valheen. Koska he seuraavat aikaamme enemmän maallisen median uutisotsikoiden valossa tai kuuntelevat enemmän sosiaalisen median influenssereita kuin Jumalan Sanaa. Mutta vielä ei ole liian myöhäistä herätä valvomaan.

Ainoa läntistä sivilisaatiota ja juutalaiskristillistä uskoa puolustava paaviehdokas?