Yhdistyneen Kuningaskunnan monarkki tunnetaan melko värittömänä persoonana. Tämä johtuu siitä, että hänen perustuslaillinen asemansa rajoittaa häntä ilmaisemasta poliittisia näkemyksiään julkisesti. Elisabet II ei anna haastatteluja journalisteille. Hän tapaa maansa pääministerin joka viikko, mutta heidän väliset keskustelunsa jäävät lehdistön uteliaiden korvien ulottumille. Hänen esikoisensa Prinssi Charles on toiminut jo vuosikymmeniä täysin perustuslain vastaisesti pommittamalla ministereitä lobbauskirjeillä ja pyrkimällä vaikuttamaan julkiseen sanaan hänen poliittisilla kannanotoillaan. Alahuoneen jäsen Paul Flynn on kuvannut kruuunperillistä ”vaikutus-valtaisimmaksi ja parhaiten informoiduksi lobbariksi Yhdistyneessä Kuningaskunnassa”. Äskettäin The Guardian raportoi, että hän saa tietoonsa poliittisia lainsäädäntöjä ja muita dokumentteja 30 vuotta ennen niiden pääsyä julkisuuteen. Joulukuun 28. päivä Daily Mail raportoi, että epämääräinen laki sallii hänelle vallan määrätä maansa sotavoimat ampumaan ydinohjuksia ilman pelkoa sotarikosoikeuteen joutumisesta. Tämä on todella huolestuttavaa kun ottaa huomioon hänen ekofasistisen maailmankuvan, jonka mukaan ihmispopulaation vähentäminen on hänen pyhä velvollisuutensa maailman pelastamiseksi. Mutta mitä tiedämme hänen äidistään?
Tasavaltaa kannattava Graham Smith on sanonut Charlesin olevan ”joku joka ei selvästikään halua valmistautua vain kuninkaan virkaan mutta vaikuttamaan itseasiassa julkiseen politiikkaan ja tämä on todellinen ongelma.” Nykyisen monarkin Elisabet II:n on sanottu pysyneen kunnioitettavasti poliitisten kiistojen ulkopuolella vaikka hänen kulissien takainen valtansa uuden maailmanjärjestyksen takana on pitkältä valtamedian pimittämää. Hänen poliittiset näkemyksenä ovat siis meiltä salassa mutta mitä voimme tietää hänen suhteestaan uskontoon? Monia saattaa yllättää, että Elisabet II ei ole uskonnollisesti neutraali sekulaari hallitsija vaan tunnustava kristitty, joka tuo kristillistä uskoaan avoimesti esiin hänen jokavuotisissa joulupuheissaan. Christian Post kertoi Kuningattaren äänittäneen tänä jouluna ”kaikkein kristillisimmän viestinsä koskaan”. Vuosi aikaisemmin Christian Today ylisti Charlesia ”Rauhanruhtinaaksi” kun hän koroitti äänensä Lähi-Idän vainottujen kristittyjen tueksi. Tämän jutun otsikko itseasiassa samaistaa Prinssi Charlesin Jeesukseen Kristukseen, joka on ainoa todellinen Rauhanruhtinas Jesajan profetian mukaan (Jes. 9:5).
Artikkelin kirjoittaja Lucinda Borkett-Jones kertoo, ”Tavallisesti se on ollut Kuningatar joka voittaa joulupäivänä evankelisten kristittyjen hurraahuudot jos hän sattuu puhumaan avoimesti kristinuskosta, samalla historiallisesti on ollut paljon enemmän skeptisyyttä Charlesin uskosta, kenties ymmärrettävästi (Muistatko sanallisen voimistelun missä hän ehdotti siirtyvänsä yhden uskon puolustamisesta kaikkien uskojen puolustamiseen?). Mutta tänään kuullessaan kaldealaisen kuoron laulavan syyrian kielellä – aramean muoto – ja Isä meidän rukouksen samalla kielellä, hän sanoi sen olevan ’valtavan erityistä… koska jotenkin se yhdistää meidät jopa vielä läheisemmin meidän Herraamme [joka eli] 2000 vuotta sitten.’ Hänen nykyinen kristinuskon puolustuksensa on monilla tapaa sopusoinnussa hänen aikaisempiin sitoumuksiinsa korostaa muiden vainottujen uskonnollisten vähemmistöjn ahdinkoa, ja hän on myös painottanut uskonnollisten yhteisöjen yhteistyön tärkeyttä rauhan hyväksi.” Helmikuussa kerroin Daily Mailin uutisesta, jonka mukaan Prinssi kertoi hänen 20 vuoden takaisen kommenttinsa ”uskojen puolustamisesta” olleen väärinymmärretty ja ettei hän olisi hylännyt hänen kristillistä uskoaan. Uutisen mukaan Charles itseasiassa käski Britannian muslimeja kunnioittamaan lännen kristillisiä arvoja.
Tämä Charlesin retorinen U-käännös on kuitenkin pelkkää petosta sillä vuonna 1993 hän kertoi Oxfordin Yliopistossa, että islamin nousu Euroopassa sen kristinuskossa menettämän hengellisen tyhjiön täyttämiseksi, oli hänen mielestään myönteinen kehitys. Samassa puheessa hän kertoi lännen kauhukuvien sharia laista olevan ”suuresti liioiteltuja” ja sanoi että meillä olisi paljon opittavaa islamilaisista maista. Kesäkuussa 2010 Daily Mail raportoi hänen kertoneen, että islamin seuraaminen pelastaisi maailman ympäristötuholta ja vuoden 2014 lopussa sama lehti ilmoitti Charlesin vaativan hänen kruunajaistensa alkamista Raamatun sijasta Koraanin siteeraamisella. Viimeisen 20 vuoden takaiset uutiset paljastaa selvästi Charlesin islamille myönteisen antikristillisen elämäntehtävän. Retoriikassaan hän kyllä tuomitsee radikaalin islamin, mutta samaan aikaan hän on veljeillyt niiden kanssa jotka ovat radikaalin islamin suurimpia rahallisia ja hengellisiä tukijoita – Saudi-Arabian ja Persianlahden wahhabilaista islaminuskoa tunnustavien muslimidiktaattorien.
Tällainen veljeily Saudien rikollisperheen kanssa ei kuitenkaan alkanut Charlesin vaan hänen äitinsä toimesta jo 60 -luvun lopulla. Dokumentoin äskettäin Elisabet II:n muodostaneen liittosuhteen Kuningas Faisal bin Abdulaziz al-Saudin kanssa vuonna 1967. Saudien ulkoministerinä Faisal oli vastuussa Muslim World Leaguen luomisesta ”koordinointi keskuksena wahhabiitti propagandalle ja kumoukselliselle aktiviteetille. Se oli tämän päivän kansainvälisen sunniterrorismin siemenkide.” Jos Elisabet II olisi todella uudestisyntynyt kristitty, niin miksi hän veljeilisi tällaisten kristinuskolle vihamielisten tyrannien kanssa? Edelleen, miksi hän ei nosta ääntään tuomitakseen hänen poikansa islamia ja muita ei-kristillisiä uskontoja liehittelevät puheet? Miksi hän ei koroita ääntään puolustaakseen naisen ja miehen välistä avioliittoa aikana jolloin raamatullista avioliittokäsitettä ollaan purkamassa ympäri läntistä kristikuntaa. ABC NEWS kertoi heinäkuussa hänen allekirjoittaneen lain, mikä mahdollistaa Iso-Britanniassa homoseksuaalien kirkkolliset avioliittovihkimykset ensivuonna.
Monarkki ei allekirjoittanut tätä lakia vastentahtoisesti sillä koomikko Stephen Fryn – avoimen homoseksuaalin – mukaan eräs luotettava lähde kertoi Kuningattaren tokaisseen, ”Kukapa olisi uskonut, 62 vuotta sitten kun tulin valtaistuimelle, että allekirjoittaisin jotakin tällaista? Eikö se olekin hienoa?” On syytä huomauttaa, että Stephen Fry on suorapuheinen uusateisti, joka on kutsunut Raamatun Jumalaa ”pahaksi, hirviömäiseksi ja hulluksi”. On yhtä merkillepantavaa, että Englannin arkkipiispa Justin Welby asettui puolustamaan Stephen Fryta sanoen uskonnonvapauden olevan niin pyhä asia, että kristittyjen tulisi puolustaa ateistien oikeutta ilmaisunvapauteen. Englannin kirkon johtajan mielestä on siis tärkeämpää puolustaa Jumalan rienaajia kuin itse Jumalaa. Anglikaanikirkon pää ei ole itseasiassa Canterburyn arkkipiispa vaan Elisabet II. Kun hänen maallinen majansa lopulta jättää hänet, tämän paikan ottaa hänen poikansa Prinssi Charles. Wikipedian mukaan Stephen Fry on Charlesin läheinen ystävä, joka sai kutsun vuonna 2005 Charlesin ja Camillan häihin. Iso-Britannian kristittyjen kannalta ei näytä kyllä kovinkaan hyvältä jos hänen kaltaisensa Jumalan rienaaja on kirkon tulevan johtajan hyvä ystävä.
Prinssi Charles on ollut aina harvinaisen avoin hänen vihamielisestä suhtautumisestaan kristilliseen uskoon. Vuonna 2008, dokumentissa mikä oli omistettu hänen 60 -vuotisjuhlille, hän kertoi ihailevansa Philip Pullmanin fantasiakirja trilogiaa Universumien tomu, jonka kirjailija itse kertoo olevan sadun muodossa esitetty kuvaus kristillisen Jumalan tappamisesta ja Luciferin roolin uudelleen-tulkitsemisessa raamatullisen tarinan sankarina, joka taistelee tyrannimaisen Jumalan mielivaltaisia oikkuja vastaan. Kuninkaallisen omassa kirjassa Harmony, a New Way of Looking at Our World (2010), Charles menee jopa vielä pisemmälle sanoessaan Pullmanin fantasiakirjojen viestin olevan enemmän kuin pelkkää lapsille suunnattua mielikuvitusta. Hänen sanoo niiden kätketyn sanoman yhdessä C.S. Lewisin, J.R.R. Tolkienin, J.K. Rowlingin kirjojen kanssa olevan mytologiaa, joka on ”yhteydessä meidän tulevaan eloonjäämiseemme.” Fryn tapaa Charles ei ole itse ateisti vaan New Age filosofian omaksunut panteisti, joka on tuonut esiin hänen hengellistä näkyään aina 80 -luvun alusta lähtien. Tämä kirvoitti monien huolestuneiden kansalaisten huomion, jotka pommittivat kuninkaallista kirjeillä joissa häntä varoitettiin mustan magian ja spiritismin vaaroista (Charlesin oman todistuksen mukaan).
Vuonna 1986 John Dale paljasti Charlesin ja kuningasperheen laajat kytkökset pimeyden henki-maailmaan kirjassaan The Prince and the Paranormal: The Psychic Bloodline of the Royal Family. Dalen paljastukset on huomiotu jopa Andrew Mortonin usealle kielellä käännetyssä kuuluisassa kirjassa Diana: Hänen tarinansa (1992). Kun vuonna 2000 Charles piti radiopuheen jossa hän hyökkkäsi materialistien maailmankuvan turmiollisuutta vastaan, the Guardianin kolumnisti Madeleine Bunting huomioi, että kruununperijä uskoo tehtävänsä olevan ”uudelleenkehittää äitinsä kristillinen johtajuus, mikä on useimmiten hyvin silminnähtävää hänen joulupäivän puheissaan.” Bunting myös kirjoitti, ”Prinssi välttää käyttämästä sanaa Jumala, hän suosii ’luojaa’ tai ’opastavaa kättä’ ja hän pitää koko puheen pyhyydestä ilman yhtäkään viittausta Jeesukseen Kristukseen. Hänen evankeliumi viittauksensa jopa huomauttaa pyhän Matteuksen mieluummin kuin Kristuksen. Mikä on äärettömän selvää on se, että mitä tahansa hän uskoo tai ei usko, hän ei ole kristitty missään Canterburyn Arkkipiispan käsittämissä määritelmissä.” (painotus minun)
Englannin hallitsijan ulkokullattu kristillisyys
Tuon nyt tarinan toisen puolen esiin. Samalla kun Prinssi Charles on ollut hyvin avoin hänen antikristillisistä ja okkulttisista ajatuksistaan – kirjassaan Harmony hän ylistää kristinuskon sijaan muinaisen Egyptin ja Kreikan mysteeriuskontoja – , samaa ei voi sanoa hänen äidistään. Aina vuodesta 1957 lähtien televisiosta lähetetty Kuningattaren joulutervehdys on ollut merkkinä hallitsijan syvästä kristillisestä uskosta, jonka puolustamiseen hän sitoutui hänen kruunajaisvalassaan vuonna 1953. Tässä seremoniassa Canteburyn Arkkipiispa opasti hänet vannomaan käsi Raamatulla, että hän lupaisi ”suurimmalla mahdollisella vallallaan ylläpitää Jumalan lakeja ja Evankeliumin todellista uskontunnustusta ja lain asettamaa protestanttista reformoitua uskontoa”. Nyt kun Elisabet II on allekirjoittanut iloisin mielin homoseksuaalien kirkollista aviovihkimystä koskevan lain, häntä voidaan syyttää oikeutetusti Jumalan ja Kristuksen seurakunnan edessä hänen pyhän valansa rikkomisesta.
Koska Paavalin mukaan kristillisen seurakunnan luopumus edeltää Antikristuksen valtaanpääsyä (2. Tess. 2:3), tämä vuonna 2016 voimaan astuva laki on hälyttävä merkki Laittoman esiintulon läheisyydestä. Kirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus olen osoittanut Danielin kirjan yksityiskohtaisia profetioita seuraamalla, että Antikristus nousee Englannin kuningasperheestä ja perii Elisabet II:n ja hänen isiensä valtaistuimen. Todistamme parhaillaan kristillisen seurakunnan laajamittaista luopumusta, joka Raamatun mukaan valmistaisi sijaa Antikristuksen esiintulolle. Iso-Britanniassa tätä luopumusta on edesauttanut itse Elisabet II, joka on nyt hylännyt hänen pyhän valansa allekirjoittamalla tämän antikristillisen lain homoseksuaalien avio-oikeudesta. On selvää, ettei Jumala katso armollisesti maan hallitsijoita, jotka rikkovat valat jotka on tehty aikoinaan Hänen edessään käsi Raamatulla. Vaikka aikaa olisi kulunut 62 vuotta, tällainen vala ei vanhene Ikuisen Jumalan edessä. Luin äskettäin läpi Britannian kuningashuoneen viralliselta verkkosivulta Elisabet II:n kaikki joulutervehdykset aina vuodesta 1952 vuoteen 2015.
Ennen niiden ensimmäistä TV-lähetystä vuonna 1957, nämä puheet lähetettiin radiosta ja ensimmäinen kerta esiintyi vuonna 1932 Kuningattaren isoisän Yrjö V:n aloitteesta. Nämä joulutervehdykset on edesauttanut suuresti sen myytin ylläpitämistä, että Englannin kuningashuone olisi jollakin tapaa kristillinen instituutio. Totuus on kuitenkin kaukana tästä. Esimerkiksi Yrjö V:n isä Edvard VII oli Englannin Yhdistyneen Suurlosiin suurmestari johtaen koko Brittiläisen imperiumin vapaamuurariutta. Myöhemmin tämän paikan peri Yrjö V:n nuorin poika Kentin Herttua George, joka kuoli sodan aikaisessa lentoturmassa 1942. Vuonna 1967 hänen pojastaan Prinssi Edvardista, Kuningattaren serkusta, tuli loosin nykyinen suurmestari. Myös Elisabet II:n isä Yrjö VI ja hänen miehensä Prinssi Philip, Edinburghin Herttua, vihittiin vapaamuurariuden johtaviin asemiin (lähde: Freemasonry Today aikakauslehden numero joulukuulta 2012).
Elokuussa 1946 Prinsessa Elisabet vihittiin gorsedd-nimisen walesilaisen druidiyhteisön jäseneksi (mistä kuva ylhäällä) johon paljon äskeisemmin vihittiin arkkipiispa Rowan Williams – vuonna 2008 sharia lain käyttöönottoa puolustanut luopiokristitty, joka vihki Charlesin ja Camillan avioliittoon huhtikuussa 2005 vaikka molemmat heistä oli rikkoneet aikaisemman aviovalansa, jonka he tekivät Kaikkivaltiaan Jumalan oikeamielisten kasvojen edessä. Raamattu kutsuu Antikristusta laittomaksi koska hän on jumalisten lakien rikkoja sanan kaikessa merkityksessä. Gorsedd on Edward Williamsin 1700 -luvulla perustama uuskelttiläinen druidiyhteisö, joka sekoittaa esikristillistä pakanuutta ja kristinuskoa yhteen. Vanhassa Testamentissa Jumala varoitti kansaansa sekoittamasta pakanajumalia hänen palvontansa rinnalle. Useimpien muiden uuspakanallisten yhteisöjen ohella moderni druidismi on luontoon perustuva hengellinen aate jossa pentagrammi symboli on keskeisellä sijalla. Ei ole epäilystäkään etteikö tämä uuspakanallinen perinne olisi vaikuttanut Charlesin maailmankuvaan, joka painottaa kirjassaan pentagrammi symbolin esoteerista merkitystä osana hänen luonnonpalvontaan perustuvaa ekologista uskontoaan. Tietenkin viisisakaraisen tähden symboli sattuu olemaan myös satanistien rituaaleissa keskeisellä sijalla.
Lukiessani läpi Kuningattaren vuosittaisia joulutervehdyksiä, myönnän hämmästyneeni niiden vahvaa evankeliumeihin pohjautuvaa kristillistä sanomaa. Niitä lukiessa on hyvin vaikea kuvitella, että näiden tervehdysten esittäjä olisi maailman johtavan luciferistin äiti. Otan esimerkiksi muutamia.
- …Beetlehemissä syttynyt valo loistaen sen jälkeen Naseretin mokin ikkunasta, on valaissut maailmaa kahdentuhannen vuoden ajan. Tämän kirkkaan valonsäteen hehkussa toivotan teille kaikille siunattua joulua ja onnellista uutta vuotta (1954).
- Joulu on kristillinen juhla mikä juhlii Rauhanruhtinaan syntymää. Ajoittain se on lähes kadonnut ilonpidon ja joulukuusenvälkkeen taakse, mutta joulun pohjimmainen viesti on yhä se, että me kaikki kuulumme suureen ihmisten veljeskuntaan. (1968)
- Minä uskon, että joulun tulisi muistuttaa meitä siitä että ihmisen hengen ominaisuudet ovat paljon tärkeämpiä kuin kuin materiaaliset ansiot. Kristus opetti rakastamaan ja tekemään hyvää ja että meidän tulisi näyttää ihmisyyttä ja myötätuntoa kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa. Inhimillisyyden ja myötätunnon puute voi olla hyvin tuhoisaa – kuinka helposti se saa aikaa jakaumia kansoissa ja kansojen välillä. (1973)
- Joulu tällä puolen päiväntasaajaa tulee vuoden pimeillä hetkellä: mutta voimme katsoa eteenpäin toiveikkaana pidentyviin päiviin ja auringon paluuseen. Ensimmäinen joulu tuli aikana joka oli pimeää ja uhkaavaa, mutta siitä tuli maailman valo. (1974)
- Tämä yksi henkilö, hänen esimerkkinsä ja hänen hyvyyden ilmestyksensä kautta mikä on meissä kaikissa, on tehnyt valtavaa vaikutusta ihmisten elämissä jotka ovat päässeet ymmärtämään hänen opetuksiaan. Hänen yksinkertainen rakkauden viestinsä on kääntänyt maailman ylösalaisin aina siitä lähtien. Hän osoitti että se mitä ihmiset ovat ja mitä he tekevät merkitsee. Hän käski meitä rakastamaan lähimmäisiämme niinkuin rakastamme itseämme, mutta mitä itseasiassa tarkoitetaan ’itsemme rakastamisella’? Uskon sen tarkoittavan meille annettujen kykyjen käyttämistä, se merkitsee välittämistä meidän lahjojemme mukaan. (1975)
- Kristityt ovat mukaansatempaava esimerkki Kristuksen elämästä ja opetuksista ja omasta puolestani en haluaisi mitään enempää kuin että minun lapsenlapseni pitäisi rakkaina hänen ihanteitaan mitkä ovat auttaneet ja innoittaneet niin montaa aikaisempaa sukupolvea. (1978)
- Ihmisolentoina me yleisesti tiedämme mikä on oikein ja kuinka meidän tulisi toimia ja puhua. Mutta tiedämme myös hyvin kuinka vaikeaa se on elää meidän vakaumustemme mukaisesti. Meidän kristillinen uskomme auttaa meitä pitämään näitä vakaumuksia yllä. Kristus ei vain paljastanut meille totuutta hänen opetuksissaan. Hän eli hänen uskonsa mukaisesti ja antoi meille voimaa yrittää ja tehdä samoin – ja lopulta ristillä hän näytti ylintä esimerkkiä fyysisestä ja moraalisesta rohkeudesta. Tämä uhri oli kristinuskon aamunkoitto ja tästä syystä joulun aikaan meitä innoittaa Kristuksen esimerkki kun me juhlimme hänen syntymäänsä. (1981)
- Kristus kohdisti suurinta tärkeyttä yksilöön ja hämmästytti maailmaa missä hän eli tekemällä selväksi että kovaonnisilla ja huono-osaisilla oli tasavertainen paikka taivasten valtakunnassa rikkaiden ja voimakkaiden kanssa. Mutta hän myös opetti, että meidän tulee tehdä parhaamme elääksemme harmoniassa ihmisten kanssa ja rakastaaksemme lähimmäisiämme. (1982)
- Tarina laupiaasta samarialaisesta muistuttaa meitä velvollisuudestamme lähimmäistä kohtaan. Meidän tulisi yrittää ja seurata Kristuksen selvää ohjetta tarinan lopussa: ”Mene ja tee sinä samoin.” (1985)
- Kaksi opetusta jota hänellä oli meille mitä hän alleviivasi kaikessa mitä hän sanoi ja teki, ovat viestit Jumalan rakkaudesta ja kuinka olennaista se on että meidän myös tulisi rakastaa toisia ihmisiä. (1986)
- Tänä jouluna voimme rohkaistua näkemään kuinka entisessä Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa, missä se oli sietänyt vuosien vainoa ja vaivaa, kristillinen usko on jälleen kukoistamassa ja kykenevä levittämään sen viestiä epäitsekkyydestä, myötätunnosta ja suvaitsevaisuudesta. (1991)
- Minua aina koskettaa nämä sanat Pyhän Johanneksen evankeliumissa minkä me kuulemme joulupäivänä – ”Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut”. Meidän tulee vain kuunnella uutisia tietääksemme totuuden tästä. Mutta evankeliumi jatkuu – ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi”. Kaiken meitä ympäröivän epäinhimillisyyden tähden, olkaamme kiitollisia noista jotka ovat vastaanottaneet hänet ja jotka tekevät hiljaisuudessa töitänsä ja Hänen tahtoaan ilman ajatusta palkinnosta tai tunnustuksesta. (1993)
- Joulu on perinteinen, ellei tosiasiallinen, syntymäpäivä miehelle joka oli määrätty muuttamaan meidän historiamme kurssi. Ja tänään me juhlimme tosiasiaa että Jeesus Kristus oli syntynyt kaksi vuosituhatta sitten; tämä on todellinen millenniumjuhla. Yksinkertaiset tosiasiat Jeesuksen elämästä antavat meille johtolankoja siitä vaikutuksesta mikä hänelle oli maailmaan. Poikasena hän oppi hänen isänsä elinkeinon puuseppänä. Hänestä tuli sitten saarnaaja värväten kaksitoista tukijaa auttamaan häntä. Mutta hänen palvelustehtävänsä kesti vain muutamia vuosia ja hän ei itse kirjoittanut koskaan mitään ylös. Ollessaan reilun kolmenkymmenen hänet pidätettiin, kidutettiin ja ristiinnaulittiin kahden rikollisen kanssa. Hänen kuolemansa saattaisi olla tarinan loppu, mutta sitten tuli ylösnousemus ja kristillisen uskon perustus. (2000)
- Kuten muut teistä jotka johtavat innoituksensa omasta uskostaan, minä johdan voimani kristillisen evankeliumin toivon viestistä. (2002)
- Kristityille tämä joulun juhla on aika muistella erään syntymää, jota me kutsumme ”rauhan ruhtinaaksi” ja ”valon ja elämän” lähteeksi hyvinä ja huonoina aikoina. Se ei ole aina helppoa hyväksyä hänen opetuksiaan, mutta minulla ei ole epäilystäkään etteikö uusi vuosi olisi parempi jos me yrittäisimme. (2005)
- Huolimatta siitä, että oli syrjitty ja vainottu hänen lyhyen elämänsä aikana, Kristuksen muuttumaton viesti ei ollut koston ja väkivallan mutta yksinkertaisesti se että meidän tulisi rakastaa toinen toistamme. Vaikka se ei ole helppo viesti seurata, meidän ei tulisi lannistua; ennemminkin se innoittaa meitä yrittämään kovemmin: olemaan kiitolllisia ihmisten vuoksi jotka tuovat rakkautta ja onnea meidän elämiimme, ja jotka etsivät tapoja levittää tätä rakkautta muille, milloin ja missä vain voimme… On olemassa vanha sanonta ”On parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä”. (2015)
Juudas ja Antikristus
Tällaisten sitaattien valossa on vaikea puhua häpeilemättä pahaa Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsijasta. Tarkkanäköisempienkään heresioiden metsästäjien olisi vaikea löytää mitään tuomittavaa hänen jouluviesteistään. Tämän kaltaiset viestit voivat johtaa vain kahdenlaiseen johtopääkseen. Joko Elisabet II on Kristuksen sydämeensä vastaanottanut uudestisyntynyt kristitty tai sitten hän on historian suurin teeskentelijä ja valheenpuhuja. Kerroin viikko sitten omassa jouluviestissäni, että kristittyjen tulisi iloita vaikka evankeliumia saarnattaisiin itsekkäistä lähtökohdista ja epäpuhtaalla mielellä (Fil. 1:15,17-18). Pysyn edelleen kannassani ja tästä johtuen iloitsen jopa Elisabet II:n kristillisistä joulutervehdyksistä. Mutta samalla on syytä muistaa, että ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21) Muutamaa jaetta aikaisemmin Jeesus sanoi tällaisten henkilöiden tulevan seurakunnan luokse ”lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.”
Hän sanoi, että nämä lampaiden vaatteissa kulkevat sudet tunneittaisiin heidän hedelmistään: ”Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.” Juudas oli ensimmäinen lampaiden vaatteissa kulkenut susi, jonka vaelluksen mädät hedelmät paljastui kun hän kavalsi hänen mestarinsa. Apostoli Johanneksen mukaan myös Antikristus itse olisi tällainen Juudas, jonka alkuperä on kristillisessä seurakunnassa:
Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme. (1. Joh. 2:18-19)
Kuinka nämä antikristukset – kuin myös lopullinen Antikristus – tulisi paljastumaan? Ensinnäkin he erkanevat Kristuksen seurakunnan ruumiin yhteydestä ja lopulta he kieltävät ”sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.” (j. 22-23). Vaikka Prinssi Charlesin alkuperä on hänen äitinsä tapaan kristillisessä uskossa ja Englannin anglikaanikirkossa, hän on osoittanut selvästi kantavan tätä Johanneksen antamaa Antikristuksen määritelmää, kun hän viittaa kirjassaan Harmony, että evankeliumeiden tarina Jeesuksesta syntyi Egyptin Osiris-myyttien pohjalta. Toisin sanoen hän kieltää Jeesuksen olleen Kristus ja Jumalan Poika. Samalla hän myös täyttää sanan ”antikristus” toisen määritelmän kun hän tulee Kristuksen sijalle. Tämän määritelmän hän täyttää näkyvästi vasta vihan ajan puolivälissä kun hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2. Tess. 2:4). Mutta jo nyt olemme nähneet kuinka hän on vaatinut itselleen sellaisia yksin Jeesukselle kuuluvia titteleitä kuin Maailman Pelastaja, Rauhanruhtinas ja ihmissielujen sydänten kuningas.
Tässä kohtaa on myös syytä kysyä, että onko Englannin kunigashuone todella sellainen instituutio, josta olisi versonut Jeesuksen mainitsemia hyviä hedelmiä. Sen veristä historiaa tarkastellen vastaus on melko selvä. Mutta jos katsomme sen nykyistä muotoa, saattaa sen menneisyys painua unholaan Elisabet II:n kristillisten sanojen alla. Todellisuudessa tämä instituutio on tänään yhtä turmeltunut ja brutaali kuin se oli reilu kolme vuosisataa sitten Stuart-suvun alla. Jotta sinulle muodostusi jonkinlainen käsitys siitä mitä tarkoitan, suosittelen lukemaan sensaatiomaisen artikkelini Kuninkaallisen perheen vaiettu historia 1700 -luvulta eteenpäin. Raottamassa verhoa Windsorin huoneen kulissien taakse. Vähintäänkin yhtä shokeeraavia paljastuksia löydät artikkelista Elisabet II oli fanaattisen natsi-perheen kasvatti! Valtavirran lehdistö on nyt alkanut vihdoinkin paljastaa Englannin kuningasperheen pimeää puolta ja kirjoituksesta Prinssi Charlesin isä kasvoi perheessä jossa kerättiin eläimellistä lapsipornografiaa. Oliko Jerseyn saaren ”kauhujen talo” vuosikymmeniä kestäneiden raakuuksien kuvauspaikka? Näiden tekstien sisältämiä syytöksiä on hyvin vaikea sovittaa yhteen niihin sanoihin mitä luimme juuri ylhäällä.
Miksi kristillistä lähimmäisen rakkautta saarnaava instituutio olisi kannattanut natsismin murhaavaa ideologiaa? Tai miksi se olisi sekaantunut ihmiskauppaan ja lasten sadistiseen hyväksikäyttöön osana okkulttisia rituaalimenoja? Kuitenkin, kaikelle tälle löytyy hyvin vankkoja todisteita joita Elisabet II:n joulutervehdysten suloiset sanat eivät voi pestä pois. Tällaisen informaation valossa Elisabet II näyttää jopa vieläkin tekopyhemmältä kuin hänen surullisenkuuluisa poikansa. Puolustaako hän kristillistä uskoa vain sen tähden, että hänen kuninkaallinen valansa velvoittaa siihen samalla kun hänen sydämensä on kaukana Hänestä? Profeetta Jesaja kuvasi Israelin valtaapitäviä näin: ”Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja – kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ’Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?'” (Jes. 29:13-15)
Tämä näyttäisi täydelliseltä kuvaukselta Englannin kuningashuoneen jäsenistä. Suljettujen ovien takana he ovat toteuttaneet heidän rikollista hankettaan uudesta maailmanjärjestyksestä ja kunnioittaneet Israelin Jumalaa vain huulillaan eikä sydämessään. Pimeydessä he ovat uhranneet lapsia demonihengille aivan kuin Israelin ja Juudan kuninkaat tekivät polttaessaan lapsia elävältä foinikialaiselle Moolok-jumalalle. Viimeisimmät arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet roomalaisten historioitsijoiden kertomukset muinaisten druidien harjoittamasta rituaalisesta kannibalismista ja ihmisuhreista massiivisilla mittasuhteilla. Kristillisestä perspektiivistä ei pitäisi olla lainkaan yllättävää jos tällaista makaaberia toimintaa sisältyy myös nykyisten druidien – kuten Elisabet II:n – uskonnollisiin rituaaleihin sillä niiden hengellinen lähde ei ole yhteen sen vähemmän demoninen kuin se oli Rooman Imperiumin aikaisilla druidiyhteisöillä. Ellei tämä olisi totta, miksi niin monet ovat tulleet oikeuden eteen valaehtoisilla todistuksilla Englannin, Hollannin ja Belgian kuninkaallisten harjoittamasta lasten rituaalisista kidutuksista ja murhista? (ks. http://itccs.org/)
Isiensä Jumala(t)
Danielin kirja kertoo seuraavan ennustuksen Antikristuksesta: ”Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia.” (Dan. 11:38) Kaarlo O. Syväntä täsmentää kirjassaan Vanhan testamentin käännösvirheistä, että tuo kohta tulisi kääntää näin: ”Hän ei välitä isäinsä jumalasta eikä naisten rakkaudesta eikä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän korottaa (magnify) vain itseään.” Monet ovat kiinnittäneet huomionsa ilmaisuus ”ei välitä naisten rakkaudesta” koska se näyttäisi vihjaavan Antikristuksen homoseksuaalisuuteen tai sitten hänen tunneköyhään rakkauselämäänsä. Vaikka tämäkin määritelmä täyttyy sanantarkasti Walesin Prinssissä (ks. Prinseessa Dianan kuolemaa koskeva osio kirjani sivuilta 625-634), keskityn nyt tämän sijasta ilmaisuun ”Hän ei välitä isäinsä jumalista”. Syväntö kääntää jumalista yksikkömuodosssa jumalasta. ”Isät” ovat taas monikkomuodossa ja se voi tarkoittaa yhtä hyvin äidin kuin isän puoleisiakin isoisiä kuin myös heidän isiään ja isoisiään. Tämä viittaa siihen, että Antikristuksen esi-isät olisi palvoneet vain yhtä jumalaa.
Mikä tämä jumala on? Raamattu käyttää tässä kohdin sanaa elohim, mikä on sanan eloah (jumala) monikkomuoto. Kun Raamattu alkaa sanoilla ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan”, siinä Jumalan paikalta löytyy sana elohim eikä eloah. Edelleen, kun 5. Moos. 6:4 kertoo, ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi” sana on elohim eikä eloah. Kristillisessä teologiassa tämä on ymmärretty usein siten, että Jumalan monikkomuoto viittaa Hänen kolmiyhteiseen olemukseensa Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku kertoo Jeesuksesta,”Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut”. Syväntö taas kirjoittaa, että Sananl. 8:30:n oikea käännös osoittaa Jeesuksen olleen Isä Jumalan ja Pyhän Hengen rinnalla maailmankaikkeuden arkkitehti. Kuten voit itse tarkistaa täältä, sanaa elohim käytetään Israelin Jumalasta yhteensä 2326 kertaa New American Standard Biblessä samalla kun pakanajumaliksi se on käännetty vain 204 kohdassa. NASB kääntää sen Dan. 11:37:ssä ”jumaliksi” mutta King James Version käyttää tässä kohdin ilmaisua ”isiensä Jumala”.
Tämä kohta on ollut usein kiistakohteena siitä onko Antikristuksen alkuperä juutalainen vai onko hän peräisin pakanakansoista. Sanaa ”elohim” käytetään sen idean tukemiseen, että hänen alkuperänsä olisi valitussa kansassa. Tällainen johtopäätös on kuitenkin tarpeeton sillä yhtä hyvin pakanakristityt ovat palvoneet Israelin Pyhää Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ja 1. Joh. 2:18-19 vahvistaa Antikristuksen kristillisen alkuperän. Nämä kaksi kohtaa Raamatussa vahvistaa mielestäni sen, että Antikristuksen ja hänen perheensä alkuperä on kristinuskossa. Antikristus hylkää hänen isiensä kristillisen uskon ja palvoo sitä mitä Dan. 11:38 kutsuu ”linnoitusten jumalaksi”. Kerroin toukokuisessa kirja-arvostelussani, että Prinssi Charles opettaa kirjassaan Harmony tällaista uskontoa, jota voidaan kutsua ”linnoitusten jumalan” uskonnoksi sillä sen mukaan jumalan todellinen olemus ilmentää itseään tietynlaista arkkitehtuuria noudattavissa pyhissä rakennuksissa. Samaa asiaa kävin läpi myös kirjani kuudennessa luvussa. Charles on osoittanut moneen otteeseen ettei hän ole kiinnostunut puolustamaan hänen isiensä uskoa lihaksitulleesta Jumalan Pojasta sillä hän uskoo jumaluuden piilevän meissä kaikissa mistä Jumalan lihaksitulo oli hänen mukaansa vain pelkkä metafora.
Sillä että Englannin kuningashuone on kunnioittanut Israelin Pyhää vain suullaan ja huulillaan, ei ole mielestäni merkitystä tämän profetian kannalta. Tätä kohtaa ei tule käyttää todisteena Elisabet II:n ja hänen isiensä kristillisyydestä sillä se viittaa vain niihin ulkokultaisiin rituaalimenoihin joissa he ovat palvoneet Israelin Pyhää ja Hänen Poikaansa. Tämän isiensä ulkokullatun uskon Antikristus tulee hylkäämään ja koroittamaan itsensä kaikkien jumalien yläpuolelle. Tästä olemme jo nähneet selviä viitteitä Prinssi Charlesin kohdalla.
Tarkempi silmäys Kuningattaren ”evankeliumiin”
Kerroin aikaisemmin, että Kuningattaren joulutervehdyksistä on vaikea löytää mitään kristillisen evankeliumin vääristelyä. Ne kutsuvat Jeesusta Maailman Valoksi ja Rauhanruhtinaaksi, joka tuli maailmaan 2000 vuotta sitten. Ne puhuvat Hänen rakkauden kaksoiskäskystä, Hänen käskyistään rakastaa ei vain lähimmäisiämme mutta myös vihamiehiämme ja maksamaan väärintekijöillemme hyvällä koston sijasta. Ne tunnustavat evankeliumeiden totuuden Hänen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Neuvostoliiton hajottua, Kuningatar ylisti evankeliumin viestin vapautumista Itä-Euroopassa ja kehoitti olemaan kiitollisia niistä jotka ovat vastaanottaneet Kistuksen sydämeensä. Eräs seikka nousee kuitenkin silmiinpistävänä hänen joulusaarnoistaan. Ne ovat poliittisesti korrektia sosiaalista evankeliumia. Vaikka hänen puheensa on suunnattu 54 maasta koostuvalle moniuskonnolliselle kansainyhteisölle, jota hän hallitsee Brittiläisen Imperiumin perillisenä, yhdessäkään niissä ei ole tuomittu ei-kristillisiä pakanauskontoja. Yhdessäkään niissä ihmisiä ei ole kehoitettu hylkäämään epäjumaliaan ja kääntymään pahoilta teiltään. Yhdessäkään niissä ei painoteta henkilökohtaisen parannuksenteon merkitystä ja synnin hylkäämistä Kristuksen armon vastaanottamiseksi.
Yhden kerran hän kehoitti olemaan kiitollinen niistä, jotka olivat vastaanottaneet Kristuksen sydämiinsä, mutta koskaan hän ei ole sanonut tämän olevan ainoa tie välttää kadotuksen tuomio. Koskaa hän ei ole lainannut Paavalia, kun hän sanoi että ”kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:9-10) Tällainen epäkorrekti julistus ei olisi edes mahdollista moniuskonnollisen kansainyhteisön hallitsijalle mikäli hän toivoisi säilyttävän hänen maallisen kruununsa. Niinpä hänen ”evankeliuminsa” on laimeaa uskonnollista suvaitsevaisuutta painottavaa retoriikkaa. Elisabet II:n viesti uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta ja siitä, ettei kristisuskolla ole yksioikeutta suurten profeettojen ja filosofien ihanteisiin lähimmäisen rakkaudesta, on ollut läsnä alusta asti mutta näkyvämmin erityisesti syyskuun 11. jälkeen. Hän ei julista kuten Paavali, että pakanoiden jumalat ovat demoneita (1. Kor. 10:20). Tästä syystä Englannin kuningashuone on toiminut edeltäraivaajana uskonnollista vuoripuhelua tähdentävässä uuden maailmanjärjestyksen agendassa, jonka tavoite on edistää maailmanrauhaa inhimillisin ponnisteluin. Vuoden 1987 jouluviestissä hän kertoi:
On silmiinpistäviä esimerkkejä tavasta missä erilaiset uskonnot voivat tulla yhteen rauhanomaisessa harmoniassa. Joka vuosi yritän osallistua Kansainyhteisön uskojenvälisen hartauden Päivään Westminster Abbeyssa. Tässä palvelussa kaikki ovat yhdistyneet heidän halussaan rukoilla yhteisen hyvän puolesta. Tämä on molemminpuoleisen suvaitsevaisuuden symboli ja minusta se on kaikkein rohkaisevinta. Tiestysti se on oikein että ihmisillä tulisi olla oikeus pitää heidän uskomuksistaan ja uskoistaan kiinni voimakkaasti ja vilpittömästi, mutta kenties meillä tulisi olla myös nöyryyttä hyväksyä että vaikka meillä on oikeus omiin vakaumuksiimme, toisilla on myös oikeus heidän vakaumuksiinsa.
Tällainen uskontojen erimielisyyksien sovitteluun perustuva rauhanrakentamisen periaate, jota Prinssi Charles on sittemmin jatkanut hänen vanhempiaankin voimallisemmin, voidaan nähdä jo Kuningattaren ensimmäisessä joulupuheessa vuonna 1952 jossa hän pyysi ”kaikkia teitä, mikä tahansa uskontosi mahtaa ollakaan, rukoilemaan minun puolestani tuona päivänä – rukoilemaan että Jumala antaa minulle viisautta ja voimaa pitämään minun juhlalliset lupaukseni jotka tulen tekemään, ja että tulisin uskollisesti palvelemaan Häntä ja teitä elämäni kaikkina aikoina.” Elisabet II:n mielestäsi Raamatun Jumala siis katsoisi suosiollisesti myös sellaisiin rukouksiin jotka uhrattaisiin pakanauskontojen epäjumalille, joiden Raamattu sanoo olevan riivaajahenkiä. Tietenkään ei ole syytä unohtaa Raamatun opetusta, että ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room. 12:18) Uskonnon ja omantunnonvapaus on ainoa ilmapiiri missä kristillinen evankeliumi voi levitä. Mutta apostolit eivät opettaneet, että meidän tulisi rauhan tähden ”hyväksyä että vaikka meillä on oikeus omiin vakaumuksiimme, toisilla on myös oikeus heidän vakaumuksiinsa.”
Jeesus sanoi Mark. 16:15-16:sta ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Hän myös sanoi, ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Matt. 10:34) Tällä Hän tarkoitti sitä, että Hänen evankeliuminsa julistaminen tulisi repimään kansoja erilleen ja ”nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan”. Niin kauan kuin kansakunnat eivät polvistu ainoan todellisen Rauhanruhtinaan nimen alla, maailmassa tulee olemaan eripuraa, jakaumia ja sotia. Tämä on kristillisen evankeliumin ydin. Mutta Prinssi Charlesin johtama uskonnollisen suvaitsevaisuuden periaate, jonka hänen äitinsä jo käynnisti, perustuu sillä virheellisellä käsitykselle, että rauha olisi mahdollista saavuttaa ilman Rauhanruhtinasta. Kuningatar näyttää uskovan, että joulun – ja kristillisen evankeliumin – todellinen viesti on siinä, että meidän tulisi toteuttaa Beetlehemin kedon paimenille ilmestyneiden enkelten julistus, ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luuk. 2:14).
Joulupäivänä 1968 hän sanoi, ”Joulu on rauhan juhla. Se on Jumalan tahto, että meidän jatkuvan pyrkimystemme päämääränä tulisi olla ’Rauha maanpäällä, hyvä tahto ihmisiä kohtaan’.” Hän esittää, että tämän tehtävän luonne ei tulisi olla vain uskonnollinen mutta myös poliittinen: ”Tämä ajatus ei ole rajoittunut vain kristilliseen uskoon. Filosofit ja profeetat ovat tulleet johtopäätökseen, että rauha on parempi kuin sota, rakkaus on parempi kuin viha ja että että ihmiskunta voi löytää kehitystä vain ystävyydestä ja yhteistyöstä… Jos me todella uskomme että ihmisten veljeydellä on arvoa maailman tulevaisuuden kannalta, silloin meidän tulisi pyrkiä tukemaan noita kansainvälisiä organisaatioita jotka edistävät ymmärrystä ihmisten ja kansojen välillä.” Vuonna 1972 hän yhdisti joulun sanoman ”rauhasta maanpäällä” myös Euroopan yhdistymiskehitykseen: ”Britannia on liittymässä naapureihinsa Euroopan Yhteisössä… Britannia ja nämä muut Euroopan maat näkee Yhteisössä uuden mahdollisuuden tulevaisuudelle. He uskovat että asiat jotka ovat heille yhteisiä ovat paljon tärkeämpiä kuin asiat jotka jakavat heitä, ja että elleivät he toimi yhdessä ei vain he mutta koko maailma hyötyisi siitä. Me yritämme luoda laajempaa kansakuntien perhettä ja se on erityisesti jouluna jolloin tämän perheen tulisi tuntea läheisyyttä toisiinsa.
Tässä Kuningatar näyttää vahvistavan omin sanoin sen mitä on esitetty uutta maailmanjärjestystä koskevissa salaliittoteorioissa jo vuosikymmeniä: että Windsorin huone on ollut eliitin kulissien takaisen agendan johdossa missä kansojen itsemäärämisoikeutta on nakerrettu pala palalta kaikkivoipaisen toisistaanriippuvan maailmanyhteisön tieltä jossa EU:n ja YK:n tapaiset ylikansalliset hallitukset tulevat korvaamaan suvereenien valtioiden vanhan maailmanjärjestyksen. Viittasin jo kirjassani siihen, että Euroopan yhdistymiskehitys pantiin alulle 1950 -luvulla Bilderberg-ryhmän kokoontumisissa ja tämä järjestö itsessään oli osa eliitin salaseurojen verkostoa, jota oli perustamassa Kuningattaren aviomiehen Prinssi Philipin ystävä, Hollannin Prinssi Bernhard. Tarvitsee vain tehdä nopea Google-haku ja heti tulee eteen Kalle Katajan paljastava blogikirjoitus, jonka mukaan ”Prinssi Bernhard oli vahvasti mukana asekaupassa.” Miten asekauppa sopii yhteen evankeliumin sanomaan rauhasta maanpäällä?
Johtopäätös
Artikkelin yhteenvedoksi voitaisiin sanoa, että Kuningatar Elisabet II:n näennäiskristillisyys ei ole ristiriidassa sen kanssa mitä Kirjoituksissa on ennustettu Laittomuuden ihmisen perhetaustoista. Tarkempi silmäys Kuningattaren joulutervehdyksiin kuitenkin paljastaa, että ne eivät edusta todellista evankeliumia vaan niiden vesitettyä versiota missä henkilökohtaisella kääntymyksellä ja parannuksenteolla ei ole minkäänlaista merkitystä. Ne eivät saarnaa kadotustuomiota niille, jotka eivät käänny ja ota Kristusta vastaan henkilökohtaisena Herranaan ja syntiemme sovittajana. Näissä jouluviesteissä ainoa fokus on Kristuksen sanomalla lähimmäisenrakkaudesta, laupeudesta ja hyväntekeväisyydestä. Niissä tätä sanomaa on käytetty surutta hyväksi tukemaan eliitin päämääriä uuden maailmanjärjestyksen tarpeellisuudesta.
Todellisuudessa ne eivät ole mitään muuta kuin lattea julistus ”rauhasta maanpäällä” ja ”hyvästä tahdosta ihmisten kesken” ilman Häntä, joka yksin ainoana on kykynevä tuomaan tämän näyn toteen. Tähän päämäärään Hän tarvitsee kuitenkin kansan kaikista kielistä ja sukukunnista, joka on tunnustanut Hänet sydämessään Herrakseen ja Pelastajakseen ja syntynyt uudesti ylhäältä. On selvääkin selvempää ettei uuden maailmanjärjestyksen rikollista hankette toteuttaneet eliittiperheet ole tämän pyhien kansan joukossa rakentamassa uutta ja parempaa maailmaa Antikristuksen veren tahraaman lyhytkestoisen globaalin tyrannian jälkeen.
Tämä humoristinen kuvakokoelma liittyy Charles Dickensin klassiseen 1800 -luvulle sijoittuvaan joulutarinaan jossa rahaa rakastava saita ja itsekeskeinen Ebenezer Scrooge ärähtää köyhäinavulle, ”pah humpuukia!” Kirjassa Ebenezer Scrooge kuvataan itseasiassa 1700 -luvun englantilaisen yläluokan jäsenen Thomas Malthusin väestönkasvuoppien seuraajana kun hän toteaa köyhien kuoleman olevan hyvä asia koska ”se vähentää liikaväestöä.” Myöhemmin ilmestynyt joulun henki kertoo hänelle, ”Mitä liikaväestö on ja missä se on? Päätätkö sinä ketkä ihmiset elävät ja ketkä kuolevat? Saattaa olla, että Taivaiden silmissä sinä olet paljon arvottomampi ja vähemmän sovelias elämään kuin ne miljoonat kuten tämän köyhän miehen lapsi.” Sadun hahmolla on paljon yhteistä Prinssi Philipin ja Charlesin kaltaisten uusmalthusilaisen eliitin kanssa, jotka painottavat myös liikaväestön vähentämisen tarvetta.
