Koko maailman protestoidassa Trumpia vastaan, Euroopan juutalaiset ja Prinssi Charles rinnastaa Trumpin ”muslimikiellon” 30 -luvun pakolaispolitiikkaan vaikka Englannin kuningashuone ja Jerusalemin suurmufti esti juutalaisten pakoreitin Palestiinaan holokaustin aikana. Miksi rinnastus 30 -luvun juutalaisvainoihin vääristää historiaa?

Koko maailma on vihastunut Donald Trumpin politiikkaan. Hänen puolustajinaan on vain pieni joukko kansallishenkisiä konservatiiveja, sionisteja ja evankelisia kristittyjä. Mutta olemmeko valinneet väärän hevosen? Seisommeko tyrannin puolelle ja toistamme menneiden sukupolvien virheitä, minkä johdosta miljoonat viattomat menehtyivät Natsi-Saksan keskitysleireillä? Pari päivää sen jälkeen kun presidentti Trump allekirjoitti lain, mikä keskeyttää maahanmuuton seitsemästä maasta 90 päivän ajaksi, Prinssi Charles puhui juutalaisen hyväntekeväisyysjärjestön varainkeruu tapahtumassa ja ylisti järjestön tärkeää työtä ”aikana, kun edellisen sodan kauheat opetukset näyttävät kasvavassa määrin olevan unohdettu.” Charles ei viitannut USA:n nykyiseen presidenttiin nimeltä, mutta hän jakoi puhujankorokkeen päärabbi Efraim Mirvisin kanssa, joka sanoi: ”President Trump allekirjoitti täytäntöönpanomääräyksen, mikä näyttää syrjivän yksilöitä perustuen kokonaan heidän uskontoonsa ja kansallisuuteensa. Me juutalaisina kenties enemmän kun kukaan toinen tiedämme tarkalleen mitä se  on olla tällaisen syrjinnän uhri ja se on täysin tuomittavaa.” Miksi rabbi Mirvisin isku Trumpia vastaan vääristää holokaustin muistoa?

cklwuncuaaakq33
Sun-lehden etusivu heinäkuulta 2015 näytti kuningasperheen julkisuuteen vuotaneen kotivideon vuodelta 1933 missä natsimyönteinen Elisabet II:n setä Walesin Prinssi Edvard opetti seitsemän vuotiaalle prinsessa Elisabetille ja tämän äidille kuinka tehdään Heil Hitler-tervehdys kameran edessä. Videon kuvaajana oli luultavasti Kuningattaren isä Yrjö VI.

Kehittyneessä poliittisessa väittelykulttuurissa väittelyn häviäjä on yleensä se, joka turvautuu ensimmäisenä ”natsikorttiin” – hienommalla termillä Reductio ad Hitlerum -argumentaatiovirheeseen – eli jonkun asian tuomitsemiseen rinnastamalla se satunnaisten yhtäläisyyksien kautta natsismiin. Kuitenkin, vasemmisto käyttää tänään laajasti natsi- tai rasismikorttia lähes kaiken oikeistolainen politiikan mustamaalaamisessa. Itse olen puolustanut natsikortin käyttöä silloin, kun jonkun poliittisen ideologian historialliset yhtäläisyydet natsismiin ovat hyvin keskeisellä paikalla sen maailmankuvan ymmärtämiseksi. Esimerkiksi Pentti Linkolan ihmisarvon merkityksen hylkäävän ekofasistisen maailmankuvan ymmärtämiseksi, on olennaista että olemme perillä natsismin ja vihreän liikkeen oppien ratkaisevasta sukulaisuussuhteesta. Natsikorttiin turvautuminen on nopein tapa häpäistä poliittinen vastustaja ilman, että olisi tarvetta perehtyä monimutkaisiin historiallisiin, yhteiskunnallisiin tai filosofisiin kiistanaiheisiin.

Natsi- ja rasismikortin käyttö paljastaa usein sen käyttäjän suvaitsemattomuuden toisinjattelevia henkilöitä kohtaan. Tämä kaikki on yhteydessä niin sanottuun kulttuurimarxistiseen ideologiaan mistä puhuin jo edellisessä artikkelissa. Tässä ajassa missä ”rasisti” on pahin mahdollinen leima minkä kukaan voi ikinä saada, islamilaista kulttuuria ja uskontoa kritisoivat konservatiiviset ja kansallismieliset kansanryhmät pyritään nyt eristämään yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle ja demonisoimaan assosioimalla heidät 30 -luvun äärioikeistoon. Timo Soinin ”jytkystä” Nigel Faragen Brexitiin ja Donald Trumpin ”Amerikka ensin” -politiikkaan, populistit ovat tulleet nyt synonyymiksi uus-natseille. Vuoden 2016 joulupuheessaan Prinssi Charles rinnasti oikeistopulismin nousun 30 -luvun ääri-oikeistoon. Sama rinnastus näkyy kaikkialla valtamediassa. Mutta tämän päivän oikeistopopulismiin liitetty islam-kritiikki ja usko juutalaiskristillisen kulttuurin ylivertaisuuteen ei ole sama asia kuin uus-natsien valkoisen ylivallan aate, mikä on puhtaasti rasistinen oppi valkoisen ”rodun” älyllisestä ja moraalisesta paremmuudesta muihin ”rotuihin” nähden. Tällainen rinnastus on historiallisesti täysin virheellinen, koska natsismi ei ollut erityisen innokas vaalimaan Euroopan juutalaiskristillistä kulttuuriperintöä.



Natsit ja kristinusko

Juutalaisuuden lisäksi natsismi ylenkatsoi kristinuskoa, koska se oli saanut alkunsa juutalaisuudesta. Vaikka joissakin julkisissa puheissaan Hitler esiintyi kristillisen uskon puolustajana, yksityisesti hän halveksi sitä sydämensä pohjasta. Natsien kokoamassa Hitler’s Table Talk -kokoelmassa Hitlerin yksityisiä puheita, on monia esimerkkejä tästä Fuhrerin antikristillisestä paasauksesta. Hän kutsui sitä muiden muassa ”taudiksi” ja ”sairaiden aivojen keksinnöksi”. Hän sanoi, että ”ainoa tapa päästä eroon kristinuskosta olisi antaa sen kuolla vähä vähältä”. Myös monet muut merkittävät natsijohtajat olivat tunnettu heidän kristinuskon vastaisista ajatuksistaan. Esimerkiksi Alfred Rosenberg, okkulttisen Thule-seuran jäsen ja yksi natsi -ideologian pääarkkitehdeista, julkaisi vuonna 1930 avoimesti kristinuskoa herjaavan ja uus-pakanuutta romantisoivan kirjan nimeltä 20. vuosisadan myytti. Toisen maailmansodan aikana Rosenberg hahmotteli Hitlerin visioiman tulevaisuuden Saksan valtionuskolle, mikä sisälsi 30-kohtaisen ohjelman Saksan kirkoille. Näiden joukossa:

  • Saksan valtionkirkko tulisi vaatimaan yksinomaisen hallintavallan kaikista kirkoista.
  • Raamatun julkaisu kiellettäisiin.
  • Krusifiksit, Raamatut ja pyhimykset poistettaisiin alttareilta.
  • Mein Kampf asetettaisiin alttareille ”kansalle ja siten Jumalalle kaikkein pyhimpänä kirjana”.
  • Kristillinen risti poistettaisiin kaikista kirkoista ja korvattaisiin hakaristillä.

Natsien tarkoitus oli laajentaa ”lopullinen ratkaisu” koskemaan myös Euroopan kristittyjä sen jälkeen, kun ”juutalaisongelma” olisi saatu vietyä sen päätepisteeseen. Seuraava lainaus tulee Wikipediasta:

Pitkällä juoksulla Hitler aikoi tuhota molempien Katolisen kirkon sekä Protestanttisen kirkon vaikutusvallan: Bullock kirjoitti, ”sen jälkeen kun sota oli ohitse Hitler lupasi itse, että hän repisi juurineen ja tuhoaisi kristillisten kirkkojen vaiktusvallan”. Phayer kirjoitti, että ”30 -luvun loppuun mennessä kirkkojen viranomaiset olivat täysin tietoisia, että Hitlerin ja muiden natsien lopullinen päämäärä oli katolisuuden ja kristillisen uskonnon täydellinen eliminointi. Koska ylivoimainen enemmistö saksalaisista oli joko katolisia tai protestantteja, tämän päämäärän tuli olla pitkän tähtäimen enemmin kuin lyhyen tähtäimen natsi-tavoite. Shirerin mukaan, Rosenbergin, Bormannin ja Himmlerin johtajuuden alla – Hitlerin tukemana – natsihallinto aikoi tuhota kristinuskon Saksasta, jos vain voisi, ja korvata se varhaisten saksalaisten heimojumalien vanhalla pakanuudella ja natsiekstremistien uudella pakanuudella. Gill kirjoitti, että natsien suunnitelma oli ”hävittää kristinusko Saksasta lopullisen voiton jälkeen”. Dill lausui, ”Näyttää ettei ole liioiteltua väittää, että suurin haaste jonka natsien täytyi kohdata oli heidän pyrkimyksensä hävittää kristinusko Saksasta tai vähintäänkin alistaa se heidän yleiseen maailmankuvaansa. Benderskyn mukaan se oli Hitlerin pitkän tähtäimen tavoite eliminoida kirkot sen jälkeen, kun hän oli lujittanut vallan hänen eurooppalaisesta imperiumistaan.

Vaikka on paljon historiallista näyttöä siitä, että Hitler oli okkultismin lumoissa – esimerkiksi Helena Blavatskyn Salaisen Opin vaikutus Hitlerin maailmankuvaan on kiistämätön -, joissakin lausunnoissaan hän näyttää myös halveksivan Himmlerin, Rosenbergin ym. esoteerisiä ja pakanallisia uskomuksia. Hitler’s Table Talk sisältää siteerauksen missä hän sanoi”Minusta mikään ei voisi olla typerämpää kuin herättää henkiin Wotanin palvonta. Meidän vanhat mytologiamme lakkasivat olemasta kannattavia, kun kristinusko juurrutti itsensä. Mikään ei kuole ellei se ole kuolemaisillaan.”  Toisissa puheissaan hän kuitenkin puhui ”jälleensyntymisestä, Atlantiksesta, maailmanjääteoriasta ja uskostaan siihen, että esoteeriset myytit ja legendat mullistuksista ja taisteluista jumalten ja jättiläisten välillä olivat hämäriä kollektiivisia muistoja monumentaalisista varhaisista tapahtumista.” Hitler – kuin monet muutkin natsijohtajat – uskoi myös panteistiseen oppiin Jumalasta ja luonnosta yhtenä ja samana. Samuel Koehnen mukaan ”hän puhui jumaluudesta, jonka työ oli luonto ja luonnon lait, ’yhdistäen Jumalan ja luonnon siihen asteeseen, että ne tulevat yhdeksi ja samaksi asiaksi…”

Tämä asia tulee selväksi myös seuraavasta sitaatista vuodelta 1933: ”Meidän kansallemme on ratkaisevaa tunnustaako se juutalaiskristillisen uskon ja sen sääliin perustuvan etiikan vai vahvan sankarillisen uskon luonnon jumaluuteen, meidän omaan kansaamme, kohtaloomme ja vereemme.” (filmi Occult History of the Third Reich, 1991). Hitler ei ollut ainoa. Puoluesihteeri Martin Bormann sanoi, ”Kun me kansallissosialistit puhumme uskosta Jumalaan, emme tarkoita samaa mitä naiveilla kristityillä ja heidän papillisilla riistäjillään on mielessä… Luonnon lain mahti on se jota me kutsumme Kaikkivaltiaaksi Voimaksi tai Jumalaksi… Me kansallissosialistit vaadimme itseltämme, että eläisimme niin luonnollisesti kuin mahdollista, toisin sanoen sopusoinnussa elämän lakien kanssa. Paljon täsmällisemmin, me ymmärrämme ja tarkkailemme luonnon ja elämän lakeja ja mitä enemmän noudatamme niitä, sitä enemmän vastaamme tämän Kaikkivaltiaan Voiman tahtoon.” (sitaatin lähde löytyy kirjani sivulta 203).

Tämä panteismi ja painotus ”luonnon lakien mahtiin” oli päällimmäinen syy siihen miksi darvinismi ja sen oppeihin perustettu eugeniikka ja tieteellinen rasismi sai niin keskeisen paikan natsijohtajien maailmankuvassa. Jos luonto oli Jumala, silloin ”luonnon lait” olivat Hänen ”kymmenen käskyä” sillä kuten Bormann sanoi, ”mitä enemmän noudatamme niitä, sitä enemmän vastaamme tämän Kaikkivaltiaan Voiman tahtoon.”  ”Luonnon laeilla” viitattiin tietysti darvinismiin ja ”vahvimpien eloonjäämiseen”. Tästä syystä sosiaalidarvismin ”tieteellisen edistyksen” – millä perusteltiin epätoivottujen maahanmuuttajien pakkosterilisaatiota ja ”elinkelvottoman elämän” surmaamista” – tuli korvata juutalaiskristillisen uskon sääli Maan heikoimpia ja köyhimpiä kohtaan. Natsien ja Saksan uuspakanallisen Lebensreform-liikkeen panteismi oli myös keskeinen syy sen teollisen yhteiskunnan vastaiseen luontoromantiikkaan missä luonnonmukainen maanviljely, vegetarismi, kansanparannus ja sen sellainen nousi niin olennaiseen asemaan, että kansallissosialismia voidaan kutsua liioittelematta Euroopan ensimmäiseksi vihreäksi puolueeksi.

Jos käyttäisin tätä historiallista yhteyttä (mistä löydät enemmän tietoa Mikko Paunion kirjasta Vihreä Valhe ja sivulta ecofascism.com) vihreiden mustamaalaamiseen, syyllistyisin mahdollisesti itsekin natsikortin väärinkäyttöön. Jos taas kerron, että syvä ekologian ihmiselämän arvon avoimesti kyseenalaistava maailmankatsomus juontuu samasta filosofisesta lähteestä kuin natsismin ylenkatse ihmiselämän pyhyyttä korostavaan juutalaiskristilliseen etiikkaan, tämä ei ole enää natsikortin väärinkäyttöä. En nimittäin tuomitse vihreää aktivismia sen tähden, että se pyrkii suojelemaan luontoa. Luonnonsuojelu itsessään ei ole väärin, mutta vihreän liikkeen ytimessä oleva filosofinen perusta näkee ihmisen pelkkänä rasitteena maan ehtyville luonnonvaroille. Yhtä maailmanhallitusta ajava Rooman Klubi kiteyttää tämän uskon vuoden 1975 raportissaan Ihmiskunta käännekohdassa, kun se toteaa: ”Maailmalla on syöpäkasvain ja syöpä on ihminen.”

Niin kauan kun vihreät asettavat luonnon ihmisen toimeentulon ja hyvinvoinnin edelle tai jopa kutsuvat ihmisten tappamiseen maailman väestönkasvun pysäyttämiseksi, on täysin oikeutettua että rinnastamme tällaisen maailmankatsomuksen natsismiin ja sen eugeniikkaohjelmiin. Jokaisen hälytyskellojen pitäisi soida, kun Prinssi Charles – vihreän aktivismin pioneeri aina 60 -luvulta lähtien – ajaa tänään ”kestävyyden vallankumousta” poliittisessa manifestissaan, mikä edistää okkultismia, panteismia, luonnonmukaista maanviljelyä, vaihtoehtohoitoja, maan köyhimpiä satuttavaa energiapolitiikkaa, epätoivottujen eläinlajien eliminoimista ja kirjoittaa huolestaan ihmisten väestönkasvua kohtaan: ”Meidän täytyy alkaa vakavasti käsitellä kuinka tasapainottaa jopa vähentää maailman ihmisväestöä… tämä tietysti nostaa hyvin vaikeita moraalisia kysymyksiä…” Ei tarvitse käyttää paljokaan mielikuvitusta ymmärtääksemme mitä hän mahtaa tällä tarkoittaa. Etenkin kun hänen isänsä Philip on puolustanut eutanasiaa ja sanoi kerran, että hän toivoisi jälleensyntyvänsä erittäin tappavaksi virukseksi planeetan liikaväestön vähentämiseksi.

Hitler ja islam

Mutta jos Hitler piti typeränä hänen virkaveljiensä ajatusta Wotanin/Odinin palvonnan uudelleen herättämisestä Saksan uudeksi valtionuskonnoksi (myös uus-natsit ja black metal -alakulttuuriin yhteydessä olevat satanistit ovat vaalineet tätä natsijohtajien antikristillistä skandinaavisen pakanuuden romantisointia), hän oli paljon myönteisempi ajatukselle siitä, että islam korvaisi kristinuskon Saksan ja koko Euroopan valtauskontona. Hitlerin pöytäpuhe kokoelman sivulla 667 hänen on siteerattu sanoneen seuraavaa: ”Ellei Kaarle Martel olisi ollut voitokas Poitiersissa – maailma oli jo näet langennut juutalaisten käsiin, niin pelkurimainen asia oli kristinusko -, silloin olisimme kaikkein todennäköisimmin kääntyneet Muhattilaisuuteen, kulttiin mikä ylistää sankaruutta ja mikä avaa seitsemänne taivaan rohkealle soturille yksinään. Silloin germaaniset rodut olisivat valloittaneet maailman. Vain kristinusko esti heitä tekemästä näin.” Monet oikeistopopulistit ylistävät tänään Kaarle Martelia, koska hän pelasti Euroopan islamin valloitukselta Poitiersin taistelussa Keski-Ranskassa vuonna 772. Mutta Hitlerille hänen voittonsa oli pikemminkin valitettava tapahtuma.

Hitlerin viimeisessä poliittisessa testamentissaan, minkä hän saneli sihteerilleen Traudl Jungelle vuorokautta ennen itsemurhaansa Berliinin bunkkerissa, hän vahvistaa tämän ihailunsa islaminuskoa kohtaan. Hän ei katunut hitustakaan kuuden miljoonan juutalaisen surmaamista. Se sijaan hän kirjoitti, ”olemme puhkaisseet juutalaisen mätäpaiseen; ja tuleva maailma tulee olemaan meille ikuisesti kiitollinen.” Ainoa asia mitä hän katui oli hänen liittolaisuutensa Mussolinin Italian kanssa, koska se esti häntä muodostamasta täydellistä liittolaisuusuhdetta Britannian ja Ranskan sortamaan islamilaiseen maailmaan. Italia hallitsi Libyaa, joten Hitlerin epäonneksi se asetti Akselivallat ”ristiretkeläisten”, kuten Britannian ja Ranskan rinnalle, jotka miehittivät koko islamilaista maailmaa. Mussolinista huolimatta Hitlerin sota Britanniaa ja Ranskaa vastaan ja hänen sammumaton vihansa juutalaisia kohtaan – minkä islamilainen maailma myös jakoi – sai monet muslimit näkemään Hitlerin enemminkin myönteisessä kuin negatiivisessa valossa. Hän kirjoitti:

Koko islam värähteli voittojemme uutisista. egyptiläiset, the irakilaiset ja koko Lähi-Itä oli valmiina nousemaan kapinaan. Ajattele mitä olisimme voineet tehdä auttaaksemme heitä, jopa yllyttää heitä, mikä olisi ollut sekä velvollisuutemme että intressimme… Olen varma, että japanilaiset, kiinalaiset ja islamilaiset kansat tulevat aina olemaan lähempänä meitä, kuin esimerkiksi Ranska, huolimatta siitä että olemme yhdistetty veren kautta.

Hitler ihaili islamia sen sotaisuuden tähden missä ihmisiä aivopestään pienestä lapsesta lähtien siihen uskoon, että Allahin silmissä kaikkein mieluisimpia ovat ne jotka uhraavat oman henkensä ja Allahin vihollisten hengen jihadissa mistä he saavat palkkioksi 72 taivaallista neitsyttä tyydyttämään heidän lihallisia himojaan. Testamentissaan hän ylistää ilmaisua ”islamin miekka” osuvana ”Muhammadille ja suurille valloittajille, kuten Omar”. Sveitsiläinen psykologi ja analyyttisen psykologian perustaja Carl Jung (1875 – 1961) sanoi 30 -luvun lopulla: ”Emme tiedä aikooko Hitler perustaa uuden Islamin. Hän on jo lähestymässä sitä; hän on kuin Muhammad. Tunne Saksassa on islamilainen; sotaisi ja islamilainen. He ovat kaikki juovuksissa villin jumalan kanssa. Tämä voi olla historiallinen tulevaisuus” (sitaattia lainattu kirjassani, mutta linkki siihen ei enää toimi). Googletin tämän sitaatin lähdettä uudestaan ja näyttää siltä, että tämä on hieman vapaamuotoinen kopio Jungin alkuperäisestä kommentista, joka tulee kirjasta nimeltä C.G. Jung speaking missä hän vastasi kysymykseen ”Hitlerismin uskonnosta”:

Luulen sen olevan hyvin mahdollista. Hitlerin ”uskonto” on lähimpänä Muhamettilaisuutta, realistinen, maallinen, luvaten maksimaallista palkintoa tässä ajassa, mutta muslimien-kaltaisen Valhallan kanssa mihin arvokkaat saksalaiset voivat päästä ja jatkaa ilonpitoa. Kuten Muhammettilaisuus, se opettaa miekan hyvettä.

Nämä sitaatit tekevät selväksi, ettei Hitler aikonut säilyttää Saksan ja Saksan hallitseman Euroopan kristillistä kulttuuriperintöä, vaan suunnitteli sen systemaattista hävittämistä ja korvaamista uudella uskonnolla, joka olisi sekoitus germaanista pakanuutta, okkultismia ja islamia. Tässä valossa on kohtuullista kysyä, että olisiko Hitler tänään poliittisessa liitossa niiden kanssa, jotka vastustavat Euroopan islamisaatiota ja vaativat lännen juutalaiskristillisen kulttuuriperimän ja sen Raamattuun juurtuvien arvojen säilyttämistä? Kumman seurassa luulisit hänen tuntevan olonsa kotoisammaksi, Jussi Halla-Ahon vai ISILin johtajan Abu Bakr al-Baghdadin? Hitler olisi tuskin kovin ilahtunut myöskään Donald Trumpin valinnasta USA:n presidentiksi. Kahdesta syystä. Ensinnäkin, hän vihasi Amerikkaa ja näki märkiä päiväunia siitä, että Trumpin kotikaupunki New York City oli tulessa. Syyskuun 11. päivän tapahtumat olisivat saaneet hänen onnistumaan siinä missä hän ei onnistunut Eva Braunin kanssa. Toiseksi, Trumpin perhe- ja finassiyhteydet moniin juutalais- ja sionistijärjestöihin ja hänen palava halunsa taistella Israelin juutalaisvaltion puolella islamilaista antisemitismiä vastaan, tekisi hänestä tuskin Hitlerin ihannejohtajan.

Miksi rinnastus on väärä?

Miksi sitten vasemmisto rinnastaa hänet toistuvasti Hitleriin? Koska hän on avoimien rajojen globalisaatiota ja yhtä maailmanhallitusta vastustava kansallismielinen nationalisti. Koska hän haluaa rakentaa muurin Meksikon ja USA:n välille tukkimaan huumekartellien ja rikollisjengien hyväksikäyttämien laittomien maahanmuuttajien maahanpääsyn. Koska hän näkee radikaalin islamin kansallisena uhkana ja haluaa panostaa enemmän ISISin vainoamien kristittyjen auttamiseen kuin Syyrian muslimien, joiden lännen vastaisia ja ISIStä sympatisoivia islamilaisia fanaatikkoja voi olla vaikea seuloa maltillisten muslimien joukosta. Esimerkiksi poliittisesti puolueeton Pew Research Center kertoo 21 % Syyrian kansalaisista tukevan ISIStä. Lähes yhtä suuri määrä sympatisoi ISIStä noissa kuudessa muussa maassa, joiden viisumin presidentti Trump on pysäyttänyt väliaikaisesti.

Hitler saattoi olla nationalisti, mutta oliko hän huolissaan laittomista maahanmuuttajista tai kansalaisia terrorisoivasta radikaalista islamista? Rinnastus nykypäivän oikeistopopulismin ja 30 -luvun äärioikeiston välillä tukeutuu siihen lähtöajatukseen, että nykypäivän maahanmuuttovastaisuus, muukalaisvastaisuus ja ”islamofobia” olisi verrattavissa 30 -luvun äärioikeiston rasismiin ja judeofobiaan. Jossakin mielessä tällainen rinnastus on ehkä oikeutettu. Kirjani neljännessä luvussa lainasin erästä tekstiä missä kritisoitiin maahanmuuttovastaisuutta kristinuskon vastaisena arvona. Minusta yhdenkään kristityn ei tulisi syrjiä tai lietsoa vihaa maahanmuuttajia kohtaan hänen ihonväristään, kulttuuristaan tai uskonnostaan huolimatta. Raamattu antaa meille tässäkin asiassa hyvin selvät ohjeet:

  • ”Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne” (3. Moos.19: 34).
  • ”Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina Egyptin maassa.” (2. Moos. 23:9).

Tässä mielessä liberaalin vasemmiston suhde maahanmuuttoon ja pakolaisiin on hyvin juutalaiskristillisen arvomaailman mukaista. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, ettei Jumala kehottanut Hänen kansaansa hylkäämään uskoaan ja kulttuurisia käytäntöjään liehitelläkseen maahan saapuvia muukalaisia. Sitä vastoin Hän varotti israelilaisia hyvin selväsanaisesti, etteivät he mukautuisi pakanoiden tapoihin ja hylkäisi sitä liittoa minkä Hän teki Mooseksen kanssa. Vasemmiston avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikka kuitenkin opettaa, ”Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne tai jopa enemmän, niin että olette valmiita hylkäämään oman uskonnekin heidän tähtensä.” Esimerkiksi avoimesti lesbo Ruotsin piispa Eva Brunne on ehdottanut, että Ruotsin kirkot poistaisivat ristit ja korvaisivat ne islamilaisilla symboleilla tehdäkseen rakennuksista ”kutsuvamman” muslimisiirtolaisille.

Se että liberaali läntinen demokratia sallii uskonnon ja sananvapauden kaikille vähemmistöryhmille, ei tulisi johtaa siihen, että nämä vähemmistöryhmät alkavat hallita maan kulttuurista, poliittista ja lainsäädännöllistä elämää. Maahan saapuvien muukailaisten on taivuttava valtakulttuurin lakien ja säädösten alle. Maassa maan tavalla. Tämä tietenkin johtaa suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja kulttuurien yhteentörmäykseen, kun länsi sallii yhä useamman muslimin tulevan maahan. On täysin erilainen lopputulos jos miljoonat ortodoksikristityt saapuvat Venäjältä protestanttiseen ja katoliseen USA:han ja taas jos miljoonat muslimit saapuvat läntisen kulttuurin keskelle ja tuovat mukaan uskon sharia–lakiin, kunniamurhiin ja kiusaantuvat läntisten naisten vapaamielisestä pukeutumisesta ja pitävät sitä oikeutuksena seksuaaliselle häirinnälle ja raiskauksille. Esimerkiksi Saksan viranomaisten on uskottu vähättelevän satoja raiskaustapauksia pelätessään niiden raportoinnin lisäävän maahanmuuttajien vastaisia asenteita. Myös Suomessa ”Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilaston mukaan Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneiden miesten rikollisuustaso raiskauksissa on 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin verrattuna”, raportoi Finnleaks.

Vaikka uskon, että kaikki maahanmuuttajiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja syrjintä on väärin, on yhtälailla väärin peitellä maahanmuuttajien tekemiä rikoksia kantaväestöä kohtaan. Tässä asiassa tulisi löytää oikea tasapaino sillä kysymyksessä maahanmuutosta ottaa usein yhteen kaksi ääripäätä missä toinen lietsoo vihaa kaikkia maahanmuuttajia kohtaan ja toinen taas on jokin ihmisrakkautta ja suvaitsevaisuutta täynnä oleva vihervasemmiston monikulttuurisuus aatteen edistäjä, joka ummistaa silmänsä tilastojen kiusallisilta tosiasioilta. Jokainen jolla on Kristuksen rakkaus sydämessään tietää rajan oikean ja väärän välillä hänen suhteessaan lähimmäiseen ja oli kyseessä sitten maahanmuuttaja tai ei, rakkauden kaksoiskäskyn tulisi olla poltettu meidän sydämiimme:”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat” (Matt. 22:37-40).

On syytä myös muistaa, ettei Hitler vainonnut maahanmuuttajia. Hän vainosi niitä, jotka olivat asuneet jo vuosisatoja Saksassa ja Euroopassa. Hitlerin vainot saivat aikaan yhden historian suurimmista pakolaiskriiseistä eikä vastaavaa nähty ennen vuonna 2015 alkanutta Välimeren pakolaiskriisiä, mikä oli suoraa seurausta lännen tukemasta Libyan ja Syyrian sisällisodasta. Jos Trumpin pakolaispolitiikka on oikeutettua rinnastaa millään tavoin 30 -luvun pahaa enteilevään ilmapiiriin, niin olisi paljon soveliaampaa rinnastaa se Rooseveltin Amerikkaan kuin Hitlerin Saksaan. Holokaustin tummien pilvien lähestyessä Euroopan ylle, Franklin D. Roosevelt ja 31 muun kansakunnan johtajat päättivät sulkea ovensa epätoivoisilta juutalaispakolaisilta heinäkuussa 1938 pidetyssä Évian Konferenssissa. Kuitenkin, myös tällainen vertailukohta olisi historiallisesti hyvin kyseenalainen.

Ensinnäkin, olisi vastattava ensin siihen onko Syyrian sisällissota juutalaisten systemaattiseen kansanmurhaohjelmaan verrattava humanitäärinen kriisi. En pyri vähättelemään syyrialaisten kärsimystä tässä sisällissodassa. Mutta viisi vuotta kestäneen sisällissodan puolen miljoonan syyrialaisen uhrin rinnastaminen samassa ajassa ajassa keskitysleireillä murhattuun kuuteen miljoonaan juutalaiseen on holokaustin murhenäytelmän vähättelyä. Toiseksi, onko perusteltua väittää että Eurooppaan ja Amerikkaan pyrkivät muslimit ovat tämän päivän ”juutalaispakolaisia” ja että pakolaisten maahanmuuttoa rajoittava oikeistopopulismin ”islamofobia” olisi verrattavissa 30 -luvun judeofobiaan? Vastaus on ei. Muslimit eivät ole nimittäin systemaattisen kansamurhan kohteena, kuten juutalaiset olivat ennen toista maailmansotaa. Suurin osa muslimipakolaisista pakenee sotaa, sortavia hallintoja, uskonnollista vainoa tai köyhyyttä, ei systemaattista etnistä puhdistusta.

Lisäksi, ”islamofobiaa” ei tule rinnastaa judeofobiaan tai antisemitismiin, sillä siinä minkä vasemmisto leimaa islamofobiaksi on kyse islaminuskon perustellusta kritiikistä, mikä pyrkii selittämään sitä ideologista taustaa, mikä vaikuttaa islamilaisen kulttuurin suvaitsemattomuuden, antisemitismin ja ympäri maailmaa esiintyvien järjettömien terrori-tekojen takana. Törmäilivätkö juutalaiset lentokoneilla New Yorkin pilvenpiirtäjiin, räjäyttivätkö he Lontoon tai Pariisin metroja tai katkaisivatko he kristittyjen päitä 30 -luvulla saaden natsit kostamaan”lopullisella ratkaisulla”? Historian kirjat eivät kerro paljoakaan holokaustia edeltäneestä juutalaisekstremismistä. Ellet satu olemaan ”arvovaltaisen” Magneettimedian lukija, nämä natsien vainot yllyttäneet juutalaisterroristit loistavat poissaolollaan historian aikakirjoista. Oliko 30 -luvulla juutalaisuuden nimessä toimivaa terrorijärjestöä, joka pani ihmisiä elävältä uuneihin tai jauhoi satoja lapsia teollisissa taikanakoneissa, kuten ISIS tekee tänään? Kannattiko 21% juutalaisista tällaista hirviömäistä järjestöä, kuten tekee sama prosenttiosuus Syyrian kansalaisia? Vertailukohta ei vain kestä historiallisten tosiasioiden edessä.

Alt-right ja Richard Spencer 

Huolimatta tästä järjettömästä yhdysmerkistä, minkä vasemmisto vetää 30 -luvun äärioikeiston antisemitismin ja 2010 -luvun uuden oikeiston islam-kritiikin välille, ei ole näyttöä siitä että tämän päivän oikeistopopulismilla olisi historiallista sukulaisuusuhdetta natsismin kanssa tai että ”islamofobia” olisi millään tapaa rinnasteinen 30 -luvun antisemitismiin. Tiedän kyllä, että osa uuden oikeiston maahanmuuton vastaisesta retoriikasta vetää puoleensa joitain uus-natsi järjestöjä ja että jotkin maahanmuuton vastaiset Euroopan oikeistopuolueet ovat avoimen rasistisia tai antisemiittisiä (esim. Saksan NPD ja Kreikan Kultainen Aaamunkoitto, jonka tunnuksena on tyylitelty hakaristi). Mutta Britannian itsenäisyyspuolue UKIP:in entinen puheenjohtaja Nigel Farage josta tuli Brexitin myötä Trumpin tärkeimpiä poliittisia liittolaisia, on pyrkinyt tekemään pesäeroa näihin Euroopan äärioikeistopuolueisiin, joilla näyttäisi olevan enemmän yhtäläisyyttä 30 -luvun fasismiin kuin Faragen ja Trumpin edustamaan kansallismieliseen konservatismiin.

Alt-right on myös eräs epämääräinen termi mitä käytetään kuvaamaan tätä uutta oikeistoa, ja myös se vetää puoleensa joitakin valkoisen ylivallan uus-natsi ryhmiä. Jotkin tämän nimikkeen alle liitetyt uus-natsijohtajat, kuten Richard Spencer tukivat Donald Trumpia viimevuoden vaaleissa. Trump on kuitenkin tuominnut hyvin selväsanaisesti tällaiset ääriliikkeet hänen kannattajiensa joukossa: ”Tuomitsen heidät. Kiellän ja tuomitsen heidät. En halua voimistaa tätä ryhmää ja kiellän sen. Se ei ole ryhmä mitä haluan voimistaa. Ja jos he ovat voimistuneet, haluan katsoa siihen ja selvittää miksi”, Trump sanoi sen jälkeen kun valtamedia oli raportoinut laajasti Spencerin ja alt-rightin yhteydestä Donald Trumpiin. Trump oikaisi myös valtamedian virheellisen assosiaation minkä he ovat tehneet alt-rightin ja hänen pääneuvonantaja Steve Bannonin välillä, joka johti konservatiivista Breitbart-uutissivua ennen nimitystään Valkoiseen Taloon. Bannon ei ole valkoisen ylivallan kannattaja vaan taloudellinen nationalisti, joka puolustaa lännen juutalaiskristillisten juurien säilyttämistä kulttuurimarxismin ja islamisaation uhan edessä ja seisoo vahvasti Israelin juutalaisvaltion puolella.

Onko kyseessä muslimikielto?

Vaikka Trumpin vaalikampanjan aikainen retoriikka antoi ymmärtää, että hän kieltäisi kaikki muslimipakolaiset astumasta Yhdysvaltoihin, äskäinen pakolaisia koskeva täytäntöönpanomääräys oli suhteellisen maltillinen eikä kyseessä ole tosiasiassa muslimikielto huolimatta median valheellisesta raportoinnista. Artikkelini alussa lainattu Rabbi Efraim Mirvis sanoi Prinssi Charlesin osanottamassa tapahtumassa, että Trumpin täytäntöönpanomääräys ”näyttää syrjivän yksilöitä perustuen kokonaan heidän uskontoonsa ja kansallisuuteensa.” Independent taas uutisoi:

Holokaustin eloonjääneet ja kampanjoijat ovat verranneet Donald Trumpin maahanmuuttokieltoa juutalaisten ennennäkemättömään ahdinkoon. Mark Hetfield, juutalaisen pakolaisohjelman HIAS:in toimitusjohtaja sanoi herran Trumpin täytäntöönpanomääräyksen Kansainvälisen holokaustin muistopäivän aattona olevan ’traaginen ironia’. Natsien aikaansaaman kansanmurhan kauhujen eloonjääneet ovat myös sanoneet, että Amerikan kieltäytyminen hyväksyä holokaustin lapsiuhreja muistuttaa rajojen sulkemista Syyrian lapsilta.

Kun holokaustin kauhut kokeneet juutalaiset varoittavat Trumpin kiellon yhtäläisyydestä 30 -luvun tapahtumiin, se nostaa varmasti monien lukijoiden ihon kananlihalle. Emmehän toki halua olla historian väärällä puolella. Emmehän toki halua, että tulevat sukupolvet ihmettelevät miksi emme oppineet mitään historiasta ja protestoineet, kun tämä uskonnolliseen ja rodulliseen syrjintään perustuva paha nosti jälleen rumaa päätään. Se että Amerikan ja Euroopan kristillinen oikeisto on nyt hiljaa, kun vasemmisto pitää Trumpin vastaisia massaprotesteja, osoittanee kai jälleen kuinka tunteettomia, suvaitsemattomia ja vihattavia ihmisiä Raamattuun uskovat fundamentalistikristityt ovat. Niinkö? Independentin uutinen jatkaa, ”Herra Hetfield, HIAS:in presidentti, järjestön mikä muodostettiin vuonna 1881 auttamaan juutalaisia jotka pakenivat Itä-Euroopasta, sanoi USA:n saavuttaneen sen ’alimman pohjan’ ja ’alimman pohjan minkä olemme nähneet sitten 1920 -luvun’. USA sulki ovensa maahanmuuttajilta vuonna 1921 ja ei kumonnut sitä ennen kuin vasta toisen maailmansodan jälkeen.”

Koko vasemmisto on tullut täysin hysteeriseksi uskoessaan, että historian kello olisi kääntynyt todellakin takaisin 30 -luvulle ja että Yhdysvaltain presidentin virkahuonetta hallitsee nyt uusi Fuhrer. Asian ironiaa kuvaa se, että samalla kun Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on kampanjoinut Trumpin nimeämiseksi vuoden 2017 Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, Euroopan ja Amerikan vasemmistojuutalaiset assosioivat hänet ”uudeksi Hitleriksi”. Samalla kun vasemmiston massaprotestit ja mellakat ovat jo sytyttäneet Yhdysvallat miltei sisällissodan partaalle, Obaman hallituksen entinen viranomainen ehdottaa sotilaallista vallankaappausta sanoen presidentin olevan ”niin hullu kuin kaikki pelkäsivät”. Tämä kutsu resonoi joidenkin Hollywood-näyttelijöiden, kuten Sarah Silvermanin twiiteissä, joilla on miljoonia innokkaita faneja ja jotka ovat valmiita tukemaan tällaista vallankaappausta minä hetkenä tahansa. Jo yli 12 000 twiittiä on kutsunut presidentin salamurhaan tammikuun 20. päivän virkaanastujaisten jälkeen.

Homoseksuaali juutalainen ja maahanmuuttotaustainen konservatiivi puhuja ja journalisti Milo Yiannopolis, joka joutui keskeyttämään puheensa Berkeleyn yliopistossa väkivaltaiseksi yltyneiden mellakoiden jälkeen, sanoi äsken FOX uutisten Tucker Carlsonin haastattelussa kuinka media luo ilmapiirin missä väkivalta konservatiiveja vastaan tulee laillisesti hyväksyttäväksi. Esimerkiksi Guardianin julkaisemassa videossa Nesrine Malik, Lontoossa asuva sudanilainen journalisti, sanoo ettei järkiperäinen väittely olisi enää riittävää kohdatessa ”rasisteja ja naistenvihaajia”– millä hän tarkoittaa kaikkia Trumpin konservatiivisia tukijoita – ja hyväksyy väkivallan käytön heitä vastaan. Tällaisella kielikuvalla mitä Prinssi Charles ja vasemmistolainen media edistää assosioidessaan Trumpin Hitleriin, ihmisiä yllytetään väkivaltaiseen käytökseen konservatiiveja ja nationalisteja vastaan. Monet ovat jo ehkä kuulleet moraalifilosofisen kysymyksen: Olisitko tappanut Hitlerin 20 -luvulla jos olisit tiennyt hänen käynnistävän toisen maailmansodan ja murhaavan kuusi miljoonaa juutalaista?” Jos vastaat kysymykseen myönteisesti, niin miksi se olisi yhtään tuomittavampaa käyttää väkivaltaa nyt Trumpia ja hänen tukijoitaan vastaan.

Ongelma on vain siinä, että juuri väkivallan käyttö poliittisia vastustajia kohtaan oli se, mikä erotti natsit muista sivistyneistä kansoista. Huomaatko kuinka vasemmisto on saarnannut lännessä vuosikausia kuinka väärin olisi käyttää ruumiillista kuritusta lasten kasvatuksessa, kuinka väärin olisi turvautua väkivaltaan missään tilanteessa, mutta nyt he sitten paljastavat todellisen värinsä hyväksymällä väkivallan niitä vastaan jotka ovat erimieltä heidän kanssaan. Toki Trumpin maahanmuuttoa koskeva täytäntöönpanomääräys olisi tuomittavaa ja väärin jos se syrjisi ihmisiä perustuen heidän uskontoonsa tai etniseen taustaansa, mutta ne jotka väittävät tällaista eivät ole koskaan edes lukeneet kyseistä dokumenttia. Määräyksessä ei mainita sanallakaan muslimeita tai mitään etnistä ryhmää, jota määräys yksinomaan koskisi. Raportissa mainitaan ”Syyrian kansalaiset”, mutta tämä ei johdu mistään ”syyrialaisfobiasta” vaan siitä, että maassa riehuu sisällissota ja Kotimaan Turvallisuus ministeriö pitää maasta saapuvia pakolaisia turvallisuusuhkana Yhdysvaltain kansalaisille. Se sanoo mm. seuraavaa:

Yrityksessä suojella amerikkalaisia Yhdysvaltojen täytyy varmistaa, että nämä jotka ovat hyväksytty tähän maahan eivät kanna vihamielisiä asenteita sitä kohtaan ja sen perusperiaatteita kohtaan. Yhdysvallat ei voi, eikä pitäisi, päästää niitä jotka eivät tue perustuslakia tai niitä jotka panevat väkivaltaiset ideologiat Amerikan lain ylle. Lisäksi, Yhdysvallat ei tulisi päästää niitä, jotka kytkeytyvät kiihkoilun ja väkivallan tekoihin (mukaanlukien ”kunnia” murhiin, tai toisiin väkivallan muotoihin naisia vastaan, tai niiden vainoamiseen jotka harjoittavat eri uskontoa kuin heidän omansa) tai niitä jotka vainoavat amerikkalaisia minkään rodun, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen tähden.

Määräys ei oleta, että Syyrian tai kuuden muun listalla olevan maan kansalaiset olisivat kaikki ISISin terroristeja, mutta pyrkii ”estämään ulkomaalaisten maahanpääsyn, jotka aikovat hyväksikäyttää Yhdysvaltain maahanmuuttolakeja pahansuopiin päämääriin”. Määräys ei ole pysyvä vaan väliaikainen ja se kestää vain 90 päivää ja ”keskeyttää minkä tahansa tällaisen sisäänpääsyn siihen asti, kunnes olen päättänyt että riittävät muutokset ovat tehty Yhdysvaltain pakolaisapuohjelmaan varmistaakseni, että Syyrian pakolaiset ovat yhdenmukaisia kansallisten intressiemme kanssa.” Jos kyseessä olisi todella muslimikielto, kuten sitä on kutsuttu mediassa ja mielenosoittajien kylteissä, se kieltäisi muslimit kaikkialta maailmasta. Mutta yli 40 muslimimaan kansalaiset ovat yhä tervetulleita maahan. Näiden joukossa viisi maailman väestörikkainta muslimimaata, Indonesia, Intia, Pakistan, Bangladesh ja Nigeria joissa asuu noin 750 miljoonaa ihmistä.

Tämä väliaikainen kielto rajoittaa pakolaisten määrän 50 000 ihmiseen vuodelle 2017, mikä on periaatteessa sama katto mihin Yhdysvallat on asettanut sen pakolaiskiintiön viimeisen 15 vuoden ajan. Esimerkiksi vuosina 2003, 2006 ja 2007 Bushin hallinto päästi sisään vähemmän kuin 50 000 pakolaista. Obaman hallinnon kahden viimeisimmän vuoden aikana Yhdysvaltoihin päätettyjen pakolaisten määrä ylsi 70 000, mutta tätä edeltävän kolmena vuotena myös Obama oli päästänyt noin 50 000 pakolaista. Vasemmiston pitäisi olla tavallisesti sorrettujen vähemmistöryhmien puolella, mutta käänsi katseensa siltä että Obaman hallitus päästi vuonna 2016 vain 100 Syyrian kristittyä ja 12 000 muslimia. Nyt he ovat sitten raivoissaan, kun Trump aikoo antaa Syyrian vainotuille vähemmistöryhmille, kuten kurdeille, jesideille ja kristityille prioriteettiaseman Syyrian pakolaisapuohjelmassa. Viime vuosina Prinssi Charles on puhunut paljon ”huolestaan” Lähi-Idän vainottuja kristittyjä kohtaan. Jos hän on todella huolissaan, niin miksi hän vertaa Trumpin pakolaispolitiikkaa natsismiin vaikka se nimenomaan pyrkii auttamaan Syyrian ja Irakin kristittyjä.

Jos Charlesin huoli Lähi-Idän kristityistä olisi aitoa, niin miksi hän jatkaa vehkeilyään ja laitonta asekauppaansa Persianlahden arabidiktaattoreiden kanssa, jotka nimenomaan rahoittaa Lähi-Idän kristittyjä vainoavia islamistiryhmiä, kuten ISIS:tä ja al-Qaidaa. Trumpin täytäntöönpanomääräystä on kritsoitu siitä, että se on täysin mielivaltainen ja jättää pois monia muslimimaita, kuten Turkin ja Saudi-Arabian presidentin oletettujen bisnesintressien tähden näissä maissa. Olen samaa mieltä siitä, että Saudi-Arabia, mistä 15 syyskuun 11:sta iskujen terroristia oli kotoisin ja mikä on maailmanlaajuisen wahhabilaisen sunniterrorismin kotimaa ja sen ensisijainen rahoittaja, tulisi olla myös tällä listalla. Mutta jos vasemmisto haluaa syyttää tämän listan laatijaa, sen tulisi osoittaa syyttävä sormensa kohti Obamaa. Näitä seitsemää maata ei nimittäin määrittänyt Trumpin hallitus vaan kongressi ja Obaman hallitus jo vuonna 2015.

Vuonna 2011 Obama jäädytti kuuden kuukauden ajaksi Irakin pakolaisapuohjelman Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden nimessä. Missä oli vasemmiston järkytys tuolloin. Miksi vasemmisto ei protestoinut, kun Obama pudotti pommeja viiteen noista seitsemästä maasta, joiden pakolaiset Trump on nyt kieltänyt? Nobelin rauhanpalkinnon voittaneen Obaman kylmäverisen robottilennokkiohjelman on arveltu tappaneen pahimmillaan yli 800 siviiliä. Missä oli vasemmiston protestit tuolloin. Miksi Trumpin pakolaiskielto on maailman hirviömäisin asia, mutta Obaman tuki islamilaisille jihadistiryhmille, mikä johti Syyrian sisällissotaan, ISISin nousuun ja siten vuoden 2015 pakolaiskriisiin, oli ihailtava saavutus? Miksi pakolaisten synnyttäminen tekee Obamasta sankarin, mutta heidän maahanpääsynsä estäminen tekee Trumpista ihmiskunnan arkkivihollisen? Senaattori Chuck Schumer itki TV-kameroiden edessä kertoessaan syyrialaislasten ympäröimänä tästä ”ilkeämielisestä” ja ”epäamerikkalaisesta”  täytäntöönpanomääräyksestä, mutta vuonna 2015 hän oli itse ehdottanut aivan samaa asiaa. Vuosina 2011-15 USA otti 11 miljoonasta syyrialaispakolaisesta vain 1883 ihmistä, mutta nyt vasemmisto on yhtäkkiä järkyttynyt siitä, ettei Trump päästä Syyrian lapsia Yhdysvaltoihin.



Progressiivinen liike ja 20 -luvun maahanmuuttovastaisuus

Media maalaa meille sellaista kauhukuvaa, että Trumpin pakolaislaissa olisi kyseessä jokin dramaattinen muutos Yhdysvaltain toisen maailmansodan jälkeiseen maahanmuuttopolitiikkaan ja että Trump olisi kääntämässä historian kelloa takaisin 20- ja 30 -lukujen maahanmuuttorajoituksiin, jotka edesauttoivat kuuden miljoonan juutalaisen murhaa natsien keskityleireillä. On täysin oikein sanoa, että 20 -luvun maahanmuuttorajoitukset Yhdysvalloissa edesauttoivat natsien ”lopullista ratkaisua” ja siten Yhdysvallat kantaa osavastuun tähän historialliseen tragediaan. Presidentti Rooseveltin alullepaneman Évian Konferenssin jälkeen Hitler itse ihmetteli maailman kansojen vastahakoisuutta vastaanottaa Saksan juutalaispakolaiset omaan maahansa. Hän sanoi, ”Voin vain toivoa ja odottaa, että muu maailma, millä on niin syvä sympatia näitä rikollisia kohtaan, tulee olemaan vähintäänkin tarpeeksi hyväntahtoinen kääntääkseen tämän sympatian käytännölliseksi avuksi. Me omasta puolestamme olemme valmiita panemaan kaikki nämä rikolliset näihin maihin vaikka luksuslaivoissa.”

Walter Mondale on arvellut, että jos kokoukseen osallistuneet kaikki 32 maata olisivat ottaneet 17000 juutalaista kerralla, kaikki Saksan juutalaiset olisivat pelastuneet. Mitä media ei halua kuitenkaan kertoa on se, että 20- ja 30 -lukujen maahanmuuttorajoitukset astuivat voimaan 1900 -luvun alussa Amerikassa vaikuttaneen progressiivisen liikkeen myötä, mikä suhtautui negatiivisesti etelä-eurooppalaisten, itä-eurooppalaisten ja juutalaisten maahanmuuttoon. Vuoden 1924 maahanmuuttolaki rajoitti merkittävästi näiden kansanryhmien maahanmuuttoa yhdessä Afrikasta tulevien maahanmuuttajien kanssa. Aasialaisten ja arabien maahanmuutto Yhdysvaltoihin kiellettiin kokonaan. Progressiivit, joihin kuului monia kuuluisia Amerikan presidenttejä Theodore Rooseveltista Woodrow Wilsoniin (Ku Klux Klaanin tukijaan), pyrkivät eliminoimaan teollisuuden, urbanisaation ja maahanmuuton aiheuttamat ongelmat.

db_theodore_roosevelt_rough_rider9
Teddykarhulle nimen antanut Theodore Roosevelt, Yhdysvaltain 26 presidentti.

He vastustivat suuryrityksiä ja suuren rahan valtaa ja loivat Amerikan keskuspankin, joka kuitenkin antoi yhä suuremman vallan Wall Streetin pankkiireille Amerikan poliittisesta systeemistä. Presidentti  Woodrow Wilsonin, joka allekirjoitti keskuspankki-asetuksen, katui myöhemmin tätä päätöstä sanoen tuhonneensa tietämättään Amerikan itsenäisyyden ja demokratian ”pienen hallitsevan miesryhmän mielipiteen ja vankeuden hallitukselle”. Natsit lainasivat monet ideansa Amerikan progressiiveilta. Natsien ja kommunisten vainolta selvinnyt 84 -vuotias nainen on sanonut progressivismin ja natsismin juontuvan samasta ideologisesta juuresta. Theodore Roosevelt, progressiivisen liikkeen aikakauden käynnistäjä, on ”sankari liberaaleille hänen ehdotuksistaan vuosina 1907-12, jotka ennakoivat New Deal -ajan modernia hyvinvointivaltioita ja pani ympäristön suojelun kansalliseksi agendaksi.”

Se oli Natsi-Saksa mikä omaksui myöhemmin monia piirteitä tämän progressiivisen liikkeen perinnöstä. Tämä sisälsi suuren hallituksen, yksityisen liiketoiminnan ja hallituksen läheisen yhteistyön (Prinssi Charlesinkin peräänkuuluttama public-private-partnership), ympäristönsuojelun ja eugeniikan. Eugeniikka eli rotuhygienia oli merkittävä osa progressiivien perintöä. Tämä Charles Darwinin ja hänen serkkunsa Francis Galtonin oppeihin perustunut ”tieteellinen” näkemys ihmisen geeniperimän jalostamisen tärkeydestä, johti kymmenien tuhansien naisten pakkosterilointiin ympäri läntistä maailmaa (Ruotsissa se jatkui aina vuoteen 1975 asti). Eugeniikalla perusteltiin ”huonon geeniperimän”, kuten ”heikkomielisten” ja tietyistä maista tulevien ihmisten pakkosterilointia.

Sen käsitykset oli yhteydessä sosiaalidarvinismin ”tieteelliseen rasismiin” mitä edistettiin amerikkalaisen eugenistin Madison Grantin kirjassa The Passing of the Great Race (1916), mikä ylisti pohjois-eurooppalaisen rodun geneettistä ylemmyyttä muihin rotuihin nähden. Hitler myöhemmin kirjoitti fanikirjeen Grantille kutsuen tätä kirjaa ”Raamatukseen”. Vaikka Hitler vei nämä eugeniikka kokeilut paljon pidemmällä kuin mikään muu kansa ja alkoi lopulta kaasuttaa vammaisia ja henkisesti sairaita Aktion T4 -eutanasiaohjelmassa, hän ei itse ollut niiden alkuperäinen luoja. Yksi hänen ensimmäisistä päämääristään, kun hänet valittiin Saksan valtakunnankansleriksi, oli ottaa käyttöön Yhdysvalloista lainatut eugeniikkalait. Nürnbergin oikeudenkäynnissä natsit puolustautuivat vetoamalla heidän eugeenikkaohjelmiensa olleen samoja mitä Yhdysvallat käytti omia kansalaisiaan vastaan. Natsit lainasivat Korkeimman Oikeuden tapausta vuodelta 1927 missä tuomari Oliver Wendell Holmes Jr. puolusti henkisestä jälkeenjääneiden pakkosterilointia. ”Kolme sukupolvea imbesillejä on tarpeeksi”, tuomari Holmes ärähti kuuluisassa puheenvuorossaan.

Se oli tämä progressiivinen aikakausi ja sinä aikana muotiin tullut sosiaalidarvnistinen eugeniikka -mitä vain harva sen ajan valtavirran tiedemiehistä kyseenalaisti -, mikä sai aikaan nämä juutalaisia ja muita ylenkatsottuja kansoja koskevat tiukat maahanmuuttorajoitukset Yhdysvalloissa 1920 -luvulla. Tämän lisäksi amerikkalaisten vastahakoisuutta vastaanottaa enemmän juutalaispakolaisia edisti sellaiset natseja ihannoineet antisemiittiset saarnaajat kuin Charles Coughlin, Henry Ford ja Charles Lindbergh. Yksi eugeniikan merkittävimpiä tukijoita tuona aikana oli yhdysvaltalainen perhesuunnittelun uranuurtaja Margaret Sanger, joka keksi termin ”syntyvyyden säännöstely”. Häntä on pidetty Planned Parenthood-järjestön äitinä, USA:n suurimman lisääntymisterveyspalvelun, mikä suorittaa yli 300 000 raskauden keskeytystä vuosittain, noin puolet Amerikan kaikista aborteista. Sanger, innokas rotuhygienisti, kirjoitti syntyvyyden säännöstelyä koskevasta työstään afrikkalais-amerikkalaisten parissa, ”Emme halua sanan siitä pääsevän julkisuuteen, että haluamme hävittää neekeriväestön”.

On siis vähintäänkin ironista, että laillisen abortin puolesta kampanjoiva vasemmisto, protestoi nyt ”rasistista” Trumpia vastaan, joka on jo poistanut rahoituksen aborttia ajavilta järjestöiltä sekä USA:ssa että kautta maailman. Hän aikoo myös käydä läpi YK:n järjestöjen rahoituksen. Tällä voi olla merkittävä maailmanlaajuinen vaikutus moraaliin ja se saattaa vähentää abortteja, kun ihmistaimen surmaamisen seurauksia pohditaan uudelleen.”  Vasemmiston silmissä ihmiselämän koskemattomuuden puolesta taistelevat konservatiivit ovat tänään muka moraalittomia rasisteja ja natseja vaikka 30 -luvulla se oli progressiivinen ja darvinistinen valkoinen eliitti, mikä kannatti historian taantumuksellinta, rasistisinta ja epäinhimillisintä rotuhygienian ”tiedettä”. Tähän mennessä sinulle lienee valjennut jo se, ettei vasemmisto – joka kutsuu itseään termillä ”progressiivit” vastakohtana oikeiston regressiiviseen ”taantumuksellisuuteen” – ole huolissaan todella Syyrian kärsivistä lapsista protestoidessaan äänekkäästi Trumpin tuoretta hallitusta vastaan. He käyttävät kysymystä maahanmuutosta ja islamista vain tekosyynä minkä kautta he voivat kanavoida vihaansa Amerikan kristillistä oikeistoa vastaan.

Tämä näkyi selvästi Trumpin virkaanastumista seuranneessa naistenmarssissa, minkä pääteema oli säädyttömyyksiä vilisevä laillisen abortin puolustelu. Tämän marssin pääjärjestäjä oli sharia-laille myönteinen palestiinalaisaktivisti Linda Sarsour, jolla oli varmasti aivan toiset motiivit mielessä kuin laillisen abortin puolustaminen (esimerkiksi yritys saada maailma boikotoimaan Israelille myönteistä presidenttiä). Vuonna 2011 hän hyökkäsi Twitter-tilissään sankarillista islaminuskon hylännyttä naisten oikeuksien puolestapuhujaa Ayaan Hirsi Alia, joka oli kärsinyt viisivuotiaana sukupuolielintensä silpomisen (Afrikan muslimien harjoittama perinne mikä tekee kuukautisista ja yhdynnästä naisille äärimmäisen kivuliasta). Sarsour kirjoitti twiitissään: ”Toivon, että olisin ottanut heidän vaginansa pois. He eivät ansaitse olla naisia.”  Kun islamilaisten maiden feministit taistelevat sen puolesta, että naiset voisivat nauttia normaalista seksistä aviomiestensä kanssa, lännessä feministit protestoivat sen puolesta, että he saisivat vapauden ”päättää omasta ruumiistaan”, mikä tarkoittaa vapaata ja vastuutonta seksielämää ja tämän seurauksena tapahtuvaa syntymättömän lapsen murhaamista.

Nämä feministit ovat järkyttyneitä siitä, että vaalikampanjan aikana julkisuuteen vuotaneessa kasettinauhassa Trump käytti alentavaa kieltä naisista kuin testosteronia pursuava 20 -vuotias pojankolli. Trump pyysi vaimoltansa Melanialta ja koko kansakunnalta anteeksi tätä 12 vuotta vanhaa puhettaan. Mutta jos kuuntelet tuon puheen tarkkaan, hän vain vitsailee siinä Billy Bushin kanssa valmistuessaan tapaamaan Diili-kiertueensa yhteydessä kuuman Hollywood-näyttelijä Arianne Zuckerin ja sanoo kuinka hän ”on automaattisesti kiintynyt kauniisiin naisiin” (järkyttävää!). Hän sanoi ottavan minttupastilleja siltä varalta, että hän alkaisi suudella tätä Hollywoodin kaunotarta. Sitten hän sanoi, että kun teet aloitteen ”he antavat tehdä sen, voit tehdä mitä vain. Tarttua heitä (sensuroitu).” Kristillisen moraalin kannalta puhe oli väärin, sillä Trump oli tuohon aikaan jo naimisissa Melanien kanssa ja hieman aikaisemmin hän puhui kuinka hän yritti vietellä kerran naimisissa olevan naisen.

Mutta media on vääntänyt tämänkin siten, että Trump olisi sanonut pitävän hyväksyttävänä naisten seksuaalista häirintää ilman heidän omaa suostumustaaan. Hän ei puhunut väkisinmakaamisesta vaan aloitteen tekemisestä. Nykynainen valittaa aina siitä, ettei tänään löydy miehiä, jotka olisivat valmiita tekemään aloitteen koska heidät on kasvatettu niin epävarmoiksi ja aroiksi feministien viedessä sen aseman mieheltä minkä Jumala on miehelle antanut. Mutta on täydellistä tekopyhyyttä, että nämä feministit marssivat vihaisena sen takia että Trump mainitsi aloitteen tekemisen kauniin naisen kanssa ja samalla itse puolustavat seksuaalista säädyttömyyttä ja viattoman elämän murhaamista naisen ruumista koskevan ”valinnanvapauden” nimessä. Hollywood-tähti Ashley Judd paasasi kuin mielipuoli tamponeista, kuukautisista, viagrasta ja erektiosta ja julisti kuinka tämä marssi olisi synnyttämässä uuden sukupolven ”likaisia, vulgaareja, inhottavia kristittyjä, buddhalaisia, muslimeja, uuden sukupolven inhottavia naisia.” Taidatkos sen selkeämmin sanoa minkälaiset voimat vaikuttavat tämän nevertrump-liikkeen takana. Media ei kuitenkaan raportoinut samaan aikaan esiintyneestä toisesta marssista mihin tuhannet naiset ja miehet ja varapresidentti Michael Pence otti osaa 60 miljoonan surmatun ihmistaimen muistoksi. He juhlivat elämän voittoa Donald Trumpin hallinnossa.

Prinssi Charlesin isovanhempien rikoskumppanuus holokaustissa

On todellista historian farssia, että lännen progressiivinen vasemmisto, muslimit ja Britannian saksalaisperäinen Saxe-Coburg-Gothan kuningashuone Prinssi Charlesin johdolla protestoi nyt Donald Trumpin konservatiivista hallintoa vastaan ja yhdistää sen Natsi-Saksaan ja holokaustin kauheuksiin. Juuri nämä ryhmät olivat kaikkein vähiten protestoimassa Hitlerin juutalaisvainoja 30- ja 40 -luvuilla. Mainitsin jo progressiivisen liikkeen yhteyden natsismiin ja toista maailmansotaa edeltäneisiin rasistisiin ja antisemiittisiin maahanmuuttorajoituksiin. Tämän yhteyden laajamittainen selvitys vaatisi varmasti syvällisempää historiallista tutkimusta ja voisi olla aihe kokonaiseen kirjaan. Mainittakoon, että progessiivinen liike veti tuohon aikaan puoleensa niin oikeistoa kuin vasemmistoakin eikä natsismikaan pitänyt omaa puoluettaan ”ääri-oikeistolaisena” vaan ennemminkin keskitien vaihtoehtona porvarillisen oikeiston ja marxistisen vasemmiston välillä.

Natsismi ylenkatoi molempia, kapitalistista länttä että kommunistista itää, juutalaisuuden tuotoksena. Tuohon aikaan progressivismin ajatuksia tervehdittiin raikkaana tuulahduksena, mikä tarjosi vaihtoehdon liian radikaalina pidetyn marxismin ja liian riistävänä pidetyn laissez-faire kapitalismin välille. Monia hyviäkin asioita saavutettiin progressivismin myötä, kuten naisten äänioikeudet ja lapsiatyövoiman lakkauttaminen lännessä ja sosiaaliset uudistukset, mitkä johtivat modernin hyvinvointivaltion luomiseen. En halua edistää liian mustavalkoista ja yksipuolista kuvaa siitä, että klassisen liberalismin mukainen laissez-faire kapitalismi (säännöstelemätön kapitalismi), olisi ollut vain positiivista, kun taas modernin hyvinvointivalton luominen oli huono asia, kuten jotkut libertanistit näyttävät tänään ajattelevan. Varmasti teollinen aikakausi johti moniin ympäristöllisiin ja sosiaalisiin ongelmiin mihin progressiivit pyrkivät sitten vastaamaan valtion väliintulolla liiketoimintaan.

Charles Dickensin romaanit ovat juurruttaneet kollektiiviseen muistoomme kuvan teollisen ajan yhteiskunnallisista epäkohdista mihin monet sosiaaliset uudistajat pyrkivät tuomaan yhteiskunnallisia parannuksia. Monet heistä olivat evankelisten herätysten sytyttämän kipinän myötä saaneet henkeensä Pyhän Hengen antaman halun auttaa yhteiskunnan vähäosaisimpia. Kirjani seitsemännessä luvussa kerroin kuinka myös laissez-faire kapitalismia ja imperialismia puolusteltiin sosiaalidarvinismin oppien pohjalta. Kapitalismin säälimätön kilpailu ”vahvimpien eloonjäämisestä”, kun oli Charles Darwinin mukaan evoluution mahdollistava luonnonlaki. Joten yhtälailla laissez-faire kapitalismia puolustelevat teollisuuspamput kuin sitä vastustaneet vahvaa hallitusta ja eugeniikkaa kannattaneet progressiivit saivat Darwinin teorioista tekosyyn syntiin ja lähimmäisten väärinkäyttöön.

Teollisuuspamppujen ja progressiivien lisäksi eugeniikka oli hyvin suosittua Euroopan aristokratian keskuudessa sillä molemmat uskoivat sisäsiittoiseen pariutumiseen pelkästään ”puhdasrotuisten” kesken ja kauhistelivat rotujen välisiä avioliittoja tai avioliittoja ylä- ja alaluokkien välillä. Vuonna 1907 perustetun Britannian Eugeniikka Yhdistyksen kuninkaallisiin jäseniin kuului ainakin Edvard VII (1901 – 1910) ja Yrjö V (1910 – 1936). Lordi Dawson, kuninkaallinen lääkäri ja eugenisti, murhasi viimeksi mainitun kuninkaan eutanasiassa vaikka avustettu kuolema oli tuohon aikaan laitonta kuin se on yhä tänäänkin. Tämä asia pidettiin salassa 50 vuotta vaikka samaan aikaan kuninkaan kuoleman kanssa eugenistit yrittivät laillistaa eutanasiaa Britannian parlamentissa. Kun lehdistö paljasti vuonna 2004, että Prinssi Philip tukee eutanasian laillistamista Britanniassa, hän ei yritä varmistaa itselleen arvokasta kuolemaa vaan toivoo, että lain hyväksyminen voisi edesauttaa hänen toivettiin siitä, että hän voisi jälleensyntyä kuolemansa jälkeen kuolettavaksi virukseksi liikaväestön vähentämiseksi, kuten hän sanoi Deutsche Press Agenturan haastattelussa elokuussa 1988. Hän ei kampanjoi vapaaehtoisen eutanasian vaan natsien harjoittaman pakotetun armomurhan puolesta.

Miten kukaan voi epäillä sitä, etteikö tämä olisi kuningasperheen todellinen päämäärä, kun otamme huomioon sen päivänselvät natsityhteydet. Prinssi Philipin neljästä siskosta jokainen nai merkittävät natsiaristokraatit. Yksi heistä oli Prinssi Christoph von Hessen, josta tehtiin vuonna 1939 korkea-arvoinen SS ylijohtaja heti Heinrich Himmlerin – ”lopullisen ratkaisun” pääarkkitehdin” – alapuolelle. Jonathan Petropolousin kirjassa Royals and the Reich, Philip itse myönsi kirjailijalle että hänet lähetettiin Hitlerin valtaannousun vuotena Saksan natsikouluun missä oli ”paljoa kantapäiden kopistelua ja ’Heil Hitler’-huutoja.” Miksi tällaisesta taustasta nousseen prinssin annettiin avioitua Englannin kuningasperheeseen? Kenties siksi, että Englannin kuninkaalliset olivat itsekin natseja. Ellei näin ollut, miksi he johtivat Britannian Eugenikka Yhdistystä? Ellei näin ollut, miksi he poseerasivat kotivideon edessä Hail Hitler-tervehdyksen kanssa samana vuonna kun natsit nousi Saksassa valtaan?

Ellei näin ollut, niin miksi kruunusta luopunut Edvard VIII veljeili Hitlerin kanssa aina maanpetokseen asti neuvomalla tätä pommittamaan Lontoota vuonna 1940 ja syytti sodasta Rooseveltia ja juutalaisia vielä 50 -luvulla? Edvard VIII:n natsimennesyys on tullut jo niin laajaan tietoisuuteen, ettei Britannian eliitti ja valtalehdistö pyri enää peittelemään tätä yhteyttä Edvard VIII:n ja natsien välillä. Sen sijaan he yrittävät esittää hänet perheen ”mustana lampaana” mitä muu kuningasperhe – mukaanlukien Elisabet II:n vanhemmat – paheksui syvästi tämän natsimyönteisyydestä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Prinsessa Elisabet ja hänen äitinsä Elisabet Angela Marguerite Bowes-Lyon (1900 – 2002) eivät kyllä näytä kovin vastahakoiselta tekemään Hail Hitler-tervehdystä vuoden 1933 kotivideossa. Kuningattaren puolustelijat ovat vedonneet siihen, ettei seitsemän vuoden vanha Elisabet voinut vielä tietää natsismin edustamaa pahuutta tuona aikana. Ehkä näin, mutta tällainen argumentti hämärtää kokonaan asian pointin.

Entäpä Elisabet Bowes-Lyon ja hänen miehensä, tuleva Yrjö VI, joka oli todennäköisimmin tämän kotivideon kuvaaja? Olivatko hekin yhtä tietämättömiä natsismin paholaismaisesta ideologiasta tuona aikana? Eivätkö he muka tienneet natsien antisemiittisistä päämääristä? Tosiasia on, että ”maailma oli tietoinen natsien antisemiittisestä politiikasta ja toimista aivan alusta lähtien. Valokuva kirjojen polttamisesta Saksassa maaliskuussa 1933 ilmestyi Newsweek-lehdessä 27. maaliskuuta 1933.” Todisteet tukevat selvästi sitä, että Englannin kuningasperhe ei ollut ainoastaan sympaattinen natseja ja heidän päämääriään kohtaan, vaan että he myös avustivat suoraan Hitleriä lopullisen ratkaisun toteuttamisessa. Kun Yrjö VI nousi Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Brittiläisen Imperiumin kuninkaaksi 11. joulukuuta 1936 kruunusta luopuneen ja Hitleriä ihailleen veljensä Edvard VIII:n seuraajaksi, hän sai auttomaattisesti käsiinsä kaikki hallituksen salaiset tiedusteluraportit, jotka koskivat Natsi-Saksan uhkaa Britannialle ja Euroopan juutalaisille.

js4287879library-filer-date
Windsorin Herttuan ja hänen vaimonsa Wallis Simpsonin lämmin tapaaminen Adolf Hitlerin kanssa lokakuussa 1937 sai Fuhrerinkin nöyristelemään.

Kruunusta luopunut Edvard VIII, nyt Windsorin Herttua, teki valtionvierailun Natsi-Saksaan lokakuussa 1937 missä hän tapasi Adolf Hitlerin. Vierailusta arkistoituneet valokuvat näyttävät heidän kohtaamisensa olleen erityisen lämmin ja Herttua teki matkan aikana useita natsitervehdyksiä. Myös monet muutkin Britannian hallitsevat valtionmiehet vierailivat Saksassa ja olivat vaikuttuneita Hitlerin persoonasta. Entinen pääministeri David Lloyd George kutsui häntä ”suurimmaksi elossa olevaksi saksalaiseksi.” Chamberlainin hallituksen ulkoministeri lordi Halifax – toiseen maailmansotaan johtaneen Hitlerin myötäilypolitiikan kasvot – meni vuoden 1937 lopulla kettujahtiin Hermann Göringin kanssa. Kun Roosevelt järjesti seuraavana vuonna Évian Konferenssin juutalaispakolaisongelman käsittelemiseksi, USA ja Britannia teki konferenssin edellä kriittisen sopimuksen: ”Britannian lupasi olla tuomatta esiin sitä tosiasiaa, että USA ei täyttänyt sen pakolaiskattoa ja kaikki maininnat Palestiinasta mahdollisena päämääränä juutalaispakolaisille olisi poissuljettu agendasta.”

Tammikuun 30. päivä 1939 Hitler antoi ensimmäisen julkisen kansamurhavaroituksen Euroopan juutalaisille: ”Olen ollut elämässäni hyvin usein profeetta ja usein minua on pilkattu siitä. Aikana kun taistelin tieni valtaan, se oli ensimmäisessä tapauksessa vain juutalainen rotu, joka vastaanotti minun profetiani naurulla, kun sanoin että olisi joku päivä kansakunnan johtaja, ja tämän myötä tulisin muiden asioiden muassa ratkaisemaan juutalaisongelman. Heidän naurunsa oli riehakas, mutta luulen että heidän hymynsä ovat jo hyytyneet. Tänään olen jälleen kerran profeetta: jos kansainväliset juutalaiset rahoittajat Euroopassa ja sen ulkopuolella tulisi onnistumaan vielä kerran syöksemään kansakunnat maailmansotaan, silloin tuloksena ei ole maan Bolshevisointi ja siten juutalaisuuden voitto, vaan juutalaisen rodun hävitys Euroopasta.” Tämä puhe oli radioitu ympäri Eurooppaa, joten se oli maailman yleisessä tiedossa jo vuoden 1939 alussa, että natsit suunnittelivat juutalaisten kansanmurhaa.

Kaikkein eniten se oli Yrjö VI:n tiedossa, jolla oli pääsy hallituksen salaisiin tiedusteluraportteihin koskien natsien suunnitelmia Euroopan juutalaisille. Tästä huolimatta Yrjö VI:n hallitus päätti sulkea oven Palestiinaan pyrkiviltä juutalaispakolaisilta juuri holokaustin aattona. Brittiläinen imperiumi oli hallinnut Palestiinaa ensimmäisen maailmansodan lopusta lähtien ja luvannut auttaa sionisteja juutalaisen kansalliskodin perustamisessa heidän muinaisille asuinseuduilleen vuoden 1917 Balfourin julistuksessa, mutta Yrjö VI:n hallitus käänsi heille selkänsä, kun se hyväksyi vuoden 1939 valkoisen paperin, mikä syntyi arabien ja sionistien välisestä epäonnistuneesta Lontoon konferenssista helmikuussa 1939 ja läpäisi parlamentin alahuoneen hyväksynnän saman vuoden toukokuussa.

Tämä asiakirja oli käytännössä kuolemantuomio Euroopan juutalaisille rajoittaessaan Palestiinaan saapuvien juutalaispakolaisten määrän vain 75 000 vuosille 1939 – 1944, minkä jälkeen pakolaisten kohtalo olisi yksistään arabijohtajien käsissä. Tämä määräys lisäksi perui Balfourin julistuksessa annetun lupauksen itsenäisten juutalaisvaltion perustamisesta ja sanoi, ettei sen luominen ollut enää Britannian intressien mukaista. Se kutsui luomaan ”itsenäisen Palestiinan valtion kymmenen vuoden sisällä, hyläten ajatuksen juutalaisvaltion luomisesta ja ajatuksen Palestiinan jakamisesta.” Lloyd George ja Winston Churchill vastustivat tätä päätöstä ja äänestivät sitä vastaan. Samaan aikaan sillä oli Kuninkaan täysi tuki ja onkin hyvin mahdollista, että Kuningas oli ylittänyt peruslailliset valtuutensa ja ajanut sen läpi menemistä kulissien takana. Tämän lisäksi Yrjö VI sekaantui henkilökohtaisesti siihen historialliseen kehitykseen, mikä johti Saksan sulkemaan ovensa Saksasta ja Euroopasta ulos pyrkiville juutalaisille. Kun Yrjö VI:n vaimo kuoli maaliskuussa 2002, The Guardian paljasti 14. huhtikuuta 2002, artikkelissaan ”Parlamentaarikot haluavat kuningataräidin papereiden nopeaa julkaisemista”. 

Historioitsijat ja parlamentin jäsenet ovat vaatineet salaisten papereiden julkaisemista, joissa on kirjattu kuningataräidin ja hänen aviomiehensä Yrjö VI:n reaktiot Natsi-Saksan nousuun. Parlamentaarikot haluavat julkista pääsyä dokumentteihin – jotka ovat peräisin 1930-luvulta ja pidetty salassa tähän päivään asti –, jotka sisältävät kirjeenvaihdon Buckingham palatsin ja Hitlerin Saksan brittiläisten myötäilijöiden välillä. Paperit sisältävät myös yksityiskohtia vuoden 1936 kruunusta luopumiskriisistä, mikä johti Yrjö VI:n kruunajaisiin. Parlamentaarikko Matthew Taylor, puhemies Liberal Democratic Treasurylle, veteraani kampanjoija julkiselle pääsylle kuninkaallisiin arkistoihin, sanoi, ”Näillä papereilla on selvä historiallinen merkitys. Nyt kun kukaan, joka olisi ollut suoraan mukana, ei ole enää elossa, on aika julkistaa ne.” Brian White, työväenpuolueen jäsen julkisen hallinnon valintakomiteassa sanoi, ”On selvää herkkyyttä näiden papereiden julkaisemisen suhteen vain päiviä kuningataräidin kuoleman jälkeen.

Kuitenkin, ne tulisi julkaista niin pian kuin vain mahdollista. Freedom of information-lain koko pointti on siinä, että ihmiset eivät päätyisi epäilyksiin siitä mitä heiltä salataan.” Historioitsijoiden, mukaanlukien Edward VIII:n virallisen elämäkerturin, on jo sallittu nähdä joitakin kuninkaallisia papereita mitkä liittyvät kruunusta luopumiseen. Rajoitettu pääsy lietsoi arvailuja kuninkaallisen arkiston jäljelle jääneiden sisällöstä. Muut dokumentit politikkojen henkilökohtaisesta arkistosta on tallennettu akateemisiin kirjastoihin ympäri maata. Buckinghamin palatsin edustaja sanoi tällä viikolla, ”Yhtäkään päätöstä ei olla vielä tehty kuningataräidin jäljelle jääneiden papereiden julkaisemisesta. Tämä on asia, mistä kuningattaren ja kuningataräidin perheen tulee päättää.” Viranomainen, joka on nähnyt useita kiisteltyjä dokumetteja, intti: ”Kenties nämä paperit eivät sisälläkään minkäänlaisia yksityiskohtia poliitikoista tai kruunusta luopumisesta.

Ne saatetaan pitää luottamuksellisina koska ne sisältävät kuninkaallisen huonekunnan työntekijöitä. Henkilöstön yksityiskohtia on kohdeltu aina yksityisesti.” Tuki Hitlerin lepyttely politiikalle oli yleistä Britannian eliitin keskuudessa 1930 -luvulla. Konservatiivisia parlamentin jäseniä, jotka julkisesti vastustivat sitä, sellaisia kuin Winston Churchilla, uhattiin mahdollisuudella päästä uudelleenvalintaan. Historioitsija Andrew Roberts uskoo, että pääministeri Neville Chamberlainin lepyttely politiikka ”suositteli itseään kuninkaalliseen perheeseen useilla tasoilla. Sitä pidettiin ilmeisenä, että toinen sota enteilisi tuomiota Britannian Imperiumille. Jotkut dokumentit, ajalta jotka ovat päässeet jo julkiseen vaikutuspiiriin, antavat viitteitä kuninkaallisen parin näkemyksistä. Keväällä 1939 Yrjö VI opasti hänen yksityissihteeriään kirjoittamaan ulkoministeri lordi Halifaxille. Kuulleessaan, että ”lukemattomat juutalaispakolaiset eri maista menivät vaivihkaa Palestiinaan”, kuningas oli ”iloinen tietämään, että toimiin ollaan ryhdytty sen ehkäisemiseksi, etteivät nämä ihmiset lähtisi heidän synnyinmaastaan.

Halifaxin virasto sähkötti Britannian suurlähettiläälle Berliinissä pyytäen häntä rohkaisemaan Saksan hallitusta ”tarkistamaan juutalaisten luvatonta maastamuuttoa.” Cambridgen Yliopiston kirjasto pitää yhä kirjeenvaihtoa kuninkaallisen huonekunnan jäsenten ja tory-puolueen ministerin Sir Samuel Hoaren, johtavan myötäilijän välillä. Avain dokumentiti säilyvät ”ei saatavilla”. Vuonna 2000 Bodleian kirjasto Oxfordin yliopistossa julkaisi sinne tallennetut paperit Lordi Moncktonin, Walesin Prinssin lakimiehen, toimesta. Yksi varasto, ”laatikko 24”, pidettiin salassa. Siviili palvelija, joka perehdytettiin laatikon 24 sisältöön, väitti sen sisältävän todisteita kuningataräidin sympatioista myötäily politiikalle. Elämänsä myöhemmässä vaiheessa kuningataräidin päivällisseuralaiset myönsivät, että hän vastusti vakaasti maahanmuuttoa.

Tämä uutinen (mitä lainasin jo kirjani yhdeksännessä luvussa), paljastaa Elisabet II:n vanhempien olleen paitsi vahvasti juutalaispakolaisten maahanmuuttoa vastaan, mutta myös opastaneen henkilökohtaisesti Saksan viranomaisia tekemään jotain pakolaistulvan pysäyttämiseksi Euroopasta. Tietäessään hyvin, että Hitler suunnitteli Euroopan juutalaisten kansanmurhaa, Yrjö VI:n kirje lordi Halifaxille merkitsi käytännössä kuninkaallista sinettiä juutalaisongelman lopullisen ratkaisun hyväksynnälle. Ulkoministeri Halifax kutsui Kuningataräitiä ”rautakädeksi samettihansikkaassa” ja hän on pahamaineinen hänen rasismistaan. Hän kannatti Rhodesian apartheid-systeemiä ja kutsui mustaihoisia ”murjaaneiksi ja mutakuonoiksi”. Hänen toinen tyttärensä Prinsessa Margaret sanoi vihaavansa Intian ”pieniä ruskeita miehiä” ja Guayanan presidentistä Cheddi Jaganista hän sanoi, ”Hän on kaikkea sitä, mitä minä inhoan. Hän on musta; naimisissa juutalaisen kanssa ja lisäksi vaimo on amerikkalainen.” Mennessään katsomaan elokuvakriitikoiden ylistämää Schindlerin listaa, Margaret sanoi hovimestarilleen, ”Schindlerin listan tapainen elokuva herättää vain sairasta uteliaisuutta. En voinut sietää sitä. Se oli kerta kaikkiaan niin epämiellyttävä ja inhottava, että minun oli pakko nousta ja lähteä pois.” Tapausta on lainattu Kitty Kelleyn kirjassa The Royals (Kuningasperhe, Otava 1997).

20011011-veil_2181826k
Tämän mummelin et toivoisi kutsuvan sinua kotiinsa teelle. Hitlerin mukaan hän oli vaarallisin maanpäällä tallustanut ihminen – jopa itseänsäkin vaarallisempi.

Hitler kutsui kuuluisasti Kuningataräitiä ”Euroopan vaarallisimmaksi naiseksi”. Kuningasperheen romantisoimassa historiassa Fuhrer olisi tarkoittanu sitä, että hän oli Euroopan vaarallisin natsien vastustaja. Historialliset todisteet tukevat kuitenkin sitä, että hän oli enemminkin Euroopan vaarallisin natsi. Hitlerin rautakäsi murskattiin, mutta tämän silkkihansikkaisen rautakäden tyttärenpoika on yhä elossa ja perimässä pian Englannin tuhatvuotisen kuningaskunnan valtaistuimen. Se oli juuri Kuningataräiti, jolla oli kaikkein suurin vaikutus Prinssi Charlesiin hänen lähiomaisistaan. Daily Mail on sanonut,  ”Charlesille, Kuningataräiti oli paljon enemmän kuin vain isoäiti. Hänen varhaisimmista muistoistaan hänen elämänsä viimeiseen, se oli hän ei Kuningatar, joka oli hänen neuvonantajansa, opastajansa, rauhoittajansa ja mentorinsa… Yksikään ei ymmärtänyt häntä niin kuin Kuningataräiti. Yksikään ei vaikuttanut häneen kuten Kuningataräiti.” 

Suurmuftin rooli lopullisessa ratkaisussa

On huomioitava, että se oli islamilaisen fasismin (radikaalin islamin) ja Euroopan natsien liitto, mikä johti ”juutalaisongelman” lopulliseen ratkaisuun. Hitler ei ollut ainoa syyllinen vaan vastuun tähän ennnennäkemättömään rikokseen kantaa myös yhtälailla Englannin kuningashuone ja islamilainen maailma, joka vastusti raivokkaasti juutalaisten maahanmuuttoa Palestiinaan. Israelin vastainen arabipropaganda lainaa usein joitain yksittäisiä esimerkkejä missä natsit tekivät yhteistyötä sionistien kanssa mustamaalatakseen sionismin historian. Tämän arabipropagandan mukaan Israelin valtion luominen olisi muka ollut natsien nimenomainen päämäärä. Samalla he kuitenkin jättävät oman osansa pois tästä historiallisesta valkopesusta. Sillä ei ole juuri paljoakaan merkitystä jos natsien ja sionistien välillä sitten esiintyikin jotain yhteistyötä 30 -luvun alussa. Natsien ensimmäinen päämäärä oli vain päästä juutalaisista eroon lähettämälle heidät sinne kuka vain ikinä oli halukas ottamaan heidät vastaan. Kuten Hitler sanoi Évian Konferenssin jälkeen, ”omasta puolestamme olemme valmiita panemaan kaikki nämä rikolliset näihin maihin vaikka luksuslaivoissa.” Natsien A-suunnitelma ei ollut juutalaisten kansanmurha. Se tuli vasta sen jälkeen, kun yksikään maailman kansoista ei ollut valmiita ottamaan heitä omiin maihinsa.

showimage
Suurmuftin tapaaminen Hitlerin kanssa 1941 käsitteli juutalaisongelman lopullista ratkaisua.

Vuonna 1936 puhjenneen arabikapinan jälkeen, koko maailmalle tuli varsin selväksi ettei arabit suhtautuneet kovin innokkaasti Palestiinaan saapuviin juutalaispakolaisiin. Kaikkein radikaalein sionismin vastustaja oli tuohon aikaan Jerusalemin Suurmufti Haj Amin al -Husseini josta tuli Hitlerin läheinen liittolainen ja yksi rikoskumppaneista natsien holokaustiin. Hän tapasi Hitlerin Berliinissä keskustellakseen juutalaisongelman ratkaisemisesta. Kun mufti ilmaisi tyytymättömyytensä siihen, että juutalaiset pakenivat natsien vainoja Palestiinaan, Hitler kysyi häneltä, ”Mitä minun tulisi sitten tehdä heille”, al-Husseini vastasi, ”Polta heidät”. Tämä tapahtui juuri ennen Wannseen konferenssia missä päätettiin juutalaistenongelman lopullisesta ratkaisusta. Benjamin Netanjahu sai lokakuussa 2015 muslimien ja vasemmiston ryöpytyksen päälleen, kun hän kertoi tosiasian muftin keskeisestä roolista holokaustin toteutuksessa. Hän sanoi, ”Hitler oli vastuussa lopulliseen ratkaisuun hävittää kuusi miljoonaa juutalaista; hän teki päätöksen. Se on yhtälailla absurdia sivuuttaa rooli mitä mufti Haj Amin al -Hussein, sotarikollinen,  näytteli rohkaistessaan ja yllyttäessään Hitleriä.”

Nürnbergin oikeudenkäynnin todistusten mukaan ”mufti oli juutalaisten katkera arkkivihollinen ja oli aina kannattamassa ajatusta heidän hävittämisestään.”  SS auptsturmfuehrer Dieter Wisliceny, Adolf Eichmannin läheinen virkakumppani, todisti seuraavaa: ”Suurimufti, joka oli ollut Berliinissä vuodesta 1941 lähtien, näytteli keskeistä roolia Saksan hallituksen päätöksessä hävittää Euroopan juutalaiset. Hän toistuvasti ehdotti useille auktoriteeteille, joiden kanssa hän oli ollut yhteydessä, ennen kaikkea Hitlerille, Ribbentropille ja Himmlerille, Euroopan juutalaisten tuhoamista. Hän piti tätä Palestiinan ongelman tervetulleena ratkaisuna. Hänen viesteissään, jotka oli radioitu Berliinistä, hän vei voiton jopa meistä juutalaisvastaisilla hyökkäyksillään. Hän oli yksi Eichmannin parhaista ystävistä ja on toistuvasti yllyttänyt häntä nopeuttamaan tuhoamisen toimenpiteitä. Kuulin sanotun, että hän on vieraillut Eichmannin seurassa Auschwitzin kaasukammiossa.” Sivulla Palestinefacts.com sanotaan:

Koko ajatus heidän maidensa jakamisesta anti-islamilaisten maiden kanssa ja muslimien hallinnan päättyminen oli mahdotonta hyväksyä Husseinille, joka hylkäsi alusta alkaen Balfourin julistuksen ja myös Palestiinan Brittiläisen mandaattialueen. On siten selvää, että Husseini ei ollut juutalaisen maahamuuton kannattaja ja tuomitsi sen jokaisen askeleen. Hän perusti Palestiinan nuorisoyhdistyksen ja meni niin pitkälle, että otti osaa hyökkäyksiin juutalaisia vataan. Häntä syytettiin samasta Britannian viranomaisten taholta ja lähetettiin vankeuteen kymmeneksi vuodeksi. Asiat ottivat käänteen vuonna 1920, kun Husseinille annettiin titteli ”Suurmufti” Britannian päävaltuutetun Sir Herbert Samuelin taholta, joka otti Husseinin suojelukseensa yrittäessään ystävystyä Palestiinan arabien kanssa.

Natsit löysivät arabiliittolaisen Husseinissa, jonka he julistivat ”Arabimaailman Fuhreriksi”. Hän pakeni Egyptiin, kun sota loppu vuonna 1945 ja vaikutti ihmisiin kuten Awar Sadatiin, Gamal Abdul Nasseriin ja Jasser Arafatiin. Arafat tapasi Suurmuftin, kun hän oli vielä nuori. Hänestä tuli tämän roolimalli ja mentori ja veti Arafatin mukaansa myös peiteverkostoihinsa. Arabimuslimit pitävät Haj Amin Al-Husseinia ei vain menneisyyden miehenä vaan myös nykyisyyden miehenä. Hän on yhä roolimalli useille radikaaleille muslimiryhmille, joilla on yhteisiä näkemyksiä hänen kanssaan koskien juutalaisia, länttä ja sharia-lakia. Hän oli yksi natsien rakkaimpia ystäviä, joja auttoi ja sai apua heiltä sodan aikana. Joku voisi sanoa, että Haj Amin oli arabinationalismin isä ja ainoa syy miksi häntä ei ole kunnioitettu niin paljoa palestiinalaisten keskuudessa on se, ”ettei hän onnistunut tuhoamaan juutalaisia ja Israelia.”

Loppusanat

Milloin islamilainen maailma lakkaa syyttämästä länttä heidän ongelmistaan? Milloin islamilainen maailma lakkaa valittamasta, että länsi antoi heidän riesakseen juutalaiset holokaustin ”sijaiskärsijöinä” ikään kuin arabeilla ei olisi osaa eikä arpaa juutalaisen kansanmurhan murhenäytelmään. Arabit tahrivat kätensä kuuden miljoonan juutalaisen surmaan siinä missä länsikin ja se on velvollinen kantamaan vastuunsa tästä rikoksesta sallimalla juutalaisten asua tässä maassa jossa he asuivat jo 2500 vuotta sitten. Mutta juuri yksikään arabinationalisti ei ole valmis myöntämään omaa osaansa holokaustin ennennäkemättömässä rikoksessa ihmisyyttä vastaan. Sen sijaan he jatkavat vihaansa ja viattoaman veren vuodatusta. Länsi on kaukana viattomasta islamilaisten maiden ongelmissa, kuten sisällissodissa ja jokapäiväisessä terrorismissa. Koko läntinen maailma Iso-Britannian johdolla on pelannut jo kauan muinaista roomalaista peliä nimeltä ”hajoita ja hallitse” islamilaisten maiden kustannuksella. Mutta tämä ei tee tyhjäksi sitä, että useimmat muslimimaiden ongelmat johtuvat viimekädessä heidän omasta kulttuuristaan ja uskonnostaan.

Milloin muslimit ovat valmiita katsomaan peiliin tunnustaakseen tämän asian? Milloin he oppivat sivistyneiden kansojen tavoille eivätkä ala polttamaan paikkoja ja tappamaan ihmisiä, kuten joku piirtää viattoman pilakuvan heidän profeetastaan? Miksi muslimit protestoivat nyt sitä, että Donald Trump on kieltänyt seitsemän islamilaisen maan kansalaiset Yhdysvalloista, mutta eivät protestoi siitä, että 16 muslimimaata kieltää israelilaiset omasta maastaan? Miksi Prinssi Charles tuomitsee Trumpin torjuessaan Syyrian pakolaiset, mutta ei samaan hengenvetoon tuomitse myös viittä rikkainta Persianladen maata missä hän kaikkien useimmiten vierailee ja jotka eivät ole ottaneet vielä yhtäkään Syyrian pakolaista. Sen sijaan hän ylistää Arabiemiraattikuntia maaksi, joka ei jää toiseksi kellekään sen humanitaarisessa työssä.” Human Rights Watch kertoo verkkosivullaan maan vakavisti ihmisoikeusongelmista, kuten hallitusta arvostelevien henkilöiden mielivaltaisista pidätyksistä, katoamisista ja kidutuksista. Wikileaksin julkaisemat sähkeet paljastavat sen kuuluvan myös maailman johtaviin islamilaisen terrorismin rahoittajiin yhdessä Saudi-Arabian, Qatarin ja Kuwaitin kanssa.

Tekopyhyyden määrä mitä tämä artikkeli on todistanut saa minut voimaan pahoin. Mutta tämä on juuri se mihin Saatana pyrkii viimeisinä päivinä. Hänen tavoitteenaan on kääntää hyvä pahaksi ja paha hyväksi. Sen tähden ei pitäisi tulla yllätyksenä, että oikeuden ja vanhurskauden puolesta taistelevista kristityistä yritetään nyt tehdä kulttuurimarxistisen vasemmiston hallitsemassa valtamediassa kaikkien ylenkatsomia rasisteja, natseja, seksistejä ja homofobikkoja. Sen sijaan itsemurhapommittajista, lasten murhaajista, juutalaisvihaajista, Saatanaa palvovista kristinuskon vihaajista, pilkaajista ja rienaajista, yritetään tehdä aikamme sankareita, jotka media nostaa uuden uljaan maailman sanansaattajiksi, jotta he valmistaisivat tien valmiiksi pian esiinnousevalle laittomuuden ihmisille, jonka aika on nyt tullut.

Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. – Matt. 24:12-13

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.- 2. Tess. 2:7-12

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s