Israel-Hamas sota ja sen historiallinen konteksti. Oliko Hamasin brutaali terrori-isku Israelia vastaan lähtölaukaus laajempaan Lähi-Idän konfliktiin, joka on ennustettu Raamatun profetioissa?

LUKUAIKA: 24 MINUUTTIA

Julkaisin blogissani heprealaisen lehtimajajuhlan viimeisenä päivänä artikkelin otsikolla Solmiiko Israel ja Saudi-Arabia pian historiallisen rauhansopimuksen, joka sinetöi Temppelivuoren nykyisen status quon ja mahdollistaa juutalaisille kolmannen temppelin rakentamisen? Vain päivää myöhemmin tragedia kohtasi Israelia, kun Gazaa hallitseva terrorijärjestö Hamas teki Israelia vastaan maan historian verisimmän terrori-iskunsa, jossa on kuollut jo yli tuhat israelilaista ja 150 on viety Hamasin panttivangiksi Gazaan. Tätä nykyajan pogromia on luonnehdittu pahimmaksi juutalaisvastaiseksi verilöylyksi sitten holokaustin ja “Israelin Syyskuun 11:ksi”. Kuvaus on varsin osuva sillä Hamas ei ole jokin palestiinalaisten oikeuksien puolesta taisteleva kansallinen vastarintajärjestö vaan salafistinen islamistijärjestö, jonka perimmäinen päämäärä on Israelin tuhoaminen ja kaikkien maailman juutalaisten hävittäminen maanpäältä.

KUUNTELE ARTIKKELI

Sisältö

Hamasin terroristit onnistuivat yllättämään Israelin puolustuksen sapattina 7. lokakuuta, kun he ampuivat samanaikaisesti tuhansia raketteja Israelin kaupunkeihin ja murtautuivat Gazan turva-aitojen lävitse lähimpiin israelilaiskyliin alkaen teurastaa siviileitä vauvoista vanhuksiin heidän koteihinsa ja autoihinsa. Huolella suunnitellussa operaatiossaan terroristit käyttivät myös purjelentokoneita ja laskeutuivat niillä suosittuun ulkoilmakonserttiin missä he ryhtyivät tulittamaan eri puolilta maailmaa saapuneita osanottajia, raiskaten ensin naiset ja kuljettaen 22 -vuotiaan saksalaisen tatuoija Shani Loukin lähes alastonta ruumista lava-auton perällä kuin voitonpokaalina onnistuneesta terrori-iskusta (vaikka tytön äiti sanoo hänen olevansa yhä elossa mutta kriittisessä tilassa Gazan sairaalassa).

Israelin puolustusvoimien julkaisemalla videolla näkyy kuinka terroristit tulittivat myös ulkoilmahuusseja välittämättä lainkaan oliko niiden sisällä ihmisiä vai ei. Terroristit murtautuivat myös lähellä olevien kylien juutalaiskoteihin ja kuvasivat videolle ylpeänä kun he pitävät itkeviä lapsia panttivankeina lasten vanhempien maatessa kuolleina viereisessä huoneessa. Eräässä sydäntäsärkevässä videossa pienen tytön isä kertoi CNN:n toimittajalle kyyneleet valuen kuinka hän huusi “Jess!!” kuullessaan tyttärensä löytyneen kuolleena, koska vaihtoehto olisi todennäköisesti kuolemaakin pahempi. Terroristit ovat uhanneet alkavansa kuvaamaan panttivankien teloituksia mikäli Israel jatkaa Gazan pommitusta. Kun jotkin sosiaalisen median vaikuttajat kyseenalaistivat raportit Hamasin teurastamista juutalaisista pikkuvauvoista, Israelin hallitus julkaisi hirvittävät kuvat näistä julmuuksista virallisella Twitter- tai X-tilillänsä.

Kun se tulee suhdetoimintaan, Hamas on yleensä onnistunut voittamaan Israelin lännen liberaalin valtamedian toimiessa Hamasin propagandatorvena. Mutta sosiaalisen median aikakaudella terroristien on nyt vaikeampi edistää Israel-vastaisia valheitaan. Ja tällä kertaa Hamas näyttää riisuneen maskinsa lopullisesti ja kuvaavan hirmutekonsa siviileitä vastaan yhtä häpeilemättömästi kuin ISIS. Tässä mielessä moni onkin jo väittänyt, että Hamas on natsejakin pahempi kuolemankultti – ainakin siinä mielessä, että natsit sentään pyrkivät salaamaan rikoksensa juutalaisia vastaan eikä ylpeillyt niillä julkisesti koko maailmalle.

Vaikka maailman pääkaupungeissa ihmiset kokoontuivat laulamaan Hatikvaa ja osoittamaan myötätuntoa Israelia kohtaan, samaan aikaan eri puolin maailmaa pidettiin myös mielenosoituksia Palestiinan puolesta missä osanottajat juhlivat Hamasin brutaaleja terrori-iskuja juutalaisia vastaan. Sydneyssa protestoijat huusivat “kaasuttakaa juutalaiset!” Tapaus on viimeisin osoitus siitä kuinka vasemmiston ja muslimien keskuudessa yleisemmin rehottava antisionismi on pelkkä peite antisemitismille, asia johon Euroopan valtiopäämiehet ovat alkaneet havahtua vasta viimeaikoina. Samasta syystä he ovat joutuneet rajoittamaan Hamasia sympatisoivia mielenosoituksia, Macronin Ranskan kieltäessä ne kokonaan.

3. maailmansota?

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu sanoi 10. lokakuuta: “Olemme vasta aloittaneet iskut Hamasia vastaan. Se, mitä teemme vihollisillemme tulevina päivinä, tullaan muistamaan sukupolvien ajan.” Kun aiemmissa Israelin ja Gazan välisissä sodissa Israelin hallitus on tyytynyt lähinnä hillitsemään Hamasin rakettiterroria Israelia vastaan, ja tekemään kirurgisia ilma-pommituksia Gazaan Hamasin terroripesäkkeiden tuhoamiseksi, tällä kertaa Netanjahu on vannonut tuhoavansa kokonaan Hamasin vallan Gazasta ja maanpäältä. Tätä kirjoittaessani Israel valmistelee hyökkäystä Pohjois-Gazaan ilmasta, mereltä ja maasta käsin ja on jo kertonut Gazan siviileille minne paeta heidän tulevaa sotaoperaatiotaan. Konflikti voi laajeta kuitenkin pian koko Lähi-Itään sillä Gazaa hallitseva Hamas sekä Libanonissa vaikuttava Hizbollah ovat kumpikin Iranin rahoittamia ja kontrolloimia proxyja, joiden kautta teokraattisen Iranin uskonnollinen diktaattori ajatollah Khamenei on jo epäsuorasti sodassa Israelia vastaan.

Iranin ulkoministeri Hossein Amirabdollahian sanoi eilen, että Israelin maahyökkäys Gazaan pakottaisi Iranin väliintulon, jolloin maat ajautuisivat avoimeen sotaan toisiaan vastaan. Ja koska sisällisodasta nipin napin selvinnyt Syyrian diktaattori Bashar al-Assad on myös Iranin-Hamas-Hizbollah akselin liittolainen, Israel voisi ajautua sotaan pian kolmella eri rintamalla, etelässä, pohjoisessa ja idässä. Tämä taas voisi vetää supervallat mukaan, koska Israel on USA:n tärkein Lähi-Idän liittolainen ja Iran ja Syyria ovat puolestaan Putinin Venäjän liittolaisia. Ukrainan sodan myötä USA-Venäjä suhteet ovat jo tarpeeksi lähellä kolmatta maailmansotaa. Uusi proxy-sota Lähi-Idässä tuskin liennyttäisi yhtään jännitteitä. Olemmeko siis jo Hesekielen 38-39. luvuissa ennustettujen tapahtumien äärellä? Vai Psalmi 83. tapahtumien? Vai Sakarja 12. ja Jesaja 17. tapahtumien? Palaan näihin kysymyksiin artikkelin lopussa.

Salaliittoteoriat

Yhtä tärkeää kuin pohtia ja spekuloida sitä mihin jokin historiallinen tapahtuma voisi johtaa, on ymmärtää miksi tuo tapahtuma sai alkunsa. Omassa sosiaalisen median kaveripiirissäni on monia ihmisiä, jotka ovat herkkiä näkemään salaliittoja siellä ja täällä. Enkä syytä heitä siitä koska oma suhtautumiseni niin kutsuttuihin “salaliittoteorioihin” on ollu aina hyvin avointa vaikka lähtökohtaisesti olen skeptinen kaikkea informaatiota kohtaan, mukaan lukien salaliittoteorioita. Kuten Elon Musk on usein sanonut, tarvitsemme lisää salaliittoteorioita sillä salaliittoteoriat ovat osoittautuneet olevan paljon useammin oikeassa kuin väärässä. Mutta usein salaliittoteoriat ovat myös yksi disinformaation lähde sosiaaalisessa mediassa. Niiden suosio selittyy ihmisten kasvavasta epäluottamuksesta valtamedian narratiiveja kohtaan ja usein ne ovatkin pelkkä oire syvemmästä psykologisesta tarpeestamme etsiä syytä koko maailmaa horjuttaviin kriiseihin, joita pinnallinen ja usein hyvin yksipuolinen valtamedia ei aina tarjoa meille.

Meidät on tuuditettu uskomaan, että asiat vain tapahtuvat ilman sen kummempaa syytä ja selitystä. Covid19 sattui vain puhkemaan samasta kiinalaisesta kylästä missä kiinalaiset tiedemiehet tekivät Yhdysvaltain terveysviraston rahoituksella epäeettisiä kokeita koronaviruksilla. Ukrainan sota vain sattui puhkeamaan presidentti Bidenin johdolla vaikka Trumpin piti olla Putinin sätkynukke ja Bidenin mies, jota Putin pelkäisi. Lähi-Idän kansojen välille vain sattui syntymään historiallinen rauhansopimus, kun Trump oli vallassa mutta nyt Bidenin johdolla aluetta vain sattuu uhkaamaan uusi alueellinen sota. Samoin presidentti Obaman ja varapresidentti Bidenin johdolla Irakin valtatyhjiön sattui täyttämään Irakin ja Syyrian Islamilainen Valtio eli ISIS:in kalifaatti. Ei mitään tekemistä yhtään minkään kanssa. Asiat vain tapahtuvat sattuman oikusta. Näin ajattelevat ihmiset, jotka toistavat robottimaisesti median perässä: “Oranssimies paha”, “I support the current thing”.

Tämän kaaoksellisen ja sattumanvaraisen maailman antiteesiksi ei tarvita välttämättä monilonkeroista salaliittonarratiivia maailmasta missä kaikki asiat tapahtuisivat jonkin yhden maailmaa hallitsevan ryhmän ohjaillessa kaikkea kulissien takana kuin nukkemestari nukketeatterin ennalta käsikirjoitettua näytelmää. Voimme selittää tapahtumien välistä kausaliteettia myös historian, geopolitiikan tai poliittisten filosofioiden välisten eroavaisuuksien valossa. Tällaisten tragedioiden juurisyitä pohdittaessa voimme tietysti palata aina Adamin syntiinlankeemukseen asti ja ymmärtää Jeesuksen Kristuksen moraalioppien ja Hänen sovintotyönsä Golgatan ristillä olevan ainoa vastaus ihmisen sydämessä asuvan pahan kukistamiseen. Voimme johtaa niiden syyt myös profeetta Muhammadin väkivaltaisiin opetuksiin muslimien pyhässä kirjassa Koraanissa (Suura 9:5) ja islamin perimätiedossa eli Haditheissa. Mutta jos etsimme näitä syitä paljon viimeaikaisemmasta historiasta, meidän ei tarvitse palata historiassa sen kauemmaksi kuin vuoteen 2005.

Maata rauhasta

Vuosi 2005 on hyvä lähtökohta viimeisimmän Lähi-Idän konfliktin historiallisen taustan ymmärtämiseksi, koska tuolloin Israel vetäytyi Jasser Arafatin käynnistämän Palestiinan toisen kansannousun päätteeksi Gazasta Ariel Sharonin hallituksen alla. Israel johdateltiin uskomaan George W. Bushin hallinnon johdolla, että tämä takaisi rauhan Israelille. Huhtikuun 14. 2004 presidentti Bush totesi seuraavaa Sharonin hallitukselle:

Kesäkuun 24. päivänä 2002 laadin vision tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Sen jälkeen laadimme tiekartan reitiksi, jolla pääsemme sinne. Tämän vision ytimessä on kaikkien osapuolten – Israelin, Palestiinan kansan ja arabivaltioiden – vastuu taistella terrorismia vastaan, omaksua demokratia ja uudistukset sekä ryhtyä tarvittaviin toimiin rauhan saavuttamiseksi. Pääministeri kertoi minulle tänään päätöksestään ottaa tällainen askel. Israel aikoo poistaa tiettyjä sotilaallisia laitoksia ja kaikki siirtokunnat Gazasta sekä tiettyjä sotilaallisia laitoksia ja siirtokuntia Länsirannalta.

Nämä ovat historiallisia ja rohkeita toimia. Jos kaikki osapuolet päättävät tarttua tähän hetkeen, he voivat avata oven edistykselle ja lopettaa yhden maailman pisimpään jatkuneista konflikteista… Kiitän pääministeri Sharonia hänen rohkeasta päätöksestään vetäytyä Gazasta ja osasta Länsirantaa. Kehotan palestiinalaisia ja heidän arabinaapureitaan seuraamaan tätä rohkeutta. Meidän kaikkien on osoitettava viisautta ja tahtoa tuoda alueelle kestävä rauha.

Bushille muutoin sympaattisen Amerikan kristillisen oikeiston keskuudessa presidentin rauhanaloitetta kritisoitiin ankaristi, koska kristityt sionistit uskovat, ettei Jumala ole antanut pakanakansoille lupaa jakaa sitä maata, jonka Hän on antanut perintöosalleen Israelille (Jooel 3:2). Vaikka “maltillisempien” konservatiivien keskuudessa tällaista ajattelua pidettiin rauhanprosessia jarruttavana ääriuskonnollisena kiihkoiluna, historia on osoittanut kristittyjen sionistien olleen oikeassa ja Israelin maanjakajien väärässä. Israelin vetäytyminen mailta, jotka se miehitti puolustussodissaan arabeja vastaan, ei ole tuonut rauhaa Lähi-Itään muissa tapauksissa kuin vuoden 1978 Camp Davidin rauhansopimuksessa missä Israel vetäytyi Siinailta vastineeksi rauhasta Egyptin kanssa. Vaikka kristittyjen velvollisuus on rukoilla rauhaa Jerusalemille (Psalmi 122:6), kristityt ymmärtävät myös ettei mitään kestävää rauhaa voi perustaa valheelle.

Tämän maailman presidentit, pääministerit, kuninkaat ja prinssit yrittävät luoda maailmanrauhaa valheiden perustalle, koska heidän päätöksiään ei ohjaa rakkaus totuuteen ja Jumalan profeetalliseen Sanaan, joka on kuin pimeässä loistava lamppu joka voisi valaista heidän päätöksiänsä oikeaan suuntaan (2. Piet. 1:19). Bushin ja Sharonin aikeet rauhan saavuttamiseksi saattoivat olla vilpittömät, mutta se epäonnistui koska arabiosapuoli – mukaan lukien Gazan arabiväestö – ei pitänyt omaa osuuttaan sopimuksesta. Sen sijaan, että he olisivat “taistelleet terrorismia vastaan ja omaksuneet demokratian ja uudistukset”, Gazan arabit valitsivat Hamasin valtaan vuoden 2006 parlementinvaaleissa, joka jäikin maan viimeiseksi. Pew Research Center tutkimuskeskuksen mielipidemittausten mukaan Hamasia kannatti tuolloin 62% palestiinalaisista vaikka järjestön vuoden 1988 peruskirjassa mainitut tavoitteet tähtäsivät juutalaisvaltion tuhoamiseen, ei rauhanomaiseen rinnakkaiseloon heidän kanssaan.

Välittömästi valtaannousunsa jälkeen Hamas alkoi toteuttaa tätä tavoitettaan ampulla Israelin siviiliväestön keskelle satoja sattumanvaraisesti suunnattuja Qassam-raketteja, jotka ovat johtaneet IDF:n järeiseen vastatoimiin, joissa palestiinalaisia on kuollut paljon enemmän kuin israelilaisia, koska Israelin ohjuspuolustusjärjestelmä Iron Dome on onnistunut ampumaan alas suurimman osan Hamasin ampumista raketeista (vaikka järjestelmä petti lokakuun 7. päivän raivoisan rakettisateen edessä) ja koska Hamasin terroristeilla on tapana käyttää omaa väestöön ihmiskilpinä ja sijoittaa ohjuksensa ja asevarastonsa tarkoitukselle siviiliasutuksen kuten koulujen ja sairaaloiden keskelle. Tämän jälkeen he ovat siirtyneet informaatiosodan puolelle ja valittaneet lännen tiedostusvälineille kuinka Israel tappaa säälittä Gazan viattomia siviileitä. Tosiasiassa IDF on tehnyt kaiken mahdollisen palestiinalaisten siviilien henkien säästämiseksi varoittaen heitä aina etukäteen tulevista pommituksista.

Israel: Historian moraalisin armeija maailmassa. Valitse suomenkielinen tekstitys videon kohdasta “asetukset”.

Huolimatta siitä, että Hamas ei ole tehnyt juuri mitään Gazan väestön elinolojen parantamiseksi ja käyttänyt lähes kaiken Gazaan virtaavaan ulkomaisen avustusrahan aseiden hankintaan israelilaisten siviilien tappamiseksi, terrori-järjestöllä oli Gazassa vuonna 2021 yli 70% kannatus. Vuonna 2022 tehdyn mielipidemittauksen mukaan 84% Gazan palestiinalaisista tuki militantteja ryhmiä tai niiden perustamista Israelia vastaan kun taas Länsirannalla eli Juudeassa ja Samariassa tuo luku oli 65%. Palestiinalaisten viha Israelia vastaan heidän omien korruptoituneiden johtajien sijasta selittyy pitkälti sillä, että heidät kasvatetaan vihaamaan juutalaisia pienestä lapsesta lähtien palestiinalaisten lastenohjelmien, heidän vanhempiensa ja radikaalia islamia saarnaavan uskonnollisen papiston välityksellä.

Vaikka käytänkin välillä sanaa palestiinalaiset, niin palestiinalaiset ovat yksinkertaisesti Israelin alueella asuvia arabeja, jotka asettuivat sinne 600 -luvun arabimiehitysten aikaan. Mitään sellaista kansakuntaa kuin Palestiina ei ole koskaan ollut olemassa. Palestiina johdetaan Raamatussakin tunnetusta sanasta Filistea, joka oli muinaista Israelia vastaan taistellut foinikealainen kansa Kanaanin maassa eli nykyisen Israelin alueella. Rooma nimitti Juudean Syyria-Palestiinaksi vuonna 135 jKr. yrityksissään haudata alueen juutalainen historia.

Terrorismin valtiolliset sponsorit.

Lähi-Idän sotia ja väkivaltaa vuosikymmeniä lietsonut islamilainen terrorismi ja juutalaisviha ei olisi ollut voinut kukoistaa ilman sen valtiollisia tukijoita. Alueen suurin terrorismin tukija on tällä hetkellä tietysti Putinin liittolainen Iran, joka rahoittaa sekä Hizbollahia, Hamasia ja Palestiinan Islamilaista Jihad -islamistijärjestöä.

On kuitenkin syytä ymmärtää, että Iran edustaa Lähi-Idän shiiamuslimeita ja siksi Al-Qaidan ja ISIS:in tapaiset sunnilaiset terrori-järjestöt olivat sodassa Irania ja sen liittolaisia vastaan siinä missä he olivat sodassa myös Israelia ja länttä vastaan. Al-Qaida ja ISIS olivat menneinä vuosina USA:n Lähi-Idän liittolaisten Saudi-Arabian, Qatarin ja Turkin rahoituksen ja ideologisen ruokinnan kohteena. Tämä asia myönnettiin usein hyvin vastahakoisesti lännen liberaalissa mediassa, mutta esimerkiksi brittiläinen Independent -lehti raportoi 15. lokakuuta 2016: Tiedämme vihdoin, mitä Hillary Clinton tiesi koko ajan – Yhdysvaltain liittolaiset Saudi-Arabia ja Qatar rahoittavat ISIS:tä. On outoa, että Obaman hallinnon tietämys jihadisteista ja sen julkiset sanat ovat ristiriidassa keskenään.

Lähi-Idän geopoliittinen sekasorto on niin hämmentävää, etten ihmettele jos lukijan pää alkaa pyöriä siinä kuka vihaa ketä ja miksi. Tätä sekasortoa hyväksikäyttäen Israel-vihaa lietsovat propagandistit ovat levittäneet antisemiittisiä salaliittoteorioita siitä, että Israelin hallitus ja Mossad olisivat olleet mukana Syyskuun 11. terrori-iskuissa tai ISIS:n luomisessa/rahoittamisessa. Tämän kaltaisissa salaliittoteorioissa ei ole juuri mitään järkeä, koska Egyptin muslimiveljeskunnasta alkunsa saaneet islamistijärjestöt vihaavat sionisteja ja kaikkea sitä mitä Israelin liberaali demokratia edustaa tuolla alueella. Salaliittoteorioita arvioitaessa kannattaa usein käyttää ihan maalaisjärkeä sen arvioimiseksi kuinka uskottavia ja todennäköisiä ne todella ovat. Mutta salaliittoteoriat eivät synny tyhjiössä. Myös se leimattiin salaliittoteoriaksi, että Amerikan arabiliittolaiset olisivat sekaantuneet ISIS:in valtaannousuun, kunnes Wikileaksin vuotamat ulkoministeri Hillary Clintonin sähköpostit vahvistivat sen oikeaksi.

Lainasin blogissani 26. heinäkuuta 2016 seuraavaa katkelmaa Wikipediasta: “Akateemikot, journalistit ja useat valtionpäämiehet ovat todenneet, että Turkki tekee aktiivisesti yhteistyötä ISISin kanssa rahoittaen sitä, toimittaen aseita, sallien taistelijoiden liikkua vapaasti Turkista sisään ja ulos, ja tarjoamalla terveydenhuoltoa haavoittuneille ISIS taistelijoille. On myös väitetty, että Turkki ostaa öljyä pimeillä markkinoilla ISISiltä ja Turkki salakuljettaa aseita ISIS taistelijoille.” Myöhemmin Turkin islamistipresidentti Recep Tayyip Erdogan, joka kalistelee usein sapelihampaitaan Israelia ja länttä vastaan, oli mukana lännen tukemassa sotaoperaatiossa ISIS:tä vastaan. Mutta Iranin proxy Hizbollah väitti Turkin sekaantumisen Syyrian sisällissotaan olleen pelkkä tekosyy heidän vaikutusvaltansa kasvattamiseksi Lähi-Idässä. Myös kurdien edustaja sanoi Turkin tukeneen Daeshia (ISIS) ja pommitaneen ISIS:in vihollisia pohjois-Syyriassa.

Yhdysvaltain asevoimien tiedusteluorganisaatio DIA:n entinen johtaja Michael Flynn, joka työskenteli ensin Obaman hallituksessa ja myöhemmin Trumpin hallituksessa kansallisen turvallisuuden neuvonantajana, myönsi julkisesti että Obaman hallitus katsoi tietoisesti läpi sormien liittolaistensa Saudien, Qatarin ja Turkin avustusta Syyrian ja Irakin islamistimilitanteille, jotka mestasivat Lähi-Idän kristittyjä ja polttivat poliittisia vankejaan elävältä. Syyrian diktaattori Bashar al-Assadin vallastasyökseminen oli nimittäin USA:n ja sen Lähi-Idän liittolaisten yhteinen etu, ja siten Irakin ja Syyrian islamistimilitanttien sota Damaskon hallitusta vastaan oli heille varsin hyödyllinen tilanne. Samaan aikaan myös Venäjä sekaantui Syyriaan sisällisotaan Assadin vallan säilyttämiseksi. Kirjoitin blogissani heinäkuussa 2016:

Lännen nostaman ISISin taistelu Irakin shiioja ja siten Irania itseään vastaan on todellisuudessa Syyrian sisällissotaan kytkeytyvää USA:n ja Venäjän välistä proxy-sotaa Lähi-Idän hallitsemisesta. Se on taistelua siitä kenen nukkehallitus tai satelliittivaltio seisoo Lähi-Idän shakkilaudalla turvaamassa suurvaltojen pyrkimyksiä hallita 80% maailman öljyvaroista. Näissä suurvaltojen toimissa ei ole kyse terrorismin kitkemisestä vaan maailman hallitsemisesta. Edesmennyt brittiläinen historioitsija Albert Hourani, joka oli erikoistunut Lähi-Idän asioihin, onkin sanonut, “Hän, joka hallitsee Lähi-Itää, hallitsee maailmaa; ja hänellä jolla on kiinnostus maailmasta, tulisi olla huolissaan Lähi-Idästä”.

Moni saattaa ajatella yhä niin naiiviisti, että Syyrian sisällisodassa oli kyse yksinomaan demokratiaa kaipaavan kansan spontaanista kansannoususta maan sortavaa hallitusta vastaan mitä USA ja länsi halusi tukea moraalisesti. Samalla useat Lähi-Idän suhteiden akateemiset tutkijat, geopolitiikan asiantuntijat ja tutkivat journalistit ovat sanoneet sen liittyneen paljon enemmän maailman energiatoimitusten hallintaan. Vuonna 2009 USA:n liittolainen Qatar – joka rahoittaa yhä Hamasia -, julkaisi suunnitelmansa maakaasuputken rakentamisesta, mikä toimittaisi energiaa Persianlahdelta Eurooppaan Saudi-Arabian, Jordanian, Syyrian ja Turkin kautta. Ongelmana oli vain se, että toimituslinjan välissä oli Venäjän liittolainen Syyria, joka ei näyttänyt vihreää valoa Qatarin suunnitelmille. Miksi? Koska se olisi uhannut Venäjän valtiollisen kaasuyhtiö Gazpromin ylivaltaa, joka tuotti 80% Eurooppaan myydystä öljystä. Gazpromin monopolilla Euroopan energiantarpeesta on ollut Putinille suurta geopoliittista hyötyä, koska “kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”.

Qatarin suunnittelema maakaaasuputki Syyrian halki, joka uhkasi Venäjän energiamonopolin vipuvartta. Tämä suunnitelma oli monien geopolitiikan akateemisten tutkijoiden mukaan sisällisodan todellinen konteksti.

Näin ollen Putin painosti liittolaistaan Bashar al-Assadia näyttämään punaista valoa Qatarin suunnitelmille. Samaan aikaan Syyriassa puhkesi sisällissota Qatarin ja Saudi-hallituksen rahoittaessa Assadin vastaisia kapinallisia ja islamisteja. Jos Assad olisi onnistuttu siirretämään syrjään verisen sisällissodan päätteeksi, länsi toivoi asettavan Syyriaan oman nukkehallituksensa, joka mahdollistaisi Qatarin suunnitelmat ja vapauttaisi Euroopan Kremlin energiaikeestä. Pulizer-palkittu journalisti Seymour Hersh kertoi jo vuonna 2007 kuinka USA-Saudi koalition pitkän tähtäimen strategiana oli heikentää shiialaisen Iranin kasvanutta vaikutusvaltaa tukemalla sunnilaisia ääriryhmiä Syyriassa. Saudien turvallisuusneuvonantaja Prinssi Bandar bin Sultan – jolla oli USA:n tiedustelun mukaan yhteyksiä myös Syyskuun 11. terrori-iskun lentokonekaappareihin – oli vakuuttanut USA:n hallinnolle: “Pidämme katseemme tarkasti fundamentalisteissa. Me loimme tämän liikkeen [Al-Qaidan] ja voimme myös hallita sitä.” Saudi-Arabian ulkopoliittisiin tavoitteisiin kuului Hershin mukaan neljä avainkohtaa:

Israelille vakuutettaisiin, että USA, Saudi-Arabia ja muut sunnivaltiot jakavat sen huolen Iranista
Saudi-Arabia kannustaisi Hamasia pidättäytymään agressiosta Israelia vastaan ja käynnistämään neuvottelut Fatahin kanssa. Saudit uskovat, että suurempi vakaus Israel-Palestiina konfliktissa vähentäisi Iran-Syyria-Hizbollah koalition vaikutusvaltaa alueella.
USA:n hallinnon tuli työskennellä Lähi-Idän sunnivaltioiden kanssa torjuakseen Iranin uhan.
Saudi hallitus tarjoaisi Washingtonin suostumuksella rahoitusta ja logistista apua Bashir al-Assadin hallinnon heikentämiseen. Osana tätä strategiaa Saudi-dynastia rahoittaisi ja avustaisi Syyrian sisällä operoivia al-Assadin hallinnon vastaisia sunniradikaaleja mukaanlukien Al-Qaidaa.

Presidentti Trump, Jared Kushner ja MBS

Seitsemän vuotta myöhemmin ISIS sai alkunsa Irakin Al-Qaidasta, Obaman hallituksen siunatessa hiljaa arabiliittolaistensa toimet, kuten kenraali Flynn paljasti. Trumpin odottomaton valtaannousu sekoitti pakan ja jakoi kortit uudelleen. Michael Flynnista tuli Trumpin vahva poliittinen liittolainen osittain siksi, että Trump paljasti edellisen hallituksen moraalittoman ja vastuuttoman Lähi-Idän politiikan syyttäen presidentti Obamaa ja Hillary Clintonia ISIS:in todellisiksi luojiksi.

Vahvalla kansallismielisellä America First -politiikallaan ja ekonomisella nationalismillaan, Amerikka onnistui saavuttamaan presidentti Trumpin johdolla energiariippumattomuuden ensimmäistä kertaa yli 60 vuoteen, eli maan energiantuotanto oli nyt korkeampaa kuin sen kulutus. Tällä oli tietysti myös välitön vaikutus maan ulkopolitiikkaan, koska se vähensi Amerikan tarvetta sekaantua Lähi-Idän öljysotiin oman energiansaantinsa turvaamiseksi. Presidentti Trumpilla oli näin ollen suurempi vapaus seisoa Israelin intressien puolella ja tunnustaaa Jerusalem maan jakamattomaksi pääkaupungiksi, koska hänen ei tarvinnut pelätä enää arabiliittolaistensa hampaiden kalistelua ja öljyhanojen sulkemista.

Monet Trumpin tukijat ja vihamiehet ihmettelivät yhtäläisesti hänen “takinkääntöään” Saudi-Arabian osalta. Kun vielä vuoden 2016 presidentinvaalien alla hän syytti kuningaskuntaa osallisuudesta Syyskuun 11. terrori-iskuihin ja ISIS:in valtaannousuun, niin vuonna 2017 hän valitsi ensimmäiseksi valtiovierailukohteekseen Saudi-Arabian ja solmi kuningaskunnan kanssa 350 miljardin dollarin arvoisen asekaupan. Kuuntelin eilen presidentti Trumpin juutalaisen vävyn ja Trumpin Lähi-Idän rauhansuunnittelman välimiehen Jared Kushnerin lähes neljätuntisen haastattelun Lex Fridamanin podcastissa, josta ensimmäinen osa on äänitetty lokakuun 7. päivän tapahtumien jälkeen ja toinen osa muutamaa päivää ennen tragedian esiintymistä. Haastattelu tarjoaa kiehtovan ikkunan tämän varsin sympaattisen ja älykkään oloisen nuoren miehen ulkopoliittisiin näkökulmiin ja miksi hän ajattelee presidentti Trumpin ulkopolitiikan olleen niin menestyksellistä ja Bidenin ulkopolitiikan niin tuhoisaa.

Kushner sanoo olevansa 100% vakuuttunut siitä, ettei Ukrainan sotaa tai Hamasin hyökkäystä Israeliin olisi tapahtunut presidentti Trumpin Valkoisen Talon johdolla. Eräs mielenkiintoinen asia, jonka olen pannut merkille Trumpin hallituksen viranomaisten kuten Jared Kushnerin julkisissa lausunnoissa on se, etteivät he arkaile tuomita Irania sen tuesta islamilaiselle terrorismille, mutta kun sen tulee USA:n arabiliittolaisiin Persianlahdella, niin he ovat hämmentävän hiljaa siitä vaikka vaikka Saudien, Qatarin ja Turkin tuki islamistisille terrorijärjestöille on jo varsin julkista tietoa mistä myös Trump itse piti meteliä vuoden 2016 vaalien aikaan. Ehkä kyse on eräänlaisesta “diplomaattisesta harhautuksesta” missä USA:n kannalta kiusallisista tosiasioista pidetään tarkoituksella pienempää ääntä.

Mutta toisin kuin Obaman hallitus, joka katsoi läpi sormien arabiliittolaistensa tukea islamisteille ja sunniterroristeille, presidentti Trump teki arabeille hyvin selväksi hänen ensimmäisellä valtionvierailullaan Lähi-Itään, että mikäli he haluavat jatkaa erityissuhdettaan Yhdysvaltain kanssa, heidän olisi parempi lopettaa rahallinen, ideologinen ja logistinen tukensa terrorismille. Trump twiittasi kesäkuussa 2017 Saudi-Arabian vierailun jälkeen: “On hienoa nähdä, että Saudi-Arabian vierailu kuninkaan ja 50 arabimaan kanssa tuottaa jo tulosta. He sanoivat ottavansa kovan linjan ääriliikkeiden rahoittamisen suhteen, ja kaikki viittaukset osoittavat Qatariin. Ehkä tämä on lopun alku terrorismin kauhulle!”

Jared Kushner kertoo Fridamanin podcastissa, että se oli itseasiassa Saudi-hallitus ja erityisesti sen uudistusmielinen kruununprinssi Mohammed Bin Salman, joka lähestyi Trumpin hallitusta tarjouksella että jos presidentti Trump tekisi ensimmäisen valtionvierailunsa Saudi-Arabiaan ja vahvistaisi maiden erityissuhteen jatkuvuuden, Saudit puolestaan lupaisivat lopettaa terrorismin rahoituksen. Tämä kertoo siitä, että Saudi-Arabian kuningasperheelle kuningaskunnan olemassaolo oli paljon riippuvaisempaa USA:n tuesta kuin USA olisi ollut riippuvainen Saudien tuesta. Juutalainen Jared Kushner ja arabialainen MBS muodostivat ystävyyssuhteen – mikä jo itsessään on ihme – ja he alkoivat jutella puhelimessa päivittäin heidän uudesta visiostaan Lähi-Idän tulevaisuutta ajatellen. Tämä ainutlaatuinen ystävyyssuhde kylvi siemenet myös vuoden 2020 Aabrahamilaiseen rauhansopimukseen ja sitäkin historiallisempaan Saudien ja Israelin suhteiden normalisointiin, joka Benjamin Netanjahun mukaan – kuten hän hehkutti syyskuisessa YK-puheessaan – olisi voinut toteutua jo ennen tämän vuoden loppua.

Israel-Saudi rauhan kariutuminen

Mitä siis tapahtui? Miksi rauhan sijaan tulikin sota? Vaikka Paavali puhuu tässä seurakunnan ylösotosta, tapahtuvat tuovat mieleen 1. Tess. 5:3:n, “Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” Hamasin hyökkäyksen historiallinen ajoitus ei ole sattumaa. Ensinnäkin, hyökkäys tapahtui lähes tarkalleen 50 vuotta Israelin ja arabien edellisen suursodan eli Jom Kippur -sodan puhkeamisesta 6. lokakuuta, 1973. Launtai 7. lokakuuta oli Israelissa sapatti, joka seurasi iloista lehtimajajuhlaa. Ilon sijaan juhla päättyi kuitenkin surun kyyneliin.

Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken oli suunnitellut matkaavansa Israeliin ja Saudi-Arabiaan lokakuun kolmannella viikolla, keskustellakseen Israel-Saudi suhteiden normalisoinnista. Neuvotteluiden edetessä, joita on käyty julkisesti ainakin tammikuusta 2023 lähtien, monille alueen tarkkailijoille ollut hyvin selvää että Iran-Hizbollah-Hamas akseli vastusti Israelin ja Saudi-Arabian suhteiden normalisointia. Suhteiden normalisointi merkitsee nimittäin samalla Israelin valtion legitimiteetin tunnustamista maan taholta, josta islaminusko sai alkunsa ja joka hallitsee islamin kahta tärkeintä pyhiinvaelluskohdetta, Mekkaa ja Medinaa. Tämä höllentäisi Israeliin kohdistuvaa painetta arabimaailman ja kansainvälisen yhteisön taholta. Kuten totesin blogissani 5. lokakuuta:

Neuvottelemalla ensin “99% kanssa” [arabimaailman], Netanjahun tavoitteena on saada lopulta myös tuo “1% mukaan”[palestiinalaiset], koska vaikka palestiinalaiset vastustaisivatkin tällä hetkellä Israelin ja Saudi-Arabian välillä käytäviä rauhanneuvotteluita (kuten he ovat vastustaneet lähes kaikkia rauhanaloitteita aina Israelin perustamisesta lähtien), lopulta heidän on pakko perääntyä omista vaatimuksistaan koska heillä ei ole enää laajemman arabimaailman tai suurvaltojen tukea niille.

Tätä Hamas ei voinut sallia, ja siksi he hyökkäsivät Israelia vastaan vaikka tiesivät Israelin vastahyökkäyksen merkitsevän mahdollisesti heidän valtansa loppua. Hamasin johtajat ovat todennäköisesti laskelmoineet että Gazaan viedyt israelilaiset panttivangit, yhdessä Hizbollahin, Syyrian ja Iranin muodostaman sotilaallisen uhan kanssa, muodostaisi Netanjahulle liian suuren riskin isompien sotilasoperaatioiden käynnistämiseksi. Tosin on mahdollista sekin, että hyökkäyksen suunnitteli alunperin Iran eikä Hamas. Wall Street Journalin raportti väitti Iranin islamilaisen vallankumouskaartin jäsenten auttaneen Hamasia iskun suunnittelussa ja näyttivät sille vihreää valoa vaikka Bidenin hallitus ei ole kyennyt löytämään todisteita Iranin suorasta sekaantumisesta iskuun. Kysymys tästä on oikeastaan merkityksetön, koska Iran on joka tapauksessa Hamasin tärkein liittolainen ja Ajatollah Khamenei on juhlinut varsin avoimesti yli tuhannen juutalaisen brutaalia murhaa.

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että Trumpin Valkoin Talon johdolla käynnistynyt Aabrahamilainen rauhansopimus johti viimeisimpää sotaan ja että se olisi tapahtunut väistämättä myös Trumpin presidenttikaudella? Jared Kushner antaa yläpuolisessa haastattelussaan itseasiassa hyvän perusteen siihen miksi näin ei ole. Bidenin Valkoisen Talon virhe ei ollut se, että hän tuki Israelin ja Saudien suhteiden normalisointia, vaan se että hän teki siitä kuukausia kestävän julkisen näytelmän. Tämä antoi Israelin ja Amerikan vihollisille aikaa harkita heidän seuraavaa siirtoaan näiden suunnitelmien torpedoimiseksi. Samaan aikaan Bidenin hallitus demonstroi maailmalle äärimmäistä ulkopoliittista heikkoutta hänen katastrofaalisella vetäytymisellään Afganistanista Syyskuun 11. terrori-iskujen 20 -vuotispäivänä, ja Iranin myötäilyllä missä hän antoi vain viikkoja ennen Hamasin hyökkäystä Iranin terrorismia ja juutalaisvihaa rahoittaville mullaheille kuuden miljardin dollarin avustuspaketin.

Vaikka tästä kuudesta miljardista ei olisi mennyt penniäkään Hamasin iskujen rahoitukseen, sen lähettämä ulkopoliittinen signaali oli jo riittävä rohkaisemaan Hamasia hyökkäämään Israelia vastaan sillä ulkopolitiikassa symboliikka saattaa merkitä usein enemmän kuin kylmä käteinen. Kuten Kushner toteaa, Trumpin ulkopolitiikan suurimpia vahvuuksia oli sen ennalta-arvaamattomuus. Trump saattoi pitää koko maailman varpaillaan vaikkapa sen suhteen aikoiko hän laukaista ydiniskua Pohjois-Koreaa vastaan uhkailtuaan sillä ensin julkisesti YK:ssa ja Twitterissä. Tämä hermoja piinaava varpaillaanolo sai lopulta myös itse “rakettimies” Kim Jong-unin suostumaan rauhanneuvotteluihin maansa riisumiseksi ydinaseista.

Ehdin kehua jo edellisessä blogijulkaisussani Netanjahun vahvaa ulkopolitiikkaa, joka on johtanut rauhaan hänen noudattaessa reaganilaista ja trumpilaista “peace through strength” periaatetta Israelin vihollisten myötäilyn sijasta. Netanjahu teki kuitenkin virheen, kun hän meni mainostamaan ennenaikaisesti rauhansopimustaan Saudi-Arabian kanssa koko maailman katseiden alla Yhdistyneissä Kansakunnissa. Samoin teki myös MBS, joka kertoi tästä Fox-uutisten Bret Baierin haastattelussa 20. syyskuuta. “Bibin” ja MBS:n kärsimättömyys kielii ehkä enemmän Bidenin Valkoisen Talon epäpätevyydestä kuin aiemmin mainittujen harkinnankyvyn puutteesta.

Baierin haastattelussa MBS antoi nimittäin ymmärtää, ettei suhteiden normalisointi ollut kiinni niinkään Netanjahusta vaan Bidenin Valkoisesta Talosta, joka hidasti sopimuksen syntyä epärealistisille odotuksillaan missä myös palestiinalaishallinnon johtaja Mahmud Abbas on yritetty saada todennäköisesti allekirjoittamaan rauhansopimuksen ehdot. Samoin Netanjahu sanoi YK-puheessaan, että sopimuksen onnistuminen riippuisi presidentin Bidenin “johtajuudesta”. Netanjahu ja MBS alkoivat siis mainostaa sopimusta ennen aikojaan yrityksissä innostaa myös Bidenin hallintoa tarttumaan tilaisuuteen ajoissa ennen kuin se karkaisi heidän käsistään. Bidenin hallinnon viivyttelyn ja Israelin vihollisten myötäilyn tähden, Israelin siviilit ovat joutuneet nyt viattomiksi sijaiskärsijöiksi.

Raamatullinen sota?

Geopolitiikka on yksi lempiaiheitani, joten pahoittelen perusteellista selontekoa Israel-Hamas sodan historialliseen taustaan. Sodan raamatullinen ulottuvuus on toinen hyvin mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Raamatun lopun aikojen eri sodat ovat itsellenikin hieman hämärän peitossa oleva aihe sen suhteen kuinka monta erillistä sotaa käydään ja missä järjestyksessä. Yleisluontoinen ymmärrykseni on ollut se, että Harmageddon, joka soditaan 7 -vuoden ahdistuksen ajan lopulla, on eri taistelu Hesekielen 38-39. luvuissa ennustetusta Googin ja Magogin sodasta Israelia vastaan. Mutta näiden ohella meillä näyttäisi olevan myös Psalmi 83. sota Isralia ympäröivien arabikansojen hyökkäyksestä sitä vastaan. Samaan sotaan näyttäisi liittyvän Sakarja 12. sota missä Jumala tekee “Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.“ Tosin viimeinen lause antaa ymmärtää Sakarja 12. luvun puhuvan samasta sodasta kuin Sakarja 14, jossa profeetta sanoo:

Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.

Nämä jakeet puhuvat siis jo Antikristuksen toimista, joka tulee kokoamaan jonkinlaisen globaalin YK-liittouman Jerusalemia vastaan samaan aikaan kun hän häpäisee Jerusalemin kolmannen temppelin (Daniel 8:11, 9:27, 11:31, Matteus 24:15, 2. Tessalonikalaiskirje 2:4, Ilmestyskirja 11:2 ja 12:14). Samaan yhteyteen liittyvät myös Danielin 11. luvussa ennustetut sodat Pohjan ja Etelän kuninkaan välillä. Hesekielen sota on näistä todennäköisesti erillinen, koska Goog ja kaikki sen sotajoukot on kaatuva Israelin vuorille (Hesekiel 39:4), kun taas Sakarja 14:nen sodassa Jerusalem valloitetaan ja puolet kaupungista annetaan pakanakansoille. Tämä on yhdenmukainen sen kanssa mitä apostoli Johannekselle näytettiin ahdistuksen ajan jälkimmäisen puoliskon tapahtumista: “Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.“ (Ilmestyskirja 11:2).

Näin ollen Googin ja Magogin sota täytyisi edeltää tuota ahdistuksen ajalla käytävää sotaa. Tai sitten se käydään ahdistuksen ajan ensimmäisellä puoliskolla. Entä mihin väliin mahtuu sitten Psalmi 83. sota tai Jesaja 17. luvun ennustus siitä kuinka “Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi”? Damaskon tuhoutuminen voi toteutua periaatteessa minkä tahansa edellä mainitun sodan yhteydessä. Syyrian pääkaupunki Damaskos on tänään Venäjän ja Iranin liittolaisen Bashar al-Assadin vallassa, joten on mahdollista että kaupungin tuhoutuminen Israelin mahdollisessa ydiniskussa toteutuu Hesekielen sodan yhteydessä, koska näky mainitsee Persian eli nykypäivän Iranin Googin (so. todennäköisimmin Venäjä) liittolaisten joukossa.

Ylipäätään Hesekielen 38-39. luvun näky on hyvin tarkka kuvaus niistä islamilaisista valtioista, jotka ovat tänään Israelin suurimpia vihollisia. Osa profetian opettajista, kuten Harmageddonin alueella asuva Amir Tsarfati, opettaa että Psalmi 83:ssa ennustettu sota olisi jo toteutunut. Psalmin ennustuksen mukaan Israelin viholliset liittoutuvat sitä vastaan sanoen:

“Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta”. Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan:

Sitten näky mainitsee joukon muinaisten kansojen ja kaupungin nimiä, jotka nykykielelle voitaisiin kääntää Jordaniaksi, Saudi-Arabiaksi, Irakiksi, Syyriaksi ja Libanoniksi. Nämä kansat julistivat jo hävityssodan Israelia vastaan vuoden 1948 itsenäisyyssodassa. Joten yhdyn ehkä siksi enemmän Tsarfatin opetukseen siitä, että Psalmi 83:nen sota olisi jo toteutunut. Israel on jo tehnyt rauhan monien tuossa näyssä mainittujen kansojen kanssa ja Saudi-Israel suhteiden normalisointi olisi saattanut virallisesti päätökseen Arabien ja Israelin välillä yli 75 vuotta jatkuneen sotatilan. Israel ei ole sodassa enää arabikansoja vastaan vaan Iranin kontrolloimia terrorijärjestöjä vastaan.

Johtopäätös

Vaikka Israelin ja Hamasin välinen sota tulee hankaloittamaan ja viivästyttämään Israelin ja Saudien välistä rauhanprosessia – tavoite mihin Iran-Hizbollah-Hamas liittouma nimenomaan pyrki terrori-iskullaan Israelin siviileitä vastaan -, on epätodennäköistä että Saudit liittyisivät Hamasin puolelle heidän sodassa Israelia vastaan. Vain aika näyttää mihin suuntaan tapahtuvat kehittyvät ja mikä tulee olemaan sodan lopputulos. Ellei sota laajene vielä profeetta Hesekielin ennustamaksi sodaksi, se voi täyttää esimerkiksi Sefanjan seuraavan profetian Gazan tuhosta ja päätymisestä uudestaan Israelin miehityksen alle:

Menkää itseenne, kootkaa ajatuksenne, te häpeämätön kansa… ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan päivä. Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä. Sillä Gaza on oleva hyljätty ja Askelon autio, Asdod ajetaan pois keskipäivällä, ja Ekron hävitetään. Voi meren rannikon asukkaita, kreettien kansaa! Herran sana on teitä vastaan, Kanaan, filistealaisten maa [huom. “palestiinalaiset” johdetaan sanasta “filistealaiset” ja muinaiset filistealaiset asuttivat juuri nykyistä Gazan aluetta]; ja minä hävitän sinut asujattomaksi… Ja rannikko joutuu Juudan heimon jäännökselle... Tämä tulee heille heidän ylpeydestään, siitä, että ovat herjanneet, ovat ylvästelleet Herran Sebaotin kansaa vastaan. – Sefanja, luku 2.