Arvioni Sami Lahden esittämään Ilmestyskirjan kronologiaan kuvien kera. Elämmekö jo Ilmestyskirjan ensimmäisen sinetin aikaa?

Päätin edellisen pitkän blogini seuraaviin jälkisanoihin: “Vaikka olin ehkä väärässä vuodesta 2023 Vatikaanin tuhoutumisvuonna, en ollut väärässä sen historiallisesta ja profeetallisesta merkittävyydestä, kun huomioimme sen olleen vuosi, jolloin Charles III voideltiin kuninkaaksi. Samaan aikaan Charlesin kruunaamisen kanssa Yhdistynyt Kuningaskunta solmi Hänen majesteettinsa hallinnon johdolla myös seitsenvuotisen sopimuksen Israelin kanssa, kuten kirjoitin tästä jo blogissani huhtikuussa. Kirjoitin jo tuolloin, etten uskonut kyseisen sopimuksen olleen vielä Danielin 9. luvun 70. vuosiviikon lähtölaukaus. Jos näin sitten olisikin asia, tällöin sen puolivälin tulisi osua syyskuuhun 2026. Ellei Jerusalemissa ole tuohon mennessä kolmatta temppeliä johon Charles voisi astua, tai ellei maailmassa ole tuohon mennessä globaalia hallintoa ja pedon merkkiä, niin sitten emme voi olla vielä 70. vuosiviikon sisällä. Sitä paitsi uskon seurakunnan ylösoton tapahtuvan ennen 70. vuosiviikkoa.“

Benjamin Turkian video mitä on linkitetty minulle sen tähden, että hän mainitsee siinä Britannian ja Israelin välille taotun seitsenvuotisen sopimuksen.

Jatkoin: “Uskon Ilmestyskirjan ensimmäisen kuuden sinetin avaamisen tapahtuvan ennen seurakunnan ylösottoa ja 70. vuosiviikkoa. Näin ollen vaikka seitsenvuotisen ahdistuksen ajan käynnistyminen olisi vasta 10 vuoden päässä, kuuden ensimmäisen sinetin tapahtumat tulisivat sijoittua seuraavan kymmenen vuoden sisälle. Samoin Paavalin 2. Tess. 2:3:ssa mainitsema Antikristuksen ilmestyminen/paljastuminen tulisi edeltää seurakunnan ylösottoa ja 70. vuosiviikkoa. Joten esimerkiksi Charlesin kruunaushetki viimetoukokuussa saattoi olla jo ensimmäisen sinetin avaamishetki, kun valkoisen hevosen ratsastajalle annettiin kruunu ja hän lähti ‘voittajana voittamaan’. Eli tuosta hetkestä eteenpäin Charles alkaisi tehdä diplomaattisia valloituksiansa, jotka huipentuvat siihen, että maailman hallitsijat ‘antavat voimansa ja valtansa pedolle.’”

Sisältö

Sami Lahden kronologia versus pre-mid- ja post-tribulationismi

Tämä artikkeli on ehkä vanhojen perusteluideni toistoa. Mutta sain inspiraation aiheeseen Facebook-ystäväni Sami Lahden uudesta 10-osaisesta kirjoitussarjasta. Mainitsin Sami Lahden blogin jo marraskuisessa blogissani. Tutustuin mieheen lähinnä tekoälyä koskevien keskusteluidemme merkeissä, mutta miehellä on laaja tuotanto myös eskatologisia kirjoituksia, ja olen hänen näkemyksistään enemmän samaa kuin eri mieltä. Ystävällistä vuorovaikutusta on helpottanut sekin, ettei mies suhtaudu omiin ajatuksiini tyrmäävällä vihamielisyydellä vaan paremminkin älyllisellä uteliaisuudella ja pitää ajatustani Charlesista Antikristuksena mielenkiintoisena ja varteenotettavana vaihtoehtona. Samanlaista asennoitumista toivoisin monilta muiltakin kristityiltä, mutta ymmärrän keskustelun lopun ajoista olevan voimakkaita mielipiteitä ja tunteita herättävä tutkimusalue.

Rohkaisen lukijaa tutustumaan itse Samin 10-osaiseen (vaikka osia saattaa tulla vielä lisää) kirjoitussarjaan, koska en nyt lähde toistamaan hänen perusteluitaan seikkaperäisesti omassa tekstissäni. Aion kuitenkin kommentoida kirjoitussarjaa siltä osin missä olin Samin näkemyksistä samaa mieltä ja missä taas eri mieltä. Samin ajatusten ytimessä näyttää olevan se, ettei Ilmestyskirja ole vain allegorista tekstiä, vaan profetiaa lähitulevaisuudessa esiintyvistä konkreettisista tapahtumista, mikä on tarkoitettu ymmärrettäväksi täsmällisen kronologisessa valossa ja jonka kronologinen ymmärtäminen auttaa meitä löytämään sieltä myös vihan ajan ja tempauksen oikean ajankohdan lopun ajan tapahtumakalenterissa. Olen jo tutustunut aika monenlaiseen ajatteluun Ilmestyskirjan tulkinnassa, joten Samin näkemykset tällä alueella olivat virkistävän erilaisia, sen sijaan että hän olisi toistanut vain jo olemassa olevan koulukuntien näkemyksiä.

Lyhyesti: Samin näkemyksissä Ilmestyskirja on täysin aikakronologisessa järjestyksessä etenevää kerrontaa missä seitsemää sinettiä seuraa seitsemän pasuunaa ja seitsemää pasuunaa seuraa puolestaan seitsemän vihan maljaa. Näitä taas seuraa Jeesuksen Kristuksen paluu taivaan pilvissä valkoisella ratsullaan seurassaan Hänen lunastamiensa pyhien armeija. Sen jälkeen alkaa tuhatvuotinen valtakunta missä Saatana on sidottu tuhanneksi vuodeksi tuonelaan ja tätä puolestaan seuraa Saatanan viimeinen kapina Jumalan omia vastaan sen jälkeen kun hänet on päästetty vapaaksi, Saatanan ja hänen seuraajiensa tuomitseminen sammumattomassa tulijärvessä ja Uuden Jerusalemin laskeutuminen maanpäälle.

Jeesuksen paluusta eteenpäin kaikki premillenialistit ovat tämän kronologian suhteen samaa mieltä. Sinettien, pasuunoiden ja maljojen osalta on olemassa myös premillenialistien kesken erilaisia päällekkäisiä selitysmalleja, joita Lahti kirjoituksessaan kritisoi. Sitten on olemassa englanninkielestä levinneet käsitteet kuten pre-tribulation, mid-tribulation ja post-tribulation. Samin opetussarjaa ei voi lokeroida oikein minkään edellä mainitun sisään, koska “tribulation” tässä yhteydessä viittaa nyt lähinnä dispensationalismin myötä levinneeseen seitsenvuotisen ahdistuksen ajan käsitteeseen, jota hän hieman kritisoi ja selventää tekstissään. Etuliitteet pre (ennen)- mid (keskellä)- ja post (jälkeen)- viittaa taas seurakunnan ylösoton tai tempauksen käsitteeseen ja sen ajankohtaan suhteessa tähän seitsemän vuoden ahdistukseen.

Kaikki näistä kolmesta koulukunnasta perustuvat tavanomaisesti premissiin siitä, että seitsenvuotinen ahdistuksen aika (tribulation) alkaisi Ilmestyskirjassa ensimmäisen sinetin avaamisesta. Siten myös tempaus pyritään ajoittamaan siinä sen mukaisesti eri yhteyksiin. Pre-tribulationistit ajoittavat sen yleensä Johanneksen taivaaseenottoon Ilmestyskirja 4:1:ssä, mid-tribulationistit seitsemännen pasuunan puhaltamisen yhteyteen tai kahden todistajan taivaaseenottoon Ilmestyskirja 11:11-15:ssä, ja post-tribulationistit Ilmestyskirjan 14:15:nen elonkorjuuseen tai Ilmestyskirja 20:5:nen ensimmäiseen ylösnousemukseen. Sekä oma eskatologinen ymmärrykseni kuin myös Samin ymmärrys poikkeaa näistä premisseistä.

Samin kronologiassa tapahtumien järjestys oli seuraavanlainen:

Lähetin yläpuolisen kaavion Sami Lahden itsensä tarkistettavaksi ja hän vahvisti sen esittävän hänen näkemyksiään oikein. Tässä kronologiassa tempaus siis esiintyy ennen tuota seitsenvuotista jaksoa, kuten pre-tribulationistit jo opettavat. Mutta merkittävin ero edellä kuvatun pre-tribulationismin standardiversioon¹ Samin kronologiassa on se, että tuo seitsenvuotinen ajanjakso ei käynnisty siitä kun Karitsa avaa ensimmäisen sinetin Ilmestyskirja 6:1:ssä vaan vasta seitsemän sinetin ja kuuden pasuunan jälkeen.² Ja vaikka tempaus esiintyykin ennen tuota seitsenvuotisjaksoa, se ei esiinny Johanneksen taivaaseenoton yhteydessä Ilmestyskirja 4:1:ssä ennen sinettien, pasuunoiden ja maljojen aikaa, vaan vasta kuuden ensimmäisen sinetin jälkeen Ilmestyskirja 7:9:ssä.³

Seurakunta pelastetaan vihasta, ei ahdistuksesta

Samin kronologiassa painotettiin myös sitä, seurakunta pelastetaan tulevasta vihasta mutta ei tulevasta ahdistuksesta. Tässä kohtaa moni saattaa sekoittaa Samin näkemykset joko mid-tribulationismiin tai pre-wrath oppiin, joka on mid- ja post-tribulation opin eräänlainen välimuoto.⁴ Ajankohdallisesti Samin näkemykset ovat kuitenkin lähempänä pre-tribulationismia kui mid- tai post-tribulationismia. Lainaan hänen tekstiään alle:

Suuri ahdistus on se ajanjakso, johon seurakunta joutuu ja joka on synonyymi sanan vainot kanssa. Seurakunta tulee 7. luvussa suuresta ahdistuksesta ja tätä ei pidä sekoittaa tähän ns. amerikkalaiseen tyyliin vihan aikaan. Seurakunta ei tule suuresta vihasta tai vihan ajasta. Kun siis sanon Ilmestyskirjan mukaisesti, että tempaus tapahtuu suuren ahdistuksen ajan lopussa ennen vihan aikaa, tarkoitan että tempaus tapahtuu yli seitsemän vuotta ennen Jeesuksen paluuta, mutta että seurakunta joutuu suureen ahdistukseen eli vainoon. Tässä vaiheessa yleensä sekä pre-tribulation että post-tribulation koulukunnat huutavat, että lue Raamattusi paremmin ja nostetaan esiin liuta ad hominem argumentteja tai jopa syytöksiä.

En siis kannata kumpaakaan näistä perinteisistä koulukunnista (enkä myöskään mid-tribulation mallia), vaan kannatan Ilmestyskirjan sanan yksityiskohtaista tutkimista. Uskon, että siellä on kaikki avaimet tämän salaisuuden selvittämiseksi. Kun nämä kaksi termiä (ahdistus ja viha) saa itselleen kohdalleen, moni lopun ajan selitys Raamatussa asettuu oikeille raiteille ja moni ristiriidalta tuntuva asia poistuu. Nyt kun nämä termit ovat selkeät niin voimme seuraavaksi tutkia sitä, kuinka pitkä aika on ahdistuksen aika ja kuinka pitkä aika on vihan aika.⁵

Tässä kohtaa yhdyn täysin Samin kanssa, sillä itsekään en kannata pre-, mid-, tai post-tribulationistisia näkemyksiä (enkä myöskään pre-wrath opin mukaisia näkemyksiä). Asiaa saattaa sekottaa se, että olen käyttänyt itsekin usein pre-tribulationistisen opin mukaista “suuren ahdistuksen” käsitettä synonyymina vihan ajan kanssa. Suuresta ahdistuksen ajasta puhuessani tarkoitan sillä lähinnä Danielin 70. vuosiviikkoa, jonka uskon olevan yhä täyttymättä.⁶ Puhun ahdistuksesta, koska Vanhassa testamentin profetioissa sitä kutsutaan usein termeillä kuten “Jaakobin ahdistus” tai “ahdistuksen aika”.⁷ Mutta Ilmestyskirjan kontekstissa olisi oikeampaa käyttää termiä vihan aika, kun puhutaan Jaakobin ahdistuksen ajasta.⁸ Onko ahdistuksen aika ja vihan aika vain toistensa synonyymeja vai pitäisikö nämä kaksi käsitettä erottaa toisistaan?

Niin mid-trib kuin pre-wrath koulukunnissa tehdään usein hieman mielivaltainen jaottelu missä Danielin 70. vuosiviikon ensimmäistä 3,5 vuoden puoliskoa kutsutaan ahdistuksen ajaksi ja sen jälkimmäistä puoliskoa vihan ajaksi. Pre-tribulationistit esittävät tätä näkemystä vastaan usein argumentteja, kuten “jos tempaus tapahtuu 70. vuosiviikon puolivälissä, tällöin Jeesuksen tulon hetki voitaisiin laskea päivälleen tarkasti vastoin Hänen opetustaan Matteus 24:36:ssa” (etenkin kun mid-tribulationistit assosioivat tempauksen ajankohdan yleensä seitsemännen pasuunan ja kahden todistajan taivaaseenoton yhteyteen, joka tapahtuu 1260 + 3 päivää heidän saarnaamisensa alkamisesta⁹).

Itse kannatan näkemystä, joka on pre-trib ja pre-wrath oppien eräänlainen välimuoto. Eli uskon seurakunnan ylösoton tapahtuvan ennen vihan aikaa mutta ahdistuksen ajan päättyessä, kuten Sami Lahti myös opetti. Ja myös itse tarkoitan tällä samaa kuin Lahti: “tarkoitan että tempaus tapahtuu yli [minun tapauksessa noin] seitsemän vuotta ennen Jeesuksen paluuta, mutta että seurakunta joutuu suureen ahdistukseen eli vainoon.”

Seurakunta ei joudu suureen ahdistukseen vaan on siinä.

Viimeinen osa Samin lauseesta on hieman erikoinen sillä seurakunta ei “joudu vainoon” vaan seurakunta on jo vainoissa. On nimittäin hieman erikoista jättää seurakunnan ulkopuolelle vainotut kristityt veljemme ja sisaremme Lähi-Idässä, Kiinassa, Pohjois-Afrikassa ja muualla päin maailmaa, jossa ei ole uskonnon ja omantunnonvapautta. Tuleeko kristittyjen vaino sitten myös länsimaihin ennen seurakunnan ylösottoa. Hyvin mahdollista vaikka Jumala voi myös säästää meidät siltä.

Yksi ongelma pre-tribulationistisessa tempausopissa on se, että seurakunta määritellään siinä hyvin länsikeskeisestä perspektiivistä. Siinä painotetaan sitä, että Jumala säästää seurakunnan Antikristuksen vainoilta ja tulevalta Jumalan vihalta, joka kohtaa rangaistuksena tätä maailmaa, joka hylkäsi Kristuksen pelastavan evankeliumin. Mutta miljoonat kristityt elävät jo tänään vainojen keskellä ja ovat eläneet kautta kristillisen kirkon historian. Kristityt ovat tänään maailman vainotuin ihmisryhmä ja uskonto¹⁰ ja sama on pitänyt varmasti paikkansa kaikkina aikakausina. Jopa antikristillinen BBC uutisoi vuonna 2019, että “kristittyjen vaino ‘on jo lähellä kansanmurhan tasoa’”.

On siis hieman erikoista sanoa seurakunnan “joutuvan vainoon”, jos se on jo tänään maailman vainotuin ihmisryhmä. Toki länsimaissa olemme saaneet nauttia historiallisesti poikkeuksellisesta vapaudesta ja vauraudesta, mitä meidän ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä vaan taistella noiden vapauksien säilymiseksi. Jos kristittyjä alettaisiin vainoamaan myös länsimaissa – josta nykyiset kehityslinjat antavat jo huolestuttavia viitteitä -, se ei tarkoita sitä että seurakunta joutuu vainoon, vaan että nyt jo esiintyvä seurakunnan vaino laajenee myös maihin missä kristityt ovat perinteisesti saaneet harjoittaa uskoaan rauhassa ilman valtion väliintuloa.

Tämä ei ole epäolennainen yksityiskohta. Kun kysymme, että joutuuko seurakunta ahdistukseen ja vainoon, oletamme että seurakunta koostuisi vain länsimaissa elävistä kristityistä tai että länsimaissa ollut uskonnollinen suvaitsevaisuus olisi ollut läsnä seurakunnan perustamisesta lähtien. Historiasta kuitenkin tiedämme, että alkukristittyjä vainottiin Rooman valtakunnassa aina Konstantinus Suureen asti, jonka jälkeen vaino jatkui muualla päin maailmaa kuten Sassanidien Persiassa. Keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla kristittyjä vainottiin islamilaisten kalifaattien kuin myös ns. “kristillisten” kansojen tahoilta jos näiden “harhaoppisiksi” leimattujen kristittyjen teologiset näkemykset poikkesivat millään tapaa maallisen monarkin tai Rooman paavin hyväksymästä valtionuskonnosta.

Joidenkin arvioiden mukaan Rooman inkvisitiossa olisi tapettu jopa 50 miljoonaa kristittyä. Kun kalifaattien, paavien ja absoluuttimonarkkien valta heikkeni, niin sen paikan otti muut antikristilliset ja totalitaariset systeemit kuten kommunismi ja fasismi, joissa kristittyjen vaino jatkui 1900 -luvulla. Ei ole ollut sellaista maailmanaikaa missä kristittyjä ei oltaisi vainottu jossain päin maailmaa. Eikä ole myöskään raamatullista opettaa, ettei seurakunta joutuisi vainoihin ja ahdistukseen, kun Jeesus ja apostolit opettivat sitä kaikkialla Uudessa testamentissa ettei seurakuntaa säästetä vainoilta ja ahdistukselta.¹¹ Pre-tribulationistit vetoavat usein Paavalin kirjeisiin Tessalonikan seurakunnalle sen perusteena, ettei seurakunta joutuisi vainoihin ja ahdistukseen. Mutta Paavali nimenomaan kiitti Tessalonikan kristittyjä “kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä”.¹² Tästä syystä on myös hieman absurdia ajatella, että seuraavassa luvussa Paavali olisi rauhoitellut heitä, etteivät he joudu Antikristuksen vainoihin ja ahdistuksiin, kuten pre-tribulationistit usein tulkitsevat tuota kirjettä.

Tessalonikan kirjeet kirjoitettiin 40 tai 50 -luvulla jaa. Tämä oli muutama vuosi ennen keisari Neron vainoja missä Rooman kristittyjä syötettiin leijonille, ristiinnaulittiin ja poltettiin rovioilla elävinä tulisoihtuina kaupunkien valaisemiseksi. Olisi ollut aika julmaa ja valheellista jos Paavali olisi rauhoitellut varhaiskristittyjä, etteivät he joutuisi vainoihin ja ahdistuksiin, kun he elivät niiden keskellä. On totta, että Paavali opetti samoissa kirjeissään, ettei seurakunta joutuisi tulevaan vihaan:

“…odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.”¹³
“Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta…”¹⁴
“…koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa.”¹⁵

Kaikkien näiden jakeiden konteksti liittyi Jeesuksen tulemuksen hetkeen ja etenkin siihen tapahtumaan mistä Paavali puhui 1. Tessalonikalaiskirjeen 4. luvussa:

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

Paavalin viesti Tessalonikan seurakunnalle ja muille varhaiskristityille ei voinut olla selvästikään se, että he voisivat olla rauhallisella mielin siitä, etteivät he joudu antikristillisiin vainoihin ja ahdistuksiin koska “pidättäjä poistetaan” ja seurakunta temmataan Herraa vastaan yläilmoihin ennen Antikristuksen ilmestymistä. Sen sijaan Paavali lohdutti heitä, etteivät he joutuisi siihen vihaan, joka kohtaa maanpäällä asuvia Jeesuksen takaisintulon (tempauksen) yhteydessä. Paavali ei opettanut myöskään, ettei seurakunta joutuisi ahdistukseen vaan että seurakunta eli jo ahdistuksessa: “koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa.” Tämän jakeen mukaan on siis kaksi erillistä ahdistuksen käsitettä:

(1) ahdistus, jossa seurakunta on elänyt koko historiansa ajan (kuten Jeesus sanoi, “Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” ¹⁶)

(2) ahdistus, joka Jeesuksen tullessa kohtaa tätä maailmaa, joka oli ahdistanut kristittyjä, eikä “ollut kuuliainen meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.”

Samaan aikaan tuon jälkimmäisen ahdistuksen alkamisen kanssa Jumala antaa seurakunnalle “levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa.” Samaten Ilmestyskirjassa Patmos-saaren vankeudessa elänyt Johannes ei sanonut, ettei seurakunta joutuisi ahdistukseen. Sen sijaan hän sanoi olevansa “osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa”¹⁷, jota kristillinen seurakunta on joutunut kestämään kaikkina aikakausina. Kirjeissään seitsemälle seurakunnalle Jeesus usein rohkaisi seurakuntia niiden ahdistusten tähden, joita Hänen seuraajansa joutuivat sietämään tässä maailmassa.¹⁸

Kun Johannes kuulee Ilmestyskirjan 7. luvussa, että tuo taivaassa ollut pelastettujen monilukuinen joukko kaikista kansoista ja kielistä tulee “siitä suuresta ahdistuksesta”, niin pre-tribulationistit olettavat tuon ilmaisun merkitsevän Jaakobin ahdistusta tai Danielin 70. vuosiviikkoa. Kuitenkin myös Tyatiran seurakunnan Jeesus uhkasi syöstä “suureen ahdistukseen” jos se ei tekisi parannusta.¹⁹ Smyrnan seurakunnalle Hän taas sanoi: “Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi… Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää.“²⁰ Kreikan sana ahdistukselle, thlipsis, on näissä kohdissa sama kuin Ilmestyskirja 7:14:n monilukuisesta joukosta puhuttaessa.

Johanneksen saneleman Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen mukaan seurakunta siis joutuu selvästi “suureen ahdistukseen”, koska se eli siinä jo Johanneksen omana elinpäivänä. Mutta suuri ahdistus ei nyt merkitse tässä yhteydessä samaa kuin vihan aika, joka kohtaa kostona “niitä, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon… kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa.” Tästä syystä myös Jeesus sanoi Filadelfian seurakunnalle:

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.²¹

Vihaa edeltävä tempaus Ilmestyskirja 7:9:ssä

Seurakunta siis pelastetaan koko maanpiiriä vanhurskaana rangaistuksena kohtaavasta Jumalan vihasta ja koetuksen hetkestä, mutta sitä ei pelasta ahdistukselta – ei edes “suurelta” sellaiselta. Yhdyn siis Samin opetukseen siitä, että “tempaus tapahtuu suuren ahdistuksen ajan lopussa ennen vihan aikaa”. Yhdyn hänen kanssaan myös siihen, että tuo tapahtuu noin seitsemän vuotta ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle (Samin arvioissa hieman yli seitsemän vuotta). Eli tämän osalta kumpikin meistä on lähempänä pre-tribulationistista kuin mid- tai post-tribulationistista koulukuntaa. Mutta sekä Samin että minun opetus eroaa ensin mainitusta siinä, ettei kumpikaan meistä opeta seurakunnan ylösoton esiintyvän Johanneksen taivaaseenoton yhteydessä Ilmestyskirja 4:1:ssä vaan vasta Ilmestyskirjan 7. luvun monilukuisen joukon saapumisessa taivaaseen. Sami kirjoittaa:

Seuraavaksi 7. luvussa saliin saapuu suuri joukko ihmisiä, jotka tulevat kaikista maista, kielistä ja kansanheimoista. Heitä on niin paljon, ettei kukaan voi laskea heidän lukumääräänsä. Heistä ei sanota, että he olisivat kuolleita, vaan heistä sanotaan, että heillä on palmunoksa käsissään. Tämä palmunoksa viittaa palmusunnuntain tapahtumiin, kun ihmiset ylistivät aasilla ratsastavaa Jeesusta levittäen oksia Jeesuksen eteen. Tämä kertoo siitä, että he ylistävät Jeesusta, omaa Herraansa, ja ovat hänen omiansa. Tämä kuvaa seurakunnan ylösotossa (tempauksessa) taivaaseen saapuneita uskovia.

Nämä ovat se kummallinen ihmisjoukko, joista kukaan ei koskaan koe kuolemaan. He muuttuvat elävinä silmänräpäyksessä siirtyessään maan päältä taivaaseen ja saavat uuden ihmeellisen ylösnousemusruumiin, jonka Jumala luo (tai on jo luonut) jokaiselle. Ilmestyskirja kuvaa kaikki lopunajan tärkeimmät tapahtumat. Varmasti yksi tärkeimmistä tapahtumista on juuri seurakunnan ylösotto eli tempaus. Onhan se Jeesuksen maanpäällinen ruumis. Sen uupuminen Ilmestyskirjan taivaskuvauksista ei voi olla mahdollista, vaikka jotkut sitäkin opettavat. Olisi perin outoa, jos seurakunta ei olisi kaikkien muiden kanssa Jumalan edessä.²²

Totta puhuen muut koulukunnat ei opeta sitä, ettei seurakunnan ylösottoa olisi kuvattu lainkaan Ilmestyskirjassa vaan ne sijoittavat sen eri yhteyksiin kuten Johanneksen taivaaseenottoon, valtaistuimen ympärillä istuvaan 24 vanhimpaan, kahden todistajan taivaaseenottoon tai Ilmestyskirjan 15. luvun lasisella merellä seisoviin, jotka olivat saaneet voiton pedosta, sen kuvasta ja hänen merkistään. Ongelma näissä muissa tulkinnoissa on kuitenkin seuraavanlaiset: Jos seurakunnan ylösotto esiintyisi vasta Ilmestyskirjan 15. luvussa, niin mitä sitten 7. luvun monilukuinen joukko kaikista kansoista ja kielistä kuvaa? Tämän joukon lukumäärä oli niin suuri, ettei Johannes kyennyt ilmoittamaan sen lukua vaikka taivaassa olleiden 101 miljoonan enkelin luku kyllä ilmoitetaan ja maanpäällä ollut 200 miljoonan miehen vahvuinen armeija.

Tämä joukko saapuu taivaaseen ennen kahta todistajaa tai noita 15. luvun marttyyreita, jotka saivat voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen merkistä. Jos taas seurakunnan ylösottoa on kuvattu kahden todistajan ylösotossa, niin miksi vain kaksi todistajaa mainitaan miljardeista muista pelastuneista (tempauksessa nostetaan ylös sekä kuolleet että yhä elävät kristityt, joten luvun täytyy koostua ainakin miljardeista). Edelleen, jos todistajien ylösotto kuvaa seurakunnan ylösottoa, niin mikä ihmeen ihmisjoukko on sitten tuo heitä ennen saapuva 7. luvun monilukuinen joukko kaikista kansoista ja kielistä? Vastaavasti, jos ylösottoa on kuvattu Johanneksen taivaaseenotossa Ilmestyskirja 4:1:ssä ja valtaistuinta ympäröineessä 24 vanhimman hahmossa, niin mikä joukko on sitten 7. luvun valkoisiin puetut ja Jeesuksen veren pesemät pyhät?

Pre-tribulationistien mukaan he olisivat Antikristuksen vainojen marttyyreita. Teksti ei tätä kuitenkaan sano ja pedon tappamien marttyyrien sanotaan saapuvan taivaaseen vasta paljon myöhemmin Ilmestyskirjan 15. luvussa. Lisäksi Ilmestyskirjan sisäinen konteksti edellyttää sitä, ettei seurakunta voi olla taivaassa vielä 5. luvussa missä 24 vanhinta ylistää Karitsaa seuraavin sanoin:

Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä“.²³

Samassa kirjassa Johannes kuvailee seurakuntaa aivan samanlaisin termein lähettäessään terveiset seurakunnille “Jeesukselta Kristukselta… joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen”.²⁴ Jos 24 vanhinta olisi identifioinut itsensä seurakunnaksi he olisivat sanoneet, että Karitsa on “tehnyt meidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja me tulemme hallitsemaan maan päällä”.²⁵ Sen sijaan ´he puhuvat itsestään ulkopuolisesta joukosta, joka ei ollut saapunut taivaaseen vielä 5. luvussa.

Vanhimmat myös painottavat Jeesuksen lunastaman seurakunnan koostuvan ihmisistä kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista eikä tällaista “rodullista diversiteettiä” nähdä taivaassa ennen kuin vasta 7. luvun valkoisiin puetussa ihmisjoukossa. 24 vanhinta vaikuttaisi olevan vain joukko vanhoja valkoisia setämiehiä edustaakseen seurakunnan multikulttuurisuutta ja etnistä inklusiivisuutta (tämä on sitä parempaa taivaallista “wokeilua”). Sitä paitsi miksi miljardeista seurakunta-ajan pyhistä koostuvaa pelastettujen joukkoa kuvattaisiin symbolisesti Johanneksen ja 24 vanhimman hahmossa jos kerran vihan aikana pelastettuja marttyyreita kuvataan kirjaimellisena ihmisjoukkona, joka saapuu taivaaseen maanpäältä? Ja edelleen, keitä olisi heidän välissään taivaaseen saapuva suuri joukko ellei seurakunta? Yhden vanhimman kysymys jäisi meille edelleen mysteeriksi:

“Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?”²⁶

Yhdyn Sami Lahden esittämään Ilmestyskirjan kronologiaan myös siinä, että vaikka tämä suuri joukko saapuu suuresta ahdistuksesta, tämä ahdistus ei ole sama kuin vihan aika, josta seurakunta pelastetaan kuten Paavali tähdensi kirjeissään Tessalonikan seurakunnille. Suuri ahdistus merkitsee sitä aikaa missä seurakunta on ollut sen perustamisestaan lähtien ja missä seurakunta on yhä tänään, kun huomioimme millaisissa vainoissa ja ahdistuksissa miljoonat kristityt elävät vieläkin niissä maissa, joissa ei ole perustuslain takaamaa uskonnonvapautta (ja myös vapaissa maissa kristityt voivat kärsiä kaikenlaista ei-valtiollista syrjintää, ylenkatsetta ja vihamielisyyttä omilta sukulaisiltansa tai vallitsevalta antikristilliseltä kulttuurilta). Vihan aika taas viittaa siihen aikaan, joka Paavalin sanoin kohtaa kostona “niitä, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon… kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa.”

Vihan ajan oikea ajoitus Ilmestyskirjassa

Sekä pre-, mid-, ja post-trib koulukunnat asettavat tuon ajan alun ensimmäisen sinetin avaamiseen. Ilmestyskirja 6:17 sanoo sen kuitenkin alkavan vasta kuudennen sinetin avaamisesta tai pian sen jälkeen:

Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi… Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät ja sanoivat vuorille ja kallioille: “Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?”

Myönnän, että jae mahdollistaa myös sen tulkinnan, jonka mukaan Herran vihan päivä olisi alkanut jo hieman aiemmin ensimmäisen tai toisen sinetin avaamisesta. Mutta Jooelin kirjasta (Ilmestyskirja on täynnä ristiviittauksia Vanhan testamentin profetioihin) voimme löytää lisää vahvistusta siihen, ettei vihan aika voi alkaa ennen kuudennen sinetin avaamista:

…aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.²⁷

Myös apostolin teot vahvistaa saman siteeraamalla Jooelin profetiaa: “Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.”²⁸ Herran päivää siis edeltää auringonpimennys ja kuun muuttuminen vereksi eli astronominen ilmiö nimeltä verikuu, joka esiintyy yleensä kuunpimennyksen yhteydessä (nämä ilmiöt voi aiheuttaa myös jokin globaali ilmakehää kohtaava katastrofi, joista Ilmestyskirja puhuu tuossa yhteydessä). Jos Herran päivällä viitataan samaan asiaan kuin Ilmestyskirjan vihan ajalla, niin tällöin vihan aika ei voi alkaa ennen kuudennen sinetin avaamista koska auringonpimennyksen ja verikuun tulee edeltää sitä. Vaikka seurakunnan saapuminen taivaaseen onkin kuvattu vasta sen jälkeen kun vihan aika on jo julistettu alkaneeksi maanpäällä, niin tämä ei tarkoita sitä että seurakunta tulisi vihan ajasta, koska Ilmestyskirjan 7. luvun ei tarvitse kattaa pitkään ajanjaksoa. Sami toteaa tästä näin:

6. luvun lopun ja 7. luvun tapahtumat tapahtuivat kutakuinkin samanaikaisesti. 6. luvun loppu kuvaa tapahtumia maassa ja 7. luku taivaassa. ²⁹

Osassa 4 hän kirjoitti näin: “Paavalin sanan mukaisesti marttyyrien jälkeen tulee taivaaseen elävänä temmattu seurakunta. Ilmestyskirjan kerronnassa näiden tapahtumien kanssa samanaikaisesti kerrotaan mitä kahdelle muullekin ihmisryhmälle tapahtuu: Maassa asuville ja 144 000, jotka saavat Jumalan sinetin. Tästä johtuen temmatun seurakunnan saapuminen Jumalan eteen kerrotaan vasta 7. luvun loppupuolella. Se ei silti tarkoita, etteikö se tapahtuisi heti marttyyrien ylösnousemisen jälkeen – kaikkea ei voi sanoa ja näyttää kerralla.”

Seitsemännessä luvussa tapahtuu lähinnä kolme asiaa: (1) neljän enkelin käsketään keskeyttävän hetkeksi maata kohtaavat tuomiot, (2) auringonoususta tulevalle enkelille annettiin tehtäväksi Pyhän Hengen sinetin painaminen 144 00 israelilaisen otsaan ja (3) taivaaseen saapuu kerralla niin suuri pelastettujen joukko, ettei sen lukua paljasteta meille. Tuo kaikki voisi tapahtua vain yhden vuorokauden sisällä ja se seuraa välittömästi vihan ajan alkamisen julistamista.

Samuelin versus Samin kronologia

Tämän jälkeen minun ja Samin tulkinnat alkavat lähteä sitten hieman eri suuntiin. Sami nimittäin opettaa, että kuudennessa sinetissä julistettu vihan aika alkaa noin kahdeksan vuotta (tai enemmän) ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle.³⁰ Viimeinen seitsenvuotisjakso alkaisi hänen mukaansa siitä, kun kaksi todistajaa aloittaa tehtävänsä Ilmestyskirjan 11. luvussa. Danielin kirjan termein kahden todistajan 1260 päivää, 42 kuukautta tai 3,5 vuotta kestävä aika vastaisi siis 70. vuosiviikon ensimmäistä puoliskoa.

Tätä taas seuraa pedon 42 kuukautinen globaali valta-aika, joka vastaa tuon viikon jälkimmäistä puoliskoa, joka päättyy Jeesuksen paluuseen. Molempaa 3,5 vuoden ajanjaksoa edeltää Ilmestyskirjan 6-10:ssä luvussa mainitut seitsemän sinettiä ja kuusi pasuunaa. 7. pasuuna esiintyy vuosiviikon puolivälissä kahden todistajan taivaaseenoton jälkeen ja kuusi vihan maljaa sijoittuu taas viikon jälkimmäisen puoliskon loppupuolelle. Totta puhuen Sami ei maininnut juuri mitään hänen Danielin kirjan tulkinnoistaan, mutta sovitan 70. vuosiviikon nyt tämän keskustelun yhteyteen, koska siitä on peräisin koko dispensationalistinen viitekehys siihen miten Ilmestyskirjaa on tulkittu viimeisen 100 vuoden ajan (aiemmin sen kuvauksia sovitettiin usein erilaisiin kirkkohistorian tapahtumiin).

Olen Samin kanssa eri linjoilla sen suhteen, että itse pidän termejä kuten vihan aika, Herran päivä ja 70. vuosiviikko toistensa synonyymeina. Näin ollen tuo viimeinen seitsenvuotiskausi alkaa kuudennen sinetin avaamisesta tai pian sen jälkeen Ilmestyskirja 7:1:ssä. Tätä seitsenvuotisjaksoa edeltää siis kuusi sinettiä, ei kuusi pasuunaa, kuten Samin kronologiassa. Toiseksi, vaikka yhdyn Samin näkemyksiin siinä, että sinetit ja pasuunat seuraavat toisiaan peräkkäisessä järjestyksessä, en yhdy siihen että seitsemän vihan maljaa seuraisi kronologisesti seitsemää pasuunaa. Kolmanneksi, en ole samaa mieltä myöskään siitä, että kahden todistajan aikakausi tulisi sijoittaa pedon valtakauden edelle 70. vuosiviikon ensimmäiselle puoliskolle vaan sen toiselle puoliskolle vastaten samaa ajanjaksoa kuin pedon 42 kuukautinen valtakausi Ilmestyskirjan 13. luvussa.

Tällä tapaa seitsemännen pasuunan puhallus ei sijoitu myöskään 70. vuosiviikon puoliväliin vaan sen loppuun. Näin ollen aikaa ei olisi enää jäljellä seitsemälle vihan maljalle, “joissa Jumalan viha täyttyi”, eikä niille tarvitsekaan jäädä aikaa, koska pasuunat ja vihan maljat ovat samanaikaisia tapahtumia. Alapuolinen ChatGPT 4:n avulla luotu havaintokuva saattaa auttaa tämän asian hahmottamisessa:

Tästä havaintokuvasta näkyy, että suurin osa Ilmestyskirjan tapahtumista (luvut 8 – 19) sijoittuisi 70. vuosiviikon jälkimmäiselle puoliskolle. Luvussa 7 kerrotaan sen ensimmäisen puoliskon merkittävimmät tapahtumat:

Senjälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: “Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan”. Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:

Maassa oleva tyyneyden aika

Tästä saa siten selvän kuvan siitä, että kuudennen sinetin vitsausten ja ensimmäisen pasuunan vitsausten välissä maassa olisi jonkinlainen väliaikainen tyyneyden tila, jonka Jumala sallii sen tähden, että 144 000 pelastunutta israelilaista voisivat evankelioida oman kansansa jäseniä tai koko maailmaa. Tätä kummallista tyyneyden tilaa voisi sovittaa myös laajempaan eskatologiseen kontekstiin, kuten siihen että Daniel kertoo Antikristuksen saavan aikaan seitsenvuotisen liiton Israelin ja sen vihollisten välille tai koko maailmaan (Dan. 9:27). Se sopisi yhteen myös Paavalin opetukseen Tessalonikan seurakunnalle, että “Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.”³¹ Jakeen kontekstissa Paavali puhui seurakunnan ylösotosta, “joka tulisi kuin varas” silloin kun he sanovat “rauha, rauha, ei hätää mitään”.

Myös Ilmestyskirja vahvistaa Paavalin sanoman kuvaamalla valkoisiin puettua monilukuista kansanjoukkoa taivaassa heti sen jälkeen kun tuo petollisen tyyneyden hetki on julistettu maanpäälle. Myös tässä kontekstissaan seurakunnan ylösottoa olisi vaikea sovittaa minkään muun Ilmestyskirjan tapahtuman yhteyteen. Tuskinpa maan asukkaat sanovat sinettien, pasuunoiden tai maljojen vitsausten hetkellä “Nyt on rauha, ei hätää mitään”. Tuo petollisen tyyneyden aika mahdollistaisi myös pedolle ja väärälle profeetalle nousta diplomatian ja kansainvälisten sopimusten keinoin maailmanlaajuiseen auktoriteettiin sillä pedon “valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot”.³²

Panin seitsemännen sinetin ja sitä seuraavan puolituntisen hiljaisuuden ajankohtaan kysymysmerkin, koska 8. luvusta on vaikea päätellä mihin ajankohtaan tuon pitäisi tarkalleen ottaen sijoittua. Mutta aika taivaassa kulkee usein hyvin eri tahtia kuin maanpäällä (kuten monet kuolleista elvytettyjen rajantakaiset kokemukset ovat vahvistaneet). Tästä syystä, kun Johannes mainitsee seitsemännen sinetin avaamista seuraavan puolentunnin hiljaisuuden taivaassa, tuo puolituntia voi vastata maan 5 minuuttia tai sitten maan 5 vuotta. Joten tästäkin syystä seitsemännen sinetin avaamisen ja ensimmäisen pasuunan puhaltamisen välillä voi iso ajallinen repeämä.

7 pasuunan ja 7 vihan maljan samanaikaisuus

Miksi en yhdy Sami Lahden kronologiassa esitettyyn näkemykseen siitä, että pasuunat ja vihan maljat seuraavat toisiaan? Koska niiden samanaikaisuus on minusta selvää jos rinnastamme pasuuna- ja maljatuomiot keskenään:

1. pasuuna: “tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja, ja ne heitettiin maan päälle; ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita paloi, ja kaikki vihanta ruoho paloi.”	1. vihan malja: “tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.”
2. pasuuna: mereen heitettiin “ikäänkuin suuri, tulena palava vuori; ja kolmas osa merta muuttui vereksi, ja kolmas osa luoduista, mitä meressä on ja joissa henki on, kuoli, ja kolmas osa laivoista hukkui.”	2. vihan malja: meri muuttui “vereksi, ikäänkuin kuolleen vereksi, ja jokainen elävä olento kuoli, mitä meressä oli.”
3. pasuuna: taivaalta putosi “suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä, ja vesilähteisiin. Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.”	3. vihan malja: joet ja vesilähteet muuttuivat vereksi. Vanhurskaan tuomiona siitä, että maan asukkaat olivat vuodattaneet pyhien verta he joutuvat juomaan itse verta.
4. pasuuna: “kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myös yö.”	4. vihan malja: auringolle “annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella.”
5. pasuuna: taivaasta maanpäälle pudonnut tähti avasi “syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.” Savusta lähtee “heinäsirkkoja” vahingoittamaan ja piinaamaan jumalattomia 5 kuukauden ajan.	5. vihan malja: pedon “valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa.”
6. pasuuna: Eufrat-virran varrella olleet neljä sidottua enkeliä päästetään vapaaksi ja ne tappavat jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen määrättynä ajankohtana tappavat kolmannen osan ihmisistä. Maanpäällä ihmisiä tappavien sotajoukkojen määräksi ilmoitetaan 20 000 x 10 000 eli 200 miljoonaa.	6. vihan malja: Eufrat-virta kuivui ja tie valmistui auringon noususta tuleville kuninkaille. Pedon ja väärän profeetan suusta lähtevät riivaajat “lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä… Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.”
7. pasuuna: “tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita.“	7. vihan malja: tuli “salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä. Suuri Babylon kukistetaan ja taivaasta sataa leiviskän painoisia rakeita maanpäälle.”

Vaikka tuomiot eivät ole kaikilta kohdin täysin identtisiä, vahvistetuista tekstiosuuksista voimme nähdä niiden rinnakkaisuuden. Esimerkiksi 6. pasuunan ja ja 6. vihan maljan täytyy puhua samasta sodasta, koska ne molemmat alkavat Eufrat-virran varrelta ja koska niissä molemmissa kuolee valtava määrän maan asukkaista. Jos Sami Lahden tulkinta siitä, että 6. pasuuna tapahtuisi noin seitsemän vuotta ennen Harmageddonin sotaa olisi oikea, niin tällöin suurta globaalia tuhoa aiheuttavia maailmansotia täytyisi olla ainakin kolme: toisen sinetin punaisen hevosen sota, kuudennen pasuunan sota ja Harmageddon. Nykyisillä joukkotuhoaseilla ihmiskunnan olisi vaikea toipua edes yhdestä maailmansodasta saati sitten kolmesta. Lisäksi, seitsemäs pasuuna päättyy seuraavaan juhlintaan taivaassa:

Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: “Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti”. Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: “Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.”³³

Jos 7. pasuuna esiintyisi 70. vuosiviikon puolivälissä samaan aikaan kun pedolle ja väärälle profeetalle annetaan valta hallita kaikkia kansoja 42 kuukauden ajan, niin miksi pyhät taivaassa iloitsevat tuossa kohtaa että “maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa”? Eikö se olisi paljon sopivampaa, että he iloitsevat tätä asiaa vasta pedon valtakauden lopussa, kun Jeesus Kristus valmistautuu laskeutumaan taivaasta alas valkoisella ratsullaan seurassaan valkoisiin puettujen pyhien armeija? Puolivälissä 70. vuosiviikkoa taivaan asukkaat kyllä riemuitsevat muusta syystä, kun taivaassa syttyy sota ja perkele heitetään taivaasta maanpäälle. Tuolloin taivaassa jo jonkin ollut pelastuneiden suuri joukko (ylöstemmattu seurakunta) ylistää:

Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!³⁴

Kahden todistajan ajan virheellinen ajoitus

Entä miksi en yhdy siihen, että kahden todistajan 1260 päivää tai 3,5 vuotta kestävä aika sijoittuisi 70. vuosiviikon ensimmäiseen puoliskoon? Kolmesta syystä. Heidän todistamisensa päättyy hieman ennen seitsemännen pasuunan puhaltamista ja edellä esitin syyt siihen miksi 7. pasuunan täytyy esiintyä 70. vuosiviikon lopussa eikä sen keskivaiheilla. Toiseksi, luvut 12 ja 13, jotka puhuvat myös 42 kuukauden, 1260 päivän ja kolmen ja puolenvuoden ajanjaksosta, koskee myös tätä vuosiviikon jälkimmäistä puoliskoa. Tähän myös Sami Lahti yhtyi, että luvut 12 ja 13 käsittelevät samaa ajanjaksoa.³⁵

Vaikka Sami painottaa kirjoitussarjassaan tulkintansa kronologista mallia vastakohtana sen päällekkäisiin tai rinnakkaisiin selitysmalleihin, niin myöskään hänen tulkintansa ei ole täydellisen kronologisesti etenevää kerrontaa. Jos kuudennesta pasuunasta siirrytään nimittäin sitä seuraavaan kahden todistajan aikakauteen ja tästä taas sitä seuraavaan maanpäälle heitetyn lohikäärmeen 1260 päivää kestävään vaimon (israelin kansan) vainoon, niin miksi luvussa 13 tapahtumat eivät seuraa yhtä loogisesti 12. luvun tapahtumia? Tai miksi vihan maljat luvussa 16 eivät seuraa pedon 42 kuukautta kestävän valtakauden päättymistä? Toisin sanoen, miksi pasuunoiden ja maljojen täytyisi olla peräkkäisiä tapahtumia ellei luvuissa 12 ja 13 kuvatut asiat ole yhtä lailla peräkkäisiä?

Siten myös Samin tulkinnoissa on osittaista päällekkäisyyttä. Ja minusta olisi paljon johdonmukaisempaa, että jos luvuissa 12 ja 13 mainittu 42 kuukauden tai 1260 päivän ajanjakso kuvaa kerran samaa ajanjaksoa, niin yhtälailla luvussa 11 mainittu todistajien 1260 päivän todistusaika täytyy tarkoittaa tätä samaa ajanjaksoa. Kolmanneksi, todistajien aika täytyy tarkoittaa 70. vuosiviikon jälkipuoliskoa koska Jerusalemissa on tuolloin temppeli ja pakanat tallaavat pyhää kaupunkia 42 kuukauden ajan.³⁶ Minulla ei ole mitään perustetta siihen miksi Jerusalemin kolmas temppeli ei voisi valmistua ennen 70. vuosiviikon puoliväliä (pidän täysin mahdollisena sitä, että se voisi valmistua jo muutama vuosi ennen 70. vuosiviikon alkamista).

Mutta Jerusalem ei palaa pakanoiden tallattavaksi ennen 70. vuosiviikon puoliväliä. Jerusalem oli pakanoiden tallattavana vuodesta 70 vuoteen 1967 asti ja Jeesus ennusti Luukkaan evankeliumin 21. luvussa: “Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” Jerusalem ei ole tällä hetkellä pakanain tallattavana, mutta tulee olemaan tuon 42 kuukauden ajan sen jälkeen, kun Antikristus häpäisee temppelin, lähettää sotajoukot Jerusalemia vastaan ja jakaa pyhän kaupungin kahtia. Tämä on ennustettu seuraavissa jakeissa:

Hän tekee lujan liiton monien kanssa yhdeksi vuosiviikoksi, mutta viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin, ja hävittäjä tulee iljetysten siivin. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli.” [RK]³⁷
Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen.³⁸
Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.³⁹
Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon -silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.⁴⁰
Mutta vaimolle [so. Israelin kansa] annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä.⁴¹

Ilmestyskirjat luvut 11-13 esittää siis lähinnä toisiaan täydentäviä kuvauksia tuon viimeisen 3,5 vuoden ajan tapahtumista Israelissa ja pakanakansoissa. Samalla tapaa myös pasuunoiden ja maljojen tuomiot ovat toisiaan täydentäviä kuvauksia niistä vanhurskaista tuomioista, jotka kohtaavat maanpäällä asuvia ja pedon seuraajia. Mikään Ilmestyskirjassa ei edellytä sitä, että 7 maljan tulisi seurata 7 pasuunaa. Mutta pasuunoiden tulee kyllä seurata seitsemää sinettiä, sillä tämä selviää hyvin jo Ilmestyskirjan 8. luvun alusta. Kuudennessa luvussa Karitsan avaama ensimmäinen sinetti ja kolme muuta hevosmiestä, ei siis esiinny 70. vuosiviikon loppupäässä eikä edes sen alkupäässä (alkupäässä 144 000 sinetöityä israelilaista jatkaa maailman evankeliointia sen jälkeen kun seurakunta on temmattu taivaaseen luvussa 7 ja jakeessa 9). Sen sijaan ensimmäiset kuusi sinettiä avataan ennen 70. vuosiviikon alkamista, kuten perustelin tätä asiaa jo aiemmin.

Sinettien, pasuunoiden ja maljojen yhteispituus vuosissa

Aika Ilmestyskirjan 7. luvun alusta 19. loppuun on siis noin 7 vuotta, mutta aika 6. luvun alusta 19. luvun loppuun voi kattaa vaikka 8,9, 10 vuotta tai enemmänkin. Ensimmäisen sinetin avaamisesta, jolloin Antikristus lähtee Kristusta matkien tekemään diplomaattisia valloituksiaan, voi kulua myös useampi vuosi siihen kunnes sinetit 2-6 avataan. Aikataulua 6. luvun tapahtumille ei ole ilmoitettu, joten se voi olla vuosi tai 10 vuotta. Ja tästä syystä pidän mahdollisena sitäkin ajatusta, että 1. sinetti olisi jo avattu, kun Charlesille annettiin kruunu (kuten Ilm. 6:2 kertoo) hänen kruunajaisissaan 6. toukokuuta 2023. Seuraava sinetti kuvaa suurta sotaa, joka seuraa tätä:

Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: “Tule!” Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.

Koska punaisen hevosen ratsastaja “ottaa pois rauhan maasta”, tarkoittaako tämä sitä että Antikristusta kuvaava valkoisen hevosen ratsastaja saa ensin jonkinlaisen rauhan maanpäälle? Hyvin mahdollista. Vaikka maailmansodan syttyminen voi olla lähempänä kuin haluamme edes tietää, on mahdollista, että ennen suuren sodan puhkeamista Charles tulee ottamaan lisää kansainvälistä roolia ja vaikutusvaltaa esimerkiksi Euroopan Unionin uutena johtajana. Onkin mielenkiintoista seurata miten Donald Trumpin mahdollinen uudelleenvalinta USA:n 47. presidentiksi tulee vaikuttamaan näihin kehityslinjoihin. Tuleeko se saamaan aikaan esimerkiksi globalistien vastareaktion missä he haluavat antaa EU:lle ja sen johtajalle suurempaa kansainvälistä vaikutusvaltaa?

Selvennystä jälleen Tessalonikalaiskirjeisiin

Lopuksi vastaan vielä lyhyesti Samin kirjoitussarjan osaan 10 missä hän siirtyi Ilmestyskirjasta 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. lukuun. Lähetin aiheeseen liittyneen kommentin jo Samin FB-sivulle, mutta koko artikkeli katosi sieltä mystisesti, joten vastaustani ei ole enää luettavissa. Annoin kommentissa positiivista palautetta Samin johdonmukaisesta ja helposti sisäistettävissä olevasta argumentoinnista vaikka sanoin olevani eri mieltä hänen johtopäätöksistään. Totta puhuen olen tästä samasta aiheesta väitellyt jo niin monesti, etten lähde toistamaan argumenttejani seikkaperäisesti. Lyhyesti: En usko, että toisen Tessalonikalaiskirjeen 2. luku antaisi sen enempää tukea post- tai mid- tribulationismille kuin se antaa pre-tribulationismille.

Paavalin opetukset tempaukseen liittyen molemmissa Tessalonikalaiskirjeissa tukee eniten edellä kuvaamaani lopun ajan kronologiaa missä Antikristus ilmestyy maailman näyttämölle ensin ja vasta tämän jälkeen (so. kuukausia tai vuosia myöhemmin) seuraa seurakunnan ylösotto ja 70. vuosiviikko. Scofieldin viiteraamatusta tulkintansa johtava pre-tribulationismi opettaa nimittäin päinvastaista järjestystä, että tempaus tulee ensin ja vasta sen jälkeen Antikristus ilmestyy ja saa aikaan Israelin kanssa seitsenvuotisen liiton. Tämä järjestys on vastoin Paavalin opetusta, joka sanoi:

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.

Eli tapahtumien kronologinen järjestys on tämä: luopumus -> laittomuuden ihmisen ilmestyminen (tai paljastaminen, kuten se voidaan kääntää) -> se päivä. Mikä on “se päivä”, johon Paavali viittaa? Edeltävä jae kertoo hänen puhuneen Herran päivästä. Entä mikä on Herran päivä? Edeltävä jae kertoo sen olevan “meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemus ja meidän kokoontumisemme hänen tykönsä”. Sama asia selviää myös ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen luvuista 4 ja 5:

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa… Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: “Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.

Eli mikä tapahtuma olikaan jälleen Herran päivä? Se kun meidät, “jotka olemme elossa… temmataan… Herraa vastaan yläilmoihin”. Entä mikä tapahtuma tulikaan Herramme mukaan kuin varas yöllä? Oliko se Googin sota? Antikristuksen ilmestyminen temppeliin? Ei. Se on Herramme tulemus, kun “kaksi miestä on pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.”⁴² Ja samalla tapaa kuin Jeesus sanoi sen päivän yllättävän kuin varas sen palvelijan, joka ei valvo ja joka lyö kanssapalvelijoitaan ja juo juopuneiden kanssa, niin myös Paavali sanoi, ettei se päivä yllätä valkeuden lapsia vaan ainoastaan pimeyden lapset. Vaikka emme voikaan tietää ylösoton tarkkaa päivää ja hetkeä⁴³, se ei tarkoita sitä ettemmekö voisi olla valmiina tuona päivänä, niin ettei se pääse yllättämään meitä kuin varas.

On siten hyvin epäjohdonmukaista olettaa, että kun Paavali puhui Herran päivästä ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen 5. luvussa, hän tarkoitti sillä seurakunnan ylösottoa, mutta toisen Tessalonikalaiskirjeen 2. luvussa hän olisi tarkoittanut samalla termillä jotain täysin muuta asiaa. Mutta eikö Herran päivä ollut myös jotain negatiivista, sillä “silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon”? Paavali tarkoitti tässä maanpäällä eläviä ihmisiä, niitä, jotka havahtuvat jääneen maanpäälle kristittyjen ylöstempaamisen jälkeen. Herran päivä voi Paavalin terminologiassa viitata kyllä myös suureen vihan aikaan, joka kohtaa maanpäällä asuvia, mutta samalla hän tekee selväksi ettei tuollainen aika ala ennen kuin kristityt olisi temmattu taivaaseen.⁴⁴ Alla muutamia pohdinnan arvoisia kysymyksiä Tessalonikalaiskirjeiden väärinkäyttäjille:

Miten Paavin kirjeet Tessalonikan seurakunnille voi tukea post-trib tempausta, kun hän sanoi tempauksen tapahtuvan silloin kun maanpäällä olisi valheellinen rauhan ja tyyneyden aika? Tällaista aikaa ei todellakaan ole pasuunoiden tai vihan maljojen aikana. Ja miksi hän kertoi heille toistuvasti, että seurakunta pelastetaan tulevasta vihasta jos seurakunta jää vihaan? Tai miksi Paavali viittaa kirjeissään Jeesuksen opetuksiin, joissa Hän vertasi tulemustaan Nooan päiviin, kun Nooan perhe pelastettiin arkissa vedenpaisumukselta?⁴⁵
Jos Paavalin kirjeet Tessalonikan seurakunnille tukisi mid-trib tempausta, miksi Jeesus sanoi että “siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin”? Tällöinhän voisimme laskea päivälleen tarkasti tempauksen päivän jos se esiintyy samaan aikaan kuin Ilmestyskirjan kahden todistajan taivaaseenotto.
Jos Paavalin kirjeet Tessalonikan seurakunnille tukisi (Scofieldin viiteraamatun mukaista) mid-trib tempausta, niin miksi Paavali sanoo Herran päivän eli seurakunnan ylösoton tapahtuvan vasta laittomuuden ihmisen ilmestymisen tai paljastumisen jälkeen. Tai jos tempaus tapahtuisi ilman mitään sitä edeltäviä ennakkomerkkejä, niin miksi Paavali sanoo ettei se päivä tulisi yllättämään valkeuden lapsia kuin varas yöllä. Varas yllättää nukkuvan ihmisen mutta valvova ihminen saa varkaan kiinni itseteossa. Ja hengellisesti puhuen kristittyjen tulisi valvoa ajan yössä, eli olla tietoisia siitä ajasta jossa me elämme ja niistä merkeistä, jotka osoittavat kohti Jeesuksen tulemuksen läheisyyttä.
Jos Paavalin tarkoituksena oli rauhoitella Tessalonikan seurakuntaa siitä, etteivät he joudu antikristillisiin vainoihin ja ahdistukseen, niin miksi hän sitten kerskasi heidän kärsivällisyyden ja uskon tähden “kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä”? Tai miksi Paavali olisi rahoitellut seurakuntaa aikana, kun kristittyjä vietiin leijonien syötäväksi, ristiinnaulittaviksi ja muihin ja epäinhimillisiin kidutuksiin pakanallisen Rooman keisarikunnan taholta? Hän paremminkin yritti rauhoitella heitä siitä, etteivät he olleet jääneet Herran tulemuksesta pois, koska luopumuksen ja laittomuuden ihmisen ilmestymisen tuli edeltää ylösottoa ja sitä seuraavaa vihan aikaa, joka kohtaa rangaistuksena tätä maailmaa joka oli ahdistanut Jeesuksen seuraajia ensin. Hän siis paremminkin sanoi näiden kahden toimivan ajan merkkinä seurakunnan ylösotolle sen sijaan, että hän olisi sanonut että Herra voi tulla takaisin hetkenä minä hyvänsä ilman mitään ennakkomerkkejä. Tällainen ennenaikainen “hetkenä minä hyvänsä” apokalypsismi on lietsonut kirkon historiassa paremminkin epäterveitä ilmiöitä ja vääriä ennustuksia.
Jos Paavali olisi viitannut laittomuuden ihmisen ilmestymisen pidättäjällä ja sen poistamisella seurakunnan ylösottoon, niin miten seurakunnan ylösotto voi silloin sekä edeltää että seurata laittomuuden ihmisen ilmestymistä? Miksi Paavalisi olisi sanonut, “Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy”, ellei hän olisi viitannut edeltävien jakeiden opetukseen siitä, että luopumus edeltää laittomuuden ihmisen ilmestymistä?⁴⁶ Ja lopuksi, jos luopumus tulisi kääntää tuossa kohdin “lähdöksi” viittauksena seurakunnan lähtöön maailmasta, niin miksi tuota kreikan apostasia sanaa [mistä myös englannin sana apostasy on johdettu] käytetään Uudessa testamentissa vain hengelliseen luopumukseen viittaavissa kohdissa? Ja miksi suurin osa raamatunkäännöksistä kääntää sen luopumukseksi jos “lähtö” olisi parempi käännös? Ja jos lähtö edeltää laittoman ilmestymistä, niin miten se voi samaan aikaan myös seurata sitä?

Alaviitteet

Tämä standardiversio perustuu suurimmalta osin 1900 -luvun alussa julkaistuun C.I. Scofieldin viiteraamatun tulkintoihin, joista tuli monien 1900 ja 2000 -lukujen dispensationalistien vakiintunut oppi tempauksesta, ↩︎
Sami kirjoittaa, että kuudes pasuuna voi olla ajallisesti myös limittäinen kahden todistajan 3,5 vuoden ajan kanssa: “On mahdollista, että 6. pasuunan sota ja kaksi profeettaa ovat osin, täysin tai ei yhtään päällekkäisiä. En löydä tekstistä selkeitä perusteluja sen enempää puolesta kuin vastaan.“-> Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 6. – Onko vihan aika seitsemän vuotta)

↩︎
Paavali mainitsi, että “kuolleet nousevat ylös ensin” ennen kuin “meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin” (1. Tess. 4:16-17). Sami opettaa, että tuo kuolleiden ylösotto on kuvattu viidennen sinetin yhteydessä Ilmestyskirja 6:9-11:ssä. -> Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 1 – Kokoontuminen Jumalan valtaistuimen eteen. ↩︎
Pre-wrath tempaus opettaa seurakunnan ylösoton tapahtuvan viimeisen 3,5 vuoden ajanjakson (kun peto hallitsee maailmaa 42 kuukauden ajan) puolivälissä tai ennen viimeistä seitsemää vihan maljaa, joissa “Jumalan viha täyttyy”) ↩︎
Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 5. – Ahdistuksen vai vihan aika

↩︎
Ks. tarkemmat perusteet tähän blogistani Kritiikkiäni Professori Tapio Puolimatkan Danielin kirjan tulkinnoista ↩︎
Jeremia 30:7 ja Daniel 12:1 ↩︎
Ilm. 6:17, 12:2, 15:1 ↩︎
Ilmestyskirja 11:3, 11-15 ↩︎
Christianity Is the World’s Most Persecuted Religion, Confirms New Report ↩︎
Johannes 15:20, 16:33, 2. Tess. 1:4 ↩︎
2. Tess. 1:4 ↩︎
1. Tess. 1:10 ↩︎
1. Tess. 5:9 ↩︎
2. Tess. 1:6-7 ↩︎
Johannes 16:33 ↩︎
Ilmestyskirja 1:9 ↩︎
Ilmestyskirja 2:9, 10, 22 ↩︎
Ilmestyskirja 2:22 ↩︎
Ilmestyskirja 2:9-10 ↩︎
Ilmestyskirja 3:10 ↩︎
Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 1 – Kokoontuminen Jumalan valtaistuimen eteen
^*
↩︎
Ilmestyskirja 5:9-10 ↩︎
Ilmestyskirja 1:5-6 ↩︎
Tiedän Kuningas Jaakon käännöksen kääntävän tuon kohdan siten, että vanhimmat puhuvat itsestään tuona joukkona. Tämä on kuitenkin virheellinen käännös, jota ei löydy useimmista muista englannin tai suomenkielisistä raamatunkäännöksistä. Voit lukea aiheesta lisää täällä. ↩︎
Ilmestyskirja 7:13 ↩︎
Jooel 2:31 ↩︎
Ap.t. 2:20 ↩︎
Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 5. – Ahdistuksen vai vihan aika

↩︎
“Jos oletamme, että sota lyhyenäkin kestää vähintään puolivuotta ja pasuunat 1-4 joitakin kuukausia, niin päästään kuitenkin siihen, että seurakunnan ylösotto tapahtuu esimerkiksi vuosi tai enemmänkin ennen viimeisen 7 vuoden jakson alkamista.” -> Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 6. – Onko vihan aika seitsemän vuotta

↩︎
1. Tess. 5:3 ↩︎
Ilmestyskirja 13:7 ↩︎
Ilmestyskirja 11:15-18 ↩︎
Ilmestyskirja 12:10-12 ↩︎
Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 6. – Onko vihan aika seitsemän vuotta ↩︎
Ilmestyskirja 11:1-2 ↩︎
Daniel 9:27 ↩︎
Daniel 11:31 ↩︎
Sakarja 14:1-2 ↩︎
Matteus 24:15-16 ↩︎
Ilmestyskirja 12:14 ↩︎
Matteus 24:40-50 ↩︎
Matteus 24:36 ↩︎
1. Tess. 1:10, 5:1-10, 2. Tess. 1:6-7 ↩︎
1. Tess. 5:1-5 viittaa Jeesuksen opetukseen samasta aiheesta Matteuksen 24. luvussa- ↩︎
Eli pidättäjän poistamisella Paavali viittasi tässä yhteydessä joko asiaan tai henkilöön. Jos kyseessä oli asia, niin pidättäjän poistaminen viittaa uskon poistumiseen. Jos pidättäjä on persoona, niin se viittaa Pyhään Henkeen, joka ainoana voi pidättää luopumusta ja laittomuutta. Mutta pidättäjän poistamisen ja laittomuuden ihmisen ilmestymisen välinen kausaalinen yhteys näkyy siinä, että Kristuksen vastustaja ja sijainen voi ilmestyä vain sellaisena maailmanaikana missä kristillisten kirkkojen luopumus on saanut sen mahdolliseksi. Pidättäjän kristilliseen kirkkoon assosioiva tulkinta on siis tässä mielessä oikea, mutta sen sijaan että Paavali olisi tarkoittanut pidättäjän poistamisella kirkon fyysistä poistumista maanpäältä seurakunnan ylösotossa, hän viittasi paremminkin sen poistumiseen hengellisessä mielessä luopumuksen seurauksena. Jumalan Sanalle uskollinen kirkko on nimittäin maan suola, joka pidättää laittomuutta, valheita ja vääryyttä, mutta luopunut ja maallistunut kirkko on taas asia, joka avaa ovet Antikristuksen valheiden ja laittomuuden valtaanpääsylle. Tämä kaikki on jo suurelta osin tapahtunut länsimaissa, kristillisen kirkon historiallisella vaikutusalueella. Pidättäjä on siis jo poistettu vaikka seurakunta onkin yhä fyysisesti läsnä maanpäällä. ↩︎