Hänen Majesteettinsa Charles III solmi juuri seitsenvuotisen liiton Israelin kanssa. Onko seitsenvuotinen ahdistuksen aika jo alkanut vai onko se yhä edessäpäin?

Valtavia asioita tapahtuu juuri tällä hetkellä, mutta suurin osa ihmisistä uinuu hengellisessä unessaan eivätkä näe ympärillään olevia ajan merkkejä. Kun se tulee Englannin kuningashuoneeseen, tämä koskee jopa monia ajan merkkejä seuraavia profeetallisesti valveutuneita kristittyjä. Konservatiivinen mediakin keskittää kaiken huomionsa lähes pakkomielteisesti woke-kuninkaallisten Harryn ja Meghanin nostamaan kuninkaalliseen draamaan, eivätkä näe sen olevan pelkkä savuverho, joka peittää alleen paljon tärkeämmän todellisuuden. Olen pitänyt Englannin kuningashuoneesta ja Charles III:n profeetallisesta roolista kertovaa blogiani yllä jo yli kahdeksan vuotta ja julkaissut aiheeseen liittyen kolme kirjaa blogini historian aikana. Ensimmäistä kirjaani, jota ei koskaan julkaistu, aloin työstämään reilu 10 vuotta sitten.

Olen ennustanut, että jos Raamatun eskatologiaa koskevat johtopäätökseni pitävät paikkansa, niin tapahtumien tulisi huipentua Charlesin tekemään seitsenvuotiseen liittoon Israelin kanssa, ja että tämä liitto tulisi mahdollisesti sulkemaan sisäänsä myös Israelia ympäröivät arabimaat, sen historialliset viholliset. Tämä ajatus nousee osittain Daniel 9. luvun vuosiviikkonäyn pohjalta, joka kertoo Antikristuksen saavan aikaan seitsenvuotisen vahvan liiton, joka profetian kontekstin valossa tulisi koskea Jerusalemia ja jälleensyntynyttä Israelin valtiota. Näin jo mm. maineikas raamatuntutkija Arthur W. Pink ymmärsi asian noin sadanvuoden takaisessa Antikristus-tutkielmassaan ennen kuin Israelin valtiota oli edes syntynyt. Samoin kristillisen kirkon varhaisimmat kirkkoisät kuten Irenaeus puolsivat tätä näkemystä jo 100 -luvulla jKr.

Kyseisestä näystä on ollut liikkeellä nimittäin myös vaihtoehtoisia näkemyksiä, missä näyn viimeisen jakeen liitontekijä assosioidaan Antikristuksen sijasta Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Esitin blogissani helmikuussa seitsemän Raamatusta ja historiasta nousevaa perustettani sille miksi tämä vaihtoehtoinen näkemys on väärä. Tuon julkaisun jälkeen sain henkilökohtaisen emailin opettaja Petri Paavolalta, joka kehotti minua tutustumaan hänen perusteisiinsa tämän vaihtoehtoisen näkemyksen puolesta. Paavola lähetti minulle varsin kohteliaan ja ystävällisen kirjeen, mutta hänen perusteensa asialleen eivät silti muuttaneet kantaani asiassa ja osoitinkin hänelle perusteellisessa vastauksessasi (muunlaisia en kai osaa antaakaan) miksi ne eivät kestä historian ja Kirjoitusten läpivalaisussa lähempää tarkastelua. En saanut kirjeeseeni vastausta tai vastaväitteitä enää Paavolalta. Olen kyllä valmis muuttamaan näkemyksiäni missä tahansa asiassa jos joku tarjoaa vain tarpeeksi vakuuttavat ja perustellut todisteet näkemystensä puolesta.

Daniel 9:27 on vain yksi lukuisista Raamatun Antikristus-profetioista, jonka olen identifioinut prinssi Charlesiin ja nyt kuningas Charlesiin. Tällä tarkoitan sitä, että olen kyennyt osoittamaan kuinka Charles kykenee täyttämään kaikkein kirjaimellisimmin Raamatun useimmat profetiat Antikristuksesta tai on kaikkein potentiaalisin kandidaatti täyttämään myös ne profetiat hänestä, jotka odottavat yhä toteutumistaan. Kirjoitin jo vuosien 2015-19 aikana useita blogiartikkeleita missä ennustin Charlesin tekevän lähitulevaisuudessa virallisen valtionvierailun Israeliin ja että yksi matkan keskeinen tarkoitus olisi edistää Lähi-Idän rauhanprosessia. En päätynyt tähän ajatukseen vain Raamatun profetioista vaan useista Israelin ja Britannian lehdistön uutisartikkeleista, joissa tällaista matkaa oli ennakoitu vuosia edellä. Tällainen vierailu toteutui lopulta tammikuussa 2020 – osuen samaan hetkeen presidentti Trumpin ”vuosisadan diilin” kanssa – ja sen aikana Charles puhui julkisesti kuinka Lähi-Idän rauhan edistäminen olisi yksi hänen päätavoitteitaan.

Charles oli tuolloin yhä Prinssi, kuten Daniel 9:26-27 luonnehtii Antikristusta (ja vielä tarkemmin roomalaisten prinssiksi mitä titteli ”Walesin Prinssi” etymologisesti merkitsee). Nyt hän on kuningas Charles III ja kuninkaana hän teki juuri seitsenvuotisen liiton Israelin kanssa. Lähi-Idän asioista raportoiva verkkojulkaisu Medialine kertoi otsikossaan 21. maaliskuuta: ”Israel, Yhdistynyt Kuningaskunta allekirjoittamassa 7-vuoden sopimuksen syventääkseen kaupankäyntiä, teknologiaa ja turvallisuussiteitä.” Asiasta on raportoitu myös The Guardianissa ja muissa tunnetuimmista lehdissä. Raporttien mukaan tämä seitsenvuotinen sopimus kattaisi myös Israel-Palestiina konfliktiin liittyvät kysymykset ja Israelin turvallisuuden Iranin muodostamalta uhalta.

Raportit eivät puhu mitään kuningas Charles III:n henkilökohtaisesta roolista tässä sopimuksessa, mutta on huomiotava että Englannin uutena hallitsijana kaikki Rishi Sunakin hallituksen päätökset tehdään Hänen Majesteettinsa Charles III:n nimissä ja hänen allekirjoittamalla hyväksynnällä (jopa ne päätökset joista hän olisi henkilökohtaisesti eri mieltä). Kun Britannia hyökkäsi Irakiin vuonna 2003 yhdessä Amerikan kanssa Tony Blairin hallituksen aikana, kuningatar Elisabet II:n täytyi itse hyväksyä ja allekirjoittaa sotaoperaatio, oli hän sitten itse henkilökohtaisesti sodan puoltaja tai vastustaja. Tiedämme Charlesin yksityisesti vastustaneensa sotaa, mutta vain pääministeri tiesi mitkä olivat hallitsijan henkilökohtaiset näkemykset siitä eikä pääministeri vuoda julkisuuteen hallitsijan kanssa käymiään viikottaisia kahdenvälisiä keskusteluita.

Tästä hallitsijan ja pääministerin välisen suhteen luottamuksellisuudesta johtuen, emme edes tiedä kuinka paljon Charles todella vaikuttaa hallituksen päätöksiin ja agendaan kulissien takana. Tiedämme jo julkisuuteen vuotaneista Charlesin ns. ’mustan hämähäkin’ muistioista, että Walesin Prinssinä ollessaaan Charlesilla oli tapana pommittaa hallituksen jäseniä kirjeillä missä hän lobbasi vaaleilla valittuja poliitikkoja muuttamaan politiikkaansa milloin minkäkin asian puolesta, ja käytti vaikutusvaltaansa hyväkseen edistääkseen omia poliittisia intressejään ilmastonmuutoksesta, arkkitehtuurista, vaihtoehtoisesta lääketieteestä tai muista itsellensä rakkaista aiheista.

Eräs naispuolinen kristitty ystäväni Australiasta, joka allekirjoittaa näkemykseni Antikristuksen identiteetistä, jakoi tämän uutisen minulle yksityisesti ja omilla FB-sivuillansa. Toppuuttelin hieman, ettemme tekisi liian hätäisiä johtopäätöksiä siitä kuinka tämä tai tuo sopimus olisi Danielin kirjassa mainittu liitto. Mainitsin hänelle, että 90 -luvulla moni ajatteli myös Oslon rauhansopimuksen (jonka toteenpanemisessa Charles myös näytteli keskeistä roolia kulissien takana) olleen Danielin kirjassa ennustettu sopimus. Vaikka lopun ajan kellon viisarit ovatkin nyt paljon lähempänä keskiyötä kuin ne olivat 90 -luvulla, niin en yhdy ihan siihen, että tämä sopimus olisi merkinnyt jo Danielin ”vuosiviikkokellon” viimeisen vuosiviikon käynnistymistä. Sopimus allekirjoitettiin 21. maaliskuuta, joten siitä voisimme laskea myös että Charlesin tulisi astua Jerusalemin jälleenrakennettuun temppeliin 1. syyskuuta 2026 ja Jeesuksen julkinen paluu Öljymäelle osuisi vuoden 2030 lopputalveen tai alkukevääseen.

Tällainen aikataulu olisi toki täysin mahdollinen skenaario. Mutta se tarkoittaisi, että pre-tribulationistinen tempauskäsitykseni olisi väärä, sillä vaikka seuraankin harvemmin uutisia, itse en ole kuullut miljoonien ihmisten äkillisestä ja selittämättömästä katoamisesta vielä mitään. Toki voisin olla tempausnäkemyksissäni myös väärässä mutta en ole löytänyt tähän Raamatusta riittävästi perusteita. Suosittelen, että tutustut näkemyksiini tempauksesta esim. äskeisestä väittelystäni, jonka kävin täällä kommenteissa erään blogini lukijan ja kristityn ystäväni kanssa. Molemmat meistä puolsivat siinä pre-tribulationistista tempausta, mutta meillä oli hieman eri näkemys muutamista yksityiskohdista koskien Ilmestyskirjan kronologiaa ja Toisen Tessalonikalaiskirjeen toista lukua.

Edellisen linkin blogiartikkelissani pidin mahdollisena sellaista ajatusta, että Ilmestyskirjan ensimmäinen sinetti avattaisiin jo ensikuussa Charlesin kruunajaisten myötä. Mutta lukija, joka on jo perillä näkemyksistäni, tietää etten ajoita 7-vuoden ahdistuksen alkamista ensimmäisen sinetin avaamisen yhteyteen vaan vasta kuudennen sinetin jälkeiseen aikaan Ilmestyskirjan 7. luvun alkuun. Vaikka siis valkoisen hevosen ratsastaja kruunattaisiinkin jo toukokuussa, tuon henkilön tekemä sopimus Israelin kanssa tulisi seurata vasta sitä kun maan neljällä ilmansuunnalla olevat enkelit ovat saaneet rauhoitettua kolme muuta hevosmiestä (Ilm. 7:1). Meille ei myöskään kerrota millä aikavälillä nuo hevosmiehet seuraavat toinen toisiaan. Jos ensimmäinen sinetti avattaisiin jo toukokuussa, niin toinen sinetti (verenpunainen sodanhevonen) voidaan avata jo saman vuoden kesäkuussa tai sitten muutama vuosi myöhemmin. Antikristuksen tekemä sopimus voisi siis seurata joko vain viikkoja myöhemmin siitä kun hänet kruunataan kuninkaaksi tai sitten se voi tapahtua vasta muuta vuosi sen jälkeen.

Pidän myös kiinni edelleen näkemyksestä mitä olen puoltanut jo noin kymmenen vuoden ajan, että Daniel 9:27:ssä mainittu sopimus tulisi koskea Israelin ohella myös arabimaita ja kyseessä olisi siis kirjaimellinen rauhanliitto Israelin ja arabimaiden välillä, jonka Antikristus saa aikaan diplomaattisilla taidoillansa ja näennäisesti maailmanrauhaa edistävällä retoriikallansa. Maaliskuussa solmittu sopimus koskee vain Israelia ja Yhdistynyttä Kuningaskuntaa, mutta lopullisen sopimuksen tulisi olla tätä laajempi ja merkittävämpi koko Lähi-Idän historian kannalta. Sitä tultaisiin ylistämään valtionpäämiesten ja median taholta ensimmäisenä todellisena askeleena kohti Lähi-Idän konfliktin päättymistä ja pysyvää maailmanrauhaa.

Tämän kaltaisen sopimuksen tekemiseen Charles III on tämän hetken todennäköisin kandidaatti, sillä hänellä on pitkä historia paitsi uskontojen välisen vuoropuhelun edistämisessä, mutta myös Lähi-Idän rauhanprosessin edistämisessä (vaikka moni ei ole siitä lainkaan tietoinen). Lisäksi eri uskontojen johtajat ovat jo painottaneet hänen ainutlaatuisia henkilökohtaisia yhteyksiään ja perhesiteitään Pyhään Maahaan, Jerusalemiin ja sen Temppelivuoreen. Samaa ei voida sanoa monista puoluepoliittisista johtajista, vaikka presidentti Trump oli myös erittäin taitava diplomaatti, jonka (kuin myös hänen nuoren juutalaisen vävynsä Jared Kushnerin) ansiota oli pitkälti aabrahamilainen rauhansopimus Israelin, Yhdistyneiden Arabiemiraattikuntien ja Bahrainin välillä syyskuussa 2020 (mistä hän ei saanut tosin mitään kiitosta häntä parjanneen valtamedian taholta).

Johtopäätös

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei maaliskuussa solmittu seitsenvuotinen sopimus merkinnyt vielä Danielin kirjassa ennustetun sopimuksen täytäntöönpanoa, mutta se on epäilemättä esivalmistelua sitä varten ja Charles itse tulee näyttelemään avainroolia tuon lopullisen sopimuksen aikaansaamisessa. Jo Walesin Prinssin virkaa hoitaessaan, Britannian ulkovirasto sanoi usein että se näki Charlesin valtavana etuutena Briannian ulkopoliittisten intressien edistämiseksi arabimaissa, sillä Charles nautti näissä islamilaisissa maissa suurempaa arvostusta kuin yksikään toinen länsimaalainen johtaja. Israelin media on jo painottanut Charlesin lukuisia myönteisiä yhteyksiä juutalaisiin ja Pyhään Maahan, joten hän olisi samalla tapaa diplomaattinen etuus Israelin ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välisten valtiosuhteiden rakentamiseksi. Onkin hyvin todennäköistä, että Britannian ulkovirasto tulee käyttämään häntä tulevina kuukausina ja vuosina juuri tällaiseen tarkoitukseen – Israelin ja Arabien välisen rauhan edistämiseen.

Hän on myös luonnollisin kandidaatti tähän tarkoitukseen sen valossa, että Britannian imperiumi loi nykypäivän Lähi-Idän ja sen nostamat ongelmat miehittäessään Ottomaanien alueet ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja istutti siemenet sekä Israelin valtiolle että nykypäivän arabivaltioille. Englannin monarkia loi Lähi-Idän konfliktin, joten sen vastuulla on myös sen korjaaminen, kuten joku voisi päätellä.