Kirjojeni ja blogini lukijoille tämä on ehkä tuttua asiaa, mutta sain hieman lisävaloa kysymykseen, jota olen pohtinut viimeiset 9 vuotta koskien Charlesin hepreankielistä nimeä. Ilmestyskirjan 13. luvussa on mainittu yksi keskeinen kriteeri, jonka jokaisen vakavasti otettavan Antikristus kandidaatin tulisi kyetä täyttämään: “Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon [nimen] luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.” Tämän jakeen kontekstissa peto viittaa sekä tulevaan antikristilliseen maailmanjohtajaan että hänen valtakuntaansa, sillä pedolla oli “kymmenen sarvea ja seitsemän päätä” (joiden merkitys selitetään 17. luvussa) ja se “avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat.” Luvusta 19 näemme kuinka tämä samainen peto on kokoontunut sotajoukkoineen Harmageddonin taisteluareenalle sotiakseen taivaasta palaavaa Jeesusta Kristusta vastaan yhdessä väärän profeetan (toisen pedon) kanssa ja heidät molemmat heitetään elävältä tulijärveen.

Ensimmäinen tutkija, joka löysi Charlesin englannin- sekä hepreankielisestä nimestä luvun 666 käyttämällä heprealaiskreikkalaista gematriaa, mihin Ilmestyskirja 13:18 viittaa, oli Amerikan messiaaninen juutalainen nimeltä Monte Judah. Monte Judah rakensi 1980 -luvulla tietokoneohjelman, jossa muinaisen heprean ja kreikan aakkosten kymmenlukujärjestelmää oli sovitettu englannin aakkosiin ja lukuarvot rajattiin heprean 22 aakkosen mukaan siten, että sen pienin lukuarvo oli 1 (א, alef, englannin A) ja suurin lukuarvo 400 (ת, tav, englannin V). Yhä tänäänkin Hepreankielessä voidaan käyttää heprean kirjaimia merkitsemään numeroita eikä muinaisessa hepreassa ollut käytössä lainkaan arabialaisia numeroita. Toinen messiaaninen juutalainen nimeltä Tim Cohen laajensi näitä Monte Judahin tutkimuksia vuoden 1998 kirjassaan The AntiChrist and a Cup of Tea. Cohenin kirjassa painotettiin mm. Charlesin kuninkaallisen vaakunan (joka hänellä oli Walesin Prinssinä) heraldisten petojen symboliikan yhteyttä Ilmestyskirjan 13. luvussa mainittuun petosymboliikkaan.

Sisältö

1. Eskatologista heraldiikan tulkintaa
2. Nimi, joka laskee pedon luvun
3. Onko heprealaista nimeä manipuloitu?
4. Vierasperäisten nimien translitteraatio
5. Erikoinen uni Charlesin heprealaisesta nimestä
6. Nimi, joka ei laske enää pedon lukua
7. Todennäköisyyslaskentaa
8. Johtopäätös

Eskatologista heraldiikan tulkintaa

Tähän väliin täytyy huomauttaa, etten ole henkilö, joka uskoisi kritiikittömästi kaikkea mitä internetissä kirjoitetaan. Luin nuoruudessani sekä Cohenin kirjan teorioita puoltavia sekä vastustavia artikkeleita. Ja kun lopulta luin itse hänen kirjansa vuonna 2008, en ollut aivan vakuuttunut hänen kaikista tulkinnoistaan esim. kuninkaalliseen heraldiikkaan liittyen tai pidin niitä liian subjektiivisina, vaikka kokonaisuudessaan pidin Cohenin kirjaa hyvin mielenkiintoisena, joka tarjosi laajat perusteet hänen Antikristus-teorialleen. Mutta opin jo varhaisessa vaiheessa, ettei kaikkea internetistä lukemaansa pidä uskoa. Esimerkiksi monilla verkkosivuilla väitettiin, että kuningatar Elisabet II olisi siteerannut Ilmestyskirjan 13. lukua, kun hän vihki Charlesin Walesin Prinssiksi vuonna 1969 Caernarfonin linnassa Pohjois-Walesissa.

Tämän väitteen virheellisyyden pystyin “faktantarkistamaan” helposti tuon vihkimisseremonien liturgian transkriptioista. Väite perustui todennäköisesti siihen, että Caernarfonin linna oli koristeltu tuona päivänä Walesin punaisen lohikäärmeen bannereilla ja Charles polvistui seremoniassa valtaistuimen edessä, jossa oli myös Walesin lohikäärmetunnus kaiverrettu selkänojaan. Mitään Ilmestyskirjan kohtaa seremonian aikana ei kuitenkaan siteerattu, vaikka Cohenin kirjassa tuon keskiaikaisen seremonian symboliikka assosioitiin Ilmestyskirjan 13. luvun jakeeseen 2:

Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. 

Walesia kuvataan tulipunaisen lohikäärmeen symbolilla ja Ilmestyskirjassa tuo tulipunainen lohikäärme on Saatanan symboli (Ilmestyskirja 12:3, 9). Ainoa ero on vain siinä, että Ilmestyskirjan lohikäärmeellä oli “seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua”. Mielenkiintoisesti Charlesin kuninkaallisesta vaakunasta, jota hän kantoi arvoasemansa tuntomerkkinä Walesin Prinssinä, löytyi punaisen lohikäärmeen ohella myös seitsemän kruunua. Cohenin kirjan mukaan Charlesin vaakunasta olisi löytynyt myös peto, joka oli “leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita.” Ongelma oli vain siinä, ettei Cohen tarjonnut tälle väitteelleen kunnollista lähdetietoa ja perusti sen osittain hänen subjektiiviseen tulkintaansa siitä miltä vaakunan Englantia symboloiva tyylitelty leijona-peto hänen mielestään näytti.

Cohenin kirjassa oli monia muitakin melko tulkinnanvaraisia väitteitä, joilla hän assosioi vaakunan symboliikkaa Raamatun Antikristus-profetioihin. Esimerkiksi Skotlantia symboloivan yksisarvisen sarven hän liitti Danielin 7. luvun näkyyn neljännen pedon pienestä sarvesta ja väitti yksisarvisella olevan “silmät kuin ihmisen silmät” (Daniel 7:8). Omissa tutkimuksissani kykenin vahvistamaan ainoastaan sen, että historiallisten heraldiikan tutkijoiden ja tulkitsijoiden keskuudessa, Charlesin vaakunan leijona-petoa voitaisiin kutsua myös leopardi-leijonaksi tai leijona-leopardiksi. Heraldiikassa leijonat ja leopardit eivät eroa ulkoisesti juuri toisistaan ja siksi pedon asento määrittää lähinnä sen onko kyseessä leijona, leopardi vai leijona-leopardi. Mutta en kyennyt löytämään vahvistusta neutraaleista lähteistä sille, että Charlesin vaakunan petoa voitaisiin luonnehtia leopardi-leijona-karhu pedoksi.

Nimi, joka laskee pedon luvun

Samalla tapaa olen pyrkinyt tarkastelemaan kriittisesti myös Monte Judahin alkujaan esittämiä väitteitä Charlesin nimen 666-lukuarvosta. Oli muuten kyse mistä tahansa totuutena pitämästä uskomuksestasi, itsekritiikin harjoittaminen on aina hyvin tervettä sillä vain sitä kautta pystyt paitsi punnitsemaan paremmin omien uskomustesi todenperäisyyttä, mutta vastaamaan myös vastaväitteisiin ennen kuin vastustajasi ovat ehtineet edes lausua niitä. Ja näin myös tiedät kuinka hyvin ajatuksesi kestävät kritiikkiä. Monte Judah väitti artikkeleissaan, että heprealaiset sanomalehdet olisivat kirjoittaneet Charlesin heprealaisen nimen muodossa נסיך צרלס מוילס. Tämä lausutaan “Nasich Charles Me Wales”. Sen lukuarvo hepreankielen gematriassa, missä jokainen kirjain merkitsee myös numeroa, voidaan laskea seuraavan taulukon avulla:

Arvo	Kirjain	Merkki
1	Alef	א
2	Beit	ב
3	Gimel	ג
4	Dalet	ד
5	He	ה
6	Vav	ו
7	Zajin	ז
8	Chet	ח
9	Tet	ט
10	Jod	י
20	Kaf	כ, ך
30	Lamed	ל
40	Mem	מ, ם
50	Nun	נ, ן
60	Samekh	ס
70	Ajin	ע
80	Pe	פ, ף
90	Tsade	צ, ץ
100	Quf	ק
200	Resh	ר
300	Shin	ש
400	Tav	ת

Hepreaa luetaan oikealta vasemmalle, joten ensimmäinen kirjain on nun (נ), jonka lukuarvo on 50. Seuraava kirjain on samekh (ס), jonka lukuarvo on 60. Sitten seuraavat jod, (י) ja kaf (כ, ך). joiden lukuarvot ovat 10 ja 20. Tästä muodostuu heprean “prinssi” sanaa vastaava “נסיך” ja sen yhteenlaskettu lukuarvo on: 50+60+10+20 =140. Samaa sääntöä seuraamalla koko titteli “נסיך צרלס מוילס” (Walesin Prinssi Charles) laskee yhteen luvun 666:

Merkki	Kirjain	Arvo
נ	Nun	50
ס	Samekh	60
י	Jod	10
ך	Kaf	20
צ	Tsade	90
ר	Resh	200
ל	Lamed	30
ס	Samekh	60
מ	Mem	40
ו	Vav	6
י	Jod	10
ל	Lamed	30
ס	Samekh	60
		= 666

Sama nimi laskee yhteen myös englanniksi luvun 666, kun englannin aakkosten 26 kirjainta sovitetaan tähän samaan kreikkalaisheprealaiseen gematriaan siten, että 23.-26. kirjaimen lukuarvoksi lasketaan 0.

Arvo	Englannin aakkoset	Heprean aakkoset	Nimen lukuarvo
1	A	א	P = 70
2	B	ב	R = 90
3	C	ג	I = 9
4	D	ד	N = 50
5	E	ה	C = 3
6	F	ו	E = 5
7	G	ז	C = 3
8	H	ח	H = 8
9	I	ט	A = 1
10	J	י	R = 90
20	K	כ, ך	L = 30
30	L	ל	E = 5
40	M	מ, ם	S = 100
50	N	נ, ן	O = 60
60	O	ס	F = 6
70	P	ע	W = 0
80	Q	פ, ף	A = 1
90	R	צ, ץ	L = 30
100	S	ק	E = 5
200	T	ר	S = 100
300	U	ש	= 666
400	V	ת
0	W
0	X
0	Y
0	Z

Onko heprealaista nimeä manipuloitu?

Hepreankieltä taitamattomana maallikkona olen ollut kuitenkin noin 10 vuoden ajan hieman epäluuloinen Charlesin hepreankielisen nimen kirjoitusmuodon oikeellisuudesta. Tämä kirjoitusmuoto löytyi sekä Tim Cohenin kirjasta kuin myös Monte Judahin verkkoartikkeleista. Tämä epäluulo valtasi minut siksi, että Charlesin (kun hän oli yhä Walesin Prinssi) hepreankielisen Wikipedia-artikkelin otsikossa hänen virallinen tittelinsä kirjoitettiin hieman eri tavalla: צ’ארלס ,נסיך ויילס (Charles, Walesin Prinssi). Huomaat “prinssin” (נסיך) kirjoitusmuodon olevan sama kuin Monte Judahin versiossa, mutta nimessä “Charles” (צ’ארלס) on ylimääräinen alef-kirjain (א) ja nimessä Wales (ויילס) on ylimääräinen jod-kirjain (י)ja samalla siitä puuttuu mem-kirjain (מ). Tällöin tuon nimen luku arvo putoaisi lukuun 637. Jos panet hepreankielisen Googlen hakukenttään nimen “נסיך צרלס מוילס”, hakukentän yllä tulee ilmoitus “Tarkoititko צ’ארלס ,נסיך ויילס?”

En ole epällyt tai syyttänyt koskaan Monte Judahia epärehellisyydestä, vaan paremminkin epäilin hänen tehneet huolimattomuudesta johtuneen virheen tutkimuksissaan. Siksi lähetin hänelle henkilökohtaisen kirjeen vuonna 2015 ja kysyin häneltä, että tietääkö hän heprealaisena jotain mitä itse en tiedä vai oliko hän tehnyt virheen. En saanut kirjeeseen vastausta, mutta Tim Cohen vastasi minulle ja sanoi käsittelevän kyseistä asiaa kirjansa The AntiChrist and a Cup of Tea toisessa painoksessa. Hän vannoi nimen 666-version olevan oikea ja Wikipedian version virheellinen, mutta ei antanut koskaan tarkempia perusteita väitteellensä.

Näin kielitaidottomana lähdin tutkimaan asiaa omin neuvoin ja opettelin samalla heprean kielen (vitsi). Sain selville lähinnä seuraavan asian: Monte Judahin versio tuosta nimestä ei ole kieliopillisesti virheellinen eikä sitä ole tarkoituksella manipuloitu sopimaan yhteen pedon luvun kanssa. Mutta kyseessä on tuon nimen vanhentunut kirjoitusmuoto, joka ei ole enää laajemmassa käytössä. Hepreankielessä ei merkitä yleensä vokaaliäänteitä ja siksi a-äänne nimessä “Charles” on täysin normaalia jättää merkitsemättä. Siksi nimi voidaan kirjoittaa joko צ’רלס, צ’ארלס tai צרלס. Nykyään käytössä on yleisemmin kaksi ensin mainittua missä tsade kirjaimen (צ), joka vastaa englannin Ch -äännettä, perään lisätään joko niqqud-merkintä kirjaimen ylle (’צ) tai sitten niqqud-merkintä plus alef-kirjain (צ’א) vastaamaan paremmin Charlesin englanninkielistä ääntämystä. Kirjoitusasu צ’רלס on kuitenkin aivan yhtä pätevä ja yhtä yleisessä käytössä eikä se muuta nimen gematrista lukuarvoa.

Wikipedia-versio tittelistä “Walesin Prinssi”, נסיך ויילס, olisi kirjaimellisimmin käännettynä “Prinssi Wales” (ilman englanninkielen of-omistusliitettä tai suomenkielen –in sijapäätettä). Tämä on näköjään hepreassa täysin oikea tapa ilmaista arvonimiä. Mutta jos lisäämme Wales-nimen alkuun mem-kirjaimen (מ), מוילס, se tarkoittaa silloin Prinssi Walesista tai englanniksi “Prince from Wales.” Myös tämä on hepreankielessä täysin normaali ja yleisessä käytössä oleva tapa ilmaista arvonimiä kuten Walesin Prinssi. Ja myös sille lisätäänkö Wales-nimeen yksi vai kaksi jod-kirjainta vai yksi tai kaksi vav-kirjainta, löytyy hepreankielen puhujien kesken eri kirjoitustapoja. Hepreankielisiä verkkosivuja kahlaamalla löysin sen kirjoitettuna lähinnä neljällä eri tavalla: ויילס ,ווילס ,וויילס ja וילס.

Vierasperäisten nimien translitteraatio

On huomioitava se, että sekä “Charles” että “Wales” ovat hepreankieliselle puhujalle vieraskielisiä nimiä, joiden lausunta poikkeaa heprealaisen puhujan ääntämyksestä. Siksi niiden muuntaminen toiselle kielelle, eli prosessi nimelle translitteraatio, on aina likiarvoista eikä välttämättä kirjaimen tarkkaa. Suomenkielessä kirjoitamme Wales:in kaltaiset vieraskieliset nimet niiden alkuperäisen kirjoitustavan mukaan ja lausumme ne oikein riippuen ainoastaan puhujan englanninkielen tietämyksen tasosta. Jos lausumme suomeksi nimen “Wales” siten kuin se on kirjoitettu, kukaan ulkomaalainen ei ymmärtäisi lainkaan mistä ihmeestä puhumme. Substantiivien muuntaminen toiselle kielelle edellyttää kielitieteessä joko translitterointia tai transkriptiota.

Näin on tehty myös kun raamatunkääntäjät ovat muuntaneet heprealaisia erisnimiä tai paikannimiä suomenkielelle. “Jeshua” olisi esimerkki Herramme nimen translitteroinnista missä Jeesuksen hepreankielisen nimen (ישוע) ääntämismuoto on yritetty muuntaa mahdollisimman lähelle suomenkielistä kirjoitusasua eikä ääntämys vastaa silloinkaan täydellisesti nimen hepreankielistä lausuntaa. Nimen suomenkielinen muoto “Jeesus” olisi taas parempi esimerkki nimen transkriptiosta tai siirtokirjoituksesta, sen muuntamisesta alkuperäisväestön kielen ääntämykseen luonnollisemmin sopivaksi.

Yksi esimerkki tästä on nyttemmin jo vanhentunut tapa muuntaa Englannin hallitsijoiden suomenkielelle vaikeasti ääntyvät nimet kuten Charles, James ja George muotoon Kaarle, Jaakko ja Yrjö. Niiden ääntämys on kaukana nimien englanninkielisestä ääntämyksestä, mutta ainakin ne soljuvat paljon helpommin meidän suomalaisten kankeassa kielessä. Nimien translitteroitu kirjoitusmuoto olisi likimain Chaals, Tzeims ja Tzoost (otan ehdotuksia vastaan jos on parempia ideoita). Tässä valossa voit ehkä ymmärtää paremmin miksi hepreankieliset puhujat saattavat kirjoittaa Walesin nimen hepreaksi hieman toisistaan poikkeavilla tavoilla.

Erikoinen uni Charlesin heprealaisesta nimestä

Löysin aiheesta sattumoisin kielitieteeseen keskittyvän foorumin, jonka keskusteluun aioin melkein yhtyä itsekin mukaan, mutta huomasin sen järjestyssääntöjen kieltävän mainonnan tai uskonnollisen aineiston levittämisen. Foorumilla nimimerkki DonDonDon aloittaa keskustelun kysymällä mitä heprean kirjaimet נסיכצרלסמוילס tarkoittavat. Toinen kysyy miksi hän haluaa tietää ja mistä ne ovat peräisin, mihin DonDonDon vastaa sanoen niiden tulleen hänen eteensä unessa. Toiset saksaa puhuvat foorumin jäsenet inttävät, ettei ne tarkoita yhtään mitään, mutta hepreaa puhuva jäsen yhtyy pian keskusteluun ja vastaa:

En osaa saksaa, pahoittelen. Mutta נסיכצרלסמוילס on itse asiassa kolme hepreankielistä sanaa, jotka on kirjoitettu tuossa yhdeksi sanaksi: נסיך צרלס מוילס, tai oikeaoppisessa hepreassa הנסיך צ׳רלס מוויילס = Walesin prinssi Charles.

Tämän jälkeen toinen kysyy: “Ihan vain uteliaisuudesta (en osaa hepreaa): mitä eroa on aiemman version ja ‘oikeaoppisen heprean’ välillä?”, mihin hepreankieltä puhuva vastaa: “Edellisestä puuttui määräinen artikkeli (נסיך = prince, הנסיך = the prince). Kirjainta צ ei myöskään seurannut geresh (apostrofi), joka muuttaisi sen ääntämyksen /ts/:stä /tʃ/:ksi, ja מוילס kirjoitettiin vanhojen oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti (ennen 1960-luvun oikeinkirjoitusuudistusta).” Kun DonDonDon jatkaa kysymällä onko hänen kirjoittamansa muoto oikea heprean vanhempien kielioppisääntöjen mukaan, toinen hepreaa osaava jäsen vastaa:

Kyseessä on ennen uudistusta käytetty oikeinkirjoitus. Kuten mußte ja daß saksankielisten muss ja dass sijasta. Nykyaikainen Israelin heprean kirjoitusasu on yksinkertaistettu. Kirjaimet ו ja י voivat olla vokaali tai konsonantti (ו=o, u tai v ja י=i tai y). Heprealaisen akatemian suositusten mukaan o, u ja i tulisi kirjoittaa aina mukaan oikeaoppisesti (perinteisessä kirjoitusasussa nämä vokaalit kirjoitettiin vain silloin, kun ne olivat etymologisesti konsonantteja) ja konsonanttien ו ja י tulisi olla geminaattisia (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). On muutamia vanhempia ihmisiä, jotka käyttävät edelleen perinteistä oikeinkirjoitusta.

Lopuksi eräs foorumin jäsenistä hämmästelee: “Näit siis [kirjaimet] unessa, ja vaikka et tunne heprealaisia kirjoituksia, pystyit toistamaan tämän tekstin virheettömästi. Se hämmästyttää minua.” DonDonDon vastaa:

Minulla on ollut kuva päässäni koko yön. Ystävän ystävä sanoi minulle juuri, että se on 666 heprealaisessa numeroarvossa?????.

Tämä keskustelu käytiin maaliskuussa 2023 paria kuukautta ennen Charlesin kruunajaisia. Saiko tämä henkilö unessaan varoituksen siitä ketä Yhdistynyt Kuningaskunta olisi kruunaamassa kuninkaaksi vaikka hän ei tuntenut lainkaan heprealaisia kirjaimia? On toki mahdollista, että DonDonDon oli jo tietoinen Monte Judahin, Tim Cohenin tai minun kirjoituksistani ja niistä löytynyt Charlesin nimen heprealainen muoto jäi sitten “kummittelemaan” hänen uniinsa. Mutta jos kyseessä oli aiheeseen täysin ennestään perehtymätön ulkopuolinen, niin ehkäpä Jumala jakaa ihmisille varoittavaa ennakkotietoa myös unien kautta, jotta he alkaisivat etsimään oikeita johtolankoja. Jos nimimerkki DonDonDon sattuisi lukemaan tätä kirjoitustani, niin kuulisin kyllä mielelläni enemmän hänen eriskummallisista unistaan.

Nimi, joka ei laske enää pedon lukua

Jos Monte Judahin esittämä versio Charlesin hepreankielisestä nimestä on kieliopillisesti oikea mutta vanhentunut, en pidä sitä ongelmallisena siitä syystä, että Charles syntyi vuonna 1948 ja vuonna 1958 Elisabet II antoi hänelle tittelinsä Walesin Prinssi. Tämä tapahtui siis ennen hepreankielen oikeinkirjoitusuudistusta 1960 -luvulla. Ja tätä vanhempaa kirjoitusmuotoa näkyy yhä joissakin hepreankielisissä uutisissa ja verkkojulkaisuissa. Lisään kuitenkin kaksi päällimmäistä kritiikkiä, jonka lukija voisi esittää tätä ajatusta vastaan: (1) “Walesin Prinssi Charles” on arvonimi eikä erisnimi, (2) Charlesilla on tänään eri arvonimi sillä Walesin Prinssin titteli siirtyi hänen pojalleen Williamille, kun Charlesista tuli kuningas. Ensimmäinen vastaväite on nyt helppo kumota sillä, että Ilmestyskirja 13:17:n käyttämä kreikan sana onoma pedon nimelle viittaa yhtälailla kuninkaallisiin arvonimiin tai titteleihin. Eikä kuninkaallisia tunneta yleensä heidän etu- ja sukunimensä mukaisesti, vaan etunimellään ja sitä seuraavalla kuninkaallisella arvonimellä. Harva tietäisi kuka on Charles Windsor vaikka tämä on käytännössä Charlesin sukunimi.

Toinen vastaväite on ensimmäistä parempi, mutta sekään ei ole riittävä peruste siihen, etteikö Charles olisi Ilmestyskirjassa ennustettu 666-peto. Tämä siitä syystä, että Charles tunnettiin suurimman osan elämästään arvonimellä Walesin Prinssi (vuodesta 1958 vuoteen 2022). Ilmestyskirja 13:18 kehotus pedon nimen luvun laskemiseksi on tarkoitettu selvästi tuolle ajalle, kun tämä henkilö ei ole noussut vielä siihen antikristilliseen asemaan missä pedolle “annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (j. 7),

Miksi nimittäin kenenkään tarvitsi etsiä arvoituksia maailmanjohtajien nimistä enää tuona aikana, kun kaikki Jumalan pyhät tietävät jo 100% varmuudella kuka peto on? Tehtävä tämän arvoituksen ratkaisemiseen oli annettu selvästi niille pyhille, joilla ei ollut vielä täyttä varmuutta tämän henkilön identiteetistä, mutta jotka erinäisiä raamatullisia johtolankoja seuraamalla voisivat saada siitä yhä enemmän toinen toistaan vahvistavia tuntomerkkejä, ennusmerkkejä ja todisteita. Näitä arvoituksia ei ole annettu myöskään sen tähden, että profeetallisesti valveutuneet kristityt voisivat leikkiä niillä salapoliisi Sherlock Holmesia. Ennusmerkit annettiin meille siksi, että voisimme varoittaa niistä saatanallisten eksytysten uhreiksi matkaavia uskomattomia – jotta voisimme pelastaa edes muutamia kadotustuomiolta ennen kuin he syyllistyvät anteeksiantamattomaan syntiin palvoessaan petoa ja ottaessaan hänen merkkinsä oikeaan käteensä tai otsaansa.

Mitä se hyödyttää jos Ihmemies MacGyver selvittää pommin neutralisoivan koodin samalla hetkellä kun pommi räjähtää hänen käsiinsä ja tappaa siinä sivussa tuhannet muut? Eikö tuo pommi olisi tarkoitus purkaa ennen sen räjähtämistä? Samaan tapaan, mitä se hyödyttää jos kristityt selvittäisivät Antikristuksen identiteetin vasta sillä hetkellä kun hän on jo eksyttänyt koko maailman jalkojensa juureen? “Heureka! Hänen nimensä laskee 666!”, huutaa yksi, ja samalla hetkellä pedon agentit murtautuvat valopään kotiin ja upottavat luodin hänen kalloonsa. Liian myöhäistä alkaa leikkimään Sherlock Holmesia enää tuossa vaiheessa, kun Pedolla on jo absoluuttinen valta.

Todennäköisyyslaskentaa

Ennen lopettamista selvitän lyhyesti miten itse olen laskenut näiden kahden yhteensattuman (Charlesin nimen 666-lukuarvon kahdella eri kielellä) matemaattisen todennäköisyyden. Uusi ystäväni Ramón Núñez Espanjasta kommentoi hieman englanninkielisessä kirjassani esitettyjä todennäköisyyslaskelmia ja antoi ymmärtää, etteivät laskelmani olisi heijastaneet ihan pätevästi todennäköisyyslaskelmien monimutkaisuutta. Mies on entinen matematiikan ja fysiikan professori, joten hänen kykynsä ymmärtää monimutkaisia matemaattisia yhtälöitä on valovuosien päässä omista linnunaivoistani. Mutta jätän rakettitieteen minua viisaammille ja selvitän lukijoille melko simppelin laskutoimituksen.

Charlesin englanninkielisessä nimessä on 20 kirjainta ja heprealaisessa nimessä 13 kirjainta. Miten laskemme heprealaisen tai englantilaisen nimen 666-lukuarvon todennäköisyyden? Jos heität noppaa ja arvaat silmäluvun oikein, todennäköisyys oikeaan arvaukseen on yksi kuudesta, koska vaihtoehtoja on kuusi ja vain yksi vaihtoehto on oikea. Samalla tapaa, jos tehtäväsi on valita jokin tietty kirjain englannin 26 aakkosesta, ja nostaa se silmät kiinni sekoitetusta kirjainlaatikosta, todennäköisyys oikean kirjaimen nostamiseen on yksi 26:sta. Mutta entäpä jos kirjaimen toiselle puolelle on kirjoitettu myös heprean/englannin aakkosten lukuarvoja vastaava numero ja tehtäväsi olisi valita sokkona kirjaimet, jotka muodostavat henkilön nimen ja joiden yhteenlaskettu lukuarvo olisi 666.

Voisimme pohtia kysymystä tällä tavoin: Jos kyseessä on 13 tai 20 kirjaimesta koostuva henkilön nimi, niin kuinka monta mahdollista eri lukuarvoa ne voisivat muodostaa tietääksemme kuinka epätavallista se on, että tuo nimi laskee yhteen luvun 666. Esimerkiksi 14 kirjaimesta koostuva oma etu- ja sukunimeni laskisi yhteen luvun 1190. Koska nimissä sama kirjain voi esiintyä useampaan kertaan, todennäköisyyslaskelmissa tämä tehtävä tulisi hoitaa seuraavalla matemaattisella yhtälöllä:

P tarkoittaa permutaatioita, n viittaa valittavana olevien elementtien (kuten kirjainten) määrään ja r viittaa valittujen elementtien määrään. Eli jos valittavanamme on 26 englannin aakkosta, josta tulee valita sokkona 20 kirjainta (niin, että voit valita samoja kirjaimia useampaan kertaan), tällöin 26 korotetaan vain potenssiin 20 eli luku 26 kerrotaan itsellään 20 kertaa:

26²⁰ = 19928148895209E+28.

Näin ollen todennäköisyys siihen, että kirjoitat paperille nimen “Charles, Prince of Wales” ja seuraavaksi vedät sokkona nämä kirjaimet kirjainlaatikosta juuri tässä järjestyksessä (ja palautat edellisen kirjaimen uudestaan laatikkoon ennen kuin nostat uutta kirjainta) on yksi luvusta 19928148895209E+28 (ykkönen, jonka perässä on 28 muuta lukuyksikköä). Luku 19928148895209E+28 viittaa tässä siis näin moneen erilaiseen vaihtoehtoon, joita voisit saada nostamalla 20 kirjainta sokkona kirjainlaatikosta. Entä jos nostat oikeat 20 kirjainta, mutta väärässä järjestyksessä? Nostat esimerkiksi kirjaimet “A wolf Charles creeps in” (suomeksi: susi Charles hiipii sisään), joka on nimen “Charles, Prince of Wales” anagrammi ja laskee siten myös luvun 666. Kuinka monella eri tavalla Charlesin nimessä olevat kirjaimet voidaan järjestää uudelleen? Tämä lasketaan seuraavalla yhtälöllä:

20! : (2! 1! 2! 2! 2! 3! 2! 1! 1! 1! 1! 1! 1! )

Faktoriluku 20! viittaa matematiikassa positiivisten kokonaislukujen kertomaan luvusta 20 alaspäin. Eli 20! = 20x19x18x17x16x15x14x13x12x11x10x9x8x7x6x5x4x3x2x1 = 2 432 902 008 176 640 000. Sulkeissa olevat faktoriluvut johdetaan siitä, että nimessä “Charles, Prince of Wales” on 2 C-kirjainta, 1 H-kirjain, 2 A-kirjainta, jne. Näin ollen luku (2! 1! 2! 2! 2! 3! 2! 1! 1! 1! 1! 1! 1! ) lasketaan seuraavasti:  (2×1 = 2) x (1) x (2 x 1 = 2) x (2 x 1 = 2) (2 x 1 = 2) x (3 x 2 x 1 = 6) x (2 x 1 = 2) x (1) x (1) x (1) x (1) x (1) x (1) = 192. Näin ollen 2,432,902,008,176,640,000 jaettuna 192:lla on yhtä kuin 12,671,364,625,920,000. Näin monella eri tavalla nimessä “Charles, Prince of Wales” olevat kirjaimet voidaan järjestää uudelleen (ja ne kaikki laskevat yhteen luvun 666, koska kirjainten/lukujen järjestys ei vaikuta yhteenlaskun lopputulokseen). Eli jos tehtäväsi on valita sokkona 20 englannin kirjainta, joiden yhteenlaskettu lukuarvo on 666, sen onnistumisen todennäköisyys voitaisiin laskea seuraavasti:

1 992 814 889 520E+28 : 12 671 364 625 920 000 = 1 572 691 614 796

---

Päivitys artikkeliin: Ups… minulta taitaa mennä tässä hieman todennäköisyyslaskelmat ja suhdeluvut sekaisin. Todennäköisyyttä laskiessa tuo lasku tulisi nimittäin suorittaa toisin päin: 12 671 364 625 920 000 : 1 992 814 889 520E+28 (suotuisien tapausten määrä jaettuna kaikkien yhdistelmien määrällä). No lasku ei ole silti virheellinen, koska oikea vastaus on yhä yksi 1 572 691 614 796:sta, eli yksi mahdollisuus 1 572 691 614 796:sta erilaisesta mahdollisesta lopputuloksesta.

---

Näin ollen vastaus kysymykseen siitä kuinka todennäköisesti valitset sokkona 20 kirjainta, joiden lukuarvo laskee yhteen luvun 666 on yksi 1 572 691 614 796:sta (noin puolitoista biljoonaa tai puolitoista miljoonaa miljoonaa). Lotossa voittaminen olisi noin miljoona kertaa todennäköisempää. Voit ajatella asiaa tällä tapaa: 20 kirjaimen yhdistelmästä vain yksi yhdistelmä laskee luvun 666 ja loput puolitoista biljoonaa vaihtoehtoa laskee jonkin aivan muun luvun (kun siis kaikki 666-yhdistelmät suhteutetaan kaikkiin muihin lukuvaihtoehtoihin). Olisi todennäköisempää saada sama silmäluku nopalla 15 kertaa peräkkäin (tämän todennäköisyys lasketaan kun kerrot luvun 6 itsellään 15 kertaa).

Koska heprean aakkosissa oli vain 22 kirjainta, joista tuli valita 13 kirjainta, todennäköisyys luvun 666 saamiseen on hieman suurempi. Todennäköisyys 13 kirjaimen valintaan sokkona oikeassa järjestyksessä on yksi luvusta 28281005788308E+17 (= 22¹³). Kun taas todennäköisyys luvun 666 nostamiseen 13 kirjaimen joukosta on noin yksi miljardista (voit laskea tämän samaan tapaan kuin edellisen faktorilukuja käyttäneen laskutoimituksen). Näin ollen todennäköisyys siihen, että samasta nimestä saadaan sama luku kahdella eri kielellä ja aakkosilla, lasketaan vain siten, että luku 1 572 691 614 796 kerrotaan yhdellä miljardilla. Tämä olisi yhtä kuin 1572691614796E+21. Eli todennäköisyys on yksi 1500 triljoonasta. Olisi todennäköisempää heittää nopalla sama silmäluku 27 kertaa peräkkäin (6²⁷). Tai vastaavasti: olisi todennäköisempää voittaa loton päävoitto kolme kertaa peräkkäin.

Näiden lukujen suuruuden ymmärtämiseksi, seuraavassa yksi havaintoesimerkki: Maailmankaikkeutemme arvioidun 13,8 miljardia vuotta sitten tapahtuneen syntyhetkensä alusta maailmanhistoriaa on kulunut tähän asti vajaa puoli triljoonaa sekuntia. Olisi siis todennäköisempää panna tietokone valitsemaan jokin tietty sekunti noiden 13,8 miljardin vuoden ajalta ja arvata se sitten sattumalta oikein. Tai olisi todennäköisempää jakaa universumin kaukaisimman tähden ja Maan välinen etäisyys millimetreihin ja arvata oikea etäisyys millimetrin tarkkuudella, jonka tietokone valitsee sattumanvaraisesti noiden miljardien valovuosien välistä.

Johtopäätös

Ilmestyskirja 13:8 on vain yksi esimerkki ainakin 23. yksittäisestä profetiasta, joissa Charles III:n tuntomerkit sopivat yksiin Raamatun Antikristuksen kanssa. Näiden muiden tuntomerkkien yhteensopivuuden todennäköisyyden määrittäminen ja laskeminen olisi niin monimutkainen prosessi, että en ole edes yrittänyt laskea sitä. Miten lasket todennäköisyyden vaikkapa sellaisille yhteensattumille, että Charles syntyi samana vuonna kuin Israelin valtio samasta kuningaskunnasta, joka hallitsi Palestiinaa hänen isoisänsä Yrjö VI:n hallituskautena (kuten Daniel ennusti luvussa 11 ja jakeissa 16-20), tai että Charles kykenee jäljittämään sukupuunsa sekä kuningas Daavidiin että profeetta Muhammadiin sekä muslimien että juutalaisten odottaman messiashahmon ehtojen täyttämiseksi?

Joku voisi väittää vielä vastaan, että ollakseen Ilmestyskirjassa ennustettu Peto, Charlesin nimen tulisi laskea luku 666 myös kreikaksi, koska Ilmestyskirja kirjoitettiin alkujaan kreikaksi kreikkaa puhuneille Vähä-Aasian kristityille. Tämä ei ole kuitenkaan näin, koska Ilmestyskirja (ja Uusi testamentti) kirjoitettiin kreikaksi vain siitä syystä, että kreikka vastasi ensimmäisen vuosisadan juutalaisille samaa mitä englantia vastaa tänään. Se oli siis sen ajan pakanamaailman tunnetuin maailmankieli, samaan tapaa kuin englanti on tänään maailman puhutuin maailmankieli, jota ainakin puolitoista miljardia ihmistä puhuu ensimmäisenä tai toisena äidinkielenään.

Samasta syystä on järkeenkäypää miksi Antikristuksen pitäisi nousta Englannista, englanninkielen syntymaasta, ja maasta, joka valloitti noin neljäsosan maailman mantereista brittiläisessä imperiumissa, historian suurimmassa pakanavaltakunnassa, ja maasta joka julkaisi historian luetuimman ja laajimmille levinneen raamatunkäännöksen, Kuningas Jaakon Raamatun – tai translitteroituna Kuningas Tzeimsin Raamatun, jota Jaakon jälkeläinen Chaals lukee meille alapuolisessa videossa.

Paholainen voi siteerata Raamattua tarkoitukseensa. Paha sielu tuottaa pyhän todistuksen. On kuin roisto, jolla on hymyilevä poski, Sydämessä mätänevä omena. Oi, kuinka hyvä ulkokuori on valheella!

William Shakespeare