Teen nopean blogipäivityksen koskien presidentti Bidenin päätöstä vetää pois USA:n asetuki Israelille pääministeri Netanjahun hyökätessä Hamasin viimeistä tukikohtaa vastaan Etelä-Gazan Rafahissa. Vaikka tällä toimella ei sitten olisikaan suurta vaikutusta Israelin sotilaalliseen etenemiseen saavuttaakseen tavoitteensa Hamasin tuhoamisesta ja panttivankien vapauttamisesta, se antaa vahvan signaalin Hamasille siitä, ettei maailman voimakkain sotilasmahti seiso enää Israelin tukena ja rohkaisee siten terroristeja (tai muita lännen vihollisia) heidän aggressiossaan demokraattisia kansakuntia vastaan. Samalla tapaa USA:n häpeällinen antautuminen Talibanille Bidenin vetäytyessä Afganistanista Syyskuun 11. terrori-iskujen 20. vuotispäivänä rohkaisi Putinia hyökkäämään Ukrainaan vain muutama kuukausi myöhemmin. Keskeinen kysymys on myös siinä miten se vaikuttaa marraskuun presidentinvaaleihin Yhdysvalloissa.
Asiaa voi tarkastella toki täysin sekulaarista perspektiivistä, sillä moni Bidenia äänestänyt demokraatti kuuluu yhä demokraattien perinteisempään vanhemman sukupolven siipeen, joka pitää Israelia USA:n tärkeimpänä Lähi-Idän liittolaisena ja ovat tyrmistyneitä kasvavasta antisemitismistä USA:n yliopistojen kampuksilla. Tästä joukosta on hyvä esimerkki rääväsuinen juutalainen näyttelijä Michael Rapaport, jolla oli tapana parjata Trumpia ja hänen kannattajiaan hyvin vulgaarilla kielenkäytöllä, mutta joka on kääntynyt tänään Bidenia vastaan hänen Israel-politiikkansa tähden ja sanoo olevansa valmis äänestämään nyt Trumpia. Rapaport on myöntänyt tulleensa valtamedian huijaamaksi Charlottesvillen tapaisissa välikohtauksissa missä Trumpin väitettiin kutsuneen uusnatseja “hyviksi ihmisiksi.”
Mutta riippumatta siitä miten paljon Bidenin Israel-politiikka tulee heilauttamaan esimerkiksi Amerikan juutalaisten, jotka ovat olleet perinteisesti demokraattipuolueen lojaaleja äänestäjiä, ääniä Trumpin suuntaan, niin uskon presidentti Bidenin Israel-politiikan vaikuttavan hänen valtansa jatkumiseen myös syvemmällä tasolla. Olen anteeksipyytelemätön kristitty sionisti ja yhdyn kristittyjen sionistien “uskontunnustukseen” siitä, että Jumala kiroaa ne jotka kiroavat Israelia ja siunaa niitä, jotka siunaavat Israelia. Tämä kohta löytyy 1. Mooseksen kirjan 12. luvusta missä Jumala sanoi Abrahamille:
Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.
Tässä Jumala ei puhunut vain Abrahamista vaan hänen perillisistään, Iisakin ja Jaakobin kautta polveutuneista, joiden kautta Jumala oli valmistava pelastuksen ja siunauksen kaikille kansakunnille, kuten koko Vanhan testamentin narratiivi kertoo meille. Vaikka Paavali selitti Jumalan puhuneen tuossa kohtaa itse Kristuksesta (Gal. 3:16), Paavali ei ollut korvausteologi, joka olisi uskonut Kristuksen tai seurakunnan korvanneen Israelin ja vieneen siltä sen perintöoikeuden. Päinvastoin hän sanoi roomalaiskirjeen 11. luvussa: “Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa [Israelia], jonka hän on edeltätuntenut… Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.” Eli Paavalin mukaan juutalaiset olivat edelleen valittu kansa eikä Jumala katunut tätä valintaansa senkään jälkeen kun he ristiinnaulitsivat oman messiaansa ristille ja vainosivat Hänen seuraajiaan.
Jumala on siunaava kaikkia kansoja Israelin ja heidän messiaansa kautta ja siksi he saavat nämä siunaukset päällensä vain silloin jos he siunaavat itsekin Israelia, kun taas kirotessaan Israelia he vetävät kirouksen myös itsensä päälle. Siunaaminen ja kiroaminen tarkoittaa tässä yhteydessä mitä tahansa Israelille myötämielistä tai vihamiestä toimintaa tai puhetta. Se ei tarkoita sitä, että George Sorosin tapaisten yksittäisten juutalaisten tai Israelin hallituksen yksittäisen pääministerin kritisointi olisi valitun kansan kiroamista. Määrittelisin Israelin kiroamisen toimintana, joka kieltää juutalaisilta oikeuden olla olemassa kansakuntana, oikeuden asua heidän historiallisella maallaan suvereenina kansakuntana, ja oikeuden puolustaa heidän kansalaistensa turvallisuutta, niiltä, jotka etsivät heidän tuhoansa. Tähän sisältyy myös protestoijien iskulauseet “Joelta merelle Palestiina tulee olemaan vapaa!”
Voisimme sanoa presidentti Bidenin syyllistyneen tähän jälkimmäiseen, kun hän kieltää Israelilta oikeuden puolustaa omaa maataan terroristeja vastaan, joiden perimmäinen päämäärä on kaikkien juutalaisten tuhoaminen. Presidentti Biden tekee näin koska hän on pohjimmiltaan pelkuri, joka kumartuu juutalaisvastaisten vasemmistolaisprotestoijien edessä ja uskoo heidän mielistelynsä auttavan häntä poliittisesti marraskuun presidentinvaaleissa. Mutta jos uskomme 1. Moos. 12:3:n pitävän paikkansa myös yksittäisten johtajien kohdalla, niin Bidenin Israel-vastaisen politiikan ei pitäisi antaa hänelle hengellistä siunausta, joka varmistaisi hänen valtansa jatkumisen ensivuonna. Vastaväitteeksi tähän ajatukseen voisi tietysti sanoa, että miksi sitten presidentti Trump hävisi Bidenille marraskuussa 2020, vaikka hän oli ehkä Amerikan historian Israelille myönteisin presidentti?
Vastaisin ensinnäkin, etten ole uskonut koskaan Trumpin hävinneen vaaleja Bidenille, aivan kuin Trump itsekin yhä väittää olleensa vaalien laillinen voittaja. Olen tästä aiheesta kirjoittanut, esittänyt todisteita, ja jakanut dokumentteja jo reilun kolmen vuoden ajan. Olin tosin väärässä sen suhteen, että vuoden 2020 vaalitulos kumottaisiin ja Trump palautettaisiin virkaansa ennen marraskuun 2024 presidentinvaaleja. Esitin erilaisia skenaarioita, joilla tuo olisi voinut toteutua täysin perustuslaillisesti ilman tarvetta johonkin sotilaalliseen vallankaappaukseen, josta Trumpia on syytetty (valheellisesti) tammikuun 6. päivän tapahtumien yhteydessä. Pyysin erehdystäni julkisesti anteeksi tammikuussa 2023.
Mutta samalla olen kyllä tunnustanut Trumpin hävinneen Bidenille tappion siinä mielessä, että Biden valittiin virkaansa tammikuussa 2021 Yhdysvaltain 46. presidentiksi. Yksi teoria siitä miksi Jumala salli Trumpin “hävitä” (vihollisen varastaa) vaalit, huolimatta hänen vahvasta tuestaan Israelille, on ollut esimerkiksi se, että myös Trump pyrki jakamaan Israelin maata, jonka Jumala kieltää Jooel 3:2:ssa:
Minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani.
Trumpin rauhanehdotuksen mukainen Palestiinan valtio vihreällä.
Trumpilla on tunnetusti suuri ego ja siksi hänellä oli tärkeää saada aikaan jonkinlainen rauhansopimus Israelin ja Palestiinan välille ennen ensimmäisen virkakautensa päättymistä. Tammikuussa 2020 hän esitteli niin sanotun “vuosisadan diilin”, joka perustui myös kahden valtion malliin missä Israel luovuttaisi vuoden 1967 kuuden päivän puolustussodassa vallatut alueet tulevalle Palestiinan valtiolle. Trumpin rauhanmalli oli tosin Israelille myötämielisempi kuin Oslon rauhansopimus eikä se vaatinut itä-Jerusalemin luovuttamista Palestiinan valtion pääkaupungiksi koska Trump tunnusti Jerusalemin Israelin jakamattomaksi pääkaupungiksi joulukuussa 2017. Sen ehtoihin kuului myös Hamasin ja Islamilaisen Jihad- järjestön riisuminen aseista Gazassa ja Israelin valtion tunnustaminen Palestiinan taholta. Palestiinalaisosapuoli hylkäsi Trumpin rauhanaloitteen.
Palatakseni kristilliseen sionismiin, kristittyinä emme saa olla tietenkään rauhaa vastaan. Mutta raamatullisen maailmankuvan omaava kristitty ei voi tukea myöskään valheellista rauhaa, sillä kuten profeetta Jesaja sanoi, “Teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois, ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa ei kestä” (Jes. 28:18). Kahden valtion malliin perustuneet rauhanehdotukset ovat olleet juuri tällaisia, sillä niissä Israelia on vaadittu tekemään liitto maan kanssa, joka rakastaa kuolemaa enemmän kuin elämää – joille marttyyrius on elämän korkein ihanne – ja joka ei missään olosuhteissa suostuisi elämään veljellisessä sovussa Israelin kanssa. Lokakuun 7. päivän tapahtumat ovat olleet tästä lopullinen osoitus. Se on pääasiasiassa lännen sokeus islamille ja islamistiselle ideologialle, joka on saanut sen edistämään tätä valheellista kahden valtion mallia, joka ei tule koskaan toimimaan ellei sitten “palestiinalaiset” ala seuraamaan Kristusta ja Hänen opetuksiaan “profeetta” Muhammadin sijasta.
Israelin uudelleenmiehittämä Gaza tulee olemaan paljon parempi vaihtoehto niin israelilaisten kuin myös Gazan arabien kannalta. Mutta tämä edellyttää myös ideologista sotaa missä Israel tulee muuttamaan koko Gazan koulutussysteemin juutalaisvihaa lietsovasta ja kuolemaa ihannoivasta elämää rakastavaksi. Se edellyttää samanlaista “denatsifikaatio” prosessia, joka tapahtui Saksassa toisen maailmansodan jälkeen. Myös Israelin miehittämä Länsiranta eli Juudea ja Samaria toisi alueen arabeille niin paljon ekonomisia mahdollisuuksia, että ajan myötä se poistaisi heidän antipatiansa Israelia vastaan. Palestiinalaisten ongelmana ei siis ole Israelin “miehitys” vaan se puute. Alla Israelissa asuvan juutalaisen Yishai Fleisherin erinomainen väittely tästä aiheesta. Tämän miehen videoita kannattaa seurata YouTubessa.
Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump kertoi tällä viikolla julkaistussa TIME-lehden laajassa haastattelussa, ettei hän ole enää varma, että kahden valtion ratkaisu on toteuttamiskelpoinen. “Useimmat ihmiset ajattelivat, että kyseessä olisi kahden valtion ratkaisu. En ole enää varma, että kahden valtion ratkaisu toimii”, entinen presidentti sanoi.
“Oli aika, jolloin ajattelin, että kaksi valtiota voisi toimia. Nyt uskon, että kaksi valtiota tulee olemaan hyvin, hyvin vaikeaa. Luulen, että se tulee olemaan paljon vaikeampaa saada aikaan. Uskon myös, että yhä vähemmän ihmisiä pitää tuosta ajatuksesta. Neljä vuotta sitten ajatuksesta tykkäsi paljon useammat. Nykyään on paljon vähemmän ihmisiä, jotka pitävät ajatuksesta”, hän lisäsi.
Israelin valtiovarainministeri Bezalel Smotrich, joka on Palestiinan valtion perustamisen kiihkeä vastustaja, twiittasi vastauksena haastatteluun: “Onnittelen Yhdysvaltain entistä presidenttiä ja presidenttiehdokasta, Israelin selkeää tukijaa Donald Trumpia hänen selkeistä sanoistaan ja peruutuksestaan Palestiinan valtion perustamisen tukemiselle.
“Palestiinan valtio olisi terroristivaltio, joka vaarantaisi Israelin olemassaolon, ja kansainvälinen painostus sen perustamiseksi on historiallisessa mittakaavassa epäoikeudenmukaisuutta länsimaiden taholta, jotka ovat halukkaita vaarantamaan ainoan juutalaisvaltion sisäpoliittisten etujen vuoksi.”
Hän jatkoi: “Toivon ja rukoilen, että useammat johtajat maailmassa löytävät presidenttiehdokas Trumpin osoittaman rohkeuden ja rehellisyyden ja muuttavat kantaansa, vetäytyvät kääntämästä selkäänsä Israelin valtiolle ja liittoutuvat päättäväisesti kanssamme tässä taistelussa, jota käymme vapaan maailman nimissä radikaalia islamia vastaan, joka uhkaa koko maailman rauhaa.”
Samassa haastattelussa Trump kritisoi voimakkaasti Benjamin Netanjahua ja syytti häntä epäsuorasti lokakuun 7. terrori-iskusta, mutta sanoi myös että hänen asemassaan hän toimisi samoin kuin Netanjahu toimii nyt Hamasin tuhoamiseksi. Kuten jo sanoin, Israelin kiroaminen ei tarkoita jonkin yksittäisen Israelin pääministerin kritisointia (vaikka itse olen pitänyt Netanjahua aina suuressa arvossa). Netanjahu ja Trump ovat lopultakin hyvin samankaltaisia peräänantamattomia johtajia, jotka eivät kumartele heidän vihollistensa edessä. Henkilökohtaisesta kritiikistä huolimatta Netanjahu toivoisi paljon enemmän Trumpin kuin Bidenin olevan vallassa, koska Trump on paljon parempi vaihtoehto juutalaisvaltion turvallisuuden kannalta kuin antisemiittiselle äärivasemmistolle pokkuroiva Biden.
Johtopäätös
Ehkäpä Trumpin täytyy palata valtaan myös sen tähden, että Israelilla olisi sen vahvimman liittolaisen tuki jos juutalaiset alkavat rakentaa pian profetioissa ennustettua kolmatta temppeliään. Kolmas temppeli voitaisiin rakentaa vain tällaisena aikana kun Jerusalemissa pitää valtaa sen historiansa oikeistolaisin hallitus. Mutta samaan aikaan Bidenin Israel-vastainen hallitus seisoo nyt tällaisen projektin tiellä. Toinen syy miksi uskon Trumpin paluuseen Valkoiseen Taloon on siinä, että pidän edelleen luotettavina muutamia Trump-profetioita, joita minulla oli tapana edistää blogissani vuosina 2020-22. Etenkin Kim Clementin profetioita pidän edelleen arvossa. Clement ennusti vuonna 2008, että Amerikka valitsee Donald Trumpin presidentiksi kahdelle virkakaudelle. Kerroin tästä heinäkuussa 2020 julkaistussa videossani: “Profetoiko Kim Clement presidentti Donald Trumpin ensimmäisen ja toisen virkakauden?
Ajattelin tuolloin tietysti, että Trump valittaisiin toiselle virkakaudelle marraskuussa 2020. Tämä oli yksi syy siihen miksi edistin niin peräänantamattomasti väitteitäni siitä, että vuoden 2020 vaalit kumottaisiin ja Biden syrjäytettäisiin virastaan kesken virkakauden. Mutta Clementin profetiassa sanottiin vain, että Trump valittaisiin kahdelle virkakaudelle, se ei väittänyt niiden olevan peräkkäisiä virkakausia. Trump ei olisi tosiasiassa ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka toimisi kaksi kautta presidenttinä oltuaan ensin neljä vuotta poissa Valkoisesta Talosta. Hänen historiallinen edeltäjänsä olisi Grover Cleveland, joka toimi sekä Yhdysvaltain 22. että 24. presidenttinä vuosina 1885-89 ja 1893-97.
Ehkäpä presidentti Trumpin piti kokea myös nöyryyttävä tappio ja häätö Valkoisesta Talosta – ja sitä seuranneet lukuisat oikeustaistelut Amerikan politisoituneen oikeuslaitoksen taholta -, että Jumala voisi nöyryyttää hänet tämän kautta. Nöyryys ja vaatimattomuus kun eivät ole olleet hänen parhaita luonteenpiirteitänsä. Jos minulta siis kysyttäisiin tällä hetkellä sitä, että kenen uskon Amerikan valitsevan maan 47. presidentiksi marraskuun vaaleissa, niin kallistun kyllä vahvasti presidentti Trumpin suuntaan. Mutta kuluneet vuodet ovat opettaneet minulle myös hieman enemmän nöyryyttä ja varovaisuutta ennustuksissani ja siksi voin erehtyä myös tällä kertaa yhtä pahasti kuin erehdyin lokakuussa 2020, kun sanoin olevani yli 99% varma Trumpin uudelleenvalinnasta ja Bidenin häviöstä.
Monilla ihmisillä on taipumus keskittyä vain väärien profetioiden kritisoimiseen ja sivuuttaa samalla kaikki ne ennustukset, jotka ovat tulleet toteen. Tällaista kritiikkiä kohtasin myös itse hyvin paljon ilman, että toteutuneisiin profetioihin oltaisiin edes yritetty esittää mitään vastaväitteitä. Mutta väärien profetioiden edistämistä toki kadun ja niitä olen jo pyytänyt lukijoiltani anteeksi.
Donald Trump: “Presidentti Biden vihaa Israelia ja juutalaisia”. Trumpille tyypillistä hyberbolaa, mutta sanoisin, että kyseessä on paremminkin Bidenin heikkous johtajana ja hänen yrityksensä mielistellä Israel-vastaista äärivasemmistoa äänten kalastelemiseksi. Sama äärivasemmisto nimittelee Bidenia myös “kansamurha Joeksi”, kun tämä seisoi Israelin puolella Hamasia vastaan lokakuun 7. päivän jälkeen.
Konservatiivien uuden supertähden, Argentiinan presidentti Javier Milein puhe maailman talousfoorumissa, josta foorumin presidentti Klaus Schwab olisi poistunut väitteiden mukaan kesken puheen protestiksi Milein puheelle, joka oli avointa kritiikkiä Schwabin globalistisia ja sosialistisia maailmanhallitusvisioita kohtaan.
Donald Trumpin varapresidenttiehdokkaana pidetyn ex-demokraatti Tulsi Gabbardin puhe konservatiivien vuotuisessa CPAC-tapahtumassa aiemmin tänävuonna.
Presidentti Trumpin kansankunnan tila -puhe vuodelta 2020.
Kirjoitin blogissani kuningas Charlesin syövästä tammikuussa ja kirjoitin myös osittain sarkastisen ja itseironisen anteeksipyyntöni Hänen Majesteetilleen. Olen sanonut kutsumustehtäväni alusta asti, että en ole erehtymätön ja siksi voin olla myös väärässä Charlesin suhteen. Mutta koska raamatulliset todisteet hänen puolestaan ovat olleet niin vahvat, olen kokenut sen moraaliseksi velvollisuudekseni varoittaa hänestä maailmaa ja seurakuntaa. Samalla olen pyrkinyt kumoamaan ne opilliset virheet, joiden vuoksi moni kristitty uskoo, ettei laittomuuden ihmistä olisi edes mahdollista tunnistaa ennen seurakunnan ylösottoa minun tai kenenkään muun kristityn taholta. Tällainen lähtökohta nimittäin estää kristittyjä tarkastelemasta koko aihetta objektiivisesti ja ennakkoluulottomasti.
Mutta kaikista niistä raamatullisista ja historiallisista todisteista huolimatta, jotka esitin englanninkielisessä kirjassani 424 sivussa 760 alaviitteessä ja josta olen kirjoittanut jo melkein kahden Raamatun edestä tekstiä, myös itse olen ollut toisinaan omien tutkimusteni suurin skeptikko. Ja henkilönä, joka on käyttänyt niin paljon aikaa tällaisen aiheen tutkimiseen ja julkiseen edistämiseen, on täysin järkevää pyrkiä tarkastelemaan sitä kaikilta madollisilta puolilta, huomioida kaikki mahdolliset vastaväitteet ja asianhaarat missä ajatusteni tueksi käytetty logiikka olisi ollut virheellistä ja johtanut harhaan. Totuutta rakastava mieli etsii totuutta nimittäin silloinkin kun se tarkoittaa meidän omien näkemystemme kyseenalaistamista.
Tästä syystä olen arvostanut aina hyvin pohdittuja vastaväitteitä missä lukija on myös perillä argumenttieni sisällöstä ja osaa vastata niihin sen mukaisesti. Vaikka Raamattu ei kerrokaan missään Antikristuksen ikää hänen valtaannousunsa hetkellä, Charlesin korkea ikä on ollut yksi tekijä, joka tekee skeptisyydestä täysin oikeutettua. Charlesin epäsuosio on taas paremminkin hänen rooliaan vahvistava asia, koska tämä on profetioiden nimenomainen kriteeri tästä henkilöstä Daniel 11:21:n mukaan, johon kirjani nimi perustuu.
Tällä en tarkoita nyt sitä, että Antikristuksen tulisi olla nuori ja komea vetääkseen massoja puoleensa sillä henkilön magnetismilla ei ole todellisuudessa mitään tekemistä hänen ikänsä tai ulkonäkönsä kanssa. Suurin osa aikamme merkittävimmistä maailmanjohtajista on myös samaa ikäluokkaa kuningas Charlesin kanssa. Mutta Charlesin iässä (75 vuotta) monilla ihmisillä fyysinen ja kognitiivinen tila saattaa alkaa heikentyä, kuten tämä on jo havaittavissa 81- vuotiaalla presidentti Joe Bidenilla, joka kompuroi itsekseen ja höpisee sekavia kuussa asuvista ihmisistä. Toisaalta joillakin meistä voi olla yhä 100 vuotiaana täysin kirkas mieli. Mutta kaikki meistä ei yllä myöskään 100 vuoteen asti, sillä länsimaissa asuvan ihmisen keskimääräinen elinikä on noin 80 vuotta, kuten jo psalmisti sen toteaa:
Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.1
Zombie Apokalypsi
Jos Charles menehtyisi pian syöpään, hän on kuolisi suurin piirtein saman ikäisenä kuin suuri osa muistakin Yhdistyneen Kuningaskunnan kansalaisista. Hänen raskaasti tupakoinut isoisänsä George VI kuoli keuhkosyöpään 56 vuoden iässä, kun taas hänen äitinsä Elisabet II eli 95 -vuotiaaksi ja isänsä Prinssi Philip 99 -vuotiaaksi. Kaikkein pisimpään heistä eli kuitenkin Charlesin isoäiti Elisabet Bowes-Lyon, joka menehtyi maaliskuussa 2002 101 -vuoden ikäisenä. Mutta voiko ihminen kuolla ja nousta uudelleen elävien kirjoihin? Uskon tämän tapahtuneen ainakin yhden kerran historiassa erään ristiinnaulitun miehen kohdalla. Mutta yleensä ottaen ihmiset eivät nouse enää haudan takaa kun heidät on kuopattu jo maahan. Ainakaan itse en ole päässyt todistamaan kyseistä asiaa… paitsi ehkä B-luokan kauhufilmeissä.
Yleisempiä ilmiöitä ovat toki tapaukset missä ihmisen sydän on ollut pysähdyksissä hetken aikaa ja hänet on julistettu jo kuolleeksi, mutta hänet on saatu elvytettyä viimehetkellä henkiin. Näistä tapauksista muodostuvat usein myös niin sanotut kuolemanrajakokemukset missä kuolleista palanneet väittävät saaneen jo esimakua joko taivaan iloista tai helvetin kauhuista. Mutta muiden kuin Lasaruksen ja Jeesuksen tapauksessa muutamaa päivää jo haudassa olleet kuolleet eivät virkoa yleensä eloon. En ainakaan itse satu tuntemaan ketään elävää kuollutta, mutta voit kommentoida artikkeliin jos olet törmännyt joskus zombieen.
Omien kirjoitusteni uudelleentarkastelua
Koska kuolleet eivät siis palaa useimmissa tapauksissa manalasta takaisin elävien maailmaan, olen ollut hieman skeptinen niitä väitteitä kohtaan, että Antikristus saisi kuolinhaavan, josta hän virkoaisi takaisin elävien kirjoihin. Lähdin kuitenkin tutkimaan mitä olin kirjoittanut aiemmin pedon kuolinhaavasta sanahakemistoa hyväksikäyttäen (olen kirjoittanut noin puolentoista miljoonan sanan edestä tekstiä, joten en voi muistaa ulkoa kaikkea omaa opetustani eskatologiasta). Vuosina 2012 – 2014 kirjoittamassani ensimmäisessä kirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus, totesin aiheesta sivulla 610 seuraavaa:
Jotkut uskovat tämän kohdan [Ilm. 13:3] viittaavan siihen, että Antikristus saisi kirjaimellisesti kuolinhaavan päähänsä, mutta heräävän henkiin Saatanalle annetun voiman tai suuren huijauksen seurauksena. Paavalin mukaan Kadotuksen Lapsen ilmestyminen tapahtuisi ”saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” (2. Tess. 2:9). Jäljitelläkseen kaikessa Kristusta, myös Antikristus kuolee ja palaa uudestaan henkiin.
Sivulta 318 löytyy myös seuraava mielenkiintoinen historiallinen tausta:
C. A. Patrides kertoo kirjassaan The Apocalypse in English Reneissance thought and literature, että [Englannin] sisällissodan aikana ja sitä seuranneen interregnumin (kuninkaiden välisen ajan) vuosina opetettiin yleisesti, että Charles I oli Antikristus – yksi pedon seitsemästä päästä, minkä Johannes näki ”olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun (Charles I mestaus), mutta sen kuolinhaava parantui.” (Ilm. 13:3). Charles II:n nousu vuonna 1660 tulkittiin tämän kuolinhaavan parantumisena. Rojalistit taas näkivät hänet ”messiaanisena kuninkaana, jonka ihmeellinen paluu enteili kultaisen ajan tulemusta.” Erityisen suurta pelkoa ja toivoa kiinnitettiin vuoteen 1666, koska se heijasti pedon lukua 666.
Vuonna 2019 julkaistussa ensimmäisessä painetussa kirjassani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? (Books on Demand) kirjoitin saman suuntaista sivuilla 208-209:
Luvussa 8 näimme kuinka keskiajan Euroopassa Antikristus assosioitiin usein jälkiapokalyptiseen profetiaan Rooman viimeisestä keisarista, jonka uskottiin nousevan Länsi-Euroopasta, polveutuvan Kaarle Suuresta ja olevan Charles-niminen prinssi. Raamattu-keskeisinä kristittyinä emme voi tietenkään ripustaa kuvaamme pedosta tällaisiin Raamatun ulkopuolisiin profetioihin, ellei hän sitten sovellu myös Raamatun omiin ennustuksiin tämän miehen tuntomerkeistä.
Jätän nyt jokaisen arvailujen varaan sen, että viittaako ”pedon kuolinhaava, joka parani” Rooman valtakunnan ja sen keisarinviran elpymiseen tässä henkilössä, vai palaako Antikristus elämään kirjaimellisen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta jäljitelläkseen meidän Herraamme Jeesusta Kristusta. Jos tämä jälkimmäinen teoria pitää paikkansa, niin se selittäisi sen miksi jae 3 sanoo, ”Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” Paavalin mukaanhan Antikristuksen ilmestymistä tulisi seuraamaan saatanalliset ihmeet ja merkit (2. Tess. 2:9).
Myös englanninkielisessä kirjassani viittasin asiaan, kun lainasin vuonna 1923 julkaistua Arthur W. Pinkin tutkielmaa Raamatun Antikristus-profetioista:
[Hes. 28:10:ssä] hänestä sanotaan: “Sinun on kuoltava ympärileikkaamattomien tavoin”, mikä on vahva vihje siitä, että hänen ei pitäisi kuolla “ympärileikkaamattomien” kuolemaa, koska hän kuului ympärileikattuihin [huom. Charles on ympärileikattu lapsena juutalaisen mohelin taholta]! Jos sanotaan, että tämä jae ei voisi koskea Antikristusta, koska Kristus itse tuhoaa hänet tullessaan, vastalauseen voi helposti hylätä viittaamalla Ilmestyskirjan 13:14:ään, jossa kerrotaan, että Antikristus haavoitetaan miekalla kuoliaaksi ja nousee kuolleista – mikä on ennen hänen lopullista tuhoutumistaan Vapahtajamme käsissä.2
Opin kirkkohistoriallinen alkuperä
Näin siis Arthur W. Pink opetti jo yli satavuotta sitten, että Antikristus kuolee ja virkoaa henkiin ennen hänen lopullista tuomiotaan. Kuinka kauaksi tämä opetus palaa? Opetusta popularisoi nykyaikana ehkä eniten Hal Lindseyn monille kielille käännetyt myyntimenestykset, kuten vuonna 1970 julkaistu Maa, entinen suuri planeetta (Ristin Voitto 1972). Sivuilla 107-108 hän kirjoitti seuraavaa:
Ilmestyskirjan 13:3:ssa kerrotaan, että tällä suurella maailmanjohtajalla on kohtalokas kuolinhaava, joka paranee ihmeellisesti. Monet ihmiset eivät ole tienneet, mitä tästä lausunnosta pitäisi päätellä. Jotkut ovat ajatelleet, että tämä tarkoittaa sitä, että jokin muinaisen Rooman valtakunnan keisarikunnista herätettäisiin ihmeellisesti henkiin ja tuotaisiin takaisin olemassaoloon. Se on yksi mahdollinen tulkinta. En kuitenkaan usko, että se on oikea tulkinta.
Tässä on syy miksi näin. Katsokaamme hetki jaetta Ilmestyskirja 13:14. Tässä puhutaan väärästä profeetasta, joka on tuon suuren roomalaisen diktaattorin kumppani. Jakeessa sanotaan: “Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.” Kuka ikinä tämä henkilö onkin, jolla on tämä kuolinhaava, hänestä tehdään patsas, ja ihmiset tulevat palvomaan tätä epäjumalaa. Imperiumista ei tehdä epäjumalaa. Teet epäjumalan henkilöstä.
Tapa, jolla tämä diktaattori astuu historian näyttämölle, on dramaattinen. Hänestä tulee yhdessä yössä maailman puheenaihe, ja hänet tullaan näkemään yliluonnollisena; tämä tapahtuu teolla, joka on [Kristuksen] ylösnousemuksen saatanallinen väärennös. Tämä kirjoittaja ei usko, että kyseessä on varsinainen ylösnousemus, vaan tilanne, jossa tällä henkilöllä on kuolemaan johtava haava. Ennen kuin hän on tosiasiallisesti menettänyt elämänsä, hänet tuodaan takaisin tästä kriittisestä haavoittuneesta tilasta. Tämä on jotakin, mikä tulee aiheuttamaan valtavaa hämmästystä kaikkialla maailmassa.
Voisimme tehdä vertailun John F. Kennedyn traagiseen kuolemaan. Kuvitelkaa, mitä olisi tapahtunut, jos Yhdysvaltain presidentti olisi ammuttuaan ja julistettuaan kuolleeksi herännyt jälleen henkiin! Tällaisen tapahtuman vaikutus järisyttäisi maailmaa. Ei ole vaikea kuvitella, mitä tapahtuu, kun tämä tuleva maailmanjohtaja toipuu kuin ihmeen kaupalla. Tätä miestä, Antikristusta, ei todennäköisesti tunneta suurena johtajana ennen kuin hän on herännyt henkiin kohtalokkaasta haavasta. Sen jälkeen koko maailma seuraa häntä.
Opetus on edelleen populaari monien dispensationalistien ja futuristien profetian tulkinnoissa ja se löytyy myös Tim LaHaye’s ja Jerry B. Jenkinsin fiktiivisestä kirjasarjasta Viimeisten päivien vaellus (Left Behind)missä Antikristuksena on Nicolae Carpathia niminen romanialainen poliitikko, joka murhataan israelilaisen valtiopäämiehen Chaim Rosenzweigin taholta, mutta nousee ihmeellisesti henkiin kolme päivää myöhemmin Saatanan ottaessa hänen ruumiinsa täydelliseen valtaan. LaHayen ja Jenkinsin kirjasarjassa tämä Antikristuksen kuolema ja ylösnousemus tapahtuu puolivälissä seitsenvuotista ahdistuksen aikaa. Tätä juonikäännettä ei keksitty kuitenkaan Hollywood-filmejä varten, vaan se voidaan ajoittaa jo varhaiskirkon eskatologisiin pohdintoihin.
Kahlasin jokaisen raamatuntutkijan aarreaitasta eli verkkosivulta Bible Hub (hyödynnän tutkimuksissani nykyään myös “kaikkitietävän” ChatGPT:n vastauksia) 1800 -luvun englanninkielisiä raamattukommentaareja koskien pedon kuolinhaavaa, joka parantui. Monissa kommentaareissa kannatettiin tuolle ajalle tyypillistä historisistista profetiantulkintaa, jonka mukaan paavinvalta täytti Danielin profetiat pedon pienestä sarvesta (tulkinta johon itsekin yhdyn) ja Ilmestyskirjan profetiat ensimmäisestä pedosta, sen seitsemästä päästä ja kymmenestä sarvesta (tulkinta mihin itse en yhdy).
Näin ollen pedon päässä olevaa kuolinhaavaa ei tulkittu niissä myöskään jonkin yksilön kuolemana ja ylösnousemuksena vaan paremminkin pakanallisen Rooman valtakunnan kuolemana ja roomalaiskatolisen paavinvallan nousussa sen korvaajaksi Pyhässä saksalaisroomalaisessa keisarikunnassa 800 – 1800 -luvuilla. Eli peto sai kuolinhaavan Länsi-Rooman keisarikunnan kukistuessa vuonna 476 jKr. mutta elpyi ja virkosi henkiin Kaarle Suuren (Charles the Great) kruunauksessa roomalaisten keisariksi paavi Leo III:n taholta vuonna 800. Toisissa 1800 -luvun kommentaareissa kannatettiin puolestaan näyn preterististä tulkintaa, jonka mukaan Ilmestyskirjan peto viittaisi keisari Neroon ja hänen henkiin heräämiseensä aikojen lopulla.
Keisari Nero Antikristuksen esikuvana
Vuosina 54 – 68 hallinnut keisari Nero oli ensimmäinen kristittyjä vainonnut Rooman keisari ja yksi julmimmista. Ei ole todistetta siitä, että varhaiskirkon opettajat olisivat kytkeneet hänet yleisemmin Ilmestyskirjan petoon vaikka osa heistä teki näin, pääasiassa Victorinus ja Augustinus. Ajatus Nerosta Ilmestyskirjan petona alkoi yleistyä laajemmin vasta 1800 -luvun preterististen profetianopettajien kirjoituksissa. Ajatus saa tukea mm. siitä, että hänen kreikankielisen tittelinsä hepreaan translitteroitu muoto laskee pedon luvun 666. Toiseksi, Nero on assosioitu myös Ilmestyskirja 17:8-11:n profetiaan pedon seitsemästä päästä ja sen kymmenestä sarvesta.
Sekä preteristiset että historisistiset profetianopettajat ovat olleen yksimielisiä siinä, että peto ja portto kytkeytyvät näyssä muinaiseen Roomaan; että pedon seitsemän pään päällä ratsastanut portto viittasi Rooman seitsemän kukkulan päälle perustettuun kaupunkiin, koska “ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu” ja että “nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus.” Tämä portto oli “juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä” aivan Rooma oli Johanneksen elinaikana kristittyjen suurin vainoaja.
Mutta Johannekselle ilmoitettiin, että “ne seitsemän päätä… ovat myös seitsemän kuningasta; heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän. Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen.” Näyn preteristisessä tulkinnassa näiden seitsemän kuninkaan on ajateltu viitanneen Rooman varhaisiin keisareihin, joista Nero olisi kuulunut viiden ensimmäisen joukkoon. Ja näin ollen “peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä”, olisi keisari Nero, joka nousee kuolleista ennen Jeesuksen toista tulemusta.
Tähän liittyi myös antiikin Roomassa keisari Neron itsemurhan jälkeen levinnyt “Nero Redivivus -myytti”, ettei hän olisi kuollut vaan palaisi Parthian eli nykyisen Iranin alueelta takaisin Rooman keisariksi. Myytti oli niin tunnettu vielä satoja vuosia Neron kuoleman jälkeenkin, että kristityt kirjoittajat kuten Victorinus ja Augustinus viittasivat siihen Ilmestyskirjan tulkinnoissaan. Keisari Diocletianuksen (284 -305) vainojen aikaan elänyt Victorinus kirjoitti Ilmestyskirjan kommentaarissaan:
Nyt, kun yksi pedon päistä tapettiin ikään kuin kuoliaaksi, hän puhuu Nerosta. Sillä on selvää, että kun senaatin lähettämä ratsuväki ajoi häntä takaa, hän itse viilsi kurkkunsa auki. Hänet Jumala siis, kun hänet herätetään, lähettää arvokkaana kuninkaana, mutta arvokkaana vain sillä tavoin kuin juutalaiset ovat sen ansainneet. Ja koska hänellä tulee olemaan toinen nimi, Jumala määrää hänelle toisen nimen, jotta juutalaiset voivat ottaa hänet vastaan ikään kuin hän olisi Kristus [so. juutalaisten profetoitu Messias].”
Jotkut ajattelevat, että apostoli Paavali viittasi Rooman valtakuntaan [2 Tess. 2:7:ssä] ja että hän ei halunnut käyttää selkeämpää kieltä, jottei häntä syytettäisi siitä, että hän toivoi pahaa valtakunnalle, jonka toivottiin olevan ikuinen; niinpä sanoessaan: “Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa”, hän viittasi Neroon, jonka teot näyttivät jo olevan kuin Antikristuksen tekoja. Siksi jotkut olettavat, että hän nousee uudelleen ja on Antikristus. Toiset taas olettavat, ettei hän ole edes kuollut, vaan että hänet on piilotettu, jotta hänen voitaisiin olettaa kuolleen, ja että hän elää nyt kätkettynä sen saman iän elinvoimaissa, jonka hän oli saavuttanut, kun hänen uskottiin kadonneen, ja hän elää, kunnes hän ilmestyy omana aikanaan ja palautetaan valtakuntaansa. Mutta ihmettelen, että ihmiset voivat olla niin rohkeita arveluissaan. Ei kuitenkaan ole järjetöntä uskoa, että nämä apostolin sanat: “Vain se, joka nyt hallitsee, hallitkoon, kunnes hänet otetaan pois tieltä”, viittaavat Rooman valtakuntaan, aivan kuin sanottaisiin: “Vain se, joka nyt hallitsee, hallitkoon, kunnes hänet otetaan pois tieltä”. Ja silloin jumalattoman on paljastuttava: Kukaan ei epäile, etteikö tämä tarkoittaisi Antikristusta.
Vuonna 1882 julkaistu raamattukommentaari Cambridge Bible for Schools and Colleges yhtyy näiden kirkon varhaisten kirjoittajien näkemyksiin keisari Nerosta: “on mahdollista, että hän [apostoli Johannes Ilmestyskirjan 17. luvussa] tarkoittaa meille, että tuleva Antikristus on itse asiassa kuolleista noussut Nero (huomaamme, että tekstin sanoissa ei kielletä vaan vahvistetaan hänen kuolemansa, jonka todellisuus on historiallisesti varmaa): on todennäköisempää, että Antikristus on uusi Nero samalla tavalla kuin hän on uusi Antiokhos [Epifanes], Jumalan vihollinen, niin kuin he olivat, ja he ovat heidän esikuvansa, sikäli kuin he olivat hänen henkensä vaikutuksen alaisia.”
Preterismi, Historisismi ja Futurismi
Olen sanonut usein, että kannatan eräänlaista integroitua tulkintaa profetioihin missä olen integroinut yhteen preteristisen, historisistisen ja futuristisen profetiantulkinnan. Eli vaikka en yhdy kaikilta osin preteristiseen, historisistiseen tai futuristiseen profetiantulkintaan, yhdyn niihin jokaiseen niiden päälinjoissa enkä näe niiden olevan toistensa kanssa ristiriidassa tai toisensa poissulkevia näkemyksiä Raamatun lopun ajan profetioista. Voin yhtyä myös edellä lainatun raamattukommentaarin näkemykseen siitä, että Keisari Nero oli yksi monista antikristuksista (1 Joh. 2:18) ja tuon lopullisen esikuva Antiokhos Epifanesin tapaan. Osa näistä Antkristuksen historiallisista esikuvista ennustettiin myös hyvin tarkasti Raamatun profetioissa, kuten Antiokhos Epifanes, paavinvalta ja Ottomaanien kalifaatti (kuten olen perustellut jo kirjoissani).
Ilmestyskirjan seitsenpäisellä pedolla saattaa olla kyllä jokin esikuvallinen viittaus keisari Neroon tai paavinvaltaan, kuten osittainen preterismi ja osittainen historisismi jo opettaa, mutta yleisesti ottaen tulkitsen Ilmestyskirjan profetioita lähinnä niiden futuristisen ymmärryksen valossa. Pointtini kirkon varhaisten opettajien tulkintojen lainaamisessa on nyt lähinnä se, että ajatus Antikristuksen kuolemasta (tai sitten lavastetusta kuolemasta) ja saatanallisesta ylösnousemuksesta palaa jo ainakin 1700 vuoden taakse. Ja varhaiskirkon päivinä tämän ymmärrettiin viittaavan – kuten 1900 -luvun futuristien opetuksessa – jonkin maailmanhallitsijan kirjaimelliseen kuolemaan ja ylösnousemukseen, jonka kautta tämä henkilö pyrkii jäljittelemään Jeesusta Kristusta. Itseasiassa jo kirkkoisä Irenaeus, joka oli apostoli Johanneksen oppilaan Polykarpoksen oppilas, viittasi tähän ajatukseen muutamaa vuosikymmentä Ilmestyskirjan kirjoittamisen jälkeen:
Emme ota nyt sitä riskiä, että yritämme arvata Antikristuksen nimen yksiselitteisesti; sillä jos olisi välttämätöntä, että hänen nimensä olisi selvästi paljastettu tässä nykyajassa, sen olisi ilmoittanut jo se, joka näki apokalyptisen näyn [s.o. apostoli Johannes]. Sitä ei nimittäin nähty kovinkaan kauan sitten, vaan melkein meidän päivinämme, Domitianuksen valtakauden loppupuolella. Mutta hän ilmoittaa nyt nimen lukuarvon, jotta tämän miehen tullessa voisimme välttää häntä, koska tiedämme siitä kuka hän on: hänen nimensä on kuitenkin salattu, koska se ei ole sen arvoinen, että Pyhä Henki sitä julistaisi…
Mutta nyt, koska hän “on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen”, Ilm. 17:8, niin aivan kuin joku, jota ei ole olemassa; niin ei myöskään hänen nimeään ole julistettu, sillä sen nimeä, jota ei ole olemassa, ei julisteta. Mutta kun tämä Antikristus on tuhonnut kaiken tässä maailmassa, hän hallitsee kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja istuu Jerusalemin temppeliin; ja sitten Herra tulee taivaasta pilvissä Isän kirkkaudessa ja lähettää tämän miehen ja ne, jotka häntä seuraavat, tulijärveen.
Peto, joka on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.
Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.
Voimme rinnastaa tämän jakeen Ilmestyskirja 1:8, 17-18:een missä Jeesus puhuu itsestään:
Minä olen A ja O”, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on… minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
Aivan kuin Jeesuksesta sanotaan, että henkensä annettuaan, hän “meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille3, niin myös pedon sanotaan nousevan “syvyydestä” eli tuonelasta. Mutta toisin kuin Jeesus, hän on myös palaava syvyyteen. Ja aivan kuin Johannes näki Jeesuksen Karitsana, joka oli “ikäänkuin teurastettu”4, niin myös pedolla hän näkee “yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui.”5 Ilmestyskirja 13:12-14 kertoo väärästä profeetasta:
Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.
Näissä kohdissa pedon virkoaminen henkiin kuolinhaavastaan liitetään siis toisen pedon eli väärän profeetan tekemiin saatanallisiin ihmeisiin. Tähän yhteyteen liittyy myös Paavalin opetus Tessalonikan seurakunnalle:
…tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.6
Miksi koko maa seuraa ihmetellen petoa?
Vaikka olen ollut usein taipuvaisempi ajattelemaan, että pedon pään kuolinhaavan parantuminen viittaisi hänen valtakuntansa tai Rooman keisarinviran elpymiseen Rooman viimeisen keisarin virassa, jota tämä henkilö tulee kantamaan, niin ajatus hänen kirjaimellisesta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan sopisi paremmin yhteen sen kanssa, että “koko maa seurasi ihmetellen petoa” nähdessään hänen kuolinhaavansa parantuneen. Jos paavi kruunaisi Charles-nimisen hallitsijan Rooman keisarin virkaan – kun edellinen kerta tapahtui Charles V:n aikana 1500 -luvulla ja ensimmäinen kerta 800 -luvulla merkitsi läntisen sivilisaation syntyhetkeä – se olisi kyllä suurta huomiota ja ihmetystä herättävä tapahtuma, mutta olisiko kyseessä kuitenkaan niin suuri spektaakkeli, että se vetäisi koko maailman hämmästelemään häntä suu ammollaan.
Toiseksi, täytyykö Antikristuksen kuolla ja nousta henkiin täyttääkseen todella hänen nimensä anti -etuliitteen, joka tulee kreikasta ja merkitsee Kristuksen vastustajaa, vastakohtaa sekä sijaista? Hän ei siis ole vain Kristuksen vihamies, mutta myös Hänen jäljittelijänsä ja vastakohtansa. Tuleeko siis myös hänen olla eräs, “joka on ja joka oli ja joka tuleva on”? Näin ainakin vuonna 1871 julkaistu Jamieson-Fausset-Brown Raamattukommentaari vihjaa7huomioidessaan Ilm. 1:8:n ja 17:8:n välisen rinnakkaisuuden. Ajatus Antikristuksen kirjaimellisesta kuolemasta ja ylösnousemuksesta ei siis ole uusi ja sitä tukee myös Raamatun tekstien tarkka tekstuaalinen eksegeesi (vastakohtana eisegeesiin, joka tarkoittaa omien oletustemme ja ennakkokäsitystemme lukemista tekstin sisään).
Mutta jos olenkin ilmaissut skeptisyyttä tätä tulkintaa kohtaan, en ole ensimmäinen henkilö. Jo Augustinus ihmetteli “400 -luvun salaliittoteorioita” ja aikansa ihmisten herkkäuskoisuutta niihin, kun jo yli 200 vuotta haudassa maanneen keisari Neron uskottiin olevan yhä elossa ja palaavan vielä Rooman keisariksi. 1970 -luvulla Hal Lindsey sanoi, ettei uskoisi Antikristuksen kirjaimelliseen paluuseen kuolemasta elämään vaan tilanteeseen, “jossa tällä henkilöllä on kuolemaan johtava haava. Ennen kuin hän on tosiasiallisesti menettänyt elämänsä, hänet tuodaan takaisin tästä kriittisestä haavoittuneesta tilasta.”
Kuningas Charlesin syöpä voisi olla juuri tällainen tilanne missä hänellä on nyt “kuolemaan johtava haava”, mutta “ennen kuin hän on tosiasiallisesti menettänyt elämänsä, hänet tuodaan takaisin tästä kriittisestä haavoittuneesta tilasta.” Mutta entä jo hänellä ei ole vain “kuolemaan johtava haavaa”, vaan hän todella kuolee syöpään? Sinänsä edes tässä tilanteessa minulla ei pitäisi olla loogisesti ajatellen ongelmia uskoa hänen kuolleista heräämiseensä. Uskonhan minä myös omien Kristuksessa kuolleiden sukulaisteni kuolleista nousuun seurakunnan ylösotossa.8 Paavali opetti:
Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.9
Ei ole johdonmukaista sanoa, että uskon kristittynä kaikkien ihmisten – niin pyhien kuin jumalattomien – ruumiilliseen ylösnousemukseen, mutta samaan aikaan pidän mahdottomana sitä, että jokin yksittäinen henkilö tulisi nousemaan kuolleista ennen Kristuksen toista tulemusta. Samalla tapaa on hieman epäjohdonmukaista sanoa, etten pysty uskomaan että Charles voisi nousta kuolemansa jälkeen henkiin, mutta uskon kuitenkin hänen taistelevan tankeillaan ja ballistisilla ohjuksillaan ulkoavaruudesta tulevaa taivaallista armeijaa vastaan, joka päihittää hänet lentävillä hevosilla.10 Tai etten voisi uskoa millään Charlesin ruumiilliseen ylösnousemukseen, mutta uskon silti kahden todistajan ruumiilliseen ylösnousemukseen pedon hallintovallan lopussa.11
“Kuolema on nielty ja voitto saatu”.
Olen joskus todennut olevani “eskatologinen realisti”, millä tarkoitan sitä, että pyrin ymmärtämään ja tulkitsemaan profetioita mahdollisimman realistisessa tosimaailmaan juurtuvassa valossa. Kun tiedemiehet ja teknologistit ovat tänään jo sen kynnyksellä, että he kykenevät antamaan sokeille näkönsä, kuuroille kuulonsa ja rammoille liikuntakyvyn, niin näen sen osana Raamatussa ennustettua historiallista kehityslinjaa,12 sen sijaan että pyrkisin kauhistelemaan ja demonisoimaan tällaista kehityslinjaa mihin moni kristitty nyt saattaa sortua Elon Muskin aivosirujen ja tekoälyn aikaudella.
Eskatologinen realismini ei tarkoita sitä, että kieltäisin yliluonnollisen olemassaolon. Mutta usein nämä kaksi asetetaan virheellisesti vastakkain, koska voimme selittää vaikkapa juutalaisten paluuta maahansa ja Israelin valtion jälleensyntyä täysin sekulaarin historian valossa (sionismihan oli ateistijuutalaisten perustama sekulaari kansallisaate) ilman tarvetta nähdä Jumalan yliluonnollista kättä tapahtumien takana. Mutta tuollainen näkökulma on virhe, koska Raamatun mukaan Jumalaa ohjaa historiaamme Hänen hyvän tahtonsa mukaisesti koko luomakunnan vapauttamiseksi synnin “turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.”13
Voimme nähdä myös Jumalan ja lääketieteen toistensa vihollisina tai sitten voimme nähdä heidät toistensa liittolaisina. Spekuloin blogissani jo syyskuussa 2018, että Charles saattaisi kuolla ennen kuin hän nousee asemaansa Raamatun Antikristuksena ja että hän virkoaisi henkiin jonkin modernin lääketieteen tieteellisen ihmeen voimalla.
En siis pidä mahdottoman sitä, etteikö Antikristus voisi olla valtaannoustessaan jo yli 80 -vuotias. Kun miettii vaikkapa Raamatun VT:n patriarkkoja, niin monet heistä aloittivat kutsumuksensa vasta 70 – 80 -vuoden iässä. Antikristus voi sitä paitsi aloittaa merkittävän julkisen roolinsa jo vuosia ennen varsinaisen vihan ajan alkua. Tämän lisäksi jotkin profetiat hänestä näyttäisivät viittaavan siihen, että hän käy läpi jonkinlaisen saatanallisen vastineen Kristuksen kuolemalle ja ylösnousemukselle…
Koska monet näistä “ihmeistä” mitä väärä profeetta saa aikaan – pedon kuva ja pedon merkki – voidaan selittää myös nykypäivän kehittyneen teknologian valossa, niin onko myös ensimmäisen pedon kuolinhaavan parantumisessa kyseessä jokin nykytekniikan avulla aikaansaatu tieteellinen läpimurto? Pohdi aiemmin lainattuja uutisotsikoita siitä kuinka tiedemiehet suunnittelevat nyt jopa kuolemankin päihittämistä ja uskovat sen olevan mahdollista jo tulevina vuosikymmeninä. Jo nykyisen lääketieteen avulla ihminen voidaan elvyttää kuolleista vaikka hänen sydän olisi ollut pysähtyneenä yli tunnin. Daily Mail kertoo artikkelissaan potilaasta, joka saatiin herätettyä ollessaan 70 minuuttia kuolleena: “Aiemmin tohtorit uskoivat, että 20 minuutin elvytyksen jälkeen mahdollisuudet eloonjäämiseen ovat hyvin alhaiset, mutta viimevuonna he saivat uutta informaatiota mikä viittasi eloonjäämisasteen kasvavan 20-minuutin rajan jälkeen.” Mutta tiedemiehet tutkivat nyt onko ihminen mahdollista herättää henkiin jopa paljon pidemmän kuolinajan jälkeen. Artikkelissa Voiko kuolleen tuoda takaisin elämään? Tiedemiehet uskovat niin!todetaan seuraavaa:
New Delhi: Pian aivokuolleet voidaan tuoda takaisin elämään – mikäli Multi-Modality Lähestyminen tai ReAnima Projekti on menestyksekäs. Tohtoreiden tiimi Intiasta Yhdysvaltoihin intialaisen tiedemiehen tohtori Himanshu Bansalin johtamana, työskentelevät kunnianhimoisessa projektissa tuoda elämä niille, joita pidetään aivokuolleina. Osana projektia tiimille on myönnetty eettinen lupa värvätä 20 potilasta, jotka on julistettu kliinisesti kuolleiksi aivovammasta.
Tiimi tulee suorittamaan kokeen ensimmäisen vaiheen nimeltä ‘First In Human Neuro-Regeneration and Neuro-Reanimation’ Anupamin Sairaalassa Rudrapurissa, Uttarakhandisa Intiassa. Kokeessa tiedemiehet tulevat sisällyttämään joukon prosessuureja ja terapioita mitkä sisältävät aivojen injektoimisen kantasoluilla ja koktaililla peptiditejä yrityksessä elvyttää aivot ja tuoda takaisin elämään.
Bansal, joka työskentelee biotekniikkayhtiöiden Revita Life Sciences ja Bioquark Inc. kanssa, väitti, että hänellä oli jo jonkin verran menestystä kahden potilaan kanssa Persianlahdella ja Euroopassa. “Yritämme nyt tehdä lopullisen tutkimuksen 20 koehenkilöllä ja todistaa, että aivokuolema on palautuva.
Tämä avaa oven tulevalle tutkimukselle ja erityisesti ihmisille, jotka menettävät rakkaansa äkillisesti”, tohtori Bansal sanoi Telegraphille. Peptidejä annostellaan selkäytimeen – niiden henkilöiden, joita pidetään hengissä pelkästään hengissäpitolaitteiden avulla – päivittäin pumpun avulla, ja kantasoluja annetaan kahden viikon välein kuuden viikon ajan. Tämä uraauurtava hanke on ensimmäinen kokeilu laatuaan, ja se on myös yksi askel kohti kuoleman mahdollista kumoamista elinaikanamme.
Johtopäätös
Vaikka ajatus Antikristuksen kirjaimellisesta kuolemasta ja ylösnousemuksesta on siis raamatullisesti perusteltu ja palaa jo kirkon varhaisimpien opettajien eskatologisiin teksteihin, niin myönnän, että se antaisi minulle myös sopivan pakopaikan välttää todellisuuden kohtaamista ja erehdyksen myöntämistä siinä tapauksessa että Charles kuolisi syöpään. Voisin nimittäin uskoa kuin varhaiskirkon eskatologit keisari Nerosta, että kuningas Charles nousee haudan takaa vielä viikkoja kuukausia, vuosia, tai vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.
Todellisuudessa olisi ehkä rehellisempää myöntää se kolmen päivän ja kolmen yön jälkeen, että ellei kuningas ole noussut haudastaan, niin olin väärässä hänen suhteensa Ilmestyskirjan petona ja laittomuuden ihmisenä. Uskomme tärkein asia kun ei ole Charlesin ylösnousemus vaan Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus ja taivaaseenastuminen. Päättääkseni Vapahtajamme sanoihin: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”14
Eräs blogini ja kirjojeni pitkäaikainen lukija kommentoi minulle Facebookissa seuraavasti: “Ajattelen, että kristittyjen ei pitäisi tukea rahallisesti temppeli-instituutin toimintaa eikä millään muullakaan tavalla, sillä kolmannen temppelin rakentaminen juutalaisilta osoittaa kapinaa Jumala kohtaan, koska he eivät edelleenkään hyväksy Jeesusta Messiaakseen, vaan koettavat pystyttää omaa pelastustietään Jumalan luo temppelin ja uhraamisen kautta.”Olen tämän uskonveljen kanssa nyt kunnioittavasti eri mieltä. Kirjoitin tästä aiheesta jo marraskuussa 2022, mutta laajennan hieman ajatuksiani. Kommentti liittyi FB-julkaisuuni, jossa ihmettelin hieman Israelissa asuvan messiaanisen juutalaisen Amir Tsarfatin videopäivitystä, jossa hän väitti uutisia punahiehon uhrauksesta sielunvihollisen alullepanemaksi valeuutiseksi, jota kristityt saatiin levittämään ja millä Hamas oikeutti terrori-iskunsa Israelia vastaan lokakuun 7. 2023.
Tein punahiehoista ensimmäisen FB-päivitykseni jo noin vuosi sitten ennen kuin ne alkoivat saada suurempaa huomiota myös maallisessa mediassa. Jaoin tuolloin Israelissa asuvien kristittyjen sionistien ylläpitämän erinomaisen The Israel Guys YouTube -kanavan haastattelun missä Temppeli instituutin edustaja Moriel Barelli sanoi heidän tuoneen punaiset hiehot Texasista Israeliin syyskuun 15., 2022 ja toivoi poliittisen tilanteen mahdollistavan lehmän uhraamisen jo syksyllä 2023. Heprealaisen kalenterin tärkeimmät vuosijuhlat ajoittuvat syksyyn ja kevääseen, ja siksi myös meneillään olevan viikon juutalainen pääsiäinen (pesach) on ollut monien raporttien mukaan aikaa, jolloin tuo rituaali olisi ollut tarkoitus suorittaa.
Ainoat seremoniaan liittyvät valeuutiset ovat koskeneet sitä, että se olisi jo suoritettu tai että uhraus olisi tarkoitus toimittaa Temppelivuorella vaikka juutalaisten lakien mukaan se tulee suorittaa Öljymäellä. Tällaisia valeuutisia levittävät usein tahot, jotka ovat vihamielisiä sionismia ja temppelihanketta kohtaan ja väittävät Israelin hallituksella olevan jokin salaliitto Al-Aqsan ja Kalliomoskeijan hävittämiseksi ja kolmannen temppelin rakentamiseksi (tätä salaliittonarratiivia on toistettu islamistien taholta jo melkein sadan vuoden ajan). Tosiasiassa Israelin hallitus on hyvin vastahakoinen myöntämään lupia tämän kaltaisiin seremonioihin, jotka saattavat provosoida alueella lisää väkivaltaa, sillä jo pelkkä punahiehojen tuonti Texasista Jerusalemiin provosoi Hamasia lokakuun verilöylyyn.
Jos seremoniaa ei ole vielä suoritettu, se ei johdu siitä, että kyseessä oli valeuutinen vaan siitä ettei sen suunnittelijat ole saaneet toimilleen vielä Israelin hallituksen siunausta. Ainoa syy siihen miksi moni on nyt tietoinen näistä punahiehoista on se, että Gazan sodan satavuotispäivänä Hamasin edustaja Abu Obeida mainitsi kyseiset lehmät syynä heidän lokakuiseen terrori-iskuunsa (paremminkin kansanmurhan yritykseen), jonka järjestö oli nimennyt “Al-Aqsan tulvaksi.”
Mutta jos nyt sanomme, ettei kristittyjen pitäisi tukea kolmannen temppelin perustamista, koska vihollinen oikeutti sillä väkivaltansa viattomia juutalaisia siviileitä vastaan, niin yhtä hyvin voisimme sanoa, ettei kristittyjen olisi pitänyt tukea myöskään juutalaisten paluuta maahansa ja Israelin valtion jälleen perustamista, koska arabit oikeuttivat tällä väkivaltansa juutalaisia vastaan ja vuosien 1948, -67 ja -73 sodat Israelin hävittämiseksi. Tai ettei kristittyjen olisi pitänyt tukea myöskään presidentti Trumpin päätöstä tunnustaa Jerusalem Israelin jakamattomaksi pääkaupungiksi joulukuussa 2017, koska se olisi voinut sytyttää kolmannen maailmansodan.
Kolmas maailmansota ei kuitenkaan syttynyt joulukuussa 2017 ja sitä vastoin alueelle syntyi Trumpin hallinnon aikana historiallinen rauhansopimus Israelin ja Persianlahden arabikansojen välille. Rauhaa ei synny siitä kun alistumme terroristien vaatimuksille. Jos näin olisi, rauha olisi syntynyt jo vuoden 1993 Oslon rauhansopimuksesta tai vuoden 2005 Gazasta vetäytymisen jälkeen. Eikä rauhaa synny myöskään tänään ellei Israel onnistu hävittämään Hamasin valtaa kokonaan Gazasta ja muuttamaan koko palestiinalaisen kulttuurin kuolemaa ihannoivasta ja juutalaisvihaa lietsovasta rauhaa ja elämää rakastavaksi kulttuuriksi.
En siis usko punaisten lehmien itsessään olleen lokakuun väkivallan syynä vaan paremminkin presidentti Bidenin hallituksen heikon ulkopolitiikan, joka rohkaisi Irania ja Hamasia väkivaltaan juutalaisia vastaan. Jos Israelin tai Amerikan johtajat seisoisivat tarpeeksi vahvoina sivilisaation vihollisia vastaan, niin Israelin hallitus voisi vaikka räjäyttää Al-Aqsan ilmaan ilman suurempaa vastarintaa ja väkivaltaa palestiinalaisten puolelta. Muslimien jatkuva myötäily on se, joka saa aikaan tämän väkivallan, ei päinvastoin.
Facebook-päivitykseeni kommentoineen uskonveljen pointti oli kuitenkin kristillisestä teologiasta nouseva: “kolmannen temppelin rakentaminen juutalaisilta osoittaa kapinaa Jumala kohtaan, koska he eivät edelleenkään hyväksy Jeesusta Messiaakseen, vaan koettavat pystyttää omaa pelastustietään Jumalan luo temppelin ja uhraamisen kautta.” Olen myös tässä kohtaa osittain eri mieltä. Kolmannesta temppelistä haaveilevat ortodoksijuutalaiset uskovat kristittyjen tapaan Tanakin eli Vanhan testamentin messiaanisiin profetioihin ja uskovat temppelin perustamisen olevan tie maailmanrauhaan, ei kaaokseen ja väkivaltaan. Profeetta Jesaja ennusti:
Sana, jonka Jesaja, Aamoksen poika, näki Juudasta ja Jerusalemista. Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: “Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.1
Jesaja siis ennustaa, että Jerusalemin Temppelivuorella tulisi seisomaan kerran temppeli ja sen olemassaolo liitetään profetiassa globaalin rauhan, vaurauden ja oikeudenmukaisuuden aikakauteen, jonka keskuksena ja symbolina tuo temppeli seisoo Jerusalemissa. Tämä profetia ei täyttynyt vielä ensimmäisen tai toisen temppelin aikakautena, jolloin kansankunnat taistelivat toisiaan vastaan ja Jerusalemia vastaan. Ortodoksijuutalaiset eivät siis pyri rakentamaan kolmatta temppeliä vain siksi, että he “koettavat pystyttää omaa pelastustietään Jumalan luo temppelin ja uhraamisen kautta”, ja koska he “eivät edelleenkään hyväksy Jeesusta Messiaakseen”. Taustalla on myös kristittyjen sionistienkin allekirjoittama eskatologinen ajatus siitä, että Jerusalemista tulisi kerran globaalin rauhan ja oikeudenmukaisuuden aikakauden keskus ja missä temppelillä olisi keskeinen rooli. Jeesus itse vahvisti nämä Jesajan profetiat ja viittasi niiden tulevaan toteutumiseen Hänen toisen tulemuksensa yhteydessä:
Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet, eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta. Ja hän opetti ja sanoi heille: “Eikö ole kirjoitettu: ‘Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi’? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.”2
Jerusalemin toinen temppeli, josta Jeesus ajoi ulos juutalaiset rahanvaihtajat, ei ollut kaikkien kansojen rukoushuone sillä sinne pääsy oli rajoitettu vain rituaalisesti puhdistetuille juutalaisille (vaikka Temppelivuorella oli myös “pakanoiden pihana” tunnettu alue missä myös pakanat saivat rukoilla ja palvoa Israelin Jumalaa). Jeesus kuitenkin ennusti, että tulisi aika kun kaikki kansat tulevat palvomaan Israelin Jumalaa Jerusalemin temppelissä. Jotkut saattavat sanoa, että tämä messiaanisen ajan temppeli olisi nyt eri temppeli kuin ortodoksijuutalaisten tavoittelema kolmas temppeli, joka on “Antikristuksen temppeli.”
Myös tämä on Raamatun profetioiden vääristelyä, jolla on tuettu usein näkemystä “juutalaisesta Antikristuksesta”, joka on yhä yleinen näkemys islamilaisessa juutalaisvastaisessa eskatologiassa missä Antikristus tunnetaan nimellä Dajjal. Antikristus onnistuu kyllä pettämään myös osan juutalaisista ja saa heidät uskomaan, että hän olisi heidän profetoitu messiaansa (kirjoistani löytyy aiheesta kokonainen luku siihen liittyen miten Charles III kykenee täyttämään tuonkin vaatimuksen). Mutta Antikristuksen persoonallisuuden kytkemistä yksistään juutalaisiin ja temppeliin käytetään usein juutalaisvihan lietsonnan välineenä niin kristillisessä kuin islamilaisessakin antisemitismissä. Aiheeseen liittyy nimittäin salaliittoteoriat “Siionin viisaista miehistä” ja juutalaisten salaisesta maailmanvallasta.
Esimerkiksi siinä kun kristityt sionistit näkevät juutalaisten paluun maahansa ja juutalaisvaltion jälleen synnyn olevan tärkeä osa Jumalan kaikkia kansoja koskevaa universaalia pelastussuunnitelmaa, niin islamilaisessa eskatologiassa Israelin olemassaolo nähdään ainoastaan Saatanan välineenä, jonka kautta hän voi tuoda “juutalaisten messiaan”, eli islamin Dajjalin maailmaan, jota vastaan Jeesus ja Mahdi tulevat taistelemaan muslimien lopun ajan skenaariossa (ja taistelun voitettuaan “Jeesus” teurastaa kaikki kristityt ja juutalaiset ja valmistaa maailman Mahdin johtamalle muslimien maailmanherruudelle). Mutta Raamattu ei puhu missään mistään “Antikristuksen temppelistä”. Jerusalemin tulevaa kolmatta temppeliä kutsutaan Israelin Jumalalle pyhäksi paikaksi ja Jumalan temppeliksi silloinkin kun Antikristus on saastuttanut sen hävityksen kauhistuksellaan. Lainaan muutamaa jaetta:
Hän [Antikristus] ylpeili sotajoukon ruhtinastakin vastaan, ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä [siis sotajoukon ruhtinaan pyhäkön] paikka kukistettiin. – Daniel 8:11
Hänen [Antikristus] lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevätpyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen. – Daniel 11:31
Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon… – Matteus 24:15
…tuo vastustaja [Antikristus], joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. – 2. Tess.2:4
Voit saastuttaa ja häväistä vain jonkin, joka on Jumalalle ennestään pyhä asia tai paikka. Emme voi sanoa tänään samaa muslimien Al-Aqsa moskeijasta tai Kalliomoskeijasta. Yksikään kristitty, juutalainen, tai muslimi ei voi saastuttaa niitä, kun ne eivät ole pyhiä paikkoja ensinnäkään. Kristillisestä perspektiivistä ne edustavat jo hävityksen kauhistusta Temppelivuorella, koska Kalliomoskeijan seinäkirjoituksessa lainataan Koraanin kohtaa, joka kieltää Jeesuksen olleen Jumalan Poika:
Rauha ylläni sinä päivänä, jolloin synnyin, sinä päivänä, jolloin kuolen sekä sinä päivänä, jolloin minut herätetään kuolleista.» Tällainen on Jeesus, Marian poika. Tämä on tosi sanoma, josta he kuitenkin kiistelevät. Jumalan ei ole soveliasta hankkia itselleen poikaa; kunnia olkoon Hänelle! Kun Hän päättää jonkin asian, Hänen tarvitsee vain sanoa: »Tapahtukoon!» ja se tapahtuu.3
Apostoli Johannes sanoi:
Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.4
Ei siis ole johdonmukaista opettaa, että kristittyjen olisi väärin tukea juutalaisten rakennusta, jota Jeesus itse kutsui Isälleen pyhäksi paikaksi, ja josta on tuleva kerran kaikkien kansojen rukoushuone. Raamattu ei tue myöskään ajatusta siitä, että messiaanisen ajan temppeli olisi eri temppeli kuin ahdistuksen ajan temppeli, koska Daniel 8:14 kertoo, että tuo samainen temppeli “asetetaan oikeuteensa” tai puhdistetaan 2300 päivää kestäneen saastutuksen tai väärinkäytön jälkeen missä “pyhäkön jokapäiväinen uhri ja sotajoukko annetaan tallattavaksi”. Kolmatta temppeliä ei siis tuhota samalla tapaa kuin ensimmäistä ja toista temppeliä. Jos kristityt tekevät kolmannesta temppelistä itsessään “hävityksen kauhistuksen” – vaikka Kirjoituksen kutsuvat sitä Jumalalle pyhäksi paikaksi -, niin vaarana on, että tuemme itseasiassa Antikristuksen asettamaa hävityksen kauhistusta, koska hän tulee lakkauttamaan temppelin vanhatestamentilliset uhrimenot ja asettamaan sinne ilmeisesti jonkin synkretistisen jumalanpalveluksen tuodakseen kolme monoteististä uskontoa yhteen Temppelivuorella.
Ymmärrän kyllä, että tärkein teologinen vastalause näkökantaani vastaan on nyt se, että Uuden testamentin mukaan Jeesus teki ristinkuolemallaan tarpeettomaksi temppelin eläinuhrit, jotka toimivat vain esikuvana Kristuksen tulevalle uhrikuolemalle:
Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: “Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt…
Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.5
Mutta en nyt ole väittämässä mitään sellaista, että juutalaiset voisivat saada syntinsä anteeksi ja löytää sovinnon Jumalan edessä härkiä tai kauriita uhraamalla. En ole väittämässä, että juutalaisilla olisi eri tie pelastukseen kuin pakanoilla. Jumala ei mielisty juutalaisten uhritoimituksiin, kuten Paavali opetti hebrealaiskirjeissä, ja siksi Hän sallii myös Antikristuksen lakkauttaa nämä uhrimenot, joita juutalaiset tulevat suorittamaan jälleenrakennetussa temppelissä epäuskonsa tähden. Voimme tukea kristittyinä itse temppeliä tukematta sen vanhaan liittoon kuuluvia uhrimenoja. Vaikka emme tukisi suoraan rituaaleja kuten punahiehon uhraamista Öljymäelle, voimme käyttää sitä myös tilaisuutena julistaa evankeliumia juutalaiselle kansalle ja kertoa heille Jeesuksesta Kristuksesta, josta nuo uhrit olivat perimmäisenä muistutuksena ja esikuvana.
On kuitenkin muistettava, että myös eläinuhrit olivat alkujaan Jumalan itsensä asettamia ja määräämiä. Ei ne olleet Hänen edessään jokin pyhäinhäväistys, koska ne uhrattiin Hänen nimensä kunniaksi ja kansan syntien sovitukseksi. Pakanajumalien kunniaksi uhratut eläinuhrit olivat sitä vastoin kauhistus ja pyhäinhäväistys Hänen pyhällä vuorellaan. Mutta niin kauan kuin juutalaiset kieltävät Pojan he kieltävät myös Isän, sillä “Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.”6
Eräs näkökohta, jonka Amir Tsarfati esitti videossaan oli se, että kristittyjen tehtävänä ei ole jouduttaa lopun aikoja tai Jeesuksen tulemusta vaan keskittyä ihmisten evankeliointiin. Myös tässä kohtaa olen eri mieltä, koska apostoli Pietari antoi meille nimenomaan tehtäväksi Jeesuksen toisen tulemuksen jouduttamisen:
Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.7
Jeesuksen tulemuksen jouduttaminen ei nyt tarkoita tietenkään sitä, että menemme ohjaamaan lentokoneita pilvenpiirtäjiä päin tai aiheutamme muulla tapaa globaalia kaaosta, joka kiihdyttäisi jollain tapaa Harmageddonin tulemusta. Tämä olisi enemmän linjassa islamilaisen lopun ajan odotuksen kanssa. Kristittyjen tehtävä ei nimittäin ole toimia Jumalan tuomioiden välikappaleina sillä uskomme Jumalan itse tuomitsevan maailman oman vanhurskaan tahtonsa mukaisesti. Mutta tehtävämme on jouduttaa Hänen valtakuntansa tulemusta maanpäällä kansoja evankelioimalla ja taistelemalla moraalista pahaa vastaan yhteiskunnassa rauhanomaisin ja laillisin keinoin.
Tämä usko Jumalan valtakunnan tulemuksen jouduttamisesta sai kristityt taistelemaan 1800 -luvulla mm. orjuuden lakkauttamisen puolesta (osana postmilleniaalista eskatologiaa). Myös evankelioinnilla joudutamme Hänen tulemustaan, sillä “valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”8 Tai kuten Pietari sanoi: “Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.”9
Joku voisi sanoa, että kolmatta temppeliä tukemalla kristityt jouduttavat lopun aikoja negatiivisessa mielessä, koska kiihdytämme sillä vain väkivaltaa ja uskontojen välisiä jännitteitä, jotka saattavat purkautua globaaliksi ydinsodaksi. Mutta tämä taas palaa artikkelini alun aiheeseen siitä, että lännen heikkous islamilaisen terrorismin edessä on se, joka kiihdyttää väkivaltaa ja sotia. Kristityt ja juutalaiset tukevat temppeliä juuri siksi, että he uskovat Israelin ja Jerusalemin siunaamisen olevan avain maailmanrauhaan ja maailmanlaajuiseen hyvinvointiin, kun taas juutalaisten kiroaminen johtaa yleensä yhä suurempaa kaaokseen, kurjuuteen ja väkivaltaan.
Esimerkiksi Hamasin perustajana poika Mosab Hassan Yousef, joka toimi 2000 -luvun toisen palestiinalaisten kansannousun aikana Mossadin agenttina ja pelasti lukemattomia ihmishenkiä sekä israelilaisten ja palestiinalaisten puolella, on sanonut usein, että Hamas ei ole sodassa vain Israelia vastaan vaan koko rauhaa rakastavaa kehittynyttä sivilisaatiota vastaan. Israelin hävitettyään he jatkaisivat vihaa, väkivaltaa ja kaaosta toinen toisiaan vastaan, koska he rakastavat kuolemaa enemmän kuin elämää. Jesaja 2. luvun profetia maailmanlaajuisesta rauhan ajasta on siis yhteydessä siihen, että kansat eivät tunnusta vain juutalaisten asemaa Jumalan omaisuuskansana ja Israelia heidän perintömaanaan, mutta samalla he tunnustavat myös tuon kansan Messiaan, Rauhan Ruhtinaan, Jeshua HaMaschian, ja Hänen opetustensa ylivertaisuuden. Valheet (joista Islam on suurin) ja niitä levittävät ihmiset ovat maailman sotien ja väkivallan perimmäinen syy. Totuus on se, joka tekee meistä vapaita ja tuo maailmaan rauhan.
Johtopäätös
Kerroin jo Facebookissa, että tarkoitukseni ei ollut hyökätä Amir Tsarfatia tai hänen palvelusvirkaansa vastaan. Tsarfati tekee tärkeää työtä Jumalan valtakunnan eteen yhdessä muiden Jumalan palvelijoiden kanssa ja voin suositella hänen opetustaan muillekin. Mutta usein kristityt saattavat saada asioista liian yksipuolisen kuvan jos he kuuntelevat vain yhden vaikutusvaltaisen opettajan näkökantoja. Tämä pitää paikkansa varsinkin lopun aikoihin liittyvissä skenaarioissa. Tsarfatin näkemysten taustalla näyttäisi vaikuttavan osittain Left Behind kirjasarjoista ja elokuvistakin monille tuttu lopun ajan kronologia, jossa seurakunnan tempaus tapahtuu ensin ja tätä seuraa puolestaan Antikristuksen paljastuminen jäljelle jääneille ja tämän miehen seitsenvuotinen liitto Israelin kanssa mihin liittyy myös kolmannen temppelin rakentaminen.
Oman lopun ajan kronologiani mukaan seurakunnan ylösotto tapahtuu ennen tätä seitsenvuotista liittoa tai samaan aikaan sen alkamisen kanssa (“Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät…10). Antikristuksen henkilöllisyys paljastuu tosin seurakunnalle jo tätä aikaisemmin, kuten Paavali opetti 2. Tess. 2:3:ssa. Temppelin perustamisajankohdasta meille ei taas kerrota yhtään mitään. Voimme toki olettaa sen olevan osa Antikristuksen sopimukseen liittyviä ehtoja, mutta tämä on pelkkä oletus, joka ei saa Kirjoituksista sen enempää tukea.
Lopun ajan kronologioihin ei tulisi lukea liiaksi sellaista mistä Kirjoitukset eivät puhu yhtään mitään. Jos kolmas temppeli pystytettäisiin 100 vuotta ennen seitsenvuotista ahdistusta, niin se ei olisi ristiriidassa juuri muun kuin “viikunapuun profetian” kanssa Matteuksen 24. luvussa, joka antaa ymmärtää Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyvien tapahtumien esiintyvän yhden sukupolven sisällä Israelin valtion jälleen synnystä vuonna 1948. Jos kolmatta temppeliä alettaisiin rakentaa jo tänä vuonna, niin moni kristitty saattaisi ajatella, että seurakunta on jäänyt vihan aikaan tai että pre-tribulationistit olivat väärässä. Tällaisesta skenaariosta ei voisi päätellä silti kumpaakaan Raamatun profetioiden valossa.
Amir Tsarfati leimasi videossaan punahiehoista ja kolmannesta temppelistä ennen aikaisesti puhumisen “sensationalismiksi”, mutta se on sensaatiohakuista ainoastaan silloin jos oletuksena on se, että temppelin rakentaminen tapahtuu vasta seurakunnan ylösoton jälkeen. Samaan tapaan hän on leimannut myös Antikristus -kandidaateilla – mukaan lukien kuningas Charlesilla – “spekuloinnin” sensationalismiksi. Mutta tuossakin tapauksessa se on sensaatiohakuista ainoastaan silloin jos oletuksena on se, että Antikristus paljastetaan vasta seurakunnan ylösoton jälkeen. Tsafarti kirjoitti Telegramissa toukokuun 15. 2023 seuraavaa:
Verkossa liikkuu videoita, joissa vastikään kruunattu kuningas Charles on antikristus. Tämäntyyppinen epäraamatullinen ja hyvin hysteerinen sensaatiohakuisuus on juuri se syy, miksi kirjoitin uuden kirjani “Onko ahdistusaika alkanut?”. Voit löytää satoja tai tuhansia “merkkejä”, jotka näyttävät viittaavan siihen, että hän on antikristus, ja silti olet täysin väärässä. Uudestisyntyneiden, Hengen täyttämien kristittyjen ei ole määrä kokea ahdistusta eikä nähdä antikristuksen nousua, joka Danielin kirjan 9. luvun mukaan merkitsee tuon ajanjakson alkua. Ilmestyskirjan 13. luvun tapahtumat ja toukokuussa 2023 tapahtuva kruunajaiset eivät edes liity toisiinsa! Merestä nousevan pedon oleminen on ilmestymistä tyhjästä maailmannäyttämölle. Se ei tule olemaan mikään vanha äreä ruhtinas, joka ei ole epäsuosittu ainoastaan ympäri maailmaa, vaan myös monien keskuudessa omassa maassaan. Kristittyjen on aika lopettaa antikristuksen etsiminen ja alkaa etsiä Jeesusta Kristusta!
Kuten sanoin, tämä ei ole henkilökohtainen hyökkäys Tsarfatia vastaan siitä syystä, että hän herjaa omaa palvelustyötäni “hysteeriseksi sensaationhakuisuudeksi”. Minulla ei ole ollut tapana parjata kanssapalvelijoitani Kristuksessa vaikka he eivät allekirjoittaisikaan eskatologisia näkemyksiäni. Voin myös allekirjoittaa Tsarfatin Telegram-viestin lopun siitä, että Kristuksen etsiminen on paljon tärkeämpää kuin Antikristuksen etsiminen. Silti hänen muut päätelmänsä tässä viestissä ovat varsin outoja: “Voit löytää satoja tai tuhansia “merkkejä”, jotka näyttävät viittaavan siihen, että hän on antikristus, ja silti olet täysin väärässä.”
Eli vaikka Charlesin kaltainen henkilö – tai kuka tahansa muu – täyttäisi tuhat Raamatun profetiaa tästä miehestä, niin olisin silti väärässä hänen suhteensa, koska yksi profetia olisi hänen mielestään tuota ajatusta vastaan. Hänen ainoa Raamatusta esiin nostama vastaväitteensä tässä on se, että “Uudestisyntyneiden, Hengen täyttämien kristittyjen ei ole määrä kokea ahdistusta eikä nähdä antikristuksen nousua, joka Danielin kirjan 9. luvun mukaan merkitsee tuon ajanjakson alkua.” Olen samaa mieltä Tsarfatin kanssa siitä, ettei kristittyjen ole määrä kokea suurta ahdistuksen aikaa, kuten Paavali opetti 1. Tess. 5:9:ssä.
Mutta hän tekee pelkän oletuksen – jollaista Kirjoitukset eivät tue – kun hän sanoo, että antikristuksen nousu ja suuren ahdistuksen alkaminen olisivat samanaikaisia tapahtumia. Tai että Antikristus tulisi nousemaan maailman huomion keskipisteeksi vasta seurakunnan ylösoton jälkeen. Ja vaikka tämä oletus olisikin sitten oikea, niin mikä estäisi sitä, ettei Pyhä Henki voisi paljastaa hänen henkilöllisyyttään kun hän on yhä suhteellisen tuntematon tai vähämerkityksellisenä pidetty henkilö (“pieni sarvi”, kuten Daniel 7 ja 8 kuvailee häntä). Lopuksi hän toteaa omassa viisaudessaan myös jotain, joka on täysin Raamatun omaa ilmoitusta vastaan: [Hän] “ei tule olemaan mikään vanha äreä ruhtinas, joka ei ole epäsuosittu ainoastaan ympäri maailmaa, vaan myös monien keskuudessa omassa maassaan.” Tsarfatin kannattaisi lukea Daniel 11:21, joka sanoo aivan päinvastaista:
Hänen sijaansa nousee halveksittu, jolle ei annettu kuninkaan arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa ja ottaa kuninkuuden haltuunsa viekkaudella.11
The Israel Guys -kanavan sionistikristityt jakavat myös ajatukseni kolmannesta temppelistä.
Punaisiin hiehoihin ja kolmanteen temppeliin liittyvä video, jonka suosittelen myös katsomaan. Videon lopussa vahvaa evankeliumia.
Temppeli Instituutin perustaman leeviläisten kuoron esitys Temppelivuorella viimesyksynä. Tätä kaunista seremoniaa kuunnellessa kannattaa muistaa, että Temppelivuori on juutalaisen uskonnon pyhin paikka, jonka menetystä he ovat murehtineet viimeiset 2000 vuotta. Myös juutalaisen kansallisuusaatteen eli sionismin nimi viittaa Siionin vuoreen, jolla viitattiin alun perin Temppelivuoreen. Voiko kristityt väittää siunaavansa todella Israelia ja Jerusalemia, jos he kieltävät samalla juutalaisten oikeuden palvoa Jumalaansa heidän pyhimmällä vuorellaan omassa temppelissään, jonka hävitystä he surevat edelleen Länsimuurilla? Paavali sanoi roomalaiskirjeen 11. luvussa, että “Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: “Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.” Tämä juutalaisten profetoitu pelastuminen on sidoksissa vahvasti heidän samanaikaiseen kansalliseen lunastukseensa, kun he saavat takaisin heidän isiensä maan, kaupungin ja temppelin, joista kaksi ensin mainittua ehtoa on jo toteutunut. Kristillisen kirkon antisemitismiä on historian aikana ruokkinut osittain se, että kristityt ovat yrittäneet pakkokäännyttää juutalaisia omaan uskoonsa ilman rakkautta ja myötätuntoa ja ymmärrystä Jumalan profeetallisesta aikataulusta koskien juutalaisten tulevaa lunastusta.
Tiesitkö, että lokakuun 7. brutaali terrori-isku Israelissa, joka käynnisti Lähi-Idän suurimman konfliktin sitten vuoden 1973 Jom Kippur sodan, ja joka uhkaa laajeta nyt Iranin ja Israelin väliseksi laajemmaksi Lähi-Idän sodaksi Iranin lähetettyä satoja ohjuksia ja lennokkeja Israeliin huhtikuun 13. päivä, oli myös Vladimir Putinin syntymäpäivä? Sattumaako? Ehkäpä, mutta Gazan sodan leimahtamisen suhteen on syytä katsoa tarkemmin alueen geopolitiikkaa ja mahdollisia isompia pelureita, jotka ovat saattaneet häärätä taustalla konfliktin puhkeamisessa tai jotka ovat vähintäänkin hyötyneet sen puhkeamisesta. Geopolitiikka ja konfliktien syntyyn vaikuttava historiallinen ja strateginen konteksti on ollut yksi kiinnostuksen kohteistani, sillä se auttaa meitä ymmärtämään idän tai lännen suurvaltojen johtajien ajattelua, jolla he oikeuttavat sotilaalliset toimensa näiden sotien hinnasta välittämättä.
En ole historioitsija, mutta mielenkiintoni historiaan ja historiallisten tapahtumien välisiin kytköksiin on yhteydessä kiinnostukseeni Raamatun profetioita – etenkin Danielin näkyjä – kohtaan. On nimittäin ymmärrettävä ensin historiaa ennen kuin voimme sanoa profetioiden ennustaneen tämän tai tuon tapahtuman historiassa. Kirjojeni 13. luvussa kertaan esimerkiksi systemaattisesti Lähi-Idän historiaa viimeisen 15 vuosisadan ajalta osoittaakseni Danielin 11. luvun jakeiden 1-20 ennustaneen Lähi-Idän historian islamin noususta Israelin valtion jälleen syntyyn vuonna 1948.
Profeetallinen kuvakieli on usein hyvin yleispiirteistä ja symbolista ja siksi tällaisen asian toteennäyttäminen edellyttää tietynlaista kokonaiskuvan hahmottamista. Historiallisen kokonaiskuvan hahmottaminen on tärkeää ymmärtääksemme myös nykyajan jännitteitä (ja näiden tapahtumien profeetallisia kytköksiä), jotka ovat vieneet maailman 3. maailmansodan partaalle. Tästä syystä vien lukijan ensin 1. maailmansodan edelle ja 1800 -luvun kolonialistiseen kilpailuun maailmanvallasta nimeltä Suuri Peli.
Suurvaltojen Lähi-Idän suhteiden historiallinen tausta
Jos luet historiaa vain toisistaan irrallisina tapahtumina, päivämäärineen ja taisteluineen, saatat ehkä oppia että ensimmäisessä maailmansodassa keskusvallat – Saksa, Itävalta-Unkari ja Ottomaanien Turkki – taistelivat ympärysvaltoja – Britannia, Ranska, Venäjä ja Serbia – vastaan ja ympärysvallat voitti sodan, jonka seurauksena Lähi-Itä jaettiin brittien ja ranskalaisten kesken, kun voittajavaltiot jakoivat hävinneen Ottomaanien sulttaanikunnan maat keskenään. Mutta sinulle ei jää hajuakaan siitä mitä ihmeen intressejä Yhdistyneellä Kuningaskunnalla oli lähteä sotaan Turkkia vastaan tai miehittää Palestiina, joka sijaitsi tuhansien kilometrien päässä Brittein saarista. Tässä kohtaa geopolitiikka astuu kuvaan ja auttaa meitä ymmärtämään paremmin tällaisten päätösten historiallista kontekstia.
Napoleonin sotien jälkeen Britanniasta tuli Euroopan johtava siirtomaavalta, imperiumi “missä aurinko ei koskaan laskenut”, ja 1800 -luvun loppuun mennessä siitä oli kasvanut historian suurin maailmanmahti, joka hallitsi neljännesosaa maailman pinta-alasta. Brittiläinen Intia, jonka keisarinnaksi kuningatar Viktoria julistettiin vuonna 1876, tunnettiin imperiumin kruununjalokivenä, koska se oli sen strategisesti tärkein ja taloudellisesti tuottavin merentakainen dominio, joka toimi konkreettisena ja symbolisena voittopokaalina Britannian kolonialistiselle hegemonialle. Tästä syystä Britannian ulkopolitiikkaa ohjasi koko 1800 -luvun Intian koskemattomuuden suojelu lähinnä Venäjän keisarikunnan laajentumisen aiheuttamalta uhalta, mutta myös muilta kolonialistisilta kilpailijoilta, kuten Ranskalta, ja 1900 -luvun alussa etenkin Wilhelm II:n Saksalta.
Venäjän laajentuminen Keski-Aasiassa kohti Intiaa johti historialliseen episodiin nimeltä Suuri Peli missä Britannia ja Venäjä jakoivat lopulta Persian, Afganistanin ja Tiibetin etupiireihin omien geopoliittisten intressiensä suojelemiseksi. Vaikka termi “Suuri Peli” liitetään lähinnä näihin Keski-Aasian jännitteisiin, niin sama tavoite Intian siirtomaan ja sinne johtavien kauppareittien suojelemisesta sai britit sekaantumaan Balkanin alueella tapahtuneisiin kreikkalaisortodoksisten kansojen itsenäistymisiin Ottomaanien vallan alaisuudesta (joihin myös Venäjä sekaantui oman valtansa laajentamiseksi) tai miehittämään Egyptin vuonna 1882. Ajastaan jälkeen jäänyt Ottomaanien sulttaanikunta oli heikentynyt 1800 -luvulle tultaessa siihen pisteeseen, että sen romahtamista – ja sen vaikutusta “vallan tasapainoon” – pelättiin jatkuvasti Euroopan suurvaltojen taholta.
Tämä kartta näyttää kuinka vuonna 1869 valmistunut Suezin kanava lyhensi brittien kauppareittejä Brittiläiseen Intiaan lähes puolella ja siksi sen hallitseminen oli briteille strategisesti hyvin tärkeää taloudellisen ja sotilaallisen hegemoniansa säilyttämiseksi. Tämä kartta selittää miksi britit miehittivät Egyptin ja lopulta myös Palestiinan.
Brittien strategiana oli suojella Ottomaanien valtakuntaa luhistumasta, koska se pelkäsi Venäjän ottavan tuossa tilanteessa Turkin hallitsemat maat Vähä-Aasiassa ja Lähi-Idässä (jolloin Venäjä olisi saanut vallan Välimerellä ja voinut estää brittiläisiä laivoja pääsemästä vuonna 1869 valmistuneen Suezin kanavan kautta Brittiläiseen Intiaan). Näin ollen britit yrittivät pitää kuolemaa jo tehnyttä “Euroopan sairasta miestä” (kuten Euroopan johtajat kutsuivat Turkkia pilkallisesti) “hengityskoneessa” mm. lainoja takaamalla ja tukemalla Istanbulin sulttaaneita taloudellisesti ja sotilaallisesti laajentuvaa Venäjän keisarikuntaa vastaan. Mutta vaikka britit sotivat siis usein Ottomaanien puolella lähinnä Ranskaa tai Venäjää vastaan, niin ensimmäisessä maailmansodassa he taistelivat toisiaan vastaan. Miksi tämä täyskäännös? Koska Turkin Sulttaani liittoutui ensimmäisen maailmansodan edellä Saksan ärhentelevän keisari Wilhelm II:n kanssa, – Englannin Yrjö V:n serkun – joka suunnitteli Berliinin ja Bagadadin yhdistävää rautatietä, joka sai aikaan maailmanlaajuisia jännitteitä Britannian, Ranskan, Saksan ja Ottomaanien välille. Wikipedia kertoo siitä seuraavaa:
Rahoituksesta, suunnittelusta ja rakentamisesta vastasivat pääasiassa Saksan keisarikunta Deutsche Bankin ja Philipp Holzmann -yhtiön kautta, joka oli 1890-luvulla rakentanut Istanbulin, Ankaran ja Konyan yhdistävän Anatolian rautatien (Anatolische Eisenbahn)… Jos rautatie olisi saatu valmiiksi, saksalaiset olisivat saaneet pääsyn epäillyille öljykentille Mesopotamiassa sekä yhteyden Basran satamaan Persianlahdella. Jälkimmäinen olisi tarjonnut pääsyn Saksan siirtomaaimperiumin itäisiin osiin ja välttänyt Suezin kanavan, joka oli brittiläisten ja ranskalaisten intressien hallinnassa.
Rautatiestä tuli kansainvälisten kiistojen lähde ensimmäistä maailmansotaa välittömästi edeltävinä vuosina. Vaikka on väitetty, että ne ratkaistiin vuonna 1914 ennen sodan alkua, on myös esitetty, että rautatie oli osoitus keisarillisesta kilpailusta, joka oli ensimmäisen maailmansodan tärkein syy… Tuoreessa historiassa, joka koskee tätä rautatietä ensimmäisen maailmansodan erityisessä kontekstissa, hahmotellaan Saksan maailmanlaajuinen etu vastustaa brittiläistä imperiumia ja Ottomaanien Turkin alueellinen etu vastustaa venäläisiä, ranskalaisia ja brittiläisiä kilpailijoitaan kaikilla puolilla. Kuten “paikan päällä” tuolloin ollut aikalainen, Morris Jastrow kirjoitti:
“Englannissa katsottiin, että jos, kuten Napoleonin sanotaan huomauttaneen, Antwerpen suuren mannermaavallan käsissä oli pistooli, joka oli suunnattu Englannin rannikkoa kohti, Bagdad ja Persianlahti Saksan (tai minkä tahansa muun vahvan vallan) käsissä olisivat 42-senttinen ase, joka oli suunnattu Intiaa kohti.”
Kauppareitit historian murroskohtien muovaajina
Tämä ei ollut ensimmäinen tai viimeinen kerta kun rautatie tai merkittävä sivilisaatioita yhdistävä kaupallinen kulkuväylä sai aikaan kansainvälisen selkkauksen. Näillä kulkuväylillä on ollut itseasiassa yllättävän keskeinen rooli historian merkittävimpien tapahtumien muovaajina. Eikä se ole ehkä niin yllättävääkään, jos ajattelemme niiden edustavan eräänlaista taloudellista henkireikää, joiden puolesta suurvallat taistelevat olemassaolostaan ja maailmanvallastaan. Moni saattaa muistaa esimerkiksi peruskoulunsa historian tunnilta Aasian ja Euroopan linkittäneen silkkitien, joka oli merkittävä itää ja länttä yhdistänyt globaalin kaupankäynnin väylä antiikin ajoista keskiajalle saakka. Tämä kaupankäynnin väylä romahti Ottomaanien valtakunnan sulkiessa sen Euroopan kauppiailta Konstantinopolin piirityksen jälkeen vuonna 1453.
Tämä pakotti idänkaupasta riippuvaiseksi tulleet Euroopan valtiot – etenkin Portugalin ja Espanjan – etsimään vaihtoehtoisia merireittejä Aasiaan, mikä johti puolestaan suurten löytöretkien ja kolonialismin aikakauteen, kun Kolumbus purjehti länteen päin päästäkseen Aasiaan maapallon kiertämällä (huom. keskiajalla ei uskottu litteään maahan, jonka reunoilta putoaa laivat), mutta törmäsi matkan varrella eurooppalaisille tuntemattomiin Amerikan mantereisiin vuonna 1492. Portugalilainen Vasco de Gama purjehti puolestaan ensimmäisenä eurooppalaisena Afrikan ympäri Intiaan vuonna 1498 ja loi kaupallisen merireitin Hyväntoivon niemen kautta Aasiaan (ks. edellinen kuva). Tätä reittiä eurooppalaiset purjelaivat käyttivät idänkauppaan aina Suezin kanavan rakentamiseen asti vuonna 1869, joka lyhensi sitä useilla tuhansilla kilometreillä. Kiina kumppanuudessa useiden muiden Aasian maiden kanssa suunnittelee nyt massiivista useita biljoonia dollareita maksavaa hanketta nimeltä Vyö ja Tie, jota on kutsuttu myös “uuden silkkitien” nimellä. Tämä “tie” (tai kulkuväylien verkosto) seuraisi lähes samaa reittiä kuin alkuperäinen silkkitie ja sisältäisi rautateitä, satamia ja muuta globaaliin kaupankäyntiin suunniteltua infrastruktuuria 65 maassa.
Intian silkkitie versus Kiinan silkkitie
Menneen maailmanajan kauppareittejä ollaan herättämässä nyt uudestaan henkiin. Eikä tämä koske vain Kiinan uutta silkkitiehanketta. Viimevuoden syyskuussa G20 kokouksessa Israel, Intia ja joukko Euroopan maita esittelivät uuden kuljetusreittihankkeen nimeltä Intian ja Lähi-idän sekä Euroopan välinen talouskäytävä, joka yhdistäisi Intian Persianlahden maihin ja sieltä Israeliin ja Eurooppaan. Se on osa Saudi-Arabian kuningaskunnan ja Israelin välillä käynnissä olevia neuvotteluita maiden suhteiden normalisoinniksi. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu hehkutti viimesyyskuun YK-puheessaan sekä Saudi-Israel rauhan että Intian Israeliin ja Eurooppaan yhdistävän talouskäytävän historiallista merkitystä, joka voisi tuoda koko alueelle rauhan ja taloudellisen vaurauden.
Kolonialistisen ajan Intian historialliset käytävät Lähi-itään ja Euraasiaan katkesivat Intian jaoin ja itsenäistymisen myötä vuonna 1947. Joten Netanjahun ja Intian pääministeri Narendra Modin tavoitteena on nyt elvyttää nämä entisajan kauppasuhteet. Tällainen käytävä tulisi vahvistamaan samalla Intian, Saudi-Arabian, Israelin ja Euroopan Unionin välisiä valtiosuhteita turvallisuuspolitiikassa sillä mikä tahansa Israelia koskettava kansallinen uhka olisi uhka myös sen kumppanien kaupallisille intresseille. Dominika Urhová kirjoitti marraskuun 16. 2023 mitä Intian ja Lähi-idän sekä Euroopan välinen talouskäytävä (ILET) voisi merkitä EU:n kansainvälisen aseman kannalta.
Kun Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen supervaltakilpailu kiristyy ja maailmanlaajuinen siirtyminen kohti moninapaisempaa maailmaa, ILET voi toimia foorumina, jonka avulla EU voi vahvistaa asemaansa kansainvälisellä näyttämöllä, vahvistaa siteitään Intiaan ja lisätä vaikutusvaltaansa Lähi-idässä. EU:n ja Intian välisten suhteiden lujittaminen on ollut EU:n asialistalla jo jonkin aikaa, ja monet Euroopan maat ovat panostaneet merkittävästi suhteidensa elvyttämiseen New Delhin kanssa. Tämä on näkynyt erityisesti Ranskan, Saksan ja Italian viimeaikaisissa pyrkimyksissä lähentää maitaan ja Intiaa.
Raamatun profetioista tulevia tapahtumia ennustavat henkilöt – allekirjoittanut mukaan lukien – ovat opettaneet jo vuosikymmeniä, että yhdistyneen Euroopan tulisi nousta kansainvälisissä suhteissa USA:n yksinapaisen maailmanvallan ohittavaksi voimatekijäksi ja lähentyä Israelia ja Lähi-Itää kohden, kun Euroopan johtoon astuva Antikristus tekee seitsenvuotisen liiton Israelin kanssa ja perustaa Rooman valtakunnan uudelleen sen entisille rajoillensa. Ehkäpä juuri ILET mahdollistaa tällaisen roolin EU:lle. Miryousef Alavi kirjoitti:
Yksi ILET:in tärkeimmistä edunsaajista on Israel, joka sen lisäksi, että se edistää suhteiden normalisointia arabimaiden ja islamilaisten maiden kanssa, tekee Haifan satamasta yhden tärkeistä kauttakulku- ja merenkulun solmukohdista intialaisen Adani Co:n suurten investointien avulla. Kreikka, Arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Italia, Jordania ja muut reitin varrella sijaitsevat maat lisäävät merkittävästi merkitystään ja strategista painoarvoaan osallistumalla ILET:iin.
On kuitenkin muistettava, että kaikki kansat eivät ole tästä hankkeesta aivan yhtä innoissaan kuin pääministeri Modi tai Benjamin Netanjahu siksi, että se vain vahvistaisi ja legitimoisi Israelin asemaa entisestään. Tätä Iranin, Syyrian tai Turkin kaltaiset regiimit, jotka eivät tunnusta juutalaisvaltion laillisuutta, eivät voisi hyväksyä. Näiden hallintojen tukijat, kuten Venäjä ja Kiina, tulevat kärsimään siitä myös taloudellisesti, koska se uhkaa Kiinan Vyö ja Tie projektin tuomia ekonomisia intressejä tälle lännen vastaiselle itäblokille. Alavi jatkaa:
Intian, Lähi-idän ja Euroopan talouskäytävän (ILET) vastustajien (Kiina, Egypti, Venäjä, Turkki, Irak, Pakistan, Iran, Syyria ja Qatar) ja sen kannattajien (Intia, Yhdysvallat, Israel, Arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Jordania, Kreikka ja Italia) välinen vastakkainasettelu voi vaikuttaa Gazan sodan kohtaloon. Tämä kokoonpano kertoo levottomuuksien pitkäikäisyydestä vastarinnassa uuden geopoliittisen ympäristön syntymiselle Länsi-Aasiassa ja sen ulkopuolella…
ILET on ensisijaisesti Kiinan vastainen suunnitelma, josta kärsivät suoraan tai välillisesti Kiinan lisäksi sellaiset maat kuin Egypti, Venäjä, Turkki, Irak, Pakistan, Iran, Syyria ja Qatar, ja toisaalta sen virallisina tai epävirallisina yhteistyökumppaneina pidetään toista maaryhmää, johon kuuluvat muun muassa Amerikka, Intia, Israel, Arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Kreikka, Italia, Ranska, Saksa ja Euroopan unioni.
Tämä käytävä on ensisijaisesti Kiinan Tie ja Vyö (TV) -aloitteen kilpailija, jonka merireitti kulkee Suezin kanavan kautta ja maareitti kulkee lähes samaa historiallista reittiä kuin Silkkitie. Yhdysvaltoja pidetään strategisen kilpailun vuoksi ja Intiaa syvien raja- ja poliittisten erimielisyyksien vuoksi Kiinan kanssa Tie ja Vyö (TV) -aloitteen tärkeimpinä vastustajina, ja ILET on yhteinen aloite Kiinan suunnitelman hillitsemiseksi.
Lisäksi viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Yhdysvallat on yrittänyt rohkaista Lähi-idän, Keski-Aasian ja muiden alueiden maita laajentamaan suhteitaan Kiinan sijasta Intiaan esittelemällä Intiaa nousevana aasialaisena suurvaltana. Muita käytäviä, joihin ILET vaikuttaa, ovat Kiina-Pakistan-talouskäytävä (reitti Kiinasta Pakistanin Gwadarin satamaan), Kuivakanava (joka yhdistää Irakin Al-Fawin sataman Turkin ja mahdollisesti Syyrian kautta Eurooppaan), Pohjois- ja Keski-Kiina-Eurooppa-käytävät sekä jossain määrin kansainvälinen pohjoisen ja etelän välinen liikennekäytävä.
Miryousef Alavi ei vihjaa kirjoituksessaan, että näillä ILET:iä vastustavilla kansoilla olisi ollut jotain tekemistä lokakuun 7. terrori-iskun kanssa ja uskoo sen olleen Hamasin itsenäinen toimi. Mutta hän uskoo näiden liittosuhteiden ja talousintressin yhteentörmäyksen vaikuttavan paljolti siihen kenen puolelle he asettuvat Israelin ja Hamasin välisessä sodassa. On silti oikeutettua kysyä, että suunnitteliko Hamas todella lokakuun 7. terrori-iskun itse vai oliko kyseessä Hamasin valtiollisten sponsorien, Iranin, Qatarin tai Turkin, suunnittelema toimi Israelin siviileitä vastaan? Kysymys voitaisiin viedä jopa tätäkin pidemmälle: Oliko Iranin liittolaisella, Vladimir Putinin Venäjällä tai Xi Jinpingin Kiinalla jotain tekemistä terrori-iskun kanssa?
Kuka hyötyi Gazan sodasta?
Tämä on kysymys mitä salaliittoteoreetikot rakastavat vaikka he etsivät vastauksia usein väärästä paikasta. Monilla salaliittoteoreetikoilla on nimittäin hyvin länsivastainen ajattelumaailma missä läntisten johtajien ajatellaan olevan kaiken maailmassa esiintyvän kaaoksen ja epävakauden perimmäinen syy. Tällaisessa ajattelussa esimerkiksi Ukrainan sota on yksistään lännen tai Zelenskyin syytä ja myös Gazan sota on israelilaisten syytä, Venäjän, Iranin ja Hamasin ollessa vain viattomia uhreja läntisten voimien aggression edessä. Oma maailmankuvani on ollut aina Israel- ja länsimyönteinen ja siksi en ole lähtenyt edistämään lännen vihollisten propagandaa.
Samalla kuitenkin olen pyrkinyt ymmärtämään maailmaa mahdollisemman tasapuolisesti ja ottamaan esille myös lännen suorittamat vääryydet ja lännen osasyyllisyyden konfliktien synnyn takana. Monet lännessä saattavat elää nimittäin illuusiossa meidän oman sivilisaatiomme ja meidän omien johtajiemme hyveellisyydestä, jotka ovat huolissaan vain demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Mutta kuten uusimman YouTube -videoni teemasta selviää, oman ymmärrykseni mukaan maailmassa olevien sotien syynä ei ole niinkään läntisten voimien aggressio vaan sen puute. Tällä tarkoitan lännen johtajien heikkoa ulkopolitiikkaa missä se on pyrkinyt myötäilemään lännen vihollisia kuten Venäjää, Irania ja Kiinaa, ilman uskottavaa pelotepolitiikkaa, joka olisi pitänyt nämä epädemokraattiset hallitukset kurissa.
Hyötyikö Bidenin hallitus Gazan sodasta? Voimme lähestyä kysymystä ihan maalaisjärjellä. Gazan sota ei ole lisännyt Bidenin kannatuslukuja vaan saanut hänet näyttämään entistä heikommalta maailmanjohtajalta, jolla ei ole kykyä pitää niin USA:n vihollisia kuin sen ystäviäkään kurissa. Lisäksi hän on ajautunut puun ja kuoren väliin missä yhtäältä hän yrittää miellyttää perinteisempää demokraattien äänestäjäryhmää, jotka pitävät Israelia USA:n tärkeimpänä Lähi-Idän liittolaisena, ja yhtäältä taas nuorempaa ja radikaalimpaa woke-vasemmistoa, joka on liittoutunut Hamasin sympatisoijien kanssa ja vaativat “Palestiinan vapauttamista joelta merelle”.
Entä hyötyikö Benjamin Netanjahun hallitus Gazan sodasta? Vaikka Israelin hallituksen tai sen yksittäisen pääministerin kritisoiminen ei ole itsessään antisemitismiä, niin tällainen vihjaus saattaa johtaa helposti antisemiittisiin mielikuviin ja keskiaikaisiin “blood libel” myytteihin juutalaisista, jotka janoavat palestiinalaislasten verta omien geopoliittisten intressiensä edistämiseksi. Mutta myös tällainen teoria on maalaisjärjen vastainen Gazan sotaa edeltäneen historiallisen tausta valossa. Ainoa asia millä voimme sanoa, lokakuun 7. tapahtumien ja Gazan sodan hyödyttäneen Netanjahua oli vuoden kestäneet Israelin vasemmiston joukkoprotestit, jotka lokakuun 7. tapahtumat keskeyttivät ja sai kansan yhdistymään hetkeksi Netanjahun hallituksen taakse.
Mutta tämä ajatus sivuuttaa sen, että Gazan sota keskeytti myös Israelin ja Saudi-Arabian väliset rauhanneuvottelut, joita Netanjahu oli hehkuttanut YK:ssa vain paria viikkoa ennen lokakuun 7. terrori-iskua. Ennen sotaa Netanjahu mainitsi haastatteluissaan ja puheissaan kuinka vuoden 2020 aabrahamilainen rauhansopimus oli hänen ja Trumpin politiikan ansiota ja kuinka hän oli onnistunut tuomaan rauhan Lähi-Itään samalla “rauha vahvuuden kautta” periaatteella mitä myös presidentti Trump noudatti.
Netanjahu toivoi siis yhdistävän Israelin kansan historiallisella rauhansopimuksellaan Saudi-Arabian kanssa, ei uudella sodalla Hamasia vastaan. Lokakuun 7. verilöylyn myötä monien syyttävät sormet osoittavat nyt Netanjahun suuntaan ja kansa vaatii hänen päätään pölkylle siitä, ettei hän kyennyt estämään Israelin historian pahinta terrori-iskua. Harva Netanjahun hieman paremmin tunteva henkilö uskoisi myöskään, että hän on jokin psykopaatti, joka antaisi Hamasin teurastaa toista tuhatta oman kansansa jäsentä ja ottaa satoja panttivangeiksi vain siksi, että se hyödyttäisi jollain tapaa hänen poliittisia päämääriään.
Salaliittoteorioiden arvioinnissa kannattaa siis miettiä aina ensin onko niissä todella järkeä maalaisjärjen kannalta. Toisaalta monien järkeen ei mahdu sekään miksi Hamas olisi iskenyt Israelia vastaan tietäen, että Israelin paljon vahvempi ja teknologisesti edistyneempi armeija tulisi vastaamaan terrori-iskuun sellaisella voimalla, että se tietäisi Hamasin vallan loppua Gazan kaistaleella. Hamas on kuitenkin saattanut tehdä tuollaisen riskiarvion luottamalla siihen, että Israelia vastaan suunnattu kansainvälinen painostus yhdessä Bidenin hallinnon heikkouden kanssa ja Hamasin Lähi-Idän liittolaisten tuki, tekisi iskusta kannattavaa. Hamas kenties toivoi provosoivan laajemman Lähi-Idän sodan missä Israelin olisi vaikeampi taistella Gazaa hallitsevaa Hamasia vastaan, kun samaa aikaan Iranin muut sijaistaistelijat, kuten Libanonin Hizbollah hyökkäisi sitä vastaan pohjoisesta ja myös Syyria ja Iran tulisivat proxy-taistelijoidensa avuksi Israelia vastaan.
Samoin Hamas kiisti Iranin väitteet ja sanoi lokakuun 7. tapahtumien olleen vastaus Temppelivuoren Al-Aqsa moskeijaan kohdistuviin provokaatioihin (kuten turvalllisuusministeri Ben-Gvirin viimeaikaisiin vierailuihin Temppelivuorella ja tiettyjen juutalaisryhmien yrityksiin uhrata punahieho Temppelivuoren läheisyydessä kolmannen temppelin esivalmisteluna). Iran iski 13. huhtikuuta ensimmäistä kertaa suoraan Israelia vastaan sadoilla lennokeilla ja ballistisilla ohjuksilla, joista Israelin Iron Dome ohjuspuolustusjärjestelmä onnistui ampumaan suurimman osa alas ennen kuin ne ehtivät vahingoittaa Israelin siviiliväestöä.
Tämä oli Iranin vastaus Israelin huhtikuun alun ilmaiskuun Damaskoksen kaupungissa, jossa se tappoi useita Iranin hallituksen jäseniä, heidän joukossaan kenraali Mohammad Reza Zahedi, joka oli mukana lokakuun 7. terrori-iskun suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tämä väite ei tullut Israelilta vaan Islamilaisen vallankumouksen voimien koalitioneuvosto, jolla on läheiset yhteydet Iranin johtajaan ajatollah Ali Khameneihin, ylisti kenraali Mohammad Reza Zahedia hänen kuolemansa jälkeen hänen “strategisesta roolistaan vastarintaman muodostamisessa ja vahvistamisessa sekä Al-Aqsan myrskyn suunnittelussa ja toimeenpanossa” eli lokakuun verilöylyssä, Jerusalem Post kertoi.
Uusimmassa videossani kerrotaan kuinka Bidenin hallituksen harjoittama Iranin myötäilypolitiikka ja 10 miljardin dollarin lahjusraha mullaheille, on rohkaissut Iranin islamilaista teokratiaa aggressioon Israelia vastaan. Iran – niin kuin Hamaskaan – ei nimittäin halua rauhaa tai rinnakkaiseloa Israelin kanssa vaan sen kuolemaa, sillä sen virallinen ulkomaanpolitiikka on “kuolema Amerikalle ja kuolema Israelille”. Ajatollah Khamenei, joka on kutsunut juutalaisvaltiota usein Lähi-Idän “syöväksi”, twiittasi hepreaksi:
Al-Quds [muslimien käyttämä nimi Jerusalemille] tulee olemaan muslimien käsissä, ja muslimimaailma tulee juhlimaan Palestiinan vapautusta.
Jos Iran olisi sotilaallisesti tarpeeksi vahva, se hävittäisi Israelin kartalta jo tänään. On myös väitetty, että ydinaseen saatuaan Ajatollah ei pelkäisi käynnistää ydinsotaa Israelin kanssa, koska molemmin puolisen tuhon periaate (MAD -oppi) ei hillitsisi mullahien aggressiota, koska he uskovat heidän tehtävänään olevan maailmanlopun jouduttaminen avatakseen sen kautta oven muslimien odottaman messiaan Mahdin tulemukselle.
Turkin rooli
Mutta Iran ei ole alueen ainoa islamistinen valtio, joka tavoittelee juutalaisvaltion tuhoa. Myös Turkin islamistipresidentti Recep Tayyip Erdoganin retoriikka on ollut viimevuosina kasvavassa määrin vihamielistä Israelin olemassaoloa kohtaan. Kenraali Mustafa Kemal Atatürk – jonka rooli ennustettiin myös Danielin 11. luvun näyssä – perusti sekulaarin Turkin tasavallan vuonna 1923 Ottomaanien sulttaanikunnan romahtamisen jälkeen. Turkki on ollut lännen liittolainen ja NATO.n jäsenmaa, mutta vuonna 2003 Turkin pääministeriksi ja vuonna 2014 maan presidentiksi noussut Erdogan on vienyt maataan kauemmaksi lännestä ja lähemmäksi Yhdysvaltain vihollisia Venäjää, Irania ja Kiinaa kohden islamistisen AKP-puolueen johdossa.
Erdoganin Turkin ja Israelin väliset suhteet alkoivat ystävällisissä merkeissä, mutta pahenivat merkittävästi ensimmäisen Gazan sodan aikaan (2009) ja Gazan avustussaattueen välikohtauksen jälkeen vuonna 2010. Erdogan on syyttänyt Israelia toistuvasti “kansanmurhasta” palestiinalaisia vastaan ja kutsunut sionismia “rikokseksi ihmisyyttä vastaan.” Presidentti Erdoganilla ei olisi paljoa varaa kritisoida naapureitaan “rikoksista ihmisyyttä vastaan”, kun hänen hallintonsa tiedetään avustaneen Irakin ja Syyrian Islamilaista Valtiota kristittyjen ja muslimien polttamisessa elävältä ja muissa raakuuksissa. New York Post raportoi 31. syyskuuta 2019:
Vuodesta 2012 lähtien Turkin tiedustelupalvelu MIT on Erdoganin johdolla tarjonnut resursseja ja aineellista apua ISIS:lle, ja Turkin tulliviranomaiset ovat sulkeneet silmänsä ISIS:n rekrytoiduilta, jotka ovat virranneet Turkin rajojen yli Syyriaan ja Irakiin. Lukuisilla ISIS-taistelijoilla, jotka Yhdysvaltoja kannattavat kurdijoukot vangitsivat Pohjois-Syyriassa, oli Turkin maastapoistumisleima passissaan, ja he kehuskelivat muutenkin saaneensa suoraa apua Turkin viranomaisilta.
“Turkin tiedustelupalvelu tietää kaiken”, eräs vangittu ISIS-taistelija kertoi hiljattain kurdivangitsijoilleen. Monet entiset ISIS-taistelijat ovat nyt liittyneet Turkin tukemiin joukkoihin, jotka ovat miehittäneet Syyrian kurdien Afrinin kaupungin, jossa ne ovat harjoittaneet etnistä puhdistusta. Kaksi Turkin tiedustelupalvelun upseeria, jotka kurdisissitaistelijat vangitsivat Pohjois-Irakissa vuonna 2017, antoivat sisäpiirin kertomuksia Turkin hallituksen avusta ISISille ja muille Syyriassa ja Irakissa toimiville jihadistiryhmille.
Tämä on osoitus siinä, että Ankara tukee avoimesti Hamasia. Hyökkäysten jälkeen Turkin hallitus on toivottanut tervetulleeksi ja Erdogan henkilökohtaisesti kannustanut Hamasia tukevia, kiihkoilevia mielenosoituksia Turkissa. Israelin konsulaatti oli vihaisen mielenosoittajajoukon ympäröimä, ja se ampui ilotulitteita, eivätkä Turkin lainvalvontaviranomaiset juurikaan yrittäneet varmistaa diplomaattisen edustuston turvallisuutta. Lisäksi radikaali islamistipuolue Huda-Par, joka on Erdoganin hallituskoalition kumppani, järjesti juhlakokouksen Istanbulissa sijaitsevan Israelin konsulaatin ulkopuolella huutaen: “Israel olkoon kirottu!”… Turkin islamistisessa liikkeessä koulutettuna johtajana Erdogan on pohjimmiltaan antisemitisti eikä usko Israelin oikeuteen olla olemassa. Sen sijaan, että Erdogan seisoisi Israelin rinnalla sen synkimmällä hetkellä yhdessä Turkin länsimaisten liittolaisten kanssa, hän on päättänyt liittoutua muslimimaailman jäsenten kanssa, jotka haluavat nähdä Israelin vahingoittuvan.
Iranin Ajatollah Khameinin ohella meillä on siis myös toinen pääepäilty Gazan sodan provosointiin, Turkin presidentti Erdogan. Kerroin blogissani jo lokakuussa, että Israel-Hamas sodan taustalla oli Saudi-Arabian ja Israelin välinen rauhansopimus, jonka synnyn Hamas ja Iran pyrkivät estämään (tai ainakin viivyttämään sen syntyä), koska se olisi merkinnyt Israelin aseman suurempaa vahvistumista ja laillistumista muslimimaailmassa mitä Irania johtavat islamistit eivät halunneet nähdä tapahtuvan.
Kerroin myös, että lokakuun 7. tapahtumat eivät olleet niinkään sopimuksen itsensä syytä vaan väkivaltaa edesauttoi myös presidentti Bidenin Irania myötäilevä heikko ulkopolitiikka ja se, että Bidenin hallitus, Netanjahu kuin myös Saudien kruununprinssi MBS tekivät tästä sopimuksesta julkista näytelmää, jota ylistettiin kuukausia etuajassa sen sijaan, että neuvottelut oltaisiin käyty salassa ja ilmoitettu maailmalle vasta sopimuksen syntyhetkenä (tämä oli mm. Trumpin juutalaisen vävyn ja Lähi-Idän erityislähettilään Jared Kushnerin mukaan lokakuun 7. tapahtumien syynä). Sopimuksen ympärillä pyörinyt julkinen näytelmä antoi Israelin vihollisille aikaa miettiä millä he voisivat torpedoida sen ennen sopimuksen syntyä.
Turkin johtajilla olisi ollut myös ekonomiset intressit Gazan sodan lietsomiseen. Tämä palaa artikkelin aikaisempaan aiheeseen Israelin, Intian, Arabiemiraattien ja EU:n suunnittelemasta uudesta silkkitiestä itään, josta Gazan sota on tehnyt sijoittajille nyt vähemmän haluttavan vaihtoehdon. Tämä “silkkitie” uhkaa Kiinan ja sen kumppaneiden omaa biljoonia maksavaa silkkitietä, eli Vyö ja Tie hanketta, joka takaisi Kiinan globaalin hegemonian vuosisadan loppuun asti. Sinan Tavsan kirjoitti lokakuussa 2023:
ISTANBUL — Istanbulissa syyskuun puolivälissä pidetyssä logistiikkafoorumissa Turkin kaupallisessa keskuksessa toimivan kansainvälisen kuljetusliiton toimeenpanevan komitean puheenjohtaja Alper Ozel antoi jyrkän varoituksen: “Näemme muiden tulevan ja nimeävän uusia käytäviä, joten meidän on toimittava nopeasti. Yksi syy Ottomaanien valtakunnan tuhoon oli se, että Silkkitien reitti hylättiin Suezin kanavan avaamisen jälkeen, mikä heikensi valtakunnan taloutta”, hän sanoi. Hän vaati yhteyksien vahvistamista entisestään Turkin niin sanotulla Lähikäytävällä, joka on Kiinan Vyö ja Tie -aloitteen mukainen reitti, joka kulkee Turkki-valtioiden kautta Euroopan länsipuolen ja Kiinan itäpuolen välillä.
Turkki, jota pidetään luonnollisena siltana Aasian ja Euroopan välillä, on ehkä yksi herkimmistä maista kauppateiden muutoksille, kuten Ottomaanit kokivat katkerasti löytöretkien aikakaudella. Ozelin hälytys ja sen jälkeinen kehitys korostavat Turkin epämukavuutta uusia suunnitelmia kohtaan, kuten Intian ja Lähi-idän sekä Euroopan talouskäytävää (ILET), josta ilmoitettiin 20:n ryhmän kokouksen yhteydessä viime kuussa, ja Ankaran päättäväisyyttä vahvistaa reittejä, jotka asettavat Turkin keskeiseen asemaan. Ehdotettu ILET kulkisi Intiasta Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, Saudi-Arabiaan, Jordaniaan ja Israeliin ja johtaisi Eurooppaan Turkin ohi.
Kilpailevat kauppareitit, jotka aiheuttavat kansainvälisiä jännitteitä. Ruskealla lännen tukema kauppareitti Intiasta Eurooppaan Arabiemiraattien, Saudi-Arabian, Jordanian ja Israelin lävitse. Sinisellä ja vihreällä Turkin ja Kiinan tukema “silkkitie”, joka johtaisi Kiinan Pekingistä aina Istanbuliin ja Lontooseen saakka. Intiasta lähtevä kauppareitti heikentäisi Kiinan ja Turkin kansainvälistä asemaa öljyn jälkeisessä uudessa maailmanjärjestyksessä ja vahvistaisi Israelin, Intian, arabimaiden ja EU:n kansainvälistä asemaa. Kuvan lähde täällä.
Saksan keisari Wilhelm II:n – joka Hitlerin tapaan oli sodassa juutalaisten Jumalaa vastaan ja suunnitteli juutalaisten kansanmurhaa – liittolaisuus Ottomaanien Turkin kanssa, joka toteutti 1900 -luvun ensimmäisen kansanmurhan Armenian kristittyjä vastaan, ja heidän suunnitelmansa rakentaa Euroopan ja Aasian yhdistävä rautatie Berliinistä Bagdadiin, toimi sytykkeenä ensimmäiseen maailmansotaan. Tänään samat juutalaisvastaiset ja antikristilliset voimat ovat yhdistyneet Iranissa ja Turkissa Israelia vastaan. Ja samoin myös tänään nämä kilpailevat kauppareitit uhkaavat sytyttää nyt kolmannen maailmansodan. Ja kaikki sen avainpelurit – Intia, Kiina, Israel, Venäjä, Ranska, Britannia ja Yhdysvallat – ovat myös ydinasemaita ja Iran on ydinasetta tavoitteleva maa. Seuraavaksi keskityn hieman Iranin liittolaiseen, Vladimir Putinin Venäjään.
Ennustiko Raamattu Vladimir Putinin vallan?
Vladimir Putinin Venäjä esiintyy nyt julkisesti kristillisenä maana, joka puolustaa kristillisiä arvoja lännen antikristillistä liberalismia ja LGBTQ-ideologiaa vastaan. Tästä syystä osa lännen konservatiiveista saattaa suhtautua Putiniin paljon sympaattisemmin kuin vaikkapa Kanadan “woke-pääministeri” Justin Trudeau’hun. Tämä Putinin “kristillinen” julkisivu saattaa vaikuttaa myös sen taustalla miksi moni kristitty konservatiivi suhtautuu lännen valtamedian narratiiviin Ukrainan sodasta ja presidentti Volodymyr Zelenskyistä hyvin epäluuloisesti. Itse olen nähnyt Putinin hyvin kriittisessä valossa jo hänen valtansa alusta lähtien. En ole edistänyt blogissani koskaan Putinille myönteistä näkökantaa vaikka olen kritisoinut avoimesti myös lännen johtajien harjoittamaa ulkopolitiikkaa, joka on provosoinut osaltaan Venäjää yhä militantimpaan suuntaan.
Olen jakanut myös monien evankelisten kristittyjen tukeman tulkinnan Venäjästä Hesekielen 38-39. lukujen ennustamana Googin ja Magogin ruhtinaan maana “pohjan periltä”, joka tulee hyökkäämään Israelin maahan, “joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta”. Tätä tulkintaa kannattava dispensationalistinen kirjailija Hal Lindsey ennusti Putinin nousun vuonna 1998 julkaistussa kirjassaan Jeesus tulee (Kuva ja Sana, 1998, sivu 100):
On erittäin todennäköistä, että Venäjän seuraavasta presidentistä tulee se sotilaallinen voimatekijä, joka taivutetaan kohottamaan Venäjä sen entiseen suurvalta-asemaan. Hän tulee vetoamaan kansalaisten isänmaallisuuteen ja rakkauteen äiti-Venäjää kohtaan saadakseen heidän äänensä. Hän lupaa tempaista Venäjän eroon mafiasta. Hän lupaa nostaa jaloilleen moraalinsa menettäneet sotavoimaimat ja muodostaa niistä ylpeän ja taisteluvalmiin armeijan. Tämä kaikki sopii erittäin hyvin venäläisten tulevaan rooliin. Tulevan venäläisten mahtimiehen arvoituksellinen nimi on – Goog. Todennäköisesti hän on joku kenraali, jonka nimen olet jo kuullut CNN:n välityksellä. Uskon, että tämän sotilaallisen mahtimiehen täytyy astua kuvaan, ennen kuin Hesekielen tapahtumat alkavat toteutua.
Kuka oli syyllinen Ukrainan sotaan?
Maailmanlaajuista vakautta horjuttaneet Putinin sotatoimet Ukrainassa ovat vieneet maailman 3. maailmansodan partaalle, ja tulevat historioitsijat voivat pitää Ukrainan sotaa kolmannen maailmansodan lähtölaukauksena. Sodan taustalla on kuitenkin hyvin kompleksi historia. Ja myös tämän selkkauksen syttymisessä kaupalliset kulkuväylät – tarkemmin ottaen kaasuputket – olivat jälleen keskeisessä roolissa (palaan niihin myöhemmin). Ukrainan sota ei alkanut tosiasiassa helmikuussa 2022, eikä edes Krimin miehityksestä kahdeksan vuotta aikaisemmin tai sitä edeltäneestä Ukrainan vuoden 2014 vallankumouksesta, vaan sen alku palaa vuoden 2004 Oranssivallankumoukseen. Ukrainasta, entisestä Neuvostotasavallasta, tuli tuohon aikaan idän ja lännen välisten voimien yhteentörmäyksen näyttämö, kun maassa järjestettiin kiistellyt presidentinvaalit.
Väistyvää venäjämielistä presidentti Leonid Kutšmania syytettiin korruptiosta ja Kutšmanin puolustajana tunnetulla presidenttiehdokas Viktor Janukovytšilla oli takanaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin kannatus, joka kampanjoi hänen puolestaan Kiovassa ja sekaantui kylmän sodan jälkeen itsenäistyneen neuvostotasavallan sisäiseen politiikkaan. Oppositioehdokas Viktor Juštšenkolla oli puolestaan länsivaltojen tuki, koska hän ajoi eurooppalaisille arvoille myötämielisempää politiikkaa ja kannatti Ukrainan liittymistä EU:hun ja NATO:on. Janukovytšilla oli vahvemman valtiokoneiston tuki ja Juštšenko pyrittiin mm. myrkyttämään maan salaisen palvelun toimesta, joka jätti pysyvän jäljen hänen kasvoihinsa.
Vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen Janukovytš julisti itsensä voittajaksi, mutta vaalitulosta pidettiin vilpillisenä ja laajojen mielenosoitusten ja vaalien uusimisen jälkeen, Juštšenko voitti vaalit ja valittiin Ukrainan kolmanneksi presidentiksi. Koko Ukrainan maa oli jakaantunut venäläismielisen ja länsimielisen väestön kesken, sillä Ukrainan länsiosissa äänestettiin enemmän länsimielistä Juštšenkoa ja maan itäosissa taas venäjämielistä Janukovytšia. Tapahtumat raivostutti Vladimir Putinin, joka alkoi kääntyä sen jälkeen yhä länsivastaisempaan retoriikkaan sillä Putinin mukaan tämä Oranssi vallankumous oli lännen masinoima hanke Venäjää vastaan.
Kymmenen vuotta myöhemmin tapahtuneessa Maidanin vallankumouksessa kansa syöksi vallasta vuonna 2010 vaaleissa valitun Putinin juoksupojan Viktor Janukovytšin, jonka seurauksena Putin miehitti Ukrainalta Krimin niemimaan ja liitti sen osaksi Venäjän federaatiota. Samana vuonna alkoi myös Ukrainan sota Venäjän tukemia Itä-Ukrainan separatisteja vastaan, joka puolestaan laajeni Venäjän armeijan ja Ukrainan väliseksi sodaksi, kun Putin hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Ukrainan sodan taustalla oli siis Putinin yritykset sekaantua ja vaikuttaa itsenäisen valtion sisäpolitiikkaan yrityksissä pitää se Venäjän intresseille läheisenä vasallivaltiona ja estää Ukrainan liittyminen NATO:on ja EU:hun.
Olen kertonut blogeissani jo aiemmin, että Ukrainan vallankumouksia on ollut rahoittamassa mm. vasemmistolainen pörssikeinottelija George Soros, joka on rehennellyt osuudellaan avoimesti CNN-kanavalla. Soroksella on ollut kyllä näppinsä pelossa monissa maailman levottomuuksissa, mutta historia on myös liian monisyistä voidaksemme lukea näitä tapahtumia vain Sorosin tiliin. Taustalla vaikuttaa myös Venäjän pitkä sortava ja kolonialistinen historia naapurimaissaan, Ukrainassa ja Itä-Euroopassa, ensin Venäjän tsaarien alaisuudessa ja sittemmin Neuvostoliiton alla. Ukrainassa esimerkiksi Stalin syyllistyi Holodomor nimiseen rikokseen missä miljoonat ukrainalaiset tapettiin nälkään ja jonka 20 valtiota on tunnustanut kansanmurhaksi.
Venäjä ei ole kuitenkaan koskaan pyytänyt anteeksi tai edes tunnustanut tätä rikosta. Kansamurhan kiistäjiin kuuluu myös Putin ja hänen liittolaisensa Dimitri Medvedev, jotka väittävät lännen ja Ukrainan käyttävän kansanmurhanarratiivia Venäjän vastaisiin poliittisiin päämääriin. Vladimir Putin edistää nyt revisionistista historiaa, jonka mukaan Ukrainan kansakunta olisi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen luotu keinotekoinen kansakunta, vaikka Ukrainan venäläisistä erillinen kansallinen identiteetti voidaan jäljittää jo keskiajalle. Amerikkalaisen toimittaja Tucker Carlsonin parituntisessa haastattelussa Putin puolusteli toimiaan Ukrainassa ja vihjasi myös Puolan olleen syyllinen toiseen maailmansotaan Hitlerin tai Stalinin sijasta, joiden hyökkäys Puolaan syyskuussa 1939 käynnisti toisen maailmansodan.
Presidentti Bideniin verraten 72 -vuotiaan Putinin muisti on kyllä erinomainen, kun ensimmäiset 30 minuuttia haastattelusta, Putin luettelee Tuckerille Itä-Euroopan historiaa 1000 vuoden ajalta, muinaisten hallitsijoiden nimiä ja taisteluiden vuosilukuja kuin “elävä tietosanakirja”.
Carlsonin haastattelussa Putin selittelee toimiaan Ukrainassa mm. NATO:n laajentumisen, “CIA:n tukemien” Ukrainan “vallankaappausten”, sen Venäjään negatiivisesti vaikuttaneiden kauppasuhteiden, sopimusten laiminlyönnin, ja monien muiden monimutkaisten historiallisten tapahtumien valossa, jotka hän aloittaa jo tuhannen vuoden takaisesta Itä-Europan historiasta. Vaikka Putinin puolustelu toimilleen olisikin osittain propagandista, hänen selontekonsa osoittaa hyvin sen, että konflikteihin johtavat jännitteet syntyvät usein hyvin monisyisten historian tapahtumien ketjureaktiona.
Venäjä on pitänyt Itä-Euroopan entisiä neuvostotasavaltoja “takapihanaan” ja pyrkinyt vaikuttamaan niiden sisäpolitiikkaan pitääkseen nämä kansat lähellä Venäjää sen taloudellisten tai turvallisuutta koskevien etujen varmistamiseksi. Venäjän länsinaapurit, joita Venäjä on sortanut viimeiset 200 vuotta, ovat puolestaan pyrkineet länteen päin saadakseen turvaa EU:sta ja NATO:sta “isoa pahaa karhua” vastaan. Tämä yhtälö on ruokkinut vastakkainasettelua ja idän ja lännen välisten suhteiden kärjistymistä monien muiden vaikuttimien ohella. Toki Venäjän aggressioon on ollut vaikuttamassa myös Putinin nostalginen näkemys Venäjän menetetyn suuruuden päivistä ja koko Ukrainan kansallisen identiteetin kieltäminen.
Putin ei olisi käynnistänyt sotaa NATO-maata vastaan, koska tämä olisi tietänyt kolmatta maailmansotaa ja mahdollista ydinsotaa. Putin uhittelee usein ydinaseillaan länttä vastaan, mutta ei hän ole itsetuhoinen. Ei hän olisi lähtenyt hyökkäyssotaan NATO-maata vastaan jos sen riskinä olisi ollut molemminpuolisen tuhon takaava maailmanlaajuinen ydinsota. Hyökkäys Ukrainaan oli paljon pienempi riski, koska ydinasevalta USA ei ole velvoitettu lähettämään taistelijoitaan ja hävittäjiään NATO:on kuulumattoman Ukrainan maaperälle vaikka avustaisikin sitä aseellisesti. On tosin mahdollista, että Ukrainan NATO-jäsenyys olisi provosoinut Venäjän hyökkäämään Suomeen, joka ei ollut NATO:n jäsenmaa ennen vuotta 2023.
Vaikka Putin mainitsee Tucker-haastattelussaan lukuisia historiallisia taustasyitä, jotka hänen mukaansa vaikuttivat Ukrainan sodan syntyyn, hän jättää mainitsematta presidentti Bidenin selkärangattoman ulkopolitiikan roolin. Eli Bidenin hallinnon katastrofaalisen vetäytymisen Afganistanista Syyskuun 11. terrori-iskujen 20-vuotispäivänä, joka rohkaisi Yhdysvaltain muita vihollisia tavoittelemaan omia geopoliittisia intressejään entistä uskaliaammin. Putin ei olisi uskaltanut ryhtyä tällaisiin toimiin presidentti Trumpin johdolla, joka oli uhitellut pommittavan Moskovaa mikäli Putin hyökkäisi Ukrainaan ja vahvisti usein puolihulluja uhkauksiaan uskaliailla toimillaan kuten Iranin Qassam Soleimanin tappamisella. Presidentti Trump sanoi ydinaseista:
En halua sulkea pois mitään. Olen viimeinen, joka käyttäisi ydinaseita. Ydinaseiden käyttäminen on kauhistus. Aseiden voima on nykyään suurin yksittäinen ongelma, joka maailmassamme on. Olen viimeinen, joka käyttää niitä. En aio olla iloinen laukaisija, kuten jotkut ihmiset saattavat olla. Olen viimeinen henkilö, mutta en koskaan sulje sitä pois.
Toisin sanoen, miksi raiskaajan pitäisi pelätä naisen kädessä olevaa asetta jos hän tietää, ettei nainen uskalla painaa koskaan liipaisimesta. Ydinaseiden paras käyttötarkoitus on niiden pelotevoima, joka saa rikolliset perääntymään pahoista aikeistaan. Israelin olisi esimerkiksi kannattanut käyttää tätä pelotetta enemmän palestiinalaisterroristien hillitsemiseksi.
Venäjän energiamonopolin vaikutus Ukrainan sotaan
Uudessa YouTube videossani Presidentti Trumpin rauha voimalla versus presidentti Bidenin sota heikkoudella senaattori Ted Cruz kertoi Suomenlahden poikki Venäjältä Saksaan kulkeneen Nord Stream 2 kaasuputken roolista Ukrainan sodan synnyssä. Presidentti Trump oli asettanut sanktiot tämän putken rakentamiselle koska sen nähtiin uhkaavan Ukrainan turvallisuutta. Biden purki sanktiot palauttaakseen Yhdysvaltain hyvät suhteet Angela Merkelin Saksaan ja EU:hun. Samaan aikaan Puolan ja Ukrainan hallitukset varoittivat Bidenin hallitusta, että sanktioiden purkaminen vaarantaisi Ukrainan turvallisuuden ja kohta Venäjän sotajoukot olivatkin jo Ukrainan rajalla. Miksi Nord Stream 2 teki Ukrainasta alttiimman Venäjän hyökkäykselle? Koska Venäjä oli ollut siihen asti riippuvainen sen kaasuntoimitusten välityksestä Ukrainan läpi Eurooppaan kulkevasta Druhzba -kaasuputkesta. Siten Venäjälle vihamielisen Ukrainan hallituksen kontrolli Druhzban kaasuntoimituksista Eurooppaan muodosti turvallisuuspoliittisen riskin Venäjälle sen energiaylivallan kannalta.
Ukrainalle puolestaan Nord Stream 2 kaasuputki oli turvallisuusuhka sillä valmistuessaan Venäjä ei olisi enää riippuvainen Druhzban kaasuntoimituksista ja siten Ukrainasta tulisi alttiimpi Venäjän aggressiolle, koska Kiovan hallitus ei voisi käyttää enää hallintaansa Druhzbasta vipuvoimana. Samasta syystä Ukrainan hallituksella olisi ollut myös kaikkein suurin motiivi Nord Stream 2:n räjäyttämiseen. The Washington Post vahvistikin marraskuussa 2023, että ukrainalainen eversti Roman Chervinsky koordinoi kaasuputken sabotoinnin ja USA:n hallitus oli tietoinen tästä Ukrainan hallinnon suunnitelmasta. Ympäristöterrorismista syytettiin kuitenkin alkuunsa Venäjää vaikka Putinilla olisi ollut kaikkein vähäisin motiivi sabotoida omaa kaasuputkeaan. Paola De Fraia kirjoitti huhtikuussa 2022:
Neuvostoaikaisen infrastruktuurin ansiosta Ukraina on ollut yksi tärkeimmistä Venäjän kaasun tuloreitistä Euroopan markkinoille. Ukrainan läpi kulkevalla Druhzba-putkella (joka tunnetaan myös nimellä “Ystävyysputki”), jonka kautta kulkee 40 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa, on tärkeitä solmukohtia Krimillä, Odessan satamakaupungissa, Harkovassa ja Länsi-Ukrainassa lähellä Puolaa. Se on yksi pisimmistä kaasuputkista, joka ulottuu Ukrainasta Slovakiaan, Tšekin tasavaltaan, Itävaltaan ja Saksaan. Vanha Jamal-putki tuo venäläistä kaasua Eurooppaan pääasiassa Valko-Venäjän kautta.
Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien Ukraina on ollut riidoissa Venäjän kanssa kaasun kauttakulkusopimuksesta ja kulutusmaksuista: kaasun hinnat olivat Neuvostoliiton jälkeisessä Ukrainassa edelleen subventoituja ja alle markkina-arvon. Venäjän mukaan Ukraina hyötyi jo vuosia suurista alennuksista kotimarkkinoillaan, ja neuvottelut uusista tariffeista johtivat maiden väliseen sotaan 2000-luvun alussa, kun Kiovan hallituksen ensimmäinen merkittävä yritys vastustaa avoimesti Moskovan toiveita johti niin sanottuun oranssiin vallankumoukseen.
Sitten se tapahtui uudelleen vuonna 2014, mutta sota muuttui Venäjän yksipuoliseksi Krimin ja Donbassin alueen osien liittämiseksi Venäjään. Samaan aikaan Moskova ei ainakaan aluksi näyttänyt pelkän geopolitiikan näkökulmasta pitävän vuonna 2004 alkanutta Euroopan Unionin itälaajentumista niin suurena uhkana omille eduilleen kuin Naton mahdollista laajentumista samalle alueelle. Venäjä on aina pitänyt Naton sotilaallista läsnäoloa sen itärajoilla, olipa se kuinka suurta tai pientä tahansa, Yhdysvaltojen kohtuuttomana vaikutusvaltana omalla takapihallaan.
Nord Stream otettiin käyttöön vuonna 2018, ja sen kapasiteetti on 55 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa, mikä ylittää Ukrainan läpi kulkevan Druhzba-putken vientikapasiteetin. Syyskuussa 2021 valmistuva Nord Stream 2 tarvitsi vielä Euroopan Unionin ja Saksan viranomaishyväksynnät. Toimintakuntoon päästyään Nord Stream 2 olisi voinut 55 miljardin kuutiometrin vuotuisen kaasukapasiteetin ansiosta kumota Ukrainan uhkaukset estää Venäjän kaasun kauttakulku alueensa kautta.
Sertifiointiprosessi pysähtyi yllättäen 22. helmikuuta 2022, vain muutama päivä ennen Ukrainan maihinnousua. Saksa muutti yhtäkkiä perinteisen myönteisen politiikkansa venäläistä kaasua ja Nord Stream -hankkeita kohtaan. Jos Euroopalla on ollut asiasta eriäviä näkemyksiä, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat aina esittäneet väitteen, jonka mukaan Nord Stream 2 olisi lisännyt entisestään Euroopan riippuvuutta venäläisestä kaasusta ja estänyt Ukrainaa saamasta kauttakulkutuloja, mikä olisi Reutersin raportin mukaan “tehnyt siitä haavoittuvamman Venäjän hyökkäykselle”. Tähän Putin olisi saattanut kärjistää kaiken turhautumisensa Ukrainaa kohtaan ja Naton sulkutulta, jonka Gazprom kohtaa hänen mielestään matkalla Euroopan markkinoille Itämereltä Bosporille.
Uusi Suuri Peli, Prinssi Andrew, ja kuningas Charles III
Useimmissa historian sodissa on ollut kyse lopulta luonnonvaroista ja kansojen kaupallisten intressien yhteentörmäyksestä. Sodat eivät synny siitä, että kansat haluaisivat siirrellä rajojansa vain huvin vuoksi. Gazan sota lienee tästä niitä harvoja poikkeuksia sillä Hamasin ainoana tavoitteena on juutalaisvaltion tuhoaminen islamin lopun ajan oppeihin juurtuvista uskonnollisista syistä. Vuoden 2011 arabikevään ja Syyrian sisällissodan juuret löytyvät myös idän ja lännen yhteentörmäyksestä niiden kilpailevissa öljy- ja kaasuputki hankkeissaan. Seuraavassa tekoälyohjelma ChatGPT:n vastaus aiheeseen liittyen:
Syyrian sisällissodan taustalla on monia syitä, mutta yksi ulottuvuus, joka on saanut kansainvälistä huomiota, liittyy juuri energiaresursseihin ja erityisesti kaasuputkihankkeisiin. Tässä muutama keskeinen seikka:
Kaasuputkihankkeet: Ennen sisällissodan alkua Syyriassa suunniteltiin kahta merkittävää kaasuputkihanketta, jotka olisivat kulkeneet maan halki. Ensimmäinen oli Iranin, Irakin ja Syyrian sopima putki, joka olisi kuljettanut kaasua Iranista Välimerelle. Toinen, jota Saudi-Arabia tuki, olisi kuljettanut kaasua Persianlahden maista Syyrian ja Turkin kautta Eurooppaan. Nämä kaksi hanketta olivat kilpailevia, ja niiden taustalla olivat sekä taloudelliset että geopoliittiset intressit.
Geopoliittiset jännitteet: Iranin tukema kaasuputki olisi vahvistanut Iranin ja sen liittolaisten, kuten Syyrian hallituksen ja Hizbollahin, asemaa alueella. Saudi-Arabian tukema hanke puolestaan olisi edistänyt sunnimuslimimaista johtuvaa akselia ja lisännyt niiden vaikutusvaltaa. Syyrian presidentti Bashar al-Assad päätyi tukemaan Iranin ehdottamaa putkilinjaa, mikä herätti tyytymättömyyttä Saudi-Arabiassa ja muissa sunnivaltioissa.
Konfliktin syventyminen: Tämä energiaan liittyvä ulottuvuus on yksi tekijä, joka on syventänyt alueellisia jännitteitä ja vetänyt Syyrian konfliktiin useita ulkovaltoja, joilla on omat taloudelliset ja strategiset intressinsä. Esimerkiksi Venäjän tuki Assadin hallinnolle ei rajoitu vain poliittisiin ja sotilaallisiin intresseihin, vaan myös Venäjän pyrkimykseen säilyttää hallintaansa Euroopan energiamarkkinoilla.
Energiavarojen kontrolli: Lisäksi Syyrialla on omia öljy- ja kaasuvaroja, erityisesti maan itäosissa, ja niiden kontrolli on ollut merkittävä tekijä sisällissodan aikana. Sekä ISIS että muut kapinallisryhmät, Syyrian hallitus ja ulkovaltojen tukemat joukot ovat käyneet taisteluja näiden resurssien hallinnasta.
Tämä oli keskeinen syy siihen miksi Vladimir Putin tuki liittolaistaan Bashar Al-Assadia ja länsi puolestaan tuki Syyrian kapinallisia, joista osa oli ISIS:n kanssa liittoutuneita radikaaleja islamisteja, joita Turkki, Saudi-Arabia ja Qatar rahoittivat lännen hiljaisella siunauksella, kunnes presidentti Trump paljasti asian ja lopetti kyseisen tuen. Mikä on tuo suuri peli? Se on suurvaltojen taistelua Lähi-Idän ja Keski-Aasian hallinnasta alueen resurssien tähden. Yleviä periaatteita, kuten demokratia ja ihmisoikeudet, käytetään näiden valtojen taholta vain geopoliittisten intressien välineenä. Turkki saattaa siis syyttää Israelia rikoksista ihmisyyttä vastaan, mutta samalla hän kaataa rahaa ISIS-taistelijoille.
Putin sanoo olevansa sodassa Ukrainan uusnatseja vastaan, mutta samalla hän tukee Iranin islamilaista tasavaltaa, jonka juutalaisvastainen retoriikka ei juuri eroa uusnatsien retoriikasta. Länsi sotii Lähi-Idässä tuodakseen demokratian ja ihmisoikeudet Irakiin tai Syyriaan, mutta ei ole lainkaan yhtä huolissaan liittolaisensa Saudi-Arabian ihmisoikeuksista. Ja länsi tuomitsee isoon ääneen myös Iranin harjoittaman valtiollisen tuen islamilaiselle terrorismille, mutta kun se tulee Qatariin tai Turkkiin, niiden tuki terrorismille saatetaan mainita kyllä ohimennen, mutta pian sitä ollaan pyytelemässä anteeksi, kuten varapresidentti Biden teki liittolaistensa painostuksen alla.
Tämä epäjohdonmukaisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei lännen johtajia kiinnosta demokratia ja ihmisoikeudet vaan omien taloudellisten ja geopoliittisten intressiensä edistäminen näiden ylevien periaatteiden verukkeella. Ainakaan se ei ole heidän ykkösprioriteettinsa. Vuonna 2008 Kuningas Charles III:n nuorempi veli Prinssi Andrew kertoi Amerikan Kirgisian suurlähettiläälle: “Yhdistynyt Kuningaskunta, läntinen Eurooppa (ja jatkeella te amerikkalaiset myös) ovat palanneet pelaamaan nyt suurta peliä ja tällä kertaa me aiomme voittaa!”
Suurlähettilään mukaan prinssi töksäytti tämän hänen naamaansa suurella ylimielisyydellä ja töykeydellä ja raivosi samalla brittiläisistä korruptiontorjuntatutkijoista, jotka olivat “idioottimaisesti” kaataneet melkein Al-Yamama-sopimuksen Britannian aseiden myynnistä Saudi-Arabialle. Sekä Prinssi Andrew’lla että Charles III:lla on ollut läheiset suhteet joihinkin alueen pahimpiin ihmisoikeuksien rikkojiin. Vaikka Ottomaanien valtakunnan romahtaminen olikin lopulta Brittiläisen Imperiumin ansiota, 1800 -luvun Iso-Britannian hallitsevalla luokalla ei ollut moraalisia ongelmia tukea sotilaallisesti Istanbulin sulttaaneita, jotka teurastivat satoja tuhansia Balkanin alueen kristittyjä samalla kun “uskon puolustajat” kuningatar Viktoria ja Edvard VII katsoivat sitä läpi sormien.
Britannian kaupalliset edut Intian hallinnasta menivät Balkanin alueen kristittyjen etujen edelle. Britannia menetti Intian vuonna 1947, mutta Lähi-Idästä ja Persianlahdelta löytyneiden öljyesiintymien tähden alueen strateginen ja taloudellinen merkitys toisen maailmansodan jälkeisille öljyteollisuudesta riippuvaisille suurvalloille oli vain entistä tärkeämpää. Tästä syystä Britannia sekaantui mm. Suezin kriisiin vuonna 1956, kun Egyptin arabinationalisti Gamal Abdel Nasser yritti kansallistaa Suezin kanavan uhaten siten brittiläisten laivojen pääsyä kanavan kautta Persianlahden öljyntoimituksiin. Samaan aikaan Britannia alkoi tukea myös Nasserin valtaa vastustanutta Egyptin muslimiveljeskuntaa, josta Hamas, Al-Qaida ja muut islamistijärjestöt myöhemmin polveutuivat, kuten Mark Curtis kertoo kirjassaanSecret Affairs: Britain’s Collusion With Radical Islam.
Declassified UK:n tutkimuksen mukaan kuningas Charles piti 120 tapaamista kahdeksan Lähi-idän monarkian hallitsijasuvun kanssa sen jälkeen, kun kansalaisten protestit ravistelivat aluetta vuonna 2011. Tapaamisten määrä on kasvanut 95 tapaamisesta sen jälkeen, kun tutkimuksemme julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2021, ja nyt tapaamisia on keskimäärin kymmenen vuodessa. Kruunajaisten ympärillä odotetaan tapahtuvan lisää, ja kutsuja lähetetään jokaiselle valtionpäämiehelle. Norman Baker, joka toimi ministerinä David Cameronin koalitiohallituksessa, kertoi Declassifiedille:
“Charlesin pakkomielle tavata valitsemattomia monarkkeja, jotka ovat peräisin usein arveluttavista, demokratiaa ja ihmisoikeuksia halveksivista hallintojärjestelmistä, on noloa ja tahraa tämän maan. Mutta miehen voi arvioida hänen seuransa perusteella.”… Qatarin valitsematon varapääministeri seurasi kadettien valmistumista, ja heidän joukkoonsa kuului myös Dohan Al-Thani-hallitusperheen jäsen. Charles on aiemmin saanut miljoonia puntia käteistä eräältä Qatarin kuninkaalliselta. Toinen arabimaiden itsevaltius, joka otti yhteyttä Charlesiin Sandhurstissa, oli Bahrainin Al Khalifan kuninkaallinen dynastia. Bahrain on maa, jossa suurin oppositiopuolue on kielletty ja kriittiset sanomalehdet suljettu…
Bahrainin oikeuksien ja demokratian instituutin (BIRD) johtaja Sayed Ahmed Al Wadaei sanoi, että on “järkyttävää”, että “kuningas Charles ylläpitää edelleen läheisiä suhteita Persianlahden itsevaltaisiin monarkioihin, kuten kuningas Hamad Al Khalifaan”… BIRD:n johtaja, jota kidutettiin, koska hän osallistui arabikevään kansannousuun vuonna 2011, lisäsi: “Tämä siitä huolimatta, että hän on ollut yksi Bahrainin historian sortohallitsijoista… hän on muun muassa murhannut rauhanomaisia mielenosoittajia, tappanut pidätettyjä kidutuksen uhreja ja teloittanut vastustajiaan.”
YouTube videossa Prince Andrew has ALWAYS Been Terrible kerrotaan Andrew’n menneisyyden ystävyyssuhteesta mm. Libyan surmattuun diktaattori Muammar Gaddafiin ja kuinka Andrew lobbasi brittihallitusta Gaddafin perheen puolesta yrityksissä vapauttaa Lockerbien pommi-iskusta pidätetty libyalainen tiedustelu-upseeri Abdelbaset Ali Mohmed al-Megrahi. Gaddafiin masinoimassa Lockerbien terrori-iskussa sai surmansa 270 ihmistä lentokoneen räjähtäessä ja pudotessa Lockerbien kylään Skotlannissa vuonna 1988. Syyskuun 11. päivän iskuihin 2001 saakka se oli toiseksi tuhoisin siviilejä vastaan lentokoneessa suunnattu terrori-isku.
Johtopäätös
Kun se tulee siis lokakuun 7. terrori-iskuun, jossa 1200 siviiliä surmattiin raa’alla tavalla ja 250 otettiin panttivangeiksi Gazaan tunneliverkostoihin, ja sitä seuranneeseen Gazan sotaan, meillä on sekä ilmeiset epäillyt sodan provosointiin että vähemmän ilmeiset. Ilmeiset epäillyt ovat Iranin ylin johtaja ajatollah Khamenei ja Turkin itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdogan, joka haaveilee Ottomaanien valtakunnan uudelleen perustamisesta. Vähemmän ilmeisiä epäiltyjä ovat puolestaan Venäjän yhtä itsevaltainen presidentti Putin ja Yhdistyneen Kuningaskunnan “perustuslaillisen monarkin” valekaapuun sonnustautunut Charles III tai hänen veljensä Andrew. Lokakuun 7. sattui nimittäin olemaan presidentti Putinin syntymäpäivä. Gazan sota on myös harhauttanut kätevästi maailman huomion Ukrainasta Lähi-Itään. “Tämä oli luultavasti paras syntymäpäivälahja Putinille. Isku Israelia vastaan jakaa huomiota, koska Yhdysvallat keskittyy luonnollisesti Israeliin”,EU:n eräs diplomaatti sanoi Politicon mukaan. Samassa artikkelissa todetaan:
Tarkoittaako tämä, että Venäjä oli suoraan osallisena iskuissa? Se vaikuttaa epätodennäköiseltä. Venäjä ei ole läheskään yhtä tärkeä kuin Iran Hamasin aseiden ja rahoituksen kannalta. Yhdysvaltain tiedustelupalvelun entinen korkea-arvoinen virkamies Norman Roule väitti, että Moskovan poliittinen tuki Hamasille rohkaisi ryhmää väkivaltaisuuksiin, mutta sanoi, että Venäjän mahdollinen muu rooli on todennäköisesti vaatimaton. “Tämän strategian avulla venäläiset voivat väittää tukevansa rauhanprosessia, mutta siitä seuraava väkivalta häiritsee aluetta, vie poliittisten päättäjien huomion pois Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja vetää Yhdysvaltojen laivastovoimavaroja Mustaltamereltä itäiselle Välimerelle”, hän sanoi POLITICOlle.
Tässä valossa voidaan ymmärtää miksi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on vihjaillut Putinilla olleen näppinsä pelissä lokakuun 7. tapahtumissa. CNN raportoi lokakuun 12. 2023:
Sosiaaliseen mediaan maanantaina julkaisemassaan iltapuheessa Zelensky vihjasi myös, että Moskova näkee etua Israelin ja Gazan sodassa. “Venäjä on kiinnostunut sodan käynnistämisestä Lähi-idässä, jotta uusi tuskan ja kärsimyksen lähde voisi heikentää maailman yhtenäisyyttä, lisätä eripuraa ja ristiriitoja ja siten auttaa Venäjää tuhoamaan vapauden Euroopassa”, hän sanoi.
Anna Borštševskajan, Washington-instituutin Venäjän ja Lähi-idän suhteiden asiantuntijan, mukaan “ei ole todisteita siitä, että Moskova olisi tiennyt 7. lokakuuta tehdystä iskusta, mutta se on antanut tukea Hamasille ja käyttää hyväkseen Yhdysvaltain etuihin kohdistuneita iskuja.” Borštševskaja kertoo myös Neuvostoliiton ja Venäjän federaation vuosikymmeniä jatkuneesta tuesta Israelin vihollisille, mukaan lukien Iranille, Hizbollahille ja Hamasille. Samalla Gazan sota on hyödyttänyt myös Kiinaa ja Turkkia, koska se on tehnyt heidän tukemastaan Tie ja Vyö -hankkeesta kannattavamman vaihtoehdon sijoittajille kuin Israelin, Intian ja lännen tukemasta Intian ja Lähi-idän sekä Euroopan välisestä talouskäytävästä, jota Benjamin Netanjahu hehkutti syyskuisessa YK-puheessaan paria viikkoa ennen lokakuun 7. terrori-iskuja. Omalla “silkkitiellään” itään Kiina, Turkki ja sen kumppanit voivat varmistaa oman geopoliittisen herruutensa maailmasta Israelin, Intian tai Euroopan herruuden sijasta.
Katso artikkelin yltä löytyvää kuvaa näistä kahdesta kilpailevasta “silkkitiestä”. Huomaat Kiinalaisen silkkitien johtavan Lontooseen asti, kun taas Intialainen silkkitie johtaa EU-maihin. Tämä puhuisi sen puolesta miksi Yhdistynyt Kuningaskunta hyötyisi myös Intian silkkitien sabotoinnista Turkin ja Kiinan ohella. Eli Gazan sota hyödyttäisi myös Iso-Britannian ekonomisia intressejä. Vaikka kuningas Charles III:n ja hänen hallituksensa kytkeminen lokakuun 7. terrori-iskuihin saattaa olla liian pitkälle viety johtopäätös, tiedämme kuninkaan pitkäaikaisista suhteista Qatarin hallitsijoihin, jotka ovat Hamasin päärahoittajia Iranin ja Turkin ohella. Britannian hallitseva eliitti on pelannut likaista peliä ennenkin omien taloudellisten intressiensä säilyttämiseksi ja nykyinen kuningas tunnetaan hänen sympatioistaan islaminuskoa ja Persianlahden arabihallitsijoita kohtaan, joka kirjoitti kerran ystävälleen ja hengelliselle gurulleen Laurens Van Der Postille, että hän ymmärtää näiden hallitsijoiden juutalaisvastaisia näkemyksiä Israelista.
Profeetallinen näkökulma
Menemättä nyt sen syvemmälle Raamatun profetioiden tulkintaan, olen johtanut mm. Danielin 11. luvun näystä seuraavanlaisen ymmärryksen lopun ajan tapahtumiin Lähi-Idässä: Harmageddonin sodassa “idän kuninkaat”, eli Kiina ja sen liittolaiset kokoontuvat Pohjois-Israelissa sijaitsevaan Megiddon tasanteelle kuten Ilmestyskirjan 16. luku kertoo. Tällä tasanteella on käyty ratkaisevia taisteluita jo historian alkuhämäristä lähtien ja myös ensimmäisen maailmansodan Lähi-Idän rintama huipentui Megiddossa käytyyn taisteluun. Tätä kiinalaista invaasiota edeltää kuitenkin Britannian monarkiasta nousevan Antikristuksen sodat Lähi-Idässä, joista Daniel 11:24, 41-44 kertoo seuraavaa:
Keskellä rauhaa hän hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee omilleen; ja linnoituksia vastaan hän hankitsee juoniansa, säädettyyn aikaan asti… hän hyökkää myös Ihanaan maahan [Israeliin/Palestiinaan], ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa [vastaa nykyisen Jordanian alueita]. Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset [vastaa lähinnä nykyistä Libyaa ja Sudania] liittyvät häntä seuraamaan. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi.
Jakeessa 30 “kittiläisten laivojen” kerrotaan kääntyvän häntä vastaan eräällä sotaretkellään Pyhään Maahan. Kittiläisten laivoilla tarkoitettiin roomalaisia laivoja ja siten nykypäivän kontekstissa ne viittaisivat Italian laivastoon. Miksi Italian sotalaivat kääntyisivät Antikristuksen sotavoimia vastaan jos Italia tulee olemaan osa hänen Rooman valtakunnan henkiin herättävää eurooppalaista liittoumaansa? Britannian liitto Kiinan ja Turkin tukeman Tie ja Vyö hankkeen ja Italian liitto Israelin ja Intian tukeman kauppaväylän kanssa selittäisi tämän asian.
Danielin profetian mukaan Kuningas Charles III tulisi siis jatkamaan isiensä kolonialistista politiikkaa Lähi-Idässä ja valtaamaan Egyptin ja Israelin maan aivan kuin Brittiläinen Imperiumi valloitti Egyptin vuonna 1882 ja Palestiinan vuonna 1917 (minkä näky myös ennusti jakeissa 6-20). Tämä uusi brittiläinen invaasio Lähi-Itään provosoisi puolestaan Kiinan ja Venäjän vastareaktion ja siksi “sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi.”
Kristityn näyttelijä Kevin Sorbon tähdittämä elokuva seurakunnan ylösoton jälkeisestä maailmasta ja Antikristuksen noususta. Elokuva perustuu Tim LaHayen suosittuun kirjasarjaan Left Behind, joista tehtiin vanhempi elokuvasovitus jo vuonna 2002. Kirjasarjoissa ja elokuvissa esitetään premillenialistisen futurismin/dispensationalismin ja pre-tribulation tempausopin mukainen käsitys lopun ajan tapahtumista. Allekirjoittaneen eskatologiaan perehtyneet lukijat tietävät jo, että minulla on hieman moniulotteisempi käsitys eskatologiasta missä olen sovittanut yhteen erilaisia koulukuntia kuten historisistisen ja futuristisen koulukunnan. Kannatan myös pre-tribulationistista tempausoppia vaikka en ihan siinä muodossa kuin se yleistyi valtavirtaan C.I. Scofieldin viiteraamatun myötä 1900 -luvun alussa. Tempausnäkemyksistäni voit lukea enemmän täältä.
Elokuvassa esitetään Scofieldin viiteraamatun mukainen oppi siitä, että Antikristus paljastuu kristityille vasta seurakunnan ylösoton jälkeen (siis niille kristityille, jotka jäävät tempauksesta pois tai jotka tulevat uskoon tempauksen jälkeen). Tämä perustuu Toisen Tessalonikalaiskirjeen toisen luvun virheelliseen tulkintaan, josta itse en ole samaa mieltä (kirjani toinen luku on omistettu sen kumoamiseen). Mutta pääosin oman tulkintani lopun ajan tapahtumien kronologiasta on silti lähempänä elokuvissa esitettyä kronologiaa kuin vaikkapa mid- tai post-tribulationistista kronologiaa. Elokuvassa tehdään mielestäni myös oletuksia, joita ei ole mahdollista johtaa suoraan Raamatun profetioista, kuten kolmannen temppelin rakentamisen alkamisajankohtaa.
Temppelin perustaminen kytketään elokuvassa Antikristuksen tekemään seitsenvuotiseen liittoon Israelin kanssa, mutta tuon liiton ei tarvitse olla kytköksissä temppeliin vaikka Raamattu ennustaakin kolmannen temppelin ja seitsenvuotisen liiton. En itse pidä nimittäin todennäköisenä ajatusta siitä, että Antikristus tukisi julkisesti temppelin perustamista Temppelivuorelle. Tämä siitä syystä, että hänen tulee esiintyä alkuunsa uskontojen välistä rinnakkaiseloa edistävän rauhanmiehenä, ja siksi tuki kolmannelle temppelille olisi liian kiistanalainen ja räjähdysherkkä asia, joka tulisi raivostuttamaan maailman noin kaksi miljardia muslimia. Ja mikäli hän tukisi temppelin perustamista, hän ei lakkauttaisi sen uhritoimituksia seitsenvuotisen vihan ajan puolivälissä, kuten Daniel 9:27, 11:31 ja Matteus 24:15 ennustaa.
Vaikka en olisikaan elokuvan kronologian kaikista yksityiskohdista samaa mieltä, niin en ole myöskään niiden joukossa, jotka parjaavat elokuvaa ja väittävät sen edistävän “saatanallista harhaa” seurakunnan ylösotosta. On monia kristittyjä, jotka ovat näkevinään saatanallisia eksytyksiä ja petosta kaikkialla ja heidän koko elämäntehtävänsä perustuu eksytysten etsimiseen sieltä ja täältä. Jeesus kyllä varoitti meitä lopun ajoista puhuessaan: “Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” (Matt. 24:4). Mutta toisinaan nuo “eksytysten paljastajat” saattavat olla myös itse mitä suurimpia harhaanjohtajia.
Oma näkemykseni on se, että Jumalan Pyhä Henki on ollut mukana myös tämän kaltaisten elokuvien tuotoksessa ja ohjaamisessa. Se voi olla monille kristityille pelkkää viihdettä, mutta kuka tietää minkälainen vaikutus tällaisilla elokuvilla on vihan ajalla eläville ihmisille, jotka eivät tiedä mitä uskoa kun miljoonat ihmiset ovat “haihtuneet ilmaan” (1. Tess. 4:17) ja Saatanan vallassa oleva maallinen media ja maalliset hallitukset tulevat levittämään siitä disinformaatiota (esim. ajatuksen maailmanlaajuisesta UFO-sieppauksesta) samalla kun he leimaavat “tempausteoriaan” uskovat disinfon ja valeuutisten levittäjiksi (kuten elokuvassa asiaa on kuvattu).
Jo tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa näkyy kuinka myös erilaiset vaihtoehtouutislähteet (jotka toimivat myös disinfon alustoina valtavirran median ohella) edistävät salaliittoteorioita kuinka hallitukset olisivat valmistautumassa jonkinlaiseen “valetempaukseen”. Nimellä “Project Bluebeam” voit löytää vaikka jos minkälaisia salaliittoteorioita Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyen. Seurakunnan tempauksen jälkeen monilla jälkeenjääneillä voi olla vaikeuksia hyväksyä sitä, että nuo “kahjot” evankeliset oikeistokristityt olivat kaiken aikaa oikeassa puhuessaan miljoonien ihmisten tulevasta katoamisesta. Ja siksi – mieluummin kuin nöyrtyisivät ja alkaisivat tutkia avoimella mielellä sitä mitä Raamatun profetiat ennustivat meidän ajastamme – he tulevat uskomaan mieluummin valheita, ja panevat turvansa Antikristukseen, joka tulee antamaan heille valheellisen turvallisuuden tunteen. Siksi Paavali sanoi hänestä:
Tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
2. Tess. 2:9-12
Mutta jos yksikin totuutta etsivä henkilö muistaa mitä kristityt kertoivat tapahtuvan saarnoissaan, kirjoissaan ja elokuvissaan, ja nöyrtyy Jumalan edessä, hän tulee pelastamaan sielunsa iankaikkiselta kadotukselta ja välttämään pedon merkin. Left Behind elokuvan lopussa sen kertoja sanoo jotain, joka sopii myös omiin tuntemuksiini oman tehtäväni suhteen. Korvaan vain elokuvan roolihahmon nimen omalla nimelläni:
Kun Samuelin sana meni maailmalle julkisuuteen, se tuntui kuin suurelta voitolta. Mutta Raamattu varoitti meitä, ettei se olisi niin helppoa kuin vain totuuden kertominen kaikille. Mutta olen aina ajatellut ja nyt uskon, että vaikka vain yksi sielu pelastuisi, sinun ponnistelusi eivät ole valuneet hukalle. Juuri nyt Samuelin viestin vaikutusta on analysoitava myöhemmin. Hän tiesi, että monet ihmiset tulisivat olemaan eri mieltä siitä mitä hänellä oli sanottavana.
Jeesus kertoi, että nämä viimeiset vuodet olisivat pahempia kuin mikään mitä maailma on tähän asti nähnyt. Jumala antoi meille mahdollisuuden paeta sitä jos halusimme. Mutta niille jotka valitsivat olla tarttumasta siihen, niille jotka jäivät jälkeen… no, meidän tulee vain katsoa mitä tulee tapahtumaan. Tiedän, ettei ole mitään mitä voisimme tehdä pysäyttääksemme sen mikä on profetoitu tapahtuvan. Mutta se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi vain luovuttaa, ei lähimainkaan. Tehtävämme on sielujen pelastaminen, ja niin kauan kuin näin on, päämäärämme on selvä.
Tämä sanoittaa hyvin sen miksi ylipäätään kirjoitan tällaisesta aiheesta mistä kirjoitan. Vaikka tiedän, että vain muutamat ihmiset kuuntelevat ja tulevat olemaan samaa mieltä lopun ajan käsitysteni kanssa, niin työni ei ole turhaa jos edes yksi sielu voi pelastua sen kautta. Tuntemukseni siitä tehtävästä, jonka uskon Jumalan uskoneen minulle, ovat olleet aina jossain määrin ristiriitaiset. Samalla kun koen sen olevan yksistään Jumalan armoa ja hyvyyttä minua kohtaan, että kaltaiseni syntinen saa palvella Häntä näin vastuullisessa tehtävässä, niin usein olen kokenut olevani väärä henkilö varoittamaan maailmaa sen tulevasta pettäjästä.
Jos en ole tuo henkilö, teen itseni ja Raamatun Sanan vain naurunalaiseksi. Jos taas olen tuo henkilö, niin miksi Jumala ei valinnut siihen jotain tunnettua TV-saarnaajaa, tai YouTube-persoonaa, joka voisi saavuttaa sanomallaan paljon suuremman kuulijajoukon. Miksi en ole kuin elokuvan suosikkijournalisti Cameron (“Buck”) Williams, jota Jumala käyttää varoittamaan miljoonia elokuvan fiktiivisestä Antikristuksesta nimeltä Nicolae Carpathia? Mutta samalla en ole ajatellut koskaan, että Jumala nostaisi vain yhden miehen “tähdeksi” ylitse muiden. Jumala käyttää ja tulee käyttämään monia ihmisiä hyvin erilaisista lähtökohdista ja Hänelle on kullekin meistä oma yksilöllinen palvelusvirkansa.
Ehkäpä Jumala nostaa vihan ajalla tuon tosielämän Cameron Williamsin, joka varoittaa jäljellejääneitä Antikristuksesta ja hänen valheistaan. Ehkäpä oma työni voi olla inspiraationa tämän karismaattisen TV-kasvon kutsumukselle. Ehkäpä kirjojani tullaan pudottamaan taivaasta kaupunkien ylle (siksi en ole julkaissut kovakantista painosta), kuten elokuvan lopussa näyttelijät pudottavat lentolehtisiä. Tai sitten olen vain yhtä sekaisin päästäni kuin elokuvan käsikirjoittajat, kun uskon tämän fiktiivisen elokuvan tulevan lopulta kirjaimellisesti toteen, ja Charles III:n olevan tosielämän Nicolae Carpathia. Elokuvan Antikristus muuten kytketään Maailman talousfoorumin vuonna 2020 käynnistämään The Great Reset (Suuri nollaus) hankkeeseen, jonka käynnistämisessä prinssi Charles ja foorumin perustaja Klaus Schwab näytteli johtavaa roolia. Näin ollen elokuva vihjaa tahallisesti tai tahattomasti, että Charles III voisi olla tuo tosielämän Nicolae Carpathia.
Olen kertonut aina hyvin avoimesti siitä, että olin koulukiusattu koulupinnari, joka sai peruskoulusta niin huonot arvosanat, että minua ei kelpuutettu niillä edes toisen asteen koulutukseen eli lukioon asti. Peruskoulun jälkeen syrjäydyin yhteiskunnasta ja siitä seurannut häpeä ja tarkoituksettomuuden tunne olisi voinut johtaa minut päättämään oman elämäni ennenaikaisesti. On vain Jumalan armoa, että saan olla tänään elossa. Kun 20 vuotta sitten sain huonoimmat mahdolliset arvosanat peruskouluni opettajilta, tänään saan parhaat mahdolliset arvosanat yliopiston entiseltä professorilta (ainakin mitä tulee eskatologisiin kirjoituksiini).
Ramón Núñez on Espanjassa asuva entinen matematiikan ja fysiikan professori, joka ymmärtää minua paljon paremmin monimutkaisia aiheita kuten kvanttifysiikkaa. Hän on kirjoittanut myös itse viimevuonna julkaistun mielenkiintoisen kirjan nimeltä Revelation The Second Coming Of The Messiah A Scientific Demonstration Based On Two Conjectures And Corroborated By Astronomical Events, jota lainasin hieman maaliskuussa julkaisemassani blogissa.Liitän alle sekä Ramónin viidentähden arvostelun omasta kirjastani kuin myös oman arvosteluni Ramónin kirjasta.
Huom. To Whom The Majesty of Kingship Has Not Been Conferred – The Antichrist Revealed? on vuonna 2022 kirjoittamani englanninkielinen versio vuoden 2019 suomenkielisestä kirjasta Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? Englanninkielisen kirjan lukujen aiheet ovat samat kuin suomenkielisessä kirjassani, mutta kirjoitin jokaisen luvun uusiksi ja siinä on 150 000 sanaa ja 424 sivua, kun taas suomenkielinen teos sisältää vain 90 000 sanaa ja 354 sivua. Voisin harkita taas uuden painoksen julkaisemista jossain vaiheessa sekä englanniksi että suomeksi. Tekoälyohjelmat kun auttavat nykyään kirjoitus- ja käännöstyössä.
Samuel Tuominen on kirjoittanut kattavan kirjan (420 sivua) Antikristuksen henkilöllisyydestä. Kirja tarjoaa paljon tietoa eri osa-alueilta: hänen persoonallisuudestaan historiaan ja profetioihin, jotka vahvistavat hänen henkilöllisyytensä. Hänen lähipiirinsä, mukaan lukien hänen entinen vaimonsa, kuvaus tästä lopun aikoja aikaansaavasta hahmosta ei jätä epäilystäkään siitä, että hän täyttää monet niistä vaatimuksista, joiden perusteella järkevä ihminen voisi sanoa, että hän on Antikristus.
Hän täyttää lähes kolmekymmentä ennustusta. Ja hän jopa syntyi samana vuonna kuin Israelin perustaminen. Hän on siis selvästi Kristuksen jäljittelijä ja syntyi kuusi kuukautta heprealaisen valtion perustamisen jälkeen, aivan kuten Jeesus syntyi kuusi kuukautta serkkunsa Johanneksen jälkeen. Newtonin tai Lutherin kaltaiset kirjailijat puhuivat Danielin profetioiden täyttymisestä noin 1500-luvulle saakka, mutta Samuel on “täyttänyt” mestarillisesti paljastamalla suuren tietämyksen historiallisista tosiasioista, Danielin profetioiden vahvistamisesta aina nykypäivään saakka. Hän osoittaa suurta ymmärrystä selittäessään apoteesiläistä periaatetta (saman profetian useita toteutumisia).
Pidin todella paljon profetioiden numeerisesta käsittelystä, sekä pedon lukumäärän että profetaalisten ajanjaksojen 1260, 1290 ja 1335 “päivän” suhteuttamisesta historiallisiin tosiasioihin (joista osa on yllättävän tarkkoja). Kirjoittaja ei ole ainoastaan Pyhän Hengen innoittama henkilö, vaan ennen kaikkea hänen ansiokseen on luettava, että hän on johtopäätöksissään varovainen ja nöyrä ja tunnustaa, että hän voi olla väärässä.
Samuel Tuomisen kirjoittaessa kirjaa Charles oli prinssi. Mutta nyt hän on kuningas. Ja hän kärsii sairaudesta, joka on monissa tapauksissa kohtalokas. Hänen valtakuntansa ja perheensä ovat juuri nyt vaarassa, sillä ne ovat herättäneet monia epäilyksiä hänen alamaisissaan. Mutta hän toipuu varmasti tästä “kuolettavasta haavasta”. Vaikutelma, joka meillä on hänestä, joka ei yleensä ole kovin karismaattinen mies, tulee muuttumaan odottamattomalla tavalla.
Onnittelut kaikesta kovasta työstäsi, Samuel. Ja kirjasta voi oppia paljon kuka tahansa avoimin silmin ja puolueettomasti ajatteleva lukija, uskovainen tai ei.
Oma 5-tähden arvosteluni Ramonin kirjasta, joka minun piti lähettää Amazonille, mutta se ei onnistunut koska en ollut ostanut tarpeeksi tuotteita Amazonilta viimeisen 12 kuukauden sisällä.
Erittäin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kirja, jonka entinen matematiikan ja fysiikan professori on kirjoittanut puolustuspuheeksi Raamatun 6000-vuotiselle historialle (vaikka hän uskoo, että maailmankaikkeus itsessään on luultavasti miljardeja vuosia vanha), jota jo ensimmäisen vuosisadan kristityt, kuten Paavalin liittolainen Barnabas, toisen vuosisadan kirkkoisä Irenaeus, juutalainen Talmud, protestanttiset uskonpuhdistajat 1500-luvulla ja monet muutkin ovat puolustaneet aikojen saatossa.
Varhaiset kreikkalaiset kirkkoisät, kuten Irenaeus, käyttivät Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä, Septuaginttaa, jossa ensimmäisten patriarkkojen elinaika on käännetty väärin. Tästä syystä he päättelivät, että Aadamin luominen tapahtui noin 5500 eKr. Suurin osa 1000-luvun jälkeen julkaistuista raamatunkäännöksistä perustuu kuitenkin heprealaisen masoreettisen koulukunnan käsikirjoituksiin, joissa Aadamin luominen sijoittuu noin 4000 vuoden taakse Kristuksen syntymästä.
Tarkasta ajankohdasta on kuitenkin kiistelty vuosisatojen ajan, koska Raamatun kronologia ei ole aina niin selkeää. Ramón Núñez tarjoaa kirjassaan kuitenkin ensimmäistä kertaa vahvaa historiallista ja tieteellistä näyttöä siitä, miksi (Aadamin) luominen olisi tapahtunut vuonna 3961 eKr. (Ramón ei mene yhtä pitkälle kuin 1600-luvun piispa Ussher, joka myös määritteli tarkan luomiskuukauden, päivän ja kellonajan). Ramónin laskelmien mukaan piispa Ussherin paljon kuuluisammat laskelmat olivat 43 vuotta pielessä, ja raamatullisen historian 6000 vuotta tulisi täyteen vuonna 2040.
Mielenkiintoista on, että myös Martin Luther päätyi täsmälleen samaan päivämäärään vuoden 1541 kronologiassaan. Barnabaan, Iraneuksen, juutalaisen Talmudin ja protestanttisen uskonpuhdistuksen mukaan juutalaisen Messiaan (toinen) tulemus ja rauhan ja hyvinvoinnin tuhatvuotinen vuosituhat alkaisi maanpäällä 6000 vuotta Adamin luomisen jälkeen. Palaako “Juudan leijona” Jeesus Kristus maan päälle vuonna 2040? Tämä on hyvin mielenkiintoinen teoria, ja sen perusteet ovat uskottavia, vaikka emme voikaan tietää hänen tulemisensa tarkkaa päivämäärää tai kellonaikaa, kuten Jeesus opetti Matt. 24:36:ssa.
Tai ehkäpä päiviä on lyhennetty, kuten Jeesus opetti Matt. 24:22:ssa. Joka tapauksessa kaikki aikamme merkit viittaavat hänen tulonsa läheisyyteen. Eikä Ramónin kirjassa esitetä sensaatiomaisia spekulaatioita siitä, vaan hän perustaa väitteensä vahvoihin tieteellisesti todennettaviin tietoihin ja sovittaa mm. viimeisintä astronomista dataa muinaisiin lähteisiin, joista voimme päätellä kolmen monoteistisen uskonnon isän, Abrahamin syntymän tarkan ajankohdan ja sitä kautta myös Adamin luomisen tarkan vuosiluvun. Itsekin eskatologisena kirjoittajana en ollut samaa mieltä Ramónin kaikista näkemyksistä, mutta suosittelen silti hänen kirjaansa lämpimästi kaikille kristillisestä eskatologiasta kiinnostuneille, jotka ovat valmiita perehtymään aiheeseen avoimin mielin ja ymmärtämään sen rationaalisia perusteita. Ramón Núñez jatkaa Isaac Newtonin ja muiden tieteen jättiläisten jalanjäljissä, jotka tutkivat myös raamatullista eskatologiaa yhtä suurella mielenkiinnolla kuin universumimme luonnontieteellisiä mysteereitä.
PS. Minulle oli kunnia saada kirjailijan viiden tähden kirja-arvostelu myös omalle eskatologiselle kirjalleni, joka käsittelee teoriaani Raamatun Antikristuksen mahdollisesta ja todennäköisestä henkilöllisyydestä. Tulevaisuuden ennustaminen on aina hyvin riskialtista puuhaa, ja Raamattu opettaa, että “tietomme on vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista” (1. Kor. 13:9) ja “monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.” (Jaak. 3:2). Raamatullisesti nöyrä ja oman epätäydellisyytensä tunnustava profetian tutkija ei siis väitä tietävänsä kaikkea ja olevansa erehtymätön tutkimuksissaan. Mutta samaan aikaan Kirjoitukset opettavat myös, että lopunajalla “tieto lisääntyy” (Dan. 12:4). On siis parempi puhua ja olla väärässä kuin vaieta ja olla oikeassa. Profetiat on annettu meille varoitukseksi, varoittamaan nukkuvaa maailmaa, jonka tämän maailman ruhtinas tulee pettämään ja taistelemaan taivaasta palaavaa ihmiskunnan Vapahtajaa vastaan, johtaakseen seuraajansa iankaikkiseen kadotukseen.
Kirjojeni ja blogini lukijoille tämä on ehkä tuttua asiaa, mutta sain hieman lisävaloa kysymykseen, jota olen pohtinut viimeiset 9 vuotta koskien Charlesin hepreankielistä nimeä. Ilmestyskirjan 13. luvussa on mainittu yksi keskeinen kriteeri, jonka jokaisen vakavasti otettavan Antikristus kandidaatin tulisi kyetä täyttämään:“Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon [nimen] luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.” Tämän jakeen kontekstissa peto viittaa sekä tulevaan antikristilliseen maailmanjohtajaan että hänen valtakuntaansa, sillä pedolla oli “kymmenen sarvea ja seitsemän päätä” (joiden merkitys selitetään 17. luvussa) ja se “avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat.”Luvusta 19 näemme kuinka tämä samainen peto on kokoontunut sotajoukkoineen Harmageddonin taisteluareenalle sotiakseen taivaasta palaavaa Jeesusta Kristusta vastaan yhdessä väärän profeetan (toisen pedon) kanssa ja heidät molemmat heitetään elävältä tulijärveen.
Ensimmäinen tutkija, joka löysi Charlesin englannin- sekä hepreankielisestä nimestä luvun 666 käyttämällä heprealaiskreikkalaista gematriaa, mihin Ilmestyskirja 13:18 viittaa, oli Amerikan messiaaninen juutalainen nimeltä Monte Judah. Monte Judah rakensi 1980 -luvulla tietokoneohjelman, jossa muinaisen heprean ja kreikan aakkosten kymmenlukujärjestelmää oli sovitettu englannin aakkosiin ja lukuarvot rajattiin heprean 22 aakkosen mukaan siten, että sen pienin lukuarvo oli 1 (א, alef, englannin A) ja suurin lukuarvo 400 (ת, tav, englannin V). Yhä tänäänkin Hepreankielessä voidaan käyttää heprean kirjaimia merkitsemään numeroita eikä muinaisessa hepreassa ollut käytössä lainkaan arabialaisia numeroita. Toinen messiaaninen juutalainen nimeltä Tim Cohen laajensi näitä Monte Judahin tutkimuksia vuoden 1998 kirjassaan The AntiChrist and a Cup of Tea. Cohenin kirjassa painotettiin mm. Charlesin kuninkaallisen vaakunan (joka hänellä oli Walesin Prinssinä) heraldisten petojen symboliikan yhteyttä Ilmestyskirjan 13. luvussa mainittuun petosymboliikkaan.
Tähän väliin täytyy huomauttaa, etten ole henkilö, joka uskoisi kritiikittömästi kaikkea mitä internetissä kirjoitetaan. Luin nuoruudessani sekä Cohenin kirjan teorioita puoltavia sekä vastustavia artikkeleita. Ja kun lopulta luin itse hänen kirjansa vuonna 2008, en ollut aivan vakuuttunut hänen kaikista tulkinnoistaan esim. kuninkaalliseen heraldiikkaan liittyen tai pidin niitä liian subjektiivisina, vaikka kokonaisuudessaan pidin Cohenin kirjaa hyvin mielenkiintoisena, joka tarjosi laajat perusteet hänen Antikristus-teorialleen. Mutta opin jo varhaisessa vaiheessa, ettei kaikkea internetistä lukemaansa pidä uskoa. Esimerkiksi monilla verkkosivuilla väitettiin, että kuningatar Elisabet II olisi siteerannut Ilmestyskirjan 13. lukua, kun hän vihki Charlesin Walesin Prinssiksi vuonna 1969 Caernarfonin linnassa Pohjois-Walesissa.
Tämän väitteen virheellisyyden pystyin “faktantarkistamaan” helposti tuon vihkimisseremonien liturgian transkriptioista. Väite perustui todennäköisesti siihen, että Caernarfonin linna oli koristeltu tuona päivänä Walesin punaisen lohikäärmeen bannereilla ja Charles polvistui seremoniassa valtaistuimen edessä, jossa oli myös Walesin lohikäärmetunnus kaiverrettu selkänojaan. Mitään Ilmestyskirjan kohtaa seremonian aikana ei kuitenkaan siteerattu, vaikka Cohenin kirjassa tuon keskiaikaisen seremonian symboliikka assosioitiin Ilmestyskirjan 13. luvun jakeeseen 2:
Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.
Walesin Prinssin sulkatunnus + Walesin punainen lohikäärme + saksankielinen teksti Ich Dien(Minä palvelen) voitaisiin tulkita seuraavasti: “Minä (Walesin Prinssi Charles), palvelen punaista lohikäärmettä (joka on Saatana).”
Walesia kuvataan tulipunaisen lohikäärmeen symbolilla ja Ilmestyskirjassa tuo tulipunainen lohikäärme on Saatanan symboli (Ilmestyskirja 12:3, 9). Ainoa ero on vain siinä, että Ilmestyskirjan lohikäärmeellä oli “seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua”. Mielenkiintoisesti Charlesin kuninkaallisesta vaakunasta, jota hän kantoi arvoasemansa tuntomerkkinä Walesin Prinssinä, löytyi punaisen lohikäärmeen ohella myös seitsemän kruunua. Cohenin kirjan mukaan Charlesin vaakunasta olisi löytynyt myös peto, joka oli “leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita.” Ongelma oli vain siinä, ettei Cohen tarjonnut tälle väitteelleen kunnollista lähdetietoa ja perusti sen osittain hänen subjektiiviseen tulkintaansa siitä miltä vaakunan Englantia symboloiva tyylitelty leijona-peto hänen mielestään näytti.
Tätä Charlesin vaakunan petoa voidaan kutsua sen asentonsa (rampant guardant) perusteella heraldistien virallisessa määrityksessä joko leijonaksi, leopardiksi tai leopardi-leijonaksi, muttei lepardi-leijona-karhuksi.
Cohenin kirjassa oli monia muitakin melko tulkinnanvaraisia väitteitä, joilla hän assosioi vaakunan symboliikkaa Raamatun Antikristus-profetioihin. Esimerkiksi Skotlantia symboloivan yksisarvisen sarven hän liitti Danielin 7. luvun näkyyn neljännen pedon pienestä sarvesta ja väitti yksisarvisella olevan “silmät kuin ihmisen silmät” (Daniel 7:8). Omissa tutkimuksissani kykenin vahvistamaan ainoastaan sen, että historiallisten heraldiikan tutkijoiden ja tulkitsijoiden keskuudessa, Charlesin vaakunan leijona-petoa voitaisiin kutsua myös leopardi-leijonaksi tai leijona-leopardiksi. Heraldiikassa leijonat ja leopardit eivät eroa ulkoisesti juuri toisistaan ja siksi pedon asento määrittää lähinnä sen onko kyseessä leijona, leopardi vai leijona-leopardi. Mutta en kyennyt löytämään vahvistusta neutraaleista lähteistä sille, että Charlesin vaakunan petoa voitaisiin luonnehtia leopardi-leijona-karhu pedoksi.
Nimi, joka laskee pedon luvun
Samalla tapaa olen pyrkinyt tarkastelemaan kriittisesti myös Monte Judahin alkujaan esittämiä väitteitä Charlesin nimen 666-lukuarvosta. Oli muuten kyse mistä tahansa totuutena pitämästä uskomuksestasi, itsekritiikin harjoittaminen on aina hyvin tervettä sillä vain sitä kautta pystyt paitsi punnitsemaan paremmin omien uskomustesi todenperäisyyttä, mutta vastaamaan myös vastaväitteisiin ennen kuin vastustajasi ovat ehtineet edes lausua niitä. Ja näin myös tiedät kuinka hyvin ajatuksesi kestävät kritiikkiä. Monte Judah väitti artikkeleissaan, että heprealaiset sanomalehdet olisivat kirjoittaneet Charlesin heprealaisen nimen muodossa נסיך צרלס מוילס. Tämä lausutaan “Nasich Charles Me Wales”. Sen lukuarvo hepreankielen gematriassa, missä jokainen kirjain merkitsee myös numeroa, voidaan laskea seuraavan taulukon avulla:
Arvo
Kirjain
Merkki
1
Alef
א
2
Beit
ב
3
Gimel
ג
4
Dalet
ד
5
He
ה
6
Vav
ו
7
Zajin
ז
8
Chet
ח
9
Tet
ט
10
Jod
י
20
Kaf
כ, ך
30
Lamed
ל
40
Mem
מ, ם
50
Nun
נ, ן
60
Samekh
ס
70
Ajin
ע
80
Pe
פ, ף
90
Tsade
צ, ץ
100
Quf
ק
200
Resh
ר
300
Shin
ש
400
Tav
ת
Hepreaa luetaan oikealta vasemmalle, joten ensimmäinen kirjain on nun (נ), jonka lukuarvo on 50. Seuraava kirjain on samekh (ס), jonka lukuarvo on 60. Sitten seuraavat jod, (י) ja kaf (כ, ך). joiden lukuarvot ovat 10 ja 20. Tästä muodostuu heprean “prinssi” sanaa vastaava “נסיך” ja sen yhteenlaskettu lukuarvo on: 50+60+10+20 =140. Samaa sääntöä seuraamalla koko titteli “נסיך צרלס מוילס” (Walesin Prinssi Charles) laskee yhteen luvun 666:
Merkki
Kirjain
Arvo
נ
Nun
50
ס
Samekh
60
י
Jod
10
ך
Kaf
20
צ
Tsade
90
ר
Resh
200
ל
Lamed
30
ס
Samekh
60
מ
Mem
40
ו
Vav
6
י
Jod
10
ל
Lamed
30
ס
Samekh
60
= 666
Sama nimi laskee yhteen myös englanniksi luvun 666, kun englannin aakkosten 26 kirjainta sovitetaan tähän samaan kreikkalaisheprealaiseen gematriaan siten, että 23.-26. kirjaimen lukuarvoksi lasketaan 0.
Arvo
Englannin aakkoset
Heprean aakkoset
Nimen lukuarvo
1
A
א
P = 70
2
B
ב
R = 90
3
C
ג
I = 9
4
D
ד
N = 50
5
E
ה
C = 3
6
F
ו
E = 5
7
G
ז
C = 3
8
H
ח
H = 8
9
I
ט
A = 1
10
J
י
R = 90
20
K
כ, ך
L = 30
30
L
ל
E = 5
40
M
מ, ם
S = 100
50
N
נ, ן
O = 60
60
O
ס
F = 6
70
P
ע
W = 0
80
Q
פ, ף
A = 1
90
R
צ, ץ
L = 30
100
S
ק
E = 5
200
T
ר
S = 100
300
U
ש
= 666
400
V
ת
0
W
0
X
0
Y
0
Z
Heprean aakkoset päättyvät 22 kirjaimeen ja 400:aan Siksi kirjainten W, X, Y ja Z lukuarvo on nolla.
Onko heprealaista nimeä manipuloitu?
Hepreankieltä taitamattomana maallikkona olen ollut kuitenkin noin 10 vuoden ajan hieman epäluuloinen Charlesin hepreankielisen nimen kirjoitusmuodon oikeellisuudesta. Tämä kirjoitusmuoto löytyi sekä Tim Cohenin kirjasta kuin myös Monte Judahin verkkoartikkeleista. Tämä epäluulo valtasi minut siksi, että Charlesin (kun hän oli yhä Walesin Prinssi) hepreankielisen Wikipedia-artikkelin otsikossa hänen virallinen tittelinsä kirjoitettiin hieman eri tavalla: צ’ארלס ,נסיך ויילס (Charles, Walesin Prinssi). Huomaat “prinssin” (נסיך) kirjoitusmuodon olevan sama kuin Monte Judahin versiossa, mutta nimessä “Charles” (צ’ארלס) on ylimääräinen alef-kirjain (א) ja nimessä Wales (ויילס) on ylimääräinen jod-kirjain (י)ja samalla siitä puuttuu mem-kirjain (מ). Tällöin tuon nimen luku arvo putoaisi lukuun 637. Jos panet hepreankielisen Googlen hakukenttään nimen “נסיך צרלס מוילס”, hakukentän yllä tulee ilmoitus “Tarkoititko צ’ארלס ,נסיך ויילס?”
En ole epällyt tai syyttänyt koskaan Monte Judahia epärehellisyydestä, vaan paremminkin epäilin hänen tehneet huolimattomuudesta johtuneen virheen tutkimuksissaan. Siksi lähetin hänelle henkilökohtaisen kirjeen vuonna 2015 ja kysyin häneltä, että tietääkö hän heprealaisena jotain mitä itse en tiedä vai oliko hän tehnyt virheen. En saanut kirjeeseen vastausta, mutta Tim Cohen vastasi minulle ja sanoi käsittelevän kyseistä asiaa kirjansa The AntiChrist and a Cup of Tea toisessa painoksessa. Hän vannoi nimen 666-version olevan oikea ja Wikipedian version virheellinen, mutta ei antanut koskaan tarkempia perusteita väitteellensä.
Näin kielitaidottomana lähdin tutkimaan asiaa omin neuvoin ja opettelin samalla heprean kielen (vitsi). Sain selville lähinnä seuraavan asian: Monte Judahin versio tuosta nimestä ei ole kieliopillisesti virheellinen eikä sitä ole tarkoituksella manipuloitu sopimaan yhteen pedon luvun kanssa. Mutta kyseessä on tuon nimen vanhentunut kirjoitusmuoto, joka ei ole enää laajemmassa käytössä. Hepreankielessä ei merkitä yleensä vokaaliäänteitä ja siksi a-äänne nimessä “Charles” on täysin normaalia jättää merkitsemättä. Siksi nimi voidaan kirjoittaa joko צ’רלס, צ’ארלס tai צרלס. Nykyään käytössä on yleisemmin kaksi ensin mainittua missä tsade kirjaimen (צ), joka vastaa englannin Ch -äännettä, perään lisätään joko niqqud-merkintä kirjaimen ylle (’צ) tai sitten niqqud-merkintä plus alef-kirjain (צ’א) vastaamaan paremmin Charlesin englanninkielistä ääntämystä. Kirjoitusasu צ’רלס on kuitenkin aivan yhtä pätevä ja yhtä yleisessä käytössä eikä se muuta nimen gematrista lukuarvoa.
Wikipedia-versio tittelistä “Walesin Prinssi”, נסיך ויילס, olisi kirjaimellisimmin käännettynä “Prinssi Wales” (ilman englanninkielen of-omistusliitettä tai suomenkielen –in sijapäätettä). Tämä on näköjään hepreassa täysin oikea tapa ilmaista arvonimiä. Mutta jos lisäämme Wales-nimen alkuun mem-kirjaimen (מ), מוילס, se tarkoittaa silloin Prinssi Walesista tai englanniksi “Prince from Wales.” Myös tämä on hepreankielessä täysin normaali ja yleisessä käytössä oleva tapa ilmaista arvonimiä kuten Walesin Prinssi. Ja myös sille lisätäänkö Wales-nimeen yksi vai kaksi jod-kirjainta vai yksi tai kaksi vav-kirjainta, löytyy hepreankielen puhujien kesken eri kirjoitustapoja. Hepreankielisiä verkkosivuja kahlaamalla löysin sen kirjoitettuna lähinnä neljällä eri tavalla: ויילס ,ווילס ,וויילס ja וילס.
Vierasperäisten nimien translitteraatio
On huomioitava se, että sekä “Charles” että “Wales” ovat hepreankieliselle puhujalle vieraskielisiä nimiä, joiden lausunta poikkeaa heprealaisen puhujan ääntämyksestä. Siksi niiden muuntaminen toiselle kielelle, eli prosessi nimelle translitteraatio, on aina likiarvoista eikä välttämättä kirjaimen tarkkaa. Suomenkielessä kirjoitamme Wales:in kaltaiset vieraskieliset nimet niiden alkuperäisen kirjoitustavan mukaan ja lausumme ne oikein riippuen ainoastaan puhujan englanninkielen tietämyksen tasosta. Jos lausumme suomeksi nimen “Wales” siten kuin se on kirjoitettu, kukaan ulkomaalainen ei ymmärtäisi lainkaan mistä ihmeestä puhumme. Substantiivien muuntaminen toiselle kielelle edellyttää kielitieteessä joko translitterointia tai transkriptiota.
Näin on tehty myös kun raamatunkääntäjät ovat muuntaneet heprealaisia erisnimiä tai paikannimiä suomenkielelle. “Jeshua” olisi esimerkki Herramme nimen translitteroinnista missä Jeesuksen hepreankielisen nimen (ישוע) ääntämismuoto on yritetty muuntaa mahdollisimman lähelle suomenkielistä kirjoitusasua eikä ääntämys vastaa silloinkaan täydellisesti nimen hepreankielistä lausuntaa. Nimen suomenkielinen muoto “Jeesus” olisi taas parempi esimerkki nimen transkriptiosta tai siirtokirjoituksesta, sen muuntamisesta alkuperäisväestön kielen ääntämykseen luonnollisemmin sopivaksi.
Yksi esimerkki tästä on nyttemmin jo vanhentunut tapa muuntaa Englannin hallitsijoiden suomenkielelle vaikeasti ääntyvät nimet kuten Charles, James ja George muotoon Kaarle, Jaakko ja Yrjö. Niiden ääntämys on kaukana nimien englanninkielisestä ääntämyksestä, mutta ainakin ne soljuvat paljon helpommin meidän suomalaisten kankeassa kielessä. Nimien translitteroitu kirjoitusmuoto olisi likimain Chaals, Tzeims ja Tzoost (otan ehdotuksia vastaan jos on parempia ideoita). Tässä valossa voit ehkä ymmärtää paremmin miksi hepreankieliset puhujat saattavat kirjoittaa Walesin nimen hepreaksi hieman toisistaan poikkeavilla tavoilla.
Erikoinen uni Charlesin heprealaisesta nimestä
Löysin aiheesta sattumoisin kielitieteeseen keskittyvän foorumin, jonka keskusteluun aioin melkein yhtyä itsekin mukaan, mutta huomasin sen järjestyssääntöjen kieltävän mainonnan tai uskonnollisen aineiston levittämisen. Foorumilla nimimerkki DonDonDon aloittaa keskustelun kysymällä mitä heprean kirjaimet נסיכצרלסמוילס tarkoittavat. Toinen kysyy miksi hän haluaa tietää ja mistä ne ovat peräisin, mihin DonDonDon vastaa sanoen niiden tulleen hänen eteensä unessa. Toiset saksaa puhuvat foorumin jäsenet inttävät, ettei ne tarkoita yhtään mitään, mutta hepreaa puhuva jäsen yhtyy pian keskusteluun ja vastaa:
En osaa saksaa, pahoittelen. Mutta נסיכצרלסמוילס on itse asiassa kolme hepreankielistä sanaa, jotka on kirjoitettu tuossa yhdeksi sanaksi: נסיך צרלס מוילס, tai oikeaoppisessa hepreassa הנסיך צ׳רלס מוויילס = Walesin prinssi Charles.
Tämän jälkeen toinen kysyy: “Ihan vain uteliaisuudesta (en osaa hepreaa): mitä eroa on aiemman version ja ‘oikeaoppisen heprean’ välillä?”, mihin hepreankieltä puhuva vastaa: “Edellisestä puuttui määräinen artikkeli (נסיך = prince, הנסיך = the prince). Kirjainta צ ei myöskään seurannut geresh (apostrofi), joka muuttaisi sen ääntämyksen /ts/:stä /tʃ/:ksi, ja מוילס kirjoitettiin vanhojen oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti (ennen 1960-luvun oikeinkirjoitusuudistusta).” Kun DonDonDon jatkaa kysymällä onko hänen kirjoittamansa muoto oikea heprean vanhempien kielioppisääntöjen mukaan, toinen hepreaa osaava jäsen vastaa:
Kyseessä on ennen uudistusta käytetty oikeinkirjoitus. Kuten mußte ja daß saksankielisten muss ja dass sijasta. Nykyaikainen Israelin heprean kirjoitusasu on yksinkertaistettu. Kirjaimet ו ja י voivat olla vokaali tai konsonantti (ו=o, u tai v ja י=i tai y). Heprealaisen akatemian suositusten mukaan o, u ja i tulisi kirjoittaa aina mukaan oikeaoppisesti (perinteisessä kirjoitusasussa nämä vokaalit kirjoitettiin vain silloin, kun ne olivat etymologisesti konsonantteja) ja konsonanttien ו ja י tulisi olla geminaattisia (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). On muutamia vanhempia ihmisiä, jotka käyttävät edelleen perinteistä oikeinkirjoitusta.
Lopuksi eräs foorumin jäsenistä hämmästelee: “Näit siis [kirjaimet] unessa, ja vaikka et tunne heprealaisia kirjoituksia, pystyit toistamaan tämän tekstin virheettömästi. Se hämmästyttää minua.” DonDonDon vastaa:
Minulla on ollut kuva päässäni koko yön. Ystävän ystävä sanoi minulle juuri, että se on 666 heprealaisessa numeroarvossa?????.
Tämä keskustelu käytiin maaliskuussa 2023 paria kuukautta ennen Charlesin kruunajaisia. Saiko tämä henkilö unessaan varoituksen siitä ketä Yhdistynyt Kuningaskunta olisi kruunaamassa kuninkaaksi vaikka hän ei tuntenut lainkaan heprealaisia kirjaimia? On toki mahdollista, että DonDonDon oli jo tietoinen Monte Judahin, Tim Cohenin tai minun kirjoituksistani ja niistä löytynyt Charlesin nimen heprealainen muoto jäi sitten “kummittelemaan” hänen uniinsa. Mutta jos kyseessä oli aiheeseen täysin ennestään perehtymätön ulkopuolinen, niin ehkäpä Jumala jakaa ihmisille varoittavaa ennakkotietoa myös unien kautta, jotta he alkaisivat etsimään oikeita johtolankoja. Jos nimimerkki DonDonDon sattuisi lukemaan tätä kirjoitustani, niin kuulisin kyllä mielelläni enemmän hänen eriskummallisista unistaan.
Nimi, joka ei laske enää pedon lukua
Jos Monte Judahin esittämä versio Charlesin hepreankielisestä nimestä on kieliopillisesti oikea mutta vanhentunut, en pidä sitä ongelmallisena siitä syystä, että Charles syntyi vuonna 1948 ja vuonna 1958 Elisabet II antoi hänelle tittelinsä Walesin Prinssi. Tämä tapahtui siis ennen hepreankielen oikeinkirjoitusuudistusta 1960 -luvulla. Ja tätä vanhempaa kirjoitusmuotoa näkyy yhä joissakin hepreankielisissä uutisissa ja verkkojulkaisuissa. Lisään kuitenkin kaksi päällimmäistä kritiikkiä, jonka lukija voisi esittää tätä ajatusta vastaan: (1) “Walesin Prinssi Charles” on arvonimi eikä erisnimi, (2) Charlesilla on tänään eri arvonimi sillä Walesin Prinssin titteli siirtyi hänen pojalleen Williamille, kun Charlesista tuli kuningas. Ensimmäinen vastaväite on nyt helppo kumota sillä, että Ilmestyskirja 13:17:n käyttämä kreikan sana onoma pedon nimelle viittaa yhtälailla kuninkaallisiin arvonimiin tai titteleihin. Eikä kuninkaallisia tunneta yleensä heidän etu- ja sukunimensä mukaisesti, vaan etunimellään ja sitä seuraavalla kuninkaallisella arvonimellä. Harva tietäisi kuka on Charles Windsor vaikka tämä on käytännössä Charlesin sukunimi.
Toinen vastaväite on ensimmäistä parempi, mutta sekään ei ole riittävä peruste siihen, etteikö Charles olisi Ilmestyskirjassa ennustettu 666-peto. Tämä siitä syystä, että Charles tunnettiin suurimman osan elämästään arvonimellä Walesin Prinssi (vuodesta 1958 vuoteen 2022). Ilmestyskirja 13:18 kehotus pedon nimen luvun laskemiseksi on tarkoitettu selvästi tuolle ajalle, kun tämä henkilö ei ole noussut vielä siihen antikristilliseen asemaan missä pedolle “annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (j. 7),
Miksi nimittäin kenenkään tarvitsi etsiä arvoituksia maailmanjohtajien nimistä enää tuona aikana, kun kaikki Jumalan pyhät tietävät jo 100% varmuudella kuka peto on? Tehtävä tämän arvoituksen ratkaisemiseen oli annettu selvästi niille pyhille, joilla ei ollut vielä täyttä varmuutta tämän henkilön identiteetistä, mutta jotka erinäisiä raamatullisia johtolankoja seuraamalla voisivat saada siitä yhä enemmän toinen toistaan vahvistavia tuntomerkkejä, ennusmerkkejä ja todisteita. Näitä arvoituksia ei ole annettu myöskään sen tähden, että profeetallisesti valveutuneet kristityt voisivat leikkiä niillä salapoliisi Sherlock Holmesia. Ennusmerkit annettiin meille siksi, että voisimme varoittaa niistä saatanallisten eksytysten uhreiksi matkaavia uskomattomia – jotta voisimme pelastaa edes muutamia kadotustuomiolta ennen kuin he syyllistyvät anteeksiantamattomaan syntiin palvoessaan petoa ja ottaessaan hänen merkkinsä oikeaan käteensä tai otsaansa.
Mitä se hyödyttää jos Ihmemies MacGyver selvittää pommin neutralisoivan koodin samalla hetkellä kun pommi räjähtää hänen käsiinsä ja tappaa siinä sivussa tuhannet muut? Eikö tuo pommi olisi tarkoitus purkaa ennen sen räjähtämistä? Samaan tapaan, mitä se hyödyttää jos kristityt selvittäisivät Antikristuksen identiteetin vasta sillä hetkellä kun hän on jo eksyttänyt koko maailman jalkojensa juureen? “Heureka! Hänen nimensä laskee 666!”, huutaa yksi, ja samalla hetkellä pedon agentit murtautuvat valopään kotiin ja upottavat luodin hänen kalloonsa. Liian myöhäistä alkaa leikkimään Sherlock Holmesia enää tuossa vaiheessa, kun Pedolla on jo absoluuttinen valta.
Todennäköisyyslaskentaa
Ennen lopettamista selvitän lyhyesti miten itse olen laskenut näiden kahden yhteensattuman (Charlesin nimen 666-lukuarvon kahdella eri kielellä) matemaattisen todennäköisyyden. Uusi ystäväni Ramón Núñez Espanjasta kommentoi hieman englanninkielisessä kirjassani esitettyjä todennäköisyyslaskelmia ja antoi ymmärtää, etteivät laskelmani olisi heijastaneet ihan pätevästi todennäköisyyslaskelmien monimutkaisuutta. Mies on entinen matematiikan ja fysiikan professori, joten hänen kykynsä ymmärtää monimutkaisia matemaattisia yhtälöitä on valovuosien päässä omista linnunaivoistani. Mutta jätän rakettitieteen minua viisaammille ja selvitän lukijoille melko simppelin laskutoimituksen.
Charlesin englanninkielisessä nimessä on 20 kirjainta ja heprealaisessa nimessä 13 kirjainta. Miten laskemme heprealaisen tai englantilaisen nimen 666-lukuarvon todennäköisyyden? Jos heität noppaa ja arvaat silmäluvun oikein, todennäköisyys oikeaan arvaukseen on yksi kuudesta, koska vaihtoehtoja on kuusi ja vain yksi vaihtoehto on oikea. Samalla tapaa, jos tehtäväsi on valita jokin tietty kirjain englannin 26 aakkosesta, ja nostaa se silmät kiinni sekoitetusta kirjainlaatikosta, todennäköisyys oikean kirjaimen nostamiseen on yksi 26:sta. Mutta entäpä jos kirjaimen toiselle puolelle on kirjoitettu myös heprean/englannin aakkosten lukuarvoja vastaava numero ja tehtäväsi olisi valita sokkona kirjaimet, jotka muodostavat henkilön nimen ja joiden yhteenlaskettu lukuarvo olisi 666.
Voisimme pohtia kysymystä tällä tavoin: Jos kyseessä on 13 tai 20 kirjaimesta koostuva henkilön nimi, niin kuinka monta mahdollista eri lukuarvoa ne voisivat muodostaa tietääksemme kuinka epätavallista se on, että tuo nimi laskee yhteen luvun 666. Esimerkiksi 14 kirjaimesta koostuva oma etu- ja sukunimeni laskisi yhteen luvun 1190. Koska nimissä sama kirjain voi esiintyä useampaan kertaan, todennäköisyyslaskelmissa tämä tehtävä tulisi hoitaa seuraavalla matemaattisella yhtälöllä:
P tarkoittaa permutaatioita, n viittaa valittavana olevien elementtien (kuten kirjainten) määrään ja r viittaa valittujen elementtien määrään. Eli jos valittavanamme on 26 englannin aakkosta, josta tulee valita sokkona 20 kirjainta (niin, että voit valita samoja kirjaimia useampaan kertaan), tällöin 26 korotetaan vain potenssiin 20 eli luku 26 kerrotaan itsellään 20 kertaa:
2620 = 19928148895209E+28.
Näin ollen todennäköisyys siihen, että kirjoitat paperille nimen “Charles, Prince of Wales” ja seuraavaksi vedät sokkona nämä kirjaimet kirjainlaatikosta juuri tässä järjestyksessä (ja palautat edellisen kirjaimen uudestaan laatikkoon ennen kuin nostat uutta kirjainta) on yksi luvusta 19928148895209E+28 (ykkönen, jonka perässä on 28 muuta lukuyksikköä). Luku 19928148895209E+28 viittaa tässä siis näin moneen erilaiseen vaihtoehtoon, joita voisit saada nostamalla 20 kirjainta sokkona kirjainlaatikosta. Entä jos nostat oikeat 20 kirjainta, mutta väärässä järjestyksessä? Nostat esimerkiksi kirjaimet “A wolf Charles creeps in” (suomeksi: susi Charles hiipii sisään), joka on nimen “Charles, Prince of Wales” anagrammi ja laskee siten myös luvun 666. Kuinka monella eri tavalla Charlesin nimessä olevat kirjaimet voidaan järjestää uudelleen? Tämä lasketaan seuraavalla yhtälöllä:
20! : (2! 1! 2! 2! 2! 3! 2! 1! 1! 1! 1! 1! 1! )
Faktoriluku 20! viittaa matematiikassa positiivisten kokonaislukujen kertomaan luvusta 20 alaspäin. Eli 20! = 20x19x18x17x16x15x14x13x12x11x10x9x8x7x6x5x4x3x2x1 = 2 432 902 008 176 640 000. Sulkeissa olevat faktoriluvut johdetaan siitä, että nimessä “Charles, Prince of Wales” on 2 C-kirjainta, 1 H-kirjain, 2 A-kirjainta, jne. Näin ollen luku (2! 1! 2! 2! 2! 3! 2! 1! 1! 1! 1! 1! 1! ) lasketaan seuraavasti: (2×1 = 2) x (1) x (2 x 1 = 2) x (2 x 1 = 2) (2 x 1 = 2) x (3 x 2 x 1 = 6) x (2 x 1 = 2) x (1) x (1) x (1) x (1) x (1) x (1) = 192. Näin ollen 2,432,902,008,176,640,000 jaettuna 192:lla on yhtä kuin 12,671,364,625,920,000. Näin monella eri tavalla nimessä “Charles, Prince of Wales” olevat kirjaimet voidaan järjestää uudelleen (ja ne kaikki laskevat yhteen luvun 666, koska kirjainten/lukujen järjestys ei vaikuta yhteenlaskun lopputulokseen). Eli jos tehtäväsi on valita sokkona 20 englannin kirjainta, joiden yhteenlaskettu lukuarvo on 666, sen onnistumisen todennäköisyys voitaisiin laskea seuraavasti:
Näin ollen vastaus kysymykseen siitä kuinka todennäköisesti valitset sokkona 20 kirjainta, joiden lukuarvo laskee yhteen luvun 666 on yksi 1 572 691 614 796:sta (noin puolitoista biljoonaa tai puolitoista miljoonaa miljoonaa). Lotossa voittaminen olisi noin miljoona kertaa todennäköisempää. Voit ajatella asiaa tällä tapaa: 20 kirjaimen yhdistelmästä vain yksi yhdistelmä laskee luvun 666 ja loput puolitoista biljoonaa vaihtoehtoa laskee jonkin aivan muun luvun (kun siis kaikki 666-yhdistelmät suhteutetaan kaikkiin muihin lukuvaihtoehtoihin). Olisi todennäköisempää saada sama silmäluku nopalla 15 kertaa peräkkäin (tämän todennäköisyys lasketaan kun kerrot luvun 6 itsellään 15 kertaa).
Koska heprean aakkosissa oli vain 22 kirjainta, joista tuli valita 13 kirjainta, todennäköisyys luvun 666 saamiseen on hieman suurempi. Todennäköisyys 13 kirjaimen valintaan sokkona oikeassa järjestyksessä on yksi luvusta 28281005788308E+17 (= 2213). Kun taas todennäköisyys luvun 666 nostamiseen 13 kirjaimen joukosta on noin yksi miljardista (voit laskea tämän samaan tapaan kuin edellisen faktorilukuja käyttäneen laskutoimituksen). Näin ollen todennäköisyys siihen, että samasta nimestä saadaan sama luku kahdella eri kielellä ja aakkosilla, lasketaan vain siten, että luku 1 572 691 614 796 kerrotaan yhdellä miljardilla. Tämä olisi yhtä kuin 1572691614796E+21. Eli todennäköisyys on yksi 1500 triljoonasta. Olisi todennäköisempää heittää nopalla sama silmäluku 27 kertaa peräkkäin (627). Tai vastaavasti: olisi todennäköisempää voittaa loton päävoitto kolme kertaa peräkkäin.
Näiden lukujen suuruuden ymmärtämiseksi, seuraavassa yksi havaintoesimerkki: Maailmankaikkeutemme arvioidun 13,8 miljardia vuotta sitten tapahtuneen syntyhetkensä alusta maailmanhistoriaa on kulunut tähän asti vajaa puoli triljoonaa sekuntia. Olisi siis todennäköisempää panna tietokone valitsemaan jokin tietty sekunti noiden 13,8 miljardin vuoden ajalta ja arvata se sitten sattumalta oikein. Tai olisi todennäköisempää jakaa universumin kaukaisimman tähden ja Maan välinen etäisyys millimetreihin ja arvata oikea etäisyys millimetrin tarkkuudella, jonka tietokone valitsee sattumanvaraisesti noiden miljardien valovuosien välistä.
Johtopäätös
Ilmestyskirja 13:8 on vain yksi esimerkki ainakin 23. yksittäisestä profetiasta, joissa Charles III:n tuntomerkit sopivat yksiin Raamatun Antikristuksen kanssa. Näiden muiden tuntomerkkien yhteensopivuuden todennäköisyyden määrittäminen ja laskeminen olisi niin monimutkainen prosessi, että en ole edes yrittänyt laskea sitä. Miten lasket todennäköisyyden vaikkapa sellaisille yhteensattumille, että Charles syntyi samana vuonna kuin Israelin valtio samasta kuningaskunnasta, joka hallitsi Palestiinaa hänen isoisänsä Yrjö VI:n hallituskautena (kuten Daniel ennusti luvussa 11 ja jakeissa 16-20), tai että Charles kykenee jäljittämään sukupuunsa sekä kuningas Daavidiin että profeetta Muhammadiin sekä muslimien että juutalaisten odottaman messiashahmon ehtojen täyttämiseksi?
Joku voisi väittää vielä vastaan, että ollakseen Ilmestyskirjassa ennustettu Peto, Charlesin nimen tulisi laskea luku 666 myös kreikaksi, koska Ilmestyskirja kirjoitettiin alkujaan kreikaksi kreikkaa puhuneille Vähä-Aasian kristityille. Tämä ei ole kuitenkaan näin, koska Ilmestyskirja (ja Uusi testamentti) kirjoitettiin kreikaksi vain siitä syystä, että kreikka vastasi ensimmäisen vuosisadan juutalaisille samaa mitä englantia vastaa tänään. Se oli siis sen ajan pakanamaailman tunnetuin maailmankieli, samaan tapaa kuin englanti on tänään maailman puhutuin maailmankieli, jota ainakin puolitoista miljardia ihmistä puhuu ensimmäisenä tai toisena äidinkielenään.
Samasta syystä on järkeenkäypää miksi Antikristuksen pitäisi nousta Englannista, englanninkielen syntymaasta, ja maasta, joka valloitti noin neljäsosan maailman mantereista brittiläisessä imperiumissa, historian suurimmassa pakanavaltakunnassa, ja maasta joka julkaisi historian luetuimman ja laajimmille levinneen raamatunkäännöksen, Kuningas Jaakon Raamatun – tai translitteroituna Kuningas Tzeimsin Raamatun, jota Jaakon jälkeläinen Chaals lukee meille alapuolisessa videossa.
Paholainen voi siteerata Raamattua tarkoitukseensa. Paha sielu tuottaa pyhän todistuksen. On kuin roisto, jolla on hymyilevä poski, Sydämessä mätänevä omena. Oi, kuinka hyvä ulkokuori on valheella!
The British Monarchy & King Charles III in Bible Prophecy? 