Käynnistin juuri uuden YouTube -kanavan nimeltä Soli Deo Gloria. Eräs ortodoksikristitty ystäväni ehdotti nimittäin hiljattain Facebookissa, että voisin saada videoilleni enemmän katsojia jos panisin ne Facebookin sijasta YouTubeen. Omalla nimelläni löytyvä YouTube kanavani on siis ollut aktiivinen jo vuodesta 2015 lähtien, ja sen tilaajamäärä ylittää kohta tuhat tilaajaa. Kasvutahti tilaajissa on siis ollut melko hidasta, koska monilla tuo tilaajamäärä ylittää tuhannen rajan yleensä jo muutamassa kuukaudessa. Mutta se vaatii yleensä sitä, että käyttäjä lataa vähintään kerran viikossa uutta ja laadukasta materiaalia alustalle.

Oman kanavani ongelma on ollut vähän sen sekavuudessa. Yksi päivä julkaisen jotain sävellyksiäni ja pianoimprovisaatioita, toinen päivä julkaisen videon Israel-Palestiina konfliktista, kolmas päivä poliitikkojen suomennettuja puheita ja neljäs päivä jonkin pidemmän videon, joka liittyy eskatologisiin tutkimuksiini kuningas Charlesista. Ja julkaisutahtini on ollut myös hyvin epäsäännöllistä. Tuo epäyhtenäisyys liittyy ehkä INTP-persoonaani, josta puhuin hieman uuden kanavani ensimmäisessä videossa. Mutta en viitsi julkaista tällaisia suomeksi puhuttuja videoita pääkanavallani senkään tähden, että monet sen tilaajista tulee Suomen ulkopuolelta ja he alkaisivat vaatimaan, että puhun englanniksi tai vähintäänkin tekstitän englanniksi.

Mutta panin uuden kanavan pystyyn myös kokeilumielessä jos innostuisin lataamaan sinne jatkossakin enemmän uutta materiaalia. Minulle saa esittää toki ehdotuksia mihin suuntaan kanavaani (pää tai -sivukanavaani) voisi kehittää tai minkälaisista aiheista voisin esittää siellä ajatuksiani. Videoiden ihannepituus olisi kymmenestä 15 minuuttiin katsojamäärien maksimoimiseksi, mutta tuollaiset videot vaatisivat enemmän suunnittelua ja edeltä käsikirjoitettua puheenaihetta (ja työläämpää editointiprosessia). Tällaisessa ajatusten vapaassa ilmaisussa videoita on vaikeampi tiivistää 20 minuuttia lyhyemmäksi. Kaksi ensimmäistä videota on lähinnä omaan elämääni liittyvää asiaa vaikka puhuisin paljon mieluummin jostain muusta kuin itsestäni.