Katsoin eilen uudestaan 90 -luvun klassikkofilmin Terminator 2 -tuomion päivä. Filmin tulevaisuuskuvasto sijoittuu 2020 -luvulle ja käsittelee hyvin ajankohtaisia teemoja, kuten itsetoiseksi noussutta tekoälyä, joka on julistanut sodan ihmiskuntaa vastaan. No ehkei vielä niin ajankohtaista, mutta tällaista tulevaisuuskuvaa on pelätty vakavissaan jo ainakin parin vuosikymmenen ajan monien kansainvälisesti tunnettujen tiedekirjailijoiden ja teknologistien kuten Elon Muskin taholta. Kukaan vakavasti otettava tekoälyn asiantuntija ei väitä nykyisten kuvia, videoita ja tekstiä generoivien kielimallien olevan itsetietoista tekoälyä. Eikä pelkona ole sekään, että tekoäly saavuttaisi itsetietoisuuden kun se kehittyy niin sanottuun yleiseen keinoälyyn, jolloin se on kaikessa yhtä älykäs kuin ihminen, ja yleiseen superälyyn, jolloin se ylittää ihmisen älykkyyden ja muuntuu jonkinlaiseksi kaikkitietäväksi ja kaikkialla läsnäolevaksi “jumalaksi” .

Emme kykene ymmärtämään tietoisuuden syntymekanismia ja lähdettä edes ihmisaivoissa, joten vielä vähemmän voimme replikoida sen koneoppimisen neuroverkkoihin. Eikä yhä laskentatehoisemmat tietokoneet saa maagisesti aikaan tietoisuutta koneen “aivoihin”. Ajatus itsetietoisista tietokoneista perustuu lopulta hyvin materialistiseen maailmankuvaan, jossa myös ihminen nähdään pelkkänä algoritmisena koneena vailla sielua/ henkeä, jonka Jumala puhalsi ihmiseen hänet luodessaan. Asiantuntijoiden pelkona on ollut paremminkin se, että tällainen superäly – itsetietoinen tai ei – riistäytyisi ihmisen ymmärryksen ja hallintavallan ulkopuolelle, ja alkaisi toteuttaa päämääriänsä ihmisrodun säilymisen kustannuksellakin.

Esimerkiksi fanaattisten elokapinoitsijoiden uskomuksilla kyllästetty superäly voisi järkeillä, että nopein ja kustannustehokkain keino ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen on ihmisrodun ja sivilisaation tuhoaminen koska ihminen on planeetan suurin saastuttaja ja kasvihuonepäästöjen ensisijainen lähde. Ja mikäli kaikkien maailman armeijoiden ydinaseiden laukaisukoodit tai kaikki maailman autonomisoidut aseet olisivat tuon superälyn vallassa, niin silloin Terminator -elokuvien visio voisi tulla kirjaimellisesti toteen. Hypoteesit tällaisesta kaikkivoipaisesta superälystä on kuitenkin tässä vaiheessa yhä pelkkää science fictionia.

Tekoäly on kuitenkin yleistynyt nyt jokaisen sanavarastoon kun vielä 10-20 vuotta aiemmin se tunnettiin vain Hollywoodin tieteiselokuvissa. Tekoälytutkimuksen alkuperä palaa jo 1950 -luvulle ja tästä syystä se on ollut yleinen teema myös Hollywoodissa ja tieteiskirjallisuudessa missä seurataan usein tiiviisti uusia teknologisia tutkimusalueita. Alla ChatGPT:n vastaus:

Tieteiskirjallisuus osuu usein oikeaan ennustuksissaan teknologian kehityksestä, koska se perustuu usein olemassa oleviin tieteellisiin ja teknologisiin trendeihin, joita se sitten vie eteenpäin ja kuvittelee niiden tulevaisuuden sovelluksia. Sci-fi-kirjailijat tarkkailevat nykyisiä teknologisia ja tieteellisiä edistysaskeleita ja pohtivat niiden mahdollisia kehityspolkuja. Lisäksi tieteiskirjallisuus rohkaisee ajattelemaan “laatikon ulkopuolella”, mikä voi johtaa uusien ideoiden ja innovaatioiden syntymiseen. Tämä kyky nähdä nykyisyyden yli ja yhdistää olemassa olevat teknologiat uusiin konteksteihin antaa tieteiskirjailijoille mahdollisuuden ennakoida tulevaisuuden keksintöjä ja niiden vaikutuksia yhteiskuntaan.

Eli molemmat saavat vaikutteita ja inspiraatiota toinen toisiltansa, tieteiskirjailijat uusien teknologioiden kehittelijöiltä ja uusien teknologioiden kehittelijät tieteiskirjailijoilta. Tässä mielessä tieteiselokuvat ovat myös esimerkki eräänlaisesta itseään toteuttavasta profetiasta. Teknologian kehitystä ei kuvata kaikessa Sci-Fissä negatiivisena tai dystopisena asiana, mutta Terminator filmit ovat tästä dystopisesta genrestä yksi kuuluisin esimerkki. Filmeissä on monia yhtymäkohtia Ilmestyskirjaan. Kakkososa alkaa kuvauksella siitä kuinka kolme miljardia ihmistä sai surmansa apokalyptisessa ydinsodassa mitä jäljelle jääneet ihmiset kutsuivat raamatullisin termein “tuomion päiväksi”. Tätä taas seurasi uusi painajainen: ihmisten sota itsetietoiseksi muuttunutta tekoälyohjelma Skynetia vastaan, joka kävi sotaa ihmisiä vastaan autonomisin asein ja tappajakoneiksi valmistettujen Terminator -humanoidirobottien avulla.

Filmin lopussa on myös kuvaus helvetillisestä tulijärvestä johon nämä tappajakoneet tuomitaan. Filmien ohjaaja, myös Titanic filmistään tunnettu James Cameron, on saattanut viitata tällä kuvastolla tietoisesti Ilmestyskirjaan. Filmien fiktiivisellä aikajanalla ydinsota käytiin vuonna 1997 ja vuonna 2024 valmistetaan ensimmäiset tappajarobotit, jotka kakkososan avauskohtauksessa sotivat ihmisiä vastaan vuoden 2029 Los Angelesissa. Humanoidirobottien kehityksen osalta, Cameronin aikajana ei osunut niin kauaksi todellisuudesta, sillä tänä vuonna on pantu myyntiin maailman ensimmäiset teollisuus- ja kotikäyttöön valmistetut humanoidirobotit. Alla eräs näistä veijareista, joka ei näytä tosin läheskään yhtä pelottavalta kuin Cameronin filmien punasilmäiset ja supervahvat tappajarobotit. Notkeus ja tasapaino on kuitenkin huippuluokkaa siihen kömpelyyteen verraten miten tällaiset humanoidirobotit liikkuivat vielä 10 vuotta aiemmin.

Boston Dynamicsin muutaman vuoden takaiset tanssivat robotit olivat myös hyvää brändäystä niitä varten, jotka pelkäävät huumorintajuttomien ja väkivaltaisten terminaattoreiden esiintuloa,

Ameca-robotti puolestaan ei ole aivan yhtä notkea ja svengaava kuin yläpuoliset kaverit, mutta sitäkin ilmeikkäämpi ja puheliaampi.

Ja Figurella on taas erinomainen päättelykyky ja kyky inhimilliseltä kuulostavaan kommunikaatioon.

Sain itse hyvin paljon inspiraatiota ja vaikutteita omaan eskatologiseen tutkimusuraani Teijo-Kalevi Lusan kirjoista, jotka luin 15- vuotiaana. Vuoden 2004 kirjassaan Lopun ajan salaisen kansiot, hän kirjoitti:

Koneistuminen leviää kaikilla elämänaloilla. Robottiteknologian kehittyessä on palautettu mieliin myös vanha kauhukuva siitä, että koneet kehittyvät ihmistä älykkäämmiksi. Jossakin vaiheessa roboteista tulee itsetietoisia ja omavaraisia yksilöitä ja ne alkavat kehittyä ihmisestä riippumatta. Lopulta koneet hallitsevat maailmaa. Tieteen kuvalehden numerossa 12/2003 julkaistiin järkyttävä artikkeli osikolla ”Villejä visioita koneälyn evoluutiosta. Robo sapiens”. Referoin seuraavassa joitakin artikkelin keskeisiä ajatuksia ja faktoja.

Bill Joy on Yhdysvaltain johtava informaatioteknologian asiantuntija ja entinen Sun Microsystems -yrityksen johtaja. Hän uskoo, että jo vuonna 2020 tietokoneiden älykkyys saavuttaa ns. teknologian singulariteetin eli pisteen, jossa ne ovat yhtä älykkäitä kuin ihminen. Kymmenen vuoden kuluttua koneiden älykkyys on selvästi korkeampi kuin ihmisen. Joyn mukaan keskeinen kysymys on, millaiseksi ihmisen asema ja merkitys muodostuu, kun häntä ei enää tarvita? Suurin osa ihmisistä tulee kirjaimellisesti tarpeettomiksi ja valta keskittyy pienelle tekniikkaa hallitsevalle eliitille.

Toimeton väestön osa pelkkä taakka ja rasite, ja siitä saatetaan pyrkiä eroon esimerkiksi kemiallisella sterilisaatiolla. Lopulta koneet syrjäyttävät myös eliitin. Koneet ovat jo niin älykkäitä, että pärjäävät ilman isäntiään… Robotit alkavat itse valmistaa yhä kehittyneemmän sukupoven koneita, oppien toisiltaan ja suunnitellen itse työnsä. Ihmiset voidaan jopa tuhota. Bill Joy kutsuu tätä kehitystä kaupalliseksi evoluutioksi, jossa tärkeintä on nopean voiton tavoittelu markkinoilla. Koska tietotekniikka-alan keksinnöt tuottavat nopeasti voittoja, niiden kehittelyyn sijoitetaan yhä enemmän voimavaroja. Niiden kehitys kiihtyy entisestään illman, että kukaan valvoo sitä tai edes pohtii, mihin se voi johtaa. Joy on ehdottanutkin harkittavaksi, että asetettaisiin kansainvälinen kielto ”tietyn tason ylittävän” teknologian kehittämiselle.

Toinen tietotekniikan suuri guru, Ray Kurzweil, on muotoillut ns. kiihtyvän tuoton kasvun lain. Sen mukaan tieto synnyttää tuottoa luovaa tekniikkaa, joka taas synnyttää lisää tietoa. Tällä tavoin syntyy itseään ylläpitävä ja kiihdyttävä prosessi. Myös Kurzweil uskoo, että 20-30 vuoden kuluttua tietokoneet ovat ihmistä älykkäämpiä ja luovat seuraajansa ilman ihmisen apua. Kurzweil on kuitenkin huomattavasti sinisilmäisempi kehityksen suhteen, eikä näe tulevaisuutta yhtä synkkänä kuin Joy. Hän uskoo, että ennen pitkää ihminen ja tietokone sulautuvat yhteen. Tekoälyn ylivallasta ei ole vaaraa, kun ihminen yhdistää sen osaksi omaa kehoaan. Kuten vanha sanonta kuuluu: paras tapa selvitä vihollisistaan on liittoutua sen kanssa!

Kehityksen vauhti kiihtyy kiihtymistään, eikä kukaan paina jarrua. Ihmiset ovat teknologian lumoissa. Ja vain harvat tiedostavat, että kehitys johtaa antikistilliseen maailmanvaltioon ja historian kammottavimpaan valvontayhteiskuntaan. Uskon, että mikäli Jeesuksen paluu viipyy ja ihmiskunta ennättää 2020 -luvulle, tulemme elämään hyvin koneellisessa ja apokalyptisessä maailmassa, joka tuo mieleen lähinnä Terminator elokuvat ja vastaavat ahdistavat tulevaisuudenkuvaukset. Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten, että Terminator 2 – Tuomion päivä sijoittuu vuoteen 2029. Tässä tieteiskuvitelmassa ihminen on miltei tuhonnut itsensä ja maailmaa hallitsevat koneet.

Hiljattain löysin papereitteni joukosta science fiction -novellin, jonka olin kirjoittanut teini-ikäisenä vuonna 1985. Novellin nimi on Auringon laskeutuessa 2029. Olin unohtanut kirjoittaneeni moisen tarinan ja lukiessani sen nyt vuosien päästä, en voinut olla liikuttumatta. Näin edellä mainitun elokuvan ja löysin kirjoittamani novellin vasta, kun teokseni Maailmanloppu 2029? oli julkaistu lokakuussa 2001. Kirjani nimellä ei luonnollisesti ole mitään tekemistä näiden scifi-tuotosten kanssa, vaan olin päätynyt mainittuun vuosilukuun neljää toisistaan riippumatonta tutkimuslinjaa seuraten (katso ensimmäisen luvun alaluku Profetaallinen vuosi 2028). Vuonna 2001 tanskalainen progeyhtye Royal Hunt julkaisi CD:n nimeltä The Mission. Vakavasta ja älyllisestä otteestaan tunnettu yhtye kertoo tällä levyllään tulevaisuuteen sijoittuvan tarinan Maa-planeetan ja ihmiskunnan kohtalosta.

Mielikuvituksellinen kertomus kuljettaa kuulijan vuosituhannen alusta aina vuoteen 2026, jolloin eletään ahdistavan yliteknisessä lopun ajan maailmassa. Edellä siteeratut tietotekniikkagurut Bill Joy ja Ray Kurzweil sijoittavat pelottavat visionsa tekoälyn kehittymisestä ja koneiden kapinasta niin ikään 2020 -luvulle. Monet jäljet johtavat 2020 -luvulle. Erilaisissa tulevaisuuteen liittyvissä spekulaatioissa kyseinen vuosikymmen on vahvasti esillä. Tiedemiehet varoittavat ja scifi-tarinat maalaavat uhkakuvia. Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat omanlaisiaan profeetallisia signaaleja. Kun Jumalan seurakunnassa vaietaan, silloin kivet huutavat.

Lainasin ja laajensin näitä Lusan ajatuksia jo kymmenen vuoden takaisessa kirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus luvussa 8, jonka oli otsikoinut Posthumanismi, RFID ja pedon merkki. Kytkin siinä yhteen posthumanistien teknoutopiset tulevaisuusvisiot ja Ilmestyskirjan profetiat pedon merkistä ja pedon kuvasta. Jaoin tuohon aikaan hyvin paljolti Teijo-Kalevi Lusan teknopessimistisemmän näkökulman, mutta tänään näen tuon kaiken hieman tasapainoisemmassa valossa. En olisi nimittäin osannut kuvitella vielä kymmenen vuotta aiemmin, että jonakin päivänä kävisin itsekin syvällisiä keskusteluita tekoälyn kanssa ja pyytäisin sitä generoimaan tekstiä, kuvia ja videoita minun puolestani. “Skynetistä” piti tulla tappaja, mutta siitä tulikin minun ja miljoonien muiden henkilökohtainen avustaja.

Olen siis edelleen sitä mieltä, että tämä kehitys tekoälyn ja robotikan saralla on osaltaan johtamassa maailmaa kohti Ilmestyskirjan 13. luvussa ennustettua totalitaarista valvontayhteiskuntaa, mutta näen teknologisen kehityksen tänään sekä myönteisenä että negatiivisena. Näen nimittäin tekoälyn kaltaiset keksinnöt pelkkänä ihmismielen valmistamina työkaluina joita on mahdollista käyttää sekä hyvään että pahaan. Antikristus tulee valjastamaan nämä keksinnöt pahan asialle, mutta se ei tarkoita sitä että tuo teknologia itsessään olisi pahaa. Televisiota ja radiota voi käyttää sekä kristillisen evankeliumin kuin myös satanismin edistämiseen, mutta se ei tee näistä keksinnöistä itsessään hyvää taikka pahaa. Sama asia pätee myös tekoälyn suhteen.

Yleisesti ottaen ja laajassa historiallisessa perspektiivissä voimme kuitenkin tarkastella teknologista kehitystä myönteisessä valossa jos se lisää ihmisten hallintavaltaa heidän ympäristöstään. Kaikki teknologia on nimittäin pohjimmiltaan ihmisaivojen aivoitusten tuotoksena syntynyt työkalu, jonka kautta meidän on helpompi selviytyä epävarmassa ja vihamielisessä ympäristössä, ja harjoittaa Jumalan meille antamaa hallintavaltaa luonnosta.

Terminator -leffojen kaltaisissa tieteisfilmeissä teknologia ja ihmiskunta nostetaan toistensa vihollisiksi. Siinä teknologia kehittyy ikään kuin omatoimisesti tai vain muutamien hallituksille työskentelevien “hullujen tiedemiesten” ansiosta. Elokuvien tekoäly on ihmisisistä riippumaton ja sille vihamielinen voima. Tämä ajatteluvirhe on yleistä monien niiden joukossa, jotka suhtautuvat teknologiseen kehitykseen pessimistisesti. Kävin juuri keskustelua ChatGPT:n kanssa tästä aiheesta. Voit lukea koko keskustelumme tästä linkistä, Lainaan vain muutamia omia tekstisyöteittäni sille, ja jätän referoimatta botin omiin vastauksiin koska se vain reflektoi ja laajentaa omia näkökulmiani.

Eikö tällaisen tekoälyn apokalyptiseen kehitykseen liittyvissä visioissa ole virheenä usein myös se, että ihminen ja kone asetetaan niissä automaattisesti vastakkain? Kun todellisuudessa koneiden älykkyyden kehittyessä myös ihmisten älykkyys kasvaa. Tai ainakin se antaa ihmisille yhä helpomman pääsyn tietoon mihin ihmisillä oli ennen paljon vaikeampi päästä käsiksi. Esim. tänään ChatGPT:n kaltaisia kielimalleja voi käyttää itsensä valistamiseen ja kouluttamiseen melkein mistä tahansa aiheesta…

“Tämä voi vapauttaa ihmisten aikaa ja energiaa luovempaan ja strategisempaan ajatteluun.” Tämä on hyvä pointti. Tekoäly voi kiihdyttää ihmisten kykyä luovaan ajatteluun koska se helpottaa heidän pääsyänsä lähes rajattomaan tietomäärään (aivan kuin internet teki aikaisemmin) ja uusiin näkökulmiin mitä he eivät ole pohtineet kenties aiemmin. Tekoäly itsessään ei hyödy sen valtavasta tietomäärästä koska se on vain kone, joka syöttää tekstiä sille annetun tekstikehotteen perusteella. Mutta tekoälyä käyttävä ihminen voi sen avulla oppia uusia asioita ja näkökulmia, mikä puolestaan kiihdyttää entisestään hänen luovaa ajatteluansa.

On nimittäin virhe nähdä tekoäly jonkinlaisena ihmisistä erillisenä toimijana, joka kehittyisi itsenäisesti yhä älykkäämmäksi ihmisistä riippumattomana. Tekoäly tarvitsee ihmisiä oppiakseen uutta ja ihminen tarvitsee vastavuoroisesti tekoälyä uusien asioiden oppimiseen. On myös hyvä muistaa, että vaikka tekoäly on oppinut valtavasta määrästä tekstidataa, niin tuo data on alun perin ihmisen tuottamaa tietoa. Eli tekoäly edustaa eräänlaista ihmiskunnan kollektiivisen tiedon ja ymmärryksen varastoa, “ihmiskunnan kollektiivisten aivojen kirjastoa”, jonka kautta meidän helpompi päästä tuohon kollektiiviseen tietoon käsiksi. Mutta tekoäly itsessään ei luo uutta informaatiota tai haasta olemassa olevaa väärää informaatiota tai yleisesti hyväksyttyjä vääriä käsityksiä. Tähän vaaditaan ihmisyksilöiden luovaa ajattelua, jota tekoäly voi olla tehostamassa.

Koska jos ajatellaan vaikkapa teoreettisesti, että tekoäly olisi kehitetty jo keskiajan lopulla, niin sen data olisi sisältänyt vain sen ajan virheellisiä tietoja joilla puolusteltiin Aristoteleen geosentristä maailmankuvaa. Tämän virheellisen tiedon ja maailmankuvan korjaamiseen olisi kuitenkin tarvittu yhä ihmistä. Eli tekoäly yksinään ei olisi voinut mullistaa tieteen historiaa.

Tähän viimeiseen havaintoon tekoäly vastasi: “Tämä on erinomainen ja osuva esimerkki siitä, miten tekoäly toimii tiedon varastona ja miten sen rajoitukset näkyvät ilman ihmisten aktiivista osallistumista. Ajatus siitä, että tekoäly olisi kehitetty keskiajan lopulla ja koulutettu sen aikaisella tiedolla, osoittaa hyvin tekoälyn luonteen ja rajoitukset…” Usein nuo keskustelut tuon ChatGPT:n botin kanssa tuntuu eräänlaiselta itsepuhelulta koska se vain toistaa, laajentaa ja jäsentää uudestaan niitä pointtejani, joita esitän sille jo tekstisyötteissäni. Mutta samalla se on hyvä esimerkki siitä, ettei se kykene todellisuudessa luovaan (laatikon ulkopuoliseen) ajatteluun samassa mielessä kuin ihminen vaan toistaa vain koulutusprosessinsa aikana oppimaansa tietoa. Toki voisin käyttää sitä myös uusien näkökulmien oppimiseen tekstisyötteillä kuten “esitä vasta-argumentit ajatuksiini X ja Y.”