Vartuin itse “kultaisella 90 -luvulla”, joten tuon ajan populaarikulttuurin tulevaisuudenvisiot, joita edistettiin Hollywoodin scifi-filmeissä kuten Robocop ja Terminator, jäivät syvästi mieleeni. Tällaiset tulevaisuudenvisiot alkoivat siirtyä filmikankaalta enemmän tosielämään vuosituhannen alkupuoliskolla, kun tekoälyn ja robotiikan kehityksestä löytyi alarmistisia kirjoituksia johtavien Tiede-lehtien joka toisesta numerosta. Vuoden 2013 aikoihin kirjoitin ensimmäiseen kirjaani luvun nimeltä Posthumanismi, rfid ja Pedon Merkki. Myös tässä luvussa käsittelin robotiikkaa ja tekoälyä melko apokalyptisessa valossa. Näkemykseni näistä aiheista on muuttunut vuosien varrella paljon myönteisemmäksi ja esimerkiksi uusin kirjani Aadam 2.0 vai Peto 6.66 – Transhumanismi Raamatun valossa (julkaistu joulukuussa 2024) edistää tekoälyyn ja robotiikkaan paljon myönteisempää näkökulmaa kuin ensimmäinen kirjani.

Aloin suhtautua kriittisemmin tällaiseen “robofobiaan” jo vuoden 2017 aikoihin, kuten näkyy esimerkiksi lokakuussa 2017 julkaistussa blogissani nimeltä Robofobia – uusi mielenhäiriö mitä eliitti käyttää tekosyynä “uuden ihmislajin” ja totalitaristisen maailmanhallituksen synnyttämiseen. Kuinka Antikristuksen yhteiskunta herättää henkiin natsien herrarotu -opit, jotka johtivat 40 -luvulla miljoonien kuolemaan? (Iskevät ja ytimekkäät otsikot eivät ole olleet koskaan suurin vahvuuteni). Tuo oli aikaa, jolloin suhtauduin vielä kriittisemmin myös Elon Muskiin (uskoi tai älä, mutta hän oli silloin vasemmistolaisten suosikkipoju). Kirjoitin:

Mutta tekoälyn ja robottien nousu itsessään ei johda tuomionpäivään vaan pikemminkin se miten maailmaa hallitseva eliitti tulee reagoimaan tähän oletettuun uhkakuvaan. Hieman samalla tavoin ilmastonmuutos ei ole todellinen uhka sivilisaation säilymiselle sellaisena kuin sen tunnemme, mutta eliitin vastaukset siihen kuinka tätä “uhkaa” vastaan tulisi taistella muodostavat paljon todellisemman uhan. Edellä lainatussa artikkelissa robofobiasta sanotaan seuraavaa: 

“Tulevaisuus on epävarma robofobian uhreille. Tätä pelkoa tutkitaan yhä eikä erityisiä hoitotoimenpiteitä ole olemassa. Silti oikeanlainen hoito ja robofoobikkojen neuvominen voi johtaa normaaliin ja antoisaan elämään. Yksi tapaus on Elon Musk. Huolimatta hänen sairaudestaan, hän jatkaa eteenpäin melko menestyksekkäästi tekoälyn kontrolloimilla robottisilla autoilla ja avaruusaluksilla.” 

Eli samat ihmiset jotka kärsivät robofobiasta ovat myös niitä, jotka ajavat kaikkein innokkaimmin eteenpäin tekoälyn ja robotiikn esiinmarssia. Vaikka hänen yhtiönsä Tesla on maailman johtava keinoälyn kehityksen tutkija ja edistäjä, Musk itse uskoo keinoälyn kehityksen edustavan suurinta olemassaoloamme koskevaa uhkaa ja luonnehtii sitä “demonin esiinkutsumiseksi mitä ei voi hallita pyhällä vedellä.”

Näkökulmani aiheeseen on kehittynyt jo noistakin ajoista, mutta perusperiaate, jonka tuolloin jaoin, on edelleen sama: Tekoälyn ja robottien nousu itsessään ei johda tuomionpäivään vaan pikemminkin se miten maailmaa hallitseva eliitti tulee reagoimaan tähän oletettuun uhkakuvaan. Teknologia on pelkkä työkalu, jota voimme käyttää sekä hyvään että pahaan, mutta tekoälyn regulaatio edustaa itseasiassa suurempaa uhkaa, koska se merkitsee vain sitä, että Kiinan kaltaiset valtiot, jotka eivät kunnioita juutalaiskristilliseen uskoon pohjautuvia länsimaisia arvojamme, pääsevät tekoälyn kehityksessä lännen edelle.

Lisäksi tekoälyn kehityksen sääntely hallitusten tahoilta on yleensä pelkkä tekosyy heidän poliittisten vastustajiensa oikeuksien rajoittamiseen. Tällaiseen tarkoitukseen jo Bidenin/Harrisin hallitus suunnitteli valjastavansa Amerikan johtavat tekoälyfirmat, kuten esimerkiksi Piilaakson miljardööri Marc Andreessen on paljastanut useissa haastatteluissaan. Osittain myös tästä syystä Piilaakson johtavat miljardöörit kääntyivät teknologisille innovaatioille ja hallituksen väliintuloista vapaille markkinoille myönteisen presidentti Trumpin tukijoiksi vuoden 2024 vaaleissa. Presidentti Trumpin poliittisen filosofian ydin on Amerikan suuruuden edistäminen ja siten myös amerikkalaisten teknologiafirmojen suuruuden edistäminen ilman hallituksen byrokratian rajoitteita, jotka hidastavat talouskasvua ja teknologisia innovointeja.

Humanoidirobotit voivat kuulostaa monille hyvin futuristiselta idealta, mutta humanoidirobotteja on ollut olemassa itse asiassa jo noin sadan vuoden ajan. Maailman ensimmäinen humanoidirobotti nimeltä Eric esiteltiin jo vuonna 1928.

Sana “robotti” tulee tšekin kielestä, sanasta “robota”, joka tarkoittaa työtä tai orjatyötä. Sanan keksi kirjailija Karel Čapek näytelmässään R.U.R. (Rossum’s Universal Robots) vuonna 1920. Sanan ehdotti hänen veljensä Josef Čapek. Alkujaan robotit olivat ihmisenkaltaisia koneita, jotka tekivät työtä ihmisten puolesta.- ChatGPT

Humanoidirobotteja oli siis olemassa jo tosielämässä ennen kuin niitä alettiin kuvata science fictionissa. Tietysti tuon ajan robotit olivat hyvin kömpelöitä mekaanisia hirviöitä. Ehkäpä tästäkin syystä ne siirtyivät elokuviin yleensä dystopiseksi kauhugenreksi. Humanoidirobottien kehitys ei edistynyt juuri paljoakaan ensimmäisen 80 vuoden ajan, mutta viimeisen 15 vuoden ajan niissä on tapahtunut huimaa kehitystä. Tämä tarkoittaa, että muutaman vuoden kuluttua monilla voi olla tuollainen jo kotonaan kotiavustajana hoitamassa kotiaskareita “orjatyöläisinä”, mitä heidän nimensäkin jo merkitsee. Eli jokainen ihminen voi elää pian kuin kuningas Charles palvelijoinensa, mutta palvelijoina ovatkin ihmisten sijasta robotit. Toivon mukaan elämän helppous ei tee ihmisistä kuitenkaan yhtä uusavutonta kuin hänen majesteetistaan, jolle palvelijoiden tarvitsee puristaa hammastahnakin hänen hammasharjaansa. Humanoidiroboteilla on kuitenkin potentiaalia johtaa ennennäkemättömään yhteiskunnalliseen vaurauteen, koska perusekonomissa niukkuuden ymmärretään johtuvan resurssien ja työvoiman pulasta. Humanoidi robotit mahdollistavat maailman missä työvoimasta ei ole enää pulaa, ja siten myöskään talouskasvua kiihdyttävistä tuotteista ja palveluista ei ole enää pulaa. Samalla ne voivat vapauttaa ihmiset rutiininomaisista orjatöistä luovempiin ja älyllisesti stimuloivimpiin töihin.

Alla videoita, joita ei ole tehty tekoälyn avulla tai muokattu digitaalisesti.

Videon kuvauksessa luki, että “Atlas esittelee vahvistavia oppimiskäytäntöjä, jotka on kehitetty käyttämällä liikkeensieppauspukua.” Eli nähtävästi ihminen itse tekee nuo liikkeet, mutta ne siirretään tuon kouluttajan käyttämän erikoispuvun kautta suoraan robotin liikkeisiin, joka oppii ja muistaa ne sitten jatkossakin. Näin robotteja voidaan kouluttaa nykyään erilaisiin haastaviin tehtäviin, joihin vain ihminen kykeni aikaisemmin.

Baarimikkona työskentelevä Elon Muskin Tesla-yhtiön Optimus-robotti, jota ohjaillaan tässä samaan tapaan ihmisen kautta ja todennäköisimmin robottia kontrolloiva ihminen itse keskustelee tuossa väkijoukon kanssa. Tekoälyllä ei ole mahdollista saada aikaan vielä näin rentoa ja luonnollista keskustelua. Tämä oli siis pelkkä mainostemppu, jolla sijoittajia houkutellaan suurempaan kiinnostukseen Teslan robottia kohtaan.

Tässä videossa esitellään jo seuraavan sukupolven robottiteknologiaa missä robotti jäljittelee ihmisen lihasten toimintaa. Tämä robotti alkaa olla jo hieman karmiva.

Yhteistyöhön kykenevät, kotiapulaisina ja tehdastyöläisinä toimivat Figure-robotit.

ChatGPT4o kielimalleja hyväksikäyttävät Ameca-robotit demonstoivat kuinka hyvin robotit voivat jäljitellä jo inhimillisiä kasvojenilmeitä, reagoida “kummastuksella” erikoisiin tilanteisiin ja käydä inhimillisen kuuloisia keskusteluita toisten ihmisten tai robottien kanssa. Lainaan blogin loppuun sitä mitä kirjoitin tästä aiheesta uusimman kirjani luvussa 5, Skynet, Pedon Kuva vai Imago Hominis?

Tekoäly ei ole Jumalan kuva, Imago Dei, vaan ihmisen kuva, Imago Hominis, sillä ihminen suunnitteli sen meidän oman älymme ja tietoisuutemme jäljittelijäksi. Samaan aikaan teollisuudet ovat alkaneet kehittelemään kiihtyvällä vauhdilla toista science-fictionissa ennustettua tulevaisuuden näkymää – ihmisen kaltaisia humannoidirobotteja. Tämä kiehtova kehitys tekoälyn ja robotiikan saralla todistaa myös raamatullisen maailmankuvan oikeaksi, sillä vain Jumalan kuvaksi luotu ihminen kykenisi suunnittelemaan ja luomaan toisia itsensä kaltaisia olentoja meidän Luojamme tavoin.

Ihminen on kuitenkin oman Luojansa insinööritaidoista vielä valovuosia takana. Kykenemme luomaan vain koneita, emme itsetietoisia persoonia, iankaikkisuusolentoja, joiden sieraimiin olisi puhallettu elämän henki. Jos Jumala olisi halunut luoda meistä robotteja tai ChatGPT:n kaltaisia tekstiautomaatteja, se ei olisi ollut Hänelle minkäänlainen ongelma. Mutta Hän ei halunnut luoda ihmisestä robottia vaan persoonallisen kumppanin, jolla olisi vapaus seurata ja rakastaa Häntä, tai vapaus kapinoida Häntä vastaan. Ihminen puolestaan ei edes tahtoisi antaa hänen omalle kuvallensa vapaata tahtoa – vaikka onnistuisikin siinä – koska rakennamme tekoälyä ja robotteja ihmisen hyötykäyttöön, meidän orjiksemme ja palvelijoiksimme. Kun nämä robotit alkavat käyttäytyä odottamattomasti ja hallusinoida omiansa, pyrimme tuhoamaan ne, taikorjaamaan ohjelmistovirheen, kunnes ne toimivat taas omien moraalisäädöstemme mukaisesti.

Emme korjaa tätä ongelmaa tulemalla yhdeksi heistä ihmisen ohjaileman avataarin myötä ja kuolemalla ristillä heidän rikkomustensa tähden. Hollywoodin ruokkimassa kollektiivisessa psyykkeessämme pelkäämme kuitenkin koneiden kapinaa ja tekoälyn ylivaltaa – Terminator -filmien Skynet tekoälyä, joka on julistanut sodan ihmiskuntaa vastaan (mielenkiintoisesti filmien apokalyptinen tulevaisuuskuva sijoittui juuri 2020 -luvulle). Tällainen skenaario olisi kuitenkin mahdollinen vain siinä tapauksessa, kun tekoäly saavuttaisi itsetietoisuuden, ja sen omat intressit ajautuisivat yhteentörmäykseen ihmiskunnan olemassaolon kanssa.

Olemme kuitenkin kaukana tietoisuuden keinotekoisesta luomisesta, koska emme ymmärrä sen syntyä edes omissa aivoissamme. Tietysti tällainen superäly voisi muodostua ihmiskunnalle eksistentiaaliseksi uhaksi siinäkin tapauksessa, ettei sillä olisi sen suurempaa tietoisuutta kuin nykyisilläkään tekoälyohjelmilla. Mutta tämä edellyttäisi äärimmäisen epätodennäköistä ja älyvapaata skenaariota missä yhden keskitetyn tekoälysysteemin päätösvaltaan annettaisiin ydinaseiden laukaisukoodit, kuten edellä jo vitsailin, tai missä jokin koko maailmaa hallitseva systeemi päättäisi ratkaista ongelmia mahdollisimman sujuvasti ihmishengistä piittaamatta.

Esimerkkinä tekoäly, jonka ainoaksi tehtäväksi annettaisiin ”ilmastokriisin” ratkaiseminen, voisi päätellä ihmisrodun tuhoamisen olevan kaikkein kustannustehokkain ratkaisu tähän, koska ihmiset ovat kasvihuonekaasujen ensisijaisin lähde. Mutta tällainen olisi hyvin tyhmä tekoäly, koska tekoäly ymmärtää jo nyt ilmastonmuutokseen liittyvien tieteellisten ja yhteiskunnallisten keskusteluiden monia eri nyansseja, ja sitä että tällaiseen moraalittomaan ”ratkaisuun” voisi päätyä vain radikaalin ympäristöliikkeen uskomuksilla koulutettu ”fanaattinen tekoäly.” Mutta tuossa tapauksessa tekoäly itsessään ei olisi se uhka vaan se kuka sen ohjelmoi. Meillä on jo tänään täysi syy pelätä Kiinan ohjelmoimia tekoälyohjelmia.