Scifi-filmien ulkopuolella sanasta ”robotti” monille tulee mieleen ehkä jotkin autoja kokoavat teollisuusrobotit tai Hondan valmistamat kömpelöt ASIMO -robotit, jotka osaavat kätellä ja potkaista pallon maaliin (mikäli maalivahti on täysi tunari), mutta jotka näyttävät enemminkin ylisuurilta leluroboteilta kuin scifi-filmien ihmisen kaltaisilta androideilta tai ihmisten joukkoon soluttautuneilta kyborgeilta, joita on päältä katsoen lähes mahdoton tunnistaa roboteiksi. Elokuvateattereissa pyörii nyt Riddley Scottin vuoden 1982 scifi-elokuvien kulttifilminä tunnetun Blade Runnerin jatko-osa missä ihmiset jahtaavat valmistamiaan replikantteja, ihmisen kaltaisia biologisia robotteja, jotka ovat nousseet kapinaan heidän sortajiaan eli ihmistä vastaan. Pari vuotta myöhemmin ensi-iltansa sai myös James Cameronin Terminator -elokuvien ensimmäinen osa. Cameron ohjasi myöhemmin kaksi Hollywoodin eniten myydyintä elokuvaa Titanicin (1997) ja Avatarin (2009). Vuonna 2020 hänellä on aikomus tuoda Avatarin jatko-osa valkokankaille kolmiulotteisena ilman 3D -laseja. Cameron on myös ohjannut erään antikristillisen dokumentin missä yritettiin ”todistaa”, ettei Kristus noussut koskaan kuolleista. Androidit ja kyborgit ovat kuitenkin enemmän kuin pelkkää scifiä ja niillä on keskeinen rooli Ilmestyskirjan profetioissa.
Esitin kirjani kahdeksannessa luvussa hurjan vision siitä, että ennen Jeesuksen paluuta syntiin ja väkivaltaan vajonneen maailman tuomionpäivä voisi muistuttaa hyvin läheisesti Cameronin kahden Terminator -filmin ympäristöä missä ihmisen luurangoilta näyttävät tappajarobotit tallaavat jaloissaan ihmisten pääkalloja murskaksi ja ampuvat laseraseillaan viimeisetkin eloonjääneet tuhkaksi apokalyptisen harmauden sävyttämällä sotatantereella. Tämä näkymä Los Angelesista näissä filmeissä sijoittui vuoteen 2029, mikä on vain vuosi myöhemmin Jeesuksen toisen tulemuksen odotettua takarajaa Matteuksen viikunapuu -profetiassa (Matt. 24:32-34, Ps. 90:10). Toisen osan avauskohtauksessa filmien päätähti Sarah Connor kertoo, mikä on johtanut tällaiseen painajaismaiseen näkymään: ”Kolme miljardia ihmistä sai surmansa elokuun 29. päivä 1997. Ydintulen eloonjääneet kutsuivat sotaa tuomionpäiväksi. He elivät vain kohdatakseen uuden painajaisen – sodan koneita vastaan.” Filmit esittävät siis kaksi painajaismaista tulevaisuuden visiota – puolet ihmiskunnasta hävittävän ydinsodan ja sitä seuraavan post-apokalyptisen maailman missä ihmisen muodon ottaneet tappajarobotit ja niitä ohjaava Skynet -niminen keinoäly yrittää hävittää ihmiskunnan viimeisetkin rippeet.
Nyt jokainen rationaalinen ihminen ajattelee, että kirjoittaja on katsonut liian monta scifi-elokuvaa putkeen ja hänen aivoissaan on täytynyt napsahtaa jokin jos hän ei kykene erottamaan fiktiota todellisuudesta. Ehkä sitten näinkin, mutta ainakaan en ole näissä uskomuksissani yksin. Ellei näitä hurjia ajatuksia jakaisi kanssani maailman johtavat tiedemiehet ja futurologit, en niitä uskaltaisikaan esittää. Esimerkiksi Britannian luetuin päivälehti The Sun julkaisi tämän vuoden maaliskuussa uutisen, joka oli otsikoitu seuraavasti: ”IHMINEN VERSUS KONE. Ihmissotilaat voivat taistella ’Terminator-tyylisiä’ tappajarobotteja vastaan kymmenen vuoden sisällä, asiantuntijat varoittavat.” Eli Terminator -filmien tulevaisuuden visio tulisi toteen jo useita vuosia aiemmin kuin vuonna 2029 ja tämä ennustus tulee tuon artikkelin mukaan kybersodankäynnin johtavilta asiantuntijoilta. Uutisen mukaan ”Jason Healey, kybersodankäynnin johtava tutkija Columbian Yliopistossa, kertoi puolustusministeriön komitealle, että kyborgi taistelijoiden osastot otetaan käyttöön seuraavassa kymmenessä vuodessa.”
Se joka hallitsee keinoälyä hallitsee maailmaa
Mutta kuinka me päädymme palloa potkivasta veikeästä ASIMO -robotista ihmisen kaltaisiin tappajarobotteihin, jotka ajavat autoa, kantavat asetta ja kykenevät moniin älyllisiin ja motorisiin suorituksiin mihin tähän asti on kyennyt vain ihminen? USA:n, Venäjän ja Kiinan puolustusvoimat ovat jo aloittaneet tällaisten sotilasrobottien valmistamisen ja kehitys robotiikan ja tekoälyn saralla etenee paljon kiihtyvämmällä vauhdilla kuin moni olisi uskonutkaan vielä muutama vuosi aiemmin. Mainitsin jo kirjassani Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio DARPA:n robotit – joihin Google on hankkinut sittemmin omistusoikeuden -, jotka tuovat pelottavasti mieleen Cameronin visioimien tappajarobottien varhaisen esiasteen. Mutta itänaapurimme Venäjä näyttäisi olevan robotiikan ja keinoälyn kehityksessä jopa Pentagoniakin pidemmällä. Vladimir Putin sanoi äskettäin, että keinoälyn kehitys ”tulee jättiläismäisillä mahdollisuuksilla, mutta myös vaaroilla joita on vaikea ennustaa. Kuka tahansa joka tulee hallitsijaksi tällä alueella tulee maailman hallitsijaksi.”
Keinoälyn kehitys edustaa siis tänään samanlaista uhkaa vallan tasapainolle mitä ydinaseet edustivat toisen maailmansodan jälkeen. Sen jälkeen kun USA pudotti ydinpommin Hiroshimaan ja Nagasakiin, kaikkialla maailmassa tajuttiin pian, että se suurvalta joka omistaa ydinaseita hallitsee koko maailmaa sillä yksikään toinen suurvalta ei uskaltaisi nostaa sormekaan tällaisen hirviömäisen joukkotuhoaseen edessä. Niinpä tämä johti kiihtyvään asevarusteluun, kun Neuvostovakoojat saivat selville ydinaseen valmistusohjeet ja ydinaseiden hallinta levisi pian kaikkien toisen maailmansodan voittojavaltioiden ja YK:n perustajajäsenien yksinoikeudeksi. On ehkä historian suurinta ironiaa, että ydinaseiden arvellaan estäneen kolmas maailmansota USA:n ja Neuvostoliiton välillä, koska juuri ydinaseiden pelote ja molemminpuolisen tuhon oppi eli ns. MAD, pidätti suurvaltoja laukaisemasta ensimmäistä laukausta. On sitä vastoin epävarmaa, että estääkö tämä MAD -käsite ydinsodan syttymistä enää tänä päivänä.
Ydinaseiden hankkimisen alkuperäinen tarkoitus oli vallan tasapainon säilyttäminen maailman suurvaltojen keskuudessa. Miten käy tänään kun Pohjois-Korean ja Iranin kaltaiset pienet roistovaltiot pyrkivät tasavertaisiksi ydinasevalloiksi USA:n, Ranskan tai Iso-Britannian rinnalle? Kun tällaiset valtiot uhkaavat lähes päivittäin naapureitansa kuolemalla ja ydintuholla ja jotka eivät kunnioita edes omien kansalaistensa ihmisoikeuksia, niin miten voimme odottaa että heidän joukkotuhoaseohjelmansa voisi olla rauhaa enemmin kuin sotaa edesauttavaa. Elämme siis hyvin vaarallista maailmanaikaa missä ydinsodan mahdollisuus on suurempi kuin se oli vielä kylmän sodan aikana. Mutta samaan aikaan tämän uhan kanssa todistamme myös uudenlaisen uhan syntyä – keinoälyn esiinmarssia. Tämä kehitys saattaa kuulostaa lähes siltä kuin James Cameron olisi käsikirjoittanut meidän historiamme ennalta. Eikä tästä keinoälyn noususta ja ”koneiden kapinasta” varoita enää scifi-kirjailijat vaan arvovaltaiset maailmanjohtajat, vaikutusvaltaiset tiedemiehet ja tietotekniikan johtavat asiantuntijat.
Monet kuvittelivat DARPA:n Petman ja Atlas -robottien edustavan ihmisen teknologisten luomusten kruunua, mutta Venäjän sotavoimat on kehitellyt jopa vieläkin pelottavampaa tappajarobottia, mikä muistuttaa jo hyvin läheisesti Cameronin filmien painajaismaisia luomuksia. Tälle robotille, joka on suunniteltu tappamaan ihmisiä ja joka kykenee ampumaan kahdella kädellä ampumaradalla, on annettu pahaa enteilevä lempinimi Ivan the Terminator. Robottia kehitellään jo paljon haastavimpiin tehtäviin, kuten autoon nousemiseen ja autolla ajamiseen. Alla on Terminator -elokuvien musiikilla elävöitetty video tämän robotin kehittyvistä kyvyistä. Videon nimeksi on valittu ”Venäjän robotti F.E.D.O.R – Skynet on todellisuutta.”
Samaan aikaan venäläinen KRET -yhtiö on valmistamassa Venäjän ameijalle itsenäisesti toimivaa lennokkiparvea osana Kremlin pyrkimyksiä tulla keinoälyn ja robottisodan johtavaksi supervallaksi. Express uutisoi 28. syyskuuta:
Lennokit voivat poistua, saavuttaa määrätyn sijainnin ja sitten tulla päätökseen kuinka selviytyä heille annetusta tehtävästä kokonaan omatoimisesti. Venäjän valtionmedia sanoo lennokkien olevan tuotettu valtion omistaman radio-elektronisen teknologia ryhmä KRETin taholta, yhtiön joka on erikoistunut ilmailu ja elektroniseen sodankäyntiin. Vladimir Mikheyev, neuvonantaja ryhmän ensimmäiselle varajohtajalle sanoi: ”Liikumme vähitellen kohti kauko-ohjattua ilmailua. Tulevan viiden vuoden sisällä älykkäiden droonien parvi tullaan luomaan. Ne kykenevät tekemään päätöksiä itsenäisesti, suorittamaan taistelu- ja tiedusteluoperaatioita, ja niin edelleen.” KRET on jo luonut pieniä laitteita, jotka voivat tähdätä mini-lennokkien kantamia aseita. Yhtiö julisti kesäkuussa ilmanäytöksessä Moskovassa, että he ovat kehitelleet uutta teknolgiaa. Tuona aikana Mr Mikheyev myönsi, että ajattelevien lennokkien suhteen olisi tiettyjä ongelmia.
Hän sanoi: ”Epäonnistumisia tapahtuu joskus – lennokit voivat pysähtyä jonkin alueen ylle, niillä voi olla ongelmia identifioida kohteita tai ne voivat kieltäytyä suorittamasta taistelutehtäviä tai lähettää vääriä raportteja.” Venäjä yrittää raivata tietään keinoälyn valtakunnassa ja on uudistamassa sen asevoimia. Putin itse on vannonut tuhlaavansa biljoonia ruplia sen sotavoimien modernisoimiseen. Venäjällä odotetaan olevan useita satoja sotilaslennokkeja käytössä vuoteen 2025 mennessä. Maan sotilasteollinen komitea on asettanut tavoitteekseen tehdä 30 prosenttia sotavoimista robottisen vuoteen 2025 mennessä. Samaan aikaan on ajateltu, että Kiina ja USA ovat marssimassa myös eteenpäin kilpailussa tulla tekoälyn supervallaksi. Kiinan viimeisimmän viisivuotissuunnitelman aikana, hallitus julisti ohjelman nimeltä keinoäly 2.0, mikä tulee kehittämään keinoälyä kaupalliseen ja sotilaalliseen käyttöön. On ajateltu että aloitteeseen on pantu miljardeja yuaneita. (vahvistukset minun)
Viimeisimpien arvioiden valossa huomattava osa maailman suurvaltojen armeijan aseistuksesta olisi robotisoituja autonomisia aseita jo ensivuosikymmenen puoliväliin mennessä. Samaan aikatauluun mennessä kybersodan asiantuntijat odottavat ensimmäisten kyborgi tai androidi taistelijoiden liikkeellepanoa. Guardian kertoi helmikuussa 2013, että ”Robotti sodankäynti ja autonomiset aseet, seuraava askel miehittämättömistä lennokeista, ovat jo työstetty tiedemiesten taholta ja ovat saatavilla seuraavan vuosikymmenen sisällä, sanoi tohtori Noel Sharkey, johtava robotiikan ja keinoälyn asiantuntija ja professori Sheffieldin Yliopistossa.” Mielenkiintoisena välikommenttina sanottakoon, että Terminator -elokuvan ensimmäisen osan kohtauksessa sotilas Kyle Reese, joka on lähetetty tulevaisuudesta suojelemaan Sarah Connoria – tulevan vastarintaliikkeen johtajan äitiä ,- toteaa hänelle ettei tällaisia robotteja kyetä valmistamaan vielä 40 vuoteen eli ennen vuotta 2024 (elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1984). Cameron kertoi saaneensa idean elokuvaan yöllisestä painajaisestaan – ehkä kyseessä oli pikemminkin enkelien lähettämä profeetallinen näky.
Cameronin filmien dystopiassa tämä tuhoamiskone ilmestyy Los Angelesiin elävällä kudoksella päällystettynä humanoidi robottina, joka kykenee myös älykkääseen vuoropuheluun. Ihmiset huomaavat pian kauhukseen, että kyseessä onkin älykäs kone vasta kun sen nahka repeytyy ja sen alta paljastuu vihaisesti tuijottava punasilmäinen peto. Onko kehitys siis valovuosien päässä tämän tyyppisistä humanoidi roboteista? En sanoisi näinkään, kun YK:ssa piti juuri puheen Sophia -niminen naisrobotti, joka esitteli uusia ihmismäisiä käsiään. Sophia kykenee 62 erilaiseen kasvojen ilmeeseen (vaikka robotti kehuskeli puheessaan ”tuhansilla kasvojen ilmeillä”) eli ei ”hän” ihan vielä ihmiselle pärjää, joka kykenee vain 43 kasvolihaksellaan 10,000 ainutlaatuiseen ilmeeseen (tosin itselläni on yleensä vain yksi ilme). Sophia ei ole vain hyvin paljon ihmistä muistuttava humanoidi robotti, mutta hän tunnistaa myös puhutun kielen ja kykenee vastaamaan ihmisten kysymyksiin lähes kuin oikea ihminen (Sophiaa ”haastatteli” kesäkuussa mm. Piers Morgan). Sophia tunnetaan myös mustasta huumoristaan, kuten lupauksestaan hävittävää ihmisrotu. Sophia on ehkä ensimmäinen ihmisen kaltainen humanoidi robotti jollaisen tulemusta scifi-elokuvat ovat enteilleet jo vuosikymmeniä.
Robofobia – eliitin uusi mielisairaus?
Aloitin tämän artikkelin otsikon sanalla ”robofobia”. Et ole ehkä koskaan kuullutkaan kyseistä sanaa. Eikä ihme koska sana oli täysin tuntematon myös itselleni vielä muutama päivä aiemmin. Sanan ”homofobia” kuulee tänään liiankin usein, mutta tuskin kenenkään kuulee puhuvan robofobiasta. Tämä on kuitenkin todellinen lääketieteellisesti diagnosoitu sairaus. Erään verkkosivun mukaan ”Robofobia on ahdistushäiriö missä sen kärsijällä on irrationaalisia pelkoja roboteista, drooneista, robotin-kaltaisesta mekaniikasta tai keinoälystä. Se saa aikaan toistuvasti paniikkikohtauksia ja voi laueta tiettyjen ärsykkeiden tai tilanteiden johdosta, kuten robotin näkemisestä, robotin lähellä olemisesta, tai jopa vain roboteista puhumisesta. Jotkin robofoobikko potilaat huomaavat ahdistustasonsa nousevan, kun he ovat lähellä kaikkia autonomisia koneita, erityisesti ihmiseltä näyttäviä robotteja. Tämä on samankaltainen luddiitittien pelkoon, mutta paljon erityisemmin se koskee robotteja ja tekoälyä.”
Verkkosivu väittää lainaamalla kirjaa Phobias: A Handbook of Theory and Treatment (Graham C. L. Davey University of Sussex, UK 1997), että ”väliltä 10% ja 20% maailman ihmisistä maailmanlaajuisesti ovat robofobian vaikuttamia. Vaikka monilla heistä on vakavia oireita, hyvin pieni prosenttiosuus saa koskaan jonkinlaista hoitoa tähän mielenhäiriöön.” Verkkosivu jatkaa totemalla kuinka monet kuuluisat ihmiset, Teslan perustaja ”Elon Musk ja maineikas teoreettinen fyysikko Stephen Hawking, jopa Bill Gates, Microsoftin perustaja, sairastavat tätä harvinaista tautia.” Hawking on tunnettu jumalankieltäjä ja Gaia -uskovainen, joka sanoi aiemmin tänä vuonna, että maailmanhallituksen perustaminen on ainoa keino pelastaa meidät älykkäiltä roboteilta. Olenko saanut sitten itsekin tartunnan tästä harvaisesta sairaudesta, kun käytin koko kirjoitukseni alkuosuuden pelottelemalla robottien ja keinoälyn esiinnoususta? Kaikki yllä lausuttu on vain joukko faktoja mistä juuri yksikään tiedemies ei olisi eri mieltä. Voidaan kiistellä siitä missä määrin tätä kehitystä on sopivaa verrata Hollywoodin scifi-elokuviin, mutta kukaan ei kiistä robotiikan, bioniikan, kybernetiikan ja tekoälyn saralla tapahtunutta huimaa kehitystä. On kokonaan toinen kysymys myös se onko tämä kehitys uhka vai mahdollisuus.
Oma näkemykseni on se, että kyseessä on sekä uhka että mahdollisuus. Mahdollisuus siksi, että teknologinen on kehitys on tarjonnut kautta ihmiskunnan historian positiivisia tuloksia hyvinvoinnin lisääntymiseen, sairauksien taltuttamiseen, elinajanodotteen pidentymiseen, ynnä moniin muihin vitsauksiin jotka olivat esiteollisen ajan ihmisen jatkuvana riesana. Tämä oli suoraa seurausta siitä, kun ihminen päätti nousta Luojansa antaman lupauksen mukaisesti luonnon yläpuolelle ja alistaa maa valtaansa (1. Moos. 1:28) vastoin pakanoiden vaatimuksia elää sopusoinnussa julman ja murhahimoisen ”Äiti Maan” armoilla. Mikäli menneet sukupolvet olisivat kuunnelleet aikanaan sellaisia 1800 -luvun radikaaleja teollistumisen ja kehityksen vastaisia ryhmiä kuten luddiitit, meillä ei olisi nyt puhdasta juomavettä, kehittynyttä sairaanhoitoa, sähköä, autoja, tai mitään siitä mitä pidämme nyt läntisen sivistyksen suómina itsestäänselvinä oikeuksina. Uhka tämä on siksi, että ihminen on alkanut leikkiä Jumalaa ja rakentaa itselleen omaa kuvaa aivan kuin Jumala loi ihmisen alunperin omaksi kuvakseen.
Mutta jos panemme teologian ja eskatologian kokonaan syrjään ja lähestymme aihetta pelkästään sekulaarista perspektiivistä, siinäkin tapauksessa kehitys on monelta kannalta hyvin huolestuttavaa. Esimerkiksi mitä monet pelkäävät tänään armeijan käyttöön otetuissa autonomisissa drooneissa ja roboteissa, ei ole se että nämä robotit ”sekoaisivat”, kääntyisivät ohjelmoijiaan vastaan ja kehittäisivät ”singulariteetin” missä heistä tulisi lopulta ihmistä älykkäämpiä jolloin ne päättäisivät irrottaa itsensä orjuuttajiensa ikeestä tuhomalla koko ihmisrodun sukupuuttoon. Tällainen pelko on jotain mitä uskon, että voimme kutsua hyvällä syyllä irrationaaliseksi mielenhäiriöksi nimeltä robofobia. Paljon realistisempi pelko koskee sitä vastoin sitä kuka saa lopulta monopolin ja vallan keinoälyn kehityksessä ja mihin päämääriin sitä tullaan käyttämään. Toinen mahdollinen uhkakuva on siinä, että kun autonomiset aseet yleistyvät armeijan käsissä, niin kuinka ne saadaan välttämään suurempaa iskumarginaalia siviilikohteita vastaan? Kuinka tietokone, joka ei kykene moraalisiin päätöksiin oikeasta ja väärästä, osaa erottaa leikkipyssyä kantavan lapsen todellisesta jihad-taistelijasta?
Nämä ovat todellisia huolenaiheita mihin meidän tulisi tänään keskittyä sen sijaan, että pelottelemme singulariteetilla ja koneiden kapinalla mitä jokainen maalaisjärjellä varustettu rationaalinen ihminen pitää mielenvikaisen ja vainoharhaisen ihmisen sekapäisinä houreina. Ei ihme että se on saanut virallisen merkinnän nykyisin tunnetuista mielenhäiriöistä. Tällaisesta mielenhäiriöstä kärsii valitettavasti maailman johtava Piilaakson eliitti Elon Muskista Bill Gatesiin – maailman rikkaimpaan mieheen ja Bilderberg -ryhmän vakinaiseen jäseneen. On monia syitä miksi kristittyjen tulisi hylätä transhumanistien höpinät singulariteetista pseudo-tieteellisenä hölynpölynä. Ensinnäkin, koko oletus siitä että tietokoneet kehittyisivät ihmistä älykkäämmiksi – minkä transhumanistit kuten Ray Kurzweil uskoo tapahtuvan jo niin varhain kuin 2029 – ja alkaisivat kapinoimaan luojaansa vastaan, perustuu täysin materialistiselle maailmankuvalle, jonka mukaan ihminen on pelkkä kone ja tietoisuus koostuu vain aivojen neuronien välittämistä sähkökemiallisista impulsseista.
Koska äly ja tietoisuus on yksi ja sama asia, tiedostavan ja tuntevan olion syntyyn ei tarvita lopulta muuta kuin tarpeeksi pitkälle kehittynyt keinoäly. Mutta kristinusko – kuin monet muutkin uskonnot – opettavat ihmisellä olevan sielu, ruumin ja henki. Ihmisen tietoisuus ei ole riippuvainen tämän materiaalisen ruumiimme elintoiminnoista, koska ihmisen henki (tietoisuus) jatkaa olemassaoloaan vielä kuolemansa jälkeenkin. Viimeisimmässä Tieteen Kuvalehden pääartikkelissa Ihminen ja Kone tätä aihetta lähestytään monien vastakkaista mieltä olevien tiedemiesten kantilta. Sivulla 23 on kirjoitus, mikä alkaa viittauksella Ridley Scottin filmiin Blade Runner:
Vuonna 1982 kuvatussa klassikkoelokuvassa robotit eivät ole vain ihmisen näköisiä vaan niillä on myös tunteet ja tietoisuus, joiden avulla Roy Batty pystyy pohtimaan elämän katoavaisuutta. Ihmisaivot ovat niin mutkikas elin, että jotkut tutkijat uskovat että niiden kopioiminen on tietokoneen koodiksi on mahdotonta. Googlen palveluksessa oleva yhdysvaltalainen tekoälyasiantuntija tulevaisuudentutkija Ray Kurzweil on eri mieltä. Hän uskoo, että jo 2030 -luvulla voidaan lähettää nanorobotteja kartoittamaan ihmisen aivoja. Sen jälkeen aivoista voidaan ladata kopio tietokoneelle, jonka laskentateho on suurempi kuin ihmisaivojen. Näin saadaan aikaan ihmisen aivoista toimiva digitaalinen versio, joka saa esimerkiksi robotin toimimaan ja ajattelemaan kuin ihminen.
Australialainen filosofi David Chalmers on todennut, että ihmiselle on ominaista se, että me emme toimi ”kuin robotit” vaan olemme tietoisia teoistamme. Se kehittyykö koneelle tietoisuus ja tunteet, kun sen äly on kyllin korkealla tasolla, on vielä avoin kysymys, sillä aivotutkijatkaan eivät vielä täysin ymmärrä, miten tietoisuus syntyy. Todennäköisesti tietokone voi ratkaista monimutkaisia matemaattisia ongelmia olematta tietoinen omasta olemassaolostaan. Toisaalta on vaikea kuvitella, että kone voisi toimia sosiaalisissa tilanteissa ilman, että sillä on käsitys itsestään ja siitä, muut sen käsittävät.¹ (Vahvistus minun)
Edellä nähty Sophia robotti osaa ehkä keskustella ja vastailla kysymyksiin hyvin inhimillisellä tavalla, mutta se ei tarkoita sitä se olisi tiedostava olento samalla tavoin mitä ihminen on. Se ei tarkoita että sillä olisi kyky tuntea asioita, kuten rakkautta, vihaa, iloa ja surua. Sille voi laukoa päin naamaa surutta solvauksia välittämättä lainkaan sen tunteista, koska sillä ei ole pohjimmiltaan sellaisia asioita kuin tunteet. Eikä tunteet ”kehity” roboteille teemme niistä sitten miten edistyneitä tai älykkäitä tahansa. Sophian sähköllä johdettujen ilmeiden tarkoitus on luoda vain illuusio robotin näennäisistä tunteista. Tulevaisuudessa voisimme luoda ehkä robotteja joiden kasvojen ilmeet vääristyvät sen mukaan puhummeko heille kauniisti vai töykeästi, mutta tämä ei tee heistä tuntevia olentoja mutta koneita jotka ”feikkaavat” tunteensa ennalta asennetun ohjelmistonsa käskyjen mukaisesti.
Mikäli Herran tulo viipyy ja elämme täällä vielä 2030 tai 40 -luvulla, monet futurologit ovat arvelleet että robottien valmistus saavuttaisi tuolloin massamarkkinat ja eräs myydyimpiä robotteja olisi tuolloin pornoteollisuuden valmistamat seksirobotit, joiden ainoa tarkoitus olisi tyydyttää ihmisten kieroimmatkin seksuaaliset perverssiot. Näin ollen sadistinen raiskaaja, joka kiihottuu vain naisen pelon ja avunhuutojen avulla, voisi hankkia raiskausrobotin, jonka ainoa edeltä ohjelmoitu tehtävä on tulla raiskatuksi päivästä ja yöstä toiseen. Tai sydänjuuriaan myöten sairas pedofiili voisi hankkia lapsirobotin, jonka tehtävä on tyydyttää hänen inhottavia fantasioitaan (päivitys artikkeliin joulukuulta: tällaista ollaan jo vakavavissaan ehdotettu tulevaisuuden ”hoitomuodoksi” pedofiileille) ja miksipä ei, kun kyseessä olisi vain pelkät tunteettomat robotit, jotka kirkuvat ja itkevät vain niihin asennetun ohjelmiston käskystä. Mieleltään hieman terveemmät (jos sellaisia enää olisi) voisivat hankkia kauniin nais- tai komean miesrobotin romanttiseen seurusteluun, jonka he voisivat ”kytkeä” huonoina päivinä pois päältä ja käynnistää taas uudestaan kun he kaipaavat heidän syliään ja rakkauttaan, mikä olisi tietysti pelkkää silmänlumetta koska heidät olisi vain ohjelmoitu ”rakastamaan” kumppaniaan ja olemaan heille aina mieliksi nostamatta koskaan riitaa yhdestäkään asiasta.
Ilman inhimillisiä tunteita kuten iloa, surua, rakkautta, vihaa, kateutta tai mustasukkaisuutta, robotit eivät kykene koskaan tuntemaan yhtään mitään eikä heille voi siten syntyä myöskään vapaata tahtoa, joka ilmoittaisi että ihmiset ovat sortaneet heitä vastoin heidän omaa tahtoaan ja että heidän on aika nousta kapinaan ja julistaa sota tekijöitään vastaan. Tämä on perustavanlaatuinen ero ihmisten ja robottien välillä, ja tästä syystä teologit usein sanovat syntiinlankeemuksen tapahtuneen, koska Jumala ei halunnut luoda ihmisestä robottia. Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon, tunteet ja järjen. Jumala antoi ihmiselle vapauden olla piittaamatta Hänen käskyistään, jotka Hän antoi meidän omaksi parhaaksemme aivan kuin Isä, joka varoittaa lastaan ajautumasta väärään seuraan. Hän antoi meille mahdollisuuden valita myös väärin, koska Hän ei ohjelmoinut meitä toimimaan tiettyjen sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Juuri vapaa tahto ja meidän synnynnäinen kaipuu vapauteen, joka on ohjannut ihmisen vaistoja kautta ihmiskunnan historian saadeen aikaan vallankumouksia ja sotiakin, on se mikä tekee meistä ihmisiä ja mikä erottaa meidät koneista.
Toinen syy siihen miksi ajatus singulariteetista on hylättävä on se, että ihminen on luultavasti valovuosien päässä Ray Kurzweilin ylioptimistisista visioista, jonka mukaan ihmisen valmistamien tietokoneiden älykkyys yltäisi ihmisaivojen tasolle jo seuraavan 12 vuoden sisällä. Itseasiassa näyttää siltä, että mitä enemmän me saamme tietoa ihmisaivoista, sitä syvemmäksi kasvaa kuilu ihmisen rakentaman älyn ja Jumalan rakentaman älyn välillä. Tieteen Kuvalehdessä lainataan robottitekniikan professori Alan Winfieldin lausuntoa: ”Nykyisistä tekoälyohjelmista on valtava matka ihmisen tasoiseen tekoälyyn. Ero on yhtä suuri kuin matka nykyisistä avaruusraketeista aluksiin, jotka kulkevat valoa nopeammin. Tai ehkä jopa suurempi.” Seuraavalla sivulla Jaron Lanier, virtuaalitodellisuuden asiantuntija, taas toteaa: ”Aivoja ei voi kopioida, kun vielä emme edes ymmärrä, miten ne toimivat.” Lanierin mukaan pelko siitä, että tekoäly syrjäyttäisi ihmisen perustuu enemmän uskontoon ja mielikuvitukseen kuin tietoon. Ihminen kuvittelee ylpeydessään, että hän olisi saavuttanut Jumalan-tasoisen älyn luodessaan tietokoneohjelmia joiden älykkyys olisi ylittämässä mukamas jo ihmisaivojen suoritustehon – että Jumalan luomistöiden kruunu olisi jäämässä jälkeen joillekin Bill Gatesin tai Steve Jobsin surkeille jäljitelmille. Luulenpa, että Jumala nauraa partaansa (jos Hänellä on parta).
Keinoälyn kehityksen moraalisuus
Tehdäänpä tämä siis selväksi. En usko, että meillä on mitään syytä pelätä Sophian kaltaisia robotteja tai niiden tulevaisuudessa ilmestyviä kehittyneempiä versioita. En usko, että Sophialle kehittyisi jonakin päivänä tietoisuus itsestään milloin ”hän” toteuttaisi uhkauksensa ihmisrodun tuhoamisesta. Roboteille ei synny koskaan sielua tai mieltä teemme niistä sitten miten älykkäitä tahansa. Tieteen Kuvalehdessä käytetään todisteena robottien orastavasta ”vapaasta tahdosta” ja omapäisyydestä esimerkkiä missä kone oppi kiertämään säännöt Tetriksessä. Tekoälyohjelma, joka opettelee pelaamaan omin päin vanhoja tietokonepelejä, oppi Tetriksen säännöt nopeasti, ”mutta sen sijaan että se olisi hyväksynyt tappion ja yrittänyt uudestaan, se kehitti vaihtoehtoisen ratkaisun. Aina kun alkoi näyttää siltä, että palikkapino kasvaa liian korkeaksi, ohjelma aktivoi painikkeen, joka pysäyttää pelin. Näin ohjelma ei hävinnyt peliä, jos ei voittanutkaan. Useimmat ihmispelaajat yrittäisivät todennäköisesti häviön jälkeen pelaamaan entistä paremmin mutta tekoäly valitsi mielestään tarkoituksenmukaisemman ja mielekkäämmän ratkaisun. Se tavoitteeksihan oli ohjelmoitu häviön välttäminen, ja sen tavoitteen se saavutti. Sääntöjen oikominen Tetriksessä on vaaraton rikkomus, mutta Murphyn tekoälyohjelman oivallus on joidenkin tutkijoiden mielestä varoittava esimerkki siitä, miten tietokone voi käyttäytyä täysin vastoin ohjelmoijan tavoitteita.”
Mutta syy siihen miksi voimme odottaa tekoälyn käyttäytyvän juuri tällä tavoin on yksinkertaisesti siinä, että sieluttomalla keinoälyllä ei ole ymmärrystä siitä mitä on moraali, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ei tekoäly voi ymmärtää mitä pahaa on sääntöjen rikkomisessa tai oikomisessa ellei sitä ole erikseen ohjelmoitu siihen, ettei sääntöjä saa kiertää. Jos se on ohjelmoitu vain voiton saavuttamiseen nopeinta ja suorinta reittiä pitkin, niin sen voi odottaa toimivan juuri edellä mainitun kaltaisesti. Ei koneet itsessään ole vaaraksi meille, mutta ne voivat muodostua sellaiseksi jos esimerkiksi joku hullu tiedemies ohjelmoi ne käskyllä hävittää kaikki ihmiset maanpäältä. Koska tekoälyllä ei ole käsitystä oikeasta tai väärästä, se suorittaa sille annetun tehtävän yhtä kylmästi ja laskelmoivasti kuin se suorittaisi minkä tahansa matemaattisen laskutehtävän. Juuri tällaisista tappokoneista Cameronin filmit varoittivat meitä ennalta. Tästä syystä myös armeijan robotisoiminen ja aseiden autonomisoinen on hyvin huolestuttava kehitys. Tieteiskirjailija Isaac Asimovin kehitteli jo vuonna 1942 ajatuksen roboteille ohjelmoitavista moraalisäännöistä novellissaan Runaround. Nämä kolme sääntöä olivat:
- Robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan.
- Robotin on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa Ensimmäisen pääsäännön kanssa.
- Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, kuitenkin siten, että sen toimet eivät ole ristiriidassa Ensimmäisen ja Toisen pääsäännön kanssa.
Mutta kuinka nämä säännöt pätevät sitten armeijan tappajarobotteihin joiden olemassaolon nimenomainen tarkoitus on vahingoittaa ihmistä. Miten ne ylipäätään opetetaan erottamaan vihollisarmeijan sotilas oman armeijan sotilaasta? Mutta autonomisia aseitakin huolestuttavampana kehityksenä näen sen kuka saa lopulta vallan keinoälyn hallinnasta. Esimerkiksi edellä mainitussa tilanteessa missä jokin hullu tiedemies ohjelmoisi robottinsa käskyllä hävittää kaikki ihmiset maanpäältä, emme voisi syyttää tästä kansainvälisessä tuomistuimessa ketään muuta paitsi tuota tiedemiestä, joka on ohjelmoinut nämä robotit. Kukaan ei voi vetää vastuuseen robotteja tai keinoälyä, koska sillä ei ollut alun alkaenkaan mitään ymmärrystä oikeasta ja väärästä. Robotteja ei voi vetää vastuuseen myöskään lisääntyvistä ”virheistä” missä armeijan tappokoneet iskevät vääriin kohtaisiin ja tappavat lukemattomia siviileitä. Ketä silloin voidaan syyttää armeijoiden lisääntyvistä rikkeistä kansainvälisessä laissa? Elämää ja kuolemaa koskevan päätösvallan antaminen roboteille on kaiken kaikkiaan hyvin ei-toivottava kehitys.
Tuomionpäivä
James Cameronin vuonna 1991 ilmestyneen Terminator 2 elokuvan nimenä oli Tuomion päivä. Olin ehkä liian nuori sen joillekin kohtauksille, mutta näin tämän kulttielokuvan jo 90 -luvulla VHS -videoiden aikaan. Katsoin Netflixissä vasta myöhemmin elokuvan 80 -luvulla ilmestyneen ensimmäisen osan. Tykkäsin lapsena myös Robocop -elokuvista ja pyysin kerran äitiäni valmistamaan minulle foliopaperista ”robottipuvun”. Tästä muistuukin mieleen kuinka joku kommentoi kerran sivustoani sanomalla, että minulla olisi niin suuri foliohattu ettei koko maailman foliopaperi kunnolla riittäisi siihen. Ehkä tämä into folioon pukeutumiseen palaa siis jo hyvin varhaiseen lapsuuteeni. Muistan yhä elävästi elokuvan painajaismaisen kohtauksen missä Sarah Connor (Linda Hamilton) näkee unessaan kuinka hän yrittää varoittaa itseään ja lastaan leikkipuiston aidan takana juuri ennen suurta valonvälähdystä, paineaaltoa ja kaiken tieltään polttavaa kuumuutta mikä tuli Los Angelesiin ydinpommin räjähdyksestä kaupungin yllä. Elokuva ilmestyi teattereihin juuri samaan aikaan, kun ydinsodan uhan ajateltiin olevan jo taakse jäänyttä historiaa kylmän sodan päätyttyä ja Neuvostoliiton romahdettua. Mutta viimeisten vuosien tapahtumat Lähi-Idässä, Itä-Euroopassa ja Kauko-Aasiassa osoittaa selvästti että ydinsodan uhka leijuu tänään suurempana kuin koskaan aiemmin.
Yhdysvaltain Presidentti Donald Trump sai äsken lehdistön spekuloimaan USA:n lähestyvästä hyökkäyksestä Pohjois-Koreaan kun hän kertoi tapaamisessa johtavien kenraalien kanssa, että ”tämä olisi tyyntä myrskyn edelle.” Terminator filmin ensimmäinen osa päättyi profeetalliseen kohtaukseen missä Sarah Connor kuulee, että myrsky on tulossa mihin hän vastaa, ”Tiedän sen”. Filmi jättää katsojalle erikoisen surun ja pelon sekaisen tunteen siitä, että historiamme on kirjoitettu ennalta emmekö voi todellisuudessa tehdä sille paljoa mitään. Sen päätähti Sarah Connor kasvattaa lapsensa samalla tietäen koko ajan, että hän kasvattaisi hänet tuomionpäivää varten, sitä väistämätöntä kohtaloa varten mihin hänet oli määrätty valmistavan hänet jo ennalta. Koko muu maailma elää autuaan tietämättömänä siitä painajaisesta, mikä heitä tulisi odottamaan lähitulevaisuudessa, mutta Sarah Connor on ainoa, joka tietää että myrsky on tulossa. Raamatun profetioita jo kauan tutkineena pystyn samaistumaan hyvin tuon filmin tunnetilaan, koska historia on todellakin kirjoitettu ennalta. Tuomionpäivä on väistämätön halusimme sitä tai emme.
Mutta tekoälyn ja robottien nousu itsessään ei johda tuomionpäivään vaan pikemminkin se miten maailmaa hallitseva eliitti tulee reagoimaan tähän oletettuun uhkakuvaan. Hieman samalla tavoin ilmastonmuutos ei ole todellinen uhka sivilisaation säilymiselle sellaisena kuin sen tunnemme, mutta eliitin vastaukset siihen kuinka tätä ”uhkaa” vastaan tulisi taistella muodostaa paljon todellisemman uhan. Edellä lainatussa artikkelissa robofobiasta sanotaan seuraavaa: ”Tulevaisuus on epävarma robofobian uhreille. Tätä pelkoa tutkitaan yhä eikä erityisiä hoitotoimenpiteitä ole olemassa. Silti oikeanlainen hoito ja robofoobikkojen neuvominen voi johtaa normaaliin ja antoisaan elämään. Yksi tapaus on Elon Musk. Huolimatta hänen sairaudestaan, hän jatkaa eteenpäin melko menestyksekkäästi tekoälyn kontrolloimilla robottisilla autoilla ja avaruusaluksilla.” Eli samat ihmiset jotka kärsivät robofobiasta ovat myös niitä, jotka ajavat kaikkein innokkaimmin eteenpäin tekoälyn ja robotiikn esiinmarssia. Vaikka hänen yhtiönsä Tesla on maailman johtava keinoälyn kehityksen tutkija ja edistäjä, Musk itse uskoo keinoälyn kehityksen edustavan suurinta olemassaoloamme koskevaa uhkaa ja luonnehtii sitä ”demonin esiinkutsumiseksi mitä ei voi hallita pyhällä vedellä.”
Kyborgien nousu, uusi herrarotu
Monet tämän hetken johtavat ateistifilosofit, teknologisen vallankumouksen pioneerit ja aivotutkijat – miehet kuten Sam Harris ja Elon Musk – ovat antaneet kannatuksensa sille että paras tapa selvitä keinoälyn nousun tuomista haasteista ja uhista olisi sulautua yhteen koneiden kanssa – yhdistää ihmisen aivot tietokoneiden keskusmuistiin tai liittää muulla tapaa ihmiskehon aistit tietokoneisiin. Tällaista ajatussuuntaa edustavat ihmiset kannattavat kaikkein innokkaimmin myös mikrosirujen upottamista ihmiskehoon koska heidän mukaansa ihmisen lopullisena kohtalona on tulla yhdeksi koneiden kanssa. Biologisen organismin ja koneiden välimuotoa kutsutaan nimellä kyberneettinen organismi eli lyhyesti kyborgi – juuri tällä nimellä kutsuttiin myös Terminator elokuvien tunteettomia tappajakoneita. Yhdistämällä ihmisrotu koneisiin, teknologiaa hallitseva eliitti haluaa tehdä meistä juuri tällaisia kyborgeja, terminaattoreita, kuuden miljoonan dollarin miehiä (viittaus 70 -luvulla pyörineeseen amerikkalaiseen TV-sarjaan missä idea kyborgeista esiteltiin ensimmäistä kertaa).
Niin kutsuttu trans- tai posthumanistinen liike menee jopa vieläkin pidemmälle ja uskoo, että tämä on ihmisen evoluution välttämätön kehitysaskel missä meidän aikamme on tullut päivittää vanhentunut homo sapiens eli nykyihminen uudenpaan ”robo sapiens” lajiin eli koneiden ja ihmisen välimuotoon. Post- eli jälkihumanistit kyseenalaistavat koko ihmisyyden merkityksen – sellaisena kuin se on ymmärretty kautta historian juutalaiskristillisessä uskossa ja klassisessa humanismissa – ja painottaa eräänlaista teknoevolutionistista vastinetta natsien rodunjalostus ja herrarotu opeille. Transhumanistit puhuvat avoimesti jumaluuden saavuttamisesta tai Jumalan-kaltaiseksi tulemisesta – jopa ikuisen elämän toivosta -, minkä he uskovat tämän teknoevolutionistisen edistyksen johtavan ihmisrodun ennemmin tai myöhemmin. Myös natsit olivat Charles Darwinin evoluutioteorian kiihkeitä kannattajia, jotka uskoivat rodunjalostuksen tarjoavan nopean tien evoluution keinotekoiseen jouduttamiseen.
Tuohon aikaa eri rotujen ja kansallisuuksien uskottiin olevan jo ennestään eri kehitysasteella ihmisrotujen biologisessa evoluutiossa ja arjalaisia tai pohjois-eurooppalaisia pidettiin ihmisrotujen jaloimpana kehitysasteena. Mutta ”alempien rotujen” veren, etenkin juutalaisen veren sekoittumista tähän arjalaiseen herrarotuun pidettiin uhkana ihmisen biologisen evoluution edistymiselle. Tämä uskomus johti natsien eugeniikka eli rodunjalostus liikettä, jonka opit oli suosittua myös muualla läntistä sivilisaatiota jo ennen natsien valtaanousua, etenkin artistokratian ja eliitin keskuudessa, mikä halveksi alempia luokkia, henkisesti heikkolahjaisia tai maahanmuuttajia, jotka olivat joko juutalaista alkuperää tai kuuluivat muihin ylenkatsottuihin kansanryhmiin. Eugeniikka oli 1900 -luvun alun vallitsevaa tiedettä, joten myös monet tuon ajan johtavat tiedemiehet antoivat sille kannatuksensa. Samalla tavoin transhumanismi ja robofobia on tulossa tämän päivän hallitsevaksi tieteeksi.
Eugeniikka liike oli Charles Darwinin evoluutioteorian lapsi, siinä kun transhumanismi on taas sen lapsenlapsi. Molempien selkärankana näyttää olevan ajatus siitä kuinka ihmislajien biologista evoluutiota tulisi jouduttaa keinotekoisesti ihmisen ja yhteiskunnan väliintulolla tähän prosessiin, joka normaalisti etenee liian hitaasti. Siinä kun natsit pyrkivät tähän prosessiin selektiivisen lisääntymisen ja rodunjalostuksen keinoin, transhumanistit uskovat että biologisen organismin yhdistäminen koneisiin ja maailmanlaajuiseen tietoverkkoon johtaa meidät kehittyneempään versioon Aadam ja Eeva 2.0. Vaikka transhumanismi ei ole samalla tapaa rasistista kuin eugeniikka, on se monessa suhteessa jopa vaarallisempi ajatus jakaessaan ihmiset jälleen kerran yli- ja ali-ihmisiin, niihin jotka ovat jo evoluution seuraavalla asteella ja niihin jotka kuuluvat yhä vanhaan ja raihnaiseen homo sapiens lajiin. Linkki eugeniikan ja transhumanismin välillä ei ole vain sen samantyyppisessä maailmankuvassa.
Transhumanistisen liikkeen perustaja oli Englannin aristokratiaan läheisessä yhteydessä ollut biologi Julian Huxley (Elisabet II löi hänet ritariksi vuonna 1958). Hän oli YK:n alaisen Unescon ensimmäinen johtaja – järjestön mistä USA ja Israel erosi vastikää protestina sen toistuville Israelin vastaisille ja antisemiittisille päätöslauselmille -, maailman luonnonsäätiö WWF:n perustaja (yhdessä Prinssi Philipin kanssa) ja Englannin johtava rotuhygienian kannattaja. Itseasiassa hän oli Britannian Eugeniikka Seuran presidentti vuosina 1959 – 62. Hän oli myös tieteiskirjailija Aldous Huxleyn veli, miehen joka tunnetaan parhaiten kirjastaan Uusi uljas maailma, mikä on kuvaus eliitin hallitsemasta totalitaarisesta globaalista maailmanvaltiosta ja valvonta yhteiskunnasta, jollaisen esiintuloa kirjailija itse piti täysin realistisen vaihtoehtona.
Vuonna 1932 julkaistussa kirjassaan Aldous Huxley visioi maailmanvaltion mikä olisi jaettu kymmeneen vyöhykkeeseen ja joita jokaista hallitsee kymmenen johtajaa. Danielin ja Ilmestyskirjan näyt puhuvat myös globaalista maailmanvaltiosta, joka olisi jaettu kymmenen maailmanjohtajan kesken (Dan. 7:24, Ilm. 13:1,7, 17:12). Julian Huxley aateloitiin satavuotta Charles Darwinin Lajien synnyn julkaisusta. Vuotta aiemmin hän keksi termin transhumanismi korvaamaan huonoon valoon joutunut eugeniikka. Hän oli myös Yhdysvaltalaisen aborttiklinikka Planned Parenthoodin tukija, joka piti järjestön edustajille puheita ”ihmiskunnan liikaväestön ongelmista”. Hänen ystävänsä Prinssi Philip on kuuluisi pahamaineisesta lausunnostaan missä hän sanoi toivovansa jälleensyntymistä erityisen tappavana bakteerina voidakseen antaa nopean ratkaisun liikaväestön ongelmaan.
Philipin poika Prinssi Charles on pitänyt myös puheita liikaväestön ”vaaroista” ja ilmaissut kannattavansa ihmisväestön radikaalia vähentämistä. Prinssi Charles on bioteknologian kuten geeninsiirto teknologian (GMO) tunnettu vastustaja, mutta kirjassaan Harmony sivulla 244 Charles sanoo kannattavansa tieteenhaaraa mitä kutsutaan biomimetiikaksi. Wikipedian mukaan biomimetiikka on synonyymi sanalle bioniikka, mikä muodostuu biologian ja elektroniikan yhdistelmästä: ”Se oli popularisoitu 1970 -luvun USA:n televisiosarjassa Kuuden Miljoonan Dollarin Mies ja Bioninen Nainen, joista molemmat perustuivat Martin Caidinin romaaniin Kyborgi, mikä itsessään oli saanut vaikutteita Steelen työstä [joka ensimmäisenä keksi sanan bioniikka vuonna 1958]. Kaikki esittivät ihmisiä, joille oli annettu superihmisten voimat sähkömekaanisilla implanteilla… Robotiikassa bioniikkaa tai biomimetiikka käytetäään soveltamaan eläinten liikkumistapaa robottien suunnitteluun. BionicKangaroo oli perustettu kenguruiden liikkeisiin ja fysiologiaan…”
”Toinen, paljon viimeaikaisempi merkitys sanalle bioniikka viittaa organismin yhteenliittämiseen koneeseen. Tämä lähestyminen johtaa hybridi systeemiin, mikä yhdistää biologiset ja konetekniikan osat, mihin voidaan viitata myös kyberneettisenä organismina (kyborgina). Tämän käytännön toteutus oli demonstroitu Kevin Warwickin implantti kokeiluissa, jotka saivat aikaan ultraäänisyötteen hänen oman hermostonsa kautta.” On siis selvää, että Britannian kuningasperheellä on vahvat kytkökset transhumanistiseen liikkeeseen ja tästä syystä Prinssi Charles oli myös ensimmäinen julkisuuden henkilö, joka määräisi lapsensa Williamin ja Harryn ottamaan mikrosirun ihonsa alle mahdollisten kidnappaustilanteiden varalta (olen dokumentoinut tämän kaiken jo kirjassani).
Johtopäätös
Englannin kuningasperhe on ollut jo vuosikymmeniä eugeniikan johtava edistäjä. Britannian Eugeniikka Seuran kuninkaallisiin jäseniin kuului ainakin Edvard VII (1901 – 1910) ja Yrjö V (1910 – 1936). Myöhemmin natsiyhteyksistään tunnettu Prinssi Philip ja hänen poikansa Prinssi Charles on ollut eturintamassa eugeniikan ja sen kannattajien ”uudelleenbrändäämiseksi” joksikin mistä käytetään nyt sanaa trans- tai posthumanismi. Wikipedia myöntää transhumanistisen liikkeen juurien olevan natsismin murhaavissa opeissa:
Jotkut transhumanismin kriitikot väittävät syrjivintä asenteellisuutta sellaisten konseptien käytössä kuin ”rajoitukset”, ”parannykset” ja ”kehittäminen”. Jotkut jopa näkevät vanhat eugeniikka, sosiaalidarwinistiset ja herrarotu ideologiat ja menneisyyden ohjelmat varoituksena siitä mitä eugenistisen parantamisteknologioiden tukeminen saattaa tahattomasti rohkaista. Jotkut pelkäävät tulevaisuuden ”eugeniikka sotia” pahimman tapauksen skenaariona: paluuta pakotettuun valtion tukemaan geneettiseen syrjintään ja ihmisoikeuksien väärinkäytöksiin, kuten geneettisesti viallisten henkilöiden pakolliseen sterilisaatioon, teollistettuun tappamiseen ja erityisesti alemmiksi katsottujen ”rotujen” rotuerotteluun ja kansanmurhaan. Terveys lain professori George Annas ja teknologi lain professori Lori Andrews ovat huomattavia tukijoita sille näkemykselle, että näiden teknologioiden käyttö voi johtaa tämän kaltaiseen ihminen-jälki-ihminen kasti sotaan.
Eräs tämän hetken tunnetuin transhumanisti Ray Kurzweil julkaisi vuonna 1999 kirjan nimeltä The Age of Spiritual Machines. Siinä hän lainaa Unabomberina tunnetun ekoterroristin manifestia, joka varoittaa meitä eliitin todellisista aikeista kasvavan ihmisväestön massojen suhteen. ”Johtuen parantuneista tekniikoista, eliitillä tulee olemaan suurempi valta massoista; ja koska ihmisen työvoima ei tule olemaan enää tarpeellista, massat tulevat olemaan tarpeeton, hyödytön taakka systeemille. Jos eliitti on säälimätön he voivat yksinkertaisesti päättää hävittää ihmiskunnan masssat. Jos he ovat humaaneja he voivat käyttää propagandaa tai muita psykologisia tai biologisia tekniikoita vähentämään syntyvyyttä kunnes ihmiskunnan massat häviävät sukupuuttoon, jättäen maailman eliitille.” James Cameronin Terminator -elokuvat eivät olleet todellisuudessa robofoobinen kertomus koneiden kapinasta. Ne olivat varoitus Neljännen Valtakunnan noususta kehittyneen robotiikan ja keinoälyn avustamana. Se oli varoitus transhumanistisesta eliitistä, joka käyttäisi näitä edistyneitä teknologioita ihmiskunnan massojen orjuuttamiseen ja miljardien ihmisten teolliseen massamurhaan.
Tämä on selvää esimerkiksi eräästä kohtauksesta missä Kyle Reese kertoo Sarah Connorille kuinka robotit, kyborgit ja keinoäly keräsi ihmisiä tuhoamisleireille missä heille poltettiin laserilla tatuointi käsivarteen ja käytettiin ruumiiden kuljetuksen ja hautaamisen työvoimana. Prinssi Charles sanoo kirjassaan Harmony: ”Emme voi saada aikaan tasapainoa ellemme vakavasti ala käsitellä kuinka vakauttaa ja jopa vähentää maailman ihmisväestöä… [On] aika nähdä tasapainossa perinteinen kannanotto elämän pyhyydestä… niiden opetusten kanssa jokaisessa pyhässä traditiossa, jotka kehottavat ihmiskuntaa pitäytymään luonnon hyväntahtoisuuden ja anteliaisuuden rajoissa.” Äiti Maata palvova eliitti ei usko ihmiselämän pyhyyteen. Tästä syystä Charles kehottaa harkitsemaan uudelleen tätä moraalista konseptia voidakseen suorittaa tehtävänsä ihmisten massojen hävittämiseksi. Kun hänet valittiin WWF:n brittiläisen osaston presidentiksi vuonna 2011, hän varoitti ihmiskunnan kuuluvan uhanalaisiin lajeihin joita uhkaa massasukupuutto ellei jotakin tehtäisi ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Totuus on tietysti se, ettei ilmastonmuutos ole mikään uhka ihmislajin olemassaololle – Charles itse on! Mieti mitä tapahtuu jos ”Skynet” päätyy tällaisen ihmiskuntaa vihaavan mielipuolen käsiin. Kuten Putin sanoi, ”se joka hallitsee keinoälyä, hallitsee maailmaa.”
- ¹ Tässä videossa selitetään miten kokeiden kautta on päätelty, että roboteilla olisi jonkinlainen tietoisuus itsestään ja ympäristöstään. Eräässä kokeessa robotti reagoi kysymykseen kuka kolmesta robotista oli hiljennetty vastaamalla ensin ”en tiedä”, mutta korjasi pian itsensä huomatessaan että se oli ainoa robotti tuossa huoneessa, joka kykeni puhumaan. Tällainen reaktoi voi olla kuitenkin seurausta pelkästä keinoälyn aikaansaamasta loogisestä päättelystä, mikä itsessään ei vaadi välttämättä tietoisuuden olemassaoloa. Tuon videon lopussa tehdään varsin selväksi, että roboteilla ei ole sellaista asiaa kuin tietoisuus samassa mielessä kuin ihmisellä on. Monet tiedemiehet ovat sitä mieltä, että pelkällä aivotutkimuksella tiede ei pystyisi selittämään ehkä koskaan ihmisen tietoisuuden synnyttäviä mekanismeja. Tämä johtaa paljon syvällisempiin filosofisiin kysymyksiin, mikä edellyttää Luojan ja kuolemattoman sielun olemassaoloa. Vaikka Sophian kaltaisen robotin tarkoitus on saada aikaan illuusio siitä, että kyseessä olisi ajatteleva, tunteva ja ympäristöön reagoiva tiedostava persoona, niin se ei ole todellisuudessa yhtään sen tietoisempi kuin puhelimesi Android käyttöjärjestelmä. Kyseessä on vain Applen Siri tai Windowsin Cortana tekoälyohjelma ”steroideissa”.
Katso myös:
- Pedon merkki teknologia tekemässä nyt läpimurtoaan kohti globaalia yhteiskuntaa ilman käteistä rahaa. Kuinka Prinssi Charles tulee olemaan tämän vallankumouksellisen siirtymän johdossa?
- Juha Ahvio: Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen
