Presidentti Trump rinnastuu monella tapaa presidentti Ronald Reaganiin. Molempien vaaliohjelman iskulauseena oli “Make America Great Again”. Molemmat edustivat amerikkalaisen konservativismin perintöä ja molempien presidenttien takana seisoi vahvasti Amerikan kristillinen oikeisto. Molempia presidenttejä parjattiin ja demonisoitiin myös valtalehdistön liberaalien toimittajien ja sekulaarin vasemmiston tahoilta. Molempien ulkopoliittisena periaatteena oli sama “peace through strength” -strategia, joka pyrki edistämään maailmanrauhaa USA:n sotilaallisen vahvuuden ja uskottavan pelotepolitiikan myötä.

Presidentti Trump astui toiselle virkakaudellensa myös tasan 40 vuotta sen jälkeen kuin presidentti Reagan astui toiselle virkakaudelleen tammikuussa 1985. Molemmat presidentit vannoivat toisen virkavalansa poikkeuksellisesti sisätiloissa huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Raamatussa luku 40 esiintyy toistuvasti koetuksen ja valmistautumisen lukuna (esim. israelilaiset viettivät 40 vuotta erämaassa, Jeesus oli 40 päivää erämaassa ja ilmestyi opetuslapsilleen 40 päivän ajan ennen taivaaseen astumistaan). Nyt Trump jatkaa Reaganin perintöä myös avaruudessa, toteuttamalla sen, mikä Reaganilta jäi kesken: hänen kunnianhimoisen Strategic Defense Initiative (SDI) -hankkeensa, jota mediassa pilkattiin “Tähtiensota” -hankkeen nimellä. Alla Roman Balmakovin mielenkiintoinen videoraportti aiheesta.

Kylmän sodan yhteydessä tunnetaan usein ns. MAD -oppi eli molemminpuolisen tuhon käsite. Ajatuksena on se, että ydinaseet itse asiassa pelastivat ihmishenkiä, koska niiden pelotevoima oli niin suuri, ettei kumpikaan ydinasevalta – Yhdysvallat tai Neuvostoliitto – uskaltanut ryhtyä koskaan suoraan aseelliseen konfliktiin, koska se olisi johtanut lopulta ydinaseiden käyttöön ja siten molemminpuoliseen tuhoon (ja lopulta koko kehittyneen sivilisaation romahtamiseen). Ilman ydinaseiden olemassaoloa kolmas maailmansota olisi ollut paljon todennäköisempi ja johtanut luultavasti kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan ensimmäisen ja toisen maailmansodan tapaan.

Tämän varjopuolena oli kuitenkin se, että ihmiset elivät jatkuvasti niin sanotussa “kauhun tasapainossa”: apokalyptinen maailmantuho oli vain yhden napin painalluksen päässä. Tarvittiin vain yksi itsetuhoinen mielipuoli, joka päättää antaa käskyn ensimmäisen ohjuksen laukaisuun. Syyskuun 11. iskujen jälkeen tätä MAD -opin tehokkuutta alettiin myös kyseenalaistaa, sillä islamistiterroristit eivät välitä edes omasta tai oman kansansa hengestä vaan ovat valmiita uhraamaan koko sivilisaation joudattaakseen sitä kautta heidän eskatologisen Mahdi -pelastajansa tulemusta, jonka uskotaan ilmestyvän maailmaan pelastajaksi suuren apokalyptisen maailmantuhon keskellä. Toimisiko molemminpuolisen tuhon pelote enää silloin jos Iranin islamilainen tasavalta saisi ydinaseen haltuunsa?

Presidentti Reaganin SDI -hanke olisi toteutuessaan pannut stopin tälle kauhun tasapainolle. Se olisi tehnyt Yhdysvalloista sotilaallisesti niin ylivoimaisen, ettei yhdenkään vapaan kansakunnan olisi tarvinnut pelätä enää yhdenkään diktaattorin laukaisemaa ydinaseiskua. Sen ideana oli panna avaruuteen ja maanpäälle ohjuspuolustusjärjestelmän verkosto, joka olisi ampunut alas kaikki Neuvostoliiton tai sen liittolaisten ampumat pitkänkantaman ballistiset ohjukset samaan tapaan kuin Israelin Iron Dome systeemi tekee tänään. Yhdysvaltoja kohti ammuttu ydinkärjellä varustettu ohjus olisi kyetty ampumaan alas jo ennen sen ilmakehään paluuta, käytännössä heti laukaisun jälkeen, joko avaruuteen sijoitetuilla laseraseilla tai maanpäällisillä tutka- ja torjuntajärjestelmillä. ChatGPT:n sanoin:

Tällainen järjestelmä olisi tehnyt Neuvostoliiton ydinpelotteen hyödyttömäksi ja muuttanut koko kylmän sodan strategista asetelmaa Yhdysvaltojen eduksi. Tämä visio ei ollut vain tekninen uhka, vaan se toimi psykologisena iskuna Moskovalle: Reagan viesti, että Yhdysvallat ei ainoastaan aio säilyttää ydinaseiden pelotteen, vaan murtaa sen logiikan kokonaan – ja tehdä sen tieteellisellä kehityksellä. Tämä pakotti Neuvostoliiton miettimään, pystyykö se enää koskaan saavuttamaan tasapainoa ilman täydellistä taloudellista ja teknologista uudistumista.

Tästä syystä on arveltu, että Reaganin “tähtiensota” -hanke olisi ollut pelkkää pluffia millä Neuvostoliitto saatiin…

ajautumaan taloudelliseen ja teknologiseen kilpajuoksuun, jota se ei mitenkään voinut voittaa. Reagan ei tarvinnut toimivaa ohjuspuolustusjärjestelmää – riitti, että Moskova uskoi sen olevan mahdollinen. Näin Neuvostoliitto pakotettiin käyttämään valtavia resursseja vastatoimiin, tutkimusprojekteihin ja propagandaan, vaikka sen talous oli jo valmiiksi heikossa hapessa. Lopulta SDI-hankkeen voima ei ollut sen insinööritaidossa vaan sen psykologisessa vaikutuksessa: se mursi uskon Neuvostoliiton ylivertaisuuteen ja lisäsi paineita, jotka edesauttoivat kommunistisen järjestelmän luhistumista sisältä käsin.

Monet historioitsijat ovat arvelleet juuri Reaganin SDI -hankkeen kiihdyttäneen Neuvostoliiton romahtamista pakottaessaan sen neuvottelupöytään huonommista asemista käsin, mikä johti lopulta INF-sopimukseen (1987) ja kylmän sodan liennytykseen. Oli Reaganin tähtiensota -hanke sitten bluffia tai ei, ei ole syytä ajatella etteikö presidentti Trump olisi tällä kertaa aivan tosissaan. 80 -luvun teknologialla SDI -hanke olisi ollut liian teknologisesti haasteellinen ja kallis toteuttaa. Ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sen kustantamiseen ei löytynyt enää yhtä suurta motivaatiota, mistä syystä projekti lakkautettiin vuonna 1993. Tänään Israelilla on jo kuitenkin Reaganin SDI- hanketta vastaava ohjuspuolustusjärjestelmä ja siksi Yhdysvallatkin haluaa nyt vähintään yhtä tehokkaan puolustusjärjestelmän.

Projektin olisi tarkoitus valmistua vuoteen 2030 mennessä. Mielenkiintoisin kysymys onkin siis nyt se, että johtaako Trumpin hallinnon Golden Dome -nimellä tunnettu ohjuskilpijärjestelmä samaan tapaan Putin Venäjän ja kommunistisen Kiinan vararikkoon aivan kuin Reaganin SDI teki Neuvostoliitolle. Voisiko se kiihdyttää esimerkiksi Putinin autoritäärisen regiimin romahtamista, kun se on ajautunut jo ennestään konkurssin partaalle Ukrainan sodan johdosta? Kiinalla on tosin maailman toiseksi suurin BKT heti Yhdysvaltojen jälkeen, joten Kiinan kohdalla asekilpavarustelun aikaansaama konkurssi olisi epätodennäköisempää.

Olen painottanut jo useasti sitä, että Yhdysvaltojen sotilaallinen vahvuus on kaikkien demokraattisten ja vapaiden kansakuntien etu. Yhdysvallat ei nimittäin lähtisi sotimaan toista demokratiaa vastaan, koska demokraattisissa maissa sodat on voitu oikeuttaa yleensä vain ei-demokraattisia hallintoja vastaan ja silloinkin ne ovat maksaneet vaalit istuvan presidentin puolueelle (kuten kävi Yhdysvaltain republikaanipuolueelle Irakin ja Afganistanin sodan myötä vuonna 2008). Trumpin hallinto voi ehkä herättää tänään vapaan maailman kummastuksen puheillaan Kanadan liittämisestä Yhdysvaltain 51. osavaltioksi tai uhitteluillaan Grönlannin miehityksellä.

Tosiasiassa se on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että Yhdysvallat lähtisi ainakaan sotilaallisiin toimiin Kanadan, Tanskan tai Grönlannin tapaisia demokratioita vastaan. Vaikka Grönlannin tai Panaman kanavan hallinta olisi USA:n strateginen etu ja toimisi vastapainona Kiinan ja Venäjän kasvavaa vaikutusvaltaa vastaan näissä maissa, niin Trumpin puheet Kanadasta on todennäköisimmin pelkkää “hullunmiehen taktiikkaa” missä hän luo tarkoituksella imagon arvaamattomasta ja epävakaasta johtajasta, saadakseen aikaan tarvitun pelotteen hänen persoonansa ympärille. Vasemmiston maailmankuvan suurin ristiriita on siinä, että samaan aikaan kun he odottavat USA:n seisovan Euroopan ja Ukrainan turvallisuuden takaajana Venäjän ja Kiinan tapaisia epädemokraattisia valtioita vastaan, niin samalla he sitten kauhistelevat sitä, kun Yhdysvallat projisoi sitä sotilaallista voimaansa ja pelotettaan muulle maailmalle.

Mutta juuri tuon voiman projisointi oli syy siihen miksi Neuvostoliitto romahti Reaganin aikana ja miksi ISIS:in islamilainen kalifaatti romahti Trumpin ensimmäisen virkakauden aikana, ja miksi Lähi-Idässä ja Euroopassa ei syntynyt uusia sotia. Vasemmisto taputti käsiään Bidenin hallinnolle, kun se piti Ukrainan pystyssä sotilaallisella tuellaan sen jälkeen kun sota oli syttynyt. Sen sijaan sen olisi pitänyt kysyä miksi tuo sota ylipäätään syttyi demokraattien johdolla muttei Trumpin johdolla. Lännen vasemmisto parjasi myös Reagania sotahulluksi ja pelkäsi hänen retoriikkansa saavan aikaan globaalin ydinsodan. Mutta juuri Reaganin sotaisi retoriikka Neuvostoliittoa vastaan ja SDI:n kaltaiset aggressiiviset hankkeet saivat aikaan rauhan sodan sijasta, koska Reagan uskoi Trumpin tavoin, että rauha syntyy voiman kautta, peace through strength.

Presidentti Trump perusti jo vuonna 2019 Yhdysvaltain puolustusvoimien kuudennen haaran, avaruusvoimat. Myös tämä joutui vasemmiston pilkan kohteeksi Reaganin tähtiensota -hankkeen tavoin (Trumpin avaruusvoimista julkaistiin jopa sitä parodioiva Netflixin komediasarja). Trump 2.0:n Golden Dome -hanke on vain jatkoa tälle USA:n avaruuden puolustukseen keskittyvälle sodankäynnin konseptille. Ilmestyskirjassa on eräs mielenkiintoinen jae, joka voisi olla viittaus tulevaisuuden avaruussodankäyntiin mitä Trumpin hallinto ajaa nyt eteenpäin:

Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. 

Hal Lindseyn kaltaisilla edesmenneillä dispensationalistisilla kirjailijoilla oli tapana tulkita Ilmestyskirjan vihaan aikaan liittyviä kuvauksia heinäsirkka-armeijasta tai tulta ampuvasta ratsuväestä nykypäivän sotateknologian valossa. Vaikka tämä profetia sijoittuu tuhat vuotta myöhempään historiaan, niin voitaisiin ajatella tämän profetian olevan kuvaus tulevaisuuden pitkälle kehittyneestä sotateknologiasta missä maan armeijoilla on kyky “nousta yli maan avaruuden” ja ampua tuli- tai laseraseita avaruudesta maanpäälle tai toisia avaruuteen sijoitettuja sotajoukkoja vastaan, sillä “tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.” Tällaista teknologiaa ei ole olemassa vielä tänään, mutta on hyvinkin todennäköistä, että sellaista olisi olemassa jo neljännellä vuosituhannella.

Kriittisempänä näkökantana voidaan sanoa, että suomalainen käännös on tässä hieman harhaanjohtava, koska alkuperäinen kreikankielinen jae ei puhu mistään ulkoavaruudesta tuossa kohtaan. Tarkimmin jae tulisi kääntää näin:

Ja he nousevat ylös yli maan leveyden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.

Tässäkin sanamuodossa jae viittaa yhä siihen, että nuo armeijat nousevat ylös taivaaseen “yli maan leveyden” ja taivaaseen sijoitetut aseet tuhoavat näitä taivaasta käsin operoivia sotavoimia. Epäselväksi jää vain se, että toimivatko nämä sotajoukot Maan ilmakehässä vai ulkoavaruudessa. Se, että he nousevat yli maan leveyden voisi viitata siihen, että kyseessä on ulkoavaruus eikä vain Maan ilmakehä (Maan ilmakehä on kuin omenankuori omenassa ja siksi voit nousta Maan leveyden yläpuolelle vain ulkoavaruudessa). Kreikan sana taivaalle (josta tuli kuluttaa heidät) on tässä ouranos, jota…

käytetään Uudessa testamentissa merkitsemään taivasta, tähtien asuinpaikkaa ja Jumalan asuinpaikkaa. Se käännetään usein sanalla ”taivas”, ja sillä voidaan viitata fyysiseen taivaaseen (taivas ja ulkoavaruus) tai hengelliseen maailmaan, jossa Jumala asuu. Laajemmassa teologisessa yhteydessä ”ouranos” tarkoittaa ikuisen autuuden paikkaa ja uskovien lopullista määränpäätä. – Strong’s Lexicon

Ehkäpä tässä on siis kyse tulevaisuuden todellisesta “tähtien sodasta” missä soditaan jo ulkoavaruudessa eikä vain Maan ilmakehässä, kuten nykyään. Hyvä uutinen tulee kuitenkin tässä: tämän vuosituhannen kestävän ajanjakson aikana, joka siis seuraa Harmageddonin sotaa, ja edeltää tätä “ensimmäistä (ja viimeistä) tähtiensotaa”, maanpäällä ei käydä yhtäkään sotaa. Tämä on ennustettu Jesajan kirjassa:

Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: “Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. – Jesaja 2:2-4

Monille tällainen maailmanaika voi kuulostaa täysin utopistiselta ja epärealistiselta, ottaen huomioon, että maailmassa on käyty lähes yhtämittaista sotaa historian alkulehdiltä lähtien. Mutta itselleni tällaisen maailmanajan visualisoiminen ei ole lainkaan vaikeaa vaan hyvinkin realistinen mahdollisuus. Tietysti heti alkuun on tehtävä selväksi se, että kristittynä eskatologina uskoni tähän juurtuu viimekädessä siihen, että Jeesus Kristus palaa hallitsemaan maanpäälle kuninkaana. Kun kaikki kansat omaksuvat Hänen oppinsa ja Jumalat lait, niin tämä johtaa myös globaaliin rauhanaikaan. Mutta olen sanonut jo ennenkin, että olen eskatologinen realisti.

En siis perusta tulevaisuuden visioitani pelkkään toiveajatteluun siitä, että taivaasta saapuu Pelastaja, joka asettaa meidän ihmisten sotkemat asiat järjestykseen. En näe ihmisen roolia passiivisena tarkkailijana vaan aktiivisena osallistujana, kun se tulee Jumalan valtakunnan manifestoitumiseen maanpäälle. Tästä syystä en pidä eskatologisia näkökantojani enää puhtaasti premillenialistisina (mitä tulee sen ymmärrykseen ihmisen ja seurakunnan roolista tuon valtakunnan synnyssä). Vaikka näkökantani ovat tänään hyvin lähellä postmillenialismia, en ole myöskään puhtaasti postmillenialisti.

Edustan paremminkin näiden kahden näkökannan välimuotoa sillä uusimmassa kirjassani Aadam 2.0 vai Peto 6.66 koitin sovittaa post- ja premillenialismin yhteen. Kirjani eräs keskeisiä argumentteja oli se, että kristillinen seurakunta on jo osallistunut tuon valtakunnan rakentamiseen maanpäälle aina siitä lähtien kun Jeesus perusti seurakuntansa Jerusalemissa Hänen ylösnousemuksen ja taivaaseenoton jälkeen. Kun Paavali puhui roomalaiskirjeen 8. luvussa siitä, että koko luomakunta “on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”, hän ei viitannut johonkin seurakunnan rooliin, joka ottaisi muodon vasta jossain epämääräisessä tulevaisuudessa. Hän viittasi siihen rooliin, jonka Kristus antoi seurakunnalle, Hänen ruumiillensa, jo silloin kun Hän seurakuntansa perusti.

Eli Kristuksen ruumis on toiminut jo tässä maailmanajassa vapauttavana voimana, joka on murtanut synnin, kuoleman ja turmeluksen kahleita siellä, missä evankeliumi otetaan vastaan ja eletään todeksi. Tekoäly sanoittaa ajatukseni jälleen paremmin:

Seurakunta ei ole ollut pelkkä odottava katsoja historian laitamilla, vaan aktiivinen toimija, jonka kautta Jumalan valtakunta on jo alkanut tunkeutua tähän maailmaan – hiljaisesti, mutta vastustamattomasti, kuin hapate taikinassa. Tämä vapauttava voima ei rajoitu yksilöiden sisäiseen pelastukseen, vaan ulottuu yhteiskuntien rakenteisiin, kulttuurin muotoihin ja jopa luomakunnan kohtaloon. Kristuksen ruumis toimii maailmassa kuin uuden luomakunnan siemen, joka kasvaa kohti täyttymystään – kohti aikaa, jolloin Kristus itse palaa ja tuo näkyväksi sen, mikä on jo alkanut Hänen seuraajiensa kautta.

(Hitsi kun ärsyttää, että jää ilmaisutaidoissaan aina tekoälylle toiseksi. Tämä tekoäly alkaa jo kuivattaa myös oman sanallisen luovuuteni lähdettä kun turvaudun sen apuun liiaksi).

Osa tehtävääni kristittynä eskatologina ei ole katsoa vain tulevaisuuteen ja spekuloida mahdollisilla tulevaisuuden tapahtumilla. Yhtä tärkeää on osata ymmärtää menneisyyttä oikein, jotta osaisimme asettaa kristillisen seurakunnan historian oikeaan eskatologiseen viitekehykseen. Tässä näkökannassa kristillisen seurakunnan historia ei ole jokin irrallinen hengellinen kokonaisuus vaan osa sitä historiallista ja yhteiskunnallista prosessia, joka kulminoituu Kristuksen paluuseen ja Hänen valtakuntansa ilmaantumiseen maanpäälle sen lopullisessa muodossaan. Jumalan valtakunta on jo kuitenkin tänään maanpäällä ja se vaikuttaa siinä meidän kristittyjen kautta. Kuten Herramme sanoi:

Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ‘Katso, täällä se on’, tahi: ‘Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. – Luuk. 17:20-21

Tarkoitan nyt pohjimmiltaan tätä: kristillisen evankeliumin leviämisen yhteiskunnalliset hedelmät – joihin kuuluu mm. tieteellinen, teollinen ja teknologinen vallankumous, demokratian ja ihmisoikeuksien leviäminen, länsimainen lääketiede ja materiaalisen vaurauden ja yltäkylläisyyden kasvu maailmanlaajuisesti vapaan markkinatalouden leviämisen myötä – ovat vieneet maailmaa asteittain lähemmäksi kohti Kristuksen ja Hänen pyhiensä tuhatvuotista rauhanvaltakuntaa ja kypsyttäneet historian kohti sitä hetkeä, jolloin pyhät voivat hallita maailmaa historiallisesti ennennäkemättömän hyvinvoinnin ja rauhan aikakaudella.

Tästä syystä Kristus ei tule perustamaan tänne esimerkiksi mitään Iranin kaltaista teokraattista diktatuuria tai absoluuttista monarkiaa, koska nuo kaikki ovat toimineet historiallisesti Jumalan kansan vihollisina, ja kristittyjen Raamatun profetioiden inspiroimat tulevaisuudenvisiot ovat innoittaneet heitä myös demokratiankin edistämisessä kaikkeen maailmaan. Tästä syystä sanoin, että profeetallisesti valveutuneen kristityn on “yhtä tärkeää on osata ymmärtää menneisyyttä oikein”, koska moni kristitty ei välttämättä ole lainkaan tietoinen siitä kuinka uskoaan todeksi elävien kristittyjen vaikutus yhteiskunnalliseen kehitykseen on ollut vaikuttamassa edellä mainittujen historiallisten kehityssuuntien syntyyn.

Kun ymmärrämme sitä, että Pyhä Raamattu on ollut länsimaisen sivilisaatiomme tärkein perustus, ei vain jonkinlaisena moraalisena ohjekirjana, vaan jonka oppien perustalle koko länsimainen edistyksemme on rakennettu, ja jonka vaikutus on ulottunut myös länsimaiden ulkopuolellekin, ymmärrämme sitä, että yhtälailla kuin länsimaista edistystä ei tulisi irrottaa sen juuristaan, eli Raamatusta, niin myöskään Raamattua ei tulisi irrottaa sen hedelmistään, eli länsimaisesta edistyksestä.

Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. – Matt. 7:17-20

Tämä vertauskuva puusta sopii hyvin myös siihen miten meidän tulisi nähdä Jumalan valtakunnan synty maanpäälle. Sen sijaan, että näkisimme Jumalan valtakunnan jonkinlaisena yliluonnollisena todellisuutena, joka laskeutuisi taivaasta maanpäälle Kristuksen toisen tulemuksen myötä, niin se on paremminkin puu, jonka siemen istutettiin maailmaan Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa ja joka on siitä lähtien kasvanut yhä suuremmaksi, kauniimmaksi ja rehevämmäksi. Kuten Jeesus itse sanoi:

“Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” Taas toisen vertauksen hän puhui heille: “Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani” – Matt. 13:31-33

Ajatellaanpa vaikka Jesajan messiaanista profetiaa siitä, että “kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Sodat maailmasta eivät lopu siksi, että Jeesus tulisi perustamaan tänne maailmanhallituksen missä kansat ja yksilöt pakotetaan elämään rauhassa keskenään “vastuullisen kansalaisen” tyranniassa ja orwellilaisessa holhousvaltiossa missä kaikista vääristä valinnoistamme seuraa “sosiaalisten pisteiden” vähentäminen ja rangaistuksena ostamisen ja myymisen kieltäminen. Tällainen systeemi muodostetaan maailmaan Antikristuksen johdolla, ei Kristuksen (Ilm. 13:16-17).

Jumala ei voi pakottaa yksilöitä ja kansakuntia elämään moraalisesti, sillä Hän arvostaa yhä ihmisen vapaata tahtoa myös tuon tuhatvuotisen rauhan aikakaudella. Tästä syystä Hän antaa heille mahdollisuuden valita sen lopussa yhä sen, lähtevätkö he Saatanan vai Jumalan seuraajaksi, kun Saatana päästetään villitsemään vielä viimeisen kerran kansakuntia ennen hänen lopullista tuomiotaan. Ja vuosituhannen kestäneestä rauhan ja hyvinvoinnin ajasta huolimatta ihminen päättää valita yhä käärmeen valheet ja viettelykset:

 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.

Tuon globaalin rauhan mahdollistajaksi voidaan siis todeta lähinnä kaksi pääasiallista syytä:

• Saatana on sidottu tuhanneksi vuodeksi tuonelaan eikä hän voi vietellä kansakuntia ja yksilöitä samalla tapaa kuin hän viettelee heitä tässä maailmanajassa ja tuon tuhannen vuoden lopussa.
• Jerusalemissa seisoo Jumalan temppeli ja kansakunnat noudattavat Jumalan lakeja ja seuraavat Rauhan Ruhtinaan, Jeesuksen Kristuksen, oppeja, joka kehotti meitä rakastamaan vihamiehiämmekin ja kääntämään toisen poskemme koston ja väkivallan kierteen sijasta.

Ihmisillä on kuitenkin yhä vapaa tahto ja he tekevät syntiä myös tuossa maailmanajassa sillä “Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.” (Jes. 65:20) Näiden tekijöiden ohella uskon, että tähän asiaan vaikuttaa kuitenkin myös monet historialliset ja yhteiskunnalliset tekijät, jotka kristinuskon leviäminen on tehnyt jo mahdolliseksi niiden 2000 vuoden aikana, jotka edeltävät tätä tuhatvuotiskautta.

Esimerkiksi mainitsin blogin alussa, ettei demokratioiden kesken ole käyty juuri koskaan sotia, koska demokraattisten kansojen yhteinen arvopohja on jo tarpeeksi suuri yhteiskunnallinen side rauhan ylläpitämiseen, ja sotien oikeuttaminen toista demokratiaa vastaan vaatisi kansan enemmistön siunauksen, mikä on hyvin epätodennäköistä demokratiassa. Venäjä-Ukraina sota ei ole demokratian sota demokratiaa vastaan vaan Putinin autoritäärisen hallinnon sota Ukrainan kyseenalaista demokratiaa vastaan. Eli mitä laajemmalle kristinuskon innoittamat länsimaisen demokratian ja vapauden arvot leviää, niin sitä epätodennäköisemmäksi käy myös sodat maailmassa. Tämä viittaa siis siihen, että tuhatvuotisessa valtakunnassa ei tule olemaan enää diktatuureja vaan kaikki kansat ovat demokratioita (totta puhuen vihaan puoluepolitiikkaa, mutta sen poliittisen kinastelun sietäminen on lopulta pieni uhraus jos se säilyttää maailmanrauhan).

Toinen historiallinen kehitys, joka mahdollistaisi lopulta sotien päättymisen on – ironista kyllä – aseiden tuhovoiman kasvu teknologisen kehityksen ansiosta (jonka myös kristinusko on saanut aikaan sen suoralla myötävaikutuksella tieteelliseen, teolliseen ja teknologiseen vallankumoukseen). Tämän voisi osoittaa jo seuraavalla yksinkertaisella havaintoesimerkillä. Jos kaksi vihamiestä suljetaan samaan selliin ilman aseita, pian he ovat mitä todennäköisimmin toistensa kimpussa silmät mustana. Jos taas molemmille annetaan veitsi, riski yhteenotosta pienenee, koska se voisi johtaa jommankumman tai molemman kuolemaan. Jos taas molemmat saavat rynnäkkökiväärin ja käsikranaatin, yhteenotto tulee lähes mahdottomuudeksi, koska todennäköisin lopputulos olisi molempien kuolema (ja siksi heidän olisi vain opittava sietämään toinen toisiaan).

Sama pätee myös sodankäynnin historian suhteen. Kirjoitin tästä aiheesta eilen Facebookissa:

Toteutuessaan se [Trumpin Iron Dome -suunnitelma] käynnistäisi kokonaan uuden luvun sodankäynnin historiassa: avaruussodan. Tämä olisi merkittävin uusi kehitysaskel sitten ydinpommien ja ICBM -ohjusten keksimisen 70-80 vuotta sitten. Parhaimmillaan tämä kehitys voisi johtaa lopulta siihen, että sotia ei käydä tulevaisuudessa enää maanpäällä vaan avaruudessa (jolloin myös kuolonuhreja olisi luonnollisesti paljon vähemmän). Se olisi myös voimakas suoja ydinaseita vastaan, samalla tosin vähentäen niiden pelotevoimaa. Enää ei tarvitsisi pelätä sitä järkensä menettänyttä diktaattoria, joka päättää laukaista ensimmäisen ydinaseensa vihollistaan vastaan, koska tuo ydinohjus voitaisiin tuhota jo Maan ilmakehässä tai avaruudessa.

Moni muuten kuvittelee intuitiivisesti, että aseiden tuhovoiman kasvu aseteknologian kehityksen myötä olisi saanut aikaan suurempaa tuhoa. Tämä ajatus voi näyttää alkuunsa loogiselta. Se pitää paikkansa kyllä osittain sillä 1900 -luvun maailmansodissa ja Hiroshiman ja Nagasakin pommituksissa aseet kyllä tuhosivat enemmän kuin mitkään aiempien vuosisatojen aseet. Mutta kun tarkastelemme asiaa suhteessa väestöön, sotien kestoon ja alueelliseen laajuuteen, käy ilmi, että modernin ajan sodankäynnin aiheuttama suhteellinen tuho ei ole kasvanut samassa tahdissa aseiden tappavuuden kanssa – päinvastoin, monin paikoin se on pienentynyt.

Esimerkiksi kolmikymmenvuotinen sota 1600-luvulla tappoi jopa 20–40 % Saksan alueen väestöstä, kun taas toinen maailmansota, vaikka se oli absoluuttisesti tuhoisin konflikti ihmiskunnan historiassa, vaati Euroopassa noin 6–8 % väestöstä – merkittävästi vähemmän suhteessa väestöön. Modernin sodankäynnin kehitys on tuonut mukanaan tarkkuusaseita, strategista pelotetta (esim. ydinaseet) sekä kansainvälisiä normeja, jotka hillitsevät totaalista tuhoa. Lisäksi globalisaatio ja diplomatia ovat tehneet täysimittaisista sodista suurvaltojen välillä harvinaisia.

Näin ollen voidaan sanoa, että teknologinen kehitys ei ole johtanut jatkuvasti kasvavaan inhimilliseen katastrofiin, vaan se on osittain myös hillinnyt sodankäynnin räikeyttä – paradoksaalisesti juuri sen vuoksi, että nykyiset aseet ovat niin hirvittävän tehokkaita, ettei niitä haluta käyttää. Keskiajalla oli esimerkiksi varsin yleistä, että Euroopassakin sodittiin yli satavuotta yhteen putkeen. Koska aseet aiheuttavat nykyään niin paljon enemmän tuhoa lyhyemmässä ajassa, sekin pakottaa sotivat kansat neuvottelupöytään ennen kuin sota venyy vuosikymmenien mittaiseksi. Afganistanin sota lienee poikkeus, mutta se ei ole oikein vertailukelpoinen Ukrainan sotaan koska kyseessä ei ollut täysimittaisesta valtioiden välisestä rintamasodasta vaan epäsymmetrisestä miehityssodasta Afganistanin sissitaistelijoita ja terroristeja vastaan.

Samoin moni pelkää tänään “apokalyptistä robottisotaa”, koska ovat nähneet Hollywoodin Terminator -filmien avauskohtauksen siitä. Mutta tässäkin tapauksessa voidaan väittää, että tekoälyn käyttöönotto sotatarkoituksiin tulisi itse asiassa vähentämään kuolonuhreja, ei kasvattamaan niitä. Esimerkiksi jos kansakunta voi lähettää taistelukentälle vain robotteja ja autonomisia tappoaseita, niin sehän vähentää silloin ihmistaistelijoiden tarvetta mennä riskeeraamaan oma henkensä vihollisvaltion sotilaita tai sissitaistelijoita vastaan. Ja jos myös vihollisvaltiolla on yhtä kehittynyt armeija, niin silloin sota muuttuisi pelkäksi robottien sodaksi toisia robotteja vastaan. Sotien tappioita ja menetyksiä ei siis mitata enää ihmishengissä vaan taloudellisina menetyksinä (500 000 “kaatunutta robottia” vastaan 300 000 “kaatunutta robottia”).

Autonomiset aseet kykenevät myös suurempaan tarkkuuteen kuin ihmisten hallinnassa olevat aseet. Ne voivat kyllä tehdä edelleen virheitä ja ampua väärän kohteen, mutta jo ihmiset tekevät näitä samoja virheitä. Ja kun järjestelmä ampuu väärän kohteen, uhrin omaiset voivat vaatia systeemin takana olevaa yhtiötä miljoonakorvauksiin, joka pakottaa sen kehittämään entistä tarkempia autonomisia aseita. Toisin sanoen, teknologian kehitys myös aseteollisuudessa voi johtaa siihen, että sodista tulee entistä harvinaisempia tai sitten ne muuttuvat pelkäksi aseiden sodiksi toisia aseita vastaan.

Lue myös:

• Tulevatko ydinaseet sekä tuhoamaan että pelastamaan maailman? Pohdintojani ydinaseista ja ydinvoimasta Raamatun profetian valossa.