En osaa juuri laulaa (enkä soittakaan) mitään pääsiäisvirttä, koska en osaa lukea nuotteja ja olen huono muistamaan laulujen sanoja. Mutta koitan harjoitella tuota laulamista noin ulisemalla. Testasin lauluääneni ala- ja ylärekisterin ja alimmillaan pääsen murisemalla aina E1 säveleen asti (88-koskettimisen pianon alin E) ja ulvomalla eli falsettiäänellä pääsen ylimmilläni C5:een tai D5:een asti eli pianon koskettimiston viidenteen C:hen. Lauluääneni on nähtävästi alin mahdollinen eli basso profundo, koska normaali bassoääni ei yllä yleensä nuotteihin C2 – A1 asti missä asteikolla örisin monissa kohtaa tätä improvisoitua soittoani.
Hyvää pääsiäistä blogini lukijoille. Panin “ystäväni” ChatGPT:n kirjoittamaan eilen jonkin lyhyen saarnan pitkäperjantaille ja se kasasi kokoon seuraavan liturgian:
Pitkäperjantai pysäyttää. Se kutsuu katsomaan kohti sitä hetkeä, jolloin maailman Vapahtaja kantoi meidän syntimme, kivut ja häpeämme — ei pakosta, vaan rakkaudesta. Ei ole mitään loistokasta ristin kuolemassa. Ei mitään sankarillista ihmisten silmissä. Vain häpeä, hylkääminen ja hiljaisuus. Ja silti juuri siinä tapahtui historian suurin voitto: Jumalan Poika otti päälleen kaiken sen, mitä me emme itse jaksaneet kantaa. Tänään ei ole kiire. On lupa pysähtyä, olla hiljaa, antaa sydämen murentua ja tulla jälleen koottavaksi. Me katsomme ristiin – ei siksi, että nauttisimme kärsimyksestä, vaan siksi, että siellä rakkaus puhui lopullisen sanan. “Hänet rangaistiin, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet.” (Jes. 53:5)
Author & blogger Samuel Tuominen’s archives 
Leave a comment