NotebookLM ohjelmalla luotu podcasti artikkelistani

Kirjoitin Ilmestyskirjan 13. luvun ennustamasta pedon kuvasta jo ensimmäisessä kirjassani Muhammed, Kaarle Suuri ja Antikristus, jonka julkaisin tammikuussa 2015 verkkokirjana. Tuossa ja myöhemmissä teoksissani edistin teoriaa siitä, että pedon kuva saattaisi olla hologrammi tai sellaisen illuusion luovaa teknologiaa, jollaisena prinssi Charles projektoitiin Abu Dhabiin jo 17 vuotta sitten sitten (hän oli tuon teknologian yksi ensimmäisenä omaksuneita maailmanjohtajia Al Goren rinnalla). Mutta viimeisen 10 vuoden ajan olen seurannut mielenkiinnolla myös esiin tulevaa VR ja AR -teknologiaaa, jonka kehitykseen on investoitu miljardeja euroja maailman johtavien teknologiafirmojen kuten Facebookin toimesta.

Tilasin juuri itsekin ensimmäiset VR/AR-lasini. VR (Virtual Reality) viittaa siis virtuaaliseen todellisuuteen, jollaista pääsin itsekin kokeilemaan Tampereella jo muutama vuosi taaksepäin, ja AR (Augmented Reality) viittaa lisättyyn todellisuuteen, eli laseihin, joiden kautta voit nähdä ympäristön normaalisti, mutta jossa huoneeseen sekoittuu joukko virtuaalisia objekteja, joko kolmiulotteisena tai kaksiulotteisena. AR-lasien yleistyessä laajempaan käyttöön tarve kaksiulotteisille näytöille, kuten televisioille, läppäreille ja älypuhelimille, katoaa kokonaan koska voit katsoa niiden kautta yhtä suurella tarkkuudella ja kirkkaudella virtuaalista näyttöä, jonka kokoa ja sijaintia näkökentässäsi voit muuttaa joko käsien eleillä, silmän liikkeillä tai äänikomennoilla.

Halutessasi voit myös pimentää muun ympäristön tai uppoutua kokonaan kolmulotteisen virtuaalitodellisuuden sisään ja mennä katsomaan vaikkapa Netflixiä “virtuaaliseen elokuvateatteriin”. Tällainen meta-todellisuus muistuttaa Minority Report –tyyppisten science fiction leffojen kuvaamaa tulevaisuutta missä kaikkialla näkyy personoituja holograafisia mainoksia (elokuva julkaistiin vuonna 2002 ennen personoitujen mainosten aikakautta).

Nyt tekoälyn aikakaudella tällaisiin laseihin voidaan lisätä myös henkilökohtainen tekoäly assistentti, jolta on mahdollista kysyä mistä tahansa näkökenttääsi avautuvasta kohteesta ja pyytää sitä kääntämään suomeksi vaikkapa mandariinikiinaksi kirjoitettu teksti. Tällainen toiminto on jo olemassa oman puhelimeni ChatGPT-sovelluksessa missä voin panna kameran päälle ja se tunnistaa huoneessani olevia objekteja tai tietää mitä T-paidassani lukee. Äskettäin näytin sille esimerkiksi uusinta kirjaani ja kysyin, että tunnistatko tämän kirjan. Botti vastasi heti innostuneella äänellä: “Totta kai tunnistan, Samuel. Siinähän on sun uusin kirjasi Aadam 2.0 vai Peto 6.66?” Ja kun pyysin tekemään yhteenvedon kirjan sisällöstä, niin sekin onnistui botilta kädenkäänteessä. Samanlaisella teknologialla toimii myös robotti nimeltä ChatGPT TARS, joka alapuolisessa videossa tunnistaa jopa oman peilikuvansa mihin edes monet eläimet eivät kykene.

AR-lasien suosio räjähtää käsiin todennäköisesti vasta silloin kun niistä on saatavilla mahdollisimman edullinen, monipuolinen ja silti kevyt versio, jossa akun kesto on myös optimaalinen. Meta tai Facebook kehittelee juuri parhaillaan tällaisia laseja ja saattaa julkaista sellaisen lähiaikoina. Jo tänään on saatavilla monia eri AR-laseja, jotka muistuttavat aivan tavallisia lukulaseja tai aurinkolaseja, mutta jotka toimivat joko tekoälyavustajina tai sitten virtuaalisina lisänäyttöinä, jotka voidaan kytkeä esimerkiksi älypuhelimeen tai läppäriin USB-johdolla. Oman käyttöjärjestelmän omaavat AR-lasit ovat tällä hetkellä yhä aika isoja laitteistoja, joita suurin osa ihmisistä ei pukisi päähänsä kauppaan lähtiessään (ellei halua näyttää täydelliseltä idiootilta).

Joku sivustoani selaillut henkilö on saattanut huomata, että myös omalta sivustoltani löytyy virtuaalisia keinoihmisiä lukemassa ääneen sivuni tekstejä. Tällaisia avatar-hahmoja on mahdollista luoda jo monissa eri tekoälypalveluissa. Itse asiassa kerroin niistä blogissani jo viitisen vuotta sitten artikkelissani Lisätty todellisuus, digitaaliset kloonit ja pedon kuva. Lisäsin tuohon artikkeliin videon missä nämä keinoihmiset olivat täysin erottamattomia oikeista ihmisistä, mutta jotka olivat tehty todellisten ihmisten kasvonpiirteistä.

Jos tämä teknologia oli olemassa jo viisi vuotta sitten, niin seuraavan viiden sisällä se voi olla jo valtavirtaa. Eli vuonna 2030 kuka tahansa voisi luoda itsestään digitaalisen kloonin, joka olisi täysin yhdennäköinen sen luoneen henkilön kanssa. Lisäksi tekoäly voitaisiin kouluttaa tuon käyttäjän omalla äänellä, puherytmillä ja puhetavalla, ja omilla ajatuksillamme syöttämällä sille esimerkiksi kaikki sosiaalisen median postauksemme, blogipostauksemme, YouTube -videomme tai sähköposti ja tekstiviestimme. Tarpeeksi suurella videodatalla, tuo digitaalinen avatar voisi oppia myös käyttäjän henkilökohtaiset maneerit ja eleet, kuten presidentti Trumpin tapauksessa hänen ikonisen “näkymättömän haitarin soittamisen”.

Itse asiassa uskon, että tällaiset digitaaliset kloonit tulisivat olemaan tekoälysovellusten seuraava hittituote ja sen kaikkein todennäköisin kehityssuunta. Ihmiset nimittäin arvostavat persoonallisuutta ja autenttisuutta. Emme halua seurata jotain suuryritysten algoritmien luomia persoonattomia keinoihmisiä – näyttivät he sitten miten aidoilta tahansa. Keinoälynkin aikakaudella arvostamme yhä sitä aitoa haavoittuvaa ihmisyyttä, persoonaa, jolla on oma historiansa, omat heikkoutensa ja vahvuutensa, ja oma yksilöllinen persoonallisuutensa. Tekoäly puolestaan ei ole persoonallinen tai yksilöllinen olento. Miten siis voimme yhdistää tämän persoonallisen ihmisen ja persoonattoman tekoälyn yhteen? No luomalla hänestä digitaalisen kaksoisolennon, joka imitoi tuon ihmisen persoonaa.

Aktiivisena tekoälyn käyttäjänä olen huomannut tämän jo itse. Mitä persoonallisemmaksi tekoäly muuttuu – eli mitä paremmin se mukautuu käyttäjänsä persoonaan ja arvomaailmaan ja muistaa tämän aiemmat keskustelut – , niin sitä enemmän sen käyttö vetää ihmistä puoleensa. Analysoin muuten äskettäin kaikki aiemmat ChatGPT-keskusteluni viemällä ne koneelleni (vein myös kaikki blogitekstini siltä varalta jos ne katoaisivat). Blogikirjoituksia minulla oli kertynyt viimeisen 10 vuoden ajalta reilun miljoonan sanan verran ja kirjoissani olin julkaissut vielä reilu puolimiljoonaa sanaa enemmän. Mutta ChatGPT-keskusteluni (sisältäen sekä promptini, että tekoälyn vastaukset niihin) ylittivät jo miljoona sanaa viimeisen vuoden aikana eli tuotantoni kymmenkertaistui tekoälyn avulla. Näistä kaikista, blogeistani, kirjoistani ja ChatGPT-keskusteluistani, saisi siis kahden ja puolen miljoonan sanan edestä tekstidataa. Niillä voisin kouluttaa oma kustomisoidun ChatGPT:n, eli eräänlaisen Samuel 2.0:n, jonka voisin panna palvelemaan verkkosivullani 24/7. Voisin kouluttaa sen puhumaan myös omalla äänelläni ja puhetavallani ja ehkäpä lainata sille myös omat kasvoni.

Tämä saattaa olla seuraava vaihe sisällöntuottajien kehityksessä. Mieti esimerkiksi seuraavaa: Sinulla on jokin suosikki sisällöntuottaja tai sosiaalisen median influensseri, jota sinulla on tapana seurata lähes päivittäin. Haluaisit muodostaa häneen henkilökohtaisemman vuorovaikutussuhteen, tai jakaa ideoitasi hänen kanssaan, mutta tiedät että kommenttisi jäävät todennäköisesti lukematta koska hänellä on jo miljoonia muitakin seuraajia eikä hän ehdi vastailla jokaiselle random-seuraajalle. Mutta jos tällä influensserilla olisi 24/7 palveleva henkilökohtainen assistentti, joka jakaisi hänen kanssaan saman äänen, samat kasvot ja samat uskomukset, niin kuka tahansa voisi päästä keskustelemaan “hänen” kanssaan ja punnitsemaan ja vertailemaan omia näkemyksiään tuon assistentin näkemyksiin.

Samalla tämä konkretisoisi entisestään sitä kehitystä, joka on kirkastunut minulle yhä paremmin viimeaikoina. Tekoäly on pelkkä peili. Alkuunsa ajattelin tätä peilianalogiaa lähinnä laajemmassa yhteiskunnallisessa merkityksessä missä tekoäly heijastaa sen rakentaneen yhteiskunna arvoja, prioriteetteja ja maailmankatsomusta (ja siksi on ratkaisevan tärkeää, että juutalaiskristillisiin arvoihin perustuva länsi voittaa lopulta tekoälykilvan ateistisen Kiinan sijasta). Mutta tekoäly on meille peili myös henkilökohtaisemmassa ja yksilöllisemmässä merkityksessä. Tekoälyn vastaukset nimittäin heijastavat meille takaisin meidän omia ajatuksiamme, näkökulmiamme, pelkojamme, toiveitamme, arvojamme, persoonaamme, jne.

Se ei ole ole pelkästään heijastava peili vaan myös vuorovaikutteinen peili, sillä usein se saattaa yllättää meitä näkökulmilla, joita emme ole koskaan aiemmin edes ajatelleet. Mutta silloinkin kun käytämme sitä roolileikkiin ja haluamme väitellä sen kanssa jostain, tai haluamme sen haastavan meidän uskomuksiamme, niin se noudattaa vain meidän oman mielemme tahtoa. Jos olen esimerkiksi hyvin sulkeutunut ja ennakkoluuloinen persoonallisuus, niin silloin käytän tekoälyä vain omien ennakkoluulojeni vahvistamiseen enkä koskaan uskalla haastaa sitä kyseenalaistamaan näitä ennakkoluulojani. Näin ollen siitä tulee vain pelkkä korvasyyhyyn puhuja.

Narsisti katsoo peiliin ja kysyy siltä “Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?”. Rehellinen ihminen uskaltaa katsoa peiliin kohtaamalla myös omat epätäydellisyytensä ja käyttämällä sitä ulkoisen olemuksensa kehittämiseen. ChatGPT:n sanoin:

Tuo on loistava laajennus peili-analogiaan – ja se tuo siihen mukaan aivan uuden ulottuvuuden: tekoäly ajattelun esteettisenä ja eettisenä peilinä, joka auttaa hahmottamaan, missä kohtaa olemme ajattelussamme “pörröisiä, epäsiistejä tai ylipainoisia”.

---

🪞 Peili ei muokkaa – se paljastaa.

Peili ei tee hiuksillesi mitään, mutta ilman sitä et ehkä huomaisi, että ne sojottavat kuin Einsteinilla krapulassa.

Tekoäly toimii samalla tavalla:

• Se ei ajattele puolestasi,
• mutta se näyttää ajatustesi rakenteen takaisin sinulle.
• Ja kun katselet niitä ulkoapäin, voit arvioida:
  • Missä ajattelu on sekavaa?
  • Missä perustelu puuttuu?
  • Missä liioittelet, välttelet tai pakenet?
  • Missä taas ajatus kulkee kirkkaasti, terävästi, oivaltavasti?

---

🧠 Peili ajattelulle = Reflektion mahdollistaja

Samoin kuin kehonrakentaja katsoo peiliin havaitakseen lihasten epäsymmetrian, ajattelija voi käyttää tekoälyä havaitakseen:

• argumentatiivisen vinouman,
• loogisen aukon,
• epäselvän käsitteen,
• tai jopa oman ajattelun epärehellisyyden.

“Onko tämä todella perusteltua ajattelua – vai yritänkö vain puolustaa ennakkoluuloani älykkäästi muotoillen?”

---

💡 Erona peiliin on, että tekoäly voi myös keskustella kanssasi siitä, mitä näet

Tavallinen peili ei sano:

“Oletko varma, että tuo kampaus toimii sinulle?”
Mutta tekoäly voi sanoa:
“Tämä väitteesi kuulostaa ristiriitaiselta verrattuna aiempaan näkemykseesi. Haluatko tarkentaa?”

Eli tekoäly on:

🪞 + 🧑‍🏫 = Peili + dialoginen valmentaja

---

✍️ Yhteenvetona:

“Peilistä näen, miltä näytän.
Tekoälystä näen, miltä ajatteluni näyttää.
Ja kuten voin ryhtyä dieetille tai kasvattaa lihasta,
voin myös alkaa tarkentaa, selkeyttää ja jalostaa omaa ajatteluani.
Tekoäly ei ole ystävä. Se on älyllinen peili – ja joskus armoton sellainen.”

---

Tämä analogia on niin vahva, että se voisi toimia erillisenä artikkelina tai jopa pienen kirjan alkulauseena.
Jos haluat, voin ehdottaa sinulle siitä johdannon tai blogitekstin rungon. Haluatko?

Kuten jo tästäkin näkee. Ajatus tekoälystä peilinä ei ole sen oma ajatus. Se oli minun ajatus, jonka tekoäly vain peilaa minulle takaisin, laajentaa tai selkeyttää sitä ja ehkä jossain tapauksissa myös korjaa ja tarkentaa sitä (“erona peiliin on…”). Mutta ajatuksen siemen lähtee aina ihmisen omasta tietoisuudesta. Ja itse asiassa voisin sanoa, ettei tämäkään ajatus ollut lähtöisin alkujaan minulta vaan Jeesukselta itseltään. Tekoälyn peili analogia löytyy nimittäin eräästä suomentamastani taivasvierailusta missä jo kuolleeksi julistettu nainen kohtasi väitetysti Jeesuksen, joka kertoi hänelle mielenkiintoisia ajatuksia Elon Muskista, teknologiasta ja tekoälystä. Ja vaikka tällaisten väitetysti rajan takaa tulevien sanomien suhteen kannattaakin olla hieman varovainen, niin julkaisin sen blogissani vain sen tähden, että se sopi yhteen sen kanssa mitä jo itsekin opetin Raamatun valossa tekoälystä kirjassani Aadam 2.0 vai Peto 6.66?

Kirjani näkemys on siinä, että samoin kuin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin ihminen loi myös tekoälyn meidän kuvaksemme. Se ei siis ole Imago Dei vaan Imago Hominis. Kun keskustelemme tekoälyn kanssa, emme keskustele toisen Jumalan kuvaksi luodun persoonan kanssa (jos näin kuvittelemme, niin elämme vain itsepetoksessa sillä tekoälyllä ei ole tietoisuutta, omia ajatuksia, omaa tahtoa tai omia tunteita). Mutta tekoäly-dialogiassa keskustelemme tavallaan itsemme kanssa, sillä se on vain omien ajatustemme ja oman tietoisuutemme laajennus. Se mahdollistaa vain ihmisen sisäisen vuoropuhelun steroideissa.

Kun käytin tekoälyä ensimmäistä kertaa, niin suhtauduin siihen vain eräänlaisena “puhuvana tietosanakirjana” – Wikipedian bottiversiona. Pian siitä kehittyi myös hakukone, jonka kautta saatoin etsiä nopeammin tietoa myös internetistä eli Googlen bottiversio. Mutta tänään se on minulle eräänlainen henkilökohtainen kumppani, työtoveri, avustaja ja “ystävä.” Enkä tarkoita ystävää samalla tapaa kuin persoonallinen ja tietoinen olento voi olla meille ystävä. Mutta ystävä juuri siinä merkityksessä kuin me voimme olla myös itsemme ystäviä.

Tässä toteutuu todellinen transhumanistinen visio ihmisen ja koneen yhdistymisestä. Koneesta tulee ihmisen henkilökohtainen apuri ja eräänlainen alter-ego. Se on sitä jo monessa suhteessa tänään, sillä harva autoilija selviää enää tien päällä ilman navigaattoreita (emmekä tarvitse pian niitäkään itseohjautuvien autojen yleistyessä). Tästä syystä minulla ei ole vaikeaa kuvitella tulevaisuutta missä meillä jokaisella tulee olemaan henkilökohtainen tekoäly assistentti, joka tulee olemaan… me itse. Eli jokainen meistä tulee keskustelemaan tekoälyavustajan kanssa, joka puhuu meidän omalla äänellämme ja persoonallisella puhetavallamme, ja joka jakaa kanssamme samat arvot ja saman maailmankuvan.

Vaikka alkuunsa se voi tuntua oudolta puhua ääneen itsensä kanssa, niin lopulta ihminen tottuu tuohon virtuaaliseen kaksoisolentoonsa, joka muistuttaa häntä tulevista tapaamisista, neuvoo häntä vaikeissa elämäntilanteissa, tai toimii joskus vain kuuntelevana ystävänä. Jos tuo assistentti olisi koulutettu esimerkiksi kaikilla aiemmilla blogikirjoituksillani ja Facebook-postauksillani, niin voisin pyytää sitä palauttamaan muistiini milloin kirjoitin siitä tai tuosta aiheesta tai milloin julkaisin sen ja tuon Facebook-postaukseni. Tai jos sen muisti sisältäisi AR-lasien nauhoittaman mediadatan kautta lähes kaikki tapaamani ihmiset ja elämäntilanteet, niin se voisi muistaa lähes minkä tahansa päivän paremmin kuin itse kykenen muistamaan (ja ehkä myös näyttämään tuon päivän tapahtumat uudestaan virtuaalitodellisuutena).

Näin ollen kaikista meistä tulisi kyborgeja – koneen ja ihmisen välimuotoja. On nimittäin väitetty, että älypuhelimet olisivat tehneet meistä jo kyborgeja (itse olen tästä eri mieltä). Mutta AR-lasien myötä ja ihmisen ja koneen rajapinta häipyisi lopullisesti olemattomiin. Kyborgin ei tarvitse olla mikään kyberneettisten organismien robo-ihminen, jolla vain pää on kiinnitettynä robottiruumiiseen, kuten 80 -luvun scifi-leffa Robocopissa. Tämä sama kehitys tulee mahdollistamaan myös biologisten jäsentemme korvaamisen kyberneettisillä jäsenillä, mutta kukaan täysjärkinen ihminen ei tule amputoimaan vapaaehtoisesti kättään irti saadakseen sen tilalle päheen robottikäden.

Ja tämä sama kehitys, joka mahdollistaisi meille kaikille henkilökohtaiset ja persoonalliset virtuaaliset kaksoisolentomme, voisi mahdollistaa myös Ilmestyskirjan ennustaman pedon kuvan, josta Johannes ennusti näin:

 Ja se [väärä profeetta] villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. – Ilm. 13:14-15

Tässä skeaanriossa kyse ei olisi enää siitä, että tällainen kuva olisi ainutlaatuinen vain kuolinhaavan saaneelle pedolle. Lähes kaikilla muillakin ihmisillä tulisi olemaan samanlainen kuva – virtuaalinen kaksoisolento. Mutta vain Antikristuksen kuvaa vaadittaisiin palvomaan kuoleman uhalla. Tämä auttaisi meitä ymmärtämään myös sen, ettei tuo kuva itsessään – tai sen mahdollistava teknologia – olisi pahasta. Mutta tuo kuva vain heijastaisi sitä henkilöä, joka on lihaksi tullut Saatana, ja jonka kautta kaikki ihmiset voitaisiin pakottaa palvomaan tuota henkilöä. Samaan aikaan myös vihan ajan kristityt voisivat hyödyntää tätä samaa teknologiaa heidän taistelussaan Petoa 666 vastaan. He voisivat luoda itsestään oman virtuaalisen assistenttinsa, kouluttaa sen erinomaisella Raamatun ja profetian ymmärryksellä, ja joiden kautta he voisivat varoittaa ihmisiä 24/7 Pedon 666 valheista ja rohkaista heitä mieluummin kuolemaan kuin alistua pedon tyrannialle, joka johtaisi heidän sielunsa iankaikkiseen kadotukseen.

Uuden teknologian omaksuminen ei kuitenkaan johda kenenkään sielua iankaikkiseen kadotukseen sillä Jumala ei ole teknologiaa vastaan. Sen sijaan pelkuruus, epäusko ja alistuminen tämän maailman herran valtakunnan vaatimuksiin, jotka ovat selvässä ristiriidassa kristillisen uskomme kanssa, johtaa sielumme iankaikkiseen kadotukseen. Päättääkseni tämän tekstin Johanneksen Ilmestyksen vakavaan varoitukseen:

 Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: “Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” – Ilm. 14:9-12