Seitsemän yleistä myyttiä transhumanismista – oikaisu raamatullisesta ja historiallisesta näkökulmasta. – Author & blogger Samuel Tuominen’s archives

Kirjoitin tekoälyn avulla seitsemän myyttiä transhumanismista liittyen kirjassani Aadam 2.0 vai Peto 6.66? – Transhumanismi Raamatun valossa (Books on Demand, joulukuu 2024) tarjottuihin näkökulmiin.

1. Myytti: Transhumanismi on globalistinen salaliitto ihmiskunnan tuhoamiseksi.

Totuus: Transhumanismi on ennen kaikkea filosofinen ja teknologinen suuntaus, joka pohjautuu näkemykseen, että teknologia ja biologia tulevat ajan myötä asteittain yhdistymään – ei hallituksen pakkovallalla, vaan vapaiden markkinoiden, tieteellisen kehityksen ja yksilön valintojen ohjaamana. Transhumanismi ei ole mikään yhtenäinen tai yksimielinen liike, vaan laaja ja moniääninen ilmiö, joka kokoaa yhteen kristittyjä, ateisteja, agnostikkoja, konservatiiveja, liberaaleja, teknokraatteja ja individualisteja. Se ei muodosta mitään yhdenmukaista salaliittoa, vaan sen sisällä käydään monia sisäisiäkin ristiriitoja esimerkiksi eettisistä, poliittisista ja metafyysisistä kysymyksistä.

➡️ Jotkut transhumanistit voivat kyllä edustaa globaalin hallinnan ja keskitetyn vallan ihanteita, joissa teknologia nähdään välineenä ihmiskunnan yhdistämiseen yhden järjestelmän alle. Mutta toiset taas ovat jyrkkiä demokratian, kansallisen itsemääräämisoikeuden ja yksilönvapauksien puolustajia, jotka vastustavat valvontayhteiskuntaa ja näkevät teknologian ennen kaikkea keinona vapauttaa ihminen rajoitteistaan – ei hallita häntä.

2. Myytti: Transhumanismi on ateistinen ja kristinuskon vastainen liike.

Totuus: Monet nykyiset transhumanistit ovat kyllä sekulaareja humanisteja, mutta transhumanistisen ajattelun juuret ulottuvat syvälle länsimaiseen juutalais-kristilliseen perinteeseen. Ajattelijat kuten Sir Francis Bacon ja Nikolai Fjodorov ammensivat näkemyksensä Raamatun toivosta kuoleman voittamisesta ja ihmiskunnan lunastuksesta — ei sen hylkäämisestä. Monet transhumanistiset ajatukset – kuten halu voittaa sairaus, pidentää elämää, parantaa ihmiskuntaa – ovat pohjimmiltaan heijastuksia Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta. Transhumanismi ei ole irrallinen ilmiö, vaan se on jatkumoa kristilliselle kulttuuriperinnölle, joka korosti ihmisen arvoa, luovuutta ja kykyä kehittää maailmaa. Ironista kyllä, ilman juutalais-kristillistä ihmiskuvaa koko transhumanismin unelma paremmasta ihmisestä olisi absurdi – sillä vain Raamattu väittää, että ihminen on Jumalan kuva.

➡️ Raamattu itse puhuu tulevasta ruumiin kirkastumisesta, kuoleman voitosta ja uuden luomakunnan täydellisyydestä – siis “jumalallisesta transhumanismista”, joka toteutuu Jumalan eikä ihmisen voimalla. Mutta kristillisessä transhumanismissa ymmärretään myös ihmisen raamatullinen rooli Jumalan työtoverina ja kanssahallitsijana luomakunnan vapauttamiseksi turmeluksen orjuuden kiroukselta, johon ihmisen syntiinlankeemus sen langetti.

3. Myytti: Transhumanismi edistää pedon merkki -teknologiaa.

Totuus: Vaikka jotkut transhumanismin piirissä ovat tukeneet RFID-siruja tai käteisettömiä maksujärjestelmiä, transhumanismi on paljon enemmän kuin maksuteknologiaa tai valvontamekanismeja. Monet transhumanistit ovat päinvastoin yksilönvapauksien ja vapaaehtoisuuden puolestapuhujia, eivät valvontayhteiskunnan rakentajia. Moni transhumanismi pyrkii edistämään ihmisen suurempaa vapautta paitsi fyysisistä ja biologisista rajoitteista – kuten sairauksista, vanhuudesta ja vammasta – myös henkisestä ja sosiaalisesta rajoittuneisuudesta, joka estää yksilöä toteuttamasta koko potentiaaliaan. Tarkoituksena ei ole orjuuttaa ihmistä teknologian alle, vaan päinvastoin antaa hänelle keinoja itsensä kehittämiseen, älylliseen kasvuun, pidempään elämään ja uusien kykyjen hyödyntämiseen.

➡️ Ei jokainen biohakkerointi, tekoäly, mikrosiru tai geenimuokkaus ole pedon merkki Ilmestyskirjan tarkoittamassa mielessä. Pedon merkki liittyy uskollisuuteen Antikristukselle, ei pelkästään teknologiseen laitteeseen.

4. Myytti: Teknologian ja biologian yhdistäminen on luonnotonta.

Totuus: Teknologia ei ole vieras tai ulkoinen “hirviö”, vaan ihmismielen tuotos — luonnollista seurausta Jumalan kuvaksi luodun ihmisen luovuudesta. Jos yhdistäminen sinänsä olisi syntiä, meidän pitäisi hylätä myös esimerkiksi sydämentahdistimet, keinonivelet ja silmälasit.

➡️ Kysymys ei ole luonnottomuudesta, vaan käyttötarkoituksesta ja hengellisestä perustasta.

5. Myytti: Transhumanismi johtaa väistämättä dystooppiseen tulevaisuuteen.

Totuus: Kuten kaikki vallankäyttö, myös teknologia voi väärissä käsissä johtaa sorron, valvonnan ja epäinhimillistämisen maailmaan. Mutta oikeissa käsissä — ja oikealla moraalisella kompassilla — se voi johtaa rikkaampaan ihmiselämään, suurempaan vapauteen ja jopa pidempään elinaikaan.

➡️ Dystopia ei ole teknologian seuraus, vaan sen eettisen ohjauksen puutteen.

6. Myytti: Transhumanismi pyrkii ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen.

Totuus: Tähän sekoittuu usein posthumanismi, joka on eri ilmiö. Posthumanismi hylkää koko perinteisen ihmisyyden käsitteen, mukaan lukien länsimaisen ihmisarvon idean, joka juontuu Raamatun opetuksesta ihmisestä Jumalan kuvana. Se näkee ihmisen vain eräänä biologisena vaiheena evolutiivisessa prosessissa, joka on matkalla kohti jotain “edistyneempää” — olipa se sitten algoritminen tekoäly, keinoälyllä varustettu kyborgi tai tietoisuuden lataaminen koneeseen. Toisin kuin transhumanismi, joka yleensä pyrkii laajentamaan ihmisyyttä säilyttäen sen ytimen, posthumanismi pyrkii ylittämään ja lopulta korvaamaan ihmisyyden kokonaan — joskus jopa pitämällä ihmistä itseään teknologisen kehityksen esteenä.

➡️ Transhumanismi ei välttämättä kulje tätä polkua. Monet transhumanistit pitäytyvät klassisessa juutalaiskristillisessä ihmiskuvassa, jossa ihminen on Jumalan kuvaksi luotu, kutsuttu hallitsemaan luomakuntaa vastuullisena tilanhoitajana – ei sen tuhoajana eikä itsensä korvaajana.

7. Myytti: Transhumanismi on Jumalan leikkimistä.

Totuus: Ajatus siitä, että ihminen ei saa “leikkiä Jumalaa”, juontaa usein juurensa antiikin kreikkalaiseen pakanuuteen, jossa luonto nähtiin jumalallisena ja koskemattomana. Tällöin kaikki luonnon muokkaaminen – etenkin elämän jatkaminen tai kuoleman siirtäminen – oli hybris, eli pyhäinhäväistys.

➡️ Juutalais-kristillinen maailmankuva on päinvastainen: Se kutsuu ihmistä jalostamaan, varjelemaan ja parantamaan luomakuntaa, aivan kuten Herramme tekee – ei ylpeydestä, vaan Herran pelossa ja Hänen tahtonsa mukaisesti.
Kyse ei ole “leikkimisestä”, vaan vastuunkantamisesta ja Luojamme työn jatkamisesta, Hänen “tekijänoikeuksiaan” kunnioittaen. Jos Jumalan leikkiminen on syntiä, siinä mielessä kuin se ymmärretään kreikkalaisen pakanuuden ehdoilla, ihminen on rikkonut Luojaansa vastaan kaikella tieteellisellä tutkimuksellaan, jossa hän on muokannut ja hallinnut luontoa tieteellisen ja teollisen vallankumouksen alusta lähtien. Mutta juutalaiskristillisen uskon mukainen maailmankuva juuri kehottaa ihmistä hallitsemaan luontoa Hänen kuvinaan ja työtovereinaan.

📘 Jos haluat ymmärtää, miksi transhumanismia ei pitäisi hylätä pelon tai harhakuvien vuoksi – mutta ei myöskään hyväksyä kritiikittä – tutustu kirjaani Aadam 2.0 vai Peto 6.66? – Transhumanismi Raamatun valossa.

Tämä kirja ei tarjoa helppoja vastauksia, mutta se tarjoaa paremman kysymyksen: Mitä varten meidät ihmiset oikein luotiin – ja miksi me haluamme kehittyä?

Transhumanisti Ray Kurzweilin puhe Discovery Instituten – kristillinen tiedeyhdistys, joka edistää materialismille ja uusdarwinismille kriittisen Älykkään Suunnittelun teoriaa – yleisötapahtumassa. Jaoin tämän videon myös Facebookissa seuraavalla tekoälyn puhtaaksi kirjoittamalla johdannolla.

Ray Kurzweil on visionäärinen kirjailija ja keksijä, joka oli edelläkävijä useilla nykyään tunnetuilla tekoälyalueilla, kuten puheentunnistuksessa, tekstistä puheeksi -sovelluksissa sekä digitaalisen sähköpianon kehityksessä 1980-luvulla. Häntä on usein kuvattu transhumanistiksi, ei niinkään ideologisessa mielessä, vaan siksi, että hän näkee ihmisen ja koneen yhdistymisen väistämättömänä teknologisen kehityksen jatkumona. Kurzweil ennusti jo 1990-luvulla useita merkittäviä kehityskulkuja, kuten älypuhelimien ja tekoälyn yleistymisen ennen vuotta 2030. Tässä videossa hän esiintyy kristittyjen tiedemiesten muodostaman Discovery Institute -järjestön kokouksessa. Tämä yhdistys tunnetaan erityisesti Älykkään Suunnittelun teorian edistämisestä ja uusdarwinistisen materialismin kriittisestä tarkastelusta. Sen tunnetuimpiin jäseniin kuuluu muun muassa Stephen C. Meyer, yksi aikamme terävimmistä kristityistä ajattelijoista. Jaan tämän videon, koska se liittyy läheisesti vuoden 2024 lopulla julkaistuun kirjaani Aadam 2.0 vai Peto 6.66? – Transhumanismi Raamatun valossa. Kirjassa esitän eskatologisen näkökulman, joka haastaa niin perinteisen pre- kuin postmillenialismin yksipuoliset tulkinnat. Tarkastelen niitä tasapainoisesti historian ja Raamatun valossa, pyrkien sovittamaan erilaisia näkökulmia yhteen. Miten tämä sitten liittyy transhumanismiin? Hyvinkin keskeisesti. En käsittele transhumanismia kirjassani yksinomaan saatanallisena harhaoppina tai Klaus Schwabin ja Yuval Noah Hararin visioiden kautta – eli jonain salaliittotyyppisenä uhkana, jossa ihmisaivot kytketään tietokoneisiin. Sen sijaan tarkastelen transhumanismia laajemmassa historiallisessa ja filosofisessa kontekstissa: klassisen 1400–1700-lukujen humanismin luonnollisena jatkumona. Molemmat – niin humanismi kuin transhumanismikin – ovat juurtuneet viime kädessä juutalais-kristilliseen ihmiskuvaan, eivät ateistiseen, pakanalliseen tai saatanalliseen maailmankuvaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki humanismi tai transhumanismi edistäisivät Jumalan tahtoa. Molemmat voivat vääristyä saatanallisiksi ideologioiksi, jos ne irrotetaan siitä perinteestä, josta ne saivat alkunsa. Erotan kirjassani transhumanismin posthumanismista, sillä posthumanismi hylkää koko raamatullisen ihmiskäsityksen – sen mukaan ihminen ei ole erityinen tai ainutlaatuinen luotu olento. Discovery Instituten perustaja kertoo videolla tunteneensa Kurzweilin jo Reaganin hallinnon ajoilta ja pitävänsä tätä henkilökohtaisena ystävänään. En tiedä, onko Kurzweil kristitty, mutta hän selvästi jakaa näkemyksen ihmisen erityislaatuisuudesta – maailmankuvan, joka on yhä harvinaisempi nykyajan akateemisessa maailmassa. Kurzweilin historianäkemys videolla on itse asiassa lähes päinvastainen kuin monissa kristillisissä lopun aikojen opetuksissa: Siinä missä premillennialismi ennustaa maailman menevän kohti yhä syvenevää pimeyttä ennen Kristuksen paluuta, Kurzweil näkee kehityksen suuntautuvan kohti yhä parempaa, valoisampaa tulevaisuutta. Saman näkemyksen esitti myös Yuval Noah Harari kirjassaan Homo Deus, joskin Harari suhtautui tulevaisuuteen pessimistisemmin ja vähemmän toiveikkaasti. Onko Kurzweilin visio siis harhaanjohtavaa optimismia – jopa saatanallinen valhe – vai voisiko se sisältää totuuden, jonka sekä sekulaari että kristillinen pessimismi ovat sivuuttaneet? Tätä kysymystä varten kirjoitin kirjani Aadam 2.0. En siis lähde syventymään aiheeseen tässä postauksessa enempää, mutta totean lyhyesti: Vastaus ei ole yksinkertainen. Se ei ole “pessimistit ovat oikeassa” tai “optimistit ovat oikeassa”, vaan molemmissa voi piillä totuus. Ymmärtääksemme Kurzweilin kaltaisten ajattelijoiden visioita oikein, meidän on ymmärrettävä syvemmin myös itseämme – ihmistä, hänen tarkoitustaan ja paikkaansa Jumalan luomakunnassa. Tarvitaan kristillistä antropologiaa ja teologista näkemystä siitä:

Miksi Jumala loi ihmisen ja maailman?

Mikä on ihmisen suhde luomakuntaan?

Onko sivilisaatio, tiede ja kehitys Jumalan vai Saatanan työtä?

Onko ihminen luonnostaan paha vai myös hyvän lähde?

Onko tutkimisen ja tiedonhalun henki Jumalan lahja vai langenneen luonnon vietti?

Onko avaruuden tutkiminen Jumalan tahto vai kapinaa Häntä vastaan? Vasta kun pohdimme näitä kysymyksiä syvällisesti, voimme arvioida Kurzweilin kaltaisten tulevaisuuskuvien arvoa Raamatun ja Kristuksen valossa. Emme vain sen perusteella, mitä Ilmestyskirja sanoo Pedon merkistä ja lopun ajan valvontayhteiskunnasta.