22 vuotta sitten Charles – Englannin kirkon tuleva päämies – aiheutti närää kristikunnassa ja kristityissä pitämällä Oxfordin yliopistossa islamia ylistävän ja sharia-lakia puolustelevan puheen. Vuosi myöhemmin hän ilmoitti TV-dokumentissa, että aikoo muuttavansa monarkin traditionaalisen tittelin ”Uskon Puolustaja” uskojen puolustajaksi. Tänään hän on ottanut retoriikassaan täydellisen takinkäännön pitäessään sydämellisiä puheita Lähi-Idän vainottujen kristittyjen puolesta. Mistä on kysymys? Onko hän tullut mielenmuutokseen vai onko tämä alkua petolliselle kampanjalle millä Antikristus pettää kristikunnan?
Viime aikoina Englannin tuleva kuningas on ilmestynyt uutisotsikoihin epätavallisen voimakkailla vetoomuksilla Lähi-Idän vainottujen kristittyjen puolesta islamistien kansanmurha-politiikan edessä. Aloittaessaan tänään kuusipäiväisen matkansa Lähi-Itään, Prinssi toi esiin huolensa nuorison radikalisoitumisesta ja ojensi Britannian muslimeita sanoen, että heidän tulisi kunnioittaa enemmän lännen kristillisiä arvoja. Hän myös huomautti tosiasiasta, että kristityt ovat olleet Lähi-Idässä paljon kauemmin kuin muslimit, viittasi Jeesukseen ”meidän Herranamme” ja sanoi kahden vuosikymmenen takaisen fraasinsa ”uskojen puolustamisesta” olleen tulkittu väärin. Seuraavassa suora lainaus hänen puheestaan:
Ja tragedia on vielä suurempi kun kristityt ovat olleet Lähi-Idässä 2000 vuoden ajan, kaun ennen kuin islam ilmestyi sinne 700 -luvulla. Mutta uskon salaisuuden olevan siinä, että meidän täytyy työskennellä entistä ahkerammin rakentaaksemme siltoja, ja meidän tulee muistaa meidän Herramme opetukset, että meidän täytyy rakastaa lähimmäisiämme. Kun kutsuin itseäni uskojen puolustajaksi vuosia sitten, yritin kuvata toisten kansojen uskoa ja heidän vapauttaan palvoa tässä maassa.
Samalla kun olet Uskon Puolustaja, voit olla myös toisten uskojen suojelija. Tästä näkökulmasta se oli hyvin kiintoisaa, että 20 vuotta sen jälkeen kun mainitsin tämän toistuvasti väärin tulkitun fraasin, Kuningatar hänen puheessaan uskojen johtajille hallintokautensa 50 -vuotisjuhlissa, sanoi että sikäli kuin oli kyse Englannin kirkon roolista, sen tarkoitus ei ole puolustaa anglikanismia muiden uskojen syrjäyttämisellä vaan suojella kaikkien uskojen vapaata harjoittamista tässä maassa. Hän välitti sen mitä minä yritin sanoa.
Huolimatta sen pinnallisesta vilpittömyydestä, tämän uuden retoriikan takana on Prinssin hienovarainen kampanja palauttaa kristikunnan ja kristittyjen luotto, minkä hän menetti 20 vuotta sitten. Mutta hänen päämäärillään ei ole mitään tekemistä vuosisatoja vanhan uskonvapauden dogmin puolustamisesta, kuten hän yrittää sen tässä esittää. Hänen tavoitteensa on heikentää Englannin – ja tosiasiassa koko läntisen sivilisaation – juutalaiskristillistä perinnettä tukemalla monikulttuurisuus ohjelmaa ja vesittää kristinuskon rooli Englannin ja koko Euroopan valtauskontona. Tämä on täysin selvää Daily Mailin äskeisestä uutisesta, jonka mukaan Charlesin tuleva vala Englannin kirkolle ja Jumalalle tulee alkamaan Koraanin siteeraamisella.
Vuoden 1993 puheessaan Oxfordissa Prinssi piti islamin kasvua Euroopassa toivottavana kehityksenä sen hengellisen tyhjiön täyttämiseksi, minkä jälkikristillinen Eurooppa oli menettämässä kristinuskossa. Kun Ajatolla Khomeini langetti kuolemantuomion Saatanallisten säkeiden kirjoittajan Salman Rushdien päälle vuonna 1989, Charles päätti liittoutua Khomeinin rinnalla eikä tukenut Rushdien oikeutta sananvapauteen. Vaikka kirjan julkaisu johti natsi-tyyppiseen kirjojen polttamiseen Britanniassa ja 60 ihmishenkeä vaatineisiin mellakoihin muslimimaissa, näiden fanaatikkojen sijaan Charles päätti moittia Rushdieta muiden ”syvimpien vakaumusten loukkaamisesta”. Ei siis ihme ettei Charlesia näkynyt marssimassa sananvapauden puolesta Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn hyökkäyksen jälkeen.
Toki kuninkaallinen tuomitsi iskut sanoen jihadistien ”hirviömäisesti vääristävän” todellisen uskon (ja mikähän se hänen mielestään sitten on) ja näki sen hälyttävänä merkkinä yhä suuremman uskojen välisen vuoropuhelun lisäämisen tarpeesta. Mistä tahansa islamia rehellisesti tutkivalta näkökannalta väkivallan perimmäinen lähde ei ole kuitenkaan ”uskoa vääristelevät” fanaatikot vaan islam itse. Myös raamatullisesti käsitämme ongelman alkuperän olevan pohjimmiltaan hengellinen. Raamatulliselta näkökannalta maailman kansojen ja sivilisaatioiden välinen rauha saavutetaan vasta silloin kun jokainen kieli tunnustaa ”Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:11). Maailmanrauhaa ei voi saavuttaa ilman Rauhan Prinssiä.
Profetioiden mukaan Kuningasten Kuninkaan toista tulemusta edeltää väärä Kristus, joka yrittää aikaansaada maailmanrauhaa ilman että tunnustaisi Jeesusta ainoaksi tieksi tämän saavuttamiseen. Aivan kuin Jeesus julistaa rauhaa (Jes. 52:7), Antikristus tulee rauhan varjolla (Dan. 11:21). Aivan kuin Jeesus lopettaa sodat maanpäältä (Jes. 2:4), Antikristus luo kansoille seitsemän vuoden rauhansopimuksen (Dan. 9:27). Aivan kuin todellinen Messias perustaa rauhansa Jerusalemin ympärille, niin tekee myös Antikristuksen väärä rauha. Tämä antikristillinen näky rauhasta perustuu uskojen väliseen rinnakkaiseloon. Antikristus tulee esittämään tätä harhaa, että maailmanrauha on mahdollinen uskojen välisellä rinnakkaiselolla, vaikka islam ja judaismi kieltää Jeesuksen Kristuksen.
Kun Antikristus saapuu tuon seitsemän vuotisen rauhansopimuksen puolivälissä Jerusalemiin ja poistaa jälleenrakennetusta temppelistä ruoka ja teurasuhrin, hänen päämääränsä on poistaa ne tekijät jotka uhkaavat hänen näkyään maailmanrauhasta. Sanhedrinin toimittaman juutalaisen temppelipalveluksen sijaan hän muuttaa tämän kaikille monoistisille uskoille pyhän paikan yhteiseksi rukoushuoneeksi islamille, judaismille ja kristinuskolle. Dan. 9:27:n mukaan tämä Jerusalemissa vieraileva henkilö on prinssi (suomenkielinen käännös puhuu ruhtinaasta, mutta alkukieli ja KJV prinssistä).
Charles on paitsi prinssi, mutta myös henkilö joka haluaa tulla tunnetuksi uskojen puolustajana ei vain Lontoossa mutta myös Jerusalemissa. Viime vuosien lehtiartikkelit kuin myös Catherine Mayerin juuri ilmestynyt kirja Charles: The Heart of a King, on paljastanut että Charles tulee vierailemaan lähiaikoina Jerusalemissa ”seismisenä tapahtumana kuninkaallisen perheen Israel suhteiden kannalta”, kuten The Jewish Chroniclen Sandy Rashty raportoi 5. helmikuuta artikkelissaan ”Miksi olen varma, että Charles tulee olemaan juutalaisten kuningas?” Koska Israelilla tulee olemaan vain yksi pettävä kuningas ennen Yeshua HaMaschian tulemusta (ks. kirjani luku 5), pelkkä artikkelin otsikko on kuin kivi joka huutaa profeetallista sanomaansa (Luuk. 19:40).
Kaiken kaikkiaan Charlesin viimeaikainen u-käännös retoriikassaan näyttäisi vahvistavan kirjan Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus punaista lankaa: että Antikristuksen ilmestyessä häntä ei tervehditä messiaanisena hahmona vain islamilaisen maailman keskuudessa vaan myös juutalaiskristillisen maailman. Viimeiset 20 vuotta Charles on liehakoinut islamilaisen maailman kanssa ja saanut monien muslimien sympatiat puolelleen ”jopa sankarin palvontaan asti,” kuten Middle East Quarterly raportoi jo 1997. Tänään hän yrittää vetää puoleensa myös kristikunnan ja Israelin sympatiat. Hänen äskeinen myötuntoa tihkuva puheensa Auschwitzin vapautuksen 70 vuotisjuhlissa, on myös osa tätä harhautusta (ks. luku 9, niin ymmärrät hänen todelliset tunteensa juutalaisvaltiota ja juutalaisia kohtaan).
Charles, joka polveutuu sekä Muhammadin että Kaarle Suuren verestä, on täydellinen kandidaatti sen maailmanhallitsijan rooliin, jonka Raamatun profetiat vaativat nousevan sekä islamilaisen että juutalaiskristillisen maailman johtoon. On mielenkiintoista huomata, että jo varhaiset kirkkoisät kuvailivat Antikristusta kaksinaamaisena pettäjänä, joka ilmestyy ensi alkuun rauhaa ja lähimmäisen rakkautta painottavana lempeänä herrasmiehenä – Jeesuksen omaa retoriikkaa imitoiden ja lainaten – kunnes hän lopulta paljastaa todelliset kyntensä. Kyrillos Jerusalemilainen kuvaili häntä noin 350 jKr. näillä sanoilla:
Tämä edellä mainittu Antikristus tulee, kun Rooman Imperiumin ajat ovat täyttyneet ja maailmanloppu häämöttää lähellä… Aluksi hän teeskentelee lempeätä – kuin hän olisi oppinut ja hienotunteinen henkilö – ja maltillista ja hyväntahtoista. Ja hänen lumoavan petoksensa valheellisilla ihmeillä ja merkeillä pettäen juutalaiset, kuin hän olisi odotettu Kristus, häntä tullaan jälkeenpäin luonnehtimaan kaikenlaisilla epäinhimillisyyden ja laittomuuden rikoksilla, niin että hän päihittää kaikki epävanhurskaat ja jumalattomat, jotka ennen häntä olivat tehneet rikoksia kaikkia ihmisiä vastaan, mutta erityisesti meitä kristittyjä vastaan. Hän tulee olemaan murhaavin, julmin, armottomin ja ovelin. Ja syyllistyen sellaisiin asioihin vain kolmen ja puolen vuoden ajan, hänet tuhotaan ainoa-syntyisen Jumalan Pojan, meidän Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen, todellisen Kristuksen kunniakkaalla toisella saapumisella, joka teurastaa Antikristuksen Hänen suunsa henkäyksellä ja toimittaa hänet helvetin tuleen.
