Antikristus harhat, osa 2: juutalainen Antikristus

Tämä kirjoitus jatkaa Antikristuksen kansallista alkuperää koskevaa kolmiosaista opetussarjaa. Kuten monet muutkin artikkelini myös tämäkin aihe on tiivistystä ja täydennystä siihen mitä olen jo tuonut esiin 700 sivuisessa käsikirjoituksessani nimeltä Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus. Opetussarjani paneutuu kolmeen yleisimpään Antikristuksen alkuperää koskevaan harhaan. Nämä ovat hänen syyrialainen, juutalainen ja saksalainen tausta. Jokainen näistä tulkinnoista perustuu Raamattuun, mutta niiden ongelmana on niiden yksipuolisuus, joka jättää huomioimatta profetioiden laajemman kokonaiskuvan. Näin ollen ne erkanevat toisilleen ristiriitaisiin koulukuntiin yhden kannattaessa syyrialaista Antikristusta, toisen juutalaista ja kolmannen saksalaista. Sitten on neljäs näkemys, joka kannattaa brittiläistä Antikristusta. Miksi viimeksi mainittu on kaikkein raamatullisin näkemys Pedon alkuperästä?

the-protocols-of-the-elders-of-zion-french-version
Siionin viisaiden pöytäkirjat edisti 1900 -luvun alussa ajatusta Antikristuksen juutalaisesta syntyperästä. Siinä viitattiin sionistien suunnitelmaan luoda maailman-sotia ja vallankumouksia, jotta planeetan yksinvaltiaaksi saataisiin lopulta Daavidin suvusta nostettu Israelin kuningas. Vaikka pöytäkirjoja on pidetty väärennöksenä, se oli suosittua luettavaa Natsi-Saksassa ja nykyisin myös yhtä juutalaisvastaisissa arabimaissa Hitlerin Mein Kampfin ohella.

Lokakuussa käynnistämäni opetussarjan kakkososa tulee aikataulustaan hieman jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sarjan ensimmäinen osa perustui suurelta osin kirjani kolmannessa luvussa esitettyihin johtopäätöksiin Antikristuksen kansallisesta alkuperästä. Kumosin siinä suositun tulkinnan Antikristuksen syyrialaisesta alkuperästä, joka on saanut tänään huomattavaa kannatusta johtuen islamilaisen terrorismin ja Euroopan pakolaiskriisin aiheuttamasta kasvaneesta uhasta lännen juutalaiskristillisille arvoille sekä lukuisista yhdenmukaisuuksista muslimien odottaman Mahdin ja Raamatun Antikristuksen välillä. Tässä jatko-osassa keskityn puolestaan siihen, mikä on nähty edellisen täydellisenä vastakohtana – ajatukseen Antikristuksen juutalaisista juurista. Käsittelin tätä aihetta jo kirjani viidennessä luvussa, mutta koitan löytää tähän kirjoitukseen jotain uutta, etten toistaisi liikaa itseäni.

On syytä tähdentää, että emme tarkastele nyt joitakin viimeisen sadan vuoden takaisia teorioita. Samoin kuin oppi syyrialaisesta Antikristuksesta, myös juutalaisen Antikristuksen idea palaa aina 100 – 300 -lukujen varhaisiin kirkkoisiin. Mainitsin edellisessä osassa kirkkoisä Lactantiuksen, joka jäljitti Antikristuksen kansallisuuden Syyriaan ja 1900 -luvun alun merkittävässä Antikristus-tutkielmassa, Arthur W. Pink mainitsi tämän olleen ”kristittyjen profetiakirjailijoiden yleinen näkemys ensimmäisen kymmenen vuosisadan ajan jKr.” Jos tämä pitää paikkansa, syyrialaisen Antikristuksen opin on täytynyt kilpailla samaan aikaan hänen juutalaista alkuperää kannattaneen tulkinnan kanssa. Paljon useampi kirkkoisä kallistui nimittäin tälle jälkimmäiselle linjalle heidän eskatologisissa pohdinnoissaan. Mark Hitchcock lainaa kuuluisaa patristiikan tutkijaa David Dunbaria kirjassaan Eurot Pois- Siru Tulee (Kuva ja Sana, 2009), sivulla 226:

…toisen vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä… seurakunnan valtavirtaan kuuluvassa näkemyksessä uskottiin, että Antikristus olisi joku tuleva Daanin heimoon kuuluva juutalainen; hän hän saapuisi Rooman valtakunnan pirstoutumisen jälkeen; hän olisi vainoja järjestävä tyranni; hän rakentaisi uudelleen Jerusalemin temppelin; hän ylentäisi itsensä jumalaksi; hän hallitsisi kolmen ja puolen vuoden ajan; hänen kaatumisensa myötä Kristus palaisi maan päälle.

Perry Stone 

516aXaw9yULAntikristuksen syyrialaista alkuperää kannattava Perry Stone myöntää kirjassaan Peto on vapaana (Kuva ja Sana, 2011), että tätä näkemystä juutalaisesta Antikristuksesta suosittiin Iranaeuksen ja Hippolytoksen kaltaisten kirkkoisien kirjoituksissa, mutta sanoo sen olleen seurausta varhaiskirkon juutalaisvastaisista asenteista (s. 40). Hän edelleen vihjaa, että heidän näkemyksensä olisi perustunut yksinomaan Daanin heimoa koskevaan profetiaan 1. Moos. 49:17 ja Jer. 8:16:sta sekä siihen tosiasiaan, ettei Daania ole mainittu niissä Israelin 12 heimon joukossa, jotka Ilmestyskirjan 7. luku sisällyttää vihan aikana pelastuneisiin juutalaisiin. Stone kertoo tällaisen tulkinnan olleen pelkkää spekulaatiota koska yhdessäkään näistä jakeista ei löydy selväsanaista viittausta Antikristukseen. Tämän sanottuaan hän tekee seuraavan johtopäätöksen:

Uutteran tutkimuksen ja opiskelun jälkeen uskon profetioiden osoittavan, että Antikristus on pakana eikä juutalainen. Perustan käsitykseni useisiin tärkeisiin profetioihin ja apokalyptisiin näkyihin ja ilmestyksiin.

Olen tässä kohtaa Stonen kanssa samaa mieltä, mutta se tapa jolla hän sivuuttaa Antikristuksen juutalaista alkuperää puoltavan näkemyksen, ei tee oikeutta tämän koulukunnan edustajille. Eikä se tee myöskään oikeutta niille raamatunkohdille, joilla tällaista näkemystä voitaisiin perustella. Samalla Stone yksipuolistaa sitä kuvaa mitä Raamattu opettaa Antikristuksen olemuksesta, kun hän yrittää assosioida hänet vain Israelin juutalaisvastaisiin viholliskansoihin, jotka soveltuvat tänään kaikista parhaiten islamilaisiin maihin. Hän perustaa näkemyksensä siihen, että sellaisissa kohdissa kuin Sak. 14:2, Luuk. 21:24, Ilm. 11:2 ja Ilm. 12:14, Antikristus samaistetaan Israelia vainoavan pakanakansan johtajaan. Tällaiset asiat ovat peruskauraa niille, jotka tuntevat vähääkään Raamatun lopun aikoja koskevia profetioita. Mutta tekeekö tämä tyhjäksi Antikristuksen juutalaisen alkuperän? Voisiko juutalainen hallitsija määrätä Hitlerin jalanjäljissä hänen oman kansansa hävittämisen? Tuskinpa. Jeesus itse kertoi, että kun Antikristus seisoisi pyhässä paikassa (so. Jerusalemin temppelissä, Matt. 24:15), tämä olisi varoitusmerkkinä siitä, että Israelissa asuvien juutalaisten tulisi paeta vuorille.

Tällaisten ongelmakohtien valossa tämän koulukunnan olisi syytä harkita vakavissaan heidän lähestymistään uudestaan. Ilmestyskirja lisäksi opettaa Antikristuksen nousevan ”merestä” (Ilm. 13:1), jonka Ilm. 17:15 kertoo merkitsevän ”kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.” Myös Daniel puhuu pakanakansojen merestä, josta nousee neljä suurta pakanamahtia (Dan. 7:3). Danielin kirjassa nämä kansat asetetaan vastakkain Israelin kansan ja Jumalan pyhien kanssa. Samassa näyssä Antikristuksen kerrotaan nousevan neljännestä suuresta pedosta eli Rooman valtakunnasta. Meri näyttäisi siis viittaavan apokalyptisessa symboliikassa pakanakansoihin joista Antikristus nousee lopulta koko maailman johtoon. Viittasin edellisessä artikkelissani tosin siihen, että ”maa” Ilm. 13:11:sta ei tarkoita välttämättä juutalaisia ja Israelia, mutta tämä onkin sitten kokonaan toinen kysymys, jonka perusteisiin voit paneutua tuossa artikkelissa. Eli Perry Stone osuu mielestäni maaliin, kun hän opettaa Antikristuksen alkuperän olevan pakanakansoissa eikä Israelin Pyhän valitussa kansassa.

Mistä sitten kiikastaa? En nyt paneudu hänen tulkintoihinsa Antikristuksen syyrialaisesta alkuperästä sillä tätä aluetta tarkastelin jo opetussarjani edellisessä osassa. Kritiikkini kohdistuu siihen, että Stonen mukaan Antikristus edustaa yksinomaan Israelin vihollismaasta nousevaa hävittäjää ja fanaattista islamin uskonoppinutta – juutalaisten ja kristittyjen teurastamista suu vaahdossa saarnaavaa mullahia tai imaamia. Vaikkei hän esittäisikään tätä näin suorasanaisesti, tälläiseen tulkintaan hänen näkemyksensä näyttää kallistuvan. Hän näyttää unohtavan jo varhaisten kirkkoisien ymmärryksen siitä, että ensialkuun Antikristus tulisi teeskentelemään ”lempeätä, maltillista ja hyväntahtoista aivan kuin hän olisi oppinut ja hienotunteinen henkilö”  (Kyrillos Jerusalemilainen). Hän näyttää sivuuttavan samalle myös sen, että Ilmestyskirjan mukaan hänen valtaansa annettiin kaikki maan sukukunnat ja kielet ja ”maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” (Ilm. 13:8) Nämä kaikki maan sukukunnat ja kielet käsittävät myös Israelin kansan.

Kuinka yksi mies voisi yhdistää kaikki maailman kansat ja uskonnot hänen palvontansa alle, jos hän olisi jokin Osama Bin Ladenin tai Abu Bakr al-Baghdadin kaltainen radikaali islamisti? Kuinka Israel tai juutalaiskristillinen sivilisaatio voisi seurata arabia puhuvaa ja shemagh-huiviin pukeutuvaa jihadistia – saati sitten palvoa häntä? Kuinka yksikään ei-muslimi voisi seurata Osama Bin Ladenin kaltaista henkilöä? Sivulla 111 Stone menee jopa niin pitkälle, että hän nostaa esiin näköalan, jonka mukaan Antikristus voisi olla Osaman klooni (vaikkei hän tätä itse uskokaan). Kaiken kaikkiaan Stonen eskatologia näyttää sulkevan yhtälöstä kaikki ei-islamilaiset maat. Radikaalina muslimina Antikristuksen olisi vaikea yhdistää edes islamilaisia maita sillä Lähi-Itä on loppujen lopuksi hyvin riitaisa maanosa, jossa ottaa alinomaan yhteen shiiat ja sunnit, arabinsukuiset, turkinsukuiset ja iranilaissukuiset muslimit, sekulaarit muslimit ja uskonnolliset muslimit. Useimpia heistä yhdistää viha länttä ja Israelia kohtaan, mutta ilman yhteistä vihollistaan he ovat jatkuvasti kiinni toistensa kurkuissa.

Stonen eskatologia edellyttää käytännössä sitä, että jokin Isiksen tapainen islamistiryhmä valloittaa väkivalloin koko maailman valtansa alle ja pakottaa ei-islamilaiset kansakunnat seuraamaan johtaansa islamin miekan pelossa. Tällainen tulkinta merkitsee hyvin radikaalia suunnanmuutosta siihen mitä Antikristuksen valtaannoususta on opetettu esimerkiksi Hal Lindseyn ja muiden dispensationalistien kirjoissa menneen sadan vuoden ajalta. Näissä teoksissa Antikristuksen on ymmärretty nousevan valtaan Euroopan ja maailman rauhanomaisen yhdistymiskehityksen lopputuloksena, jota ovat ajaneet kulissien takana sellaiset järjestöt kuin Rooman klubi, Bilderberg -ryhmä, Trilateraalinen komissio, Ulkomaansuhteiden neuvosto, Aspen instituutti, World Federalists, jne. (lisää tietoa näistä löydät Pekka Lahtisen kirjasta Maailman Yhdentyminen). Ilmestyskirja ennusti tämän kaltaisen kehityksen, kun se sanoo, että maailmaa vihan aikana hallitsevalla kymmenellä kuninkaalla tulee olemaan Antikristuksen kanssa ”yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle.” (Ilm. 17:13)

Antikristus ei siis alista maailmaa valtansa alle miekan pakolla vaan valtionsuhteiden solmimisella missä kaikki maan kuninkaat toimivat yksimielisyydessä pedon kanssa ja luovuttavat hänelle lopulta äärimmäisen vallan. Tällainen kehitys olisi tuskin mahdollista ilman vuosikymmeniä kestänyttä pitkänkantaman suunnitelmaa ja salaliittoa. Islamilaisen terrorismin muodostamaa uhkaa ei ole syytä vähätellä, mutta ajatus siitä että Isis, al-Qaida tai jokin muu jihadistiryhmä saisi muutamassa vuodessa koko maailman valtaansa pommeja räjäyttämällä ja muslimien maahanmuuttoa edistämällä, ei ole kovinkaan realistinen näköala. Isis on jo tänään kärsimässä tappioita Venäjän ja Naton ylivoimaisten pommikoneiden edessä. Abu Bakr al-Baghdadi saattaa olla Isiksen julkisivu, mutta harva tietää sitä, että tämä järjestö saa käskynsä ja rahoituksena viimekädessä Saudi dynastian Prinssi Bandar bin Sultanilta, joka on puolestaan Prinssi Charlesin läheinen ystävä. Tai kuinka moni on perillä siitä, että Windsorin kuningashuone on ollut vapaamuurariuden huipulla jo yli 200 vuotta ja johtanut koko 1900 -luvun uuteen maailmanjärjestykseen pyrkivien salaryhmien verkostoa, jotka mainitsin juuri ylhäällä?

Tätä asiaa on käsitelty useamman vuosikymmenen ajan Executive Intelligence Reviewin asiantuntevissa raporteissa ja sellaisissa kirjoissa kuin John Colemanin The Story of The Committee of 300. Nämä eivät ole mitään hatusta vedettyjä asioita, eivätkä ne perustu joihinkin epämääräisiin ja vainoharhaisiin salaliittoteorioihin, sillä niiden takana on valtava määrä dokumentoitua tietoa maailman johtajien salaisista aikomuksista ja heidän kieroutuneesta maailmankatsomuksestaan, jonka päämääränä on planeetan orjuuttaminen ja ihmisten väkiluvun vähentäminen usealla miljardilla. Kuten Pekka Lahtinen tähdentää kirjassaan Maailman Yhdentyminen, ekologia ja ympäristöaate on ollut eliitin tärkeimpiä työkaluja tämän suunnitelman täytäntöönpanossa ja sen tähden Windsorin huone on ollut ekologisen liikkeen eturintamassa Prinssi Philipin ja Prinssi Charlesin johdolla viimeisen 50 vuoden ajan. Ekologiselle liikkeellä on taas vahvat juuret natsi-ideologiassa, kuten dokumentoin vastikään Mikko Paunion Vihreän Valheen kirja-arvostelussa. Tästä syystä jokaisen profetian opettajan tulisi kohdistaa paljon suurempaa mielenkiintoa Prinssi Charlesiin kuin yhteenkään jihadistiin mukaan-lukien al-Baghdadiin, joka on loppujen lopuksi melko harmiton heppu ensiksi mainitun rinnalla.

Juutalaisen Antikristuksen oppi Raamatun läpivalaisussa. 

Seuraavaksi tarkoitukseni olisi paneutua Perry Stonea täsmällisemmin niihin jakeisiin joihin juutalaisen Antikristuksen koulukunta ripustaa näkökantansa raamatullisen perustan. Tässä keskustelussa Daanin heimoa koskevat arvailut jäävät pikemminkin omaan arvoonsa ja toissijaiseksi koko aiheen kannalta. Käytän lähteenäni jälleen Arthur W. Pinkin arvovaltaista tutkimusta The Antichrist vuodelta 1923, jolla oli huomattava vaikutus evankelisten futuristista ja dispensationalistista selitysmallia seuranneisiin myöhempiin tulkintoihin Antikristuksesta. Ennen kääntymystään Pink oli sekaantunut gnostilaiseen okkultismiin, mikä oli syynä siihen miksi hän lähti systemaattiselle tutkimusmatkalle Vanhan ja Uuden testamentin seikkaperäisiin profetioihin synnin ja pahuuden lopullisesta ruumiillistumasta. Hänen tehtävänsä oli varoittaa tulevia sukupolvia tästä henkilöstä, joka saa yliluonnollisen valtansa suoraan Saatanalta. Verkkokauppa amazon.com kertoo kirjan esittelyssä:

Jos olet internet-addikti, joka rakastaa lopun aikojen arvailua verkossa, kirja ei todennäköisesti vetoa sinuun. Sinulle se näyttää liian älylliseltä, liian akateemiselta, ja et tule mahdollisesti ymmärtämään siinä olevaa huumoria. Kuitenkin, suurimmalle osaa Amerikan kristittyjä, Raamattu faneja, ja ihmisiä jotka haluavat tietää mitä kristityt uskovat, tämä kirja on mestarillinen välttämättömyys. Sen looginen virta on virheetöntä, historiallisen ajattelun lisäys Kirjoituksiin kiinnostavaa, ja uskon varmuus tervetullut lohdutus näinä epävarmoina aikoina.

Pinkin sadanvuoden takainen klassikkoteos on paljon seikkaperäisempi katsaus Raamatun kaikkiin Antikristus-ennustuksiin, kuin mitä olen lukenut koskaan suomeksi tai englanniksi. Tälläinen teos on todellakin ”mestarillinen välttämättömyys” kaikille niille jotka haluavat ymmärtää kysymystä Antikristuksesta paljon syvemmin kuin mitä saatat kuulla tästä aiheesta seurakuntasi perjantai-illan Raamattupiireissä. Hän tuo esiin niin syyrialaista, roomalaista, kreikkalaista, kuin juutalaistakin alkuperää tukevat kohdat, joista jokainen voidaan yhdistää tänään Walesin Prinssiin. Harmonisoin opetussarjani ensimmäisessä osassa syyrialaista, kreikkalaista että roomalaista alkuperää puoltavat raamatunjakeet ja assosioin niistä jokaisen Prinssi Charlesiin. Tässä artikkelissa osoitan puolestaan sen, että myös Antikristuksen pakana- ja juutalaistaustaan viittaavat profetiat täyttyvät yksistään tässä henkilössä. Sinun olisi syytä miettiä mikä on sen matemaattinen todennäköisyys, että yksi henkilö täyttää näin monta näennäisestä ristiriitaista vaatimusta Laittomuuden ihmisen kansallisista juurista.

Katsokaamme sitten niitä profetioita jotka näyttäisi viittaavan tämän pahuuden ja synnin ruumiillistuman juutalaiseen alkuperään: Seuraavaa seitsemää kohtaa joilla Pink perustelee Antikristuksen juutalaista taustaa, lainasin jo kirjani sivuilla 179-181, mutta nämä perusteet ovat tässä käsitellyn aiheeni kannalta sen verta tärkeitä että niitä on syytä lainata vielä kertaalleen. Huomionarvoiseksi tämän tekee se, että nämä johtopäätökset kirjattiin ylös vuosikymmeniä ennen Israelin valtion uudelleensyntymää vuonna 1948:

Antikristus tulee olemaan juutalainen, vaikka hänen yhteytensä, hallinnollinen sijaintinsa ja maa-alueensa, ei millään keinoin rajoitakaan häntä israelilaiseen kansaan. Pitäisi kuitenkin huomauttaa, että Kirjoituksissa ei ole nimenomaista mainintaa, missä tämän uhmakkaan Niskuroijan sanottaisiin olevan juutalainen. Siitä huolimatta, annetut vihjeet ovat niin selviä, tietyistä lausunnoista vedettävät johtopäätökset niin ilmeisiä, ja tapauksen edellytykset niin vääjäämättömiä, että olemme pakotettuja uskomaan hänen olevan juutalainen. Käännymme nyt näihin ”vihjeisiin”, ”johtopäätöksiin” ja ”edellytyksiin”: 

  • Hes. 21:25-27:stä luemme: “Ja sinä saastutettu, jumalaton, sinä Israelin ruhtinas (KJV: prinssi), jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään! Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki (KJV: tiara, se on päähine, jollaista paavit käyttivät vuosisatoja), nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle” Tämän jakeen dispensationalistista paikkaa ja ulottuvuutta ei ole vaikeaa määrittää. Aika-merkki annetaan jakeessa 25: se on “kun syntivelka on loppumäärässään” (KJV: kun vääryys tulee päättymään). Se on lopun aika mitä tarkastellaan, kun “luopiot ovat täyttäneet syntien mitan” (Dan. 8:23 ja 11:36 – “kunnes vihan aika on lopussa”). Tuona aikana Israelilla tulee olemaan Prinssi. Prinssi joka kruunataan (j. 26), ja Prinssi jonka päivän on sanottu tulevan, kun “syntivelka on lopussa”. Nyt, siihen kuka tämä Prinssi on ei varmastikkaan löydy sijaa epäilylle. Ainoa Prinssi, joka Israelilla tulee tuona päivänä olemaan, on Kadotuksen lapsi, mikä tässä nimetään Prinssiksi, koska hän naamioituu Messias Prinssiksi (katso Dan. 9:25). Toinen selvä identifiointi merkki, mikä tässä annetaan on se, että hänet nimenomaisesti nimetään “saastutetuksi, jumalattomaksi”, – taatusti, se on Laittomuuden Ihminen, jota tässä tarkastellaan, tämä epähurskas, joka “korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan”. Mutta mitä pitäisi erityisesti huomioida on se , että tämä jumalaton, saastutettu hahmo on nimetty tässä “Israelin Prinssiksi” Hänen täytyy olla siten Aabarhamin kantaa, juutalainen!
  • Hes. 28:2-10:ssä merkittävä kuvaus Antikristuksesta on annettu meille “Tyyron Prinssin” hahmossa, aivan kuin jakeissa 12-19 on kaikkein silmiinpistävin kuvaus Saatanasta “Tyyron kuninkaan hahmossa”. Viimeisessä luvussa toivomme näyttävämme, että ilman epäilystäkään se on Antikristus, jota tarkastellaan tämän luvun ensimmäisessä jaksossa. On vain yksi asia, jonka huomioimme nyt tästä kohdasta: jakeessa 10 hänestä sanotaan “Niinkuin kuolevat ympärileikkaamattomat, niin sinä kuolet muukalaisten käden kautta”, mikä on hyvin vahva viittaus siihen, ettei hänen pitänyt kuolla ympärileikkaamattomien tavalla, koska hän kuului ympärileikattuihin! Pitäisikö sanoa, että tämä jae ei voi soveltua Antikristukseen, koska Antikristus tuhotaan Kristuksen itsensä toimesta Hänen tulemuksessaan. Tämä vastalause on helposti karkoitettavissa viittaamalla Ilm. 13:14:sta, mikä kertoo Antikristuksen olevan haavoitettu kuoliaaksi miekalla ja noussut kuolleista – mikä edeltää hänen lopullista tuhoa Pelastajan kädessä.
  • Dan. 11:36, 37:ssä meille kerrotaan, “Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu. Hän ei välitä isäinsä jumalista (KJV: isäinsä Jumalasta).” Tämä kohta, kuten on ilmeistä, ei kuvaile ketään muuta kuin Antikristusta. Mutta mihin meidän tulisi kiinnittää erityistä huomiota, on viimeisen lauseen ilmaisu – “isiensä Jumalasta”. Mitä meidän tulisi ymmärtää tästä ilmaisusta? Varmasti se, että hän on juutalainen, israelilainen, ja että hänen isänsä olivat Aabraham, Iisak ja Jaakob – sillä sellainen on muuttumaton merkitys “isille” koko Vanhan Testamentin Kirjoituksissa.
  • Matt. 12:43-45:ssä meillä on toinen merkittävä kirjoitus, mitä käsittelemme lyhyesti tämän luvun myöhemmässä osiossa, kun pyrimme näyttämään, että “saastainen henki” tässä ei ole kukaan toinen kuin Kadotuksen Lapsi, ja “huone”, mistä hän lähtee ja mihin hän palaa, on Israelin kansakunta. Jos tämä voidaan vakiinnuttaa, silloin meillä on toinen todiste siitä, että hän tulee olemaaan juutalainen, sillä tämä “huone”, mikä on Israel, on nimetty Antikristuksen taholta ”minun huoneekseni”. Aivan kuin Salomo oli “Daavidin Huone”, niin myös Antikristus on oleva Israelin Huone.
  • Joh. 5:43:ssa meillä on lisätieto, mikä auttaa meitä kohdistamaan tämän Tulevan kansallisuuden. Puhuen Valhe-Messiaasta, Herra Jeesus viittaa häneen seuraavasti: “Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.” Kreikankielessä on neljä erilaista sanaa, jotka kaikki käännetään “toiseksi” englannin kielessä. Yhtä näistä on käytetty kerran ja toista viisi kertaa, joten näiden ei tarvitse meitä nyt pidättää. Jäljelle jäävää kahta käytetään useasti ja selvällä erotuksella niiden välillä. Ensimmäinen “allos” merkitsee “toista” samanlaista tai sukulaista – katso Matt. 10:23; 13:24; 26:71, jne. Toinen, “heteros,” tarkoittaa “toista” täysin erilaista, — katso Mark. 16:12; Luuk. 14:31; Ap.t. 7:18; Room. 7:23. Nyt silmiinpistävä asia on se, että sana jota Herramme käyttää Joh. 5:43:ssa, on “allos,” saman suvun toinen, ei “heteros,” erilaisen järjestyksen toinen. Kristus, Aabrahamin Poika, Daavidin Poika, esitti itsensä Israelille ja he hylkäsivät Hänet; mutta “toinen” samasta Aabrahamilaisesta kannasta tulisi heille ja hänet he ottaisivat vastaan. Jos tuleva Antikristus olisi pakana, Herra olisi käyttänyt sanaa “heteros”; se tosiasia että Hän käytti sanaa ”allos” osoittaa hänen olevan juutalainen.
  • Jo pelkästään nimi “Antikristus” väittää voimakkaasti hänen juutalaisen kansallisuutensa puolesta. Nimellä “Antikristus” on kaksoismerkitys. Se tarkoittaa, että hän tulee olemaan eräs, joka vastustaa Kristusta, yksi joka on Hänen vihollisensa. Mutta se myös esittää, että hän tulee olemaan teko-Kristus, Kristuksen imitoija, pseudo-Kristus. Se vihjaa, että hän tulee apinoimaan Kristusta. Hän tulee esittämään Israelin todellista Messiasta. Tässä tapauksessa hänen tulee olla juutalainen.
  • Israel tulee vastaanottamaan tämän teko-Kristuksen. Juutalaiset tulevat ottamaan hänet vastaan. He tulevat uskomaan, että hän on todellakin heidän kaun odotettu Messias. He hyväksyvät hänet sellaisena. Todisteet tästä tullaan varustamaan myöhemmässä luvussa. Mutta jos tämä pseudo-Kristus onnistuu esittämään itsensä juutalaisille todellisena Messiaana, hänen tulee olla silloin juutalainen, sillä se on mahdotonta, että yksikään pakana voisi pettää heitä. Ennen kuin siirrymme seuraavaan vaiheeseen, lisäämme vielä, että se oli yleinen uskomus kristittyjen keskuudessa ensimmäisen neljän vuosisadan ajan jKr, että Antikristus tulisi Daanin heimosta. Onko asia näin vai ei, emme tiedä. 1. Moos. 49:17, 18 voi olla viittaus tähän Kadotuksen lapseen. Todellakin, Daan on kaikkein arvoituksellisin heimo kaikista kahdestatoista sukukunnasta.

Huomaa, että Pink on yhtä epävarma Daania koskevien profetioiden yhteydestä Antikristukseen kuin alussa mainittu Perry Stone. Siksi hän jättää kysymyksen tästä pelkästään profeetalliseksi alaviitteeksi ilman erillistä tarkastelua. Stone sivuuttaa nämä kaikki seitsemän kohtaa, jotka puhuvat selvästi Antikristuksen juutalaisen alkuperän puolesta. Mutta tämä jättää avoimeksi edelleen sen kysymyksen, että kuinka Antikristus voi olla samaan aikaan juutalainen, että Israelin sortaja, jonka Johanneksen Ilmestys mainitsee nousevan pakanakansojen merestä. Ilmestyskirjan 12. luku puhuu siitä kuinka Saatana – joka kuvataan siinä helakanpunaisena lohikäärmeenä (mikä on tänään Walesin Prinssin heraldinen tunnus) – heitetään maanpäälle 1260 päivän ajaksi jonka aikana hän pitää maanpäällä suurta vihaa vainoten Israelia ja Jeesuksen Kristuksen pyhiä (j. 12-17). Tämä aika vastaa seuraavassa luvussa mainittua Antikristuksen globaalin vallan 42 kuukautta. Näissä luvuissa Lohikäärme ja Ensimmäinen peto assosioidaan yhdeksi ja samaksi henkilöksi (molemmilla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea), mikä viittaa siihen, että Saatana riivaa Antikristuksen valtaansa 3,5 vuodeksi.

Kuinka Prinssi Charles täyttää nämä vaatimukset?

Nyt, kuinka nämä Kirjoitusten seikkaperäisen tarkastelun myötä vuosisata sitten kirjatut johtopäätökset Antikristuksesta sopivat tänään Prinssi Charlesiin? Tuon kirjan julkaisun aikoihin edes Elisabet II ei ollut nähnyt vielä syntymäänsä, mutta kaikki hänen kirjansa Laittomuuden ihmiseen ja Kadotuksen lapseen sovelletuista raamatullisista kriteereistä sopii tänään Kuningattaren esikoiseen. Tässä artikkelissa tarkastelen vain sitä kriteeriä, mikä näyttäisi viittaavan hänen juutalaiseen taustaan. Hämmästyttävää on se miten täysin vastakkaiset ja näennäisen ristiriitaiset kriteerit täyttyvät myös yhtälailla Walesin Prinssissä. Pinkin tärkeimmät argumentit Antikristuksen juutalaisesta alkuperästä olivat seuraavat: (1) Hes. 21:25-27 viittaa häneen ”Israelin Prinssinä”; (2) Hes. 28:2-10 vihjaa hänen olevan ympärileikattu; (3) Dan. 11:37 kertoo hänen olevan välinpitämätön isäinsä Jumalalle; (4) Joh. 5:43 missä Jeesus sanoi Israelin vastaanottavan väärän Messiaan; (5) ja lopuksi nimi Antikristus itsessään, mikä tarkoittaa kreikaksi sekä juutalaisen Messiaan vastustajaa että hänen sijaistaan ja korvikettaan.

Kyseenalaisempi tulkinta on sen sijaan hänen yrityksensä assosioida Matt. 12:43:n ”saastainen henki” Antikristukseen, joten tämä jääköön nyt keskustelun ulkopuolelle. Olen eri mieltä myös  Dan. 11:37:n yhteydestä Antikristuksen juutalaiseen taustaan. Vaikka allekirjoitankin KJV:n käännöksen missä tämä kohta tulisi kääntää ”isäinsä Jumalaksi” eikä ”isäinsä jumaliksi” (sana on tässä elohim jonka arvovaltainen New American Standard Bible kääntää Israelin Jumalaksi yhteensä 2326 kohdassa samalla kun pakanajumaliksi se on käännetty vain 204 kohdassa), en yhdy siihen että tämä kohta viittaisi Antikristuksen juutalaisiin juuriin. Nimittäin yhtä hyvin se voidaan ymmärtää siten, että kohta viittaakin hänen sukunsa kristilliseen taustaan. Tällainen tulkinta saisi lisätukea siitä, että 1. Joh. 2:18-19 kertoo antikristusten ja Antikristuksen alkuperän olevan Jeesuksen Kristuksen morsiusseurakunnassa eikä uskottomissa. Vaikka Englannin kuningasperheen kristillisyys voidaan tietysti oikeutetusti kyseenalaistaa johtuen heidän okkulttisista kytköksistään, (ks. Katsaus Elisabet II:n jokavuotisiin jouluviesteihin. Onko Englannin kuningatar uudestisyntynyt kristitty vai historian suurin teeskentelijä?), tämä ei muuta sitä, että suullaan ja huulillaan he ovat kunnioittaneet Israelin Pyhää jo vuosisatojen ajan aivan kuin Israelin kuninkaat tekivät Vanhan testamentin aikana (Jes. 29:13-15).

Neljä jäljelle jäävää kohtaa vahvistaa kuitenkin sen, että Antikristuksen tulisi olla ympärileikattu ja hänellä tulisi olla mahdollisuus todistaa juutalaisille hänen sukunsa kuninkaalliset juuret muinaista Israelia hallinneeseen Daavidin huoneeseen, koska se olisi välttämätön ehto ennenkuin yksikään juutalainen voisi hyväksyä häntä Messiaakseen (1. Aik. 22:8-10, 2. Aik. 7:18). Lisäksi hänen tulisi omistaa Hes. 21:25:n ja Dan. 9:27:n profetian mukaisesti myös prinssin aatelisarvo. Näistä jälkimmäinen viittaa hänen olevan roomalaisten prinssi ja aikaisempi israelilaisten prinssi. Kerroin jo opetussarjani ensimmäisessä osassa kuinka Walesin Prinssin etymologinen eli sanojen alkuperää tutkiva merkitys tarkoittaa samaa kuin roomalaisten prinssi sillä muinaiset anglosaksit kutsuivat Britanniassa asuneita kelttikansoja roomalaisiksi koska he olivat omaksuneet Rooman vallan aikana roomalaisen identiteetin. Walesin muinaisenglannin merkitys tarkoittaa siis roomalaisia ja vielä äskettäin Saksassa oli tapana viitata romaanisia kieliä puhuviin naapurikansoihin sanalla Welsche. Mutta kuinka Walesin Prinssi täyttää Hes. 21:25:n kriteerin Israelin Prinssistä?

Kuinka hän voisi todistaa juutalaisille, että hänet on ympärileikattu ja että hän kantaa veressään perinnöllistä oikeutta Daavidin kuninkaallisen suvun valtaistuimeen? Koska hän on näitä kumpaakin. Tämä on aivan uskomaton ”yhteensattuma” kaikkien muiden yhteensattumien ohella. Sama mies polveutuu nimittäin suoraan alenevassa polvessa myös islamin perustajasta profeetta Muhammadista, mitä islamin oppineet pitävät Mahdin tunnuspiirteiden kenties tärkeimpänä ehtona. Tämäkin asia on kuninkaallisten sukututkijoiden yleisessä tiedossa, mutta harva islamilaisen Antikristuksen opettaja kiinnittää siihen juuri minkäänlaista huomiota. He keskittyvät ainoastaan niihin kohtiin, jotka pintapuolisestä näyttäisi vihjaavan Antikristuksen syyrialaiseen alkuperään, mutta samalle he sivuuttavat profetioiden laajemman kokonaiskuvan, kuten sen missä hänet voidaan yhdistää myös juutalaiseen kansaan. Tai ne jakeet missä hänet yhdistetään Roomaan, Kreikkaan ja kristikuntaan. Prinssi Charles on tunnetusti kreikkalais-ortodoksisen kirkon suuri tukija koska hänen isänpuoleinen sukunsa hallitsi Kreikkaa vuosikymmeniä ennen maastakarkoitustaan. Näitä Antikristuksen roomalais- ja kreikkalaisyhteyksiä tarkastelin laajemmin opetussarjani osassa 1.

En ole löytänyt yhdenkään kuninkaallisen sukututkijan todenneen, että Windsorin huoneella olisi juutalaiset juuret. Paljon tunnetumpaa on sen sijaan heidän saksalaiset juurensa, mikä on johtanut ajoittain hyvin kiusallisiin paljastuksiin heidän lämpimistä suhteistaan Natsi-Saksaan toisen maailmansodan edellä ja sen aikana. Samalla kuitenkin Anshel Pfeffer paljastaa Haaretzin artikkelissa Let Them Eat Bagels: Queen Elizabeth’s Relationship With the Jews Remains a Mystery, että ”tuhansilla saman ikäisillä juutalaismiehillä on intiimi yhteys Britannian seuraavan kuninkaan kanssa. Kuten he, Walesin Prinssi, Charles, ympärileikattiin Rabbi Jacob Snowmanin, aikansa johtavan ympärileikkaajan toimesta, joka työskenteli Lontoossa kuninkaalliselle perheelle.” Pfeffer kertoo tämän perinteen ympärileikata englantilaisia prinssejä palaavan aina Yrjö I: päiviin 1700 -luvulle. Miksi tällainen käytäntö vaikka Windsorin huoneella ei ole tiettävästi juutalaista alkuperää? Johtuuko tämä kenties siitä, että he uskovat polveutuvansa Kuningas Daavidin suvusta ja kuuluvansa näin ollen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin perillisiin?

Tällainen usko perustuu nimittäin 1900 -luvun alussa julkaistuun kirjaan nimeltä ”Britanian kuninkaallinen huone ja kestävä dynastia”, mikä näytti Englannin kuninkaallisen perheen polveutuvan Kuningas Daavidin sukupuusta Sidkiaan, Juudan viimeisen kuninkaan, tyttären Tamarin kautta, jonka legenda kertoo matkustaneen Israelista Britanniaan ja avioituneen siellä brittiläisiin hallitsijasukuihin. Tämän sukukartan historiallisesta autenttisuudesta ei ole takeita, mutta mielenkiintoista tässä on nyt se, että tällainen kartta on olemassa missä identifioidaan katkeamaton sukulinja Daavidista Elisabet II:een. Tämän kartan perusteella Walesin Prinssillä on siis perinnöllinen oikeus hallita nykyistä Israelia Daavidin valtaistuimella. Tämä oikeus on vain Englannin nykyiselle kruununperijällä sillä ennen häntä ei ollut vielä Israelin valtiota, jonka hallitsijaksi yksikään toinen hänen edeltäjistään olisi voinut nousta. Helmikuun 5. 2015 Sandy Rashty julkaisikin hyvin profeetallisen uutisen sivulla The Jewish Chronicle, joka oli otsikoitu seuraavasti: ”Miksi olen varma, että Charles tulee olemaan Kuningas juutalaisille?” Mielenkiintoinen yksityiskohta on kieltämättä sekin, että Prinssi Charles syntyi samana vuonna jolloin Israel itsenäistyi Brittiläisen Imperiumin vallasta.

Jesus_and_Queen_Elizabeth
Britannian kuningashuoneen genealogia Aabrahamista Daavidiin ja Elisabet II:een.

Pane myös merkille, että Israel syntyi kansakunnaksi juuri Britannian eikä jonkin toisen vallan alta. Danielin kirjan 11. luvussa kerrotaan, että ennen Antikristuksen valtaannousua, ”Ihana maa” eli Palestiina/Juudea, kuuluu Antikristuksen isien halitseman valtakunnan valtapiiriin (jakeet 16 – 20). Antikristuksen valta-aikana tämä alue on jo menetetty koska jakeissa 31 – 41 kerrotaan, että hän miehittäsi Pyhän Maan toistamiseen Pohjan kuninkaan valtapiiriin. Näky tekee myös selväksi, että tähän aikaan mennessä juutalaiset ovat saaneet vallan Jerusalemissa ja Temppelivuorella. Valitun kansan valta Jerusalemista kukistetaan kuitenkin 1260 päivän ajaksi, koska Antikristuksen lähettämät ”sotajoukot tulevat ja saastuttavat pyhäkön ja pyhän vuoren, lakkauttavat päivittäisen uhrin ja asettavat pyhäkköön turmion iljetyksen.” (j. 31) Tämä on yhdenmukainen lukuisten muiden Antikristus-profetioiden kanssa joissa viitataan tähän samaan asiaan (Sak. 14:2, Dan. 8:11, 9:27, Matt. 24:15, Luuk. 21:24, 2. Tess. 2:4, Ilm. 11:2). Omistin kirjani 11 luvun loppuosion sen väitteen todistamiseen, että Danielin 11. luku käsittää kaksi täyttymyshistoriaa, joista toinen sijoittuu Antiokhos Epifanesin jälkeiseen Lähi-Idän historiaan ja se käy yksityiskohtaisesti läpi islamin nousun 600 -luvulla, ristiretkien aikakauden, Ottomaanien vallan, lyhytkestoisen ranskalaismiehityksen Napoleonin aikana ja lopulta myös ensimmäisen maailmansodan aikaisen Palestiinan brittiläismiehityksen johon viitataan jakeessa 16.

Siionin viisaat

Monet saattaisivat protestoida ettei Britannia voi olla näyn Pohjan kuningas maan sijainnin vuoksi, mutta tällaiset vastaväitteet kumosin jo näyn huolellisessa historiallisessa analyysissa, jota kävin läpi kaikkiaan 50 sivun verran. Näky Pohjan kuninkaasta kuvaa siis yksityiskohtaisesti Brittiläisen Imperiumin historiaa aina Yrjö III:sta Yrjö VI:een, jonka aikana Israel itsenäistyi. Heitä seuraa se, mitä näky kutsuu ”kelvottomaksi” ja mieheksi ”joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa”. Tämä on se henkilö, jonka kaikki todisteet näyttävät viittaavan Prinssi Charlesiin. Oman mielenkiintoisen ulottuvuutensa tähän keskusteluun tuo myös niin sanottu Siionin viisaiden pöytäkirjat – antisemiittinen dokumentti, joka lietsoi 1930 -luvulla natsien juutalaisvainoja. Tämä Venäjällä vuonna 1905 julkaistu asiakirja oli oletetusti todiste juutalaisten salaisesta maailmanvallasta ja heidän häikäilemättömästä suunnitelmastaan hallita kansakuntia kontrolloimalla lehdistöä, rahalaitoksia ja poliittisia instituutioita. Asiakirjan mukaan ”siionin viisailla” oli suunnitelmissa saada aikaan myös yleinen maailmansota Euroopan kansojen välille ja rahoittaa sosialistisia ja anarkistisia vallankumouksia mm. Venäjällä.

Asiakirjan mukaan Siionin viisaat tekivät yhteistyötä erilaisten vapaamuurariloosien kanssa ja heidän lopullinen päämääränsä oli nostaa kuningas Daavidin suvusta koko maailman hallitsijaksi sen jälkeen kun oltaisiin lietsottu ensin yhteiskunnallista epäjärjestystä mihin tämä voideltu Juudan kuningas tulisi tuomaan lopulta Siionin viisaiden toivoman järjestyksen (pöytäkirja 23). Pöytäkirjojen alkuperäinen julkaisija, professori Sergei Alexandrowitsh Nilus, yhdisti nämä tekstit eskatologiseen kontekstiin, kun hän liitti ne osaksi hänen kirjaansa, jonka alaotsikkona oli ”Tuleva Antikristus ja Saatanan valtakunta maailmassa ovat lähellä”. Pöytäkirjojen historia on surullisen kuuluisa. Niiden levikki alkoi nousta räjähdysmäisesti heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun pöytökirjoissa puhutut asiat näytti toteutuneen ihmisten silmien edessä. Muun muassa autojen massatuotannon käynnistänyt Henry Ford painatti sitä miljoonien kappaleiden edestä otsikolla  International Jew. Fordista tuli myös Hitlerin ihailija ja hänen kirjallaan oli huomattava vaikutus natsien antisemitismin kehittymisessä. On myös hyvin tunnettua, että Siionin viisaiden pöytäkirjoja levitetään tänään ahkerasti arabimaissa juutalais- ja Israelvihan lietsomiseksi.

En nyt mainitse näitä pöytäkirjoja siksi, että yrittäisin vihjailla jonkin juutalaissalaliiton olemassaolosta. Antisemiittisissä kirjoituksissa on painotettu jo vuosikymmeniä juutalaisten suhteellisen merkittävää panosta Bolshevismin valtaannousussa Venäjällä ja erilaisten liberaalien arvojen  kasvussa 1800 -luvun Euroopassa. Tällaisen ilmiön selittämiseen ei kuitenkaan tarvita mitään salaliittoteorioita. On selvää, että useimmat juutalaiset hakeutuivat liberaalien ja vasemmistolaisten arvojen ja aatteiden kannattajiksi koska läpi 1800 -luvun vasemmisto oli ainoa, joka puolusti kaikkien ihmisten vapautta ja tasa-arvoa – Ranskan vallankumouksesta ilmaantunutta vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihannetta – tyrannian sortovaltaa vastaan. Esimerkiksi tsaarien ajan Venäjällä juutalaiset olivat kärsineet jo 1880 -luvulta lähtien tsaarin oman salaisen palvelun lietsomista väkivaltaisista juutalaispogromeista, mikä johti lopulta viiteen ensimmäiseen aliyahiin Eretz Israeliin eli juutalaisten massamaahanmuuttoon Israelin maahan juutalaisvaltion syntyä edeltäneillä vuosikymmenillä.

Tähän Venäjän antisemiittiseen ilmapiiriin missä juutalaiset olivat kärsineet jo ennestään tsaarin ja kreikkalaisortodoksisen kirkon yllyttämistä verisistä pogromeista, ilmestyi kaiken huipuksi Siionin viisaiden pöytäkirjat. Koska juutalaiset kärsivät kaikista eniten tämän asiakirjan ilmaantumisesta, on paljon uskottavampaa että sen laatijana olisi ollut jokin antisemitistinen taho kuin itse juutalaiset. En osaa sanoa varmuudella onko tuo asiakirja väärennös vai ei. Siitä on löydetty mm. yhtäläisyyksiä Maurice Jolyn vuonna 1858 kirjoittamaan sarkastiseen ’Dialogues’- romaaniin, mistä syystä sen laatijaa on pidetetty huijarina. Pöytäkirjojen sisällössä on silti kiintoisaa yhdenmukaisuutta siihen mitä lukuisat tutkijat ovat saaneet selville vapaamuurariuden, Bilderberg ryhmän, Rooman klubin, Trilateraalisen komission, Maailmanpankin yms. takana vaikuttavista salaisista voimista, joiden yhteisenä päämääränä on ollut yhden maailmanjärjestyksen perustaminen hyödyntämällä kansainvälisten pankkiirien valtaa globaalista taloudesta, jonka avulla heidän on ollut mahdollista vähentää itsenäisten valtioiden suvereniteettia asteittain paljon yhtenäisemmin ja toisistaanriippuvamman maailman tieltä.

Tämän salaliiton kärkinimiin lukeutuva miljardööri David Rockefeller, antaa kirjassaan Memoirs (2003) melko suorapuheisen tunnustuksen tällaisesta syytöksestä:

Yli vuosisadan ajan, ideologiset ekstremistit kummassakin päässä poliittista spektriä ovat tarttuneet hyvin julkaistuihin tapauksiin, kuten kohtaamiseeni Castron kanssa hyökätäkseen Rockefellerin perhettä vastaan kohtuuttomasta vaikutusvallasta, jota he väittävät meidän käyttävän Amerikan poliittisten ja taloudellisen instituutioiden yllä. Jotkut jopa uskovat, että olemme osa salaliittoa, joka työskentelee Yhdysvaltojen parhaita intressejä vastaan, luonnehtien perhettäni ja minua ’internationalisteiksi’, ja [syyttävät] vehkeilystä toisten kanssa ympäri maailman rakentaakseemme paljon integroidumman globaalin poliittisen ja ekonomisen järjestelmän — yhden maailman niin sanotusti. Jos tämä on syytös, seison syyllisenä ja ylpeänä siitä.

Kansainvälisiä pankkiireita on syytetty myös molempien osapuolten rahoittamisesta viimeisen 200 vuoden aikaisten sotien aikana. Tällaisen toiminnan tarkoituksena on sanottu olevan uuden järjestyksen synnyttäminen, niin että maailma voisi siirtyä astetta lähemmäksi eliitin lopullista unelmaa ja päämäärää – yhtä maailmanhallitusta, maailmantaloutta ja maailmanuskontoa. Esimerkiksi ensimmäisen ja toisen maailmansodan seurauksena syntyi YK, Maailmanpankki ja Euroopan yhdentymiskehitys. On syytä mainita vielä sekin, että ensimmäisen maailmansodan syntipukiksi joutunut Saksan keisari Vilhem II – Kuningatar Viktorian tyttärenpoika – viittasi perhekirjeissään siihen, että ensimmäisen ja toisen maailmansodan takana olisi ollut Englannin kuningashuoneen ja ”Juudan heimon” johtama salaliitto Saksaa vastaan, kuten John C. G. Rohl paljastaa kirjassaan The Kaiser and his Court: Wilhelm II and the Government of Germany. Rohl kertoo miten tämä Hitleriä edeltänyt Saksan hallitsija suhtautui Natsi-Saksan sotilaalliseen etenemiseen Euroopassa:

Saksan todellinen vihollinen ei ollut Britannian kansa vaan Englannin hallitsevat luokat, jotka olivat ”vapaamuurareita ja kauttaaltaan Juudan tartuttamia.””Britannian kansa täytyy vapauttaa Antikristus Juudasta”, hän kirjoitti vuonna 1940. ”Meidän tulee ajaa Juuda ulos Englannista, aivan kuin hänet on karkotettu mantereelta. Se oli juutalaiset ja vapaamuurarit, jotka kahdesti – vuonna 1914 ja jälleen 1939 – päästivät sodan irti Saksaa vastaan tarkoituksenaan kansainvälisen juutalaisimperiumin luominen, jota pitäisi koossa Britannian ja Amerikan kulta. Mutta Jumala sekaantui ja murskasi heidän suunnitelman. Juudan suunnitelma on murskattu ja heidät itsensä on lakaistu Euroopan mantereelta!” Nyt manner oli ”vahvistumassa ja sulkemassa itsensä Britannian vaikutusvallalta sen jälkeen kun Britannian juutalaiset olisi eliminoitu”. Tuloksena olisi ”Euroopan Yhdysvallat”, hän julisti voitonriemuissaan. Hän kirjoitti siskolleen: ”Jumalan käsi on luomassa uuden maailman ja työstämässä ihmeitä… Meistä on tulossa Euroopan Yhdysvallat Saksan johtajuuden alaisuudessa, yhdistynyt Euroopan manner, jota kukaan ei toivonut näkevänsä.”

”Juudan heimolla” Vilhelm II on viitannut mitä ilmeisimmin vaikutusvaltaisen Rothschildin pankkiirisuvun valtaan Euroopassa ja Britanniassa. Rockefellereiden ohella myös Rothschildit ovat olleet salaliittoteorioiden keskipisteessä jo 1800 -luvulta lähtien. Salaliittoteoriat eivät synny tyhjästä sillä niiden takana on usein hyvin dokumentoitua informaatiota eliittisukujen rikollisista toimista. Rothschildin pankkiirisuvun läheinen ystävyyssuhde Englannin kuningasperheen kanssa on kestänyt aina 1800 -luvulta tähän päivään asti. ”Juudan heimo” yhdessä Englannin kuninkaallisten kanssa tuki ja rahoitti alkuunsa myös sionistisen liikkeen päämääriä. Yleisesti ottaen jo 1800 -luvulla Englannin parlamentti alkoi pohtia vakavissaan juutalaisvaltion mahdollisia etuuksia Brittiläisen imperiumin intresseille Lähi-Idässä. Monissa internetissä kiertävissä salaliittoteorioissa sionismi ja Israelin hallitus on liitetty toistuvasti uutta maailmanjärjestystä ajavan eliitin työkaluksi.

Tästä syystä monet illuminaattien ja vapaamuurarien valtaa vastustavat tahot, ovat useimmiten myös hyvin Israel-vastaisia ja saattavat tukea ilman parempaa ymmärrystä Hamasin kaltaisten ryhmien antisionistisia valheita. Edelleen, kun näihin salaliittoteorioihin sekoittuu vielä vanha natsipropaganda ”kansainvälisestä juutalaisuudesta” ja ”Siionin viisaista”, ollaan pian keskiaikaisten ”Blood libel” -myyttien ääressä vaatimassa juutalaisia roviolle tai liittymässä uusnatsien kuoroon kieltämään yhteen ääneen holokaustin historiallista todellisuutta. Salaliittojen äärellä jokaisella meistä on suuri vastuu siitä minne päänsä työntää. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä etteikö niitä pitäisi lähteä ollenkaan edes penkomaan. Salaliittojenkin ääressä on silti syytä säilyttää terve skeptisyys ja maltillinen arvostelukyky siitä mikä on totta ja mikä ei. Yksi valheellinen väittämä on se, että uuden maailmanjärjestyksen salaliitto olisi jollakin tavoin ”juutalainen” tai että se ajaisi sionismin ja Israelin hallituksen etuja arabien kustannuksella. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Viittasin kirjani yhdeksännessä luvussa Oxfordin Yliopistossa vuonna 2006 julkaistuun Jonathan Petropolous arvovaltaiseen kirjaan Royals and the Reich, The Princes von Hessen in Nazi Germany, johon Edinburghin Herttua, Prinssi Philip tarjosi itse apuaan myöntymällä Petropolousin haastatteluihin. Tämä kirja yhdessä muiden kanssa paljastaa Englannin kuningasperheen natsimenneisyyden. Monet Windsorin huoneen edesmenneistä ja yhä elävistä jäsenistä oli toisen maailmansodan aikana hyvin natsi-myönteisiä ja juutalaisvastaisia. Prinssi Philip jopa myönsi Petropolousille avoimesti kuinka hänen perheensä tunsi kateutta juutalaisten menestystä kohtaan. Kaikista tunnetuin tapaus lienee vuonna 1936 kruunusta luopunut Edvard VIII, jonka vehkeily natsien kanssa eteni aina maanpetokseen asti (vaikka häntä ei koskaan tuomittukaan tästä). Mutta myös Edvard VIII:n nuorempi veli Yrjö VI ja hänen vaimonsa Elisabet Bowes-Lyon – Elisabet II:n vanhemmat – olivat useiden historioitsijoiden mukaan hyvin juutalaisvastaisia vastustaen mm. juutalaisten maahanmuuttoa Palestiinaan – vaikka Hitler lähetti heitä karjavaunuissa Auschwitziin – ja vuoden 1917 Balfourin julistusta missä Britannian hallitus lupasi Pyhän Maan hallinnon juutalaisille.

Heinäkuussa 2015 The Sun julkaisi etusivullaan valokuvan vuodelta 1933 missä Edvard VIII, Elisabet Bowes-Lyon ja hänen seitsemän vuotias tyttärensä, tuleva Elisabet II, yhtyi perhepotrettiin missä he kaikki näyttivät fanaattista oikeankäden sieg heil -natsitervehdystä. Kuvaajana toimi luultavasti kruununperijättären isä, tuleva Yrjö VI. Kerroin tästä tapauksessa tarkemmin artikkelissani, jonka otsikoin Elisabet II oli fanaattisen natsi-perheen kasvatti! Valtavirran lehdistö on nyt alkanut vihdoinkin paljastaa Englannin kuningasperheen pimeää puolta. Kirjailija Kitty Kelley kertoi puolestaan vuoden 1997 paljastuskirjassaan kuinka Kuningattaren nuorempi sisko, Prinsessa Margaret, lähti kiukkua täynnä Schindlerin listan ensi-illasta, koska hän ei voinut sietää sen juutalaisia sympatisoivaa kuvausta missä juutalaisten kärsimystä korostettiin saksalaisten kustannuksella. Kelleyn mukaan tämä loukkasi syvästi Margaretin saksalaista kansallisidentiteettiä johon kuningasperhe mieltää juurensa huolimatta sen näennäisen brittiläisestä ulkokuoresta.

Myös Prinssi Charlesin itsensä tiedetään olevan hyvin juutalaisvastainen mitää tulee Israelin ja Paletiinan väliseen konfliktiin. Tällainen tietovuoto on tullut esiin muutamissa uutisraporteissa menneen 12 vuoden aikana, joissa on kerrottu Charlesin suhteista Lähi-Itään. Eräässä raportissa jopa huomioitiin, että tämä oli päällimäinen syy siihen miksi hän vältti vierailuaan Yhdysvaltoihin Bush nuoremman hallinnon aikana.On myös syytä mainita ettei yksikään kunigasperheen jäsenistä ole tehnyt koskaan virallista valtionvisiittiä Israeliin huolimatta Israelin ulkoministeriön lukuisista kutsuista olemassaolonsa 67 vuotisessa historiassa. Israelin sijasta Prinssi Charles matkustaa lähes joka vuosi Persianlahden arabidiktatuureihin solmimaan mm. laittomia asekauppoja, jotta hänen maansa saisi näiden vaihtokauppana Saudi-Arabian ehtymättöjä öljyvaroja. On kiistämätön tosiasia, että Prinssi Charles veljeilee mielummin kristittyjä murhaavien ja juutalaisvihaa lietsovien arabidiktaattoreiden kanssa kuin demokraattisen ja uskontojen vapaata harjoittamista suvaitsevan Israelin juutalaisvaltion.

Johtopäätös

Edellä olen demonstroinut sitä kuinka Antikristuksen pakanallista ja juutalaista alkuperää puoltavat profetiat voivat täyttyä samanaikaisesti Prinssi Charlesissa. Yksikään toinen ei voisi sovittaa hänen persoonaansa kahta saati sitten useampaa näennäisen ristiriitaista profetiaa yhteen. Jos tunnet yhtäkään vastaavaa tapausta, niin kerro toki minullekin. Prinssi Charlesissa täyttyy myös se kriteeri, jonka mukaan Antikristus ei loppujen lopuksi olisikaan Israelin ja juutalaisten ystävä vaikka hän ensialkuun esiintyykin tällaisena. Etenkin viime aikoina Charles on esiintynyt juutalaisten ystävänä, kun hän mm. piti tunteisiin vetoavan puheen Auschwitzin vapautuksen 70 -vuotisjuhlissa sanoen holokaustin olleen ”vertaansa vailla oleva ihmistragedia”, joka oli ”varoitukseksi ja opetukseksi meille kaikille”. Hän haluaa, että hänet tunnetaan uskojen – mukaanlukien juutalaisen uskon – puolustajana, mutta tämä ei tarkoita sitä, että hän tukisi myös juutalaisten kansallisaatetta eli sionismia. Itseasiassa todisteet puhuvat täysin päinvastaista.

Mitä tulee taas Siionin viisaiden pöytäkirjoihin, niiden hahmotelma Daavidin huoneen kuninkaasta, jonka tämä ryhmä suunnitteli nostavansa maailman johtoon, sopii sekin kaikin tavoin Prinssi Charlesiin, joka on sukulinjansa puolesta oikeutettu perillinen myös Israelin hallitsijaksi Daavidin valtaistuimelle. Hän on se, josta profeetta Hesekiel ennusti: ”Ja sinä saastutettu, jumalaton, sinä Israelin ruhtinas, jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään! Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.” (Hes. 21:25-27) ”Hän, jolla on oikeus”, on tietenkin Israelin todellinen Messias – Daavidin valtaistuimen ainoa taivaassa tunnustettu hallitsija – juutalaisten ja pakanoiden Pelastaja, Jeshua HaMashiach, Jeesus Kristus, Jumalan ainosyntyinen Poika, taivaan ja maan Herra.

Siionin viisaiden pöytäkirjojen satavuotta kestänyttä levikkiä selittää osittain se, että siinä puhutut asiat näyttävät toteutuneen monilta osin. Siinä viitattiin maailmansotiin ja sosialistisiin vallankumouksiin vaikka näiden toteutuminen oli vuonna 1905 vielä vuosien edessä. Siinä viitattiin Israelin kuninkaaseen vaikka Israelin valtio oli totta vasta 43 vuotta myöhemmin. Siinä viitattiin taloudellisen levottomuuden ja terrorin lietsomiseen osana Siionin viisaiden maailmanvalta pyrkimyksiä. Sen kirjoittaja puhuu vuosisatoja kestäneestä suunnitelmasta, jonka lopullinen toteutuminen menisi vasta 2000 -luvulle. Pöytäkirja 15 kertoo: ”Tulee kestämään vielä kauan aikaa, ehkä kokonaisen vuosisadan, ennenkuin valmistelemamme, kaikki valtakunnat käsittävä vallankumous yhtenä ainoana päivänä toimeenpannaan, ja siihenastisten hallitusten kykenemättömyys tulee kaikkien tiedoksi. Kun kerran olemme saavuttaneet täydellisen vallan, osaamme kyllä pitää huolen, ettei meitä vastaan perusteta ainoatakaan salaliittoa.”

Tämän vallankumouksen päämäärä kiteytyy seuraavassa lauseessa: ”Ollessamme valmiit suorittamaan vallankumouksemme me sanomme kansalle: »Kaikki on mennyt huonosti, kaikki ovat kurjassa asemassa. Me hävitämme teidän kärsimystenne syyt: kansallisen eristäytyneisyyden, valtakuntien rajat, erilaiset rahajärjestelmät. Te voitte kyllä tuomita meidät, mutta voiko tämä tuomio olla oikeudenmukainen, jos langetatte sen ennenkuin olette koetelleet sitä, mitä teille tarjoamme?» Silloin he riemuitsevat ja kantavat meitä käsillään yksimielisen innostuksen, toivon ja luottamuksen vallassa.” (pöytäkirja 10) Heidän maailmanvaltansa ruumiillistuu lopulta yhdessä persoonassa: ”Maailmanhallitsijamme voidaan kruunata jo ennen perustuslaillisten hallitusmuotojen kumoamista. Suotuisa hetki on tullut silloin, kun kansat sisäisten levottomuuksien ja meidän valitsemiemme johtajien kehnouden piinaamina huutavat: »Viekää heidät pois ja antakaa meille maailmanhallitsija, joka yhdistää meidät ja hävittää ikuisen riidan aiheet – valtiolliset rajat, uskonnon ja valtiovelat – ja antaa meille levon ja rauhan, mihin meidän johtajamme ja kansanedustajamme eivät voi meitä auttaa».”(pöytäkirja 10) Seuraava lisäys kertoo tämän maailmanhallitsijan olevan Israelin kuningas:

”Kun Israelin kuningas asettaa pyhään päähänsä kruunun, jonka alistettu Eurooppa hänelle ojentaa, tulee hänestä samalla maailman patriarkka. Tällöin joudutaan kyllä antamaan uhreja, mutta ne eivät kuitenkaan nouse niin suuriksi, kuin mitä gojimien hallitusten keskinäisen kilvoittelun ja niiden suuruudenhulluuden takia on vuosisatojen aikana uhrattu. Kuninkaamme tulee olemaan alituisessa kosketuksessa kansaan pitäen sille puheita, joiden maine kantaa ne nopeasti maailman kaikkiin ääriin.” (pöytäkirja 15)

Hieman aikaisemmin kirjoittajat toteavat, että kansakuntien kunnioitus tätä hallitsijaa kohtaan tulisi lähentyä jumalointia. Pöytäkirjoissa esitetyn suunnitelman luonne ja röyhkeys muistuttaa hyvin läheisesti sitä, mikä on paljastunut monista julkisuuteen vuotaneista Rooman klubin tai Bilderberg ryhmän raporteista. Siionin viisaiden mainitsemaa ”kansallista eristäytyneisyyttä, valtakuntien rajoja, ja erilaisia rahajärjestelmiä” on tuhottu tehokkaasti näiden ryhmittymien toimesta menneen sadan vuoden aikana. Viittasin kirjani sivulla 368 filmitekijä Aaron Russoon (1943-2007), joka kertoi juuri ennen kuolemaansa kuinka Rockefellerin pankkiirisuvun Nicholas Rockefeller oli paljastanut hänelle, että ”lopullinen tavoite on saada jokainen ihminen sirutettua hallitaksemme koko yhteisöä, saadaksemme pankkiirit ja eliitin hallitsemaan maailmaa.” Hän kertoi myös sen kuinka maailmaa hallittaisiin väestönvähennyksen avulla ja että ainakin puolet ihmiskunnasta oli suunnitteilla vähentää.

Jos Siionin viisaiden pöytäkirjoissa on kyse aidosta dokumentista, mikä paljastaa eliitin suunnitelman, nämä ”viisaat” eivät edusta millään tavoin juutalaista kansaa. He viittaavat itseensä ”vapaamuurari-juutalaisina” ja sanovat toistuvasti, että he hallitsevat kaikkia vapaamuurarilooseja. Eräässä kohtaa he jopa toteavat pitävänsä  antisemitismiä toivottavana ”alempien veljiemme kurissapitämiseksi” (pöytäkirja 9). Huolimatta siitä onko dokumentti aito vai ei, tällainen ”Siionin viisaiden” salaliitto muodostettiin pöytäkirjojen julkaisun aikoihin samanaikaisesti Englannissa. Viittaan nyt Cecil Rhodesin 1900 -luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä perustamiin niin sanottuihin pyöreän pöydän ryhmiin, joista versosi sittemmin joukko muita yhtä maailmanhallitusta edistäviä instituutioita, kuten Yhdysvalloissa sijaitseva Ulkomaansuhteiden neuvosto. Rothschildien juutalaisen pankkidynastian rahoituksella nämä ryhmät muodostettiin edistämään Brittiläisen Imperiumin päämääriä luoda ”anglosaksinen utopia, jonka alaisuudessa vanha maailmanjärjestys menettäisi otteensa ja maailmaa valmistettaisiin anglosaksisten aristokraattien ja rahaluokkien hyväntahtoista hallintoa varten” (Lähde: Pat Robertson, Uusi Maailmanjärjestys, Kuva ja Sana 1991, s. 84)

Onko sattumaa, että tämä anglosaksinen aristokratia oli Siionin viisaiden tapaan hyvin vahvasti mukana vapaamuurariudessa? Itseasiassa pyöreän pöydän muodostamisen aikaan hallinnut Edvard VIII oli ennen valtaistuimelle nousuaan Englannin Yhdistyneen Suurloosin päänä Brittiläisen Imperiumin johtava vapaamuurari aivan kuin hänen edeltäjänsä olivat olleet jo 1700 -luvun puolivälistä lähtien. Tämä vapaamuurariuden perinne on säilynyt kuningasperheen merkittävissä jäsenissä aina näihin päiviin asti. Tänään vapaamuurariloosien voimakkain hallitsija on Elisabet II:n serkku, Prinssi Edvard, Kentin Herttua. Saksaa ensimmäisen maailmansodan aikaan hallinneen Vilhelm II:n mukaan ”Saksan todellinen vihollinen ei ollut Britannian kansa vaan Englannin hallitsevat luokat, jotka olivat vapaamuurareita ja kauttaaltaan Juudan tartuttamia.” ( Rohl). Saman keisarin mukaan nämä hallitsevat luokat loivat tarkoituksella myös ensimmäisen ja toisen maailmansodan ”tarkoituksenaan kansainvälisen juutalaisimperiumin luominen, jota pitäisi koossa Britannian ja Amerikan kulta.”

Väitteillä juutalaissalaliitosta saattaa siis olla totuuden siemen, mutta ottaen huomioon, että kaiken takana on lopulta anglosaksinen aristokratia ja Englannin saksalaissukuinen ”Windsorin” kuningashuone, joka on ollut alusta asti hyvin antisemiittinen, natsimyönteinen ja sionismivastainen, tämä puhe ”juutalaisesta salaliitosta” alkaa saada aivan toisen merkityksen. Kyseessä on ennemminkin juutalaisten pankkiirisukujen, arjalaisen aristokratian ja vapaamuurariuden johtavan eliitin pakanallinen salaliitto juutalaisia, kristittyjä ja koko juutalaiskristillistä sivilisaatiota vastaan. Sarjan viimeisessä osassa käsittelen vielä hieman uudempaa teoriaa Antikristuksen saksalaisesta alkuperästä, jota on perustelu Danielin kahdeksannen luvun näystä, minkä jotkut uskovat assosioivan hänet Saksasta nousevaksi Adolf Hitlerin seuraajaksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s