Tässä artikkelissa käsittelen aihetta, jota minun on hyvin vaikea lähestyä. Tarkoitukseni ei ole hekumoida pimeyden töillä. Tarkoitukseni ei ole myöskään masentaa lukijaa tai saada häntä kadottamaan myönteistä ja valoisaa asennetta elämää kohtaan. Minusta on tärkeää, ettemme anna pimeyden lannistaa meitä silloinkaan kun sen valta tuntuu saaneen yliotteen elämästämme tai maailmasta ylipäätään eikä tunnelin päässä olisi näkyvissä valoa. Mutta ilman valoa ei kukaan voisi tietää mitä pimeys on. Eikä ilman pimeyttä kukaan voisi tietää mitä valo on. Jokainen fyysikko tietää valon koostuvan välittäjähiukkasista nimeltä fotonit, mutta en puhu nyt valon fysikaalisista ominaisuuksista. Puhun valon ja pimeyden personoitumista, Saatanasta ja Kristuksesta. Tämä aihe – vaikkakin epämiellyttävä – on tärkeä, koska meidän sekulaari yhteiskuntamme on kadottanut uskonsa hyvän ja pahan absoluuttiseen ja persoonalliseen olemassaoloon. Yritän ravistella kyynistä aikaamme avaamaan silmänsä persoonallisen pahan todellisuudelle tällä planeetalla.

Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä. – Dan. 2:20

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. – Joh. 1:1-5

Varoitus: Seuraavan artikkelin sisältö ei sovi alle 18 -vuotiaille tai ihmisille, jotka ovat herkkiä ahdistumaan. Jotkin artikkelin kertomuksista saattavat aiheuttaa myös huonovointisuutta.

Monilla saattaisi nousta niskakarvat pystyyn, kun pahan olemusta aletaan personoida johonkin tiettyyn ihmiseen tai ihmisryhmään. Mutta tarkoitukseni ei ole lietsoa vihaa yhtäkään ihmistä kohtaan. Loppujen lopuksi kyse ei ole ihmisistä vaan henkivalloista, jotka ovat saaneet valtaansa ne jotka ovat tehneet sopimuksen Pirun kanssa ja myyneet sielunsa ja ruumiinsa Perkeleen ja hänen riivaajahenkiensä käyttöön – hirvittävin seurauksin. Tämä artikkeli on omistettu etenkin niille lukemattomille lapsille, jotka on altistettu saatanalliselle hyväksikäytölle, josta tulen puhumaan alla enemmän. Sydämeni itkee verta, kun joudun nostamaan näiden lasten huudot korviinne, mutta ellei kukaan muukaan sitä tee, en voi jäädä enää vaiti. Osa kristityistä kanssapalvelijoistani voisi sanoa, ettei meidän pidä tuoda esiin liiaksi pimeyden töitä. Emme saa antaa Kristuksesta lähtevän valon himmetä painottamalla yksinomaan Saatanan töitä. Mutta entäpä jos yksi näistä lapsista olisikin oma lapsesi?

Yrittäisitkö vaientaa hänet ja estää hänen itkunsa, koska hänen tarinansa olisi liian raskasta kuunneltavaa. Ehkä se pilaisi hyvän fiiliksesi minkä sait jostakin Jeesus-festarilta missä puhuja kertoi jälleen Jumalan ihmeistä ja merkeistä ja Afrikan herätyskokousten miljoonista uskoontulleista. Olisiko Golgatan ristillä ihmiskunnan syvimmän tuskan kantanut Jumalan Poika karkeloimassa ylistysteltassa rumpujen ja symbaalien melskeessä vai itkisikö Hän tuon pienen lapsen rinnalla, jonka tuskan Hän jakoi kerran Getsemanen yössä? Osa kristityistä ei halua kuulla ehkä mitään pimeyden töistä, mutta – jos annat anteeksi raflaavan ilmaisuni – ilman Saatanaa Jumala olisi työtön. En tarkoita, että pahan olemassaolo olisi jotenkin positiivinen asia. Kysymys pahan olemassaolosta johtaa suoraan iät ja ajat käytyyn teologiseen pohdintaan kärsimyksen ongelmasta ja en ole kenties oikea henkilö antamaan tähän mitään yksiselittäistä vastausta. Eikä se ole tarkoituksenikaan. Nämä ovat asioita, jotka jätän mielummin Kaikkivaltiaan Jumalan itsensä vastattavaksi viimeisellä tuomiolla.

Raamattu kuitenkin kertoo, ettei Jumala luonut minkäänlaista pahuutta tähän maailmaan vaan se tuli kaikki Luciferin syntiinlankeemuksen seurauksena koko ihmiskunnan osaksi, kun käärme vietteli Aadamin ja Eevan Paratiisissa. Myöskään Helvettiä Jumala ei luonut ihmistä vaan Saatanaa ja hänen enkeleitään varten (Matt. 25:41), mutta ihminen itse valitsee ikuisen kadotuksen, kun hän hylkää sen ainoan valon joka hänelle tarjottiin Jeesuksessa Kristuksessa. Ainoa tie tämän välttämiseksi on se, että tunnustat sydämessäsi ja huulillasi Jeesuksen sinun syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Näin pienestä teosta on lopultakin kiinni sinun osasi rajan toisella puolen ja on todella murheellista kuinka moni jättää vastaamatta tähän kutsuun, jonka sinun rakastava Luojasi on valmistanut lähettämällä ainosyntyisen Poikansa kärsimään rangaistuksen sinun syntiesi edestä. Monet ehkä sanovat, etteivät he voi uskoa Jumalaan sen pimeyden tähden mikä tässä maailmassa on niin silminnähtävästi läsnä. Valonsäteillä on kuitenkin tapana loistaa sitä kirkkaammin mitä pimeämpi on yö.

Tähtitaivaskin levittää koko majesteettisuutensa parhaiten siellä missä kaupungin valot eivät pääse himmentämään tähtien loistetta. Tämän vertauskuva kertoo minulle siitä, että mitä pimeämpää on tämän maailman synkeys, sitä suuremmin loistaa myös Kristuksen valkeus. Mitä synkempi on Saatanan pahuus tässä maailmassa, sitä kirkkaampi on myös Jeesuksen hyvyys. Pimeys ei himmennä valon määrää, vaikka valo kirkastaa pimeimmänkin tilan. Pimeys väistyy valon tieltä, mutta valo ei väisty pimeyden tieltä. Samoin myös Saatanan valta on väistyvä kerran Kristuksen kuninkuuden tieltä ja silloin kaikki paha ja jumalaton saa oikeudenmukaisen rangaistuksen, jonka Jumala on määrännyt jo aikoja sitten tämän maailman ruhtinaalle ja kaikille niille jotka ovat päättäneet rakastaa enemmän pimeyttä kuin valkeutta. Sellainen Evankeliumi mikä pyrkii kaunistelemaan jollakin pahan olemusta täällä maanpäällä, ei kirkasta vaan himmentää sitä valoa mikä loistaa Kristuksesta tälle maailmalle.

Sama kuin yrittäisit löytää Jupiteria keskeltä Las Vegasin värivaloja. Et voi löytää sitä, koska valo voi loistaa vain siellä missä pimeys on kaikkein synkimmillään. Tämän esimerkin halusin ottaa esiin ennen kuin joudun sukeltamaan yhä syvempiin vesiin pimeyden ytimen paljastamiseksi. Sain kipinän tähän artikkeliin videosta, jonka löysin äsken Youtubesta. Tämä yli 17 minuuttinen video kertoo 15 -vuotiaan Teresan tarinan, joka oli joutunut hyvin nuorella iällä saatanallisen kultin hyväksikäyttämäksi. Miksi keskityn saatanallisiin kultteihin? Absoluuttisen pahan jalanjäljistä tällä planeetalla voisin puhua ISISin hirmuteoista, voisin puhua kansainvälisestä huume- tai ihmiskaupasta, voisin puhua Pohjois-Korean helvetillisistä keskitysleireistä. Mutta näistä puhuessani ihmiset saisivat aina tekosyyn syyttää jotain muuta kuin persoonallista pahaa ja meissä kaikissa asuvaa langennutta luontoa. ISISin kohdalla se olisi uskonto itsessään, huume- ja ihmiskaupan se olisi kohdalla köyhyys ja kapitalismista kumpuava taloudellinen epätasa-arvo, ja Pohjois-Korean kohdalla kapitalismin vastakohta eli kommunismi.

Miksi puhe Saatanasta ei kestä päivänvaloa?

Puhe saatanallisista kulteista on meidän ajallemme hyvin kiusallinen aihe, koska se viittaa vahvasti persoonallisen pahan olemassaoloon tai ainakin tämän absoluuttisen pahan manifestoitumiseen niissä ihmisissä, jotka palvovat Luciferia. Jälkikristillisen maailman sekulaarissa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa sanotaan usein, että Saatana ja Jumala elivät vain vain keskiajan kirkonmiesten mielikuvituksessa eikä absoluuttista hyvää tai pahaa olisi olemassakaan. Luciferkin on vain jokin pakanajumala, jonka kristillinen kirkko demonisoi yrittäessään käännyttää kaikki kansat yhden Jumalan alle. Noitavainot mainitaan usein esimerkkinä siitä mihin kauheuksiin kristillisen uskon dualistinen maailmankuva hyvästä ja pahasta johti, kun kymmeniätuhansia oletettavasti pakanuutta harrastaneita naisia, joita fanaattiset noitaoikeudet syyttivät liitosta Paholaisen kanssa, tuomittiin kuolemaan tai poltettiin roviolla 1400 – 1600 -luvuilla. Kuitenkin, samalta aikajanalta löydämme monia aatelistoon kuuluvia henkilöitä, jotka harrastivat noituutta ja mustaa magiaa, seurauksin jotka ovat aivan liian hirveitä kuvailtavaksi.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin valkoinen magia. Noitien uskonnollinen symboli on pentagrammi eli sama kuin satanisteilla. Viimeksi mainituilla se on vain käännetty siten, että sen kaksi sakaraa osoittaa ylöspäin kuvaten Mendes-vuohen päätä, joka on yleisimmin käytetty kuvaus Saatanasta. Okkultismiin perehtynyt Manly P. Hall (1901 – 1990), 33. asteen vapaamuurari, kertoi että “mustassa magiassa, pentagrammia kutsutaan ’pukinsorkan merkiksi’ tai ’paholaisen jalanjäljeksi'”. Vaikka Wiccat sanovat palvovansa Äiti-Maata roomalaisen Dianan hahmossa, Wiccalaisuus on tosiasiassa duoteistinen uskonto missä palvotaan sekä jumalaa että jumalatarta. Tämä Wiccojen jumala kuvataan usein samana sarvipäisenä Mendes-vuohena mitä myös satanistit palvovat.

Wiccat tietysti puolustautuvat sanomalla, etteivät he palvo Saatanaa vaan muinaista pakanajumalaa (roomalaista Pania tai kelttiläistä Cernunnosta) minkä kristillinen kirkko demonisoi leimaamalla tämän Paholaiseksi. Niin tai näin, Raamatun mukaan kaikkien uskontojen pakanajumalat ovat riivaajahenkiä (1. Kor. 10:20). Monissa pakanauskonnoissa, mukaanlukien kelttiläisyydessä, harjoitettiin myös ihmisuhreja, joten pakanuus muinaisella ajalla ei ollut yhtään vähempää saatanallista kuin moderni satanismi/noituus. Vanha Testamentti kertoo muinaisten kanaanilaisten palvomasta foinikealaisesta Moolok-jumalasta, jolle uhrattiin lapsia. 2. Kun. 21:6 yhdistää Moolokin palvontaan myös noituuden, merkeistä ennustelun ja nekromantian, mikä oli käytännössä sama kuin nykyinen spiritismi. Tuossa jakeessa käytetty käännös, “pani hän poikansa kulkemaan tulen läpi”, hämärtää sen mitä tällä todellisuudessa tarkoitettiin. 1100 -luvulla elänyt ranskalainen rabbi Rashi kertoi seuraavaa Jeremia 7:31:n kommentaarissa:

Tophet on Moolok, mikä oli tehty messingistä; ja he kuumittivat sen tämän alemmista osista; ja sen kädet olivat ojennettu eteenpäin ja lämmitetty kuumaksi, he panivat lapsen tämän käsien väliin, ja hänet poltettiin kun hän kiivaasti huusi, mutta papit löivät rumpuja ettei isä voisi kuulla poikansa huutoa eikä hänen sydämensä liikuttuisi.

Tällaista oli muinaisen maailman pakanuus pahimmillaan ja nykypäivän uuspakanat ovat ylpeitä saadessaan kiinnittää juurensa näiden pakanuskontojen barbaariseen perintöön. Mutta nykyisen maailman satanismi (tiedostan kyllä, että saatananpalvonta ja satanismi eivät ole käsitteellisesti aivan samaa tarkoittavia asioita, mutta käytänkin sanaa sen laajemmassa merkityksessä viitatessani sekä satanisteihin, saatananpalvojiin että luciferisteihin) ei ole yhtään sen vähemmän raadollista kuin muinaisen maailman pakanuus. Jos oletamme, että Saatana on todella olemassa, niin voimmeko olettaa että hän olisi muuttunut vanhetessaan jotenkin lempeämmäksi. Jos Saatana vaati ihmisuhreja ja etenkin pieniin lapsiin kohdistettua julmuutta jo muinaisina aikoina, tyydyttääkseen hänen sadistista vihaansa ihmiskuntaa ja Jumalaa kohtaan, niin vaatii hän sitä yhtälailla myös tänään. Tästä syystä ei pitäisi tulla yllätyksenä, että maailmassa toimii tänään joitakin saatanallisia kultteja, jotka harjoittavat tällaista julmuutta juuri lapsia kohtaan. Yksi syy miksi tiedämme tästä aiheesta niin vähän on ehkä siinä, että näiden kulttien alkuperä voidaan jäljittää suoraan tämän maailman rikkaisiin ja mahtaviin, niihin joista ensikuulemalta voisi olla ehkä vaikea uskoa mitään tällaista. Siten heillä on myös rahaa ja valtaa kätkeä todisteet tällaisten kulttien olemassaolosta suuren yleisön silmiltä.

Teresan tarina

Teresan lyhyt runo, jonka hän kirjoitti ollessaan vankeudessa hänen isoäitinsä talossa, kuvaa hyvin hänen pohjatonta epätoivoaan.

Mitään ei ole jäljellä

Huutaisin, mutta ääntä ei ole jäljellä

Itkisin, mutta kyyneliä ei ole jäljellä

Taistelisin mutta voimaa ei ole jäljellä

Mikä sai nuoren Teresan tällaisen epätoivon partaalle? Kaksivuotiaana hänen vanhempansa erosi ja huoltajuus annettiin Teresan isälle, joka jätti hänet tämän isoäidin hoitoon mistä alkoi Teresan elämän maanpäällinen helvetti. Teresan mukaan hänen isoäitinsä oli kultin johtaja missä palvottiin Luciferia. Hänet vietiin säännöllisesti rituaaleihin missä hänet raiskattiin miesten taholta, joista osa oli hänen omia perheenjäseniään. Pahimmillaan kyse oli joukkoraiskauksista missä oli mukana 10 – 20 miestä kerralla. Tämän lisäksi Teresa pakotettiin seksiin eläinten, kuten vuohien ja aasien kanssa. Joinakin kertoina hänet suljettiin ruumisarkun kaltaiseen laatikkoon mihin pantiin hämähäkkejä, käärmeitä ja liskoja ja jätettiin sinne pitkäksi aikaa. Teresan rakastava äiti, jonka hoidassa hän nyt asui, kertoi ettei itse olisi tullut tuosta laatikosta enää selväjärkisenä. Ensikuulemalta Teresan tarinaa on ehkä vakea uskoa, mutta lääketieteelliset raportit raiskauksen jäljistä ja Teresan psykiatrin lausunto vahvistaa sen, ettei hänen tarinansa ole “psykoottisen sairauden tai hedelmällisen mielikuvituksen keksintöä” vaan että tämä kaikki todella tapahtui hänelle.

Pahin hyväksikäyttö tapahtui syrjäisessä linnassa jossakin päin Iso-Britanniaa mihin hänet vietiin aina huumattuna tai tajuttomana niin ettei hän koskaan olisi saanut selville tuon linnan sijaintia. Teresa kuitenkin tiesi, että he olivat hyvin rikkaita ihmisiä omistaessaan tällaisen kalliin linnan. Täällä hän sanoi todistaneensa eläin- ja ihmisuhreja joita tehtiin Luciferin nimessä. Hänen hyväksikäyttäjiensä mukaan ihmisten tappaminen teki Luciferin hyvin iloiseksi. Kerran hän todisti huumatun kulkurin brutaalia murhaa. Vastasyntyneitä tai abortoituja lapsia tapettiin hänen edessään usein. Myös Teresan oma tyttölapsi, Alex, tapettiin hänen synnyttyään. Haastattelija ei ollut aluksi uskoa korviaan ja kun hän kysyy Teresan ikää Alexin syntyessä, kyyneleet virtaavat tämän 15- vuotiaan tytön poskille kun hän vastaa, “yksitoista”. Tämän jälkeen Teresan raskaus toistui useaan kertaan. Kaikilla kerroilla hänelle ei tehty vain pakotettua aborttia, mutta toisinaan hänet pakotettiin myös syömään hänen oma sikiönsä.

Tämä Teresan tarina on videon kuvalaadun perusteella 80- tai 90- luvulta. Siinä Teresaa haastatellut mies soitti kasettinauhalta Teresan todistuksen terapeutti Ray Wyrelle (1951 – 2008), joka työskenteli seksuaalisen väkivallan uhrien ja rikollisten kanssa ja oli tutustunut myös saatanallisen hyväksikäytön tapauksiin. Haastattelijan mukaan Wyre jos kukaan oli asiantuntija saatanallisten kulttien rikoksissa. Teresan tarina ei yllättänyt häntä, koska se oli täsmälleen sama minkä hän oli kuullut sekä miehiltä, jotka sanoivat syyllistyneensä tällaisiin tekoihin, että lapsilta jotka kertoivat olleen altistettu tällaiseen hyväksikäyttöön. Wyren mukaan neljä-, viisi-, tai kuusivuotiaiden lasten pistäminen hämähäkeillä tai madoilla täytettyyn koppiin, on varsin tavanomaisia rituaaleja saatanallisissa kulteissa. Lasten silmien edessä suoritetut eläin- ja ihmisuhrit, ulosteiden ja virtsan käyttö, yms. kuuluivat satanistien menelmiin tuhota näiden lasten mielistä usko Jumalan olemassaoloon ja traumatisoida heidän tarkoituksella.

Wyre haastaa kuuntelijaa kysymään itseltään, että kuinka nämä kaikki lapset voisivat kuvailla niin samankaltaisia asioita jos kyse olisi vain heidän mielikuvituksestaan. Hän sanoi olleensa äärimmäisen turhautunut siitä, ettei yhteiskunta tunnusta tällaisen asioiden todellisuutta: “Työskentelin murhaajan kanssa vankilassa vuosia. Ei kauan tämän jälkeen, kun poika löydettiin Etelä-Englannista ilman päätä. Meillä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö ihmiset voisi tehdä tällaista – ja silti kun alamme puhua ihmisistä, jotka ovat mukana satanismissa, jotka itseasiassa uskovat pahuuteen ja oikeuteen ilmaista pahuutta, alamme yhtäkkiä epäillä.” Järkyttävintä tässä on se, ettei tämä ollut vain yksittäistapaus, vaan että tällaista hyväksikäyttöä voi tapahtua yhä tänäänkin juuri sellaisissa linnoissa mitä Teresa yllä kuvaili. On myös kysyttävä, että ketkä voivat pitää tällaisia kaameita rituaaleja linnoissa. Työväen- tai edes keskiluokan ihmiset eivät omista yleensä linnoja. Vain aateliston jäsenet omistavat Euroopassa linnoja. Teresan tarina kiinnitti huomioni, koska se on hyvin samankaltainen esimerkiksi belgialaisen Marc Dutrouxin tapauksessa esiin tulleiden todistusten kanssa, joita käsittelin jo kirjani 12. luvussa.

Miksi tästä ei puhuta?

Vaikka monille tällaiset kertomukset saattavat tulla täytenä shokkina, rikostutkijoiden, terapeuttien ja lakimiesten keskuudessa saatanallisesta hyväksikäytöstä on puhuttu jo kauan aikaa ja se on liitetty aina suurempaan salaliittoon missä Euroopan aatelisto ja monet tärkeät taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset vaikuttajat olisivat vahvasti mukana. Wikipedian mukaan kyseessä olisi ollut ”moraalinen paniikki joka sai alkunsa Yhdysvalloissa 1980 -luvulla leviten ympäri maata ja lopulta moniin osiin maailmaa, ennenkuin väheni suurimmaksi osin myöhäisellä 1990 -luvulla. Syytökset saatanallisesta rituaalihyväksikäytöstä sisälsi raportteja ihmisten fyysisestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä okkulttisten tai saatanallisten rituaalien kontekstissa. Äärimmäisimmässä muodossaan saatanallinen rituaalihyväksikäyttö käsitti oletetun maailmanlaajuisen salaliiton missä oli mukana maailman eliitin rikkaita ja mahtavia missä lapset olivat siepattu tai kasvatettu uhrausta, pornografiaa tai prostituutiota varten.” Wikipedian johdannon loppu kuitenkin rauhoittelee:

Viralliset tutkimukset eivät tuottaneet todisteita laajalle levinneestä salaliitosta tai tuhansien teurastamisesta; vain pieni määrä vahvistettuja rikoksia sisältää kaukaisia yhtäläisyyksiä saatanallisen hyväksikäytön tarinoihin. 1990 -luvun jälkipuoliskolla kiinnostus saatanallista hyväksikäyttöä kohtaan laski ja skepsismi tuli oletusasemaksi vain muutamien tutkijoiden antaessa mitään uskoa ilmiön olemassaololle.

Ei siis syytä paniikkiin. Näinkö todella? Belgialainen Joël van der Reijden – jonka perusteellisesti dokumentoituja tutkimuksia ovat ylistäneet mm. Harvardin historian professori ja monet tohtorin arvon (Ph. D.) omistavat itsenäiset tutkijat – kirjoittaa Dutrouxin tapausta käsittelevässä artikkelissaan Beyond the Dutroux Affair: The reality of protected child abuse and snuff networks: “

Tietysti kaikkein kiistanalaisinta selitystä hyväksikäytölle on tuskin vielä käsitelty: satanismia. Erityisesti kristittyjen piirien ulkopuolella tämä erittäin vieras (ja typerä) aihe on yleensä assosioitu, jos mihinkään, USA:n maaseutusatuihin ja kenties kouralliseen häiriintyneitä black metal faneja. Satanismi on kuitenkin hieman arvoituksellisempaa kuin tämä. Alkajille, on ollut valtava määrä raportteja saatanallisista ja/tai rituaalisesta hyväksikäytöstä (jälkimmäinen ei välttämättä sama kuin satanismi) sitten 1970 -luvun lopusta USA:ssa ja Britanniassa. Uutislehti arkistojen läpikäyminen osoittaa, että erityisesti sitten 1980 -luvun lopusta lähtien, syytökset tulivat epidemiaksi arviolta 10 000 – 20 000 saadessa hoitoa tällaisesta hyväksikäytöstä. Kuten tavallista, portinvartijat lehdistössä ja psykologisessa yhteisössä kieltäytyivät ottamasta aihetta vakavissaan ja ilmaantuivat pian syytöksillä, että terapeutit olivat niitä, jotka olivat vastuussa tästä “hysterista.” (vahvistus minun).

Reijden myös kertoo syyn sille miksi näiden tuhansien todistajien äänet on vaiennettu:

Toinen syy on se, että nämä verkostot on suojeltu niissä mukana olevien taholta, joilla ilmeisesti on valta varmistaa, että vain hyvin vähän informaatiota näistä verkostoista ilmestyy julkisella toimialueella. Lisäksi, jokseenkin pieni, mutta hyvin vaikutusvaltainen “skeptikkojen” ryhmä, järjestetty USA-perusteisen False Memory Syndrome Foundation (FMSF) -järjestön ympärille, on tehnyt vastahyökkäyksiä sitten varhaisen 1990 -luvun, kun raportit rituaalisesta hyväksikäytöstä tulivat hieman liian laajalle levinneeksi. Tämä ryhmä on tehnyt kaikkensa sen vallassa vakuuttakseen julkisuuden ja psykologisen yhteisön, että kaikki DID [dissosiatiivinen identiteettihäiriö, jonka on uskottu olevan saatanallisen hyväksikäytön aiheuttaman trauman luonnollinen puolustusmekanismi varjella henkilöä tuskallisita muistoilta, kirj. huom.] on luotu epäpätevien psykologien taholta. Virheelllisten kysymysten kautta, nämä psykologit olisivat lisänneet tiettyjä “valhe muistoja” potilaidensa mieliin. Vaikka yli tusina FMSF:n johtokunnasta oli itse syytettynä lasten hyväksikäytöstä, olivat tulleet ulos pedofilian puolesta, tai olivat sekaantuneet menneisyydessä mielenhallinta tutkimukseen kokonaiselle sarjalle tiedustelupalveluita, käytännössä yksikään valtavirran mediasta ei koskaan tuntenut tarvetta tähdentää tätä johdonmukaisesti.

Lisäisin tähän vielä yhden syyn – filosofisen syyn – minkä Reijdan jättää huomioimatta. Monille ei-kristityille saatanallisen hyväksikäytön käsite on jo itsessään voimakkaita tunteita nostattava aihe, koska se assosioidaan fundamentalisti kristittyjen tukemaan hyvän ja pahan käsitteeseen, missä kristityt edustavat hyvää ja ei-kristityt pahaa, etenkin ne jotka vastustavat kristillisiä moraaliarvoja, kuten Laveyalaiset satanistit. Kuitenkin, kristinuskon mukaan pahuus tai taipumus pahuuteen asuu meissä kaikissa, joten ihmisiä ei tule jaotella yksioikoisesti vain hyviin ja pahoihin. Tämä ei silti tarkoita etteikö kristittyjen käsitys maailmasta olisi viimekädessä dualistisen kaksijakoinen missä Kristus edustaa valoa ja Saatana pimeyttä. Näin ollen myös jokainen, joka rakastaa enemmän pimeyttä kuin valkeutta, ilmentävät tätä pimeyttä heidän moraaliarvoissaan, teoissaan ja puheissaan. Satanistien hedonistinen, itsekäs ja kostonhimoinen filosofia Anton Laveyn Saatanallisessa Raamatussa (1969) on tästä hyvä esimerkki. Laveyn tytär Zeena ei suostu tuomitsemaan natsismia ja sen keskitysleirejä, koska “historia on voittajien kirjoittamaa”.

Kristillisellä lähimmäisen rakkaudella heikkoja ja kuolevia kohtaan, ei nähdä olevan myöskään mitään arvoa satanismin filosofiassa, vaan se nähdään päinvastoin haitallisena. Satanismista puhuttaessa viitataan yleensä tähän kyyniseen filosofiaan, jonka Anton Lavey kehitti antiteesiksi juutalaiskristillisille moraaliarvoille. Laveyn filosofiaa seuraaville Saatana on pelkkä metafora ihmisluonnolle eivätkä he usko siten persoonallisen pahan olemassaoloon sen enempää kuin ateistitkaan. Näistä erilleen täytyy mainita kuitenkin kabbalistiseen magiaan ja hebrealais-babylonialaiseen esoteeriseen perinteeseen kytkeytyvät okkulttiset salaseurat, joiden ylimmillä asteilla palvotaan Luciferia, persoonallista pahaa. Luciferistit erkanevat saatananpalvojista mm. siinä, että heille Lucifer edustaa valoa, kun taas Jahve tai Adonai edustaa pimeyttä. Albert Pike, 33. asteen vapaamuurari, tiivisti heidän uskonsa seuraavasta:

Meidän täytyy sanoa suurelle yleisölle: “me palvomme Jumalaa, mutta se on Jumala, jota palvotaan ilman taikauskoa.” Teille riippumattomat suurmestarit sanomme tämän, että voisitte toistaa sen 32., 31. ja 30. asteen veljille: vapaamuurariuden uskonnon tulee pitäytyä, koskien kaikkia jäseniä aina korkeimpiin asteisiin asti, Luciferin opin puhtaudessa… Kyllä Lucifer on Jumala ja valitettavasti Adonai on myös Jumala… siten satanismin oppi on harhaa… Lucifer, valon jumala ja hyvyyden jumala, taistelee ihmiskunnan puolesta Adonaita vastaan, pimeyden ja pahuuden jumalaa!

Mutta koska pimeys on heille valkeutta ja valkeus pimeyttä, myöskin kaikki se minkä Raamattu yhdistää hyvyyteen ja puhtauteen, on luciferisteille pahaa ja saastaista, kun taas se minkä Raamattu yhdistää pahuuteen ja saastaisuuteen, on heille hyvää ja puhdasta. Näin ollen noituus, spiritismi, homoseksuaaliset teot, eläimiin sekaantuminen, ja lasten uhraaminen Baalille tai Moolokille, minkä Israelin Jumala sanoi olevan kauhistus Hänen edessään (3. Moos. 18:22-30, 5. Moos. 18:10-12), on luciferisteille hyvää ja tavoiteltavaa. Nykyisessä postmodernissa yhteiskunnassa absoluuttisen hyvän ja pahan ajatus on tullut hyvin epäsuosiolliseen valoon, etenkin jos hyvä ja paha määritellään vain yhden uskonnon perspektiivistä. Tähän vaihtoehtoiseksi näkökannaksi on noussut esimerkiksi moraalinen relativismi, jonka mukaan jokainen yhteiskunta ja yksilö voi määritellä moraaliarvonsa itse eikä yhdelläkään uskonnolla tai sivilisaatiolla ole monopoliasemaa moraalin suhteen. Kuitenkin, kun ISISin hirmuteot tulivat kaikkien nähtäville sosiaalisessa mediassa, monien voi olla vaikea suhtautua moraaliseen relativismiin enää vakavasti.

Suvaitsevan aikamme varjopuoli

Maailman tämän hetkisessä poliittisessa tilanteessa yhä useampi on alkanut ajatella, että mikä tahansa uskonto tai filosofinen aatesuunta – oli kyseessä sitten ateismi tai teismi, kristinusko tai islam, joka vaatii monopoliasemaa kaikkien muiden “totuuksien” ylitse, ja yrittää pakottaa maailman omaan ajatussysteemiinsä, on jo luontaisesti pahaa. Olen henkilökohtaisesti törmännyt tällaiseen syytteeseen keskustellessani ateistien kanssa verkossa. Heidän näkemyksensä oli se, että Neuvostoliiton pakotettu ateismi oli yhtälailla pahaa kuin radikaali islam ja kristinusko, joka yrittää käännyttää kaikki toisuskovaiset omaan “lahkoonsa” hyväksymättä muiden ihmisten eriäviä maailmankatsomuksia. “Oikea hengellisyys” oli vain jotain sellaista, mikä suvaitsee muitakin uskontoja eikä näe toisuskovien käännyttämistä heidän uskonsa ainoana päämääränä, kuten “fundamentalistisessa” islamissa ja kristinuskossa. Vaikka lähetystyö ei tietenkään ole kristillisen uskon ainoa päämäärä, toisaalta en voinut väittää vastaan siihen, etteikö “käännytys” – tai paremminkin kutsu hyväksyä Jeesus ainoana tienä pelastukseen, elämään ja totuuteen – olisi meidän uskomme nimenomainen tehtävä.

Tällainen ajatus on tullut tänään hyvin vallitsevaksi niiden keskuudessa, jotka eivät usko absoluuttiseen totuuteen, tai niiden jotka ovat ateisteja mutta suvaitsevat vain sellaisia uskontoja, jotka eivät yritä käännyttää muita. Näin ollen kaikenlainen uususkonnollisuus, kuten New Age “henkisyys”, Äiti-Maa panteismi, yms. on nähty postmodernissa ilmapiirissä paljon positiivisemmassa valossa kuin ilmoitettuun Sanaan uskovat monoteistiset uskonnot, kuten islam, kristinusko ja juutalaisuus. Yhteiskuntatieteiden tohtori Philip J. Sampson, osoittaa hyvin kirjassaan 6 Modern Myths about Christianity and Western Civilization (IntervarsityPress, 2001) kuinka valistuksen jälkeisen modernin maailman ja 60 -luvun hippivallankumouksen jälkeisen postmodernin maailman käsitys historiasta on perustunut pitkälti yliromantisoituihin myytteihin, joilla on pönkitetty kunkin yhteiskunnan vallitsevan paradigman omaa paremmuuttaan aikaisempaan historian vaiheeseen nähden.

Siten 1700 – 1800 -luvuilla se oli myytti valistuksen ajan tuoman tieteellisen edistyksen ja rationalismin kaapuun puetun ateismin paremmuudesta keskiajan ns. “kristillisen” yhteiskunnan “fanaattiseen” ja “tietämättömään” kiihkoiluun, jota myytin mukaan leimasivat tieteellisen edistyksen estäminen, lähetystyöntekijöiden avustama alkuperäiskansojen sorto, kristinuskon edistämä naisen aseman alistaminen ja rauhanomaisten pakanoiden hävittäminen noitavainoineen, inkvisitioineen, jne. Hippivallankumouksen jälkeisessä postmodernissa yhteiskunnassa usko valistukseen, tieteeseen ja edistykseen alkoi taas sortua ja sen paikan otti uudistunut kiinnostus hengellisiin asioihin, mutta tällä kertaa “uuteen” hengellisyyteen mitä monet 60 -luvun vastakulttuurin isät ja äidit olivat edistämässä “puunhalaajineen”, jotka romantisoivat etenkin idän uskontoja, polyteismia, panteismia ja pakanuutta. Koska kaikkien uskontojen – jopa satanismin – varaukseton suvaitseminen ja luonnonpalvontaan perustuvien pakanauskontojen romantisointi on tullut postmodernin maailman normiksi, vain harva näkee sen varjopuolta. Uskomme jälleen kerran sokeasti, että meidän oma yhteiskuntamme ja sen vallitsevat arvot, olisivat jotenkin parempia ja sivistyneempiä kuin menneiden aikojen yhteisöillä.

Mitä pahaa voisi seurata esimerkiksi kaikkien uskontojen suvaitsemisesta? Radikaali Islam ei ole tähän paras mahdollinen esimerkki, koska se edustaa juuri vastakohtaa sille, mitä meidän “suvaitsevainen” aikamme pitää “oikean  hengellisyyden” malliina. Vastaus tähän on juuri siinä mitä jo edellä olen koittanut tähdentää. Todisteet satanismin ja siihen läheisesti yhteydessä olevien luonnon uskontojen pahuudesta on työnnetty syrjään uskonnollisen suvaitsevaisuuden alttarilla. Tuhansien kidutettujen lasten huudot on vaiennettu, koska on haluttu suojella satanisteja “noitavainoilta”. Saatananpalvonnon rikoksiin ei olla puututtu tarpeeksi tehokkaasti, koska kaikkia uskontoja pidetään saman arvoisina joilla on yhtäläiset oikeudet palvoa omaa jumalaansa ilman valtion tai poliisin väliintuloa. Jos rikostutkijat sitten löytävätkin todisteita rikoksista, ne haudataan nopeasti poliittisen korrektiuden alle missä ketään “uskonnollista vähemmistöä” ei saisi demonisoida tällaisilla vihaa lietsovilla syytteille. Juuri näin toimii meidän suvaitseva postmoderni aikamme.

Samanlaista peittelyä ja valkopesua harrastetaan myös historian kirjoituksessa. Esimerkiksi natsismin hyvin dokumentoitu yhteys salatieteisiin, pan-germaanisiin luonnonuskontoihin ja panteismiin, on työnnetty “epäsovinnaisen historian” alaviitteisiin, koska se osoittaa selvästi sen kuinka ratkaisevaa osaa luonnonuskontojen Äiti-Maa panteismi on näytellyt 30 -luvun natsien sekä myöhempien uus-natsien turmeltuneessa filosofiassa. Eikä luonnonuskontojen poliittinen sovellutus ole tänään yhtään sen inhimillisempää, kuten voidaan havaita Pentti Linkolan kaltaisten syvä ekologien lausunnoista. Mutta myös Linkolan kaltaisia fanaatikkoja suojellaan jatkuvasti mediassa. Vasta Jokelan koulusurmien jälkeen, hänen ihmisvihaa tihkuvaan filosofiaansa alettiin suhtautua hieman vakavammin. Mutta kukaan ei halua edelleenkään leimata luonnonuskontoja tai radikaaleja luonnonsuojelijoita natseihin. Pääsimmehän jo eroon keskiajan ihmisen ennakkoluuloista; sivistyneessä sekä moniarvoisessa yhteiskunnassa annetaan toki tilaa kaikenlaisille näkemyksille – jopa sellaisille missä kehotetaan teurastamaan miljardeja ihmisiä. MOT:n dokumentissa Saatanalliset sävelet (Yle, 2001)  wicca tytöt Rauna Timonen ja Linda Forsman kertovat puolustuspuheessaan Äiti Maalle:

Ainakin 95 % maailman ihmisistä pitäisi tappaa koska ihmisellä ei ole oikeastaan mitään arvoa eikä ihminen ole tehnyt todellakaan mitää hyvää tälle maailmalle. Varsinkin kristinuskon tulon jälkeen luonto on hylätty täysin ja kaikki haluaa vain lisääntyä, rikastua ja hankkia lisää tavaraa

Samat tytöt, jotka sanovat Saatanan edustavan “vapautusta Jumalan tyranniasta”, vain nauravat kun heille näytetään black metal -yhtye Impaled Nazarene (suom. lävistetty nasaretilainen) sanoituksia, mitä kenenkään ei heidän mukaansa tulisi ottaa tosissaan (mikä on hieman epäloogista, kun hetkeä aikaisemmin he kannattivat yli viiden ja puolen miljardin ihmisen tappamista):

Tappakaa ja tuhotkaa kaikki heikot,

muskatkatkaa heidät rautanyrkillä.

Maailma ei kaipaa kaltaistanne törkyä,

lopultakin on takaisinmaksun aika

Uusi sarastus nousee pian ja te maksatte vitun elämällänne.

Tuskan huudot täyttävät taivaat, kun seuraatte rotunne kuolemaa,

rukouksenne ovat turhia, kun Saatanan sukupolvi näyttää tietä.

Ampukaa tappaaksenne, murskatkaa tuhotaksenne,

minä rukoilen ydinsotaa, ali-ihmisten kuolemaa.

Ei valoa tunnelin päässä, orjien on kuoltava,

milloin te huorat tajuatte, että me olemme jumalia.

Miten runollista tekstiä! Tällaista lyriikkaa on mahdollista kirjoittaa vain meidän ah, niin sivistyneellä ajallamme, joka suvaitsee kaikkea ja kaikkia eikä mihinkään vedetä rajoja. Mutta hyvin pian keisari on huomaava, ettei hänelle ole vaatteita ja meidän sivistyksemme on muuttuva täydelliseksi barbariaksi, kun satanistit päästetään valtaan sukupolvemme antamalla siunauksella uuspakanoiden ajatuksille. Arvovaltainen Center for Strategic and International Studies sanookin, että maailman todellinen huolenaihe ei ole radikaali Islam vaan radikaali uuspakanuus, “fundamentalistiset luonnonsuojelijat – Earth First… Gaia -tyypit, jotka sanovat, että turmelemme maailman, turmelemme maapallon saasteiden takia, ilmaston muutoksen takia ja yrityksessä pelastaa planeetta ja säilyttää ihmisrotu, sinun täytyy tappaa 80% ihmisistä, koska se mikä todella on turmelemassa maan on liikaväestö, ja ainoa asia joka voi tappaa näin tehokkaasti ovat biologiset aseet.” Tämä on sitä mihin Prinssi Charles ja hänen isänsä on kutsunut jo kauan aikaa, miljardien ihmisten tappamiseen planeetta Maan “pelastamiseksi” ihmisen ja sivistyneen yhteiskunnan aiheuttamalta oletetulta ympäristökatastrofilta.

Monesti kummastellaan, että kuinka holokausti oli mahdollista. Kuinka Euroopan sivistyksen kehtona pidetty Saksa saattoi syyllistyä johonkin näin raakalaismaiseen? Tosiasiassa vastaus tähän ei ole sen ihmeellisempi kuin, että Saksa hylkäsi juutalaiskristilliset juurensa 1800 -luvun lopulla ja kääntyi sen muinaisten pakanjumalien puoleen, jotka kristinuskon valo oli pakottanut jo kerran maanalle. Niin mahdotonta kuin tätä ajatusta onkin sitten ehkä hyväksyä meidän aikamme kaikki hyväksyvässä suvaitsevaisuudessa, niin se ei muuta yhtään sen totuusarvoa. Aivan samat uuspakannalliset ajatukset, jotka kukoistivat Saksassa 1900 -luvun alussa, esimerkiksi Lebensreform -liikkeessä, ja jotka hallitsivat myöhemmin natsismin maailmankuvaa, on tullut taas uudestaan muotiin postmodernin ajan uuspakanallisten liikkeiden kautta. Lebensreformin kannattamiin ajatuksiin kuuluivat esimerkiksi luonnonmukaisen ruuan ja maataloudenhoidon paremmuus teolliseen nähden, vegetarismi, nudismi, seksuaalinen vapautuminen ja vaihtoehtoiset lääketieteet (kansanparannus). Nämä ovat asioita joiden puolesta Hitler aikoinaan taisteli ja tänään niiden johtava äänitorvi on Walesin Prinssi Charles (nudismi poissulkien vaikka Prinssi Harry vähän väliä nakuileekin lehtien etusivuille).

Mutta edes kaikki kristityt eivät aina käsitä, että tällainen luonnollista maailmaa romantisoiva ja teollista/sivistynyttä maailmaa demonisoiva ajastusmaailma vaikkapa luomuliikkeen takana, juontaa juurensa uuspakanoiden maailmankuvasta, mikä ei tunnusta ihmisen asemaa luomakunnan kruununa, jolle Jumala antoi vallan tehdä Maa itsellemme alamaiseksi ja vallita “meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet” (1. Moos. 1:28). Sivistys itsessään ja ihmisen ylivalta luonnosta on suoraa seurausta tästä Raamatun jakeesta mitä uuspakanat kauhistelevat suureen ääneen. Tällaisen luontoromantiikan pakanallinen alkuperä olisi syytä tiedostaa, koska monet saattavat langeta siihen ansaan, että uskovat Prinssi Charlesin taistelevan Maan pelastamisen puolesta, kun hän todellisuudessa haluaa hukuttaa sen tuleen ja vereen. Näimme tämän jo kerran historiassa. Saksa otti Hitlerin vastaan Pelastajanaan eikä tiennyt mihin helvettiin hän johtaisi koko maailman. Samoin tulee käymään myös tänään, koska ihmiset eivät ole hengellisesti valveilla.

Vaikka Prinssi Charles ei ehkä näytä ihomaalauksiin, piikkeihin ja ylösalaisiin risteihin puetulta hampaita irvistävältä black metal muusikolta, hänen ajatuksensa ovat aivan yhtä saatanallisia kuin kenenkä tahansa satanistin. Tämä herrasmiehen charmi nimittäin peittää pinnan alta löytyvän pimeän sydämen. Vieressä on kuva Charlesin Harmony-kirjan sivulta 117, mikä havainnollistaa Merkuriuksen kiertoradan muodostamaa pentagrammi kuviota. Kuten kuvasta näkyy, pentagrammi ei ole kuvattu tässä vain yksisakara ylöspäin, mutta sen sisältä löytyy vielä toinen ylösalaisin käännetty pentagrammi, jonka Manly P. Hall kertoi merkitsevän mustassa magiassa “pukinsorkan merkkiä” tai “paholaisen jalanjälkeä”. Nämä “Paholaisen jalanjäljet” ovat nähtävillä kaikkialla Charlesin kirjassa. Ei vain pentagrammi symbolin toistuvana näyttönä, mutta myös saatanallisen kirjallisuuden lainauksina. Esimerkiksi sivulla 120 hän siteeraa hermetismin smaradgitaulua ja sen fraasia “niinkuin ylhäällä, niin myös alhaalla” – tätä sananpartta on pidetty astrologian perustana. Chris Mathews kertoo kirjassaan Modern Satanism (Greenwood, 2009), luvussa 6 ja sivulla 102: “Läntinen okkulttinen traditio jäljittää sen alkuperänsä neoplatonismiin, gnostilaisuuteen ja hermetismiin”.

David Lorimer sanoo kruununperillisen olevan “kristitty platonisti sydämeltään” (Radical Prince, s. 163), mutta hänen maailmankuvansa on kaukana kristillisestä. Harmonyn sivulla 134 hän vahvistaa uskonsa panteismiin sanomalla, ettei “ole eroa ihmisen ja luonnon välillä, luonnollisen maailman ja Jumalan välillä.” Paria sivua aiemmin hän hehkuttaa astrologi John Deen alkemistisia tutkimuksia. Koko kirja on täynnä ylistystä Egyptin, Kreikan ja Rooman pakanajumalilla ja sille mitä näiden pakanauskontojen mytologia puhuu meille tänä päivänä. Sivulta 92 voidaan lukea “rivien välistä” kuinka hän vihjaa UT:n kirjoittajien plagioineen Jeesus-tarinansa muinaisen Egyptin Osiris-myytistä samalla kun hän kertoo, että Philip Pullmanin ja J.K. Rowlingin antikristilliset lastenkirjat ovat “yhteydessä meidän tulevaan eloonjäämiseemme”. Pullman itse sanoo, että hänen novelliensa päätarkoitus oli “tappaa kristinuskon Jumala” ja tehdä Paratiisin käärmeestä raamatullisen tarinan sankari. Vaikka emme löydäkään kirjan indeksistä sanaa “Lucifer” tai “Saatana”, on selvääkin selvempää että Prinssi Charles on pesunkestävä satanisti. Mutta jos kuninkaallisen julkisuudessa lausumat ajatukset ovat jo näin hepeilemättömän saatanallisia, niin kuinka suuri onkaan se pimeys, joka paljastuu hänen julkisivunsa toiselta puolen?

Jimmy Savile ja Prinssi Charles

Ajatus siitä, että osa Euroopan kuningasperheistä, poliitikoista ja tuomareista olisi mukana jossakin sellaisessa mitä 15 -vuotias Teresa todisti kokeneensä, tuntuu aluksi aivan mahdottomalta uskoa. Englantilaisen Savilen ja belgialaisen Dutrouxin tapaukset, joita käsittelin jo kirjani 12. luvussa, sekä lukuisat heihin kytkeytymättömät uutisraporit valtavirran lehdistössä, antaa kuitenkin selvää osviittaa siitä, että Teresan kokemus oli mahdollisesti vain jäävuoren huippu siitä mitä on ollut meneillään jo vuosikymmeniä – kenties jopa vuosisatoja – tämän maailman rikkaiden ja mahtavien keskuudessa. Edellisessä artikkelissani dokumentoin Englannin kuningasperheen historiallisen yhteyden Adam Weishauptin Illuminaatteihin alkaneen jo niin varhain kuin vuonna 1788 eli vain 12 vuotta salaseuran perustamisen jälkeen. Samalla kerroin myös siitä tosiasiasta, että Englannin kuningasperhe on ollut vapaamuurariuden johdossa niin kaun kuin vapaamuuralooseja on ollut olemassa eli jo 1700 -luvun alusta lähtien. Illuminati alkoi soluttautua Euroopan vapaamuurarilooseihin vuosisadan lopusta lähtien.

Illuminatin vallankaappaus Euroopan vapaamuurariudesta olisi tuskin onnistunut ilman sen saamaa kuninkaallista tukea Iso-Britanniaa hallinneelta saksalaiselta Hannoverin kuningashuoneelta ja heidän Saksassa asuvilta sukulaisiltaan, kuten Ernest II:lta, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttualta, joka oli Prinssi Albertin, Kuningatar Viktorian aviomiehen, isoisoisä (Albert oli Elisabet II:n isoisoisoisä). Prinssi Albertin kautta Britannian nykyisen kuningashuoneen sukunimi on Saxe-Coburg ja Gotha, joka muutettiin muotoon Windsor vuonna 1917. Tämä aatelissuku polveutuu samasta Saxe-Coburg ja Gothan dynastiasta mistä myös Belgian kuningashuone polveutuu. Englannin ja Belgian hallitsevat suvut kuuluvat siis samaan saksalaiseen sukuhaaraan. Emme puhu siten erillisistä perheistä vaan yhdestä ja samasta, joka on ollut alusta lähtien täysi mätäpaise ihmiskunnan kasvoilla (ensin ajattelin, että ruoansulatuselimistön päätepiste voisi olla osuvampi sana, mutta yritän välttää alatyylisiä ilmaisuja).

Kuten edellä lainatusta Albert Piken kirjeestä, kuin myös Britannian kuningasperheen historiallisesta kiinnostuksesta okkultismia kohtaan (mikä on dokumentoitu John Dalen kirjassa The Prince and The Paranormal) voi hyvin päätellä, luciferismi on kukoistanut jo pitkään Hannoverin ja Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuoneissa. Kun Dalen kirja julkaistiin vuonna 1986, Mark Burdman kirjoitti siitä arvostelun Executive Intelligence Review -lehdessä, jonka otsikko oli, “Uusi kirja osoittaa Britannian Prinssi Charlesin gnostilaiseen satanismiin.” Kyse ei ole siis yhtään vähemmästä kuin satanismista, mikä on ollut aina läsnä Britannian kuningashuoneessa, mutta joka näyttää tulevan nyt entistä suuremmalla voimalla julki juuri Charlesin persoonassa, joka edistää julkisesti hänen luciferistisia ajatuksiaan. Juorut Charlesin okkulttisista harrastuksista yltyivät 80 -puolivälissä niin laajaksi, että hänen täytyi kieltää TV-haastatelussa, ettei ollut kiinnostunut “Ouija-laudoista” ja “mustasta magiasta”, joita hän luonnehti “mystiikan oudoiksi muodoiksi”. Mutta Dalen mukaan hän ei ollut täysin rehellinen:

Todisteet osoittavat, että Prinssi Charles uskoo vahvasti paranormaalien voimien olemassaoloon, jotka hallitsevat meidän terveyttämme ja hyvinvointiamme. Näin tehdessään, hän on sitonut maineensa – ja kuningasperheen maineen – ilmiön uskottavuuteen, jonka hän on niin huolellisesti allekirjoittanut. Jos jonakin päivänä okkultiikka ja epätieteellinen on näytetty olevan kannattavaa ja hyödyllistä, silloin Prinssi puhdistetaan maineesta ja häntä ylistetään profeettana. Hänet tullaan näkemään miehenä, joka oli aikaansa edellä, luonnollisena johtajana… kenties jopa tuona mitä hän kutsuu osoittajaksi. Jos taas toisaalta niitä pidetään tuhlailevina, tehottomina, vahingollisina ja demonisina, tulos Prinssille tulee olemaan hänen julkisen elämänsä vakavin kriisi. Yhdeltä puolelta hänet leimataan intoilijaksi ja toiselta okkultistiksi. (painotus minun)

Paljon huolestuttavammaksi Charlesin kiinnostus okkultismia kohtaan muuttuu sen valossa mitä Britannian lehdistö paljasti hänen pitkäaikaisen ystävänsä Sir Jimmy Savilen mukanaolosta mustan messun rituaaleissa mihin kuului myös lasten rituaalista hyväksikäyttöä. 84 -vuoden iässä kuollut Savile (1926 – 2011) tunsi Prinssi Charlesin yli 40 vuoden ajan ja oli tämän yksi luotetuimpia ystäviä, jonka hän tapasi usein yksityistiluksillaan. Savile itse kehuskeli vuoden 2009 poliisikuulusteluissa, että hän oli tuntenut kuningasperheen “miljoonia vuosia” saadakseen näillä yhteyksillään diplomaattisen koskemattomuuden minkä turvin hän voisi paeta rikosoikeudellista vastuuta. Savile oli aateloitu itse Elisabet II taholta Order of the British Empiren OBE-ritariarvolla ja nautti siis kuningasperheen täyttä suojelua. Hänen poliisikuulusteluista sensuroitiin myöhemmin kaikki viittaukset kuningasperheeseen.

Vuonna 2012 ITV:n dokumentti The Other Side of Jimmy Savile johti lisääntyviin paljastuksiin ja viralliseen poliisitutkintaan missä sadat Savilen uhrit saivat vihdoinkin äänensä kuuluviin nyt kun hän oli jo itse lahjomattoman Tuomarin edessä eikä voisi käyttää enää vaikutusvaltaisia yhteyksiään todistajien hiljentämiseksi. Se mikä Savilesta – entisestä BBC:n TV-julkiksesta  – paljastui sai koko kansakunnan haukkomaan henkeään. Tammikuuhun 2014 mennessä Telegraph raportoi Savilen uhreja ilmaantuneen jo 1000 ja vaikka BBC:n johtokunta tiesi hänen rikoksistaan, se ei tehnyt mitään niiden pysäyttämiseksi. Monet Savilen seksuaalisesta ahdistelusta ja raiskauksista kohdistui alaikäisiin lapsiin joista nuorimmat olivat vain kahdeksan vuoden ikäisiä. Kesäkuun 2. päivä 2014 Daily Mail kertoi, että hänen nuorin uhrinsa olisi ollut vain kahden vuoden ikäinen. Poliisitutkinnan mukaan ikä tai sukupuoli ei ollut hänelle koskaan rajoittava tekijä, sillä hän ahdisteli sekä poikia että tyttöjä, lapsia että aikuisia, toisinaan jopa vanhuksia. Mutta raportit muuttuivat vieläkin vastenmielisemmiksi.

Daily Mail kertoi 26. kesäkuuta 2014, että Savile kehuskeli Broadmoorin Sairaalan työntekijöille harrastaneen suuseksiä henkilöiden kanssa, jotka eivät enää vastustelleet tai tunteneet yhtikäs mitään, koska heidät oli tuotu jo ruumiishuoneelle; ja repineen kuolleelta ystävältään silmämunan josta hän teki itselleen makaaberin sormuksen mikä voidaan nähdä joistakin hänen valokuvistaan. Voiko näin häiriintynyt käytös todistaa mistään muusta kuin demonisesta riivaustilasta? Savilen läsnäolo saatanallisissa rituaaleissa vahvistettiin Express lehdessä tammi- ja helmikuussa 2013. Ilmeisesti tämän tiedon ei ollut tarkoitus tulla julki, koska mikään muu lehti ei siitä raportoinut. Tämän ensimmäisen uutisen mukaan 12 vuotias tyttö raiskattiin vuonna 1975 Stoke Mandevillen Sairaalassa Buckinghamshiressä osana mustan messun rituaalia missä mustiin kaapuihin pukeutuneet paikalla olijat toistivat latinaksi “Ave Satanas”, “Hail Satan”. Yksi tähän rituaaliin osallistujista oli Jimmy Savile, joka jo tuohon aikaan oli läheisissä suhteissa kuningasperheen kanssa. Tämä myöhempi uutinen kertoi seuraavaa:

Entinen BBC juontaja meni outoihin tapahtumiin paikassa jonka paikalliset tunsivat Kammiona, millä oli seremoniallinen piiskatolppa huoneen keskellä. Huone oli koristeltu okkulttistyylisellä pentagrammilla ja vuohen päillä. Kammion sisältävä rakennus on yhä olemassa Whitbyssa North Yorkshiressä, mutta on sittemmin riisuttu koristeistaan ja piiskatolppa on poistettu. Scotland Yardin Operaatio Yewtreessa työskentelevien viranomaisten tutkimus tulee matkustamaan tulevina päivinä rannikkokylään haastatellakseen paikallisia asukkaita ja kootakseen todistuskansion paikan kummallisista menoista vuosikymmeniä sitten. Mies, joka ei halunnut tulla nimetyksi, sanoi, ‘On olemassa merkittävä määrä informaatiota, joka näyttää Savilen olleen kutsuttu useissa tilanteissa saatanallisiin rituaaleihin Whitbyssa. Kerran joku teki nauhoituksen tästä ja filmin on sanottu olevan olemassa DVD:n muodossa. Siitä mitä tiedän, kyse ei ollut vakavasta saatanallisesta rituaalista, mutta julkiksista ja paikallisista arvovieraista tanssimassa alastomana saatanallisen teeman ollessa käynnissä.’ Mies läheltä Scarboroughia tulee vierailemaan huomenna Scotland Yardissa Lontoossa lisätiedoillaan Savilen pedofiili aktiviteeteista kylässä.”

Nyt, kysymys jonka jokaisen tulisi esittää, on tämä: Jos Prinssi Charles ei ole todella kiinnostunut mustasta magiasta, kuten hän vakuutti vuonna 1985, niin miksi hänen läheisimpien ystäviensä joukkoon lukeutunut Savile oli mukana tällaisessa aktiviteetissa? Miksi Charles mainostaa julkisesti saatanallisen pentagrammin esoteeristä merkitystä, kutsuen sitä kirjassaan muodoksi, “joka sisältää joitakin henkeäsalpaavia salaisuuksia” (s. 116). Daily Mail raportoi elokuussa 2006: 

Okkultistien teurastama lammas Prinssi Charlesin maatilalla. Lammas oli silvottu ja teurastettu kummallisessa okkulttisessa rituaalissa Prinssi Charlesin omistamalla maalla. Joissakin tapauksissa teurastetuilta eläimiltä oli poistettu heidän silmänsä ja heidän ruhonsa oli sovitettu saatanalliseen tähteen. Paikalliset maanviljelijät löysivät verisen alttarin ja puisen seipään… Maanviljelijä Chris Cole, 49, joka on kadottanut kaksi lammastaan, sanoi: “Se on hyvin ärsyttävää. Emme tiedä kuka on tämän takana ja mihin tämä saattaa johtaa”. Toinen maanviljelijä, jolta oli tapettu 12 lammasta, sanoi: “Ihmiset ovat tulossa pelokkaaksi. Jos tämä kultti voi tappaa ja silpoa lampaan, mitä se voisi tehdä meille?”

Tarvitaanko tähän todella Sherlock Holmesia panemaan langat yhteen? Kuten edellisessä artikkelissani osoitin, Kuningatar Viktorian isä Prinssi Edvard ja hänen kaksi setäänsä Yrjö IV ja Vilhelm IV, olivat vihkiytyneet Adam Weishauptin Illuminaatti seuraan. Samoin Viktorian aviomiehen isoisä Augustus ja isoisoisä Ernest II olivat seuran jäseniä. Vaikka kaikki muu olisi spekulaatiota, tämä on yksinkertaisesti historiallinen totuus, joka löytyy kuninkaallisista elämäkerroista ja aikalaisraporteista. Viktorian ja Albertin esikoinen Edvard VII oli Englannin Yhdistyneen Suurloosin suurmestari samoin kuin oli myös Edvard VII:n pojanpoika Prinssi George, Kentin Herttua, joka oli Elisabet II:n setä. Myös Elisabet II:n isä Yrjö VI oli Iso-Britannian johtava vapaamuurari. Illuminaatti-tutkija Fritz Springmeier kertoi seuraavaa Tim Cohenille liittyen hänen 624 sivuiseen kirjaansa Bloodlines of the Illuminati:

Joku seuraavasta voi ylittää tavallisen henkilön ymmärryksen, ja se tulee lähestymään Britannian monarkiaa epätavallisesta näkökulmasta. Tämä selonteko muodostaa hyödyllisen yhteenvedon Britannian kuningasperheestä ja heidän osallisuudestaan Illuminatissa… Hyvin tärkeää Illuminatin ymmärtämiseksi on heidän mielenhallintansa. Illuminati tarkoituksella luo monipersoonallisuushäiriön (DID) heidän ihmistensä keskuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä ulkopuolinen maailma näkee ei ole koko tarina. Minulla on ensikäden raportteja sisäpiiriläisiltä, jotka selvästi näyttävät että Prinssi Charlesilla on kätketty saatanallinen puoli. Britannian kuninkaalliset, Ruotsin kuninkaalliset, Hollannin kuninkaalliset, Belgian kuninkaalliset, Luxemburgin kuninkaalliset, ovat kaikki johtaneet salaista saatanallista elämää erillään yleisen julkisuuden tietoisuudesta. Sisäpiiriläisten raportit joita olen vastaanottanut ovat yksinkertaisesti liian tarkkoja ja lukuisia niiden väheksymiseksi. Missä on todiste?

Tämä on vaikea osa; nämä ihmiset ovat petoksen mestareita ja heillä on kaikilla rahaa ja valtaa, jota he tarvitsevat vetääkseen pois pitkän ajan salailu ohjelmat. Tosiasiassa Illuminatin jäseniltä vaaditaan, että he tekevät rituaalinsa muistista eivätkä kirjoita ylös niitä asioita mitä he tekevät salassa. Britannian kuningasperhe on ollut pitkään mukana okkultismissa. He ovat myös aktiivisesti osallistuneet vapaamuurariuteen. Skottilaisen riitin varhaisessa vaiheessa se palveli julkisivuna kuninkaalliselle Stuart suvulle. Stuart/Stewart-suku on läheisesti yhdistynyt vapaamuurariuden sekä Illuminatin johtoon. Stillson ja Hughanin History of Freemansonry and Concordant Orders puhuu Walesin Prinssin (myöhemmän Edvard VII:n) johtajuudesta, minkä hän antoi nykyiselle englantilaiselle Temppeliherroille ja sen vapaamuurarisille veljeskunnille.

Suuri joukko vapaamuurarien lähteitä on antanut yksityiskohtia Britannian kuningasperheen jäsenyydestä ja aktiviteeteista järjestössä. Kuningatar Elisabet II esimerkiksi pitää vapaamuurariuden Suursuojelijan asemaa. Kuusikymmentäkaksi Lontoon lordi pormestaria ovat olleet Guildhallin vapaamuurariloosin mestareita. Tällä loosilla on monia tärkeitä viranomaisia Lontoo City:stä, mikä ei ole vain Suur-Lontoon vaan koko maailman taloudellinen pääkaupunki. Elisabet II:n vaakuna on yksi neljästä vaakunasta Guildhallin rakennuksen sisäpuolisessa hautaholvissa, joka esiintyy loosin suurmestarin virkaanasettamisrituaalissa.

Entiset illuminaatit ovat paljastaneet, että Englannin Kuningatar on mukana Illuminatin saatanallisissa rituaaleissa. Tosiasiassa Iso-Britannia on satanismin äitimaa ja sukupolvien välisen satanismin keskus. Tämä on laajasti tunnettu sukupolvien välisten satanistien joukossa. On siten ilmeistä, että kuka tahansa joka hallitsee Yhdistynyttä Kuningaskuntaa, tulee olla kiinteässä yhteydessä saatanalliseen valtaan. Tästä syystä Cecil Rhodes ja muut Pyöreän Pöydän jäsenet, kuten Rothschildit, halusivat tehdä maailman alamaiseksi Iso-Britannialle. Huomioi myös, että Walesin kansallinen symboli on punainen lohikäärme ja vuosien ajan Walesin johtajaa kutsuttiin lohikäärmeeksi. Gaelinkieli, mitä Prinssi Charlesin tuli opiskella hänen vuoden 1969 virkaanasettamiseensa, on tärkeä kieli satanisteillle, vaikka illuminaatti käyttää laajasti myös englantia ja ranskaa; useat suunnittelusessiot maailmanhallintaan, joita jotkin ex-satanistit ovat kokeneet, pidettiin ranskankielellä… (Cohen, s. 154 – 155).

Dutrouxin tapauksen takana

Seuraavaksi teen tiivistetyn yhteenvedon siitä mitä belgialaisen Marc Dutrouxin oikeustapausta ja siihen liittynyttä valtiollista peittelyä tutkineet henkilöt ovat tuoneet julkisuuteen Belgiassa. Tähän sisältyvä paljastava informaatio on koottu päällisin puolin jo mainitusta Joël van der Reijdenin yli 50 sivuisesta (lähdehuomioineen yli 100 sivua) artikkelista Beyond the Dutroux Affair: The reality of protected child abuse and snuff networks. Kuten jo sanoin, Reijdenin tutkimuksille ovat antaneet tunnustusta monet tohtorin lakin omistavat akateemikot. Kyse ei siis ole mistään “tinahattujen” salaliittoteorioista. Reijdanin artikkeli perustuu suurimmaksi osin Belgiassa julkaistuun yli 500 sivuiseen kirjaan X-Dossiers (X-Asiakirjat), jonka sisällöstä vastaa Belgian arvostetut tutkivat journalistit Marie-Jeanne Van Heeswyck, Annemie Bulté ja Douglas De Coninck. Heistä viimeksi mainittu esiintyy TV-dokumentissa The Perverted World of Marc Dutroux, joka on katsottavissa Youtubessa.

Vaikka Reijdenin esittämä informaatio lasten hyväksikäyttöverkostoista ja snuff-filmien todellisuudesta (missä ihmiset houkutellaan kuvauksiin joissa heidät tapetaan oikeasti) onkin hyvin shokeeraavaa ja epäuskoa herättävää, sen todenperäisyyttä tukee monet lehtiartikkelit ja niin sanottujen X-todistajien rikostutkintaan antamat juridiset yksityiskohdat, jotka virallinen oikeustutkinta jätti kuitenkin Dutrouxin oikeudenkäsittelystä kokonaan pois tässä Belgian historian kalleimmassa oikeudenkäynnissä, joka pidettiin vuonna 2004 – vasta kahdeksan vuotta Dutrouxin vangitsemisen jälkeen. Tässä artikkelissa annetut X-todistajien todistajainlausunnot heidän kokemuksistaan valtaapitävien suojelemissa pedofiili-verkostoista ovat täysin yhdenmukaisia lukuisten vastaavien todistusten kanssa niiltä, jotka ovat joutuneet saatanallisen hyväksikäytön uhreiksi. Mutta kuten kaikki saatanalliseen hyväksikäyttöön viittaava todistusaineisto, myös Dutrouxin tapaukseen liittyvät X-todistajien kertomukset hylättiin valtion johtamassa virallisessa oikeusprosessissa pelkkänä häiriintyneiden ihmisten fantasioina.

Häiriintyneet skitsofreenikot eivät olisi kuitenkaan voineet antaa tarkkoja yksityiskohtia rikoksista, jotka oli haudatta vuosia aiemmin selvittämättömien rikosten kirjoille. Eikä myöskään heidän todistuksensa olisi voineet olla niin yhdenmukaisia toistensa kanssa, niin että ne eivät tukeneet vain toinen toistansa mutta sopivat jokaista yksityiskohtaa myöten myös Dutrouxin tapauksen selvittämättömiin kysymyksiin. Omiaan kuvittelevat henkilöt eivät pystyisi antamaan yksityiskohtia todellisista rikosista, jotka olivat aiemmin vain poliisin tiedossa. Tämän käsittämiseen ei pitäisi tarvitse Matlockia apuun. Artikkelin johdannossa Reijdan selostaa:

Sivun toisensa jälkeen he [X-Dossiersin kirjoittajat] selittävät kuinka koko Dutrouxin tutkinnan kaikkein tärkeimmät näkökohdat missä Dutroux tuli lopulta vähäiseksi yksityiskohdaksi, olivat manipuloitu ja lopulta hylätty. Kirja esiti kaikkein voimakkaimman mahdollisen tapauksen massiiviselle peittelylle. Kuitenkin, oli yksi asia mitä kirjailijat eivät voineet tehdä ja tämä oli noiden nimien julkaisu, joita kokonainen todistajien joukko syytti. Syy on ilmeinen: jos kirjailijat olisivat julkaisseet nämä nimet, he olisivat joutuneet maksamaan siitä lopun ikäänsä.

Paljon tämän artikkelin informaatiosta voidaan löytää kirjasta “The X-Dossiers” sillä erotuksella, että kaikkien syytettyjen hyväksikäyttäjien nimet on sisällytetty. Tämä on tullut mahdolliseksi koska Dutroux asiakirja, mukaanlukien X-todistajien todistukset, olivat vuodettu useille reporttereille myöhäisellä 1990 -luvulla. Molemmat, lopullinen Dutroux asiakirja mikä oli siistitty suureksi osin kaikesta tärkestä informaatiosta, ja virallisten raporttien yhteenveto elokuulta 1996 touko- kesäkuuhun 1997 on käytetty tämän kirjailijan toimesta varmistamaan väitteet joita on tehty useissa kirjoissa ja selvittääkseen väitettyjen hyväksikäyttäjien identiteetit. Nimien näkeminen ja elämäntarinoiden lukeminen voi olla aluksi melkoinen järkytys, mutta se tulee myös selventämään kuinka tämän mittaluokan peittely oli mahdollista.

Dutroux tapauksen ja sen X-Asiakirjojen voima on siinä, että se mahdollistaa jokaisen nähdä kuinka valtio voi olla hallittu ja horjutettu salaliiton taholta, joka kykenee asettamaan sen “jäsenensä” ratkaiseviin asemiin missä tahansa tutkimuksessa, joka saattaisi johtaa sen paljastumiseen. Kysymys siitä miksi enemmistö mediasta on niin yhteistyöhaluinen on ainoa puoli mitä ei voida täysin selittää tässä artikkelissa, vaikka voidaan näyttää, että media on halukkaasti työskentelemässä virallisten tutkijoiden kanssa manipuloidakseen ja mitätöidäkseen kaikki tutkinnat, jotka eivät ole tämän salaliiton hyväksymiä.

Menemättä kovinkaan syvällisesti tämän tapauksen yksityiskohtiin, sanon vain että vuoden 2004 oikeudenkäynnissä syytettyinä olivat Marc Dutroux, hänen vaimonsa Michelle Martin ja Marcin avustaja Michel Lelièvre yhdessä salaliiton pääyhteyshenkilö Michel Nihoulin, belgialaisen bisnemiehen kanssa jota syytettiin Marc Dutrouxin työnantajaksi, joka olisi ollut mukana suuremmissa pedofiiliverkostoissa. Nihoul tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen talouspetoksista, huume- ja ihmiskaupasta ylivoimaisten todisteiden johdosta, mutta hänet vapautettiin muista syytteistä. Reijdan kirjoittaa: “Nihoul lopulta vapautettiin syytteistä, että hän oli mukana yhdenkään Dutrouxin tyttöjen kidnappaamiseen ja murhaan. Kuitenkin, kenelle tahansa joka on ottanut tapaukseen syvän katsauksen, on selvää että monet johtolangat täytyy sivuuttaa tai hylätä ennenkuin tämä johtopäätös voidaan saavuttaa nostaen siten kaksi tärkeää kysymystä: kuinka ja miksi?”

Marc Dutrouxia syytettiin neljän tytön kidnappaamisesta, hyväksikäytöstä ja murhasta ja 12 -vuotiaan Sabine Dardennen ja 14 -vuotiaan Laetia Delhezin kidnappaamisesta, jotka löydettiin 13. syyskuuta 1996 elossa, kun poliisi vangitsi Dutrouxin ja pakotti tämän kertomaan näiden tyttöjen sijainnin. Tyttöjä hakemaan tullut poliisi huomasi järkytyksekseen, että heidät oli vangittu alle metrin levyiseen, 2,15 metriä pitkään ja 1,64 m. korkeaan vankityrmään, joka sijaitsi Dutrouxin talon kellarissa. Laetia oli ollut tässä vankityrmässä vasta neljä päivää, mutta Sabine oli tuotu sinne jo 28. toukokuuta 1996. Sabine ja Laetia olivat kuitenkin Dutrouxin onnekkaimmat uhrit.  Kesäkuussa 1995 hän oli kidnapannut kahdeksan vuotiaat Julie Lejeunen ja Mélissa Russon. Dutroux ei vain raiskannut heitä toistuvasti, mutta hänen vaimonsa Michelle Martin jätti heidät useiksi kuukausiksi heidän kellarinsa koirakopin kokoiseen vankityrmään ilman ruokaa ja vettä, mistä syystä tyttöjen uskotaan nääntyneen nälkään samalla kun Dutroux itse virui vankilassa autovarkaudesta.

Dutroux oli istunut jo tätä ennen vankilassa lasten hyväksikäytöstä ja hänen oma äitinsä oli varoittanut ehdonalaislautakuntaa, että hän tulisi uusimaan tekonsa mikäli hänet päästettäisiin vapaaksi. Monet tahot tarjosivat poliisille informaatiota mikä olisi kytkenyt hänet Julien ja Mélissan katoamisiin, mutta mitään ei tehty Dutrouxin kuulustelemiseksi. Poliisijohtaja Rene Michaux oli asettanut Dutrouxin kotiin valvontakamerat, mutta ne eivät mukamas kyenneet rekisteröimään sitä, kun hän toi elokuussa 1995 taloonsa 17 -vuotiaan An Marchalin ja 19 -vuotiaan Eefje Lambrecksin. Myös tyttöjen pakoyritys kylpyhuoneen ikkunasta muutamaa päivää myöhemmin meni poliiseilta ohitse.  Rene Michaux kävi Dutrouxin talon kellarissa muttei tullut ajatelleeksi, että “outo L-muotoinen kellarikerros, yhden oven ollessa paljon uudempi kuin toiset, oli riittävä syy repiä se alas eikä tunnistanut sellaisten esineiden merkittävyyttä kuin emätinvoide, speculum, kahleet, ja videokasetit, joilla oli lapsien katoamista koskevat ohjelmanimet.”

“Kaksi muuta videota, mitkä olisi näyttänyt Dutrouxin työskentelevän kellarissaan ja raiskaavan 14 -vuotiaan tytön, palautettiin Dutrouxin vaimolle nähtävästi ilman hänen tiiminsä tarkastusta. Tämä laiminlyönti Dutrouxin asunnon kunnollisesta etsimisestä johti ilmeisesti Julien ja Melissan kuolemiin, joiden on uskottu kuolleen nälkään Dutrouxin kellarissa. Se johti myös Sabinen ja Laetitian kidnappaukseen sen jälkeen kun Dutroux vapautui vankilasta maaliskuussa 1996”. Teini-ikäiset An ja Eefje vietiin pakoyrityksensä jälkeen Dutrouxin toiseen asuntoon, ja kun heidät lopulta löydettiin, ruumiinavaus osoitti, että Dutroux oli haudannut heidät molemmat elävältä yhdessä rikostoverinsa Bernard Weinsteinin kanssa. Vuoden 2004 oikeudenkäynnissä Dutroux kiisti kaikki nämä murhat ja syytti Julien ja Mélissan kuolemasta hänen vaimoonsa, joka ei ruokkinut heitä sinä aikana, kun hän virui sellissä autovarkaudesta. Aiemmissa kuulusteluissa hän oli tosin myöntänyt Weinsteinin murhan. Ikään kuin tämä ei olisi ollut jo tarpeeksi pahaa, Daily Mail uutisoi maaliskuussa 2016:

Belgian pedofiili Marc Dutroux suunnitteli ‘kidnappaavansa niin monta lasta kuin mahdollista’ ja luovan ‘maanalaisen kaupungin’ hylättyyn kaivokseen heidän vangitsemiseksi, hänen entisen asianajajansa mukaan.

Mutta jopa Marc Dutrouxin pahuus kalpenee sen rinnalla mitä virallisen tutkinnan sivuuttamat X-todistajat kertoivat Michel Nihoulista, vaikutusvaltaisesta bisnesmiehestä, ja muista Belgian merkittävistä miehistä mukaanlukien monista kuningasperheen jäsenistä. Dutrouxin vaimon Michelle Martinin kuulustelussa hän kertoi Marcin ja Nihoulin olleen toisiinsa jatkuvassa yhteydessä liittyen heidän laittomiin bisneksiinsä ja Nihoulin yhteydet valtaapitäviin teki hänen mieheensä lähtemättömän vaikutuksen. Nihoulin pidätyksen jälkeen Dutrouxin tutkinnan alkuperäiset rikostutkijat “Bourlet ja Connerotte havaitsivat, että 10. elokuuta, yksi päivä siitä kun Lelievre ja Dutroux oli kidnapannut Laetitian, Nihoul oli toimittanut [narkkari] Lelievrelle 1,000 XTC pilleriä ilmaiseksi.” He tietysti päättelivät tämän olleen Nihoulin palkkio Laetitian kidnappaamisesta. Lopulta kun Jean-Marc Connerotte pääsi liian lähelle Nihoulin rikollisjengiä, hänet erotettiin virasta ja korvattiin Jacques Langloisilla, joka ei halunnut kuulla sanakaan Michel Nihoulista ja pedofiiliverkostoista ja lopetti salaliiton tutkimuksen siihen paikkaan.

Tämä sai aikaan kansan raivon, kun yli 300 000 belgialaista marssi Brysselin kaduille vaatimaan pedofiiliverkostojen suojelun lopettamista. Myös Dutroux itse vakuutti oikeudessa, ettei hän ollut muuta kuin pieni ratas kansainvälisessä ihmiskauppa ja pedofiiliverkostoissa, jonka työkuvaan kuului lasten kidnappaaminen Nihoulin ja kumppanien sadistisiin hyväksikäyttöpiireihin. Palkittu brittiläinen journalisti Olenka Frenkiel haastatteli Michel Nihoulia Brysselissä vuonna 2002, joka esitteli itsensä sanomalla, “Olen Belgian Hirviö”. Vaikka Nihoul kiistikin häntä koskeneet syytökset, hän vakuutti, ettei koskaan joutuisi oikeuteen, “koska informaatio mikä hänellä on Belgian tärkeistä ihmisistä toisi hallituksen alas”. Tämä Belgian valtaapitäviä koskeva arkaluontoinen informaatio paljastuu X-todistajien todistajalausunnoista, kaikkein tärkeimmin naiselta nimeltä Regina Louf, joka tunnettiin poliisiraporteissa nimellä X1. Loufin mukaan hänet vietiin 12 vuoden iässä järjestäytyneisiin hyväksikäyttöverkostoihin missä liikkuivat suuret rahasummat, kiristys ja kaikenlainen rikollisuus.

Loufin mukaan hänen säännölliset “asiakkaansa” sisälsi “tuomareita, yhden maan voimakkaimmista poliitikoista (nyt kuollut) ja huomattavan pankkiirin. Hän antoi poliisille nimiä mistä hän tunsi nämä miehet, yksityiskohtia taloista, huoneistoista ja seuduista mihin hänet oli otettu toisten lapsien kanssa vierailijoiden viihdyttämiseksi. Tämä ‘viihde’ ei ollut vain seksiä, hän kertoi poliisille. Se sisälsi sadismia, kidutusta ja jopa murhia, ja jälleen hän kuvasi paikkoja, uhreja ja tapoja millä heidät oli tapettu. Yksi näiden juhlien säännöllisistä järjestäjistä, hän väitti, oli mies jonka hän tunsi nimellä ‘Michel’, Jean Michel Nihoul, ‘hyvin julma mies. Hän hyväksikäytti lapsia hyvin sadistisella tavalla’, hän sanoi. Hän sanoi paikalla olleen myös nuoren Dutrouxin. ‘Dutroux oli poika joka toi huumeet, kokaiinin näihin juhliin – hän toi joitakin tyttöjä, katsoi tyttöjä. Näissä tapahtumissa Nihoul oli jonkinlainen juhlapeto samalla kun Dutroux oli enemmän sivussa.” (Frenkielin ote Loufin todistuksesta Guardianissa).

Regina Loufilla oli jo aikaisemmin mainittu dissosiatiivinen identiteettihäiriö (DID), jossa ihmisen mieli jakaantuu varhaisella iällä koetun syvän trauman suojamekanismina moneen eri persoonaan. Tämä mielialahäiriö on assosioitu kaikkien useimmiten juuri saatanallisen hyväksikäytön uhreihin ja Fritz Springmeier kertoo Illuminatin jäsenien luovan sen tarkoituksella ihmisiin osana heidän mielenhallintaohjelmiaan. Kuten artikkelin alussa mainittu Teresa, myös Regina Louf pakotettiin aikuisten lisäksi usein seksiin myös eläinten kanssa. Kun hän makasi sidottuna sängyllä, Nihoul ja kumppanit usuttivat kiimaiset koirat hänen kimppuunsa, jotka tulivat hänen sisäänsä samalla kun osanottajat vain hurrasivat ja kuvasivat tämän kaiken sairaisiin pornovideoihin. Reijdan kertoo:

Sen ohella että oli raiskattu koirilla, X1 puhui myös kuinka Bernard Weinstein, Dutrouxin työtoveri siihen saakka kunnes murhasi hänet vuonna 1995, ja Annie Bouty, Nihoulin aikaisempi tyttöystävä, kävelivät hyväksikäyttö sessioissa ympäriinsä joskus käärmeen kanssa, jolla heillä oli tapana raiskata tyttöjä. Kuulostaa vaikealta uskoa, eikö vain? Kuitenkin yllä olevat kuvat olivat takavarikoitu lasten hyväksikäyttö verkostoilta ja ilmestyivät Dutroux asiakirjassa. Satojen valokuvien joukossa oli muutamia, missä koirat olivat raiskaamassa lapsia. On myös kaksi tai kolme valokuvaa, missä näkyy nuoria tyttöjä käärme emättimessään. Seksi toisten eläinten kanssa ei ole myöskään epätavallista. Seuraava on toinen esimerkki mikä Reginan mukaan tapahtui Knokkessa hänen ollessaan kymmenen vuoden vanha:

”Kun supistukset alkoivat hänellä [X1:llä] isoäiti teki puhelinsoiton. Lippensin veljekset, Vanden Boeynants ja Knokken avustava [poliisi] komissaari saapuivat [Dutroux kertoi kahden poliisin olleen mukana Julien ja Melissan kidnappaamisessa, kirj huom.]. De Bonvoisin ja Vander Elst saapuivat jälkeenpäin… Vander Elst pani veitsen hänen kurkulleen samalla kun Bonvoisin raiskasi hänet… Tytön tuli masturboida samalla kun Vander Elst otti useita valokuvia. Lippens raiskasi hänet patakoneen terällä. Kun lapsi poistui, de Bonvoisin löi häntä [useita kertoja kasvoihin]. Heti kun X1 synnytti hänet raiskattiin ja sodomisoitiin. Hänen tyttärensä katosi kuusi viikkoa myöhemmin. Hän näki hänet [tyttärensä] toistamiseen enää vain tehtaassa.

Mitä tästä todistuksen osasta olisi sanottava? Tapahtumat kuulostavat oudoilta, mutta nimet ja yksityiskohdat on toistettu toisten puolueettomien todistajien taholta. Regina myös toistuvasti puhui ”päätepiiristä” mihin monet tytöistä taipuivat päätyvän siihen mennessä, kun he saavuttivat heidän 16. syntymäpäivänsä. Kasvaminen liian vanhaksi ei myötäillyt hyväksikäyttöä tai ei onnistunut tyydyttämään asiakkaita; Reginan mukaan tämä saattoi johtaa lapsiprostituoidun lopulliseen kuolemaan. X1, X2, X3, X4, Nathalie W., VM1, Jacques Thoma, Pascal Willems ja muut puhuivat kaikki murhatuista lapsista. Nämä murhat vangittiin usein videolle, mitkä oli myöhemmin näytetty hyväksikäyttö bileissä.

Sitä paitsi jo voimakkaiden todistajalausuntojen lisäksi, on myös puolueettomia todisteita, että nämä niin kutsutut snuff-filmit, kuten lasten hyväksikäyttö verkostot, ovat paljon enemmän kuin vain ”urbaani myytti”, kuten niihin usein viitataan. Mietippä Doloa, pahamaineista yö-klubia, joka esitti keskeistä osaa X-Asiakirjoissa ja Michel Nihoulin elämässä, joka oli sen kaikkein huomattavin vierailija. Dolo oli yksi paikoista Belgiassa missä tärkeät poliisikomissaarit, poliitikot, lakimiehet ja useiden hyvin tunnettujen yhtiöiden johtajat olivat vuorovaikutuksessa jengijohtajien, väitettyjen pedofiilien ja ihmiskauppaan sekaantuneiden yksilöiden kanssa. Vuonna 1997, Claude ”Max” Vankeerberghen, Dolon aikaisempi miespalvelija ja Dolores Baran (Dolon osaomistaja) autokuljettaja, todisti että useat Dolon vierailijat, mukaanlukien henkilöt nimeltä Doudou ja Nihoul, olivat mukana pedofiiliverkostossa, mikä kidnappasi lapsia. Van Vankeerberghenin virallinen raportti myös lausuu:

“Van K. kuuli Nihoulin ja Doudoun puhuvan häkistä lapsille, saadakseen heidät kärsimään. Videot USA:sta näyttäisi mustia lapsia häkeissä missä heitä kidutettiin ja poltettiin [vuosien 1992-1993 aikana].”

Tällaista tekstiä ei ole helppo kirjoittaa taikka lukea, mutta asiasta vaikeneminen on moraalisesti yhtä väärin kuin holokaustin kieltäminen. Jos todella välitämme näistä lapsista ja haluamme saada syylliset vastuuseen, emme voi työntää päätämme pusikkoon ja toivoa, että että tämä kaikki olisi vain pelkkää pahaa unta. Miten X-todistajien kertomus kytkeytyy sitten artikkelin alussa mainittuun 15 -vuotiaan Teresan tarinaan, muussa kuin hyväksikäytön samankaltaisuudessa? Teresa mainitsi pahimman hyväksikäytön tapahtuneen rikkaiden ihmisten omistamassa linnassa ja siellä tapahtuneet murhat ja muut hirveydet tehtiin uhrina Luciferille. Reijdanin mukaan myös Dutrouxin tapaukseen liittyvässä “X-Asiakirjassa ilmestyy kohtuullinen annos raportteja Satanismista ja rituaalisesta hyväksikäytöstä.” Osa X-todistajista kertoi syntyneensä Teresan tavoin satanismia harjoittaviin perheisiin, missä huomattava osa saatanallisesta hyväksikäytöstä usein esiintyy.  Teresan tavoin monet X-todistajat puhuivat aateliston omistamista linnoista joihin lapsia vietiin kammottaviin rituaaleihin missä heitä kidutettiin tai tapettiin hyvin sadistisin keinoin.

Belgian kuningasperhe itse oli pahimpien hyväksikäyttäjien joukossa todistaja X2:n ja X3:n mukaan. X2, jonka Regina Louf (X1) tunnisti kuvasta yhdeksi hyväksikäytetyistä tytöistä, kertoi Prinsessa Liliane de Retyn suurtilasta mihin lapsia oli haudattu. Liliane oli Kuningas Leopold III:n (kuoli 1983) toinen vaimo ja eli kuolemaansa saakka vuonna 2002 Chateau d’Argenteuillessa.  Leopold III:n isä Albert I seurasi hänen setäänsä Leopold II:sta Belgian valtaistuimelle. Livileak.com paljasti 28. tammikuuta 2013, seuraavaa Leopold II:sta, joka tunnetaan myös hänen ihmisoikeusrikoksistaan Kongon vapaavaltiossa:

Kirjailija Thierry Debels oli vieraana ohjelmassa ‘Controverse’ (RTL-TVI). Hän sanoi, että kuningas Leopold II oli kiintynyt pieniin tyttöihin, niin nuoriin kuin 10 vuoden ikäisiin. Belgian kuningas meni Englantiin saadakseen seksiä näiden viattomien pienten tyttöjen kanssa. Thierry Debels on löytänyt informaation lehti artikkeleista vuodelta 1885 missä käsiteltiin rouva Jeffriesin oikeudenkäyntiä

Lasten hyväksikäyttö ja niin sanottu valkoinen orjuus (valkoisiin lapsiin kohdistuva ihmiskauppa) näyttää siis jatkuneen Belgian kuningasperheessä jo sukupolvien ajan. Mainittakoon, että Leopold II – joka oli vastuussa 10 miljoonan kongolaisen riistosta ja kuolemasta vuosina 1868 – 1908 – oli sekä Kuningatar Viktorian että tämän aviomiehen Prinssi Albertin serkku. Itseasiassa hänen isänsä Leopold I järjesti Viktorian ja Albertin avioliiton. Belgian kuningasperhe on ollut aina hyvin läheinen Iso-Britannian kuninkaallisten kanssa, joka on samaa Saxe-Coburg ja Gothan saksalaista aatelishaaraa. Leopold I, Leopold II, Albert I, Leopold III että Baudouin I, joka hallitsi Belgiaa vuosina 1951 – 1993, ovat kaikki kuuluneet Yhdistyneen Kuningaskunnan monarkin ja Walesin Prinssin johtamaan Sukkanauha-järjestöön (Order of the Garter), joka John Colemanin ynnä muiden tutkijoiden mukaan johtaa Illuminaatin suunnitelmaa hävittää kansallisvaltiot ja kristinusko yhden maailmanjärjestyksen tieltä, joka olisi Luciferille pyhitetty maailmalaajuinen teokratia Antikristuksen ja väärän profeetan alla.

Edellisessä artikkelissani kerroin, että Sukkanauharitakunnan monarkista ja Walesin Prinssistä muodostuva johto oli illuministisen vapaamuurariuden tartuttama jo 1790 -luvulla. Kirjani 12. luvussa mainitsin joukon todistajia, jotka kertovat, että eliitin suojelema lasten rituaalinen hyväksikäyttö/lasten murhat on rehottanut jo kaun aikaa myös Hollannin ja Britannian kuningasperheissä. Esimerkiksi vuonna 1979 IRA:n pommi-iskussa kuollutta Prinssi Philipin enoa ja Prinssi Charlesin mentoria Louis Mountbattenia on syytetty tästä jo vuosikymmeniä. Hänen veljensä Georgen on taas sanottu keräilleen mustavalkoista lapsipornoa jossa eläimet olivat yhdynnässä lasten kanssa. Prinssi Philip kasvoi hänen varhaisen lapsuutensa George-enonsa kanssa, kun hänen äitinsä joutui mielisairaalaan. Jos nämä kaikki syytökset ovat tosia, asian hirvittävyys paljastuu täydessä mittasuhteissa seuraavassa Reijdanin kirjoituksessa (varoitus: tämän lukeminen voi tehdä hieman huonovointiseksi):

X3 syytti [Belgian] Prinssi Charlesia (1903-1983), Kuningas Albert I:n toista poikaa; Kuningas Baudouinia (1930 – 1993), Kuningas Leopold III:n vanhinta poikaa; ja joko Kuningas Albert I:stä tai II:sta. Valitettavasti, X3 puhui 1950 -luvun ja varhaisen 1960 -luvun kokemuksista, mikä merkitsee ettei yksikään toinen X-Asiakirjojen todistajista voi vahvistaa hänen tarinansa näkökohtia. Kaksi hänen ensisijaista hyväksikäyttäjäänsä, Paul Vanden Boeynants ja Charly De Pauw, olivat jo ilmestyneet varhaisen 1980 -luvun Pinon kansiossa; sama on totta Kuningas Albert II:lle. Lisäksi, osa X3:n kuvaileman hyväksikäytön yksityiskohdista vaikka tunnistettavissa, voi olla hieman vaikeaa nieltäväksi (laajuus ja ympäristö) tehden hänen todistuksensa käytön vaikeaksi ilman lisätukea toisilta todistajilta. X3:n tueksi sanottakoon kuitenkin , että hän oli hyvin arvostettu henkilö hyväksikäytettyjen naisten ja lasten tukiyhteisössä ja hänen haastattelijansa kieltäytyivät kirjoittamasta ylös suurinta osaa hänen sanomastaan. Muutamia poimintoja X3:n todistuksen kirjoitetusta yhteenvedosta:

“Auto pysähtyi talon kukkatarhalle mitä ympäröi puisto. Kaksi valvojaa oli läsnä: Ralf ja Walter. Lapset otettiin luonnonkivistä tehtyyn torniin jossa oli puinen ovi… maanalainen [käytävä] lähti tornista kohti kellareita… ilman valoa… mennen alaspäin. Kellarissa oli vankityrmiä mihin lapset olivat lukittu odottamaan vuoroaan. Oli myös joitakin vankityrmiä koirille (dobermanneille). Käytävä teki tilaa näytelmä huoneelle. Tornissa: kuolleiden lasten ruumiit mätänemisen useissa vaiheissa (joskus silvottuina ja/tai ruumiinosien puuttuessa) ja koirien ruhot. Yleisö: aina sama mutta vaikeuksia identifioida – noin viisikymmentä. Hän tunnisti sijaishallitsija Charlesin, Kuningas Baudouinin ja Kuningas Albertin, ja kaksi muuta joita hän kutsuu nimillä Charly [De Pauw] ja Polo [Paul Vanden Boeynants]. Hän uskoo tunnistaneensa Willy Claesin [NATO:n myöhempi pääsihteeri] ja tohtori Vanden Eynden. Koirat tottelevat Ralfia ja Walteria. Addiktoituneet koirat ovat kiihkossaan. Näytelmät = orgiat, panna lapsia ja koiria kuolemaan. Näytelmähuoneella on voimakas koirien ulosteen haju. Koirat voivat kuljeskella vapaana puutarhassa… Gilles (12 vuotta vanha??) kastroitiin Polon toimesta. Toisten lasten täytyy juoda verta…

Tyttöjä silvotaan partakoneen terillä. X3:n häpyhuulet leikeltiin osittain ja annettiin koirien syötäväksi… Tyttöjen [iso] vulva leikeltiin paloihin ja syötettiin koirille… Teinin lapsensynnytys keisarinleikkauksen kautta. Lapsi poistettiin vatsasta ja Polo antoi sen koirille. Hän näki paloitellun äidin jälleen kuolleiden näyttelyssä… Hänen täytyy syödä ruumiista leikattua ihmislihaa. Hänen täytyy syödä liivatteessa tarjoiltuja lasten paloja (sormia). Hyvä maku – hieman makea. Se aiheutti valtavan tunteen nälästä ja janosta. Veren juominen helpotti janon tunnetta… Hän puhuu toisesta murhasta, jonka hän suoritti 3-5 vuotiaalle tytölle sen uhan alla, että hänen veljensä tapettaisiin. Hän avasi tytön vaginasta rintaluuhun veitsellä. Hän antoi sisäelimet koirille. Joku leikkasi pään irti. Koirat söivät lapsen… Nuoren teini-ikäisen naisen murha, jonka Vanden Eynde avasi… Vauva huusi äidin kohdussa. Hän ompeli vatsalaukun uudestaan vauva sisällä.

Ylellinen talo ympäröivällä muurilla ja portilla… ei valaistu kiertävä polku. Siellä oli joitakin talleja ja kukkapenkkejä. Sisäänkäynnin aula = kermanvärinen ja siniset laatat – punainen matto. Marmorista tehdyt seinät, joissa oli [myöhemmän kuninkaan] Baudouinin teiniajan kuva. Hän vietti koko yön Baudouinin kanssa – suuseksiä ja sodomiaa. Palvelustyttö läsnä… Tässä talossa oli monia palvelijoita… Hän muistaa yhden illan kun hän oli voideltu kermalla ennen kuin tuotu pöytään tarjottimella. Hänet nuoltiin kermasta ja raiskattiin… Toisen illan lopussa lapsi… oli kastroitu. Toiset lapset jotka oli paikalla hautasivat pojan kukkapenkkiin. Hän muistaa lapsen, joka oli mestattu, sitten leikattu ja paistettu ennen hänen syöntiään. Hän muistaa lapsia, jotka roikkuivat keittiön koukuissa. Eräs Solange [naispuolisen nimi] oli enukleoitu [mistä tarkalleen?] lusikan kanssa hänen ja vanhan naisen toimesta”

Tällaiset kuvaukset ylittävät kenenkä tahansa ymmärryksen ja vaikka sitä onkin ehkä hyvin vaikea pitää totena, on ensin kysyttävä, että kuinka on mahdollista että niin monet itsenäiset todistajat ja raportit vuosikymmenien ajalta puhuvat samanlaisista asioista ja syyttävät samoja henkilöitä. Belgian kuninkaallisten syyllisyyden tällaisiin makaabereihin tekoihin on vahvistanut esimerkiksi Kevin Annettille Skypen kautta puhunut Hollannin entinen asianajaja, jonka ex-aviomies on tämän rikollissyndikaattin jäsen. Jos X2:n ja X3:n Belgian kuningasperhettä koskeva syytös olisi pelkkää häiriintynyttä horinaa, niin kuinka he olisivat tienneet, että jo 1880 -luvulla Belgian Leopold II:sta syytettiin lontoolaisen parittaja Mary Frances Jeffriesin oikeudenkäynnissä valkoiseen orjuuteen ja sadistiseen lapsiprostituutioon osallistumisesta. Toivoisin tietenkin, että tämä kaikki olisi pelkkää sairasta pilaa, mutta tarinoiden todenperäisyyttä vahvistavat raportit ovat yksinkertaisesti liian lukuisia, että niitä on mahdoton painaa villaisella.

Johtopäätös

Jos siis kaikki edellä kerrottu on 100% totta, on selvää että kyse on jo pahuudesta sen puhtaimmassa muodossaan ja tällaista pahuutta ei voida selittää enää inhimillisesti. Sen takana ovat ihmiset, jotka palvovat Luciferia ja tästä syystä heidän teoilleen ei voida löytää mitään rationaalista selitystä. Ilman persoonallisen pahan olemassaoloa, mikään tästä ei käy enää järkeen. Historia on täynnä kertomuksia aatelisista, joista pahamaineisimmat lienevät Gilles de Rais ja Elisabet Báthory, jotka olivat sekaantuneet mustaan magiaan ja kiduttivat hengiltä satoja lapsia uhrina Saatanalle uskoessaan Saatanan palkitsevan heidät tämän maailman rikkauksilla, vallalla ja ihailulla. Elisabet Báthory esimerkiksi uskoi, että hän voisi säilyttää hänen kauneutensa ikuisesti jos hän kylpisi silpomiensa lasten ja palvelustyttöjen veressä. Kaiken tämän saatanallisen pimeyden keskellä herää tietysti kysymys: Missä on Jumala?

Kuinka hyvä ja rakastava Jumala voi sallia tällaisten asioiden tapahtua viattomille lapsille. Olemme usein itse syypäitä meidän omaan ahdinkoomme, joten emme voi syyttää siitä meidän hyvää Luojaamme, joka tahtoo kaikessa vain ihmisen parasta. Mutta nämä lapset eivät ole tehneet pahaa kenellekään. He syntyivät ympäristöön, joka on täynnä pahuutta. Eikö Jumala ole Kaikkivaltias, eikö hän pystyisi lopettamaan pahan valtaa koska tahansa? Onko Hänen kätensä liian heikko auttamaan vai onko Hän vain välinpitämätön viattomien kärsimystä kohtaan? Nämä ovat kysymyksiä, joita on pohdittu aina ihmisen syntiinlankeemuksesta lähtien. Kun Jumala koetteli Jobia sairaudella ja köyhyydellä, nämä syytökset kuultiin hänenkin suustansa. Eikö Jumala välitä vai onko Hän liian heikko oikaisemaan maailmassamme rehottavaa vääryyttä ja antamaan oikeutta niille, joita sorretaan ja kidutetaan ilman omaa syytään?

En aio antaa mitään kaiken selittävää lopullista vastausta kärsimyksen ja pahan ongelmaan, mutta esitän tästä vain muutamia ajatuksiani. Ensinnäkin, meidän Luojamme ei ole välinpitämätön maailman pahuutta ja viattomien kärsimystä kohtaan. Jumala ei ole jokin passiivinen tarkkailija, joka seuraa kyynisesti “pilven raunalta” ihmisten elämää kuin laborantti omaa tutkimuskohdettaan. Raamattu tekee monissa kohdin selväksi, että Jumala elää Hänen luoduissaan ja Hänen luotujensa kautta. Luomiskertomuksessa Hänen kerrotaan puhaltaneen elämän hengen ihmisen sieraimiin ja 1. Kor. 6:19 sanoo, että jokainen Kristuksen oma on Pyhän Hengen temppeli. Jumalan Henki iloitsee ja kärsii Hänen luoduissaan (Sef. 3:14, Ef. 4:30). Golgatan ristin mysteeri koskettaa syvästi kärsimyksen ongelmaa. Täällä Jumalan Pojan päälle laskettiin koko ihmiskunnan synnit ja Hän otti kantaakseen kaiken sen pahuuden mitä Saatana on tuonut tähän maailmaan aina Paratiisin karkoituksesta lähtien. Jes. 53:3-5 ennusti Jeesuksesta:

Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Jeesuksessa Kristuksessa Jumala itse tuli ihmiseksi ja kantoi kaiken sen tuskan mitä synnin ja Saatanan valta on saanut maailmassa aikaan. Golgatan kärsimys ei kuitenkaan rajoitu vain siihen tapahtumaan mitä muistelemme aina jokaisena pääsiäisenä. Matt. 25:31 -46:ssa Jeesus kertoi kuinka Häneen ristillä lyödyt haavat näkyvät yhä tänäänkin niissä, jotka ovat sorrettuja ja alaspainettuja: “Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’… ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'”  Sanassaan Jumala puhuu meille: “Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin…” (Jer. 1:5) “Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” (Jer. 31:3). Koko evankeliumin tärkein sanoma on tiivistetty seuraavaan katkelmaan.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:16-18)

Raamattu ei puhu meille kylmästä ja välinpitämättömästä Jumalasta vaan säälivästä, rakastavasta ja myötätuntoisesta Jumalasta. Sef. 3:14 sanoo: “Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee. Jotka murehtivat, kaukana juhlakokouksista, ne minä kokoan: nehän ovat sinusta, niitä häväistys kuormana painaa.” Yksikään oikeamielisten rukous ei jää Häneltä huomaamatta: “Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” (Ps. 34:16 – 19) Villitsemällä hänen palvelijoitaan kaikenlaiseen pahuuteen Saatanan tarkoitus on saada Jumala näyttämään heikolta tai välinpitämättömältä. Toisinaan maailmassa oleva pimeys ja ihmisten väkivalta on ollut niin suurta, että Jumalakin on tuntenut katumusta; katumusta siitä, että loi ihmisen:

Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. (1. Moos. 6:5-6)

Olisiko etäinen ja välinpitämätön Jumala näin kiinnostunut Hänen luotujensa ajatuksista ja teoista, että murehtisi alinomaa ihmisten pahuuden tähden? Mutta jos Jumala ei ole maailman pahuuden suhteen välinpitämätön, niin onko Hän sitten heikko? Eikö Hänellä ole valtaa pysäyttää sitä? Mutta mieti hetki mitä tämä merkitsisi. Jos Jumalan pitäisi hävittää pahuus maailmasta juurinensa, Hänen tulisi hävittää samalla koko ihmiskunta. Pahuus ei ole nimittäin jokin ulkoinen ongelma sillä Raamatun mukaan se koskettaa koko ihmiskuntaa; pahuus ja synti tai taipumus pahuuteen asuu perisynnin tähden meissä kaikissa jo heti syntymästämme lähtien. Me itse annoimme sille vallan, kun kyseenalaistimme Jumalan auktoriteetin Eedenin puutarhassa ja uskoimme Saatanan valheen. Vedenpaisumuksessa Jumala oli jo miltei hävittämässä ihmisen maan päältä, mutta säästi yhden ainoan miehen jatkamaan sukua, vanhurskaan Nooan ja hänen perhekuntansa. Pelastaessaan Nooan Jumala tiesi mitä Hän teki.

Vaikka pahuus ja väkivalta täytti maailman taas uudestaan kohta vedenpaisumuksen jälkeen, Jumalalla oli alusta lähtien pelastussuunnitelma millä Hän voisi kitkeä synnin ja kuoleman vallan ilman, että hävittäisi samalla koko ihmissukua olemasta. Tämä suunnitelma kulkee Raamatun kertomuksen punaisena lankana. Hänen tarkoituksensa oli nostaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin varhurskaasta suvusta Vapahtaja, joka lunastaisi maailman synnit kärsimällä itse rangaistuksen ihmisten syntien puolesta. Hänen suunnitelmansa oli lähettää Hänen ainosyntyinen Poikansa ottamaan ihmisen muodon ja kuolemaan ristillä ihmissuvun sijaiskärsijänä. Jumalan inkarnaation käsitteestä vieraantunut nykysukupolvi voisi verrata tätä James Cameronin pakanuutta edistävään elokuvaan Avatar missä tarinan sankari Jake Sully tuli avataariksi eli otti vieraalla planeetalla eläneen Na’vi kansan ruumiin pelastaakseen tämän kansan hänen sotilasyksikkönsä kansanmurhalta.

Jumalan Pojan väkivaltainen kuolema ristillä eikä ehkä näytä monienkaan silmissä voitolta. Satanistien mukaan ristiinnaulitun Jumalan palvominen on osoitus meidän Jumalamme heikkoudesta. He pilkkaavat kristinuskoa heikkojen uskonnoksi. Se kosiskelee sanomallaan heikkoja ja halveksittuja, niitä joita Darvinismi pitää kehityksen jarruna. Raamattu kuitenkin sanoo, että se “mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on” (1. Kor. 1:27 – 28); sillä se mikä “kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa” (1. Kor. 15:43). Jeesus sanoi Paavalille: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 2:9).

Raamattu on täynnä tämän kaltaisia paradokseja: vanhurskaiden näennäinen heikkous on merkki Jumalan voimasta. Saatanan näennäinen ylivoima on merkki Jumalan voitosta. Evankeliumit kertovat, että sillä hetkellä kun Jumalan Poika naulittiin ristille, “tuli pimeys yli kaiken maan” (Matt. 27:45). Tämä pimeys ei ollut vain fyysistä mutta myös hengellistä. Tuolla hetkellä tämän maailman ruhtinaan valta näytti olevan suurimmillaan ja Lucifer uskoi saaneensa lopullisen voiton valkeudesta. Mutta Joh. 1:5 kertoo, että “valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” Paavali opetti 1. Kor. 15:sta kuinka Kristus voitti kuolemallaan kuoleman ja tuonelan vallan. Jeesus sanoi: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh. 12:24). Tällä kaikella haluan kertoa sitä, että vaikka pimeys ja Saatanan valta näyttäisi tässä ajassa aivan musertavalta, Kristuksen voima ja valkeus loistaa vain siellä missä on kaikkein pimeintä. Voitto Saatanasta kylvetään vain siellä missä hänen valtansa on suurimmillaan. Vielä kerran kaikki paha on saava palkkansa ja Saatana tuomitaan hänen seuraajineen ikuiseen tulijärveen. Sinun on kuitenkin valittava ensin puolesi, rakastatko enemmän pimeyttä vai valkeutta.

Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt. (Joh. 3:19-21)

---

Suomennettu dokumentti lasten saatanallisesta hyväksikäytöstä, jonka löysin sattumalta. Tämäkin dokumentti vahvistaa sen, että Englannin kuninkaalliset ovat satanisteja, jotka ovat mukana lasten rituaalisessa hyväksikäytössä (ks. osa 3). Miksi niin harva kuuntelee vaikka todisteet huutavat niin kovaa. Klikkaa “katsele sivustolla Youtube” löytääksesi loput osat. Tämä vuodelta 1990 peräisin oleva dokumentti ottaa ilmiöön skeptisemmän kannan osissa 4 – 7. 

---

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuskin löydämme ketään, jolle sana Illuminati ei olisi edes hämärästi tuttu. Dan Brownin suosittujen romaanien lisäksi tuo sana assosioidaan salaliittoteoriaan Illuminaattien salaisesta vallasta kulissien takana. Salaliittoon uskovien joukossa lähes kaikki tapahtumat historiassa on nähty saaneen alkunsa tämän marionetin tavoin kansojen kohtaloita naruista vetävän salaisen käden ohjauksessa. Mutta nykyään on yhä vaikeampi tehdä selvää rajaa tosiasioiden, myyttien, vainoharhojen ja suoranaisen typeryyden välillä, kun koko Internet on tulvillaan salaliittoteorioita mihin illuminaatit sotketaan aina milloinkin mukaan. Viimeisimpien teorioiden mukaan Illuminaatit olisivat Kopernikuksesta lähtien pimittäneet meiltä Maa-keskeisen universumin missä aurinko ja tähdet kiertävät litteää Maata (en vitsaile, katsokaa itse). Vaikka vuosien varrella olen vieroittunut hyvin skeptiseksi monia salaliittoteorioita kohtaan, Britannian kuningasperheen keskeinen rooli baijerilaisen Illuminaatti veljeskunnan valtaannousussa ei ole salaliittoteoria vaan historiallinen tosiasia, jota tulen demonstroimaan tässä artikkelissa. 

Huolimatta siitä, että olenkin jo saanut sen kyseenalaisen kunnian, että minut seppelöitiin kerran tinahatulla – so. viittaus vainoharhoista kärsivään henkilöön – jopa siihen pisteeseen, ettei maailmasta löytyisi kuulemma tarpeeksi tinaa minun tinahattuuni, tutkimukseni ovat perustuneet aina huolellisesti dokumentoituun lähdeaineistoon ja historiallisiin alkuperäisteksteihin mistä vain harvat ovat tänään perillä. En siis perusta tutkimuksiani kuulopuheisiin ja huhuihin mitkä olisin lukenut joistakin epämääräisistä lähteistä. Tämä on hyvä mainita ennen kuin menet leimaamaan minut julkisilla foorumeilla hourupäiseksi tinahatuksi, jonka pääkopasta muutama mutteri olisi päässyt hieman löystymään.

Tällainen halventava leima on myös melko epäreilu, koska käytän yleensä paljon aikaa kirjoitusteni taustatietojen kaivamiseen ja varmistan aina tietojeni luotettavuuden useista riippumattomista lähteistä. Onhan se tietysti helpompi ratkaisu panetella ja upottaa pää hiekkaan, kuin että käytettäisiin aikaa tutkimusteni oikeudenmukaiseen arviointiin. Mutta jätetäänpä tämä nyt omaan arvoonsa ja siirrytään eteenpäin. Jos olet blogini pisempi aikainen lukija, olet pannut jo kenties merkille, että käytän hyvin harvoin – jos koskaan – termiä “Illuminati”, kun viittaan maailman eliittiin ja heidän kulissien takaisiin aktiviteetteihin. Tämä johtuu juuri siitä, etten halua tulla leimatuksi kovin helposti sellaisilla termeillä mitä ylhäällä juuri kuvasin. Tämä ei merkitse sitä, etteikö tällaisen nimen käyttäminen maailman eliitistä olisi mielestäni oikeutettua ja perusteltua. Mutta koska suurimmalle osalle meistä ei ole täysin selvää mistä tällaisen leiman oikeutus on peräisin, pyrin välttämään sitä.

Jos viittaisin anglo-saksiseen eliittiin vaihtoehtoisesti termillä Illuminaatit, tämä nostaa esiin tärkeän kysymyksen johon minun tulisi vastata aina jokaisen artikkelini yhteydessä. Millä perustein Englannin siniverisillä olisi mitään tekemistä Illuminaatti veljeskunnan kanssa, jonka Ingolstadtin Yliopistossa valmistunut kirkko-oikeuden professori Adam Weishaupt perusti Baijerissa, Saksassa vuonna 1776? Vielä enemmän, mihin perustuu väite että Englannin kuningashuone istuu nykyisen Illuminaatti veljeskunnan huipulla? Seuraavat vastaukset eivät nähtävästi kelpaa: “Se luki jossakin verkkosivulla, jonka osoitetta en enää muista.” Tai, “Kuulin sen eräältä, joka oli kuullut sen ystävältään ja tämä taas ystävänsä ystävältä, joka puolestaan sai sen selville joltain kirjailijalta, jonka nimeä en tosin tiedä.” Jos esitämme radikaaleja väitteitä ja syytöksiä, ne tulisi myös oikeuttaa mahdollisimman fakta pohjaisilla lähdetiedoilla. Etenkin salaliittojen vainoharhaisessa maailmassa monilta niitä esittäviltä puuttuu mielestäni tarpeellinen lähdekritiikki. Hurjimmiltakin kuulostavat väittämät saatetaan ottaa vastaan ilman, että oltaisiin perehdytty kunnolla niiden alkuperäislähteisiin tai vastakkaisiin todisteisiin.

Tätä ei ole vaikea huomata, kun katsoo mitä tahansa Youtuben “paljastusvideoita” Illuminaateista tai Googlettaa tietoa Illuminaateista. Jos suunta on se, että hyväksytään mikä tahansa väite salaliitosta ilman kunnollista todistusaineistoa, tosiasioiden ja myyttien välinen raja hämärtyy eikä ihmisillä ole enää vaikeuksia hyväksyä totuutena vaikkapa ikivanhoja antisemiittisiä blood libel -satuja tai syytöksiä juutalaisten maailmanlaajuisesta salaliitosta. Etenkin maissa missä ihmisit ovat jo valmiiksi aivopesty juutalais- tai sionismivastaisella propagandalla, siirtyminen holokaustin kieltäviin salaliittoteorioihin on vain luonnollinen kehityskulku. Uskon, että tämä ongelma ei rajoitu vain Lähi-Idän kulttuureihin vaan että me kaikki – itseni mukaan lukien – olemme jo luonnostamme alttiita aivopesulle ja omaksumme kovin helposti kapean ja yksipuolisen näkemyksen totuudesta. En halveksu akateemista oppineisuutta – toisin kuin monet salaliittoanarkistit -, koska monesti akateeminen tieto on paljon lähdekriittisempää kuin salaliittoihin perustuva maailmankatsomus. Mutta halveksin akateemisen yhteisön viisastelua missä jokainen väite salaliitosta leimataan jo itsessään vainoharhaiseksi ilman, että oltaisiin tutustuttu kunnolla salaliiton olemassaolon oikeuttaviin järkiperusteisiin.

David Icke, kuuluisa brittiläinen salaliittokirjailija ja julkinen puhuja, toitottaa kuulijoilleen, että todellisuus johon meidät kasvatetaan uskomaan on kuin suuri Matrix-keinotodellisuus. Hän kehottaa meitä kyseenalaistamaan kaiken kuulemamme ja lukemamme ja omaksumaan hänen versionsa todellisuudesta (tai tutkimaan itse onko hänen ajatuksissaan järkeä). Vaikka ymmärrän hyvin Icken pointtia, tällaisella opetuksella on myös varjopuolensa. Tottakai jokainen totuutena pitämämme asia pitäisi voida kyseenalaistaa ja sen tulisi kestää vahvimmatkin vastaväitteet mikäli tuo asia on totta. Mutta kun istutamme tällaisen anarkistisen asenteen akateemista tietämystä kohtaan oppimattoman kansan mieliin, altistamme heidät kulttien harjoittaman aivopesun kohteiksi. Juuri kulteille on tyypillistä se, että ulkopuolinen maailma ja jokainen heidän oppinsa kyseenalaistava auktoriteetti nähdään uhkana ja vihollisena, joka on osa suurempaa salaliittoa heidän yhteisöään vastaan.

Jos maailma on kuin holograafinen virtuaalitodellisuus, jonka sitä hallitseva eliitti on luonut massoja hallitsemiseksi (jonka uskon olevan hyvin pitkälti totta), niin oppimattoman kansan keskuudessa tällainen kuva maailmasta muuttuu nopeasti anarkiaksi kaikkea vallitsevaa tiedettä, vallitsevaa oppineisuutta ja vallitsevaa maailmankuvaa vastaan. Vaikka osittain näen tällaisen anarkian hyvänä asiana, osittain pidän sitä myös vaarallisena. Suuri osa siitä mitä markkinoidaan “virallisena totuutena”, on mielestäni täyttä pötyä (esim. evoluutioteoria, ihmisen aikaansaama ilmastonmuutos jne.). Mutta vaihtoehto ei ole se, että huono tiede korvataan taikauskolla, analysointi intuitiolla ja rationaalisuus mystiikalla. Juuri tällaista New Age pakanuuden renessanssia – paluuta keskiajalle – Prinssi Charles on ollut edistämässä lännessä 80 -luvun alusta lähtien. Toisaalta jos tutkimme okkulttisia salaseuroja, kuten vapaamuurareita ja Illuminaatteja, on tietenkin ymmärrettävä näiden ryhmien esoteeristä ja okkultista maailmankatsomusta, mutta emme saisi tulla itse vedetyksi mukaan heidän salaopilliseen hölynpölyynsä. Sanon tämän kaiken vain sen tähden, että minusta monissa Illuminaatteja koskevissa keskusteluissa ei arvosteta tarpeeksi akateemista tutkimusta.

Asioista tehdään hyvin yksinkertaisia ja nopeita johtopäätöksiä. Historian moniulotteisuus sivuutetaan, jotta se saataisiin sopimaan tähän pelkistettyyn maailmankuvaan missä Illuminati ohjailee kaikkea ja kaikkia eikä kukaan ole sen näkymättömän ja kaikkivoipaisen käden saavuttamattomissa. Todisteet Illuminaatin vaikutusvallasta viihdeteollisuudessa ja politiikassa perustetaan oletettuihin yhden silmän symboleihin tai kummallisiin käsimerkkeihin, kuten 666 käsimerkkiin, pirunsarviin, timantti/kolmio käsimerkkiin yms. En sano, etteikö näiden symbolien toistuminen monissa eri yhteyksissä ja maallisen viihdetaiteen palvottujen idoleiden musiikkivideoissa ja lehtien kansikuvissa, olisi minusta hyvin outoa ja häiritsevää, mutta tällainen käsimerkkeihin tai yhden silmän symboleihin tuijottaminen on toisinaan hieman vainoharhaista. Esimerkiksi niin sanottu 666 käsimerkki on myös maailmanlaajuisesti käytetty OK-merkki. Vaikka pirunsarvet yhdistetään kaikkein useimmiten heavymetal-musiikkiin ja satanismiin, Välimeren maissa se on myös alatyylinen viittaus “aisankannattajaan” eli mieheen, jonka vaimo pettää häntä. Peukalon kanssa merkki on viittomankielestä tunnetuksi tullut ILY-merkki eli “I Love You.”

Miljoonat heavymetallin kuuntelijat ja miljoonat heavymetallin konserteissa kuuroutuneet ihmiset käyttävät tänään pirunsarvia ilman, että kuuluisivat Illuminaatteihin tai tietäisivät edes mikä se on. Jos lomamatkallasi Espanjan Fuengirolassa joku paikallinen näyttää sinulle pirunsarvia, ei kannata ajatella että hän olisi satanisti, koska todennäköisemmin vaimosi käynti lipevän kenkäkauppiaan putiikissa venähti vain odotettua pidemmäksi. Olen itse käyttänyt joissakin yhteyksissä OK-merkkiä. Tekeekö se minusta Illuminaatin salaisen jäsenen? Tottumuksesta saatan pistää myös käteni yhteen niin, että käsieni väliin muodostuu kolmio. Ja teen tämän täysin selväksi: En ole Illuminaatin jäsen. Tässä on mielestäni iso ongelma, kun teemme johtopäätöksiä pelkkien käsimerkkien perusteella. Tähän sopii myös tarina, jonka musiikinopettajani kertoi Iso Kirjan Raamattuopistolla keväällä 2006. Saapuessaan kerran kylmästä ulkoilmasta bussiin hän alkoi lämmitellä käsiään hieromalla niitä toisiinsa.

Vieressä sattui istumaan vapaamuurari, joka pelkäsi henkensä edestä koska tiesi paljastaneensa ulkopuolisille loosin varjeltuja salaisuuksia. Hän luuli musiikinopettajaani toiseksi vapaamuurariksi, joka yritti antaa hänelle salaisia käsimerkkejä. Hän avautui peloistaan ja pian hänet löydettiinkin asunnoltaan murhattuna. Tämä tarina on hyvä esimerkki siitä, että se mikä toiselle on salainen käsimerkki joilla salaseurojen jäsenet viestivät keskenään, on toiselle ele jolla juhlitaan hyvää bisnestä tai lämmitellään kohmettuneita käsiä. Samaa voitaisiin sanoa myös näista silmä symboleista. Minusta ei ole kovinkaan yllättävää jos CBS-televisiokanavan tunnus on silmä. Mutta toisaalta en voi kieltää sitäkään, että kun pistän Googlen kuvahakuun “Illuminati one eye”, eteen tulee kymmeniä kuvia missä julkkiset poseeraavat kameraan yksi silmä peitettynä tai egyptiläisen Horus-jumalan silmä kädessä tai vaatteissa. Tämä sama teema toistuu niin monessa kuvassa, että vaikuttaa siltä kuin he kaikki olisivat jonkun oudon kultin jäseniä. Alla on kuvakooste, joka näyttää vain pienen osan näistä kuvista.

Adam Weishaupt ja Baijerin Illuminaatit

Tässä kohtaa on ehkä syytä palata kertaamaan, mikä todella oli baijerilainen Illuminati-salaseura ja mitkä olivat sen perimmäiset tavoitteet. Wikipedian artikkeli Adam Weishauptista maalaa kovin ruusuisen kuvan hyväntahtoisesta sosiaalisesta uudistajasta, jonka ainoa päämäärä oli edistää tasa-arvoa ja vapautta yhteiskunnassa vapauttaakseen kansan valistuksen ajan hengessä kirkon ja monarkian ylläpitämästä taikauskosta ja sorrosta. Weishauptin ihanteet tasa-arvosta ja vapaudesta eivät kuitenkaan vallinneet hänen järjestössään itsessään: “Kantin vaatima ajatuksen ja arvostelukyvyn itsenäisyys… oli nimenomaisesti ehkäisty Illuminaatti järjestön säännöissä ja määräyksissä. Valistus esiintyy täällä, jos ollenkaan, juuri toisen johdon alla, nimittäin järjestön esimiesten alla.” Artikkeli lainaa myös Tony Pagen kirjoitusta, jonka mukaan niin Weishaupt “kuin hänen suunnitelmansakaan ei ollut paha taikka väkivaltainen sinälleen eikä itsessään. Se on yksi historian valitettavia ja traagisia ironioita, että mies joka yritti teroittaa hyveitä, hyväntekeväisyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tuli yhdeksi suureksi 21. vuosisadan ‘salaliitto’ ajattelun viha-hahmoiksi.” Kirjoittaja unohtaa, että myös Karl Marx painotti tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ajatuksia jotka niittivät sadan miljoonan ihmisen kuoleman.

Vaikka enemmistö Illuminaattien salaliittoa käsittelevistä kirjoista on kirjoitettu epäilemättä 1900- ja 2000 -luvuilla, alkuperäinen idea on paljon varhaisempaa perua. Se voidaan jäljittää kahteen kirjaan, jotka julkaistiin jo 1790 -luvulla. Ensimmäinen näistä oli ranskalaisen jesuiitan Augustin Barruelin vuonna 1797 julkaisema Mémoires pour servir à l’histoire du Jacobinisme, joka käännettiin useille kielille ja joka on vaikuttanut suuresti myöhempien vuosisatojen akateemisiin väittelyihin Ranskan vallankumouksen historiallisista taustavaikuttimista. Sitä pidetään “yhtenä ensimmäisistä asiakirjoista oikein-siiven tulkinnalle Ranskan vallankumouksesta. Se tuli suosituksi välittömästi jälkikäteen ja oli julkaistu, luettu ja kommentoitu tuon ajan tärkeimpien kirjallisuuden ja politiikan journalistien taholta.” Kirjassaan Abbé Barruel esitti näkemyksen, jonka mukaan vallankumous syntyi tarkoituksellisen salaliiton seurauksena, jonka filosofien, vapaamuurarien ja Adam Weishauptin Illuminaatti-seuran koalitio oli juoninut Euroopan monarkkien ja roomalaiskatolisen kirkon vallan kaatamiseksi.

Barruelin syytös ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta “hän oli ensimmäinen, joka esitti ne täysin kehitetyssä historiallisessa kontekstissa ja hänen todisteensa oli melko ennennäkemätön mitta-suhteiltaan.” Näin siis Wikipediassa, joka jatkaa vielä: “Barruelin nidos puhuu antisosiaalisesta salaliitosta, joka oli vapaamuurariuden ja Illuminaatti järjestön päämäärä. Filosofit ja heidän hyökkäyksensä kirkkoa ja valtaistuinta kohtaan pohjusti tietä salaliitolle, joka oli johdettu näiden salaseurojen taholta. Näiden ryhmien uskottiin muodostaneen yksittäisen lahkon, jonka määrä oli yli 300 000 jäsentä, jotka olivat ‘kaikki kiihkeitä vallankumoukselle, ja kaikki valmiita nousemaan ensimmäisestä merkistä julistaakseen järkytyksen kaikille muille kansanluokille’. Barruel kartoitti vapaamuurariuden historian ja väitti, että sen korkeimmat mysteerit ovat aina olleet ateistisia ja tasavaltaisia sävyltään.” Ihmettelenpä vain, että kuinka moni, joka vähättelee Illuminaatin vaikutusta historiaan, on perehtynyt Barruelin teokseen, jonka todisteiden laajuus oli ennennäkemätöntä?

Barruelin teesien vastustaja Joseph-Marie de Maistre kirjoitti tämän jälkeen oman versionsa Ranskan vallankumouksen syistä missä hän sivuutti Barruelin kirjan syytökset lyhyesti “typerinä ja valheellisina”, mutta Maistre ei ollut aivan puolueeton arvostelija, koska hän kuului itse vapaamuurareihin. Samaan aikaan Abbé Barruelin kanssa skotti John Robison julkaisi oman itsenäisen tutkimuksen Illuminaattien osallisuudesta Ranskan vallankumoukseen kirjassaan Proofs of a Conspiracy… (1797). John Robison oli fyysikko ja matemaatikko, joka toimi professorina Edinburghin yliopistossa (hänet tunnetaan sireenin keksijänä, joka osallistui myös varhaisen höyryauton suunnitteluun). Hän oli itse vapaamuurari, mutta hyökkäsi kirjassaan Illuminismia vastaan, jonka oppien hän näki saaneen yliotteen veljeskunnastaan ja varoitti sen uhasta Euroopan monarkioille. Robison lainaa kirjassaan alkuperäisiä saksankielisiä dokumentteja, jotka olivat tulleet julki, kun Baijerin vaaliruhtinas Karl Theodor kielsi seuran toiminnan vuonna 1785 ja sen johtajien väliset kirjeenvaihdot julkaistiin Saksan lehdistössä.

Sivulla 8 (kirjan online-versiossa), Robison toteaa:

Tämän seuran johtajat eivät uskoneet yhteenkään sanaan minkä he lausuivat, ja yhteenkään oppiin, jota he opettivat; ja heidän todellinen aikomuksensa oli hävittää kaikki uskonnot, kaataa jokainen hallitus, ja tehdä maailmasta yleensä ryöstetty ja raunioitettu – jos voin osoittaa, periaatteilla mitä tämän seuran johtajat paasasivat ihmisen hyveiden täydellistymänä, ja kaikkein voimakkaimmin ja tehokkaimmin ihmisen mielen kehittämisenä tehdäkseen heidät hyväksi ja onnelliseksi, ei ollut vaikutusta seuran perustajiin itseensä, ja että he olivat lähes poikkeuksetta kaikkein merkityksettömimpiä, arvottomimpia ja moraalittomimpia miehiä.

Kuten kaikilla tuhoisilla ideologeilla, myös Illuminismilla oli näennäisesti jalo päämäärä. Robison kertoo luvussa 2 kuinka Weishaupt houkutteli jäseniä salaseuraansa sillä varjolla, että se tavoitteli ainoastaan ihmisrodun universaalia onnellisuutta ja vapautta ja mitä he eivät epäröineet rinnastaa raamatulliseen lupaukseen ihmiskunnan vapautuksesta, jonka vain Jeesus Kristus on tuova kerran maanpäälle. Kaikkien ihmisten täydellinen tasa-arvo, vapautus sortavien hallitsijoiden ja uskontojen pakkovallasta ja järjen riemuvoitto taikauskosta ja ennakkoluuloista, kuului Illuminismin viehätykseen monien valistusajan oppineiden miesten keskuudessa. Vapaamuurariuden tavoin Illuminismi oli hierarkinen salaseura, jossa eteneminen vaati täydellistä kuuliaisuutta seuran esimiehille ja missä ylempien asteiden vihkiytyneet kätkivät salaisuuksia sen tulokkailta. Ensimmäisen asteen jäsenille seuran päämäärä kerrottiin yhdessä lauseessa: “Tehdä ihmisrodusta ilman minkään kansallisuuden, säädyn tai uskontokunnan eroja hyvä ja onnellinen perhe.” (s. 71).

Seuraan liityttyään noviisit joutuivat vannomaan valan missä he lupautuivat sitomaan itsensä “ikuiseen hiljaisuuteen ja horjumattomaan uskollisuuteen ja alistumiseen järjestölle, esimiesteni persoonissa; tehden tässä uskollisen ja täydellisen luopumisen henkilökohtaisesta arvostelusta, omasta tahdostani, ja jokaisesta vaikutusvaltani ahdasmielisestä toimesta.” Noviisien tuli taistella järjestön vihollisia vastaan “omaisuudellaan, kunniallaan ja verellään” ja luovuttaa itsensä “mihinkä tahansa nuhteluun tai rangaistukseen, jonka esimieheni määrävät minulle”. Sivulla 74 Robison kertoo: “Sen jälkeen kun oppilaan mieli on lämmennyt universaalin onnellisuuden kuvilla ja hän on vakuuttunut siitä, että se on mahdollista yhdistää kaikki Maan asukkaat yhteen suureen yhteisöön, ja sen jälkeen kun oppilaan tyytyväisyydeksi on sanottu, että suuri onnellisuuden laajennus saavutetaan kansallisten erojen ja vihamielisyyksien poistamisella, se ei ole vaikea tehtävä saada hänet ajatteleman, että patriotismi on ahdasmielisen monopolisoiva näkemys ja jopa yhteensovittamaton seuran paljon laajempien näkemysten kanssa, nimittäin ihmisrodun yhdistäminen yhdeksi suureksi onnelliseksi yhteisöksi”. 

Tämä Illuminismin kosmopoliittinen utopia on linjassa vapaamuurariuden kanssa, mikä on myös alusta lähtien painottanut ihmisten universaalia veljeyttä kansallisuudesta, yhteiskuntaluokasta tai uskonto-kunnasta  riippumatta. Kuitenkin, Illuminismi pyrki tähän järjestäytyneen poliittisen vehkeilyn ja salassa pidetyn kumouksellisen toiminnan kautta. Se julisti, “Jos kuka tahansa henkilö on paljon taipuvaisempi kuuntelemaan prinssejä kuin järjestöä, hän ei ole sopiva siihen eikä hänen tule nousta korkeammalle. Meidän tulee tehdä kaikkemme saadaksemme Illuminati edistymään kaikkiin tärkeisiin hallitus-virastoihin.” (s. 75). Sivuilla 84-85 Robison lainaa Spartacuksen (Weishauptin koodinimi) kirjeitä Catolle.

“Tällä suunnitelmalla tulemme ohjaamaan koko ihmiskuntaa. Tällä tavoin ja yksinkertaisimmilla keinoilla me sytytämme kaiken liikkeeseen ja liekkeihin. Tehtävämme täytyvät olla niin jaettuja ja keinotekoisia, että voimme vaikuttaa salassa kaikkiin poliittisiin tapahtumiin.” Huom. Tämä viittaa osaan, joka on poistettu julkisuudesta, koska se sisältää osan kaikkein kapinallisimmista ja moraalittomimmista tehtävistä useille henkilöille joiden oikeita nimiä ei voida jäljittää. “Olen ottanut huomioon,” sanoo Spartacus, “kaiken, ja siten valmistanut sen, että jos järjestö menisi tänä päivänä nurin, tulen vuodessa muodostamaan sen uudestaan kirkkaampana kuin koskaan ennen.”… “Eikä,” jatkaa Spartacus, “se merkitse vaikka kaikki tulisi petetyksi ja painettavaksi. Olen niin varma menestyksestä, että kaikista esteistä huolimatta… minulla on taitoa johtaa etuutta jopa epäonnistumisista; ja kun luulet minun uppoavan pohjalle, nousen uudella elinvoimalla.”

Weishauptin päämäärät nivoutuivat ulkoisesti “vapauden, veljeyden ja tasa-arvon” kuluneisiin latteuksiin, ja jotka hän kuulutti kirjoissaan joissa hän puolusti Illuminismin periaatteita ja filosofiaa. Robison kuitenkin summaa Illuminatin todelliset päämäärät sivulla 121: “Järjestön päämäärä ei ole valistaa ihmisen mieltä ja näyttää hänelle tämän moraalisia velvoitteita ja velvollisuuksiensa harjoituksesta tehdä yhteiskunnasta rauhaisa, turvata omaisuus, ja tehdä pakkovalta tarpeettomaksi, niin että kaikki voisivat olla levossa ja onnellisia… Heidän ensimmäinen ja välitön päämääränsä on saada haltuunsa rikkaudet, valta ja vaikutusvalta, ilman teollisuutta; ja tämän suorittaakseen he haluavat hävittää kristinuskon; ja sitten irstaat tavat ja universaali tuhlailu hankkii heille kaiken pahan kiinnittymisen, ja mahdollistaa Euroopan kaikkien siviilihallintojen kaatamisen; jonka jälkeen he miettivät kaukaisempia valtauksia ja laajentavat toimintaansa Maapallon muille alueille, kunnes he ovat alentaneet ihmiskunnan tilan kaaottisen joukon erottumattomaan tilaan.”

Näitä tekstejä lainaamalla haluan osoittaa, että Illuminatin pyrkimys salaliittoon maailman hallitsemiseksi, ei ole 21. vuosisadan salaliittokirjallisuuden keksintöä, vaan pohjautuu seuran jäsenten alkuperäisiin kirjeenvaihtoihin, jotka Abbé Barruel ja John Robison toi päivänvaloon jo 1790 -luvulla. Toisin kuin Siionin viisaiden pöytäkirjat, joiden aitoudesta ja alkuperästä kiistellään, nämä dokumentit ovat aitoja ja alkuperäisiä tekstejä missä Adam Weishaupt ja hänen salaliittotoverinsa keskustelivat heidän paholaismaisista suunnitelmistaan ja seuran moraalittomista toimintatavoista. Mietelause “päämäärä oikeuttaa keinot” on luettu usein Jesuiittojen oppeihin vaikka sen alkuperä voidaan jäljittää jo antiikin ajan kirjailijoihin. Protestanttien anti-katolisessa propagandassa tätä moraalisesti kyseenalaista ilmaisua on käytetty usein Jesuiittoja vastaan. Roomalaiskatoliset apologeetat sanovat, ettei se olisi kuulunut koskaan Jesuiittojen oppeihin. Mutta huolimatta siitä oliko kyseessä Jesuiittojen oppi vai ei, Jesuiitta Adam Weishaupt opetti sitä hyväksyttävänä etiikkana hänen järjestönsä jäsenille.

“Spartacus käyttää voimakkaita keinoja. Jesuiittojen tyylissä hän pitää (kuten hän sanoo) jokaista keinoa siunattuna sen päämäärällä mitä varten sitä käytetään ja sanoo suurena totuutena, ‘Flectere si nequeo superos, Acheronta movebo.’ [suom. Jos en saa jumalia puolelleni, panen liikkeelle Helvetin vallat]. Pelastaakseen maineensa, hän ei epäröi tappaa viatonta lastaan ja naista, jota hän oli pitänyt käsillään kiintymyksen ja rakkauden tunteilla.” (s. 122) Illuminatin ylempien asteiden salaisuuksia ei painettu lehdistössä, mutta ne julkaistiin kirjassa nimeltä Neueste Arbeitung des Spartacus and Philo, jonka julkaisija tutustui niihin yksinoikeudella. Sivulla 116 Robison kertoo, että niiden “‘opit ovat samoja kuin Spinozan missä kaikki on materiaa, Jumala ja maailma on sama asia, ja kaikki uskonnot ovat ilman minkäänlaista perustaa, ja kunnianhimoisten miesten keksintöä.’ Toinen aste tai REX opettaa, ‘että jokainen talonpoika, kansalainen ja talonomistaja on hallitsija, kuten patriarkaalisessa valtiossa, ja että kaikki kansat täytyy tuoda takaisin tähän tilaan millä keinoilla tahansa – rauhanomaisesti jos mahdollista; mutta jos ei, niin sitten väkivalloin – sillä kaikki alaisuussuhde täytyy kadota maanpäältä'”. 

Mainittakoon, että hollaninjuutalainen Baruch Spinoza opetti, ettei hyvää tai pahaa ole olemassa vaan kaikki on suhteellista ja riippuu yksinomaan katsojasta. Tällainen moraalinen relativismi on tyypillistä satanistien etiikalle, kuten ilmenee Bob Larsonin tekemästä Saatanan Kirkon haastattelusta. Spinozan panteistinen maailmankuva vaikutti sittemmin mm. kuuluisaan saksalaiseen kirjailija ja humanisti Johann Wolfgang von Goetheen (1749 – 1832), joka liittyi Weishauptin Illuminaatteihin ja joka aateloitiin seuran toisen jäsenen, Weimarin Herttua Kaarle Augustin toimesta. Hän kuului Saksan merkittävimpiin ylimystöihin ja Preussin Fredrik Suuren tukijoihin. Huhtikuussa 1783 Fredrik Suuri, vapaamuurari itse, varotti Berliinin looseja Illuminatin soluttautumisesta Saksan vapaamuurariuteen. Myös syväekologian, ympäristöliikkeen radikaalin haaran, isänä pidetty norjalainen Arne Næss kertoo saaneen vaikutteita Spinozan filosofiasta. Kuten kerroin jo kirjani luvussa 7, syvä ekologia on yksi historian tuhoisimpia aatesuuntia, jossa miljardien ihmisten tappaminen nähdään oikeutettuna toimenpiteenä luonnon säästämiseksi. Syväekologien turmeltunutta etiikkaa kuvastaa Carl Ameryn tyrmistyttävä lausunto:

Vihreässä liikkeessä pyrimme kulttuurilliseen malliin missä metsän hävittämistä pidetään paljon halveksittavampana ja rikollisempana kuin 6 -vuotiaiden lasten myymistä aasialaisiin bordelleihin.

Koska Spinozismi opetti, että intuitiolla – siis ei analyyttisella pohdinnalla ja logiikalla – saavutettu tieto, oli korkein saavutettavissa oleva totuus, Illuminatin korkeimpien asteiden valaistumista voi pitää tuskin puhtaasti järkeen tai empiiriseen tieteelliseen havaintoon pohjautuvana. Lisäksi, koska Weishaupt vei oppinsa vapaamuurariuden ylimmille asteille missä kaikenlainen esotoriausko, magia ja okkultiikka kukoisti, Illuminatin “valaistuminen” tarkoitti pikemminkin valaistumista henki- ja salatieteissä kuin puhtaasti materiaan perustuvissa luonnontieteissä. Vaikka Weishauptin päämäärä vapaasta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta ei olisikaan ollut paha itsessään, usein “tie helvettiin on pohjustettu hyvillä aikomuksilla”.  Jos tällainen utopistinen päämäärä annetaan miesten käsiin, jotka salaavat julkisuudelta keinonsa sen saavuttamiseksi ja harrastavat salassa paholaismaisia salatieteitä, voimme olla varmoja ettei se johda kohti uudistettua Paratiisia vaan Helvetin porttien aukenemiseen, jonka demoniset riivaajavallat Weishaupt oli valmis vapauttamaan hänen suunnitelmiensa avuksi.

Weishauptin päämäärä maailmanlaajuisesta tasavallasta, mikä olisi vapaa kaikesta alisteisuudesta, sorrosta ja pakkovallasta, tulee myös hyvin kyseenalaiseen valoon, koska hän halusi valaistuneiden miesten järjestön, joka itse ohjailisi kansakuntia kulissien takana ja joka “vapauttaisi” maailman prinssien ja monarkkien despotismista. Weishaupt sanoi hänen järjestönsä suuren salaisuuden olevan patriarkaalisen yhteiskunnan palauttaminen missä “prinssit ja kansakunnat katoavat maanpäältä, ihmisrotu tulee silloin yhdeksi perheeksi ja… jokaisen perheen pää tulee olemaan mitä Aabraham oli, patriarkka, pappi ja hänen perheensä lukutaidoton pää” (s. 92). Hän oli kuin 18. vuosisadan John Lennon, joka lauloi kappalessaan Imagine utopistisesta maailmasta “missä ei ole Taivasta… ei Helvettiä alapuolellamme… Kuvittele ettei ole kansakuntia… ja myöskään uskontoja. Kuvittele, että kaikki ihmiset elävät rauhassa. Sinä voit sanoa, että olen unelmoija, mutta en ole ainoa. Toivon, että jonakin päivänä liityt meihin ja maailma tulee olemaan yksi.”

Weishaupt myönsi, että tällaisen maailman luominen vaatisi ensin “epäjärjestystä, mutta ennen pitkää eriarvoiset tulevat tasa-arvoisiksi; ja myrskyn jälkeen kaikki tulee olemaan tyyntä.” Kuten 33. asteen vapaamuurareiden latinankielinen motto kuuluu “Ordo ab Chao” – kaaoksesta järjestykseen. Tämä oli Illuminatin perimmäinen päämäärä. Luoda ensin sekasortoa, kaaosta ja anarkiaa, jotta sen keskeltä voisi nousta heidän Uusi Maailmanjärjestyksensä. Huolimatta hänen vihamielisyydestään kristinuskoa kohtaan, Weishaupt uskoi, että Jeesus Naseretilainen oli heidän liikkeensä ensimmäinen suurmestari, jonka salaiset opit Katolinen kirkko turmeli ja alkoi vainota Hänen todellisia opetuslapsiaan, nimittäin salaseurojen jäseniä. Weishaupt uskoi hallitusvallan orjuudessa elämisen olevan alkuperäinen synti ja että hänen järjestönsä päämäärä oli tuoda “UUDESTISYNTYMINEN. Kun ihminen elää hallitusvallan alla, hän on syntiinlangennut, hänen arvonsa on poissa ja hänen luontonsa on tahrittu. Hillitsemällä intohimojamme tai rajoittamalla heidän mielihalujaan, voimme palauttaa suuren osan alkuperäisestä arvostamme ja elää armon tilassa. Tämä on ihmisen lunastus.” (s. 93)

Adam Weishaupt uskoi siis dominion teologiana tunnettuun harhaoppiin, jonka mukaan ihmisen tehtävä on luoda itse Paratiisi maanpäälle ja toimia Jeesuksen Kristuksen paikalla, joka on hävittävä kerran kaikki hallitukset maanpäältä ja perustava Hänen vanhurskaan kuningaskuntansa, joka on oleva maailmanlaajuinen ja kestävä iäti (Ps. 72:8, Dan. 2:35, 7:14, 1. Kor. 15:24). Weishauptin avoin kapina kaikkea hallitusvaltaa vastaan oli täysin Uuden Testamentin oppien vastaista sillä Room. 13:1-2 kehottaa: “Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.” Ilm. 13:7 kertoo, että juuri ennen kuin Jeesus Kristus palaa maanpäälle, maailmaan syntyy Antikristuksen alla maailmanhallitus, jonka valtaan annetaan “kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.”

Tämä on se mitä Illuminati pohjimmiltaan tavoitteli – hävittää ihmisten mielistä “kansojen ja kuningaskuntien kapea rajoittuneisuus, joiden he toivoivat sulautuvan jonakin päivänä yhteen suureen yhteisöön missä palkkio kohdistuisi yksistään lahjakkuuksiin ja ansiohin; ja tämä paremmuus näissä olisi poikkeuksetta hoidettu vallan ja vaikutusvallan iloilla.” (s. 74) Heidän tehtävänsä oli saattaa patriotismi huonoon valoon ja korvata se “maailmankansalaisen” ihanteella (s. 235). Muista, että tämä kirjoitettiin 1700 -luvun lopulla – kauan ennen globalisaatiota jossa maailmankansalaisuuden käsite on tullut taas uudestaan muotiin. Wikipedian artikkeli maailmankansalaisuudesta kertoo seuraavaa:

Tänään lisääntynyt maailmanlaajuinen globalisaatio on johtanut “maailmankansalaisen” kansalaisliikkeen muodostamiseen ehdotetun maailmanhallituksen alla… Kansalaisliikkeenä, mundialisaatio ilmaisee solidaarisuutta maailman väestöille ja pyrkii muodostamaan instituutioita ja ylikansallisia lakeja niille tyypillisillä liittoperusteisilla rakenteilla, samalla kun kunnioittaa kansojen ja kulttuurien monimuotoisuutta. Liike puhuu uuden poliittisen järjestön puolesta, joka hallitsee koko ihmiskuntaa, sisältäen kansallisen suvereniteetin joidenkin osien siirtämisen maailman liittovaltiolle, maailman liittohallitukselle ja maailman liittotuomioistuimelle. Perustaen sen valtansa kansan tahtoon ja kehittäen uudet systeemit houkuttelemaan koko ihmiskunnan korkeimman ja parhaan viisauden meidän maailmamme hallitsemisen tehtävään, yhteistoiminnallinen hallintosysteemi olisi kyvykäs ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät epävarmuuteen ihmisen tulevaisuudesta, kuten nälkä, vesi, sota, rauhanturvaaminen, saastuminen ja energia.

Adam Weishauptilta olisi hyvä kysyä tänään, että onko ylikansalliseen valtaan perustuva poliittinen järjestelmä todella vapaampi alistamisesta, sorrosta ja pakkovallasta, kuin kansalliseen valtaan perustuva? Toteutuuko ihmisten tasa-arvo ja vapaus paremmin maailmassa missä valta keskitetään yhä harvempien ja etuoikeutetuimpien käsiin? Rohkenempa epäillä tätä. Huolimatta Weishauptin ylenkatseesta prinssien, pappien ja aateliston etuoikeuksia ja hallitusvaltaa vastaan, Illuminati ei kuitenkaan ollut eikä ole mikään työväenluokan liike. Kuten kohta näet, Illuminati oli alusta lähtien Euroopan prinssien ja aateliston eliittikerho. Sen päämäärät eivät palvelleet tavallista kansaa vaan “valistunutta” eliittiä. Palaan ennen tätä vielä Abbé Barruelin kirjaan  Mémoires pour servir à l’histoire du Jacobinisme. Irlantilais-brittiläistä poliitikko Edmund Burkea (1729 – 1797) on pidetty nykyaikaisen konservatismin isänä. Nykyaikainen jako politiikassa vasempaan ja oikeaan juontaa juurensa Ranskan vallankumouksesta missä vasemmisto viittasi vallankumouksellisiin ja oikeisto monarkian kannattajiin.

Burke tuki Amerikan vallankumouksellisia heidän itsenäisyyssodassaan brittien siirtomaavaltaa vastaan, mutta kritisoi Ranskan suurta vallankumousta, joka nousi valistusajan hengessä Euroopan perinteisiä arvoja – kristinuskoa, monarkiaa ja kirkkoa – vastaan. Vuosien 1793 – 1794 välisenä terrorin aikana kymmeniä tuhansia, mukaanlukien naisia ja lapsia, teloitettiin giljotiinilla, hukuttamalla ym. julmilla teloitusmenetelmillä ja kristinusko korvattiin ateistisella järjen kultilla mihin kuului irstaita rituaalimenoja ja kaikenlaista pahuutta. Ranskan vallankumous oli saanut innoitteensa ainakin osittain Amerikan itsenäisyyssodasta brittejä vastaan. Vuoden 1789 Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus perustui Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen (1776) missä Thomas Jeffersonin julisti “Kaikki ihmiset ovat syntyneet vapaiksi ja tasa-arvoisiksi”. Ihmisoikeuksien ja tasa-arvon käsitteillä itsessään on vahva perusta juutalaiskristillisessä uskossa (kun orjakaupan tuominnut kohta jätettiin tarkoituksella pois Amerikan itsenäisyysjulistuksesta – koska monet perustajaisät omistivat itse orjia – etupäässä kristityt jäivät taistelemaan orjakaupan lakkauttamisen puolesta), mutta Ranskan vallankumouksessa se muuttui ateistisen järjen jumalattaren tyranniaksi, jonka alttarilla vuodatettiin tuhansien viattomien verta.

Britannian alahuoneessa käytiin 1790 -luvulla poliittista väittelyä niiden välillä, jotka puolustivat jakobiniitteja – Ranskan vallankumouksellisista käytetty nimitys – ja niiden jotka tuomitsivat heidät. Burke kuului viimeksi mainittuihin, kun taas Whig-puolueen uudemman siiven Charles James Fox kuului ensiksi mainittuihin. Fox oli Walesin Prinssin, Kuningas Yrjö III:n esikoisen, hyvä ystävä ja poliittinen liittolainen. Palaan häneen hieman myöhemmin. Vain hieman ennen kuolemaansa Burke kirjoitti ihailijakirjeen Abbé Barruelille missä hän sanoi: “En voi helposti ilmaista kuinka paljon olen informoitu ja iloinen Jakobinismin Historian ensimmäisestä kirjasta”. Hän ylisti “ihmeellisen kerronnan eheyttä” ollen tuettu asiakirjoilla ja todisteilla “kaikkein oikeudellisemmalla säännöllisyydellä ja tarkkuudella”.  Kirjeen lopussa Burke lisäsi: “Unohdin sanoa, että olen itse tuntenut henkilökohtaisesti viisi sinun tärkeintä salaliittolaista; ja voin sitoutua sanomaan omasta luotettavasta tietämyksestäni, että jo niin kauan sitten kuin vuonna 1773, he olivat kiireisiä juonessa jota sinä olet niin hyvin kuvaillut, ja tavalla ja periaatteella jota olet niin vilpittömästi esittänyt. Tämän minä voin sanoa todistajana.”

Yli vuosisata myöhemmin 8. helmikuuta 1920, toinen merkittävä brittiläinen konservatiivipoliitikko kirjoitti lontoolaisessa lehdessä Illustrated Sunday Herald: “Weishauptin päivistä Karl Marxin, Tortskyn, Bela Kuhnin, Rosa Luxembourgin ja Emma Goldmanin päiviin tämä maailmanlaajuinen salaliitto on jatkuvasti kasvanut. Tämä salaliitto on näytellyt ehdottomasti tunnistettavissa olevaa roolia Ranskan vallankumouksen murhenäytelmässä. Se on ollut jokaisen kumouksellisen liikkeen päävaikutin 1800-luvulla; ja nyt lopulta tämä joukko merkillisiä persoonallisuuksia Euroopan ja Amerikan suurten kaupunkien alamaailmasta on tarttunut venäläisiä tukasta ja heistä on tullut käytännöllisesti katsoen tuon suunnattoman keisarikunnan kiistämättömiä herroja.” Tämä poliitikko oli Winston Churchill – mies jonka BBC äänesti vuonna 2002 kaikkien aikojen suurimmaksi britiksi. Oliko Illuminati todella olemassa vielä 1900 -luvun alussa, ja takanpiruna bolševikkin nousussa, kuten Churchill väitti? Weishaupt itse sanoi, “Olen ottanut huomioon kaiken ja siten valmistanut sen, että jos järjestö menisi tänä päivänä nurin, tulen vuodessa muodostamaan sen uudestaan kirkkaampana kuin koskaan ennen.”

Hän sanoi myös seuraavaa: “Meidän järjestömme suuri voima on sen kätkemisessä; älkäämme antako sen ilmestyä koskaan missään paikassa sen omalla nimellä, mutta aina peitettynä toisella nimellä ja toisella tehtävällä” (Robison, s. 112). On siis naiivia kuvitella, että Illuminati olisi hajonnut lopullisesti vuonna 1785, kun Baijerin vaaliruhtinas Karl Theodor kielsi seuran toiminnan. Weishaupt sai tämän jälkeen turvapaikan Gothan kaupungista. Ymmärrät pian mikä ratkaiseva yhteys tällä on Englannin ja Belgian nykyisiin hallitsijasukuihin, joiden saksankielinen nimi on Sachsen-Coburg und Gotha. Illuminaattien merkittävin johtaja heti Weishauptin jälkeen oli paroni Adolf von Knigge, joka harrasti alkemiaa ja okkulttisia salatieteitä. Hän syntyi Yrjö III:n hallitsemassa Hannoverin valitsijakunnassa. Vuonna 1780 Knigge vihittiin jäseneksi ja hän alkoi värvätä ensimmäisenä Saksan merkittävimpiä vapaamuurareita Weishauptin salaseuraan.

Wikipedia kertoo, että “Kniggen rekrytointi Saksan vapaamuurariudesta oli kaukana sattumanvaraisesta. Hän tähtäsi mestareihin ja valvojiin, miehiin jotka johtivat looseja, ja olivat usein kykeneviä asettamaan koko loosin Illuminatin käyttöön. Aachenissa, Paroni de Witte, Uskollisuus loosin mestari, sai jokaisen jäsenen liittymään järjestöön. Tällä tavalla järjestö laajeni nopeasti Keski- ja Etelä-Saksassa ja sai jalansijan Itävallassa.” Vuonna 1782 Wilhelmsbadissa pidettiin yksi Illuminatin varhaisen historian tärkeimpiä kokoontumisia. Albert G. Mackeyn (vapaamuurari) Vapaamuurariuden Ensyklopedian vuoden 1917 painos sanoo tästä kokoontumisesta seuraavaa:

Wilhelmsbadissa, lähellä Hanaun kaupunkia Hesse-Casselissa, pidettiin 1700 -luvun kaikkein tärkein vapaamuurarien kongressi. Sen kutsui koolle Ferdinand, Brunswickin Herttua, Tiukan Noudattamisen Järjestön suurmestari, ja se avattiin 16. heinäkuuta 1782. Sen kesto laajeni kolmeenkymmeneen sessioon, ja kaikkein huomavimmat Saksan vapaamuurarit osallistuivat sen keskuteluihin. Niin Saksan Suurloosi kuin Ruotsinkaan ei ollut edustettuna; ja Kolmen Maapallon Suurloosi Berliinissä lähetti ainoastaan kirjeen: mutta läsnä olivat edustajat Ylä- ja Ala-Saksasta, Hollannista, Bussiasta, Italiasta, Ranskasta, ja Itävallasta; ja Illuminatin järjestö oli edustettuna Paroni von Kniggen persoonassa. Se ei ole siten yllättävää, että kaikkein heterogeenisimmät mielipiteet olivat esillä…

Mackeyn tietosanakirjan mukaan tuon kokoontumisen ainoa merkittävä lopputulos oli siinä, että sen osanottajat tulivat siihen lopputulokseen, ettei vapaamuurarius ole Temppeliherrain ritarikunnan suora perillinen ja tämä havainto johti Tiukan Noudattamisen Riitin lakkauttamiseen. Mitä Mackey ei sen sijaan kerro on se, että Wilhelmsbadin kongressissa Paroni Knigge – Weishauptin oikea käsi – pyrki saamaan koko Saksan vapaamuurariuden Illuminismin alle luomalla vapaamuuriloosien federaation. Wikipedia kertoo, että “heidän aikomuksensa oli käyttää uutta federaatiotaan sen painotusten kanssa perusteellisiin asteisiin, poistamaan kaikki uskollisuus Tiukalle Noudattamiselle mahdollistaen Illuminatin ‘valikoivan’ systeemin ottavan sen paikan.” Marraskuuhun 1783 mennessä loosi “Kolme Maapalloa kuvasi Illuminatia vapaamuurarilliseksi lahkoksi, mikä pyrki heikentämään kristinuskoa ja kääntämään vapaamuurariuden poliittiseksi systeemiksi.”

Charles Albert Costa De Beauregardin kirjassa Le roman d’un royaliste sous la Révolution: Souvenirs du comte de Virieu (1895) on lainattu ranskalaisen aatelisen François-Henri de Virieun (1754-1793) mietteitä Wilhelmsbadin kongressista missä hän oli mukana. Hän kertoi: “En usko niitä sinulle. Voin vain kertoa, että kaikki tämä on paljon vakavampaa kuin uskotkaan. Meneillään oleva salaliitto on niin tarkkaan harkittu, että monarkialle ja kirkolle se tulee olemaan käytännössä mahdotonta päästä sitä pakoon.” Tässä kohtaa monia saattaa kiusata seuraava kysymys: Jos Adam Weishauptin salaliitto oli punottu etupäässä kirkkoa ja monarkiaa vastaan, niin kuinka Englannin monarkia voisi olla tällaisen anti-monarkistisen salaliiton johdossa? Seuraavaksi vastaamme tähän, joten salaliiton verkko kiristyy.

Saksan valaistuneet siniveriset

Siitä lähtien kun olen tutkinut Tim Cohenin hypoteesia Prinssi Charlesista Laittomuuden ihmisenä, olen törmännyt salaliittopiireissä kiertäviin väitteisiin, joiden mukaan Englannin siniveriset olisivat johtava eliittiperhe Illuminaattien salaliitossa alistaa koko maailma Luciferin vallan alle. Jos panet Google-hakuun sanan “Illuminati pyramid”, löydät pian kuvan joka esittäää Illuminaatin hierarkiaaa missä Kuningatar Elisabet II istuu tämän pyramidin huipulla ja hänen yläpuolellaan on vain Luciferin kaikkinäkevä silmä. Cohenin 444 sivuisessa kirjassa samoin kuin omassa kirjassani (osa 5) on esitetty pääasialliset lähteet joihin tällainen kuva on perustettu. Erityisesti yhdysvaltalainen poliittinen aktivisti Lyndon LaRouche ja hänen perustamansa LaRouche liike on tehnyt tämän saralla uranuurtavaa työtä aina 70 -luvulta lähtien paljastaen Englannin kuningasperheestä sellaista mistä valtamedia vaikenee. Tämä artikkeli nojaa omaan itsenäiseen tutkimukseen ja se painottuu siihen historialliseen kontekstiin missä Englannin kuninkaallisten ja Weishauptin Illuminatin väliltä on löydettävissä kiistämätön side.

Seuraavat tutkimukset eivät perustu yhteenkään salaliittokirjaan vaan neutraaleista lähteistä löytyviin historiallisiin tosiasioihin, joita useimmat historian kirjat eivät kuitenkaan viitsi mainita edes alaviitteissä (niin vähätelty on Adam Weishauptin rooli varhaisen uuden ajan jälkeisessä historiassa). Ei ole epäilystäkään etteikö Englannin kuningasperheen monet avainjäsenet olisi liittyneet Weishauptin salaseuraan juuri ennen Ranskan vallankumouksen puhkeamista. Kaikkein merkittävin “valaistunut” siniverinen Iso-Britanniaa tuohon aikaan hallinneessa Hannoverin kuningashuoneessa oli Walesin Prinssi George, Yrjö III:n (1760 – 1820) esikoinen ja myöhempi Yrjö IV (1820 – 1830). Hannoverin kuningashuone oli saksalaista alkuperää samaan tapaan kuin nykyinen Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuone (joka muutti nimensä peribrittiläiseksi Windsoriksi vuonna 1917, kun yhä useampi briteistä alkoi kokea vihamielisyyttä saksalaisia kohtaan ensimmäisen maailmansodan tähden).

Hannoverin suvun ensimmäinen hallitsija Yrjö I (1714 – 1727) puhui sujuvasti ranskaa, saksaa ja latinaa, mutta osasi vain vähän englantia. Jonathan Petropolousin kirja Royals and the Reich (Oxford 2006) paljastaa Englannin kuningasperheen läheiset suhteet Natsi-Saksaan ja sen paljastuksia oli avustamassa itse Edinburghin Herttua Prinssi Philip. Petropolousin kirjan mukaan Kuningatar Viktoria puhui saksaa ilman murretta ja ohjasi hänen tyttärensä avioitumaan saksalaisten prinssien kanssa. Kun Viktoria tuli vakavasti sairaaksi vuonna 1901, hänen lapsenlapsensa Saksan keisari Vilhelm II ryntäsi hänen vierelleen ja nukkui pois tämän käsivarsille. Vilhelm II oli mies, jonka vastuulle on pistettu usein koko ensimmäinen maailmansota. Hän oli myös antisemiitti, joka kirjoitti Hitleriäkin innoittaneelle kirjailija Houston Stewart Chamberlainille: “Vapauttakaamme itsemme juutalaisuudesta ja sen Jahvesta!” “Juutalaisongelmaan” hän ehdotti jo vuonna 1919 “säännöllisiä kansainvälisiä koko maailman pogromeita à la Russe… paras ratkaisu olisi kaasu”. ‘Vilhelm II serkku Yrjö V (1910-36) nai saksalaisen prinsessan, Teckin Maryn. He odottivat heidän englantilaisten hoviväkensä jättävän huoneen voidakseen sitten turvallisesti puhua virheetöntä saksaa. Kuningatar Viktoria (1837 – 1901) oli Hannoverin kuningashuoneen viimeinen hallitsija.

Naituaan saksalaisesta Saxe-Coburg ja Gothan aatelissuvusta polveutuneen Prinssi Albertin, heidän jälkeläisensä ovat hallinneet Englannin valtaistuista aina siitä lähtien. Viktorian ja Albertin avioliitto oli järjestetty Belgian kuningas Leopold I: taholta, joka oli Viktorian eno ja Albertin setä. Belgian nykyinen kuningashuone polveutuu Leopold I:stä (1831 – 1865) ja kuuluu näin ollen samaan Saxe-Coburg ja Gothan hallitsijasukuun mistä myös Britannian kuningasperhe polveutuu. Ei ole sattumaa, että Gothan kaupunki esittää keskeistä osaa Illuminatin varhaisessa historiassa. Tämä on se kaupunki mihin Adam Weishaupt pakeni sen jälkeen, kun hänen järjestönsä suunnitelmat vuodettiin lehdistölle ja Karl Theodor kielsi seuran toiminnan Baijerissa. Kuka oli se joka antoi turvapaikan Weishauptille Gothasta? Hän oli Saksan ylhäisöön kuulunut aatelismies nimeltä Ernest II, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttua (1745 – 1804). Wikipedia kertoo hänestä seuraavaa:

Vuodesta 1774 lähtien hän oli vapaamuurari Zinnendorfin järjestelmässä ja Gothan loosin Zum Rautenkranzin jäsen, mikä oli perustettu Abel Seylerin, Konrad Ekhofin ja muiden Seyler Theatre Yhtiön jäsenten taholta samana vuonna. Vuonna 1775, hänet nimettiin Saksan Landeslogen suurmestariksi (Zinnendorfin järjestelmä). Vuonna 1783 hän tuli Baijerin Illuminatin jäseneksi nimellä Quintus Severustai/ja Timoleon, ja vuonna 1784 hänestä tehtiin Abessinien valvoja (nimi Ylä-Sakseille). Vuonna 1787 hän myönsi Adam Weishauptille, salaseuran perustajalle, turvapaikan Gothasta.

Miksi Ernest II:n linkki Adam Weishauptiin on olennainen tieto? Koska Ernest II oli Prinssi Albertin isoisoisä. Hän oli myös Yrjö III:n ensimmäisen polven serkku (Yrjö III:n äidin kautta). Kuka tahansa voi tarkistaa nämä ällistyttävät faktat Wikipediasta. Mutta Ernest II ei ollut vain Englannin kuningasperheen lähisukulainen. Hän oli myös Sukkanauharitarikunnan (eng. Order of the Garter) yksi 24 ritarista. Sukkanauharitarikunta on vuonna 1348 perustettu Englannin vanhin ja ylhäisin ritarikunta, johon kuuluu hallitsijan ja Walesin Prinssin lisäksi 24 ritaria, jotka vain hallitsija voi aateloida jäseneksi ja jotka koostuu hallitsijan ja Walesin Prinssin ohella heidän uskotuimmista ystävistään ja liittolaisistaan. Edvard III – ensimmäisen Walesin Prinssin poika – perusti tämän ritarikunnan juuri samana vuonna, kun Aasiasta lähtenyt ja ja arviolta 200 miljoonaa tappanut musta surma saapui Brittein saarille. Lopulta Sukkanauharitarikunnasta tuli niin vaikutusvaltainen ritarilaitos, että jopa Temppeliherrain ritarikunta (jonka toiminta kiellettiin vuonna 1307) kalpenee sen rinnalla.

Wikipedian julkaisema jäsenlista paljastaa monet ritarikunnan vaikutusvaltaiset jäsenet. Varhaiselta uudelta ajalta löydämme sieltä monia Euroopan mahtimiehiä. Esimerkiksi Espanjan Filip II liittyi järjestöön vuonna 1554. Hapsburgin hallitsijasuvun Kaarle V:n poikana ja Englannin Maria I:n puolisona – tunnetaan myös nimellä Marja Verinen, koska hän poltti Englannissa satoja protestantteja roviolla – Filip II:n kuningassuku oli saada koko Euroopan haltuunsa sen lisäksi, että hän hallitsi konkistadorien avulla Etelä- ja Pohjois-Amerikan mantereita lähes kokonaisuudessaan. Yhdessä Maria I:n kanssa Filip II muistetaan protestanttien keskuudessa heidän demonisista vainoistaan ja Espanjan inkvisitiosta, jonka Filip II yritti palauttaa Englantiin, kun Espanjan Voittamaton Armada hyökkäsi vuonna 1588 Englantiin kukistaakseen Elisabet I:n protestanttisen vallan. Paavin kirkon hirmuvalta dokumentoitiin vuonna 1563 John Foxen kirjassa Foxe’s Book of Martyrs.  Yrjö II:n (1727 – 1760) aikana jolloin Iso-Britannia alkoi nousta Euroopan johtavaksi siirtomaavallaksi, Sukkanauharitarikuntaan lyötiin Fredrik III, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttua, joka oli Ernest II:n isä (Fredrik III:n sisko nai Walesin Prinssi Fredrikin).

Samana vuonna (1741) Fredrik III:n kanssa ritarikunnan jäsenlistaan liittyi jälleen yksi Fredrik, nimittäin Fredrik II, Hesse-Kasselin maakreivi. Hän nai Yrjö II:n tyttären Prinsessa Maryn ja heidän lapsensa oli Hesse-Kasselin Prinssi Charles (tai näin suomeksi, Prinssi Kaarle). Tässä on jälleen yksi vahva linkki Weishauptin Illuminati seuraan. Hesse-Kasselin Prinssi Charles oli nimittäin yksi Illuminaattien vaikutusvaltaisimpia jäseniä. Heinäkuussa 1782 hän isännöi Wilhelmsbadin vapaamuurarikokousta missä Illuminismi alkoi saada jalansijaa Saksan vapaamuurarilooseista Paroni Adolf von Kniggen johdolla. Helmikuussa 1783 Prinssi Charles liittyi myös itse Illuminaatteihin. Samaan aikaan – kun Pariisin sopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1783 – hänen serkkunsa Yrjö III joutui luopumaan taisteluistaan Amerikan vallankumouksellisia vastaan ja tunnustamaan Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyyden Iso-Britanniasta.

Wilhelmsbadin kokouksen oli kutsunut koolle Brunswickin Herttua Ferdinand. Vuonna 1757 hänet nimettiin Brittien rahoittaman Hannoverin hyökkäyksen johtoon Ranskaa vastaan, joka yritti valloittaa seitsenvuotisessa sodassa Saksassa sijainneen Hannoverin valitsijakunnan, jonka hallitsija oli Englannin Yrjö II. Tosiasiassa Brunswickin Herttua hyväksyi nimityksensä operaation johtoon vain sillä ehdolla, että hän saisi suoran neuvottelu yhteyden Yrjö II:n kanssa ja hän tulikin Yrjö II:n suoran komennon alle. Kiitoksena tästä Yrjö II aateloi hänet vuonna 1759 Sukkanauharitarikunnan jäseneksi. Wikipedian mukaan Brunswickin Herttua oli myös Illuminatin varhaisia jäseniä 1780 -luvulla. Robison kertoo sivuilla 160 ja 240, että Brunswickin Herttua oli Illuminatin aktiivisimpia jäseniä ja häntä palvellut ranskalainen everstiluutnantti oli osallisena Ranskan vallankumousjuonessa yhdessä Illuminatin muiden agenttien kanssa. Illuminatin vaikutusvaltaisiin saksalaisiin jäseniin kuului siis 1780 -luvulla ainakin kaksi Yrjö III:n serkkua ja kaksi Sukkanauharitarikunnan jäsentä, jotka palvelivat samaan aikaan sekä Yrjö III:tta että Adam Weishauptia. Kumman intressejä he siis todella palvelivat?

Olivatko he Illuminatin agentteja Yrjö III:tta vastaan kaivaakseen maata alta Englannin monarkialta aivan kuin he olivat juonineet sitä ennen Ranskan monarkian kaatumisen? Vai oliko asia kenties toisinpäin? Eli olivatko Ernest II, Prinssi Charles ja Brunswickin Herttua Yrjö III:n agentteja Weishauptin salaseurassa heidän yrityksessä varmistaa sen anarkistisen johdon päätyminen Englannin monarkian valvontaan ennen kuin se onnistuisi hävittämään myös Hannoverin kuningashuoneen, joka oli 1700- ja 1800 -lukujen mahtavin aatelissuku koko Euroopassa. Näihin kysymyksiin antaa suoran vastauksen eräs suhteellisen tuntematon kirja, jonka löysin äskettäin haravoimalla Googlea hakutermeillä “George III, Illuminati”. Tämä kirja ei ole mikään “tinahattupäisten” salaliiton metsästäjien sensaatioteos vaan kuivahkon akateeminen historia pläjäys nimeltä Blake, Politics and History (Garland Publishing, 1998), joka keskittyy englantilaisen mystikon, runoilijan ja taiteilija William Blaken elämään, mutta sivuaa samalla myös Englannin kuninkaallisten suhdetta Adam Weishauptin Illuminismiin.

Tästä kirjasta paljastuu, että Iso-Britannian kuningaskunnassa tapahtui vuonna 1788 – vain vuosi ennen Ranskan vallankumousta – salainen vallankaappaus missä kruunu siirtyi Yrjö III:lta Illuminaateille Walesin Prinssi Georgen persoonassa ja joissakin muissa kuningasperheen jäsenissä. Vuosi 1788 on mielenkiintoisesti tasan sata vuotta siitä, kun Stuart-suvun Jaakko II:n valta syrjäytettiin Englannin mainiossa vallankumouksessa missä Hollannin ruhtinas ja Alankomaiden käskynhaltija Vilhelm III Oranialainen kaappasi valtaistuimen ja perusti maahan perustuslaillisen monarkian, joka korvasi kuninkaiden despotismin ja antoi parlamentille vallan hallita kuninkaan yläpuolella. Magna Cartan seuraajana ja painotuksillaan ihmisoikeuksien turvaamiseen, vuoden 1689 Bill of Rights oli edeltäjä Ranskan Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistukselle ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukselle.

Vaatimukset monarkian vallan rajoittamiseen tai jopa lakkauttamiseen saivat alkunsa 1600 -luvun puolivälin Englannin sisällisodassa ja se oli nimenomaan millenarianististen (so. usko tuhatvuotisen valtakunnan välittömään tulemukseen) liikkeiden, kuten viidennen monarkian miesten nousu protestanttisessa Englannissa, joka valmisti tietä myöhempiin tasavaltalaisiin ja anti-monarkistisiin suuntauksiin Englannissa. Vaikka viidennen monarkian miesten eskatologiset odotukset olivatkin ennenaikaisia, niillä oli monumentaalisia historiallisia seuraamuksia. Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen varhaisimmat juuret löytyvät siten näistä 1600 -luvun puolivälin tapahtumista missä Jeesuksen tuhatvuotisen kuningaskunnan ja maallisten monarkioiden luhistumisen uskottiin olevan välitön tapahtuma. Tässä liikkeessä Englannin Kaarle I (aikaisempi Walesin Prinssi Charles) nähtiin myös Antikristuksen esikuvana yhdessä Rooman paavin kanssa.

Eli antikristillisistä ja ateistisista taustoistaan huolimatta, Ranskan vallankumouksen vapaus ja tasa-arvo ihanteilla – mikä johti mm. orjakaupan laajaan tuomitsemiseen, juutalaisten maailmanlaajuiseen emansipaatioon eli tasavertaistamiseen lain edessä ja Euroopan nykyisten tasavaltojen syntyyn – oli myös osittain kristilliset juuret, jotka on yhteydessä protestantismin ja herätyskristillisyyden nousuun Pohjois-Euroopassa 1500 – 1700 -luvuilla (tämä ajatukseni perustuu lähinnä historian yhtenäisyydestä kumpuavaan loogiseen päättelyyn). Englannin mainio vallankumous oli kristillinen vallankumous, joka tunnetaan myös “verettömänä vallankumouksena”, mutta 1700 -luvulla anti-monarkistiset ajatukset alkoivat saada katolisessa Euroopassa enemmän tai vähemmän ateistisia ja antikristillisiä piirteitä, kun taas protestanttisissa maissa protesti Rooman kirkon ja monarkian valtaa vastaan perustui lujasti kristilliseen eskatologiaan. Tätä on minusta hyvä tuoda esiin, koska monet oikeisto-kristityt saattavat nähdä Ranskan vallankumouksen vaikutukset ainoastaan negatiivisessa valossa.

Järjestäytyneiden kirkkokuntien ja niihin yhteydessä olevien monarkioiden valta on ollut suurimman osaa historiastaan hyvin turmeltunutta ja antikristillistä. Usein juuri vallan väärinkäyttö niin sanotuissa kristillisissä kansakunnissa on johtanut evankeliumin hyvän sanoman pimenemiseen. Euroopan “protestanttiset” monarkit eivät ole olleet yhtään sen hyveellisempiä kuin heidän katoliset virkaveljet. Monarkian verinen historia puhuu selvästi tämän puolesta. Nykyisessä poliittisessa kielessä Ranskan vallankumouksen Jakobiniitit luokiteltaisiin äärivasemmistoon, kun taas 1930 -luvun Natsit ääri-oikeistoon. Weishauptin Illuminatia ei voi pistää kuitenkaan kumpaankaan kategoriaan. Illuminati on ollut alusta lähtien taantumuksellisten (vanhan oikeiston) aatelisperheiden vallassa, jotka ovat tukeneet sekä ääri-vasemistoa että ääri-oikeistoa heidän omiin päämääriinsä – so. tuhota kaikki kansallisvaltiot ja perustaa sen tilalle maailmanlaajuinen monarkia yhden ainoan kuningassuvun alle.

Vaikka tällainen ajatus saattaa kuulostaa ensikuulemalta täysin mahdottomalta uskoa, se on vain luonnollinen jatke megalomaanisen imperialismin tavoitteille hallita maailmaa mistä Euroopan kilpailevat kuningassuvut kävivät verisiä sotia jo ennen Illuminatin perustamista vuonna 1776. Samana vuonna Brittiläinen imperialismi koki takaiskun, kun Pohjois-Amerikan 13 siirtokuntaa irtaantui sen vallasta ja julisti Amerikan Yhdysvaltojen synnyn. Mutta tähän päättyi vasta Brittiläisen imperiumin ensimmäinen vaihe. Napoleonin sotia seuranneen sadan vuoden aikana Englannin monarkian valta kasvoi paljon mahtavammaksi mitä se oli Yrjö III:n aikana. Vallan huippukohta saavutettiin Kuningatar Viktorian hallituskauden päättyessä 1900 -luvun alussa jolloin hänen poikansa Edvard VII – tuon ajan johtava vapaamuurari – peri historian suurimman imperiumin valtaistuimen. Muinoin niin mahtava Rooman valtakunta ei hallinnut edes 15% siitä maapinta-alasta mitä Yrjö V hallitsi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Siti monet eskatologit sivuuttavat täysin Brittiläisen Imperiumin keskeisen roolin Raamatun profetiassa (mistä kerroin enemmän kirjani luvuissa 11B ja 11C).

Englannin “vuoden 1788 suuri vallankumous”

Samaan aikaan, kun Jakobiniitit valmistelivat Ranskan suurta vallankumousta, Iso-Britannissa tapahtui vaivihkaa salainen vallankumous, joka on ohittanut useimpien historioitsijoiden huomion. Viittaan nyt Illuminatin vallankaappaukseen Iso-Britannian kuningashuoneesta. Edellä mainittu kirja Blake, Politics and History vahvistaa tällaisen väitteen historiallisen faktuaalisuuden. Britannian historiassa tämä tapahtuma tunnetaan vuoden 1788 sijaishallituskriisinä, jonka maailmanhistoriallinen merkitys on jäänyt vain historian kirjojen alaviitteisiin. Yrjö III tunnettiin “hulluna kuninkaana”, joka saattoi puhua tuntikausia ilman hengähdystaukoa ja joidenkin herjaavien tarinoiden mukaan hän olisi kätellyt kerran puuta luullen sitä Preussin Kuninkaaksi. Hän sairasti todennäköisesti harvinaista tautia nimeltä porfyria, joka tunnetaan myös Dracula- tai vampyyri-tautina ja sitä on pidetty yhtenä selityksenä keskiajan vampyyri ja ihmissusi legendojen syntyyn. Yrjö III sairastui vakavasti vuoden 1788 lopulla jolloin hän ei kyennyt enää suorittamaan hallinnollisia rutiinejaan, kuten parlamentin avauspuhetta.

Tähän kontekstiin liittyy vuoden 1788 sijaishallitus kriisi missä Yrjö III:tta tukenut pääministeri William Pitt nuorempi pyrki säilyttämään Kuninkaan vallan jatkumisen, kun taas Whig-puolueen Charles James Fox, Walesin Prinssin ystävä ja tukija, jota Yrjö III halveksi, vehkeili Walesin Prinssin kanssa nostaakseen hänet sijaishallitsijaksi Yrjö III:n paikalle. Myös William Pitt nuorempi piti Walesin Prinssi Georgea ainoana laillisena henkilönä sijaishallitsijan asemaan, mutta vastusti hänen yritystään kaapata valta Parlamentilta ja asettaa sen pääministeriksi ystävänsä Foxin – radikaalin politiikon, joka tuki Ranskan vallankumouksen Jakobiniitteja heidän hirmuvallassaan missä myös Ludvig XVI:sta pää joutui giljotiinin alle. Koko 1790 -luvun Fox puolusti Ranskan vallankumouksen ateistista hirmuvaltaa ja lietsoi myös Britanniassa kasvanutta kapinaa Yrjö III:n hallintoa vastaan. Tuon ajan pilapiirroksissa hänet kuvattiin usein pyövelinä, joka oli mestaamassa Yrjö III:n päätä à la française‎. Tämä radikaali brittiläinen Jakobiniitti oli myös Walesin Prinssin hyvä ystävä ja poliittinen liittolainen, joka oli oikean tilaisuuden tullen valmiina asettamaan hänet sijaishallitsijaksi tyrannina pitämänsä Yrjö III:n paikalle.

Weishauptin Illuminismi ja Jakobiniittien ideologia oli käytännössä katsoen toistensa peilikuvia ja vuonna 1788 se soluttautua myös Iso-Britanniaan Foxin ja Walesin Prinssin johdolla. Yrjö III toipui jo vuoden 1789 alussa eikä Walesin Prinssi saanut toivomaansa radikaalia vallanvaihdosta maahan. Hänen sijaishallintonsa alkoi lopulta vuonna 1811 ja valtaistuimen hän peri isältään vasta 1820. Mutta vuosi 1788 merkitsee kuitenkin pysyvää muutosta Britannian kuningashuoneen valtasuhteissa. Blake, Politics and History –kirjan luvussa 6 Marsha Keith Schuchard paljastaa kuinka vuoden 1788 sjaishallituskriisi oli todellisuudessa Illuministisen vapaamuurariuden salaliitto Yrjö III:n hallintoa vastaan jossa vehkeilijöinä toimivat lähinnä Kuninkaan omat lapset ja veljet. Schuchardin mukaan Walesin Prinssi George ja ja hänen nuoremmat veljensä vihasivat heidän isäänsä ja olivat aktiivisesti mukana okkulttisessa salaliitossa hänen valtansa syrjäyttämiseksi. Tämä okkulttinen salaliitto – missä myös Adam Weishauptin salaseura oli keskeisessä osassa – olisi Schuchardin mukaan kryptattu William Blaken runoon Tiriel, jolla itsellään oli ensikäden tietoa 1780 -luvun vaietusta historiasta.

Schuchard käsittelee tätä salaliittoa myös sen laajemmassa historiallisessa kontekstissa. On yleisesti väitetty, että vapaamuurarius sai alkunsa Britannian kuninkaallisessa Stuart-suvussa, joka hallitsi 1600 -luvulla Englantia, Skotlantia ja Irlantia. Kaikkien aikojen ensimmäinen suurloosi perustettiin Lontoossa vuonna 1717 ja sieltä vapaamuurarius alkoi levitä vähitellen kaikkialle maailmaan. Lainasin kirjani 12. luvussa Englannin Yhdistyneen Suurloosin virallisen julkaisun joulukuun 2012 numeroa missä listattiin kaikki loosin kuninkaalliset suurmestarit vuodesta 1738 lähtien. Ensimmäinen heistä oli Walesin Prinssi Fredrik (1707 – 1751), Yrjö III:n isä. Tästä lähtien lähes jokainen monarkki tai hänen lähikulaisensa on toiminut loosin suurmestarina. Vuonna 1791 Walesin Prinssi George (myöhempi George IV) vihittiin loosin suurmestariksi. Vuotta aiemmin Ernest II, Saksan Landeslogen loosin suurmestari joka tarjosi Weishauptille turvapaikkaa Gothasta, lyötiin sukkanauharitariksi. Myös Ernest II:n poika Augustus, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttua vihittiin Illuminatin jäseneksi. Augustus oli Prinssi Albertin isoisä ja hän kirjoitti historian ensimmäisen homoeroottisen romaanin.

Sivulla 116 Schuchard kertoo kuinka vapaamuurarius jakaantui 1700 -luvulla kilpaileviin “muinaiseen” ja “nykyiseen” systeemiin missä ensiksi mainitut olivat myös Jakobiitteja eli he vastustivat Britannian saksalaista kuningashuonetta ja kannattivat vuonna 1688 syrjäytetyn englantilaisen Stuart-suvun palauttamista Englannin valtaistuimelle. Jälkimmäiset vapaamuurariloosit kuuluivat puolestaan Hannoverin kuningashuoneen tukijoihin. “Amerikan vallankumous vuonna 1776 provosoi uudistuneet vihamielisyydet Muinaisten, jotka taipuivat tukemaan Amerikan kapinallisia, ja Nykyisten välillä, jotka tukivat Yrjö III:tta… Ludvig XVI ja Kustaa III tukivat amerikkalaisia ja heidän sankarillisia vapaamuurari-johtajiaan, George Washingtonia ja Benjamin Franklinia.” Ranskan ja Ruotsin kuninkaiden johdossa olleet muinaiset vapaamuurariloosit kutsuivat itseään valaistuneiksi teosofeiksi ja tutkivat innokkaasti juutalaista kabbalaa, mesmerismiä, alkemiaa, hermetismiä ym. esoteerisen salatieteen lukuisia ilmenemismuotoja. Schuchard jatkaa:

Amerikan voittojen ja julkisten kunnianosoitusten skottilaisen-riitin vapaamuurarien vallankumoukselle antaman panoksen havahduttamina, Nykyinen Suurloosi Englannissa ryhtyi ankariin toimenpiteisiin Muinaisia vastaan ja yritti kieltää heidän loosinsa, mikä sai puoleensa kasvavan määrän millenaristisia käsityöläisiä ja “epäilyttäviä” ulkomaalaisia. Kun kasvavassa määrin irrationaalinen Yrjö III valitti hänen siirtomaidensa menetystä, hänen vieraantuneet veljensä ja poikansa tunsivat myötätuntoa kapinallisia kohtaan ja seurustelivat oppositiopuolue Whigien ja Muinaisten vapaamuurarien kanssa. Vuoteen 1787 mennessä kuninkaallisten veljesten hallituksen vastaiset ja vapaamuurarilliset aktiviteetit tulivat erityisen ongelmalliseksi, sillä sana saavutti Lontoon agnostikkojen vapaamuurareiden kumouksellisesta poliittisesta toiminnasta Saksassa (nimeltä Illuminaatit), jotka tarkoituksella hyväksikäyttivät aloittelevien vapaamuurarien kiinnostusta mystiikkaa kohtaan yrittääkseen houkutella heidät kansainvälisiin vallankumouksellisiin salahankkeisiin (Billington 92-99; J. Epstein 87-110).

Adam Weishauptin, Baijerin Illuminatin johtajan, takavarikoitujen papereiden julkaisu, nosti epäilyjä että Swedenborgialaiset ja heidän teosofiset illuminés’it olivat käyttämässä uskontoa peitteenä heidän “kosmopoliittiselle” juonelle kaataa olemassaolovat hallitukset ja kirkot. Edmund Burke, Muinaiset loosin jäsen, siteeraisi myöhemmin näitä saksalaisia paljastuksia ja varoittaa Illuminismin soluttautumisesta englantilaisiin loosehin (Reflections, 1790). Lisääntynyt kiinnostus ja pelko “ulkomaista” vapaamuurariutta kohtaan tuli sijaishallituskriisin aikana, koska pääministeri Pitt’in päätti estää Walesin Prinssin vaateet  sijaishallitukseen. Hänen Swedenborgialaisten virkaveljiensä kautta, Blake nähtävästi sai tietää kapinallisen prinssin, hänen setäinsä ja veljiensä salaisesta flirttailusta Illuministisen vapaamuurariuden kanssa – flirttailu joka teki heistä “opposition sankareita” Blaken taiteellisille ja poliittisille piireille, mutta valtionvihollisia Pitt’in hallitukselle.

Kriisin ensimmäisen vaiheen aikana, kun Prinssi George ja hänen Whig kannattajansa väitti, että hänen tulisi olla de facto valtionpäämies, Blake ihaili Prinssin rohkeutta ja tunsi myötätuntoa tämän asemassaan hullun Kuninkaan huonesti kohdeltuna poikana. Kuitenkin, kun pääministeri Pitt päätti rajoittaa Sijaishallitsijan valtaa, Whigit oli pantu puolustuskannalle koskien Prinssin radikalismia, libertinismia ja korruptiota. (vahvistus minun)

Wikipedia kertoo, että libertinismi viittaa ajattelutapaan, joka sai “kannattajia 1700- ja 1800-luvulla erityisesti Ranskassa ja Englannissa. Sen kannattajiin kuuluivat muun muassa Markiisi de Sade ja Aleister Crowley.” Näiden miesten moraalinen turmeltuneisuus oli niin alhaista ja vastenmielistä, että heidän esittelynsä olisi jo painokelvotonta tähän artikkeliin. Riittää kun sanon, että sana “sadismi” tulee Markiisi de Saden nimestä. Heidän kaltaisensa häpeällinen lurjus oli siis myös Britannian ensimmäinen “valaistunut” kruununperijä. Schuchard kertoo, että ollen “vihitty salaisesti vapaamuurariuteen vuonna 1785, hänet esiteltiin Illuminismiin läheisen ystävänsä, satumaisen rikkaan Orleansin Herttuan taholta, joka palveli Suuren Perehdytys systeemin Suurmestarina Ranskassa. Orleans oli aikaisemmin tutkinut kabbalistista magiaa juutalaisen alkemistin, tohtori Samuel Falkin opastuksessa Lontoossa…” (s. 118).

John Robisonin kirja vuodelta 1797 mainitsee Orleansin Herttuan yhtenä päävehkeilijänä Ranskan vallankumouksen salajuonessa. Sivulla 237 hän lainaa tämän todisteeksi Herttuan allekirjoittamaa kirjettä, mikä lähetettiin vuonna 1790 useisiin Euroopan kaupunkeihin ja se kutsui Eurooppaa yhdistymään vallankumouksen tueksi  tarkoituksena “sytyttää ja levittää vallankumouksen henkeä kaikissa maissa”. Robisonin mukaan Ranskan vallankumous oli vain koekenttä sille minkä Illuminati pyrki toteuttamaan lopulta kaikissa maailman kansakunnissa – hävittää olemassaolevat hallitukset ja luoda sen tilalle yksi ainoa maailmanhallitus. Tällainen ajatus vaikutti luultavasti täysin utopistiselta vielä 18. vuosisadan lopulla, mutta tänään sen on enää vain muutaman askeleen päässä, kun monet valtaapitävät vaativat nyt “ilmastonmuutoksen” ynnä muiden ylikansallisten haasteiden edessä yhtä maailmanhallitusta globaalien ongelmien käsittelemiseksi. Euroopan kansallisvaltioiden suvereniteetti on jo käytännössä katsoen hävinnyt EU:n alla, joten Weishaupt olisi tästä kaikesta hyvin tyytyväinen. Sivulla 119 Schuchard jatkaa paljastuksiaan:

Walesin Prinssin kiinnostus kabbalistiseen vapaamuurariuteen oli jaettu setäinsä ja veljiensä taholta, jotka olivat kauan ilmaisseet vihamielisyyttään Yrjö III:tta kohtaan seurustelemalla ulkomaisten illuministien kanssa. Vuonna 1774 Kuninkaan vieraantunut veli, Cumberlandin Herttua, nimettiin englantilaiseksi suurmestariksi varjomaiseen “seitsemän asteen riittiin”, mikä oli yhteydessä Orleanssin Suuren Perehdytys systeemin Ranskassa (Wonnacott, 71-77)… Cumberlandin Herttua sai myös hänen veljensä ja veljenpoikansa ‘sääntöjenvastaisesta’ vapaamuurariudesta. Vuosina 1783-85 Cloucesterin Herttua [Prinssi William, Yrjö III:n nuorempi veli, kirj. huom.] vieraili Ecossais (skottilaisen riitin) loosissa Lyonissa, jonka mestari J.B. Willermoz työskenteli Cagliostro’sin egyptiläisen systeemin yhteensulautamiseksi.

Cloucester oli kabbalististen mysteerien ja loosin mutkikkaisen rituaalien pauloissa, mitkä näyttivät paljon kiinnostavimmilta kuin Lontoon Suurloosin yksinkertaiset seremoniat ja  hän päätti ottaa käyttöön Lyonin “järjestelmän” Englannissa. Cloucesterin veljenpoika, radikaali Yorkin Herttua, oli sittemmin esitelty okkultistisille vapaamuurareille Saksassa, jotka olivat Falkin, Swedeborgin ja Cagliostrosin kabbalististen asiantuntemuksen suuria ihailijoita. Kuvaillen Yorkin kokemuksia Berliinissä, aikalaiskronikoitsija Huish mainitsi:

“Saksa oli tähän aikaan ihmeellisesti muodostettujen miesten joukon, Illuminaatin suunnitelmien näyttämö… Oli tuskin valtaistuinta Euroopassa, joka ei olisi ollut ravistettu tämän mahtavan organisaation taholta, mikä piti sen tapaamisia kaikkialla ja ei missään (Huish, William IV 221).”

Walesin Prinssin suosikkiveli York vahvisti kruununperillisen Illuministista intoilua. Prinssin seuraava veli, Clarencen Herttua, oli vihitty [Illuminaatteihin] maaliskuussa 1786 Plymouthissa ja hän myös toivotti tervetulleeksi vapaamuurarillisen vuosituhannen (Fenn 21). Ihmeellisesti mutta tyypillisesti tyhmä Yrjö III – kuten sokea Tiriel – oli tietämätön hänen perheensä “ulkomaisen” vapaamuurariuden kiinnostuksen radikaalista ja okkulttisesta merkityksestä.

Näistä lainauksista voimme päätellä, että Saksan Illuministisen vapaamuurariuden soluttautuminen Hannoverin kuningashuoneeseen tapahtui siten todellakin vuoden 1788 aikoihin vaikka itse Yrjö III oli jo niin vinksahtanut, että puhui puille (kuten myös nykyinen Walesin Prinssi tekee omien sanojensa mukaan), eikä kyennyt enää tunnistamaan salaista vallankaappausta, jonka Weishauptin radikaalien ajatusten soluttautuminen hänen perheeseensä merkitsi. Yllä ilmenee, että Illuminaatteihin vihittiin Walesin Prinssin lisäksi ainakin hänen kaksi nuorempaa veljeä, Yorkin Herttua Prinssi Fredrik ja Clarencen Herttua William, myöhempi William IV, joka hallitsi Iso-Britanniaa vuosina 1830 – 1837. Myös heidän nuorempi veljensä Prinssi Edvard liittyi veljiensä Illuministisiin vapaamuuraripiireihin hänen kapinassaan kylmää ja saitaa isäänsä vastaan (s. 123). Walesin Prinssin tytär Prinsessa Charlotte nai Belgian Leopold I:n, joka järjesti sittemmin sisaretyttärenä Viktorian ja veljenpoikansa Albertin avioliiton. Prinssi Edvard oli Kuningatar Viktorian isä. Prinssi Albertin isoisä Augustus oli vihkiytynyt Illuminaatteihin isänsä Ernest II:n jalanjäljissä.

William IV:n hallituskausi edelsi veljentyttärensä Viktorian pitkää hallintoa ja hänen hallintonsa muistetaan monista positiivisista uudistuksista Brittiläisessä imperiumissa, kuten lapsityövoiman rajoittamisesta ja orjuuden lakkauttamisesta vuonna 1833. Nämä uudistukset eivät kuitenkaan olleet hänen ansiotaan vaan Raamatun Sanalle uskollisten evankelisten kristittyjen vuosikymmeniä kestäneiden poliittisten taisteluiden hedelmä. William IV itse oli orjakaupan röyhkeä puolustelija. Wikipedian mukaan hän käytti Prinssinä ollessaan aikansa Ylähuoneessa puolustelemalla orjakauppaa, joka tuolloin ei ollut enää laillista Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, mutta esiintyi yhä laajasti Britannian siirtomaissa. Englannin johtava orjakaupan vastustaja oli mies nimeltä William Wilberforce. Hän oli evankelinen kristitty, joka palveli Britannian parlamentissa vuosina 1780 – 1825 ja hänen ansioikseen voidaan lukea vuoden 1807 laki, mikä teki orjakaupasta laitonta Brittiläisessä imperiumissa ja vuoden 1833 laki, joka päätti orjuuden lopullisesti.

Kabbalistiseen okkultismiin sekaantunut Prinssi William, Clarencen Herttua, ei voinut sietää Wilberforcen evankelista intoilua orjuuden lakkauttamisesta ja tölväisi häntä Ylähuoneessa: “Abolitionistit ovat joko fanaatikkoja tai tekopyhiä ja tähän kateoriaan minä asetan herra Wilberforcen”. Näin “empaattisia” nämä kuninkaalliset Illuminaatit olivat orjien ahdinkoa kohtaan vaikka he itse elivät ylellisyydessä ja yltäkylläisyydessä. Näin “sympaattisia” he olivat sosiaalisia uudistuksia kohtaan ja ajatukselle kaikkien ihmisten synnynnäisestä tasa-arvosta. Kuinka he olisivat voineet uskoa tasa-arvoon, kun he itse olivat syntyneet instituutioon, joka itsessään on jo tasa-arvon vastakohta. Tosiasiassa Brittiläinen imperiumi oli maailman johtava orjakaupan edistäjä 1600- ja 1700 luvuilla. Historioitsija David Richardson on arvioinut, että tuona aikana brittien laivat kuljettivat Atlantin yli kaikkiaan 3,4 miljoonaa afrikkalaista orjaa.  Vuosien 1750 ja 1780 välillä 70% Britannian hallituksen kokonaistuloista tuli sen siirtomaiden omaisuuden ja orjakaupan verotuksesta ja 1760 -luvulla Amerikkaan vuosittain kuljetetuista 80 000 orjasta, yli puolet vietiin brittiläisissä laivoissa.

Jos siis Weishaupt oli vilpitön hänen uskossaan kaikkien ihmisten tasa-arvoon, hänen on täytynyt olla kuolemaansa mennessä hyvin pettynyt siitä, että hänen järjestönsä oli päätynyt Euroopan koppavien prinssien ja aateliston johtoon, joita hän niin syvästi halveksi.

Johtopäätös

Tässä artikkelissa olen demonstroinut lähinnä Britannian kuningasperheen historiallista yhteyttä Baijerin Illuminaatteihin salaseuran syntyhetkestä 1800 -luvulle jolloin Brittiläinen Imperiumi levittäytyi ympäri maapalloa ja nousi historian mahtavimmaksi kuningaskunnaksi, minkä maailma on vielä koskaan nähnyt. Kuten monet Iluministisen salaliiton tutkijat ovat todenneet jo kauan ennen minua, Brittiläinen imperialismi ja niin sanottu “juutalainen salaliitto” on tosiassa toistensa synonyymejä. Mutta jos seuraamme tarkemmin tämän salaliiton historiaa, tiedämme sen olevan kaukana sympatioista juutalaisia kohtaan eikä se myöskään edistä sionistisen liikkeen intressejä (ks. kirjani 9. luku). Tämä artikkeli keskittyi lähinnä Hannoverin kuningashuoneen – jonka valta päättyi Kuningatar Viktoriaan – Illuministisiin yhteyksiin. Yhtä pitkästi voisin kirjoittaa nykyisen Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuoneen yhteydestä tähän kansainväliseseen salaliittoon ja sen johtajuudesta siinä.

Viktorian valtakauden päättymisestä alkaa hänen poikansa Edvard VII:n (1901 – 1910) hallinto, joka edelsi ensimmäistä maailmansotaa. Tuona aikana perustettiin brittiläinen pyöreän pöydän salaseura, jonka suunnitelmiin koko nykyinen salaliittokirjallisuus pohjautuu. Tämä alue avaa meidän eteemme aivan uusia ulottuvuuksia, mutta koska suurin osa nykyisestä salaliittokirjallisuudesta on keskittynyt tähän jälkimmäiseen alueeseen, halusin valottaa tällä kertaa vähemmän tunnettua Hannoverin kuningassuvun johtamaa salaliiton varhaisempaa vaihetta. Saxe-Coburg ja Gothan suvun vaiettu historia Belgiassa ja Englannissa on aihe mistä minulla olisi jo paljon sanottavaa, mutta säästän lukijan tältä kärsimykseltä enkä kiusaa häntä enempää. Sitä paitsi tämä historia on jo niin synkkää tekstiä, etten jaksaisi siitä itsekään kirjoittaa. Mutta olen käsitellyt esimerkiksi Saxe-Coburg ja Gothan suvun hyvin dokumentoitua yhteyttä sukupolvia jatkuneeseen lasten rituaaliseen ja sadistiseen hyväksikäyttöön kirjani 12. luvussa. Tämänkään ei pitäisi enää yllättää, kun tiedämme että Markiisi de Saden libertiniset ajatukset olivat suosiossa Euroopan aateliston keskuudessa jo Yrjö III:n aikana.