Tuskin löydämme ketään, jolle sana Illuminati ei olisi edes hämärästi tuttu. Dan Brownin suosittujen romaanien lisäksi tuo sana assosioidaan salaliittoteoriaan Illuminaattien salaisesta vallasta kulissien takana. Salaliittoon uskovien joukossa lähes kaikki tapahtumat historiassa on nähty saaneen alkunsa tämän marionetin tavoin kansojen kohtaloita naruista vetävän salaisen käden ohjauksessa. Mutta nykyään on yhä vaikeampi tehdä selvää rajaa tosiasioiden, myyttien, vainoharhojen ja suoranaisen typeryyden välillä, kun koko Internet on tulvillaan salaliittoteorioita mihin illuminaatit sotketaan aina milloinkin mukaan. Viimeisimpien teorioiden mukaan Illuminaatit olisivat Kopernikuksesta lähtien pimittäneet meiltä Maa-keskeisen universumin missä aurinko ja tähdet kiertävät litteää Maata (en vitsaile, katsokaa itse). Vaikka vuosien varrella olen vieroittunut hyvin skeptiseksi monia salaliittoteorioita kohtaan, Britannian kuningasperheen keskeinen rooli baijerilaisen Illuminaatti veljeskunnan valtaannousussa ei ole salaliittoteoria vaan historiallinen tosiasia, jota tulen demonstroimaan tässä artikkelissa. 

Huolimatta siitä, että olenkin jo saanut sen kyseenalaisen kunnian, että minut seppelöitiin kerran tinahatulla – so. viittaus vainoharhoista kärsivään henkilöön – jopa siihen pisteeseen, ettei maailmasta löytyisi kuulemma tarpeeksi tinaa minun tinahattuuni, tutkimukseni ovat perustuneet aina huolellisesti dokumentoituun lähdeaineistoon ja historiallisiin alkuperäisteksteihin mistä vain harvat ovat tänään perillä. En siis perusta tutkimuksiani kuulopuheisiin ja huhuihin mitkä olisin lukenut joistakin epämääräisistä lähteistä. Tämä on hyvä mainita ennen kuin menet leimaamaan minut julkisilla foorumeilla hourupäiseksi tinahatuksi, jonka pääkopasta muutama mutteri olisi päässyt hieman löystymään.

Tällainen halventava leima on myös melko epäreilu, koska käytän yleensä paljon aikaa kirjoitusteni taustatietojen kaivamiseen ja varmistan aina tietojeni luotettavuuden useista riippumattomista lähteistä. Onhan se tietysti helpompi ratkaisu panetella ja upottaa pää hiekkaan, kuin että käytettäisiin aikaa tutkimusteni oikeudenmukaiseen arviointiin. Mutta jätetäänpä tämä nyt omaan arvoonsa ja siirrytään eteenpäin. Jos olet blogini pisempi aikainen lukija, olet pannut jo kenties merkille, että käytän hyvin harvoin – jos koskaan – termiä “Illuminati”, kun viittaan maailman eliittiin ja heidän kulissien takaisiin aktiviteetteihin. Tämä johtuu juuri siitä, etten halua tulla leimatuksi kovin helposti sellaisilla termeillä mitä ylhäällä juuri kuvasin. Tämä ei merkitse sitä, etteikö tällaisen nimen käyttäminen maailman eliitistä olisi mielestäni oikeutettua ja perusteltua. Mutta koska suurimmalle osalle meistä ei ole täysin selvää mistä tällaisen leiman oikeutus on peräisin, pyrin välttämään sitä.

Jos viittaisin anglo-saksiseen eliittiin vaihtoehtoisesti termillä Illuminaatit, tämä nostaa esiin tärkeän kysymyksen johon minun tulisi vastata aina jokaisen artikkelini yhteydessä. Millä perustein Englannin siniverisillä olisi mitään tekemistä Illuminaatti veljeskunnan kanssa, jonka Ingolstadtin Yliopistossa valmistunut kirkko-oikeuden professori Adam Weishaupt perusti Baijerissa, Saksassa vuonna 1776? Vielä enemmän, mihin perustuu väite että Englannin kuningashuone istuu nykyisen Illuminaatti veljeskunnan huipulla? Seuraavat vastaukset eivät nähtävästi kelpaa: “Se luki jossakin verkkosivulla, jonka osoitetta en enää muista.” Tai, “Kuulin sen eräältä, joka oli kuullut sen ystävältään ja tämä taas ystävänsä ystävältä, joka puolestaan sai sen selville joltain kirjailijalta, jonka nimeä en tosin tiedä.” Jos esitämme radikaaleja väitteitä ja syytöksiä, ne tulisi myös oikeuttaa mahdollisimman fakta pohjaisilla lähdetiedoilla. Etenkin salaliittojen vainoharhaisessa maailmassa monilta niitä esittäviltä puuttuu mielestäni tarpeellinen lähdekritiikki. Hurjimmiltakin kuulostavat väittämät saatetaan ottaa vastaan ilman, että oltaisiin perehdytty kunnolla niiden alkuperäislähteisiin tai vastakkaisiin todisteisiin.

Tätä ei ole vaikea huomata, kun katsoo mitä tahansa Youtuben “paljastusvideoita” Illuminaateista tai Googlettaa tietoa Illuminaateista. Jos suunta on se, että hyväksytään mikä tahansa väite salaliitosta ilman kunnollista todistusaineistoa, tosiasioiden ja myyttien välinen raja hämärtyy eikä ihmisillä ole enää vaikeuksia hyväksyä totuutena vaikkapa ikivanhoja antisemiittisiä blood libel -satuja tai syytöksiä juutalaisten maailmanlaajuisesta salaliitosta. Etenkin maissa missä ihmisit ovat jo valmiiksi aivopesty juutalais- tai sionismivastaisella propagandalla, siirtyminen holokaustin kieltäviin salaliittoteorioihin on vain luonnollinen kehityskulku. Uskon, että tämä ongelma ei rajoitu vain Lähi-Idän kulttuureihin vaan että me kaikki – itseni mukaan lukien – olemme jo luonnostamme alttiita aivopesulle ja omaksumme kovin helposti kapean ja yksipuolisen näkemyksen totuudesta. En halveksu akateemista oppineisuutta – toisin kuin monet salaliittoanarkistit -, koska monesti akateeminen tieto on paljon lähdekriittisempää kuin salaliittoihin perustuva maailmankatsomus. Mutta halveksin akateemisen yhteisön viisastelua missä jokainen väite salaliitosta leimataan jo itsessään vainoharhaiseksi ilman, että oltaisiin tutustuttu kunnolla salaliiton olemassaolon oikeuttaviin järkiperusteisiin.

David Icke, kuuluisa brittiläinen salaliittokirjailija ja julkinen puhuja, toitottaa kuulijoilleen, että todellisuus johon meidät kasvatetaan uskomaan on kuin suuri Matrix-keinotodellisuus. Hän kehottaa meitä kyseenalaistamaan kaiken kuulemamme ja lukemamme ja omaksumaan hänen versionsa todellisuudesta (tai tutkimaan itse onko hänen ajatuksissaan järkeä). Vaikka ymmärrän hyvin Icken pointtia, tällaisella opetuksella on myös varjopuolensa. Tottakai jokainen totuutena pitämämme asia pitäisi voida kyseenalaistaa ja sen tulisi kestää vahvimmatkin vastaväitteet mikäli tuo asia on totta. Mutta kun istutamme tällaisen anarkistisen asenteen akateemista tietämystä kohtaan oppimattoman kansan mieliin, altistamme heidät kulttien harjoittaman aivopesun kohteiksi. Juuri kulteille on tyypillistä se, että ulkopuolinen maailma ja jokainen heidän oppinsa kyseenalaistava auktoriteetti nähdään uhkana ja vihollisena, joka on osa suurempaa salaliittoa heidän yhteisöään vastaan.

Jos maailma on kuin holograafinen virtuaalitodellisuus, jonka sitä hallitseva eliitti on luonut massoja hallitsemiseksi (jonka uskon olevan hyvin pitkälti totta), niin oppimattoman kansan keskuudessa tällainen kuva maailmasta muuttuu nopeasti anarkiaksi kaikkea vallitsevaa tiedettä, vallitsevaa oppineisuutta ja vallitsevaa maailmankuvaa vastaan. Vaikka osittain näen tällaisen anarkian hyvänä asiana, osittain pidän sitä myös vaarallisena. Suuri osa siitä mitä markkinoidaan “virallisena totuutena”, on mielestäni täyttä pötyä (esim. evoluutioteoria, ihmisen aikaansaama ilmastonmuutos jne.). Mutta vaihtoehto ei ole se, että huono tiede korvataan taikauskolla, analysointi intuitiolla ja rationaalisuus mystiikalla. Juuri tällaista New Age pakanuuden renessanssia – paluuta keskiajalle – Prinssi Charles on ollut edistämässä lännessä 80 -luvun alusta lähtien. Toisaalta jos tutkimme okkulttisia salaseuroja, kuten vapaamuurareita ja Illuminaatteja, on tietenkin ymmärrettävä näiden ryhmien esoteeristä ja okkultista maailmankatsomusta, mutta emme saisi tulla itse vedetyksi mukaan heidän salaopilliseen hölynpölyynsä. Sanon tämän kaiken vain sen tähden, että minusta monissa Illuminaatteja koskevissa keskusteluissa ei arvosteta tarpeeksi akateemista tutkimusta.

Asioista tehdään hyvin yksinkertaisia ja nopeita johtopäätöksiä. Historian moniulotteisuus sivuutetaan, jotta se saataisiin sopimaan tähän pelkistettyyn maailmankuvaan missä Illuminati ohjailee kaikkea ja kaikkia eikä kukaan ole sen näkymättömän ja kaikkivoipaisen käden saavuttamattomissa. Todisteet Illuminaatin vaikutusvallasta viihdeteollisuudessa ja politiikassa perustetaan oletettuihin yhden silmän symboleihin tai kummallisiin käsimerkkeihin, kuten 666 käsimerkkiin, pirunsarviin, timantti/kolmio käsimerkkiin yms. En sano, etteikö näiden symbolien toistuminen monissa eri yhteyksissä ja maallisen viihdetaiteen palvottujen idoleiden musiikkivideoissa ja lehtien kansikuvissa, olisi minusta hyvin outoa ja häiritsevää, mutta tällainen käsimerkkeihin tai yhden silmän symboleihin tuijottaminen on toisinaan hieman vainoharhaista. Esimerkiksi niin sanottu 666 käsimerkki on myös maailmanlaajuisesti käytetty OK-merkki. Vaikka pirunsarvet yhdistetään kaikkein useimmiten heavymetal-musiikkiin ja satanismiin, Välimeren maissa se on myös alatyylinen viittaus “aisankannattajaan” eli mieheen, jonka vaimo pettää häntä. Peukalon kanssa merkki on viittomankielestä tunnetuksi tullut ILY-merkki eli “I Love You.”

Miljoonat heavymetallin kuuntelijat ja miljoonat heavymetallin konserteissa kuuroutuneet ihmiset käyttävät tänään pirunsarvia ilman, että kuuluisivat Illuminaatteihin tai tietäisivät edes mikä se on. Jos lomamatkallasi Espanjan Fuengirolassa joku paikallinen näyttää sinulle pirunsarvia, ei kannata ajatella että hän olisi satanisti, koska todennäköisemmin vaimosi käynti lipevän kenkäkauppiaan putiikissa venähti vain odotettua pidemmäksi. Olen itse käyttänyt joissakin yhteyksissä OK-merkkiä. Tekeekö se minusta Illuminaatin salaisen jäsenen? Tottumuksesta saatan pistää myös käteni yhteen niin, että käsieni väliin muodostuu kolmio. Ja teen tämän täysin selväksi: En ole Illuminaatin jäsen. Tässä on mielestäni iso ongelma, kun teemme johtopäätöksiä pelkkien käsimerkkien perusteella. Tähän sopii myös tarina, jonka musiikinopettajani kertoi Iso Kirjan Raamattuopistolla keväällä 2006. Saapuessaan kerran kylmästä ulkoilmasta bussiin hän alkoi lämmitellä käsiään hieromalla niitä toisiinsa.

Vieressä sattui istumaan vapaamuurari, joka pelkäsi henkensä edestä koska tiesi paljastaneensa ulkopuolisille loosin varjeltuja salaisuuksia. Hän luuli musiikinopettajaani toiseksi vapaamuurariksi, joka yritti antaa hänelle salaisia käsimerkkejä. Hän avautui peloistaan ja pian hänet löydettiinkin asunnoltaan murhattuna. Tämä tarina on hyvä esimerkki siitä, että se mikä toiselle on salainen käsimerkki joilla salaseurojen jäsenet viestivät keskenään, on toiselle ele jolla juhlitaan hyvää bisnestä tai lämmitellään kohmettuneita käsiä. Samaa voitaisiin sanoa myös näista silmä symboleista. Minusta ei ole kovinkaan yllättävää jos CBS-televisiokanavan tunnus on silmä. Mutta toisaalta en voi kieltää sitäkään, että kun pistän Googlen kuvahakuun “Illuminati one eye”, eteen tulee kymmeniä kuvia missä julkkiset poseeraavat kameraan yksi silmä peitettynä tai egyptiläisen Horus-jumalan silmä kädessä tai vaatteissa. Tämä sama teema toistuu niin monessa kuvassa, että vaikuttaa siltä kuin he kaikki olisivat jonkun oudon kultin jäseniä. Alla on kuvakooste, joka näyttää vain pienen osan näistä kuvista.

Adam Weishaupt ja Baijerin Illuminaatit

Tässä kohtaa on ehkä syytä palata kertaamaan, mikä todella oli baijerilainen Illuminati-salaseura ja mitkä olivat sen perimmäiset tavoitteet. Wikipedian artikkeli Adam Weishauptista maalaa kovin ruusuisen kuvan hyväntahtoisesta sosiaalisesta uudistajasta, jonka ainoa päämäärä oli edistää tasa-arvoa ja vapautta yhteiskunnassa vapauttaakseen kansan valistuksen ajan hengessä kirkon ja monarkian ylläpitämästä taikauskosta ja sorrosta. Weishauptin ihanteet tasa-arvosta ja vapaudesta eivät kuitenkaan vallinneet hänen järjestössään itsessään: “Kantin vaatima ajatuksen ja arvostelukyvyn itsenäisyys… oli nimenomaisesti ehkäisty Illuminaatti järjestön säännöissä ja määräyksissä. Valistus esiintyy täällä, jos ollenkaan, juuri toisen johdon alla, nimittäin järjestön esimiesten alla.” Artikkeli lainaa myös Tony Pagen kirjoitusta, jonka mukaan niin Weishaupt “kuin hänen suunnitelmansakaan ei ollut paha taikka väkivaltainen sinälleen eikä itsessään. Se on yksi historian valitettavia ja traagisia ironioita, että mies joka yritti teroittaa hyveitä, hyväntekeväisyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tuli yhdeksi suureksi 21. vuosisadan ‘salaliitto’ ajattelun viha-hahmoiksi.” Kirjoittaja unohtaa, että myös Karl Marx painotti tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ajatuksia jotka niittivät sadan miljoonan ihmisen kuoleman.

Vaikka enemmistö Illuminaattien salaliittoa käsittelevistä kirjoista on kirjoitettu epäilemättä 1900- ja 2000 -luvuilla, alkuperäinen idea on paljon varhaisempaa perua. Se voidaan jäljittää kahteen kirjaan, jotka julkaistiin jo 1790 -luvulla. Ensimmäinen näistä oli ranskalaisen jesuiitan Augustin Barruelin vuonna 1797 julkaisema Mémoires pour servir à l’histoire du Jacobinisme, joka käännettiin useille kielille ja joka on vaikuttanut suuresti myöhempien vuosisatojen akateemisiin väittelyihin Ranskan vallankumouksen historiallisista taustavaikuttimista. Sitä pidetään “yhtenä ensimmäisistä asiakirjoista oikein-siiven tulkinnalle Ranskan vallankumouksesta. Se tuli suosituksi välittömästi jälkikäteen ja oli julkaistu, luettu ja kommentoitu tuon ajan tärkeimpien kirjallisuuden ja politiikan journalistien taholta.” Kirjassaan Abbé Barruel esitti näkemyksen, jonka mukaan vallankumous syntyi tarkoituksellisen salaliiton seurauksena, jonka filosofien, vapaamuurarien ja Adam Weishauptin Illuminaatti-seuran koalitio oli juoninut Euroopan monarkkien ja roomalaiskatolisen kirkon vallan kaatamiseksi.

Barruelin syytös ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta “hän oli ensimmäinen, joka esitti ne täysin kehitetyssä historiallisessa kontekstissa ja hänen todisteensa oli melko ennennäkemätön mitta-suhteiltaan.” Näin siis Wikipediassa, joka jatkaa vielä: “Barruelin nidos puhuu antisosiaalisesta salaliitosta, joka oli vapaamuurariuden ja Illuminaatti järjestön päämäärä. Filosofit ja heidän hyökkäyksensä kirkkoa ja valtaistuinta kohtaan pohjusti tietä salaliitolle, joka oli johdettu näiden salaseurojen taholta. Näiden ryhmien uskottiin muodostaneen yksittäisen lahkon, jonka määrä oli yli 300 000 jäsentä, jotka olivat ‘kaikki kiihkeitä vallankumoukselle, ja kaikki valmiita nousemaan ensimmäisestä merkistä julistaakseen järkytyksen kaikille muille kansanluokille’. Barruel kartoitti vapaamuurariuden historian ja väitti, että sen korkeimmat mysteerit ovat aina olleet ateistisia ja tasavaltaisia sävyltään.” Ihmettelenpä vain, että kuinka moni, joka vähättelee Illuminaatin vaikutusta historiaan, on perehtynyt Barruelin teokseen, jonka todisteiden laajuus oli ennennäkemätöntä?

Barruelin teesien vastustaja Joseph-Marie de Maistre kirjoitti tämän jälkeen oman versionsa Ranskan vallankumouksen syistä missä hän sivuutti Barruelin kirjan syytökset lyhyesti “typerinä ja valheellisina”, mutta Maistre ei ollut aivan puolueeton arvostelija, koska hän kuului itse vapaamuurareihin. Samaan aikaan Abbé Barruelin kanssa skotti John Robison julkaisi oman itsenäisen tutkimuksen Illuminaattien osallisuudesta Ranskan vallankumoukseen kirjassaan Proofs of a Conspiracy… (1797). John Robison oli fyysikko ja matemaatikko, joka toimi professorina Edinburghin yliopistossa (hänet tunnetaan sireenin keksijänä, joka osallistui myös varhaisen höyryauton suunnitteluun). Hän oli itse vapaamuurari, mutta hyökkäsi kirjassaan Illuminismia vastaan, jonka oppien hän näki saaneen yliotteen veljeskunnastaan ja varoitti sen uhasta Euroopan monarkioille. Robison lainaa kirjassaan alkuperäisiä saksankielisiä dokumentteja, jotka olivat tulleet julki, kun Baijerin vaaliruhtinas Karl Theodor kielsi seuran toiminnan vuonna 1785 ja sen johtajien väliset kirjeenvaihdot julkaistiin Saksan lehdistössä.

Sivulla 8 (kirjan online-versiossa), Robison toteaa:

Tämän seuran johtajat eivät uskoneet yhteenkään sanaan minkä he lausuivat, ja yhteenkään oppiin, jota he opettivat; ja heidän todellinen aikomuksensa oli hävittää kaikki uskonnot, kaataa jokainen hallitus, ja tehdä maailmasta yleensä ryöstetty ja raunioitettu – jos voin osoittaa, periaatteilla mitä tämän seuran johtajat paasasivat ihmisen hyveiden täydellistymänä, ja kaikkein voimakkaimmin ja tehokkaimmin ihmisen mielen kehittämisenä tehdäkseen heidät hyväksi ja onnelliseksi, ei ollut vaikutusta seuran perustajiin itseensä, ja että he olivat lähes poikkeuksetta kaikkein merkityksettömimpiä, arvottomimpia ja moraalittomimpia miehiä.

Kuten kaikilla tuhoisilla ideologeilla, myös Illuminismilla oli näennäisesti jalo päämäärä. Robison kertoo luvussa 2 kuinka Weishaupt houkutteli jäseniä salaseuraansa sillä varjolla, että se tavoitteli ainoastaan ihmisrodun universaalia onnellisuutta ja vapautta ja mitä he eivät epäröineet rinnastaa raamatulliseen lupaukseen ihmiskunnan vapautuksesta, jonka vain Jeesus Kristus on tuova kerran maanpäälle. Kaikkien ihmisten täydellinen tasa-arvo, vapautus sortavien hallitsijoiden ja uskontojen pakkovallasta ja järjen riemuvoitto taikauskosta ja ennakkoluuloista, kuului Illuminismin viehätykseen monien valistusajan oppineiden miesten keskuudessa. Vapaamuurariuden tavoin Illuminismi oli hierarkinen salaseura, jossa eteneminen vaati täydellistä kuuliaisuutta seuran esimiehille ja missä ylempien asteiden vihkiytyneet kätkivät salaisuuksia sen tulokkailta. Ensimmäisen asteen jäsenille seuran päämäärä kerrottiin yhdessä lauseessa: “Tehdä ihmisrodusta ilman minkään kansallisuuden, säädyn tai uskontokunnan eroja hyvä ja onnellinen perhe.” (s. 71).

Seuraan liityttyään noviisit joutuivat vannomaan valan missä he lupautuivat sitomaan itsensä “ikuiseen hiljaisuuteen ja horjumattomaan uskollisuuteen ja alistumiseen järjestölle, esimiesteni persoonissa; tehden tässä uskollisen ja täydellisen luopumisen henkilökohtaisesta arvostelusta, omasta tahdostani, ja jokaisesta vaikutusvaltani ahdasmielisestä toimesta.” Noviisien tuli taistella järjestön vihollisia vastaan “omaisuudellaan, kunniallaan ja verellään” ja luovuttaa itsensä “mihinkä tahansa nuhteluun tai rangaistukseen, jonka esimieheni määrävät minulle”. Sivulla 74 Robison kertoo: “Sen jälkeen kun oppilaan mieli on lämmennyt universaalin onnellisuuden kuvilla ja hän on vakuuttunut siitä, että se on mahdollista yhdistää kaikki Maan asukkaat yhteen suureen yhteisöön, ja sen jälkeen kun oppilaan tyytyväisyydeksi on sanottu, että suuri onnellisuuden laajennus saavutetaan kansallisten erojen ja vihamielisyyksien poistamisella, se ei ole vaikea tehtävä saada hänet ajatteleman, että patriotismi on ahdasmielisen monopolisoiva näkemys ja jopa yhteensovittamaton seuran paljon laajempien näkemysten kanssa, nimittäin ihmisrodun yhdistäminen yhdeksi suureksi onnelliseksi yhteisöksi”. 

Tämä Illuminismin kosmopoliittinen utopia on linjassa vapaamuurariuden kanssa, mikä on myös alusta lähtien painottanut ihmisten universaalia veljeyttä kansallisuudesta, yhteiskuntaluokasta tai uskonto-kunnasta  riippumatta. Kuitenkin, Illuminismi pyrki tähän järjestäytyneen poliittisen vehkeilyn ja salassa pidetyn kumouksellisen toiminnan kautta. Se julisti, “Jos kuka tahansa henkilö on paljon taipuvaisempi kuuntelemaan prinssejä kuin järjestöä, hän ei ole sopiva siihen eikä hänen tule nousta korkeammalle. Meidän tulee tehdä kaikkemme saadaksemme Illuminati edistymään kaikkiin tärkeisiin hallitus-virastoihin.” (s. 75). Sivuilla 84-85 Robison lainaa Spartacuksen (Weishauptin koodinimi) kirjeitä Catolle.

“Tällä suunnitelmalla tulemme ohjaamaan koko ihmiskuntaa. Tällä tavoin ja yksinkertaisimmilla keinoilla me sytytämme kaiken liikkeeseen ja liekkeihin. Tehtävämme täytyvät olla niin jaettuja ja keinotekoisia, että voimme vaikuttaa salassa kaikkiin poliittisiin tapahtumiin.” Huom. Tämä viittaa osaan, joka on poistettu julkisuudesta, koska se sisältää osan kaikkein kapinallisimmista ja moraalittomimmista tehtävistä useille henkilöille joiden oikeita nimiä ei voida jäljittää. “Olen ottanut huomioon,” sanoo Spartacus, “kaiken, ja siten valmistanut sen, että jos järjestö menisi tänä päivänä nurin, tulen vuodessa muodostamaan sen uudestaan kirkkaampana kuin koskaan ennen.”… “Eikä,” jatkaa Spartacus, “se merkitse vaikka kaikki tulisi petetyksi ja painettavaksi. Olen niin varma menestyksestä, että kaikista esteistä huolimatta… minulla on taitoa johtaa etuutta jopa epäonnistumisista; ja kun luulet minun uppoavan pohjalle, nousen uudella elinvoimalla.”

Weishauptin päämäärät nivoutuivat ulkoisesti “vapauden, veljeyden ja tasa-arvon” kuluneisiin latteuksiin, ja jotka hän kuulutti kirjoissaan joissa hän puolusti Illuminismin periaatteita ja filosofiaa. Robison kuitenkin summaa Illuminatin todelliset päämäärät sivulla 121: “Järjestön päämäärä ei ole valistaa ihmisen mieltä ja näyttää hänelle tämän moraalisia velvoitteita ja velvollisuuksiensa harjoituksesta tehdä yhteiskunnasta rauhaisa, turvata omaisuus, ja tehdä pakkovalta tarpeettomaksi, niin että kaikki voisivat olla levossa ja onnellisia… Heidän ensimmäinen ja välitön päämääränsä on saada haltuunsa rikkaudet, valta ja vaikutusvalta, ilman teollisuutta; ja tämän suorittaakseen he haluavat hävittää kristinuskon; ja sitten irstaat tavat ja universaali tuhlailu hankkii heille kaiken pahan kiinnittymisen, ja mahdollistaa Euroopan kaikkien siviilihallintojen kaatamisen; jonka jälkeen he miettivät kaukaisempia valtauksia ja laajentavat toimintaansa Maapallon muille alueille, kunnes he ovat alentaneet ihmiskunnan tilan kaaottisen joukon erottumattomaan tilaan.”

Näitä tekstejä lainaamalla haluan osoittaa, että Illuminatin pyrkimys salaliittoon maailman hallitsemiseksi, ei ole 21. vuosisadan salaliittokirjallisuuden keksintöä, vaan pohjautuu seuran jäsenten alkuperäisiin kirjeenvaihtoihin, jotka Abbé Barruel ja John Robison toi päivänvaloon jo 1790 -luvulla. Toisin kuin Siionin viisaiden pöytäkirjat, joiden aitoudesta ja alkuperästä kiistellään, nämä dokumentit ovat aitoja ja alkuperäisiä tekstejä missä Adam Weishaupt ja hänen salaliittotoverinsa keskustelivat heidän paholaismaisista suunnitelmistaan ja seuran moraalittomista toimintatavoista. Mietelause “päämäärä oikeuttaa keinot” on luettu usein Jesuiittojen oppeihin vaikka sen alkuperä voidaan jäljittää jo antiikin ajan kirjailijoihin. Protestanttien anti-katolisessa propagandassa tätä moraalisesti kyseenalaista ilmaisua on käytetty usein Jesuiittoja vastaan. Roomalaiskatoliset apologeetat sanovat, ettei se olisi kuulunut koskaan Jesuiittojen oppeihin. Mutta huolimatta siitä oliko kyseessä Jesuiittojen oppi vai ei, Jesuiitta Adam Weishaupt opetti sitä hyväksyttävänä etiikkana hänen järjestönsä jäsenille.

“Spartacus käyttää voimakkaita keinoja. Jesuiittojen tyylissä hän pitää (kuten hän sanoo) jokaista keinoa siunattuna sen päämäärällä mitä varten sitä käytetään ja sanoo suurena totuutena, ‘Flectere si nequeo superos, Acheronta movebo.’ [suom. Jos en saa jumalia puolelleni, panen liikkeelle Helvetin vallat]. Pelastaakseen maineensa, hän ei epäröi tappaa viatonta lastaan ja naista, jota hän oli pitänyt käsillään kiintymyksen ja rakkauden tunteilla.” (s. 122) Illuminatin ylempien asteiden salaisuuksia ei painettu lehdistössä, mutta ne julkaistiin kirjassa nimeltä Neueste Arbeitung des Spartacus and Philo, jonka julkaisija tutustui niihin yksinoikeudella. Sivulla 116 Robison kertoo, että niiden “‘opit ovat samoja kuin Spinozan missä kaikki on materiaa, Jumala ja maailma on sama asia, ja kaikki uskonnot ovat ilman minkäänlaista perustaa, ja kunnianhimoisten miesten keksintöä.’ Toinen aste tai REX opettaa, ‘että jokainen talonpoika, kansalainen ja talonomistaja on hallitsija, kuten patriarkaalisessa valtiossa, ja että kaikki kansat täytyy tuoda takaisin tähän tilaan millä keinoilla tahansa – rauhanomaisesti jos mahdollista; mutta jos ei, niin sitten väkivalloin – sillä kaikki alaisuussuhde täytyy kadota maanpäältä'”. 

Mainittakoon, että hollaninjuutalainen Baruch Spinoza opetti, ettei hyvää tai pahaa ole olemassa vaan kaikki on suhteellista ja riippuu yksinomaan katsojasta. Tällainen moraalinen relativismi on tyypillistä satanistien etiikalle, kuten ilmenee Bob Larsonin tekemästä Saatanan Kirkon haastattelusta. Spinozan panteistinen maailmankuva vaikutti sittemmin mm. kuuluisaan saksalaiseen kirjailija ja humanisti Johann Wolfgang von Goetheen (1749 – 1832), joka liittyi Weishauptin Illuminaatteihin ja joka aateloitiin seuran toisen jäsenen, Weimarin Herttua Kaarle Augustin toimesta. Hän kuului Saksan merkittävimpiin ylimystöihin ja Preussin Fredrik Suuren tukijoihin. Huhtikuussa 1783 Fredrik Suuri, vapaamuurari itse, varotti Berliinin looseja Illuminatin soluttautumisesta Saksan vapaamuurariuteen. Myös syväekologian, ympäristöliikkeen radikaalin haaran, isänä pidetty norjalainen Arne Næss kertoo saaneen vaikutteita Spinozan filosofiasta. Kuten kerroin jo kirjani luvussa 7, syvä ekologia on yksi historian tuhoisimpia aatesuuntia, jossa miljardien ihmisten tappaminen nähdään oikeutettuna toimenpiteenä luonnon säästämiseksi. Syväekologien turmeltunutta etiikkaa kuvastaa Carl Ameryn tyrmistyttävä lausunto:

Vihreässä liikkeessä pyrimme kulttuurilliseen malliin missä metsän hävittämistä pidetään paljon halveksittavampana ja rikollisempana kuin 6 -vuotiaiden lasten myymistä aasialaisiin bordelleihin.

Koska Spinozismi opetti, että intuitiolla – siis ei analyyttisella pohdinnalla ja logiikalla – saavutettu tieto, oli korkein saavutettavissa oleva totuus, Illuminatin korkeimpien asteiden valaistumista voi pitää tuskin puhtaasti järkeen tai empiiriseen tieteelliseen havaintoon pohjautuvana. Lisäksi, koska Weishaupt vei oppinsa vapaamuurariuden ylimmille asteille missä kaikenlainen esotoriausko, magia ja okkultiikka kukoisti, Illuminatin “valaistuminen” tarkoitti pikemminkin valaistumista henki- ja salatieteissä kuin puhtaasti materiaan perustuvissa luonnontieteissä. Vaikka Weishauptin päämäärä vapaasta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta ei olisikaan ollut paha itsessään, usein “tie helvettiin on pohjustettu hyvillä aikomuksilla”.  Jos tällainen utopistinen päämäärä annetaan miesten käsiin, jotka salaavat julkisuudelta keinonsa sen saavuttamiseksi ja harrastavat salassa paholaismaisia salatieteitä, voimme olla varmoja ettei se johda kohti uudistettua Paratiisia vaan Helvetin porttien aukenemiseen, jonka demoniset riivaajavallat Weishaupt oli valmis vapauttamaan hänen suunnitelmiensa avuksi.

Weishauptin päämäärä maailmanlaajuisesta tasavallasta, mikä olisi vapaa kaikesta alisteisuudesta, sorrosta ja pakkovallasta, tulee myös hyvin kyseenalaiseen valoon, koska hän halusi valaistuneiden miesten järjestön, joka itse ohjailisi kansakuntia kulissien takana ja joka “vapauttaisi” maailman prinssien ja monarkkien despotismista. Weishaupt sanoi hänen järjestönsä suuren salaisuuden olevan patriarkaalisen yhteiskunnan palauttaminen missä “prinssit ja kansakunnat katoavat maanpäältä, ihmisrotu tulee silloin yhdeksi perheeksi ja… jokaisen perheen pää tulee olemaan mitä Aabraham oli, patriarkka, pappi ja hänen perheensä lukutaidoton pää” (s. 92). Hän oli kuin 18. vuosisadan John Lennon, joka lauloi kappalessaan Imagine utopistisesta maailmasta “missä ei ole Taivasta… ei Helvettiä alapuolellamme… Kuvittele ettei ole kansakuntia… ja myöskään uskontoja. Kuvittele, että kaikki ihmiset elävät rauhassa. Sinä voit sanoa, että olen unelmoija, mutta en ole ainoa. Toivon, että jonakin päivänä liityt meihin ja maailma tulee olemaan yksi.”

Weishaupt myönsi, että tällaisen maailman luominen vaatisi ensin “epäjärjestystä, mutta ennen pitkää eriarvoiset tulevat tasa-arvoisiksi; ja myrskyn jälkeen kaikki tulee olemaan tyyntä.” Kuten 33. asteen vapaamuurareiden latinankielinen motto kuuluu “Ordo ab Chao” – kaaoksesta järjestykseen. Tämä oli Illuminatin perimmäinen päämäärä. Luoda ensin sekasortoa, kaaosta ja anarkiaa, jotta sen keskeltä voisi nousta heidän Uusi Maailmanjärjestyksensä. Huolimatta hänen vihamielisyydestään kristinuskoa kohtaan, Weishaupt uskoi, että Jeesus Naseretilainen oli heidän liikkeensä ensimmäinen suurmestari, jonka salaiset opit Katolinen kirkko turmeli ja alkoi vainota Hänen todellisia opetuslapsiaan, nimittäin salaseurojen jäseniä. Weishaupt uskoi hallitusvallan orjuudessa elämisen olevan alkuperäinen synti ja että hänen järjestönsä päämäärä oli tuoda “UUDESTISYNTYMINEN. Kun ihminen elää hallitusvallan alla, hän on syntiinlangennut, hänen arvonsa on poissa ja hänen luontonsa on tahrittu. Hillitsemällä intohimojamme tai rajoittamalla heidän mielihalujaan, voimme palauttaa suuren osan alkuperäisestä arvostamme ja elää armon tilassa. Tämä on ihmisen lunastus.” (s. 93)

Adam Weishaupt uskoi siis dominion teologiana tunnettuun harhaoppiin, jonka mukaan ihmisen tehtävä on luoda itse Paratiisi maanpäälle ja toimia Jeesuksen Kristuksen paikalla, joka on hävittävä kerran kaikki hallitukset maanpäältä ja perustava Hänen vanhurskaan kuningaskuntansa, joka on oleva maailmanlaajuinen ja kestävä iäti (Ps. 72:8, Dan. 2:35, 7:14, 1. Kor. 15:24). Weishauptin avoin kapina kaikkea hallitusvaltaa vastaan oli täysin Uuden Testamentin oppien vastaista sillä Room. 13:1-2 kehottaa: “Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.” Ilm. 13:7 kertoo, että juuri ennen kuin Jeesus Kristus palaa maanpäälle, maailmaan syntyy Antikristuksen alla maailmanhallitus, jonka valtaan annetaan “kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.”

Tämä on se mitä Illuminati pohjimmiltaan tavoitteli – hävittää ihmisten mielistä “kansojen ja kuningaskuntien kapea rajoittuneisuus, joiden he toivoivat sulautuvan jonakin päivänä yhteen suureen yhteisöön missä palkkio kohdistuisi yksistään lahjakkuuksiin ja ansiohin; ja tämä paremmuus näissä olisi poikkeuksetta hoidettu vallan ja vaikutusvallan iloilla.” (s. 74) Heidän tehtävänsä oli saattaa patriotismi huonoon valoon ja korvata se “maailmankansalaisen” ihanteella (s. 235). Muista, että tämä kirjoitettiin 1700 -luvun lopulla – kauan ennen globalisaatiota jossa maailmankansalaisuuden käsite on tullut taas uudestaan muotiin. Wikipedian artikkeli maailmankansalaisuudesta kertoo seuraavaa:

Tänään lisääntynyt maailmanlaajuinen globalisaatio on johtanut “maailmankansalaisen” kansalaisliikkeen muodostamiseen ehdotetun maailmanhallituksen alla… Kansalaisliikkeenä, mundialisaatio ilmaisee solidaarisuutta maailman väestöille ja pyrkii muodostamaan instituutioita ja ylikansallisia lakeja niille tyypillisillä liittoperusteisilla rakenteilla, samalla kun kunnioittaa kansojen ja kulttuurien monimuotoisuutta. Liike puhuu uuden poliittisen järjestön puolesta, joka hallitsee koko ihmiskuntaa, sisältäen kansallisen suvereniteetin joidenkin osien siirtämisen maailman liittovaltiolle, maailman liittohallitukselle ja maailman liittotuomioistuimelle. Perustaen sen valtansa kansan tahtoon ja kehittäen uudet systeemit houkuttelemaan koko ihmiskunnan korkeimman ja parhaan viisauden meidän maailmamme hallitsemisen tehtävään, yhteistoiminnallinen hallintosysteemi olisi kyvykäs ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät epävarmuuteen ihmisen tulevaisuudesta, kuten nälkä, vesi, sota, rauhanturvaaminen, saastuminen ja energia.

Adam Weishauptilta olisi hyvä kysyä tänään, että onko ylikansalliseen valtaan perustuva poliittinen järjestelmä todella vapaampi alistamisesta, sorrosta ja pakkovallasta, kuin kansalliseen valtaan perustuva? Toteutuuko ihmisten tasa-arvo ja vapaus paremmin maailmassa missä valta keskitetään yhä harvempien ja etuoikeutetuimpien käsiin? Rohkenempa epäillä tätä. Huolimatta Weishauptin ylenkatseesta prinssien, pappien ja aateliston etuoikeuksia ja hallitusvaltaa vastaan, Illuminati ei kuitenkaan ollut eikä ole mikään työväenluokan liike. Kuten kohta näet, Illuminati oli alusta lähtien Euroopan prinssien ja aateliston eliittikerho. Sen päämäärät eivät palvelleet tavallista kansaa vaan “valistunutta” eliittiä. Palaan ennen tätä vielä Abbé Barruelin kirjaan  Mémoires pour servir à l’histoire du Jacobinisme. Irlantilais-brittiläistä poliitikko Edmund Burkea (1729 – 1797) on pidetty nykyaikaisen konservatismin isänä. Nykyaikainen jako politiikassa vasempaan ja oikeaan juontaa juurensa Ranskan vallankumouksesta missä vasemmisto viittasi vallankumouksellisiin ja oikeisto monarkian kannattajiin.

Burke tuki Amerikan vallankumouksellisia heidän itsenäisyyssodassaan brittien siirtomaavaltaa vastaan, mutta kritisoi Ranskan suurta vallankumousta, joka nousi valistusajan hengessä Euroopan perinteisiä arvoja – kristinuskoa, monarkiaa ja kirkkoa – vastaan. Vuosien 1793 – 1794 välisenä terrorin aikana kymmeniä tuhansia, mukaanlukien naisia ja lapsia, teloitettiin giljotiinilla, hukuttamalla ym. julmilla teloitusmenetelmillä ja kristinusko korvattiin ateistisella järjen kultilla mihin kuului irstaita rituaalimenoja ja kaikenlaista pahuutta. Ranskan vallankumous oli saanut innoitteensa ainakin osittain Amerikan itsenäisyyssodasta brittejä vastaan. Vuoden 1789 Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus perustui Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen (1776) missä Thomas Jeffersonin julisti “Kaikki ihmiset ovat syntyneet vapaiksi ja tasa-arvoisiksi”. Ihmisoikeuksien ja tasa-arvon käsitteillä itsessään on vahva perusta juutalaiskristillisessä uskossa (kun orjakaupan tuominnut kohta jätettiin tarkoituksella pois Amerikan itsenäisyysjulistuksesta – koska monet perustajaisät omistivat itse orjia – etupäässä kristityt jäivät taistelemaan orjakaupan lakkauttamisen puolesta), mutta Ranskan vallankumouksessa se muuttui ateistisen järjen jumalattaren tyranniaksi, jonka alttarilla vuodatettiin tuhansien viattomien verta.

Britannian alahuoneessa käytiin 1790 -luvulla poliittista väittelyä niiden välillä, jotka puolustivat jakobiniitteja – Ranskan vallankumouksellisista käytetty nimitys – ja niiden jotka tuomitsivat heidät. Burke kuului viimeksi mainittuihin, kun taas Whig-puolueen uudemman siiven Charles James Fox kuului ensiksi mainittuihin. Fox oli Walesin Prinssin, Kuningas Yrjö III:n esikoisen, hyvä ystävä ja poliittinen liittolainen. Palaan häneen hieman myöhemmin. Vain hieman ennen kuolemaansa Burke kirjoitti ihailijakirjeen Abbé Barruelille missä hän sanoi: “En voi helposti ilmaista kuinka paljon olen informoitu ja iloinen Jakobinismin Historian ensimmäisestä kirjasta”. Hän ylisti “ihmeellisen kerronnan eheyttä” ollen tuettu asiakirjoilla ja todisteilla “kaikkein oikeudellisemmalla säännöllisyydellä ja tarkkuudella”.  Kirjeen lopussa Burke lisäsi: “Unohdin sanoa, että olen itse tuntenut henkilökohtaisesti viisi sinun tärkeintä salaliittolaista; ja voin sitoutua sanomaan omasta luotettavasta tietämyksestäni, että jo niin kauan sitten kuin vuonna 1773, he olivat kiireisiä juonessa jota sinä olet niin hyvin kuvaillut, ja tavalla ja periaatteella jota olet niin vilpittömästi esittänyt. Tämän minä voin sanoa todistajana.”

Yli vuosisata myöhemmin 8. helmikuuta 1920, toinen merkittävä brittiläinen konservatiivipoliitikko kirjoitti lontoolaisessa lehdessä Illustrated Sunday Herald: “Weishauptin päivistä Karl Marxin, Tortskyn, Bela Kuhnin, Rosa Luxembourgin ja Emma Goldmanin päiviin tämä maailmanlaajuinen salaliitto on jatkuvasti kasvanut. Tämä salaliitto on näytellyt ehdottomasti tunnistettavissa olevaa roolia Ranskan vallankumouksen murhenäytelmässä. Se on ollut jokaisen kumouksellisen liikkeen päävaikutin 1800-luvulla; ja nyt lopulta tämä joukko merkillisiä persoonallisuuksia Euroopan ja Amerikan suurten kaupunkien alamaailmasta on tarttunut venäläisiä tukasta ja heistä on tullut käytännöllisesti katsoen tuon suunnattoman keisarikunnan kiistämättömiä herroja.” Tämä poliitikko oli Winston Churchill – mies jonka BBC äänesti vuonna 2002 kaikkien aikojen suurimmaksi britiksi. Oliko Illuminati todella olemassa vielä 1900 -luvun alussa, ja takanpiruna bolševikkin nousussa, kuten Churchill väitti? Weishaupt itse sanoi, “Olen ottanut huomioon kaiken ja siten valmistanut sen, että jos järjestö menisi tänä päivänä nurin, tulen vuodessa muodostamaan sen uudestaan kirkkaampana kuin koskaan ennen.”

Hän sanoi myös seuraavaa: “Meidän järjestömme suuri voima on sen kätkemisessä; älkäämme antako sen ilmestyä koskaan missään paikassa sen omalla nimellä, mutta aina peitettynä toisella nimellä ja toisella tehtävällä” (Robison, s. 112). On siis naiivia kuvitella, että Illuminati olisi hajonnut lopullisesti vuonna 1785, kun Baijerin vaaliruhtinas Karl Theodor kielsi seuran toiminnan. Weishaupt sai tämän jälkeen turvapaikan Gothan kaupungista. Ymmärrät pian mikä ratkaiseva yhteys tällä on Englannin ja Belgian nykyisiin hallitsijasukuihin, joiden saksankielinen nimi on Sachsen-Coburg und Gotha. Illuminaattien merkittävin johtaja heti Weishauptin jälkeen oli paroni Adolf von Knigge, joka harrasti alkemiaa ja okkulttisia salatieteitä. Hän syntyi Yrjö III:n hallitsemassa Hannoverin valitsijakunnassa. Vuonna 1780 Knigge vihittiin jäseneksi ja hän alkoi värvätä ensimmäisenä Saksan merkittävimpiä vapaamuurareita Weishauptin salaseuraan.

Wikipedia kertoo, että “Kniggen rekrytointi Saksan vapaamuurariudesta oli kaukana sattumanvaraisesta. Hän tähtäsi mestareihin ja valvojiin, miehiin jotka johtivat looseja, ja olivat usein kykeneviä asettamaan koko loosin Illuminatin käyttöön. Aachenissa, Paroni de Witte, Uskollisuus loosin mestari, sai jokaisen jäsenen liittymään järjestöön. Tällä tavalla järjestö laajeni nopeasti Keski- ja Etelä-Saksassa ja sai jalansijan Itävallassa.” Vuonna 1782 Wilhelmsbadissa pidettiin yksi Illuminatin varhaisen historian tärkeimpiä kokoontumisia. Albert G. Mackeyn (vapaamuurari) Vapaamuurariuden Ensyklopedian vuoden 1917 painos sanoo tästä kokoontumisesta seuraavaa:

Wilhelmsbadissa, lähellä Hanaun kaupunkia Hesse-Casselissa, pidettiin 1700 -luvun kaikkein tärkein vapaamuurarien kongressi. Sen kutsui koolle Ferdinand, Brunswickin Herttua, Tiukan Noudattamisen Järjestön suurmestari, ja se avattiin 16. heinäkuuta 1782. Sen kesto laajeni kolmeenkymmeneen sessioon, ja kaikkein huomavimmat Saksan vapaamuurarit osallistuivat sen keskuteluihin. Niin Saksan Suurloosi kuin Ruotsinkaan ei ollut edustettuna; ja Kolmen Maapallon Suurloosi Berliinissä lähetti ainoastaan kirjeen: mutta läsnä olivat edustajat Ylä- ja Ala-Saksasta, Hollannista, Bussiasta, Italiasta, Ranskasta, ja Itävallasta; ja Illuminatin järjestö oli edustettuna Paroni von Kniggen persoonassa. Se ei ole siten yllättävää, että kaikkein heterogeenisimmät mielipiteet olivat esillä…

Mackeyn tietosanakirjan mukaan tuon kokoontumisen ainoa merkittävä lopputulos oli siinä, että sen osanottajat tulivat siihen lopputulokseen, ettei vapaamuurarius ole Temppeliherrain ritarikunnan suora perillinen ja tämä havainto johti Tiukan Noudattamisen Riitin lakkauttamiseen. Mitä Mackey ei sen sijaan kerro on se, että Wilhelmsbadin kongressissa Paroni Knigge – Weishauptin oikea käsi – pyrki saamaan koko Saksan vapaamuurariuden Illuminismin alle luomalla vapaamuuriloosien federaation. Wikipedia kertoo, että “heidän aikomuksensa oli käyttää uutta federaatiotaan sen painotusten kanssa perusteellisiin asteisiin, poistamaan kaikki uskollisuus Tiukalle Noudattamiselle mahdollistaen Illuminatin ‘valikoivan’ systeemin ottavan sen paikan.” Marraskuuhun 1783 mennessä loosi “Kolme Maapalloa kuvasi Illuminatia vapaamuurarilliseksi lahkoksi, mikä pyrki heikentämään kristinuskoa ja kääntämään vapaamuurariuden poliittiseksi systeemiksi.”

Charles Albert Costa De Beauregardin kirjassa Le roman d’un royaliste sous la Révolution: Souvenirs du comte de Virieu (1895) on lainattu ranskalaisen aatelisen François-Henri de Virieun (1754-1793) mietteitä Wilhelmsbadin kongressista missä hän oli mukana. Hän kertoi: “En usko niitä sinulle. Voin vain kertoa, että kaikki tämä on paljon vakavampaa kuin uskotkaan. Meneillään oleva salaliitto on niin tarkkaan harkittu, että monarkialle ja kirkolle se tulee olemaan käytännössä mahdotonta päästä sitä pakoon.” Tässä kohtaa monia saattaa kiusata seuraava kysymys: Jos Adam Weishauptin salaliitto oli punottu etupäässä kirkkoa ja monarkiaa vastaan, niin kuinka Englannin monarkia voisi olla tällaisen anti-monarkistisen salaliiton johdossa? Seuraavaksi vastaamme tähän, joten salaliiton verkko kiristyy.

Saksan valaistuneet siniveriset

Siitä lähtien kun olen tutkinut Tim Cohenin hypoteesia Prinssi Charlesista Laittomuuden ihmisenä, olen törmännyt salaliittopiireissä kiertäviin väitteisiin, joiden mukaan Englannin siniveriset olisivat johtava eliittiperhe Illuminaattien salaliitossa alistaa koko maailma Luciferin vallan alle. Jos panet Google-hakuun sanan “Illuminati pyramid”, löydät pian kuvan joka esittäää Illuminaatin hierarkiaaa missä Kuningatar Elisabet II istuu tämän pyramidin huipulla ja hänen yläpuolellaan on vain Luciferin kaikkinäkevä silmä. Cohenin 444 sivuisessa kirjassa samoin kuin omassa kirjassani (osa 5) on esitetty pääasialliset lähteet joihin tällainen kuva on perustettu. Erityisesti yhdysvaltalainen poliittinen aktivisti Lyndon LaRouche ja hänen perustamansa LaRouche liike on tehnyt tämän saralla uranuurtavaa työtä aina 70 -luvulta lähtien paljastaen Englannin kuningasperheestä sellaista mistä valtamedia vaikenee. Tämä artikkeli nojaa omaan itsenäiseen tutkimukseen ja se painottuu siihen historialliseen kontekstiin missä Englannin kuninkaallisten ja Weishauptin Illuminatin väliltä on löydettävissä kiistämätön side.

Seuraavat tutkimukset eivät perustu yhteenkään salaliittokirjaan vaan neutraaleista lähteistä löytyviin historiallisiin tosiasioihin, joita useimmat historian kirjat eivät kuitenkaan viitsi mainita edes alaviitteissä (niin vähätelty on Adam Weishauptin rooli varhaisen uuden ajan jälkeisessä historiassa). Ei ole epäilystäkään etteikö Englannin kuningasperheen monet avainjäsenet olisi liittyneet Weishauptin salaseuraan juuri ennen Ranskan vallankumouksen puhkeamista. Kaikkein merkittävin “valaistunut” siniverinen Iso-Britanniaa tuohon aikaan hallinneessa Hannoverin kuningashuoneessa oli Walesin Prinssi George, Yrjö III:n (1760 – 1820) esikoinen ja myöhempi Yrjö IV (1820 – 1830). Hannoverin kuningashuone oli saksalaista alkuperää samaan tapaan kuin nykyinen Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuone (joka muutti nimensä peribrittiläiseksi Windsoriksi vuonna 1917, kun yhä useampi briteistä alkoi kokea vihamielisyyttä saksalaisia kohtaan ensimmäisen maailmansodan tähden).

Hannoverin suvun ensimmäinen hallitsija Yrjö I (1714 – 1727) puhui sujuvasti ranskaa, saksaa ja latinaa, mutta osasi vain vähän englantia. Jonathan Petropolousin kirja Royals and the Reich (Oxford 2006) paljastaa Englannin kuningasperheen läheiset suhteet Natsi-Saksaan ja sen paljastuksia oli avustamassa itse Edinburghin Herttua Prinssi Philip. Petropolousin kirjan mukaan Kuningatar Viktoria puhui saksaa ilman murretta ja ohjasi hänen tyttärensä avioitumaan saksalaisten prinssien kanssa. Kun Viktoria tuli vakavasti sairaaksi vuonna 1901, hänen lapsenlapsensa Saksan keisari Vilhelm II ryntäsi hänen vierelleen ja nukkui pois tämän käsivarsille. Vilhelm II oli mies, jonka vastuulle on pistettu usein koko ensimmäinen maailmansota. Hän oli myös antisemiitti, joka kirjoitti Hitleriäkin innoittaneelle kirjailija Houston Stewart Chamberlainille: “Vapauttakaamme itsemme juutalaisuudesta ja sen Jahvesta!” “Juutalaisongelmaan” hän ehdotti jo vuonna 1919 “säännöllisiä kansainvälisiä koko maailman pogromeita à la Russe… paras ratkaisu olisi kaasu”. ‘Vilhelm II serkku Yrjö V (1910-36) nai saksalaisen prinsessan, Teckin Maryn. He odottivat heidän englantilaisten hoviväkensä jättävän huoneen voidakseen sitten turvallisesti puhua virheetöntä saksaa. Kuningatar Viktoria (1837 – 1901) oli Hannoverin kuningashuoneen viimeinen hallitsija.

Naituaan saksalaisesta Saxe-Coburg ja Gothan aatelissuvusta polveutuneen Prinssi Albertin, heidän jälkeläisensä ovat hallinneet Englannin valtaistuista aina siitä lähtien. Viktorian ja Albertin avioliitto oli järjestetty Belgian kuningas Leopold I: taholta, joka oli Viktorian eno ja Albertin setä. Belgian nykyinen kuningashuone polveutuu Leopold I:stä (1831 – 1865) ja kuuluu näin ollen samaan Saxe-Coburg ja Gothan hallitsijasukuun mistä myös Britannian kuningasperhe polveutuu. Ei ole sattumaa, että Gothan kaupunki esittää keskeistä osaa Illuminatin varhaisessa historiassa. Tämä on se kaupunki mihin Adam Weishaupt pakeni sen jälkeen, kun hänen järjestönsä suunnitelmat vuodettiin lehdistölle ja Karl Theodor kielsi seuran toiminnan Baijerissa. Kuka oli se joka antoi turvapaikan Weishauptille Gothasta? Hän oli Saksan ylhäisöön kuulunut aatelismies nimeltä Ernest II, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttua (1745 – 1804). Wikipedia kertoo hänestä seuraavaa:

Vuodesta 1774 lähtien hän oli vapaamuurari Zinnendorfin järjestelmässä ja Gothan loosin Zum Rautenkranzin jäsen, mikä oli perustettu Abel Seylerin, Konrad Ekhofin ja muiden Seyler Theatre Yhtiön jäsenten taholta samana vuonna. Vuonna 1775, hänet nimettiin Saksan Landeslogen suurmestariksi (Zinnendorfin järjestelmä). Vuonna 1783 hän tuli Baijerin Illuminatin jäseneksi nimellä Quintus Severustai/ja Timoleon, ja vuonna 1784 hänestä tehtiin Abessinien valvoja (nimi Ylä-Sakseille). Vuonna 1787 hän myönsi Adam Weishauptille, salaseuran perustajalle, turvapaikan Gothasta.

Miksi Ernest II:n linkki Adam Weishauptiin on olennainen tieto? Koska Ernest II oli Prinssi Albertin isoisoisä. Hän oli myös Yrjö III:n ensimmäisen polven serkku (Yrjö III:n äidin kautta). Kuka tahansa voi tarkistaa nämä ällistyttävät faktat Wikipediasta. Mutta Ernest II ei ollut vain Englannin kuningasperheen lähisukulainen. Hän oli myös Sukkanauharitarikunnan (eng. Order of the Garter) yksi 24 ritarista. Sukkanauharitarikunta on vuonna 1348 perustettu Englannin vanhin ja ylhäisin ritarikunta, johon kuuluu hallitsijan ja Walesin Prinssin lisäksi 24 ritaria, jotka vain hallitsija voi aateloida jäseneksi ja jotka koostuu hallitsijan ja Walesin Prinssin ohella heidän uskotuimmista ystävistään ja liittolaisistaan. Edvard III – ensimmäisen Walesin Prinssin poika – perusti tämän ritarikunnan juuri samana vuonna, kun Aasiasta lähtenyt ja ja arviolta 200 miljoonaa tappanut musta surma saapui Brittein saarille. Lopulta Sukkanauharitarikunnasta tuli niin vaikutusvaltainen ritarilaitos, että jopa Temppeliherrain ritarikunta (jonka toiminta kiellettiin vuonna 1307) kalpenee sen rinnalla.

Wikipedian julkaisema jäsenlista paljastaa monet ritarikunnan vaikutusvaltaiset jäsenet. Varhaiselta uudelta ajalta löydämme sieltä monia Euroopan mahtimiehiä. Esimerkiksi Espanjan Filip II liittyi järjestöön vuonna 1554. Hapsburgin hallitsijasuvun Kaarle V:n poikana ja Englannin Maria I:n puolisona – tunnetaan myös nimellä Marja Verinen, koska hän poltti Englannissa satoja protestantteja roviolla – Filip II:n kuningassuku oli saada koko Euroopan haltuunsa sen lisäksi, että hän hallitsi konkistadorien avulla Etelä- ja Pohjois-Amerikan mantereita lähes kokonaisuudessaan. Yhdessä Maria I:n kanssa Filip II muistetaan protestanttien keskuudessa heidän demonisista vainoistaan ja Espanjan inkvisitiosta, jonka Filip II yritti palauttaa Englantiin, kun Espanjan Voittamaton Armada hyökkäsi vuonna 1588 Englantiin kukistaakseen Elisabet I:n protestanttisen vallan. Paavin kirkon hirmuvalta dokumentoitiin vuonna 1563 John Foxen kirjassa Foxe’s Book of Martyrs.  Yrjö II:n (1727 – 1760) aikana jolloin Iso-Britannia alkoi nousta Euroopan johtavaksi siirtomaavallaksi, Sukkanauharitarikuntaan lyötiin Fredrik III, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttua, joka oli Ernest II:n isä (Fredrik III:n sisko nai Walesin Prinssi Fredrikin).

Samana vuonna (1741) Fredrik III:n kanssa ritarikunnan jäsenlistaan liittyi jälleen yksi Fredrik, nimittäin Fredrik II, Hesse-Kasselin maakreivi. Hän nai Yrjö II:n tyttären Prinsessa Maryn ja heidän lapsensa oli Hesse-Kasselin Prinssi Charles (tai näin suomeksi, Prinssi Kaarle). Tässä on jälleen yksi vahva linkki Weishauptin Illuminati seuraan. Hesse-Kasselin Prinssi Charles oli nimittäin yksi Illuminaattien vaikutusvaltaisimpia jäseniä. Heinäkuussa 1782 hän isännöi Wilhelmsbadin vapaamuurarikokousta missä Illuminismi alkoi saada jalansijaa Saksan vapaamuurarilooseista Paroni Adolf von Kniggen johdolla. Helmikuussa 1783 Prinssi Charles liittyi myös itse Illuminaatteihin. Samaan aikaan – kun Pariisin sopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1783 – hänen serkkunsa Yrjö III joutui luopumaan taisteluistaan Amerikan vallankumouksellisia vastaan ja tunnustamaan Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyyden Iso-Britanniasta.

Wilhelmsbadin kokouksen oli kutsunut koolle Brunswickin Herttua Ferdinand. Vuonna 1757 hänet nimettiin Brittien rahoittaman Hannoverin hyökkäyksen johtoon Ranskaa vastaan, joka yritti valloittaa seitsenvuotisessa sodassa Saksassa sijainneen Hannoverin valitsijakunnan, jonka hallitsija oli Englannin Yrjö II. Tosiasiassa Brunswickin Herttua hyväksyi nimityksensä operaation johtoon vain sillä ehdolla, että hän saisi suoran neuvottelu yhteyden Yrjö II:n kanssa ja hän tulikin Yrjö II:n suoran komennon alle. Kiitoksena tästä Yrjö II aateloi hänet vuonna 1759 Sukkanauharitarikunnan jäseneksi. Wikipedian mukaan Brunswickin Herttua oli myös Illuminatin varhaisia jäseniä 1780 -luvulla. Robison kertoo sivuilla 160 ja 240, että Brunswickin Herttua oli Illuminatin aktiivisimpia jäseniä ja häntä palvellut ranskalainen everstiluutnantti oli osallisena Ranskan vallankumousjuonessa yhdessä Illuminatin muiden agenttien kanssa. Illuminatin vaikutusvaltaisiin saksalaisiin jäseniin kuului siis 1780 -luvulla ainakin kaksi Yrjö III:n serkkua ja kaksi Sukkanauharitarikunnan jäsentä, jotka palvelivat samaan aikaan sekä Yrjö III:tta että Adam Weishauptia. Kumman intressejä he siis todella palvelivat?

Olivatko he Illuminatin agentteja Yrjö III:tta vastaan kaivaakseen maata alta Englannin monarkialta aivan kuin he olivat juonineet sitä ennen Ranskan monarkian kaatumisen? Vai oliko asia kenties toisinpäin? Eli olivatko Ernest II, Prinssi Charles ja Brunswickin Herttua Yrjö III:n agentteja Weishauptin salaseurassa heidän yrityksessä varmistaa sen anarkistisen johdon päätyminen Englannin monarkian valvontaan ennen kuin se onnistuisi hävittämään myös Hannoverin kuningashuoneen, joka oli 1700- ja 1800 -lukujen mahtavin aatelissuku koko Euroopassa. Näihin kysymyksiin antaa suoran vastauksen eräs suhteellisen tuntematon kirja, jonka löysin äskettäin haravoimalla Googlea hakutermeillä “George III, Illuminati”. Tämä kirja ei ole mikään “tinahattupäisten” salaliiton metsästäjien sensaatioteos vaan kuivahkon akateeminen historia pläjäys nimeltä Blake, Politics and History (Garland Publishing, 1998), joka keskittyy englantilaisen mystikon, runoilijan ja taiteilija William Blaken elämään, mutta sivuaa samalla myös Englannin kuninkaallisten suhdetta Adam Weishauptin Illuminismiin.

Tästä kirjasta paljastuu, että Iso-Britannian kuningaskunnassa tapahtui vuonna 1788 – vain vuosi ennen Ranskan vallankumousta – salainen vallankaappaus missä kruunu siirtyi Yrjö III:lta Illuminaateille Walesin Prinssi Georgen persoonassa ja joissakin muissa kuningasperheen jäsenissä. Vuosi 1788 on mielenkiintoisesti tasan sata vuotta siitä, kun Stuart-suvun Jaakko II:n valta syrjäytettiin Englannin mainiossa vallankumouksessa missä Hollannin ruhtinas ja Alankomaiden käskynhaltija Vilhelm III Oranialainen kaappasi valtaistuimen ja perusti maahan perustuslaillisen monarkian, joka korvasi kuninkaiden despotismin ja antoi parlamentille vallan hallita kuninkaan yläpuolella. Magna Cartan seuraajana ja painotuksillaan ihmisoikeuksien turvaamiseen, vuoden 1689 Bill of Rights oli edeltäjä Ranskan Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistukselle ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukselle.

Vaatimukset monarkian vallan rajoittamiseen tai jopa lakkauttamiseen saivat alkunsa 1600 -luvun puolivälin Englannin sisällisodassa ja se oli nimenomaan millenarianististen (so. usko tuhatvuotisen valtakunnan välittömään tulemukseen) liikkeiden, kuten viidennen monarkian miesten nousu protestanttisessa Englannissa, joka valmisti tietä myöhempiin tasavaltalaisiin ja anti-monarkistisiin suuntauksiin Englannissa. Vaikka viidennen monarkian miesten eskatologiset odotukset olivatkin ennenaikaisia, niillä oli monumentaalisia historiallisia seuraamuksia. Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen varhaisimmat juuret löytyvät siten näistä 1600 -luvun puolivälin tapahtumista missä Jeesuksen tuhatvuotisen kuningaskunnan ja maallisten monarkioiden luhistumisen uskottiin olevan välitön tapahtuma. Tässä liikkeessä Englannin Kaarle I (aikaisempi Walesin Prinssi Charles) nähtiin myös Antikristuksen esikuvana yhdessä Rooman paavin kanssa.

Eli antikristillisistä ja ateistisista taustoistaan huolimatta, Ranskan vallankumouksen vapaus ja tasa-arvo ihanteilla – mikä johti mm. orjakaupan laajaan tuomitsemiseen, juutalaisten maailmanlaajuiseen emansipaatioon eli tasavertaistamiseen lain edessä ja Euroopan nykyisten tasavaltojen syntyyn – oli myös osittain kristilliset juuret, jotka on yhteydessä protestantismin ja herätyskristillisyyden nousuun Pohjois-Euroopassa 1500 – 1700 -luvuilla (tämä ajatukseni perustuu lähinnä historian yhtenäisyydestä kumpuavaan loogiseen päättelyyn). Englannin mainio vallankumous oli kristillinen vallankumous, joka tunnetaan myös “verettömänä vallankumouksena”, mutta 1700 -luvulla anti-monarkistiset ajatukset alkoivat saada katolisessa Euroopassa enemmän tai vähemmän ateistisia ja antikristillisiä piirteitä, kun taas protestanttisissa maissa protesti Rooman kirkon ja monarkian valtaa vastaan perustui lujasti kristilliseen eskatologiaan. Tätä on minusta hyvä tuoda esiin, koska monet oikeisto-kristityt saattavat nähdä Ranskan vallankumouksen vaikutukset ainoastaan negatiivisessa valossa.

Järjestäytyneiden kirkkokuntien ja niihin yhteydessä olevien monarkioiden valta on ollut suurimman osaa historiastaan hyvin turmeltunutta ja antikristillistä. Usein juuri vallan väärinkäyttö niin sanotuissa kristillisissä kansakunnissa on johtanut evankeliumin hyvän sanoman pimenemiseen. Euroopan “protestanttiset” monarkit eivät ole olleet yhtään sen hyveellisempiä kuin heidän katoliset virkaveljet. Monarkian verinen historia puhuu selvästi tämän puolesta. Nykyisessä poliittisessa kielessä Ranskan vallankumouksen Jakobiniitit luokiteltaisiin äärivasemmistoon, kun taas 1930 -luvun Natsit ääri-oikeistoon. Weishauptin Illuminatia ei voi pistää kuitenkaan kumpaankaan kategoriaan. Illuminati on ollut alusta lähtien taantumuksellisten (vanhan oikeiston) aatelisperheiden vallassa, jotka ovat tukeneet sekä ääri-vasemistoa että ääri-oikeistoa heidän omiin päämääriinsä – so. tuhota kaikki kansallisvaltiot ja perustaa sen tilalle maailmanlaajuinen monarkia yhden ainoan kuningassuvun alle.

Vaikka tällainen ajatus saattaa kuulostaa ensikuulemalta täysin mahdottomalta uskoa, se on vain luonnollinen jatke megalomaanisen imperialismin tavoitteille hallita maailmaa mistä Euroopan kilpailevat kuningassuvut kävivät verisiä sotia jo ennen Illuminatin perustamista vuonna 1776. Samana vuonna Brittiläinen imperialismi koki takaiskun, kun Pohjois-Amerikan 13 siirtokuntaa irtaantui sen vallasta ja julisti Amerikan Yhdysvaltojen synnyn. Mutta tähän päättyi vasta Brittiläisen imperiumin ensimmäinen vaihe. Napoleonin sotia seuranneen sadan vuoden aikana Englannin monarkian valta kasvoi paljon mahtavammaksi mitä se oli Yrjö III:n aikana. Vallan huippukohta saavutettiin Kuningatar Viktorian hallituskauden päättyessä 1900 -luvun alussa jolloin hänen poikansa Edvard VII – tuon ajan johtava vapaamuurari – peri historian suurimman imperiumin valtaistuimen. Muinoin niin mahtava Rooman valtakunta ei hallinnut edes 15% siitä maapinta-alasta mitä Yrjö V hallitsi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Siti monet eskatologit sivuuttavat täysin Brittiläisen Imperiumin keskeisen roolin Raamatun profetiassa (mistä kerroin enemmän kirjani luvuissa 11B ja 11C).

Englannin “vuoden 1788 suuri vallankumous”

Samaan aikaan, kun Jakobiniitit valmistelivat Ranskan suurta vallankumousta, Iso-Britannissa tapahtui vaivihkaa salainen vallankumous, joka on ohittanut useimpien historioitsijoiden huomion. Viittaan nyt Illuminatin vallankaappaukseen Iso-Britannian kuningashuoneesta. Edellä mainittu kirja Blake, Politics and History vahvistaa tällaisen väitteen historiallisen faktuaalisuuden. Britannian historiassa tämä tapahtuma tunnetaan vuoden 1788 sijaishallituskriisinä, jonka maailmanhistoriallinen merkitys on jäänyt vain historian kirjojen alaviitteisiin. Yrjö III tunnettiin “hulluna kuninkaana”, joka saattoi puhua tuntikausia ilman hengähdystaukoa ja joidenkin herjaavien tarinoiden mukaan hän olisi kätellyt kerran puuta luullen sitä Preussin Kuninkaaksi. Hän sairasti todennäköisesti harvinaista tautia nimeltä porfyria, joka tunnetaan myös Dracula- tai vampyyri-tautina ja sitä on pidetty yhtenä selityksenä keskiajan vampyyri ja ihmissusi legendojen syntyyn. Yrjö III sairastui vakavasti vuoden 1788 lopulla jolloin hän ei kyennyt enää suorittamaan hallinnollisia rutiinejaan, kuten parlamentin avauspuhetta.

Tähän kontekstiin liittyy vuoden 1788 sijaishallitus kriisi missä Yrjö III:tta tukenut pääministeri William Pitt nuorempi pyrki säilyttämään Kuninkaan vallan jatkumisen, kun taas Whig-puolueen Charles James Fox, Walesin Prinssin ystävä ja tukija, jota Yrjö III halveksi, vehkeili Walesin Prinssin kanssa nostaakseen hänet sijaishallitsijaksi Yrjö III:n paikalle. Myös William Pitt nuorempi piti Walesin Prinssi Georgea ainoana laillisena henkilönä sijaishallitsijan asemaan, mutta vastusti hänen yritystään kaapata valta Parlamentilta ja asettaa sen pääministeriksi ystävänsä Foxin – radikaalin politiikon, joka tuki Ranskan vallankumouksen Jakobiniitteja heidän hirmuvallassaan missä myös Ludvig XVI:sta pää joutui giljotiinin alle. Koko 1790 -luvun Fox puolusti Ranskan vallankumouksen ateistista hirmuvaltaa ja lietsoi myös Britanniassa kasvanutta kapinaa Yrjö III:n hallintoa vastaan. Tuon ajan pilapiirroksissa hänet kuvattiin usein pyövelinä, joka oli mestaamassa Yrjö III:n päätä à la française‎. Tämä radikaali brittiläinen Jakobiniitti oli myös Walesin Prinssin hyvä ystävä ja poliittinen liittolainen, joka oli oikean tilaisuuden tullen valmiina asettamaan hänet sijaishallitsijaksi tyrannina pitämänsä Yrjö III:n paikalle.

Weishauptin Illuminismi ja Jakobiniittien ideologia oli käytännössä katsoen toistensa peilikuvia ja vuonna 1788 se soluttautua myös Iso-Britanniaan Foxin ja Walesin Prinssin johdolla. Yrjö III toipui jo vuoden 1789 alussa eikä Walesin Prinssi saanut toivomaansa radikaalia vallanvaihdosta maahan. Hänen sijaishallintonsa alkoi lopulta vuonna 1811 ja valtaistuimen hän peri isältään vasta 1820. Mutta vuosi 1788 merkitsee kuitenkin pysyvää muutosta Britannian kuningashuoneen valtasuhteissa. Blake, Politics and History –kirjan luvussa 6 Marsha Keith Schuchard paljastaa kuinka vuoden 1788 sjaishallituskriisi oli todellisuudessa Illuministisen vapaamuurariuden salaliitto Yrjö III:n hallintoa vastaan jossa vehkeilijöinä toimivat lähinnä Kuninkaan omat lapset ja veljet. Schuchardin mukaan Walesin Prinssi George ja ja hänen nuoremmat veljensä vihasivat heidän isäänsä ja olivat aktiivisesti mukana okkulttisessa salaliitossa hänen valtansa syrjäyttämiseksi. Tämä okkulttinen salaliitto – missä myös Adam Weishauptin salaseura oli keskeisessä osassa – olisi Schuchardin mukaan kryptattu William Blaken runoon Tiriel, jolla itsellään oli ensikäden tietoa 1780 -luvun vaietusta historiasta.

Schuchard käsittelee tätä salaliittoa myös sen laajemmassa historiallisessa kontekstissa. On yleisesti väitetty, että vapaamuurarius sai alkunsa Britannian kuninkaallisessa Stuart-suvussa, joka hallitsi 1600 -luvulla Englantia, Skotlantia ja Irlantia. Kaikkien aikojen ensimmäinen suurloosi perustettiin Lontoossa vuonna 1717 ja sieltä vapaamuurarius alkoi levitä vähitellen kaikkialle maailmaan. Lainasin kirjani 12. luvussa Englannin Yhdistyneen Suurloosin virallisen julkaisun joulukuun 2012 numeroa missä listattiin kaikki loosin kuninkaalliset suurmestarit vuodesta 1738 lähtien. Ensimmäinen heistä oli Walesin Prinssi Fredrik (1707 – 1751), Yrjö III:n isä. Tästä lähtien lähes jokainen monarkki tai hänen lähikulaisensa on toiminut loosin suurmestarina. Vuonna 1791 Walesin Prinssi George (myöhempi George IV) vihittiin loosin suurmestariksi. Vuotta aiemmin Ernest II, Saksan Landeslogen loosin suurmestari joka tarjosi Weishauptille turvapaikkaa Gothasta, lyötiin sukkanauharitariksi. Myös Ernest II:n poika Augustus, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttua vihittiin Illuminatin jäseneksi. Augustus oli Prinssi Albertin isoisä ja hän kirjoitti historian ensimmäisen homoeroottisen romaanin.

Sivulla 116 Schuchard kertoo kuinka vapaamuurarius jakaantui 1700 -luvulla kilpaileviin “muinaiseen” ja “nykyiseen” systeemiin missä ensiksi mainitut olivat myös Jakobiitteja eli he vastustivat Britannian saksalaista kuningashuonetta ja kannattivat vuonna 1688 syrjäytetyn englantilaisen Stuart-suvun palauttamista Englannin valtaistuimelle. Jälkimmäiset vapaamuurariloosit kuuluivat puolestaan Hannoverin kuningashuoneen tukijoihin. “Amerikan vallankumous vuonna 1776 provosoi uudistuneet vihamielisyydet Muinaisten, jotka taipuivat tukemaan Amerikan kapinallisia, ja Nykyisten välillä, jotka tukivat Yrjö III:tta… Ludvig XVI ja Kustaa III tukivat amerikkalaisia ja heidän sankarillisia vapaamuurari-johtajiaan, George Washingtonia ja Benjamin Franklinia.” Ranskan ja Ruotsin kuninkaiden johdossa olleet muinaiset vapaamuurariloosit kutsuivat itseään valaistuneiksi teosofeiksi ja tutkivat innokkaasti juutalaista kabbalaa, mesmerismiä, alkemiaa, hermetismiä ym. esoteerisen salatieteen lukuisia ilmenemismuotoja. Schuchard jatkaa:

Amerikan voittojen ja julkisten kunnianosoitusten skottilaisen-riitin vapaamuurarien vallankumoukselle antaman panoksen havahduttamina, Nykyinen Suurloosi Englannissa ryhtyi ankariin toimenpiteisiin Muinaisia vastaan ja yritti kieltää heidän loosinsa, mikä sai puoleensa kasvavan määrän millenaristisia käsityöläisiä ja “epäilyttäviä” ulkomaalaisia. Kun kasvavassa määrin irrationaalinen Yrjö III valitti hänen siirtomaidensa menetystä, hänen vieraantuneet veljensä ja poikansa tunsivat myötätuntoa kapinallisia kohtaan ja seurustelivat oppositiopuolue Whigien ja Muinaisten vapaamuurarien kanssa. Vuoteen 1787 mennessä kuninkaallisten veljesten hallituksen vastaiset ja vapaamuurarilliset aktiviteetit tulivat erityisen ongelmalliseksi, sillä sana saavutti Lontoon agnostikkojen vapaamuurareiden kumouksellisesta poliittisesta toiminnasta Saksassa (nimeltä Illuminaatit), jotka tarkoituksella hyväksikäyttivät aloittelevien vapaamuurarien kiinnostusta mystiikkaa kohtaan yrittääkseen houkutella heidät kansainvälisiin vallankumouksellisiin salahankkeisiin (Billington 92-99; J. Epstein 87-110).

Adam Weishauptin, Baijerin Illuminatin johtajan, takavarikoitujen papereiden julkaisu, nosti epäilyjä että Swedenborgialaiset ja heidän teosofiset illuminés’it olivat käyttämässä uskontoa peitteenä heidän “kosmopoliittiselle” juonelle kaataa olemassaolovat hallitukset ja kirkot. Edmund Burke, Muinaiset loosin jäsen, siteeraisi myöhemmin näitä saksalaisia paljastuksia ja varoittaa Illuminismin soluttautumisesta englantilaisiin loosehin (Reflections, 1790). Lisääntynyt kiinnostus ja pelko “ulkomaista” vapaamuurariutta kohtaan tuli sijaishallituskriisin aikana, koska pääministeri Pitt’in päätti estää Walesin Prinssin vaateet  sijaishallitukseen. Hänen Swedenborgialaisten virkaveljiensä kautta, Blake nähtävästi sai tietää kapinallisen prinssin, hänen setäinsä ja veljiensä salaisesta flirttailusta Illuministisen vapaamuurariuden kanssa – flirttailu joka teki heistä “opposition sankareita” Blaken taiteellisille ja poliittisille piireille, mutta valtionvihollisia Pitt’in hallitukselle.

Kriisin ensimmäisen vaiheen aikana, kun Prinssi George ja hänen Whig kannattajansa väitti, että hänen tulisi olla de facto valtionpäämies, Blake ihaili Prinssin rohkeutta ja tunsi myötätuntoa tämän asemassaan hullun Kuninkaan huonesti kohdeltuna poikana. Kuitenkin, kun pääministeri Pitt päätti rajoittaa Sijaishallitsijan valtaa, Whigit oli pantu puolustuskannalle koskien Prinssin radikalismia, libertinismia ja korruptiota. (vahvistus minun)

Wikipedia kertoo, että libertinismi viittaa ajattelutapaan, joka sai “kannattajia 1700- ja 1800-luvulla erityisesti Ranskassa ja Englannissa. Sen kannattajiin kuuluivat muun muassa Markiisi de Sade ja Aleister Crowley.” Näiden miesten moraalinen turmeltuneisuus oli niin alhaista ja vastenmielistä, että heidän esittelynsä olisi jo painokelvotonta tähän artikkeliin. Riittää kun sanon, että sana “sadismi” tulee Markiisi de Saden nimestä. Heidän kaltaisensa häpeällinen lurjus oli siis myös Britannian ensimmäinen “valaistunut” kruununperijä. Schuchard kertoo, että ollen “vihitty salaisesti vapaamuurariuteen vuonna 1785, hänet esiteltiin Illuminismiin läheisen ystävänsä, satumaisen rikkaan Orleansin Herttuan taholta, joka palveli Suuren Perehdytys systeemin Suurmestarina Ranskassa. Orleans oli aikaisemmin tutkinut kabbalistista magiaa juutalaisen alkemistin, tohtori Samuel Falkin opastuksessa Lontoossa…” (s. 118).

John Robisonin kirja vuodelta 1797 mainitsee Orleansin Herttuan yhtenä päävehkeilijänä Ranskan vallankumouksen salajuonessa. Sivulla 237 hän lainaa tämän todisteeksi Herttuan allekirjoittamaa kirjettä, mikä lähetettiin vuonna 1790 useisiin Euroopan kaupunkeihin ja se kutsui Eurooppaa yhdistymään vallankumouksen tueksi  tarkoituksena “sytyttää ja levittää vallankumouksen henkeä kaikissa maissa”. Robisonin mukaan Ranskan vallankumous oli vain koekenttä sille minkä Illuminati pyrki toteuttamaan lopulta kaikissa maailman kansakunnissa – hävittää olemassaolevat hallitukset ja luoda sen tilalle yksi ainoa maailmanhallitus. Tällainen ajatus vaikutti luultavasti täysin utopistiselta vielä 18. vuosisadan lopulla, mutta tänään sen on enää vain muutaman askeleen päässä, kun monet valtaapitävät vaativat nyt “ilmastonmuutoksen” ynnä muiden ylikansallisten haasteiden edessä yhtä maailmanhallitusta globaalien ongelmien käsittelemiseksi. Euroopan kansallisvaltioiden suvereniteetti on jo käytännössä katsoen hävinnyt EU:n alla, joten Weishaupt olisi tästä kaikesta hyvin tyytyväinen. Sivulla 119 Schuchard jatkaa paljastuksiaan:

Walesin Prinssin kiinnostus kabbalistiseen vapaamuurariuteen oli jaettu setäinsä ja veljiensä taholta, jotka olivat kauan ilmaisseet vihamielisyyttään Yrjö III:tta kohtaan seurustelemalla ulkomaisten illuministien kanssa. Vuonna 1774 Kuninkaan vieraantunut veli, Cumberlandin Herttua, nimettiin englantilaiseksi suurmestariksi varjomaiseen “seitsemän asteen riittiin”, mikä oli yhteydessä Orleanssin Suuren Perehdytys systeemin Ranskassa (Wonnacott, 71-77)… Cumberlandin Herttua sai myös hänen veljensä ja veljenpoikansa ‘sääntöjenvastaisesta’ vapaamuurariudesta. Vuosina 1783-85 Cloucesterin Herttua [Prinssi William, Yrjö III:n nuorempi veli, kirj. huom.] vieraili Ecossais (skottilaisen riitin) loosissa Lyonissa, jonka mestari J.B. Willermoz työskenteli Cagliostro’sin egyptiläisen systeemin yhteensulautamiseksi.

Cloucester oli kabbalististen mysteerien ja loosin mutkikkaisen rituaalien pauloissa, mitkä näyttivät paljon kiinnostavimmilta kuin Lontoon Suurloosin yksinkertaiset seremoniat ja  hän päätti ottaa käyttöön Lyonin “järjestelmän” Englannissa. Cloucesterin veljenpoika, radikaali Yorkin Herttua, oli sittemmin esitelty okkultistisille vapaamuurareille Saksassa, jotka olivat Falkin, Swedeborgin ja Cagliostrosin kabbalististen asiantuntemuksen suuria ihailijoita. Kuvaillen Yorkin kokemuksia Berliinissä, aikalaiskronikoitsija Huish mainitsi:

“Saksa oli tähän aikaan ihmeellisesti muodostettujen miesten joukon, Illuminaatin suunnitelmien näyttämö… Oli tuskin valtaistuinta Euroopassa, joka ei olisi ollut ravistettu tämän mahtavan organisaation taholta, mikä piti sen tapaamisia kaikkialla ja ei missään (Huish, William IV 221).”

Walesin Prinssin suosikkiveli York vahvisti kruununperillisen Illuministista intoilua. Prinssin seuraava veli, Clarencen Herttua, oli vihitty [Illuminaatteihin] maaliskuussa 1786 Plymouthissa ja hän myös toivotti tervetulleeksi vapaamuurarillisen vuosituhannen (Fenn 21). Ihmeellisesti mutta tyypillisesti tyhmä Yrjö III – kuten sokea Tiriel – oli tietämätön hänen perheensä “ulkomaisen” vapaamuurariuden kiinnostuksen radikaalista ja okkulttisesta merkityksestä.

Näistä lainauksista voimme päätellä, että Saksan Illuministisen vapaamuurariuden soluttautuminen Hannoverin kuningashuoneeseen tapahtui siten todellakin vuoden 1788 aikoihin vaikka itse Yrjö III oli jo niin vinksahtanut, että puhui puille (kuten myös nykyinen Walesin Prinssi tekee omien sanojensa mukaan), eikä kyennyt enää tunnistamaan salaista vallankaappausta, jonka Weishauptin radikaalien ajatusten soluttautuminen hänen perheeseensä merkitsi. Yllä ilmenee, että Illuminaatteihin vihittiin Walesin Prinssin lisäksi ainakin hänen kaksi nuorempaa veljeä, Yorkin Herttua Prinssi Fredrik ja Clarencen Herttua William, myöhempi William IV, joka hallitsi Iso-Britanniaa vuosina 1830 – 1837. Myös heidän nuorempi veljensä Prinssi Edvard liittyi veljiensä Illuministisiin vapaamuuraripiireihin hänen kapinassaan kylmää ja saitaa isäänsä vastaan (s. 123). Walesin Prinssin tytär Prinsessa Charlotte nai Belgian Leopold I:n, joka järjesti sittemmin sisaretyttärenä Viktorian ja veljenpoikansa Albertin avioliiton. Prinssi Edvard oli Kuningatar Viktorian isä. Prinssi Albertin isoisä Augustus oli vihkiytynyt Illuminaatteihin isänsä Ernest II:n jalanjäljissä.

William IV:n hallituskausi edelsi veljentyttärensä Viktorian pitkää hallintoa ja hänen hallintonsa muistetaan monista positiivisista uudistuksista Brittiläisessä imperiumissa, kuten lapsityövoiman rajoittamisesta ja orjuuden lakkauttamisesta vuonna 1833. Nämä uudistukset eivät kuitenkaan olleet hänen ansiotaan vaan Raamatun Sanalle uskollisten evankelisten kristittyjen vuosikymmeniä kestäneiden poliittisten taisteluiden hedelmä. William IV itse oli orjakaupan röyhkeä puolustelija. Wikipedian mukaan hän käytti Prinssinä ollessaan aikansa Ylähuoneessa puolustelemalla orjakauppaa, joka tuolloin ei ollut enää laillista Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, mutta esiintyi yhä laajasti Britannian siirtomaissa. Englannin johtava orjakaupan vastustaja oli mies nimeltä William Wilberforce. Hän oli evankelinen kristitty, joka palveli Britannian parlamentissa vuosina 1780 – 1825 ja hänen ansioikseen voidaan lukea vuoden 1807 laki, mikä teki orjakaupasta laitonta Brittiläisessä imperiumissa ja vuoden 1833 laki, joka päätti orjuuden lopullisesti.

Kabbalistiseen okkultismiin sekaantunut Prinssi William, Clarencen Herttua, ei voinut sietää Wilberforcen evankelista intoilua orjuuden lakkauttamisesta ja tölväisi häntä Ylähuoneessa: “Abolitionistit ovat joko fanaatikkoja tai tekopyhiä ja tähän kateoriaan minä asetan herra Wilberforcen”. Näin “empaattisia” nämä kuninkaalliset Illuminaatit olivat orjien ahdinkoa kohtaan vaikka he itse elivät ylellisyydessä ja yltäkylläisyydessä. Näin “sympaattisia” he olivat sosiaalisia uudistuksia kohtaan ja ajatukselle kaikkien ihmisten synnynnäisestä tasa-arvosta. Kuinka he olisivat voineet uskoa tasa-arvoon, kun he itse olivat syntyneet instituutioon, joka itsessään on jo tasa-arvon vastakohta. Tosiasiassa Brittiläinen imperiumi oli maailman johtava orjakaupan edistäjä 1600- ja 1700 luvuilla. Historioitsija David Richardson on arvioinut, että tuona aikana brittien laivat kuljettivat Atlantin yli kaikkiaan 3,4 miljoonaa afrikkalaista orjaa.  Vuosien 1750 ja 1780 välillä 70% Britannian hallituksen kokonaistuloista tuli sen siirtomaiden omaisuuden ja orjakaupan verotuksesta ja 1760 -luvulla Amerikkaan vuosittain kuljetetuista 80 000 orjasta, yli puolet vietiin brittiläisissä laivoissa.

Jos siis Weishaupt oli vilpitön hänen uskossaan kaikkien ihmisten tasa-arvoon, hänen on täytynyt olla kuolemaansa mennessä hyvin pettynyt siitä, että hänen järjestönsä oli päätynyt Euroopan koppavien prinssien ja aateliston johtoon, joita hän niin syvästi halveksi.

Johtopäätös

Tässä artikkelissa olen demonstroinut lähinnä Britannian kuningasperheen historiallista yhteyttä Baijerin Illuminaatteihin salaseuran syntyhetkestä 1800 -luvulle jolloin Brittiläinen Imperiumi levittäytyi ympäri maapalloa ja nousi historian mahtavimmaksi kuningaskunnaksi, minkä maailma on vielä koskaan nähnyt. Kuten monet Iluministisen salaliiton tutkijat ovat todenneet jo kauan ennen minua, Brittiläinen imperialismi ja niin sanottu “juutalainen salaliitto” on tosiassa toistensa synonyymejä. Mutta jos seuraamme tarkemmin tämän salaliiton historiaa, tiedämme sen olevan kaukana sympatioista juutalaisia kohtaan eikä se myöskään edistä sionistisen liikkeen intressejä (ks. kirjani 9. luku). Tämä artikkeli keskittyi lähinnä Hannoverin kuningashuoneen – jonka valta päättyi Kuningatar Viktoriaan – Illuministisiin yhteyksiin. Yhtä pitkästi voisin kirjoittaa nykyisen Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuoneen yhteydestä tähän kansainväliseseen salaliittoon ja sen johtajuudesta siinä.

Viktorian valtakauden päättymisestä alkaa hänen poikansa Edvard VII:n (1901 – 1910) hallinto, joka edelsi ensimmäistä maailmansotaa. Tuona aikana perustettiin brittiläinen pyöreän pöydän salaseura, jonka suunnitelmiin koko nykyinen salaliittokirjallisuus pohjautuu. Tämä alue avaa meidän eteemme aivan uusia ulottuvuuksia, mutta koska suurin osa nykyisestä salaliittokirjallisuudesta on keskittynyt tähän jälkimmäiseen alueeseen, halusin valottaa tällä kertaa vähemmän tunnettua Hannoverin kuningassuvun johtamaa salaliiton varhaisempaa vaihetta. Saxe-Coburg ja Gothan suvun vaiettu historia Belgiassa ja Englannissa on aihe mistä minulla olisi jo paljon sanottavaa, mutta säästän lukijan tältä kärsimykseltä enkä kiusaa häntä enempää. Sitä paitsi tämä historia on jo niin synkkää tekstiä, etten jaksaisi siitä itsekään kirjoittaa. Mutta olen käsitellyt esimerkiksi Saxe-Coburg ja Gothan suvun hyvin dokumentoitua yhteyttä sukupolvia jatkuneeseen lasten rituaaliseen ja sadistiseen hyväksikäyttöön kirjani 12. luvussa. Tämänkään ei pitäisi enää yllättää, kun tiedämme että Markiisi de Saden libertiniset ajatukset olivat suosiossa Euroopan aateliston keskuudessa jo Yrjö III:n aikana.