Todisteet persoonallisen pahan olemassaolosta ja Luciferin vallasta maanpäällä johtaa jälkensä Euroopan germaanisiin kuningashuoneisiin. Vaan missä on Jumala tämän maailman pimeyden keskellä?

Tässä artikkelissa käsittelen aihetta, jota minun on hyvin vaikea lähestyä. Tarkoitukseni ei ole hekumoida pimeyden töillä. Tarkoitukseni ei ole myöskään masentaa lukijaa tai saada häntä kadottamaan myönteistä ja valoisaa asennetta elämää kohtaan. Minusta on tärkeää, ettemme anna pimeyden lannistaa meitä silloinkaan kun sen valta tuntuu saaneen yliotteen elämästämme tai maailmasta ylipäätään eikä tunnelin päässä olisi näkyvissä valoa. Mutta ilman valoa ei kukaan voisi tietää mitä pimeys on. Eikä ilman pimeyttä kukaan voisi tietää mitä valo on. Jokainen fyysikko tietää valon koostuvan välittäjähiukkasista nimeltä fotonit, mutta en puhu nyt valon fysikaalisista ominaisuuksista. Puhun valon ja pimeyden personoitumista, Saatanasta ja Kristuksesta. Tämä aihe – vaikkakin epämiellyttävä – on tärkeä, koska meidän sekulaari yhteiskuntamme on kadottanut uskonsa hyvän ja pahan absoluuttiseen ja persoonalliseen olemassaoloon. Yritän ravistella kyynistä aikaamme avaamaan silmänsä persoonallisen pahan todellisuudelle tällä planeetalla.

Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä. – Dan. 2:20

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. – Joh. 1:1-5

Varoitus: Seuraavan artikkelin sisältö ei sovi alle 18 -vuotiaille tai ihmisille, jotka ovat herkkiä ahdistumaan. Jotkin artikkelin kertomuksista saattavat aiheuttaa myös huonovointisuutta.

lavey-altar-portrait-lg
Anton Lavey perusti vuonna 1966 San Franciscossa toimivan Saatanan Kirkon edistämään satanismin filosofiaa. Järjestö ei usko Saatanan tai persoonallisen pahan olemassaoloon samalla tavoin kuin esimerkiksi luciferistit ja saatananpalvojat. ”Kirkko” onkin vain pelkkä julkisivu paljon synkemmille saatanallisille kulteille, joissa Saatana on aktiivisesti läsnä. Laveyn takana on kirkon tunnus, ylösalaisin käännetty pentagrammi. Tämä sama pentagrammi löytyy Prinssi Charlesin kirjasta Harmony missä hän ylistää sen esoteeristä merkistystä ja sen yhteyttä planeetta Venukseen, mikä on myös Luciferin yksi synonyymi Jes. 14:12:sta.

Monilla saattaisi nousta niskakarvat pystyyn, kun pahan olemusta aletaan personoida johonkin tiettyyn ihmiseen tai ihmisryhmään. Mutta tarkoitukseni ei ole lietsoa vihaa yhtäkään ihmistä kohtaan. Loppujen lopuksi kyse ei ole ihmisistä vaan henkivalloista, jotka ovat saaneet valtaansa ne jotka ovat tehneet sopimuksen Pirun kanssa ja myyneet sielunsa ja ruumiinsa Perkeleen ja hänen riivaajahenkiensä käyttöön – hirvittävin seurauksin. Tämä artikkeli on omistettu etenkin niille lukemattomille lapsille, jotka on altistettu saatanalliselle hyväksikäytölle, josta tulen puhumaan alla enemmän. Sydämeni itkee verta, kun joudun nostamaan näiden lasten huudot korviinne, mutta ellei kukaan muukaan sitä tee, en voi jäädä enää vaiti. Osa kristityistä kanssapalvelijoistani voisi sanoa, ettei meidän pidä tuoda esiin liiaksi pimeyden töitä. Emme saa antaa Kristuksesta lähtevän valon himmetä painottamalla yksinomaan Saatanan töitä. Mutta entäpä jos yksi näistä lapsista olisikin oma lapsesi?

Yrittäisitkö vaientaa hänet ja estää hänen itkunsa, koska hänen tarinansa olisi liian raskasta kuunneltavaa. Ehkä se pilaisi hyvän fiiliksesi minkä sait jostakin Jeesus-festarilta missä puhuja kertoi jälleen Jumalan ihmeistä ja merkeistä ja Afrikan herätyskokousten miljoonista uskoontulleista. Olisiko Golgatan ristillä ihmiskunnan syvimmän tuskan kantanut Jumalan Poika karkeloimassa ylistysteltassa rumpujen ja symbaalien melskeessä vai itkisikö Hän tuon pienen lapsen rinnalla, jonka tuskan Hän jakoi kerran Getsemanen yössä? Osa kristityistä ei halua kuulla ehkä mitään pimeyden töistä, mutta – jos annat anteeksi raflaavan ilmaisuni – ilman Saatanaa Jumala olisi työtön. En tarkoita, että pahan olemassaolo olisi jotenkin positiivinen asia. Kysymys pahan olemassaolosta johtaa suoraan iät ja ajat käytyyn teologiseen pohdintaan kärsimyksen ongelmasta ja en ole kenties oikea henkilö antamaan tähän mitään yksiselittäistä vastausta. Eikä se ole tarkoituksenikaan. Nämä ovat asioita, jotka jätän mielummin Kaikkivaltiaan Jumalan itsensä vastattavaksi viimeisellä tuomiolla.

Raamattu kuitenkin kertoo, ettei Jumala luonut minkäänlaista pahuutta tähän maailmaan vaan se tuli kaikki Luciferin syntiinlankeemuksen seurauksena koko ihmiskunnan osaksi, kun käärme vietteli Aadamin ja Eevan Paratiisissa. Myöskään Helvettiä Jumala ei luonut ihmistä vaan Saatanaa ja hänen enkeleitään varten (Matt. 25:41), mutta ihminen itse valitsee ikuisen kadotuksen, kun hän hylkää sen ainoan valon joka hänelle tarjottiin Jeesuksessa Kristuksessa. Ainoa tie tämän välttämiseksi on se, että tunnustat sydämessäsi ja huulillasi Jeesuksen sinun syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Näin pienestä teosta on lopultakin kiinni sinun osasi rajan toisella puolen ja on todella murheellista kuinka moni jättää vastaamatta tähän kutsuun, jonka sinun rakastava Luojasi on valmistanut lähettämällä ainosyntyisen Poikansa kärsimään rangaistuksen sinun syntiesi edestä. Monet ehkä sanovat, etteivät he voi uskoa Jumalaan sen pimeyden tähden mikä tässä maailmassa on niin silminnähtävästi läsnä. Valonsäteillä on kuitenkin tapana loistaa sitä kirkkaammin mitä pimeämpi on yö.

Tähtitaivaskin levittää koko majesteettisuutensa parhaiten siellä missä kaupungin valot eivät pääse himmentämään tähtien loistetta. Tämän vertauskuva kertoo minulle siitä, että mitä pimeämpää on tämän maailman synkeys, sitä suuremmin loistaa myös Kristuksen valkeus. Mitä synkempi on Saatanan pahuus tässä maailmassa, sitä kirkkaampi on myös Jeesuksen hyvyys. Pimeys ei himmennä valon määrää, vaikka valo kirkastaa pimeimmänkin tilan. Pimeys väistyy valon tieltä, mutta valo ei väisty pimeyden tieltä. Samoin myös Saatanan valta on väistyvä kerran Kristuksen kuninkuuden tieltä ja silloin kaikki paha ja jumalaton saa oikeudenmukaisen rangaistuksen, jonka Jumala on määrännyt jo aikoja sitten tämän maailman ruhtinaalle ja kaikille niille jotka ovat päättäneet rakastaa enemmän pimeyttä kuin valkeutta. Sellainen Evankeliumi mikä pyrkii kaunistelemaan jollakin pahan olemusta täällä maanpäällä, ei kirkasta vaan himmentää sitä valoa mikä loistaa Kristuksesta tälle maailmalle.

Sama kuin yrittäisit löytää Jupiteria keskeltä Las Vegasin värivaloja. Et voi löytää sitä, koska valo voi loistaa vain siellä missä pimeys on kaikkein synkimmillään. Tämän esimerkin halusin ottaa esiin ennen kuin joudun sukeltamaan yhä syvempiin vesiin pimeyden ytimen paljastamiseksi. Sain kipinän tähän artikkeliin videosta, jonka löysin äsken Youtubesta. Tämä yli 17 minuuttinen video kertoo 15 -vuotiaan Teresan tarinan, joka oli joutunut hyvin nuorella iällä saatanallisen kultin hyväksikäyttämäksi. Miksi keskityn saatanallisiin kultteihin? Absoluuttisen pahan jalanjäljistä tällä planeetalla voisin puhua ISISin hirmuteoista, voisin puhua kansainvälisestä huume- tai ihmiskaupasta, voisin puhua Pohjois-Korean helvetillisistä keskitysleireistä. Mutta näistä puhuessani ihmiset saisivat aina tekosyyn syyttää jotain muuta kuin persoonallista pahaa ja meissä kaikissa asuvaa langennutta luontoa. ISISin kohdalla se olisi uskonto itsessään, huume- ja ihmiskaupan se olisi kohdalla köyhyys ja kapitalismista kumpuava taloudellinen epätasa-arvo, ja Pohjois-Korean kohdalla kapitalismin vastakohta eli kommunismi.

Miksi puhe Saatanasta ei kestä päivänvaloa?

Puhe saatanallisista kulteista on meidän ajallemme hyvin kiusallinen aihe, koska se viittaa vahvasti persoonallisen pahan olemassaoloon tai ainakin tämän absoluuttisen pahan manifestoitumiseen niissä ihmisissä, jotka palvovat Luciferia. Jälkikristillisen maailman sekulaarissa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa sanotaan usein, että Saatana ja Jumala elivät vain vain keskiajan kirkonmiesten mielikuvituksessa eikä absoluuttista hyvää tai pahaa olisi olemassakaan. Luciferkin on vain jokin pakanajumala, jonka kristillinen kirkko demonisoi yrittäessään käännyttää kaikki kansat yhden Jumalan alle. Noitavainot mainitaan usein esimerkkinä siitä mihin kauheuksiin kristillisen uskon dualistinen maailmankuva hyvästä ja pahasta johti, kun kymmeniätuhansia oletettavasti pakanuutta harrastaneita naisia, joita fanaattiset noitaoikeudet syyttivät liitosta Paholaisen kanssa, tuomittiin kuolemaan tai poltettiin roviolla 1400 – 1600 -luvuilla. Kuitenkin, samalta aikajanalta löydämme monia aatelistoon kuuluvia henkilöitä, jotka harrastivat noituutta ja mustaa magiaa, seurauksin jotka ovat aivan liian hirveitä kuvailtavaksi.

Baphomet
1800 -luvun okkultisti Eliphas Levin piirros Mendes-vuohesta, josta on tullut sittemmin sekä satanistien kuvaus Saatanasta että Wiccojen palvomasta sarvipäisestä vuohi-jumalasta. Vuohen päässä on pentagrammi yksi sakara ylhäällä (wiccojen pentagrammi)

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin valkoinen magia. Noitien uskonnollinen symboli on pentagrammi eli sama kuin satanisteilla. Viimeksi mainituilla se on vain käännetty siten, että sen kaksi sakaraa osoittaa ylöspäin kuvaten Mendes-vuohen päätä, joka on yleisimmin käytetty kuvaus Saatanasta. Okkultismiin perehtynyt Manly P. Hall (1901 – 1990), 33. asteen vapaamuurari, kertoi että ”mustassa magiassa, pentagrammia kutsutaan ’pukinsorkan merkiksi’ tai ’paholaisen jalanjäljeksi'”. Vaikka Wiccat sanovat palvovansa Äiti-Maata roomalaisen Dianan hahmossa, Wiccalaisuus on tosiasiassa duoteistinen uskonto missä palvotaan sekä jumalaa että jumalatarta. Tämä Wiccojen jumala kuvataan usein samana sarvipäisenä Mendes-vuohena mitä myös satanistit palvovat.

Wiccat tietysti puolustautuvat sanomalla, etteivät he palvo Saatanaa vaan muinaista pakanajumalaa (roomalaista Pania tai kelttiläistä Cernunnostaminkä kristillinen kirkko demonisoi leimaamalla tämän Paholaiseksi. Niin tai näin, Raamatun mukaan kaikkien uskontojen pakanajumalat ovat riivaajahenkiä (1. Kor. 10:20). Monissa pakanauskonnoissa, mukaanlukien kelttiläisyydessä, harjoitettiin myös ihmisuhreja, joten pakanuus muinaisella ajalla ei ollut yhtään vähempää saatanallista kuin moderni satanismi/noituus. Vanha Testamentti kertoo muinaisten kanaanilaisten palvomasta foinikealaisesta Moolok-jumalasta, jolle uhrattiin lapsia. 2. Kun. 21:6 yhdistää Moolokin palvontaan myös noituuden, merkeistä ennustelun ja nekromantian, mikä oli käytännössä sama kuin nykyinen spiritismi. Tuossa jakeessa käytetty käännös, ”pani hän poikansa kulkemaan tulen läpi”, hämärtää sen mitä tällä todellisuudessa tarkoitettiin. 1100 -luvulla elänyt ranskalainen rabbi Rashi kertoi seuraavaa Jeremia 7:31:n kommentaarissa:

Tophet on Moolok, mikä oli tehty messingistä; ja he kuumittivat sen tämän alemmista osista; ja sen kädet olivat ojennettu eteenpäin ja lämmitetty kuumaksi, he panivat lapsen tämän käsien väliin, ja hänet poltettiin kun hän kiivaasti huusi, mutta papit löivät rumpuja ettei isä voisi kuulla poikansa huutoa eikä hänen sydämensä liikuttuisi.

Tällaista oli muinaisen maailman pakanuus pahimmillaan ja nykypäivän uuspakanat ovat ylpeitä saadessaan kiinnittää juurensa näiden pakanuskontojen barbaariseen perintöön. Mutta nykyisen maailman satanismi (tiedostan kyllä, että saatananpalvonta ja satanismi eivät ole käsitteellisesti aivan samaa tarkoittavia asioita, mutta käytänkin sanaa sen laajemmassa merkityksessä viitatessani sekä satanisteihin, saatananpalvojiin että luciferisteihin) ei ole yhtään sen vähemmän raadollista kuin muinaisen maailman pakanuus. Jos oletamme, että Saatana on todella olemassa, niin voimmeko olettaa että hän olisi muuttunut vanhetessaan jotenkin lempeämmäksi. Jos Saatana vaati ihmisuhreja ja etenkin pieniin lapsiin kohdistettua julmuutta jo muinaisina aikoina, tyydyttääkseen hänen sadistista vihaansa ihmiskuntaa ja Jumalaa kohtaan, niin vaatii hän sitä yhtälailla myös tänään. Tästä syystä ei pitäisi tulla yllätyksenä, että maailmassa toimii tänään joitakin saatanallisia kultteja, jotka harjoittavat tällaista julmuutta juuri lapsia kohtaan. Yksi syy miksi tiedämme tästä aiheesta niin vähän on ehkä siinä, että näiden kulttien alkuperä voidaan jäljittää suoraan tämän maailman rikkaisiin ja mahtaviin, niihin joista ensikuulemalta voisi olla ehkä vaikea uskoa mitään tällaista. Siten heillä on myös rahaa ja valtaa kätkeä todisteet tällaisten kulttien olemassaolosta suuren yleisön silmiltä.

Teresan tarina

Teresan lyhyt runo, jonka hän kirjoitti ollessaan vankeudessa hänen isoäitinsä talossa, kuvaa hyvin hänen pohjatonta epätoivoaan.

Mitään ei ole jäljellä

Huutaisin, mutta ääntä ei ole jäljellä

Itkisin, mutta kyyneliä ei ole jäljellä

Taistelisin mutta voimaa ei ole jäljellä

Mikä sai nuoren Teresan tällaisen epätoivon partaalle? Kaksivuotiaana hänen vanhempansa erosi ja huoltajuus annettiin Teresan isälle, joka jätti hänet tämän isoäidin hoitoon mistä alkoi Teresan elämän maanpäällinen helvetti. Teresan mukaan hänen isoäitinsä oli kultin johtaja missä palvottiin Luciferia. Hänet vietiin säännöllisesti rituaaleihin missä hänet raiskattiin miesten taholta, joista osa oli hänen omia perheenjäseniään. Pahimmillaan kyse oli joukkoraiskauksista missä oli mukana 10 – 20 miestä kerralla. Tämän lisäksi Teresa pakotettiin seksiin eläinten, kuten vuohien ja aasien kanssa. Joinakin kertoina hänet suljettiin ruumisarkun kaltaiseen laatikkoon mihin pantiin hämähäkkejä, käärmeitä ja liskoja ja jätettiin sinne pitkäksi aikaa. Teresan rakastava äiti, jonka hoidassa hän nyt asui, kertoi ettei itse olisi tullut tuosta laatikosta enää selväjärkisenä. Ensikuulemalta Teresan tarinaa on ehkä vakea uskoa, mutta lääketieteelliset raportit raiskauksen jäljistä ja Teresan psykiatrin lausunto vahvistaa sen, ettei hänen tarinansa ole ”psykoottisen sairauden tai hedelmällisen mielikuvituksen keksintöä” vaan että tämä kaikki todella tapahtui hänelle.

Pahin hyväksikäyttö tapahtui syrjäisessä linnassa jossakin päin Iso-Britanniaa mihin hänet vietiin aina huumattuna tai tajuttomana niin ettei hän koskaan olisi saanut selville tuon linnan sijaintia. Teresa kuitenkin tiesi, että he olivat hyvin rikkaita ihmisiä omistaessaan tällaisen kalliin linnan. Täällä hän sanoi todistaneensa eläin- ja ihmisuhreja joita tehtiin Luciferin nimessä. Hänen hyväksikäyttäjiensä mukaan ihmisten tappaminen teki Luciferin hyvin iloiseksi. Kerran hän todisti huumatun kulkurin brutaalia murhaa. Vastasyntyneitä tai abortoituja lapsia tapettiin hänen edessään usein. Myös Teresan oma tyttölapsi, Alex, tapettiin hänen synnyttyään. Haastattelija ei ollut aluksi uskoa korviaan ja kun hän kysyy Teresan ikää Alexin syntyessä, kyyneleet virtaavat tämän 15- vuotiaan tytön poskille kun hän vastaa, ”yksitoista”. Tämän jälkeen Teresan raskaus toistui useaan kertaan. Kaikilla kerroilla hänelle ei tehty vain pakotettua aborttia, mutta toisinaan hänet pakotettiin myös syömään hänen oma sikiönsä.

Tämä Teresan tarina on videon kuvalaadun perusteella 80- tai 90- luvulta. Siinä Teresaa haastatellut mies soitti kasettinauhalta Teresan todistuksen terapeutti Ray Wyrelle (1951 – 2008), joka työskenteli seksuaalisen väkivallan uhrien ja rikollisten kanssa ja oli tutustunut myös saatanallisen hyväksikäytön tapauksiin. Haastattelijan mukaan Wyre jos kukaan oli asiantuntija saatanallisten kulttien rikoksissa. Teresan tarina ei yllättänyt häntä, koska se oli täsmälleen sama minkä hän oli kuullut sekä miehiltä, jotka sanoivat syyllistyneensä tällaisiin tekoihin, että lapsilta jotka kertoivat olleen altistettu tällaiseen hyväksikäyttöön. Wyren mukaan neljä-, viisi-, tai kuusivuotiaiden lasten pistäminen hämähäkeillä tai madoilla täytettyyn koppiin, on varsin tavanomaisia rituaaleja saatanallisissa kulteissa. Lasten silmien edessä suoritetut eläin- ja ihmisuhrit, ulosteiden ja virtsan käyttö, yms. kuuluivat satanistien menelmiin tuhota näiden lasten mielistä usko Jumalan olemassaoloon ja traumatisoida heidän tarkoituksella.

Wyre haastaa kuuntelijaa kysymään itseltään, että kuinka nämä kaikki lapset voisivat kuvailla niin samankaltaisia asioita jos kyse olisi vain heidän mielikuvituksestaan. Hän sanoi olleensa äärimmäisen turhautunut siitä, ettei yhteiskunta tunnusta tällaisen asioiden todellisuutta: ”Työskentelin murhaajan kanssa vankilassa vuosia. Ei kauan tämän jälkeen, kun poika löydettiin Etelä-Englannista ilman päätä. Meillä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö ihmiset voisi tehdä tällaista – ja silti kun alamme puhua ihmisistä, jotka ovat mukana satanismissa, jotka itseasiassa uskovat pahuuteen ja oikeuteen ilmaista pahuutta, alamme yhtäkkiä epäillä.” Järkyttävintä tässä on se, ettei tämä ollut vain yksittäistapaus, vaan että tällaista hyväksikäyttöä voi tapahtua yhä tänäänkin juuri sellaisissa linnoissa mitä Teresa yllä kuvaili. On myös kysyttävä, että ketkä voivat pitää tällaisia kaameita rituaaleja linnoissa. Työväen- tai edes keskiluokan ihmiset eivät omista yleensä linnoja. Vain aateliston jäsenet omistavat Euroopassa linnoja. Teresan tarina kiinnitti huomioni, koska se on hyvin samankaltainen esimerkiksi belgialaisen Marc Dutrouxin tapauksessa esiin tulleiden todistusten kanssa, joita käsittelin jo kirjani 12. luvussa.

Miksi tästä ei puhuta?

Vaikka monille tällaiset kertomukset saattavat tulla täytenä shokkina, rikostutkijoiden, terapeuttien ja lakimiesten keskuudessa saatanallisesta hyväksikäytöstä on puhuttu jo kauan aikaa ja se on liitetty aina suurempaan salaliittoon missä Euroopan aatelisto ja monet tärkeät taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset vaikuttajat olisivat vahvasti mukana. Wikipedian mukaan kyseessä olisi ollut ”moraalinen paniikki joka sai alkunsa Yhdysvalloissa 1980 -luvulla leviten ympäri maata ja lopulta moniin osiin maailmaa, ennenkuin väheni suurimmaksi osin myöhäisellä 1990 -luvulla. Syytökset saatanallisesta rituaalihyväksikäytöstä sisälsi raportteja ihmisten fyysisestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä okkulttisten tai saatanallisten rituaalien kontekstissa. Äärimmäisimmässä muodossaan saatanallinen rituaalihyväksikäyttö käsitti oletetun maailmanlaajuisen salaliiton missä oli mukana maailman eliitin rikkaita ja mahtavia missä lapset olivat siepattu tai kasvatettu uhrausta, pornografiaa tai prostituutiota varten.” Wikipedian johdannon loppu kuitenkin rauhoittelee:

Viralliset tutkimukset eivät tuottaneet todisteita laajalle levinneestä salaliitosta tai tuhansien teurastamisesta; vain pieni määrä vahvistettuja rikoksia sisältää kaukaisia yhtäläisyyksiä saatanallisen hyväksikäytön tarinoihin. 1990 -luvun jälkipuoliskolla kiinnostus saatanallista hyväksikäyttöä kohtaan laski ja skepsismi tuli oletusasemaksi vain muutamien tutkijoiden antaessa mitään uskoa ilmiön olemassaololle.

Ei siis syytä paniikkiin. Näinkö todella? Belgialainen Joël van der Reijden – jonka perusteellisesti dokumentoituja tutkimuksia ovat ylistäneet mm. Harvardin historian professori ja monet tohtorin arvon (Ph. D.) omistavat itsenäiset tutkijat – kirjoittaa Dutrouxin tapausta käsittelevässä artikkelissaan Beyond the Dutroux Affair: The reality of protected child abuse and snuff networks:

Tietysti kaikkein kiistanalaisinta selitystä hyväksikäytölle on tuskin vielä käsitelty: satanismia. Erityisesti kristittyjen piirien ulkopuolella tämä erittäin vieras (ja typerä) aihe on yleensä assosioitu, jos mihinkään, USA:n maaseutusatuihin ja kenties kouralliseen häiriintyneitä black metal faneja. Satanismi on kuitenkin hieman arvoituksellisempaa kuin tämä. Alkajille, on ollut valtava määrä raportteja saatanallisista ja/tai rituaalisesta hyväksikäytöstä (jälkimmäinen ei välttämättä sama kuin satanismi) sitten 1970 -luvun lopusta USA:ssa ja Britanniassa. Uutislehti arkistojen läpikäyminen osoittaa, että erityisesti sitten 1980 -luvun lopusta lähtien, syytökset tulivat epidemiaksi arviolta 10 000 – 20 000 saadessa hoitoa tällaisesta hyväksikäytöstä. Kuten tavallista, portinvartijat lehdistössä ja psykologisessa yhteisössä kieltäytyivät ottamasta aihetta vakavissaan ja ilmaantuivat pian syytöksillä, että terapeutit olivat niitä, jotka olivat vastuussa tästä ”hysterista.” (vahvistus minun).

Reijden myös kertoo syyn sille miksi näiden tuhansien todistajien äänet on vaiennettu:

Toinen syy on se, että nämä verkostot on suojeltu niissä mukana olevien taholta, joilla ilmeisesti on valta varmistaa, että vain hyvin vähän informaatiota näistä verkostoista ilmestyy julkisella toimialueella. Lisäksi, jokseenkin pieni, mutta hyvin vaikutusvaltainen ”skeptikkojen” ryhmä, järjestetty USA-perusteisen False Memory Syndrome Foundation (FMSF) -järjestön ympärille, on tehnyt vastahyökkäyksiä sitten varhaisen 1990 -luvun, kun raportit rituaalisesta hyväksikäytöstä tulivat hieman liian laajalle levinneeksi. Tämä ryhmä on tehnyt kaikkensa sen vallassa vakuuttakseen julkisuuden ja psykologisen yhteisön, että kaikki DID [dissosiatiivinen identiteettihäiriö, jonka on uskottu olevan saatanallisen hyväksikäytön aiheuttaman trauman luonnollinen puolustusmekanismi varjella henkilöä tuskallisita muistoilta, kirj. huom.] on luotu epäpätevien psykologien taholta. Virheelllisten kysymysten kautta, nämä psykologit olisivat lisänneet tiettyjä ”valhe muistoja” potilaidensa mieliin. Vaikka yli tusina FMSF:n johtokunnasta oli itse syytettynä lasten hyväksikäytöstä, olivat tulleet ulos pedofilian puolesta, tai olivat sekaantuneet menneisyydessä mielenhallinta tutkimukseen kokonaiselle sarjalle tiedustelupalveluita, käytännössä yksikään valtavirran mediasta ei koskaan tuntenut tarvetta tähdentää tätä johdonmukaisesti.

Lisäisin tähän vielä yhden syyn – filosofisen syyn – minkä Reijdan jättää huomioimatta. Monille ei-kristityille saatanallisen hyväksikäytön käsite on jo itsessään voimakkaita tunteita nostattava aihe, koska se assosioidaan fundamentalisti kristittyjen tukemaan hyvän ja pahan käsitteeseen, missä kristityt edustavat hyvää ja ei-kristityt pahaa, etenkin ne jotka vastustavat kristillisiä moraaliarvoja, kuten Laveyalaiset satanistit. Kuitenkin, kristinuskon mukaan pahuus tai taipumus pahuuteen asuu meissä kaikissa, joten ihmisiä ei tule jaotella yksioikoisesti vain hyviin ja pahoihin. Tämä ei silti tarkoita etteikö kristittyjen käsitys maailmasta olisi viimekädessä dualistisen kaksijakoinen missä Kristus edustaa valoa ja Saatana pimeyttä. Näin ollen myös jokainen, joka rakastaa enemmän pimeyttä kuin valkeutta, ilmentävät tätä pimeyttä heidän moraaliarvoissaan, teoissaan ja puheissaan. Satanistien hedonistinen, itsekäs ja kostonhimoinen filosofia Anton Laveyn Saatanallisessa Raamatussa (1969) on tästä hyvä esimerkki. Laveyn tytär Zeena ei suostu tuomitsemaan natsismia ja sen keskitysleirejä, koska ”historia on voittajien kirjoittamaa”.

Kristillisellä lähimmäisen rakkaudella heikkoja ja kuolevia kohtaan, ei nähdä olevan myöskään mitään arvoa satanismin filosofiassa, vaan se nähdään päinvastoin haitallisena. Satanismista puhuttaessa viitataan yleensä tähän kyyniseen filosofiaan, jonka Anton Lavey kehitti antiteesiksi juutalaiskristillisille moraaliarvoille. Laveyn filosofiaa seuraaville Saatana on pelkkä metafora ihmisluonnolle eivätkä he usko siten persoonallisen pahan olemassaoloon sen enempää kuin ateistitkaan. Näistä erilleen täytyy mainita kuitenkin kabbalistiseen magiaan ja hebrealais-babylonialaiseen esoteeriseen perinteeseen kytkeytyvät okkulttiset salaseurat, joiden ylimmillä asteilla palvotaan Luciferia, persoonallista pahaa. Luciferistit erkanevat saatananpalvojista mm. siinä, että heille Lucifer edustaa valoa, kun taas Jahve tai Adonai edustaa pimeyttä. Albert Pike, 33. asteen vapaamuurari, tiivisti heidän uskonsa seuraavasta:

Meidän täytyy sanoa suurelle yleisölle: ”me palvomme Jumalaa, mutta se on Jumala, jota palvotaan ilman taikauskoa.” Teille riippumattomat suurmestarit sanomme tämän, että voisitte toistaa sen 32., 31. ja 30. asteen veljille: vapaamuurariuden uskonnon tulee pitäytyä, koskien kaikkia jäseniä aina korkeimpiin asteisiin asti, Luciferin opin puhtaudessa… Kyllä Lucifer on Jumala ja valitettavasti Adonai on myös Jumala… siten satanismin oppi on harhaa… Lucifer, valon jumala ja hyvyyden jumala, taistelee ihmiskunnan puolesta Adonaita vastaan, pimeyden ja pahuuden jumalaa!

Mutta koska pimeys on heille valkeutta ja valkeus pimeyttä, myöskin kaikki se minkä Raamattu yhdistää hyvyyteen ja puhtauteen, on luciferisteille pahaa ja saastaista, kun taas se minkä Raamattu yhdistää pahuuteen ja saastaisuuteen, on heille hyvää ja puhdasta. Näin ollen noituus, spiritismi, homoseksuaaliset teot, eläimiin sekaantuminen, ja lasten uhraaminen Baalille tai Moolokille, minkä Israelin Jumala sanoi olevan kauhistus Hänen edessään (3. Moos. 18:22-30, 5. Moos. 18:10-12), on luciferisteille hyvää ja tavoiteltavaa. Nykyisessä postmodernissa yhteiskunnassa absoluuttisen hyvän ja pahan ajatus on tullut hyvin epäsuosiolliseen valoon, etenkin jos hyvä ja paha määritellään vain yhden uskonnon perspektiivistä. Tähän vaihtoehtoiseksi näkökannaksi on noussut esimerkiksi moraalinen relativismi, jonka mukaan jokainen yhteiskunta ja yksilö voi määritellä moraaliarvonsa itse eikä yhdelläkään uskonnolla tai sivilisaatiolla ole monopoliasemaa moraalin suhteen. Kuitenkin, kun ISISin hirmuteot tulivat kaikkien nähtäville sosiaalisessa mediassa, monien voi olla vaikea suhtautua moraaliseen relativismiin enää vakavasti.

Suvaitsevan aikamme varjopuoli

Maailman tämän hetkisessä poliittisessa tilanteessa yhä useampi on alkanut ajatella, että mikä tahansa uskonto tai filosofinen aatesuunta – oli kyseessä sitten ateismi tai teismi, kristinusko tai islam, joka vaatii monopoliasemaa kaikkien muiden ”totuuksien” ylitse, ja yrittää pakottaa maailman omaan ajatussysteemiinsä, on jo luontaisesti pahaa. Olen henkilökohtaisesti törmännyt tällaiseen syytteeseen keskustellessani ateistien kanssa verkossa. Heidän näkemyksensä oli se, että Neuvostoliiton pakotettu ateismi oli yhtälailla pahaa kuin radikaali islam ja kristinusko, joka yrittää käännyttää kaikki toisuskovaiset omaan ”lahkoonsa” hyväksymättä muiden ihmisten eriäviä maailmankatsomuksia. ”Oikea hengellisyys” oli vain jotain sellaista, mikä suvaitsee muitakin uskontoja eikä näe toisuskovien käännyttämistä heidän uskonsa ainoana päämääränä, kuten ”fundamentalistisessa” islamissa ja kristinuskossa. Vaikka lähetystyö ei tietenkään ole kristillisen uskon ainoa päämäärä, toisaalta en voinut väittää vastaan siihen, etteikö ”käännytys” – tai paremminkin kutsu hyväksyä Jeesus ainoana tienä pelastukseen, elämään ja totuuteen – olisi meidän uskomme nimenomainen tehtävä.

Tällainen ajatus on tullut tänään hyvin vallitsevaksi niiden keskuudessa, jotka eivät usko absoluuttiseen totuuteen, tai niiden jotka ovat ateisteja mutta suvaitsevat vain sellaisia uskontoja, jotka eivät yritä käännyttää muita. Näin ollen kaikenlainen uususkonnollisuus, kuten New Age ”henkisyys”, Äiti-Maa panteismi, yms. on nähty postmodernissa ilmapiirissä paljon positiivisemmassa valossa kuin ilmoitettuun Sanaan uskovat monoteistiset uskonnot, kuten islam, kristinusko ja juutalaisuus. Yhteiskuntatieteiden tohtori Philip J. Sampson, osoittaa hyvin kirjassaan 6 Modern Myths about Christianity and Western Civilization (IntervarsityPress, 2001) kuinka valistuksen jälkeisen modernin maailman ja 60 -luvun hippivallankumouksen jälkeisen postmodernin maailman käsitys historiasta on perustunut pitkälti yliromantisoituihin myytteihin, joilla on pönkitetty kunkin yhteiskunnan vallitsevan paradigman omaa paremmuuttaan aikaisempaan historian vaiheeseen nähden.

Siten 1700 – 1800 -luvuilla se oli myytti valistuksen ajan tuoman tieteellisen edistyksen ja rationalismin kaapuun puetun ateismin paremmuudesta keskiajan ns. ”kristillisen” yhteiskunnan ”fanaattiseen” ja ”tietämättömään” kiihkoiluun, jota myytin mukaan leimasivat tieteellisen edistyksen estäminen, lähetystyöntekijöiden avustama alkuperäiskansojen sorto, kristinuskon edistämä naisen aseman alistaminen ja rauhanomaisten pakanoiden hävittäminen noitavainoineen, inkvisitioineen, jne. Hippivallankumouksen jälkeisessä postmodernissa yhteiskunnassa usko valistukseen, tieteeseen ja edistykseen alkoi taas sortua ja sen paikan otti uudistunut kiinnostus hengellisiin asioihin, mutta tällä kertaa ”uuteen” hengellisyyteen mitä monet 60 -luvun vastakulttuurin isät ja äidit olivat edistämässä ”puunhalaajineen”, jotka romantisoivat etenkin idän uskontoja, polyteismia, panteismia ja pakanuutta. Koska kaikkien uskontojen – jopa satanismin – varaukseton suvaitseminen ja luonnonpalvontaan perustuvien pakanauskontojen romantisointi on tullut postmodernin maailman normiksi, vain harva näkee sen varjopuolta. Uskomme jälleen kerran sokeasti, että meidän oma yhteiskuntamme ja sen vallitsevat arvot, olisivat jotenkin parempia ja sivistyneempiä kuin menneiden aikojen yhteisöillä.

Mitä pahaa voisi seurata esimerkiksi kaikkien uskontojen suvaitsemisesta? Radikaali Islam ei ole tähän paras mahdollinen esimerkki, koska se edustaa juuri vastakohtaa sille, mitä meidän ”suvaitsevainen” aikamme pitää ”oikean  hengellisyyden” malliina. Vastaus tähän on juuri siinä mitä jo edellä olen koittanut tähdentää. Todisteet satanismin ja siihen läheisesti yhteydessä olevien luonnon uskontojen pahuudesta on työnnetty syrjään uskonnollisen suvaitsevaisuuden alttarilla. Tuhansien kidutettujen lasten huudot on vaiennettu, koska on haluttu suojella satanisteja ”noitavainoilta”. Saatananpalvonnon rikoksiin ei olla puututtu tarpeeksi tehokkaasti, koska kaikkia uskontoja pidetään saman arvoisina joilla on yhtäläiset oikeudet palvoa omaa jumalaansa ilman valtion tai poliisin väliintuloa. Jos rikostutkijat sitten löytävätkin todisteita rikoksista, ne haudataan nopeasti poliittisen korrektiuden alle missä ketään ”uskonnollista vähemmistöä” ei saisi demonisoida tällaisilla vihaa lietsovilla syytteille. Juuri näin toimii meidän suvaitseva postmoderni aikamme.

Samanlaista peittelyä ja valkopesua harrastetaan myös historian kirjoituksessa. Esimerkiksi natsismin hyvin dokumentoitu yhteys salatieteisiin, pan-germaanisiin luonnonuskontoihin ja panteismiin, on työnnetty ”epäsovinnaisen historian” alaviitteisiin, koska se osoittaa selvästi sen kuinka ratkaisevaa osaa luonnonuskontojen Äiti-Maa panteismi on näytellyt 30 -luvun natsien sekä myöhempien uus-natsien turmeltuneessa filosofiassa. Eikä luonnonuskontojen poliittinen sovellutus ole tänään yhtään sen inhimillisempää, kuten voidaan havaita Pentti Linkolan kaltaisten syvä ekologien lausunnoista. Mutta myös Linkolan kaltaisia fanaatikkoja suojellaan jatkuvasti mediassa. Vasta Jokelan koulusurmien jälkeen, hänen ihmisvihaa tihkuvaan filosofiaansa alettiin suhtautua hieman vakavammin. Mutta kukaan ei halua edelleenkään leimata luonnonuskontoja tai radikaaleja luonnonsuojelijoita natseihin. Pääsimmehän jo eroon keskiajan ihmisen ennakkoluuloista; sivistyneessä sekä moniarvoisessa yhteiskunnassa annetaan toki tilaa kaikenlaisille näkemyksille – jopa sellaisille missä kehotetaan teurastamaan miljardeja ihmisiä. MOT:n dokumentissa Saatanalliset sävelet (Yle, 2001)  wicca tytöt Rauna Timonen ja Linda Forsman kertovat puolustuspuheessaan Äiti Maalle:

Ainakin 95 % maailman ihmisistä pitäisi tappaa koska ihmisellä ei ole oikeastaan mitään arvoa eikä ihminen ole tehnyt todellakaan mitää hyvää tälle maailmalle. Varsinkin kristinuskon tulon jälkeen luonto on hylätty täysin ja kaikki haluaa vain lisääntyä, rikastua ja hankkia lisää tavaraa

Samat tytöt, jotka sanovat Saatanan edustavan ”vapautusta Jumalan tyranniasta”, vain nauravat kun heille näytetään black metal -yhtye Impaled Nazarene (suom. lävistetty nasaretilainen) sanoituksia, mitä kenenkään ei heidän mukaansa tulisi ottaa tosissaan (mikä on hieman epäloogista, kun hetkeä aikaisemmin he kannattivat yli viiden ja puolen miljardin ihmisen tappamista):

Tappakaa ja tuhotkaa kaikki heikot,

muskatkatkaa heidät rautanyrkillä.

Maailma ei kaipaa kaltaistanne törkyä,

lopultakin on takaisinmaksun aika

Uusi sarastus nousee pian ja te maksatte vitun elämällänne.

Tuskan huudot täyttävät taivaat, kun seuraatte rotunne kuolemaa,

rukouksenne ovat turhia, kun Saatanan sukupolvi näyttää tietä.

Ampukaa tappaaksenne, murskatkaa tuhotaksenne,

minä rukoilen ydinsotaa, ali-ihmisten kuolemaa.

Ei valoa tunnelin päässä, orjien on kuoltava,

milloin te huorat tajuatte, että me olemme jumalia.

Miten runollista tekstiä! Tällaista lyriikkaa on mahdollista kirjoittaa vain meidän ah, niin sivistyneellä ajallamme, joka suvaitsee kaikkea ja kaikkia eikä mihinkään vedetä rajoja. Mutta hyvin pian keisari on huomaava, ettei hänelle ole vaatteita ja meidän sivistyksemme on muuttuva täydelliseksi barbariaksi, kun satanistit päästetään valtaan sukupolvemme antamalla siunauksella uuspakanoiden ajatuksille. Arvovaltainen Center for Strategic and International Studies sanookin, että maailman todellinen huolenaihe ei ole radikaali Islam vaan radikaali uuspakanuus, ”fundamentalistiset luonnonsuojelijat – Earth First… Gaia -tyypit, jotka sanovat, että turmelemme maailman, turmelemme maapallon saasteiden takia, ilmaston muutoksen takia ja yrityksessä pelastaa planeetta ja säilyttää ihmisrotu, sinun täytyy tappaa 80% ihmisistä, koska se mikä todella on turmelemassa maan on liikaväestö, ja ainoa asia joka voi tappaa näin tehokkaasti ovat biologiset aseet.” Tämä on sitä mihin Prinssi Charles ja hänen isänsä on kutsunut jo kauan aikaa, miljardien ihmisten tappamiseen planeetta Maan ”pelastamiseksi” ihmisen ja sivistyneen yhteiskunnan aiheuttamalta oletetulta ympäristökatastrofilta.

Monesti kummastellaan, että kuinka holokausti oli mahdollista. Kuinka Euroopan sivistyksen kehtona pidetty Saksa saattoi syyllistyä johonkin näin raakalaismaiseen? Tosiasiassa vastaus tähän ei ole sen ihmeellisempi kuin, että Saksa hylkäsi juutalaiskristilliset juurensa 1800 -luvun lopulla ja kääntyi sen muinaisten pakanjumalien puoleen, jotka kristinuskon valo oli pakottanut jo kerran maanalle. Niin mahdotonta kuin tätä ajatusta onkin sitten ehkä hyväksyä meidän aikamme kaikki hyväksyvässä suvaitsevaisuudessa, niin se ei muuta yhtään sen totuusarvoa. Aivan samat uuspakannalliset ajatukset, jotka kukoistivat Saksassa 1900 -luvun alussa, esimerkiksi Lebensreform -liikkeessä, ja jotka hallitsivat myöhemmin natsismin maailmankuvaa, on tullut taas uudestaan muotiin postmodernin ajan uuspakanallisten liikkeiden kautta. Lebensreformin kannattamiin ajatuksiin kuuluivat esimerkiksi luonnonmukaisen ruuan ja maataloudenhoidon paremmuus teolliseen nähden, vegetarismi, nudismi, seksuaalinen vapautuminen ja vaihtoehtoiset lääketieteet (kansanparannus). Nämä ovat asioita joiden puolesta Hitler aikoinaan taisteli ja tänään niiden johtava äänitorvi on Walesin Prinssi Charles (nudismi poissulkien vaikka Prinssi Harry vähän väliä nakuileekin lehtien etusivuille).

Mutta edes kaikki kristityt eivät aina käsitä, että tällainen luonnollista maailmaa romantisoiva ja teollista/sivistynyttä maailmaa demonisoiva ajastusmaailma vaikkapa luomuliikkeen takana, juontaa juurensa uuspakanoiden maailmankuvasta, mikä ei tunnusta ihmisen asemaa luomakunnan kruununa, jolle Jumala antoi vallan tehdä Maa itsellemme alamaiseksi ja vallita ”meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet” (1. Moos. 1:28). Sivistys itsessään ja ihmisen ylivalta luonnosta on suoraa seurausta tästä Raamatun jakeesta mitä uuspakanat kauhistelevat suureen ääneen. Tällaisen luontoromantiikan pakanallinen alkuperä olisi syytä tiedostaa, koska monet saattavat langeta siihen ansaan, että uskovat Prinssi Charlesin taistelevan Maan pelastamisen puolesta, kun hän todellisuudessa haluaa hukuttaa sen tuleen ja vereen. Näimme tämän jo kerran historiassa. Saksa otti Hitlerin vastaan Pelastajanaan eikä tiennyt mihin helvettiin hän johtaisi koko maailman. Samoin tulee käymään myös tänään, koska ihmiset eivät ole hengellisesti valveilla.

o_a578b19fd03835c2-0Vaikka Prinssi Charles ei ehkä näytä ihomaalauksiin, piikkeihin ja ylösalaisiin risteihin puetulta hampaita irvistävältä black metal muusikolta, hänen ajatuksensa ovat aivan yhtä saatanallisia kuin kenenkä tahansa satanistin. Tämä herrasmiehen charmi nimittäin peittää pinnan alta löytyvän pimeän sydämen. Vieressä on kuva Charlesin Harmony-kirjan sivulta 117, mikä havainnollistaa Merkuriuksen kiertoradan muodostamaa pentagrammi kuviota. Kuten kuvasta näkyy, pentagrammi ei ole kuvattu tässä vain yksisakara ylöspäin, mutta sen sisältä löytyy vielä toinen ylösalaisin käännetty pentagrammi, jonka Manly P. Hall kertoi merkitsevän mustassa magiassa ”pukinsorkan merkkiä” tai ”paholaisen jalanjälkeä”. Nämä ”Paholaisen jalanjäljet” ovat nähtävillä kaikkialla Charlesin kirjassa. Ei vain pentagrammi symbolin toistuvana näyttönä, mutta myös saatanallisen kirjallisuuden lainauksina. Esimerkiksi sivulla 120 hän siteeraa hermetismin smaradgitaulua ja sen fraasia ”niinkuin ylhäällä, niin myös alhaalla” – tätä sananpartta on pidetty astrologian perustana. Chris Mathews kertoo kirjassaan Modern Satanism (Greenwood, 2009), luvussa 6 ja sivulla 102: ”Läntinen okkulttinen traditio jäljittää sen alkuperänsä neoplatonismiin, gnostilaisuuteen ja hermetismiin”.

David Lorimer sanoo kruununperillisen olevan ”kristitty platonisti sydämeltään” (Radical Prince, s. 163), mutta hänen maailmankuvansa on kaukana kristillisestä. Harmonyn sivulla 134 hän vahvistaa uskonsa panteismiin sanomalla, ettei ”ole eroa ihmisen ja luonnon välillä, luonnollisen maailman ja Jumalan välillä.” Paria sivua aiemmin hän hehkuttaa astrologi John Deen alkemistisia tutkimuksia. Koko kirja on täynnä ylistystä Egyptin, Kreikan ja Rooman pakanajumalilla ja sille mitä näiden pakanauskontojen mytologia puhuu meille tänä päivänä. Sivulta 92 voidaan lukea ”rivien välistä” kuinka hän vihjaa UT:n kirjoittajien plagioineen Jeesus-tarinansa muinaisen Egyptin Osiris-myytistä samalla kun hän kertoo, että Philip Pullmanin ja J.K. Rowlingin antikristilliset lastenkirjat ovat ”yhteydessä meidän tulevaan eloonjäämiseemme”. Pullman itse sanoo, että hänen novelliensa päätarkoitus oli ”tappaa kristinuskon Jumala” ja tehdä Paratiisin käärmeestä raamatullisen tarinan sankari. Vaikka emme löydäkään kirjan indeksistä sanaa ”Lucifer” tai ”Saatana”, on selvääkin selvempää että Prinssi Charles on pesunkestävä satanisti. Mutta jos kuninkaallisen julkisuudessa lausumat ajatukset ovat jo näin hepeilemättömän saatanallisia, niin kuinka suuri onkaan se pimeys, joka paljastuu hänen julkisivunsa toiselta puolen?

Jimmy Savile ja Prinssi Charles

5533250
Jimmy Savile ja Prinssi Charles olivat niin läheisiä ystäviä, että Charles halusi tehdä hänestä Harryn kummisedän.

Ajatus siitä, että osa Euroopan kuningasperheistä, poliitikoista ja tuomareista olisi mukana jossakin sellaisessa mitä 15 -vuotias Teresa todisti kokeneensä, tuntuu aluksi aivan mahdottomalta uskoa. Englantilaisen Savilen ja belgialaisen Dutrouxin tapaukset, joita käsittelin jo kirjani 12. luvussa, sekä lukuisat heihin kytkeytymättömät uutisraporit valtavirran lehdistössä, antaa kuitenkin selvää osviittaa siitä, että Teresan kokemus oli mahdollisesti vain jäävuoren huippu siitä mitä on ollut meneillään jo vuosikymmeniä – kenties jopa vuosisatoja – tämän maailman rikkaiden ja mahtavien keskuudessa. Edellisessä artikkelissani dokumentoin Englannin kuningasperheen historiallisen yhteyden Adam Weishauptin Illuminaatteihin alkaneen jo niin varhain kuin vuonna 1788 eli vain 12 vuotta salaseuran perustamisen jälkeen. Samalla kerroin myös siitä tosiasiasta, että Englannin kuningasperhe on ollut vapaamuurariuden johdossa niin kaun kuin vapaamuuralooseja on ollut olemassa eli jo 1700 -luvun alusta lähtien. Illuminati alkoi soluttautua Euroopan vapaamuurarilooseihin vuosisadan lopusta lähtien.

Illuminatin vallankaappaus Euroopan vapaamuurariudesta olisi tuskin onnistunut ilman sen saamaa kuninkaallista tukea Iso-Britanniaa hallinneelta saksalaiselta Hannoverin kuningashuoneelta ja heidän Saksassa asuvilta sukulaisiltaan, kuten Ernest II:lta, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttualta, joka oli Prinssi Albertin, Kuningatar Viktorian aviomiehen, isoisoisä (Albert oli Elisabet II:n isoisoisoisä). Prinssi Albertin kautta Britannian nykyisen kuningashuoneen sukunimi on Saxe-Coburg ja Gotha, joka muutettiin muotoon Windsor vuonna 1917. Tämä aatelissuku polveutuu samasta Saxe-Coburg ja Gothan dynastiasta mistä myös Belgian kuningashuone polveutuu. Englannin ja Belgian hallitsevat suvut kuuluvat siis samaan saksalaiseen sukuhaaraan. Emme puhu siten erillisistä perheistä vaan yhdestä ja samasta, joka on ollut alusta lähtien täysi mätäpaise ihmiskunnan kasvoilla (ensin ajattelin, että ruoansulatuselimistön päätepiste voisi olla osuvampi sana, mutta yritän välttää alatyylisiä ilmaisuja).

Kuten edellä lainatusta Albert Piken kirjeestä, kuin myös Britannian kuningasperheen historiallisesta kiinnostuksesta okkultismia kohtaan (mikä on dokumentoitu John Dalen kirjassa The Prince and The Paranormal) voi hyvin päätellä, luciferismi on kukoistanut jo pitkään Hannoverin ja Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuoneissa. Kun Dalen kirja julkaistiin vuonna 1986, Mark Burdman kirjoitti siitä arvostelun Executive Intelligence Review -lehdessä, jonka otsikko oli, ”Uusi kirja osoittaa Britannian Prinssi Charlesin gnostilaiseen satanismiin.” Kyse ei ole siis yhtään vähemmästä kuin satanismista, mikä on ollut aina läsnä Britannian kuningashuoneessa, mutta joka näyttää tulevan nyt entistä suuremmalla voimalla julki juuri Charlesin persoonassa, joka edistää julkisesti hänen luciferistisia ajatuksiaan. Juorut Charlesin okkulttisista harrastuksista yltyivät 80 -puolivälissä niin laajaksi, että hänen täytyi kieltää TV-haastatelussa, ettei ollut kiinnostunut ”Ouija-laudoista” ja ”mustasta magiasta”, joita hän luonnehti ”mystiikan oudoiksi muodoiksi”. Mutta Dalen mukaan hän ei ollut täysin rehellinen:

Todisteet osoittavat, että Prinssi Charles uskoo vahvasti paranormaalien voimien olemassaoloon, jotka hallitsevat meidän terveyttämme ja hyvinvointiamme. Näin tehdessään, hän on sitonut maineensa – ja kuningasperheen maineen – ilmiön uskottavuuteen, jonka hän on niin huolellisesti allekirjoittanut. Jos jonakin päivänä okkultiikka ja epätieteellinen on näytetty olevan kannattavaa ja hyödyllistä, silloin Prinssi puhdistetaan maineesta ja häntä ylistetään profeettana. Hänet tullaan näkemään miehenä, joka oli aikaansa edellä, luonnollisena johtajana… kenties jopa tuona mitä hän kutsuu osoittajaksi. Jos taas toisaalta niitä pidetään tuhlailevina, tehottomina, vahingollisina ja demonisina, tulos Prinssille tulee olemaan hänen julkisen elämänsä vakavin kriisi. Yhdeltä puolelta hänet leimataan intoilijaksi ja toiselta okkultistiksi. (painotus minun)

Paljon huolestuttavammaksi Charlesin kiinnostus okkultismia kohtaan muuttuu sen valossa mitä Britannian lehdistö paljasti hänen pitkäaikaisen ystävänsä Sir Jimmy Savilen mukanaolosta mustan messun rituaaleissa mihin kuului myös lasten rituaalista hyväksikäyttöä. 84 -vuoden iässä kuollut Savile (1926 – 2011) tunsi Prinssi Charlesin yli 40 vuoden ajan ja oli tämän yksi luotetuimpia ystäviä, jonka hän tapasi usein yksityistiluksillaan. Savile itse kehuskeli vuoden 2009 poliisikuulusteluissa, että hän oli tuntenut kuningasperheen ”miljoonia vuosia” saadakseen näillä yhteyksillään diplomaattisen koskemattomuuden minkä turvin hän voisi paeta rikosoikeudellista vastuuta. Savile oli aateloitu itse Elisabet II taholta Order of the British Empiren OBE-ritariarvolla ja nautti siis kuningasperheen täyttä suojelua. Hänen poliisikuulusteluista sensuroitiin myöhemmin kaikki viittaukset kuningasperheeseen.

Vuonna 2012 ITV:n dokumentti The Other Side of Jimmy Savile johti lisääntyviin paljastuksiin ja viralliseen poliisitutkintaan missä sadat Savilen uhrit saivat vihdoinkin äänensä kuuluviin nyt kun hän oli jo itse lahjomattoman Tuomarin edessä eikä voisi käyttää enää vaikutusvaltaisia yhteyksiään todistajien hiljentämiseksi. Se mikä Savilesta – entisestä BBC:n TV-julkiksesta  – paljastui sai koko kansakunnan haukkomaan henkeään. Tammikuuhun 2014 mennessä Telegraph raportoi Savilen uhreja ilmaantuneen jo 1000 ja vaikka BBC:n johtokunta tiesi hänen rikoksistaan, se ei tehnyt mitään niiden pysäyttämiseksi. Monet Savilen seksuaalisesta ahdistelusta ja raiskauksista kohdistui alaikäisiin lapsiin joista nuorimmat olivat vain kahdeksan vuoden ikäisiä. Kesäkuun 2. päivä 2014 Daily Mail kertoi, että hänen nuorin uhrinsa olisi ollut vain kahden vuoden ikäinen. Poliisitutkinnan mukaan ikä tai sukupuoli ei ollut hänelle koskaan rajoittava tekijä, sillä hän ahdisteli sekä poikia että tyttöjä, lapsia että aikuisia, toisinaan jopa vanhuksia. Mutta raportit muuttuivat vieläkin vastenmielisemmiksi.

child-killer-mirror-headline
Oliko Savile sekaantunut myös lasten murhiin? Tässä kuvassa voidaan nähdä hänen kuolleen silmämunasta tehty sormuksensa.

Daily Mail kertoi 26. kesäkuuta 2014, että Savile kehuskeli Broadmoorin Sairaalan työntekijöille harrastaneen suuseksiä henkilöiden kanssa, jotka eivät enää vastustelleet tai tunteneet yhtikäs mitään, koska heidät oli tuotu jo ruumiishuoneelle; ja repineen kuolleelta ystävältään silmämunan josta hän teki itselleen makaaberin sormuksen mikä voidaan nähdä joistakin hänen valokuvistaan. Voiko näin häiriintynyt käytös todistaa mistään muusta kuin demonisesta riivaustilasta? Savilen läsnäolo saatanallisissa rituaaleissa vahvistettiin Express lehdessä tammi- ja helmikuussa 2013. Ilmeisesti tämän tiedon ei ollut tarkoitus tulla julki, koska mikään muu lehti ei siitä raportoinut. Tämän ensimmäisen uutisen mukaan 12 vuotias tyttö raiskattiin vuonna 1975 Stoke Mandevillen Sairaalassa Buckinghamshiressä osana mustan messun rituaalia missä mustiin kaapuihin pukeutuneet paikalla olijat toistivat latinaksi ”Ave Satanas”, ”Hail Satan”. Yksi tähän rituaaliin osallistujista oli Jimmy Savile, joka jo tuohon aikaan oli läheisissä suhteissa kuningasperheen kanssa. Tämä myöhempi uutinen kertoi seuraavaa:

Entinen BBC juontaja meni outoihin tapahtumiin paikassa jonka paikalliset tunsivat Kammiona, millä oli seremoniallinen piiskatolppa huoneen keskellä. Huone oli koristeltu okkulttistyylisellä pentagrammilla ja vuohen päillä. Kammion sisältävä rakennus on yhä olemassa Whitbyssa North Yorkshiressä, mutta on sittemmin riisuttu koristeistaan ja piiskatolppa on poistettu. Scotland Yardin Operaatio Yewtreessa työskentelevien viranomaisten tutkimus tulee matkustamaan tulevina päivinä rannikkokylään haastatellakseen paikallisia asukkaita ja kootakseen todistuskansion paikan kummallisista menoista vuosikymmeniä sitten. Mies, joka ei halunnut tulla nimetyksi, sanoi, ’On olemassa merkittävä määrä informaatiota, joka näyttää Savilen olleen kutsuttu useissa tilanteissa saatanallisiin rituaaleihin Whitbyssa. Kerran joku teki nauhoituksen tästä ja filmin on sanottu olevan olemassa DVD:n muodossa. Siitä mitä tiedän, kyse ei ollut vakavasta saatanallisesta rituaalista, mutta julkiksista ja paikallisista arvovieraista tanssimassa alastomana saatanallisen teeman ollessa käynnissä.’ Mies läheltä Scarboroughia tulee vierailemaan huomenna Scotland Yardissa Lontoossa lisätiedoillaan Savilen pedofiili aktiviteeteista kylässä.”

Nyt, kysymys jonka jokaisen tulisi esittää, on tämä: Jos Prinssi Charles ei ole todella kiinnostunut mustasta magiasta, kuten hän vakuutti vuonna 1985, niin miksi hänen läheisimpien ystäviensä joukkoon lukeutunut Savile oli mukana tällaisessa aktiviteetissa? Miksi Charles mainostaa julkisesti saatanallisen pentagrammin esoteeristä merkitystä, kutsuen sitä kirjassaan muodoksi, ”joka sisältää joitakin henkeäsalpaavia salaisuuksia” (s. 116). Daily Mail raportoi elokuussa 2006: 

Okkultistien teurastama lammas Prinssi Charlesin maatilalla. Lammas oli silvottu ja teurastettu kummallisessa okkulttisessa rituaalissa Prinssi Charlesin omistamalla maalla. Joissakin tapauksissa teurastetuilta eläimiltä oli poistettu heidän silmänsä ja heidän ruhonsa oli sovitettu saatanalliseen tähteen. Paikalliset maanviljelijät löysivät verisen alttarin ja puisen seipään… Maanviljelijä Chris Cole, 49, joka on kadottanut kaksi lammastaan, sanoi: ”Se on hyvin ärsyttävää. Emme tiedä kuka on tämän takana ja mihin tämä saattaa johtaa”. Toinen maanviljelijä, jolta oli tapettu 12 lammasta, sanoi: ”Ihmiset ovat tulossa pelokkaaksi. Jos tämä kultti voi tappaa ja silpoa lampaan, mitä se voisi tehdä meille?”

fritzthinking
Fritz Springmeier on kristitty tutkija, joka on haastatellut monia entisiä satanisteja ja Illuminaatin mielenhallinnasta vapautuneita henkilöitä.

Tarvitaanko tähän todella Sherlock Holmesia panemaan langat yhteen? Kuten edellisessä artikkelissani osoitin, Kuningatar Viktorian isä Prinssi Edvard ja hänen kaksi setäänsä Yrjö IV ja Vilhelm IV, olivat vihkiytyneet Adam Weishauptin Illuminaatti seuraan. Samoin Viktorian aviomiehen isoisä Augustus ja isoisoisä Ernest II olivat seuran jäseniä. Vaikka kaikki muu olisi spekulaatiota, tämä on yksinkertaisesti historiallinen totuus, joka löytyy kuninkaallisista elämäkerroista ja aikalaisraporteista. Viktorian ja Albertin esikoinen Edvard VII oli Englannin Yhdistyneen Suurloosin suurmestari samoin kuin oli myös Edvard VII:n pojanpoika Prinssi George, Kentin Herttua, joka oli Elisabet II:n setä. Myös Elisabet II:n isä Yrjö VI oli Iso-Britannian johtava vapaamuurari. Illuminaatti-tutkija Fritz Springmeier kertoi seuraavaa Tim Cohenille liittyen hänen 624 sivuiseen kirjaansa Bloodlines of the Illuminati:

Joku seuraavasta voi ylittää tavallisen henkilön ymmärryksen, ja se tulee lähestymään Britannian monarkiaa epätavallisesta näkökulmasta. Tämä selonteko muodostaa hyödyllisen yhteenvedon Britannian kuningasperheestä ja heidän osallisuudestaan Illuminatissa… Hyvin tärkeää Illuminatin ymmärtämiseksi on heidän mielenhallintansa. Illuminati tarkoituksella luo monipersoonallisuushäiriön (DID) heidän ihmistensä keskuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä ulkopuolinen maailma näkee ei ole koko tarina. Minulla on ensikäden raportteja sisäpiiriläisiltä, jotka selvästi näyttävät että Prinssi Charlesilla on kätketty saatanallinen puoli. Britannian kuninkaalliset, Ruotsin kuninkaalliset, Hollannin kuninkaalliset, Belgian kuninkaalliset, Luxemburgin kuninkaalliset, ovat kaikki johtaneet salaista saatanallista elämää erillään yleisen julkisuuden tietoisuudesta. Sisäpiiriläisten raportit joita olen vastaanottanut ovat yksinkertaisesti liian tarkkoja ja lukuisia niiden väheksymiseksi. Missä on todiste?

Tämä on vaikea osa; nämä ihmiset ovat petoksen mestareita ja heillä on kaikilla rahaa ja valtaa, jota he tarvitsevat vetääkseen pois pitkän ajan salailu ohjelmat. Tosiasiassa Illuminatin jäseniltä vaaditaan, että he tekevät rituaalinsa muistista eivätkä kirjoita ylös niitä asioita mitä he tekevät salassa. Britannian kuningasperhe on ollut pitkään mukana okkultismissa. He ovat myös aktiivisesti osallistuneet vapaamuurariuteen. Skottilaisen riitin varhaisessa vaiheessa se palveli julkisivuna kuninkaalliselle Stuart suvulle. Stuart/Stewart-suku on läheisesti yhdistynyt vapaamuurariuden sekä Illuminatin johtoon. Stillson ja Hughanin History of Freemansonry and Concordant Orders puhuu Walesin Prinssin (myöhemmän Edvard VII:n) johtajuudesta, minkä hän antoi nykyiselle englantilaiselle Temppeliherroille ja sen vapaamuurarisille veljeskunnille.

Suuri joukko vapaamuurarien lähteitä on antanut yksityiskohtia Britannian kuningasperheen jäsenyydestä ja aktiviteeteista järjestössä. Kuningatar Elisabet II esimerkiksi pitää vapaamuurariuden Suursuojelijan asemaa. Kuusikymmentäkaksi Lontoon lordi pormestaria ovat olleet Guildhallin vapaamuurariloosin mestareita. Tällä loosilla on monia tärkeitä viranomaisia Lontoo City:stä, mikä ei ole vain Suur-Lontoon vaan koko maailman taloudellinen pääkaupunki. Elisabet II:n vaakuna on yksi neljästä vaakunasta Guildhallin rakennuksen sisäpuolisessa hautaholvissa, joka esiintyy loosin suurmestarin virkaanasettamisrituaalissa.

Entiset illuminaatit ovat paljastaneet, että Englannin Kuningatar on mukana Illuminatin saatanallisissa rituaaleissa. Tosiasiassa Iso-Britannia on satanismin äitimaa ja sukupolvien välisen satanismin keskus. Tämä on laajasti tunnettu sukupolvien välisten satanistien joukossa. On siten ilmeistä, että kuka tahansa joka hallitsee Yhdistynyttä Kuningaskuntaa, tulee olla kiinteässä yhteydessä saatanalliseen valtaan. Tästä syystä Cecil Rhodes ja muut Pyöreän Pöydän jäsenet, kuten Rothschildit, halusivat tehdä maailman alamaiseksi Iso-Britannialle. Huomioi myös, että Walesin kansallinen symboli on punainen lohikäärme ja vuosien ajan Walesin johtajaa kutsuttiin lohikäärmeeksi. Gaelinkieli, mitä Prinssi Charlesin tuli opiskella hänen vuoden 1969 virkaanasettamiseensa, on tärkeä kieli satanisteillle, vaikka illuminaatti käyttää laajasti myös englantia ja ranskaa; useat suunnittelusessiot maailmanhallintaan, joita jotkin ex-satanistit ovat kokeneet, pidettiin ranskankielellä… (Cohen, s. 154 – 155).

Dutrouxin tapauksen takana

378542_1
Marc Dutroux vangitsemisensa jälkeen.

Seuraavaksi teen tiivistetyn yhteenvedon siitä mitä belgialaisen Marc Dutrouxin oikeustapausta ja siihen liittynyttä valtiollista peittelyä tutkineet henkilöt ovat tuoneet julkisuuteen Belgiassa. Tähän sisältyvä paljastava informaatio on koottu päällisin puolin jo mainitusta Joël van der Reijdenin yli 50 sivuisesta (lähdehuomioineen yli 100 sivua) artikkelista Beyond the Dutroux Affair: The reality of protected child abuse and snuff networks. Kuten jo sanoin, Reijdenin tutkimuksille ovat antaneet tunnustusta monet tohtorin lakin omistavat akateemikot. Kyse ei siis ole mistään ”tinahattujen” salaliittoteorioista. Reijdanin artikkeli perustuu suurimmaksi osin Belgiassa julkaistuun yli 500 sivuiseen kirjaan X-Dossiers (X-Asiakirjat), jonka sisällöstä vastaa Belgian arvostetut tutkivat journalistit Marie-Jeanne Van Heeswyck, Annemie Bulté ja Douglas De Coninck. Heistä viimeksi mainittu esiintyy TV-dokumentissa The Perverted World of Marc Dutroux, joka on katsottavissa Youtubessa.

Vaikka Reijdenin esittämä informaatio lasten hyväksikäyttöverkostoista ja snuff-filmien todellisuudesta (missä ihmiset houkutellaan kuvauksiin joissa heidät tapetaan oikeasti) onkin hyvin shokeeraavaa ja epäuskoa herättävää, sen todenperäisyyttä tukee monet lehtiartikkelit ja niin sanottujen X-todistajien rikostutkintaan antamat juridiset yksityiskohdat, jotka virallinen oikeustutkinta jätti kuitenkin Dutrouxin oikeudenkäsittelystä kokonaan pois tässä Belgian historian kalleimmassa oikeudenkäynnissä, joka pidettiin vuonna 2004 – vasta kahdeksan vuotta Dutrouxin vangitsemisen jälkeen. Tässä artikkelissa annetut X-todistajien todistajainlausunnot heidän kokemuksistaan valtaapitävien suojelemissa pedofiili-verkostoista ovat täysin yhdenmukaisia lukuisten vastaavien todistusten kanssa niiltä, jotka ovat joutuneet saatanallisen hyväksikäytön uhreiksi. Mutta kuten kaikki saatanalliseen hyväksikäyttöön viittaava todistusaineisto, myös Dutrouxin tapaukseen liittyvät X-todistajien kertomukset hylättiin valtion johtamassa virallisessa oikeusprosessissa pelkkänä häiriintyneiden ihmisten fantasioina.

Häiriintyneet skitsofreenikot eivät olisi kuitenkaan voineet antaa tarkkoja yksityiskohtia rikoksista, jotka oli haudatta vuosia aiemmin selvittämättömien rikosten kirjoille. Eikä myöskään heidän todistuksensa olisi voineet olla niin yhdenmukaisia toistensa kanssa, niin että ne eivät tukeneet vain toinen toistansa mutta sopivat jokaista yksityiskohtaa myöten myös Dutrouxin tapauksen selvittämättömiin kysymyksiin. Omiaan kuvittelevat henkilöt eivät pystyisi antamaan yksityiskohtia todellisista rikosista, jotka olivat aiemmin vain poliisin tiedossa. Tämän käsittämiseen ei pitäisi tarvitse Matlockia apuun. Artikkelin johdannossa Reijdan selostaa:

Sivun toisensa jälkeen he [X-Dossiersin kirjoittajat] selittävät kuinka koko Dutrouxin tutkinnan kaikkein tärkeimmät näkökohdat missä Dutroux tuli lopulta vähäiseksi yksityiskohdaksi, olivat manipuloitu ja lopulta hylätty. Kirja esiti kaikkein voimakkaimman mahdollisen tapauksen massiiviselle peittelylle. Kuitenkin, oli yksi asia mitä kirjailijat eivät voineet tehdä ja tämä oli noiden nimien julkaisu, joita kokonainen todistajien joukko syytti. Syy on ilmeinen: jos kirjailijat olisivat julkaisseet nämä nimet, he olisivat joutuneet maksamaan siitä lopun ikäänsä.

Paljon tämän artikkelin informaatiosta voidaan löytää kirjasta ”The X-Dossiers” sillä erotuksella, että kaikkien syytettyjen hyväksikäyttäjien nimet on sisällytetty. Tämä on tullut mahdolliseksi koska Dutroux asiakirja, mukaanlukien X-todistajien todistukset, olivat vuodettu useille reporttereille myöhäisellä 1990 -luvulla. Molemmat, lopullinen Dutroux asiakirja mikä oli siistitty suureksi osin kaikesta tärkestä informaatiosta, ja virallisten raporttien yhteenveto elokuulta 1996 touko- kesäkuuhun 1997 on käytetty tämän kirjailijan toimesta varmistamaan väitteet joita on tehty useissa kirjoissa ja selvittääkseen väitettyjen hyväksikäyttäjien identiteetit. Nimien näkeminen ja elämäntarinoiden lukeminen voi olla aluksi melkoinen järkytys, mutta se tulee myös selventämään kuinka tämän mittaluokan peittely oli mahdollista.

Dutroux tapauksen ja sen X-Asiakirjojen voima on siinä, että se mahdollistaa jokaisen nähdä kuinka valtio voi olla hallittu ja horjutettu salaliiton taholta, joka kykenee asettamaan sen ”jäsenensä” ratkaiseviin asemiin missä tahansa tutkimuksessa, joka saattaisi johtaa sen paljastumiseen. Kysymys siitä miksi enemmistö mediasta on niin yhteistyöhaluinen on ainoa puoli mitä ei voida täysin selittää tässä artikkelissa, vaikka voidaan näyttää, että media on halukkaasti työskentelemässä virallisten tutkijoiden kanssa manipuloidakseen ja mitätöidäkseen kaikki tutkinnat, jotka eivät ole tämän salaliiton hyväksymiä.

Menemättä kovinkaan syvällisesti tämän tapauksen yksityiskohtiin, sanon vain että vuoden 2004 oikeudenkäynnissä syytettyinä olivat Marc Dutroux, hänen vaimonsa Michelle Martin ja Marcin avustaja Michel Lelièvre yhdessä salaliiton pääyhteyshenkilö Michel Nihoulin, belgialaisen bisnemiehen kanssa jota syytettiin Marc Dutrouxin työnantajaksi, joka olisi ollut mukana suuremmissa pedofiiliverkostoissa. Nihoul tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen talouspetoksista, huume- ja ihmiskaupasta ylivoimaisten todisteiden johdosta, mutta hänet vapautettiin muista syytteistä. Reijdan kirjoittaa: ”Nihoul lopulta vapautettiin syytteistä, että hän oli mukana yhdenkään Dutrouxin tyttöjen kidnappaamiseen ja murhaan. Kuitenkin, kenelle tahansa joka on ottanut tapaukseen syvän katsauksen, on selvää että monet johtolangat täytyy sivuuttaa tai hylätä ennenkuin tämä johtopäätös voidaan saavuttaa nostaen siten kaksi tärkeää kysymystä: kuinka ja miksi?”

a61be2dbff18d813540f6a7067002c3e
Julie Lejeunen ja Melissa Russon (8 v.) uskotaan kuolleen Dutrouxin talon vankityrmään. Heidän vanhempansa kuitenkin uskovat, ettei virallinen tutkimus ole kertonut asian kaikkia puolia.

Marc Dutrouxia syytettiin neljän tytön kidnappaamisesta, hyväksikäytöstä ja murhasta ja 12 -vuotiaan Sabine Dardennen ja 14 -vuotiaan Laetia Delhezin kidnappaamisesta, jotka löydettiin 13. syyskuuta 1996 elossa, kun poliisi vangitsi Dutrouxin ja pakotti tämän kertomaan näiden tyttöjen sijainnin. Tyttöjä hakemaan tullut poliisi huomasi järkytyksekseen, että heidät oli vangittu alle metrin levyiseen, 2,15 metriä pitkään ja 1,64 m. korkeaan vankityrmään, joka sijaitsi Dutrouxin talon kellarissa. Laetia oli ollut tässä vankityrmässä vasta neljä päivää, mutta Sabine oli tuotu sinne jo 28. toukokuuta 1996. Sabine ja Laetia olivat kuitenkin Dutrouxin onnekkaimmat uhrit.  Kesäkuussa 1995 hän oli kidnapannut kahdeksan vuotiaat Julie Lejeunen ja Mélissa Russon. Dutroux ei vain raiskannut heitä toistuvasti, mutta hänen vaimonsa Michelle Martin jätti heidät useiksi kuukausiksi heidän kellarinsa koirakopin kokoiseen vankityrmään ilman ruokaa ja vettä, mistä syystä tyttöjen uskotaan nääntyneen nälkään samalla kun Dutroux itse virui vankilassa autovarkaudesta.

Dutroux oli istunut jo tätä ennen vankilassa lasten hyväksikäytöstä ja hänen oma äitinsä oli varoittanut ehdonalaislautakuntaa, että hän tulisi uusimaan tekonsa mikäli hänet päästettäisiin vapaaksi. Monet tahot tarjosivat poliisille informaatiota mikä olisi kytkenyt hänet Julien ja Mélissan katoamisiin, mutta mitään ei tehty Dutrouxin kuulustelemiseksi. Poliisijohtaja Rene Michaux oli asettanut Dutrouxin kotiin valvontakamerat, mutta ne eivät mukamas kyenneet rekisteröimään sitä, kun hän toi elokuussa 1995 taloonsa 17 -vuotiaan An Marchalin ja 19 -vuotiaan Eefje Lambrecksin. Myös tyttöjen pakoyritys kylpyhuoneen ikkunasta muutamaa päivää myöhemmin meni poliiseilta ohitse.  Rene Michaux kävi Dutrouxin talon kellarissa muttei tullut ajatelleeksi, että ”outo L-muotoinen kellarikerros, yhden oven ollessa paljon uudempi kuin toiset, oli riittävä syy repiä se alas eikä tunnistanut sellaisten esineiden merkittävyyttä kuin emätinvoide, speculum, kahleet, ja videokasetit, joilla oli lapsien katoamista koskevat ohjelmanimet.”

”Kaksi muuta videota, mitkä olisi näyttänyt Dutrouxin työskentelevän kellarissaan ja raiskaavan 14 -vuotiaan tytön, palautettiin Dutrouxin vaimolle nähtävästi ilman hänen tiiminsä tarkastusta. Tämä laiminlyönti Dutrouxin asunnon kunnollisesta etsimisestä johti ilmeisesti Julien ja Melissan kuolemiin, joiden on uskottu kuolleen nälkään Dutrouxin kellarissa. Se johti myös Sabinen ja Laetitian kidnappaukseen sen jälkeen kun Dutroux vapautui vankilasta maaliskuussa 1996”. Teini-ikäiset An ja Eefje vietiin pakoyrityksensä jälkeen Dutrouxin toiseen asuntoon, ja kun heidät lopulta löydettiin, ruumiinavaus osoitti, että Dutroux oli haudannut heidät molemmat elävältä yhdessä rikostoverinsa Bernard Weinsteinin kanssa. Vuoden 2004 oikeudenkäynnissä Dutroux kiisti kaikki nämä murhat ja syytti Julien ja Mélissan kuolemasta hänen vaimoonsa, joka ei ruokkinut heitä sinä aikana, kun hän virui sellissä autovarkaudesta. Aiemmissa kuulusteluissa hän oli tosin myöntänyt Weinsteinin murhan. Ikään kuin tämä ei olisi ollut jo tarpeeksi pahaa, Daily Mail uutisoi maaliskuussa 2016:

Belgian pedofiili Marc Dutroux suunnitteli ’kidnappaavansa niin monta lasta kuin mahdollista’ ja luovan ’maanalaisen kaupungin’ hylättyyn kaivokseen heidän vangitsemiseksi, hänen entisen asianajajansa mukaan.

michel-nihoul-suspect-c-l-bre-de-l-affaire-dutroux-mais-innocent-pour-tous-les-faits-dramatiques-relatifs-aux-enfants
Michel Nihoul, itse itseään luonnehtiva ”Belgian Hirviö”, oli todistaja X1:n mukaan yksi sadistisimpia lasten hyväksikäyttäjiä.

Mutta jopa Marc Dutrouxin pahuus kalpenee sen rinnalla mitä virallisen tutkinnan sivuuttamat X-todistajat kertoivat Michel Nihoulista, vaikutusvaltaisesta bisnesmiehestä, ja muista Belgian merkittävistä miehistä mukaanlukien monista kuningasperheen jäsenistä. Dutrouxin vaimon Michelle Martinin kuulustelussa hän kertoi Marcin ja Nihoulin olleen toisiinsa jatkuvassa yhteydessä liittyen heidän laittomiin bisneksiinsä ja Nihoulin yhteydet valtaapitäviin teki hänen mieheensä lähtemättömän vaikutuksen. Nihoulin pidätyksen jälkeen Dutrouxin tutkinnan alkuperäiset rikostutkijat ”Bourlet ja Connerotte havaitsivat, että 10. elokuuta, yksi päivä siitä kun Lelievre ja Dutroux oli kidnapannut Laetitian, Nihoul oli toimittanut [narkkari] Lelievrelle 1,000 XTC pilleriä ilmaiseksi.” He tietysti päättelivät tämän olleen Nihoulin palkkio Laetitian kidnappaamisesta. Lopulta kun Jean-Marc Connerotte pääsi liian lähelle Nihoulin rikollisjengiä, hänet erotettiin virasta ja korvattiin Jacques Langloisilla, joka ei halunnut kuulla sanakaan Michel Nihoulista ja pedofiiliverkostoista ja lopetti salaliiton tutkimuksen siihen paikkaan.

Tämä sai aikaan kansan raivon, kun yli 300 000 belgialaista marssi Brysselin kaduille vaatimaan pedofiiliverkostojen suojelun lopettamista. Myös Dutroux itse vakuutti oikeudessa, ettei hän ollut muuta kuin pieni ratas kansainvälisessä ihmiskauppa ja pedofiiliverkostoissa, jonka työkuvaan kuului lasten kidnappaaminen Nihoulin ja kumppanien sadistisiin hyväksikäyttöpiireihin. Palkittu brittiläinen journalisti Olenka Frenkiel haastatteli Michel Nihoulia Brysselissä vuonna 2002, joka esitteli itsensä sanomalla, ”Olen Belgian Hirviö”. Vaikka Nihoul kiistikin häntä koskeneet syytökset, hän vakuutti, ettei koskaan joutuisi oikeuteen, ”koska informaatio mikä hänellä on Belgian tärkeistä ihmisistä toisi hallituksen alas”. Tämä Belgian valtaapitäviä koskeva arkaluontoinen informaatio paljastuu X-todistajien todistajalausunnoista, kaikkein tärkeimmin naiselta nimeltä Regina Louf, joka tunnettiin poliisiraporteissa nimellä X1. Loufin mukaan hänet vietiin 12 vuoden iässä järjestäytyneisiin hyväksikäyttöverkostoihin missä liikkuivat suuret rahasummat, kiristys ja kaikenlainen rikollisuus.

e1fd3c3625594ec3b0978c570ed7749c
Regina Louf (x1) oli ensimmäinen julkisuuteen tullut X-todistaja, joka alkoi paljastaa lehdistölle Dutrouxiin liittyvää ihmiskauppaverkostoa, jota Belgian valtaapitävät suojelivat.

Loufin mukaan hänen säännölliset ”asiakkaansa” sisälsi ”tuomareita, yhden maan voimakkaimmista poliitikoista (nyt kuollut) ja huomattavan pankkiirin. Hän antoi poliisille nimiä mistä hän tunsi nämä miehet, yksityiskohtia taloista, huoneistoista ja seuduista mihin hänet oli otettu toisten lapsien kanssa vierailijoiden viihdyttämiseksi. Tämä ’viihde’ ei ollut vain seksiä, hän kertoi poliisille. Se sisälsi sadismia, kidutusta ja jopa murhia, ja jälleen hän kuvasi paikkoja, uhreja ja tapoja millä heidät oli tapettu. Yksi näiden juhlien säännöllisistä järjestäjistä, hän väitti, oli mies jonka hän tunsi nimellä ’Michel’, Jean Michel Nihoul, ’hyvin julma mies. Hän hyväksikäytti lapsia hyvin sadistisella tavalla’, hän sanoi. Hän sanoi paikalla olleen myös nuoren Dutrouxin. ’Dutroux oli poika joka toi huumeet, kokaiinin näihin juhliin – hän toi joitakin tyttöjä, katsoi tyttöjä. Näissä tapahtumissa Nihoul oli jonkinlainen juhlapeto samalla kun Dutroux oli enemmän sivussa.” (Frenkielin ote Loufin todistuksesta Guardianissa).

Regina Loufilla oli jo aikaisemmin mainittu dissosiatiivinen identiteettihäiriö (DID), jossa ihmisen mieli jakaantuu varhaisella iällä koetun syvän trauman suojamekanismina moneen eri persoonaan. Tämä mielialahäiriö on assosioitu kaikkien useimmiten juuri saatanallisen hyväksikäytön uhreihin ja Fritz Springmeier kertoo Illuminatin jäsenien luovan sen tarkoituksella ihmisiin osana heidän mielenhallintaohjelmiaan. Kuten artikkelin alussa mainittu Teresa, myös Regina Louf pakotettiin aikuisten lisäksi usein seksiin myös eläinten kanssa. Kun hän makasi sidottuna sängyllä, Nihoul ja kumppanit usuttivat kiimaiset koirat hänen kimppuunsa, jotka tulivat hänen sisäänsä samalla kun osanottajat vain hurrasivat ja kuvasivat tämän kaiken sairaisiin pornovideoihin. Reijdan kertoo:

Sen ohella että oli raiskattu koirilla, X1 puhui myös kuinka Bernard Weinstein, Dutrouxin työtoveri siihen saakka kunnes murhasi hänet vuonna 1995, ja Annie Bouty, Nihoulin aikaisempi tyttöystävä, kävelivät hyväksikäyttö sessioissa ympäriinsä joskus käärmeen kanssa, jolla heillä oli tapana raiskata tyttöjä. Kuulostaa vaikealta uskoa, eikö vain? Kuitenkin yllä olevat kuvat olivat takavarikoitu lasten hyväksikäyttö verkostoilta ja ilmestyivät Dutroux asiakirjassa. Satojen valokuvien joukossa oli muutamia, missä koirat olivat raiskaamassa lapsia. On myös kaksi tai kolme valokuvaa, missä näkyy nuoria tyttöjä käärme emättimessään. Seksi toisten eläinten kanssa ei ole myöskään epätavallista. Seuraava on toinen esimerkki mikä Reginan mukaan tapahtui Knokkessa hänen ollessaan kymmenen vuoden vanha:

”Kun supistukset alkoivat hänellä [X1:llä] isoäiti teki puhelinsoiton. Lippensin veljekset, Vanden Boeynants ja Knokken avustava [poliisi] komissaari saapuivat [Dutroux kertoi kahden poliisin olleen mukana Julien ja Melissan kidnappaamisessa, kirj huom.]. De Bonvoisin ja Vander Elst saapuivat jälkeenpäin… Vander Elst pani veitsen hänen kurkulleen samalla kun Bonvoisin raiskasi hänet… Tytön tuli masturboida samalla kun Vander Elst otti useita valokuvia. Lippens raiskasi hänet patakoneen terällä. Kun lapsi poistui, de Bonvoisin löi häntä [useita kertoja kasvoihin]. Heti kun X1 synnytti hänet raiskattiin ja sodomisoitiin. Hänen tyttärensä katosi kuusi viikkoa myöhemmin. Hän näki hänet [tyttärensä] toistamiseen enää vain tehtaassa.

Mitä tästä todistuksen osasta olisi sanottava? Tapahtumat kuulostavat oudoilta, mutta nimet ja yksityiskohdat on toistettu toisten puolueettomien todistajien taholta. Regina myös toistuvasti puhui ”päätepiiristä” mihin monet tytöistä taipuivat päätyvän siihen mennessä, kun he saavuttivat heidän 16. syntymäpäivänsä. Kasvaminen liian vanhaksi ei myötäillyt hyväksikäyttöä tai ei onnistunut tyydyttämään asiakkaita; Reginan mukaan tämä saattoi johtaa lapsiprostituoidun lopulliseen kuolemaan. X1, X2, X3, X4, Nathalie W., VM1, Jacques Thoma, Pascal Willems ja muut puhuivat kaikki murhatuista lapsista. Nämä murhat vangittiin usein videolle, mitkä oli myöhemmin näytetty hyväksikäyttö bileissä.

Sitä paitsi jo voimakkaiden todistajalausuntojen lisäksi, on myös puolueettomia todisteita, että nämä niin kutsutut snuff-filmit, kuten lasten hyväksikäyttö verkostot, ovat paljon enemmän kuin vain ”urbaani myytti”, kuten niihin usein viitataan. Mietippä Doloa, pahamaineista yö-klubia, joka esitti keskeistä osaa X-Asiakirjoissa ja Michel Nihoulin elämässä, joka oli sen kaikkein huomattavin vierailija. Dolo oli yksi paikoista Belgiassa missä tärkeät poliisikomissaarit, poliitikot, lakimiehet ja useiden hyvin tunnettujen yhtiöiden johtajat olivat vuorovaikutuksessa jengijohtajien, väitettyjen pedofiilien ja ihmiskauppaan sekaantuneiden yksilöiden kanssa. Vuonna 1997, Claude ”Max” Vankeerberghen, Dolon aikaisempi miespalvelija ja Dolores Baran (Dolon osaomistaja) autokuljettaja, todisti että useat Dolon vierailijat, mukaanlukien henkilöt nimeltä Doudou ja Nihoul, olivat mukana pedofiiliverkostossa, mikä kidnappasi lapsia. Van Vankeerberghenin virallinen raportti myös lausuu:

”Van K. kuuli Nihoulin ja Doudoun puhuvan häkistä lapsille, saadakseen heidät kärsimään. Videot USA:sta näyttäisi mustia lapsia häkeissä missä heitä kidutettiin ja poltettiin [vuosien 1992-1993 aikana].”

Tällaista tekstiä ei ole helppo kirjoittaa taikka lukea, mutta asiasta vaikeneminen on moraalisesti yhtä väärin kuin holokaustin kieltäminen. Jos todella välitämme näistä lapsista ja haluamme saada syylliset vastuuseen, emme voi työntää päätämme pusikkoon ja toivoa, että että tämä kaikki olisi vain pelkkää pahaa unta. Miten X-todistajien kertomus kytkeytyy sitten artikkelin alussa mainittuun 15 -vuotiaan Teresan tarinaan, muussa kuin hyväksikäytön samankaltaisuudessa? Teresa mainitsi pahimman hyväksikäytön tapahtuneen rikkaiden ihmisten omistamassa linnassa ja siellä tapahtuneet murhat ja muut hirveydet tehtiin uhrina Luciferille. Reijdanin mukaan myös Dutrouxin tapaukseen liittyvässä ”X-Asiakirjassa ilmestyy kohtuullinen annos raportteja Satanismista ja rituaalisesta hyväksikäytöstä.” Osa X-todistajista kertoi syntyneensä Teresan tavoin satanismia harjoittaviin perheisiin, missä huomattava osa saatanallisesta hyväksikäytöstä usein esiintyy.  Teresan tavoin monet X-todistajat puhuivat aateliston omistamista linnoista joihin lapsia vietiin kammottaviin rituaaleihin missä heitä kidutettiin tai tapettiin hyvin sadistisin keinoin.

Belgian kuningasperhe itse oli pahimpien hyväksikäyttäjien joukossa todistaja X2:n ja X3:n mukaan. X2, jonka Regina Louf (X1) tunnisti kuvasta yhdeksi hyväksikäytetyistä tytöistä, kertoi Prinsessa Liliane de Retyn suurtilasta mihin lapsia oli haudattu. Liliane oli Kuningas Leopold III:n (kuoli 1983) toinen vaimo ja eli kuolemaansa saakka vuonna 2002 Chateau d’Argenteuillessa.  Leopold III:n isä Albert I seurasi hänen setäänsä Leopold II:sta Belgian valtaistuimelle. Livileak.com paljasti 28. tammikuuta 2013, seuraavaa Leopold II:sta, joka tunnetaan myös hänen ihmisoikeusrikoksistaan Kongon vapaavaltiossa:

Kirjailija Thierry Debels oli vieraana ohjelmassa ’Controverse’ (RTL-TVI). Hän sanoi, että kuningas Leopold II oli kiintynyt pieniin tyttöihin, niin nuoriin kuin 10 vuoden ikäisiin. Belgian kuningas meni Englantiin saadakseen seksiä näiden viattomien pienten tyttöjen kanssa. Thierry Debels on löytänyt informaation lehti artikkeleista vuodelta 1885 missä käsiteltiin rouva Jeffriesin oikeudenkäyntiä

Lasten hyväksikäyttö ja niin sanottu valkoinen orjuus (valkoisiin lapsiin kohdistuva ihmiskauppa) näyttää siis jatkuneen Belgian kuningasperheessä jo sukupolvien ajan. Mainittakoon, että Leopold II – joka oli vastuussa 10 miljoonan kongolaisen riistosta ja kuolemasta vuosina 1868 – 1908 – oli sekä Kuningatar Viktorian että tämän aviomiehen Prinssi Albertin serkku. Itseasiassa hänen isänsä Leopold I järjesti Viktorian ja Albertin avioliiton. Belgian kuningasperhe on ollut aina hyvin läheinen Iso-Britannian kuninkaallisten kanssa, joka on samaa Saxe-Coburg ja Gothan saksalaista aatelishaaraa. Leopold I, Leopold II, Albert I, Leopold III että Baudouin I, joka hallitsi Belgiaa vuosina 1951 – 1993, ovat kaikki kuuluneet Yhdistyneen Kuningaskunnan monarkin ja Walesin Prinssin johtamaan Sukkanauha-järjestöön (Order of the Garter), joka John Colemanin ynnä muiden tutkijoiden mukaan johtaa Illuminaatin suunnitelmaa hävittää kansallisvaltiot ja kristinusko yhden maailmanjärjestyksen tieltä, joka olisi Luciferille pyhitetty maailmalaajuinen teokratia Antikristuksen ja väärän profeetan alla.

Edellisessä artikkelissani kerroin, että Sukkanauharitakunnan monarkista ja Walesin Prinssistä muodostuva johto oli illuministisen vapaamuurariuden tartuttama jo 1790 -luvulla. Kirjani 12. luvussa mainitsin joukon todistajia, jotka kertovat, että eliitin suojelema lasten rituaalinen hyväksikäyttö/lasten murhat on rehottanut jo kaun aikaa myös Hollannin ja Britannian kuningasperheissä. Esimerkiksi vuonna 1979 IRA:n pommi-iskussa kuollutta Prinssi Philipin enoa ja Prinssi Charlesin mentoria Louis Mountbattenia on syytetty tästä jo vuosikymmeniä. Hänen veljensä Georgen on taas sanottu keräilleen mustavalkoista lapsipornoa jossa eläimet olivat yhdynnässä lasten kanssa. Prinssi Philip kasvoi hänen varhaisen lapsuutensa George-enonsa kanssa, kun hänen äitinsä joutui mielisairaalaan. Jos nämä kaikki syytökset ovat tosia, asian hirvittävyys paljastuu täydessä mittasuhteissa seuraavassa Reijdanin kirjoituksessa (varoitus: tämän lukeminen voi tehdä hieman huonovointiseksi):

X3 syytti [Belgian] Prinssi Charlesia (1903-1983), Kuningas Albert I:n toista poikaa; Kuningas Baudouinia (1930 – 1993), Kuningas Leopold III:n vanhinta poikaa; ja joko Kuningas Albert I:stä tai II:sta. Valitettavasti, X3 puhui 1950 -luvun ja varhaisen 1960 -luvun kokemuksista, mikä merkitsee ettei yksikään toinen X-Asiakirjojen todistajista voi vahvistaa hänen tarinansa näkökohtia. Kaksi hänen ensisijaista hyväksikäyttäjäänsä, Paul Vanden Boeynants ja Charly De Pauw, olivat jo ilmestyneet varhaisen 1980 -luvun Pinon kansiossa; sama on totta Kuningas Albert II:lle. Lisäksi, osa X3:n kuvaileman hyväksikäytön yksityiskohdista vaikka tunnistettavissa, voi olla hieman vaikeaa nieltäväksi (laajuus ja ympäristö) tehden hänen todistuksensa käytön vaikeaksi ilman lisätukea toisilta todistajilta. X3:n tueksi sanottakoon kuitenkin , että hän oli hyvin arvostettu henkilö hyväksikäytettyjen naisten ja lasten tukiyhteisössä ja hänen haastattelijansa kieltäytyivät kirjoittamasta ylös suurinta osaa hänen sanomastaan. Muutamia poimintoja X3:n todistuksen kirjoitetusta yhteenvedosta:

”Auto pysähtyi talon kukkatarhalle mitä ympäröi puisto. Kaksi valvojaa oli läsnä: Ralf ja Walter. Lapset otettiin luonnonkivistä tehtyyn torniin jossa oli puinen ovi… maanalainen [käytävä] lähti tornista kohti kellareita… ilman valoa… mennen alaspäin. Kellarissa oli vankityrmiä mihin lapset olivat lukittu odottamaan vuoroaan. Oli myös joitakin vankityrmiä koirille (dobermanneille). Käytävä teki tilaa näytelmä huoneelle. Tornissa: kuolleiden lasten ruumiit mätänemisen useissa vaiheissa (joskus silvottuina ja/tai ruumiinosien puuttuessa) ja koirien ruhot. Yleisö: aina sama mutta vaikeuksia identifioida – noin viisikymmentä. Hän tunnisti sijaishallitsija Charlesin, Kuningas Baudouinin ja Kuningas Albertin, ja kaksi muuta joita hän kutsuu nimillä Charly [De Pauw] ja Polo [Paul Vanden Boeynants]. Hän uskoo tunnistaneensa Willy Claesin [NATO:n myöhempi pääsihteeri] ja tohtori Vanden Eynden. Koirat tottelevat Ralfia ja Walteria. Addiktoituneet koirat ovat kiihkossaan. Näytelmät = orgiat, panna lapsia ja koiria kuolemaan. Näytelmähuoneella on voimakas koirien ulosteen haju. Koirat voivat kuljeskella vapaana puutarhassa… Gilles (12 vuotta vanha??) kastroitiin Polon toimesta. Toisten lasten täytyy juoda verta…

Tyttöjä silvotaan partakoneen terillä. X3:n häpyhuulet leikeltiin osittain ja annettiin koirien syötäväksi… Tyttöjen [iso] vulva leikeltiin paloihin ja syötettiin koirille… Teinin lapsensynnytys keisarinleikkauksen kautta. Lapsi poistettiin vatsasta ja Polo antoi sen koirille. Hän näki paloitellun äidin jälleen kuolleiden näyttelyssä… Hänen täytyy syödä ruumiista leikattua ihmislihaa. Hänen täytyy syödä liivatteessa tarjoiltuja lasten paloja (sormia). Hyvä maku – hieman makea. Se aiheutti valtavan tunteen nälästä ja janosta. Veren juominen helpotti janon tunnetta… Hän puhuu toisesta murhasta, jonka hän suoritti 3-5 vuotiaalle tytölle sen uhan alla, että hänen veljensä tapettaisiin. Hän avasi tytön vaginasta rintaluuhun veitsellä. Hän antoi sisäelimet koirille. Joku leikkasi pään irti. Koirat söivät lapsen… Nuoren teini-ikäisen naisen murha, jonka Vanden Eynde avasi… Vauva huusi äidin kohdussa. Hän ompeli vatsalaukun uudestaan vauva sisällä.

Ylellinen talo ympäröivällä muurilla ja portilla… ei valaistu kiertävä polku. Siellä oli joitakin talleja ja kukkapenkkejä. Sisäänkäynnin aula = kermanvärinen ja siniset laatat – punainen matto. Marmorista tehdyt seinät, joissa oli [myöhemmän kuninkaan] Baudouinin teiniajan kuva. Hän vietti koko yön Baudouinin kanssa – suuseksiä ja sodomiaa. Palvelustyttö läsnä… Tässä talossa oli monia palvelijoita… Hän muistaa yhden illan kun hän oli voideltu kermalla ennen kuin tuotu pöytään tarjottimella. Hänet nuoltiin kermasta ja raiskattiin… Toisen illan lopussa lapsi… oli kastroitu. Toiset lapset jotka oli paikalla hautasivat pojan kukkapenkkiin. Hän muistaa lapsen, joka oli mestattu, sitten leikattu ja paistettu ennen hänen syöntiään. Hän muistaa lapsia, jotka roikkuivat keittiön koukuissa. Eräs Solange [naispuolisen nimi] oli enukleoitu [mistä tarkalleen?] lusikan kanssa hänen ja vanhan naisen toimesta”

000baudouin3
Baudouin I (1951 – 1993). Belgian kuninkaallisia on syytetty näistä makaabereista teoista ainakin kahden X-todistajan ja Hollannin entisen asianajajan todistajanlausunnoissa.

Tällaiset kuvaukset ylittävät kenenkä tahansa ymmärryksen ja vaikka sitä onkin ehkä hyvin vaikea pitää totena, on ensin kysyttävä, että kuinka on mahdollista että niin monet itsenäiset todistajat ja raportit vuosikymmenien ajalta puhuvat samanlaisista asioista ja syyttävät samoja henkilöitä. Belgian kuninkaallisten syyllisyyden tällaisiin makaabereihin tekoihin on vahvistanut esimerkiksi Kevin Annettille Skypen kautta puhunut Hollannin entinen asianajaja, jonka ex-aviomies on tämän rikollissyndikaattin jäsen. Jos X2:n ja X3:n Belgian kuningasperhettä koskeva syytös olisi pelkkää häiriintynyttä horinaa, niin kuinka he olisivat tienneet, että jo 1880 -luvulla Belgian Leopold II:sta syytettiin lontoolaisen parittaja Mary Frances Jeffriesin oikeudenkäynnissä valkoiseen orjuuteen ja sadistiseen lapsiprostituutioon osallistumisesta. Toivoisin tietenkin, että tämä kaikki olisi pelkkää sairasta pilaa, mutta tarinoiden todenperäisyyttä vahvistavat raportit ovat yksinkertaisesti liian lukuisia, että niitä on mahdoton painaa villaisella.

Johtopäätös

Jos siis kaikki edellä kerrottu on 100% totta, on selvää että kyse on jo pahuudesta sen puhtaimmassa muodossaan ja tällaista pahuutta ei voida selittää enää inhimillisesti. Sen takana ovat ihmiset, jotka palvovat Luciferia ja tästä syystä heidän teoilleen ei voida löytää mitään rationaalista selitystä. Ilman persoonallisen pahan olemassaoloa, mikään tästä ei käy enää järkeen. Historia on täynnä kertomuksia aatelisista, joista pahamaineisimmat lienevät Gilles de Rais ja Elisabet Báthory, jotka olivat sekaantuneet mustaan magiaan ja kiduttivat hengiltä satoja lapsia uhrina Saatanalle uskoessaan Saatanan palkitsevan heidät tämän maailman rikkauksilla, vallalla ja ihailulla. Elisabet Báthory esimerkiksi uskoi, että hän voisi säilyttää hänen kauneutensa ikuisesti jos hän kylpisi silpomiensa lasten ja palvelustyttöjen veressä. Kaiken tämän saatanallisen pimeyden keskellä herää tietysti kysymys: Missä on Jumala?

elizabeth-bathroy-2
”Näytänkö henkilöltä, joka välittää mitä Jumala ajattelee.” – Elisabet Bathory

Kuinka hyvä ja rakastava Jumala voi sallia tällaisten asioiden tapahtua viattomille lapsille. Olemme usein itse syypäitä meidän omaan ahdinkoomme, joten emme voi syyttää siitä meidän hyvää Luojaamme, joka tahtoo kaikessa vain ihmisen parasta. Mutta nämä lapset eivät ole tehneet pahaa kenellekään. He syntyivät ympäristöön, joka on täynnä pahuutta. Eikö Jumala ole Kaikkivaltias, eikö hän pystyisi lopettamaan pahan valtaa koska tahansa? Onko Hänen kätensä liian heikko auttamaan vai onko Hän vain välinpitämätön viattomien kärsimystä kohtaan? Nämä ovat kysymyksiä, joita on pohdittu aina ihmisen syntiinlankeemuksesta lähtien. Kun Jumala koetteli Jobia sairaudella ja köyhyydellä, nämä syytökset kuultiin hänenkin suustansa. Eikö Jumala välitä vai onko Hän liian heikko oikaisemaan maailmassamme rehottavaa vääryyttä ja antamaan oikeutta niille, joita sorretaan ja kidutetaan ilman omaa syytään?

En aio antaa mitään kaiken selittävää lopullista vastausta kärsimyksen ja pahan ongelmaan, mutta esitän tästä vain muutamia ajatuksiani. Ensinnäkin, meidän Luojamme ei ole välinpitämätön maailman pahuutta ja viattomien kärsimystä kohtaan. Jumala ei ole jokin passiivinen tarkkailija, joka seuraa kyynisesti ”pilven raunalta” ihmisten elämää kuin laborantti omaa tutkimuskohdettaan. Raamattu tekee monissa kohdin selväksi, että Jumala elää Hänen luoduissaan ja Hänen luotujensa kautta. Luomiskertomuksessa Hänen kerrotaan puhaltaneen elämän hengen ihmisen sieraimiin ja 1. Kor. 6:19 sanoo, että jokainen Kristuksen oma on Pyhän Hengen temppeli. Jumalan Henki iloitsee ja kärsii Hänen luoduissaan (Sef. 3:14, Ef. 4:30). Golgatan ristin mysteeri koskettaa syvästi kärsimyksen ongelmaa. Täällä Jumalan Pojan päälle laskettiin koko ihmiskunnan synnit ja Hän otti kantaakseen kaiken sen pahuuden mitä Saatana on tuonut tähän maailmaan aina Paratiisin karkoituksesta lähtien. Jes. 53:3-5 ennusti Jeesuksesta:

Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Jeesuksessa Kristuksessa Jumala itse tuli ihmiseksi ja kantoi kaiken sen tuskan mitä synnin ja Saatanan valta on saanut maailmassa aikaan. Golgatan kärsimys ei kuitenkaan rajoitu vain siihen tapahtumaan mitä muistelemme aina jokaisena pääsiäisenä. Matt. 25:31 -46:ssa Jeesus kertoi kuinka Häneen ristillä lyödyt haavat näkyvät yhä tänäänkin niissä, jotka ovat sorrettuja ja alaspainettuja: ”Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’… ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'”  Sanassaan Jumala puhuu meille: ”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin…” (Jer. 1:5) ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” (Jer. 31:3). Koko evankeliumin tärkein sanoma on tiivistetty seuraavaan katkelmaan.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:16-18)

Raamattu ei puhu meille kylmästä ja välinpitämättömästä Jumalasta vaan säälivästä, rakastavasta ja myötätuntoisesta Jumalasta. Sef. 3:14 sanoo: ”Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee. Jotka murehtivat, kaukana juhlakokouksista, ne minä kokoan: nehän ovat sinusta, niitä häväistys kuormana painaa.” Yksikään oikeamielisten rukous ei jää Häneltä huomaamatta: ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” (Ps. 34:16 – 19) Villitsemällä hänen palvelijoitaan kaikenlaiseen pahuuteen Saatanan tarkoitus on saada Jumala näyttämään heikolta tai välinpitämättömältä. Toisinaan maailmassa oleva pimeys ja ihmisten väkivalta on ollut niin suurta, että Jumalakin on tuntenut katumusta; katumusta siitä, että loi ihmisen:

Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. (1. Moos. 6:5-6)

Olisiko etäinen ja välinpitämätön Jumala näin kiinnostunut Hänen luotujensa ajatuksista ja teoista, että murehtisi alinomaa ihmisten pahuuden tähden? Mutta jos Jumala ei ole maailman pahuuden suhteen välinpitämätön, niin onko Hän sitten heikko? Eikö Hänellä ole valtaa pysäyttää sitä? Mutta mieti hetki mitä tämä merkitsisi. Jos Jumalan pitäisi hävittää pahuus maailmasta juurinensa, Hänen tulisi hävittää samalla koko ihmiskunta. Pahuus ei ole nimittäin jokin ulkoinen ongelma sillä Raamatun mukaan se koskettaa koko ihmiskuntaa; pahuus ja synti tai taipumus pahuuteen asuu perisynnin tähden meissä kaikissa jo heti syntymästämme lähtien. Me itse annoimme sille vallan, kun kyseenalaistimme Jumalan auktoriteetin Eedenin puutarhassa ja uskoimme Saatanan valheen. Vedenpaisumuksessa Jumala oli jo miltei hävittämässä ihmisen maan päältä, mutta säästi yhden ainoan miehen jatkamaan sukua, vanhurskaan Nooan ja hänen perhekuntansa. Pelastaessaan Nooan Jumala tiesi mitä Hän teki.

Vaikka pahuus ja väkivalta täytti maailman taas uudestaan kohta vedenpaisumuksen jälkeen, Jumalalla oli alusta lähtien pelastussuunnitelma millä Hän voisi kitkeä synnin ja kuoleman vallan ilman, että hävittäisi samalla koko ihmissukua olemasta. Tämä suunnitelma kulkee Raamatun kertomuksen punaisena lankana. Hänen tarkoituksensa oli nostaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin varhurskaasta suvusta Vapahtaja, joka lunastaisi maailman synnit kärsimällä itse rangaistuksen ihmisten syntien puolesta. Hänen suunnitelmansa oli lähettää Hänen ainosyntyinen Poikansa ottamaan ihmisen muodon ja kuolemaan ristillä ihmissuvun sijaiskärsijänä. Jumalan inkarnaation käsitteestä vieraantunut nykysukupolvi voisi verrata tätä James Cameronin pakanuutta edistävään elokuvaan Avatar missä tarinan sankari Jake Sully tuli avataariksi eli otti vieraalla planeetalla eläneen Na’vi kansan ruumiin pelastaakseen tämän kansan hänen sotilasyksikkönsä kansanmurhalta.

Jumalan Pojan väkivaltainen kuolema ristillä eikä ehkä näytä monienkaan silmissä voitolta. Satanistien mukaan ristiinnaulitun Jumalan palvominen on osoitus meidän Jumalamme heikkoudesta. He pilkkaavat kristinuskoa heikkojen uskonnoksi. Se kosiskelee sanomallaan heikkoja ja halveksittuja, niitä joita Darvinismi pitää kehityksen jarruna. Raamattu kuitenkin sanoo, että se ”mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on” (1. Kor. 1:27 – 28); sillä se mikä ”kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa” (1. Kor. 15:43). Jeesus sanoi Paavalille: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 2:9).

Raamattu on täynnä tämän kaltaisia paradokseja: vanhurskaiden näennäinen heikkous on merkki Jumalan voimasta. Saatanan näennäinen ylivoima on merkki Jumalan voitosta. Evankeliumit kertovat, että sillä hetkellä kun Jumalan Poika naulittiin ristille, ”tuli pimeys yli kaiken maan” (Matt. 27:45). Tämä pimeys ei ollut vain fyysistä mutta myös hengellistä. Tuolla hetkellä tämän maailman ruhtinaan valta näytti olevan suurimmillaan ja Lucifer uskoi saaneensa lopullisen voiton valkeudesta. Mutta Joh. 1:5 kertoo, että ”valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” Paavali opetti 1. Kor. 15:sta kuinka Kristus voitti kuolemallaan kuoleman ja tuonelan vallan. Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh. 12:24). Tällä kaikella haluan kertoa sitä, että vaikka pimeys ja Saatanan valta näyttäisi tässä ajassa aivan musertavalta, Kristuksen voima ja valkeus loistaa vain siellä missä on kaikkein pimeintä. Voitto Saatanasta kylvetään vain siellä missä hänen valtansa on suurimmillaan. Vielä kerran kaikki paha on saava palkkansa ja Saatana tuomitaan hänen seuraajineen ikuiseen tulijärveen. Sinun on kuitenkin valittava ensin puolesi, rakastatko enemmän pimeyttä vai valkeutta.

Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt. (Joh. 3:19-21)


Suomennettu dokumentti lasten saatanallisesta hyväksikäytöstä, jonka löysin sattumalta. Tämäkin dokumentti vahvistaa sen, että Englannin kuninkaalliset ovat satanisteja, jotka ovat mukana lasten rituaalisessa hyväksikäytössä (ks. osa 3). Miksi niin harva kuuntelee vaikka todisteet huutavat niin kovaa. Klikkaa ”katsele sivustolla Youtube” löytääksesi loput osat. Tämä vuodelta 1990 peräisin oleva dokumentti ottaa ilmiöön skeptisemmän kannan osissa 4 – 7. 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

2 comments

  1. Erittäin kiintoisa artikkeli, joka todellakin vahvistaa persoonallisen pahan olemassaolon. Miten olisi muuten selitettävissä nuo lasten julmat hyväksikäyttötapaukset, sillä saatana vihaa nimenomaan pikkulapsia toisin kuin Jeesus, joka sanoo evankeliumissa:

    Mark 10:12-16; Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.

    Tämän kohdan on muuten sanottu tukevan lapsikastetta ja uskon, että apostolit kastoivat myös lapsia, jonka muinaiset kirkkoisät Origeneen johdolla vahvistivat. Lapsikasteen vastustajat ovat väärällä tiellä. Tämä seuraava kirjoitus teidän helluntailaisten olisi syytä lukea.

    http://www.argumentti.fi/argumentti/2011/10/kaste-raamatussa-lapsikaste/

    Saatanan viha pikkulapsia kohtaan konkretisoituu abortissa, jossa surmataan Jumalan alullepanema elämä. Ilmestyskirjan luvussa 12 kuvataan kuinka lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen syntyvän lapsen.

    3. Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua;
    4. ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi.

    Tätähän noissa lainaamissasi kertomuksissa tehtiin, eli pedofiit ja luciferistit surmasivat hyväksikäytettyjen kohduissa olleet sikiöt syöttäen ne koirille. Myöskin Moolokille uhraus oli tätä nimenomaista saatananpalvontaa, jotta Lucifer mielistyisi uhraajiin. On kumma jos vielä kielletään persoonallisen pahan olemassaolo kaiken tämän valossa.

    Pedefiliasta vielä puheenollen, niin Raamatun opetus suhtautuu erityisen ankarasti lapsiin kohdistuvaan seksiin. Viattomien käyttäminen seksuaalisesti hyväksi ei ole koskaan mitenkään puolusteltavissa ja ansaitsee aina ehdottoman tuomion. Jeesus sanoo puhuessaan lapsista: ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6)

    Tykkää

    1. Kiitos jälleen kommentista. En ole muuten helluntalainen vaikka synnyinkin hellariperheeseen. Minut kastettiin ev. lut. kirkossa aikuiskasteella rippikoulun jälkeen (järvessä alkuseurakunnan tapaan). Hyvä kuulla ettet ole mikään lapsikasteen innokas vastustaja. Itsekään en ole, vaikka pidänkin ehkä raamatullisempana tuota uudestisyntyneiden aikuiskastetta. Mutta kiitos linkistä. Täytyy lukea kunhan ehdin. Mielestäni on muuten hieman outoa, että Raamattu puhuu suhteellisen vähän pedofiliasta. Ainut kohta johon tuo on liitetty on tuo Matt. 18:6, minkä voi tulkita tarkoittavan muutakin kuin lasten hyväksikäyttöä. Homoseksuaalisista teoista on paljon enemmän jakeita kuin lasten hyväksikäytöstä. Miksiköhän näin?

      PS. Huomasitko muuten, että liitin sivuilleni myös välilehden In English. Toivon mukaan sivuni saisi nyt hieman kansainvälisempää näkyvyyttä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s