Vain neljä päivää sen jälkeen kun Yhdysvaltain presidenttikilvan vaalitulos ratkaistiin Donald Trumpin eduksi, kirjoitin vaaleja koskeneessa 40-sivuisessa artikkelissa: ”Trumpin vastaisia ennakkoluuloja lietsoneen median ja George Sorosin rahoittaman Black Lives Matter liikkeen johdossa USA saattaa ajautua toiseen sisällissotaaan, mikä jakaa Trumpin tukijat ja vastustajat kahteen eri ryhmään. Sisällissodan seurauksena globalistit joko pakottavat Trumpin eroamaan virastaan tai sitten hänet salamurhataan tämän kaaoksen keskellä aivan kuin Abraham Lincoln joutui salamurhaajan luodin uhriksi Amerikan sisällissodan päätyttyä huhtikuussa 1865.” Heinäkuussa kerroin pastori Rodney Howard-Brownin raportoimasta Trumpin salamurhajuonesta, jonka hän kuuli eräältä kongressin jäseneltä, joka halusi pitää nimensä salassa. Tätä ”JFK- avoin tapaus” salaliiton nykyversiota ei edes yritellä peitellä enää millään muotoa. Tässä kuussa FBI:n entinen apulaisjohtaja Phil Mudd kertoi uutisankkuri Jack Tapperille CNN -kanavan suorassa TV-lähetyksessä, että ”hallitus tulee tappamaan tämän miehen” sanoen Trumpin Vladimir Putinille ystävällisen ulkopolitiikan pakottaneen CIA:n ja ”syvävaltion” yrittämään presidentin alas ottamista. Trumpin vastaista liikettä rahoittavan varjohallituksen mielessä tämä ei kuitenkaan ole ehkä tarpeeksi. Heidän asialistallaan on koko Yhdysvaltain ajaminen toiseen sisällissotaan ja/tai sotilaallinen vallankaappaus Itä-Euroopan värivallankumousten ja Arabikevään jalanjäljissä.
Yhdysvaltain perustuslain mukaan jos presidentti salamurhataan virassa ollessaan, tämän paikan ottaa hänen varapresidenttinsä eli tässä tapauksessa Indianan osavaltion entinen kuvernööri Mike Pence. Pence on sanonut olevansa ”kristitty, konservatiivi, republikaani, tässä järjestyksessä” ja hän on myös Obaman hallintoa vastaan nousseen oikeisto-libertaristisen Teekutsuliikkeen arvojen kannattaja. Teekutsuliikkeen tunnetuimpiin aktivisteihin kuului henkilöitä kuten Alaskan kuvernööri ja vuoden 2008 varapresidenttiehdokas Sarah Palin, Ted Cruz ja Andrew Breitbart. Vuonna 2005 Breitbart oli mukana perustamassa verkkouutislehti The Huffington Postia, mutta jätti sen toimituksen nähdessään lehden linjan muuttuneen liian vasemmistoliberaaliksi. Hän nimensä liitetään myös Drudge Raportin nousuun, mikä on Amerikan yksi vaikutusvaltaisimpia konservatiivisia verkkouutissivuja. Drudge Report oli ensimmäinen uutislähde, joka toi julkisuuteen Bill Clintonin Monica Lewinsky skandaalin sen jälkeen kun valtalehdistö kieltäytyi julkaisemasta sitä.
Wikipedia kertoo kuinka, ”Demokraattien puoluestrategisti Chris Lehane sanoo ’puhelimien alkaneen soida’ aina kun Drudge julkaisee uutisen ja Mark McKinnon, entinen medianeuvonantaja George W. Bushille, sanoi tarkistaneensa uutisivun 30–40 kertaa päivissä.” Vuonna 2015 sen perustaja Matt Drudge ylisti teksasilaisen Alex Jonesin luomaa Infowars mediaimperiumia, mikä on ollut valtamedian toistuvien hyökkäysten, panettelun ja valheellisen editoinnin hampaissa, koska sillä on ollut rohkeutta paljastaa totuus maailmaa hallitsevista salaseuroista ja varjohallituksista kuten Bilderberg -ryhmästä missä ensimmäisen maailman poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen eliitti kokoontuu vuosittain yhteen punomaan juoniaan suljettujen ovien takana kansojen itsenäisyyden tuhoamiseksi yhden maailmanjärjestyksen tieltä. Tästä huolimatta Infowars kasvattaa jatkuvasti sen maailmanlaajuista vaikutusvaltaansa tässä informaatiosodassa valeuutisten, disinformaation ja totuuden välillä.
Andrew Breitbart, joka kuoli 43 -vuoden iässä maaliskuussa 2012 (jotkut epäilevät, että hänet murhattiin), oli Obaman, vasemmistolaisen valtamedian, kulttuurimarxilaisen koulutussysteemin ja George Sorosin äänekäs kriitikko. Vuonna 2007 hän perusti Breitbart News -verkkouutissivun mikä näytteli keskeistä osaa – yhdessä Drudge Raportin ja Infowarsin kanssa – siinä rajussa mediasodassa, mikä sai Trumpin vetämään lopulta pidemmän korren vaikka valtamedia hyökkäsi häntä ja hänen tukijoitaan vastaan suuremmalla vimmalla kuin se oli hyökännyt yhtäkään aiempaa republikaanien presidenttiehdokasta – ja tämä sota jatkuu yhä tänäänkin jopa vieläkin suuremmalla raivolla kuin vaalien alla. Heinäkuussa tämä mediasota huipentui eeppiseen ”meemisotaan”, kun presidentti jakoi Twitter-tilillään humoristisen meemin missä hän rökitti ”feikkimedia” CNN:n showpainiottelussa, minkä ”Clinton News Network” otti hieman liian vakavasti ja uhkaili paljastaa meemin alkuperäisen luojan henkilöllisyyden. Tästä seurasi vain se, että joukko Trumpin tukijoita sen nuoremmasta sukupolvesta innostui tekemään lisää ”Trump vs. CNN” meemejään ja Infowars tarjosi 20 tuhannen dollarin palkintoa parhaan meemin luojalle (katso voittajameemi täältä vaikka tämä on mielestäni parempi).
Presidentti Trumpin päästrategisti Steve Bannon oli Andrew Breitbartin ystävä, joka otti hänen kuolemansa jälkeen Breitbart News -sivuston toimistusjohtajuuden ennen kuin liittyi Trumpin presidenttikampanjaan elokuussa 2016. Elokuun 19. päivä – reilu vuosi kampanjaan liittymisen jälkeen – Trump erotti Bannonin johtuen median koko vuoden jatkuneesta painostuksesta, joka on syyttänyt Bannonia rasistisen ja antisemiittisen alt-right (vaihtoehtoinen oikeisto) liikkeen johtohahmoksi (erottamisen taustalla on arveltu olleen myös hallituksen sisäiset ristiriidat ja erimielisyydet kuten Trumpin turvallisuusneuvontaja H. R. McMasteria koskeva epäluulo ”Bannonilaisten” leirissä). Charlottesvillen tragedia missä uusnatsi ajoi autolla niin kutsuttujen antifa (antifasisti) mielenosoittajien päälle tappaen 32 -vuotiaan Heather Heyerin ja loukaten 19 muuta, presidentti joutui median painostuksen alla erottamaan lopulta Bannonin, joka edusti heille Heyerin kuolemasta vastuussa olleen rasistisen alt-right -liikkeen oletettua johtohahmoa (on tosin vielä liian aikaista sanoa oliko Bannonin erottamisen taustalla jotkin sisäiset kiistat ja valtataistelut Valkoisessa Talossa).
Jos tämä ns. ”deep state” eli syvävaltio onnistuisi salamurhaamaan Presidentti Trumpin, hänen paikkansa ottaisi varapresidentti Mike Pence, joka edustaa niitä Teekutsuliikkeen samoja kristillisiä, konservatiivisia, kansallismielisiä ja libertanistisia arvoja mitä myös Trump ja Bannon edustaa. Siitä ei olisi siten suurtakaan apua globalistien päämäärille. Wikileaksin perustaja Julian Assange tviittasi tosin maaliskuun 14. päivä: ”Clinton sanoi yksityisesti tässä kuussa, että hän on hiljaisesti työntämässä Pencea valtaan. Hän sanoi, että Pence on ennustettava ja siten nujerrettava”. Mutta entä jos Hillary Clinton ja häntä rahoittanut multimiljardööri keinottelija George Soros – jonka puumerkki löytyy lähes kaikista tämän vuosikymmenen kumouksellisista tapahtumista – suunnittelee jotain vieläkin totaalisempaa vallanvaihdosta kuin Trumpin korvaamista Mike Pencella? Entä jos he suunnittelevat Ukrainan vuoden 2014 vallankumouksen tapaista väkivaltaista episodia demokraattisilla vaaleilla valittua Yhdysvaltain laillista johtajaa vastaan? Entä jos he suunnittelevat maan ajamista totaaliseen sekasortoon ja väkivaltaan jonka rinnalla Charlottesvillen tapahtumat ovat vasta lastenleikkiä?
Bannon, Trump ja uusnatsit
Ennen kuin syvennyn paremmin näihin yhteyksiin Sorosin, Ukrainan ja Charlottesvillen välillä, korjaan hieman tätä median luomaa sekaannusta missä Trumpia, Bannonia ja Breitbart -sivustoa on yritetty assosioida toistuvasti uusnatseihin, skinheadeihin, Ku Klux Klaaniin, valkoisen ylivallan kannattajiin, yms. Tällaisilla viharyhmillä ei voisi olla vähempää tekemistä Trumpin äänestäjien valtaenemmistön kuin myöskään Bannonin ja Breitbart News sivuston kanssa. Tällaisten ryhmien maailmankatsomuksella ei ole mitään tekemistä yksilönvapautta korostavan klassisen konservatismin ja klassisen liberalismin oikeistolaisten ja libertanististen arvojen kanssa. Tämä on Yhdysvaltain poliittisen kentän äärilaitamilla elävä suhteellisen pieni ryhmä juutalaisia ja mustia vihaavia rasistisia idiootteja, joille media on antanut suhteettoman suuren huomion yrittäessään assosioida nämä ryhmät Donald Trumpiin ja hänen valkoisiin äänestäjiinsä – jopa mustiin ja latinoäänestäjiin. Monet vasemmistoliberaalit opettavat, että rasismi on yksinomaan vain valkoisen rodun ominaisuus mutta tämä ei estä sitä etteikö myös mustissa voisi olla valkoisen ylivallan kannattajia (logiikka ja liberalismi kun eivät sovi oikein samaan pöytään).
Charlottesvillen valitettavien tapahtumien jälkeen media (mediasta puhuessani en viittaa vain Amerikan valtamediaan mutta suomalaiseen valtamediaan yhtälailla) työntää yhä voimakkaammin tätä jo kaksi vuotta jatkunutta narratiivia, jonka mukaan Donald Trumpin politiikka olisi jollain tapaa rasistista tai että se vetäisi puoleensa rasistisella vihalla kyllästettyjä ihmisiä. Ylen raportointi on tästä hyvä esimerkki. Janne Suuronen kertoi Oikean Median kirjoituksessaan Ylen oksennus ja valeet:
Ylen iltapäivän uutinen on otsikoitu näin: ”Näitä ryhmiä Trumpin on niin vaikea tuomita – Miksi?” Ylen listan ensimmäisenä kohtana oli viittaus Charlottesvilleen väkivaltaisiin ryhmiin: ”1. Uusnatsit, Ku Klux Klan, valkoisen Amerikan kannattajat.” Jo toissapäivänä Trump yksiselitteisesti tuomitsi Charlottesvillen väkivaltaan ryhtyneet molemmat puolet. Nimeltä mainiten myös Ku Klux Klanin. Jopa ”Clinton Network News” eli CNN raportoi Trumpin yksiselitteisestä väkivallan ja rasismin tuomitsevan lausunnon: ”Racism is evil — and those who cause violence in its name are criminals and thugs, including KKK, neo-Nazis, white supremacists, and other hate groups are repugnant to everything we hold dear as Americans,” Trump said in response to the attacks in Charlottesville, Virginia, over the weekend.”
”Rasismi on pahuutta — ja ne jotka aiheuttavat väkivaltaa rasismin nimissä (rasistisissa tarkoituksissa) ovat rikollisia ja roistoja, sisältäen KKK (siis Ku Klux Klan), uus-Natsit, valkoista ylivaltaa ajavat, ja muut viharyhmät ovat vastenmielisiä kaikelle sille, mitä pidämme amerikkalaisina rakkaana.” Ja vielä päiviä tämän jälkeen Yle artikkelissaan väittää, ettei Trump tuomitse äärioikeistolaisten väkivaltaa. Valemedia Yle. Valehteleva Yle. Omassa todellisuudesta vieraantuneena elävä Yle. Mistä siis kenkä puristaa niin paljon, että liberaali media kautta maailman verenhimoisesti hyökkää Trumpin päälle ? Vielä senkin jälkeen, kun tämä on yksiselitteisesti tuominnut äärioikeistolaisen väkivallan. Syy paljastuu Ylen uutisesta myöhemmin:
”Arvostelun jälkeen Trump tuomitsikin äärioikeistolaiset, mutta hän palasi syyttelemään kumpaakin osapuolta. Miksi Trumpin on niin vaikea tuomita äärioikeistoa, Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen?”
– Vaikeus johtuu siitä, että monet Trumpin kannattajista ovat olleet osallisina tässä tapahtumassa. Lisäksi hänen hallinnossaan on kytkökset tähän niin kutsuttuun vaihtoehtoinen oikeisto –liikkeeseen. ”
Ongelma on siis siinä, että Trump ei tuominnut PELKÄSTÄÄN äärioikeistolaista väkivaltaa, vaan MYÖS äärivasemmistolaisen väkivallan. Näitä ryhmiä puolestaan YLEn ja muun liberaalimedian on vaikea tuomita: Antifa, Anarkistit, Äärivihreät ja vasemmistonuoret. Listaa voisi helposti jatkaa pidemmällekin.
– Vaikeus johtuu siitä, että monet Vasemmistoliiton (Vihreiden) kannattajista ovat olleet osallisina väkivaltaisissa tapahtumissa. Lisäksi Ylen henkilökunnalla on kytköksiä näihin väkivaltaisiin vihreisiin ja vasemmistolaisiin liikkeisiin.
Siksi Ylen ja vasemmistoliiton on vaikea tuomita vasemmistolainen väkivalta. Ja vaikeuksia sulattaa, kun Trump ei tuomitse PELKÄSTÄÄN oikeistolaista väkivaltaa, vaan MYÖS anarkisti-liberaalia-vasemmistolaista väkivaltaa.
Niin amerikkalaisen kuin suomalaisen valemedian mukaan Trumpilla olisi siis jotain yhteyksiä tai sympatioita näitä rasistisia ryhmiä kohtaan, kun hän ei maininnut niitä heti nimeltä Charlottesvillen tapahtumia koskevassa ensimmäisessä lausunnossaan missä hän tuomitsi ”vihan, kiihkoilun ja väkivallan monissa osapuolissa” (viitaten sekä äärivasemmistoon että äärioikeistoon). Miksi mediaa ei kiinnosta raportoida sitä tosiasiaa, että Donald Trump on tuominnut julkisesti äärioikeiston radikaalit viharyhmät kuten valkoisen ylivallan kannattajat, uusnatsit ja KKK:n jo vuodesta 1991 lähtien. Vuonna 1997 Anti-Defamation League ylisti häntä työstään, mikä tähtäsi juutalaisten ja mustien syrjinnän lopettamiseen Palm Beach klubeilla Floridassa. Vuonna 2000 hän jätti presidenttiehdokkuuden reformipuolueessa, koska hän ei halunnut jakaa puolueen jäsenyyttä uusnatsijohtaja David Duken kanssa, jota hän kutsui ”kiihkoilijaksi, rasistiksi, ongelmaksi”, lisäten, ”Tarkoitan, tämä ei ole täsmälleen niitä ihmisiä joita haluat puolueesi.” Alla on hyvä video Mark Diceltä, joka todistaa median systemaattisen aivopesun Trumpin nimen assosioimiseksi David Duken kaltaisiin natsijohtajiin vaikka hän tuomitsi ja torjui heidät toistuvasti vaalikampanjansa aikana.
Yhtä typerää on assosioida Andrew Breitbart ja Steve Bannon David Duken tai Richard Spencerin kaltaisiin uusnatseihin – mitä media toistuvasti tekee. Vasta äsken feikkiuutismedia CNN:n uutisankkuri Don Lemon sanoi Breitbart uutissivun olevan foorumi uusnatseille ja valkoisen ylivallan kannattajille. Breitbart News perustettiin Israelissa kesällä 2007 ja Andrew Breitbartin sanojen mukaan hänen ”päämääränsä oli käynnistää verkkosivu, joka olisi anteeksipyytelemättömästi vapauden ja Israelin puolesta. Olimme kyllästyneet Israelin vastaisiin ennakkoluuloihin valtamediassa ja J-Streetissä.” Don Lemonin panettelua koskevassa Tony Leen artikkelissa on Richard Spencerin Twitterissä lähettämä valokuva missä Andrew Breitbart poseeraa yhdessä Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun kanssa. Punavihreän median laiskoilla journalisteilla menee puurrot ja vellit sekaisin, kun he eivät osaa tehdä pesäeroa vaihtoehto-oikeistoon kuuluvan Spencerin ja Steve Bannonin poliittisen maailmankuvan välillä.
Jopa Spencerin puolesta on sanottava, että häntä tulisi kutsua paremminkin nimellä ”valkoinen nationalisti” kuin valkoisen ylivallan kannattajaksi. Hän on nimittäin torjunut jälkimmäisen; mustien orjuuden palauttamisen sijasta hän kannattaa etnonationalismia eli kansallissaatetta, jonka mukaan kansakunnan identiteetti tulisi määritellä sen etnisen kantaväestönsä perusteella. Wikipedia kertoo sen eroavan ”puhtaasti kulttuurisesta ’kansakunnan’ määrittelystä, mikä sallii ihmisten tulla kansakunnan jäseneksi kulttuurisessa assimilaatiossa; ja puhtaasti kielellisestä määritelmästä, jonka mukaan ’kansakunta’ sisältää kaikki tietyn kielen puhujat.” Spencer tukee kuitenkin laillista aborttia mustille ja latinoille koska se vähentäisi heidän määrää ja on kutsunut ”rauhanomaiseen etniseen puhdistukseen”. Hän kieltäytyy myös tuomitsemasta Adolf Hitleriä. Richard Spencerin nimi nousi kuuluisuuteen Donald Trumpin vaalivoiton yhteydessä sillä hän kuului Trumpin äärilaidan tukijoihin.
Steve Bannon ja Breitbart News kannattaa puolestaan ekonomista – ei etnistä – nationalismia ja puolustaa juutalaiskristillisen kulttuurin ylivertaisuutta vastakohtana kulttuurirelativismiin, joka kieltää absoluuttisten moraaliarvojen olemassaolon uskoessaan kaikkien kulttuurien olevan samanarvoisia missä moraali on vain kulttuurisidonnainen subjektiivinen käsite. Lee kirjoittaa Bannonin suhteesta Spencerin kaltaisiin valkoisiin nationalisteihin:
Lemon puhui Sarah Posnerille, entiselle Mother Jones reportterille, joka haastatteli Breitbart News toimitusjohtajaa Steve Bannonia vuoden 2016 vaalien aikaan Republikaanien kansallisessa kokouksessa. Sitaatissa mikä on otettu sen asiayhteydestään, Bannon, viitaten ekonomisiin nationalisteihin ja ei etnonationalisteihin, kertoi hänelle että Breitbart News oli ”foorumi vaihtoehto-oikeistolle.” Lemon kertoi katsojilleen, että Bannon olisi sanonut reportterille että Breitbart News oli foorumi vaihtoehto-oikeistolle, valkoisen ylivallan kannattajille, ”uus-natseille.” Bannon ei koskaan tehnyt sellaista asiaa.
Vasemman siiven reportteri ei informoinut Lemonia, että hän painotti omassa tarinassaan kuinka Bannon kuvaili ideologiaansa ”nationalistiseksi” eikä ”rasistiseksi” tai ”valkoiseksi nationalismiksi.” Bannon on aina kuvaillut itseään Amerikka-ensin ekonomiseksi nationalistiksi kertomalla äskettäin American Prospect aikakauslehden Robert Kuttnerille, että etnonationalistiset ”pellet” täytyy ”murskata”. Bannon on myös kertonut useille muille julkaisuille ettei hän ole koskaan tukenut ”etnonationalismia.”
”Olen ekonominen nationalisti. Olen Amerikka ensin kaveri. Olen aina ihaillut nationalistisia liikkeitä ympäri maailman ja sanonut toistuvasti että vahvat kansakunnat tekevät suuria naapureita,” Bannon kertoi Wall Street Journalille vuonna 2016. ”Olen sanonut toistuvasti, että etnonationalistiset liikkeet, huomattavina Euroopassa, muuttuvat ajan myötä. En ole koskaan tukenut etnonationalismia.” Laajassa Harvard/MIT tutkimuksessa löydettiin, kuten raportoitu tällä viikolla New York Times aikakauslehdessä, että Breitbart News ei ole ”vaihtoehto-oikeisto.” Ja Breitbart News on aiemmin selittänyt miksi Bannonin sitaatti – johtuen median tietämättömyydestä, laiskuudesta tai häijyydestä – oli otettu asiayhteydestään.
Charlottesville: Kaikua Weimarin tasavallasta
Monet ovat verranneet Charlottesvillen tapahtumia Weimarin tasavallan tapahtumiin 1920 -luvun Saksassa missä äärioikeiston ruskeapaidat ja punaiset kommunistit ottivat yhteen väkivaltaisissa katumellakoissa. Elokuun 11-12. päivä Unite the Right ryhmän 500 protestoijaa oli kokoontunut yhteen Etelävaltioiden sotasankari Robert E. Leen patsaan ääreen osoittamaan mieltään kaupungin johtoa vastaan, joka suunnitteli patsaan poistoa johtuen Leen nimen yhteydestä Amerikan pimeään historiaan ennen orjuuden lakkauttamista Yhdysvaltain sisällissodassa. Samaan aikaan vasemmiston Antifa (antifasistit) ja BLM (Black Lives Matter) ryhmät kokoontuivat vastamielenosoitukseen Unite the Right ryhmää vastaan, joka koostui suurimmalta osin Kolmatta Valtakuntaa ihailevista uusnatseista ja valkoisen nationalismin kannattajista. Heather Heyerin murhaa edeltäneenä iltana valkoisen nationalismin kannattajat marssivat kaduilla soihtujen kanssa ja huusivat fasistisia ja antisemiittisiä iskulauseita, kuten ”veri ja maa” ja ”juutalaiset eivät tule korvaamaan meitä”. Myös entinen Ku Klux Klan johtaja David Duke ja vaihtoehto-oikeistoon assosioitu Richard Spencer oli paikanpäällä.
Koska molemmat ovat suhtautuneet Donald Trumpin johtajuuteen myönteisesti (vaikka presidentti itse on torjunut heidän ideologiansa moneen otteeseen), vasemmistolle tämä merkitsee nähtävästi sitä, että Trump on Führerin kirjaimellinen reinkarnaatio. Tämä tunnetaan argumentaatiovirheenä syyllistäminen assosiaatiolla. Monet Antifa ja BLM aktivistit eivät tee eroa punaisia MAGA -lippalakkeja pitävän Trumpin kannattajan ja natsisymboleja kantavan valkoisen nationalistin välillä. Heille Trumpin kampanjafraasi Make America Great Again on rasistinen piiloviittaus Kolmanteen Valtakuntaan ja Amerikan rasistiseen historiaan. Susan K. Smith kirjoitti Huffington Postissa 21. maaliskuuuta 2016: ”He haluavat ’heidän maansa takaisin’. He haluavat ’tehdä Amerikasta suuren jälleen.’ Tämä suuruus sisälsi vapaasti virranneen valkoisten rodullisen väkivallan mustia vastaan ja rehottavan syrjinnän; se sisälsi valkoisten ihmisten mahdollisuuden työhön samalla kun mustilta oli evätty nämä työpaikat.”
Tämä kuvastaa hyvin sitä tietämättömyyttä miten monet vasemmistossa suhtautuvat Amerikan republikaaneihin ja Trumpin valkoisiin äänestäjiin. Ensinnäkin, kun Trump puhui Amerikan suuruuden ja työpaikkojen palauttamisesta, hän ei puhunut vain valkoisille amerikkalaisille vaan maassa laillisesti asuville mustille ja latinoille yhtälailla. Syy miksi suurin osa hänen äänestäjistään oli kuitenkin valkoisia amerikkalaisia (Trump sai tosin enemmän ääniä ei-valkoisilta kuin esimerkiksi vuoden 2012 republikaaniehdokas Mitt Rommey ja vuoden 2008 ehdokas John McCain) on siinä, että demokraatit ovat varastaneet värillisten äänet jo vuosikymmeniä sosiaalituillaan ja köyhäinavulla, mikä on luonut illuusion siitä että vain demokraattipuolue on värillisten ja vähemmistöryhmien ystävä. Samalla vasemmisto, joka viimeisen 50 vuoden aikana on saanut valtaansa koulutuksen, Hollywoodin ja valtavirran median, on kääntänyt koko historian ylösalaisin ja onnistunut esittämään republikaanit ja heitä äänestävän Amerikan kristillisen oikeiston orjuuden ja rasististen Jim Crow -lakien puolustajina, jotka vallitsivat sisällissodan jälkeen Etelävaltioissa aina vuoden 1964 kansalaisoikeislain syntyyn asti.
Demokraattipuolueen pimeä historia
Totuus on tietysti aivan päinvastainen. Republikaanipuolue perustettiin alkujaan juuri orjuuden vastaiseksi puolueeksi ja Amerikan sisällissota käynnistyi pian sen jälkeen kun demokraatit äänestivät Korkeimmassa oikeudessa, että mustat orjat ovat omaisuutta eikä kansalaisia. Pohjoisvaltioiden komentaja Aabraham Lincoln, Yhdysvaltain 16. presidentti, oli ensimmäinen republikaanipresidentti ja hänet muistetaan parhaiten orjuuden lakkauttajana. Koko seuraavan vuosisadan se oli demokraatit, jotka puolustivat mustia syrjiviä Jim Crow -lakeja samalla kun republikaanit taistelivat mustien tasa-arvoisten kansalaisoikeuksien puolesta. Mustien lynkkauksista pahamaineinen Ku Klux Klan oli sen perustajan Nathan Bedford Forrestin sanojen mukaan ”sotilaallinen voima palvellen demokraattisen puolueen intressejä”. Vuoden 1964 kansalaisoikeuslain jälkeen – jonka ainoa merkittävä vastustus kongressissa tuli demokraateilta eikä republikaaneilta – demokraattipuolue on onnistunut esittämään itsensä mustien, latinoiden ja muiden vähemmistöryhmien oikeuksien esitaistelijana.
John F. Kennedyn salamurhan jälkeen presidentiksi noussut Lyndon B. Johnson sanoi kansalaisoikeuslaista: ”Laitan ne n**kerit äänestämään demokraatteja seuraavan 200 vuoden ajaksi.” Tosiasiassa tämä demokraattien ”positiivista syrjintää” ja sosiaaliapua suosiva politiikka ei ole auttanut mustaa väestöä sosioekonomisesti vaan pitänyt heidät vuosikymmeniä ”demokraatti plantaaseilla” sillä valtion massiiviset sosiaaliavustusohjelmat ovat ainoastaan hajottaneet mustat perheet antaessaan naisille mahdollisuuden ”avioitua valtion kanssa” ja päästänyt miehet vastuustaan naisia kohtaan, jotka he ovat saattaneet raskaaksi. Tämä valtion rohkaisema naisten yksinhuoltajuus on johtanut isättömiin perheisiin missä väkivallan, jengikulttuurin ja vankilaelämän kierre on jatkunut sukupolvelta toiselle. Ilman isää mustat lapset eivät saa oikeita eväitä elämään ja ajautuvat usein rikosten ja katuväkivallan tuhoisalle tielle (ks. Black Fathers Matter).
Black Lives Matter
Demokraatit ovat edistäneet median äänenvoimalla BLM liikkeen vääristynyttä maailmankuvaa, jonka mukaan mustien ongelmana on poliisin rasismi mustia amerikkalaisia kohtaan vaikka monet asiaan liittyvät tutkimukset osoittavat, että poliisi ampuu paljon vähemmän todennäköisemmin mustaa epäiltyä kuin valkoista ja Harvardin yliopiston taloustieteen professori Roland G. Fryer, Jr. – itse mustaihoinen – sanoo analysoidessaan yli tuhatta tapausta, ettei poliisien rasistisille ennakkoluuloille löydy minkäänlaista perustetta. Syy miksi mustat ovat väestönsä kokoon suhteutettuna paljon todennäköisemmin poliisiväkivallan kohteena kuin valkoiset löytyy yksinkertaisesti siitä, että tilastot osoittavat ampuma-aserikosten, murhien ja ryöstöjen olevan paljon yleisempiä mustan väestön kuin valkoisen väestön keskuudessa. Vuonna 2014 yli 6000 mustaa kuoli mustien omien rikollisjengien yhteenotoissa, mikä oli enemmän kuin valkoisten ja latinoyhteisöjen henkirikosten määrä yhteensä.
Aseistamaton poliisi ammutaan mustan rikollisen taholta myös 18,5 kertaa todennäköisemmin kuin aseistamaton musta aseistetun poliisin taholta. Nämä ovat kylmiä tilastollisia tosiasioita mitkä vasemmistolainen Black Lives Matter liike – mitä media ja presidentti Barack Obama tuki – tahtoo sivuuttaa. BLM -liike on kutsunut katuprotesteissaan avoimesti poliisien tappamiseen, mikä on johtanut konservatiivien tukemaan ”Blue Lives Matter” fraasiin. Samalla rikollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti slummikortteleissa, kun poliisi ei enää uskalla mennä sinne median levittäessä tätä valhetta poliisien rasistisista motiiveista. BLM liike on valitettava esimerkki siitä kuinka väärät uskomukset ja valheet johtavat ihmishenkien menetykseen. Mustan yhteisön ongelma ei ole valkoisen Amerikan rasismi vaan heidän oma tuhoisa huume- rikos- ja jengikulttuuri mitä demokraatit ovat osaltaan edistäneet ja pitäneet heidät yliopistojen ja työpaikkojen sijasta vankiloissa orjuuden ja Jim Crow -lakien historiallisena jatkona. Jos rasismi on yhä Amerikan ongelma tämä rasismi ei tule republikaaneilta vaan demokraateilta, jotka pitävät mustan väestön tässä rikos- ja vankilakierteessä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän tulisi sivuuttaa äärioikeiston ja valkoisen nationalismin uhka vapaalle yhteiskunnalle ja ei-valkoisten yhteisöille. Mutta media vauhkoo siitä, kun Trump tuomitsi ”vihan, kiihkoilun ja väkivallan monissa osapuolissa” ja kehotti kansalaisia muistamaan, että ”ihonväristä riippumatta elämme samojen lakien alla. Tervehdimme samaa suurta lippua ja olemme tehty saman Kaikkivaltiaan Jumalan taholta. Meidän tulee rakastaa toinen toistamme, osoittaa kiintymystä toisillemme ja liittyä yhteen vihan, kiihkoilin ja väkivallan tuomitsemisessa.” Vaikka autoiskussa kuolleen Heather Heyerin äiti kiitti presidenttiä tämän ”lohdutuksen sanoista”, koko liberaali media oli täysin järkyttynyt presidentin reaktioista. CNN -kanavan Anderson Cooper sanoi presidentin ”repineen auki kansakunnan avoimet haavat” ja Don Lemon kertoi hänen ”todistaneen kaikki kriitikkonsa oikeaksi tuolla hetkellä”. CNN:n musta uutisankkuri Van Jones murtui suorassa lähetyksessä kirjaimellisesti kyyneliin. Koska liberaali valtamedia tukee avoimesti vasemmistolaista BLM ja Antifa -liikettä, heidän on siten mahdotonta tunnustaa että näillä ryhmillä olisi ollut mitään osuutta Charlottesvillen väkivallan kärjistymisessä.
Sen sijaan he painottavat Unite the Right kaltaisten äärioikeisto liikkeiden yhteyttä tähän niin sanottuun vaihtoehto-oikeistoon ja siten Trumpin äänestäjiin (Hillary Clinton itse kutsui Trumpin äänestäjiä nimellä alt-right). BLM ja Antifa -liikkeiden väkivaltainen historia on kuitenkin hyvin tunnettua. Kuluneen vuoden aikana he ovat olleet uutisissa väkivaltaisten katumellakoiden johdosta missä konservatiivisilta puhujilta, kuten Milo Yiannopoulousilta ja Ann Coulterilta evättiin oikeus puhua Kalifornian Yliopiston Berkleyn kampusalueella. Sanottakoon, että kumpikaan näistä ei kannata mitään valkoista ylivaltaa tai fasismia kuten oli tapaus Unite the Right ryhmän protestoijien kohdalla. Milo Yiannopolous on mustan miehen kanssa asuva juutalainen homoseksuaali, jota antifa ryhmät leimaa toistuvasti Richard Spencerin kaltaiseksi uusnatsiksi. Milo on Breibart News sivun entinen journalisti, kolmannen aallon feminismin ja islamin räväkkä kriitikko. Hänet tunnetaan eräänlaisena ”trollina”, joka provosoi tahallisesti poliittisesti epäkorrektilla kielenkäytöllään vetääkseen huomion niihin vaiettuihin asioihin joista puhuminen on tullut tabuksi liberaalissa, poliittisesti korrektissa yhteiskunnassa.
Antifa ja George Soros
George Sorosin tiedetään rahoittavan Donald Trumpin vastaisia vasemmisto-aktivisteja. Hän oli rahoittamassa esimerkiksi tammikuista naisten marssia ja Milo Yiannopolousin vastaista mellakkaa Berkleyssä. Eräässä videossa Antifa protestoijat vaativat yhteen ääneen, ”George Soros, maksa meidän rahamme, George Soros maksa meidän rahamme.” Tästä videossa voit nähdä kuinka Antifa-protestoijat eivät hyökkää Trumpin tukijoita vastaan ainoastaan silmiä polttavalla pippurisummutteella mutta myös paljon vaarallisimmalla aseilla, kuten ilotulitteilla ja isoilla kivillä. Heidän tiedetään heittävän vastustajiensa päälle virtsalla ja ulosteella täytettyjä ilmapalloja. Antifan jäsenet peittävät kasvonsa maskeilla ja käyttäytyvät usein hyvin agressiivisesti jokaista kohtaan, joka kuvaa heidän protestejaan. Antifa aktivisteille jokainen kristitty konservatiivi on ”nahkasaappainen” natsifanaatikko joiden sananvapaus tulisi hävittää juurinensa yhteiskunnasta. Paul Joseph Watsonin toukokuisessa videossa näkyy kuinka Antifan protestoijat huutavat naama punaisena ”fasisti, fasisti” miehelle, joka vain seisoo kyltin kanssa ”oikeutta keskustella ideoista avoimesti tulee puolustaa”.
Kun Trump siis tuomitsee yhdessä uusnatsien ja rasistien kanssa tällaisen ryhmän ”vihan, kiihkoilun ja väkivallan”, hän on mukamas tässä se joka ei ota tarpeeksi jyrkkää ja selväsanaista kantaa vihaa ja suvaitsemattomuutta vastaan. Myös poliisien kuolemaa vaativa Black Lives Matter on Sorosin rahoittama järjestö. Caroline Glick kirjoitti Jerusalem Postissa elokuussa 2016 kuinka Black Lives Matter on ”vastaanottanut $650 000 Soroksen hallitsemilta ryhmiltä viimeisen vuoden ajan” ja on klassinen esimerkki Sorosin pyrkimyksistä ”horjuttaa läntisiä demokratioita ja tehdä se hallituksille mahdottomaksi ylläpitää järjestystä tai säilyttää yhteiskuntien ainutlaatuinen identiteetti ja arvot.” Kuka todella ajaa Yhdysvaltoja kohti sen toista sisällissotaa? Se ei ole Donald Trumpin vaan median jakava retoriikka, joka on lietsonut vihaa Trumpia ja hänen tukijoitaan vastaan panetteluin ja valhein jo kahden vuoden ajan. Toiseksi, se on Sorosin kaltaisten vehkeilijöiden taloudellinen tuki BLM:n ja Antifan kaltaisille viharyhmille. Emme tosin voi laskea ulkopuolelle uusnatsien ja valkoisten nationalistien roolia etenkin James Fieldsin persoonassa, joka kantaa yksin vastuun Heather Heyerin kuolemaan.
Tiedämme kuitenkin, että sekä Antifa että Unite the Right valmistautuivat ennalta väkivaltaan ja olivat aseistautuneet mielenosoitusta varten. Tiedämme silminnäkijä kuvausten perusteella myös sen, että molemmat ryhmät syyllistyivät väkivaltaisuuksiin ja provokaatioihin. Tiedämme myös, että kaupungin poliisi seisoi sivussa sallien tarkoituksella katuväkivallan puhkeamisen kahden vihamielisen ryhmän välillä. Heyerin kuolemaa koskeva kansallinen kiista on koskenut myös Robert E. Leen patsaan poistoa. Siinä kun media on asettunut Antifan puolelle, presidentti puolusti Unite the Right ryhmän kokoontumisoikeutta ja protestia Robert E. Leen patsaan poistamista vastaan. Presidentti kysyi lehdistötilaisuudessa, että mihin tämä patsaiden hävittämisvimma tulee päättymään? Onko seuraavaksi vuorossa myös George Washingtonin ja Thomas Jeffersonin patsas koska molemmat olivat merkittäviä orjanomistajia. Entä sen jälkeen – Yhdysvaltain perustuslain repiminen? Breitbart News teki terävän huomion artikkelissa minkä Jukka Rahkonen suomensi Oikeaan Mediaan:
Kun amerikkalainen vasemmisto tuhoaa historiallisia muistomerkkejä, kuten Robert E. Leen patsaan, se muistuttaa Talebanien tavoista tuhota vuosisatoja vanhoja buddistien patsaita sekä islamilaisen valtion jatkuvan väkivallan kristittyjen kirkkoja ja muistomerkkejä kohtaan. Lyhyesti, amerikkalaisella vasemmistolla, talebaneilla ja ISISillä on kaksi merkittävää yhtäläisyyttä. Ensinnäkin kyvyttömyys arvostaa ja tunnustaa koko historiaa sellaisena kuin se on tapahtunut, historiaa johon kuuluvat hyvät ja huonot aikakaudet. Ja toiseksi taipumus käyttää väkivaltaa ja tuhoamista tämän arvostuksen puutteen ilmaisuna.
Koko kiistan historiallista ironiaa kuvastaa hyvin se, että vasemmisto vaatii Robert E. Leen patsaan poistamista, koska se edustaa heille orjuuden ja rasismin symbolia vaikka todellisuudessa Lee oli orjuuden vastustaja, joka kirjoitti abolitionisti vaimolleen: ”Tässä valistuneessa ajassa on monia jotka tunnustavat, että orjuus instituutioina on moraalinen ja poliittinen paha missä tahansa maassa. On tarpeetonta kirjoittaa laajasti sen haitoista.” Hillary’s America dokumenttifilmin tekijä Dinesh D’Souza sanoo, että Yhdysvaltain sisällisotaa ei tulisi nähdä niinkään sotana orjuutta puolustaneen etelän ja orjuutta vastustaneen pohjoisen vaan orjuutta puolustaneiden demokraattien ja orjuutta vastustaneiden republikaanien välillä. Mutta demokraattipuolue on onnistunut putsaamaan omat jälkensä orjuuden ja rasismin historiassa ja pannut syyllisyyden Etelävaltioille ja republikaaneille. D’Souza ihmettelee, että miksi Antifa ja BLM ei vaadi vuoden 1964 kansalaisoikeislakia vastustaneen KKK johtaja Robert Byrdin patsaan poistamista. Ehkä syynä on se, että Byrd oli demokraatti jota Hillary Clinton on ylistänyt hänen ystäväkseen ja mentorikseen. Tässä ei ole kyse todella rasismin ja orjuuden ajan symbolien hävittämisestä vaan historian uudelleenkirjoittamisesta ja hyökkäyksestä Amerikan historian perustusta vastaan. Kansalaisoikeusaktivisti ja demokraatti Al Sharpton on jo puoltanut orjia omistaneiden Amerikan perustajaisien patsaiden hävittämistä.
Punainen–ruskea-vihreä allianssi
Sosiaalisessa mediassa ja Trump-myönteisillä sivuilla on jo esitetty, että tämä olisi ollut jonkinlainen ”false-flag” -isku ja että James Fields oli todellisuudessa Sorosin sponsoroima Hillary Clintonin tukija. Nopealla Google haulla jokainen voi kuitenkin huomata tämän väitteen olevan tyrmätty useimmissa faktan-tarkistaja sivustoissa (vaikka monet näistä niin sanotuista ”faktan-takistus” sivustoista ovat tutkimusten mukaan paljon puolueellisempia demokraatteja kohtaan ja leimaa siten useammin valheeksi republikaaniehdokkaan kuin demokraatin esittämän väitteen). Mutta vaikka ei voitaisikaaan osoittaa suoraa yhteyttä Fieldsin ja Sorosin välillä, on paljon epäsuorempia linkkejä jotka kytkevät Charlottesvillen uusnatsit samaan porukkaan Sorosin, Clintonin ja demokraattien kanssa. Tämän linkin toi esiin ensimmäisenä Breitbartin entinen tutkiva journalisti Lee Stranahan, joka toimii nykyään venäläisrahoitteisen Sputnikin palkkalistoilla – vaikka sanoo olevansa sen ainoa Trumpia tukeva konservatiivi vastoin valtamedian väitteitä, että kaikki venäläismediat edistäisivät Trumpin agendaa.
Lee Stranahan avusti Andrew Breitbartia hänen vuoden 2012 dokumenttifilmissä Occupy Unmasked, jonka liitin tähän tammikuiseen artikkeliini missä sivusin maailmanlaajuista Occupy -liikettä ja sen yhteyttä Prinssi Charlesiin ja Raamatun profetiohin. Stranahan kertoo Infowars reportteri Lee Ann McAdoon haastattelussa kuinka hän on aina siitä lähtien seurannut tarkasti näiden Sorosin rahoittamien anti-kapitalististen, Israelin ja lännen vastaisten protestiliikkeiden kehitystä ja tähdentää kuinka Occupy, BLM ja Antifa ovat todellisuudessa yksi ja sama ryhmä aina sen johtavia aktivisteja myöten. Nämä ryhmät voitaisiin panna laajemman globalisaation vastaisen liikkeen nimiin, joka sai alkunsa vuoden 1999 Seatlen WTO:n vastaisista joukkoprotesteista. Liike yhdistyi myös George W. Bushin hallinnon aikaisiin Irakin sodan joukkomielenosoituksiin, mikä veti joukkoonsa myös monia antisemiittisiä sävyjä saaneita Israelin vastaisia massaprotesteja. Nykyään tämä liike käyttää nimeä alter-globalisaatio (vaihtoehto-globalisaatio) sillä se ei ole oikeistopopulististen liikkeiden tapaan EU:ta tai kansallisista rajoista vapaata yhdentynyttä maailmaa vastaan vaan globaalia kapitalismia vastaan.
Liike vaatii planeetan ekologista tasapainoa ja kansojen sosiaalista oikeudenmukaisuutta kunnioittavan uuden globaalin talousjärjestelmän perustamista. Juuri tällaisen liikkeen keulakuvaksi Prinssi Charles on noussut viimeisen 20-30 vuoden aikana -kuten ilmenee esim. hänen Harmony filmistään ja kirjastaan. Prinssi Charles ei ole Donald Trumpin kaltainen kansallismielinen anti-globalisti vaan uutta kansainvälistä järjestystä vaativa alter-globalisti, joka vastustaa Amerikan ja suuryritysten hegemoniaa. Hän ei vastusta monikulttuurisuutta vaan monokulttuuria. Kerroin jo kirjani luvussa 9 kuinka tämä liike liittää yhden lipun alle kaikki totalitarismia kannattavat ääriliikkeet radikaaleista marxisteista, uusnatseihin ja islamisteihin. Näitä kaikkia liikkeitä yhdistää viha kapitalismia, Israelia ja Amerikan evankelista oikeistoa kohtaan. Se on tämä juutalaiskristilliseen uskoon perustetun vapaan läntisen sivilisaation vastainen alter-globalisaatio liike, joka muuntautui Arabikevään jälkeen Occupy -liikkeeksi ja joka on ottanut sen jälkeen useita eri muotoja mukaanlukien Black Lives Matter ja Antifa. Näiden kaikkien vasemmistolaisten liikkeiden rahoitus voidaan jäljittää miljardööri George Sorosiin.
Vaikka alter-globalisaatio liike on pääasiassa vasemmistolainen liike, se vetää puoleensa myös joitakin uusnatsi ryhmiä, koska molemmat vastustavat Sionismia ja ”juutalaisten ylivaltaa” maailman taloudellisesta systeemistä. Vasemmiston ja islamistien liittolaisuus on hyvin tunnettu asia, mutta vähemmän tunnettua on ”ruskeapaitojen” liitto islamistien ja äärivasemmiston kanssa. Tätä eriskummallista liittosuhdetta on havainnoitu esim. ranskalaisen ääriliikkeiden tutkija Alexandre del Vallen artikkelissa The Reds, The Browns and the Greens or The Convergence of Totalitarianisms ja Simon Wiesenthal keskuksen dokumenttifilmissä Ever Again (2005). Vaikka Antifa ryhmät yrittävät assosioida Trumpin äänestäjät – joista useimmat kannattavat klassista liberalismia eli ovat vapauden, demokratian ja kapitalismin puolesta ja allekirjoittavat Israelin oikeuden puolustaa itseään palestiinalaiselta jihad-terrorismilta – äärioikeistolaisiksi fasisteiksi, niin todellisuudessa äärioikeistolla ja uusnatseilla on paljon enemmän yhteistä äärivasemmiston kanssa kuin amerikkalaisen konservativismin kanssa. Paul Austin Murphy kirjoittaa artikkelissaan Red Fascism (Heinäkuu 2013):
On kiinnostavaa huomioida, että se oli mahdollisesti anarkistit, ei oikeisto, joka keksi termin ’punainen fasismi’. He tekivät niin tajutessaan, että äärivasemmisto ja natsit/fasistit eivät ainoastaan käyttäydy usein samoilla tavoin; mutta että he myös uskovat moniin samoihin asioihin. Tämä ei ole yllätys jos pidät mielessä tosiasian, että Lenin ja Bolshevistit, Trotskin ja muiden kommunistien/Trotskilaisten seuraamana kautta maailman, tappoivat ja taistelivat usein anarkisteja vastaan (esim. Petrogradin/Kronstadtin kapina/massamurha mistä Trotski oli suurelta osin vastuussa). Tämä etenkin esiintyi Bolshevistisen vallankumouksen aikana ja jälkeen ja jopa Espanjan sisällissodassa. Se oli tämän sodan aikana – huolimatta vasemmiston hypetyksestä hänen aktiviteeteistaan siinä – jolloin George Orwell tajusi että vasemmisto käyttäytyy usein pahemmin kuin fasistit joita vastaan he taistelivat ja että he uskovat myös samankaltaisiin asioihin…
Kenties Jurgen Habermas, saksalainen sosiologisti ja filosofi, kuuluu tähän vasemmiston anarkisti kriitikoiden traditioon.
Selvästi, Habermas reagoi usein vasemmistossa käytettyä väkivaltaa vastaan ja sen sijaan painotti ’rationaalista keskustelua’, demokraattisia instituutioita ja luottamusta ’konflikti teoriaan’ poliittisen väkivallan lopettamiseksi. Tietenkin tämä vasemmistolainen väkivalta on liittoutunut sen vihamielisyyden kanssa demokratiaa ja sananvapautta vastaan; asia minkä Habermas myös huomioi. Tosiasiassa Habermas oli termin ’vasemmisto-fasismin’ varhainen käyttäjä.
Termi ‘vasemmisto-fasismi’ viittaa myös vasemmistolaisuuteen, mikä usein on ristiriidassa sen oletettuja ’progressiivisia ihanteita’ vastaan mitkä oletusti motivoivat vasemmistoa yleisesti. Tämä voidaan nähdä liittosuhteina islamistien, naisvihaajien ja homofoobisten muslimien kanssa, terrorismin tukemisessa ja katuväkivaltana, juutalaisvihana ja niin edelleen…
Kaikkein vaarallisin virhe, kuin myös valheellisuus, on ollut assosioida puneinen fasismi yksinomaan Stalinismin kanssa. Vasemmistolaiset itse ovat usein syyttäneet Stalinismin olevan luonteeltaan ’punaista fasismia’. (Hän myös usein syytti monia vasemmistolaisia vihollisiaan ’fasisteiksi’.) Kuitenkin, on selvää että useimmat – tai jopa kaikki – niistä asioista mitkä luonnehtivat punaista fasismi luonnehtii myös Trotskismia, Maoismia ja muita vasemmislaisia liikkeitä. Tietyssä suhteess jopa enemmän.
Joten monet kirjoittajat, esimerkiksi Michael Geyer ja Sheila Fitzpatrick kirjassaan Beyond Totalitarianism: Stalinism and Nazism Compared (2009), kuin myös Alan Bullock teoksessaan Hitler and Stalin: Parallel Lives, ovat huomioineet läheiset samankaltaisuudet Stalinismin ja natsismin välillä. Tästä huolimatta monet näistä yhtäläisyyksistä oli tulosta totalitaarisesta vallankäytöstä; ei ideologiasta ja käytännöstä. Tosiasia että Hitlerillä ja Stalinilla oli totaalinen poliittinen valta tarkoitti etteivät he voineet muuta kuin jakaa paljon. Kuitenkin, Trotskilaisten ja muiden vasemmistolaisten tapauksessa, kyseessä on se mitä he uskovat vallan ulkopuolella, mikä tekee heistä punaisia fasisteja. Todellakin, koska Trotskilaisilla ei ollut koskaan totaalista valtaa mikä Stalinilla oli, oli aina tapaus että että he olisivat ’anti-Stalinisteja’.
Huolimatta tästä kaikesta, ei ole ongelmaa allekirjoittaa ”Stalinismi-on-fasismia” ideaa. Esimerkiksi se oli todellakin niin, että Benito Mussolini luottavasti tarkasteli Stalinismin muuttaneen Neuvosto Bolshevismin venäläiseksi fasismiksi. Samalla tavoin, huolimatta ideologisista eroista, Adolf Hitler ihaili Stalinia ja hänen politiikkaansa ja uskoi että Stalin oli muuttamassa Neuvosto Bolshevismin kansallissosialismin muotoon. Meidän täytyy muistaa tässä myös se, että natsit itse olivat kansallissosialisteja ja jopa tänään monet natsit ja vasemmistolaiset vihaavat täsmälleen samoja asioita: Sionisteja, kapitalismia, juutalaisia, Das System (systeemiä), parlamentaaristra demokratiaa, demokratiaa, traditioita, Israelia, ’uutta maailmanjärjestystä’, pankkiireja, Amerikkaa, monikansallisia, platonista mediaa ja niin edelleen. Molemmat vasemmisto ja natsit lupaavat myös täyttä työllisyyttä, epäitsekkäitä, ei-turmeltuneita johtajia, kuin myös, kyllä, uutta maailmanjärjestystä (tai toisella nimellä kulkevaa vaihtoehtoista utopiaa).
Eräs teoria tai huomio vasemmistosta ja natsismista/fasismista on ”ääripäiden kohtaamisteoria”. Ranskaksi: Les extrêmes se touchent.) Paljon selväsanaisemmin ideassa on kyse siitä, että vasemmisto ja oikeisto kohtaavat niiden ääripäissä.
Mieti Antifaa – väitetysti anti-fasistista ryhmää, mikä ihannoi ja jopa erotisoi väkivaltaa ’natseja’ ja ’fasisteja’ kohtaan. Tällainen väkivalta, George Sorelin, natsien/fasistien kuin myös ’uuden vasemmiston’ traditiossa näyttää olevan koko Antifan sydämessä. Ei vain tämä. Antifan käytös ja julkaisut näyttävät toistavan natsien käytöstä ja julkaisuja: katuväkivallasta ajanmukaiseen ja väkivaltaiseen kuvastoon. (esim. Antifa jäsenet kommandopipoissa – aina suosittu ’kovien miesten’ keskuudessa – ja jopa heidän aseiden käytössä). Siten, kuten on usein huomioitu natsipropagandassa, voit löytää eräänlaisen Antifan väkivallan pornografian. Samalla tavoin kuin monet jalkapallohuligaanit vetävät puoleensa natsiryhmiä, niin myös he vetävät puoleensa Antifa ryhmiä, jotka taistelevat noita samoja natseja vastaan. Joidenkin natsien tai punaisten fasistien on jopa tiedetty vaihtaneen puolia koska tämä on vaatinut niin vähän muutosta. (Tämä ihastus väkivaltaan saavutti säädyttömän tason nuorison, huvittavan ja usein keski-luokan anarkisti ryhmän luokkasodissa 1980 -luvulla).
Ei vain vasemmisto ja oikeisto kohtaa niiden ääripäissä, mutta ne myös sulautuvat yhteen ja itseasiassa tekevät yhteistyötä myös poliittisesti. Ota huomioon esimerkiksi ’punainen-vihreä-ruskea allianssi’, mikä sai alkunsa Ranskassa. Tämä on viittaus fuusioon vasemmiston (punaisten), islamistien (vihreiden) ja natsien/fasistien (ruskeiden) välillä. Selvästi, yksi asia mitä nämä kaikki ryhmät jakavat on heidän sitoutuminen totalitarinismiin. Ja jos he jakavat tämän, siitä seuraa että se on hyvin todennäköistä että paljon muutakin jaetaan myös – kuten se on. Tässä nimeomaisessa Ranskan esimerkissä vasemmisto, natsi ja islamisti totalitaristit jakavat etenkin juutalaisvihan ja anti-amerikkalaisuuden.
Lisäisin tähän sen, että juutalaisvihan lisäksi näitä poliittisia ääriryhmiä vetää puoleensa myös se, että ne kaikki vihaavat juutalaiskristillistä uskoa ja Raamattua ja siksi he halveksivat sen perustuksella rakennettua läntistä sivilisaatiota, mikä korostaa ihmiselämän loukkaamatonta arvoa, yksilönvapautta ja ihmisoikeuksia ja osoittavat kiintymystä enemmän yksilönvapauden tukahduttavia totalitaristisia ideologioita kohtaan. Tästä syystä vasemmisto näkee esim. demokraattisen Israelin, missä toteutuu vasemmiston kaikki ihanteet homoliitot ja avioerot laillisesti hyväksyvästä liberaalista yhteiskunnasta, suurempana uhkana maailmanrauhalle kuin Israelin siviilejä tappavan Hamasin, joka teloittaa Gazassa julkisesti homoseksuaalit ja avionrikkojat. Vaikka ”Trumpismi” tai ”Bannonismi” jakaa joitakin yhteisiä piirteitä klassisesta äärioikeistolaisuudesta, kuten nationalismin, monikansallisten yritysten, median, globalismin, uuden maailmanjärjestyksen ja maahanmuuton vastaisuuden (tai paremminkin laittoman ja rajoittamattoman maahanmuuton vastaisuuden), mikä selittää Duken ja Spencerin kaltaisten äärioikeistolaisten kiintymyksen siihen, niin Trumpin alt-right liikkeeltä – tai miksi hyvänsä sitä tulisikaan kutsua – puuttuu klassisen äärioikeiston tärkeimmät tuntomerkit: antijudaismi/antisionismi anti-kapitalismi (Trump-liike kritisoi korporatismia ja crony kapitalismia ei kapitalismia itsessään) ja demokratia-vastaisuus. Toisin kuin Bannonismi, todellinen natsismi suhtautui myös hyvin myönteisesti islamistiseen ideologiaan ja ideaan Euroopan islamisoitumisesta, kuten olen kirjoittanut siitä jo täällä.
George Soros ja Ukrainan fasistit
Palaan vielä Occupy Unmasked filmin tekijään Lee Stranahaniin, jonka Youtube-tili sensuroitiin äsken menettäen yli tuhat kallisarvoista videota mihin sisältyi mm. dokumenttimateriaa Libyan sisällisodasta (Youtube ja Facebook on jo alkanut sensuroida konservatiivien julkaisuja mistä syystä yli miljoonan tilaajan Paul Joseph Watson ilmoitti äsken, että lopettaisi ainakin väliaikaisesti videoiden julkaisun boikotoidakseen sosiaalisen median konservatiiveja syrjivää politiikkaa). Sorosilla on siis todistettava yhteys Occupy -liikkeeseen (uutispalvelu Reuters raportoi Sorosin sponsoroivan Occupy -liikettä 14. lokakuuta 2011) ja Black Lives Matter sekä Antifa -liikkeeseen, jotka yrittävät horjuttaa presidentti Trumpin hallintoa lietsomalla väkivaltaisia katutappeluilta konservatiivien ja äärioikeiston kanssa mistä media syyttää sitten Donald Trumpin ”jakavaa retoriikkaa”. Stranahan tähdentää kuinka tällaisten ryhmien nimenomainen päämäärä on provosoida poliisivoimat tai vastaprotestoijat väkivaltaisiin yhteenottoihin luodakseen ”marttyyreita” joiden kuolemasta media voi syyttää sitten vastapuolta.
Heidän taktiikkansa on käytännössä sama kuin Hamasin terroristien, jotka provosoi IDF:ää ampumaan tulella kouluihin mistä he laukaisevat kassam-raketteja ja pakottavat tai aivopesevät lapset ja naiset jäämään näihin rakennuksiin ihmiskilviksi (vaikka vuoden 2009 pahamaineinen Goldstone raportti väitti valheellisesti, että Israel on se joka käyttää ihmiskilpiä ja tappaa tarkoitukselle palestiinalaisia siviilejä sivuuttaen täysin sen, että Hamas on itse tunnustanut ihmiskilpien käytön ”marttyyrien” luomiseksi). Heather Heyerin kuolema on palvellut vain Antifan ja sitä rahoittavan Sorosin päämääriä, jotka käyttävät sitä tekosyynä yhä suuremman väkivallan ja hajaannuksen lietsomiseen ja Trumpin tukijoiden kokoontumis- ja sananvapauden rajoittamiseen. Stranahan löysi epäsuoran yhteyden myös Sorosin ja Charlottesvillen uusnatsien välillä Ukrainan äärioikeistolaisen Svoboda puolueen kautta. Svoboda on todellinen fasistipuolue sillä sen johtajat ovat antaneet usein antisemiittisä lausuntoja ja sen alkuperäinen nimi oli Ukrainan sosiaalikansallinen puolue (siis lähellä kansallissosialismia).
Puolue oli 1. tammikuuta 2014 kansainvälisissä otsikoissa, kun se piti Kiovassa Ukrainan kiistanalaisen kansallissankarin Stepan Banderan syntymäpäivän muistoksi samanlaisen soihtumarssikulkueen mitä näimme juuri Charlottesvillen uusnatseilla. Tämä marssi oli osa Putinin liittolaisena tunnetun presidentti Viktor Janukovytšin hallitusta vastaan nousseen EU-myönteisen opposition protesteja joissa äärioikeiston Svoboda puolueella oli keskeinen rooli ja mikä johti Ukrainan vallankumoukseen helmikuussa 2014 jolloin Janukovytš joutui eroamaan virastaan ja pakenemaan Venäjälle. Kylmän sodan uudelleenlämpiämiseen johtanut Krimin kriisi missä Putin miehitti Itä-Ukrainan Krimin niemimaan käynnistyi Putinin vastatoimina Janukovytšin viraltapanoon. Kuten Arabikevään ja Syyrian sisällissodan yhteydessä, läntinen media esitti tämänkin vallankumouksen syntyneen EU-myönteisen opposition spontaanina kansannousuna korruptoitunutta presidenttiä vastaan.
Tosiasiassa, kuten vuosikymmentä aiemmassa Ukrainan Oranssivallankumouksessa ja muissa Itä-Euroopan ja Keski-Aasian värivallankumouksissa, tapahtuma oli suunniteltu CIA:n toimesta George Sorosin rahoituksella. Toukokuussa 2014 Soros ylpeili avoimesti CNN:n Fareed Zakarian haastattelussa kuinka hänen perustamansa järjestö näytteli keskeistä osaa Ukrainan vallankumouksen tapahtumissa. Joulukuussa 2013 Yhdysvaltain Senaattori John McCain (eräs johtavista ”pysäytä Trump” -liikkeen republikaaneista, joka toimii kongressissa jatkuvana jarruna Trumpin lakialoitteille) matkusti Kiovaan ja tapasi antisemiittinä uusnatsina tunnetun Svobodan johtaja Oleh Tyahnybokin. Tyahnybok on sanonut vastustavansa ”moskovalais-juutalaista mafiaa” ja ”järjestäytynyttä juutalaisuutta”. Googlen kuvahaulla voi löytää kuvan missä hän tekee vasemman käden natsitervehdyksen. Vuonna 2004 hän piti puheen Ukrainan kapinallisarmeijan komentajan haudalla ja sanoi kuinka ”Moskovalaiset, saksalaiset, juutalaiset ja muu roskaväki halusi ottaa haltuunsa meidän ukrainalaisen maamme.”
Ukrainan kapinallisarmeija ja sen perustaja Stepan Bander – jota Svoboda kunnioittaa kansallissankarinaan – oli ensin Hitlerin ja SS:n liittolainen mutta kääntyi lopulta sekä natseja että venläisiä vastaan ja syyllistyi kymmenientuhansien juutalaisten ja puolalaisten naisten ja lasten brutaaliin murhaan, jonka Puolan parlamentti on tunnustanut kansanmurhaksi. Ukrainan kapinallisarmeijan lippu on ylhäältä punainen ja alhaalta musta, mikä kuvastaa verta ja maata. Charlottesvillen uusnatsit huusivat soihtukulkuessaan iskulausetta ”veri ja maa”. Jokainen natsismin historiaan perehtynyt tietää tämän fraasin olleen keskeisiä oppeja kansallissosialismin ideologiassa. Veri kuvasi tietysti saksalaisten ”puhdasta” arjalaista verenperintöä ja maa viittasi Saksan maaseutuun, luontoon ja luonnonsuojeluun millä oli myös keskeinen osa natsismin ideologiassa rasististen rotuoppiensa ohella.
Holokaustin kieltäjä ja entinen Ku Klux Klan jäsen David Duke, joka osallistui myös Charlottesvillen protesteihin, johti kesäkuussa 2005 Ukrainassa pidettyä konferenssia jonka nimi oli ”Sionismi suurin uhka nykypäivän sivilisaatiolle”. Konferenssiin osallistui Ukrainan monia merkittäviä julkisia ja poliittisia hahmoja. Duke sai myös tohtorin arvon ukrainalaisessa MAUP Yliopistossa, jota ADL on luonnehtinut ”vihan yliopistoksi”. Tästä kaikesta herää tärkeä kysymys, että onko Ukrainan äärioikeistolaisella Svoboda puolueella jokin yhteys USA:n uusnatseihin, jotka olivat mukana Charlottesvillen protesteissa ja osallistuivat samanlaiseen soihtumarssiin kuin Svobodan jäsenet tammikuussa 2014? Tämä olisi merkittävä yhdysside sillä se oli CIA ja Washingtonin valtaeliitti niin demokraatti kuin republikaani-puolueessa, joka avusti Ukrainan äärioikeistoa kaatamaan Viktor Janukovytšin hallituksen. Ukrainan vallankumouksella on suora linkki George Sorosiin ja Hillary Clintoniin. Clintonilla on taas suora yhteys Ku Klux Klaaniin mentorinsa Robert Byrdin kautta. Vaikka media on hypettänyt koko vuoden Trumpin kampanjan todistamatonta yhteistyötä Venäjän hallituksen kanssa, paljon hiljempaa on oltu Clintonin kampanjan yhteistyöstä Ukrainan hallituksen kanssa. Politico-uutislehti kertoi 11. tammikuuta:
Donald Trump ei ollut ainoa presidentti kandidaatti, jonka kampanjaa tuettiin entiseen Neuvosto blokiin kuuluvan maan taholta. Ukrainan hallituksen viranomaiset yrittivät auttaa Hillary Clintonia ja heikentää Trumpia julkisesti kyseenalaistamalla hänen sopivuutensa virkaan. He myös levittivät dokumentteja mitkä vihjailivat Trumpin johtavan avustajan korruptiosta ja antoivat ymmärtää, että he tutkivat asiaa, mutta perääntyivät vaalien jälkeen. He auttoivat myös Clintonin liittolaisia etsimään vahingollista informaatiota Trumpista ja hänen neuvonantajistaan, Politicon tutkimus löysi.
Breitbart News kertoi 12. huhtikuuta kuinka Hillary Clinton lähetti itseasiassa agentteja Ukrainan suurlähetystöön saadakseen sieltä Kiovan hallituksen lupaamaa Trumpin kampanjalle vahingollista informaatiota. Silti media piti samaan aikaan paljon suurempaa melua Donald Trump Jr. ja venäläisen asianajajan tapaamisesta oletettuna ”todisteena” Venäjän hallituksen ja Trumpin kampanjan suorasta yhteistyöstä. Jopa ”Clinton News Network” kanavan Van Jones myönsi Project Veritasin salaa kuvatuissa videoissa, että koko Trump-Venäjä salaliitto on yksi iso uutisankka mille ei löydy mitään todistetta (vaikka useat CNN:n työntekijät tiesivät sen olleen roskaa, CNN pomo Jeff Zucker ohjeisti heitä jatkamaan tämän salaliiton jatkuvaa esilläpitämistä katsojamäärien säilyttämiseksi). Valtamedian kaksinaismoraalisuus ja valheet on pohjaton kaivo ja tästä syystä Trump on täysin oikeassa, kun hän kutsuu heitä valemediaksi eikä valtamediaksi.
Johtopäätös
Yllä demonstroidut yhteydet Clintonin, Sorosin, Antifan ja Ukrainan välillä osoittaa selvästi kuinka Soros yrittää päästä eroon istuvasta presidentistä – joka yhdessä Brexit-liikkeen Nigel Faragen kanssa on julistanut avoimen sodan maailmanhallituksen perustamiseen tähtäävää eliittiä vastaan – joko suoran salamurhan kautta tai kaivamalla maata Amerikan yhtenäisyyden alta ja yllyttämällä toisiaan vihaavat äärivasemmisto ja äärioikeisto ryhmät toistensa kimppuun – kuten näimme Charlottesvillessa – mistä Trump-vihalla kyllästetty media on jo valmis syyttämään presidenttiä ja hänen tukijoitaan ja päästämään pälkähästä Antifan kaltaiset terroristiryhmät. Tämä ei ole mikään hatusta vedetty ennustus. Esimerkiksi Los Angeles Times kysyi 20 elokuuta: ”Olemmeko kulkemassa kohti toista sisällissotaa?” Rush Limbaugh, tunnettu konservatiivi radiopersoona, varoitti 19. elokuuta että ”Yhdysvallat saattaa olla toisen sisällissodan kynnyksellä”. Washington Examinerin mukaan, ”Limbaugh syytti vasemman-siiven riskirahasto miljardööriä George Sorosia ja muita ’kansainvälisiä pankkiireita’, jotka työskentelevät kohti ’tavoitetta’ ottaa USA ’ulos ja alas supervaltana, kirjaimellisesti hävittääkseen Yhdysvallat voimakkaana tai supervoimakkaana valtiona.”
Jos Charlottesvillen tapahtumat ovat alkua USA:n toiselle sisällissodalle, on sopivaa että sen näyttämöksi on valittu ensimmäisen sisällissodan symbolit kuten Etelävaltioiden komentaja Robert E. Leen patsas. Niin kauan kuin Amerikka säilyy supervaltana, eliitti ei voi saattaa päätökseensä suunnitelmiaan yhden kansainvälisen maailmanjärjestyksen ja yhden maailmanhallituksen perustamiseksi. Niinpä Amerikan suuruuden hävittäminen on olennainen osa heidän suunnitelmiaan. He eivät halua ”tehdä Amerikasta suurta jälleen”. Heidän työnsä on ollut nakertaa Amerikan suuruutta pala palalta uuden maailmanjärjestyksen tieltä ja nyt presidentti Trump uhkaa tehdä tyhjäksi heidän vuosikymmeniä vaatineen myyräntyön ja palauttaa globalistien aikeet 50 vuotta taaksepäin. Tämä on ainoa syy sille miksi ”syvävaltio”, Washingtonin poliitikkojen ”suo” (jonka hän vannoi kuivattavansa) ja media on niin syvästi järkyttynyt häneen. Tämän kaiken takana on tietysti Englannin kuningashuone ja Prinssi Charles, joka johtaa 300:n Komiteana tunnettua vaikutusvaltaisten globalistien joukkoa johon kuuluu myös George Soros.
Soros on paatunut rikollinen, joka myönsi Steve Kroftin haastattelussa vuonna 1998, että hän auttoi natseja takavarikoimaan hänen omien juutalaisten veljiensä omaisuutta ja sanoi, ettei kokenut tapahtumasta minkäänlaista syyllisyyttä. Hän tunnusti kylmän laskelmoivasti, ”En tunne syyllisyyttä, koska olen sitoutunut moraalittomaan toimintaan, jolla ei ole tarkoitus olla mitään tekemistä syyllisyyden kanssa.” Sorosin ja muiden kansainvälisten pankkiirien yhteyttä Occupy -liikkeeseen ja Sorosin yhteyttä Prinssi Charlesiin selvitin tarkemmin tammikuisessa artikkelissani Johtaako Prinssi Charles maailman Trumpin ja Putinin vastaiseen anti-kapitalistiseen punavihreään vallankumoukseen tänä vuonna, kun Venäjän kommunistinen bolševikkivallankumous täyttää sata vuotta?
