Tämän kuun osalta ilmassa on ollut paljon profeetallista odotusta sillä 2. marraskuuta oli juutalaisvaltion perustamiselle lähtölaukauksen antaneen Balfourin julistuksen 100 -vuotispäivä. Viisi päivää myöhemmin seurasi taas Venäjän kommunistisen vallankumouksen satavuotispäivä; ja kuten kerroin jo syyskuussa täällä, USA:n kommunistinen puolue suunnitteli marraskuun neljännelle päivälle kansankunnan laajuisia massaprotesteja vuoden 2012 Occupy Wall Street -liikkeen jalanjäljissä Trumpin ja Pencen “fasistisen” hallinnon kaatamiseksi. Näillä protesteilla oli natsien avustamiselle ylpeilleen unkarilaisjuutalaisen miljardööri George Sorosin taloudellinen tuki ja niiden tarkoitus oli jatkua ympärivuorokautisesti useiden viikkojen ajan siihen asti kunnes Trump ja Pence olisi syrjäytetty vallasta. Mutta sen sijaan että miljoonat työläiset olisivat liittyneet marssimaan uuden Leninin johdolla Trumpin ja Pencen “kristillistä fasismia” vastaan – kuten liikkeen johtajat sitä kutsuvat -, maan pääkaupungissa paikalle ilmestyi vain kolme protestoijaa.

Kerroin jo vuoden alkupuoliskolla kuinka Prinssi Charles oli kutsuttu Israelin hallituksen taholta tekemään kuningasperheen ensimmäisenä jäsenenä virallisen valtionvierailun Pyhään maahan juhlistamaan Balfourin julistuksen satavuotispäivää. Ensimmäiset raportit tästä antoivat ymmärtää, että tällainen vierailu olisi ollut suunnitteilla, mutta myöhemmin kerrottiin että idea pantiin jäihin johtuen arabimaiden painostuksesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun arabimaat pitävät Englannin tulevaa kuningasta lyhyen narun päässä ainakin mitä tulee hänen lentojensa määränpäähän. Britannian ulkoministeriön edustajina valtionvierailuja tekevän kuningasperheen läheisen suhteen Saudi-Arabiaan on uskottu olevan päällimmäinen syy siihen miksi yksikään kuningasperheen jäsen ei ole tehnyt vielä virallista valtionvierailua Israeliin huolimatta siitä, että kohta 70 -vuotias Israel ei olisi saanut alkuaan ilman Brittiläistä imperiumia ja Balfourin julistusta missä Yrjö V:n hallitus lupasi avustaa siionisteja juutalaisten kansalliskodin perustamisessa muinaisen Israelin ja Juudean alueelle ensimmäisen maailmansodan lopussa, kun Turkin 400 -vuotinen valta Palestiinasta murrettiin.

Kuningatar itse on jo 91 -vuotias ja vetäytymässä julkisista tehtävistään siirtäessään hallitsijan velvoitteita kruununperijälle valtaistuimen asteittaisessa vaihtumisessa Elisabet II:lta Prinssi Charlesille. Elokuisten raporttien mukaan Kuningatar aikoisi tehdä Charlesista Sijaishallitsijan vuoteen 2021 mennessä jolloin hän täyttää 95 -vuotta. Tällöin Charles olisi käytännössä jo Kuningas kaiken muun paitsin muodollisen tittelinsä osalta. Britannian historiasta löydämme vain Yrjö IV:n, josta tehtiin Sijaishallitsija (Prince Regent) ennen hänen isänsä Yrjö III:n kuolemaa, joka ei pystynyt hoitamaan enää virkaansa sairastuttuaan niin sanottuun Dracula-tautiin eli porfyriaan. Tämän ei pitäisi yllättää sillä kuningasperhe polveutuu suoraan tosielämän Draculasta eli Vlad Seivästäjästä ja heillä oli tapana harjoittaa vuosisatoja lääketieteellistä kannibalismia, mikä oli kerran yleinen käytäntö Euroopan aatelisten keskuudessa ja yhä tänäänkin heidän väitetään olevan mukana tällaisissa kauheuksissa.

Jos Kuningatar tekee Charlesista sijaishallitsijan vuoteen 2021 mennessä – mistä yhtenä merkkinä oli myös ensimmäisen maailmasodan päättymisen muistoksi 11. marraskuuta vietetyn Remembrance Day’n velvollisuuksien siirtäminen Charlesille -, Raamatun profetioiden osalta tämä on hyvin tärkeä asia sillä Daniel 9:27 ja Daniel 11:21 kertoo Antikristuksen olevan prinssi aikana jolloin hän nousee maailmanlaajuiseen maineeseen, mutta Daniel 8:23 ja Daniel 11:36 puhuttelee häntä sitä vastoin kuninkaana. On huomioitava sekin, että sinä päivänä kun Charlesista tulee kuningas hän menettää tittelinsä “Charles, Prince of Wales”, mikä laskee pedon luvun 666 englanniksi ja hepreaksi. On siis kysyttävä salliiko Raamatun profetiat, että Charlesista tulisi koskaan kuningasta? Danielin profetiat vihjaavat selvästi, että hän olisi molempia. Sijaishallitsijana hän olisikin samanaikaisesti sekä prinssi että kuningas. Daniel 11:21 kuitenkin sanoo, että hän “anastaa juonilla kuninkuuden.” Vähintäänkin nämä raportit näytävät antavan mielenkiintoisen aikaikkunan Antikristuksen valtaanousua ajatellen.

Kuten perustelin kirjassani, Danielin 11. luvun jakeet 5 – 20 seuraa tarkasti Brittiläisen imperiumin historiaa ja huipentuu Yrjö VI:n valtakauteen, jonka aikana Israelin valtio sai alkunsa kun Palestiinan Brittiläisen mandaatin valta tuli päätepisteeseen. Seuraavassa jakeessa mainittu henkilö, “joka joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa” – viitaten Antikristukseen – nousee tämän edellisen kuninkaan sijalle. Näky siis hyppää heidän välissään olevan Elisabet II:n valtakauden ylitse koska se seuraa vain Britannian miespuolisia hallitsijoita ja koska nykyisen monarkin valtakaudella ei ole niin suurta painoarvoa Israelille ja juutalaisille kuin kahdella edellisellä monarkilla oli ja mitä hänen pojallaan tulee olemaan. Mutta pointtini on nyt siinä, että jae 21 viittaa juuri tähän aikaan jolloin Elisabet II:n valta on jo joko päättynyt tai sitten se on aivan sen loppusuoralla. Kuningas Jaakon – joka oli myös Englannin kuningas – käännöksen mukaan kansa ei antaisi tälle henkilölle kuninkuuden kunniaa eli kysymys Charlesin oikeudesta kruunuun päätettäisiin lopulta kansanäänestyksessä.

BBC:n äsken paljastamat Paratiisin papereiden tietovuodot Charlesin sijoitusten laittomasta veronkierrosta merentakaisissa veroparatiiseissa on jälleen yksi syy lisää siihen miksi britit eivät halua antaa valtaistuinta hänelle. Kun aika jättää lopulta hänen äidistään ja Britannian parlementti julistaa Charlesin kuninkaaksi, tämän on pelätty johtavan perustuslailliseen kriisiin ja mellakoihin, mikä pakottaisi parlamentin järjestämään kansanäänestyksen sen puolesta pitäisikö kruunun hypätä yhden sukupolven ylitse suoraan Prinssi Williamille. Ei ole siis poissuljettu vaihtoehto sekään, että kruunu siirtyisi kansanäänestyksen seurauksena ensin Williamille, mutta hänen valtakautensa jäisi hyvin lyhytaikaiseksi sillä Charles “anastaa juonilla kuninkuuden.” Aiemmissa jakeissa tämä näky hyppää jo natsimyönteisyydestään pahamaineisen Edvart VIII:n hallintoajan ylitse, joka luopui vapaaehtoisesti kruunustaan ennenkuin mitään muodollisia kruunajaisia ehdittiin pitää.

Jos siis William nousee seuraavaksi kuninkaaksi, mutta hallitsee vain muutaman kuukauden ilman virallisia kruunajaisia, näyn määritelmässä Charles olisi yhä se joka nousee Yrjö VI:n sijalle seuraavaksi miespuoliseksi hallitsijaksi. Voidakseen täyttää profetian vaatimukset laillisesta hallitsijasta Williamin tulisi käydä läpi muodolliset kruunajaiset ja hallita kuolemaansa asti, kuten kruunajaisvala häntä velvoittaakin. Voidaan spekuloida että jos Charlesista tehdään Sijaishallitsija keväällä 2021, niin siirtyykö kuninkuus myös nimellisestä hänelle seuraavana vuonna kun Elisabet II juhlisi 70. vuottaan vallassa (mihin yksikään Englannin aiemmista hallitsijoista ei ole vielä yltänyt).  Tämä olisi  profeetallisesti hyvin merkittävä vuosiluku sillä se toistuu monissa kohtaa Raamatun profeetallista kalenteria. Vuosi 2022 on myös vuosisata Neuvostoliiton ja Fasistisen Italian synnystä. Se on vuosisata myös siitä, kun Kansainliitto vahvisti Britannian oikeuden Palestiinan hallintaan.

Tämä sopii myös hyvin Jeesuksen profetiaan viikunapuusta, jonka mukaan Hänen paluunsa tulisi toteutua sen sukupolven aikana, joka näki viikunapuun ihmeen eli Israelin jälleensynnyn kansojen joukkoon. Koska Psalmi 90:10 sanoo sukupolven mitaksi 70 – 80 vuotta, tämä asettaa Jeesuksen paluun takarajaksi vuoden 2028. Jos 70. vuosiviikko alkaa samana vuonna jolloin Charlesista tehdään Sijaishallitsija, niin silloin Harmageddonin sota ja Jeesuksen paluu osuisi yhteen vuoden 2028 kanssa. Toinen skenaario viittaa taas siihen, että 70. vuosiviikko alkaisi jo ensivuonna ja päättyisi vuoteen 2025 jolloin Israelissa alkaa 70. riemuvuosi (ja kolmas skenaario viittaa vuosiin 2019 – 2026 mitä myös käsittelin tuon linkin takaa löytyvässä artikkelissa). Mutta ennenkuin aihe karkaa kokonaan muualle, palatkaamme otsikon aiheeseen koskien lehdistön paljastuksia Charlesin salatusta antisemitismistä.

Prinssi Charles ja Israel

Vaikka Prinssi Charlesilla on ollut suhde lämmin suhde Iso-Britannian juutalaisyhteisöön (yhtä hyvin kuin mihinkä tahansa muuhun uskonnolliseen yhteisöön sikheistä muslimeihin ja katolisiin), hänen suhteensa juutalaisvaltioon on säilynyt monille mysteerinä. Koska Charles vierailee usein synagoogissa ja esiintyy kuvissa rabbien kanssa kipa päässä, monet olettavat ettei hänellä voisi olla mitään negatiivisia ajatuksia juutalaisista tai juutalaisvaltiosta. Aiemmin tänä vuonna hän esimerkiksi ylpeili holokaustin eloonjääneille isoäitinsä Prinsessa Alicen panosta juutalaisten pelastamisessa toisen maailmansodan aikana. Mutta myös Iranin islamilainen tasavalta väittää olevansa juutalaisten ystävä samalla kun se kutsuu Israelia toistuvasti syöväksi, joka tulisi poistaa maanpäältä.

Vaikka mielipidemittausten mukaan iranilaisilla olisi kaikkein vähiten antisemiittisiä näkemyksiä suhteessa moniin muihin alueen islamilaisiin maihin, itse hallinto maan ylimmän johtajan Ajatollah Ali Khomeinin alla ja hallituksen kontrolloimat televisiokanavat edistävät usein juutalaisvastaista propagandaa missä on vähätelty tai kiistetty Holokaustin todellisuus tai syytetty “vaikutusvaltaisia juutalaisia” monista maailman ongelmista. Antisemiittien yksi yleisin taktiikka onkin edistää kuvaa vaikutusvaltaisista juutalaisista, jotka hallitsevat maailmaa kulissien takana pahansuopiin päämääriin. Myös natsit käyttivät tätä Siionin viisaiden pöytäkirjoissa väärennettyä kuvaa juutalaisista lietsomaan saksalaisten antisemiittisä tuntemuksia. Sen nykypäivän yleisimmin käytetty vastine on väite Amerikan vaikutusvaltaisesta juutalais- tai Israel- lobbysta, joka ohjaisi Yhdysvaltain mediaa ja ulkopolitiikkaa maan pienen juutalaisvähemmistön intressien eduksi.

Kun kokoomuksen kansanedustaja Pertti Salolainen edisti tätä väitettä viisi vuotta sitten Ylen aamu-tv:ssä, siitä nousi kansainvälinen kohu mitä siteerattiin aina Jerusalem Postia ja Yhdysvaltain Simon Wiesenthal -keskusta myöten. Järjestön johtaja Mark Weitzman lähetti jopa Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläälle Ritva Koukku-Rondelle kirjeen missä Suomen hallitusta pyydettiin erottamaan Salolainen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajan tehtävistä näiden antisemiittisten lausuntojensa vuoksi. Termiin “juutalais- tai Israel-lobby” voisi odottaa törmäävän Suomen uusnatsien perustamassa ja tavaratalo J. Kärkkäinen Oy kustantamassa Magneettimediassa, mutta on syytä huoleen kun tällaiset kommentit alkavat saada näkyvyyttä Ylen aamu-tv:n ministeritason poliittisissa keskusteluissa. Prinssi Charles käytti tätä samaa termiä äsken julkitulleissa kirjeissä, jotka hän kirjoitti vuonna 1986 ystävälleen ja New Age -mentorilleen Laurens Van Der Postille.

Tässä kirjeessä, mikä julkaistiin mm. Daily Mailissa ja The Times of Israelissa, Prinssi Charles jakaa ystävälleen kokemuksia ensimmäisestä matkastaan Persianlahden maihin. Siinä hän hehkuttaa arabilaista ja islamilaista maailmankuvaa ja valittaa sitä kuinka yhdelläkään USA:n presidentillä ei ole rohkeutta nousta juutalaislobbya vastaan mitä tulee Amerikan tinkimättömään tukeen Israelille. Kirje kirjoitettiin Ronald Reaganin konservatiivisen hallinnon aikana mihin monet ovat jo verranneet Trumpin nykyistä hallitusta (myös Reagan oli vasemmistoeliitin vastustama amerikkalainen nationalisti, joka käytti samaa vaalitermiä “teemme Amerikasta jälleen suuren”), minkä Charles assosioi vajaa vuosi sitten epäsuorasti Hitlerin Natsi-Saksaan. Mutta Prinssi Charlesin kirje ei viitannut mihinkään USA:n yksittäiseen presidenttiin vaan toisen maailmansodan jälkeiseen USA-Israel erityissuhteeseen, mikä ei ole ollut riippuvaista siitä onko vallassa republikaani vai demokraatti presidentti (vaikka Obaman kaudella USA:n ja Israelin suhteet putosivat pohjalukemiin). Tässä kirjeessä Charles myös väitti terrorismin juurisyiden olevan Itä-Euroopasta saapuvien juutalaisten maahantulvassa Israeliin.

---

Prinssi Charles ja Ronald Reagan Valkoisen Talon illallisjuhlissa marraskuussa 1985.

---

Kruununperijän täytyy tietää, että se oli juutalaisvainoja Itä-Euroopasta ja erityisesti Puolasta paenneiden juutalaispakolaisten alijah Eretz Israeliin minkä perustalla koko juutalaisvaltion olemassaolo seisoo. Kuitenkin, juuri tämä on hänen mielestään terrorismin olemassaolon juurisyy. Sen sijaan, että hän sanoisi terrorismin juurien löytyvän Koraanin teksteistä, hän ylistää tässä kirjeessä Koraania ja sanoo sen antaneen hänelle ymmärrystä siihen kuinka muslimit “ajattelevat ja toimivat”. Sen sijaan, että hän sanoisi arabien leppymättömän vihan länttä ja Israelia kohtaan olevan islamilaisen terrorismin juurisyy, hän sanoo ymmärtävänsä heidän näkökulmaansa Israelista ja väittää juutalaisten maahanmuuton Israeliin aiheuttavan suuria ongelmia. Prinssin Clarence House -viraston edustaja kiirehti lakaisemaan maton alle tämän  tämän kirjeen paljastuksia sanomalla, että kyseessä ei olisi ollut Charlesin omat näkemykset vaan noiden jotka hän tapasi matkallaan. Kontekstilla on merkitystä, mutta tämä kirje julkaistiin kokonaisuudessaan ja siitä käy hyvin selvästi ilmi, että nämä olivat Prinssin omia näkemyksiä eikä vain hänen tapaamiensa ihmisten. Alla on suora käännös siitä:

Rakas Laurens, olen matkalla Kyprokselle ja Italiaan matkattuani Suezin kanavan läpi. Ihastuttavaa saada olla kolme päivää merillä. Tämä reissu on ollut kiehtova ja olen oppinut paljon Lähi-Idästä ja arabien ajattelutavasta. Olen yrittänyt lukea matkalla hieman Koraania ja se antoi minulle joitain oivalluksia siihen kuinka he ajattelevat ja toimivat. Älä luule, etteikö he voisi ymmärtää meitä lukemalla Raamattua. Ihailen paljon joitakin näkökohtia islamista. Erityisesti painotusta vieraanvaraisuuteen ja hallitsijoiden saavutettavuutta. Alan myös ymmärtää heidän näkökulmaansa Israelista. En tajunnut koskaan, että he näkevät sen USA:n siirtomaana. Käsitän nyt, että arabit ja juutalaiset olivat kaikki alkujaan seemiläisiä kansoja + se on ulkomaisten, eurooppalaisten juutalaisten maahantulva (etenkin Puolasta, he sanovat), mikä on saanut aikaan suuria ongelmia. Tiedän, että on monia monimutkaisia kysymyksiä, mutta kuinka voi olla koskaan loppua terrorismille ellei syitä ole eliminoitu? Varmastikin jollakin USA:n presidentillä on rohkeutta seistä USA:n juutalaislobbya vastaan. Minun täytyy olla naiivi, oletettavasti.  – Prinssi Charles, marraskuun 24. 1986.

Vaikka nämä ovat arabien näkemyksiä Israelista, Charles sanoo ensimmäisessä persoonassa että hän ymmärtäisi niitä ja allekirjoittaisi ne. Hän sanoo omana mielipiteenään myös sen USA:n täytyisi nousta “juutalaislobbya” vastaan ja lakata seisomasta Israelin rinnalla (vaikka USA on käytännössä ainoa maa maailmassa, joka seisoo Israelin rinnalla). Entä mitä Charles tarkoittaa tässä terrorismin syiden eliminoimisella? Jos nämä syyt ovat hänen mielestään juutalaisten maahanmuutto ja USA:n presidenttien tuki Israelin valtiolle, niin eikö hän vihjaa Israelin olemassaolon itsessään olevan tämä syy mikä tulisi eliminoida jotta maailmaan saataisiin rauha? Tämän kirjeen sisältö vaikkakin paljastava ei sinänsä yllätä minua sillä se vain vahvistaa jo aiemmin julkitulleet raportit Charlesin vahvasta Israel-vastaisuudesta. Lainasin näitä aiempia paljastuksia jo kirjani luvussa yhdeksän.

Esimerkiksi kymmenen vuotta aiemmin Israelin vasemmistolainen Haaretz -lehti paljasti Israelin Britannian suurlähettiään Zvi Heifetzin ja Prinssi Charlesin yksityissihteerin välisen kirjeenvaihdon missä hän torjui suurlähettilään kruununperijälle esittämän kutsun vierailla juutalaisvaltiossa. Prinssin yksityissihteerin mukaan kutsun “hyväksyminen tekisi vaikeaksi välttää monia tapoja millä Israel haluaisi Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa auttavan kiillottamaan sen kansainvälistä kuvaa. Missä tapauksessa myöntäisi tavan madaltaa sen odotuksia.” Tässäkin tapauksessa Clarence House virasto panikoi selittämään tyhjäksi tämän lausunnon merkitystä väittämällä, ettei kirje edustanut Charlesin omia näkemyksiä Israelista vaan kyseessä olisi ollut vain hänen yksityissihteerinsä mielipiteet.

Tämä kirje nousi kansainvälisiin otsikoihin vain yksitoista päivää ennen presidentti George W. Bushin isännöimää Annapolisin rauhankonferenssia Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisemiseksi ja se nosti monien huulille kysymyksen siitä mitä arabien ystävänä tunnettu Englannin tuleva kuningas ajattelee todella juutalaisista ja juutalaisvaltiosta. Aikana jolloin Israel-Palestiina konfliktin välittämiin voimakkaisiin tunteisiin liittyvä uusi antisemitismi on ollut kiihtyvässä kasvusuunnassa, nämä paljastukset ovat olleen erityisen arkaluontoisia ja vahingollisia Charlesin muuten hyvälle maineelle juutalaisessa yhteisössä. Näiden paljastusten kiusallisuus korostuu entisestään sen valossa mitä viimeisimmät lehtiotsikot ovat paljastaneet kuningasperheen suhteesta Natsi-Saksaan toisen maailmansodan aikana. Itse Kuningatar poseerasi natsitervehdyksen kanssa yhdessä setänsä Walesin Prinssi Edvartin (myöh. Edvart VIII) ja äitinsä Elizabeth Bowes-Lyonin kanssa vuonna 1933 kuvatussa kotivideossa mistä The Sun -lehti uutisoi kaksi vuotta sitten.

Lisätäkseen bensaa liekkeihin paparazi kuvasi Prinssi Harryn pilailemassa Auschwitzin vapautuksen 60 -vuotismuistojuhlan aikoihin tunteita herättävällä aiheella, kun hän pukeutui naamiaisissa natsiasuun. Virallisten lehtitietojen mukaan Charles olisi raivonnut Harrylle pakottaen hänet katsomaan Schindlerin listan, Steven Spielbergin Oscar-palkitun elokuvan, ja lähettänyt hänet yksityisvierailulle Auschwitziin. Kymmenen vuotta myöhemmin Charles puhui holokaustin 70 -vuotismuistojuhlassa siteeraten 13 -vuotiaan Anne Frankin koskettavia kirjeitä, jotka hän kirjoitti ennen kuolemaansa Bergen-Belsenin keskitysleirissä. Charlesin käytöksen kaksinaamaisuus ja mielistelevä lipevyys (Kuningas Jaakon käännös sanoo Dan. 11:21:ssä, että hän saisi kuninkuuden “imarteluilla”) käy yhä ilmeisemmäksi kun verkkosivu Jihadwatch.org kertoo hänen ja aikaisemman pääministeri Gordon Brownin antaneen satojatuhansia puntia islamilaiselle Muslim Aid -avustusjärjestölle, jonka Britannian ja USA:n hallitus tiesi olevan pelkkä likakaivo missä kanavoitiin rahaa Hamasille. Hamasin vuonna 1988 laadittu peruskirja ei vaadi ainoastaan juutalaisvaltion vaan koko juutalaisen rodun tuhoa. Siinä lainataan mm. Hadithien seuraavaa kohtaa:

Tuomionpäivä ei tule ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan, kun juutalainen piiloutuu kivien ja puiden taakse. Kivet ja puut sanovat, ‘Oi muslimi, oi Jumalan palvelija, takanani on juutalainen, tule ja tapa hänet.’ Ainoastaan Gharkad -puu ei tee näin koska se on yksi juutalaisten puista.

Prinssi Charlesilla ja radikaaleilla muslimeilla näyttäisi olevan yhteistä myös se, että molemmat uskovat voivansa jutella puiden kanssa. Vuonna 2010 Charles puhui Muslim Aid:in sisarjärjestön Islamic Relief:in perustamisen 25 -vuotisjuhlissa ja lainasi puheensa lopussa Koraanin paljon siteerattua Suura 5:32:ta: “Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen.” Hän jättää tietenkin mainitsematta, että tämä kohta on lähes sanantarkka kopio Baylonilaisesta Talmudista – tämähän käy ilmi jo jakeesta itsestään sillä sen mukaan määräys annettiin Israelin lapsille – ja kohdan konteksti seuraavassa jakeessa kertoo selvästi ettei tämä jae pätisi enää muslimien kohdalla (muslimit uskovat,  että myöhemmin annettu ilmoitus kumoaa aikaisemman mikäli se on ristiriidassa sen kanssa):

Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus.

Britannian vasemmiston keskuudessa suosittu The Guardian -lehti paljasti jo vuonna 2003 mitä Prinssi Charles ajattelee todella Israelista. Tuon uutisen mukaan Britannian ulkoministeriö oli neuvonut häntä välttämään Amerikan vierailua, koska “viime yönä kävi ilmi, että Walesin Prinssin näkemykset olivat voimakkaasti Palestiinan puolella ja hän on yksityisesti kriittinen USA:n Lähi-Idän politiikasta.” Eräs lähde kertoi, että huoli Charlesin matkasta Yhdysvaltoihin “pyörii sen käsityksen ympärillä, että Walesin Prinssi on avoimesti arabisti. Hänellä on Amerikan käsitteillä ja kansainvälisillä käsitteillä melko epävakaat näkemykset Israelista. Hän uskoo että Amerikan Lähi Idän politiikka on täyttä hulluutta ja hänellä on tapana ilmaista tämä melko äänekkäästi useille ihmisille, mukaanlukien ministereille ja erilaisille suurlähettiläille.”

Järjestelmä pohjimmiltaan uskoo, että hän on ei-järkevä Amerikasta ja että hän ei ole halunnut mennä sinne muutenkaan. Hän ei pidä paljoakaan amerikkalaisesta kultuurista.  Lähteen mukaan “osa syy miksi Prinssi Charles oli vastahakoinen vierailemaan Amerikassa oli se, että Prinsessa Diana oli ollut niin suosittu siellä. Mutta hänen Palestiinan myönteiset sympatiansa olivat hallitseva syy.” Uutinen edelleen kertoi Charlesin vierailleen Yhdysvalloissa Bill Clintonin kaudella vuosina 1993 ja 1997, mutta “Prinssin näkemykset olisivat ottaneet yhteen molempien presidenttien kanssa tuona aikana. Presidentti Bill Clinton, joka oli vallassa vuosina 1992 – 2000, säilytti Amerikan vahvan tuen Israelille. Herra Bush, vaikka ensimmäinen Amerikan presidentti joka tuki julkisesti Palestiniinan valtion luomista, ei ole koskaan kutsunut PLO:n johtajaa, Yasser Arafatia Valkoiseen Taloon tai osoittanut paljoakaan sympatiaa palestiinalaisille.” Näiden aiemmin raporttien paikkansapitävyys on nyt vahvistettu tässä kirjeessä vuodelta 1986 missä Charles paasaa Amerikan “juutalaislobbya” vastaan.

Johtopäätös

Voisin jatkaa paljon pidemmästi dokumentoimalla Charlesin antisemitismin ja Israel-vastaisuuden olevan paremminkin sääntö kuin poikkeus tässä perheessä, joka muutti saksalaisen sukunimensä Sachsen-Coburg und Gotha perienglantilaiseksi Windsoriksi vuonna 1917, kun kaikki saksalainen ja etenkin nimi Gotha joutui huonoon valoon Gotha-nimisten saksalaisten pommikoneiden iskiessä Lontoon kouluihin ensimmäisen maailmansodan lopussa. Dokumentoin jo kirjani luvussa yhdeksän tämän perheen kauan jatkuneen antisemitismin Edvart VIII:sta, Elisabet II:n vanhempiin ja hänen sisareensa Prinsessa Margaretiin sekä Prinssi Philipin sisaruksiin, jotka naivat kaikki korkea-arvoiset natsijohtajat. Eräs Philipin lanko oli Prinssi Christoph Von Hessen, joka nousi SS:n ylimpään hierarkiaan ja kuului Lopullisen ratkaisun arkkitehdin Heinrich Himmlerin lähipiiriin.

Elisabet II:n vanhemmat vastustivat taasen natsien vainoja Euroopasta paenneiden juutalaisten maahanmuuttoa Brittiläiseen Palestiinaan ja änkyttävänä kuninkaana tunnettu Yrjö VI pyysi jopa henkilökohtaisesti Hitleriä estämään juutalaisten maastapääsyn, tullen siten osasyylliseksi kuuden miljoonan juutalaisen kylmäveriseen joukkotuhoon. Kun se tulee juutalaisvihaan, Yrjö VI ei änkyttänyt laisinkaan (ks. myös  Koko maailman protestoidassa Trumpia vastaan, Euroopan juutalaiset ja Prinssi Charles rinnastaa Trumpin ”muslimikiellon” 30 -luvun pakolaispolitiikkaan vaikka Englannin kuningashuone ja Jerusalemin suurmufti esti juutalaisten pakoreitin Palestiinaan holokaustin aikana. Miksi rinnastus 30 -luvun juutalaisvainoihin vääristää historiaa?). Voidaksemme ymmärtää Charlesin sympatioita palestiinalaisia ja arabeja kohtaan, on siis tärkeää nähdä se vain perheen sisäisenä salaisuutena kuningasperheen sukupolvien yli kulkeneesta antisemitismistä.

Kuten vanha sanonta kuuluu, “omena ei kauas puusta putoa”. Samaa sanontaa voisi soveltaa myös 35 -vuotiaaseen Prinssi Williamiin, joka sanoi äsken että maailmassa on liikaa ihmisiä ja vihjaili hallituksen puuttumisen perhe-elämään olevan tarpeellista, vaikka hänen vaimonsa Catherine odottaa jo kolmatta lastaan (monien liikaväestöalarmistien mukaan perheiden kokoa tulisi rajoittaa maksimissaan kahteen lapseen). Kyseesssä ei ole ensimmäinen kerta kun William ja Harry ja jatkaa isiensä jalanjäljissä. Helmikuussa 2014 Prinssi William ja Harry meni metsästämään Espanjaan villisikoja palatakseen vain päivää myöhemmin puhumaan isänsä järjestämään villieläinten salametsästyksen vastaiseen kansainväliseen konferenssiin. Samalla kun joillekin maailman köyhimmistä salametsästys voi olla elinkeino hengissä pysymiseksi, kuninkaallisille puolustuskyvyttömien villieläinten kylmäverinen teurastaminen on vain pelkkää hupia ja urheilua. Prinssi Charles lobbasi henkilökohtaisesti Tony Blairin hallitusta säilyttääkseen kettujahdin laillisuuden kutsuen sitä yläluokan “romanttiseksi” ja “eko-ystävälliseksi” urheilulajiksi. Kirjoitin kirjani sivuilla 667-668:

Luonnonsuojelu agendastaan huolimatta kuninkaalliset perheet tunnetaan vuosisatojen takaisesta kiinnostuksestaan villieläinten metsästykseen urheilulajina. Esimerkiksi 2005 Prinssi William ja Harry teurasti vain yhtenä päivänä 740 villieläintä. Huffington Postin Ingrid Newkirkin sanoin, “verisillä urheilulajeilla ei ole paikkaa eettisesti kehittyneessä yhteiskunnassa. Tästä syystä mielipidekyselyt toistuvasti näyttää, että valtaosa briteistä vastustaa tällaista tarpeetonta väkivaltaa. Näinä päivinä odotamme tuliaseita kantavien miesten käyttävän niitä viattomien suojeluun eikä avuttomien tuhoamiseen – vielä vähemmä siitä nauttimiseen.” Newkirk lisää, “Mikä vahinko, että hyvän ulkonäön ja pörröisten hiusten takana nämä nuoret komeat miehet ovat ilmeisesti kylmäsydämisiä, laskelmoivia, mielikuvituksettomia ja ilkeitä.” Helmikuussa 2014 Prinssi Charles kokosi poikansa Williamin kanssa 50 maailmanjohtajaa yhteen pysäyttääkseen uhanalaisten eläinlajien laittoman salametsästyksen, mutta vain päivää aikaisemmin William oli Espanjassa metsästämässä hirviä ja villisikoja selvänä ja röyhkeänä viestinä maailmalla: eliitillä on oikeus metsästykseen urheilun ja huvin vuoksi samalla kun köyhillä eli ole oikeutta metsästykseen elannon ja toimeentulon vuoksi.

On jopa silminnäkijäraportteja siitä, että Euroopan kuningasperheet olisivat mukana myös ihmisten salametsästyksessä, makaabereissa rituaaleissa missä he jahtaavat hevosilla ja koirilla metsään päästettyjä orpolapsia tai nuorisorikollisia, joiden perään kukaan ei kysele ja tappavat heidät sitten brutaalisti kuin kyseessä ei olisi sen kummoisemmasta asiasta kuin “romanttisesta” kettujahdista. Eräs Hollannin entinen asianajaja, jonka mies oli mukana rikollisessa toiminnassa, väittää nähneensä tämän kaiken. Hän kertoo: “Heidät päästettiin vapaaksi alastomina metsään ja metsästettiin ja ammuttiin. Tappajat sisälsivät Hollannin Prinssi Frison ja hänen vaimonsa ystävän, miljardööri George Sorosin, Hollannin pääministeri Mark Rutten ja Belgian Prinssi Albertin. Sen jälkeen kun nuoret oli ammuttu, he leikkasivat poikien penikset ja pitivät niitä ylhäällä kuin metsästysmuistoa, hurraten ja taputtaen.”

Monien voi olla ehkä vaikea sulattaa tällaisia väitteitä. Mutta miksi sen tulisi yllättää jos insestisen sisäsiittoisuuden ja kannibalismin tiedetään olleen yleistä näiden perheiden keskuudessa useiden vuosisatojen ajan. Tai miksi yllättyä jos Belgian Prinssi Albert – kuningas Albert II – osallistui tähän rituaaliiin, kun hänen isoisänsä Albert I:n setä Leopold II oli miljoonia kongolaisia tappanut psykopaatti, jonka nimi mainittiin 1880 -luvulla lontoolaisen parittajan ja ihmiskauppiaan Mary Frances Jeffriesin oikeudenkäynnin yhteydessä koskien hänen vaikutusvaltaisia asiakkaitaan, jotka olivat mukana kymmenen vuotiaiden ja sitä nuorempien lasten sadistisessa hyväksikäytössä ja kidutuksessa. Myöskään tässä tapauksessa omena ei kaus puusta putoa sillä Belgian kuningasperheen – joka polveutuu samasta  Sachsen-Coburg und Gothan sukuhaarasta kuin sen englantilainen vastine – jäseniä on syytetty tällaisista asioista jo monien silminnäkijöiden todistuksissa, kuten Marc Dutrouxin oikeudenkäyntiin liittyneiden X-todistajien kuvauksissa mitä käsittelin yksityiskohdilla jo kirjani 12. luvussa.

Mutta uskomme sitten tällaisten väitteiden todenperäisyyteen tai emme, niin on joka tapauksessa selvää että nämä perheet ovat pohjimmiltaan hyvin turmeltuineita laittomuuden ja paheiden pesäkkeitä. Tai huolimatta siitä uskomme tai emme Prinssi Charlesin olevan pahan lopullinen personoituma, niin on kaikesta huolimatta selvää että hän on hyvin vaarallinen henkilö johtuen monista radikaaleista näkemyksistään, joista vähäpätöisin on tuskin hänen uskonsa USA:n politiikkaa ohjailevaan juutalaislobbyyn. Charlesin kaksinaamainen käytös suhteessa Jumalan valittuun kansaan sopii hyvin siihen mitä Raamattu ennustaa Antikristuksesta. Raamatun profetioissa Antikristus kuvataan tällaiseksi Jumalan valittujen pettäjäksi, joka viettelee ensin monet puolelleen ja saa heidät uskomaan hänen olevansa heidän messiaansa ennen kuin hän kääntyy juutalaisia vastaan ja alkaa vainoamaan heitä suuremmalla raivolla kuin Hitler konsanaan (Hes. 21:2, Dan. 9:27, 11:23, 32, Matt. 24:15, Joh. 5:43, 2. Tess. 2:4, Ilm. 12:13). Tähän loppuun lainaan ajankohtaista tekstiä minkä 300 -luvulla jKr. elänyt Jerusalemin patriarkka Kyrillos Jerusalemilainen kirjoitti hänestä:

Aluksi hän teeskentelee lempeätä – kuin hän olisi oppinut ja hienotunteinen henkilö – ja maltillista ja hyväntahtoista. Ja hänen lumoavan petoksensa valheellisilla ihmeillä ja merkeillä pettäen juutalaiset, kuin hän olisi odotettu Kristus, häntä tullaan jälkeenpäin luonnehtimaan kaikenlaisilla epäinhimillisyyden ja laittomuuden rikoksilla, niin että hän päihittää kaikki epävanhurskaat ja jumalattomat, jotka ennen häntä olivat tehneet rikoksia kaikkia ihmisiä vastaan, mutta erityisesti meitä kristittyjä vastaan. Hän tulee olemaan murhaavin, julmin, armottomin ja ovelin. Ja syyllistyen sellaisiin asioihin vain kolmen ja puolen vuoden ajan, hänet tuhotaan ainosyntyisen Jumalan Pojan, meidän Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen, todellisen Kristuksen kunniakkaalla toisella saapumisella, joka teurastaa Antikristuksen Hänen suunsa henkäyksellä ja toimittaa hänet helvetin tuleen.