Tein kesäkuussa lyhyen analyysin Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong-unin ja Donald Trumpin historiallisesta kohtaamisesta artikkelissani Kylmä sota ei päättynyt joulukuussa 1991 vaan kesällä 2018. Reilu kuukausi myöhemmin Trump kohtasi toisen Yhdysvaltain vihollisen Vladimir Putinin Sauli Niinistön isännöimässä huippukokouksessa Helsingissä. Jos idän ja lännen välinen kylmä sota lämpeni uudestaan vuoden 2008 Georgian sodasta tai Krimin miehityksestä vuonna 2014, niin Helsingin kokous saattaa jäädä historiaan yhtä merkittävänä kuin Geneven kokous marraskuussa 1985 Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin ja Ronald Reaganin välillä. Tämä kokous tapahtui Glasnostin ja Perestoikan aikana, mikä johti kylmän sodan päättymiseen ja Neuvostoliiton romahtamiseen vuonna 1991. Se oli ensimmäinen kerta kun Gorbatšov ja Reagan tapasivat keskenään ja sopivat käynnistää rakentavan vuoropuhelun kansainvälisten jännitteiden liennyttämiseksi. Mutta Helsingin tapaaminen löytää historiallisen vastakappaleensa myös Kennedyn ja Hruštšovin ajoilta. Todennäköisesti myös sen historiallinen lopputulos tulisi muistuttamaan enemmän Kennedyn kuin Reaganin presidenttikautta.

Otan mielummin poliittisen riskin rauhan tavoittelussa kuin riskeeraan rauhan politiikan tavoittelussa. – Donald J. Trump, Helsingissä heinäkuussa 2018

Donald Trumpin lehdistökonferenssiesitys Helsingissä nousee & ylittää “valtionrikosten & väärinkäytösten” kynnyksen. Se oli suorastaan maanpetturuutta. Trumpin kommentit eivät olleet vain idioottimaisia, hän on täysin Putinin taskuissa. Republikaanien patriootit: Missä te olette??? – John Brennan, CIA:n aikaisempi johtaja

Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. – Matt. 5:9-12

Kun Ronald Reagan vannoi virkavalansa Yhdysvaltain presidenttinä 20. tammikuuta 1981, koko läntinen vasemmisto pelkäsi hänen vievän maailman ydinsotaan ja sitä seuraavaan ydintalveen. Reagan tunnettiin ensimmäisellä nelivuotiskaudellaan Neuvosto-vastaisesta sotaisasta retoriikastaan. Maaliskuussa 1983 hän piti Evankelisten Kansallisessa Yhdistyksessä kuuluisan puheensa “Pahan Imperiumista”. Tässä puheessa hän sanoi: “Niin, rukoilkaamme pelastusta kaikille niille jotka elävät totalitaristisen pimeyden alla – rukoilkaa, että he löytäisivät Jumalan tuntemisen riemun. Mutta siihen asti kunnes he eivät niin tee, olkaamme tietoisia siitä että samalla kun he saarnaavat valtion ylemmyyttä, julistavat sen kaikkivaltiutta ihmisyksilön ylitse ja ennustavat sen lopullista hallintaa kaikista maailman ihmisistä, he ovat pahan polttopiste modernissa maailmassa… Joten keskusteluissanne ydinaseiden jäädyttämisen ehdotuksista, kehotan teitä olemaan varuillaan ylpeyden houkutuksesta – houkutuksesta julistaa itsenne huolettomasti sen kaiken yläpuolelle ja leimata molemmat osapuolet yhtäläisesti syyllisiksi, sivuuttaa historian tosiasiat ja pahan imperiumin agressiiviset impulssit, kutsuaksenne asekilpaa yksinkertaisesti valtavaksi väärinymmärrykseksi ja poistatte siten itsenne taistelusta oikean ja väärän ja hyvän ja pahan välillä.”

Neuvosto-myönteinen vasemmisto, joka kieltäytyi näkemästä kommunistisen systeemin pahuutta, oli Reaganin puheesta kauhuissaan. Samalla tavoin vasemmisto kauhisteli, kun Trump puhui suoraan Pohjois-Korean Stalinistisen valtiosysteemin pahuutta vastaan ja uhkasi polttaa koko maan “tulella ja raivolla” mikäli Kim Jong-un ei lopettaisi hänen agressiivista käyttäytymistään. Mutta nyt kun Trump hieroo sopua lännen vihollisten kanssa, niin vasemmisto on edelleen kauhuissaan. Sama vasemmisto, joka protestoi kylmän sodan aikana Vietnamin sotaa ja ydinasekilpaa vastaan, onkin nyt yhtä innokkaita sodanlietsojia kuin Yhdysvaltain uuskonservatiivit, kuten John McCain, vuoden 2008 republikaanien presidenttiehdokas ja Never-Trump -liikkeen johtavia senaattoreita. McCain on kuuluisi lausunnoistaan missä hän kannatti USA:n joukkojen jäämistä Irakiin seuraavan sadan vuoden ajaksi. Uuskonservatiivit kannattavat vastuutonta ulkopolitiikkaa Lähi-Idän diktaattroreiden syrjäyttämiseksi – hinnalla millä hyvänsä. He eivät ole oppineet mitään Irakin sodan tai Libyan/Syyrian sisällisodan virheistä.

Kentuckyn Senaattori Rand Paul – entisen kongressiedustaja Ron Paulin poika – on uuskonservatiivien yksi äänekkäimpiä kriitikoita Yhdysvaltain republikaanipuolueessa. Trumpin ja Putinin Helsingin kokouksen jälkeen hän on ollut myös yksinäinen ääni erämaassa, niin republikaanien kuin demokraattien keskuudessa, joka on puolustanut presidenttiä hänen päätöksestään tavata Vladimir Putin ja etsiä ratkaisua maiden välisiin jännitteisiin diplomatian tien kautta. Hän on kutsunut Helsingin kokouksen saamaa vastareaktiota malliesimerkiksi “Trump häiriintyneisyys syndroomasta” ja sanonut, että median tulisi ylistää eikä parjata Presidentti Trumpia hänen yrityksistään estää kolmas maailmansota kahden maailman suurimman ydinasevallan välillä. Hänen puheensa täällä ja täällä on katsomisen arvoisia. Vaikka Reagan ei ollut koskaan sinisilmäinen Neuvostoliiton agressiivisesta luonteesta, niin hän ymmärsi myös diplomatian arvon rauhan saavuttamiseksi. Hän ymmärsi, että sen jälkeen kun rehellinen ja avoin vuoropuhelu oli saatu avattua, myös USA:n tuli pehmentää omalta osaltaan agressiivista retoriikkaa. Kun toimittaja kysyi Reaganilta Moskovassa kesällä 1988, että vieläkö hän piti Neuvostoliittoa “pahan imperiumina”, niin Reagan vastasi kieltävästi ja sanoi, että se oli “eri aika, eri ajanjakso”.

Trump jatkaa nyt Reaganin jalanjäljissä

Tosiasiassa Trump toimii tänään aivan yhtä viisaasti, kun hän on päättänyt pehmentää retoriikkaansa esimerkiksi Pohjois-Korean osalta Singaporen tapaamisen jälkeen. Samaa voidaan sanoa Helsingin huippukokouksesta. Ne jotka herjaavat Trumpia “Putinin sätkynukseksi” unohtavat, että hän on ollut toimissaan paljon Venäjä-vastaisempi kuin edeltäjänsä Barack Obama. Kun elokuussa 2013 Syyrian kemiallinen isku siviilejä vastaan tappoi yli 1500 (joista yli 400 oli lapsia), niin Obama ei tehnyt kostoiskua Syyrian diktaattorin ja Venäjän liittolaisen Bashar al-Assadin joukkoja vastaan vaikka vuosi aiemmin hän oli sanonut, että kemiallisten aseiden käyttö olisi USA:lle “punaisen viivan” ylitys mistä Assad ei selviäisi rangaistuksetta. Trump on viitannut tähän Obaman lausuntoon monia kertoja Twitterissä. Syyskuussa 2013 hän tviittasi: “Punaisen viivan lausunto oli katastrofi Obamalle”. Tämän vuoden elokuussa hän toisti: “Jos Presidentti  Obama olisi ylittänyt hänen punaisen viivan hiekassa, Syyrian katastrofi olisi päättynyt ajat sitten! Eläin Assad olisi ollut historiaa!”

Samana päivänä hän sanoi viittauksena Douman kaasuiskuun, “Presidentti Putin, Venäjä ja Iran ovat vastuussa tukiessaan eläin Assadia. Iso hinta maksettavana.” Trumpin kaudella Syyriassa on tapahtunut jo kaksi kemiallista iskua – tosin paljon vähemmän kuolonuhreja vaatinutta kuin vuoden 2013 hyökkäys – ja molemmilla kerroilla Trump teki välittömän kirurgisen kostoiskun Syyrian sotavoimia vastaan, toisin kuin heikko Obama. Nämä iskut ovat nostaneet eniten kritiikkiä Trumpin tukijoiden keskuudessa, sillä on paljon näyttöä siitä että kaasuiskujen takana olisikin hallinnon vastaiset kapinallisvoimat eikä Assad (joita myös Trump on kutsunut “yhtä pahoiksi kuin Assad”) ja yksi Trumpin vaalikampanjan päälupauksista oli pitää USA:n sotavoimat erossa Syyrian sisällissodasta. Olen kirjoittanut tästä jo kaksi aiempaa artikkelia (ks. Oliko Syyrian kemiallinen isku globalistien ovela salajuoni Donald Trumpin suosion rapauttamiseksi?).

Myös monet muut toimet Trumpin hallinnossa osoittavat hänen militaristista linjaa Venäjää ja sen liittolaisia vastaan. Tästä esimerkkinä päätös lopettaa Irania vahvistanut Iran-sopimus ja Trumpin kesäkuussa 2017 Varsovassa, Puolassa pitämä puhe missä hän kehotti Venäjää “lopettamaan horjuttavat aktiviteetit Ukrainassa ja muualla, sen tuen vihamielisille hallituksille – mukaanlukien Syyrialle ja Iranille – ja sen sijaan liittymään vastuunalaisten kansojen yhteisöön taistelussamme yhteistä vihollista vastaan sivilisaation itsensä puolustukseksi.” (Puola rakastaa Donald Trumpia ja on ehdottanut, että USA siirtäisi sotavoimansa Saksasta Puolaan) Yhteisellä vihollisella Trump viittasi tietysti radikaaliin islamiin ja erityisesti ISIS:iin. Trump on sanonut useaan kertaan, että hän USA:n ja Venäjän tulisi liittoutua heidän yhteistä vihollistaan eli radikaalia islamilaista terrorismia vastaan, sen sijaan että ajautuvat ydinsotaan Syyrian, Ukrainan ja muiden kiistapesäkkeiden tähden.

Eli samaan tapaan kuin Roosevelt liittoutui Stalinin kanssa Adolf Hitlerin kukistamiseksi, niin Trump harkitsee nyt liittoa Putinin kanssa islamilaisen fasismin kukistamiseksi. En sitä paitsi usko, että Putinia olisi oikein verrata Staliniin, joka oli vastuussa kymmenien miljoonien massamurhasta ja kuljetuksesta Siberian vankityöleireille. Trumpin konservatiiviset tukijat jakautuvat yleensä kahteen vastakkaiseen leiriin mitä tulee Vladimir Putiniin. Niihin, jotka näkevät Putinin suurena kansallismielisenä sankarina, joka taistelee Trumpin rinnalla globalismia ja läntistä liberalismia vastaan, ja niihin jotka pitävät häntä korruptoituneena yksinvaltiaana, jonka agressiivinen ulkopolitiikka uhkaa koko vapaata maailmaa. Itse pyrin tasapainoilemaan näiden kahden vastakkaisen leirin välimaastossa. Jälkimmäinen on oikeassa siinä, että Putinin Venäjä on monessa suhteessa lännelle vihamielinen yksinvalta. Venäjän liittolaisuus ihmisoikeuksia polkevien agressiivisten regiimien kuten Iranin, Syyrian ja Sudanin kanssa, on myös anteeksiantamatonta. Ensiksi mainittu leiri on oikeassa kuitenkin siinä, että Putin on myös uuden maailmanjärjestyksen valtaherrojen ja lännen globalistien vihollinen, siinä missä Donald Trump.

Eikä Venäjän agressiivinen ulkopolitiikka ole myöskään yksistään Putinin syytä. Lee Stranahan, Breitbartin entinen journalisti joka työskentelee nykyään Venäjä-myönteisessä Sputnik-uutistoimistossa, vieraili vuonna 2013 Libanonissa ja Syyriassa ja haastatteli paikallisia kristittyjä useiden viikkojen ajan. Hänelle valkeni pian järkyttävä totuus siitä, että hänen oma maansa jota hän rakasti taisteli Syyriassa väärällä puolella. Lännen median romantisoimat Syyrian kapinallisvoimat joita CIA tuki salaa – yhdessä Turkin ja Saudi-Arabian kanssa – olikin kristittyjä ja muita “vääräuskoisia” teurastavia jihadisteja (ks. Miksi Syyrian sisällissota epäonnistui? Murheellinen totuus Syyrian sisällissodasta.). Ukrainassa uuskonservatiivi John McCainin nähtiin seurustelevan äärioikeistolaisen ja antisemiittisen Svoboda-puolueen Oleh Tyahnybokin kanssa ennen Ukrainan vallankumousta, mikä johti Krimin miehitykseen. Svobodan kansallissankarina pitämä Stepan Bander syyllistyi toisen maailmasodan aikaan kymmenien tuhansien juutalaisten ja puolalaisten brutaaliin massamurhaan. Svobodalla oli keskeinen rooli Ukrainan vuoden 2014 Venäjä-vastaisen vallankumouksen organisoinnissa.

Toukokuussa 2014 George Soros ylpeili avoimesti CNN:n haastattelussa kuinka hänen perustamansa Open Society -järjestö näytteli keskeistä osaa Ukrainan vallankumouksen synnyssä. Kyse ei siis ollut niin Syyrian kuin Ukrainankaan kohdalla spontaaneista kansannousuista kuten ne myytiin meille lännen hallitusten ja medioiden taholta. Kyse oli Venäjän valtiollisia intressejä vastaan tarkoitukselle luoduista levottomuuksista, mitkä johti satojentuhansien kuolemaan ja miljoonien pakolaisuuteen. Donald Trump oli ainoa presidenttiehdokas, joka uskalsi paljastaa tämän Yhdysvaltain harjoittaman likaisen pelin lännen “vapaissa” medioissa. Tämä oli yksi syy myös siihen miksi valtamedia hyökkäsi häntä vastaan niin voimakkaasti. Näin asioista vaiettiin niin vasemmiston kuin oikeistonkin uutismedioissa. Amerikkalainen “salaliittouutissivusto” Infowars oli yksi harvoja riippumattomia uutislähteitä, joka paljasti mitä todella oli meneillään Syyriassa ja muualla (Trump ylisti sen “uskomatonta mainetta” Alex Jonesin haastattelussa joulukuussa 2015). Obaman tuki al-Qaidalle tunnustettiin vasta tänä vuonna valtamediaan lukeutuvalla Fox-kanavalla, viisi vuotta sen jälkeen kun Infowars raportoi siitä.

Trump oli täysin tietoinen Obaman hallinnon ja ulkoministeri Hillary Clintonin likaisesta pelistä Libyassa, Syyriassa ja Ukrainassa. Kesäkuussa 2013 hän kutsui USA:n tukemia kapinallisia yhtä pahoiksi kuin Assadin hallinto. Kesällä 2016 hän taas syytti Obamaa ja Hillary Clintonia ISIS:in perustajiksi. Juuri tässä kontekstissa tulee siis ymmärtää sitä miksi Trump sanoi Helsingissä, että USA ja Venäjä ovat molemmat syyllisiä kylmän sodan uudelleen paluuseen Venäjän ja lännen välille. Tämä oli vastaus toimittajien kysymykseen, joka koski hänen lentokoneessa lähettämäänsä tviittiä: “Suhteemme Venäjän kanssa ei KOSKAAN ole ollut huonommassa tilassa kiitos monien vuosien USA:n hölmöyden ja typeryyden ja nyt lavastetun noitavainon.” Kun Trump palasi Helsingistä kotimaahansa, häntä syytettiin siellä maanpetturiksi – jopa hänen oman puolueväkensä keskuudessa. Syynä yllä mainittu tviitti ja se, että hänen väitettiin asettuneen Putinin rinnalle omia tiedustelupalveluitaan vastaan.

Onko Trump maanpetturi?

Tarkastellaampa hetki kumpaakin näistä väitteestä:

1) Trump petti maansa, koska hän sanoi molempien suurvaltojen olevan vastuussa kylmän sodan paluusta idän ja lännen välille.

Ensinnäkin, Trump ei sanonut kumpi maa olisi suuremmassa vastuussa. Toiseksi, hän sanoi vain sen epämiellyttävän totuuden mitä uuskonservatiivit, uusliberaalit ja valtamedia ei halua tunnustaa: nimittäin että kylmää sotaa seurannut NATO:n laajentuminen Neuvostoliiton entisiin alusmaihin, lännen tukemat värivallankumoukset Ukrainassa, Georgiassa ja muualla, sekä USA:n sotateollisen kompleksin lyhytnäköiset ja valheisiin perustuneet sodat ja sisällisodat Euroopassa, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa Venäjän liittolaisten syrjäyttämiseksi ovat suurelta osin vastuussa USA:n ja Venäjän suhteiden rapautumisesta. Länsi ei tietenkään ole halunnut päästä eroon omista diktaattoreistaan kuten Saudi-Arabian yksinvaltaisesta monarkiasta ja tukee yhä sen brutaalia sotaa Jemeniä vastaan. Obaman aikana USA antoi Saudeille vapaat kädet avustaa Syyrian militantteja islamisteja, jotka teurastivat alueen kristityt lähes sukupuuttoon. Kristittynä Israelin ystävänä minua kiusaa hieman se, että Israel on ollut luultavasti tietoinen tästä tuesta ja antanut sille hiljaisen hyväksyntänsä. Assad on Iranin ja Hizbollahin liittolaisena luonnollisesti myös Israelin verivihollinen, mutta länsi ja Israel petti Syyrian kristityt tukiessaan politiikkaa, mikä johti tuhansien kristittyjen marttyyrikuolemaan. Israelin kannalta tämän pitäisi olla hyvin kiusallista, kun lännen kristityt ovat olleet juutalaisvaltion ensisijaisia tukijoita.

2) Trump syyllistyi maanpetokseen, koska hän liittoutui Putinin rinnalle oman maansa tiedusteluelimiä vastaan. 

Tämä väite ei pidä edes paikkansa ja jos pitäisikin, niin kyse ei ole siitä, että Trump olisi pettänyt maansa tiedusteluelimet vaan siitä, että USA:n tiedusteluelimet ovat pettäneet Presidentin. Trump ei “heittänyt tiedustelupalveluita bussin alle” vaan tiedustelupalvelut ovat heittäneet Trumpin bussin alle. Jos joku tässä on maanpetturi, niin se on John Brennanin ja James Clapperin kaltaiset entiset tiedustelujohtajat, jotka vaahtoavat lähes päivittäin Trumpin vastaista vihaansa valeuutiskanava CNN:llä. Tai Trumpin erottama FBI:n entinen johtaja James Comey, joka ei asettanut Hillary Clintonia syytteeseen hänen kansallista turvallisuutta uhanneista sähköpostien huolimattomasta käsittelystä, ja joka kehotti tänä vuonna äänestämään demokraatteja marraskuun välivaaleissa. Comey toimi aikaisemmin rahanpesusta vuonna 2012 kiinni jääneen Lontoon HSBC pankin johtokunnassa – saman pankin joka lahjoitti Clintonien järjestölle 81 miljoonaa USA:n dollaria.

John Brennan, CIA:n johtaja Obaman toisella kaudella, äänesti vuonna 1973 USA:n kommunistista puoluetta ja sama mies vaahtoaa nyt siitä kuinka Trump syyllistyi maanpetokseen tavatessaan Vladimir Putinin. James Clapper, DIA:n ja lukuisten muiden tiedusteluelinten entinen johtaja, syyllistyi vuonna 2013 väärään valaan valehdellessaan kongressissa, ettei NSA olisi kerännyt minkäänlaista dataa miljoonista amerikkalaisista vaikka Edward Snowdenin myöhemmin vuotamat dokumentit osoittivat päinvastaista. Hillary Clintonin sähköpostien väärinkäytön tutkintaa vuonna 2016 johtanut ja sittemmin Robert Muellerin Venäjä-tutkinnan johdossa ollut FBI-agentti Peter Strzokin ja hänen tyttöystävänsä Lisa Pagen välinen kirjeenvaihto vuosina 2015-2016 paljastettiin lehdistössä joulukuussa 2017. Eräässä tekstiviestissä elokuulta 2016 Lisa Page kysyi, “[Trump’s] ei koskaan ole tulossa presidentiksi? Eikö niin?! Eikö niin?!”, mihin Strzok vastasi, “Ei. Hän ei tule. Me tulemme estämään sen”.

Samoissa tekstiviesteissä Strzok puhui “vakuutuspolitiikasta” sen varalta, etteivät he onnistuisi estämään Donald Trumpin valintaa:  “…ei ole mitään mahdollisuutta, että hänet valittaisiin – mutta pelkään, ettemme voi ottaa sitä riskiä. Se on kuin vakuutuspolitiikka sen epätodennäköisen tapahtuman varalta, että kuolet ennen kuin täytät 40.” Ei tarvita älyn jättiläistä sen tajuamiseen, että Strzok viittasi “vakuutuspolitiikalla” tekaistuun Venäjä-tutkintaan Donald Trumpin voiton vierittämiseksi Vladimir Putinin syyksi. Peter Strzok todisti äsken USA:n kongressissa ja yritti selittää pois hänen ‘vakuutuspolitiikka’ -huomautuksen salaliittoon viittaavan merkityksen. Mutta hänen todistuksena on ristiriidassa Lisa Pagen suljettujen ovien kuulusteluun missä hän on jo antanut ymmärtää, että Strzokin kommentit tarkoittivat juuri sitä miten useimmat Trumpin tukijat ne tulkitsivatkin (hän vahvisti myös sen, että Muellerin Venäjä-tutkinta oli todellakin perusteeton, minkä tarkoitus oli vain mustamaalata Trumpin voitto).

Se on siis CIA:n, FBI:n, DIA:n, NSA:n ym, tiedusteluelinten johto, joka on syyllistynyt salaliittoon ja maanpetturuuteen istuvaa presidenttiä vastaan. Tämä koskee etenkin Obaman nimittämiä virkamiehiä, mutta myös Trumpin nimittämissä virkamiehissä saattaa olla niitä, jotka eivät ole uskollisia presidentin agendalle tai Yhdysvaltain perustuslaille vaan ovat myyneet sielunsa USA:n varjohallitukselle. Tällaisen varjohallituksen olemassaolo on vahvistettu mm. 100-sivuisessa FBI:n asiakirjassa, mikä viittaa varjohallitukseen, joka pyrki suojelemaan Hillary Clintonia. CNBC raportoi siitä lokakuussa 2016:

Yksi paljastus dokumenteissa tuli haastattelusta ei-identifioidun henkilön kanssa, joka ehdotti että Informaation vapaus -lain alla vaatimukset koskien Clintonia menivät sellaisen ryhmän läpi mitä kutsutaan joskus “varjohallitukseksi.” “On voimakas ryhmä korkea-arvoisia hallitusvirkailijoita mihin joskus viitataan ‘7. kerroksen ryhmänä’ tai ‘varjohallituksena’. Tämä ryhmä tapasi joka keskiviikko iltapäivällä keskustellakseen FOIA prosessista, kongressin tallenteista, ja kaikista Clintoniin yhteydessä olleista FOIA/kongressin kuulusteluista,” FBI:n haastattelun yhteenveto sanoi.

Varjohallituksen synonyyminä käytetään usein termiä “Deep State-” (Syvähallitus) mihin myös Donald Trump on viitannut Twitterissä useita kertoja. NSA:n massavakoilun paljastanut Edward Snodewn on sanonut: “Syvähallitus ei viittaa vain tiedustelupalveluihin, se on keino viitata hallituksen byrokratian ammattiin. Nämä ovat viranomaisia jotka istuvat  voimakkaassa asemassa, jotka eivät lähde kun presidentit lähtevät, jotka katsovat presidenttien tulevan ja menevän… he vaikuttavat politiikkaan, he vaikuttavat presidentteihin.” Toisin sanoen, Syvähallitus on joukkp hallitusviranomaisia joiden valta on jopa istuvan presidentin yläpuolella ja jotka palvelevat omaa agendaansa, ei presidentin agendaa tai Yhdysvaltain perustuslakia. Toukokuussa Trump sanoi Twitterissä, että Robert Muellerin Venäjä-tutkinta olisi osa varjohallituksen yritystä tehdä hänen demokraattisesta valinnastaan laiton:

Katso kuinka asiat ovat kääntyneet ympäri rikolliselle syvähallitukselle. He juoksevat tekaistun Venäjä-yhteistyön perässä, keksityn huijauksen, ja päätyvät jäämään kiinni suurista VAKOILU skandaaleista joillaisia tämä maa ei ole nähnyt koskaan aikaisemmin! Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee!

Myös Putin viittasi äsken tähän USA:n varjohallitukseen sanoen sen yrittävän sabotoida hänen ja Trumpin välisen Helsingin kokouksen onnistuneen aloitteen rauhanomaisten valtionsuhteiden käynnistämiseksi: “Voimat Yhdysvaltojen sisällä ovat halukkkaita uhraamaan Venäjä-USA suhteet edistääkseen päämääriään Amerikan sisäisen poliittisten riitojen keskelllä… Kun puhuin näistä voimista, se ei sovi meidän poliittiseen filosofiaamme, koska meille on aina opetettu että viranomaiset työskentelevät hallituksen tai yhteiskunnan intressien puolesta… Valitettavasti, Yhdysvalloissa on voimia jotka panevat heidän kapeat ryhmä ja puolue intressit kansallisten intressien edelle. He ovat valmiita uhraamaan jopa oman turvallisuutensa. He ovat valmiita uhraamaan liittolaistensa turvallisuuden Euroopassa ja Lähi-Idässä, etenkin Israelin valtion turvallisuuden.”

On siis ilmeistä, että Presidentti Trump on sodassa tätä voimakkaista hallitusviranomaisista koostuvaa USA:n varjohallitusta vastaan. Robert Muellerin, entisen FBI:n johtajan apulaisjohtajana toiminut Phil Mudd on säännöllinen vieras CNN-kanavalla ja myös hän viittaa usein tähän Donald Trumpin vastaiseen syvähallitukseen (positiivisessa mielessä). Viimevuoden elokuussa hän sanoi Jack Tapperin suorassa lähetyksessä, että “hallitus tulee tappamaan tämän kaverin”. On kuitenkin valheellista väittää, että Donald Trump olisi sodassa hänen omia tiedustelupalveluitaan vastaan, tai että hän olisi liittoutunut Putinin rinnalle heitä vastaan. Kun toimittaja kysyi häneltä Helsingissä, että uskooko hän enemmän Putinia vain omia tiedustelupalveluitaan siinä, että Venäjä sekaantui vuoden 2016 vaaleihin, niin Trump vastasi: “Minun väkeni tuli luokseni ja ja monet muut ja he uskovat sen olleen Venäjä. President Putin sanoi juuri, ettei se ollut Venäjä. Sanon tämän. En näe mitään syytä siihen miksi se olisi.”

Oli sitten tahallista tai ei, niin Trumpin piti tietysti sanoa: “En näe mitään syytä siihen miksi se ei olisi.” Hän korjasi tämän virheen päivää myöhemmin. Trump tviittasi 19. heinäkuuta videon missä hän sanoi useita kertoja ennen Helsingin kokousta miksi hänellä ei ole mitään syytä epäillä sitä, etteikö Venäjä olisi sekaantunut USA:n vuoden 2016 vaaleihin (tiedustelupalveluiden raportit ovat vahvistaneet vain Venäjän sekaantumisen, eivät sitä että se olisi vaikuttanut vaalien lopputulokseen). Minulla ei ole mitään syytä epäillä sitä, etteikö Venäjä olisi pyrkinyt jossain määrin vaikuttamaan vuoden 2016 vaaleihin. Monet valtiot ovat harjoittaneet sekaantumista vieraan valtion vaaleihin, eikä vähiten Yhdysvallat. Putin puhui moneen kertaan myönteisesti Trumpista vuoden 2016 vaalien aikaan. Syynä oli tietysti hänen julkisesti ilmoitettu pyrkimys palauttaa hyvät suhteet Venäjään ja lopettaa Obaman ja Hillary Clintonin tukema proxy-sota Syyriasta. Kaikille niille, jotka rakastavat enemmän rauhaa kuin sotaa tämän pitäisi olla hyvä ja kiitettävä tavoite. Demokraattien ja etenkin Hillary Clintonin kiero ulkopolitiikka oli päällimmäinen syy siihen miksi Venäjän ja USA:n valtiosuhteet ajautuivat vaarallisimmiksi sitten Kuuban ohjuskriisin.

Ei ole myöskään todisteita siitä, että Wikileaks – jonka Hillary Clintonia ja John Podestaa koskevat sähköpostipaljastukset olivat keskeisessä asemassa Clintonin häviöön – olisi toiminut Venäjän laskuun. Julian Assange on kieltänyt tämän useaan kartaan ja sanonut samalla, että Clintonin julkisuuteen vuodetut sähköpostit eivät olleet ulkoisen hakkeroinnin, vaan sisäisen tietovuoden seurausta. Roger Stone kertoi lokakuussa 2017 artikkelissaan Guccifer 2.0 ei ole Venäjän etu:

The Nation aikakauslehti raportoi äsken tutkimuksesta, jonka Veteran Intelligence Professionals for Sanity (VIPS) julkaisi, mikä on ryhmä joka koostuu useista entisistä korkean tason USA:n tiedusteluviranomaisista. Perustuen tämän ryhmän tutkimuksiin, The Nation päätteli että, “Ei ollut hakkerointia Demokraattien kansallisen komitean järjestelmään heinäkuun 15, 2016… ei venäläisten taholta tai kenenkään muun.” Kova tiede nyt demonstroi, että se oli tietovuoto; lataus mikä oli suoritettu paikallisesti muistiavaimella tai samankaltaisilla datan siirto laitteella. Lyhyesti, he raportoivat sen olleen sisäpiirin työtä jonkun taholta jolla oli pääsy Demokraattien kansallisen komitean järjestelmään. Tämä heittää vakavan epäilyksen alkuperäiseen hakkerointi väitteeseen mikä johti sitä seuranneeseen dokumenttien julkaisuun WikiLeaks -sivustolla viimekesänä.

On hyvä pohtia myös sitä, että jos Trump olisi syyttänyt Helsingissä Venäjää hänen vaalivoitostaan, se olisi tulkittu siten että hän olisi tunnustanut vaalivoittonsa olleen venäläisten hakkereiden ansiota ja näin ollen laiton. Tämä olisi ollut paljon pahempi poliittinen virhe, kuin se että hän vältteli toimittajien kysymystä siitä kuka oli vastuussa Hillary Clintonin palvelimen hakkeroinnista. Jos jotain on oikein kutsua Putinin sätkynukeksi, niin se  on paljon enemmän Obama kuin Trump. Hänen ensimmäisiä ulkopoliittisia päätöksiään oli hylätä George W. Bushin Puolaan kaavailtu ohjuskilpi järjestelmä, jonka rakentamista Putin oli vastustanut isoon ääneen. ABCNEWS kertoi: “Presidentti Obaman ulkopolitiikka on ottanut kovin erilaisen sävyn kuin George W. Bush, painottaen sopimusta ja yhteistyötä enemminkin kuin vastakkainasettelua… Obaman päätös keskiviikkona romuttaa kallis ja teknisesti haastava pitkänkantaman puolustusjärjestelmä Euroopassa merkitsee hänen kaikkein merkittävintä muutosta Bushin ulkopolitiikan prioriteetteihin. Se voi muuttaa dynamiikan kasvavasti jännittyneistä suhteista USA:n ja Venäjän välillä, joka näkee uhkana Bushin suunnitelmat ohjuspuolustuksesta Puolassa ja Tšekin tasavallassa… Demokraatit ylistivät päätöstä; Senaatin Asepalvelu komitean puhemies Carl Levin kutsui sitä ‘järkeväksi valinnaksi mikä tulee parantamaan meidän turvallisuuttamme.”

Vuoden 2012 vaaleissa Barack Obama pilkkasi republikaanien vastaehdokas Mitt Romneyta siitä, että hän piti Venäjää USA:n suurimpana geopoliittisena uhkana, vaikka kylmä sota oli päättynyt jo yli 20 vuotta sitten. Samana vuonna Obama kertoi Venäjän presidentti Dmitri Medvedeville – tietämättä hänen mikkinsä olleen päällä -, että hänellä olisi “enemmän joustavuutta” Venäjän suhteen vuoden 2012 uudelleenvalintansa jälkeen. Tämän jälkeen Medveded sanoi “seisovan hänen rinnallaan” vuoden 2012 vaaleissa ja välittävän tiedon Putinille. Miksi demokraatit ja CNN ei huutanut tuolloin: “Venäjä! Venäjä! Maanpetturi! Putinin sätkynukke!” Nyt he eivät juuri muusta puhukkaan kuin Venäjän uhasta USA:n demokratialle. Jos Donald Trump olisi demokraatti, vasemmisto ylistäisi häntä nyt maasta taivaaseen. Sen sijaan, että olisi pehmeä Venäjän suhteen, Trump sanoi äsken että “Jos asiat eivät suju oikein Vladimir Putinin kanssa, tulen olemaan hänen pahin vihollisensa mitä hänellä on koskaan ollut.” Tietenkin jos näin käy, niin demokraatit asettuvat Putinin puolelle ja syyttävät Trumpia mielipuoliseksi sodan lietsojaksi.

On syytä palata vielä Ronald Reaganiin, jota vasemmisto vihasi lähes yhtä paljon kuin he vihaavat nyt Donald Trumpia. Helsingin tapaaminen muistuttaa monessa suhteessa Reaganin ja Gorbatšovin tapaamista Genevessä 33 vuotta sitten. Wikipedia kertoo siitä seuraavaa: “Gorbatšov myöhemmin sanoi: ‘Näimme Geneven tapaamisen realistisesti ilman suuria odotuksia, silti toivoen asettavamme perustan vakavalle dialogialle tulevaisuudessa.’ Samalla tavaoin kuin aikaisempi presidentti Eisenhower vuonna 1955, Reagan uskoi henkilökohtaisen suhteen johtajien välillä olevan välttämätön ensimmäinen askel jännitteiden muurien alasrepimiseksi, jotka esiintyi kahden maan välillä. Reaganin tavoite oli vakuuttaa Gorbatšov siitä, että Amerikkan halusi rauhaa ylitse kaiken muun. Reagan kuvaili toivoaan kokoukselle ‘rauhan missioksi’. Ensimmäinen asia, jonka Reagan sanoi Gorbatšoville oli “Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat kumpikin kaksi suurinta maata maanpäällä, supervaltoja. He ovat ainoita, jotka voivat käynnistää kolmannen maailmansodan, mutta myös kaksi ainoaa maata jotka voivat tuoda rauhan maailmaan’. Sitten hän painotti henkilökohtaisia samankaltaisuuksia kahden johtajan kanssa, molempien ollessa syntynyt samanlaisissa ‘maaseutukylissä maidensa keskellä’ ja suurta vastuuta jota he molemmat kantoivat.” 

Helsingin kokous ja Googin sota

Maailma vältti globaalin ydinsodan – kiitos Reaganin ja Gorbatšovin päättäväisyyden. Mutta Helsingin huippukokouksen historialliset seuraukset ovat yhä kirjoittamatta. Välttäääkö maailma jo toistamiseen kolmannen maailmansodan, jotka kohti itä ja länsi ovat kulkeneet viimeiset 20 vuotta? Antaako Jumala ihmiskunnalle vielä armonaikaa? Vastaus tähän kysymykseen on yksin Jumalan käsissä, mutta omien tutkimusteni perusteella uskon siihen, että Raamatussa ennustettu ihmiskunnan lopputaistelu (Googin sota sekä Harmageddon) olisi enää vuosien päässä, ei vuosikymmenten. Jos Israelin jälleensynnyn nähnyt viikunapuunsukupolvi painuu maan poveen vuonna 2028 (Psalmi 90:10 Matt. 24:34), niin viimeinen Jeesuksen paluuta edeltävä vuosikymmen alkoi jo tänä vuonna. Helsingin kokous yhdessä kesäkuisen Singaporen kokouksen kanssa sopii hyvin siihen, että Raamattu ennustaa maailmassa olevan tyyntä myrskyn edellä (“Calm before the storm”, kuten Trump sanoi lokakuussa 2017). Paavali kertoo 1. Tess. 5:1-3:ssa:

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: “Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.

Googin sodasta Hesekiel taas ennusti: “Näin sanoo Herra, Herra: Mutta sinä päivänä tulee mieleesi jotakin, ja sinä mietit pahan juonen ja sanot: Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina – asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia. Sinä aiot saalista saada, ryöstettävää ryöstää, ojentaa kätesi raunioita kohti, jotka on saatu asutuiksi, ja kansaa kohti, joka on koottu pakanakansain seasta, joka on hankkinut karjaa ja omaisuutta ja asuu maan navassa.” (Hesk. 38:10-12) Tätä voi sanoa tuskin nykyisestä Israelista, joka on rakentanut kirjaimellisesti muurin sen Länsirannan rajalle terrori-iskujen estämiseksi. Googin sodan liittouma on jo valmis. Hesekieln näyssä mainitut Persia (nykyinen Iran), Etiopia (nykyinen Sudan) ja Puut (nykyinen Libya)… Goomer ja kaikki sen sotalaumat, Toogarman heimo (nykyinen Turkki) ovat jo liittoutuneet Venäjän (Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas pohjan periltä) sotavoimien rinnalle Israelia ja länttä vastaan. Helsingin kokous saattaa alkua sille, että Israel luopuu muureistaan rauhan edistämiseksi. Yksi Trumpin ja Putinin tapaamisen sisällöstä, koski juuri Israelin turvallisuutta. Putin sanoi Helsingissä:

Anna minun muistuttaa sinua, että Venäjän ja Amerikan sotavoimat ovat hankkineet hyödyllisen kokemuksen toimiensa koordinoinnista, muodostaneet käyttökelpoiset kommunikointikanavat, mitkä mahdollistivat [meidän] välttävän vaaralliset onnettomuudet ja tahattomat yhteentörmäykset ilmassa ja maassa. Myös terroristien murskaamisen lounais-Syyriassa: Syyrian eteläpuoli tulisi tuoda täyteen noudattamiseen vuoden 1974 sopimuksesta koskien sotavoimien erottamista, Israelin ja Syyrian sotavoimien erottamisesta. Tämä tulee tuoman rauhan Golanin kukkuloille ja tuo paljon rauhanomaisemman suhteen Syyrian ja Israelin välille ja tarjoaa myös turvallisuutta Israelin valtiolle.

Presidentti Trump toivotti tervetulleeksi Putinin aloitteen edistää Israelin turvallisuutta yhdessä USA:n kanssa. Mutta onko Putin vilpitön hänen halussaan edistää Israelin turvallisuutta? Vai onko hänen mielessään paha juoni hyökätäkseen “suojattomaan maahan, rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina – asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia.” Entä miksi länsivallat ja sen arabiliittolaiset eivät ryhdy välittömiin vastatoimiin vaan reagoivat vain seuraavalla diplomaattisella nootilla: “Saba ja Dedan ja Tarsiin kauppiaat ja kaikki heidän nuoret jalopeuransa kyselevät sinulta: ‘Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeata ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, suurta saalista saamaan?'” (Hes. 38:13).

John F. Kennedy ja Donald J. Trump

Meidän on otettava huomioon myös se mahdollisuud, että Putin ei olisikaan tuo lopullinen Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas josta profeetta Hesekiel puhuu. Putinin paikan voi ottaa nimittäin joku toinen, joka osoittautuu paljon kylmäverisemmäksi tappajaksi kuin Putin on osoittautunut. Tai jos hän sitten onkin tuo ruhtinas, niin Trump ei ole välttämättä enää USA:n johdossa siihen aikaan, kun kolmas maailmansota syttyy idän ja lännen välille. Olen maininnut ennestään mm. Raamattukoodin, joka näyttäisi ennustavan Donald Trumpin salamurhaa USA:n varjohallituksen taholta. Jos Trump salamurhataan, niin kariutuuko siinä samalla Helsingin huippukokouksen käynnistämä suhteiden entisöinti? Ottaako Trumpin paikan joku John McCainin kaltainen sotahullu uuskonservatiivi, joka provosoi Venäjän sotaan länttä ja Israelia vastaan?

Normaalisti salamurhatun presidentin paikan ottaisi hänen varapresidenttinsä, mutta Raamattukoodi mainitsee Trumpin salamurhan yhteydessä sanat “kolme kuollutta”. Onko näiden murhattujen joukossa myös Mike Pence? Tällöin Hillary Clinton voisi vaatia USA:n presidentin virkaa vuoden 2016 populaarien äänten väitettynä voittajana. New York Postin äskeisen raportin mukaan Hillary Clinton valmistelisi kaikessa hiljaisuudessa Donald Trumpin haastamista jo toistamiseen vuoden 2020 presidentinvaaleissa. John F. Kennedy salamurhattiin ensimmäisen nelivuotiskautensa toiseksi viimeisenä vuotena. Donald Trumpilla tämä vastaisi vuotta 2019. Jokainen voi nähdä ilmeisen vastaavuuden Kennedyn ja Trumpin välillä. Varjohallitus vihasi Kennedyä aivan kuin se vihaa nyt Trumpin ja on avoimessa sodassa häntä vastaan. Kennedy hyökkäsi kulissien takana toimivia salaseuroja vastaan, joiden pyrkimyksenä oli hajottaa USA:n poliittinen ja taloudellinen riippumattomuus yhden maailmanhallituksen asteittaiseksi perustamiseksi.

Huhtikuussa 1961 hän piti puheen missä hän sanoi: “Koko sana ‘salaisuus’ on vastenmielinen vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa. Me kansana olemme vastustaneet jo luonnostaan ja historiallisesti salaseuroja, salaisia valoja ja salaisia menettelyjä. Päätimme kauan sitten, että liiallinen ja tarpeeton tosiasioiden salaaminen ylittää reilusti vaarat joita siteerataan sen oikeuttamiseksi.” Muutamia kuukausia ennen salamurhaansa hän allekirjoitti myös lain, mikä olisi tehnyt tyhjäksi USA:n keskuspankin vallan. Donald Trump taas puhui Floridassa lokakuussa 2016 niitä vastaan, jotka vehkeilevät salassa tuhotakseen Amerikan riippumattomuuden ja luovuttaakseen sen kansalaisten vapauden “avoimille rajoille, avoimelle kaupalle ja maailmanhallitukselle”. 

Toinen syy Kennedyn salamurhaan oli se, että hän oli avoimessa sodassa myös USA:n sotateollista kompleksia vastaan, jonka vallasta Presidentti Eisenhower varoitti Amerikkaa vuoden 1959 jäähyväispuheessaan. Hän vannoi kerran, että hajottaisi CIA:n tuhansiin sirpaleisiin ja levittäisi sen taivaan tuuleen. Kennedy nousi paljon enemmän omia tiedustelupalveluitaan vastaan kuin Donald Trump. CIA:n vuonna 1947 perustanut Presidentti Harry S. Truman katui myöhemmin sen perustamista sanoen sen tulleen “Amerikan Gestapoksi”. Kennedyn päämäärä oli vetäytyä Vietnamista vuoteen 1965 mennessä. Tämä raivostutti ne tahot USA:n hallituksessa, jotka halusivat jatkaa kylmää sotaa Neuvostoliiton kanssa ja kasvattaa samalla aseyhtiöiden kukkoroa miljoonien ihmishenkien kustannuksella.

Kennedy ei ollut mikään “Make Love, Not War” -hippi, mutta samalla hän ja hänen nuorempi veljensä Robert – joka sai surmansa myös salamurhaajan luodista – raivasi tietä 60 -luvun Vietnamin sodan vastaiselle vasemmiston rauhan liikkeelle. Hänen kuuluisa puheensa “Rauhan Strategia”, jonka hän piti Amerikan Yliopistossa maan pääkaupungissa, laski epäilemättä perustan 60 -luvun rauhanliikkeelle ja Vietnamin sodan vastaisille protesteille. Tässä puheessa Kennedy sanoi käynnistävän neuvottelut Neuvostoliiton kanssa ydinasetestien lopettamiseksi. Puhe johti sopimukseen ydinasetestien osittaiseksi keskeyttämiseksi, minkä Kennedy allekirjoitti laiksi 7. lokakuuta 1963, reilu kuukausi ennen salamurhaansa. Se oli Kennedyn kuuluisimpia puheita, jota Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov kutsui parhaaksi puheeksi, jonka Yhdysvaltain presidentti on koskaan antanut. Seuraava katkelma James W. Douglasin artikkelista on todella valaiseva, koskien Kennedyn ja USA:n sotateollisen kompleksin välistä sisäistä ristiriitaa ja sitä miksi hänet lopulta murhattiin.

 Tuona aikana minulla ei ollut käsitystä siitä, että Kennedy oli ottanut tämän loikan Hruštšovin kanssa samalla kun vannonut julkisesti, ettei hyökkäisi koskaan Kuubaan, mikä raivostutti hänen armeijansa kenraalit. Kääntymisellään rauhaan meidän kommunististen vihollistemme kanssa, jonka hän julisti kesäkuun 10, 1963, alkupuheessaan Amerikan Yliopistossa, Kennedy riskeerasi oman elämänsä, Thomas Mertonin profetian mukaan. Tammikuussa 1962 Merton kirjoitti ystävälleen ja ilmaisi “vähän luottamusta” Kennedyn kykyyn paeta ydinkriisiä, koska Kennedyllä ei ollut välttämättä syvyyttä, ihmisyyttä, itse-muistamattomuutta ja myötätuntoa. “Ehkä Kennedy voi päästä  tämän läpi jonakin päivänä ihmeen kautta”, Merton kirjoitti. “Mutta sellaiset ihmiset ovat ennen pitkää merkittu salamurhattavaksi.”

Kolme vuosikymmentä myöhemmin, otin viimeinkin Dorothy Dayn vakavasti tutkimalla Kennedyn elämää ja kuolemaa. 12 vuoden ajan tutkin kansallisen turvallisuuden dokumentteja hänen kriiseissään kylmän sodan aikana, etenkin niitä jotka kongressi julkaisi Presidentti John F. Kennedy Assassination Records Collection -lailla vuonna 1992. I jäljitin ja haastattelin hänen salamurhansa silminnäkijöitä. Aloin nähdä Dallasin lunastavan valon, jonka Dorothy tunsi marraskuussa 1963 hänen Jumalan rakkauden kautta.

Etsien valoa systemaattisen pahuuden syvyydessä mitä Merton kutsui “sanoinkuvaamattomaksi”, jota hän kuvailee kirjassaan Raids on the Unspeakable (1966), johtaa erään Evankeliumin tarinaan. Kennedy oli oppinut näkemään kommunistisen vihollisensa silmien läpi. Suurella henkilökohtaisella riskillä hän kääntyi sodasta rauhantekijäksi. Olin ällistynyt armon täyttämästä Yhdysvaltain presidentistä, joka valitsi rauhan —  oman elämänsä hinnalla.

Kennedyn salamurhan pimeys ulottuu kauas taakse Kuuban ohjuskriisin tapaamisen lokakuun 19, 1962, kun Kennedy torjui hänen kenraaliensa painostukset pommittaa ja hyökätä Kuubaan. Kun hän lähti huoneesta, salainen kasettinauhotin jatkoi äänittämistään ja tallensi kenraalien halveksunnan presidentille ja heidän päättäväisyytensä kiihdyttää konflikti täysimitaiseksi ydinsodaksi. He halusivat voittaa kylmän sodan.

Kenraali Curtis E. LeMay, ilmavoimien päällikkö, välitti tämän aikomuksen. Kriisien keskellä, hän määräsi ydinaseilla varustetut pommittajat niiden tavanomaisten linjojen taakse kohti Neuvostoliittoa ja testasi mannertenvälistä ballistista ohjusta —askel, joka oli suunniteltu provosoimaan Neuvostoliitto reagoimaan, mikä olisi laukaissut USA:n ylivertaiset ydinaseet Neuvostoliiton tuhoksi. Neuvostoliitto ei onneksi tarttunut tähän syöttiin.

Dallasin pimeys menee jopa kauemmas taaksepäin epäonnistuneeseen Sikojenlahden maihinnousuun huhtikuussa 1961 CIA:n kouluttamien Kuuban pakolaisten taholta. Yleissilmäyksellä, Kennedy tajusi että CIA oli pettänyt häntä väittämällä populaarin Kuuban kapinan Fidel Castroa vastaan olleen välitön ja että maanpaossa ollut osasto voisi “mennä sissisotaan”. He yrittivät houkutella presidentin allekirjoittamaan USA:n sotavoimien hyökkäys päivän pelastamiseksi. Kennedyllä oli kuitenkin rohkeutta hyväksyä tappio. Kuten hän kertoi myöhemmin ystävälleen, “He eivät voineet uskoa, että minun kaltainen uusi presidentti ei panikoisi ja yrittäisi pelastaa omia kasvojaan. No, he olivat käsittäneet minut täsin väärin.”  Kennedy oli raivoissaan CIA:lle tapahtuman johdosta. The New York Times raportoi myöhemmin, että Kennedy kertoi yhdelle korkeimmalle viranomaiselle hänen hallinnossaan että hän halusi “pirstoa CIA:n tuhansiin palasiin ja hajottaa sen taivaan tuuliin.”

Tosiasiassa presidentti oli erottanut CIA:n johtajan Allen Dullesin ja hänen varamiehen, Richard M. Bissell Juniorin, ja kenraali Charles P. Cabellin. Herra Dulles oli kiistatta yksi voimakkaimmista miehistä kylmässä sodassa. Hän palasi valtaan Warrenin Komission päänä, ohjaten sen yksinäisen salamurhaajan johtopäätökseen, jonka se julkaisi raportissaan vuonna 1964 presidentin salamurhasta.

Ohjuskriisissä Kennedy kääntyi rauhan puoleen. Kauhistuttavan konfliktin huipulla, jota hänen oma Castron vastainen politiikkansa auttoi kiihdyttämään, hän etsi tietä ulos. Kennedy valitsi tien, jota hänen kenraalinsa pitivät anteeksiantamattomana. Hän ei vain hylännyt heidän painostustaan hyökätä Kuubaan ja Neuvostoliittoon. Tätäkin pahempaa, presidentti yritti tavoittaa vihollisen avun etsimiseksi. Tätä voitaisiin pitää maanpetoksena. Hruštšov piti sitä toivon merkkinä.

Robert F. Kennedy, oikeusministeri, oli tavannut salaa lokakuun 27. 1962 Neuvostoliiton suurlähettilään Anatoly F. Dobrynin Washingtonissa, varoittaen että USA:n presidentti oli menettämässä hallintansa hänen kenraaleilleen ja tarvitsi Neuvostoliiton apua. Kun Hruštšov vastaanotti Kennedyn vetoomuksen Moskovassa, hän kääntyi ulkoministerinsä Andrei A. Gromykon puoleen ja sanoi, “Meidän täytyy antaa Kennedyn tietää, että haluamme auttaa häntä.” Hruštšov epäröi ajatusta vihollisensa auttamiseksi, mutta toisti: “Kyllä, apu. Meillä on nyt yhteinen asia, pelastaa maailma noilta jotka työntävät meitä sotaa kohti.”

Kuinka voimme ymmärtää tätä hetkeä? Kaksi kaikkein raskaimmin aseistettua johtajaa historiassa, täysimittaisen ydinsodan kynnyksellä, liittivät yhtäkkiä kätensä yhteen niitä vastaan molemmilla puolilla jotka painostivat heitä hyökkäämään. Hruštšov määräsi ohjustensa välittömän takaisinvedon vastikkeena Kennedyn lupaukseen olla koskaan hyökkäämättä Kuubaan ja hänen salaiseen lupaukseen vetää USA:n ohjukset Turkista—kuten hän tosiasiassa tekikin. Kylmän sodan viholliset olivat kääntyneet; molemmilla johtajilla oli nyt enemmän yhteistä vastustajansa kanssa kuin omien kenraaliensa kanssa.

Niin John F. Kennedy kuin Nikita Hruštšov ei ollut pyhimys. Kumpikin oli syvästi osasyyllinen politiikassa mikä toi ihmiskunnan lähes ydinsodan partaalle. Mutta kun he kohtasivat sen minkä Thomas Merton identifioi “sanoinkuvaamattoman tyhjiöksi”, he kääntyivät toistensa puoleen avun etsimiseksi. Tehdessään näin he käänsivät ihmiskunnan kohti rauhanomaisen planeetan toivoa…

Sen jälkeen kun Kennedy ja Hruštšov kääntyivät yhteen ohjuskriisissä, he alkoivat vehkeillä rauhan saavuttamiseksi. Läpimurto oli Kennedyn puhe kesäkuussa 1963 Amerikan Yliopistosssa. Esittelemällä hänen näkynsä rauhasta vastauksena venäläisten kärsimykseen toisessa maailmansodassa, Kennedy kavensi aukkoa viholliseen. Hruštšov kertoi myöhemmin Amerikan diplomaatti Averell Harrimanille, että se oli “suurin puhe jonka yksikään Amerikan presidentti on antanut sitten Rooseveltin.”

Kennedyn julistus yliopistossa atmosfäärissä suoritettavien ydinasetestien keskeyttämiseksi ja hänen toiveensa sopimuksen aikaansaamiseksi avasi oven. Kuuden viikon sisällä, hän ja Hruštšov allekirjoittivat osittaisen ydinasekokeita kieltävän sopimuksen. Se oli vahvistettu sopimus heidän yhteisestä päätöksestään lopettaa kylmä sota.

Tämän monille tuntemattoman historian valossa on vaikea sanoa mitä olisi tapahtunut jos Kennedyä ei olisi salamurhattu. Olisiko kylmä sota päättynyt jo 60 -luvulla, eikä vasta 80 -luvulla? Olisiko Neuvostoliiton hajoaminen tapahtunut jo 20 vuotta aikaisemmin? Kennedyn kuoleman jälkeen hänestä tuli eräänlainen vasemmiston marttyyri ja hänen pyrkimyksensä rauhaan Neuvostoliiton kanssa edisti osaltaan myös 60 -luvun rauhan liikkeen ja siihen yhteydessä olleen vastakulttuurin syntyä, joka käänsi nuorison keskuudessa lännen perinteiset juutalaiskristilliset arvot ylösalaisin. John F. Kennedy itse oli kuitenkin Jumalaa-pelkäävä roomalaiskatolinen ja läntisten arvojen vankka puolustaja kommunistisen tyrannian pahuuden edessä. Kylmän sodan kuumimpina hetkinä, hän kirjoitti paperille seuraavat sanat valmistautuessaan johtamaan maataan ydinsodan keskellä:

Tiedän, että Jumala on olemassa – ja näen myrskyn olevan tulossa. Jos Hänellä on osa minulle, uskon että olen valmis.

Johtopäätös

Donald Trump haluaa nyt estää John F. Kennedyn tapaan kolmannen maailmansodan tapaamalla Yhdysvaltain vihollisia ja – lainatakseni hänen sanojaan Helsingissä – “on valmis ottamaan mielummin poliittisen riskin rauhan tavoittelussa kuin riskeeraamaan rauhan politiikan tavoittelussa”. John F. Kennedy otti myös poliittisen riskin ydinsodan välttämiseksi, kun hän päätti neuvotella Nikita Hruštšovin kanssa salaa ja sivuuttaa omien kenraaliensa ja CIA:n neuvot, mitkä olisivat johtaneet maailman ennenaikaiseen Harmageddoniin. Tästä syystä USA:n varjohallitus piti häntä maanpetturina ja teloitti hänet maanpetturin tavoin Dallasissa 22. marraskuuta 1963. Trumpin viimevuonna julkaisemat Amerikan tiedustelun salaiset asiakirjat vahvistavat sen, että salamurhaajia oli todellakin enemmän kuin yksi ja että osa Kennedyn surmanneista luodeista tuli puistotien ylittävältä sillalta auton edestä. Donald Trump on nyt samanlaisessa sodassa omia tiedustelupalveluitaan vastaan tai niiden sisällä operoivaa tahoa, joka tunnetaan varjo- tai syvähallituksen nimellä.

CIA:n entiset johtahat kuten John Brennan pitävät häntä tästä syystä maanpetturina, mikä on kovin ironista kun Brennan kannatti kylmän sodan aikana USA:n kommunistipuoluetta. Jokainen voi selvästi nähdä kuinka John F. Kennedyn ja Dallasin tapahtumien varjo lankeaa nyt Donald Trumpin päälle. Avoimeksi jää onko hänelle kirjoitettu ennalta myös sama kohtalo. USA:n vasemmiston ja oikeiston ulkopolitiikkaa on erottanut perinteisesti se, että ensiksi mainittu on painottanut diplomatian ja neuvotteluiden tietä, kun taas jälkimmäinen on uskonut sotilaallisen voimankäytön tai sen uhan olevan paras keino rauhan saavuttamiseksi. Ronald Reagan piti sitä hänen ulkopolitiikkansa peruspilarina ja siitä lähtien jokainen republikaanipresidentti on tukenut tätä oppia. Astuessaan virkaansa tammikuussa 2017, President Trump sitaarasi ideaa “rauhasta voimankäytön kautta” keskeisenä hänen yleiseen “Amerikka ensin” ulkopolitiikkaan.

Ensisilmäyksellä tämä voi näyttää vastakkaiselta Kennedyn ulkopolitiikkaan, minkä hän hahmotteli Rauhan Strategia puheessaan Amerikan Yliopistossa vuonna 1963: “Minkälaista rauhaa tarkoitan ja minkälaista rauhaa me etsimme? Ei Pax Americanaa, joka on pakotettu maailmaan Amerikan sota-aseiden kautta, ei haudan rauhaa tai orjan turvallisuutta. Puhun aidosta rauhasta – sellaisesta mikä tekee elämästä elämisen arvoista – ja sellaisesta mikä mahdollistaa ihmisten ja kansojen kasvaa ja toivoa ja rakentaa parempaa elämää heidän lapsilleen. Ei pelkästään rauhaa amerikkalaisille, mutta rauhaa kaikille miehille ja naisille. Ei vain rauhaa meidän ajallemme, mutta rauhaa kaikille ajoille.” Tällaista rauhaa ei ole tietenkään mahdollista tuoda maanpäälle ilman Rauhan Prinssiä eli Jeesusta Kristusta, jonka paluu saa aikaan sen, että kansakunnat “takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” (Jes. 2:4)

Mutta jotkut ovat sitä mieltä, että myös Kennedy uskoi konservatiivien oppiin “rauhasta voimankäytön kautta”. Esimerkiksi virkaanastukaispuheessaan hän sanoi, että “Vain silloin kun aseemme ovat riittävän vahvoja, voimme olla varmoja siitä ettei niitä koskaan käytetä.” Kuuban ohjuskriisin aikaan, kun maailma astui lähimmäksi ydinsotaa kuin koskaan aiemmin, Kennedy sanoi ettei Yhdysvallat voisi suvaita tahallista petosta ja uhkaavaa käytöstä minkään kansakunnan taholta ja sanoi ryhtyvän välittömiin kostotoimiin mikäli Neuvostoliitto ampuisi Kuubasta ydinohjuksen mitä tahansa kansaa vastaan läntisellä pallonpuoliskolla. Tämä oli hyvin lähellä Donald Trumpin puhetta YK:n yleiskokouksessa viimevuoden syyskuussa missä hän sanoi, että ellei Kim Jong-un lopettaisi agressiivista käyttäytymistään, niin Yhdysvalloilla ole muuta vaihtoehtoa kuin tuhota Pohjois-Korea täydellisesti. Jotkut kutsuivat viimevuoden eskaloituneita tapahtumia, kun Pohjois-Korea uhkasi iskeä ydinohjuksilla Guamiin, Japaniin tai USA:n mannermaahan, Kuuban ohjuskriisin toisinnoksi. Myös tässäkin mielessä Kennedyn haamu kummittelee nyt Presidentti Trumpin elämää.

---

Lue myös:

• Kongressin jäsen paljastaa Donald Trumpin salamurhajuonen.
• Presidentti Trump julkisti Kennedyn salamurhan salaiset kansiot. Miten Kennedyn kuolema kytkeytyy Englannin kuninkaallisiin?

 

Tein tuollaisen englanninkielisen videon missä käytin myös joidenkin aikaisempien videoideni videoklippejä. Halusin lähinnä kokeilla mihin äskettäin ostamallani videonmuokkausohjelmalla pystyy. Tein videon välitekstit englanniksi jos se saisi vaikkapa kansainvälisempää kiinnostusta sivuni eskatologisiin tutkimuksiin. Lopussa viittaan englanniksi kääntämääni artikkeliin 27 syystä siihen miksi uskon Prinssi Charlesin olevan Antikristus ja linkki artikkeliin löytyy videon alapuolelta. Tällainen videonmuokkaus vaatii aika paljon perehtymistä erilaisiin tietokoneohjelmiin eikä minulla riitä oikein ymmärrys ja kärsivällisyys ammattimaisempien videoiden tekoon. Pyrin vain ammattimaisuuden näennäiseen vaikutelmaan musiikin, kuvien ja videoiden yksinkertaisella ‘leikkaa ja liitä’ menetelmällä. 

---

Prinssi William saapui maanantaina 25. kesäkuuta Israeliin ensimmäisenä kuningasperheen jäsenenä maan 70-vuotisessa historiassa. Englannin kuninkaalliset ovat tehneet aiemmin epävirallisia matkoja Israeliin Jitzhak Rabinin ja Shimon Peresin hautajaisiin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun kuningasperheen jäsen teki virallisen vierailun Israeliin huolimatta siitä, että Britannia loi perustan juutalaisvaltiolle Balfourin julistuksen myötä vuonna 1917. Dokumentoin jo kirjani 9. luvussa kuningasperheen julkisuudelta hyvin kätketyn antisemitismin, mikä on jatkunut jo ainakin kolmen sukupolven ajan Edvart VIII:sta Prinssi Charlesiin. Ensiksi mainittu syytti toisesta maailmansodasta natsien sijaan juutalaisia ja jälkimmäinen kirjoitti vuonna 1986, että Yhdysvaltain Israelia tukeva “juutalaislobby” olisi pysäytettävä. Kuningasperhe on siis kaikkea muuta kuin Israelin ystävä. Israelin ystävät ympäri maailmaa ovat iloinneet Prinsessa Dianan esikoisen ensimmäisestä matkasta Pyhään maahan, mutta matkan todellinen tarkoitus ei ollut niin Israel-ystävällinen kuin päälle päin näyttäisi. 

Raamatun ehkä tunnistettavin Antikristus-profetia koskee tämän henkilön matkaa Jerusalemin Temppelivuorelle seitsevuotisen vihan ajan puolivälissä. Jeesus sanoi Matteuksen 24. luvun “pienois-apokalypsissa”: “Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.” Muutamaa jaetta aiemmin Jeesus sanoi, että “tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.”

Tällä Hän viittasi Jerusalemin temppelin tulevaan hävitykseen, joka toteutui juutalaissodissa vuonna 70 jKr., kun prinssi Titus poltti Jerusalemin ja sen temppelin maantasalle. Paavali kuitenkin sanoi, että tulisi olemaan kolmas temppeli tuona aikana kun Antikristus vierailee Temppelivuorella: “Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” Samaa ennustaa myös Danielin kirjan luvut 8, 9 ja 11 ja Ilmestyskirjan luku 11. Nämä profetiat antavat ymmärtää, että Antikristus vierailisi Temppelivuorella vain kerran ja tuolloin Al-Aqsan paikalla (tai vieressä) komeilee jo Israelin kolmas temppeli. Prinssi William ei siis tässäkään suhteessa ole tuo henkilö, kuten jotkut uskovat. Hänen isänsä Charles sen sijaan täyttää ainakin 27 Antikristus-profetiaa.

Prinssi Williamin vierailu Temppelivuorella on taas yksi ennakkomerkki lisää siitä, että hänen isänsä tulisi seuraamaan tulevaisuudessa hänen poikansa jalanjäljissä. Tätä ennen Temppelivuoren hallinta tulisi siirtyä Jordanian suojeluksessa olevalta Islamilaiselta Waqf-järjestöltä juutalaisten valtaan, jotta kolmannen temppelin rakentaminen voisi käynnistyä. Israeli sai Itä-Jerusalemin Vanhan Kaupungin ja sen Temppelivuoren haltuunsa jo vuoden 1967 kuuden päivän sodassa, mutta luovutti Temppelivuoren hallinnan takaisin Jordanialle johtuen sen räjähdysherkästä asemasta maailman 1.8 miljardille muslimille. Tosiasiassa Jerusalemia ei ole mainittu kertaakaan Koraanissa vaikka Raamatussa se on mainittu yli 800 kertaa ja sen synonyymi “Siion” 165 kertaa. Temppelivuori on juutalaisen uskon pyhin paikka, kun taas muslimeille Al-Aqsa on vasta kolmanneksi pyhin moskeija Mekan Masjid al-Haramin ja Medinan Masjid al-Nabawin jälkeen.

Rukoillessaan muslimien katseet ovat suunnattu Mekkaan päin (eli Temppelivuoren itäisellä puolella he pyllistävät Al-Aqsaa kohti), kun taas juutalaisten rukoukset kohdistuvat aina Temppelivuorelle. Israelin poliisi on joutunut estämään väkivaltaisesti juutalaisten yritykset rukoilla Temppelivuorella, kun hallitus pelkää tilanteen laukaisevan palestiinalaisten kolmannen kansannousun. Voimme vain kuvitella minkälaisen kriisin kolmannen temppelin perustaminen saisi alueelle. Tapahtuma voisi johtaa Israelin historiansa suurimpaan verilöylyyn ja alueelliseen sotaan juutalaisvaltion tuholla nyt jo uhittelevan Erdoganin Turkin, Iran-Syyria akselin välillä. On syytä nimittäin muistaa, että palestiinalaisten toinen kansanousu – missä sai surmansa yli tuhat israelilaista ja yli kolmetuhatta palestiinalaista – sai alkunsa Israelin pääministeri Ariel Sharonin vierailusta Temppelivuorella syyskuussa 2000 symboolisena osoituksena Israelin nationalisteille siitä, ettei hän luovuttaisi koskaan Temppelivuoren hallintaa kansainvälisen painostuksen edessä.

Tosin edesmenneen Jasser Arafatin leski ja monet muut todistivat Arafatin suunnittelleen toisen intifadan käynnistämistä jo tuon vuoden heinäkuussa Camp Davidin rauhanneuvotteluiden epäonnistuessa. Alueen räjähdysherkän luonteen johdosta esimerkiksi Donald Trump ei vieraillut siellä Israelin matkallaan vaikka hän koskettikin Vanhan Kaupungin juutalaiskorttelin hallussa olevaa Temppelivuoren länsimuurta. Prinssi William sen sijaan kosketti sekä länsimuurta, että vieraili myös Jordanian nimellisessä hallussa olevalla Tempelivuorella (de facto  Itä-Jerusamin pyhät paikat ovat kuuluneet Israelin hallintaan vuodesta 1967 lähtien, mutta de jure Temppelivuorta hallitsee yhä Jordania tai Islamilainen Waqf). Israelin hallitus tosiasiassa suojelee Jerusalemin pyhiä alueita ja on säätänyt lain, mikä tuomitsee juutalaisten, kristittyjen tai muslimien pyhien alueiden häpäisijät seitsemäksi vuodeksi vankilaan.

Viimevuoden heinäkuussa Israel otti Temppelivuoren väliaikaiseen hallintaansa siellä tapahtuneen terrori-iskun jälkeen missä sai surmansa kaksi poliisia. Tämä johti vuoden 2017 Temppelivuori kriisiin, jonka jälkeen Israel palautti alueen hallinnan taas Islamilaiselle Waqf:alle. Israelin nationalisteille Temppelivuoren palautus sen “status quo” -asemaan oli suuri pettymys. Mutta on yhä epävarmaa, että Israel säilyttäisi alueen islamilaisen hallinnan jos siellä tehdään vielä yksikin terrori-isku missä saa surmansa Israelin kansalaisia. Nyt kun USA on tunnustanut Jerusalemin Israelin suvereeniksi pääkaupungiksi, niin on täysin mahdollista että Donald Trump antaisi tukensa jopa Temppelivuoren haltuunottoon ja kolmannen temppelin perustamiseen. Onhan häntä verrattu useamman kerran Persian Kyyros Suureen, joka valtuutti toisen juutalaistentemppelin perustamisen vuonna 537 eKr. Juutalainen Sanhedrin on laskenut liikkeelle jo kolikoita tulevaa temppeliä varten missä Donald Trump on rinnastettu Kyyros Suureen.

Kaikki ajan merkit kertovat siitä, että kolmannen temppelin peruskiven laskeminen saattaa olla enää vuosien tai jopa kuukausien päässä. Nykyisellä rakennustekniikalla temppeli voisi valmistua hyvin seitsenvuotisen vihan ajan ensimmäisellä puoliskolla, kolmessa ja puolessa vuodessa. Monet kristityt jo varhaisimmista kirkkoisistä lähtien ovat opettaneet, että Antikristus rakennuttaisi juutalaisille kolmannen temppelin. Raamatussa ei ole kuitenkaan yhtäkään profetiaa, joka edellyttäisi suoraan tällaista. Profetioiden mukaan Antikristus vierailee tässä temppelissä, lopettaa sen päivittäisen ruoka- ja teurasuhrin ja asettaa sen tilalle hävityksen kauhistuksen. Raamattu ei puhu kuitenkaan mitään siitä, että hän olisi se henkilö, joka valtuuttaa kolmannen temppelin perustamisen. Tosiasiassa hänen juutalaisen uhripalvelun vastaiset toimensa jälleenrakennetussa temppelissä osoittaisi päinvastaista. Onkin todennäköisempää, että Donald Trump on tuo, joka valtuuttaa tai valmistaa tien kolmannen temppelin perustamiselle. Näin uskoo myös Israelin johtava Rabbi Josef Berger. Breaking Israel News kertoo:

Rabbi Berger uskoo, että Presidentti Trumpin valinta on jo käynnistänyt tämän prosessin. Rabbi huomioi Donald Trumpin heprealaisen nimen (דונלד טראמפ) laskevan gematriassa (numerologiassa, joka perustuu heprean kirjaimiin) 424 – mikä on sama numeerinen arvo kuin fraasilla, “Moshiach (Messias) Daavidin Huoneesta (משיח בן דוד). “Mutta Donald Trump ei ole tarpeeksi vanhurskas tai Raamattua tunteva ollakseen Messias,” Rabbi Berger huomio. “Trumpin yhteys Messiaaseen on se, että hän näyttelee roolia Messiaan yhdessä tärkeässä toimessa. Hän valmistaa tien kolmannelle temppelille.”

Iso-Britannia ja Israel

En usko, että kolmannen temppelin perustaminen olisi jokin Israelin, USA tai Britannian hallituksen salainen suunnitelma. Tällaiseen väitteeseen voi odottaa törmäävän juutalaisten ja siionistien salaliittoon uskovien arabien verkkosivuilla. Presidentti Trump painotti joulukuussa 2017 tunnustaessaan Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi: “Jerusalem on tänään ja tulee jäädä paikaksi missä juutalaiset rukoilevat Länsimuurilla, missä kristityt kävelevät Via Dolorosalla, ja missä muslimit palvovat al-Aqsa moskeijassa… Samalla, kutsun kaikkia osapuolia säilyttämään status quon Jerusalemin pyhillä paikoilla, mukaanlukien Temppelivuorella, tunnettu myös Haram al-Sharifina.” Jerusalem Center for Public Affairs verkkosivulla todetaan:

Väite, että [Israelin] valtio ja sen instituutiot olisivat muotoilleet salajuonen Temppelivuoren ja moskeijoiden tuhoamiseksi, ja kolmannen temppelin perustamiseksi niiden sijaan, on absurdi ja virheellinen. Israelin valtio on todellakin kiinnittynyt juutalaiseen perintöön, kunnioittaa juutalaista historiaa, ja näkee itsensä sitoutuneena sen muinaisiin juuriin, kontekstiin missä Temppelivuori ja temppeli on keskeisessä asemassa. Kuitenkin, koskien vuorta tämä sisältää ideologisen ja hengellisen perinnön, ei käytännöllistä; syvällisen siteen ja sitoumuksen, mutta ainoastaan tietoisuuden asteella. Samaan aikaan Israelin valtio tekee kaikkensa, niin sen lausuntojensa kuin toimiensakin puolesta, tehdäkseen selväksi ettei sillä ole aikomusta rakentaa kolmatta temppeliä tai tuhota Temppelivuoren moskeijoita. Mikään tästä ei ole ehkäissyt monikasvoista “Al-Aqsa on vaarassa” herjaa kehittymästä ja ottamassa valtaansa kymmenien miljoonien muslimien mielikuvitusta.

Vielä vähemmän tällaista suunnitelmaa olisi Britannian hallituksella, joka avusti arabeja Israelin vuoden 1948 itsenäisyyssodassa. Monet muistavat vain Balfourin julistuksen – dokumentin missä Yrjö V:n hallitus lupasi avustaa juutalaisvaltion perustamista juutalaisten muinaiseen kotimaahan ensimmäisen maailmansodan lopussa. Jo tätä ennen anglosaksisen eliitin kanssa liittoutunut Rothschildien juutalainen pankkiirisuku oli antanut lainaa sionisteille, jotka ostivat maata arabeilta. Tästä syystä monet kuvittelevat, että Israelin olemassaolo olisi jonkin siionistien ja englantilaisten muodostamaan salaliiton tuotosta. He unohtavat, että Britannia käänsi juutalaisille selkänsä ja perui Balfourin julistuksessa annetut lupaukset allekirjoittaessaan vuoden 1939 pahamaineisen valkoisen paperin, mikä rajoitti natsien vainoja Palestiinaan pakenevien juutalaisten määrää kohtalokkaasti ja jonka tavoitteena oli perustaa juutalaisvaltion sijasta Palestiinan arabivaltio vuoteen 1949 mennessä. Tämän häpeällisen dokumentin mukaan – mikä avusti miljoonien kuolemaa natsien keskitysleireillä – Palestiinassa tuohon aikaan asuneet 450 000 juutalaista täytti jo Balfourin julistuksen ehdot Palestiinan “juutalaisvaltiosta”. Dokumentti lausui:

Hänen Majesteettinsa hallitus julistaa siten yksiselitteisesti, ettei se ole osa heidän politiikkaansa että Palestiinasta pitäisi tulla juutalaisvaltio. He todellakin pitäisivät sitä vastakkaisena sitoumukselle Mandaatin alaisia arabeja kohtaan, kuin myös takeille jotka on annettu arabeille menneisyydessä, ettei Palestiinan arabiväestöä tulisi tehdä juutalaisvaltion alamaisiksi ilman heidän omaa tahtoaan. Hänen Majesteettinsa hallituksen tavoite on muodostaa 10 vuoden sisällä itsenäinen Palestiinan valtio sellaisissa suhteissa Yhdistyneen Kuningaskunnan kanssa, että se tarjoaa riittävästi kaupallisia ja strategisia vaatimuksia molemmille kansoille tulevaisuudessa.

Saatana teki kaikkensa estääkseen juutalaisvaltiota syntymästä ja siten Raamatun profetioiden lupauksia tulemasta toteen. Ensin hän yritti sitä ensimmäisen maailmansodan keskusvaltojen kautta ja sen jälkeen toisen maailmansodan akselivaltojen. Hitlerin tavoitteena oli koko juutalaisen kansan täydellinen tuhoaminen. Jos hän olisi onnistunut tässä, Raamatun profeettojen lupaukset Israelin jälleensynnystä olisi jääneet toteutumatta. Mutta Saatana toimi myös Yrjö VI:n hallituksen kautta, joka vehkeili arabien kanssa estääkseen Balfourin julistuksessa juutalaisille annettuja lupauksia käymästä toteen. Ilman Jumalan väliintuloa historiaan, toinen maailmansota olisi päättynyt joko juutalaisen kansan  tuhoon tai Palestiinan arabivaltion syntyyn missä juutalaiset olisivat olleet aluksi vähemmistössä ja ajettu myöhemmin maanpakoon. Valkoisen paperin mukaan juutalaisten maahanmuutto Palestiinaan tuli rajoittaa 75 000 seuraavan viiden vuoden aikana, jonka jälkeen se olisi yksistään arabien päätäntävallassa.

Israelin perustamisen jälkeen yli 850 000 juutalaista karkotettiin antisemitismin kyllästämistä arabimaista, jonka jälkeen he löysivät turvasataman Israelista. On todennäköistä, että enemmin tai myöhemmin heidät olisi ajettu myös arabien hallitsemasta Palestiinasta jos valkoisen paperin suunnitelma olisi tullut toteen. Yhä tänäänkin Mahmoud Abbas on vaatinut, että tulevan Palestiinan valtion tulisi olla Judenrein – alue, mikä on puhdistettu kokonaan juutalaisista. Hassan al-Bannan 1920 -luvulla Egyptissä perustama Muslimiveljeskunta – mistä mm. terrorijärjestö Hamas on haarautunut – oli liittoutunut toisen maailmansodan aikaan natsien kanssa ja syyllistyi juutalaisten joukkoteurastuksiin yhdessä SS:n kanssa. USA:n entinen Oikeusministeriön syyttäjä John Loftus kertoi holokaustin muistojuhlapuheessan vuonna 2004:

Toisen maailmansodan lopussa muslimiveljeskunta oli etsintäkuulutettu sotarikoksista. Heidän Saksan tiedustelukäsittelijät olivat vangittu Kairossa. Koko verkosto oli kääritty ylös Britannian salaisen palvelun toimesta. Sitten tapahtui kauheita. Sen sijaan että olisi syyttänyt natseja – Muslimiveljeskuntaa – Britannian hallitus palkkasi heidät. He toivat kaikki karkuteillä olevat arabi- ja muslimiperäiset natsisotarikolliset Egyptiin, ja kolmen vuoden ajan koulutti heitä erityismissiolla.

Britannian Salainen Palvelu halusi käyttää muslimiveljeskunnan fasisteja iskemään vastasyntyneeseen Israelin valtioon vuonna 1948. Vain muutama ihminen Mossadissa tietää tämän, mutta monet arabiarmeijoiden ja terroristiryhmien jäsenet, jotka yrittivät kuristaa vastasyntyneen Israelin valtion, olivat Muslimiveljeskunnan arabinatseja. Britannia ei ollut yksin. Ranskan Salainen Palvelu teki yhteistyötä vapauttamalla Suurmuftin ja salakuljettamalla hänet Egyptiin, joten kaikki arabinatsit tulivat yhteen. Joten, vuodesta 1945 vuoteen 1948, Britannian Salainen Palvelu suojeli jokaista arabinatsia joita se vain pystyi, mutta epäonnistui kukistamaan Israelin valtion.

Myös Wikipedia mainitsee Israelin itsenäisyyssodasta: “Tässä sodassa siirtomaajärjestelmää vastustanut Neuvostoliitto tuki Israelia, kun taas Iso-Britannia vanhana siirtomaaisäntänä yhä tuki arabeja itsenäistyvää siirtomaata vastaan.” Neuvostoliitto asettui arabien puolelle vasta myöhemmin ja Iso-Britannia asettui  Israelin puolelle vasta vuoden 1956 Suezin kriisin jälkeen, kun Egyptin Gamal Abdel Nasser kansallisti Suezin kanavan, brittien suojeluksessa vuodesta 1888 olleen kansainvälisen alueen, jolla oli strategisesti ja taloudellisesti tärkeä vaikutus Britannian imperialistisille intresseille. Britannian historian ainoa juutalainen pääministeri Benjamin Disrael osti Suezin kanavan Ottomaanien Turkilta vuonna 1875. Seitsemän vuotta myöhemmin britit miehittivät Egyptin. Tämän politiikan takana oli brittien yritys turvata nopeat kauppareitit Intiaan ja imperiumin muihin siirtomaihin. Kirjoitin tässä artikkelissa:

Pääministeri Disrael osti kanavan neljällä miljoonalla punnalla Rothschildien juutalaisen pankkiirisuvun avustuksella velkaantuneelta Egyptiltä vuonna 1875. On siis ilmeistä, että Egyptin miehitys vuonna 1882 oli osa Brittiläisen imperiumin strategiaa suojella Suezin kanavan kauppareittejä Egyptin hallitsijalta tai vihollisvalloilta, jotka voisivat yrittää estää brittiläisten laivojen vapaan liikkumisen Välimereltä Intiaan… Suezin kanavaa kutsuttiin Britanniassa “imperiumin henkireiäksi” koska se oli sen tärkein reitti Afrikassa ja Aasiassa oleviin siirtokuntiinsa. Mutta jokaiselle lienee selvää, että jos Suezin kanavan strategisen aseman turvaaminen vihollisvalloilta oli imperiumin ykkösprioriteettien joukossa, niin myös Palestiinan ja Mesopotamian hallinta olisi ollut sille vähintäänkin yhtä suuri intressi. Levanttia ja Mesopotamiaa hallitsemalla Britannia ei olisi ainoastaan voinut puolustaa paremmin Suezin kanavaa, mutta se olisi mahdollistanut sille myös Etelä-Aasiaan maitse kulkevien kauppareittien turvaamisen vihollisvalloilta.

Toisin sanoen, Palestiina ei pudonnut Brittiläisen imperiumin haltuun ensimmäisen maailmansodan lopussa vain historian oikusta. Britannia oli tavoitellut Palestiinan hallintaa jo 1800 -luvulta lähtien, koska sen katsottiin hyödyttävän maan imperialistisia etuja. Tästä syystä Napoleon yritti kuristaa Britannian hyökkäämällä Egyptiin ja Palestiinaan vuosina 1798-99 ja katkaisemalla Britannian laivaston kauppayhteydet Intiaan. Britannia pelkäsi 1800 -luvulla myös Venäjän kasvavaa vaikutusvaltaa Välimerellä ja Lähi-Idässä. Britannian hallitus harkitsi juutalaisvaltion perustamista jo 1840 -luvulla yhteydessä samaan aikaan syntyneesen kristilliseen sionismiin, joka tuki juutalaisvaltion perustamista osittain siitä syystä, että se näki sen välttämättömänä ehtona Jeesuksen toiseen tulemukseen. Tällä kaikella oli kuitenkin myös sekulaarit ja kaupalliset motiivit. Wikipedia kertoo:

Mureneva Ottomaani imperiumi uhkasi Britannian kauppareittejä Intiaan Suezin kanavan kautta kuin myös muita Ranskan, Saksan ja Amerikan ekonomisia intressejä. Vuonna 1831 Ottomaanit oli häädetty suuremmasta Syyriasta (mukaanlukien Palestiinasta) laajentumishaluisen Egyptin toimesta ensimmäisessä turkkilais-egyptiläisessä sodassa. Vaikka Britannia pakotti Muhammad Alin perääntymään Egyptiin, Levanti oli jätetty lyhyeksi aikaa ilman hallintoa. Ottomaanien jatkuva heikkous saivat jotkut lännessä harkitsemaan potentiaalista juutalaisvaltiota Pyhässä maassa. Joukko tärkeitä henkilöitä Britannian hallituksen sisällä puolsi sellaista suunnitelmaa, mukaanlukien Charles Henry Churchill. Jälleen Krimin sodan (1854) päivinä oli mahdollisuus poliittiseen uudelleenjärjestelyyn Lähi-Idässä. Heinäkuussa 1853 Anthony Ashley-Cooper, Shaftesburyn 7. päärli, joka oli presidentti Lontoon seuralle, joka tuki kristinuskoa juutalaisten keskuudessa, kirjoitti pääministeri Aberdeenille ja rohkaisi juutalaisvaltion jälleenperustamiseen keinona alueen vakauttamiseksi.

Huolimatta sen alkuperäisestä – osittain kristillisen sionismin innoittamasta – tuesta juutalaisvaltion perustamiselle, Yhdistynyt Kuningaskunta on ollut toisesta maailmansodasta lähtien hyvin vihamielinen sionismille ja Israelin juutalaisille. Puhun nyt etenkin Britannian hallitsevasta eliitistä, en välttämättä tavallisesta kansasta. Kuninkaalliset arkistot paljastavat, että kuningasperhe oli valkoisen paperin antisionistisen politiikan innokkaita kannattajia. Kuningas Yrjö VI – nykyisen monarkin isä – kehotti jopa hänen ulkoministeriään Lordi Halifaxia lähettämään kirjeen natsiviranomaisille missä hän yllytti heitä tekemään enemmän sen edestä, ettei juutalaiset lähtisi Euroopasta Palestiinaan. Ulkoministerin mukaan Kuningas oli “iloinen tietäessään, että toimiin ollaan ryhdytty sen vuoksi ettei nämä ihmiset jättäisi heidän synnyinmaataan.”

Tämä kirje lähetettiin keväällä 1939. Vuoden 1938 Kristalliyön tapahtumat olivat siis jo kansainvälisissä uutisissa. Samoin Hitlerin uhkaus tammikuulta 1939 hävittää Euroopan kaikki juutalaiset. Mutta Kuningas Yrjö VI oli paljon enemmän huolissaan siitä, ettei juutalaispakolaiset pääsisi perille Palestiinaan asti, koska se uhkasi Britannian hyviä suhteita arabien kanssa. Arabeilla kun oli öljyä, mutta juutalaisilla ei. Eikä tämän pitäisi yllättää ketään, kun hänen veljensä Windsorin Herttua syytti toisesta maailmansodasta juutalaisia. Windsorin Herttua oli myös täysiverinen rasisti, joka kutsui värillisiä “vastenmielisiksi ihmisiksi”. Kehitysvammaista John-pikkuveljeään hän kutsui “eläimeksi” ja oli iloinen hänen kuolemansa johdosta. Äsken paljastuneen kirjeen mukaan Prinssi Charles kirjoitti ystävälleen Laurens Van Der Postille vuonna 1986 hänen Lähi-Idän matkansa jälkeen:

Ihailen paljon joitakin näkökohtia islamista. Erityisesti painotusta vieraanvaraisuuteen ja hallitsijoiden saavutettavuutta. Alan myös ymmärtää heidän näkökulmaansa Israelista. En tajunnut koskaan, että he näkevät sen USA:n siirtomaana. Käsitän nyt, että arabit ja juutalaiset olivat kaikki alkujaan seemiläisiä kansoja + se on ulkomaisten, eurooppalaisten juutalaisten maahantulva (etenkin Puolasta, he sanovat), mikä on saanut aikaan suuria ongelmia. Tiedän, että on monia monimutkaisia kysymyksiä, mutta kuinka voi olla koskaan loppua terrorismille ellei syitä ole eliminoitu? Varmastikin jollakin USA:n presidentillä on rohkeutta seistä USA:n juutalaislobbya vastaan. Minun täytyy olla naiivi, oletettavasti.

Kruununperijän mukaan juutalaisten maahanmuutto Israeliin on siis islamilaisen terrorismin perimmäinen syy, mikä tulisi eliminoida. Hän mainitsee etenkin Puolan juutalaisten maahanmuuton, vaikka Charles tietää varsin hyvin että holokaustin päänäyttämö oli Puolassa. Hänen täytyy olla hyvin tietoinen myös siitä, että juutalaisten maahanmuuton syy on holokaustin juutalaisvainoissa ja muissa juutalaisvainoissa tai Euroopan uudessa antisemitismissä. Ellei hänen perheensä olisi vehkeillyt natsien kanssa Euroopan juutalaisten hävittämiseksi, ei nykyistä ongelmaa olisi. Eikä ongelma ole edelleenkään juutalaisissa vaan islamistisessa vihan ideologiassa, joka aivopesee lapset uskomaan että juutalaiset ovat sikoja ja apinoita, joiden kanssa arabit eivät voisi jakaa samaa maata.

Sanoessaan, että hän “ymmärtää heidän näkökulmaansa Israelista”, hän ei puhu ns. “maltillisista muslimeista”, jotka uskovat lännen demokraattisiin arvoihin, vaan islamisteista jotka hyökkäävät Lähi-Idän ainoaa demokratiaa vastaan juuri siitä syystä etteivät he  usko demokratiaan ja sananvapauteen. Se on islamistien ja äärivasemmiston epäpyhä allianssi, joka näkee Israelin “USA:n siirtomaana” ja Charles allekirjoittaa tässä heidän poliittisen maailmankuvansa. Mutta jos kuningasperhe ylenkatsoo näin paljon juutalaisvaltiota, niin miksi Prinssi William teki kuningasperheen ensimmäisen matkan Israeliin ja Jerusalemiin? Etenkin tällaisena aikana, kun Jerusalemin tunnustaminen Israelin pääkaupungiksi USA:n taholta on nostanut  voimakkaan kansainvälisen vastareaktion. Yrittääkö Britannian hallitus ja sen myötä kuningasperhe sanoa tällä, että se on myös valmis tunnustamaan Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi? Itseasiassa totuus näyttäisi olevan aivan päinvastainen.

Prinssi Williamin matkan todellinen tarkoitus

Britannian ulkoministeriö on sanonut jo vuosia, ettei se aikoisi altistaa kuningasperheen jäseniä Israel-Palestiina konfliktin herättämiin ristiriitoihin ja siksi se ei luvannut järjestää kuningasperheen jäsenen virallista vierailua Israeliin ennen kuin jonkinlainen rauhansopimus olisi saatu aikaan maiden välille. Tätä erikoista kantaa selitettiin sillä, että Britannia koki olevansa vastuussa Lähi-Idän nykyisistä konflikteista luodessaan perustan sekä arabinationalismille, että juutalaisvaltiolle ensimmäisen maailmansodan lopussa. Näin ollen Britannia yritti suojella sen kuningasperheen poliittisesti neutraalia ja puolueetonta julkisivua. Hallitus painotti myös Williamin matkan olevan luonteeltaan ei-poliittinen.  Mutta monet huomattivat oikein, että mikä tahansa matka Israeliin ja palestiinalaisaluille on jo itsessään poliittinen kannanotto. Mutta minkä puolesta?

Tärkein kysymys on tässä: Miksi Britannian ulkoministeriö lähetti kuningasperheen jäsenen Israeliin juuri nyt vaikka rauhanprosessi Israelin ja Palestiinan välillä on yhä kesken? Jos rauhanprosessin pitkittyminen oli todellinen syy siihen miksi he torjuivat vuosikymmeniä Israelin hallituksen kutsun vierailla Israelissa, niin miksi vierailu nyt kun rauhanprosessi on edelleenkin kesken? Koska kyseessä on Yhdistyneen Kuningaskunnan ja sen kuningasperheen diplomaattinen vastalause USA:n äskeiseen päätökseen tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi ja siirtää USA:n suurlähetystö Jerusalemiin. Kyse ei ole siitä, että Britannian ulkoministeriö olisi pelännyt kuningasperheen jäsentn turvallisuuden puolesta. Kyse on poliittinen kannnanotto siitä, ettei kuningasperhe tunnusta Israelin kansainvälistä oikeutta Länsirantaan ja Itä-Jerusalemiin ja näin ollen koko Vanhaan Kaupunkiin, Temppelivuoreen ja sen Länsimuuriin.

Tämä paljastui parhaiten vastauksesta, jonka Prinssi Charlesin yksityissihteeri antoi suurlähettiläs Zvi Heifetzin vuonna 2008. Charlesin yksityissihteerin mukaan Charles ei voisi myöntyä Israelin hallituksen kutsuun vierailla juutalaisvaltiossa, koska kutsun “hyväksyminen tekisi vaikeaksi välttää monia tapoja millä Israel haluaisi Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa auttavan kiillottamaan sen kansainvälistä kuvaa. Missä tapauksessa myöntäisi tavan madaltaa sen odotuksia.” Tämä vastaus nosti kansainvälisen kohun Israelissa ja Euroopan juutalaisten keskuudessa, mutta valtalehdistö painoi sen villaisella väittämällä, että kirjeenvaihto heijasti vain Prinssin yksityissihteerin henkilökohtaisia näkemyksiä Israelista. Nyt kuitenkin tiedämme, että kruununperillinen itse on hyvin Israel-vastainen, ei vain hänen yksityissihteerinsä. Tämä vastaus merkitsee sitä, että Prinssi Charles ei voisi hyväksyä Israelin kutsua vierailla maassa ennen kuin se on taipunut kansainvälisn painostuksen edessä ja vetäytynyt kokonaan Länsirannalta ja Itä-Jerusalemista vuoden 1967 rajojen taakse.

Näinhän ei tietenkään koskaan tapahdu, koska vuoden 2005 vetäytyminen Gazasta osoitti Israelille vain sen kuinka hölmöä on luovuttaa juutalaisten puolustussodissa miehittämät maat kansalle, joka on täynnä juutalaisvihaa ja joka jatkaisi Israelin vastaista terroriaan vielä senkin jälkeen, kun koko Länsiranta ja Itä-Jerusalem on “maltillisen” Abbasin – tunnetun holokaustin kiistäjän – vallassa, joka ei ole tehnyt pesäeroa hänen menneisyytensä antisemitismiin ja joka haluaa puhdistaa tulevan valtionsa kokonaan juutalaisista. Prinssi William ei ole ehkä yhtä fanaattinen Israelin vihaaja kuin hänen isänsä (Guardianin vuoden 2003 raporttien mukaan USA:n Israel-myönteisyys oli päällimmäinen syy siihen miksi hän oli niin vastahakoinen vierailemaan USA:ssa), mutta hänen matkansa Israeliin ei tee poikkeusta kuningasperheen vuosikymmeniä jatkuneeseen antisemiittiseen linjaan. Tällä matkalla William nimittäin osoitti, ettei hänkään tunnusta Israelin oikeutta vuonna 1967 kuuden päivän sodassa miehitettyihin alueisiin.

Williamin matka nosti Israelin nationalistien keskuudessa kohun, kun virallinen matkasuunnitelma ilmoitti Jerusalemin “miehitetyksi alueeksi” ja että matkan tarkoitus oli vahvistaa “ystävyyttä Jordanian ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä”, ei siis Israelin ja Britannian. Ezequiel Doiny kirjoitti Arutz Sheva -uutissivulla:

Toisin sanoen, prinssi näkee Jerusalemin miehitettynä maana. Sen jälkeen kun Trump julisti, että hän tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi ja siirtää Amerikan suurlähetystön Jerusalemiin, Palestiinan arabit ovat yrittäneet löytää maita, jotka ovat halukkaita julistamaan, että Jerusalem on Palestiinan pääkaupunki. Kesäkuun 18, 2018 Ido ben Porat raportoi Arutz 7:ssä, että “Jerusalemin piirin poliisikomentaja Yoram Halevy maanantai-iltana ehkäisi  konferenssin Venäjän suurlähetystössä Itä-Jerusalemissa, jonka aikana oli tarkoitus julistaa Jerusalem ‘Palestiinan’ pääkaupungiksi.

Palestiinan arabit eivät suunnitelleet ainoastaan konferenssia Venäjän suurlähetystössä, he yrittävät käyttää myös Prinssi Williamin vierailua kesäkuun 25, 2018 saamaan Britannia julistamaan Jerusalemin olevan palestiinalainen. Jerusalem on aina ollut Judaismin ainoa hengellinen pääkaupunki, Islamin hengellinen pääkaupunki on Mekka Saudi Arabiassa. Juutalaiset rukoivat Jerusalemiin päin, arabit taas Mekkaan päin.

Jerusalemin “Vanhan kaupunki” ei voi olla “miehitettyä Palestiinan maata”, koska se ei ollut koskaan osa ei-olemassaolevaa Palestiinaa. Se oli Jordanian miehittämä vuosien 1948-67 välissä ja sitä ennen se oli osa Ottomaani imperiumia. Britannia keksi Jordanian kuningaskunnan alueelle, jonka oli tarkoitus olla osa juutalaisten kotimaata, leikaten sen Britannian mandaatista Palestiinalle (aiemmin osa Ottomaanien valtakuntaa). He sitten auttoivat Jordaniaa miehittämään ja valloittamaan kaupungin vuonna 1948.

Kesäkuun 12, 2018 Caroline Glick kirjoitti Breitbart verkkolehdessä, että “Kensingtonin Palatsi on väittänyt Williamin vierailun Jerusalemiin olevan osa hänen virallista matkaansa Palestiinaan (ja mitä se kutsuu ‘miehitetyiksi palestiinalaisalueiksi’). Tämä on, enemminkin kuin olisi taidokas kaikkein räjähdysherkimmällä asialla arabien konfliktissa Israelin kanssa, Britannia päätti käyttää Prinssi Williamin vierailua sellaiseen mitä yksikään muu maa, muu kuin Pakistan, ei ole koskaan tehnyt: väittää virallisena toimena, että nämä alueet Jerusalemissa kuuluvat arabeille eikä juutalaisille.”

Julistamalla Prinssi Williamin vierailun Jerusalemin Vanhaan kaupunkiin olevan osa hänen virallista matkaansa Palestiinaan eikä Israeliin, brittiläiset, jotka ovat vastuussa juutalaisten etnisestä puhdistsmisesta Jerusalemin Vanhasta kaupungista vuonna 1948, yrittävät nyt julistaa että Jerusalemin Vanha kaupunki (mukaanlukien Temppelivuori ja Länsimuuri) ei kuulu juutalaisille mutta arabeille.

Samassa artikkelissa todetaan: “Yhdistynyt Kuningaskunta tunnusti juutalaisvaltion vuonna 1948, mutta ennen tätä se tukki juutalaisten maahanmuuton, joka olisi voinut pelastaa Holokaustin uhrit ja sulki sitten ovet eloonjääneille. Vuonna 1948, kun valtio oli perustettu ja hyökätty kaikilta puolilta, se meni vielä pidemmälle. Brittiläinen kenraali Glubb Pasha (jonka Kuningatar myöhemmin aateloi) johti Jordanian arabilegioonaa karkottamaan kaikki juutalaiset Hevronista, Itä-Jerusalemista ja ‘Länsirannalta’. He eivät tehneet vain etnistä puhdistusta, he tuhosivat kymmeniä muinaisia synagoogia ja tuhansia juutalaisia hautakiviä muinaisella pyhällä juutalaisella hautausmaalla Öljymäelle yrityksessä pyyhkiä kaikki todisteet alueen juutalaisesta historiasta.” Öljymäki on tietysti se paikka mihin Jeesus palaa sen jälkeen kun pakanakansat ovat jakaneet Israelin kahtia. Sakarja 14:2-4 ennustaa:

Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.

Johtopäätös

Vaikka kristillinen sionismi sai alkunsa Iso-Brianniassa ja Jumala käytti tätä maata tuomaan juutalaiset heidän isien maahan, kun Britannia lupasi tukea sionistien päämääriä Balfourin julistuksessa, niin historia osoittaa myös selvästi ettei Britannia ole ollut juutalaisten ystävä toisesta maailmansodasta lähtien. Itseasiassa Britannian harjoittama sortovalta Palestiinan juutalaisia vastaan toisen maailmansodan aikana ennustettiin Danielin kirjan 11. luvussa, kuten perustelin tätä asiaa jo kirjani luvussa 11C sekä artikkelissa Kuinka Persian, Kreikan ja Israelin 2500 vuotinen historia ennustettiin Danielin kirjan 11. luvussa? Osa 3: Uusi aika/Vihan aika (1517 – 2023?) Tämän saman näyn mukaan Antikristuksen tulisi nousta Britannian kuningasperheen sisältä seuraavaksi miespuoliseksi monarkiksi Elisabet II:n isän Yrjö VI:n jälkeen. Antikristuksen juutalaisvainot ylittävät kuitenkin sen mihin Charlesin isoisä syyllistyi omalla valtakaudellaan Palestiinan juutalaisia vastaan. Tämä näky ennustaa hänestä näin (jakeet 31 – 35, 41):

Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen. Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on… Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa.

Muinainen Edom, Mooab ja Ammon käsittää karkeasti ottaen nykyisen Jordanian maan. Profetia sopii tässäkin Englannin kuningasperheeseen sillä Jordanian kuningaskunnalla on ollut hyvin läheinen suhde Yhdistyneen Kuningaskunnan ja sen kuningasperheen kanssa. Siksi Edom, Mooab ja Ammon pelastuu tämän kuninkaan käsistä. Se on juuri Antikristus, joka kokoaa “kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan” Saksarja 14. mukaisesti. Tämän sodan seurauksena “Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.” Tämä on sopusoinnussa sen kanssa mitä Matt. 24:15 ja Ilm. 11:2 ennustaa vihan ajan puolivälin tapahtumista, kun Antikristus asettaa Jerusalemin temppeliin hävityksen kauhistuksen.

Huomaa, että vain “puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista”, eli ilmeisesti jäljelle jäävä kansa on Länsi-Jerusalemissa asuvat juutalaiset joihin Antikristuksen terrori ei ulotu. Tämä sopii siten nykyiseen kehitykseen missä Britannian kuningasperhe on pyrkinyt kansainvälisen yhteisön johdolla (Charlesilla oli huomattava kulissien takainen rooli Oslon rauhanprosessin alullepanossa) riisumaan Israelin sen kuuden päivän sodassa valloittamistaan alueista antaakseen Itä-Jerusalemin ja Länsirannan arabeille. Prinssi Williamin matka Itä-Jerusalemiin on viesti palestiinalaisille siitä, että Britannia pitää tätä aluetta Palestiinan “valtion” pääkaupunkina vaikka USA tunnusti Jerusalemin juuri Israelin paakaupungiksi. Tässäkin Britannia osoitti, ettei se aikoisia seisoa enää vanhan liittolaisena USA:n rinnalla tämän ulkopoliittisissa päätöksissä. Jää nähtäväksi millaisen reaktion Donald Trumpin vierailu herättää Iso-Britanniassa, kun hän vierailee siellä 13. heinäkuuta ja tapaa matkan aikana myös Kuningattaren, kuten kaikki aiemmat Yhdysvaltain presidentit ovat tehneet.