Prinssi William saapui maanantaina 25. kesäkuuta Israeliin ensimmäisenä kuningasperheen jäsenenä maan 70-vuotisessa historiassa. Englannin kuninkaalliset ovat tehneet aiemmin epävirallisia matkoja Israeliin Jitzhak Rabinin ja Shimon Peresin hautajaisiin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun kuningasperheen jäsen teki virallisen vierailun Israeliin huolimatta siitä, että Britannia loi perustan juutalaisvaltiolle Balfourin julistuksen myötä vuonna 1917. Dokumentoin jo kirjani 9. luvussa kuningasperheen julkisuudelta hyvin kätketyn antisemitismin, mikä on jatkunut jo ainakin kolmen sukupolven ajan Edvart VIII:sta Prinssi Charlesiin. Ensiksi mainittu syytti toisesta maailmansodasta natsien sijaan juutalaisia ja jälkimmäinen kirjoitti vuonna 1986, että Yhdysvaltain Israelia tukeva ”juutalaislobby” olisi pysäytettävä. Kuningasperhe on siis kaikkea muuta kuin Israelin ystävä. Israelin ystävät ympäri maailmaa ovat iloinneet Prinsessa Dianan esikoisen ensimmäisestä matkasta Pyhään maahan, mutta matkan todellinen tarkoitus ei ollut niin Israel-ystävällinen kuin päälle päin näyttäisi.
Raamatun ehkä tunnistettavin Antikristus-profetia koskee tämän henkilön matkaa Jerusalemin Temppelivuorelle seitsevuotisen vihan ajan puolivälissä. Jeesus sanoi Matteuksen 24. luvun ”pienois-apokalypsissa”: ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.” Muutamaa jaetta aiemmin Jeesus sanoi, että ”tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.”
Tällä Hän viittasi Jerusalemin temppelin tulevaan hävitykseen, joka toteutui juutalaissodissa vuonna 70 jKr., kun prinssi Titus poltti Jerusalemin ja sen temppelin maantasalle. Paavali kuitenkin sanoi, että tulisi olemaan kolmas temppeli tuona aikana kun Antikristus vierailee Temppelivuorella: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” Samaa ennustaa myös Danielin kirjan luvut 8, 9 ja 11 ja Ilmestyskirjan luku 11. Nämä profetiat antavat ymmärtää, että Antikristus vierailisi Temppelivuorella vain kerran ja tuolloin Al-Aqsan paikalla (tai vieressä) komeilee jo Israelin kolmas temppeli. Prinssi William ei siis tässäkään suhteessa ole tuo henkilö, kuten jotkut uskovat. Hänen isänsä Charles sen sijaan täyttää ainakin 27 Antikristus-profetiaa.
Prinssi Williamin vierailu Temppelivuorella on taas yksi ennakkomerkki lisää siitä, että hänen isänsä tulisi seuraamaan tulevaisuudessa hänen poikansa jalanjäljissä. Tätä ennen Temppelivuoren hallinta tulisi siirtyä Jordanian suojeluksessa olevalta Islamilaiselta Waqf-järjestöltä juutalaisten valtaan, jotta kolmannen temppelin rakentaminen voisi käynnistyä. Israeli sai Itä-Jerusalemin Vanhan Kaupungin ja sen Temppelivuoren haltuunsa jo vuoden 1967 kuuden päivän sodassa, mutta luovutti Temppelivuoren hallinnan takaisin Jordanialle johtuen sen räjähdysherkästä asemasta maailman 1.8 miljardille muslimille. Tosiasiassa Jerusalemia ei ole mainittu kertaakaan Koraanissa vaikka Raamatussa se on mainittu yli 800 kertaa ja sen synonyymi ”Siion” 165 kertaa. Temppelivuori on juutalaisen uskon pyhin paikka, kun taas muslimeille Al-Aqsa on vasta kolmanneksi pyhin moskeija Mekan Masjid al-Haramin ja Medinan Masjid al-Nabawin jälkeen.
Rukoillessaan muslimien katseet ovat suunnattu Mekkaan päin (eli Temppelivuoren itäisellä puolella he pyllistävät Al-Aqsaa kohti), kun taas juutalaisten rukoukset kohdistuvat aina Temppelivuorelle. Israelin poliisi on joutunut estämään väkivaltaisesti juutalaisten yritykset rukoilla Temppelivuorella, kun hallitus pelkää tilanteen laukaisevan palestiinalaisten kolmannen kansannousun. Voimme vain kuvitella minkälaisen kriisin kolmannen temppelin perustaminen saisi alueelle. Tapahtuma voisi johtaa Israelin historiansa suurimpaan verilöylyyn ja alueelliseen sotaan juutalaisvaltion tuholla nyt jo uhittelevan Erdoganin Turkin, Iran-Syyria akselin välillä. On syytä nimittäin muistaa, että palestiinalaisten toinen kansanousu – missä sai surmansa yli tuhat israelilaista ja yli kolmetuhatta palestiinalaista – sai alkunsa Israelin pääministeri Ariel Sharonin vierailusta Temppelivuorella syyskuussa 2000 symboolisena osoituksena Israelin nationalisteille siitä, ettei hän luovuttaisi koskaan Temppelivuoren hallintaa kansainvälisen painostuksen edessä.
Tosin edesmenneen Jasser Arafatin leski ja monet muut todistivat Arafatin suunnittelleen toisen intifadan käynnistämistä jo tuon vuoden heinäkuussa Camp Davidin rauhanneuvotteluiden epäonnistuessa. Alueen räjähdysherkän luonteen johdosta esimerkiksi Donald Trump ei vieraillut siellä Israelin matkallaan vaikka hän koskettikin Vanhan Kaupungin juutalaiskorttelin hallussa olevaa Temppelivuoren länsimuurta. Prinssi William sen sijaan kosketti sekä länsimuurta, että vieraili myös Jordanian nimellisessä hallussa olevalla Tempelivuorella (de facto Itä-Jerusamin pyhät paikat ovat kuuluneet Israelin hallintaan vuodesta 1967 lähtien, mutta de jure Temppelivuorta hallitsee yhä Jordania tai Islamilainen Waqf). Israelin hallitus tosiasiassa suojelee Jerusalemin pyhiä alueita ja on säätänyt lain, mikä tuomitsee juutalaisten, kristittyjen tai muslimien pyhien alueiden häpäisijät seitsemäksi vuodeksi vankilaan.
Viimevuoden heinäkuussa Israel otti Temppelivuoren väliaikaiseen hallintaansa siellä tapahtuneen terrori-iskun jälkeen missä sai surmansa kaksi poliisia. Tämä johti vuoden 2017 Temppelivuori kriisiin, jonka jälkeen Israel palautti alueen hallinnan taas Islamilaiselle Waqf:alle. Israelin nationalisteille Temppelivuoren palautus sen ”status quo” -asemaan oli suuri pettymys. Mutta on yhä epävarmaa, että Israel säilyttäisi alueen islamilaisen hallinnan jos siellä tehdään vielä yksikin terrori-isku missä saa surmansa Israelin kansalaisia. Nyt kun USA on tunnustanut Jerusalemin Israelin suvereeniksi pääkaupungiksi, niin on täysin mahdollista että Donald Trump antaisi tukensa jopa Temppelivuoren haltuunottoon ja kolmannen temppelin perustamiseen. Onhan häntä verrattu useamman kerran Persian Kyyros Suureen, joka valtuutti toisen juutalaistentemppelin perustamisen vuonna 537 eKr. Juutalainen Sanhedrin on laskenut liikkeelle jo kolikoita tulevaa temppeliä varten missä Donald Trump on rinnastettu Kyyros Suureen.
Kaikki ajan merkit kertovat siitä, että kolmannen temppelin peruskiven laskeminen saattaa olla enää vuosien tai jopa kuukausien päässä. Nykyisellä rakennustekniikalla temppeli voisi valmistua hyvin seitsenvuotisen vihan ajan ensimmäisellä puoliskolla, kolmessa ja puolessa vuodessa. Monet kristityt jo varhaisimmista kirkkoisistä lähtien ovat opettaneet, että Antikristus rakennuttaisi juutalaisille kolmannen temppelin. Raamatussa ei ole kuitenkaan yhtäkään profetiaa, joka edellyttäisi suoraan tällaista. Profetioiden mukaan Antikristus vierailee tässä temppelissä, lopettaa sen päivittäisen ruoka- ja teurasuhrin ja asettaa sen tilalle hävityksen kauhistuksen. Raamattu ei puhu kuitenkaan mitään siitä, että hän olisi se henkilö, joka valtuuttaa kolmannen temppelin perustamisen. Tosiasiassa hänen juutalaisen uhripalvelun vastaiset toimensa jälleenrakennetussa temppelissä osoittaisi päinvastaista. Onkin todennäköisempää, että Donald Trump on tuo, joka valtuuttaa tai valmistaa tien kolmannen temppelin perustamiselle. Näin uskoo myös Israelin johtava Rabbi Josef Berger. Breaking Israel News kertoo:
Rabbi Berger uskoo, että Presidentti Trumpin valinta on jo käynnistänyt tämän prosessin. Rabbi huomioi Donald Trumpin heprealaisen nimen (דונלד טראמפ) laskevan gematriassa (numerologiassa, joka perustuu heprean kirjaimiin) 424 – mikä on sama numeerinen arvo kuin fraasilla, ”Moshiach (Messias) Daavidin Huoneesta (משיח בן דוד). ”Mutta Donald Trump ei ole tarpeeksi vanhurskas tai Raamattua tunteva ollakseen Messias,” Rabbi Berger huomio. ”Trumpin yhteys Messiaaseen on se, että hän näyttelee roolia Messiaan yhdessä tärkeässä toimessa. Hän valmistaa tien kolmannelle temppelille.”
Iso-Britannia ja Israel
En usko, että kolmannen temppelin perustaminen olisi jokin Israelin, USA tai Britannian hallituksen salainen suunnitelma. Tällaiseen väitteeseen voi odottaa törmäävän juutalaisten ja siionistien salaliittoon uskovien arabien verkkosivuilla. Presidentti Trump painotti joulukuussa 2017 tunnustaessaan Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi: ”Jerusalem on tänään ja tulee jäädä paikaksi missä juutalaiset rukoilevat Länsimuurilla, missä kristityt kävelevät Via Dolorosalla, ja missä muslimit palvovat al-Aqsa moskeijassa… Samalla, kutsun kaikkia osapuolia säilyttämään status quon Jerusalemin pyhillä paikoilla, mukaanlukien Temppelivuorella, tunnettu myös Haram al-Sharifina.” Jerusalem Center for Public Affairs verkkosivulla todetaan:
Väite, että [Israelin] valtio ja sen instituutiot olisivat muotoilleet salajuonen Temppelivuoren ja moskeijoiden tuhoamiseksi, ja kolmannen temppelin perustamiseksi niiden sijaan, on absurdi ja virheellinen. Israelin valtio on todellakin kiinnittynyt juutalaiseen perintöön, kunnioittaa juutalaista historiaa, ja näkee itsensä sitoutuneena sen muinaisiin juuriin, kontekstiin missä Temppelivuori ja temppeli on keskeisessä asemassa. Kuitenkin, koskien vuorta tämä sisältää ideologisen ja hengellisen perinnön, ei käytännöllistä; syvällisen siteen ja sitoumuksen, mutta ainoastaan tietoisuuden asteella. Samaan aikaan Israelin valtio tekee kaikkensa, niin sen lausuntojensa kuin toimiensakin puolesta, tehdäkseen selväksi ettei sillä ole aikomusta rakentaa kolmatta temppeliä tai tuhota Temppelivuoren moskeijoita. Mikään tästä ei ole ehkäissyt monikasvoista ”Al-Aqsa on vaarassa” herjaa kehittymästä ja ottamassa valtaansa kymmenien miljoonien muslimien mielikuvitusta.
Vielä vähemmän tällaista suunnitelmaa olisi Britannian hallituksella, joka avusti arabeja Israelin vuoden 1948 itsenäisyyssodassa. Monet muistavat vain Balfourin julistuksen – dokumentin missä Yrjö V:n hallitus lupasi avustaa juutalaisvaltion perustamista juutalaisten muinaiseen kotimaahan ensimmäisen maailmansodan lopussa. Jo tätä ennen anglosaksisen eliitin kanssa liittoutunut Rothschildien juutalainen pankkiirisuku oli antanut lainaa sionisteille, jotka ostivat maata arabeilta. Tästä syystä monet kuvittelevat, että Israelin olemassaolo olisi jonkin siionistien ja englantilaisten muodostamaan salaliiton tuotosta. He unohtavat, että Britannia käänsi juutalaisille selkänsä ja perui Balfourin julistuksessa annetut lupaukset allekirjoittaessaan vuoden 1939 pahamaineisen valkoisen paperin, mikä rajoitti natsien vainoja Palestiinaan pakenevien juutalaisten määrää kohtalokkaasti ja jonka tavoitteena oli perustaa juutalaisvaltion sijasta Palestiinan arabivaltio vuoteen 1949 mennessä. Tämän häpeällisen dokumentin mukaan – mikä avusti miljoonien kuolemaa natsien keskitysleireillä – Palestiinassa tuohon aikaan asuneet 450 000 juutalaista täytti jo Balfourin julistuksen ehdot Palestiinan ”juutalaisvaltiosta”. Dokumentti lausui:
Hänen Majesteettinsa hallitus julistaa siten yksiselitteisesti, ettei se ole osa heidän politiikkaansa että Palestiinasta pitäisi tulla juutalaisvaltio. He todellakin pitäisivät sitä vastakkaisena sitoumukselle Mandaatin alaisia arabeja kohtaan, kuin myös takeille jotka on annettu arabeille menneisyydessä, ettei Palestiinan arabiväestöä tulisi tehdä juutalaisvaltion alamaisiksi ilman heidän omaa tahtoaan. Hänen Majesteettinsa hallituksen tavoite on muodostaa 10 vuoden sisällä itsenäinen Palestiinan valtio sellaisissa suhteissa Yhdistyneen Kuningaskunnan kanssa, että se tarjoaa riittävästi kaupallisia ja strategisia vaatimuksia molemmille kansoille tulevaisuudessa.
Saatana teki kaikkensa estääkseen juutalaisvaltiota syntymästä ja siten Raamatun profetioiden lupauksia tulemasta toteen. Ensin hän yritti sitä ensimmäisen maailmansodan keskusvaltojen kautta ja sen jälkeen toisen maailmansodan akselivaltojen. Hitlerin tavoitteena oli koko juutalaisen kansan täydellinen tuhoaminen. Jos hän olisi onnistunut tässä, Raamatun profeettojen lupaukset Israelin jälleensynnystä olisi jääneet toteutumatta. Mutta Saatana toimi myös Yrjö VI:n hallituksen kautta, joka vehkeili arabien kanssa estääkseen Balfourin julistuksessa juutalaisille annettuja lupauksia käymästä toteen. Ilman Jumalan väliintuloa historiaan, toinen maailmansota olisi päättynyt joko juutalaisen kansan tuhoon tai Palestiinan arabivaltion syntyyn missä juutalaiset olisivat olleet aluksi vähemmistössä ja ajettu myöhemmin maanpakoon. Valkoisen paperin mukaan juutalaisten maahanmuutto Palestiinaan tuli rajoittaa 75 000 seuraavan viiden vuoden aikana, jonka jälkeen se olisi yksistään arabien päätäntävallassa.
Israelin perustamisen jälkeen yli 850 000 juutalaista karkotettiin antisemitismin kyllästämistä arabimaista, jonka jälkeen he löysivät turvasataman Israelista. On todennäköistä, että enemmin tai myöhemmin heidät olisi ajettu myös arabien hallitsemasta Palestiinasta jos valkoisen paperin suunnitelma olisi tullut toteen. Yhä tänäänkin Mahmoud Abbas on vaatinut, että tulevan Palestiinan valtion tulisi olla Judenrein – alue, mikä on puhdistettu kokonaan juutalaisista. Hassan al-Bannan 1920 -luvulla Egyptissä perustama Muslimiveljeskunta – mistä mm. terrorijärjestö Hamas on haarautunut – oli liittoutunut toisen maailmansodan aikaan natsien kanssa ja syyllistyi juutalaisten joukkoteurastuksiin yhdessä SS:n kanssa. USA:n entinen Oikeusministeriön syyttäjä John Loftus kertoi holokaustin muistojuhlapuheessan vuonna 2004:
Toisen maailmansodan lopussa muslimiveljeskunta oli etsintäkuulutettu sotarikoksista. Heidän Saksan tiedustelukäsittelijät olivat vangittu Kairossa. Koko verkosto oli kääritty ylös Britannian salaisen palvelun toimesta. Sitten tapahtui kauheita. Sen sijaan että olisi syyttänyt natseja – Muslimiveljeskuntaa – Britannian hallitus palkkasi heidät. He toivat kaikki karkuteillä olevat arabi- ja muslimiperäiset natsisotarikolliset Egyptiin, ja kolmen vuoden ajan koulutti heitä erityismissiolla.
Britannian Salainen Palvelu halusi käyttää muslimiveljeskunnan fasisteja iskemään vastasyntyneeseen Israelin valtioon vuonna 1948. Vain muutama ihminen Mossadissa tietää tämän, mutta monet arabiarmeijoiden ja terroristiryhmien jäsenet, jotka yrittivät kuristaa vastasyntyneen Israelin valtion, olivat Muslimiveljeskunnan arabinatseja. Britannia ei ollut yksin. Ranskan Salainen Palvelu teki yhteistyötä vapauttamalla Suurmuftin ja salakuljettamalla hänet Egyptiin, joten kaikki arabinatsit tulivat yhteen. Joten, vuodesta 1945 vuoteen 1948, Britannian Salainen Palvelu suojeli jokaista arabinatsia joita se vain pystyi, mutta epäonnistui kukistamaan Israelin valtion.
Myös Wikipedia mainitsee Israelin itsenäisyyssodasta: ”Tässä sodassa siirtomaajärjestelmää vastustanut Neuvostoliitto tuki Israelia, kun taas Iso-Britannia vanhana siirtomaaisäntänä yhä tuki arabeja itsenäistyvää siirtomaata vastaan.” Neuvostoliitto asettui arabien puolelle vasta myöhemmin ja Iso-Britannia asettui Israelin puolelle vasta vuoden 1956 Suezin kriisin jälkeen, kun Egyptin Gamal Abdel Nasser kansallisti Suezin kanavan, brittien suojeluksessa vuodesta 1888 olleen kansainvälisen alueen, jolla oli strategisesti ja taloudellisesti tärkeä vaikutus Britannian imperialistisille intresseille. Britannian historian ainoa juutalainen pääministeri Benjamin Disrael osti Suezin kanavan Ottomaanien Turkilta vuonna 1875. Seitsemän vuotta myöhemmin britit miehittivät Egyptin. Tämän politiikan takana oli brittien yritys turvata nopeat kauppareitit Intiaan ja imperiumin muihin siirtomaihin. Kirjoitin tässä artikkelissa:
Pääministeri Disrael osti kanavan neljällä miljoonalla punnalla Rothschildien juutalaisen pankkiirisuvun avustuksella velkaantuneelta Egyptiltä vuonna 1875. On siis ilmeistä, että Egyptin miehitys vuonna 1882 oli osa Brittiläisen imperiumin strategiaa suojella Suezin kanavan kauppareittejä Egyptin hallitsijalta tai vihollisvalloilta, jotka voisivat yrittää estää brittiläisten laivojen vapaan liikkumisen Välimereltä Intiaan… Suezin kanavaa kutsuttiin Britanniassa ”imperiumin henkireiäksi” koska se oli sen tärkein reitti Afrikassa ja Aasiassa oleviin siirtokuntiinsa. Mutta jokaiselle lienee selvää, että jos Suezin kanavan strategisen aseman turvaaminen vihollisvalloilta oli imperiumin ykkösprioriteettien joukossa, niin myös Palestiinan ja Mesopotamian hallinta olisi ollut sille vähintäänkin yhtä suuri intressi. Levanttia ja Mesopotamiaa hallitsemalla Britannia ei olisi ainoastaan voinut puolustaa paremmin Suezin kanavaa, mutta se olisi mahdollistanut sille myös Etelä-Aasiaan maitse kulkevien kauppareittien turvaamisen vihollisvalloilta.
Toisin sanoen, Palestiina ei pudonnut Brittiläisen imperiumin haltuun ensimmäisen maailmansodan lopussa vain historian oikusta. Britannia oli tavoitellut Palestiinan hallintaa jo 1800 -luvulta lähtien, koska sen katsottiin hyödyttävän maan imperialistisia etuja. Tästä syystä Napoleon yritti kuristaa Britannian hyökkäämällä Egyptiin ja Palestiinaan vuosina 1798-99 ja katkaisemalla Britannian laivaston kauppayhteydet Intiaan. Britannia pelkäsi 1800 -luvulla myös Venäjän kasvavaa vaikutusvaltaa Välimerellä ja Lähi-Idässä. Britannian hallitus harkitsi juutalaisvaltion perustamista jo 1840 -luvulla yhteydessä samaan aikaan syntyneesen kristilliseen sionismiin, joka tuki juutalaisvaltion perustamista osittain siitä syystä, että se näki sen välttämättömänä ehtona Jeesuksen toiseen tulemukseen. Tällä kaikella oli kuitenkin myös sekulaarit ja kaupalliset motiivit. Wikipedia kertoo:
Mureneva Ottomaani imperiumi uhkasi Britannian kauppareittejä Intiaan Suezin kanavan kautta kuin myös muita Ranskan, Saksan ja Amerikan ekonomisia intressejä. Vuonna 1831 Ottomaanit oli häädetty suuremmasta Syyriasta (mukaanlukien Palestiinasta) laajentumishaluisen Egyptin toimesta ensimmäisessä turkkilais-egyptiläisessä sodassa. Vaikka Britannia pakotti Muhammad Alin perääntymään Egyptiin, Levanti oli jätetty lyhyeksi aikaa ilman hallintoa. Ottomaanien jatkuva heikkous saivat jotkut lännessä harkitsemaan potentiaalista juutalaisvaltiota Pyhässä maassa. Joukko tärkeitä henkilöitä Britannian hallituksen sisällä puolsi sellaista suunnitelmaa, mukaanlukien Charles Henry Churchill. Jälleen Krimin sodan (1854) päivinä oli mahdollisuus poliittiseen uudelleenjärjestelyyn Lähi-Idässä. Heinäkuussa 1853 Anthony Ashley-Cooper, Shaftesburyn 7. päärli, joka oli presidentti Lontoon seuralle, joka tuki kristinuskoa juutalaisten keskuudessa, kirjoitti pääministeri Aberdeenille ja rohkaisi juutalaisvaltion jälleenperustamiseen keinona alueen vakauttamiseksi.
Huolimatta sen alkuperäisestä – osittain kristillisen sionismin innoittamasta – tuesta juutalaisvaltion perustamiselle, Yhdistynyt Kuningaskunta on ollut toisesta maailmansodasta lähtien hyvin vihamielinen sionismille ja Israelin juutalaisille. Puhun nyt etenkin Britannian hallitsevasta eliitistä, en välttämättä tavallisesta kansasta. Kuninkaalliset arkistot paljastavat, että kuningasperhe oli valkoisen paperin antisionistisen politiikan innokkaita kannattajia. Kuningas Yrjö VI – nykyisen monarkin isä – kehotti jopa hänen ulkoministeriään Lordi Halifaxia lähettämään kirjeen natsiviranomaisille missä hän yllytti heitä tekemään enemmän sen edestä, ettei juutalaiset lähtisi Euroopasta Palestiinaan. Ulkoministerin mukaan Kuningas oli ”iloinen tietäessään, että toimiin ollaan ryhdytty sen vuoksi ettei nämä ihmiset jättäisi heidän synnyinmaataan.”
Tämä kirje lähetettiin keväällä 1939. Vuoden 1938 Kristalliyön tapahtumat olivat siis jo kansainvälisissä uutisissa. Samoin Hitlerin uhkaus tammikuulta 1939 hävittää Euroopan kaikki juutalaiset. Mutta Kuningas Yrjö VI oli paljon enemmän huolissaan siitä, ettei juutalaispakolaiset pääsisi perille Palestiinaan asti, koska se uhkasi Britannian hyviä suhteita arabien kanssa. Arabeilla kun oli öljyä, mutta juutalaisilla ei. Eikä tämän pitäisi yllättää ketään, kun hänen veljensä Windsorin Herttua syytti toisesta maailmansodasta juutalaisia. Windsorin Herttua oli myös täysiverinen rasisti, joka kutsui värillisiä ”vastenmielisiksi ihmisiksi”. Kehitysvammaista John-pikkuveljeään hän kutsui ”eläimeksi” ja oli iloinen hänen kuolemansa johdosta. Äsken paljastuneen kirjeen mukaan Prinssi Charles kirjoitti ystävälleen Laurens Van Der Postille vuonna 1986 hänen Lähi-Idän matkansa jälkeen:
Ihailen paljon joitakin näkökohtia islamista. Erityisesti painotusta vieraanvaraisuuteen ja hallitsijoiden saavutettavuutta. Alan myös ymmärtää heidän näkökulmaansa Israelista. En tajunnut koskaan, että he näkevät sen USA:n siirtomaana. Käsitän nyt, että arabit ja juutalaiset olivat kaikki alkujaan seemiläisiä kansoja + se on ulkomaisten, eurooppalaisten juutalaisten maahantulva (etenkin Puolasta, he sanovat), mikä on saanut aikaan suuria ongelmia. Tiedän, että on monia monimutkaisia kysymyksiä, mutta kuinka voi olla koskaan loppua terrorismille ellei syitä ole eliminoitu? Varmastikin jollakin USA:n presidentillä on rohkeutta seistä USA:n juutalaislobbya vastaan. Minun täytyy olla naiivi, oletettavasti.
Kruununperijän mukaan juutalaisten maahanmuutto Israeliin on siis islamilaisen terrorismin perimmäinen syy, mikä tulisi eliminoida. Hän mainitsee etenkin Puolan juutalaisten maahanmuuton, vaikka Charles tietää varsin hyvin että holokaustin päänäyttämö oli Puolassa. Hänen täytyy olla hyvin tietoinen myös siitä, että juutalaisten maahanmuuton syy on holokaustin juutalaisvainoissa ja muissa juutalaisvainoissa tai Euroopan uudessa antisemitismissä. Ellei hänen perheensä olisi vehkeillyt natsien kanssa Euroopan juutalaisten hävittämiseksi, ei nykyistä ongelmaa olisi. Eikä ongelma ole edelleenkään juutalaisissa vaan islamistisessa vihan ideologiassa, joka aivopesee lapset uskomaan että juutalaiset ovat sikoja ja apinoita, joiden kanssa arabit eivät voisi jakaa samaa maata.
Sanoessaan, että hän ”ymmärtää heidän näkökulmaansa Israelista”, hän ei puhu ns. ”maltillisista muslimeista”, jotka uskovat lännen demokraattisiin arvoihin, vaan islamisteista jotka hyökkäävät Lähi-Idän ainoaa demokratiaa vastaan juuri siitä syystä etteivät he usko demokratiaan ja sananvapauteen. Se on islamistien ja äärivasemmiston epäpyhä allianssi, joka näkee Israelin ”USA:n siirtomaana” ja Charles allekirjoittaa tässä heidän poliittisen maailmankuvansa. Mutta jos kuningasperhe ylenkatsoo näin paljon juutalaisvaltiota, niin miksi Prinssi William teki kuningasperheen ensimmäisen matkan Israeliin ja Jerusalemiin? Etenkin tällaisena aikana, kun Jerusalemin tunnustaminen Israelin pääkaupungiksi USA:n taholta on nostanut voimakkaan kansainvälisen vastareaktion. Yrittääkö Britannian hallitus ja sen myötä kuningasperhe sanoa tällä, että se on myös valmis tunnustamaan Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi? Itseasiassa totuus näyttäisi olevan aivan päinvastainen.
Prinssi Williamin matkan todellinen tarkoitus
Britannian ulkoministeriö on sanonut jo vuosia, ettei se aikoisi altistaa kuningasperheen jäseniä Israel-Palestiina konfliktin herättämiin ristiriitoihin ja siksi se ei luvannut järjestää kuningasperheen jäsenen virallista vierailua Israeliin ennen kuin jonkinlainen rauhansopimus olisi saatu aikaan maiden välille. Tätä erikoista kantaa selitettiin sillä, että Britannia koki olevansa vastuussa Lähi-Idän nykyisistä konflikteista luodessaan perustan sekä arabinationalismille, että juutalaisvaltiolle ensimmäisen maailmansodan lopussa. Näin ollen Britannia yritti suojella sen kuningasperheen poliittisesti neutraalia ja puolueetonta julkisivua. Hallitus painotti myös Williamin matkan olevan luonteeltaan ei-poliittinen. Mutta monet huomattivat oikein, että mikä tahansa matka Israeliin ja palestiinalaisaluille on jo itsessään poliittinen kannanotto. Mutta minkä puolesta?
Tärkein kysymys on tässä: Miksi Britannian ulkoministeriö lähetti kuningasperheen jäsenen Israeliin juuri nyt vaikka rauhanprosessi Israelin ja Palestiinan välillä on yhä kesken? Jos rauhanprosessin pitkittyminen oli todellinen syy siihen miksi he torjuivat vuosikymmeniä Israelin hallituksen kutsun vierailla Israelissa, niin miksi vierailu nyt kun rauhanprosessi on edelleenkin kesken? Koska kyseessä on Yhdistyneen Kuningaskunnan ja sen kuningasperheen diplomaattinen vastalause USA:n äskeiseen päätökseen tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi ja siirtää USA:n suurlähetystö Jerusalemiin. Kyse ei ole siitä, että Britannian ulkoministeriö olisi pelännyt kuningasperheen jäsentn turvallisuuden puolesta. Kyse on poliittinen kannnanotto siitä, ettei kuningasperhe tunnusta Israelin kansainvälistä oikeutta Länsirantaan ja Itä-Jerusalemiin ja näin ollen koko Vanhaan Kaupunkiin, Temppelivuoreen ja sen Länsimuuriin.
Tämä paljastui parhaiten vastauksesta, jonka Prinssi Charlesin yksityissihteeri antoi suurlähettiläs Zvi Heifetzin vuonna 2008. Charlesin yksityissihteerin mukaan Charles ei voisi myöntyä Israelin hallituksen kutsuun vierailla juutalaisvaltiossa, koska kutsun ”hyväksyminen tekisi vaikeaksi välttää monia tapoja millä Israel haluaisi Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa auttavan kiillottamaan sen kansainvälistä kuvaa. Missä tapauksessa myöntäisi tavan madaltaa sen odotuksia.” Tämä vastaus nosti kansainvälisen kohun Israelissa ja Euroopan juutalaisten keskuudessa, mutta valtalehdistö painoi sen villaisella väittämällä, että kirjeenvaihto heijasti vain Prinssin yksityissihteerin henkilökohtaisia näkemyksiä Israelista. Nyt kuitenkin tiedämme, että kruununperillinen itse on hyvin Israel-vastainen, ei vain hänen yksityissihteerinsä. Tämä vastaus merkitsee sitä, että Prinssi Charles ei voisi hyväksyä Israelin kutsua vierailla maassa ennen kuin se on taipunut kansainvälisn painostuksen edessä ja vetäytynyt kokonaan Länsirannalta ja Itä-Jerusalemista vuoden 1967 rajojen taakse.
Näinhän ei tietenkään koskaan tapahdu, koska vuoden 2005 vetäytyminen Gazasta osoitti Israelille vain sen kuinka hölmöä on luovuttaa juutalaisten puolustussodissa miehittämät maat kansalle, joka on täynnä juutalaisvihaa ja joka jatkaisi Israelin vastaista terroriaan vielä senkin jälkeen, kun koko Länsiranta ja Itä-Jerusalem on ”maltillisen” Abbasin – tunnetun holokaustin kiistäjän – vallassa, joka ei ole tehnyt pesäeroa hänen menneisyytensä antisemitismiin ja joka haluaa puhdistaa tulevan valtionsa kokonaan juutalaisista. Prinssi William ei ole ehkä yhtä fanaattinen Israelin vihaaja kuin hänen isänsä (Guardianin vuoden 2003 raporttien mukaan USA:n Israel-myönteisyys oli päällimmäinen syy siihen miksi hän oli niin vastahakoinen vierailemaan USA:ssa), mutta hänen matkansa Israeliin ei tee poikkeusta kuningasperheen vuosikymmeniä jatkuneeseen antisemiittiseen linjaan. Tällä matkalla William nimittäin osoitti, ettei hänkään tunnusta Israelin oikeutta vuonna 1967 kuuden päivän sodassa miehitettyihin alueisiin.
Williamin matka nosti Israelin nationalistien keskuudessa kohun, kun virallinen matkasuunnitelma ilmoitti Jerusalemin ”miehitetyksi alueeksi” ja että matkan tarkoitus oli vahvistaa ”ystävyyttä Jordanian ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä”, ei siis Israelin ja Britannian. Ezequiel Doiny kirjoitti Arutz Sheva -uutissivulla:
Toisin sanoen, prinssi näkee Jerusalemin miehitettynä maana. Sen jälkeen kun Trump julisti, että hän tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi ja siirtää Amerikan suurlähetystön Jerusalemiin, Palestiinan arabit ovat yrittäneet löytää maita, jotka ovat halukkaita julistamaan, että Jerusalem on Palestiinan pääkaupunki. Kesäkuun 18, 2018 Ido ben Porat raportoi Arutz 7:ssä, että ”Jerusalemin piirin poliisikomentaja Yoram Halevy maanantai-iltana ehkäisi konferenssin Venäjän suurlähetystössä Itä-Jerusalemissa, jonka aikana oli tarkoitus julistaa Jerusalem ’Palestiinan’ pääkaupungiksi.
Palestiinan arabit eivät suunnitelleet ainoastaan konferenssia Venäjän suurlähetystössä, he yrittävät käyttää myös Prinssi Williamin vierailua kesäkuun 25, 2018 saamaan Britannia julistamaan Jerusalemin olevan palestiinalainen. Jerusalem on aina ollut Judaismin ainoa hengellinen pääkaupunki, Islamin hengellinen pääkaupunki on Mekka Saudi Arabiassa. Juutalaiset rukoivat Jerusalemiin päin, arabit taas Mekkaan päin.
Jerusalemin ”Vanhan kaupunki” ei voi olla ”miehitettyä Palestiinan maata”, koska se ei ollut koskaan osa ei-olemassaolevaa Palestiinaa. Se oli Jordanian miehittämä vuosien 1948-67 välissä ja sitä ennen se oli osa Ottomaani imperiumia. Britannia keksi Jordanian kuningaskunnan alueelle, jonka oli tarkoitus olla osa juutalaisten kotimaata, leikaten sen Britannian mandaatista Palestiinalle (aiemmin osa Ottomaanien valtakuntaa). He sitten auttoivat Jordaniaa miehittämään ja valloittamaan kaupungin vuonna 1948.
Kesäkuun 12, 2018 Caroline Glick kirjoitti Breitbart verkkolehdessä, että ”Kensingtonin Palatsi on väittänyt Williamin vierailun Jerusalemiin olevan osa hänen virallista matkaansa Palestiinaan (ja mitä se kutsuu ’miehitetyiksi palestiinalaisalueiksi’). Tämä on, enemminkin kuin olisi taidokas kaikkein räjähdysherkimmällä asialla arabien konfliktissa Israelin kanssa, Britannia päätti käyttää Prinssi Williamin vierailua sellaiseen mitä yksikään muu maa, muu kuin Pakistan, ei ole koskaan tehnyt: väittää virallisena toimena, että nämä alueet Jerusalemissa kuuluvat arabeille eikä juutalaisille.”
Julistamalla Prinssi Williamin vierailun Jerusalemin Vanhaan kaupunkiin olevan osa hänen virallista matkaansa Palestiinaan eikä Israeliin, brittiläiset, jotka ovat vastuussa juutalaisten etnisestä puhdistsmisesta Jerusalemin Vanhasta kaupungista vuonna 1948, yrittävät nyt julistaa että Jerusalemin Vanha kaupunki (mukaanlukien Temppelivuori ja Länsimuuri) ei kuulu juutalaisille mutta arabeille.
Samassa artikkelissa todetaan: ”Yhdistynyt Kuningaskunta tunnusti juutalaisvaltion vuonna 1948, mutta ennen tätä se tukki juutalaisten maahanmuuton, joka olisi voinut pelastaa Holokaustin uhrit ja sulki sitten ovet eloonjääneille. Vuonna 1948, kun valtio oli perustettu ja hyökätty kaikilta puolilta, se meni vielä pidemmälle. Brittiläinen kenraali Glubb Pasha (jonka Kuningatar myöhemmin aateloi) johti Jordanian arabilegioonaa karkottamaan kaikki juutalaiset Hevronista, Itä-Jerusalemista ja ’Länsirannalta’. He eivät tehneet vain etnistä puhdistusta, he tuhosivat kymmeniä muinaisia synagoogia ja tuhansia juutalaisia hautakiviä muinaisella pyhällä juutalaisella hautausmaalla Öljymäelle yrityksessä pyyhkiä kaikki todisteet alueen juutalaisesta historiasta.” Öljymäki on tietysti se paikka mihin Jeesus palaa sen jälkeen kun pakanakansat ovat jakaneet Israelin kahtia. Sakarja 14:2-4 ennustaa:
Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.
Johtopäätös
Vaikka kristillinen sionismi sai alkunsa Iso-Brianniassa ja Jumala käytti tätä maata tuomaan juutalaiset heidän isien maahan, kun Britannia lupasi tukea sionistien päämääriä Balfourin julistuksessa, niin historia osoittaa myös selvästi ettei Britannia ole ollut juutalaisten ystävä toisesta maailmansodasta lähtien. Itseasiassa Britannian harjoittama sortovalta Palestiinan juutalaisia vastaan toisen maailmansodan aikana ennustettiin Danielin kirjan 11. luvussa, kuten perustelin tätä asiaa jo kirjani luvussa 11C sekä artikkelissa Kuinka Persian, Kreikan ja Israelin 2500 vuotinen historia ennustettiin Danielin kirjan 11. luvussa? Osa 3: Uusi aika/Vihan aika (1517 – 2023?) Tämän saman näyn mukaan Antikristuksen tulisi nousta Britannian kuningasperheen sisältä seuraavaksi miespuoliseksi monarkiksi Elisabet II:n isän Yrjö VI:n jälkeen. Antikristuksen juutalaisvainot ylittävät kuitenkin sen mihin Charlesin isoisä syyllistyi omalla valtakaudellaan Palestiinan juutalaisia vastaan. Tämä näky ennustaa hänestä näin (jakeet 31 – 35, 41):
Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen. Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on… Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa.
Muinainen Edom, Mooab ja Ammon käsittää karkeasti ottaen nykyisen Jordanian maan. Profetia sopii tässäkin Englannin kuningasperheeseen sillä Jordanian kuningaskunnalla on ollut hyvin läheinen suhde Yhdistyneen Kuningaskunnan ja sen kuningasperheen kanssa. Siksi Edom, Mooab ja Ammon pelastuu tämän kuninkaan käsistä. Se on juuri Antikristus, joka kokoaa ”kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan” Saksarja 14. mukaisesti. Tämän sodan seurauksena ”Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.” Tämä on sopusoinnussa sen kanssa mitä Matt. 24:15 ja Ilm. 11:2 ennustaa vihan ajan puolivälin tapahtumista, kun Antikristus asettaa Jerusalemin temppeliin hävityksen kauhistuksen.
Huomaa, että vain ”puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista”, eli ilmeisesti jäljelle jäävä kansa on Länsi-Jerusalemissa asuvat juutalaiset joihin Antikristuksen terrori ei ulotu. Tämä sopii siten nykyiseen kehitykseen missä Britannian kuningasperhe on pyrkinyt kansainvälisen yhteisön johdolla (Charlesilla oli huomattava kulissien takainen rooli Oslon rauhanprosessin alullepanossa) riisumaan Israelin sen kuuden päivän sodassa valloittamistaan alueista antaakseen Itä-Jerusalemin ja Länsirannan arabeille. Prinssi Williamin matka Itä-Jerusalemiin on viesti palestiinalaisille siitä, että Britannia pitää tätä aluetta Palestiinan ”valtion” pääkaupunkina vaikka USA tunnusti Jerusalemin juuri Israelin paakaupungiksi. Tässäkin Britannia osoitti, ettei se aikoisia seisoa enää vanhan liittolaisena USA:n rinnalla tämän ulkopoliittisissa päätöksissä. Jää nähtäväksi millaisen reaktion Donald Trumpin vierailu herättää Iso-Britanniassa, kun hän vierailee siellä 13. heinäkuuta ja tapaa matkan aikana myös Kuningattaren, kuten kaikki aiemmat Yhdysvaltain presidentit ovat tehneet.
