Englannin kruununperijä Prinssi Charles ja Yhdysvaltain 45. presidentti Donald Trump tapaavat ensimmäistä kertaa kesäkuun alussa, kun Trump vierailee Yhdistyneessä Kuningaskunnassa 3. – 5. kesäkuuta. Elisabet II, joka on tavannut kaikki toisen maailmansodan jälkeiset USA:n presidentit hänen 67 vuotisen hallintonsa aikana, tapasi Melanian ja Trumpin jo viimevuoden kesällä hänen edellisellä valtiovierailullaan Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan. Tällä kertaa mukana on Trumpin kaikki neljä aikuista lasta Ivanka, Don Jr., Tiffany ja Eric ja lisäksi hän tapaa nyt myös Charlesin ja Camillan sekä Prinssi Harryn. “Amerikan kuninkaalliset” kohtaavat siis Britannian kuningasperheen. Donald Trump on kertonut hänen äitinsä Mary Anne Macleodin olleen Englannin kuninkaallisten pauloissa ja katsoneen jokaisen tapahtuman missä Elisabet II esiintyi televisiossa. Myös Trump itse on voimakas anglofiili ja sanoo rakastavan Britanniaa. Paha vain, ettei rakkaus Englannin ja Amerikan kuninkaallisten välillä ole molemminpuolinen tunne. Tosiasiassa todisteet viittaavat Englannin monarkian ja sen lakeijoiden keskeiseen rooliin salaliitossa sabotoida Trumpin valinta ja uudelleenvalinta. Jos ja kun tämä selviää lopulta Trumpille, hänen romanttinen kuvansa “poliittisesti neutraaleista” Englannin kuninkaallisista tulee romahtamaan pahemman kerran.
Hänen Majesteettinsa Salaisen Palvelun logo kuvaa pyramidin päässä olevaa Horuksen silmää, Illuminatin globaalia symbolia, joka löytyy myös yhden dollarin setelistä.
Vuosisatainen käytäntö on ollut se, ettei Englannin kuningasperheen jäsenet – etenkään kansakunnan hallitsija – saa aiheuttaa kiistoja esittämällä julkisuudessa poliittisia kannanottoja. Tästä syystä on hyvin vaikea tietää mitä he ajattelevat todella poliittista oikeistoa ja vasemmistoa jakavista asioista kuten Brexit ja Donald Trump. Maailman kulissien takaiseen valtaan perehtyneet tutkijat ovat tienneet kuitenkin kauan, että myytti poliittisesti neutraalista ja poliittista valtaa vailla olevasta Englannin monarkiasta on kaukana totuudesta. Tosiasiassa tämä perhe istuu maailman salaisen poliittisen ja taloudellisen vallan – puhumattakaan esoteeristen salaseurojen okkulttisesta vallasta – huipulla pyramidin ylimmällä huippukivellä. Kun britit äänestivät EU-eron puolesta vuoden 2016 Brexit-äänestyksessä, jotkin brittilehdet väittivät Kuningattaren suhtautuneen sympaattisesti Brexitiin. Mutta kuten raportoin blogissani jo tuohon aikaan, todellisuudessa kuningasperheen jäsenet olivat raivoissaan The Sun -lehden reportaasille, joka esitti hallitsijan brexiteerinä. Kuten The Guardian -lehti paljasti 1. huhtikuuta 2016 viittaamalla kuningasperhettä lähellä oleviin tietolähteisiin: ”Kuninkaallisten uskottiin olevan halukkaita vaarantamaan mahdollinen perustuslaillinen kriisi ilmaistakseen heidän suuttumuksensa eroamiskampanjalle.”
The Guardianin raportin mukaan kuningasperhe suhtautui erittäin halventavasti Brexitin puolestan kampanjoineeseen Michael Goveen – nykyiseen ympäristöministeriin, joka vertasi Prinssi Charlesia kerran Adolf Hitleriin -, Boris Johnsoniin, vuosien 2016 – 18 ulkoministeriin, sekä Nigel Farageen, itsenäisyyspuolueen entiseen puheenjohtajaan (vastaperustetun Brexit-puolueen nykyinen puheenjohtaja) ja EU-parlamentin jäseneen vuodesta 1999 lähtien. Raportin mukaan kuninkaalliset kutsuivat herra Johnsonia “pyöräileväksi hulluksi Islingtonista” ja Faragea “kauheaksi pikku mieheksi”. Farage on puhunut usein pienen ihmisen puolesta ylikansallisen hallinnon byrokratian ja ylikansallisten pankkien ja suuryritysten valtaa vastaan. Hän julisti Brexitin olleen “voitto todelliselle kansalle, voitto tavallisille ihmisille, voitto kunnollisille ihmisille ylikansallisten hallitusten, suurten pankkien ja suuren politiikan valheita, korruptiota ja petosta vastaan.”
Englannin monarkia ei ole jokin populistinen instituutio, joka seisoisi pienen ihmisen puolella eliittiä ja ylikansallista valtaa vastaan. Vuonna 2008 Nigel Farage oli EU:n parlamentin ainoa jäsen, joka kieltäytyi antamasta seisovia suosionosoituksia, kun Prinssi Charles matkusti Brysseliin ja piti puheen missä hän vertasi ilmastonmuutosta tuomionpäivän kelloon ja vaati EU:n byrokraateille yhä suurempaa valtaa sen viisareiden pysäyttämiseksi. Kesäkuussa 2015 Kuningatar itse puhui Saksassa liittokansleri Merkelin, avointen rajojen ja EU-supervaltion ensisijaisen pönkittäjän, läsnäollessa ja sanoi: ”Yhdistynyt Kuningaskunta on ollut aina läheisesti yhteydessä mantereeseen. Jopa silloinkin kun meidän päähuomiomme oli muualla maailmassa, meidän kansamme esitti avainosaa Euroopassa”. The Guardian tulkitsi tämän Kuningattaren epäsuorana tukena EU:ssa pysymisen puolesta kampanjoineelle remain -leirille. Samoin Prinssi William sanoi helmikuussa 2016 puheessaan maan ulkoministeriölle: “Lisääntyvästi levottomassa maailmassa meidän kykymme yhdistyä yhteisessä toimessa toisten kansakuntien kanssa on olennaista.” Tuolloin Nigel Farage syytti Britannian ulkovirastoa kuningasperheen jäsenten käyttämisestä propagandatarkoitukseen yrityksissä vahvistaa remain -leiriä.
Lisäksi jos menemme paljon kauemmaksi historiassa, löydämme sen olleen Elisabet II:n ja Prinssi Philipin hyvä ystävä Alankomaiden Kuningatar Beatrix ja tämän isä Prinssi Bernhard, joilla oli keskeinen rooli Bilderberg -ryhmän ja muiden globalisaatiota ja Euroopan yhdistymiskehitystä kulissien takana edistäneiden salaseurojen perustamisessa. Äsken paljastuneen uutisen mukaan Prinssi Charles sanoi Ranskan presidentti Francois Mitterandille marraskuussa 1988, reilu kolme vuotta ennen Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamista: “Nykyinen painotus standartointiin ja mielettömiin byrokraattisiin säännöstelyihin voi olla välttämätöntä taloudelliseen menestykseen. Tehdäksemme Euroopasta käytännöllisen ja romanttisen mahdollisuuden, uskon että meidän tulisi olla varovaisia eikä liian lähetysintoisia.” Charles on siis alusta alkaen ollut ajamassa kulissien takana Euroopan yhdistymiskehitystä. Se oli Francois Mitterand yhdessä Saksan liittokansleri Helmut Kohlin kanssa, jotka edistivät Maastrichtin sopimuksen syntyä samalla kun Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher vastusti sitä ja varoitti Britannian demokraattisen päätäntavallan luovuttamisesta Brysselin valitsemattomille byrokraateille. Vuonna 1995 Thatcher sanoi:
Euroopan federalistit, jotka löytävät yhä suurta tukea Euroopan poliitikkojen keskuudessa vaikka vähemmän Euroopan kansalaisten, pyrkivät luomaan Euroopan Yhdysvallat sen omalla hallituksella, valuutalla, ulkopolitiikalla ja puolustusvoimilla, mitkä voivat olla vain – kuten se on tarkoituksena – kilpailija Yhdysvalloille. En usko, että voit luoda yhtä kansaa 15 erilaisesta kansasta, joilla on 15 erilaista historiaa ja 13 erilaista kieltä.
Euroopan yhteinen talous ja rahaliitto ajettiin läpi kolmivaiheisella sopimuksella 1990 -luvulla ja se johti euroalueen syntyyn tammikuuhun 2002 mennessä. Nykyään Euroopan supervaltion kannattajat vehkeilevät myös Euroopan yhteisen armeijan ja ulkopolitiikan puolesta aivan kuin Thatcher ennusti tämän olleen globalistien lopullinen päämäärä. EU-komission nykyinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kiteytti äsken CNN:n haastattelussa eurokraattien suhteen omaa maataan rakastaviin Euroopan patriootteihin:“Nämä populistit ja nationalistit – typerät nationalistit – ovat rakastuneita omiin maihinsa.” “Rautarouva” Thatcher kirjoitti myös vuoden 2002 kirjassaan Statecraft:
Tuomionpäivän pasuunoiden suosikkiaihe on tänään ilmastonmuutos. Syitä viehtymykseen on useita. Ensiksikin, tiede on äärimmäisen epäselvää, joten heitä ei voi helposti osoittaa vääräksi. Toiseksi, meillä kaikilla on ajatuksia säästä: perinteisesti englantilaiset eivät puhu ensimmäiselle tuttavalle juuri muusta. Kolmanneksi, koska mitään suunnitelmaa ilmaston muuttamiseksi ei voitaisi harkita muutoin kuin globaaleilla mittapuilla, se tarjoaa loistavan tekosyyn maailmanlaajuiseen ylikansalliseen sosialismiin.
Donald Trump vs. globalistit
Aina siitä lähtien kun Donald Trump ilmestyi joulukuussa 2015 Alex Jonesin uuden maailmanjärjestyksen vastaisen Infowars -radiokanavan haastatteluun, kannatti Britannian eroa EU:sta ja piti globalisaation vastaisia vaalipuheita leimaten itsensä nationalistiksi vastakohtana Hillary Clintonin globalismiin, ymmärsin Trumpin presidenttiehdokkuuden merkinneen Brexitin jälkeen suurinta uhkaa Antikristuksen maailmanvallalle ja tästä syystä koko globalistinen valtakoneisto median, poliitikkojen sekä Hollywoodin viihde- ja musiikkiteollisuuden äänenpainolla nousi häntä niin voimakkaasti vastaan. Totta puhuen en olisi osannut ennustaa tällaista juonenkäännettä vielä vuoden 2016 alussa, sillä ajattelin ajan olleen kypsä Antikristuksen nousulle, kun pedon “valtaan annetaan kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.” (Ilm. 13:7).
Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun maailman voimakkaimman valtion presidenttiehdokas puhui avoimesti eliitin suunnitelmasta luoda globaali hallitus ilman kansallisia rajoja ja kansojen itsemääräämisoikeutta. Olin siis myös hyvin optimistinen ja innokas siitä, että Brexit saattaisi toimia lähtölaukauksena, joka käynnistää dominoefektin ja johtaa nationalismin maailmanlaajuiseen uudelleenheräämiseen kansakuntien viimeisessä suuressa kapinassa Pedon yhden maailman diktatuuria vastaan. Nyt olemme nähneet, että nationalismin voitto oli tarkoitus olla vain väliaikainen ja hyvin lyhytkestoinen. Brexit ja Trumpin voitto johti myös voimakkaaseen vastaiskuun globalistien ja äärivasemmiston puolelta. Facebook, Twitter, Youtube, ym. uuden median jättiläiset ovat sensuroineet monien kansallismielisten ja konservatiivien äänet sosiaalisesta mediasta.
Monet niistä vaikutusvaltaisista somemediapersoonista, joilla oli keskeinen rooli Trumpin valinnassa, on jo poistettu useimmista sosiaalisen median alustoista (Alex Jones, Paul Joseph Watson, Milo Yiannopoulos, Laura Loomer ja lukuisia muita). Nykyajassa missä työnantajat tarkistavat useimmissa tapauksissa työnhakijoidensa profiilin sosiaalisesta mediassa, niillä ihmisillä jotka on karkoitettu alustoilta “vihapuheen” takia ja leimattu valtamediassa “äärioikeistolaisiksi” – ilman mahdollisuutta puolustaa mainettaan – on hyvin vaikea löytää enää muutakaan työtä ja elinkeinoa. Se on kuin nykyajan vastine sille mitä ekskommunikaatio ja häpeäpaalu merkitsi keskiajalla (tai mitä keltainen tähti vaatteissa merkisi Natsi-Saksassa). Laura Loomer, konservatiivi juutalainen ja Trumpin keskeinen tukija, kirjoitti toukokuussa, kun hänet häädettiin Facebookista:
Mitä merkitystä elämällä on enää? Elän digitaalisessa gulagissa. Eilen kirjoitin artikkelin siitä kuinka elin digitaalisessa gulagissa holokaustin muistopäivänä. Ja tänään, vaikka olen sionisti ja omistanut koko elämäni taisteluun juutalaisvihaa vastaan, nämä natsit Piilaaksossa julistivat minut bannaan Jom Hashoahina yhdessä häpeällisten juutalaisvihaajien kuten Louis Farrakhanin ja Paul Nehlenin kanssa. Tämä on vastenmielistä. Mutta en odota yhtään vähempää näiltä ihmisiltä jotka haluavat minun kuolevan. He haluavat tappaa minut, mutta tapan mieluummin itseni kuin antaisin heidän ottaa voitonkierroksen.
Kun Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit marraskuussa 2016, kirjoitin blogissani seuraavaa:
On hyvin mahdollista, että maailmaa kulissien takana hallitseva eliitti tulee hankkiutumaan hänestä eroon ennen hänen ensimmäisen virkakautensa loppua tammikuussa 2021 tai jo ennen kuin hän edes ehtii astua virkaansa ensivuoden alussa. Maailmanhallituksen vastaisilla puheillaan hän on saanut vihamiehikseen niin vaikutusvaltaisia tahoja, että edes USA:n presidentti ei voi olla heiltä suojassa. Nämä samat tahot, jotka olivat Presidentti Kennedyn salamurhan takana ja Prinsessa Dianan ”auto-onnettomuuden” takana, voivat olla pian myös Donald J. Trumpin salamurhan alullepanijoita. Chris Everard, joka kirjassaan Conspiracy & the Crown paljastaa Englannin kuningashuoneen saatanallisen historian ja heidän syyllisyytensä ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan, on jo verrannut Trumpia Kennedyyn artikkelissaan”Trump vahvistaa JFK:n epäilyt GLOBAALISTA SALALIITOSTA” Otsikon yllä on kuva missä sala-ampujan kiikaritähtäin osoittaa Kennedyn ja Trumpin kasvoja. Kenties Prinssi Charles, jonka Prinsessa Diana sanoi lavastaneen hänen ”auto-onnettomuutensa” vuosia ennen sen tapahtumista, tulee järjestämään henkilökohtaisesti myös Trumpin salamurhan. Yhtä mahdollinen näköala on se, että globalistit aiheuttavat ennennäkemättömän finanssikriisin ja syyttävät siitä sen jälkeen Trumpin politiikkaa. Tai sitten he lietsovat Amerikassa Trumpin vastaisia massaprotesteja, jotka johtavat lopulta maan ajautumiseen täydelliseen anarkiaan ja kaaokseen.
Tuohon aikaan monet saattoivat sivuuttaa tällaisen tekstin pelkkänä tinahattujen vainoharhaisina salaliittoloruina. Miksi Englannin Kuningattarella tai Walesin Prinssillä olisi jotain antipatiota Trumpia vastaan? Puhumattakaan siitä, että he olisivat olleet jossain salaliitossa hänen valintansa estämiseksi tai hänen hallintonsa sabotoimiseksi. Nyt kuitenkin tiedämme asian olleen juuri niin kuin aavistinkin ja tämä totuus on selviämässä vähitellen myös Trumpille itselleen. Monet tietävät nyt, että kuningasperhe on täynnä Trumpin vihaajia. Sen uusin jäsen Meghan Markle, amerikkalainen näyttelijä, jonka Prinssi Harry nai viimevuoden toukokuussa, oli Hillary Clintonin äänekäs kannattaja ja toukokuussa 2016 hän kutsui Trumpia “naisvihaajaksi” myöhäisillan ohjelmassa Larry Wilmoren kanssa. On epätodennäköistä, että hänen mielipiteensä olisivat muuttuneet ajan myötä, sillä Sussexin Herttuatar tunnetaan radikaalina feministinä ja progressiivina, joka ihailee mm. Noam Chomskyn anti-kapitalistista maailmankuvaa.
Voimakastahtoinen herttuatar taitaa määrätä kaapin paikan ja ottanut Harry-paran tossunsa alle, sillä Independent -lehden mukaan Meghanin trumpfobia olisi tarttunut myös Harryyn:
Samalla kun pidättyväisyys kommentoida julkisesti poliittisia asioita on sitonut Harrya koko hänen elämänsä ajan, useat asiat vihjaavat hänen olevan paljon kiinnostuneempi politiikasta kuin jotkin hänen verisukulaisistaan. Prinssi on raportoidusti ollut kriittinen herra Trumpia kohtaan yksityisesti. Helmikuussa viime vuonna lähde, jonka on sanottu olevan lähellä kuninkaallista, kertoi US Weekly:ssä, että Prinssi ”ei ole aikaisemman tositelevisiotähden fani”. He myös sanoivat: ”Harry ajattelee, että presidentti on vakava uhka ihmisoikeuksille”. Toinen lähde väitti kuninkaallisen olleen ”usein äänekäs” tunteistaan herra Trumpia kohtaan aina siitä lähtien, kun republikaani julisti hänen presidenttikampanjansa alkaneeksi vuonna 2015. Palatsin puhemies kieltäytyi kommentoimasta asiaa The Independent -lehdelle tuona aikana, sanoen: ”Pitkäaikaisen sopimuksen mukaisesti, emme koskaan kommentoi raportteja väitetyistä yksityiskeskusteluista nimettömistä lähteistä, joissa on ollut mukana kuningasperheen jäseniä.” Lisäksi, Harry on osoittanut viimevuosina aidolta vaikuttavaa ystävyyttä Barack ja Michelle Obaman kanssa. Siihen ei tarvita neroa – ei edes vakaata neroa – päättelemään kumman ensimmäisen perheen kanssa hän ja hänen tuleva vaimonsa viettäisi mieluummin aikaa missä tahansa tilanteessa, joka sitä vaatii.
Kaikkein pahimmista “Trump-häiriintyneisyys-syndroomasta” kärsii kuitenkin Walesin Prinssi Charles, joka vertasi Trumpia epäsuorasti Adolf Hitleriin joulukuussa 2016, kun hän varoitti “30 -luvun pimeiden päivien paluusta” huonosti verhottuna viittauksena Donald Trumpin vaalivoittoon ja sen rohkaisemaan Euroopan oikeistopopulismin nousuun. Samoin helmikuussa 2017 hän assosioi julkisesti Trumpin hallinnon väärinleimatun “muslimikiellon” toisen maailmansodan aikaisiin juutalaisvainoihin (sivuuttaen hänen oman perheeensä keskeisen rikoskumppanuuden natsien juutalaisvainoissa kuin myös oman hyvin raportoidun antisemitisminsä).
Mutta asia muuttuu paljon pahemmaksi, kun tiedämme ettei kyse ole vain kuningasperheen jäsenten republikaanipresidenttiä kohtaan tuntemista henkilökohtaisista antipatioista. Kyse on hyvin systemaattisesta salaliitosta hänen presidenttivirkansa sabotoimiseksi. Tämä salaliitto ei alkanut ensikädessä Barack Obaman demokraattipuolueen, Amerikan tiedusteluelinten tai Hillary Clintonin vaalikampanjan toimesta, vaan sen lonkerot voidaan jäljittää Hänen Majesteettinsa Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan. Yhdysvaltain Oikeusministeriön erikoistutkijan Robert Muellerin kaksivuotinen tutkinta Venäjän vaikuttamisyrityksistä vuoden 2016 vaaleihin Trumpin voiton eduksi, valmistui maaliskuussa 2019. Yli kaksivuotta kestäneen mediahysterian jälkeen, Muellerin 448-sivuinen raportti sanoi johtopäätöksessään: “Viime kädessä, tutkinta ei löytänyt todisteita sille, että [Trumpin] kampanja olisi tehnyt yhteistyötä ja ollut salaliitossa Venäjän hallituksen kanssa sen aktiviteeteissa koskien vaaleihin sekaantumista.” Muellerin tutkinta maksoi USA:n veronmaksajille 31 miljoonaa dollaria ja sisälsi yli 2800 todistajanlausuntoa noin 500 silminnäkijältä.
Toukokuun 24. päivä Trump määräsi USA:n tiedusteluelimet tekemään yhteistyötä Oikeusministeri William Barrin kanssa yrityksissä selvittää ne taustat, jotka johtivat demokraattien käynnistämään vänäjätutkintaan, jota presidentti on kutsunut usein “noitavainoksi” ja “huijaukseksi”. Tutkinnan tarkoitus on mm. selvittää ketkä olivat mukana Trumpin kampanjaan kuuluneiden yhteyshenkilöiden vakoilemisessa. Barr kertoi Senaatin kuulustelussa 10. huhtikuuta, että hän uskoi Amerikan tiedusteluelinten ja FBI:n vakoilleen Trumpin presidenttikampanjaa. Nämä väitteet Obaman nimittämien tiedusteluviranomaisten vakoilusta saivat alkunsa jo maaliskuun 4. 2017, kun Trump tviittasi: “Kamalaa! Löysin juuri että Obama oli salakuunnelut minua Trump Towerissa juuri ennen voittoa. Mitään ei löytynyt. Tämä on McCarthyismia!” (Mccarthyismilla viitataan kylmän sodan aikaiseen Neuvostoliiton ja kommunismin hysteriaan Yhdysvalloissa, mutta ilmaisua on käytetty myös nykyisestä valtamedian lietsomasta pelosta ja salaliittoteorioista Vladimir Putinin Venäjää kohtaan.). Toisessa tviitisessään Trump jatkoi, “Kuinka alhaalle Presidentti Obama on mennyt salakuunnellakseen puhelintani hyvin pyhän vaalinprosessin aikana. Tämä on Nixon/Watergate. Paha (tai sairas) kaveri!”
Tuohon aikaan presidentti Trumpin väitteitä Obaman salakuuntelusta pilkattiin ja paheksuttiin rankasti valtamediassa. Trumpille vihamielinen New York Times julkaisi kuitenkin jo tammikuun 19. 2017 reportaasin missä Amerikan tiedusteluelinten väitettiin vakoilleen Trumpin kampanjan yhteyshenkilöitä yrityksissä selvittää heidän oletetut venäjäyhteytensä. Maaliskuussa 2017 Andrew Napolitano väitti Fox-uutisissa siteeraten nimettömiä lähteitä, että Obaman hallitus teki yhteistyötä Yhdistyneen Kuningaskunnan ulkomaisen vakoilupalvelun GCHQ:n – “Britannian NSA:n” – kanssa yrityksissä selvittää oliko Trumpin kampanja salaliitossa Venäjän hallituksen kanssa. GCHQ kielsi jyrkästi väitteet Trumpin kampanjan vakoilusta ja Valkoisen Talon lehdistösihteeri Sean Spicer joutui pyytämään tätä väitettään anteeksi Yhdistyneen Kuningaskunnan painostuksesta.
Väitteet nousivat kuitenkin uudestaan pintaan, kun Trump tviittasi huhtikuun 24. päivä tänä vuonna: “Entinen CIA analyytikko Larry Johnson syyttää Yhdistyneen Kuningaskunnan tiedustelua auttaneen Obaman hallintoa vakoilemaan vuonna 2016 Trumpin kampanjaa.” @OANN WOW! Se on nyt vain ajan kysymys milloin totuus tulee esiin, ja kun se tapahtuu, se tulee olemaan kaunista!” Trumpin tviitti viittasi mediaorganisaatio One America News Networkin videoreportaasiin samalta päivältä. Äskeisessä puheessaan Amerikan lehdistön edustajille, Trump toisti tämän syytteen Yhdistyneen Kuningaskunnan osallisuudesta vakoiluskandaaliin. Nämä väitteet Britannian tiedustelun osallisuudesta Trumpin kampanjan vakoiluun vuonna 2016 eivät ole peräisin vain oikeistolaisesta mediasta. Niistä on kerrottu toisinaan myös vasemmistolaisessa anti-Trump mediassa. Esimerkiksi eräässä raportissa CNN:n Jim Sciutto kertoi Britannian GCHQ:n siepanneen viestejä Trumpin kampanjan yhteyshenkilöiden ja oletettujen venäläisviranomaisten välillä ja jakaneen nämä tiedot Amerikan tiedustelupalveluille. Vasemmistolainen brittilehti The Guardian kertoi puolestaan jo huhtikuussa 2017:
Britannian vakoilujärjestöt näyttelivät keskeistä osaa heidän virkaveljiensä hälyttämisessä Washingtonissa kontakteista Donald Trumpin kampanjatiimin ja Venäjän tiedusteluhenkilöiden välillä. The Guardianille on kerrottu, että myöhään 2015 GCHQ tuli ensimmäisenä tietoiseksi epäillystä “vuorovaikutuksesta” Trumpiin yhteydessä olleiden jäsenten ja tunnettujen tai epäiltyjen Venäjän agenttien välillä, Yhdistyneen Kuningaskunnan tiedustelua lähellä oleva lähde sanoi. Tämä tiedustelu välitettiin USA:han osana rutiininomaista informaationvaihtoa, he lisäsivät. Yli seuraavan kuuden kuukauden ajan, kesään 2016 asti, useat läntiset tiedustelut jakoivat lisää informaatiota kontakteista Trumpin sisäpiirin ja venäläisten välillä, lähteet sanoivat.
Myöhemmin tämä raportti paljastaa myös kuinka “yhden selvityksen mukaan, GCHQ:n silloinen pää Robert Hannigan välitti materiaalin kesällä 2016 CIA:n johtajalle John Brennanille. Asiaa pidettiin niin herkkänä, että se luovutettiin ‘johtajatasolla’. Hitaan käynnistymisen jälkeen, Brennan käytti GCHQ:n informaatiota ja tiedustelua ja tiedustelua muilta partnereilta käynnistääkseen suuren virastojenvälisen tutkinnan. Myöhään elokuussa ja syyskuussa Brennan antoi sarjan salaiseksi luokiteltuja toimintaohjeita kahdeksan jengille, johtaville demokraatti- ja republikaanijohtajille edustajainhuoneessa ja senaatissa.” Asian pointtina ei ole Trumpin kampanjan yhteyshenkilöiden väitetyt kontaktit Venäjän viranomaisten kanssa. Muellerin raportti on jo vapauttanut Trumpin syytteistä eikä se löytänyt todisteita hänen kampanjansa salaliitosta Venäjän hallituksen kanssa. Todellinen skandaali on sen sijaan Obaman hallituksen salaliitto Hänen Majesteettinsa hallituksen kanssa ja GCHQ:n käynnistämä ja johtama Trumpin kampanjan yhteyshenkilöiden laiton vakoilu.
Steelen asiakirja
Eikä kyse ole vain luvattomasta Amerikan yksityishenkilöiden vakoilusta. Se menee paljon pahemmaksi, kun huomioimme Christopher Steelen pahamaineisen asiakirjan keskeisen roolin venäjätutkinnan käynnistymisessä. Äärivasemmistolaisesta puolueellisuudestaan ja aktivismijournalismistaan tunnettu BuzzFeed mediaorganidaatio julkaisi Steelen vahvistamattoman “asiakirjan”, jota sitä ennen oli levitetty monissa vaikutusvaltaisissa piireissä Amerikan ja Britannian tiedustelujärjestöjen välillä. Jopa monet Trumpille kriittiset valtamedian journalistit paheksuivat BuzzFeedin päätöstä julkaista riettaita huhuja sisältävä vahvistamaton asiakirja. NBC’s Chuck Todd kutsui asiakirjaa “valheuutisiksi” ja The Washing Post kertoi sen olleen “huono idea, kuten on ollut aina, julkaista vahvistamattomia panetteluita.” Asiakirjan vahvistamattomista väitteistä hävyttömin oli niin sanottu “pissagate”. Se mukaan Trump olisi palkannut Moskovan vierailullaan vuonna 2013 venäläisiä ilotyttöjä seksuaaliseen aktiviteettiin nimeltä “kultainen suihku”, mikä viittaa virtsaamiseen osana seksuaalista aktia. Väitteen mukaan Trump vihasi Obamaa niin paljon, että yöpyessään Moskovan Ritz-Carlton Hotellissa hän pyysi näitä tyttöjä virtsaamaan samalle pedille missä Obaman pariskunta oli nukkunut aiemmin. Lisäksi asiakirja väitti Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n saaneen tämän välikohtauksen filmille ja aikoisi käyttää sitä Trumpin kiristykseen.
Virkaanastumistaan edeltäneessä lehdistötilaisuudessa Trump kielsi jyrkästi Steelen asiakirjan väitteet – kuten sen on kieltänyt monet muutkin asiakirjassa mainitut henkilöt (Muellerin tutkimus hylkäsi myös sen useimmat avainväitteet) – ja vitsaili olleensa bakteerikammoinen viittauksena “pissagateen”. Samaan aikaan Trump käynnisti avoimen sotansa valeuutisia vastaan (termiä “valeuutiset” käytti alkujaan valtamedian edustajat viittauksena Trumpille myönteisiin uutislähteisiin vuoden 2016 presidenttivaaleissa). Fox-uutisissa on keskitytty usein siihen kuinka Steelen asiakirja oli Hillary Clintonin vaalikampanjan palkkaaman tutkijafirma Fusion GPS:n rahoittama. Hillary Clinton ja demokraattisen puolueen kansallinen komitea DNC palkkasi Fusion GPS:n huhtikuussa 2016 etsimään likaa hänen vastapuolestaan ja Fusion GPS puolestaan toimitti Steelen alihankkijaksi törkyasiakirjan luomiseen. Christopher Steele, joka alkoi työstämään tätä asiakirjaa kesäkuussa 2016, oli Britannian ulkomaisen tiedustelupalvelu MI6:n “entinen” vakooja. Syys-lokakuussa 2016 Steele alkoi tavata salaisesti journalisteja Amerikan valtamediasta ja yritti etsiä lähdettä, joka olisi valmis julkaisemaan vahvistamattoman raportin.
Samoihin aikoihin Steele levitti tämän asiakirjan väitteitä vaikutusvaltaisiin tahoihin Yhdysvaltain ja Iso-Britannian tiedusteluelimissä. Donald Trumpin valinnan jälkeen, Yhdysvaltain edesmennyt republikaanisenaattori ja “nevertrumper” John McCain sai tietää asiakirjan olemassaolosta Britannian Moskovan suurlähettilään Sir Andrew Woodin kautta salaisessa tapaamisessa Kanadassa. Joulukuun 9. päivä McCain tapasi henkilökohtaisesti Trumpin sittemmin erottaman FBI:n johtajan James Comeyn tiedottaakseen häntä Steelen asiakirjasta. Kun tieto Steelen asiakirjasta tuli kansainväliseen tietoon BuzzFeedin julkaistua sen 10. tammikuuta 2017, Venäjän presidentti Vladimir Putin tyrmäsi sen väitteet “täytenä hölynpölynä”. Hän sanoi: “Ihmiset, jotka järjestävät tällasia tekaistuja valhetarinoita, jotka kiertävät nyt valittua presidenttia vastaan, käyttävät niitä poliittisiin päämääriin. He ovat pahempia kuin prostituoidut. Heillä ei ole minkäänlaisia moraalisia rajoituksia.”
Hän lisäsi: “Kun Trump tuli Moskovaan [vuonna 2013], hän ei ollut poliittinen hahmo. Emme olleet edes tietoisia hänen poliittisista päämäristään. Kuvitteleeko joku todella, että tiedustelupalvelumme olisi jahtaamassa jokaista amerikkalaista miljardööriä, vai mitä? Tietenkään emme ole! Se on täyttä hölynpölyä.” Myös Wikileaks tviittasi tuona aikana: “Wikileaksilla on 100% tarkan oikeellisuuden maine. Emme anna hyväksyntäämme BuzzFeedin julkaisemalla dokumentille, mikä on selvästi väärä” ja “BuzzFeedin julkaisemat 35 sivua Trumpista ei ole tiedusteluraportti. Tyyli, faktat ja päivämäärät eivät anna sille uskottavuutta.” Joten ainoa jäljelle jäävä kysymys on, että kuka pani alulle tämän selvästi tekaistun asiakirjan Trumpin mustamaalaamiseksi? Valtamedian venäjähysteria sai alkunsa Steelen asiakirjan julkaisusta, kuin myös nyt jo vääräksi todetusta väitteestä, jonka mukaan demokraattien häviö olisi ollut seurausta Trumpin kampanjan ja Venäjän hallituksen välisestä salaliitosta Hillaryn mustamaalaamiseksi.
Kaikki Trumpin kampanjan vakoiluskandaalin ja mustamaalaamiskampanjan käynnistäneet henkilöt olivat alkujaan brittiläisiä. Seuraava yhteenveto auttaa hahmottamaan tätä paremmin:
- GCHQ, “Iso-Britannian NSA”, käynnisti Trumpin kampanjan yhteyshenkilöiden vakoilun jo vuoden 2015 lopussa (The Guardian -lehti 13. huhtikuuta 2017)
- Robert Hannigan, GCHQ:n silloinen johtaja, välitti Trumpin kampanjan vakoilusta siepatun materiaalin CIA:n silloiselle johtajalle John Brennanille kesällä 2016.
- Samaan aikaan Christopher Steele, MI6:n entinen vakooja, alkoi työstämään törkyasiakirjaa Trumpin mustamaalaamiseksi ja syksyyn 2016 mennessä hän alkoi etsiä amerikkalaisia journalisteja, jotka olisivat halukkaita julkaisemaan sen.
- Trumpin marraskuisen valinnan jälkeen Britannian Moskovan suurlähettiläs Sir Andrew Wood tapasi senaattori John McCainin, joka vei tiedon Steelen asiakirjasta FBI:n johtajalle James Comeylle.
Sir Richard Dearlove
Jos pengomme vielä syvemmältä, salaliiton avainhenkilöistä löytyy myös MI6:n entinen johtaja Sir Richard Dearlove. Konservatiivinen uutissivusto The Daily Caller raportoi 16. huhtikuuta 2019: “Vaikka Dearlove on kieltänyt tunnustamasta linkkejään Steeleen, The Washington Post on raportoinut parin kokoontuneen syyskuussa 2016 keskustellakseen asiakirjasta. Tapaamisen aikana, Dearlove raportoidusti ehdotti, että Steele toimittaisi informaation salaisesti FBI:lle kuin myös Britannian huippuviranomaisille. Steele, joka oli palkattu tutkimaan Trumpia Fusion GPS firman toimesta, tarjoisi joitakin hänen raporttejaan kontakteilleen FBI:ssa, mutta hän alkoi tavata samaan aikaan myös Amerikan median edustajia koskien Trump-tutkimusta.” Eli sen sijaan, että Christopher Steele olisi työskennellyt alihankkijana Hillary Clintonin vaalikampanjalle, hän toimi paremminkin brittiläisten esimiestensä Robert Hanniganin ja Sir Richard Dearloven laskuun yrityksissä varmistaa Donald Trumpin häviö vuonna 2016 tai estää hänen uudelleenvalintansa vuonna 2020 niin sanotulla “vakuutuspolitiikalla”.
Vuoden 2016 venäjätutkintaa johtanut ja sittemmin Robert Muellerin alaisuudessa työskennellyt FBI-agentti Peter Strzok erotettiin virastaan heinäkuussa 2017, kun hänen ja tämän tyttöystävän Lisa Pagen väliset tekstiviestit vuotivat julkisuuteen. Eräässä tekstiviestissä elokuulta 2016 Lisa Page oli kysynyt Peter Strzokilta: “[Trump] ei koskaan ole tulossa presidentiksi? Eikö vain?! Eikö vain?!”, mihin Strzok vastasi, “Ei, hän ei tule. Me tulemme estämään sen.” Toisessa tekstiviesteissä samalta kuulta Strzok puhui myös “vakuutuspolitiikasta” siltä varalta, etteivät he onnistuisi estämään Trumpin valintaa: “…ei ole mitään mahdollisuutta, että hänet valittaisiin – mutta pelkään, ettemme voi ottaa sitä riskiä. Se on kuin vakuutuspolitiikka sen epätodennäköisen tapahtuman varalta, että kuolet ennen kuin täytät 40.” Peter Strzok, James Comey, John Brennan, Barack Obama ja Hillary Clinton olivat kaikki mukana vajohallituksen (deep state) juonessa Trumpin valinnan estämiseksi, mutta he eivät olleet tämän salaliiton avainhenkilöitä.
Salaliiton todelliset aivot olivat Iso-Britanniassa Robert Hanniganin ja Sir Richard Dearloven kaltaisissa Hänen Majesteettinsa salaisissa agenteissa. James Comey on toiminut muuten aikaisemmin lontoolaisen pankin HSBC:n johtokunnassa. Kirjoitin blogissani elokuussa 2015:
“Kesällä 2012 Daily Mail kertoi kuinka “Britannian suurin pankki salli roistovaltioiden ja huumekartellien pestä rahaa miljoonia puntia sen haarojensa kautta. HSBC seisoo syytettynä sellaisen ’saastuneen’ kulttuurin edistämisestä missä se tuli kanavaksi rikollisille yrityksille.” NBC NEWS taas kertoi kuinka “HSBC salli pankin toimia rahoittajana asiakkaille, jotka siirsivät hämäriä rahoja maailman vaarallisimmilta ja salaisimmilta kulmilta, mukaanlukien Meksikosta, Iranista, Saudi Arabiasta ja Syyriasta, maanantaina julkaistun USA:n Senaatin tyrmistyttävän raportin mukaan.” Tietysti kun raapaisemme asioita hieman pintaa syvemmältä, huomaamme että tällaisten pankkien rikolliset yhteydet vievät todisteet lopulta Englannin hallitseviin pankkiirisukuihin ja Windsorin kuningashuoneeseen.
Edellä mainittu Sir Andrew Wood on Pyhän Mikaelin ja Yrjön Järjestön ritari, salaseuran jota johtaa Kuningattaren serkku Kentin Herttua Prinssi Edvard, joka on myös maailman vanhimman vapaamuurariloosin suurmestari (Wood on myös niin sanottuihin pyöreän pöydän salaseuroihin kuuluvan Catham Housen jäsen). Samaan ritarikuntaan kuuluu myös Sir Richard Dearlove. Viimeksi mainittu on jo ennestään tuttu hahmo monissa salaliittoympyröissä. Hän oli Britannian ulkomaisen tiedustelun MI6:n kenttäoperaatioiden johdossa tuona aikana, kun Prinsessa Diana ja Dodi Al-Fayed menettivät henkensä Pariisin Pont de l’Alma tunnelin autokolarissa. Dodin isän Mohammed Al-Fayedin lakimiehet syyttivät Dearlovea – yhdessä Prinssi Philipin ja Prinssi Charlesin kanssa – osallisuudesta Dianan ja Dodin murhasalaliittoon vuoden 2007 valtiollisessa kuolinsyytutkimuksessa Walesin Prinsessan kuolemaan. Dearlove tiestysti kielsi syyllisyytensä, kuin myös laajemman salaliiton olemassaolon Prinsessan murhaamiseksi. Olisi kuitenkin virhe luottaa mihinkään mikä tulee Dearloven suusta.
Dearlove on pahamaineinen hänen yhteydestään niin sanottuun “epärehelliseen asiakirjaan”, Tony Blairin hallituksen julkaisemaan dokumenttiin helmikuulta 2003, mikä väitti Saddamn Husseinin omistaneen joukkotuhoaseita, ja millä oikeutettiin sitten vuoden 2003 Irakin sota. MI6:n johdossa Dearlove oli täysin tietoinen, että Saddam oli lopettanut joukkotuhoaseohjelmansa jo vuosina 1991 – 1996. Wikispook kertoo:
Helmikuun 4. päivä 2003 George Tenet kutsui hänen CIA agenttinsa Tyler Drumhellerin kotiinsa ja pyysi häneltä Dearloven puhelinnumeroa. Tenet halusi saada Dearloven hyväksynnän käyttää Britannian tiedustelua Colin Powellin puheessa YK:lle, mikä tapahtui seuraavana päivänä. Pulitzer palkitun kirjailija Ron Suskindin mukaan, Dearlove tapasi tuossa kuussa Tenetin tiedottaakseen MI6:n hankkimasta informaatiosta Tahir Jalil Habbushilta. Tämän tiedustelun mukaan Saddam Hussein oli päättänyt ydinohjelmansa vuonna 1991 — samana vuonna hän tuhosi kemiallisten aseiden ohjelmansa — ja hävitti biologisten aseiden ohjelman vuonna 1996. Valkoinen Talo hautasi raportin ja kätki Habbushin Dearloven ja MI6:n tietämyksellä ja suostumuksella.
Dianan kuolintutkimusta koskeneessa oikeusjutussa Dearlove väitti myös, ettei MI6 olisi salamurhannut ketään hänen 38-vuotinsa uransa aikana. Tämä väite ei ollut vain täysin naurettava, mutta ristiriidassa myös todistajalausuntoon, jonka entinen MI6 agentti Richard Tomlinson antoi oikeuteen videolinkillä Ranskasta (jos hän olisi tullut oikeuteen paikanpäälle Britanniaan, hänet olisi pidätetty välittömästi). Palvellessaan MI6:ssa Tomlinson oli saanut tietää salaisen palvelun suunnitelmasta salamurhata Serbian johtaja tunnelissa aiheutetussa autokolarissa väläyttämällä hyvin kirkasta valoa tunnelin päässä. Useat Dianan kuoleman silminnäkijät kertoivat nähneensä hyvin kirkkaan valonvälähdyksen Pariisin Pont de l’Alma tunnelissa vain sekuntteja ennen kuolinkolaria (ks. Keith Allenin paljastava dokumentti Unlawfull Killing).
Johtopäätös
On siis mahdollista, että samat kuningasperhettä palvelleet tahot Britannian hallituksessa, jotka olivat mukana Walesin Prinsessa salamurhasssa vuonna 1997, olivat myös vuosien 2015 – 2016 salaliiton alullepanijoita Donald Trumpin valinnan estämiseksi ja/tai hänen virkakautensa tuhoamiseksi tekaistuilla venäjäyhteyksillä. Kun Trump vieraili Helsingissä viimevuoden kesällä, Obaman aikainen CIA:n johtaja syytti presidenttiä toistuvasti maanpetturuudesta. Yrittikö Brennan vain peitellä omaa maanpetturuuttaan rikollisten elementtien kanssa Yhdistyneen Kuningaskunnan ja muiden hallituksissa? Presidentti Trump näyttää siis syöksyvän suoraan käärmeen pesään tavatessaan tämän rikollisen hallituksen korruptoituneen kuningasperheen ensikuun alussa. Daily Mailin mukaan Prinssi Charles aikoisi käyttää tilanteen hyväkseen saarnatakseen presidentille ilmastonmuutoksesta, aiheesta jota Trump on pitänyt pilkkanaan useaan otteeseen. Trumpin nationalismi ja Charlesin globalismi ovat toisilleen kuin vesi ja öljy. Ne eivät sekoitu kovin hyvin toisiinsa. Kuten Margaret Thatcher sanoi, ilmastonmuutosta koskeva pelonlietsonta on vain tekosyy mitä globalistit käyttävät hyväkseen luodakseen maailmanlaajuiseen ylikansallisen sosialismin, globaalin maailmanvaltion ilman kansojen rajoja ja kansallista itsemääräämisoikeutta.
The British Monarchy & King Charles III in Bible Prophecy? 