Michael Bloomberg, New Yorkin entinen pormestari ja Yhdysvaltain 14. rikkain mies 64 miljardin dollarin varallisuudellaan, on noussut nopeasti Yhdysvaltain presidentinvaalien gallupeissa toiselle sijalle ja hän osallistui Nevadassa keskiviikkona pidettyyn vaaliväittelyyn. Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että kaksintaistelu demokraattien presidenttiehdokkuudesta käytäisiin Vermontin senaattori Bernie Sandersin, 78, ja Michael Bloombergin, 78, kesken. Donald Trump piikitteli eilen Twitterissä 173-senttiselle Bloombergille, “Mini yrittää ostaa laittomasti demokraattien ehdokkuuden. He vievät sen Bernieltä jälleen. Mini-Mike, merkittävät puolue-ehdokkuudet eivät ole myynnissä! Onnea huomisillan debattiin ja muista, ei seisomista korokkeilla.” Bloomberg tviittasi takaisin, “Miksi haluat kilpailla Bernietä vastaan niin kovasti?”, mihin Trump vastasi, “Mini-Mike, ei, haluan kilpailla mielummin sinua vastaan!” Myös Bloomberg osaa nimittelyn jalon taidon ja on kutsunut Trumpia lihavaksi ja pelleksi. Saatamme nähdä pian enemmän tätä Roope Ankan ja Kulta-Into Piin kärhämöintiä muistuttavaa kahden new yorkilaisen miljardöörin sanallista loanheittoa.
Päivitys artikkeliin: Bloombergin esitys Nevadan vaaliväittelyssä oli täydellinen fiasko ja katastrofi, joten hänen jatkonsa presidenttikilvassa on tällä hetkellä hyvin epävarmaa.
Helsingin Sanomat kertoi 15. päivä, että Bloomberg “on palkannut avukseen liudan Piilaakson arvostettuja asiantuntijoita, ja hänelle työskentelevien viestintäammattilaisten kuukausipalkat ovat 12 000 dollarin tuntumassa.” Hän on käyttänyt pelkästään kampanjansa Facebook-mainoksiin miljoona dollaria päivässä ja 132 miljoonaa dollaria televisiomainoksiin. Tähän asti hän on tuhlannut vaalimainoksiinsa yli 400 miljoonaa, yli kymmenkertaisesti sen mitä hänen kilpailijansa Sanders ja Buttgieg on käyttänyt. Bloombergille nämä ovat kuitenkin pikkusummia. Vaikka hän käyttäisi marraskuussa pidettyyn vaalipäivään asti joka sekunti 1000 dollaria eli 86,4 miljoonaa päivässä, hänen koko omaisuudestaan olisi kulunut vasta reilu kolmasosa. Eli hänelle jäisi yhä 7 kertaa niin paljon kuin Forbes arvioi Donald Trumpilla olevan omaisuutta (3.1 miljardia).
Vaikka on hyvin kyseenalaista johtaisiko Bernie Sandersin “1 %” vastainen sosialistinen politiikka sen parempaan lopputulokseen kuin sosialistisessa Venezuelassa, olen Sandersin kanssa samaa mieltä siitä, että USA:n rikkaimpien ja köyhimpien välinen epätasa-arvo on aivan kohtuuton. Vain kolme USA:n rikkainta omistaa enemmän kuin puolet maan köyhimmistä ja vain kahdeksan maan rikkainta omistaa yhtä paljon kuin puolet koko maailman köyhimmistä. Mike Bloomberg kuului näihin kahdeksaan maailman rikkaimpaan vielä tammikuussa 2017. Huolimatta siitä, että hänellä olisi varaa uida rahoissaan kuin Roope Ankalla, hän kertoi huhtikuussa 2018 IMF:n entisen pääjohtajan Christine Lagarden haastattelussa, että köyhien regressiivinen verotus on hyvä asia, koska se saisi heidät tekemään elämässään viisaampia valintoja. “Mini-Mike” kommentoi köyhistä lastenhoitajan holhoavalla ja alentuvalla asenteella:
Jotkin ihmiset sanovat, että verot ovat regressiivisiä. Mutta tässä tapauksessa ne kyllä ovat sitä. Tämä on hyvä asia niissä, koska ongelma on ihmisillä, joilla ei ole paljoa rahaa. Joten korkeammalla verotuksella pitäisi olla suurempi vaikutus heidän käyttäytymiseensä ja kuinka he käsittelevät itseään. Kuuntelen ihmisiä, jotka sanovat, ‘voi, emme halua verottaa köyhiä.’ No, haluamme köyhien elävän pidempään, jotta he voisivat saada koulutuksen ja nauttia elämästä. Juuri tästä syystä haluat tehdä juuri niin mitä monet sanovat, ettet halua tehdä. Kysymys on siitä, että haluatko hemmotella näitä ihmisiä. Vai haluatko heidän elävän pidempään. Jos nostat veroja esimerkiksi sokerijuomille, he juovat vähemmän ja ei ole epäilystäkään siitä etteikö sokerijuomat olisi yksi suurimpia myötävaikuttajia ylipainoon ja ylipaino on yksi suurimpia myötävaikuttajia sydänsairauksiin, syöpään ja muuhun.
Kaikille lienee selvää, että köyhät tekevät elämässään keskimäärin epäterveempiä elämänvalintoja kuin hyvinkoulutetut ja hyvätuloiset, joilla on varaa käydä päivittäin vaikkapa viiden tähden ravintoloissa McDonalds pikaruokaravintoloiden sijasta. Mutta kuinka köyhien kukkaron nyörien kiristäminen entisestään saisi heidät vaihtamaan Coca Colan ja pizzan vuosikertaviineihin ja kaviaariin? Vaikka Sanders onkin kritisoinut äänekkäästi Mike Bloombergia, hän sanoi äsken CNN:n haastattelussa että on valmis tukemaan häntä Donald Trumpia vastaan, jos Bloomberg voittaisi lopulta demokraattien presidenttiehdokkuuden. Jos Sanders seisoo todelle USA:n köyhien puolella Wall Streetiä ja 0.1 % miljardööriluokkaa vastaan, niin miksi hän sanoo tukevan kandidaattia, joka on 20 kertaa Donald Trumpia rikkaampi, ja joka näkee verojen nostamisen köyhillä hyvän asiana?
Miksi Sanders tukee mielummin multimiljardööri Bloombergia kuin Trumpia, jonka veropolitiikan alla USA:n matalatuloisemman puoliskon nettovarallisuus on kasvanut 47 prosentilla – kolme kertaa nopeammin kuin maan huipulla olevalle 1 prosentille. Uutistoimisto Reuters vahvisti äsken: “USA:n Presidentti Donald Trump vieritti tiistaina silmiinpistävän tilaston kansakunnan tila -puheessaan: Amerikan köyhemmän puoliskon varallisuus kasvoi kolme kertaa niin nopeasti kuin ‘1%’ varallisuus siitä lähtien kun hän tuli presidentiksi. Tämä on totta, Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven tietojen mukaan. Amerikkalaiset näkivät keskimäärin 17% nousun kotitalouksien varallisuudessa Trumpin valinnasta lähtien, samalla kun alemman puoliskin varallisuus kasvoi 54%.” Bloomberg on myös kaikkea sitä mitä demokraatit ovat sanoneet Trumpin olevan – rasisti ja seksisti. Vuonna 1990 Bloombergin on väitetty ehdottaneen joukolle naistyöntekijöitä, että he asettuisivat riviin ja antaisivat vuoron perään naimisiin menossa olleelle mieskollegalleen suuseksiä “häälahjaksi”. Väitteiden mukaan hänellä oli tapana huudella viraston naisista, “Katso miten kiva perä”; ja kun eräs naistyöntekijä kertoi olleensa raskaana, hän sanoi, “tapa se”.
Nämä ovat paljon pahempia esimerkkejä kuin Trumpin surullisen kuuluisa puhe vaikutusvaltaisten miesten perässä juoksevista naisista, jotka antavat rikkaiden miesten “tehdä mitä vain, kouraista ‘kissimirristä’.” Trumpin tapauksessa kyse oli lopultakin miesten välisestä teinipoikamaisesta “pukuhuonepuheesta”, mutta Bloomberg kohdensi nämä naisia alentavat seksistiset kommenttinsa suoraan naisille. Hän on puolustanut aiemmin myös New York City:n kiistanalaista “stop-and-frisk” -politiikkaa – aseiden hallussapidosta epäiltyjen siviilien väliaikaista pidätystä ja kuulustelua – , jonka on katsottu kohdistuneen epäsuhtaisesti kaupungin mustiin ja latinovähemmistöihin. Tosin syytteet toimenpiteen rasistisista motiiveista ovat hyvin kyseenalaisia, kun ottaa huomioon, että USA:n ampuma-ase väkivallan uhreista ja syyllisistä enemmistö on juuri vähemmistöjen edustajia. Tutkimusten mukaan poliisi ampuu USA:ssa paljon todennäköisemmin valkoisen epäillyn kuin mustan epäillyn. Bloomberg on kierrellyt pyytelemässä nyt anteeksi hänen osuuttaan “stop-and-frisk” -politiikkaan, koska demokraattien presidenttiehdokkaana hänen olisi voitettava puolelleen maan värilliset. On todennäköistä, ettei Bloomberg tarkoita puoliakaan sanomastaan, mutta identiteettipolitiikan aikakaudella rehellisyys on uhrattava vähemmistöjen tyynnyttämiseksi.
Sanders on sortumassa nyt samaan virheeseen kuin vuoden 2016 esivaaleissa. Kun Hillary Clinton otti haltuunsa puolueen rahoituksen, mediakoneiston ja ryösti Sandersin nimityksen demokraattien presidenttiehdokkaaksi (tämä paljastui alkujaan Wikileaksin vuotamista puolueen johtajien kuten Debbie Wasserman Schultzin Sandersin vastaisista sähköposteista), Sanders päätti tukea Hillary Clintonia vaikka piti tätä Wall Streetin sätkynukkena, joka palveli USA:n “1%” intressejä. Sandersiin pettyneenä moni hänen kannattajistaan siirtyi lopulta Donald Trumpin tukijoiksi. Puolueettomien vaalitutkimusten mukaan 12% Sandersia kannattaneista demokraateista loikkasi äänestämään Donald Trumpia. Sandersilla ja Trumpilla oli lopulta hyvin samankaltainen rosvokapitalismia (crony capitalism), Washingtonin poliittisen eliitin korruptiota ja globalisaatiota vastaan suunnattu populistinen sanoma. On siis mahdollista, että vielä suurempi marginaali Sandersin kannattajista äänestää marraskuussa Trumpia jos hän asettuu tukemaan Mike Bloombergia – rosvokapitalismin perikuvaa – demokraattien presidenttiehdokkaaksi.
Mike Bloomberg oli yksi Hillary Clintonin vaalikoneistoa rahoittaneista miljardööreistä George Sorosin ja Warren Buffettin ohella. Hillaryn vaalikampanjaa tuki 19 miljardööriä, jotka lahjoittivat sille yhteensä 70 miljardia dollaria, ylittäen lähes nelinkertaisesti Donald Trumpin miljardööreiltä saaman tuen. Donald Trump tölväisi Clintonille kolmannessa vaaliväittelyssä, että “ystäväsi Wall Streetillä antavat niin paljon raha, koska he tietävät että tulet suojelemaan heitä.” Trump kertoi kannattajilleen Panama City Beachilla, Floridassa, lokakuussa 2016:
Nämä Wikileaks sähköpostit vahvistavat sen minkä monet meistä täällä ovat tienneet kaiken aikaa: Hillary Clinton on astia korruptoituneelle globalistien valtaeliitille, joka on ryöstämässä maamme ja luovuttamassa kansamme itsemääräämisoikeuden. Tämä rikollinen hallituskartelli ei tunnusta rajoja, mutta uskoo globaaliin hallitukseen, rajoittamattomaan maahanmuuttoon ja suuryritysten valtaan. Puhuen salassa ulkomaiselle pankille, kuten juuri paljastunut, Hillary sanoi, ‘Unelmani on hemosfäärinen yhteismarkkina avoimella kaupalla ja avoimilla rajoilla’. Amerikan sotilaat ovat taistelleet ja kuolleet voittaakseen ja säilyttääkseen Amerikan vapauden ja nyt Hillary Clinton haluaa meidän luovuttavan tämän vapauden näille avoimille rajoille, avoimelle kaupalle ja maailmanhallitukselle.
Mike Bloomberg on Hillary Clintonin tapaan tämän kulissien takana vehkeilevän, kansainvälisistä pankkiireista, miljardööreistä ja eliittiperheistä muodostuvan valtaklikin suosima kandidaatti, jonka perimmäinen tavoite on luovuttaa USA:n verellä ostettu itsenäisyys ja vapaus vaaleilla valitsemattomalle ylikansalliselle maailmanhallitukselle. Toukokuussa 2009, The Times raportoi Bloombergin osallistuneen Good Club -nimiseen salaseuraan yhdessä yhdessä Bill Gatesin, Warren Buffettin, David Rockefellerin, George Sorosin, Ted Turnerin ja Oprah Winfreyn kanssa. Salaisen kokoontumisen aiheena oli maailman väestönkasvun hidastaminen ja sitä vastustavien poliittisten ja uskonnollisten esteiden voittaminen.
Rooman klubi
Tämä sivusto listaa Gatesin, Rockefellerin, Sorosin ja Turnerin myös Rooman klubin jäseniksi (sivusto linkittää Rooman klubin virallisen verkkosivun jäsenlistaan vaikka linkit eivät enää toimi). Rooman klubin virallinen verkkosivu kertoo sen kunniajäseniin kuuluvan nykyään mm. Mihail Gorbatšov, Espanjan entinen kuningas Juan Carlos I ja hänen vaimonsa kuningatar Sofia, sekä prinsessa Beatrix, Hollannin aikaisempi kuningatar. Beatrix on myös Bilderberg -ryhmän kunniajäsen ja hänen isänsä Prinssi Bernhard oli yksi tämän suljettujen ovien takana kokoontuvan eliittiseuran perustajista vuonna 1954. Kuten Wikipedia kertoo: “Tämä ensimmäinen tapaaminen oli menestys ja se tuli vuosittaiseksi kokoontumiseksi nimeltä Bilderberg ryhmä. Ajatus Euroopan Unionista, joka esiteltiin ensimmäisenä Robert Schumanin taholta 9. toukokuuta 1950, oli rohkaistu Bilderberg kokouksissa.” Prinssi Bernhard oli perustamassa myös maailman luonnonsäätiö WWF:ää yhdessä Yhdistyneen Kuningaskunnan Prinssi Philipin kanssa. Rooman klubi kirjoitti vuoden 1991 raportissaan Ensimmäinen globaal vallankumous, sivuilla 70 ja 75:
Juoni on löytää yhtä vanha syntipukki kuin ihmiskunta on itse – kun asiat tulevat vaikeiksi kotona, harhauta huomio ulkopuoliseen vaaraan. Tuo jakaantunut kansa yhteen kohtaamaan ulkopuolinen vihollinen, joko todellinen tai tarkoitusta varten keksitty… Etsiessämme yhteistä vihollista, joka voisi yhdistää meitä, keksimme ajatuksen että saastuminen, globaalin lämpenemisen uhka, vesipula, nälänhätä ja sen kaltaiset täyttäisivät odotukset… Kaikki nämä vaarat ovat syntyneet ihmisen sekaantumisesta luonnolliseen prosessiin ja vain muuttuneen asenteemme ja käyttäytymisemme kautta ne voidaan ylittää. Todellinen vihollinen on siten ihmiskunta itse.
David Rockefeller kirjoitti vuoden 2003 kirjassaan Muistelmat: “Yli vuosisadan ajan, ideologiset ekstremistit kummassakin päässä poliittista spektriä on tarttuneet hyvin julkaistuihin tapauksiin, kuten minun kohtaamiseeni Castron kanssa hyökätäkseen Rockefellerin perhettä vastaan kohtuuttomasta vaikutusvallasta, jota he väittävät meidän käyttävämme Amerikan poliittisten ja taloudellisen instituutioiden yllä. Jotkut jopa uskovat, että me olemme osa salaliittoa, joka työskentelee Yhdysvaltojen parhaita intressejä vastaan, luonnehtien minun perhettäni ja minua ‘internationalisteiksi’, ja syyttävät vehkeilystä toisten kanssa ympäri maailman rakentaakseemme paljon integroidumman globaalin poliittisen ja ekonomisen järjestelmän — yhden maailman niin sanotusti. Jos tämä on syytös, seison syyllisenä ja ylpeänä siitä.” CNN:n perustaja Ted Turner on kannattanut avoimesti Kiinan-mallin mukaista yhden lapsen politiikkaa ja hän totesi vuonna 1996: “250-300 miljoonan ihmisen kokonaisväestö, 95 prosentin laskun nykyisestä, olisi ihanteellinen.”
300-komitea
Löydämme useilta verkkosivuilta “Illuminaatin valtapyramidin”, joka kuvaa Bilderberg ryhmän ja Rooman klubin tapaisten eliittiseurojen harjoittavan valtaa hallitusten ja keskuspankkien yläpuolella, mutta jotka itsessään ovat alisteisia 300-komitealle, jonka huipulla istuisi Englannin Kuningatar Elisabet II. 300-komitean olemassaolosta on vaikea löytää internetistä mitään virallisia lähteitä. Rooman klubin oman verkkosivun mukaan tiedämme, että Euroopan monarkeilla kuten Juan Carlosilla ja Beatrixilla on tällaisissa ryhmittymissä hyvin suuri vaikutusvalta. Väite maailman poliittista ja taloudellista järjestystä kulissien suojissa hallitsevasta 300 vaikutusvaltaisen miehen ja naisen ryhmästä, tulee John Colemanin kirjasta Conspirators’ Hierarchy: The Story Of The Committee Of 300 (1992). Löydämme eri verkkosivuilta (lähinnä salaliittosivuilta) näiden 300 miehen ja naisen nimet, jotka “Illuminaatin ex-jäsen” vuoti väitetysti julkisuuteen. Moni verkkosivu väittää jäsenlistan olevan vuodelta 2016, mutta osa siinä mainituista henkilöistä menehtyi jo ennen sitä.
Euroopan ja Lähi-Idän kruunupäiden, aateliston jäsenten ja Rockefellerin ja Rothchildin pankkiirisukujen jäsenten lisäksi, tämä lista mainitsee mm. sellaisia kuuluisuuksia kuin Henry Kissinger, Warren Buffett, Bill Gates, Michael Bloomberg, Martti Ahtisaari, Jorma Ollila, Tony Blair, Silvio Berlusconi, Josef Ratzinger (paavi Benedictus XVI), Jean-Claude Juncker, George H.W. Bush (menehtynyt), Bill Clinton ja Al Gore. Walesin Prinssi Charles löytyy myös jäsenlistasta ja Colemanin kirjan mukaan hän olisi komitean toiseksi vaikutusvaltaisin jäsen heti Kuningattren jälkeen. Coleman nimittäin kertoo komitean ydimmän sisäpiirin koostuvan Englannin Sukkanauharitarikunnan jäsenistä, eli Kuningattaresta, Walesin Prinssistä ja 24 muusta sukkanauharitarista, joista suurin osa on Euroopan kuningashuoneiden muita jäseniä. Sukkanauharitarikunnan jäsenlista on täysin julkista informaatiota, joka voidaan löytää myös Wikipediasta. Coleman kirjoitti tästä valtaryhmittymästä:
Kirjassaan Naisbett kuvailee kaikkia tekniikoita, joita julkisen mielipiteen muokkaajat käyttävät tuodakseen 300-komitean haluaman julkisen mielipiteen. Julkisen mielipiteen muokkaaminen on jalokivi OLYMPIANin kruunussa heidän tuhansien uusien tieteiden ja yhteiskuntatieteilijöiden nyökkäyksestä ja kutsusta ja uutismedioiden ollessa lujasti heidän käsissään, UUDET julkiset mielipiteet lähes mistä tahansa aiheesta on mahdollista luoda ja levittää ympäri maailman vain viikkojen sisällä. Tämä on täsmälleen se mitä tapahtui, kun heidän palvelijansa George Bush määrättiin aloittamaan Irakin sota. Kahden viikon sisällä, ei ainoastaan Yhdysvalloissa mutta melkein koko maailmassa, julkinen mielipide käännettiin Irakia ja sen presidenttiä Saddam Husseinia vastaan. Median muuttaja artistit ja uutisten manipuloijat raportoivat suoraan Rooman Klubille, mikä vuorostaan raportoi 300-komitealle, jonka päänä istuu Englannin Kuningatar, joka hallitsee valtavaa verkostoa läheisesti linkitettyjä suuryrityksiä, jotka eivät maksa koskaan veroja ja jotka eivät ole tilivelvollisia kenellekään; jotka rahoittavat heidän tutkimusinstituutioitaan järjestöjen kautta, joiden yhteisenä aktiviteettina on lähes täydellinen hallinta päivittäisestä elämästämme. Yhdessä yhteenliittyneiden yhtiöiden, vakuutusyritysten, pankkien, rahoitusfirmojen, öljy-yhtiöiden, uutislehtien, aikakauslehtien, radion ja television kanssa, tämä valtava koneisto istuu molemmin puolin Yhdysvaltoja ja maailmaa. Washington D.C.:ssä ei ole poliitikkoa, joka ei jollain tavoin näkisi sitä. Vasemmisto vaahtoaa sitä vastaan kutsuen sitä ”imperialismiksi” mitä se todella on, mutta vasemmistoa hallitaan samojen ihmisten toimesta, juuri samojen jotka kontrolloivat oikeistoa, joten vasemmisto ei ole sen vapaampi kuin oikeisto. (sivu 45)
Sivuilla 120-21 ja 142, Coleman jatkaa:
Tämä yksittäinen entiteetti, salaliittolaisten hierarkia, on nimeltään 300-komitea. Se on valtarakennelma ja valtakeskus, joka operoi kaukana yksittäisen maailmahallitsijan tai minkään hallituksen, mukaan lukien Yhdysvaltojen hallituksen ja sen presidenttien ulottumattomissa – niin pitkään kuin Kennedy sai selville. Kennedyn murha oli 300-komititean operaatio, kuten palaamme tähän vielä. 300-komitea on äärimmäisin salaseura, joka on koottu koskemattomista hallitsevista luokista, mukaan lukien Englannin kuningatar, Alankomaiden kuningatar, Tanskan kuningatar ja Euroopan kuninkaalliset perheet. Aristokraatit päättivät Kuningatar Viktorian, Venetsian mustan Welf -suvun matriarkan, kuoltua, että yrittääkseen saavuttaa maailmanlaajuisen vallan, olisi välttämätöntä sen aristokraattisille jäsenille ”tehdä bisnestä” ei-aristokraattien vaikkakin äärimmäisen voimakkaiden korporaatioiden liikejohtajien kanssa globaalilla mittakaavalla, ja niinpä ovet lopulta avattiin äärimmäiselle vallalle, niille joita Englannin Kuningattarella on tapana kutsua ”maallikoiksi”. Niistä päivistä lähtien jolloin olin tiedustelubisneksessä, tiedän, että ulkomaiden valtionpäämiehet viittaavat tähän kaikkivoipaan ruumiiseen ”Velhoina”. Stalin sepitti oman fraasinsa kuvaamaan heitä: ”Pimeät Voimat” ja Presidentti Eisenhower… viittasi siihen suunnattoman vähättelevästi ”sotilaallis-teolliseksi-kompleksiksi”. Stalin piti Neuvostoliiton raskaasti aseistettuna sovinnaisuudella ja ydinvoimalla, koska hän ei luottanut siihen mitä hän kutsui ”perheeksi”. Hänen pinttynyt epäluottamus ja pelko 300-komiteaa kohtaan osoittautui olevan hyvin perusteltu… Olemme olleet niin aivopestyjä, että uskomme Britannian kuningasperheen olevan vain mukava, harmiton ja värikäs instituutio, tajuamatta kuinka korruptoitunut ja äärimmäisen vaarallinen on tämä instituutio nimeltä Britannian monarkia. Sukkanauharitarikunnan jäsenet ovat SISIN piiri kaikkein korruptoituneimpia julkisia palvelijoita, jotka ovat pettäneet heidän kansansa heille uskoman luoton. Sukkanauharitarikunnan ritarit ovat 300-komitean johtajia, Kuningatar Elisabet II:n kaikkein luotetuin “Privy Council”.
Johtopäätös
Colemanin kirjan väite maailmaa hallitsevasta 300-komiteasta on edelleen hyvin kiistanalaista informaatiota, vaikka on muistettava että myös Bilderberg ryhmän olemassaolo pyrittiin kieltämään valtamediassa useita vuosikymmeniä. Colemanin väitteille löytyy vahvistusta saksalaisjuutalaisen teollisuusmiehen ja Weimarin tasavallan ulkoministerin Walther Rathenaun vuoden 1909 lehtiartikkelista, jossa hän totesi: “Kolmesataa miestä, joista kaikki tuntevat toinen toisensa, ohjaavat mantereen taloudellista kohtaloa ja etsivät seuraajansa oman ympäristönsä sisältä.” Rathenaun ei tarkoittanut, että nämä 300 miestä olisivat juutalaisia, mutta natsit irrottivat sen asiayhteydestään ja yhdistivät sen Siionin viisaiden miesten pöytäkirjojen väärennettyyn juutalaisvastaiseen salaliittoteoriaan juutalaisten salaisesta vaikutusvallasta maailman poliittisen ja taloudellisen vallan takana. Iso-Britannian aristokraattien johtama pyöreän pöydän ryhmittymien salaliitto maailman taloudellisen ja poliittisen vallan keskittämiseksi muutaman miehen käsiin, paljastetaan myös Bill Clintonin mentorin Carroll Quigleyn, Georgetownin yliopiston professorin ja Harvardin historian tohtorin, massiivisessa 1348-sivuisessa historiikissa Tragedy and Hope: A History of the World in Our Time (1966).
Professori Quigley kertoo, että “Heidän päämääränsä ei ole vähemmän kuin luoda maailmanlaajuinen järjestelmä, joka on taloudellinen kontrolli yksityisessä omistuksessa tarkoituksena hallita jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuudessaan. Yhteistyössä toimivat maailman keskuspankit tulisivat kontrolloimaan järjestelmää läänitysjärjestelmällisellä tavalla. Yhteistyö saataisiin aikaan salaisin sopimuksin usein pidettävissä yksityisissä kokouksissa ja konferensseissa.” Brittiläinen siirtomaavirkamies Alfred Milner oli Cecil Rhodesin perustamien pyöreän pöydän salaseurojen johdossa vuosina 1902 – 1925. Milner lyötiin myös Sukkanauharitarikunnan jäseneksi vuonna 1921. Salaseuran kolmeen perustajajäseneeseen kuulunut Reginald Baliol Brett oli Quigleyn kirjan Anglo-American Establishment mukaan “Kuningatar Viktorian uskottu ja myöhemmin Kuningas Edvard VII:n ja Kuningas Yrjö V:n kaikkein vaikutusvaltaisin neuvonantaja.”
Britannian monarkia on siis istunut maailman salaisen vallan huipulla jo ainakin viimeisen vuosisadan. Mutta harhaanjohdetut massat uskovat yhä, että Kuningatar on pelkkä nimellinen valtionpää eikä Prinssi Charlesilla olisi minkäänlaista poliittista vaikutusvaltaa.
The British Monarchy & King Charles III in Bible Prophecy? 