Aloitin pianonsoiton vasta noin 20 -vuotiaana jotain 14 vuotta sitten. En ole käynyt mitään kouluja, ollut ammattilaisten ohjauksessa tai viitsinyt opetella edes kuinka nuotteja pitäisi lukea. Vitsailin äsken Facebookissa, että aloitin harjoittelun kai hieman väärästä päästä kun siirryin ukko nooasta suoraan fuugan kirjoittamiseen (fuugaahan pidetään vaikeimpana ja monimutkaisimpana sävellystaiteen tyylilajina, jonka barokin ajan mestari Johan Sebastian Bach vei huippuunsa). Olisi kai ollut hyvä käydä ensin ne välivaiheet läpi ja opetella edes nuottien ja sointujen nimet. “Kirjoitin” ensimmäisen fuugani kohta sen jälkeen kun olin aloittanut pianonsoiton ja julkaisin sen YouTubessa Suomen 100 -vuotisjuhlien aikaan joulukuussa 2017. Eilen eräs kommentoi Facebookissa tuohon alapuoliseen improvisointiini pianolla: “Olet kyllä ihmeellinen lahjakkuus. Enkä sano tätä ihan maallikkona – minulla on ammattitutkinnot takana ja kontrapunktit kirjoitettu parhain mahdollisin arvosanoin, mutta en minä tuollaiseen improvisointiin pystyisi, en tosiaan.” Musikaallisuus on kai periytynyt isäni puolelta, joka on innokas klassisen musiikin fani ja soittaa myös itse viulua ja pianoa (hän kirjoitti äskettäin myös ensimmäisen moniäänisen sävellyksensä Isä Meidän -rukouksen sanoilla). Samoin veljeni Kristian on soittanut pianoa jo lapsesta asti ja opiskellut mm. Joensuun musiikkiopistolla (myös hän on tehnyt muutamia hienoja omia sävellyksiään pianolla). Edesmennyt Mikael-veljeni soitti myös mm. pianoa ja kitaraa. Itse soitin vähän aikaa lapsena viulua ja teininä innnostuin enemmän akustisen kitaran ja sähkökitaran soitosta, joka on jäänyt sittemmin enemmän taka-alalle.

Alla Bachin passacaglian alkua isäni sähköuruilla museon mahtavassa akustiikassa. Olen harjoitellut tuon täysin korvakuulolta ja siksi se ei ala oikeasta sävellajista ja mene ehkä ihan nuotilleen oikein. Ja loppua kohden sooloilen omiani kun en tiedä miten kappaleen pitäisi jatkua. Muuten koko kappale perustuu tuohon yhteen ja samaan bassokuvioon, joka soi lähes koko ajan taustalla eli vasemman käden osuus ei ole kovin vaikea tuossa. Oikeilla uruilla tuo basso-osuus soitetaan kai lähinnä jalkioilla.

Ei kuulunut ohjelmistoon, mutta aloin soittaa tätä kipaletta veljeni Mikaelin hautajaisissa tammikuussa 2021. Kipale on loppuosa pidemmästä Bach-tyylisestä sävellyksestäni, jonka sävelsin noin 10 vuotta sitten. Isäni yhtyi siihen lopussa mukaan viulullaan.

Toinen Bach-tyylinen sävellykseni Adagio vuodelta 2020:

Muutaman vuoden takainen fuugani, joka oli epäilemättä kaikkein vaikein sävellystuotokseni, jonka säveltämisen taisin aloittaa jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta jonka sain valmiiksi vasta vuonna 2017. En ole ihan tyytyväinen lopputulokseen ja tuohon äänenlaatuun (tuo taustalla ääniefektinä käytetty tuulenhumina on ainakin liian isolla). Olen myös unohtanut suurimman osan vanhoista sävellyksistäni kun ei ole kykyä pistää niistä paperille nuotistoksi.

Oma virsisävellykseni ja sanoitukseni Kädelläs Jeesukseni vanhojen kirkkokoraalien tyyliin:

Tuo rokkarin look ei oikein sovi mulle, mutta tuossa vähän säikähtäneen oloinen kaveri soittaa ja laulaa vielä kuuluisan Titanic-virren. Tätä virttä soitin ja lauloin myös kesällä 2020 yhdessä veljeni Mikaelin kanssa vain muutama kuukauisi ennen hänen itsemurhaansa joulukuussa 2020. Juuri tuolloin näin kuinka suurta hänen ahdistuksensa oli ja tämä virsi sopi tilanteeseen ja antoi hänelle lohtua. Veljeni oli uskossa ja Pyhä Henki on laskenut minulle sisäisen rauhan ja varmuuden jälleennäkemisen riemusta taivaan kodissa.