Improvisointia selkänrangasta ja muuta Bach-sooloiluani mm. isäni sähköuruilla.

Aloitin pianonsoiton vasta noin 20 -vuotiaana jotain 14 vuotta sitten. En ole käynyt mitään kouluja, ollut ammattilaisten ohjauksessa tai viitsinyt opetella edes kuinka nuotteja pitäisi lukea. Vitsailin äsken Facebookissa, että aloitin harjoittelun kai hieman väärästä päästä kun siirryin ukko nooasta suoraan fuugan kirjoittamiseen (fuugaahan pidetään vaikeimpana ja monimutkaisimpana sävellystaiteen tyylilajina, jonka barokin ajan mestari Johan Sebastian Bach vei huippuunsa). Olisi kai ollut hyvä käydä ensin ne välivaiheet läpi ja opetella edes nuottien ja sointujen nimet. ”Kirjoitin” ensimmäisen fuugani kohta sen jälkeen kun olin aloittanut pianonsoiton ja julkaisin sen YouTubessa Suomen 100 -vuotisjuhlien aikaan joulukuussa 2017. Eilen eräs kommentoi Facebookissa tuohon alapuoliseen improvisointiini pianolla: ”Olet kyllä ihmeellinen lahjakkuus. Enkä sano tätä ihan maallikkona – minulla on ammattitutkinnot takana ja kontrapunktit kirjoitettu parhain mahdollisin arvosanoin, mutta en minä tuollaiseen improvisointiin pystyisi, en tosiaan.” Musikaallisuus on kai periytynyt isäni puolelta, joka on innokas klassisen musiikin fani ja soittaa myös itse viulua ja pianoa (hän kirjoitti äskettäin myös ensimmäisen moniäänisen sävellyksensä Isä Meidän -rukouksen sanoilla). Samoin veljeni Kristian on soittanut pianoa jo lapsesta asti ja opiskellut mm. Joensuun musiikkiopistolla (myös hän on tehnyt muutamia hienoja omia sävellyksiään pianolla). Edesmennyt Mikael-veljeni soitti myös mm. pianoa ja kitaraa. Itse soitin vähän aikaa lapsena viulua ja teininä innnostuin enemmän akustisen kitaran ja sähkökitaran soitosta, joka on jäänyt sittemmin enemmän taka-alalle.

Alla Bachin passacaglian alkua isäni sähköuruilla museon mahtavassa akustiikassa. Olen harjoitellut tuon täysin korvakuulolta ja siksi se ei ala oikeasta sävellajista ja mene ehkä ihan nuotilleen oikein. Ja loppua kohden sooloilen omiani kun en tiedä miten kappaleen pitäisi jatkua. Muuten koko kappale perustuu tuohon yhteen ja samaan bassokuvioon, joka soi lähes koko ajan taustalla eli vasemman käden osuus ei ole kovin vaikea tuossa. Oikeilla uruilla tuo basso-osuus soitetaan kai lähinnä jalkioilla.

Ei kuulunut ohjelmistoon, mutta aloin soittaa tätä kipaletta veljeni Mikaelin hautajaisissa tammikuussa 2021. Kipale on loppuosa pidemmästä Bach-tyylisestä sävellyksestäni, jonka sävelsin noin 10 vuotta sitten. Isäni yhtyi siihen lopussa mukaan viulullaan.

Toinen Bach-tyylinen sävellykseni Adagio vuodelta 2020:

Muutaman vuoden takainen fuugani, joka oli epäilemättä kaikkein vaikein sävellystuotokseni, jonka säveltämisen taisin aloittaa jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta jonka sain valmiiksi vasta vuonna 2017. En ole ihan tyytyväinen lopputulokseen ja tuohon äänenlaatuun (tuo taustalla ääniefektinä käytetty tuulenhumina on ainakin liian isolla). Olen myös unohtanut suurimman osan vanhoista sävellyksistäni kun ei ole kykyä pistää niistä paperille nuotistoksi.

Oma virsisävellykseni ja sanoitukseni Kädelläs Jeesukseni vanhojen kirkkokoraalien tyyliin:

Tuo rokkarin look ei oikein sovi mulle, mutta tuossa vähän säikähtäneen oloinen kaveri soittaa ja laulaa vielä kuuluisan Titanic-virren. Tätä virttä soitin ja lauloin myös kesällä 2020 yhdessä veljeni Mikaelin kanssa vain muutama kuukauisi ennen hänen itsemurhaansa joulukuussa 2020. Juuri tuolloin näin kuinka suurta hänen ahdistuksensa oli ja tämä virsi sopi tilanteeseen ja antoi hänelle lohtua. Veljeni oli uskossa ja Pyhä Henki on laskenut minulle sisäisen rauhan ja varmuuden jälleennäkemisen riemusta taivaan kodissa.

3 vastausta artikkeliin “Improvisointia selkänrangasta ja muuta Bach-sooloiluani mm. isäni sähköuruilla.

    1. Heh, rather a Christian baroque man but thanks, Wayne. Btw, I managed to drop a little bit of the price of my book on Amazon when I made the second agreement with my publisher. Now my own book earnings are just 2 euros per book (or about 5 euros for every e-book), so I do not benefit much economically, but it was not even my purpose when I wrote that book.

      Tykkää

    2. I checked google translation… the part, ”I just joked on Facebook that I started practicing a little from the wrong point when I switched from grandfather Noah directly to writing fugue.” It should be translated: ”I switched from Gubben Noak directly to writing fugue.” Gubben Noak is a simple melody that children often play when they start to practice on the piano. So the joke was that I decided to jump straight to the most complex form of composition art and contrapuntal playing without learning all necessary intermediate stages like the names of notes and chords. etc. I guess I am just too lazy to learn to play in more professionally accepted ways.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s