Johanneksen evankeliumi alkaa mahtavalla ilmaisulla Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Kreikan alkukielessä sana “Sana” on Logos, joka voi tarkoittaa puhetta, sanaa, merkitystä, ajattelua, järkeä, periaatetta, sääntöä, suhdetta, oppia tai lakia. Kreikan sanasta logos on johdettu myös suomenkielessä käytetty sana logiikka. Jumalan Sana ei ole siten ristiriidassa inhimillisen järjen tai logiikan kanssa sillä Jeesus Kristus on järjen personoituma aivan kuin hän on myös rakkauden personoituma (1 Joh. 4:8). Lainaan Wikipediaa logoksen historiallisesta merkityksestä antiikin Kreikassa:
Filosofiassa kreikan kielen sanaa logos on käytetty eri aikoina useissa erilaisissa merkityksissä. Herakleitos Efesoslainen (535 – 475 eaa.) käytti kreikan sanaa kuvaamaan kaikkeuden perimmäistä alkusyytä. Herakleitos tarkoitti sanalla todellisuuden järjestävää periaatetta, joka hallitsee kaikkea ja luo kaiken yhteyden. Tässä yhteydessä sana tarkoittaa ennen kaikkea järkeä. Toinen merkitys, jossa Herakleitos käyttää sanaa, on luonnonlaki… Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen aikana kreikan kielen sanaa logos käytettiin kuvaamaan inhimillistä järjenkäyttöä. Platonin mukaan todellisuus voidaan ymmärtää järjen avulla. Tämän vuoksi todellisuus on myös järjestynyt järjen periaatteiden mukaisesti. Stoalaiset (n. 300 eaa.) filosofit seurasivat tulkinnassaan Herakleitosta.
Stoalaiset korostivat sanan asemaa kaikkeutta järjestävänä periaatteena ja samaistivat sen toisinaan jumalaan. Kyseessä oli rationaalinen jumalallinen voima ja järjen periaate (nous). Se ohjasi luontoa, ja sen mukaan ihmisen tuli elää elämänsä. Aristoteleen mukaan ihmiset voidaan vakuuttaa kolmella eri tavalla. Nämä ovat tunteisiin (pathos) vetoaminen, puhujan luonteeseen (ethos) vetoaminen ja puheen sisältöön sekä järkeen (logos) vetoaminen. Tässä Aristoteleen tekemässä erottelussa sanalla logos tarkoitetaan järkeä ja puheen sekä argumenttien sisältöä. Nykyään retoriikassa käytetään edelleen Aristoteleen tekemää jaottelua. Järkeen vetoavien perustelujen alaan voidaan laskea kaikki puhujan käyttämä argumentaatio. Järkeen vetoavaksi perustelemiseksi voidaan laskea myös esimerkiksi matemaattiset mallit, mielipidetutkimukset ja muu tieteellinen tieto.
Tein äsken Myers–Briggsin tyyppi-indikaattoritestin, joka perustuu sveitsiläisen analyyttisen psykologian perustaja Carl Jungin tutkimuksiin, jonka opeilla on ollut suuri vaikutus mm. kanadalaiseen psykologi Jordan Petersoniin, joka puhuu usein sympaattisesti Raamatusta, kristinuskosta ja konservatiivisista juutalaiskristillisistä arvoista. Testin voi tehdä tällä sivustolla suomenkielellä ilmaiseksi. Suosittelen testiä sillä se auttaa meitä ymmärtämään paremmin omaa ainutlaatuista persoonaamme, joksi Jumala on luonut jokaisen ihmisyksilön yksilöllisine vahvuuksinemme ja heikkouksinemme. Se ei tarkoita sitä, etteikö meissä kaikissa olisi myös luonnevikoja, tai vääriä asenteita/tottumuksia, joista meidän tulisi kasvaa pois. Mutta osa niin kutsutuista “luonnevioistamme” voi olla myös oman yksilöllisen persoonallisuutemme vaikuttamaa. Suurin osa ihmisistä esimerkiksi ymmärtää, että toiset meistä ovat ekstrovertteja, kun taas toiset ovat enemmän tai vähemmän introvertteja.
Eksovertit viihtyvät usein toisten ihmisten seurassa ja saavat energiansa eloisasta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, kun taas introvertit viihtyvät enemmän omissa oloissaan omien ajatustensa kanssa ja väsyvät helposti sosiaalisissa tilanteissa. Introvertitkin tosin viihtyvät muiden ihmisten seurassa silloin kun he kokevat sosiaalisen vuorovaikutuksen olevan aitoa ja syvällistä. Mutta pinnallista ja arkipäiväistä “small talk” taitoa vaativat sosiaaliset tilanteet saavat introvertin tuntemaan olonsa hyvin kiusaantuneeksi ja epämiellyttäväksi. Suurin osa meistä juroista suomalaisista taitaa olla jo synnynnäisesti hieman introverttia kansaa.
Olen tiennyt jo vuosia, että olen luonteeltani paljon enemmän sisäänpäin suuntautuva introvertti kuin ulospäin suuntautuva ekstrovertti. Minulle riittää se kun tiedän, että minulla on muutamia hyviä ystäviä, joille voin tarvittaessa purkautua kipeistä ja noloistakin asioista, mutta minulla ei ole polttavaa tarvetta hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin, tai olla jatkuvassa keskusteluyhteydessä edes lähimpieni ystävieni tai perheenjäsenteni kanssa. Mutta kun saan yhteyden johonkin ihmiseen, niin minulle on tapana olla hänen seurassaan hyvin avoin, aito ja läpinäkyvä. Mutta vaikka olenkin introvertti, valehtelisin jos sanoisin, etten ole kärsinyt koskaan yksinäisyydestä. Mutta usein asia on myös niin, että ihminen voi tuntea olevansa paljon yksinäisempi ihmisseurassa, etenkin jos hänelle tulee tunne siitä ettei hän kuulu joukkoon.
Tässä on yksi syy siihen miksi introvertit välttelevät sosiaalisia kontakteja ja pysyvät mieluummin omissa oloissaan. He käyttävät aikansa niin paljon oman päänsä sisällä, ja kokevat kiinnostuksen kohteidensa olevan niin kaukana ns. “normaalien” ihmisten arkipäiväisimmistä puheenaiheista, että he pysyvät mieluummin vaiti ja avaavat suunsa vasta silloin kun kokevat jonkun ihmisen olevan samalla aallonpituudella heidän ajatustensa kanssa. Kun puheenaihe kääntyy vaikkapa säähän tai urheiluun, niin introvertti voi toki teeskennellä olevansa kiinnostunut, ettei vaikuttaisi liian töykeältä tai etäiseltä, mutta sisimmässään hän vihaa teeskentelyä kuin myös sitä, ettei hänellä ole tarpeeksi tietoa jostain puheenaiheesta.
Tein Myers–Briggsin persoonallisuustestin ensin englanniksi ja toisen kerran myös suomeksi. Englanninkielisessä versiossa tulokset kertoivat minun olevan 96% introvertti, mutta suomekielisessä versiossa vastasin muutamiin kysymyksiin hieman toisin, ja introverttius putosi 85 prosenttiin. Molemmissa lopputulos oli kuitenkin sama. Olen sen mukaan INTP, tai loogikko. INTP tulee englannin sanoista “Introvert, iNtuitive, Thinking ja Perceiving. Olen ainakin aika hyvässä seurassa, sillä testin mukaan “jotkut kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista filosofeista ja tiedemiehistä ovat olleet Loogikkoja”. Heihin sisältyy sellaisia nimiä kuten Rene Descartes, Isaac Newton ja Albert Einstein. 16personalities -verkkosivulta löytyy mm. seuraava luonnehdinta loogikoiden persoonallisuudesta:
Loogiikot (INTP) ovat ylpeitä ainutlaatuisista näkökulmistaan ja terävästä älystään. He eivät voi olla miettimättä maailmankaikkeuden mysteerejä – mikä saattaa selittää sen, miksi jotkut kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista filosofeista ja tiedemiehistä ovat olleet Loogikkoja. Tämä persoonallisuustyyppi on melko harvinainen, mutta luovuutensa ja kekseliäisyytensä ansiosta Loogikot eivät pelkää erottua joukosta. Loogikot hukkuvat usein ajatuksiinsa, mikä ei välttämättä ole huono asia. Tämän persoonallisuustyypin omaavat ihmiset tuskin koskaan lakkaavat ajattelemasta. Heidän mielensä vilisee ideoita, kysymyksiä ja oivalluksia heti heräämisestä lähtien. Toisinaan he saattavat jopa käydä täysimittaisia keskusteluja omassa päässään.
Ulkopuolelta katsottuna Loogikot saattavat näyttää elävän loputtomassa päiväunessa. He ovat tunnetusti mietteliäitä, etäisiä ja hieman varautuneita. Ainakin siihen asti, kunnes he yrittävät käyttää kaiken henkisen energiansa hetkeen tai henkilöön, mikä saattaa olla hieman epämiellyttävää kaikille. Riippumatta siitä, missä tilassa he ovat, Loogikot ovat introvertteja. Heillä on taipumus väsyä runsaaseen seurusteluun ja pitkän päivän jälkeen he kaipaavatkin aikaa yksin omien ajatustensa konsultointiin. Olisi kuitenkin virhe ajatella, että Loogikot olisivat epäystävällisiä tai tiukkapipoja. Kun he saavat yhteyden henkilöön, joka pystyy vastaamaan heidän henkiseen energiaansa, nämä persoonallisuudet suorastaan syttyvät ja hyppivät ajatuksesta toiseen. Harva asia antaa heille niin paljon energiaa kuin mahdollisuus vaihtaa ajatuksia tai nauttia vilkkaasta keskustelusta toisen uteliaan ja kyselevän sielun kanssa.
Loogikot rakastavat analysoida kuvioita. Tämän persoonallisuustyypin omaavilla ihmisillä on usein Sherlock Holmesin kaltainen taito havaita ristiriitaisuuksia ja epäsäännöllisyyksiä, vaikka he eivät välttämättä tiedä, miten he sen tekevät. Toisin sanoen heille valehteleminen on erittäin huono idea.
Toisella verkkosivulla seuraava kuvaus loogikoiden persoonasta osuu ainakin aika hyvin yksiin oman persoonallisuuteni kanssa:
Väestöstä INTP-tyyppejä on vain noin 3–5 prosenttia. Tyypillinen INTP on hiljainen, hillitty, joustava ja mukautuva. Hänellä on ilmiömäinen kyky syventyä ratkaisemaan häntä kiinnostavia ongelmia. Hän on skeptinen, välillä peräti kriittinen ja aina erittäin analyyttinen. INTP on ylpeä kekseliäisyydestään ja omintakeisesta tavastaan ajatella ja tarkkailla asioita. Häntä pidetään persoonallisuustyypeistä kaikkein loogisimpana. Vaikka jatkuvasti asioita pohtiva INTP voi vaikuttaa joidenkin mielestä poissaolevalta, hänelle läheisimmät tietävät, että tutussa seurassa hän on mitä mukavin ja ystävällisin tyyppi. Vieraassa seurassa tämä introverttityyppi on hiljainen ja jopa olla erittäin ujo… Koska INTP arvioi loogisia päätelmiään koko ajan uudelleen, hän on jatkuvasti huolissaan, että jotain on jäänyt huomaamatta, että hän onkin väärässä ja jokin elintärkeä on jäänyt huomaamatta. Jokapäiväiset ja rutiininomaiset ylläpitotehtävät eivät kiinnosta tätä persoonallisuustyyppiä – ja sellaiseen häntä olisi sääli vangitakaan, sillä parhaiten INTP palvelee maailmaa silloin, kun hän saa keskittyä keksimään ainutlaatuisia ja luovia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin.
Kuten olen usein kertonut, koulumenestykseni oli hyvin surkeaa sillä peruskouluni päättötodistuksen arvosanat eivät olleet tarpeeksi korkeat, että minua olisi kelpuutettu edes lukioon toisen asteen jatko-opintoja varten. Miten siis tällainen pölkkypää voisi kuulua “terävästä älystään” mainekkaiden loogikoiden kerhoon? En ole pitänyt itseäni koskaan erityisen terävä-älyisenä, mutta peruskouluni surkeat arvosanat kertoivat ehkä enemmän motivaation kuin älyn puutteesta. Ainakin muutama vuosi sitten tekemäni erään älykkyysosamäärätestin mukaan (ei tosin Mensan virallinen ÄO-testi) sain tulokseksi 120. Ei siis ihan Einsteinin tasoa (arviolta 160), mutta keskivertoa (100) korkeampi.

Ohessa eräs hauska matemaattinen pulma, jonka kuulemme vain korkean ÄO:n ihmiset kykenevät ratkaisemaan (helpotan: kaksi mahdollista vastausta, joista vain toinen on oikea). ÄÖ-testit ovat tosin hieman yksipuolisia sillä ne kertovat lähinnä vain visuaalisesta ja matemaattisesta päättelykyvystä. Ne eivät kerro mitään ihmisen tunne-älystä tai taiteellisesta/musikaallisesta älystä. Lisäksi on syytä ymmärtää, sekin että tieto, äly ja viisaus ovat kolme täysin eri asiaa. Ihminen voi olla tyhmä (ei-viisas) vaikka hänellä olisi erittäin korkea ÄO. Tai ihmisellä voi olla paljon tietoa eri asioista, mutta ei älykyyttä tai viisautta. Kun Daniel ennusti, että ymmärrys (englanniksi knowledge eli tieto) lisääntyy ajan loppua kohden (Daniel 12:4), se ei johda aina automaattisesti älyn tai viisauden lisääntymiseen. Ihmiskunnan tieteellinen tieto on lisääntynyt räjähdysmäisesti viimeisen 500 vuoden aikana, mutta ihminen ei ole tänään yhtään sen älykkäämpi tai viisaampi kuin hän oli keskiajalla.
Mutta jos logiikka ja “laatikon ulkopuolelta” ajattelu (englanninkielessä tavanomaisemmin käytetty sanonta, joka viittaa lähinnä luovuuteen ja kykyyn kyseenalaistaa vallassaolevia normeja ja syvään juurtuneita valtakäsityksiä) on meidän loogikoiden vahvuuksia, niin meillä on myös omat heikkoutemme, joista yksi on laiskuus tai motivaation puute. Koska loogikot vihaavat tylsiä rutiineita, heidän työskentelytapansa on myös usein hyvin impulsiivista. He saattavat olla pitkiä aikoja tekemättä yhtään mitään, kunnes yhtenä hetkenä panevat kaiken energiansa johonkin projektiinsa, jota he innostuvat tekemään hetken mielijohteesta. Itse esimerkiksi kirjoitin 356 -sivuisen suomenkielisen kirjani vain kolmessa viikossa ja 424 -sivuisen englanninkielisen kirjani reilussa seitsemässä viikossa. Usein heillä jää myös moni projekti kesken, koska he ovat perfektionisteja (tästäkin omalla kohdallani monia esimerkkejä). Kuten 16personalities -sivustolla kerrotaan tästä oudosta ihmistyypistä:
Tämä “analyysihalvaus” voi vaikuttaa moniin Loogikon elämän osa-alueisiin. Tämän persoonallisuustyypin omaavat henkilöt voivat miettiä liikaa pienintäkin päätöstä. Tämä saa heidät tuntemaan itsensä tehottomiksi ja jumiutuneiksi, niin uupuneiksi loputtomasta ajatusten kirjosta mielessään, että he kamppailevat saadakseen asiat tehtyä. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että Loogikkojen ei tarvitse jäädä jumiin pitkäksi aikaa. Heidän ainutlaatuisiin vahvuuksiinsa sisältyy kaikki, mitä he tarvitsevat päästäkseen pois ajoittain syntyvistä ongelmista. Hyödyntämällä luovuuttaan ja ennakkoluulottomuuttaan Loogikot voivat saavuttaa täyden potentiaalinsa – sekä ajattelijoina että onnellisina, tasapainoisina ihmisinä.
Jos siis blogini lukijat kummastelevat joskus sitä miksi blogistin julkaisutahti on niin epäsäännöllistä tai miksi minulla on joskus pitkiä taukoja uusien kirjoitusten tai videoiden julkaisun suhteen, niin toivon mukaan tämä postaukseni auttaa sinua ymmärtämään minua hieman paremmin. Olen vain oman pääni sisään jumiutunut loputtomassa päiväunessa elävä loogikko. Ja usko pois, motivaation puute on asia mistä kärsin myös itsekin. Tämänkin postauksen kirjoitin vain siksi, että saisin jotain aikaan.
Leave a comment