LUKUAIKA: 35 MINUUTTIA

KUUNTELE ARTIKKELI:

Julkaisin noin viikko sitten lokakuussa äänitetyn haastattelun missä kävin läpi Danielin kirjan profeetallisia näkyjä kristikunnan historian merkittävimpien tapahtumien valossa. Haastattelun kansikuvassa kysyttiin, että löytyykö Danielin näyistä kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden historia. Viestittelin haastattelun tehneen ystäväni kanssa, että haastatteluun voisi julkaista joskus jatkoa missä selittäisin Danielin näkyjen täyttymystä myös uuden ajan historian tapahtumien valossa, kun edellisessä haastattelussa fokus oli lähinnä myöhäisantiikin ja keskiajan historiassa. Uuden ajan katsotaan alkavan yleensä joko Konstantinopolin kaatumisesta vuonna 1453, Amerikoiden löytymisestä vuonna 1492 tai uskonpuhdistuksen alkamisesta vuonna 1517. Edellisessä haastattelussa tosin sivusin jo muutamia uuteen aikaan sisältyviä tapahtumia, kuten Ottomaanien nousua ja tuhoa sekä ensimmäisen maailmasodan jälkeistä Britannian valtaa Palestiinassa.

Danielin näkyjen täyttymys kristikunnan historian aikaisissa tapahtumissa on sen verran mielenkiintoinen aihe, etten malta olla kirjoittamasta siitä myös blogissani. Raamatun profetiat yleensä ja Danielin näyt erityisesti saivat minut kiinnostumaan historiasta enemmän kuin mikään muu asia. Olen lukenut eskatologista kirjallisuutta jo pikkupojasta lähtien, joten Danielin näkyjen jo kirkkoisiemme kannattamat klassiset selitykset ovat olleet minulle varsin tuttuja. Profetioiden tulkinnoissani pyrin kunnioittamaan yleensä vanhoja perinteitä. Tämä lähtökohta juurtuu siihen, että Pyhä Henki ei ole vain varjellut Jumalan Sanan oikeaa käännöstä kautta kristinuskon historian, mutta innoittanut myös sen oikeaa tulkintaa. “Sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1:21) Tämä ei tarkoita sitä, että yhdenkään raamatunselittäjän tulkinta profetioista tai muista raamatunkohdista olisi ollut koskaan täydellistä. Epätäydellisinä ihmisinä “monessa kohden me kaikki hairahdumme” (Jaakob 3:2) “sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.” (1. Kor. 13:9)

Sisältö

1. Ymmärrys lisääntyy
2. Dispensationalismi ja kristillinen sionismi
3. Kahden vuorenhuipun vertauskuva
4. …ja sen ongelmat
5. Kristityt pakanakansat & juutalaiset
6. Israel, arabit ja brittiläisen imperiumin loppu
7. Neljän pedon näky: 3. täyttymys?
8. Kehäpäättelyä?
9. Paavinvallan päättyminen
10. Leijona, karhu ja leopardi nykyajassa
11. Saksan neljä valtakuntaa
12. Puolan historia Danielin näyissä?
13. Lopun ajan täyttymys ja sen neljä näytösvaihetta
14. Johtopäätös

Ymmärrys lisääntyy

Kirkollisten perinteiden kunnioitus ei saisi myöskään rajoittaa profetioiden tulkintaa sillä Danielin kirja itse tähdentää, että ymmärrys sen profetioista kasvaa loppua kohden: “Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4) Tämä jae voidaan ymmärtää profetiana myös siitä, että kaikki tieto ylipäätään tulee kasvamaan eksponentiaalisesti loppua kohden, kuten Francis Baconin ja Isaac Newtonin kaltaiset tieteellisen vallankumoukset isät tuota jaetta jo tulkitsivat. Tiedon lisääntyminen ei kuitenkaan johda automaattisesti älyn tai viisauden kasvuun, kuten tämä on nähty historiassa jo monet kerrat. Pyhän Hengen innoittaman Sanan oikean tulkinnan suurimpana esteenä ovat mielestäni kaksi ääripäätä. Yhdessä ääripäässä on eräänlainen katolinen harha, mikä panee perinteet Sola Scriptura periaatteen yläpuolelle, ja toisessa ääripäässä on taas eräänlainen protestanttinen harha missä kaikki perinteet heitetään roskakoriin, koska protestantit uskovat kristittyjen yleiseen pappeuteen missä kuka tahansa voi väittää Pyhän Hengen avanneen heille tämän tai tuon jakeen oikean merkityksen.

Tämä johtaa usein protestantismin karikatyyriin missä kristityt riitelevät keskenään ja muodostavat omia kuppikuntiaan, koska jokaisen oma “persoonallinen Pyhä Henki” on ristiriidassa sen kanssa mitä sama Pyhä Henki oli avannut toiselle uskonveljelle tai -sisarelle vain hetkeä aiemmin. Juuri tästä syystä pyrin itse välttämään ilmaisuja, kuten “Pyhä Henki avasi minulle…” Blogini lukija päätelköön itse onko Pyhä Henki ollut johdattamassa profetioiden ymmärrystäni oikein. Yhdyn myös protestantismin uskoon kristittyjen yleisestä pappeudesta (1. Piet. 2:5, Ilm. 1:6) missä Pyhä Henki voi avata jokaiselle totuutta rakastavalle nöyrälle kristitylle Hänen Sanansa merkitystä uusista ja tuoreista näkökulmista.

Mutta ilmoituksen ja perinteen tulisi olla aina jossain määrin tasapainossa. Hengen inspiroiman ilmoituksen ei tulisi olla ristiriidassa Kirjoitusten kokonaisuuden kanssa eikä sen tulisi ylenkatsoa myöskään menneiden sukupolvien viisautta, ikään kuin Pyhä Henki olisi nukkunut läpi kristillisen kirkon vuosisatojen. Tähän on tosin lisättävä, että myös protestantit ja evankeliset ovat katolisten tapaan usein perinteidensä vankeja. Siksi protestantitkin voivat olla hyvin vastahakoisia ottamaan vastaan uusia näkökulmia jos ne riitelevät jo vakiintuneiden näkökulmien kanssa.

Dispensationalismi ja kristillinen sionismi

Kuten mainitsin jo haastatteluni yhteydessä, nykyään evankelisten ja protestanttien keskuudessa vallitsevana eskatologisena lopun ajan oppina vaalittu dispensationalismi perustuu siihen yksinkertaiseen ajatukseen, että Raamatun aikakäsitys voidaan jakaa lukuisiin erilaisiin dispensaatioihin eli jumalallisen hallinnon talouskausiin, joiden kautta Jumala on jakanut ihmiskunnan historian erilaisiin epookkeihin ja liittoihin, joiden aikana Hän on ilmoittanut ihmisille tahtonsa ja suunnitelmansa eri tavoilla vaikka tuon jumalallisen hallinnon lopullisena päämääränä on ollut aina luomakunnan vapauttaminen ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksilta.

Monilla ei-kristityillä tai maallikkokristityillä voi olla esimerkiksi vaikea käsittää sitä, että jos Vanhan ja Uuden Testamentin Jumala on kerran sama, niin miksi Hän loi judaistisen uskonnon legalistisine oppeineen lakkauttaakseen sen 1500 vuotta myöhemmin Jeesuksen Kristuksen uudessa liitossa. Paavali vastasi tähän jo roomalaiskirjeen 3. luvussa:

Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. 

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

Toisin sanoen, juutalaisten lankeemus Mooseksen lakiliiton alla, oli osa Jumalan suunnitelmaa tai Hänen ennalta tietämystään tulevaisuudesta, koska sitä ei tarkoitettu koskaan lopulliseksi liitoksi, jonka kautta Jumala panisi toteen koko luomakunnan lunastuksen synnin kiroukselta. Jos Israelin kansa ei olisi rikkonut koskaan Luojaansa vastaan ja täyttänyt lakiliiton ehdot täydellisesti, niin tällöin ei olisi tarvittu myöskään Lunastajaa, jota rangaistiin Hänen oman kansansa ja kaikkien kansojen rikkomusten tähden Jumalan viattomana vikauhrina, jonka ristinkuolemasta Mooseksen liiton eläinuhrit toimivat vain esikuvana. Mutta lakiliiton tarkoituksena oli osoittaa ihmisen oma kykenemättömyys lain täyttämisessä, jotta kaikki – niin pakanat kuin juutalaiset – tulisivat syyllisiksi Jumalan edessä. Ja kuten Jeesus sanoi, “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä” (Mark. 2:17).

Jo Vanhan liiton pyhillä oli aavistus tulevasta uudesta liitosta Jeesuksessa Kristuksessa, koska Jumala oli jo ilmoittanut sen heille Israelin profeettojen kautta (Jes. 53:5, Jer. 31:31). Mutta näiden profetioiden merkitys aukeni Jumalan pyhille täydellisesti vasta Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman myötä. Samalla tapaa Pyhässä Raamatussa on monia profetioita tulevasta tuhatvuotisesta rauhanvaltakunnasta, jotka saattaa kummastuttaa nykyisessä dispensaatiossa eläviä Jumalan pyhiä, kuten maininta Jerusalemin temppelin eläinuhreista (Hes. 40:39). Mutta yhtälailla kuin Vanhan liiton pyhät eivät voineet käsittää vielä profetioita Messiaan kuolemasta, niin meidän ei tulisi myöskään odottaa ymmärtävämme kaikkea siitä mikä liittyy tulevaan maailmaan. Usein Jumala avaa tulevaa aikakautta koskevien profetioiden merkityksen vasta silloin kun sen aika on oikea.

Samasta syystä Pyhä Henki peitti monien kristillisen kirkon teologien silmiltä vuosisatojen ajan Vanhan testamentin profetiat juutalaisten kirjaimellisesta paluusta isiensä maahan ja Israelin kansan tulevasta kunniasta, koska tuon salaisuuden ymmärtäminen ei tullut ajankohtaiseksi ennen 1800 -lukua. Tämän lieve-ilmiönä syntyi tosin harhaoppinen korvausteologia, jolla oikeutettiin usein “kristillistä” antisemitismiä, mutta emme voi syyttää tästä Jumalaa, koska antisemitismi riitelee kaikkea sitä vastaan mitä Jeesus ja apostolit opettivat Uudessa testamentissa lähimmäisen rakkaudesta, vihamiesten rakastamisesta ja siitä, ettei Jumala ollut hylännyt omaa kansaansa huolimatta heidän väliaikaisesta luopumuksesta, kuten Paavali tähdensi pakanakristityille roomalaiskirjeen 11. luvussa.

Kristillisen sionismin – jota dispensationalistinen eskatologia on ollut edistämässä 1830 -luvulta lähtien – vastaväitteeksi on esitetty usein se, että juutalaisten oikeus heidän maahansa oli ehdonalainen (3. Moos. 25:18, Jer. 35:15) ja koska he rikkoivat Mooseksen lakiliiton ehdot, ja seurasivat muita jumalia, niin Jumala olisi riistänyt heiltä oikeuden myös Israelin maahan. Tätä argumenttia kuulee lähinnä nykypäivän “kristittyjen” antisemiittien ja antisionistien taholta. Se jättää mainitsematta sen, että Israelin maata ei luvattu Jaakobin jälkeläisille, joista juutalaiset katsotaan polveutuvan Juudan heimosta, Mooseksen vaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin taholta. Ja Paavali itse opetti Uudessa testamentissa, että 430 vuotta myöhemmin tullut lakiliitto ei tehnyt tyhjäksi tuossa aiemmassa liitossa annettuja lupauksia (Gal. 3:17). Mooses tuli vain vahvistamaan sen lupauksen mitä Jumala oli antanut aiemmin Aabrahamille, Iisakille ja Jaaakobille.

Lakiliiton ehdoin Jumala kyllä rankaisikin kansansa rikkomuksia usein sillä, että Hän lähetti pakanat tuhoamaan Jerusalemin temppelin ja ajamaan kansansa diasporaan. Mutta samaan aikaan Hän kertoi profeettojensa kautta sen, että Israelin rikkomuksista huolimatta Hän palauttaisi kansansa lopulta omaan maahansa ja armahtaisi heitä Hänen oman nimensä kunnian tähden. Ei siksi, että he olisivat ansainneet sen itse. 3. Mooseksenkirjan 26. luku, Jeremian kirjan 31. luku ja Hesekielen kirjan 36. luku on näistä profetioista hyvä esimerkki. Kirjoitin aiheesta yli kymmenen vuotta sitten monen sivun esseetä, joka minun piti antaa kotiovellani usein ravanneille Jehovan todistajille, jotka kielsivät Israelin oikeuden maahan, jonka Jumala itse antoi heille. Se on tietysti vain yksi Jehovan todistajien lukuisista harhaopeista.

Kahden vuorenhuipun vertauskuva

Tässä kohden siis yhdyn dispensationalistiseen teologiaan ja eskatologiaan. Nykyinen pakanakansoja varten säädetty dispensaatio, eli kristillisen kirkon aikakausi, tulee erottaa ei vain sitä edeltäneestä Mooseksen lain noudattamiseen perustuneesta vanhan liiton aikaudesta, mutta myös tulevasta dispensaatiosta, joka on säädetty Israelin kansan pelastumista varten, jolloin “he katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista” (Sak. 12:10, Joh. 19:37).

Tähän liittyy läheisesti myös dispensationalistinen tulkinta Danielin 9. luvun vuosiviikkonäystä, joka opettaa Israelin kansan “vuosiviikkokellon” pysähtyneen Jeesuksen ristinkuolemaan eli 69 vuosiviikon päättyvän tapahtumiin Golgatalla ja viimeisen 70. vuosiviikon alkavan vasta kun “pakanain ajat” ovat täyttyneet. Merkkinä pakanain aikojen täyttymisestä tai sen lähestyvästä täyttymisestä dispensationalistit pitävät usein Israelin valtion jälleensyntymistä vuonna 1948 tai Jerusalemin paluuta juutalaisille vuoden 1967 kuuden päivän sodassa (Luuk. 21:24). Jo varhaisimmat kirkkoisät kuten Irenaeus opetti sitä, että Danielin 70. vuosiviikko olisi yhä täyttymättä, ja että se täyttyisi Antikristuksen ilmestyessä. Itse myös puolustin tämän näkemyksen raamatullisuutta jo tässä blogipostauksessani, joten en mene siihen tällä kertaa sen syvemmin.

Dispensationalistinen tulkinta Danielin 9. luvun vuosiviikkonäystä edellyttää tietysti ajallista repeämää tai aukkoa profetian kronologiassa mitä joidenkin kristittyjen on vaikea ymmärtää. Dispensationalistiset profetian opettajat ovat selittäneet sitä usein kahden vuoren vertauskuvalla. Se menee näin: Kuvittele, että seisot korkean vuoren huipulla. Voit nähdä sieltä myös viereisen vuoren huipulle, muttet pysty näkemään niiden välissä olevaa laaksoa, koska pilvet peittävät sen näkyvistä. Eli vertauskuvan mukaan kristillisen kirkon aikakausi on kuin tuo kahden vuorenhuipun välissä oleva laakso, jota Daniel ja muut Vanhan testamentin profeetat eivät kyenneet näkemään, tai että Jumala paljasti heille asioita tulevaisuudesta, jotka olisivat relevantteja ainoastaan Israelin kansan tulevaisuuden kannalta.

…ja sen ongelmat

Tästä kuitenkin herää kysymys: miksi juutalaisten yli 18 vuosisataa kestänyt diasporan aika ei olisi merkityksellistä heidän historiansa kannalta? Tähän aikauteen sisältyy lukuisat juutalaisvainojen ja maastakarkoitusten traagiset ajat pakanakansojen hajaannuksessa, jotka huipentuivat lopulta natsien nousuun ja holokaustiin, jossa noin kuusi miljoonaa pääosin Itä- ja Keski-Euroopassa asunutta aškenasijuutalaista sai surmansa, kuusinkertaisesti se määrä mitä juutalaisia kuoli vuoden 70 maastakarkoituksessa, jonka Jeesus ennusti evankeliumeissa (Luuk. 19:43-44). Juutalaisten alija eli paluu Israelin maahan ja Israelin valtion jälleensynty tapahtui myös nykyisessä dispensaatiossa, eli “pakanain aikoina”, joihin Jeesus viittasi myös Luukkaan evankeliumin 21. luvussa. Israelin nykyinen valtio on jo 75 vuotta vanha, ja se on käynyt läpi monia merkittäviä sotia olemassaolonsa puolesta, joista nykyinen sota Gazaa hallitsevaa Hamasia vastaan on vain viimeisin esimerkki.

Tämä kaikki sisältyy niihin pakanain aikoihin, jotka dispensationalistien mukaan jää Danielin näkökentän ulkopuolelle. Tämän lisäksi on kysyttävä, että miksi kristillisen kirkon aikakausi ja 2000 vuotta pakanoiden historian merkittävimpiä tapahtumia sivuutettaisiin täysin Danielin profetioissa vaikka Danielin 2. luvun kuvapatsasnäky ja sen täydennyksenä 7. luvun näky neljästä pedosta (kuin myös sen rinnakkaisnäyt luvuissa 8 ja 11) koskivat etupäässä pakanakansoja eikä Israelia? Noissa luvuissa ennustettujen pakanakansojen – Babylon, Persia, Kreikka ja Rooma – historia limittyy kyllä saman aikaisesti juutalaisten historiaan, mutta yhtälailla kirkon aikakauden pakanoiden historia limittyi olennaisesti juutalaisten historiaan.

Toisin sanoen, mistä syystä Danielille olisi näytetty vain muinaisten pakanakansojen nousu ja tuho, muttei sitten keskiajalla tai uudella aikakaudella hallinneiden pakanoiden historiallisesti yhtä merkittävää valtakautta? Näiden uudella aikaudella esiin nousseiden maailmanvaltojen valtapiiri oli myös moninverroin suurempi kuin noiden muinaisen ajan maailmanvaltojen. Wikipedian lista historian suurimmista valtakunnista kertoo, että Espanjan siirtomaavalta oli yli tuplasti suurempi kuin Rooman keisarikunta tai Kyyros Suuren Persian imperiumi, kun taas Venäjän keisarikunta oli näitä kahta yli viisikertaa suurempi ja brittiläisen imperiumin valtapiirin sisään olisi mahtanut noin seitsemän Rooman keisarikuntaa.

Kristityt pakanakansat & juutalaiset

Kaikkien näiden uuden ajan pakanakansojen historia limittyy läheisesti myös juutalaisten historiaan. Espanjan siirtomaavalta sai alkunsa juutalaisten karkoituksesta Iberian niemimaalta vuonna 1492 (samana vuonna kun Kolumbus löysi uuden maailman kuningas Ferdinandin ja kuningatar Isabellan sponsoroimana). Samana vuonna muuten päättyi myös muslimien yli 700 vuotta kestänyt Espanjan miehitys vaikka Al-Andalusin muslimeita ei ajattukaan sieltä roomalaiskatolisten kristittyjen taholta yhdessä päivässä vaan useiden vuosisatojen aikana. Venäjän keisarikunnan historia on myös täynnä tsaarin salaisin poliisin lietsomia pogromeita eli väkivaltaisia juutalaisvastaisia mellakoita, jotka olivat luonteeltaan usein yhtä raakalaismaisia kuin lokakuun 7. päivän tapahtumat Israelissa.

Nämä tsaarin salaisen poliisin tukemat tai järjestämät pogromit edesauttoivat myös ensimmäistä alijaa eli juutalaisten massamaahanmuuttoa Erez Israeliin 1880 -luvulla. Samaan aikaan kun Venäjän juutalaisvainot kiihdyttivät juutalaisten maahanmuuttoa Israelin maahan, brittiläinen imperiumi alkoi tukea sionismia, ensin kristillisen sionismin muodossa jonka ajatuksille jo ulkoministeri ja myöhempi pääministeri Henry Palmerston lämpeni 1840 -luvulla ja kirjoitti vaimollensa innostuneita kirjeitä joissa hän ilmaisi uskonsa Raamatun lopun ajan profetioiden kirjaimelliseen täyttymiseen juutalaisten tulevassa paluussa luvattuun maahan. Myöhemmin brittiläinen imperiumi alkoi tukea myös itävaltalaisunkarilaisen Theodor Herzlin perustamaa sekulaaria poliittista sionismia, kun lordi Balfour julkaisi kuuluisan Balfourin julistuksen sen jälkeen kun Yhdistynyt Kuningaskunta miehitti Palestiinan Ottomaanien Turkilta ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1917.

Tämä brittiläisen imperiumin varhainen tuki sionismille ja juutalaisvaltion idealle ei kestänyt kuitenkaan loppuun asti. Imperiumin myöhempi historia on hyvin häpeällinen. Hänen majesteettinsa Yrjö VI:n valtakautena – “änkyttävän kuninkaan”, jota romantisoitiin vuoden 2011 Hollywood filmissä Kuninkaan puhe -, Britannia käänsi selkänsä Palestiinan ja Euroopan juutalaisille. Keväällä 1939 Yrjö VI kehotti ulkoministeriään lordi Halifaxia lähestymään Natsi-Saksan viranomaisia ilmoittaakseen heille, että kuningas “oli iloinen siitä”, että Hitlerin hallitus alkoi rajoittaa tai estää juutalaisten lähtöä kotimaastaan. Halifaxin toimisto lähetti sähkeen Ison-Britannian Berliinin suurlähettiläälle ja pyysi tätä rohkaisemaan Saksan hallitusta “valvomaan juutalaisten luvatonta maahanmuuttoa” Palestiinaan.

Kuningas Yrjö VI, Charles III:n isoisä, ei siis kehottanut Hitlerin lopettamaan juutalaisten vainoamista vaan estämään heidän pääsynsä brittiläisen imperiumin hallitsemaan Palestiinaan. Samaan aikaan pääministeri Chamberlainin hallitus julkaisi myös surullisenkuuluisan valkoisen paperin missä se ilmoitti, ettei hänen majesteettinsa hallituksen intressinä ollut enää juutalaisvaltion perustaminen Palestiinaan vaan sen sijaan Palestiinan arabivaltion missä juutalaiset asuisivat vähemmistönä. Politiikan mukaan tuohon aikaan Palestiinassa asuneet 450 tuhatta juutalaista olivat jo tarpeeksi eikä se sallinnut sen määrän ylittävän 525 tuhatta seuraavan viiden vuoden sisällä ja sen jälkeen juutalaisten maahanmuutosta saisi päättään alueen arabijohtajat, kuten Jerusalemin suurmufti Amin Al-Husseini, joka vehkeili natsien kanssa ja yllytti Hitleriä Euroopan juutalaisten kansanmurhaan. Muftin ja Hitlerin lopullisina tavoitteina oli ulottaa juutalaisten kansanmurha myös Palestiinan juutalaisväestöön ja näin olisi varmasti käynytkin jos akselivallat olisivat selvinneet toisesta maailmansodasta voittajina.

Israel, arabit ja brittiläisen imperiumin loppu

Mutta ellei tämä ollut jo tarpeeksi häpeällistä, niin sodan jälkeen Yrjö VI:n hallitus pyrki “hyvittämään” syntejään sillä, että se kiihotti salaa Lähi-Idän arbimaita julistamaan hävistyssodan Israelia vastaan sen jälkeen kun maa julistaisi itsenäisyytensä brittiläisen kruunun alaisuudesta. Tämä asia paljastettiin Israelin vanhimmassa sanomalehdessä eli Haaretzissa syyskuun 14. 2014. Brittiläinen imperiumi alkoi suhtautua juutalaisvaltioon myötämielisemmin vasta vuoden 1957 Suezin kriisin aikana, kun Egyptin Gamal Abdel Nasser yritti kansallistaa Englannin kruunun kontrolloiman Suezin kanavan ja Israel avusti pääministeri Antony Edeniä kanavan palauttamiseksi Britannian vallan alle.

Nasser Egypti ilmestyi sodasta voittajana, ja siksi Suezin kriisi on nähty Iso-Britannian hegemonian loppuna ja brittiläisen imperiumin lopun alkuna. Seuraavina vuosikymmeninä Yhdysvallat lähensi suhteitaan Israelin kanssa ja Neuvostoliitto puolestaan arabien kanssa. Tämä oli aikaa Lähi-Idän historiassa missä arabimaita hallitsi lähinnä kansallissosialismin, marxismin ja islaminuskon keskenään sekoittaneet arabidiktaattorit, jotka kiduttivat pimeissä vankityrmissään maidensa poliittisia toisinajattelijoita samaan aikaan kun he veljeilivät Neuvostoliiton kanssa Israelin tuhoamiseksi.

Islamismi alkoi nostaa rumaa päätään vasta 70 -luvulla Iranin vallankumouksen myötä, joka innoitti samalla muidenkin islamististen kuolemankulttien kuten al-Qaidan ja Hamasin muodostumisessa 80 -luvulla. Nasserin ja Saddam Husseinin kaltaiset arabijohtajat saattoivat olla täysin säälimättömiä diktaattoreita, mutta monessa mielessä he olivat enkeleitä verrattuna heitä seuranneisiin Lähi-Idän islamistijohtajiin, kuten Iranin ajatollah Khameiniin, Hizbollahin Hassan Nasrallahiin ja Hamasin johtaja Ismail Haniyehin, joka asuu Qatarissa ylellisyydessä samalla kun panee köyhyydessä elävät Gazan asukkaat ihmiskilviksi Israelin pommikoneille.

Neljän pedon näky: 3. täyttymys?

Edellä tiivistetyn historian kertauksen tavoitteena oli osoittaa lähinnä uuden ajan suurvaltojen, kuten Iso-Britannian, USA:n, Venäjän/Neuvostoliiton ja Saksan keskeinen rooli juutalaisten ja juutalaisvaltion historiassa viimeisen parin vuosisadan aikana. Onko siis kovin kaukaa haettua olettaa, että näiden kansojen historia löytyisi myös Danielin näkyjen kertaustäyttymyksistä? Mitä tulee varhaisen uuden ajan johtaviin “supervaltoihin” kuten Espanjan siirtomaavaltaan tai Ottomaanien sulttaanikuntaan, joiden vallan “kultainen aikakausi” sijoittuu lähinnä 1500 – 1600 -luvuille, niiden historiallinen rooli löytyy Danielin neljän pedon näyn ja sen 8. luvun rinnakkaisnäyn toisesta täyttymyskerrasta.

Ellei lukija kuunnellut vielä äskeistä haastatteluani tästä aiheesta, niin kerroin siinä kuinka Danielin 7. luvun näky pienestä sarvesta ennusti roomalaiskatolisen paavinvallan nousun keskiajalla Länsi-Rooman keisarikunnan perilliseksi ja 8. luvun näky pienestä sarvesta ennusti puolestaan Ottomaanien sulttaanikunnan nousun Itä-Rooman keisarikunnan perilliseksi. Tämä tulkinta Danielin näkyjen kirkkohistoriallisesta täyttymyksestä kattaa siis kaksi toisiaan seuraavaa ja toisiaan täydentävää täyttymyskertaa sekä Danielin 7. että 8. luvun näyille. Alapuolinen luettelo selventää ehkä asiaa:

Ensimmäinen täyttymys:

1. (kotkansiipinen leijona) peto: Uus-Babylon (626-539 eKr.)
2. (kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Meedian ja Persian valtakunnat (678-549/550-330 eKr.)
3. (nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Aleksanteri Suuren Kreikka ja sen neljä helleenistä seuraajavaltakuntaa (330 – 63 eKr.)
4. (kymmenensarvinen) peto: Rooman valtakunta, joka hajosi kymmeneen kuningaskuntaan vuonna 476 jKr. (27 eKr.- 476/1453 jKr.)
5. Pieni sarvi, joka nousee kymmenen muun keskeltä: paavinvalta, jonka edestä kolme aiempaa kuningasta kukistui viitaten Roomaa ja Italiaa Länsi-Rooman hajoamiseen jälkeen hallinneeseen kolmeen muuhun kuningaskuntaan, jotka sisältyivät kymmeneen alkuperäiseen, so. Odovakarin, ostrogoottien ja Itä-Rooman valtakunnat (476 – 781 jKr.)
6. Se sarvi näytti suuremmalta kuin ne muut: vaatimattomasta alustaan huolimatta 1200 -lukuun mennessä Rooman paavit hallitsivat koko Länsi-Eurooppaa ja myös Konstantinopolia eli Itä-Rooman pääkaupunkia. Paavi Boniface VIII julisti kuuluisassa bullassaan Unam Sanctam 1300 -luvun alussa, että vain paavin auktoriteetin alle alistuvat ihmiset voivat välttyä iankaikkiselta kadotustuomiolta, jolloin jopa Ranskan katolinen monarkki Filip IV poltti päreensä ja vangitsi paavin syyttäen häntä liittolaisuudesta paholaisen kanssa. Myös Dante tuomitsi tämän pöyhkeilevän paavin helvettiin hänen Jumalaisessa komediassaan, läntisen kirjallisuuden yhdessä vaikutusvaltaisimmassa klassikossa.

Toinen täyttymys:

1. (kotkansiipinen leijona) peto: Seleukidien Helleenis-Babylonialainen valtakunta (312-63 eKr.)
2. (kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Parthian ja Sassanidien persialaiset valtakunnat (247 eKr.-224 jKr./ 224-651 jKr.)
3. (nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Keisari Herakleioksen Kreikka (Bysantti/Itä-Rooma) ja Bysantin valtakunnan neljä teemaa, johon se jaettiin Bysantti-Sassanidi sodan ja muslimien valloitusten jälkeen 640 -luvulla. (610 – 1204/1453 jKr.)
4. (kymmenensarvinen) peto: Rooman valtakunnan jälleensyntyminen keskiajan roomalaiskatolisessa paavinvallassa. (1204 – ?)

Kehäpäättelyä?

Kuten yllä listatuista esimerkkihavainnoista selviää, jokainen neljästä pedosta sen ensimmäisessä ja toisessa täyttymysvaiheessaan seuraa melkein peräkkäin toistensa historiallisia valtakausia. Toinen täyttymyskerta jatkaa historiallista narratiiviaan siitä mihin edellinen täyttymyskerta huipentui Danielin 8. ja 11. luvuissa eli Seleukidin valtakunnasta nousseen Antiokhus Epifanesin valtakauteen. Kolmas täyttymyskerta taas jatkaa historian tapahtumien kuvausta siitä mihin ensimmäinen ja toinen täyttymysvaihe huipentuu Danielin 7. sekä 8. luvuissa, eli paavinvallan ja Ottomaanien Turkin nousuun keskiajalla.

Näin ollen roomalaiskatoliset ja paaville alamaiset Espanjan ja Portugalin siirtomaavallat sisältyvät tämän neljännen pedon toisen täyttymysvaiheen yhteyteen (tai 1. täyttymysvaiheen pienen sarven yhteyteen). Samaa voimme sanoa myös keskiajan Ranskasta, Saksasta, ja Englannista, eli kansoista jotka osallistuivat paavin yllyttämiin ristiretkiin Pyhän maan saraseeneja tai arabeja vastaan. Tästä tulkinnasta nousee kuitenkin merkittävä ongelma: onko näky neljästä pedosta ja sen rinnakkaisnäyistä päättymätön historiallinen kehä? Toisin sanoen, alkaako neljälle pedolle aina uusi historiallinen toisinto edellisen täyttymyskerran umpeutuessa? Mistä tiedämme, ettei tuo sykli jatku ikuisuuteen asti?

Väitteeni ei ole kuitenkaan se, että Danielin kirja ennustaisi kahdeksan, kahdentoista tai kuudentoista jumalattoman pakanavallan nousua ennen Jeesuksen toista tulemusta ja Hänen iankaikkisen rauhanvaltakunnan perustamista. Kertaustäyttymykset eivät nollaa tai aloita uudestaan näyn ensimmäisen täyttymyskerran edellytyksiä. Ne eivät muuta sitä, että Daniel ennusti Jeesuksen toista tulemusta edeltävän vain neljän pakanavallan nousu ja tuho, ei kahdeksan tai kahdentoista pakanavallan. Toisin sanoen, Danielin neljän pedon ensimmäinen ja alkuperäinen täyttymyskerta tarjoaa meille jo lineaarisen ja katkeamattoman historiankuvauksen Danielin päivistä tunnetun historian loppuun asti.

Petojen kertaustäyttymykset eivät muuta tai mitätöi tätä asiaa. Sen sijaan ne ainoastaan täydentävät näyn ensimmäisen täyttymyksen historiankuvausta tarjoamalla kattavampia yksityiskohtia niistä tapahtumista, jotka liittyvät etenkin viimeisen pedon nousun ja tuhon yhteyteen. Näin ollen näyn toisen täyttymysvaiheen kuvaus Parhian ja Sassanidien persialaisista valtakunnista kytkeytyy samalla Rooman valtakunnan historiaan, koska ne olivat sen suurin vastavoima idässä. Samaten Itä-Rooman keskiaikainen historia leopardipedon toisen täyttymysvaiheen ja kauriin ja sen suuren sarven toisen täyttymyskerran kuvauksissa liittyy yhä alkuperäisen neljännen pedon konstekstiin. Samaa voi sanoa paavinvallan ja Ottomaanien turkkilaisen sulttaanikunnan tapauksissa. Ne ovat edelleen osa näyn alkuperäistä neljättä valtakuntaa, eli Rooman valtakuntaa.

Paavinvallan päättyminen

Ottomaanien valtakunta hajosi jo vuosisata sitten, ja vaikka paavi on yhä myös maallinen hallitsija Vatikaanivaltiossa, maailman pienimmässä valtiossa, olisi hieman outoa puhua tänään paavinvallasta, kun paavit menettivät suurimman poliittisen vaikutusvaltansa jo yli 300 vuotta sitten. Milloin siis paavinvalta tarkalleen ottaen päättyi? Väitteeni on se, ettei paavinvalta tullut koskaan lopulliseen päätökseen, koska paavit hallitsevat yhä Roomassa maallisina monarkkeina ja heillä on yhä suurta kansainvälistä diplomaattista arvovaltaa. Paavi Johannes Paavali II:n poliittisiin saavutuksiin luetaan esimerkiksi Neuvostoliiton kaatuminen.

Kirjoissani ajoitin historiallista ja raamatullista logiikkaa noudattamalla paavinvallan synnyn vuoteen 781 jKr. Tuolloin frankkivaltakunnan Kaarle Suuri kodifioi hänen edeltäjänsä Pipin Pienen lahjoitukset paavi Stefanus II:lle, joka teki paavista ensimmäistä kertaa historiassa maallisen hallitsijan. Kodifiointi tarkoittaa jonkin toimenpiteen laillista vahvistamista ja The New Cambridgen Keskiajan Historia: Nidos 2, kertoo, että vuonna 781 alettiin lyömään ensimmäisiä paavillisia kolikoita maallisen hallitsijan laillisena tuntomerkkinä. Kuten Wikipedia vahvistaa:“Oikeus lyödä rahaa on yksi suvereniteetin arvomerkki (hallitsijan etuoikeus), ei voi olla siten paavillisia kolikoita paavien maallista valtaa edeltävältä ajalta…“

Samalla logiikalla paavinvallan päättyminen voitaisiin ajoittaa tähän vuoteen 2023, koska vuodesta 781 kun lasketaan 1260 profeetallista (360-päivän) vuotta eteenpäin, päädytään vuoteen 2023. Danielin 7. luku ennusti pienen sarven valtakauden kestävän 1260 vuotta ja tästä syystä paavinvallan päätöshetkeä on yrittänyt laskea melkein kaikki merkittävät protestanttisen kirkon teologit uskonpuhdistuksen alusta lähtien. Isaac Newton ajoitti sen alun vuoteen 800, kun paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren Rooman keisariksi. Tätä hetkeä on pidetty usein läntisen sivilisaation syntyhetkenä, joten myös Newtonin tulkinta asiasta voi olla toki validi. Vuonna 2042 vuodesta 800 tulisi täyteen 1260 profeetallista vuotta ja vuonna 2041 vuodesta 781 tulisi täyteen 1260 aurinkovuotta.

Rooman inkvisitio, jossa tapettiin 1700-1800 -lukujen protestanttien arvioiden mukaan yli 50 miljoonaa harhaoppiseksi julistettua kristittyä, lakkautettiin Euroopan katolisissa maissa kuten Espanjassa ja Portugalissa vasta 1800 -luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Paavin kirkkovaltiossa eli nykyisen Vatikaanivaltion edeltäjässä se lakkautettiin vasta 1800 -luvun puolivälin jälkeen, kun paavi Pius IX:n kidnappaama 6 -vuotias poika hänen juutalaisilta vanhemmiltaan herätti suurta paheksuntaa Euroopan ja Amerikan lehdistössä, ja sai Italian sekulaarit viranomaiset painostamaan kirkkovaltiota lakkauttamaan inkvisition ja hyväksymään kaikkien kansalaisten uskonnonvapauden.

1200 – 1600 -lukujen voidaan sanoa olleen paavinvallan kultakautta. Samoihin vuosisatoihin osuu myös harhaoppisten polttoroviot ja keskiaikaiset kidutustyrmät. Paavinvallan asteittaiseen heikentymiseen johti lähinnä kolme historiallista kehityslinjaa: Euroopan kolmekymmenvuotinen sota (1618-48), katolisten maailmanvaltojen kuten Espanjan ja Ranskan siirtomaavaltojen heikentyminen, sekä protestantismin ansiosta syntynyt valistuksen ja liberalismin aikakausi 1700 -luvulla, joka johti mm. Amerikan ja Ranskan vallankumouksiin missä valtio ja kirkko erotettiin toisistaan, kaikille kansalaisille taattiin uskonnonvapaus ja julmat keskiaikaiset kidutus- tai teloitustavat poistettiin käytöstä.

Leijona, karhu ja leopardi nykyajassa

1700 -luvun valistuneessa Euroopassa nousi uusi järjestys missä ei-katoliset maailmanvallat kuten protestanttinen Englanti, luterilainen Preussi (nykyisen Saksan edeltäjä) ja kreikkalaiskatolinen Venäjän keisarikunta nousivat hallitsevaan asemaan kansainvälisessä valtapolitiikassa. Sattumoisin noiden kolmen kansakunnan kansalliset symbolit olivat myös identtisiä Danielin neljän pedon kolmen ensimmäisen pedon kanssa. Leijona on nimittäin tunnettu jo vuosisatojen ajan Englannin symbolina, siinä missä karhu on tunnettu Venäjän symbolina ja leopardi tai pantteri Saksan symbolina. Tämä jälkimmäinen yhteys voi olla joillekin hieman vieraampi, mutta tämä mainittiin jo varhaisissa Wikipedian päivityksissä vaikka se tieto on poistettu sieltä myöhemmin. Sain kuitenkin tallennettua seuraavan kommmentin eräältä Wikipedian editoijalta, jota lainasin jo ensimmäisessä kirjassani:

Tamfang, olen saksalainen ja olen tiennyt tämän jo melko pitkään. Leopardi (erityisesti musta pantteri) on jo kauan aikaa kytketty Saksaan. Natsi-Saksassa tiikeri korvasi leopardin (ilmeisistä syistä…tiikerit ovat isompia, voimakkaampia ja raivokkaampia ja siten paljon sopivimpia kauhealle hallinnolle). Vuoden 1945 jälkeen tiikeri korvattiin takaisin leopardiin, mikä on ”pehmeämpi” versio tiikeristä. Monet vaakunat Saksassa, jotka kuvaa leopardeja näyttää joskus leijonan kaltaisilta, mutta tosiasiassa ne eivät ole. Kotka on ensisijainen eläin, leopardin tullessa perässä ja sitten leijonan (en sano etteikö leijonia käytettäisi, mutta ne eivät ole niin tärkeitä kuin leopardit). Tiikerit ovat tulleet tabuksi niiden natsi yhteydestään. Luetko Saksaa? Jos luet voin viitata kirjaan tästä kaikesta.

Tästä syystä esimerkiksi Saksan valmistamat tankit ovat nimetty leopardiksi. Kun sovitamme Danielin 7. luvun näkyä näihin kolmeen kansakuntaan, se näyttäisi ennustavan tarkasti maailmanhistorian tapahtumat myös viimeisen 300 vuoden ajalta. Ja monimutkaistaakseni teesejäni vielä entisestään, väitän että tämä näyn kolmas ja viimeinen täyttymyskerta hajoaa myös neljään erilliseen historialliseen näytöskertaan. Toisin sanoen, pedot itsessään viittaavat samoihin kansakuntiin, mutta näitä kansoja voidaan sovittaa näyn kontekstissa neljään erilliseen historianvaiheeseen 1700 -luvulta lähtien. Tästä herää tosin johdonmukainen kysymys, “miksi ei viiteen tai kuuteen?” Mistä tiedämme, että nyt olisi meneillään näyn viimeinen näytösvaihe? Tähän minulla on lähinnä kaksi vastausta.

Danielin eläintarhan eri kertaustäyttymysten täytyy tulla historialliseen päätökseen nykyisten tapahtumien kontekstissa, koska sen ensimmäinen täyttymyskerta ennusti 1260 vuotta kestävän paavinvallan, jonka tuomiota seuraa Ihmisen Pojan toinen tulemus ja Hänen pyhiensä iankaikkinen rauhanvaltakunta (Dan. 7:25-27). Tämän vallan päätöshetki voidaan ajoittaa meidän elinpäiviimme vuosien 2023-2042 paikkeille. Tähän hetkeen tulee siis päättyä ei vain näyn ensimmäinen täyttymyskerta vaan kaikki myöhemmätkin täyttymyskerrat. Koska näyn ensimmäisessä täyttymyskerrassa neljäs peto, sen kymmenen sarvea ja niitä seuraava pieni sarvi kattaa yli 2000 vuotta Euroopan historiasta, kertaustäyttymysten tehtävänä on vain tarjota lisää yksityiskohtia tuon pitkän historiallisen aikakauden tapahtumista.

Saksan neljä valtakuntaa

Toinen syy siihen miksi näyn 3. täyttymyskerta jakautuu neljään erilliseen näytösvaiheeseen on siinä, että näky kertoo leopardilla olevan neljä päätä ja neljä linnunsiipeä (Dan. 7:6). Ilmestyskirjasta voimme lukea, että petojen päät viittaavat kuninkaisiin: “Ne [pedon] seitsemän päätä… ovat myös seitsemän kuningasta” (Ilm. 17:9). Kuninkaat taas voivat tarkoittaa myös valtakuntia (Dan. 7:17, 23, Dan. 8:21). Daniel siis assosioi tuon kolmannen pakanavallan yhteyteen neljä kuningasta tai neljä valtakuntaa. Tätäkin voisi sovittaa moneen eri historian kontekstiin. Esimerkiksi Saksan keisarikunta (1871-1918), jonka valtaannousu oli ratkaiseva laukaisin ensimmäiseen maailmansotaan, oli neljästä kuningaskunnasta koostunut valtioliittouma. Wikipedia kertoo:

Saksan keisarikuntaan kuului 25 valtiota, joilla kullakin oli oma aatelistonsa, neljä kuningaskuntaa, kuusi suurherttuakuntaa, viisi herttuakuntaa (kuusi ennen vuotta 1876), seitsemän ruhtinaskuntaa, kolme vapaata hansakaupunkia ja yksi keisarillinen alue. Vaikka Preussi oli yksi valtakunnan neljästä kuningaskunnasta, siihen kuului noin kaksi kolmasosaa valtakunnan väestöstä ja alueesta, ja Preussin ylivalta oli myös perustuslaillisesti vahvistettu, sillä Preussin kuningas oli myös Saksan keisari (Deutscher Kaiser).

Samalla leopardin neljää päätä voisi sovittaa myös toisen maailmansodan jälkeisen historian kontekstiin sillä Hitlerin Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen toisen maailmansodan voittajavaltioiden eli USA:n, Neuvostoliiton, Iso-Britannian ja Ranskan taholta. Nämä neljä miehitysvyöhykettä muodostivat myöhemmin Itä- ja Länsi-Saksan, mutta Natsi-Saksan pääkaupunki Berliini oli neljän voittajavaltion miehityksen alainen aina Saksojen uudelleenyhdistymiseen asti, joka seurasi Berliinin muurin romahtamista ja kylmän sodan päätöstä vuonna 1989:

Berliinin kaupunki ei kuulunut kumpaankaan valtioon, ja se oli de jure edelleen liittoutuneiden miehittämänä, kunnes Saksa yhdistyi lokakuussa 1990. Hallinnollisista syistä Berliinin kolme läntistä sektoria yhdistettiin Länsi-Berliiniksi, joka oli tosiasiallisesti osa Saksan liittotasavaltaa. Neuvostoliiton alueesta tuli Itä-Berliini, ja vaikka länsivallat eivät tunnustaneet sitä osaksi Itä-Saksaa, DDR julisti sen pääkaupungikseen.

Lähde: Wikipedia

Mutta kolmas selitys leopardin neljälle päälle olisi se, että ne viittaavat myös neljään toinen toistaan seuraavaan Saksan valtakuntaan. Hitler kutsui valtakuntaansa tunnetusti kolmanneksi valtakunnaksi, koska ensimmäinen valtakunta oli nähtävästi keskiajan Pyhä saksalaisroomalainen valtakunta (800 – 1806) ja toinen valtakunta ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt Saksan keisarikunta. Mutta Danielin 7. luvun näyn kontekstissa yhdistäisin leopardipedon ensimmäisen valtakunnan Fredrick Suuren Preussin kuningaskuntaan (1701 – 1918), toisen valtakunnan sen seuraajaan eli Saksan keisarikuntaan (1871-1918), kolmannen valtakunnan Hitlerin Saksaan (1933-45) ja neljännen valtakunnan nykyiseen Saksan liittotasavaltaan (1990 – ?).

Puolan historia Danielin näyissä?

Kaikki edellämainituista on ollut hyvin merkittäviä historiallisia suurvaltoja. Musiikin ystävät tuntevat Fredrick Suuren (1740-86) taitavana säveltäjänä, joka tapasi kerran myös Johann Sebastin Bachin, barokkimusiikin aikakauden suurimman mestarin. Hän oli myös yksi 1700 -luvun merkittävimpiä valtiopäämiehiä, joka jakoi Puola-Liettuan suurruhtinaskunnan yhdessä Venäjän Katariina Suuren kanssa. Fredrick Suuri ei ollut vain Hitlerin ihailema Saksan valtionpäämies, mutta Fuhrer jatkoi monessa suhteessa Fredrick Suuren jalanjäljissä. Jälkimmäinen ei ehkä tappanut kuutta miljoonaa Euroopan juutalaista tai valloittanut koko Eurooppaa, mutta Hitlerin tavoin Fredrick Suuri hyökkäsi myös Puolaan ja jakoi maan Venäjän ja Habsburgien Itävallan kanssa. Toinen maailmansota käynnistyi Hitlerin ja Stalinin Puolan miehityksestä, mutta tämä ei ollut ainutkertainen historiantapahtuma.

Historioitsijat tuntevat kolme erillistä Puolan jakoa, jotka esiintyivät vuosina 1772, 1790 ja 1795. Puolan miehitys Saksan ja Venäjän taholta ensin 1700 -luvulla ja myöhemmin toisen maailmansodan kontekstissa ovat hyvin merkittäviä tapahtumia myös juutalaisten historian kannalta. Puolassa asui nimittäin pitkään maailman suurin diasporassa elänyt juutalaisväestö:

Puolan kuningaskunnan perustamisesta vuonna 1025 aina vuonna 1569 perustetun Puolan-Liettuan suurruhtinaskunnas alkuvuosiin asti Puola oli Euroopan suvaitsevaisin maa. Historioitsijat ovat käyttäneet nimitystä paradisus iudaeorum (latinaksi “juutalaisten paratiisi”). Puolasta tuli eri Euroopan maista vainottujen ja karkotettujen juutalaisten turvapaikka ja sen ajan maailman suurimman juutalaisyhteisön koti. Joidenkin lähteiden mukaan noin kolme neljäsosaa maailman juutalaisista asui Puolassa 1500-luvun puoliväliin mennessä.

Suurruhtinaskunnan heikentyessä ja uskonnollisten riitojen lisääntyessä (protestanttisen uskonpuhdistuksen ja katolisen vastauskonpuhdistuksen vuoksi) Puolan perinteinen suvaitsevaisuus alkoi hiipua 1600-luvulta alkaen. Puolan vuonna 1795 tapahtuneen jakamisen ja Puolan itsenäisen valtion tuhoutumisen jälkeen Puolan juutalaiset joutuivat jakovaltojen lakien alaisiksi, mukaan lukien yhä antisemitistisemmäksi käyvän Venäjän keisarikunnan sekä Itävalta-Unkarin ja Preussin kuningaskunnan (myöhemmin osa Saksan keisarikuntaa).

Kun Puola itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, se oli edelleen Euroopan juutalaismaailman keskus, ja siellä oli yksi maailman suurimmista juutalaisyhteisöistä, yli 3 miljoonaa juutalaista. Antisemitismi oli noina vuosina kasvava ongelma kaikkialla Euroopassa sekä poliittisen vallan että väestön taholta. Koko sotien välisen ajan Puola tuki juutalaisten siirtolaisuutta Puolasta ja juutalaisvaltion perustamista Palestiinaan. Puolan valtio tuki myös juutalaisia puolisotilaallisia ryhmiä, kuten Haganahia, Betaria ja Irgunia, antamalla niille aseita ja koulutusta.

Vuonna 1939, toisen maailmansodan alkaessa, Puola jaettiin natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kesken (ks. Molotov-Ribbentrop-sopimus). Viidennes Puolan väestöstä menehtyi toisen maailmansodan aikana; holokaustissa murhatut 3 000 000 Puolan juutalaista, jotka muodostivat 90 prosenttia Puolan juutalaisuudesta, muodostivat puolet kaikista sodan aikana tapetuista puolalaisista.

Lähde: Wikipedia

Puolan historia holokaustin näytöspaikkana kuin myös diasporan aikaisen juutalaisuuden keskuksensa on yksi syy siihen miksi meidän tulisi odottaa juutalaisen Danielin käsittelevän näyissään myös Puolan ja sitä ympäröivien pakanakansojen kuten Venäjän ja Saksan historiaa. Kun sovitamme neljän pedon näyn kolmatta täyttymyskertaa ja sen 8. luvun rinnakkaisnäkyä toisen maailmansodan tapahtumiin, voimme huomata sen sopivan hyvin tarkasti Hitlerin ja Stalinin Puolan miehitykseen ja sitä seuranneeseen Operaatio Barbarossaan eli toisen maailmansodan Itärintamaan, kuin myös sotaa seuranneeseen Saksan jakoon neljän voittajavaltion kesken. Neljän pedon näkyä itsessään voi kuitenkin soveltaa myös laajempaan historialliseen kontekstiin kuin vain toisen maailmansodan tai kylmän sodan yhteyteen.

Lopun ajan täyttymys ja sen neljä näytösvaihetta

Asiaa voi havainnollistaa seuraavasti. Danielin näyn mukaan ensimmäisenä esiintyy leijonan nousu ja sen selässä olevien kotkan siipien repiminen. Tätä taas seuraa karhun nousu, joka käännetään toiselle kyljellensä ja se määrätään syömään paljon lihaa. Kolmanneksi seuraa nelipäisen leopardin nousu. Lopuksi näitä kolmea seuraa identifioimaton peto, jota kuvaillaan sen rautaisilla hampailla ja kymmenellä sarvella. Tapahtumat sopivat 18. – 21. vuosisadan historiaan seuraavilla tavoilla:

Kolmas täyttymys (ensimmäinen näytös):

1. (kotkansiipinen leijona) peto: brittiläisen siirtomaavallan nousu “merestä” (tai valtamerien hallitsijaksi) 1700 -luvulla. Historioitsijat pitävät etenkin seitsenvuotista sotaa (1756-63) – historian ensimmäistä globaalia sotaa – vedenjakajana, jonka jälkeen Iso-Britanniasta tuli maailman johtava siirtomaavalta. Kotkan siivet revittiin tuon pedon selästä, kun Yrjö III:n vallassa olleet Pohjois-Amerikan 13 siirtokuntaa julistivat itsenäisyytensä Englannin kruunun alta ja perustivat Amerikan Yhdysvallat vuonna 1776. Uusi tasavalta omaksui kansalliseksi eläimekseen valkopäämerikotkan.
2. (kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Venäjän keisarikunta, josta tuli merkittävä kilpailija Englannin hegemonialle ja joka “söi paljon lihaa” valloittamalla naapurimaitaan lännessä ja etelässä. Pedon nousu voidaan ajoittaa joko Pietari Suuren vuonna 1721 perustamaan Venäjän keisarikuntaan tai Katariina Suuren valtakauteen (1762-96), jonka aikana Venäjä tunnustettiin yhdeksi Euroopan suurvalloista. Vuosina 1764-96 Katariina Suuren Venäjä valloitti mm. Krimin niemimaan Ukrainassa, suuren osan Puolasta, ja alkoi kolonisoida myös Alaskaa Pohjois-Amerikassa. Hänen seuraajansa Aleksanteri I miehitti Suomen Ruotsilta vuonna 1809 osana Napoleonin sotia.
3. (nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Preussin kuningaskunta, josta tuli yksi Euroopan johtavista suurvalloista yhdessä Englannin siirtomaavallan ja Venäjän keisarikunnan ohella. Pedon nousun voisi ajoittaa esimerkiksi Fredrick Suuren hallituskauden loppuun vuoteen 1786.
4. (kymmenensarvinen) peto: Rooman valtakunnan jälleensyntyminen Napoleon Bonaparten Ranskan ensimmäisessä keisarikunnassa. Napoleon I nousi vuoden 1789 Ranskan vallankumouksen giljotiinien veren keskeltä ja perusti miehityssodillaan koko entisen Länsi-Rooman käsittäneen valtakunnan. Ruotsin ja Suomen silloinen kuningas Kustaa IV Aadolf piti häntä Antikristuksena ja myös Venäjän ortodoksikirkko julisti Napoleonin Antikristukseksi ja Jumalan viholliseksi. Tämä johtui kuitenkin suurelta osin Napoleonin ystävällisistä suhteista Euroopan juutalaisiin, joita kristillisen kirkon korvausteologiaa opettaneet antisemiitit pitivät paheksuttavana asiana. Napoleon käynnisti Euroopan juutalaisten emansipaatioprosessin eli tasa-arvoistamisen lain edessä, ja hän suunnitteli myös juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan miehitettyään sen Ottomaaneilta vuosisadan vaihteessa. Ennen kuolemaansa Napoleon tunnusti, että Jeesus Kristus oli Jumalan Poika ja maailman vapahtaja (sitaatti löytyy kirjoistani).

Kolmas täyttymys (toinen näytös):

1. (kotkansiipinen leijona) peto: Englannin siirtomaavallan toinen valtakausi, joka seurasi Napoleonin sotia ja mitä historioitsijat kutsuvat nimellä Pax Britannica. Tuo brittiläisen imperiumin valtakausi erotetaan yleensä ensimmäisestä brittiläisestä imperiumista (1707-1783), joka kärsi suuren arvovaltatappion Amerikan vallankumoussodan jälkeen. Toisen brittiläisen imperiumin kultakausi ajoitetaan vuosiin 1815-1914. Vaikka imperiumi oli suurimmillaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen, tullen historian suurimmaksi imperiumiksi, ensimmäistä maailmansotaa seurasi myös sen asteittainen heikkeneminen, joka johti lopulta toista maailmansotaa seuranneeseen dekolonisaatioon. Intian itsenäistyminen vuonna 1947, Suezin kriisi vuonna 1957 ja lopulta Hongkongin luovutus Kiinalle vuonna 1997 on nähty kaikki tuon imperiumin viimeisinä hengenvetoina. Leijonan selässä olevat kotkan siivet toteutuu tässä historianvaiheessa Britannian ja USA:n välisessä erityissuhteessa, joka syntyi 1800 -luvun lopulla. Siipien repiminen viittaa taas USA:n nousuun Pax Britannican perilliseksi toisen maailmansodan jälkeen.
2. (kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Venäjän keisarikunta 1800 -luvuilla, jonka vallan kasvun Iso-Britannia näki toistuvasti uhkana heidän imperiuminsa säilymiseksi. Tämä uhka manifestoitui mm. suuressa pelissä, eli Britannian ja Venäjän strategisessa kilpailussa Keski-Aasian hallinnassa. Suuri peli on edelleen kuuma puheenaihe nykypäivän suurvaltapoliittisessa kontekstissa, koska monien geopolitiikan asiantuntijoiden mukaan se on saanut jatkoa lännen, Kiina ja Venäjän nykyisessä geopoliittisessa kilpailussa Keski-Aasian ja Lähi-Idän resurssien, vesistöjen ja maakaasuputkien hallinnasta. Englannin kuninkaan Charles III:n nuorempi veli prinssi Andrew viittasi myös suuren pelin paluuseen keskusteluissaan Kirgisian suurlähettilään kanssa. Karhun kääntyminen toiselle kyljellensä viittaa Venäjän keisarikunnan kukistumiseen ensimmäisessä maailmansodassa ja ateistisen Neuvostoliiton syntyyn sen vallan perilliseksi vuonna 1922.
3. (nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Saksan keisarikunta (1871-1918). Leopardin neljä päätä viittaa niihin neljään kuningaskuntaan, josta Saksan keisarikunta muodostui Preussin kuninkaan johdolla. Ensimmäisen maailmansodan syitä pohtineet historioitsijat katsovat yleensä näiden kolmen suurvallan, Englannin leijonan, Venäjän karhun ja Saksan leopardin vallanhimon ja intressien yhteentörmäyksen johtaneen Euroopan suursodan puhkeamiseen.
4. (kymmenensarvinen) peto: Rooman valtakunnan jälleensyntyminen Hitlerin ja Mussolinin valloittamassa Euroopassa. Kolmea aiempaa petoa seurasi jälleen Länsi-Rooman alueista koostunut valtakunta ja Mussolini nimenomaisesti piti hänen fasistista valtakuntaansa uutena Rooman imperiumina.

Kolmas täyttymys (kolmas näytös):

1. (kotkansiipinen leijona) peto: Tämä limittyy osittain edellisen täyttymysvaiheen kanssa, mutta liitän tässä Yhdistyneen Kuningaskunnan historian ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin. Iso-Britannia ilmestyi voittajana myös toisesta maailmansodasta ja on ollut siitä lähtien yksi alkuperäisistä ydinasevalloista yhdessä Ranskan, USA:n, Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana sillä on ollut suurta vaikutusvaltaa kansainvälisessä politiikassa “vapaan maailman edustajana” yhdessä Amerikan kanssa. Kotkan siipien repiminen viittaa Amerikan nousuun Brittiläisen imperiumin maailmanvallan perilliseksi kohta toisen maailmansodan jälkeen.
2. (kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Neuvostoliiton kommunistinen supervalta, joka “söi paljon lihaa” etenkin toisen maailmansodan yhteydessä miehittäessään koko Itä- ja Keski-Euroopan valtansa alle. Karhupedon tämä vaihe korreloi myös sen rinnakkaisnäyn kuvaukseen Danielin 8. luvun näyssä kauriin ja oinaan välisestä yhteenotosta.  Oinas (=karhu eli Venäjä) puski “länteen, pohjoiseen ja etelään päin, eikä yksikään eläin kestänyt sen edessä, eikä kukaan voinut pelastaa sen vallasta.” Tämä toteutui Stalinin valloitussotien muodossa Molotov–Ribbentrop-sopimuksen jälkeen, joista talvisota oli myös yksi (Suomi mainittu! Torilla tavataan!). Lännestä tullut kauris (=leopardi eli Saksa), joka karkasi oinaan kimppuun “vihansa väessä” toteutui Hitlerin hyökkäyksessä Neuvostoliittoa vastaan. Kauriin suuri sarvi viittasi Adolf Hitleriin ja sen särkyminen ja neljän kasvaminen sen tilalle toteutui Saksan häviössä ja neljän miehitysvallan ottaessa vallan Berliinistä ja Saksasta. Tämän näyn yhteydestä voidaan myös päätellä miksi Antikristuksen pitäisi tulla joko Ranskasta tai Britanniasta, koska näky sanoo pienen sarven puhkeavan yhden näiden neljän muun sarven joukosta, mutta vain Britannia ja Ranska kuuluivat muinaiseen Rooman valtakuntaan, jonka sisältä Antikristus nousee Danielin 7. luvun mukaan. Karhun kääntyminen toiselle kyljellensä toteutuu Neuvostoliiton hajoamisessa kylmän sodan jälkeen vuonna 1991 ja Putinin Venäjän nousemisessa sen tilalle.
3. (nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Danielin kolmas valtakunta on tässä yhteydessä Hitlerin kolmas valtakunta. Leopardin neljä päätä viittaa niihin neljään kansaan, jotka jakoivat Saksan ja Berliinin keskenään toisen maailmansodan jälkeen, perustivat Yhdistyneet Kansakunnat ja tulivat sen turvallisuusneuvoston pysyviksi jäsenmaiksi. Toisen maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen muotoilivat pääasiassa nämä neljä pakanakansaa, joilla oli merkittävä rooli myös YK:n vuoden 1947 päätöslauselmassa, joka päätti Israelin valtion perustamisesta. Tästä syystä näillä tapahtumilla on jälleen suurta painoarvoa ei vain maailmanhistoriallisesti mutta myös Israelin kansan ja juutalaisen Danielin näkökulmasta.
4. (kymmenensarvinen) peto: Kolmea aiempaa petoa seuraa jälleen kerran Rooman valtakunnan uusi tulemus, mutta tällä kertaa Euroopan Unionissa, jonka synty seurasi toisen maailmansodan neljän voittajavaltion sanemaa kylmän sodan aikaista maailmanjärjestystä. EU muodostettiin vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksella, mutta sen perustana oli sitä edeltänyt Euroopan talousyhteisö ETY, joka syntyi vuonna 1957 Roomassa allekirjoitetulla Rooman sopimuksella. Tämän pedon valtakausi päättyy vuoden 2016 Brexitiin eli Britannian EU-eroon, joka oli Unionille suuri arvovaltatappio. Samana vuonna myös Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi hänen globalismin vastaisella ja Brexit-myönteisellä retoriikkallaan. Trump julisti lokakuussa 2016 Pennsylvaniassa, “Me tulemme järkyttämään maailman. Tämä tulee olemaan Brexit-plus”. Hän lupaili menevänsä “Brexitiä paljon pidemmälle, Brexit kertaa viisi on tulossa”. Trumpin presidenttikauden nähtiin olevan suuri takaisku globalistiselle ja liberaalille maailmanjärjestykselle. Tämä ei ollut kuitenkaan globalismin loppu. Sen hirvittävin ja murhaavin näytös on yhä edessäpäin jos seuraamme Danielin näkyjä niiden loogisen lopputulokseen.

Kolmas täyttymys (neljäs ja viimeinen näytös):

1. (kotkansiipinen leijona) peto: Tämä viimeinen näytös käynnistyy Syyskuun 11. terrori-iskuista vuonna 2001. Leijona ja sen siivet viittaavat nyt anglo-amerikkalaiseen maailmanvaltaan, joka hallitsi maailmaa etenkin Syyskuun 11. terrori-iskuja seuraavina vuosina, kun Bushin ja Blairin hallitus johti kansainvälistä koalitiota Saddam Husseinin Irakia vastaan. Mielenkiintoisesti leijona viittasi näyn ensimmäisessä täyttymyksessä kuningas Nebukadnessarin Babylonin valtakuntaan nykyisessä Irakissa ja tämä viimeisten päivien leijona pullisteli muskeleitaan tämän “nykyajan Nebukadnessarin”, eli Saddamin vallan ja hänen kuvapatsaansa kaatamisella (Saddamin patsaan kaatamisesta tuli sodan merkittävä symboli). Kotkan siipien repiminen leijonan selästä toteutui vuonna 2016, kun presidentti Trump irrottautui globalistisesta liberaalista maailmanjärjestyksestä.
2. (kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Venäjän karhu nousi jälleen historian voimatekijäksi presidentti Putinin johdolla. Vuonna 2007 Time -lehti valitsi hänet vuoden henkilöksi ja vuosina 2013-16 hän oli yhteen putkeen talouslehti Forbesin äänestyslistoilla “maailman voimakkain henkilö”. Vuoden 2022 Ukrainan sodan jälkeen hän taitaa olla myös yksi maailman vihatuimpia henkilöitä vaikka osa konservatiiveista ja oikeistosta tuntee myös vetoa häneen johtuen hänen monista läntisen sekulaarin liberalismin, pride-ideologian ja woke-aatteen vastaisista puheistaan. Itse näen Putinin käyttävän tällaista retoriikkaa jossain määrin myös strategisiin päämääriin. Myös Venäjän tsaarit olivat kristinuskon (etenkin ortodoksikristillisyyden) vahvoja puolestapuhujia. Jonkun maailmanjohtajan näennäinen kristillisyys ei merkitse sitä, että hän olisi todellinen kristitty johtaja, jonka puolesta seurakunnan pitäisi alkaa liputtamaan. Putin ei ole vain häikäilemätön yksinvaltias, mutta hän seisoo myös Bashar al-Assadin diktaattoreiden ja Iranin kaltaisten “roistovaltioiden” tukijana, jotka sponsoroivat islamilaista terrorismia.
3. (nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Leopardin neljän pään viimeinen vaihe eli Saksan liittotasavalta. Saksa nousi 2010 -luvulla jälleen Euroopan suurvallaksi Angela Merkelin johdolla. Wikipedia kertoo hänestä: “Merkeliä kuvattiin laajalti Euroopan Unionin tosiasialliseksi johtajaksi koko liittokanslerin virkakautensa ajan. Forbes-lehti nimesi hänet maailman toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi vuosina 2012 ja 2015 Barack Obaman ja Vladimir Putinin jälkeen, mikä on korkein naisen koskaan saavuttama sijoitus. 26. maaliskuuta 2014 Merkelistä tuli Euroopan Unionin pisimpään toiminut virkaatekevä hallituspäämies. Joulukuussa 2015 Merkel nimettiin Time-lehden vuoden henkilöksi, ja lehden kannessa hänet julistettiin “Vapaan maailman liittokansleriksi”. 2018 Forbes nimesi Merkelin maailman vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi ennätyksellisesti neljännentoista kerran. Donald Trumpin tultua valituksi Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2016, The New York Times kuvaili Merkeliä ‘liberaalin lännen viimeiseksi puolustajaksi’ ja useat kommentaattorit, mukaan lukien Hillary Clinton, ‘vapaan maailman johtajaksi’”. Nämä jälkimmäiset olivat tietysti aivan älyttömiä titteleitä, joilla lännen liberaalit toimittajat ilmaisivat vain vastenmielisyyttään presidentti Trumpia kohtaan. Mutta pointtini on se, että anglo-amerikkalaisen liittouman ja Putinin Venäjän ohella, 2010 -luvun merkittävin poliittinen voimahahmo oli Angela Merkelin Saksa. Britannian “rautarouva” Margaret Thatcher oli jo epäluuloinen Saksojen yhdistymistä kohtaan peläten “neljännen valtakunnan” nousua. Myöhemmin termiä “neljäs valtakunta” käytettiin EU:lle kriittisten toimittajien ja poliitikkojen taholta halventavana viittauksena Angela Merkelin Saksan ylivaltaan EU:n talouspolitiikasta ja vuoden 2016 Brexit-keskustelussa se näytteli myös merkittävää retorista roolia. Neljännen valtakunnan jälkeen emme tule näkemään enää Saksan viidettä valtakuntaa, koska leopardin päitä oli neljä, ei viisi. Siten myöskään leijona tai karhu ei jatka olemassaoloaan enää uudessa reinkarnaatiossa. Ja siten myös leopardia seuraavan rautahampaisen ja kymmensarvisen pedon tulisi olla nyt Rooman valtakunnan viimeinen ja sen lopullinen ruumiillistuma.
4. (kymmenensarvinen) peto: Nyt 2020 -luvulla USA:ta johtaa heikko ja dementoitunut Joe Biden, Venäjän karhu mahtailee edelleen Putinin johdolla, samalla kun Merkel on jo väistynyt Saksan johdosta ja hänen sijallaan on vähemmän ylistystä saanut liittokansleri Olaf Scholz. Joten ehkäpä kymmensarvinen peto on ottamassa nyt muotoaan niistä kymmenestä EU-maasta, jotka Ranskan presidentti Macron perusti vuonna 2018 epäonnistuneen EU-liittovaltion projektin jatkajaksi. Kirjoitin tuosta aiheesta kesäkuussa 2018 blogiini artikkelin nimeltä “Ranskan presidentti Emmanuel Macron aikoo perustaa nyt kymmenen valtiota käsittävän Euroopan puolustusliiton, mikä sisältäisi myös ensivuonna EU:sta eroavan Britannian. Nouseeko Ilmestyskirjan kymmensarvinen peto hajoavan EU:n seuraajaksi? Entä onko Rooman paavien valta tulossa tiensä päähän vuonna 2023?” Tämän liittouman johtoon tulisi astua pienen sarven lopullinen täyttymys, jonka olen identifioinut kirjoissani Englannin nykyiseksi kuninkaaksi Charles III:ksi, jolle on jo ehdotettu yhdistyneen Euroopan keisarin roolia. ja joka käyttäytyy jo kuin hän olisi Euroopan kuningas.

Johtopäätös

Huomaa, että nämä neljän pedon näyn 3. täyttymiskerran neljä näytösvaihetta sopii yhteen aikajanallisesti myös teollisen vallankumouksen neljän historiallisen kehitysvaiheen kanssa. Vaikka termi neljäs teollinen vallankumous on assosioitu usein Maailman talousfoorumin ja sen perustajan Klaus Schwabin dystopisiin tulevaisuusvisioihin, tuo termi viittaa yksinkertaisesti teollisen vallankumouksen neljään peräkkäiseen historian vaiheeseen, jotka ovat muuttaneet maailmaa radikaalisti ja luoneet modernin teknologisesti kehittyneen yhteiskunnan. Ensimmäinen vaihe alkoi 1760 -luvun Britanniassa höyrykoneen keksimisellä ja lisääntyvällä mekanisaatiolla, joka korvasi käsityöläiset eri ammateissa. Toinen vaihe oli 1870 -luvulla alkanut massatuotannon aikakausi, johon liittyy myös useita uusia teollisen ajan keksintöjä, kuten sähköntuotanto, autot, puhelimet, radio, elokuvat, jne.

Kolmas vaihe viittaa taas 1950 -luvun jälkeiseen tietokoneiden, elektroniikan ja teollisuuden automatisoinnin aikakauteen. Tietokoneista tuli tuona aikana yhä pienempiä, nopeampia ja henkilökohtaisempia huipentuen lopulta siihen, kun Applen Steve Jobs julkaisi vuonna 2007 ensimmäisen älypuhelimen, joka on vanginnut ihmiset niiden orjiksi aina siitä lähtien. Neljäs vaihe viittaa nyt parhaillaan käynnissä olevaan uuteen teknologisen mullistuksen aikakauteen, eli tekoälyn aikakauteen, joka kännistyi jo viime vuosikymmenen aikana. Syvällisiä juttelevan kielimalli ChatGPT:n ja muiden vastaavien tekoälyohjelmien julkaisu tänävuonna on ollut tästä vallankumouksesta yksi hälyttävä merkki. On vaikea ennustaa kuinka radikaalisti ChatGPT:n kaltaiset ohjelmat tulevat mullistamaan modernin yhteiskunnan.