Raamatun kronologia on kiinnostunut minua jo yli 20 vuotta. Ennen kuin innostuin tutkimaan syvällisemmin raamatullista eskatologiaa, yritin laskea Adamin luomisen tarkkaa ajankohtaa siten kuin se on mahdollista laskea raamatullisia sukuluetteluita ja vuosilukuja yhteen laskemalla. Kiinnostukseni Raamatun kronologiaan kumpusi osittain eskatologiasta, koska olin jo noin 13 vuoden iässä tietoinen monien kirkkoisiemme kannattamasta 6000 vuoden raamatullisesta historiasta, joka päättyy Jeesuksen toiseen tulemukseen ja tuhatvuotisen valtakunnan perustamiseen. Tarkan vuosiluvun laskeminen ei ollut kuitenkaan ihan niin yksioikoista ja helppoa, joten jätin asian sikseen. Palasin asiaan 22 vuotta myöhemmin tammikuisessa artikkelissani missä käytin hyödykseni viimeaikaisinta historian, arkeologian, astronomian ja muinaisen maailman kronologioiden tukemaa informaatiota ja päädyin laskelmissani vuoteen 3959 eKr. Adamin luomisen todennäköisimmäksi ajankohdaksi ja siten vuoteen 2042 ajankohdaksi, jolloin historian 6000 vuotta tulee täyteen.

Kerroin artikkelissani kuinka tämä ajankohta osui hyvin lähelle 700 -luvulla vaikuttaneen Englannin historian isänä tunnetun Beden kronologiaa, joka laski luomisen tapahtuneen vuonna 3952 eaa. ja uskonpuhdistajamme Martin Lutherin kronologiaa, joka vuonna 1541 julkaistussa kronologiassaan Luthers Chronikon oder Berechnung der Jahre der Welt ajoitti luomisen vuoteen 3961 eaa. ja siten 6000 vuoden kalenterin päättymisen vuoteen 2040 jKr. Sain tähän artikkelini englanninkieliseen versioon kommenttia Espanjassa asuvalta kristityltä fyysikolta, joka ymmärtää astronomiaa ja kvanttifysiikan kaltaisia “kovia tieteitä” paljon minua paremmin. Hän oli tutustunut myös hyvin Isaac Newtonin eskatologisiin ajatuksiin, joita itsekin olen lainannut usein omissa teksteissäni.

Olen käynyt hänen kanssaan yksityisesti kirjeenvaihtoa. Hän tilasi kirjani kuningas Charlesista ja lähetti minulle lahjaksi oman kirjansa, jossa hän on päätynyt samaan johtopäätökseen vuoden 2040 mahdollisesta merkittävyydestä raamatullisen kronologian ja eskatologian kannalta. Hän esitti minulle myös melko vakuuttavia tähtieteen tukemia todisteita siitä miksi Abrahamin syntymä olisi tapahtunut vuonna 1953 eaa. ja siksi myös luomisen ajankohta osuisi Lutherin ehdottamaan vuoteen 3961 vuoden 3959 sijasta. Odotan hänen kirjaansa yhä postissa, joten en ole ehtinyt tutustua miehen muihin ajatuksiin vielä syvällisemmin.

Saatan käsitellä miehen ajatuksia tulevissa blogiartikkeleissani, mutta tässä artikkelissa paneudun kiistaan siitä kuka oli 2. Mooseksen kirjan faarao, joka ei olisi päästänyt israelilaisia Egyptin orjuudesta. Sivuhuomautuksena sanottokaan, että otimme Raamatun luomistarinan kuutta päivää sitten kirjaimellisesti tai ei (itse olen sitä mieltä, että taivaan ja maan luominen on voinut tapahtua myös paljon aikaisemmin), niin sen historiallinen narratiivi alkaa vuodesta 3959 (tai 3961) eaa. ja toisen Mooseksen kirjan alkuun mennessä ollaan tultu 2433 vuotta eteenpäin vuoteen 1526 eaa.

Loput Vanhasta testamentista käsittää taas tätä seuraavan 11 vuosisadan tapahtumia 1500 -luvulta 400 -luvulle eaa. Nämä tarkat vuosiluvut ovat tietysti kiistanalaisia ja voidaan haastaa sillä miten tulkitsemme tiettyjä raamatunkohtia (tai sillä käytämmekö Septuagintaa vai masoreettisia käsikirjoituksia), Mutta kun se tulee kristillisen ajanlaskumme alkua edeltäviin päiviin, niin Mooseksen syntymä voidaan paikantaa aika suurella varmuudella vuoteen 1526 ja Exodus vuoteen 1446.

Sisältö

1. Edwin R. Thiele ja Exodus
2. Pronssikausi ja kirjoitetun historian alku
3. Oliko Nimrod historian ensimmäinen valtias?
4. Arkeologia vahvistaa raamatullisen historian
5. Exoduksen faaraota jahtaamassa
6. “Egyptin Napoleon”
7. Hallintovuodet osuvat yksiin
8. Muinainen Harmageddon
9. Egyptin Prinssi
10. Veljekset Amenmose, Wadjmose ja Ramose.
11. Johtopäätös
12. Alaviitteet

Edwin R. Thiele ja Exodus

Tämä on pääosin 1900 -luvulla eläneen kristityn arkeologi ja kronikoitsija Edwin R. Thielen pikkutarkan työn ansiota kirjassaan The Mysterious Numbers of the Hebrew Kings (1951), joka on saanut laajan hyväksynnän myös assyriologien, egyptologien ja Raamatun ulkopuolista historiaa tutkivien muinaisen maailman kronikoitsijoiden keskuudessa. Wikipedia kertoo: “Thiele ja hänen seuraajansa saavuttivat laajemman hyväksynnän kuin mikään vastaava kronologia; kuten assyriologi D. J. Wiseman (1993) kirjoitti: ‘Nykyään laajimmin hyväksytty kronologia perustuu Thielen huolelliseen tutkimukseen.’ Äskeisemmin, vuonna 2010, Leslie McFall väitti, että ‘Thielen kronologiasta on nopeasti tulossa Vanhan testamentin tutkijoiden konsensusnäkemys, ellei se ole jo saavuttanut sitä pistettä.’” ¹ Tekoälyohjelma ChatGPT4 vastasi tiedusteluuni siitä miksi Thielen kronologiaa pidettiin luotettavampana kuin muita kronologioita:

Seuraavassa on viisi syytä, miksi Edwin Thielen kronologiaa pidetään luotettavampana:

• Integroitu ristiintaulukointi: Thiele käytti Israelin, Juudan, Assyrian ja Babylonian historioiden välistä synkronismia.
• Tähtitieteelliset tiedot: Hän sisällytti astronomiset tiedot tapahtumien tarkkaa ajoitusta varten.
• Systemaattinen metodologia: Thiele sovelsi systemaattisempaa ja kriittisempää lähestymistapaa raamatullisiin ja Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin.
• Arkeologiset todisteet: Hän hyödynsi nykyaikaisia arkeologisia löydöksiä kronologiansa laatimisessa.
• Kronologisten ristiriitojen korjaaminen: Thiele käsitteli ja sovitti yhteen Raamatun kertomusten ristiriitaisuuksia, mikä johti yhtenäisempään ja historiallisesti johdonmukaisempaan aikajanaan.

Näiden ja muiden metodien kautta, Thiele kykeni paikantamaan Salomonin temppelin perustuksen vuoteen 967 melko suurella varmuudella. Kaikki tieteelliset väittämät ovat tietysti falsifioitavissa eli kumottavissa vastakkaisilla todisteilla eikä mikään väittämä voi saada 100% yksimielisyyttä eri tutkijoiden taholta. Tämä koskee myös Thielen kronologiaa. Thielen metodologiaan tai muinaisen maailman kronologioihin minua paremmin perehtyneet tutkijat voivat esittää todisteita sekä Thielen vuosilukujen puolesta että niitä vastaan. Mutta ajan säästämiseksi, lähtökohtani on nyt siinä, että Thielen ajoitus temppelin perustamisvuodesta olisi oikea.²

Tästä lähtökohdasta 2. Mooseksen kirjan tapahtumat voidaan ajoittaa myös vuosiin 1526 – 1446 eaa. koska ensimmäisen Kuningastenkirjan luku 6 kertoo meille seuraavaa:

Neljäntenäsadantena kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, alkoi hän siiv-kuussa, joka on toinen kuukausi, rakentaa temppeliä Herralle.

Mooseksesta taas sanotaan, että hän oli 80 -vuotias, kun hän johdatti kansansa pois Egyptin maasta ja eli sen jälkeen vielä 40 vuotta.³ Näin ollen Mooseksen koko elinikä ajoittuisi vuosiin 1526 – 1406 eaa. Exoduksen faaraon hallintovuosien tulisi siis sijoittua tämän ajanjakson sisään. Tämä perustuu tietysti oletukseen siitä, että Penteteukki eli viisi Mooseksenkirjaa kuvaavat todellista historiaa ja Thielen kronologia Israelin ja Juudan kuninkaiden hallintovuosista on paikkansapitävä. Joten kysymys kuuluu: löytyykö Raamatun ulkopuolisesta historiasta todisteita tälle narratiiville? Löytyypä hyvinkin. Ja tuona ajanjaksona Egyptiä hallinnut Thutmosis III on kaikkein todennäköisin kandidaatti Exodus-tarinan faaraon virkaan.

Pronssikausi ja kirjoitetun historian alku

Ennen kuin menen Exoduksen faaraoon, muutama sana niille, jotka naureskelevat nuoren maan kreationistien väitteille 6000 vuotisesta maailmanhistoriasta. Jo evoluutioteorian allekirjoittava virallinen historian narratiivi vahvistaa sen, ettei kirjoitettu historia palaa kuutta vuosituhatta kauemmaksi historiaan. Termi “esihistoria” viittaa miljoonia vuosia kestäneeseen oletettuun alkukantaiseen aikaan historiassa, jolloin ensimmäiset sivilisaatiot ja kirjoitustaito ei ollut vielä kehittynyt. Mutta ensimmäiset sivilisaatiot eivät palaa sen kauemmaksi menneisyyteen kuin neljännelle vuosituhannelle eaa., jolloin myös Raamattu kertoo ensimmäisten kaupunkivaltioiden ilmestyneen Lähi-Itään:

Niin Kain poistui Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, itään päin Eedenistä. Ja Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Ja hän rakensi kaupungin ja antoi sille kaupungille poikansa nimen Hanok.

1. Moos. 4:17

Muutamaa jaetta myöhemmin kerrotaan kuinka kehittynyt sivilisaatio syntyi samoihin aikoihin:

Ja hänen veljensä nimi oli Juubal; hänestä tuli kaikkien niiden kantaisä, jotka kannelta ja huilua soittavat. Myöskin Silla synnytti pojan, Tuubal-Kainin; hänestä tuli kaikkinaisten vaski [=kupari/pronssi]- ja rauta-aseiden takoja.

Raamatullisessa kronologiassa tämä sijoittuu noin vuosiin 4000 – 3000 ennen ajanlaskun alkua ja sekulaari historia vahvistaa tämän olleen juuri näin. Lainaan Wikipediaa:

Tallennettu historia tai kirjoitettu historia kuvaa historiallisia tapahtumia, jotka on tallennettu kirjalliseen muotoon tai muuhun dokumentoituun viestintään ja joita historioitsijat myöhemmin arvioivat historiallisen menetelmän avulla. Laajemmassa maailmanhistoriassa kirjattu historia alkaa antiikin ajan kertomuksista noin 4. vuosituhannella eaa. [4000-3000 eaa.] ja se osuu yksiin kirjoitustaidon keksimisen kanssa… Siitä, milloin esihistoriasta tulee historiaa ja milloin protokirjoituksesta tuli “todellista kirjoitusta”, on erimielisyyttä. Ensimmäisten kirjoitusjärjestelmien keksiminen on kuitenkin suurin piirtein samanaikaista pronssikauden alun kanssa 4. vuosituhannen eaa. neoliittisen kauden lopulla.

Sumerin arkaaista kiilakirjoitusta ja egyptiläisiä hieroglyfejä pidetään yleisesti varhaisimpina kirjoitusjärjestelminä, jotka molemmat syntyivät esi-isiensä protokirjallisista symbolijärjestelmistä 3400-3200 eaa. ja ensimmäiset yhtenäiset tekstit noin 2600 eaa. Varhaisimmat kronologiat juontavat juurensa Egyptin varhaisdynastisen kauden varhaisimpiin sivilisaatioihin, Mesopotamiaan ja sumereihin, jotka syntyivät toisistaan riippumatta noin 3500 eaa. alkaen. Varhaisin kirjattu historia, jonka laatu ja luotettavuus vaihtelevat suuresti, käsittelee muinaisten egyptiläisten säilyttämiä faaraoita ja heidän valtakauttaan. Suuri osa varhaisimmasta kirjatusta historiasta löydettiin uudelleen suhteellisen hiljattain arkeologisten kaivausten tuloksena. Eri puolilla maailmaa on kehittynyt useita erilaisia perinteitä siitä, miten näitä muinaisia kertomuksia tulkitaan.⁴

Oliko Nimrod historian ensimmäinen valtias?

Jotkut saattavat päätellä virheellisesti, että ensimmäiset sivilisaatiot nousivat Raamatun mukaan vasta vedenpaisumuksen jälkeen, kun Nimrodista tuli “ensimmäinen valtias” maanpäällä.⁵ Mutta Genesiksen neljäs luku sanoo sen olleen Aabelin murhaaja Kain, joka perusti maanpäälle ensimmäiset kaupungit ja muinaisessa maailmassa kaupungit muodostivat myös pieniä valtioita, kun nykyisenkaltaisia kansallisvaltioita ei ollut vielä olemassa. Tässä valossa on todennäköisempää, että historian ensimmäinen valtias oli Kain eikä Nimrod (Nimrod oli ensimmäinen vedenpaisumusta seuranneen ajan valtias). Tämä sopisi yhteen sen kanssa, että esimerkiksi Egyptin faaraoiden aika alkoi jo vuosina 3400-3000 eaa. eli raamatullisella aikajanalla noin tuhat vuotta ennen vedenpaisumusta.

Sekulaari historia kertoo, että pronssikausi alkoi Lähi-Idässä noin 3300 eaa., kun ihmiset kykenivät takomaan ensimmäiset aseiden ja astioiden valmistamiseen tarkoitetut hyöty- ja koriste-esineensä metalleja kuten pronssia sulattamalla. 1. Moos. 4:22 kertoo sen alkaneen noin samoihin aikoihin ja nimeää pronssikauden isäksi henkilön nimeltä Tuubal-Kain, Adamin jälkeläisen seitsemännessä sukupolvessa.

Samassa jakeessa kerrotaan, että maailman ensimmäiset musikaaliset instrumentit kuten huilut ja kanteleet (lyyrat) rakennettiin samoihin aikoihin. Arkeologit ovat ajoittaneet varhaisimmat löytämänsä lyyrat vuoteen 2700 eaa.⁶ eli suurin piirtein samalle ajanjaksolle mihin myös Genesis ne sijoittaa. Kun luemme Raamatun ensimmäistä kirjaa siten kuin se on kirjoitettu ilman tarvetta sovittaa sitä yhteen nykyihmisen “tieteellisiin” myytteihin ajasta ennen kirjoitettua historiaa, huomaamme, että mitään esihistoriallista aikaa ei sen mukaan koskaan edes ollut. Ihminen, maanviljely ja sivilisaatio syntyivät samaan aikaan. Eikä ihminen poikennut myöskään Jumalan alkuperäisestä luomissuunnitelmasta sillä ihmisille annettiin valta viljellä ja varjella maata ja alistaa se meidän alamaiseksemme.⁷ Tämä valtakirja sisältää oikeuden myös kehittyneiden sivilisaatioiden perustamiseen.

Erilaiset ihmisyhteisöt ovat eläneet aina hyvin erilaisen tieteellisen, teknologisen ja kulttuurisen kehityksen tasolla. Jopa tänäänkin joissakin yhteisöissä eletään yhä primitiivistä metsästäjä-keräilijä elämäntyyliä, kun taas toisissa kulttuureissa suunnitellaan jo tähtien miehittämistä. Primitiiviset ja kehittyneet yhteisöt ovat eläneet aina samanaikaisesti. Eikä se ole merkki mistään biologisen evoluution eritasoisesta nopeudesta eri ihmisroduissa, kuten avoimen rasistinen evoluutio-oppi usein tähdensi Euroopan imperialistisella ajalla, kuvitellen Australian aboriginaalien tai Afrikan mustien olleen älyllisiltä ja henkisiltä kyvyiltänsä lähempänä primitiivistä ihmisapinaa kuin sivistynyt länsimaalainen. Niin sanottu “kehitys” ja “sivistys” on paljon enemmän kulttuurin eli ympäristön kuin perinnöllisyystieteen vaikuttamaa (ja tänään ns. “sivistynyt ihminen” taitaa olla paljon sivistymättömämpi kuin ns. “primitiiviset” kansat, jotka osaavat päätellä yhä, ettei mies voi synnyttää).

Arkeologia vahvistaa raamatullisen historian

Nykyhistorioitsijat ovat yksimielisiä siitä, että Israelin ja Juudan kuningaskunnat olivat todellisia valtioita ajanlaskua edeltävän ajan ensimmäisellä vuosituhannella. Tätä tukee suuri määrä niin arkeologisia todisteita kuin myös ympäröivien valtioiden aikakirjojen viittauksia Israelin kansaan ja sen kuninkaisiin. Esimerkiksi 800-700 -luvuilta peräisin oleva kanaanilainen Tel Danin piirtokirjoitus viittaa Israelin 7. kuninkaaseen Ahabiin ja Jooramiin, Israelin 9. kuninkaaseen, ja mainitsee heidän olevan “Daavidin kuningashuoneesta”, vahvistaen siten kuningas Daavidin historiallisuuden.⁸

Mutta Raamatun ulkopuoliset historialliset lähteet ulottuvat tätäkin kauemmaksi Israelin olemassaolon tunnustamisessa. Tähän asti vanhin tunnettu viittaus Israelin olemassaolosta on vuosille 1213-1203 päivätty egyptiläinen Merenptah-steela⁹, joka veistettiin kohta Ramses II:n valtakauden (1279 – 1213 eaa.) jälkeen, legendaarisen faaraon, joka on assosioitu usein (virheellisesti) Exodus-tarinan jääräpäiseen faaraoon. Steelan hieroglyfit sisältävät seuraavan viittauksen muinaiseen Israeliin:

Ruhtinaat ovat lamaannutettu, rukoillen ‘Rauhaa!’ Eikä yksikään nosta päätänsä yhdeksän joukosta. Hävitetty on Tjehenu; Hatti on rauhoitettu; Ryöstetty on Kanaan kaikella pahalla; Askelon on viety; Gezer on kaapattu; Janoam on tehty olemattomaksi; Israel on hävitetty—sen siementä ei ole enää; Kharru on jäänyt leskeksi Egyptin vuoksi. Kaikki maat yhdessä ovat rauhoitetut. Jokainen, joka oli levoton, on sidottu.

Hieman kohtalon ivaa, että Egyptin ylimieliset faaraot kuvittelivat hävittäneensä Israelin sukupuuttoon, mutta heidän voitonriemuansa tutkitaan nyt todisteena siitä, että Israelin kansa oli olemassa tuolloin ja on olemassa yhä tänään vaikka Egyptin faaraoita ei ole ollut olemassa enää kahteen vuosituhanteen. Samalla kun muiden steelassa nimettyjen kansojen edessä on kaupunkivaltioiden symboli, Israelin nimen edessä on hieroglyfi, joka viittaa siihen, ettei Israel ollut olemassa tuohon aikaan vielä kuningaskuntana. The Oxford History of the Biblical World -julkaisun mukaan egyptiläiset käyttivät tätä “vieras kansa” -merkkiä tyypillisesti merkitsemään nomadisia ryhmiä tai kansoja, joilla ei ollut kiinteää kaupunkivaltiokotia, mikä viittaa “Israelin” seminomadiseen tai maaseutumaiseen asemaan tuona aikana.¹⁰ Steela vahvistaa siten Raamatun kertomuksen siitä, että tuohon aikaan Israelilla ei ollut kuningasta.

Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.

Tuomarienkirja 17:6

Exoduksen faaraota jahtaamassa

Merenptah-steela ei sulje kokonaan pois sitä mahdollisuutta, että Exodus-tarinan faarao olisi Ramses II, koska hänen seuraajansa Merenptah on saattanut esittää oman propagandistisen versionsa Exodus-tarinasta väittäen hänen edeltäjänsä onnistuneen israelilaisten hävittämisessä vaikka Raamatun mukaan faarao ja hänen sotajoukkonsa hukkuivat Punaiseenmereen israelilaisten pelastuessa, kun Jumala halkaisi meren kahtia.¹¹ Piirtokirjoitus puhuisi kuitenkin enemmän sen puolesta, että Israel asui jo tuohon aikaan Levantissa yhdessä muiden steelassa nimettyjen kansojen tai kaupunkivaltioiden ohella. On myös hyvä ymmärtää (koska tämä ei käy Raamatusta selvästi ilmi), että Egyptin faaraot hallisivat tuohon aikaan suurta imperiumia, joka ulottui aina Levanttiin (Palestiina-Syyria) ja Eufrat-virtaan asti Mesopotamiassa. Steelassa faarao kerskailee sille kuinka Egypti onnistui kukistamaan tai rauhoittamaan Levantissa Egyptin valtaa vastaan kapinoineet kansakunnat, mukaan lukien Israelin kansakunnan.

Ilmaisu “Israel on hävitetty—sen siementä ei ole enää” on myös ajalle tyypillistä retorista kieltä millä haluttiin ilmaista viholliskansan täydellistä sotilaallista nöyryyttämistä vaikka monet tuon kansan yksilöt olisivatkin jääneet eloon. Tästä syystä jotkin tutkijat ovat esittäneet, että myös israelilaisten suorittama kanaanilaisten kansojen “kansanmurha” olisi viitannut ajalle tyypilliseen liioiteltuun kielenkäyttöön, koska monet tuhotuista kansoista on mahdollista löytää myöhemmin Raamatun lehdiltä. Lisäksi, Raamattu mainitsee näiden kansojen harjoittaneen äärimmäistä pahuutta, kuten lasten uhraamista kanaanilaiselle Moolok-jumalalle, jonka tähden Jumala käski Israelia tuomita nuo kansat niiden pahuudesta. Lisäksi, muutamat kohdat tukevat ajatusta siitä, että kanaanilaiset kansat olivat niitä, jotka yrittivät tuhota israelilaiset ensin, mistä syystä Israelin sota näitä kansoja vastaan oli enemminkin itsepuolustusta.¹²

Suurin ongelma Ramses-teorialle on siinä, ettei se sovi yhteen Raamatun kronologian kanssa. Ramses II hallitsi 200 vuotta liian myöhään ollakseen Exoduksen faarao. Lisäksi, Raamattu kertoo Exoduksen faaraon esikoisen kuolleen 10. vitsauksessa. Ramses II:n esikoinen Amun-her-khepeshef kyllä kuoli, mutta yli 40 vuotta ennen isänsä kuolemaa, mikä ei sovi oikein yhteen raamatullisen kertomuksen kanssa.¹³ Alla mielenkiintoinen video kristityltä arkeologilta Joel Kramerilta, joka ehdottaa Exoduksen faaraon virkaan Tuthmosis III:n seuraajaa Amenhotep II:sta. Itse pidän uskottavampana vaihtoehtona ensin mainittua faaraota (jonka muumio on ymmärtääkseni kuvan oikealla laidalla).

Amenhotep II:sen puolesta video esittää lähinnä kolme todistetta: 1) hänen hallintovuosiensa yhteensopivuus raamatulliseen aikajanaan, 2) hänen esikoisensa “mystinen katoaminen” Egyptin historiasta, jonka myötä vallan peri Thutmose IV vaikka hän ei ollut kruununprinssi, ja 3) hänen isänsä Thutmosis III:n pitkä hallintoaika (54 vuotta), joka sopii nähtävästi yhteen Exodus-tarinan kanssa ja Stefanuksen narratointiin siitä juutalaisen Sanhedrinin edessä Uudessa testamentissa.¹⁴ Video mainitsee myös ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsija Josefuksen historiikin, joka – lainaten 200 -luvulla eaa. eläneen Manethon Egyptin historiikkia – ilmoitti Exoduksen faaraon olleen Amenhotep II.

Alta löytyy kriittinen vastaus yläpuolisen videon väittämiin kristityltä YouTube-apologeetti Michael Jonesilta, joka tunnetaan kanavastaan Inspiring Philosophy. Michael on intohimoinen kristinuskon puolustaja, jonka työ on monilta osin varsin ihailtavaa ja kiitettävää. Vaikka pidänkin miehen monista videoista, en yhdy hänen näkemyksiinsä, joissa hän puolustaa teististä evoluutioteoriaa. Tästä syystä ei pitäisi tulla yllätyksenä sekään, että hän puolustaa myös Exoduksen myöhäistä ajankohtaa Ramses II:n aikana. Evoluutioteorian Genesikseen yhteensovittavat kristityt eivät nimittäin ota yleensä kovin kirjaimellisesti Raamatun kronologian vuosilukuja.

Michael Jonesin kritiikki keskittyy siihen, ettei Manethoa voi pitää pätevänä lähteenä, koska suuri osa hänen alkuperäisestä työstään on jo kadonnut ja koska Josefus itse oli erimieltä Manethon nimeämästä faaraosta. Lisäksi joukko muita varhaisia kirkkohistorioitsijoita, kuten Eusebinus, Afrikanus ja Teofilus nimesivät kaikki erinimiset faaraot Exodus-tarinan faaraon paikalle. On kuitenkin merkillepantavaa, että kaikki heistä ilmoittivat tuon faaraon olleen Ramses II:sta aiemmin hallinnut Egyptin kuningas ja Teofiluksen mukaan se olisi ollut nimenomaan Thutmosis-niminen faarao.

On myös mahdollista, että jos Manethon nimeämä Amenhotep II perustuu sittemmin kadonneisiin egyptiläisten alkuperäislähteisiin, niin Thutmosis III:tta seurannut kuningas on voinut yrittää ottaa kunnian itsellensä israelilaisten “karkoituksesta”, ottaen huomioon että Exodus-tarinan faarao kuoli jahdatessaan Moosesta ja 600 000 israelilaista takaa. Seuraava hallitsija on voinut yrittää kirjoittaa historian uudelleen ja ottaa kiitoksen itsellensä israelilaisten lähdöstä heidän vaivatessa kansaa monilla vitsauksilla ennen lähtöänsä.

“Egyptin Napoleon”

Esitän nyt muutamia todisteita sille miksi uskon Exoduksen faaraon olevan Thutmosis III. Aivan kuin Ramses II, Thutmosis III oli yksi muinaisen Egyptin merkittävimpiä hallitsijoita 18. dynastian aikana. Wikipedia kertoo hänestä seuraavaa:

Thutmosis III:n perintö soturikuninkaana oli merkittävä. Hänestä tuli Hatsepsutin kuoleman jälkeen valtakunnan ainoa hallitseva faarao, ja hän johti peräti 17 sotaretkeä, jotka kaikki olivat voitokkaita, laajentaen samalla Egyptin valtakuntaa laajimmilleen. Häntä pidetään myös muinaisen Egyptin laivaston isänä, joka loi antiikin maailman ensimmäisen taistelulaivaston. Historioitsijat pitävät häntä jatkuvasti sotilasnerona, ja häntä pidetään yleisesti Egyptin suurimpana soturifaraona.

Lisäksi häntä pidetään yhtenä muinaisen Egyptin Uuden valtakunnan kauden voimakkaimmista ja tunnetuimmista hallitsijoista, jota itsessään pidetään Egyptin vallan huipentumana. Lisäksi häntä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen suurimmista sotureista, sotilaskomentajista ja sotilasstrategioista. Lukuisat tallenteet hänen sotaretkistään on esitetty yksityiskohtaisesti kirjoituksissa, jotka tunnetaan nimellä Thutmosis III:n vuosikertomukset.

Vaikka nämä militaristiset saavutukset eivät olekaan suora todiste siitä, että kyseessä olisi Exoduksen faarao, niin olisi mielekästä ajatella että Raamatun kuuluisin faarao on myös yksi Egyptin historian maineikkaimmista faaraoista. Lisäksi Thutmosis III:n menestys ja valta voi kieliä sen puolesta miksi hän oli niin itseriittoinen, ylpeä ja peräänantamaton, kuten Raamattu kertoo hänen olleen. Thutmosis III ei ollut tottunut häviämään – edes Kaikkivaltiaalle – ja siksi hän lähti israelilaisten perään vielä esikoisten kuoleman jälkeenkin.

Hallintovuodet osuvat yksiin

Ehkä kaikkein merkittävin todiste on kuitenkin Thutmosis III:n hallintovuodet, jotka osuvat täysin yhteen raamatullisen kronologian kanssa. Esimerkiksi edellä lainatun arkeologi Joel Kramerin Amenhotep II-teorian ongelmana on se, että hänen faaraonsa ei kuole samana vuonna kuin Exodus tapahtui Edwin R. Thielen kronologian mukaan. Amenhotep II hallitsi vielä useita vuosia tämän jälkeen, mutta 2. Mooseksen kirja kertoo meille seuraavaa:

Kun Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut, muuttui faraon ja hänen palvelijainsa mieli kansaa kohtaan, ja he sanoivat: “Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!” Ja hän valjastutti hevoset sotavaunujensa eteen ja otti väkensä mukaansa; ja hän otti kuudetsadat valitut sotavaunut sekä kaikki muut Egyptin sotavaunut ynnä vaunusoturit niihin kaikkiin. Sillä Herra paadutti faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa…

Mutta Herra sanoi Moosekselle: “Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä”. Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta. Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut. Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. Niin Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla.

2. Moos. luku 14

Nämä jakeet osoittavat Exoduksen faaraon olleet suuri soturikuningas, joka lähti ajamaan itse sotajoukkoineen israelilaisia takaa ja kuoli heidän kanssansa, kun Punaisenmeren vedet vetäytyivät takaisin heidän päällensä ja heidän ruumiinsa paiskautuivat lojumaan kuolleina rannalle. Nämä sotilaat ja faarao itse löydettiin siis kuolleina heitä etsimään tulleiden egyptiläisten taholta ja siksi tuon faaraon muumio on yhä tänäänkin nähtävissä. Mutta hänen kuolemansa tulisi osua samaan ajankohtaan kuin raamatullisen kronologian Exodus eli vuoteen 1446 eaa. Michael Jones esittää yllä, että nykyisten egyptologien konsensuksen mukaan Thutmosis III olisi hallinnut vuosina 1479 – 1425 eaa. Hänen kuolemansa ei siis osuisi yksiin vuoden 1446 kanssa.

Tämä ajoitus perustuu kuitenkin astronomisen datan kautta määriteltyyn Amenhotep I:n hallintovuosiin, josta voidaan päätyä kahteen eri ajankohtaan ja häntä seuraavien Egyptin hallitsijoiden hallintovuosien määrään. Amenhotep I hallitsi 1500 -luvulla eaa. ja hänen hallintonsa voidaan vahvistaa alkaneen joko vuonna 1546 tai 1526:

Amenhotep I:n yhdeksäntenä hallitusvuotena havaittiin Sothiksen heliaakkelin nousu kesän kolmannen kuukauden yhdeksäntenä päivänä. Nykyaikaiset tähtitieteilijät ovat laskeneet, että jos havainto olisi tehty Memphisistä tai Heliopolista käsin, tällainen havainto olisi voitu tehdä vain kyseisenä päivänä vuonna 1537 eaa. Jos taas havainto tehtiin Thebasta, se olisi voinut tapahtua vasta vuonna 1517 eaa. Jälkimmäinen vaihtoehto hyväksytään yleensä oikeaksi, koska Theba oli pääkaupunki 18. dynastian alkuvuosina: Amenhotep I:n valtaannousun ajankohdaksi annetaan yleensä vuosi 1526 eaa. Vaikka vuoden 1546 eaa. mahdollisuutta ei ole täysin suljettu pois.

Manethon Epitome toteaa, että Amenhotep I hallitsi Egyptiä lähteestä riippuen kaksikymmentä vuotta ja seitsemän kuukautta tai kaksikymmentäyksi vuotta. Vaikka Amenhotep I:n korkein todistettu kuninkuusvuosi on vain hänen kymmenes vuotensa, Manethon väite vahvistetaan Amenemhet-nimisen taikurin hautaelämäkerrassa olevasta kohdasta. Siinä todetaan nimenomaisesti, että hän palveli Amenhotep I:n alaisuudessa 21 vuotta. Näin ollen Amenhotep I:n hallituskaudeksi annetaan korkeassa kronologiassa noin 1546-1526 eaa. ja matalassa kronologiassa noin 1526-1506 eaa. tai 1525-1504 eaa. vaikka yksittäiset tutkijat saattavatkin merkitä vuosimäärät, jotka eroavat näistä muutamilla vuosilla näistä. ¹⁵

Jos oletamme vallitsevan teorian vastaisesti, että Sothiksen heliaakkelin nousu kirjattiin ylös Heliopolisin kaupungista käsin, niin tällöin Amenhotep I:n valtakausi olisi päättynyt vuonna 1526 – samana vuonna, kun Mooses syntyi 2. Mooseksen kirjan 2. luvun tarinan mukaisesti. Heprealaiset poikalapset surmattaviksi määrännyt kuningas oli siis joko Amenhotep I tai hänen seuraajansa Thutmosis I, jolla oli kaksi tytärtä, joista toisesta tuli myöhemmin Egyptin faarao ja Thutmosis III:n sijaishallitsija Hatšepsut.

Tämä sopisi yhteen Raamatun tarinaan Mooseksen syntymästä, jonka hänen äitinsä pani kaisla-arkkuun ja jonka faaraon tytär poimi Niilin-virrasta peseytyessään siellä.¹⁶ Tarinan mukaan faaraon tytär palkkasi Mooseksen äidin imettämään lasta, joka luovutti sitten Mooseksen Egyptin kuningasperheelle faaraon tyttärestä tullessa hänen sijaisäitinsä. Manetho ilmoittaa Thutmosis I:n valta-ajaksi 12 vuotta ja 9 kuukautta eli vuodet 1526 – 1513 eaa.¹⁷

Seuraavan hallitsijan, Thutmosis II:n, valtakausi kesti Manethon mukaan myös 13 vuotta¹⁸ eli hän olisi hallinnut vuosina 1513 – 1500 (mikäli Sothiksen heliaakkeli havaittiin Heliopolisin kaupungista vuonna 1537 eikä Thebasta 1517 eaa.) Thutmosis II oli luultavasti se faarao, jota Mooses lähti pakoon Midianin maahan tapettuaan egyptiläisen virkamiehen. Hänen hallitessaan Mooses olisi nimittäin ehtinyt “kasvaa suureksi”, kuten 2. Moos. 2:11 kertoo. Thutmosis III peri valtaistuimen samana vuonna kun Thutmosis II:n valta päättyi, mutta koska Thutmosis III oli valtaistuimelle noustuaan vain kahden vuoden vanha, Hatšepsut, Thutmosis II:n sisar-vaimo, hallitsi hänen rinnalleen seuraavat 21-22 vuotta.¹⁹

Thutmosis III:n valtakauden pituudesta meillä on hyvin varmaa tietoa, sillä se tiedetään “sotapäällikkö Amenemheb-Mahun haudasta löytyneiden tietojen ansiosta. Amenemheb-Mahu kirjaa Thutmosai III:n kuoleman isäntänsä 54. hallitusvuodeksi, kolmannen Peret-kuukauden 30. päiväksi.”²⁰ Laske vuodesta 1500 eaa. 54 vuotta eteenpäin ja päädyt vuoteen 1446 eaa. – exoduksen vuosilukuun. Lisäksi hauta ilmoittaa kuolinpäiväksi kolmannen peret-kuun 30. päivän, joka egyptiläisessä kalenterissa vastasi meidän kalenterimme kevättä tai heprealaisen kalenterin ensimmäistä kuukautta. 2. Mooseksen kirjan 12. luku kertoo israelilaisten lähteneen Egyptistä juutalaisensa pääsiäisenä, jonka muistoksi juutalaiset viettävät tänäänkin heprealaista pesah juhlaa, josta myös kristillinen pääsiäinen on saanut alkunsa Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen muistojuhlana.

Muinainen Harmageddon

Thutmosis III olisi ollut kuollessaan 56 vuotias eli fyysisesti tarpeeksi vahva osallistumaan itse valitun kansan takaa-ajoon Punaisellamerellä. Egyotin historiasta tiedämme hänen osallistuneen itse moniin taisteluihin Egyptin ulkopuolella ja aina nykyisessä Pohjois-Israelissa asti missä hän kävi Megiddon taistelun kanaanilaisen vasallivaltion kapinoivaa kuningasta vastaan vuonna 1457 eaa. Megiddon taistelu on mielenkiintoisesti ensimmäinen maailmanhistoriaan kirjattu yksityiskohtainen taistelu ja Ilmestyskirjan mukaan myös maailmanhistorian viimeinen taistelu käytäisiin tällä samalla Megiddon-tasanteella (siitä nimi Harmageddon). Megiddon taistelun myötä Thutmosis III vahvisti Egyptin vallan Levantista mihin Israelin kansa asettui asumaan noin 50 vuotta myöhemmin 40 vuotta kestäneen erämaavaelluksen päätyttyä.

Taistelun voitto merkitsi Egyptin imperialistisen vallan kliimaksia, joka saattaa selittää kuninkaan sydämen paisumista ja paatumista (vaikkakin Jumala itse viimekädessä paadutti faaraon sydämen). Thutmosis III ajatteli olevansa voittamaton ja itsevaltainen hallitsija, joka tekee kuten itse tahtoo välittämättä lainkaan “maanpetturiprinssi” Mooseksen vikinöistä. Thutmosisin narsismia ruokki varmasti myös Egyptin polyteistinen valtionuskonto, joka teki faaroista jumalia.

Egyptin Prinssi

DreamWorks Pictures yhtiön julkaisemassa vuoden 1998 animaatiossa Egyptin Prinssi faaraoksi nimetään Ramses II ja Mooseksen esitetään olleen hänen velipuolensa ja nuoruuden ystävänsä. Raamattu ei kerro sitä, että Mooses ja jääräpäinen faarao olisivat olleet nuorina ystäviä tai “veljeksiä”, mutta tarinallisesti tämä idea sopi hyvin Egyptin Prinssiin missä kuvataan kahden veljen välistä katkeraa sotaa kuten yläpuolinen kappale “vitsaukset” osoittaa. Mooses kasvoi lapsuutensa ja nuoruutensa kuitenkin samassa kuningashovissa kuin faarao ja he molemmat kuuluivat samaan sukupolveen, joten idea on osittain totuudenmukainen. Jos Thutmosis III oli Exoduksen faarao, niin hän olisi syntynyt noin 24 vuotta Mooseksen jälkeen vuonna 1502 eaa. Jos Thutmosis I:n tytär Hatšepsut oli Mooseksen egyptiläinen sijaisäiti – kuten edellä ehdotettu -, niin tällöin Mooses ja jääräpäinen faarao olivat paremminkin serkkuja tai serkkupuolia, koska Thutmosis III oli Hatšepsutin veljenpoika.

Mielenkiintoisen lisäulottuvuuden tarinaan antaisi kuitenkin se, että Hatšepsutista tuli myös Egyptin de facto faarao Thutmosis III:n ensimmäisinä hallintovuosina, kun hän oli vielä liian nuori johtamaan maata. Jos Mooses kasvoi Hatšepsutin “lapsena”, niin hän olisi ollut tässä mielessä kruununprinssi ja Thutmosis III:n vallan mahdollinen haastaja. Thutmosis III:n tiedetään tuhonneen Hatšepsutin patsaita tämän kuoleman jälkeen yrityksissä pyhkiä hänen muistonsa Egyptin historiasta. Wikipedia kertoo:

Vaikka on selvää, että suuri osa tästä Hatšepsutin historian uudelleenkirjoittamisesta tapahtui vasta Thutmosai III:n valtakauden loppupuolella, ei ole selvää, miksi se tapahtui, paitsi että se oli osoitus faaraoiden ja heidän hallintovirkamiestensä tyypillisestä itsetehostuksen mallista tai kenties säästääkseen rahaa jättämällä rakentamatta uusia muistomerkkejä Thutmosai III:n hautaamista varten ja käyttämällä sen sijaan Hatšepsutin rakennuttamia mahtavia rakennelmia.

Mooses-tarinan valossa tästä voisi vetää monenlaisia spekulaatioita. Thutmosis III tuhosi siis hallintonsa lopulla edeltäjänsä Hatšepsutin patsaita, joka saattoi olla “kruununprinssi” Mooseksen sijaisäiti. Tapahtuiko se vihanpurkauksena Mooseksen aiheuttamista Egyptin vitsauksista vai kenties yrityksenä estää hänen hoviaan kapinoimasta ja julistamasta Moosesta Egyptin uudeksi faaraoksi? 2. Moos. 11:3 sanoo hänestä nimittäin seuraavaa:

Ja Herra antoi kansan päästä egyptiläisten suosioon. Myöskin Mooses oli hyvin arvossapidetty mies Egyptin maassa, sekä faraon palvelijain että kansan silmissä.

Egyptin kansa ja jopa faaraon palvelijat alkoivat siis tuntea sympatiaa israelilaisten orjuuden tähden ja myös Mooseksen kuninkaallinen asema hovin entisenä prinssinä on saattanut edistää tätä epätavallista suosiota. Tämä suosio olisi voinut johtaa käytännössä tilanteeseen missä faaraon palvelijat olisivat salamurhanneet hänet ja nostaneet Mooseksen maan uudeksi kuninkaaksi. Jumalalla oli kuitenkin muita suunnitelmia. Mooseksen ja Thutmosis III:n 24 vuoden ikäero selittäisi myös sitä miksi Mooseksella ei ollut syytä pelätä enää niitä Egyptin hallitsijoita, jotka aiemmin yrittivät tappaa hänet. Mooses pakeni Egyptistä luultavasti Thutmosis II:n hallinnon aikana vuosina 1513 – 1500 eaa, kun Thutmosis III ei ollut vielä syntynyt tai hän oli pelkkä pikkulapsi. Jumala sanoi Moosekselle Midianissa:

Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne ovat kuolleet, jotka väijyivät sinun henkeäsi.²¹

Veljekset Amenmose, Wadjmose ja Ramose.

Mutta löytyykö Egyptin historiasta todisteita sille, että tuohon aikaan (vuosina 1526 – 1500 eaa.) Egyptin hovissa olisi kasvanut Mooses-niminen prinssi? Thutmosis I:lla, jonka hallitusaikana Mooses olisi viettänyt ensimmäiset 13 vuotta elämästään Egyptin hovissa, oli kaksi tytärtä, Hatšepsut ja Neferubity, ja kolme poikaa, tuleva faarao Thutmosis II ja prinssit nimeltä Amenmose ja Wadjmose. Heidän äitinsä nimi oli Ahmose. Huomaa nimi “mose” (tai mosis) kaikkien tuona aikana hallinneiden egyptiläisten nimissä. Wikipedia kertoo, että Mooses-nimen “mahdollisena etymologiana on pidetty egyptiläistä juurta msy (‘lapsi’) tai mose, joka on luultavasti lyhenne teofoorisesta nimestä, josta on jätetty jumalan nimi pois. Suffiksi mose esiintyy egyptiläisten faaraoiden nimissä, kuten Thutmose (‘Thothin syntymä’) ja Ramose (‘Ra:n syntymä’)”²²

Kronologisesti Exodus-tarina osuisi vuosiin 1526 – 1446, jolloin kolme Mooses-nimistä faaraota (Thutmosis I, II, III) hallitsivat Egyptiä. Raamatun tarinan mukaan Mooseksen nimitti faaraon tytär, ei hänen heprealainen äitinsä.²³ Prinssien Amenmosen ja Wajdmosen alkuperästä ei ole egyptologien keskuudessa täyttä tietoa tai yksimielisyyttä. Jompi kumpi heistä saattaisi olla Egyptin kuningashovissa kasvanut nuori Mooses. Toisaalta molempien prinssien ajatellaan kuolleen nuorena ennen isäänsä Thutmosis I:stä.²⁴ Mutta Thutmosis II: aikana (1513-1500 eaa.) rakennettu Thumosis I:n hautapaikka kuvaa Amenmosen ja Wajdmosen rinnalla myös toista mysteeristä prinssiä nimeltä Ramose.²⁵ Esimerkiksi Joyce Tyldesleyn kirja Chronicle of the Queens of Egypt sanoo sivulla 91: “Thutmosis I:llä täytyi olla ainakin neljä poikaa, Wadjmose, Amenmose, Ramose ja Thutmose, joista viimeksi mainittu seurasi isäänsä lopulta valtaistuimelle.”

Onko siis Ramose Raamatun Mooses, koska hänestä ei löydy tämän jälkeen enempää tietoa Egyptin historiassa? Thielen kronologian valossa hän olisi ollut ainakin noin saman ikäinen Raamatun Mooseksen kanssa. Mutta jos Exodus on todellista historiaa, niin miksi emme löydä egyptiläisten omista lähteistä tietoa heprealaisten lasten surmista, 10 vitsauksesta ja Punaisenmeren kahtiajaosta. Viimeiseen on melko helppo vastata. 2. Mooseksen kirjan 14. luvun mukaan israelilaiset olivat ainoasta eloonjääneitä, jotka jäivät todistamaan tästä ihmeestä, koska faarao ja koko hänen armeijansa hukkuivat Punaiseenmereen. Faaraota etsimään tulleet egyptiläiset ovat nähneet vain merenrannalla kuolleena lojuneet ruumiit tietämättä lainkaan mikä heidät tappoi. Mitä tulee heprealaisten lasten surmaamiseen, on selvää ettei Egyptin hallitsijat halunneet välttämättä kirjata tällaisia hirmutekoja julkisiin monumentteihin jälkipolvien muisteltaviksi, sillä natsitkin pyrkivät hävittämään todisteet juutalaisten joukkotuhosta toisen maailmansodan jälkeen.

Samoin on myös uskottavampaa että ylpeä ja kovasydäminen Thutmosis III olisi yrittänyt mieluummin haudata todisteet Jumalan ihmeistä ja vitsauksista kuin ylpeillä niillä julkisesti kivitauluissa. Eikä myöskään orjien pakoon päästäminen olisi antanut hänelle kovin hyvää mainetta perillistensä keskuudessa muutoin varsin maineikkaan uransa jälkeen. Toki myöhemmät arkeologiset kaivaukset voivat tuoda lisää todisteita Exodus-tarinan historiallisesta paikkansapitävyydestä, mutta tieto heprealaisten paosta ja Mooseksesta olisi kirjattu ylös paljon todennäköisimmin vasta Thutmosis III:n seuraajan eli Amenhotep II:n hallitusaikana.

Ehkäpä tästä syystä vuosituhat myöhemmin elänyt egyptiläinen historioitsija Manetho nimeää Amenhotep II:n Exoduksen faaraoksi. Amenhotep II yritti ottaa kunnian itsellensä joko vihattujen heprealaisten “karkoituksesta” tai jääräpäisen isänsä väärintekojen korjaamisesta. Myös viimeinen vitsaus eli esikoisten kuolema, mukaan lukien faaraon esikoisen, sopisi Thutmosis III:n hallituskauteen, koska Amenhotep II ei ollut hänen esikoisensa, joka kuoli ennen isäänsä.

Johtopäätös

Tämä teoria sopisi yhteen ajallisesti myös todellisen historian kanssa, koska 2. Moos. 1:8-10 kertoo meille seuraavaa:

Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt. Tämä sanoi kansallensa: “Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me. Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois.”

Tästä kohdasta on pääteltävissä, että vähän ennen Mooseksen syntymää Egyptissä olisi tapahtunut jonkinlainen murroskohta missä aiempi heprealaisille ystävällinen hallintomuoto muuttui heprealaisille vihamieliseksi hallinnoksi, joka pelkäsi heprealaisten sisäistä kapinaa faaraota vastaan. Tämä oli historian ensimmäinen antisemiittinen episodi sillä juutalaisia on syytetty kautta maailmanhistorian epälojaaliudesta niitä kansoja kohtaan, joiden keskellä he ovat asuneet. Tämä luo kuvan myös epäyhtenäisestä kansasta, joka tarvitsi sisäisen ja ulkoisen vihollisen egyptiläisten yhdistämiseksi faaraon tyrannimaisen vallan alle. Tällainen murros tapahtui juuri Mooseksen syntymän edellä 1500 -luvulla eaa., kun Egyptiin syntyi uusi dynastia, sen 18. dynastia, jonka aikana Egypti kasvoi yhdeksi muinaisen maailman mahtavimmista kansoista.

Uuden dynastian perustaja oli Ahmose I (hänkin Mooses), joka hallitsi 25 vuotta vuosina 1571 – 1546, mikäli hänen seuraajansa Amenhotep I:n 9. hallitusvuotena havaittu Sothiksen heliaakkeli havaittiin Heliopolisin kaupungista vuonna 1537. Arkeologi Joel Kramer esitti, että Exoduksen faaraota edeltäneen hirmuhallitsijan olisi pitänyt hallita pitkään – ainakin yli 40 vuotta. Tätä ei voi kuitenkaan päätellä suoraan Raamatun teksteistä eikä heprealaisten orjuuttajan, lastensurmaajan ja faaraon, jota Mooses lähti pakoon, tarvitse edes puhua yhdestä ja samasta faaraosta. On nimittäin mahdollista, että Exoduksen luvut 1-2 tiivistää yhteen neljän ensimmäisen faaraon hallintovuosien tapahtumat. “Uusi kuningas” ja israelilaisten orjuuttaja 2. Moos. 1:8:ssa on uuden dynastian perustaja Ahmose I, lastensurmaaja on joko Amenhotep I tai tämän seuraaja Thutmosis I ja faarao, jota Mooses lähti pakoon on Thutmosis II. 2. Moos. 2:23 sanoo:

 Ja kun oli kulunut pitkä aika, kuoli Egyptin kuningas. Ja israelilaiset huokailivat orjuuttansa ja valittivat; ja heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan tykö. 

Tämä ei tarkoita välttämättä sitä, että joku faarao olisi hallinnut epätavallisen pitkään, koska “pitkä aika” jakeessa voidaan kääntää myös, “kun oli kulunut monta päivää”. Lisäksi “pitkä aika” voi viitata myös siihen, että israelilaisten orjuus oli kestänyt jo pitkän aikaa, kun kuningas Thutmosis II kuoli vuonna 1500 eaa. Tämän jälkeen valtaistuimella hallitsi kuningatar Hatšepsut veljenpoikansa Thutmosis IIII:n sijaishallitsijana. 2. Moos. 1:11 sanoo, että israelilaiset olisivat rakentaneet Ahmos I:lle “varastokaupungit Piitom ja Ramses.” Tästä syystä monet sanovat, että Exoduksen tapahtumien täytyy liittyä Ramses II:n hallintokaudelle, koska Ramses II rakennutti omaa nimeään kantavan Egyptin kaupungin.

Kramer kuitenkin ehdotti, että kyseessä voi olla myöhempien kirjoittajien lisäys, jolla he kuvanneet vanhempaa kaupunkia sen uudemmalla nimellä sillä uusia kaupunkeja rakennettiin usein vanhempien kaupunkien paikalle. Piitom on taas Septuagintan mukaan Heliopolis, yksi Egyptin vanhimpia kaupunkeja. 900 -luvulla elänyt Rabbi Saadia Gaon uskoi jakeessa mainitun Ramses-kaupungin viitanneen samaan alueeseen missä myös Heliopolis sijaitsi. Jo Genesis mainitsee Egyptissä olleen “Ramseksen maakunnan”, johon Joosef sijoitti isänsä ja veljensä asumaan.²⁶ Tämä oli 400 vuotta ennen Ramses II:n hallintoaikaa 1200 -luvulla eaa.

Ahmose I yhdisti Egyptin karkottamalla maasta Hyksos-nimiset seemiläiset hallitsijat, jotka olivat saaneet merkittävää jalansijaa Egyptissä aiempien dynastioiden aikana ja osa Egyptin faaraoista olivat myös tämän seemiläisen Hyksos-kansan jäseniä. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen Josefuksen mukaan tämän ryhmän jäsenet olisivat olleet mahdollisesti heprealaisia ja osa tutkijoista uskoo Hyksos-kuninkaiden tai heimon karkottamisen 18. dynastian aikana inspiroineen myös Raamatun Exodus-tarinaa.²⁷ Tällä teorialla voi olla jotain perää sillä Raamatun mukaan heprealaisilla oli Joosefin ansiosta hyvin merkittävä asema Egyptissä ennen uuden dynastian valtaannousua. Heprealaisista tuli sopivia syntipukkeja maan sisäisille ongelmille ja sama kaava on toistunut kautta historian heprealaisten varsin epäonnisessa historiassa. Mutta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan rakkaus kansaansa kohtaan ei ole koskaan väistynyt.

“Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat minun kansani.” Näin sanoo Herra: “Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon; minä menen saattamaan sen, Israelin, rauhaan”. Kaukaa ilmestyy minulle Herra: “Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi ja lähdet iloitsevaisten karkeloon.”

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ‘Herra on meidän vanhurskautemme’. Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: ‘Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta’, vaan: ‘Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin minä olin heidät karkoittanut’. Ja niin he saavat asua omassa maassansa.” 

Jeremia 31:1-4, 23:5-8

Alaviitteet

1. https://en.wikipedia.org/wiki/Edwin_R._Thiele#Reception_of_chronological_work ↩︎
2. Verkkosivu Crreationwiki toteaa Thielen kronologiasta mm seuraavaa: “Thielen lähestymistapa kronologiaan perustui siihen, että hän asetti etusijalle Vanhan testamentin historiallisten kirjojen tekstit meille antaneiden muinaisten kirjoittajien historiallisten menetelmien ja konventioiden selvittämisen. Tähän liittyi hänen uskomuksensa siitä, että näitä tekstejä olisi pidettävä ensisijaisina ja autenttisina historiallisina tallenteina, ellei selvä näyttö osoittaisi päinvastaista. Thielen laatima kronologia on saavuttanut tieteellisessä maailmassa sellaisen aseman, jota eivät ole koskaan saavuttaneet kirjoittajat, jotka pitävät Raamatun historiallisia tekstejä inspiroimattomina ja virheille alttiina.” ↩︎
3. 2. Moos. 7:7, 5. Moos. 34:7. ↩︎
4. https://en.wikipedia.org/wiki/Recorded_history ↩︎
5. 1. Moos. 10:8 ↩︎
6. https://en.wikipedia.org/wiki/Lyre ↩︎
7. 1. Moos. 1:28, 2:15 ↩︎
8. https://en.wikipedia.org/wiki/Tel_Dan_stele ↩︎
9. https://en.wikipedia.org/wiki/Merneptah_Stele ↩︎
10. https://en.wikipedia.org/wiki/Merneptah_Stele#Determinative ↩︎
11. 2. Moos. 15:4 ↩︎
12. https://bereanarchive.org/articles/history/ancient-israel-morality-of-the-conquest-of-canaan#Unprovoked-Attacks-on-Israel ↩︎
13. https://en.wikipedia.org/wiki/Amun-her-khepeshef ↩︎
14. Ap. t. 7:30 ↩︎
15. https://en.wikipedia.org/wiki/Amenhotep_I#Dates_and_length_of_reign ↩︎
16. Tätä teoriaa vastaan puhuu tosin se, että Hatšepsut ja Mooses ovat olleet todennäköisesti melko samanikäisiä. “Faaraon tyttärellä” 2. Moos. 2:5 saattaa viitata myös Thutmosis I:n vaimoon Ahmosiin, joka oli luultavasti myös edellisten faaraoiden tytär. Näin ollen Hatšepsut olisi ollut Moosekselle ennemminkin siskopuoli kuin sijaisäiti. ↩︎
17. https://en.wikipedia.org/wiki/Thutmose_I#Dates_and_length_of_reign ↩︎
18. https://en.wikipedia.org/wiki/Thutmose_II#Dates_and_length_of_reign ↩︎
19. https://en.wikipedia.org/wiki/Hatshepsut#Reign ↩︎
20. https://en.wikipedia.org/wiki/Thutmose_III#Dates_and_length_of_reign ↩︎
21. 2. Moos. 4:19 ↩︎
22. https://en.wikipedia.org/wiki/Moses#Etymology_of_name ↩︎
23. 2. Moos. 2:10 ↩︎
24. https://simple.wikipedia.org/wiki/Thutmose_I#Family ↩︎
25. https://en.wikipedia.org/wiki/Wadjmose ↩︎
26. 1. Moos. 47:11 ↩︎
27. https://en.wikipedia.org/wiki/Hyksos#Potential_biblical_connections ↩︎