Näin kristillisen kalenterin tärkeimpänä juhlanpyhänä sosiaalisessa mediassa alkoi saada suurta näkyvyyttä fraasi “Kristus on Kuningas”. Jopa islaminuskoa tunnustavat muslimitkin alkoivat käyttää sitä vaikka ei ihan siinä mielessä kuin moni kristitty toivoisi. Olen seurannut hieman aiheen ympärillä vellovaa kohua ja debattia ja se nostaa esiin tärkeitä näkökulmia siitä mitä Kristuksen kuninkuus todella merkitsee kristityille ja tälle maailmalle. Esimerkiksi muslimiksi kääntynyt Andrew Tate, joka on saanut suosiota etenkin woke-kulttuurin ylenkatsomien valkoisten nuorten miesten keskuudessa, postasi X:ssä: “Muslimina sydäntäni lämmittää nähdä, että kristittyjen julistukset nousevat uudelleen esiin. Kristus on kuningas. Rukoilen, että kristinusko saa takaisin voimansa ja suojelee yhteiskuntiaan Saatanan kannattajien harjoittamalta moraalin jatkuvalta ja läpitunkevalta murentamiselta. Jos hyväksytte kaiken, ette seiso minkään puolesta.”

Tämä postaus tiivistää hyvin Taten maailmankuvan ja hänen syynsä siihen miksi hän hylkäsi kristinuskon ja kääntyi islaminuskoon. Tate ei julista “Kristus on kuningas” siksi, että Jeesus Kristus olisi todella hänen sydämensä kuningas ja elämänsä Herra. Hän esittää sen eräänlaisena poliittisena mielenilmauksena sitä vastaan mitä hän pitää kristinuskon perusongelmana. Tate on sanonut usein, että hän haluaa uskoa voimakkaaseen miehiseen Jumalaan, jota meidän tulisi pelätä, ja ettei hän löydä sitä kristinuskosta – jota hän pitää pelkkänä vitsinä – koska läntiset kristilliset yhteiskunnat ovat muuttuneet niin heikoiksi ja feminiineiksi ja kristityt itse ovat menettämässä niissä yhä enemmän vaikutusvaltaansa ja sananvapauttaan.

Tästä syystä eräänlaista “maskuliinisuuden evankeliumia” julistava Andrew Tate näkee islaminuskon puoleensavetävämpänä uskontona. Se, että muslimimaissa homoseksuaalit, luopiot ja jumalanpilkkaajat, saavat kuolemantuomion, ei ole Tatelle peruste siihen miksi islaminusko olisi pahasta vaan päinvastoin juuri tuo puoli islaminuskossa vetää häntä puoleensa. Koska tällaisissa yhteiskunnissa pelätään Allahia paljon enemmän kuin kristillisissä yhteiskunnissa pelättäisiin Jumalaa. Taten mielestä kristinuskon “Jumala ei ole suurin” – mitä muslimien usein toistama arabiankielinen huudahdus Alluha Akbar tarkoittaa – koska Häntä ei pelätä samalla tavalla kuin muslimit pelkäävät Allahia.

Tässä on Taten ajattelun perusvirhe. Hän tarkastelee kristinuskon Jumalan voimaa ja suuruutta hyvin maallisesta ja lihallisesta perspektiivistä. Raamattu painottaa kaikkialla Jumalan rakkautta heikkoja, köyhiä ja ylenkatsottuja kohtaan, jotka tälle maailmalle eivät olleet yhtään mitään.¹ Itse luomakunnan Luoja ja kaikkien luotujen Herra, “tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen”.² Tallin seimessä makaava pieni Jeesus-lapsi tai ristillä häväistynä roikkuva ja verille ruhjottu juutalaisten kuningas, jonka kasvoille ihmiset sylkevät ja jonka kustannuksella he pilailevat, on osoituksena kristinuskon Jumalan ainutlaatuisuudesta. Alapuolisessa videossa katolinen piispa Barron tähdentää evankeliumin tarinan ironiaa ortodoksijuutalaiselle Ben Shapirolle.

Pilatukselle ja Jeesuksen ristiinnaulinneille roomalaisille sotilaille, Jeesuksen kuninkuus on pelkkä vitsi. Heillä hän edustaa juutalaisten narrikuningasta, ja ristiin naulitulla kyltillä he eivät tee pilaa vain Jeesuksen mutta samalla myös juutalaisten kustannuksella. Jeesuksen seuraajat kun uskoivat Hänen olevan tuo profeettojen ennustama juutalaisten Vapahtaja, joka vapauttaisi juutalaiset Rooman keisarin vallasta. Jeesuksen ristiin kreikaksi, latinaksi ja hepreaksi kirjoitettu teksti Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas, jota juutalaisten ylipapit protestoivat³, oli viestinä koko Juudeassa asuville juutalaisille: Näin käy jokaiselle, joka asettuu Rooman keisarin valtaa vastaan. Pilatus ei tosin löytänyt todisteita ylipappien valheellisille syytöksille, että Jeesus olisi yllyttänyt kansaa Rooman keisaria vastaan⁴, mutta ristiinnaulitsi Hänet siitä huolimatta pelätessään joutuvan keisarin epäsuosioon.⁵

Jeesuksen seuraajat joutuivat niin juutalaisten ylipappien kuin roomalaisten keisareiden vainottaviksi seuraavan 300 vuoden ajaksi. Heitä syötettiin leijonille, kansan pitäessä sitä suurena viihteenä, tai heidät pantiin valaisemaan kaupunkeja öisin palavina tulisoihtuina. Monet varhaisista kristityistä kokivat mitä hirvittävintä kidutusta ja vainoa Vapahtajansa nimen tähden, koska he pitivät Kristusta Kuninkaanaan Rooman keisarin sijasta. Alkukristityillä ei ollut mitään poliittista vaikutusvaltaa eikä Jeesus heitä sellaista edes pyytänyt etsimään sillä Kristuksen kuninkuus ei ole tästä maailmasta, kuten Hän sanoi Pilatukselle.⁶ Asiat muuttuivat vasta 300 -luvulla, kun keisari Konstantinus laillista kristinuskon ja antoi kristityille uskonnonvapauden.

Kristuksen kuninkuus ja kristillisen Jumalan suuruus ja voima näkyy juuri Hänen näennäisessä heikkoudessaan. Se näkyy siinä ironiassa, että Hän roikkuu verisenä ja häpäistynä Golgatan ristillä halveksittujen rikollisten rinnalla, vaikka Hänet olisi pitänyt kruunata Jerusalemissa hallitsemaan suurempaa ja loisteliaampaa kuningaskuntaa mitä Rooman keisari hallitsi. Mutta Jeesus ei tullut kukistamaan Rooman keisarikuntaa maallisilla aseilla. Hän tuli kukistamaan sen Hänen vallankumouksellisella rakkauden sanomallaan, joka muutti ihmisten sydämet ja teki maailmasta asteittain moraalisemman.

Ihmisten hallitseminen voimalla, väkivallalla ja pelolla, voi olla Andrew Taten kaltaisten jumalattomien silmissä osoitus Jumalan suuruudesta. Mutta asia on aivan toisin päin. Se, että yrität iskeä jumalanpelon “vääräuskoisiin” tappamalla Allahin nimessä heikkoja ja puolustuskyvyttömiä, on pelkkää pelkuruutta ja heikkoutta. Jumala sanoi Moosekselle: “Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.”⁷ Kun Jeesus käski meitä kääntämään toisen posken, se ei tarkoita sitä että kristittyjen tulisi olla pelokkaita ja alistuvia eikä tapella koskaan vastaan. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että meidät on kutsuttu voittamaan vihollisemme Kristukselle rakkaudella eikä vihalla. Anteeksiannolla ja vääryyden sietämisellä koston, vihan ja väkivallan sijasta.

Tämä koskee lähinnä henkilökohtaista vuorovaikutustamme ihmisten kanssa. Kun se tulee poliittisiin ja militaristisiin päätöksiin pahan kukistamiseksi, niin siinä tapauksessa on järkevämpää seurata vaikkapa sitä esimerkkiä minkä Jumala asetti israelilaisille sen vihollisten voittamiseksi.

Ja kun Herra, sinun Jumalasi, antaa ne sinulle alttiiksi ja sinä voitat ne, niin vihi heidät tuhon omiksi; älä tee liittoa heidän kanssansa äläkä osoita heille armoa.⁸

Tämän tapaisissa raamatunkohdissa ei ole kyse jostain yllytyksestä kansanmurhaan, kuten ne usein väärin tulkitaan nykyajan kontekstissa. Tässä on kyse samasta kuin siitä, että terroristien kanssa ei pidä neuvotella. Ne, jotka etsivät meidän tuhoamme, eivät arvosta meidän rauhanaikeitamme tai diplomatiaamme. Pahan kanssa ei tule tehdä liittoa. “Peace through strength” kuten Amerikan presidentit Ronald Reagan ja Donald Trump asian usein ilmaisivat. Vaikka Andrew Tate saattaa puhua osittain ihan asiaa ja joulukuussa lainasin hänen, Elon Muskin ja Alex Jonesin kommentteja X:n space keskustelufoorumilla, joihin suurimmalti osin yhdyin, hän on kuitenkin pilkkaaja, joka jakaa kuvia itsestään roikkumassa ristillä sikari suussa ja aurinkolasit päässä selvänä pilkkana kristittyjen pyhintä kuvastoa kohtaan.

Hänen käyttäytymisensä on myös kaukana kristillisestä moraalista. Tatea on syytetty naisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja ihmiskaupasta. Vaikka hän itse kieltää syytökset, monissa haastatteluissaan hän on kerskaillut varsin avoimesti siitä miten hän on rikastunut parittajana houkuttelemalla nuoria naisia tekemään pornografisia videoita kaupalliseen tarkoitukseen. Hänellä on myös tapana puhua naisista hyvin alentavaan sävyyn ja siksi ei ole yllättävää, että hän pitää islaminuskoa niin puoleensavetävänä uskontona. Miksi siis Taten kaltaiset pilkkaajat sanovat olevan mielissään siitä, että kristityt julistavat nyt rohkeammin omaa uskoaan ja Kristuksen kuninkuutta?

Kyseessä on itseasiassa hyvin häikäilemätön kampanja, jolla pyritään lietsomaan antisemitismiä ja assosioimaan Kristuksen kuninkuus juutalaisvihan välineeksi. Kaikki tuota fraasia postanneista kristityistä ei ole tietenkään antisemiittejä, ja tarkoitusperä voi olla täysin vilpitön halu tunnustaa kristillistä uskoaan yhä antikristillisemmäksi muuttuvassa kulttuurissamme. Mutta tuon fraasin ovat ottaneet käyttöönsä lähinnä Nick Fuentes nimisen nuoren Trumpin kannattajan seuraajat, jotka tunnetaan sosiaalisessa mediassa nimellä Groypers. Nick Fuentes väittää olevansa kristitty, mutta hänellä on hyvin radikaaleja poliittisia näkemyksiä, jotka ovat lähempänä islamismia ja natsismia kuin raamatullista kristillisyyttä. Fuentesin poliittista maailmankuvaa kutsutaan usein termillä “kristillinen nationalismi”.

Aivan kuin termi “alt-right” herätti vuonna 2016 epäselvyyttä ja sekaannusta Trumpin kannattajien sekä vihollisten keskuudessa, niin tänään termi kristillinen nationalismi lietsoo nyt samanlaista epäselvyyttä. Monet kristityt konservatiivit ja Trumpin kannattajat saattavat kutsua itseänsä kristityiksi nationalisteiksi, mutta he tarkoittavat sillä jotain aivan muuta mitä Nick Fuentes ja hänen faninsa sillä tarkoittaisi. Oli termin alkuperäinen merkitys sitten mikä tahansa, niin syy tähän epäselvyyteen johtuu myös siitä, että liberaalissa valtamediassa lähes mitä tahansa kristillisille arvoille ja kristinuskolle sympaattista poliittista toimintaa herjataan usein kristilliseksi nationalismiksi tai “kristilliseksi teokratiaksi”. Jos joku haluaa esim. palauttaa rukoilun Amerikan kouluihin, niin sekin on näiden vasemmistolaisten toimittajien mielestä kristillistä nationalismia.

Yläpuolisessa videossa vasemmistolaisen MSNBC kanavan panelisti kertoo huolestuneella äänensävyllä kuinka Amerikan kristityt nationalistit uskovat siihen, että oikeutemme ovat peräisin Jumalalta eikä ihmisiltä tai maallisilta auktoriteetilta. Kyseinen toimittaja ei ollut lukenut selvästikään Amerikan perustusasiakirjaa missä perustajaisät sanoivat uskovansa aivan samaan asiaan. Thomas Jefferson kirjoitti Amerikan itsenäisyysjulistuksessa:

Pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että Luoja on antanut heille tietyt luovuttamattomat oikeudet, että näihin kuuluvat elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu.– Että näiden oikeuksien turvaamiseksi, hallitukset ovat perustettu ihmisten keskuuteen, jotka saavat oikeutetut valtansa hallittujen suostumuksesta, Että aina kun jokin hallitusmuoto tulee näiden päämäärien vastaiseksi, kansalla on oikeus muuttaa tai lakkauttaa se ja perustaa uusi hallitus, joka perustaa sen sellaisille periaatteille ja järjestää sen valtuudet sellaisessa muodossa, joka heidän mielestään vaikuttaa todennäköisimmin heidän turvallisuuteensa ja onnellisuuteensa vaikuttavalta.

Kuten katolinen piispa Barron selittää yläpuolisessa videossa, ajatus siitä että ihmisoikeutemme eivät olisi peräisin Jumalalta vaan valtaapitäviltä ihmisiltä, on hyvin vaarallinen ajatus, koska ellei nuo oikeudet perustu johonkin, jota pidetään kaikkein suurimpana moraalisena auktoriteettina sekä hallitsijoille että hallituille, niin hallitukset voivat myös riistää nämä oikeudet tai ne voidaan uudelleen määritellä jos niiden ei katsota olevan enää linjassa muuttuvan ajan tai sen uusien arvoja kanssa. Esimerkiksi samasta syystä moni hallitus yrittää nyt oikeuttaa tiettyjen ihmisryhmien sananvapauden riiston, koska epämääräisen ja subjektiivisen vihapuheen tai yhtä epämääräisen “disinformaation” ehkäisyn väitetään olevan tärkeämpää kuin absoluuttisen sananvapauden takaaminen kaikille ihmisryhmille.

Eli periaatteessa, jos hallitus korvaa Jumalan ja valtaapitävistä tulee tuo ylin moraalinen auktoriteetti, niin silloin heidän itsensä ei tarvitse alistua minkään korkeamman auktoriteetin vallan alle, vaan he voivat asettaa mitä tahansa mielivaltaisia lakeja ja säädöksiä, joilla sortaa kansalaisia. 1900 -luvun historian tulisi olla varoittava esimerkki siitä mihin kauheuksiin tällainen poliittinen filosofia johtaa yhteiskunnat. Piispa Barronin erinomainen vastaus MSNBC:n ja muiden vasemmistolaisten toimittajien kauhisteluihin auttaa meitä tekemään myös selvyyttä siihen kysymykseen minkälaista kristillistä nationalismia kristittyjen tulisi kannattaa tai ei tulisi kannattaa. Jos kristillinen nationalismi on nimittäin sitä miksi Nick Fuentes ja hänen seuraajansa sen määrittää, niin sitten kristillinen nationalismi on kaukana todellisesta kristillisyydestä. Fuentes on sanonut, että hän kannattaa yhteiskuntaa, joka muistuttaisi enemmän Talibanin hallitsemaa Afganistania kuin liberaalia demokratiaa.

Fuentes sanoo kannattavansa Trumpin “Amerikka ensin” -politiikkaa, mutta lietsoo usein vihaa juutalaisia ja muita vähemmistöjä vastaan, pitäen melua juutalaisten liian suuresta vaikutusvallasta ja Amerikan “Israel-lobbysta”. Hän on kyseenalaistanut kuuden miljoonan juutalaisen joukkotuhon holokaustissa ja heinäkuussa 2023 hän kiihotti kannattajiaan kuin Hitler: “Olemme pyhässä sodassa ja koska olemme valmiita kuolemaan pyhässä sodassa, tulemme tappamaan heidät [juutalaiset] pyhässä sodassa”. Yleisö hurrasi innokkaasi perään. Vaikka Fuentesin seuraajat edustavat vain pientä marginaalia äärilaitaa Amerikan konservatiivien ja Trumpin tukijoiden keskuudessa, jonka näkemykset monet valtavirran konservatiivit ovat tuominneet, niin Fuentesin Groypers-kannattajat ovat taitavia soluttautumaan ja vaikuttamaan julkiseen keskusteluun mm. Israel-vihaa lietsomalla.

Vaikka Trumpin kannattajien enemmistö suhtautuu Israeliin ja juutalaisiin myönteisesti (Trump oli kuitenkin Amerikan historian ehkä Israel-myönteisin presidentti) ja antisemitismi on nyt paljon enemmän demokraattien ja vasemmiston ongelmana, niin monet konservatiivit ovat jakautuneet viimeaikoina myös Israel-Palestiina konfliktin johdosta. Tämä konflikti kärjistyi juuri siihen kun vaikutusvaltainen konservatiivinen Daily Wire mediayhtiö erotti Candace Owens nimisen mustan toimittajan, joka on ottanut paljon kriittisemmän näkökannan Israelia kohtaan Gazan sodassa ja haastatellut mm. Norman Finkelsteinin kaltaista juutalaista Hamas-sympatisoijaa. Yhdellä puolen kiistaa on ortodoksijuutalainen Ben Shapiro, jonka Candace Owensia kannattava leiri näkee liian Israel-myönteisenä ja osa jopa syyttää häntä siitä, ettei hän olisi tarpeeksi lojaali oman maansa intressejä kohtaan (ikivanha antisemiittinen syytös juutalaisista) ja ajaa sen sijaan “Israel ensin” politiikkaa. Heidän väliinsä asioita kärjistämään on tullut myös rabbi Shmuley niminen “Amerikan kuuluisin rabbi”, jonka antisemiittien irvokkaat trollausvideot eivät ole olleet ihan parhaita tuomaan tilanteeseen suurempaa yhteisymmärrystä.

Nick Fuentesin Groypers trolliryhmä on sitten hyödyntänyt tätä sekasortoa julkisen mielipiteen ohjaamiseksi ja niiden manipuloimiseksi, jotka eivät tiedä yhtään mitään Fuentesista ja hänen maailmankuvastaan. Lietsomalla vihaa konservatiiveja Ben Shapiroa ja Daily Wire mediaytiötä vastaan, Groypersit yrittävät saada ajatuksillensa suurempaa kannatusta ja näkyvyyttä valtavirran konservatiivien keskuudessa. “Kristus on kuningas” termistöä käytetään tässä yhteydessä usein juutalaisvihan lietsomiseksi, koska sen mukaan liitetään antisemiittisiä herjauksia tai poliittisia viestejä siitä kuinka Shapiron kaltaiset juutalaiset olisivat mukamas sodassa Amerikan kristillistä identiteettiä vastaan ja myötäilemässä vasemmistoa, ja LGBTQ-yhteisöä Amerikan moraalisen rappion kiihdyttämiseksi. Antisemiitit ovat väittäneet vuosikymmeniä kuinka juutalaiset hallitsevat mediaa ja pornoteollisuutta ja että takana olisi juutalaisten tarkoituksenmukainen salaliitto kristillisten kansojen moraalin alasajamiseksi.

Daily Wiren toimitusjohtaja Jeremy Boering totesi X-postauksessaan, että kun Kristuksen kuninkuuden julistamista käytetään tällaisiin tarkoitusperiin, niin kyse on eräänlaisesta Jumalan nimen turhaan lausumisesta, josta Raamattu varoittaa meitä.⁹ Olen samaa mieltä, mutta Nick Fuentesin kaltaiset henkilöt eivät vain lausu Jumalansa nimeä turhaan, vaan ymmärtävät Kristuksen kuninkuuden myös täysin väärällä tavalla. Kristuksen kuninkuus ei tarkoita sitä, että kristittyjen tulisi nostaa Kristus kuninkaaksi voimalla ja väkivallalla. Hän ei odota meidän luovan Iranin kaltaista uskonnollista teokratiaa missä pakotamme kristinuskon jumalattomien kurkuista alas ja hirtämme syntiset ja jumalanpilkkaajat korkeisiin hirsipuihin julkiseksi pelotteeksi Jumalan lain rikkojille.

Kristusta ei tarvitse nostaa kuninkaaksi, koska Hän on jo kuningas – kuningasten kuningas! Mutta Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Kristityt odottavat Hänen hallitsevan kerran myös konkreettisesti maanpäällä ja kukistavan vihollisensa Hänen toisessa tulemuksessaan. Hänen tuhatvuotisen rauhanvaltakuntansa hallintomuodolla voimme vain spekuloida, mutta todennäköisesti se ei ole mikään teokraattinen tyrannia, jos Hän on kerran teokratian perustamista vastaan myös tässä ajassa. Kristuksen kuninkuutta ei tule pakottaa maanpäälle myöskään ylhäältä alaspäin vaan alhaalta ylöspäin. Tämä tarkoittaa sitä, että kristinuskon arvojen ja sen sydämiä muuttavan voiman tulee levitä ensin laajempaan kulttuuriin ennen kuin se voi alkaa muuttaa myös poliittisia valtarakenteita, valtaistuimia, herrauksia ja hallituksia.

Tämä kehitys on jo tapahtunut kristikunnan tähän astisessa historiassa. Kaikki ne asiat, jotka tekevät läntisestä kulttuuristamme ainutlaatuisen ja paremman kuin vaikkapa islamilaisista yhteiskunnista, ovat sen juutalaiskristillisen uskonnon perintöä. Myös ne asiat, joita Nick Fuentesin kaltaiset “kristityt nationalistit” halveksivat, kuten ihmisten yhdenvertaisuus, demokratia, sanan- ja uskonnonvapaus, naisten oikeudet, ihmisoikeudet, jopa seksuaalivähemmistöjen oikeudet, ovat syntyneet suoraan Raamatun oppien vaikutuksesta. Tämä osoitetaan mm. sekulaarin historoitsija Tom Hollandin kirjassa Dominíon. Tämän lännen juutalaiskristillisen perinnön – todellisen kristillisen nationalismin – uhkana on siis kaksi vastakkaista ideologista voimaa: Yhdessä ääripäässä Nick Fuentesin kaltaiset äärioikeistolaiset, jotka eivät epäröi julistaa että heidän päämääränsä ovat hyvin samankaltaisia islamilaiseen teokratiaan pyrkivien islamistien kanssa.

Toisessa ääripäässä on taas sekulaarit woke-fanaatikot, joiden mukaan ajatus siitä, että ihmisoikeudet ovat peräisin Jumalalta, olisi vaarallinen ajatus. Tämä jälkimmäinen ryhmä ei epäröisi perustaa marxilaista tyranniaa ja raahata kristittyjä gulageihin. Pidän tätä jälkimmäistä ryhmää paljon suurempana uhkana lännen vapauksille, koska sen vallassa on jo koko valtamedia, julkinen koululaitos, ja monet kansalliset hallintoelimet tai kansainväliset järjestöt. Fuentesin äänekkäitä trolleja pidän uhkana vain siksi, että he pyrkivät hajottamaan konservatiivien rivejä ja lietsomaan vihaa aikana kun kaikkien vapauden puolustajien tulisi vetää yhtä köyttä radikaalin äärivasemmiston, islamistien ja globalistien muodostamaa uhkaa vastaan.

Näillä sanoilla siunattua pääsiäistä kaikille rakkaille lukijoille!

1. Hes. 34:16, Sef. 3:19, 1. Kor. 18:29 ↩︎
2. Fil. 2:7 ↩︎
3. Joh. 19:21 ↩︎
4. Luuk. 20, 22-25 23:2-4 ↩︎
5. Joh. 19:12 ↩︎
6. Joh. 18:36 ↩︎
7. 2. Moos. 14:14 ↩︎
8. 5. Moos. 7:2 ↩︎
9. 2. Moos. 20:7 ↩︎