Edellyttääkö Raamatun profetia Charles III:n kirjaimellista kuolemaa ja ylösnousemusta voidakseen täyttää profetian lopullisen kriteerin Pedosta, “jonka kuolinhaava parani”?

Kirjoitin blogissani kuningas Charlesin syövästä tammikuussa ja kirjoitin myös osittain sarkastisen ja itseironisen anteeksipyyntöni Hänen Majesteetilleen. Olen sanonut kutsumustehtäväni alusta asti, että en ole erehtymätön ja siksi voin olla myös väärässä Charlesin suhteen. Mutta koska raamatulliset todisteet hänen puolestaan ovat olleet niin vahvat, olen kokenut sen moraaliseksi velvollisuudekseni varoittaa hänestä maailmaa ja seurakuntaa. Samalla olen pyrkinyt kumoamaan ne opilliset virheet, joiden vuoksi moni kristitty uskoo, ettei laittomuuden ihmistä olisi edes mahdollista tunnistaa ennen seurakunnan ylösottoa minun tai kenenkään muun kristityn taholta. Tällainen lähtökohta nimittäin estää kristittyjä tarkastelemasta koko aihetta objektiivisesti ja ennakkoluulottomasti.

Mutta kaikista niistä raamatullisista ja historiallisista todisteista huolimatta, jotka esitin englanninkielisessä kirjassani 424 sivussa 760 alaviitteessä ja josta olen kirjoittanut jo melkein kahden Raamatun edestä tekstiä, myös itse olen ollut toisinaan omien tutkimusteni suurin skeptikko. Ja henkilönä, joka on käyttänyt niin paljon aikaa tällaisen aiheen tutkimiseen ja julkiseen edistämiseen, on täysin järkevää pyrkiä tarkastelemaan sitä kaikilta madollisilta puolilta, huomioida kaikki mahdolliset vastaväitteet ja asianhaarat missä ajatusteni tueksi käytetty logiikka olisi ollut virheellistä ja johtanut harhaan. Totuutta rakastava mieli etsii totuutta nimittäin silloinkin kun se tarkoittaa meidän omien näkemystemme kyseenalaistamista.

Sisältö

Ikäloppu

Tästä syystä olen arvostanut aina hyvin pohdittuja vastaväitteitä missä lukija on myös perillä argumenttieni sisällöstä ja osaa vastata niihin sen mukaisesti. Vaikka Raamattu ei kerrokaan missään Antikristuksen ikää hänen valtaannousunsa hetkellä, Charlesin korkea ikä on ollut yksi tekijä, joka tekee skeptisyydestä täysin oikeutettua. Charlesin epäsuosio on taas paremminkin hänen rooliaan vahvistava asia, koska tämä on profetioiden nimenomainen kriteeri tästä henkilöstä Daniel 11:21:n mukaan, johon kirjani nimi perustuu.

Tällä en tarkoita nyt sitä, että Antikristuksen tulisi olla nuori ja komea vetääkseen massoja puoleensa sillä henkilön magnetismilla ei ole todellisuudessa mitään tekemistä hänen ikänsä tai ulkonäkönsä kanssa. Suurin osa aikamme merkittävimmistä maailmanjohtajista on myös samaa ikäluokkaa kuningas Charlesin kanssa. Mutta Charlesin iässä (75 vuotta) monilla ihmisillä fyysinen ja kognitiivinen tila saattaa alkaa heikentyä, kuten tämä on jo havaittavissa 81- vuotiaalla presidentti Joe Bidenilla, joka kompuroi itsekseen ja höpisee sekavia kuussa asuvista ihmisistä. Toisaalta joillakin meistä voi olla yhä 100 vuotiaana täysin kirkas mieli. Mutta kaikki meistä ei yllä myöskään 100 vuoteen asti, sillä länsimaissa asuvan ihmisen keskimääräinen elinikä on noin 80 vuotta, kuten jo psalmisti sen toteaa:

Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.¹

Zombie Apokalypsi

Jos Charles menehtyisi pian syöpään, hän on kuolisi suurin piirtein saman ikäisenä kuin suuri osa muistakin Yhdistyneen Kuningaskunnan kansalaisista. Hänen raskaasti tupakoinut isoisänsä George VI kuoli keuhkosyöpään 56 vuoden iässä, kun taas hänen äitinsä Elisabet II eli 95 -vuotiaaksi ja isänsä Prinssi Philip 99 -vuotiaaksi. Kaikkein pisimpään heistä eli kuitenkin Charlesin isoäiti Elisabet Bowes-Lyon, joka menehtyi maaliskuussa 2002 101 -vuoden ikäisenä. Mutta voiko ihminen kuolla ja nousta uudelleen elävien kirjoihin? Uskon tämän tapahtuneen ainakin yhden kerran historiassa erään ristiinnaulitun miehen kohdalla. Mutta yleensä ottaen ihmiset eivät nouse enää haudan takaa kun heidät on kuopattu jo maahan. Ainakaan itse en ole päässyt todistamaan kyseistä asiaa… paitsi ehkä B-luokan kauhufilmeissä.

Yleisempiä ilmiöitä ovat toki tapaukset missä ihmisen sydän on ollut pysähdyksissä hetken aikaa ja hänet on julistettu jo kuolleeksi, mutta hänet on saatu elvytettyä viimehetkellä henkiin. Näistä tapauksista muodostuvat usein myös niin sanotut kuolemanrajakokemukset missä kuolleista palanneet väittävät saaneen jo esimakua joko taivaan iloista tai helvetin kauhuista. Mutta muiden kuin Lasaruksen ja Jeesuksen tapauksessa muutamaa päivää jo haudassa olleet kuolleet eivät virkoa yleensä eloon. En ainakaan itse satu tuntemaan ketään elävää kuollutta, mutta voit kommentoida artikkeliin jos olet törmännyt joskus zombieen.

Omien kirjoitusteni uudelleentarkastelua

Koska kuolleet eivät siis palaa useimmissa tapauksissa manalasta takaisin elävien maailmaan, olen ollut hieman skeptinen niitä väitteitä kohtaan, että Antikristus saisi kuolinhaavan, josta hän virkoaisi takaisin elävien kirjoihin. Lähdin kuitenkin tutkimaan mitä olin kirjoittanut aiemmin pedon kuolinhaavasta sanahakemistoa hyväksikäyttäen (olen kirjoittanut noin puolentoista miljoonan sanan edestä tekstiä, joten en voi muistaa ulkoa kaikkea omaa opetustani eskatologiasta). Vuosina 2012 – 2014 kirjoittamassani ensimmäisessä kirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus, totesin aiheesta sivulla 610 seuraavaa:

Jotkut uskovat tämän kohdan [Ilm. 13:3] viittaavan siihen, että Antikristus saisi kirjaimellisesti kuolinhaavan päähänsä, mutta heräävän henkiin Saatanalle annetun voiman tai suuren huijauksen seurauksena. Paavalin mukaan Kadotuksen Lapsen ilmestyminen tapahtuisi ”saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” (2. Tess. 2:9). Jäljitelläkseen kaikessa Kristusta, myös Antikristus kuolee ja palaa uudestaan henkiin.

Sivulta 318 löytyy myös seuraava mielenkiintoinen historiallinen tausta:

C. A. Patrides kertoo kirjassaan The Apocalypse in English Reneissance thought and literature, että [Englannin] sisällissodan aikana ja sitä seuranneen interregnumin (kuninkaiden välisen ajan) vuosina opetettiin yleisesti, että Charles I oli Antikristus – yksi pedon seitsemästä päästä, minkä Johannes näki ”olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun (Charles I mestaus), mutta sen kuolinhaava parantui.” (Ilm. 13:3). Charles II:n nousu vuonna 1660 tulkittiin tämän kuolinhaavan parantumisena. Rojalistit taas näkivät hänet ”messiaanisena kuninkaana, jonka ihmeellinen paluu enteili kultaisen ajan tulemusta.” Erityisen suurta pelkoa ja toivoa kiinnitettiin vuoteen 1666, koska se heijasti pedon lukua 666.

Vuonna 2019 julkaistussa ensimmäisessä painetussa kirjassani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? (Books on Demand) kirjoitin saman suuntaista sivuilla 208-209:

Luvussa 8 näimme kuinka keskiajan Euroopassa Antikristus assosioitiin usein jälkiapokalyptiseen profetiaan Rooman viimeisestä keisarista, jonka uskottiin nousevan Länsi-Euroopasta, polveutuvan Kaarle Suuresta ja olevan Charles-niminen prinssi. Raamattu-keskeisinä kristittyinä emme voi tietenkään ripustaa kuvaamme pedosta tällaisiin Raamatun ulkopuolisiin profetioihin, ellei hän sitten sovellu myös Raamatun omiin ennustuksiin tämän miehen tuntomerkeistä.

Jätän nyt jokaisen arvailujen varaan sen, että viittaako ”pedon kuolinhaava, joka parani” Rooman valtakunnan ja sen keisarinviran elpymiseen tässä henkilössä, vai palaako Antikristus elämään kirjaimellisen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta jäljitelläkseen meidän Herraamme Jeesusta Kristusta. Jos tämä jälkimmäinen teoria pitää paikkansa, niin se selittäisi sen miksi jae 3 sanoo, ”Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” Paavalin mukaanhan Antikristuksen ilmestymistä tulisi seuraamaan saatanalliset ihmeet ja merkit (2. Tess. 2:9).

Myös englanninkielisessä kirjassani viittasin asiaan, kun lainasin vuonna 1923 julkaistua Arthur W. Pinkin tutkielmaa Raamatun Antikristus-profetioista:

[Hes. 28:10:ssä] hänestä sanotaan: “Sinun on kuoltava ympärileikkaamattomien tavoin”, mikä on vahva vihje siitä, että hänen ei pitäisi kuolla “ympärileikkaamattomien” kuolemaa, koska hän kuului ympärileikattuihin [huom. Charles on ympärileikattu lapsena juutalaisen mohelin taholta]! Jos sanotaan, että tämä jae ei voisi koskea Antikristusta, koska Kristus itse tuhoaa hänet tullessaan, vastalauseen voi helposti hylätä viittaamalla Ilmestyskirjan 13:14:ään, jossa kerrotaan, että Antikristus haavoitetaan miekalla kuoliaaksi ja nousee kuolleista – mikä on ennen hänen lopullista tuhoutumistaan Vapahtajamme käsissä.²

Opin kirkkohistoriallinen alkuperä

Näin siis Arthur W. Pink opetti jo yli satavuotta sitten, että Antikristus kuolee ja virkoaa henkiin ennen hänen lopullista tuomiotaan. Kuinka kauaksi tämä opetus palaa? Opetusta popularisoi nykyaikana ehkä eniten Hal Lindseyn monille kielille käännetyt myyntimenestykset, kuten vuonna 1970 julkaistu Maa, entinen suuri planeetta (Ristin Voitto 1972). Sivuilla 107-108 hän kirjoitti seuraavaa:

Ilmestyskirjan 13:3:ssa kerrotaan, että tällä suurella maailmanjohtajalla on kohtalokas kuolinhaava, joka paranee ihmeellisesti. Monet ihmiset eivät ole tienneet, mitä tästä lausunnosta pitäisi päätellä. Jotkut ovat ajatelleet, että tämä tarkoittaa sitä, että jokin muinaisen Rooman valtakunnan keisarikunnista herätettäisiin ihmeellisesti henkiin ja tuotaisiin takaisin olemassaoloon. Se on yksi mahdollinen tulkinta. En kuitenkaan usko, että se on oikea tulkinta.

Tässä on syy miksi näin. Katsokaamme hetki jaetta Ilmestyskirja 13:14. Tässä puhutaan väärästä profeetasta, joka on tuon suuren roomalaisen diktaattorin kumppani. Jakeessa sanotaan: “Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.” Kuka ikinä tämä henkilö onkin, jolla on tämä kuolinhaava, hänestä tehdään patsas, ja ihmiset tulevat palvomaan tätä epäjumalaa. Imperiumista ei tehdä epäjumalaa. Teet epäjumalan henkilöstä.

Tapa, jolla tämä diktaattori astuu historian näyttämölle, on dramaattinen. Hänestä tulee yhdessä yössä maailman puheenaihe, ja hänet tullaan näkemään yliluonnollisena; tämä tapahtuu teolla, joka on [Kristuksen] ylösnousemuksen saatanallinen väärennös. Tämä kirjoittaja ei usko, että kyseessä on varsinainen ylösnousemus, vaan tilanne, jossa tällä henkilöllä on kuolemaan johtava haava. Ennen kuin hän on tosiasiallisesti menettänyt elämänsä, hänet tuodaan takaisin tästä kriittisestä haavoittuneesta tilasta. Tämä on jotakin, mikä tulee aiheuttamaan valtavaa hämmästystä kaikkialla maailmassa.

Voisimme tehdä vertailun John F. Kennedyn traagiseen kuolemaan. Kuvitelkaa, mitä olisi tapahtunut, jos Yhdysvaltain presidentti olisi ammuttuaan ja julistettuaan kuolleeksi herännyt jälleen henkiin! Tällaisen tapahtuman vaikutus järisyttäisi maailmaa. Ei ole vaikea kuvitella, mitä tapahtuu, kun tämä tuleva maailmanjohtaja toipuu kuin ihmeen kaupalla. Tätä miestä, Antikristusta, ei todennäköisesti tunneta suurena johtajana ennen kuin hän on herännyt henkiin kohtalokkaasta haavasta. Sen jälkeen koko maailma seuraa häntä.

Opetus on edelleen populaari monien dispensationalistien ja futuristien profetian tulkinnoissa ja se löytyy myös Tim LaHaye’s ja Jerry B. Jenkinsin fiktiivisestä kirjasarjasta Viimeisten päivien vaellus (Left Behind) missä Antikristuksena on Nicolae Carpathia niminen romanialainen poliitikko, joka murhataan israelilaisen valtiopäämiehen Chaim Rosenzweigin taholta, mutta nousee ihmeellisesti henkiin kolme päivää myöhemmin Saatanan ottaessa hänen ruumiinsa täydelliseen valtaan. LaHayen ja Jenkinsin kirjasarjassa tämä Antikristuksen kuolema ja ylösnousemus tapahtuu puolivälissä seitsenvuotista ahdistuksen aikaa. Tätä juonikäännettä ei keksitty kuitenkaan Hollywood-filmejä varten, vaan se voidaan ajoittaa jo varhaiskirkon eskatologisiin pohdintoihin.

Kahlasin jokaisen raamatuntutkijan aarreaitasta eli verkkosivulta Bible Hub (hyödynnän tutkimuksissani nykyään myös “kaikkitietävän” ChatGPT:n vastauksia) 1800 -luvun englanninkielisiä raamattukommentaareja koskien pedon kuolinhaavaa, joka parantui. Monissa kommentaareissa kannatettiin tuolle ajalle tyypillistä historisistista profetiantulkintaa, jonka mukaan paavinvalta täytti Danielin profetiat pedon pienestä sarvesta (tulkinta johon itsekin yhdyn) ja Ilmestyskirjan profetiat ensimmäisestä pedosta, sen seitsemästä päästä ja kymmenestä sarvesta (tulkinta mihin itse en yhdy).

Näin ollen pedon päässä olevaa kuolinhaavaa ei tulkittu niissä myöskään jonkin yksilön kuolemana ja ylösnousemuksena vaan paremminkin pakanallisen Rooman valtakunnan kuolemana ja roomalaiskatolisen paavinvallan nousussa sen korvaajaksi Pyhässä saksalaisroomalaisessa keisarikunnassa 800 – 1800 -luvuilla. Eli peto sai kuolinhaavan Länsi-Rooman keisarikunnan kukistuessa vuonna 476 jKr. mutta elpyi ja virkosi henkiin Kaarle Suuren (Charles the Great) kruunauksessa roomalaisten keisariksi paavi Leo III:n taholta vuonna 800. Toisissa 1800 -luvun kommentaareissa kannatettiin puolestaan näyn preterististä tulkintaa, jonka mukaan Ilmestyskirjan peto viittaisi keisari Neroon ja hänen henkiin heräämiseensä aikojen lopulla.

Keisari Nero Antikristuksen esikuvana

Vuosina 54 – 68 hallinnut keisari Nero oli ensimmäinen kristittyjä vainonnut Rooman keisari ja yksi julmimmista. Ei ole todistetta siitä, että varhaiskirkon opettajat olisivat kytkeneet hänet yleisemmin Ilmestyskirjan petoon vaikka osa heistä teki näin, pääasiassa Victorinus ja Augustinus. Ajatus Nerosta Ilmestyskirjan petona alkoi yleistyä laajemmin vasta 1800 -luvun preterististen profetianopettajien kirjoituksissa. Ajatus saa tukea mm. siitä, että hänen kreikankielisen tittelinsä hepreaan translitteroitu muoto laskee pedon luvun 666. Toiseksi, Nero on assosioitu myös Ilmestyskirja 17:8-11:n profetiaan pedon seitsemästä päästä ja sen kymmenestä sarvesta.

Sekä preteristiset että historisistiset profetianopettajat ovat olleen yksimielisiä siinä, että peto ja portto kytkeytyvät näyssä muinaiseen Roomaan; että pedon seitsemän pään päällä ratsastanut portto viittasi Rooman seitsemän kukkulan päälle perustettuun kaupunkiin, koska “ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu” ja että “nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus.” Tämä portto oli “juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä” aivan Rooma oli Johanneksen elinaikana kristittyjen suurin vainoaja.

Mutta Johannekselle ilmoitettiin, että “ne seitsemän päätä… ovat myös seitsemän kuningasta; heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän. Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen.” Näyn preteristisessä tulkinnassa näiden seitsemän kuninkaan on ajateltu viitanneen Rooman varhaisiin keisareihin, joista Nero olisi kuulunut viiden ensimmäisen joukkoon. Ja näin ollen “peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä”, olisi keisari Nero, joka nousee kuolleista ennen Jeesuksen toista tulemusta.

Tähän liittyi myös antiikin Roomassa keisari Neron itsemurhan jälkeen levinnyt “Nero Redivivus -myytti”, ettei hän olisi kuollut vaan palaisi Parthian eli nykyisen Iranin alueelta takaisin Rooman keisariksi. Myytti oli niin tunnettu vielä satoja vuosia Neron kuoleman jälkeenkin, että kristityt kirjoittajat kuten Victorinus ja Augustinus viittasivat siihen Ilmestyskirjan tulkinnoissaan. Keisari Diocletianuksen (284 -305) vainojen aikaan elänyt Victorinus kirjoitti Ilmestyskirjan kommentaarissaan:

Nyt, kun yksi pedon päistä tapettiin ikään kuin kuoliaaksi, hän puhuu Nerosta. Sillä on selvää, että kun senaatin lähettämä ratsuväki ajoi häntä takaa, hän itse viilsi kurkkunsa auki. Hänet Jumala siis, kun hänet herätetään, lähettää arvokkaana kuninkaana, mutta arvokkaana vain sillä tavoin kuin juutalaiset ovat sen ansainneet. Ja koska hänellä tulee olemaan toinen nimi, Jumala määrää hänelle toisen nimen, jotta juutalaiset voivat ottaa hänet vastaan ikään kuin hän olisi Kristus [so. juutalaisten profetoitu Messias].”

Tämä on ehkä ensimmäinen kerta missä Nero assosioitiin Ilmestyskirjan petoon. Myös läntisen kirkon merkittävimpänä kirkkoisänä pidetty Augustinus viittasi tähän näkemykseen hieman skeptisemmin 400 -luvun alkupuoliskolla kirjoitetussa teoksessaan Jumalan valtio:

Jotkut ajattelevat, että apostoli Paavali viittasi Rooman valtakuntaan [2 Tess. 2:7:ssä] ja että hän ei halunnut käyttää selkeämpää kieltä, jottei häntä syytettäisi siitä, että hän toivoi pahaa valtakunnalle, jonka toivottiin olevan ikuinen; niinpä sanoessaan: “Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa”, hän viittasi Neroon, jonka teot näyttivät jo olevan kuin Antikristuksen tekoja. Siksi jotkut olettavat, että hän nousee uudelleen ja on Antikristus. Toiset taas olettavat, ettei hän ole edes kuollut, vaan että hänet on piilotettu, jotta hänen voitaisiin olettaa kuolleen, ja että hän elää nyt kätkettynä sen saman iän elinvoimaissa, jonka hän oli saavuttanut, kun hänen uskottiin kadonneen, ja hän elää, kunnes hän ilmestyy omana aikanaan ja palautetaan valtakuntaansa. Mutta ihmettelen, että ihmiset voivat olla niin rohkeita arveluissaan. Ei kuitenkaan ole järjetöntä uskoa, että nämä apostolin sanat: “Vain se, joka nyt hallitsee, hallitkoon, kunnes hänet otetaan pois tieltä”, viittaavat Rooman valtakuntaan, aivan kuin sanottaisiin: “Vain se, joka nyt hallitsee, hallitkoon, kunnes hänet otetaan pois tieltä”. Ja silloin jumalattoman on paljastuttava: Kukaan ei epäile, etteikö tämä tarkoittaisi Antikristusta.

Vuonna 1882 julkaistu raamattukommentaari Cambridge Bible for Schools and Colleges yhtyy näiden kirkon varhaisten kirjoittajien näkemyksiin keisari Nerosta: “on mahdollista, että hän [apostoli Johannes Ilmestyskirjan 17. luvussa] tarkoittaa meille, että tuleva Antikristus on itse asiassa kuolleista noussut Nero (huomaamme, että tekstin sanoissa ei kielletä vaan vahvistetaan hänen kuolemansa, jonka todellisuus on historiallisesti varmaa): on todennäköisempää, että Antikristus on uusi Nero samalla tavalla kuin hän on uusi Antiokhos [Epifanes], Jumalan vihollinen, niin kuin he olivat, ja he ovat heidän esikuvansa, sikäli kuin he olivat hänen henkensä vaikutuksen alaisia.”

Preterismi, Historisismi ja Futurismi

Olen sanonut usein, että kannatan eräänlaista integroitua tulkintaa profetioihin missä olen integroinut yhteen preteristisen, historisistisen ja futuristisen profetiantulkinnan. Eli vaikka en yhdy kaikilta osin preteristiseen, historisistiseen tai futuristiseen profetiantulkintaan, yhdyn niihin jokaiseen niiden päälinjoissa enkä näe niiden olevan toistensa kanssa ristiriidassa tai toisensa poissulkevia näkemyksiä Raamatun lopun ajan profetioista. Voin yhtyä myös edellä lainatun raamattukommentaarin näkemykseen siitä, että Keisari Nero oli yksi monista antikristuksista (1 Joh. 2:18) ja tuon lopullisen esikuva Antiokhos Epifanesin tapaan. Osa näistä Antkristuksen historiallisista esikuvista ennustettiin myös hyvin tarkasti Raamatun profetioissa, kuten Antiokhos Epifanes, paavinvalta ja Ottomaanien kalifaatti (kuten olen perustellut jo kirjoissani).

Ilmestyskirjan seitsenpäisellä pedolla saattaa olla kyllä jokin esikuvallinen viittaus keisari Neroon tai paavinvaltaan, kuten osittainen preterismi ja osittainen historisismi jo opettaa, mutta yleisesti ottaen tulkitsen Ilmestyskirjan profetioita lähinnä niiden futuristisen ymmärryksen valossa. Pointtini kirkon varhaisten opettajien tulkintojen lainaamisessa on nyt lähinnä se, että ajatus Antikristuksen kuolemasta (tai sitten lavastetusta kuolemasta) ja saatanallisesta ylösnousemuksesta palaa jo ainakin 1700 vuoden taakse. Ja varhaiskirkon päivinä tämän ymmärrettiin viittaavan – kuten 1900 -luvun futuristien opetuksessa – jonkin maailmanhallitsijan kirjaimelliseen kuolemaan ja ylösnousemukseen, jonka kautta tämä henkilö pyrkii jäljittelemään Jeesusta Kristusta. Itseasiassa jo kirkkoisä Irenaeus, joka oli apostoli Johanneksen oppilaan Polykarpoksen oppilas, viittasi tähän ajatukseen muutamaa vuosikymmentä Ilmestyskirjan kirjoittamisen jälkeen:

Emme ota nyt sitä riskiä, että yritämme arvata Antikristuksen nimen yksiselitteisesti; sillä jos olisi välttämätöntä, että hänen nimensä olisi selvästi paljastettu tässä nykyajassa, sen olisi ilmoittanut jo se, joka näki apokalyptisen näyn [s.o. apostoli Johannes]. Sitä ei nimittäin nähty kovinkaan kauan sitten, vaan melkein meidän päivinämme, Domitianuksen valtakauden loppupuolella. Mutta hän ilmoittaa nyt nimen lukuarvon, jotta tämän miehen tullessa voisimme välttää häntä, koska tiedämme siitä kuka hän on: hänen nimensä on kuitenkin salattu, koska se ei ole sen arvoinen, että Pyhä Henki sitä julistaisi…

Mutta nyt, koska hän “on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen”, Ilm. 17:8, niin aivan kuin joku, jota ei ole olemassa; niin ei myöskään hänen nimeään ole julistettu, sillä sen nimeä, jota ei ole olemassa, ei julisteta. Mutta kun tämä Antikristus on tuhonnut kaiken tässä maailmassa, hän hallitsee kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja istuu Jerusalemin temppeliin; ja sitten Herra tulee taivaasta pilvissä Isän kirkkaudessa ja lähettää tämän miehen ja ne, jotka häntä seuraavat, tulijärveen.

Peto, joka on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.

On tärkeää nyt huomata, että kirkon yksi varhaisimmista opettajista liittää tässä Ilmestyskirjan pedon tulevaan maailmanhallitsijaan, jonka nimestä voitaisiin laskea luku 666 kreikkalaisheprealaisessa gematriassa (kuten Charlesin nimi laskee englanniksi ja hepreaksi) ja joka tulee vierailemaan Jerusalemin jälleenrakennetussa temppelissä, kuten Matteus 24:15 ja 2. Tess. 2:4 ennustavat. Lisäksi – vaikkei sano sitä suoraan – hän vihjaa tämän henkilön kuolemaan ja ylösnousemukseen lainaamalla Ilmestyskirja 17:8:aa:

Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.

Voimme rinnastaa tämän jakeen Ilmestyskirja 1:8, 17-18:een missä Jeesus puhuu itsestään:

Minä olen A ja O”, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on… minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

Aivan kuin Jeesuksesta sanotaan, että henkensä annettuaan, hän “meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille³, niin myös pedon sanotaan nousevan “syvyydestä” eli tuonelasta. Mutta toisin kuin Jeesus, hän on myös palaava syvyyteen. Ja aivan kuin Johannes näki Jeesuksen Karitsana, joka oli “ikäänkuin teurastettu”⁴, niin myös pedolla hän näkee “yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui.”⁵ Ilmestyskirja 13:12-14 kertoo väärästä profeetasta:

Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.

Näissä kohdissa pedon virkoaminen henkiin kuolinhaavastaan liitetään siis toisen pedon eli väärän profeetan tekemiin saatanallisiin ihmeisiin. Tähän yhteyteen liittyy myös Paavalin opetus Tessalonikan seurakunnalle:

…tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.⁶

Miksi koko maa seuraa ihmetellen petoa?

Vaikka olen ollut usein taipuvaisempi ajattelemaan, että pedon pään kuolinhaavan parantuminen viittaisi hänen valtakuntansa tai Rooman keisarinviran elpymiseen Rooman viimeisen keisarin virassa, jota tämä henkilö tulee kantamaan, niin ajatus hänen kirjaimellisesta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan sopisi paremmin yhteen sen kanssa, että “koko maa seurasi ihmetellen petoa” nähdessään hänen kuolinhaavansa parantuneen. Jos paavi kruunaisi Charles-nimisen hallitsijan Rooman keisarin virkaan – kun edellinen kerta tapahtui Charles V:n aikana 1500 -luvulla ja ensimmäinen kerta 800 -luvulla merkitsi läntisen sivilisaation syntyhetkeä – se olisi kyllä suurta huomiota ja ihmetystä herättävä tapahtuma, mutta olisiko kyseessä kuitenkaan niin suuri spektaakkeli, että se vetäisi koko maailman hämmästelemään häntä suu ammollaan.

Toiseksi, täytyykö Antikristuksen kuolla ja nousta henkiin täyttääkseen todella hänen nimensä anti -etuliitteen, joka tulee kreikasta ja merkitsee Kristuksen vastustajaa, vastakohtaa sekä sijaista? Hän ei siis ole vain Kristuksen vihamies, mutta myös Hänen jäljittelijänsä ja vastakohtansa. Tuleeko siis myös hänen olla eräs, “joka on ja joka oli ja joka tuleva on”? Näin ainakin vuonna 1871 julkaistu Jamieson-Fausset-Brown Raamattukommentaari vihjaa⁷ huomioidessaan Ilm. 1:8:n ja 17:8:n välisen rinnakkaisuuden. Ajatus Antikristuksen kirjaimellisesta kuolemasta ja ylösnousemuksesta ei siis ole uusi ja sitä tukee myös Raamatun tekstien tarkka tekstuaalinen eksegeesi (vastakohtana eisegeesiin, joka tarkoittaa omien oletustemme ja ennakkokäsitystemme lukemista tekstin sisään).

Mutta jos olenkin ilmaissut skeptisyyttä tätä tulkintaa kohtaan, en ole ensimmäinen henkilö. Jo Augustinus ihmetteli “400 -luvun salaliittoteorioita” ja aikansa ihmisten herkkäuskoisuutta niihin, kun jo yli 200 vuotta haudassa maanneen keisari Neron uskottiin olevan yhä elossa ja palaavan vielä Rooman keisariksi. 1970 -luvulla Hal Lindsey sanoi, ettei uskoisi Antikristuksen kirjaimelliseen paluuseen kuolemasta elämään vaan tilanteeseen, “jossa tällä henkilöllä on kuolemaan johtava haava. Ennen kuin hän on tosiasiallisesti menettänyt elämänsä, hänet tuodaan takaisin tästä kriittisestä haavoittuneesta tilasta.”

Kuningas Charlesin syöpä voisi olla juuri tällainen tilanne missä hänellä on nyt “kuolemaan johtava haava”, mutta “ennen kuin hän on tosiasiallisesti menettänyt elämänsä, hänet tuodaan takaisin tästä kriittisestä haavoittuneesta tilasta.” Mutta entä jo hänellä ei ole vain “kuolemaan johtava haavaa”, vaan hän todella kuolee syöpään? Sinänsä edes tässä tilanteessa minulla ei pitäisi olla loogisesti ajatellen ongelmia uskoa hänen kuolleista heräämiseensä. Uskonhan minä myös omien Kristuksessa kuolleiden sukulaisteni kuolleista nousuun seurakunnan ylösotossa.⁸ Paavali opetti:

Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.⁹

Ei ole johdonmukaista sanoa, että uskon kristittynä kaikkien ihmisten – niin pyhien kuin jumalattomien – ruumiilliseen ylösnousemukseen, mutta samaan aikaan pidän mahdottomana sitä, että jokin yksittäinen henkilö tulisi nousemaan kuolleista ennen Kristuksen toista tulemusta. Samalla tapaa on hieman epäjohdonmukaista sanoa, etten pysty uskomaan että Charles voisi nousta kuolemansa jälkeen henkiin, mutta uskon kuitenkin hänen taistelevan tankeillaan ja ballistisilla ohjuksillaan ulkoavaruudesta tulevaa taivaallista armeijaa vastaan, joka päihittää hänet lentävillä hevosilla.¹⁰ Tai etten voisi uskoa millään Charlesin ruumiilliseen ylösnousemukseen, mutta uskon silti kahden todistajan ruumiilliseen ylösnousemukseen pedon hallintovallan lopussa.¹¹

“Kuolema on nielty ja voitto saatu”.

Olen joskus todennut olevani “eskatologinen realisti”, millä tarkoitan sitä, että pyrin ymmärtämään ja tulkitsemaan profetioita mahdollisimman realistisessa tosimaailmaan juurtuvassa valossa. Kun tiedemiehet ja teknologistit ovat tänään jo sen kynnyksellä, että he kykenevät antamaan sokeille näkönsä, kuuroille kuulonsa ja rammoille liikuntakyvyn, niin näen sen osana Raamatussa ennustettua historiallista kehityslinjaa,¹² sen sijaan että pyrkisin kauhistelemaan ja demonisoimaan tällaista kehityslinjaa mihin moni kristitty nyt saattaa sortua Elon Muskin aivosirujen ja tekoälyn aikaudella.

Eskatologinen realismini ei tarkoita sitä, että kieltäisin yliluonnollisen olemassaolon. Mutta usein nämä kaksi asetetaan virheellisesti vastakkain, koska voimme selittää vaikkapa juutalaisten paluuta maahansa ja Israelin valtion jälleensyntyä täysin sekulaarin historian valossa (sionismihan oli ateistijuutalaisten perustama sekulaari kansallisaate) ilman tarvetta nähdä Jumalan yliluonnollista kättä tapahtumien takana. Mutta tuollainen näkökulma on virhe, koska Raamatun mukaan Jumalaa ohjaa historiaamme Hänen hyvän tahtonsa mukaisesti koko luomakunnan vapauttamiseksi synnin “turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.”¹³

Voimme nähdä myös Jumalan ja lääketieteen toistensa vihollisina tai sitten voimme nähdä heidät toistensa liittolaisina. Spekuloin blogissani jo syyskuussa 2018, että Charles saattaisi kuolla ennen kuin hän nousee asemaansa Raamatun Antikristuksena ja että hän virkoaisi henkiin jonkin modernin lääketieteen tieteellisen ihmeen voimalla.

En siis pidä mahdottoman sitä, etteikö Antikristus voisi olla valtaannoustessaan jo yli 80 -vuotias. Kun miettii vaikkapa Raamatun VT:n patriarkkoja, niin monet heistä aloittivat kutsumuksensa vasta 70 – 80 -vuoden iässä. Antikristus voi sitä paitsi aloittaa merkittävän julkisen roolinsa jo vuosia ennen varsinaisen vihan ajan alkua. Tämän lisäksi jotkin profetiat hänestä näyttäisivät viittaavan siihen, että hän käy läpi jonkinlaisen saatanallisen vastineen Kristuksen kuolemalle ja ylösnousemukselle…

Koska monet näistä “ihmeistä” mitä väärä profeetta saa aikaan – pedon kuva ja pedon merkki – voidaan selittää myös nykypäivän kehittyneen teknologian valossa, niin onko myös ensimmäisen pedon kuolinhaavan parantumisessa kyseessä jokin nykytekniikan avulla aikaansaatu tieteellinen läpimurto? Pohdi aiemmin lainattuja uutisotsikoita siitä kuinka tiedemiehet suunnittelevat nyt jopa kuolemankin päihittämistä ja uskovat sen olevan mahdollista jo tulevina vuosikymmeninä. Jo nykyisen lääketieteen avulla ihminen voidaan elvyttää kuolleista vaikka hänen sydän olisi ollut pysähtyneenä yli tunnin. Daily Mail kertoo artikkelissaan potilaasta, joka saatiin herätettyä ollessaan 70 minuuttia kuolleena: “Aiemmin tohtorit uskoivat, että 20 minuutin elvytyksen jälkeen mahdollisuudet eloonjäämiseen ovat hyvin alhaiset, mutta viimevuonna he saivat uutta informaatiota mikä viittasi eloonjäämisasteen kasvavan 20-minuutin rajan jälkeen.” Mutta tiedemiehet tutkivat nyt onko ihminen mahdollista herättää henkiin jopa paljon pidemmän kuolinajan jälkeen. Artikkelissa Voiko kuolleen tuoda takaisin elämään? Tiedemiehet uskovat niin! todetaan seuraavaa:

New Delhi: Pian aivokuolleet voidaan tuoda takaisin elämään – mikäli Multi-Modality Lähestyminen tai ReAnima Projekti on menestyksekäs. Tohtoreiden tiimi Intiasta Yhdysvaltoihin intialaisen tiedemiehen tohtori Himanshu Bansalin johtamana, työskentelevät kunnianhimoisessa projektissa tuoda elämä niille, joita pidetään aivokuolleina. Osana projektia tiimille on myönnetty eettinen lupa värvätä 20 potilasta, jotka on julistettu kliinisesti kuolleiksi aivovammasta.

Tiimi tulee suorittamaan kokeen ensimmäisen vaiheen nimeltä ‘First In Human Neuro-Regeneration and Neuro-Reanimation’ Anupamin Sairaalassa Rudrapurissa, Uttarakhandisa Intiassa. Kokeessa tiedemiehet tulevat sisällyttämään joukon prosessuureja ja terapioita mitkä sisältävät aivojen injektoimisen kantasoluilla ja koktaililla peptiditejä yrityksessä elvyttää aivot ja tuoda takaisin elämään.

Bansal, joka työskentelee biotekniikkayhtiöiden Revita Life Sciences ja Bioquark Inc. kanssa, väitti, että hänellä oli jo jonkin verran menestystä kahden potilaan kanssa Persianlahdella ja Euroopassa. “Yritämme nyt tehdä lopullisen tutkimuksen 20 koehenkilöllä ja todistaa, että aivokuolema on palautuva.

Tämä avaa oven tulevalle tutkimukselle ja erityisesti ihmisille, jotka menettävät rakkaansa äkillisesti”, tohtori Bansal sanoi Telegraphille. Peptidejä annostellaan selkäytimeen – niiden henkilöiden, joita pidetään hengissä pelkästään hengissäpitolaitteiden avulla – päivittäin pumpun avulla, ja kantasoluja annetaan kahden viikon välein kuuden viikon ajan. Tämä uraauurtava hanke on ensimmäinen kokeilu laatuaan, ja se on myös yksi askel kohti kuoleman mahdollista kumoamista elinaikanamme.

Johtopäätös

Vaikka ajatus Antikristuksen kirjaimellisesta kuolemasta ja ylösnousemuksesta on siis raamatullisesti perusteltu ja palaa jo kirkon varhaisimpien opettajien eskatologisiin teksteihin, niin myönnän, että se antaisi minulle myös sopivan pakopaikan välttää todellisuuden kohtaamista ja erehdyksen myöntämistä siinä tapauksessa että Charles kuolisi syöpään. Voisin nimittäin uskoa kuin varhaiskirkon eskatologit keisari Nerosta, että kuningas Charles nousee haudan takaa vielä viikkoja kuukausia, vuosia, tai vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.

Todellisuudessa olisi ehkä rehellisempää myöntää se kolmen päivän ja kolmen yön jälkeen, että ellei kuningas ole noussut haudastaan, niin olin väärässä hänen suhteensa Ilmestyskirjan petona ja laittomuuden ihmisenä. Uskomme tärkein asia kun ei ole Charlesin ylösnousemus vaan Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus ja taivaaseenastuminen. Päättääkseni Vapahtajamme sanoihin: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”¹⁴

Lähdeviitteet

Psalmi 90:10 ↩︎
To Whom the Majesty of Kingship Has Not Been Conferred – The Anbtichrist Revealed? (Books on Demand, 2022, sivu 119) ↩︎
1. Piet. 3:19 ↩︎
Ilm. 5:6 ↩︎
Ilm. 13:3 ↩︎
2. Tess. 2:9-12 ↩︎
Kommentaari edistää tosin historisistista tulkintaa paavinvallasta tuona kuolleista heränneenä petona ↩︎
1. Tes. 4:16 ↩︎
1. Kor. 15:12-19 ↩︎
2. Tess. 2:8, llm. 19:11-21 ↩︎
Ilm. 11:11 ↩︎
Jes. 35:5-6, Matt. 11:5 ↩︎
Room. 8:21 ↩︎
Joh. 11:25-26 ↩︎