Onko Englannin Charles III radikaali muslimi, jonka päämääränä on alistaa länsi islamille?

Työväenpuolueen pääministeri Keir Starmerin johtama Yhdistynyt kuningaskunta ja maailman rikkain mies Elon Musk ovat olleet viimeaikoina avoimessa sodassa. Ensin Musk antoi X:ssä tukensa Britannian Brexit-johtaja Nigel Faragen johtamalle oikeistopopulistiselle Reform -puolueelle, mutta veti pian tukensa pois Faragelta, kun Tommy Robinsonia puoltaneet Muskin X-postaukset saivat Faragen etäännyttämään itsensä Muskista mitä Musk puolestaan piti pelkuruuden merkkinä. Tommy Robinsonin suosio Britannian työväenluokan ja kansallismielisten keskuudessa on ollut jopa Faragen suosiotakin suurempi, sillä mies on ollut jo vuosia maan yläluokkaisen eliitin ja lehdistön panettelun ja poliittisen vainon kohteena paljastaessaan lähinnä pakistanilaistaustaisten islamilaisten maahanmuuttajien raiskausjengit, jotka ovat raiskanneet tuhansia naisia ja lapsia viranomaisten katsoessa sitä usein sormien välistä ja valtaapitävien mustamaalatessa näiden rikosten kohteiksi joutuneet uhrit ja ne päivänvaloon tuoneet journalistit. Robinson tunnetaan myös islaminuskon suorapuheisena kriitikkona ja Israelin ystävänä, mistä syystä häntä on paneteltu maan lehdistössä rasistiksi ja islamofoobikoksi.

Musk on pitänyt ääntä myös siitä kuinka UK on muuttunut Starmerin johdolla orwellilaiseksi poliisivaltioksi missä poliisi tulee pidättämään lainkuuliaisia kansalaisia heidän koteihinsa “loukkaavien meemien” tähden, joita he postaavat sosiaalisessa mediassa, sen sijaan että käyttäisivät resurssinsa todellisten rikollisten vangitsemiseen. Raportit ovat olleet järkyttäviä. Jopa 12 -vuotiaita lapsia on joukkoraiskattu lukuisten maahanmuuttotaustaisten miesten tahoilta. Esimerkiksi alapuolisessa GBNews raportissa eräs uhri kertoo tulleen joukkoraiskatuksi 14 -vuotiaasta lähtien yli tuhat kertaa eikä viranomaiset nostaneet sormeakaan.

Musk kirjoitti 5. huhtikuuta 2024, “En voi uskoa sitä, että tämä tapahtuu Britanniassa.” Itseäni tämä ei yllätä lainkaan, sillä ennustin tämän suuntaista kehitystä jo viisi vuotta sitten julkaisemassani YouTube-videossani Arabian Prinssi, 9/11 ja Tuleva Islamilainen AntiKristus. Liitin tällaisen kehityksen kuitenkin Charlesin nousuun Englannin valtaistuimelle, en työväenpuolueen pääministeriin. Olen jo kritisoinut vuosien varrella presidentti Trumpin kaltaisten henkilöiden sinisilmäisyyttä Englannin kuninkaallisista. Sama sinisilmäisyys näyttää vaivaavan myös Elon Muskin kaltaisia henkilöitä, kun hän kutsui X:;ssä kuningas Charles III:tta hajottamaan UK:n parlamentin. Vaikka postauksiani X:ssä ei huomioikaan juuri kukaan, niin vastasin tähän Muskin ehdotukseen suoraan:

Luulette siis, että Jimmy Savilen ja muiden pedofiilien (kuten piispa Ballin, jota hän suojeli senkin jälkeen, kun oli käynyt ilmi, että tämä oli käyttänyt hyväkseen teinipoikia) pahamaineinen ystävä, joka tukee kaikkea malthusilaisesta ekofasismista kiinalaistyyppiseen ESG-pisteytykseen, mitä te oikeutetusti vastustatte, kuuntelisi kenties vilpittömiä toiveitanne?

Postauksen yhteyteen liitin kuvakaappauksen kuninkaan sitaateista ja uutisotsikoista, jotka osoittavat hänen itsensä olevan monikulttuurisen, ekofasistisen ja islamofasistisen UK:n suurin ongelma, ei sen ratkaisu. Mutta postaukseni ei ollut millään tapaa kritiikkiä Muskia kohtaan. Pidän sitä positiivisena asiana, että Musk on ainoa vaikutusvaltainen henkilö, joka pitää ääntä näistä asioista ja puolustaa Tommy Robinsonin kaltaisia henkilöitä. Toivoisin vain, että hän olisi yhtä äänekäs Charles III:n korruption suhteen. Osoitus siitä, että Charles III on ollut yksi Britannian vaikutusvaltaisin monikulttuurisuuden ja islamisaation edistäjä palaa jo ainakin vuoteen 1993 asti, jolloin hän piti Oxfordin yliopistossa kuuluisan puheensa nimeltä Islam ja länsi. Siinä hän hän totesi mm. seuraavaa:

Esimerkiksi tässä maassa väitetään usein, että islamilaisen maailman sharia-laki on julma, barbaarinen ja epäoikeudenmukainen. Ennen kaikkea sanomalehtemme tykkäävät kaupata näitä ajattelemattomia ennakkoluuloja. Totuus on tietenkin erilainen ja aina monimutkaisempi. Minun käsitykseni on, että äärimmäisyyksiä, kuten käsien katkaisemista, harjoitetaan harvoin. Suoraan Koraanista otetun islamilaisen lain johtavana periaatteena ja henkenä pitäisi olla oikeudenmukaisuus ja myötätunto… Toinen ilmeinen länsimainen ennakkoluulo on arvioida naisten asemaa islamilaisessa yhteiskunnassa ääritapausten perusteella. Islam ei kuitenkaan ole monoliitti, eikä kuva ole yksinkertainen…

Enemmänkin islam voi opettaa meille nykyään tavan ymmärtää maailmaa ja elää siinä, jossa kristinusko on itse köyhempi menetettyään sen. Islamin ytimessä on sen säilyttämä kokonaisvaltainen näkemys maailmankaikkeudesta. Islam – kuten buddhalaisuus ja hindulaisuus – kieltäytyy erottamasta ihmistä ja luontoa, uskontoa ja tiedettä, mieltä ja materiaa toisistaan ja on säilyttänyt metafyysisen ja yhtenäisen näkemyksen itsestämme ja ympäröivästä maailmasta. Kristinuskon ytimessä on edelleen kokonaisvaltainen näkemys maailman pyhyydestä ja selkeä käsitys siitä, että meillä on edunvalvonta ja vastuu luonnollisesta ympäristöstämme. Tuon ihmeellisen 1600-luvun runoilijan ja virsinkirjoittajan George Herbertin sanoin: ”Mies, joka katsoo lasiin, voi pysäyttää katseensa siihen, tai jos hän haluaa, kulkea sen läpi ja nähdä taivaan”.

Länsimaat menettivät kuitenkin vähitellen tämän kokonaisvaltaisen näkemyksen maailmasta Kopernikuksen ja Descartesin ja tieteellisen vallankumouksen myötä. Kokonaisvaltainen luonnonfilosofia ei enää kuulu jokapäiväiseen uskomuksemme. En voi olla ajattelematta, että jos voisimme nyt vain löytää uudelleen tuon aikaisemman, kaiken kattavan lähestymistavan ympäröivään maailmaan, nähdä ja ymmärtää sen syvemmän merkityksen, voisimme alkaa päästä eroon länsimaissa lisääntyvästä taipumuksesta elää ympäristön pinnalla, jossa tutkimme maailmaamme manipuloidaksemme ja hallitaksemme sitä ja muuttaaksemme harmonian ja kauneuden epätasapainoksi ja kaaokseksi. Mielestäni on surullinen tosiasia, että viimeisten muutaman sadan vuoden aikana luomamme ulkoinen maailma on monin tavoin tullut heijastamaan omaa jakautunutta ja hämmentynyttä sisäistä tilaamme. Länsimaisesta sivilisaatiosta on tullut yhä ahneempi ja hyväksikäyttävämpi ympäristövelvoitteitamme uhmaten. Tämä ratkaiseva tunne ykseydestä ja luottamuksesta ympäröivän maailman elintärkeään sakramentaaliseen ja hengelliseen luonteeseen on varmasti jotain tärkeää, jonka voimme oppia uudelleen islamilta.

Tämä Charlesin puhe oli tarkoitettu vastapainoksi Samuel P. Huntingonin kesällä 1993 Foreign Affairs lehdessä julkaisemalle artikkelille Sivilisaatioiden yhteentörmäys missä avointen rajojen globalisaation ennakoitiin johtavan sivilisaatioiden väliseen yhteentörmäykseen etenkin islamilaisen ja kristillisen maailman kanssa johtuen näiden kahden eri uskonnon erilaisista arvoista ja usein toisilleen vihamielisestä historiasta. Charlesin mukaan asia oli päinvastoin ja sekä länsi että islamilainen maailma voisivat oppia toinen toisiltaan ja elää sovussa keskenään. Charles painotti puheessaan islamin väitettyä positiivista historiallista roolia länsimaiden tieteellisessä ja kulttuurisessa kehityksessä ja vähätteli sen tai radikaalin islamin uhkaa Euroopalle, väittäen että “ääriajattelu ei ole sen enempää islamin kuin muidenkaan uskontojen, mukaan lukien kristinuskon, yksinoikeus”. Tätä lausuntoa on vaikea sovittaa yhteen tilastollisiin tosiasioihin, sillä vuosien 1979-2019 välillä tehtiin yli 33 000 terrori-iskua islamin nimessä ja vuodesta 2013 lähtien islamista on tullut tärkein syy (63,4 prosenttia) terrorismin aiheuttamiin kuolemiin maailmassa (ja ehkä traagisen ironista, mutta suurin osa sen uhreista on myös muslimeita).

Jos Charlesin puheen pointtina olisi ollut se, että länsimaisten ihmisten tulisi oppia rakastamaan erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä, nähdä heidän erilaisuutensa rikkautena ja integroida heidät osaksi länsimaista yhteiskuntaamme, jotta he oppisivat arvostamaan sen juutalaiskristillisiä arvoja ja perinteitä, niin tämä olisi ollut varsin kristillinen sanoma. Mutta sen sijaan hän nimenomaan sanoi, että lännen tulisi oppia islamista itsestään hengellisiä ja metafyysisiä totuuksia, jotka kristinusko oli hänen mukaansa “menettänyt”. Eli vastauksena kasvavasti sekularisoituvaan jälkikristilliseen aikaamme ja sen jättämään hengelliseen tyhjiöön, lännen tulisi omaksua islam kristinuskon sijasta. Näin siis Englannin anglikaanikirkon nykyinen pää opetti 33 vuotta sitten.

Miten tämä eroaa radikaalien muslimien tavoitteista islamisoida Eurooppa ja alistaa se sharia-lain alle? En kuitenkaan väitä, että Charles olisi salafisti eli sunni-islamilainen fundamentalisti. En myöskään väitä hänen olevan radikaali shiia-muslimi, joka kannattaisi Iranin ajatollahin uskonnollista diktatuuria. Charlesin puoltaman islamin ymmärtämiseksi täytyy ymmärtää ensin miestä nimeltä René Guénon (1886 – 1951). Guénon oli suufilaiseen islaminuskoon kääntynyt ranskalainen okkultisti, jonka kirjoituksen loivat pohjan traditionaaliselle koulukunnalle ja ns. perennialistiselle filosofialle. Catholic Herald -lehti julisti hänet kesällä 2019 “viikon harhaoppiseksi” ja kertoi hänestä seuraavaa:

René Guénon (1886-1951) oli katolilaisesta uskosta luopunut ja islamiin kääntynyt, jota pidetään ”traditionalistisen” koulukunnan isänä – mikä tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että kaikki nykyiset uskonnot ovat yhtä hyviä ja päteviä perillisiä yhdestä ja samasta alkuperäisestä uskosta. Tämä heijastuu aidommin joissakin uskonnoissa kuin toisissa – ja Guénonille parhaimmillaan islamissa. Blois’ssa katoliseen perheeseen syntynyt Guénon lähti Pariisiin opiskelemaan. Siellä hän liittyi 1800-luvun ja 1900-luvun alun okkulttisen herätyksen edustajiin, ja hänestä tuli peräkkäin martinisti, gnostikko ja vapaamuurari (ja hän menetti suosionsa). Sitten Guénon alkoi tutkia teosofiaa ja hindulaisuutta – jälkimmäisestä hän kirjoitti useita kirjoja, joista yhdessä hän kritisoi teosofiaa ja modernia materialismia. Tämä johti 1920-luvulla yhteistyöhön sellaisten katolilaisten kuin Jacques Maritainin ja Louis Charbonneau-Lassayn kanssa, joista jälkimmäisen Paray-le-Monialessa toimivaan Regnabit-lehteen hän kirjoitti jopa artikkeleita.

Charbonneau-Lassay näki muissa maailmanuskonnoissa jälkiä alkuperäisestä ilmestyksestä, josta juutalaisuus ja sittemmin katolilaisuus olivat saaneet alkunsa, mutta hänen mielestään näitä oli käytettävä ihmisten houkuttelemiseksi ainoan oikean uskon pariin. Guénonille katolilaisuus ei kuitenkaan ollut aito väylä, mikä johti paitsi eroon katolisista ystävistä (Maritain yritti saada hänen teoksensa kiellettyjen kirjojen luetteloon) myös hänen omaan kääntymiseensä islamiin ja sen jälkeiseen siirtolaisuuteen Kairoon. Siellä hän kuoli. René Guénon on ollut kiistelty hahmo, jolla on ollut suuri vaikutus sellaisiin vertailevan uskonnon tutkijoihin kuin Huston Smith ja filosofeihin kuten Frithjof Schuon. Koko ajatus ”hengellisyydestä ilman uskonnollisuutta” voidaan nähdä hänen työnsä tuloksena, vaikka hän olisi luultavasti paheksunut sitä.

René Guénon vaikutus Charlesin ajatteluun voidaan nähdä mm. yläpuolisesta YouTube videosta missä hän ylistää Guénon oppeja ja hänen opetuslapsiaan kuten Seyyed Hossein Nasria, joka on kirjoittanut yli 50 teosta ja 500 artikkelia. Videoviestissään esoteeriselle Temenos-akatemialle, silloinen Walesin prinssi sanoi, “Näinä brutaaleina aikoina, on suurta tarvetta pysyvyydelle, tarvetta noille jotka voivat nousta metelin, pauhun ja kiireen yläpuolelle auttaakseen meitä löytämään nuo totuudet, jotka ovat muuttumattomia ja ikuisia.” Näihin totuuksiin hän sisältää videoviestissään “ihmeellisen kabbalistisen elämän puun.” Vaikka Charlesin kaltaiset traditionalistit kritisoivat usein modernin maailman uskonnosta ja perinteistä vieraantunutta sekularismia ja materialismia, heidän maailmankuvansa eroaa merkittävästi lännen kristittyjen arvokonservatiivien maailmankuvasta. Pyysin ChatGPT:tä selventämään näitä eroavaisuuksia.

1. Ero filosofisessa ja hengellisessä perustassa

Guénonin traditionaalinen filosofia:
Guénonin ajattelu perustuu universaaliin metafysiikkaan, jossa henkisyys nähdään perustavanlaatuisena todellisuutena. Se ei rajoitu yhteen uskontoon tai kulttuuriin, vaan korostaa kaikkien perinteisten uskontojen (kuten hindulaisuuden, buddhalaisuuden, islamin ja kristinuskon) yhteistä metafyysistä ydintä. Tämä näkemys on esoteerinen ja transkendentti, keskittyen kosmiseen järjestykseen ja henkiseen tietoisuuteen.

Länsimainen arvokonservatiivisuus:
Euroopan ja Amerikan traditionalistit lähestyvät perinteitä pääosin eksoteerisesta näkökulmasta, keskittyen tiettyjen yhteiskunnallisten arvojen, kuten perhekeskeisyyden, uskonnollisen moraalin ja kulttuurisen identiteetin, ylläpitämiseen. Perusta on usein spesifisti kristillinen, erityisesti katolinen tai protestanttinen, ja tavoitteena on säilyttää nimenomaan oman uskonnollisen perinteen historiallinen ja yhteiskunnallinen asema.

2. Universaali vs. kulttuurinen ja poliittinen näkemys

Guénonin universaali näkemys:
Traditionaalisessa filosofiassa kulttuuri tai kansallinen identiteetti ei ole ensisijainen. Guénonin visio on globaali ja universaali: henkiset totuudet ovat universaaleja ja kaikkien aidosti perinteisten kulttuurien ja uskontojen taustalla. Guénon ei pyrkinyt edistämään poliittista ohjelmaa, vaan painotti henkistä uudistumista ja paluuta alkuperäiseen metafyysiseen viisauteen. Hänen näkemyksensä mukaan moderni maailma ja sen kriisit ylitetään vain palaamalla henkisyyteen riippumatta kulttuurisista tai poliittisista rajoista.

Arvokonservatiivien kulttuurinen ja poliittinen näkemys:
Länsimaiset arvokonservatiivit keskittyvät usein oman kulttuurinsa ja uskontonsa puolustamiseen globalisaation, sekularismin tai liberaalien arvojen paineessa. Heidän traditionalisminsa on sidottu paikallisiin perinteisiin ja korostaa länsimaista sivilisaatiota kristinuskon juurilla. Esimerkiksi perhearvot, avioliittoinstituutio, kansallinen identiteetti ja konservatiivinen talouspolitiikka ovat tyypillisesti etusijalla.

3. Eksoteerinen vs. esoteerinen lähestymistapa

Guénonin esoteerisuus:
Guénon teki selvän eron uskonnon eksoteerisen (ulkoisen) ja esoteerisen (sisäisen) tason välillä. Hänen mukaansa eksoteerinen uskonnollisuus on hyödyllinen suurille massoille, mutta todellinen henkinen syvyys löytyy esoteerisesta viisaudesta, joka ylittää dogmit ja seremonialliset muodot. Tämä näkemys voi vaikuttaa vieraalta perinteisille arvokonservatiiveille, joille ulkoiset rituaalit ja oppirakenteet ovat keskiössä.

Arvokonservatiivien eksoteerisuus:
Länsimaiset arvokonservatiivit keskittyvät eksoteerisiin uskontokäsityksiin, kuten dogmaattiseen teologiaan ja ulkoisiin käytäntöihin (esimerkiksi kirkon rituaalit, raamattuopetus, kristilliset arvot perheessä). Esoteerinen ajattelu ei yleensä ole osa heidän näkökulmaansa, ja monet arvokonservatiivit voivat suhtautua siihen jopa epäluuloisesti, koska esoteerisuus liitetään usein mystiikkaan tai synkretismiin.

4. Eri suhtautuminen modernismiin

Guénonin kritiikki modernismia kohtaan:
Guénonin mukaan modernismi on kokonaisuudessaan henkinen kriisi, joka on johtanut ihmiskunnan vieraantumiseen universaalista järjestyksestä. Hän näki länsimaisen tieteen ja teknologian kehityksen osana tätä rappiota, koska ne olivat erottaneet ihmisen pyhästä todellisuudesta. Hänen vastauksensa modernismiin oli metafyysinen ja filosofinen, ei poliittinen.

Arvokonservatiivien valikoiva hyväksyntä:
Länsimaiset arvokonservatiivit voivat kritisoida tiettyjä modernin maailman piirteitä, kuten sekularismia, sukupuoli- ja perhearvojen muutoksia tai globalisaatiota, mutta he eivät yleensä hylkää modernia tiedettä, teknologiaa tai demokratiaa kokonaisuudessaan. He pyrkivät usein yhdistämään modernin maailman saavutukset kristilliseen arvopohjaan sen sijaan, että pitäisivät modernismia kokonaan hylättävänä.

5. Yksilön rooli

Guénonin traditionaalinen yksilö:
Guénonin ajattelussa yksilön rooli on palvella universaalia järjestystä ja tavoitella yhteyttä korkeampaan metafyysiseen todellisuuteen. Yksilön identiteetti on toissijainen suhteessa henkiseen totuuteen, joka on ikuinen ja muuttumaton.

Arvokonservatiivinen yksilö:
Länsimaisessa traditionalismissa yksilön rooli nähdään vahvasti yhteiskunnallisena: yksilön tehtävänä on ylläpitää perinteisiä perhearvoja, toimia vastuullisena kansalaisena ja elää kristillisten moraaliperiaatteiden mukaisesti. Identiteetti liittyy usein vahvasti kansallisuuteen, kulttuuriin ja perheeseen.

Yhteenveto

René Guénonin traditionaalinen filosofia ja länsimaisten arvokonservatiivien traditionalismi jakavat pinnallisesti samankaltaisia piirteitä, kuten modernin maailman kriittisen tarkastelun ja arvostuksen perinteitä kohtaan. Kuitenkin niiden pohjavire ja tavoitteet eroavat merkittävästi:

Guénonin filosofia on henkisesti ja metafyysisesti orientoitunut, universaali ja esoteerinen. Se ylittää yksittäiset uskonnot ja kulttuurit pyrkien palauttamaan yhteyden ikuiseen järjestykseen.

Arvokonservatiivinen traditionalismi on kulttuurisesti ja poliittisesti orientoitunut, keskittyen kristillisten arvojen ja länsimaisen sivilisaation säilyttämiseen modernin maailman haasteissa.

Näin ollen Guénonin ajattelu ei istu suoraan perinteiseen länsimaiseen arvokonservatiiviseen liikkeeseen, vaikka molemmat jakavat joitakin samoja huolenaiheita.

Vaikka tekoälyn vastauksen mukaan Guénonin tavoitteet eivät olleet poliittisia, Olavo de Carvalho on eri mieltä artikkelissaan The Claws Of The Sphinx: René Guénon And The Islamization Of The West:

Lännen islamisoituminen – hienovaraisesti tai avoimesti, rauhanomaisesti tai väkivaltaisesti – on René Guénonin koko työn keskeinen ja itse asiassa ainoa tavoite. Koko teos lähestyy tätä päämäärää, ei pelkkänä loogisena johtopäätöksenä, vaan eräänlaisena ainoana ulospääsytienä, johon lukijaa – ja ihanteellisessa tapauksessa koko länttä – johdattaa sokkeloisen rakennelman seinien sisäpuolella vääjäämättömän kohtalonomaisuuden tunne. Tätä päämäärää lukuun ottamatta hänen teoksensa ei ole muuta kuin kokoelma tarkoituksettomia teoreettisia spekulaatioita, kauniiden ja toteutumattomien henkisten mahdollisuuksien rakennelma, jonka hän aina kielsi. Jos tämän vahvistamiseksi tarvittaisiin nimenomainen tunnustus, riittäisi, että muistutetaan, että juuri sillä hetkellä, kun Schuon palasi Algeriasta ”sheikin” tittelin kanssa ja rehenteli aikovansa ”islamisoida Euroopan”, Guénon julisti, että Schuonin Tariqan perustaminen Lausannessa, Sveitsissä, oli hänen vuosikymmeniä kestäneen ponnistelunsa ensimmäinen ja ainoa hedelmä.

Samaan aikaan René Guénon kanssa, eräs toinenkin Euroopan okkultisti pyrki islamisoimaan Euroopan – nimittäin Adolf Hitler. Hitlerillä oli vahva suosio islamilaisten maiden keskuudessa, ja tunne oli molemminpuolinen. Hitler kirjoitti muutamaa kuukautta ennen itsemurhaansa huhtikuussa 1945:

Koko islam värähteli voittojemme uutisista. Egyptiläiset, irakilaiset ja koko Lähi-Itä olivat valmiita nousemaan kapinaan. Vain ajattele, mitä olisimme voineet tehdä auttaaksemme heitä, jopa yllyttääksemme heitä, kuten se olisi ollut sekä velvollisuutemme että omien etujemme mukaista! Mutta italialaisten läsnäolo rinnallamme – lamaannutti meidät; se loi huonovointisuuden tunteen islamilaisten ystäviämme keskuudessa, jotka väistämättä näkivät meidät rikoskumppaneina, tahtoen tai tahtomattaan, heidän sortajiensa rikoskumppaneita. Sillä italialaisia näissä maailmankolkissa vihataan tietysti vielä katkerammin, kuin brittejä tai ranskalaisia… Meillä oli loistava tilaisuus jatkaa loistavaa taistelua, politiikkaa islamin suhteen. Mutta me myöhästyimme bussista, kuten monissa muissakin tilanteissa. Kiitos uskollisuudestamme Italian liitolle!…

Tällainen politiikka olisi herättänyt koko islamin kiihkon. Se on muslimimaailmalle ominaista… voidaan kuitenkin luottavaisin mielin väittää, että Saksa rekrytoi aina uskollisimmat ystävänsä niiden kansojen joukosta, jotka aktiivisesti vastustavat juutalaisten tartuntaa. Olen varma, että japanilaiset, kiinalaiset ja islamin kansat tulevat aina olemaan lähempänä meitä kuin esimerkiksi Ranskaa, huolimatta siitä, että me olemme sukua veren kautta. On traagista, että Ranska on johdonmukaisesti rappeutunut vuosisatojen kuluessa ja että sen ylemmän kerroksen juutalaiset ovat turmelleet hänen yläluokkansa. Ranska on nyt tuomittu harjoittamaan juutalaista politiikkaa.

Vaikka hän oli varsin ylpeä juutalaisvastaisuudestaan, Hitler myös väitti ettei hän ollut rasisti:

Näissä olosuhteissa ei siis ole vaaraa siitä, että antisemitismi katoaa, sillä juutalaiset itse ovat niitä, jotka lisäävät polttoainetta sen liekkeihin ja huolehtivat siitä, että se pysyy hyvin liekeissä. Ennen kuin sen vastustaminen voi kadota, itse sairaus on hävitettävä… niin kauan kuin he selviytyvät elossa, antisemitismiä tulee olemaan eikä se koskaan häviä. Sanoessani tämän lupaan teille, että olen täysin vapaa kaikesta rasistisesta vihasta: On joka tapauksessa epätoivottavaa, että yksi rotu – sekoittuu toisten rotujen kanssa. Lukuun ottamatta muutamia onnistumisia, jotka olen valmis myöntämään, systemaattinen risteytys – ei ole koskaan tuottanut hyviä tuloksia. Halu pysyä rodullisesti puhtaana on osoitus elinvoimaisuudesta ja hyvästä terveydestä. rodun terveydestä. Ylpeys omasta rodusta – ja se ei tarkoita halveksuntaa muita rotuja kohtaan – on myös normaali ja terveellinen tunne. En ole koskaan pitänyt kiinalaisia tai japanilaisia huonompina kuin itseämme. He kuuluvat muinaisiin sivilisaatioihin, ja myönnän avoimesti, että niiden menneisyys on meitä parempi.

Tässä kohtaa Hitler oli tosin osittain oikeassa. Juutalaisviha on historian vanhinta vihaa, joka tulee jatkumaan niin kauan kuin Saatana hallitsee tätä planeettaa ja pyrkii tuhoamaan Jumalan valitun kansan Hänen lupaustensa tekemiseksi tyhjäksi. Hitler oli vain Saatanan työkalu tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Tänään tämä sama viha nousee pääosin islaminuskoisten taholta kuin myös äärivasemmiston ja äärioikeiston taholta (jopa kristityiksi itseään kutsuvien oikeistolaisten). Hitlerin ihailu islaminuskoa kohtaan paljastuu myös Albert Speerin muistelmista: Kolmannen valtakunnan sisällä, luvusta 6. Speer muisteli Füürerin sanoneen.

Jos arabit olisivat voittaneet tämän taistelun [Ranskassa käydyn Toursin taistelun vuonna 732], maailma olisi nyt muhammettilainen. Sillä heidän oli uskonto, joka uskoi uskonnon levittämiseen miekalla ja kaikkien kansojen alistamiseen tähän uskontoon. Germaaniset kansat olisivat tulleet tuon uskonnon perilliseksi. Sellainen uskontunnustus sopi täydellisesti germaaniseen temperamenttiin. Katsos, se on ollut meidän epäonnemme, että meillä on väärä uskonto. Miksi meillä ei ollut japanilaisten uskontoa, jotka pitävä uhria isänmaan puolesta korkeimpana hyvänä? Muhammadin uskonto myös olisi ollut meille paljon yhteensopivampi kuin kristinusko. Miksi sen täytyi olla kristinusko sen sävyisyydellä ja vetelyydellä?

Johtopäätös

Kun siis Charles III ylistää tänään islamia ja toivoo sen täyttävän Euroopan hengellisen tyhjiön, kuten hänen hengellinen mentorinsa René Guénon toivoi jo vuosisata aiemmin, nämä ajatukset ovat aivan saman henkivallan innoittamaa, joka riivasi myös Adolf Hitlerin mieltä. Tästä on osoituksena myös se, että myös Charles III vaahtoaa siitä, että “juutalaislobbylla” on liian suuri vaikutusvalta Amerikan Lähi-Idän politiikkaan ja pitää sitä myrkkynä, joka tulisi hävittää maailmasta, jotta islamilainen terrorismi saataisiin myös loppumaan. Lisäksi hänen panteistinen okkultisminsa nousee aivan samasta esoteerisen perinteen maaperästä mistä myös natsien luontokeskeinen maailmankuva nousi. Tämä näkyy jo siinä kuinka René Guénon traditionalismi innoitti mm. Julius Evolaa, italialaista esoteerikkoa, jolla oli yhteyksiä Saksan natseihin ja Italian fasisteihin, ja jonka kirjoitukset innoittivat monia sodan jälkeisiä äärioikeistolaisia. Evolalla oli tapana kutsua Guénonia hänen “mestarikseen”. Perennialistista filosofiaa opettavan Temenos akatemian perustajajäsen Kathleen Raine (1908 – 2003) oli yksi Charlesin henkilökohtaisesti tunteneista hengellisistä mentoreista. Vuoden 1976 artikkelissaan hän opetti mm. seuraavaa kristillisen evankeliumin rienaa:

Saatana on rankaisija, Jeesus on rangaistuksen kärsijä; ”Hän kuoli riettaana, häntä rangaistiin rikkomuksen tekijänä”. Saatana, ego, tekee lait; mutta Jumalallinen Ihminen ei ole lain alainen, sillä hän on todellisuus itse. Varhaisessa ja vallankumouksellisessa runossaan Taivaan ja helvetin avioliitto Blake esittää Jeesuksen ei lakien tekijänä vaan sen rikkojana: ”Minä sanon teille, että mitään hyveellisyyttä ei voi olla olemassa ilman, että rikkoo nämä kymmenen käskyä”, hän kirjoitti, ”Jeesus oli pelkkää hyveellisyyttä, ja hän toimi impulssiensa, ei lain säädösten, mukaan.”

Samassa artikkelissa hän viittasi mm. “Saatanan pyhyyteen” ja siteerasi Blakea: “Näkyni Kristuksesta on näkyni suurin vihollinen.” Tämä nainen profetoi kerran mahtipontisesti hänen esoteeriseen hölynpölyynsä hurahtaneelle prinssi Charlesille: “Kuinka sydämeni iloitseekaan, että olet valjastanut sotavaunut. Tulen sotavaunut kahden armeijan välille. Tämä on suuri taistelu, ja missä sinä, meidän prinssimme, olisitkaan mieluummin kuin tuossa sotavaunussa.” Tom Bower kirjoitti kirjassaan Rebel Prince, sivulla 43, “Useimmat tervejärkiset viisikymppiset miehet olisivat pilkanneet Rainen liioiteltua retoriikkaa, mutta Charles hengitti hänen sanojaan kuin happea.”

Charlesin vuoden 1993 Oxford-puhe islam ja länsi.

Puheen kakkososa vuodelta 2010.

Tässä videossa Charles siteeraa Koraania islamilaisessa hyväntekeväisyysjärjestössä, jonka on epäilty keränneen rahaa Hamasille ja Charlesin ja entisen pääministeri Gordon Brownin kuuluneen järjestön vaikutusvaltaisiin lahjoittajiin. Usein lännen islam-sympatisoijien keskuudessa harhaanjohtavasti siteerattu Pöydän suuran jae 32 sanoo: “Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen. Meidän lähettiläämme tulivat aikoinaan heidän luokseen selvin todistuksin (Jumalan yliherruudesta), mutta katso, senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä.” Tätä siteeraavat henkilöt jättävät mainitsematta sen, että tämä ajatus nousee esiin ensimmäistä kertaa Talmudista (Sanhedrin 37a) ja siksi myös Koraani sanoo, että säädös annettiin “Israelin lapsille”. Mutta heti tätä seuraavassa kahdessa jakeessa sanotaan millainen säädös annettiin muslimeille: “Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus, lukuunottamatta niitä, jotka katuvat, ennenkuin te saatte heidät valtaansa. Sillä tietäkää, että Jumala on pitkämielinen, laupias.”

Tässä videossa Charles puhuu yhdessä ystävänsä prinssi Turki Al-Faisalin kanssa, Saudi-Arabian tiedustelun pään vuosina 1979-2001, joka erosi vain kymmenen päivää ennen syyskuun 11. terrori-iskuja. Turki Al-Faisal on ollut altavastaajana Syyskuun 11. uhrien omaisten lakihaasteessa Saudi-viranomaisia vastaan ja myöhemmin julkisuuteen vapautetut salaiset asiakirjat ovat osoittaneet ainakin kahden lentokonekaapparin, , Nawaf al Hazmin ja Khalid al Mihdharin, olleen mahdollisesti Saudi-Arabian tiedustelun palkkalistoilla kun he saapuivat Yhdysvaltoihin vuonna 2000. Al-Faisalin suvulla ja prinssi Charlesilla oli tuohon aikaan myös läheiset suhteet Osama Bin Ladenin perheenjäseniin, joita Charlesilla oli tapana tavata usein 9/11 -iskun aikoihin. Prinssi Charlesin tapaan Osama Bin Laden oli fanaattinen ilmastoaktivisti. Reuters kirjoitti maaliskuussa 2016: “Osama bin Laden kirjoitti kirjeen, jossa hän kehotti Yhdysvaltain kansaa auttamaan presidentti Barack Obamaa torjumaan ”katastrofaalista” ilmastonmuutosta ja ”pelastamaan ihmiskunnan”. Tämä on viimeisin todiste hänen huolistaan ympäristökysymyksissä, kuten äskettäin julkaistut asiakirjat osoittavat.” Marraskuussa 2002 kirjoittamassaan kirjeessä Amerikan kansalle, hän kertoi tämän olleen myös yksi hänen motiiveistaan syyskuun 11. -terrori-iskuille: “Olette tuhonneet luontoa teollisuusjätteillänne ja -kaasuillanne enemmän kuin mikään muu kansakunta historiassa. Tästä huolimatta kieltäydytte allekirjoittamasta Kioton sopimusta, jotta voitte turvata ahneutenne voitot yhtiöidenne ja teollisuutenne turvin.”

Tämä podcasti on tehty tekoälyllä, mutta kohdasta 8:13 eteenpäin on todellista videomateriaalia missä sufisti-pappi sheikki Nazim Al-Haqqani, joka on myös väittänyt Charlesin kääntyneen suufilaisuuteen, sanoo että Charles tulisi hajottamaan kaikki parlamentit ja demokratiat maailmasta ja perustamaan globaalin kalifaatin.