Siitä asti kun Prinssi Charlesin pitkäaikainen ystävä, BBC juontaja Jimmy Savile paljastettiin Britannian historian kieroutuneimmaksi seksi-rikolliseksi, Scotland Yard on työskennellyt Operaatio Yewtreena tunnetun rikostutkinnan parissa, joka pyrkii paljastamaan ja tuomitsemaan vaikutusvaltaisia lasten hyväksikäyttäjiä ja heidän suojelijoitaan vallan korkeimmilta portailta. Nyt tutkimus on edennyt vihdoinkin siihen pisteeseen, joka osoittaa Englannin tulevan kuninkaan olleen yksi VIP pedofiilien merkittävimmistä suojelijoista yhdessä ex-ministereiden ja jopa korkeimman oikeuden tuomarin kanssa. Raapaisevatko nämä Daily Mailin paljastukset vain pintaa jostakin vieläkin pimeämmästä salaisuudesta?
Varoitus: seuraava artikkelin sisältö ei sovi herkimmille lukijoille ja voi aiheuttaa huonovointisuutta.
Dan. 11:21 kutsuu Antikristusta ”hepeälliseksi” tai ”alhaiseksi” kruununperilliseksi (King James Version). Englanninkielen sanakirja määrittelee tässä jakeessa käytetyn ”vile” adjektiivin tarkoittavan ”moraalisesti turmeltunutta tai halveksittavaa”. Viittasin kirjassani tämän määritelmän täyttyvän mm. vuoden 1993 Camillagatessa – julkisuuteen vuodetussa seksipuhelussa jossa Charles sanoi, että hän haluaisi jälleensyntyä rakastajattarensa Camilla Parker-Bowlesin tamponiksi. Jatkuvasti tulee esiin uutisia, jotka näyttäisi antavan tälle määritelmälle yhä sananmukaisemman merkityksen. Charles ei ole nimittäin vain huorintekijä vaan myös pedofiilien suojelija. Viittaan nyt 83 -vuotiaaseen anglokatoliseen piispaan Peter Balliin, joka tuomittiin tällä viikolla 32 kuukauden vankeuteen.
Poliisi oli kuulustellut tätä piispaa jo vuonna 1992 teini-ikäisten poikien seksuaalisen pahoinpitelyn syytteistä, jotka ajoittuivat vuoteen 1977 asti. Tuolloin hän selvisi pelkällä varoituksella, kun viranomaiset sekaantuivat asiaan ja vaativat hänen vapauttamistaan. Viranomaisiin kuului nimeättömiä hallitusjäseniä, Canterburyn Arkkipiispa Lordi Carey ja jopa korkeimman oikeuden tuomari. Walesin Prinssi itse – jota Peter Ball kutsui uskotuksi ystäväkseen – sekaantui asiaan henkilökohtaisella kirjeellä vuonna 1993 jolloin poliisi päästi Ballin vapaaksi. Tämän jälkeen Charles vuokrasi hänelle luksusasunnon Prinssin omistamasta Cornwallin Herttuakunnasta. Daily Mail kertoo:
Kuninkaallinen lähde intti viimeyönä ettei mitään sopimatonta ollut meneillään: ”On täysin epäreilua prinssille, että hänet on vedetty seksuaalisen hyväksikäyttö tapauksen keskelle.” Ja silti Charles ja hänen neuvonantajansa eivät voineet olla tietämättömiä siitä mitä oli tapahtunut. Ballin vangitseminen 1992 oli suuri uutinen tuona aikana eikä vähiten sen vuoksi, että hän oli kirkon parhaiten tunnettuja hahmoja kieltäytyessään pukeutumasta piispojen seremonialliseen purppuraan suosiessaan vaatimattomampia munkin asuja, nukkumalla lattialla ja vannomalla valoja selibaatille. Hän oli ollut Gloucesterin Piispa vain kahdeksan kuukautta ja Charles oli hänen virkaanvihkiäisseremonian vieraiden joukossa. Hänen päätöksensä hyväksyä muodollinen rikosvaroitus maaliskuussa 1993 oli Gloucestershiren Poliisin sanoin, ”selvä myöntymys syyllisyydestä”. Ja silti hänet siirrettiin Herttuakunnan sievään asuntoon, Allerin kylän Manor Lodgessa, Somersetissa. On sanottu, että Prinsessa Diana oli kieltänyt häntä vierailemassa Highgrovessa. Tuohon aikaan Ball sanoi kiistellysti: ”Hän [Prinssi Charles] on ollut ihmeellisen kiltti minulle ja antanut minun asua Herttuakunnan talossa. Prinssi on uskottu ystävä”.
Tämä Prinssin ”uskottu ystävä” kidutti nuoria uhrejaan pakottamalla heitä rukoilemaan kirkossa alasti ja peseytymään jää-kylmissä suihkuissa. Daily Mail jakaa meille erään äidin todistuksen, jonka poika teki itsemurhan vuonna 2012 kärsittyään vuosia Ballin aiheuttamista henkisistä kivuista:
Vuonna 1998 Ballin hyväksikäyttämän oppilas-munkin, 17 -vuotiaan Neil Toddin äiti ilmaisi sensaatiolehdessä suuttumuksensa siitä, että hän eli yhä Herttuakunnan tiluksilla. Herra Todd jätti kirkon kerrottuaan kuinka Ball pakotti hänet esittämään seksuaalisia tekoja kun he makasivat alastomina sängyissä, ottamaan jää-kylmiä, varhaisen aamun suihkuja Raamattua lukien sekä seisomaan alasti rinta rinnan lausumalla psalmeja Kristuksen hahmon edessä. Hän ilmeisesti yritti riistää henkensä kolme kertaa ennen kuin teki itsemurhan vuonna 2012. Hänen äitinsä sanoi: ’Tämä mies pilasi minun poikani elämän. Hän on puhtaasti paha, peto, ja hän piiloutuu Jumalan taakse. Tämä on täysin uskomatonta. En tiedä mitä Prinssi Charles luulee tekevänsä. Tämä mies turmeli poikani elämän ja pitäisi olla lukittuna. Sen sijaan hän elää nyt ylellisesti yhdessä meidän maamme hienoimmista tiloista. En koe että Ballia olisi tuomittu koskaan oikein – mutta tosiasia että prinssi on antanut pyhäkön tälle perverssille on järkyttävää. Uskon kuninkaallisiin ja tuen sitä mitä he tekevät, mutta Charlesin tarvitsee katsoa tosiasioita ennenkuin tarjoaa asuntoa tämän kaltaisille. Tämä on järkyttävää ja epätodellista.’
Munkki ja Satanisti
Viimeisen kolmen vuoden ajan Peter Ball on jo toinen korkean profiilin seksirikollinen, jonka lehdistö on paljastanut kuuluneen Walesin Prinssin lähimpiin ystäviin. Heistä ensimmäisenä paljastunut Jimmy Savile oli Balliakin häiriintyneempi. Hänen uhriensa ikä vaihteli kahden ikäisistä taaperoista 75 -vuotiaisiin vanhuksiin. Hänelle kelpasi niin pojat kuin tytöt. Eläimiin hän ei tietääksemme sekaantunut mutta ruumiisiin kylläkin. Eläimet tai ruumiit eivät saavu rikosten todistajiksi, mutta tiedämme tämän siitä, että Savilen käyttämien sairaaloiden työntekijät todistivat hänen kerskuneen seksistä kuolleiden kanssa. Ruumishuonetreffien lisäksi hänelle oli tapana irrottaa kuolleiden silmämunia ja koristella niillä itseään. Hänen uhreistaan lähemmäs tuhat on jo todistanut poliisille. Tämä häiriintynyt sekopää nautti myös siitä, että sai terrorisoida uhrejaan saatanallisissa rituaaleissa.
Ainakin kaksi todistajaa on kertonut joutuneensa Savilen raiskaamaksi mustan messun yhteydessä. Toinen heistä oli rikoksen tapahtuessa vain 12 -vuotias. Prinssin kummalliseen ystäväpiiriin kuuluu siis sekä munkki että satanisti. Ensiksi mainittu oli näennäisen pyhä mies, joka pukeutui vaatimattomaan munkinkaapuun purppuran sijasta, nukkui lattialla ja piti selibaatti-valan… vai pitikö sittenkään? Hän ei rikkonut vain selibaattivalaa vaan häpäisi Kristuksen nimen kun hän pakotti kuoripojat luopumaan neitsyydestään krusifiksin alla Raamatun psalmeja lukiessa. Piispa Ballin kaltaisille Jeesus vastaa näin: ”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6) Ilmaisu ”viettelee” on jakeen alkukielessä skandalizó, joka tarkoittaa, ”virittää ansa”.
Strong’s Concordance tiivistää sen merkityksiin,”Saada kompastumaan, saada tekemään syntiä, saada tuohtuneeksi, järkyttyneeksi, loukatuksi.” Käännös ”viettelee” kuulostaa siltä kuin Jeesus puhuisi tässä vain seksuaalisista viettelyksistä, mutta sanan merkitys on todellisuudessa paljon laajempi. Se viittaa mihinkä tahansa ansaan tai houkutukseen, joka saa ihmisen tekemään syntiä tai luopumaan Kristuksesta. Tässä kontekstissa jae voitaisiin kääntää näinkin: ”Mutta joka saa järkyttymään yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun…” Toisin sanoen, ne jotka järkyttävät lasten viatonta uskoa Kristukseen häpäisemällä teoillaan Hänen pyhän nimensä, tulisi upottaa merten syvyyksiin. Mielenkiintoisesti sana ”skandaali” – joka tarkoittaa ”häpeällistä tekoa tai tapahtumaa” tai ”henkilöä, jonka käyttäytyminen on häpeällistä” – johdetaan samasta sanasta kuin Matt. 18:6:n skandalizó.
Sana skandaali on kaikkein yleisimmin käytössä median käsittelemissä Rooman kirkon hyväksikäyttö tapauksissa, joista Vatikaani on ollut tietoinen jo 1800 -luvulta asti ja peitellyt sitä ainakin 50 vuotta, kuten osoitin edellisessä artikkelissani. Tällaisella skandaalilla Rooman kirkko on loukannut (skandalizó) monia ja saanut monien Kristuksen seuraajien hylkäämään uskonsa. Ei olisi reilua syyttää vain Rooman kirkkoa koska Englannin anglikaanikirkko on syyllistynyt aivan samaan valtion, oikeuslaitoksen ja kuninkaallisten tuella. Kyseessä ei ole vain Peter Ballia koskeva yksittäistapaus sillä syytöksiä korkean profiilin VIP pedofiileista ja heidän valtiollisista suojelijoistaan on liikkunut Britannin lastensuojeluviranomaisten keskuudessa jo 80 –luvulta lähtien, kuten Daily Mailin uutisoi 8. heinäkuuta 2014.
Tällaisen VIP pedofiiliringin olemassaoloa tutki 80 -luvulla myös konservatiivi poliitikko Geoffrey Dickens, mikä sai hänet pelkäämään henkensä puolesta. Kuten dokumentoitu kirjassani, nämä valtion suojelemat pedofiilit sisälsi ”isoja, isoja nimiä – ihmisiä vallan, vaikutusvallan ja vastuun asemissa” – poliitikkoja, sotilashahmoja ja kuninkaalliseen perheeseen yhteydessä olevia ihmisiä. Lokakuussa 2008 Daily Mail kertoi Buckinghamin Palatsin hovimestarin olleen eräitä pääjehuja organisoidun VIP pedofiiliringin lonkeroissa. Emme siis puhu nyt mistään yksittäisistä perversseistä vaan organisoidusta seksirikollisuudesta – ihmiskaupasta ja sen vaikutusvaltaisista suojelijoista. Esimerkiksi, kruununperillisen nuoremmalla veljellä Prinssi Andrewilla on ollut läheinen suhde miljardööri Jeffrey Epsteiniin – alaikäisten tyttöjen tuomittuun parittajaan. Äsken Andrew joutui itse suuren mediakohun keskellä kun yksi Epsteinin alaikäisistä prostituoiduista väitti harrastaneensa seksiä Andrewin kanssa.
Moolok ja Barron
Onko edellä kerrottua vaikea uskoa todeksi? Itseasiassa tämä on valtavirran päivälehdissä kerrottu tarinan ”perheystävällinen” versio. Sen K-18 versio on saanut paljon vähemmän julkisuutta. Tämä sensuroimaton versio löytyy sellaisista osoitteista kuin http://isgp.nl/Belgian_X_dossiers_of_the_Dutroux_affair_v1.1.php ja http://itccs.org/. En väitä, että näiden sivujen syytökset olisi totta. Sen sijaan kehotan lukijaa tutustumaan itse aiheeseen ja sen lähteisiin ja tekemään omat johtopäätökset. Olen kerännyt näiden verkko-osoitteiden todistusaineistoa kirjani 12. lukuun ja lisännyt samalla omia tutkimuksia. Jos tutustut niiden sisältämiin syytöksiin, huomaat pian että Sir Jimmy Savile oli melko mukava heppu verrattuna moniin muihin vaikutusvaltaisiin ihmiskauppiaisiin ja hyväksikäyttäjiin erityisesti Belgiassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa. Näiden sivujen mukaan osa lasten kiduttajista sisältäisi jopa em. kansojen kuningasperheiden jäseniä.
Puhun nyt orpokodeista, nuorisovankiloista tai Intiaanireservaateista kidnapattujen lasten ja varhaisnuorten julmasta fyysisestä, psyykkisestä ja seksuaalisesta kidutuksesta ja heidän rituaalinomaisista murhista joihin eliitin väitetään syyllistyneen jo vuosikymmenten ajan. Vaikka tällainen syytös näyttää ensikuulemalta täysin absurdilta, tulee se paljon helpommin ymmärrettäväksi eliittisukujen okkulttisten harrastusten valossa. Esimerkiksi Britannian kuninkaallisen perheen kiinnostus henkimaailman asioihin on hyvin tunnettua. Tämä tosiasia myönnetään jopa useille kielille käännetyissä Andrew Mortonin bestsellerissä Diana: Her True Story (Diana: hänen tarinansa, Wsoy 1992).
Tänä vuonna julkaistu Catherine Mayerin Charles: The Heart of a King (WH Allen/Penguin Random House), joka lietsoi kansainvälisiä otsikoita, paljastaa Charlesin olevan yhteydessä kuolleisiin henkiin hänen yksityisessä puutarhassaan, joka sisältää pienen rukouspyhäkön. Kruununperijän oma kirja Harmony sisältää mm. alkemistisia tekstejä, Egyptin jumaltaruston esoteerista tulkintaa ja ylistystä viisisakaraisen tähden (pentagrammin) – satanismin ja noituuden universaalin tunnuksen – hengelliselle merkitykselle. Kuninkaallisten kiinnostus mustaan magiaan palaa vuosisatojen taakse. Esimerkiksi Englannin Jaakko I (1603 – 1625) kirjoitti kirjan nimeltä Demonologie, jonka tarkoitus oli oikeuttaa noitavainot niitä vastaan, joiden Kuningas pelkäsi käyttävän pimeyden voimia hänen valtansa horjuttamiseksi. Kymmeniä viattomia poltettiin roviolla Kuninkaan vainoharhaisessa hulluudessa samalla kun noituus ja okkultismi oli täysin sallittua hovin sisäpuolella.
Historian kirjoissa kerrotaan myös aatelisista, joiden pakkomielle mustaan magiaan on saanut toisinaan hyvin järkyttäviä käänteitä. Esimerkiksi 1400 -luvulla elänyt ranskalainen aatelinen Gilles de Rais yritti saada sodassa tuhlaamansa rahat takaisin Francois Prelati -nimisen okkultistin ohjauksessa. Prelati opasti de Raisia kääntymään Barron-nimisen demonin puoleen uhraamalla tälle lapsia. Tämän neuvon myötä tästä aatelismiehestä tuli historian ensimmäinen sarjamurhaaja, jonka rikokset kalpenevat ainoastaan Elisabet Báthorylle – 1500 -luvulla eläneelle unkarilaiselle Kreivittärelle. Gilles de Rais houkutteli kartanoonsa 150-200 pikkupoikaa, jotka hän raiskasi, silpoi ja kidutti hengiltä. Rituaalien kliimaksina hän masturboi kuolevien uhriensa päälle ja joi heidän verensä.
Elisabet Báthory taas kidutti raa’asti hengiltä 650 palvelustyttöä. Jotkin heistä hän kirjaimellisesti leikkeli elävältä tuntien tai jopa viikkojen aikana. Tällaisista asioista kirjoittaminen on todella raskasta, mutta se on todellista historiaa – ei mitään sairasta kauhufiktiota. Tällaista pahuutta olisi myös täysin mahdoton ymmärtää ellemme tunnusta pimeyden henkivaltojen olemassaolon todellisuutta. Ei kukaan täysissä järjissään oleva henkilö ryhdy tällaisiin tekoihin muutoin kuin Paholaisen käskyttämänä. Mikään menneisyyden trauma tai katkeruus ei voi olla tarpeeksi suuri, jotta se yksinään saisi ihmisen kiduttamaan puolustuskyvyttömiä lapsia niin hirvittävillä tavoilla kuin de Rais ja Báthory teki.
Vaikka tällainen pahuus pistää toisinaan omankin uskon koetukselle, samalla se on varma vahvistus Saatanan ja hänen demoniensa olemassaolosta ja sitä kautta myös Jumalan olemassaolosta. Kerrotaanhan Raamatussakin Moolok-nimisestä demonista, jolle muinaiset foinikealaiset pakanakansat uhrasivat lapsia polttamalla heitä elävältä (3. Moos. 18:21). Mutta de Rais ja Báthory elikin pimeällä keskiajalla. Eihän nykyajassa enää kukaan tällaista tee. Kuitenkin juuri nykyisellä historian hetkellä julmat murhat ovat yleisimpiä kuin koskaan aikaisemmin. Myös satanismin ja noituuden harjoitus on tullut tänään paljon hyväksyttävämmäksi kuin entisinä aikoina. Tämän maailman todelliset Saatanan kätyrit eivät paljasta silti itseään vaatetuksellaan, musiikillaan tai käyttäytymisellään. He piiloutuvat vaikutusvaltaisiin asemiin ja kätkevät todellisen luontonsa hengellisesti sokean maailman silmiltä.
Suosittelen lukemaan artikkelini Kuninkaallisen perheen vaiettu historia 1700 -luvulta eteenpäin. Raottamassa verhoa Windsorin huoneen kulissien taakse, koska tämä kirjoitus osoittaa sen pitkän perinteen mikä Euroopan kuningashuoneilla on ollut Luciferia palvovaan vapaamuurariuteen. Kristillisistä kulisseistaan huolimatta näiden instituutioiden todellinen sisin on kaukana kristinuskosta. Toivoisin voivani sanoa, että de Raisin ja Báthoryn rikokset olivat harvinaisia yksittäistapauksia. Mutta mikäli uskomme Dutrouxin tapauksen kahdeksan silminnäkijän kertomuksia ja lukuisten muiden uhri-todistajien, joita kanadalainen Kevin Annett, vuoden 2013 Nobelin rauhanpalkinnon ehdokas, on koonnut Brysselissä päämajaa pitävässä tapaoikeuden kansainvälisessä tuomioistuimessa (ITCCS), samankaltaisia hirveyksiä – ainakin lähes yhtä kauheita – on suoritettu nykyistenkin aatelissukujen keskuudessa orpokodeista ja Intiaanireservaateista kidnapatuille lapsille.
Samalla kun näiden uhri-todistajien kertomuksia on miltei mahdoton niellä pureksimatta, en voi myöskään ymmärtää kuinka kenelläkään tulisi edes mieleen lähteä sepittään jotain tämän kaltaista valhetta. Ja miksi heidän todistuksensa on niin yhdenmukainen toistensa kanssa. Monet niistä on myös vahvistettu pätevien rikostutkijoiden ja asianajajien toimesta ja jopa kansainvälinen rikospoliisijärjestö Interpol on saatu mukaan. Esimerkiksi, Dutrouxin tapauksen ehkä tunnetuin uhri-todistaja, omilla kasvoillaan esiintynyt Regina Louf, pystyi kuvailemaan tarkasti neljän tytön ratkaisematonta murhaa, joiden murha-tutkimus avattiin uudelleen koska Loufin informaatio näytti vastaavan aikaisemmin vastaamattomiin kysymyksiin.
Vuoden 2004 Dutrouxin oikeudenkäynnin aikana hänen todistukseensa suhtautui vakavasti monet arvostetut journalistit niin Belgiassa kuin Britanniassa – esim. BBC:n palkittu journalisti Olenka Frenkiel, joka haastatteli Regina Loufia henkilökohtaisesti. Saman naisen ystävä – joka oli paennut myös pedofiiliverkostoa – kertoi Prinsessa Liliane de Retyn suurtilan alle haudatuista murhatuista lapsista. Kaikki todistajat eivät ole vain paenneita uhreja. Hollantilainen Anne Marie van Blijenburgh, jonka mies työskenteli lapsia sieppaavalle rikolliselle syndikaatille, Ndrangheta-nimiselle italialaiselle mafialle, kertoi valaehtoisen todistuksen ITCCS:lle jossa hän sanoi todistaneensa nuorten lasten kidutuksia, raiskauksia ja raakoja murhia Hollannin kuningasperheen silmien edessä Kuningatar Beatrixin henkilökohtaisesta tilauksesta.
Beatrixhan on tunnetusti Rooman Klubin ja Bilderberg ryhmän kunnianjäsen ja Elisabet II:n hyvä ystävä. Tässä on vain muutamia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat väittäneet todistaneensa tällaista. En voi keksiä mitään parempaa selitystä näille todistuksille kuin että ne ovat itseasiassa totta. On liian monta yhteensattumaa – joiden pintaa olen vasta raapaissut tässä kirjoituksessa – voidaksemme ohittaa syytökset pelkällä olankohautuksella. Näitä syytöksiä on niin paljon, että meidän olisi kenties aika suhtautua niihin yhtä vakavasti kuin Kevin Annett, joka on hyvin rohkea mies uskaltaessaan tuoda esiin jotain näin pöyristyttävää jolle valtaosa ihmisistä antaisi ensikuulemalta täystyrmäyksen. Niin kauan kuin näiden eliittisukujen annetaan jatkaa vallassa, viattomia lapsia tulee kuolemaan heidän käsissään osana sadistisia okkulttisia verirituaaleja. Nyt ei ole aika olla todellakaan välinpitämätön.
Johtopäätös
Vain kuukausia ennen Prinsessa Dianan kuolemaa Pariisissa hän nauhoitti salaisen videotallenteen missä hän paljasti Windsorin Huoneen likaisia salaisuuksia. Yhdessä niistä hän kertoi hänen miehensä suvainneen tämän kuninkaallisen huonekunnan säädyttömiä seksuaalimenoja. Prinsessa sanoi erään sellaisen muistuttaneen Keisari Caligulan juhlia. Caligulahan (37 -41 jKr.) oli tunnetusti Rooman mielenvikaisimpia despootteja, joka muutti palatsinsa bordelliksi, harrasti insestiä siskojensa kanssa parittaen heitä myös toisille miehille, nimittäneen hevosensa konsuliksi ja määränneen Colosseumin yleisöä mielivaltaisesti leijonien syötettäväksi. Hänen sekoamisensa ei ole tosin ihme kun ottaa huomioon, että hän kasvoi yhtä kieroutuneen edeltäjänsä Tiberiuksen seurassa Caprin saarella missä katkeroitunut keisari vietti eläkepäiviään nauttimalla verisistä näytöksistä ja ilahduttamalla itseään hekumallisilla ”leikeillään” pienten lasten kanssa. Valtionpäiden harjoittamaa lasten hyväksikäyttöä on siis esiintynyt jo Jeesuksen aikaisessa Roomassa.
