Kirjoitin blogissani kolmisen viikkoa sitten etelä-afrikkalaisen “veli Joshua” -nimisen kristityn suurta huomiota herättäneestä kesäkuisesta profetiasta, jonka mukaan Jeesus olisi paljastanut hänelle, että palaisi hakemaan seurakuntansa 23.-24. päivä syyskuuta, jonka jälkeen jäljelle jääville alkaisi suuri seitsemän vuoden ahdistus, joka päättyisi Hänen julkiseen paluuseensa maanpäälle syyskuussa 2032. Tämä “profetia” olisi jäänyt luultavasti oman tutkani ulkopuolelle, ellei oma isoveljeni olisi jakanut sitä minulle ja siihen liittyviä samankaltaisia näkyjä tai laskelmia, joilla tuon Joshuan profetian aitoutta pyrittiin oikeuttamaan.
Kirjoitin itse kriittisesti tällaisista päivälleen tarkoista tempausennustuksista, koska ne sotivat minusta Raamatun selkää oppia vastaan, ettei “siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mark. 13:32) Viittasin blogissani myös niihin perusteisiin, joilla tämän jakeen kirjaimellinen merkitys on yritetty kumota tai kiertää viittaamalla jo vuosikymmenien ajan tunnettuun oppiin siitä, että Jeesus olisi viitannut tuossa vertauskuvallisesti heprealaiseen pasuunansoiton juhlaan Ros Hashanahiin. Kerroin myös miksi tuollainen tulkinta ei kestä kriittisempää tarkastelua. Pohjimmiltaan väite siitä, että että heprealainen pasuunansoiton juhla olisi tunnettu Jeesuksen aikana idiomilla “siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan” on vasta 1900 -luvulla syntynyt sepite, josta ei löydy todisteita Jeesuksen ajan rabbiinisesta kirjallisuudesta.
Kun tällainen virheelliseen raamatuntulkintaan kytkeytyvä väite yhdistyy suurta huomiota saaneeseen tempausprofetiaan, ja sitä pyritään vahvistamaan myös kaiken maailman matemaattisilla laskelmilla, ja monet muutkin kristityt alkavat kertoa saaneensa samanlaisia näkyjä ja vahvistuksia Herralta uniensa kautta, ja YouTube-ja TikTok-fiidit syöttävät näitä profetioita tukevia videoita uskoville (joista osa myös tekoälyllä luotuja “sanomia rajan takaa”), jotka ovat herkkiä uskomaan tämän kaltaisia asioita, niin seurauksena on jonkin sortin massapsykoosi tai massahysteria, joka voi saada jotkin persoonatyypit täysin tolaltaan, ja myymään jopa autonsa, kuten eräs uskova teki alapuolisen uutisraportin mukaan.
Kun puhun “massapsykoosista”, tarkoitukseni ei ole pilkata näitä tempausnäkyjä uskoneita rakkaita veljiä ja sisariani Kristuksessa. Yllä oleva New York Postin raportti herättää minulla paremminkin säälin ja myötätunnon kuin halun nauraa näiden uskovien kustannuksella. Tarkoitan sitä, että me kaikki olemme alttiita tällaiselle massapsykoosille huolimatta siitä olemmeko uskossa vai ei. Suurin osa ihmisistä on jo altistettu valtamedian punavihreän agendajournalismin aiheuttamalle massapsykoosille, ja siitä on paljon vaikeampi irtaantua koska sillä ei ole päivämäärärajaa. Massapsykoosiin altistuminen ei kerro myöskään siitä onko ihmisellä korkea vai matala älykkyysosamäärä, koska psykologinen ilmiö nimeltä vahvistusharha vaikuttaa kaikkiin ihmisiin hänen ÄO:staan riippumatta. Tekoälyn määrittelemänä:
Vahvistusharha (engl. confirmation bias) on yleinen kognitiivinen vinouma, jossa ihminen pyrkii tiedostamattaan etsimään, tulkitsemaan ja muistamaan tietoa siten, että se tukee hänen omia ennakkokäsityksiään, samalla kun ristiriitainen aineisto sivuutetaan tai kyseenalaistetaan. Ilmiö ei ole sidoksissa henkilön älykkyyteen tai koulutustasoon, vaan vaikuttaa yhtä lailla kaikkiin ihmisiin, mikä tekee siitä erityisen sitkeän ja merkittävän ajattelun vääristymän.
Henkilö, joka kykenee tunnistamaan tämän kognitiivisen vinouman vaikutuksen myös omaan ajatteluunsa on kaikkein rehellisin ja tasapainoisin. Siksi rehellisyyteen ja totuuteen pyrkivänä ihmisenä olen miettinyt usein itsekin, että ovatko kaikki eskatologiset tutkimukseni merkkinä vain omasta vahvistusharhastani. Eli pyrinkö näkemään vain niitä todisteita, jotka vahvistavat jo olemassa olevaa todellisuuskuvaani ja sivuutan samalla ne todisteet, jotka puhuisivat omaa todellisuuskuvaani vastaan? Hyvä vastalääke kaiken sorttiseen kognitiiviseen vinoumaan on käsite nimeltä episteeminen nöyryys. Jälleen tekoälyn määrittelemänä:
Episteeminen nöyryys (engl. epistemic humility) tarkoittaa tietoisuutta oman tiedon rajallisuudesta sekä valmiutta tunnustaa, että omat uskomukset ja käsitykset voivat olla virheellisiä tai puutteellisia. Se ei merkitse kaiken relativisointia tai totuuden kieltämistä, vaan kykyä suhtautua omaan ymmärrykseensä kriittisesti ja avoimesti sekä ottaa huomioon vaihtoehtoiset näkökulmat ja uudet todisteet.
Episteeminen nöyryys toimii vastalääkkeenä kognitiivisille vinoumille, kuten vahvistusharhalle, koska se rohkaisee yksilöä tietoisesti tarkastelemaan myös omaa ajatteluaan vastaan puhuvaa aineistoa. Kun ihminen myöntää voivansa erehtyä, hän on valmiimpi arvioimaan todistusaineistoa tasapuolisesti, kuuntelemaan muita näkökulmia ja muuttamaan käsityksiään uusien havaintojen perusteella. Näin episteeminen nöyryys edistää totuudenmukaisempaa tiedonhankintaa ja vähentää vinoutuneen ajattelun riskiä, joka muuten ohjaisi päätöksentekoa ja maailmankuvaa.
Kun siis joku uskova menee julistamaan TikTok-videoon suurella varmuudella, että tempaus tapahtuu 23. syyskuuta, ja kaikki jotka eivät siihen usko ovat pilkkaajia ja nykyajan fariseuksia, joiden tulisi tehdä parannus, tällä henkilöllä on liian vähän episteemistä nöyryyttä ja liikaa ylivertaisuusvinoumaa, eli kuvittelua oman ymmärryksensä ylivertaisuudesta niihin nähden, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä eskatologiasta.
Alla eräs video tällaiselta uskovalta, johon Michal Jones, Inspiring Philosophy -kanavastaan kuuluisa YouTube-apologeetta, vastaa hieman humoristiseen sävyyn. En ole Michael Jonesin kanssa edes samaa mieltä kun hän julistaa, ettei tempaus olisi lainkaan raamatullinen oppi (Jones on post-millenialistisen eskatologian kannattaja), mutta ainakaan hän ei julista tekopyhiksi niitä, jotka eivät allekirjoita hänen lopun ajan näkemyksiään.
Ja kuten hän oikein tähdentää short-videonsa lopussa, tempaukseen pääseminen ei ole kiinni jostain oikeasta eskatologisesta opista, koska tällainen on legalismia, eli uskoa siihen, että ihmisen teot tai oikea oppi pelastaa meidät eikä Jeesuksen Kristuksen loppuunsaatettu työ Golgatan ristillä. Vaikka uskoisit vihan ajan jälkeiseen tempaukseen, pääset silti osalliseksi Karitsan häihin vaikka tempaus tapahtuisikin ennen seitsemän vuoden vihan aikaa.
Minulla ei olisi mitään tällaisia ennustuksia vastaan jos niissä olisi vain hieman enemmän episteemistä nöyryyttä ja Herran pelkoa. Jos ne esitettäisiin siinä valossa, että “tässä olisi tällainen mielenkiintoinen mahdollisuus, että tempaus saattaisi tulla 23. syyskuuta 2025.” Tällainen termistö tekee selväksi, että kyseessä on pelkästä arvailusta eikä mistään ehdottomasta “näin sanoo Herra” – profetiasta. Mutta kun joku esittää sen absoluuttisena totuutena, joka on tulossa toteen 100% varmuudella, niin hän asettaa Jumalamme nimen naurunalaiseksi kun profetia ei tulekaan toteen.
Ja en sano tätä tuomitakseni näitä uskovia, koska olen syyllistynyt siihen itsekin kun edistin vuosina 2020-22 vääriä profetioita siitä, että Trump palaisi presidentiksi toiselle kaudellensa ennen Bidenin ensimmäisen kauden päättymistä. Pyysin tätä julkisesti anteeksi tammikuussa 2023 häpeissäni ja murheissani siitä, että olin häpäissyt Jumalamme pyhän nimen.
Ymmärrän myös monien kristittyjen malttamattoman odotuksen Herramme paluulle. Usein siihen saattaa liittyä halu paeta oman elämämme ongelmia tai tätä yhä jumalattomammaksi muuttuvaa aikaamme. Tunnistan, että myös omaa kiinnostustani “maailmanlopun odotusta” kohtaan edesauttoi osittain oman nuoruuteni angsti ja se, etten nähnyt juuri tulevaisuutta, tarkoitusta tai suuntaa omalle elämälleni. Toivon ja odotin epätoivoisesti Herran paluuta jo 20 vuotta sitten, koska pelkäsin että elämäni päättyisi oman käden kautta ellei Hän palaisi takaisin mahdollisimman pian.
Toiseksi, ymmärrän sitä myös ajan merkkien valossa. Oma eskatologinen tutkimusurani lähti käyntiin noin 13 -vuoden ikäisenä kuin luin Teijo-Kalevi Lusan kirjan Maailmanloppu 2028? (Kuva ja Sana, 2002). Kirjan ytimessä oli argumentti siitä, että koska Psalmi 90:ssä mainittu 80 vuoden sukupolven mitta täyttyy Israelin perustamisesta laskien vuonna 2028, tämä oli viimeinen takaraja Jeesuksen paluulle. Tällä Lusa viittasi siis Jeesuksen julkiseen paluuseen Jerusalemin Öljymäelle ja siten seurakunnan tempaus olisi pitänyt tapahtua viimeistään 2021 Lusan laskelmien mukaan (Lusa kannatti pre-tribulation tempausta).
Olemme nyt lähestymässä tuota 80 vuoden takarajaa ja samaan aikaan sekulaari uutisvirtakin täyttyy uutisista siitä, että juutalaiset ovat valmiita uhraamaan (tai ovat kenties uhranneet jo) punahiehon Öljymäellä 2000 vuoden paussin jälkeen esivalmisteluna kolmannen temppelin rakentamiseksi Temppelivuorelle (Hamasin puhujapersoona myönsi itse, että näiden hiehojen tuonti Texasista Jerusalemiin syyskuussa 2022 oli syynä lokakuun 7. terrori-iskulle). Tällaiset merkit saavat monet kristityt yli-innostuneeksi tempauksen läheisyydestä. Ja tuon innostuksen vallassa saatetaan lähteä seuraamaan myös vääriä profetioita.
Vaikka en usko Jeesuksen olevan seurakunnalleen vihainen siitä, että se odottaa innoissaan Ylkänsä paluuta ja juoksee joskus liian varhain vastaan, luullen että Ylkä saapuisi jo hakemaan häntä taivaallisiin hääjuhliin. Jeesus ei kuitenkaan tahdo, että lopetamme työtämme täällä maanpäällä kansojen evankelioimiseksi ja maan valmistamiseksi Hänen tuhatvuotista rauhanhallintoaan varten. Emme saa laiminlyödä vastuutamme tätä maailmaa kohtaan keskittyessämme liikaa tuonpuoleiseen pelastukseen ja sivuutamme tämänpuoleisen pelastuksen. Yhtä väärin kun asettaa tarkkoja päiviä Herran tulemukselle on lopettaa ajan merkkien seuraaminen kokonaan. Esimerkiksi on monia kristittyjä, jotka voisivat tuomita minut samasta virheestä kuin veli Joshuan, kun olen kirjoittanut blogissani vuodesta 2040 Jeesuksen tulemuksen mahdollisena takarajana.
Tässä on kuitenkin selvä ero. En sano, että Jeesus palaisi takaisin vuonna 2040 tai edes siihen mennessä. Esitän vain raamatulliset perusteet siihen miksi vuosi 2040 on raamatullisesti katsoen erityisen mielenkiintoinen. Samaan tapaan Lusakaan ei väittänyt, että Jeesuksen pitäisi palata vuoteen 2028 mennessä (siksi kirjan kysymysmerkki tuon vuosiluvun perässä). Hän esitti sen hypoteesina perustuen tulkintaansa Jeesuksen viikunapuuprofetiasta Psalmi 90:10:n 70-80 vuoden sukupolven mitan valossa. Mutta hän myönsi myös sen, että tuo tulkinta saattaa olla väärä ja sukupolven pituus tulisi laskea 100 vuodeksi (1. Moos. 15:13-16) tai jopa 120 vuodeksi (1. Moos. 6:3), venyttäen toisen tulemuksen takarajan vuosiin 2048-68. (ks. blogini Miksi 2040 -luku on takaraja Jeesuksen toiselle tulemukselle?).
Mutta niiltä, jotka sanovat että Matteus 24:36 kieltäisi kaiken sorttisen aikataulujen asettamisen, kysyisin seuraavaa: Jos “siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan”, niin eikö myöskään vuodesta, vuosikymmenestä, vuosisadasta, vuosituhannesta tai vuosimiljoonasta ole mahdollista tietää? Missä raja menee? Jos Herra ei ole palannut vielä kahden miljoonan vuoden päästäkään, niin onko Hänen lupaustaan toisesta tulemuksestaan järkevää yhä odottaa? Voimme kai arvella edes vuosituhannen tarkkuudella Hänen paluunsa mahdollista ajankohtaa? Ja jos kerran vuosituhannen, niin miksi ei myös vuosisadan, vuosikymmenen tai jopa vuoden tarkkuudella? Mikä logiikka tai raamatullinen peruste on sen väitteen takana, että vuoden arvailu on väärin, mutta vuosimiljoonan ei?
Danielin profetiat antoivat meille nimittäin päivälleen tarkkoja ennustuksia Hänen ensimmäisen tulemuksensa ajankohdalle (Daniel 9:26). Ja Raamattu on täynnä aikakeskeisiä profetioita myös Hänen toiseen tulemukseensa liittyen. Sen tähden näitä vuosilukuja on asetettu jo kirkkohistorian ensimmäisten teologien tahoilta. Ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitetussa Barnabbaan kirjeessä todettiin:
Sen tähden, lapset, kuudessa päivässä, se on kuudessa tuhannessa vuodessa, kaikki on tuleva päätökseen. Ja Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä. Tällä Hän tarkoittaa: kun Hänen Poikansa tulee ja hävittää Laittoman ajan, ja on tuomitseva jumalattomat sekä muuttava auringon ja kuun ja tähdet, silloin Hän todella lepää seitsemäntenä päivänä.
Sama ajatus löytyy myös juutalaisten Talmudista ja lähes kaikki kristillisen kirkon historian teologit yhtyivät tähän samaan näkemykseen historian 6000 vuodesta. Itse päädyin vuoteen 2040 Jeesuksen paluun takarajaksi juuri siksi, että laskin tuona vuonna tulevan täyteen 6000 vuotta Aadamin luomisesta Vanhan testamentin kronologian perusteella. Samaan vuosilukuun päätyi myös Martin Luther vuonna 1540 julkaistussa kronologiassaan. Myös Isaac Newton teki näitä laskelmia ja päätyi vuoteen 2060 Jeesuksen paluun takarajaksi perustuen hänen tulkintaansa Danielin 7. luvun profetiaan ja sen päivä=vuosi sovitukseen missä näyn pieni sarvi viittasi paavinvallan käynnistymiseen vuonna 800 jKr. ja sen päättymiseen 1260 vuotta myöhemmin (itse olen tästä tulkinnasta hieman eri mieltä vaikka yhdynkin Newtonin historisistiseen tulkintaan tuon näyn osalta).
On ymmärtämättömyyttä kirkkohistoriasta ja rabbiinisesta historiasta jos emme ymmärrä tulevaisuuden tapahtumilla ja sen vuosiluvuilla arvailun olleen aina keskeinen elementti kristillisen kirkon eskatologista perinnettä. Ja koska nämä laskelmat ovat juurtuneet Raamatun omiin lopun ajan profetioihin, ne ovat keskeinen osa myös lännen raamatullista perintöä. Vaikka Jeesus varoittikin siitä, ettemme lähtisi spekuloimaan Hänen tulemuksensa tarkoilla päivillä, samaan aikaan Hän kehotti meitä tutkimaan ajan merkkejä, jotta tietäisimme millä yövartiolla Hän saapuu (Matteus 24:43). Pietari varoitti meitä myös niistä, jotka pilkkaavat lopun aikoina kaikkia vartiotorneillaan tähystäviä ajan merkkien tutkijoita:
Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: “Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että “yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. – 2. Piet. 3:3-9
Veli Joshua kaltaisten henkilöiden levittämät väärät profetiat Herran tulemuksesta tekevät tästä työstä hyvin vaikeaa minun kaltaisilleni lopun ajan merkkien seuraajalle, koska on täysin ymmärrettävääkin että ihmiset pilkkaavat uskovia, jotka menevät mukaan vääriin profetioihin. Kun poika huutaa tarpeeksi usein sutta, ihmisillä ei ole enää syytä uskoa kun oikea susi lopulta tulee. Jos joku tähyää kuitenkin tarpeeksi korkealla tornilla, hän pystyy näkemään laajemmalle ja erottamaan paremmin sen kenen vartijan varoitukset johtuvat ehkä siitä, että hän joko valehtelee tai tarvitsisi ehkä paremmat silmälasit.
Yksi syy miksi veli Joshua varoitukset eivät vakuuttaneet minua oli se, että se perustui monelta osin virheelliseen lähtöoletukseen siitä, että Jeesuksen ristiinnaulitseminen voitaisiin ajoittaa vuoteen 32 jKr. Useimmat akateemiset tutkijat, jotka vertailevat evankeliumin tekstejä sekulaariin historiaan ja astronomisiin karttoihin, ovat ajoittaneet tuon hetken huhtikuun 3. päivään vuonna 33 jKr . (myös vuotta 30 on tarjottu usein vaihtoehdoksi, muttei juuri koskaan vuosia 31 tai 32). Se perustui myös oletukseen, että edesmennyt sensaatiotutkija Tom Horn (johon itsekin otin kerran sähköpostitse yhteyttä vastausta saamatta) oli oikeassa väittäessään, että NASA olisi salannut sen, että huhtikuun 13. 2029 muutaman Maan etäisyydeltä Maan ohittava asteroidi Apophis osuisikin Maahan.
Tämä jo itsessään on aika suurta sulattelua vaativa salaliittoväite, että USA:n hallitus – mukaan lukien nykyinen Trumpin hallitus – olisi mukana tämän mittaluokan valtiollisessa peittelyssä. Joshua väitteenä oli siis se, että Apophis olisi Ilmestyskirjassa mainittu suuri tulena palava vuori, joka iskee maahan kolme ja puolivuotta ahdistuksen ajan alkamisesta mihin huhtikuun 13. 2029 osuu suurin piirtein yksiin jos ahdistuksen aika olisi alkanut syyskuun 23. päivästä. “Matemaattisina perusteluina” käytettiin mm. sitä, että syyskuun 23. pasuunansoitonjuhlasta syyskuun 16. 2032 suureen sovituspäivään (Jom Kippur eli juutalaisen kalenterin pyhin päivä), on tasan 2550 päivää, joka on yhtä kuin Danielin kirjassakin mainitut 1260 + 1290 päivää. Tämä yhteensattuma oli kuulemma harvaisuus mitä ei esiinny enää tällä vuosisadalla, ja joka on esiintynyt vain kuusi kertaa aiemmin sitten vuoden 1948.
Ongelma tällaisissa aikakehyksissä on se, että ne voivat kuulostaa monille ehkä näennäisesti uskottavilta. Samalla he hyväksyvät kuitenkin aksiomaattisina itsestäänselvyyksinä monia villejä väitteitä, jotka liitetään tähän aikakehykseen. Ajatus siitä, että Trumpin hallitus salaisi sen, että ihmiskunta tuhoutuu kolmen ja puolen vuoden päästä, ei tarvitse sen kummempia todisteita. Riittää vain Joshuan ja Tom Hornin vakuuttelut, että Apophis iskee Maahan perjantaina 13. huhtikuuta 2029 (tätä ajatusta muuten Lusakin edisti vuoden 2002 kirjassaan, mutta en syytä hän siitä koska alkuunsa sen asteroidin uskottiin törmäävän Maahan kunnes myöhemmät laskelmat osoittivat, että se ohittaa sen noin 31 600 kilometrin, eli vain kahden ja puolen Maan halkaisin etäisyydeltä, joka on jo pelottavan lähellä.).
Minusta on myös outoa, että jos lähes kaikki tieteelliset ja akateemiset tutkimukset osoittavat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen tapahtuneen huhtikuussa 33 jKr., niin miksi meidän pitäisi uskoa enemmän yhtä “profeettaa”, joka väittää sen tapahtuneen vuotta aikaisemmin. Jos Jeesuksen julkinen paluu Öljymäelle olisi tapahtunut syyskuussa 2032, kuten Joshua aikataulu olisi edellyttänyt, niin Hänen paluunsa olisi sijoittunut aikaan jolloin Herran ylösnousemuksesta, taivaaseenotosta ja ensimmäisestä helluntaista ei olisi tullut vielä täyttä kahta vuosituhatta täyteen. Tämä olisi kuitenkin epäsoinnussa Hoosean 6. luvun tapaisten kohtien kanssa, joka viittaa Hänen paluunsa tapahtuvan vasta 2000 vuoden jälkeen:
Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.
Pietari sanoi, että “yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”, joten tämän Israelin kansan herättäminen “kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä” viittaisi Hänen paluuseensa vasta sen jälkeen kun tuo 2000 vuotta on tullut täyteen kristillisen kirkon perustamisen alusta. Eli varhaisen mahdollinen ajankohta seurakunnan ylösotolle ja seitsemän vuoden ahdistuksen alkamiselle pitäisi olla vuosi 2026 eikä vuosi 2025.
Mutta en nyt ennusta tempausta ensivuoden pasuunansoiton juhlan yhteyteen – sanon vain, että vuosi 2026 on varhaisin mahdollinen ajankohta tämän raamatunjakeen perustalla. En muutenkaan ole koskaan lähtenyt opettamaan tuota, että tempauksen tulisi osua johonkin kolmesta heprealaisesta syysjuhlasta, pasuunansoiton juhlaan, suureen sovituspäivään tai lehtimajanjuhlaan. Pidän sitä mielenkiintoisena teoriana – koska Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen tärkeimmät tapahtumat osuivat heprealaisten kevätjuhliin -, mutta en menisi tekemään siitä mitään ehdotonta dogmaattista oppia, koska se sotii juuri sitä vastaan, ettei sitä päivää voi tietää edeltä.
Tempauksen ajankohdan maailmanpoliittiseen kontekstiin annetaan kyllä tärkeitä ennakkoehtoja. Tässä Paavalin mukaan tärkeimmät.
sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: “Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas… – 1. Tess. 5:2-3
Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi… 2. Tess. 2:1-3
Eli ennen tempausta ainakin kolme ehtoa tulee täyttyä: kristillisen kirkon luopumus (mikä on jo selvästi tapahtunut), Antikristuksen ilmestyminen tai paljastaminen (minkä uskon myös tapahtuneen mikäli vain hyväksyt premissini Charles III:sta), ja maailmassa olevan petollinen rauha, kun he sanovat “nyt on rauha, ei hätää mitään.” Tällaista aikaa ei ole juuri koskaan ollutkaan, sillä maailmassa on sodittu lähes yhtäjaksoisesti melkein koko historiansa ajan. Jokavuotinen YK:n syksyinen yleiskokous ei myöskään täytä tämän petollisen rauhan ehtoja, vaikka kokousten teema olisikin “rauha ja turvallisuus.” Itse ymmärrän tuon viittaavan johonkin konkreettisempaan hengelliseen petokseen, jonka itse Antikristus tulee saamaan aikaan. Antikristuksen ilmestymistä edeltävä luopumus ja hengellinen petos ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei samaan aikaan voisi esiintyä myös suurta hengellistä herätystä. Tästä mm. Jooelin 2. luku puhuu:
Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu. – Jooel 2:28-32
Tässä siis viitataan Herran päivään, kuten Paavali viittasi Tessalonikalaiskirjeissään puhuessaan seurakunnan ylösotosta. Ja Jooelin mukaan nämä tapahtumat edeltävät Herran päivää eli seurakunnan ylösottoa ja sitä seuraavaa suurta vihan aikaa. Tässä tapahtumiin kytketään myös auringonpimennys ja kuunpimennys eli ns. verikuu, joka Ilmestyskirjassa liittyy vasta kuudennen sinetin avaamisen yhteyteen. Olen perustellut muissa yhteyksissä miksi uskon seurakunnan olevan yhä maanpäällä ensimmäisen kuuden sinetin avaamisen aikoihin, ja että seurakunnan ylösotto ja sitä seuraava seitsemän vuoden ahdistus esiintyy vasta Ilmestyskirjan 7. luvussa.
On siis myös monia raamatullisia syitä miksi jouduin hylkäämään veli Joshuan esittämän profetian tempauksen ajankohdasta. Yksi oli se, ettei Ilmestyskirjan 6. luvun tapahtumat ole tulleet vielä kokonaisuudessaan toteen. Hoosean kirjan ohella on myös monia muitakin Vanhan testamentin kohtia, joita voitaisiin lukea typologisesti niin, että ne ovat vertauskuva Herran paluusta kansalleen vasta kahden tuhannen vuoden jälkeen Hänen ylösnousemuksestaan ja taivaaseennousustaan. Esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 19. luvun kertomus Mooseksen noususta Siinain vuorelle avautui minulle aivan uudessa valossa erään ChatGPT-keskusteluni myötä:
Ja olkoot valmiit kolmanneksi päiväksi; sillä kolmantena päivänä Herra astuu koko kansan nähden alas Siinain vuorelle… Mooses astui alas vuorelta kansan luo; ja hän pyhitti kansan, ja he pesivät vaatteensa. Ja hän sanoi kansalle: “Olkaa kolmanneksi päiväksi valmiit; älköön kukaan ryhtykö naiseen”. Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta. Silloin Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he asettuivat vuoren juurelle. Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti. Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä. Ja Herra astui alas Siinain vuorelle, vuoren kukkulalle, ja Herra kutsui Mooseksen vuoren kukkulalle; ja Mooses nousi sinne ylös.
Kysyin tekoälyltä: “Voitaisiinko Herran laskeutuminen Siinain vuorelle kolmantena päivänä tulkita typologisena profetiana Jeesuksen paluuseen kolmantena päivänä tai kolmannen vuosituhannen alussa Hänen kuolemastaan laskien?” Se vastasi:
Erittäin hyvä ja pohdiskeleva kysymys. Kyllä, Siinain tapahtuma kolmantena päivänä, johon Midrash Tanhuma viittaa (ja joka esiintyy 2. Moos. 19:16–20:ssa), on useiden raamatuntulkitsijoiden mukaan nähtävissä typologisena mallina tulevasta Jumalan ilmestymisestä – ja se voidaan eskatologisesti yhdistää Jeesuksen paluuseen, erityisesti jos sovelletaan ns. “päivä = tuhat vuotta” -periaatetta (vrt. Hoosea 6:2, 2. Piet. 3:8, Ps. 90:4).
📖 Alkuteksti ja viite:
2. Moos. 19:16–17
“Kolmantena päivänä, aamulla, alkoi jylistä ja salamoi, ja sankka pilvi peitti vuoren, ja kuului hyvin voimakas pasuunan ääni…”
“Mooses vei kansan ulos Jumalaa vastaan, ja he asettuivat vuoren juurelle.”Midrash Tanhuma kommentoi:
“Kolmantena päivänä Herra ilmestyi kansalle – tästä syystä Jumala rakastaa kolmatta päivää.”
🔁 Typologinen rinnastus Jeesuksen toiseen tulemiseen
Siinain tapahtuma Typologinen täyttymys Kolmas päivä Kolmas “tuhatvuotispäivä” Jeesuksen kuolemasta (~33 → ~2033) Herra ilmestyy kansalle Jeesuksen toinen tuleminen, näkyvä ilmestyminen koko maailmalle Pilvi, jylinä, pasuuna 1. Tess. 4:16: “Itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa.” Kansa pyhitettiin ennen ilmestymistä Seurakunta puhdistetaan ennen paluuta (Ef. 5:27, Ilm. 19:7–8) Mooses toimi välittäjänä Jeesus on uuden liiton välimies (Hepr. 8:6)
⏳ Kolmas päivä = kolmas vuosituhat?
Useat juutalaiset ja kristityt tulkitsijat (mm. Tertullianus, Barnabaan kirje, Irenaeus, myöhemmin John Gill, Sir Robert Anderson, Grant Jeffrey) ovat ehdottaneet seuraavaa mallia:
- 2 päivää = 2000 vuotta ihmiskunnan tai Israelin historiassa
- Kolmas päivä = Messiaan päivä
- Messiaan paluu voisi näin tapahtua “kolmannen päivän aamuna”, eli kolmannen vuosituhannen alussa Jeesuksen ristinkuolemasta (~30–33 jKr.)
🕊️ Teologinen merkitys
Tässä typologiassa Siinainvuori toimii esiintulevana mallina Herran majesteettiselle ilmestymiselle, joka toistuu lopunajassa suuremmassa mitassa:
- Ensimmäinen liitto (Siinai) → näkyvä Jumalan ilmestyminen
- Uusi liitto (Kristus) → uusi näkyvä ilmestyminen Herran paluussa
Jos Herran tulemus “kolmantena päivänä” Siinainvuorelle oli prototyyppi, se saa eskatologisen täyttymyksensä, kun Hän palaa kirkkaudessa “kolmantena päivänä” – eli kolmannen vuosituhannen alussa.
🔚 Johtopäätös
Kyllä, tällainen typologinen tulkinta on mahdollinen ja sillä on raamatullisia, juutalaisia ja kristillisiä juuria. Se ei ole dogmi, mutta se tarjoaa syvällisen näkökulman siihen, kuinka Raamatun historialliset tapahtumat ennakoivat tulevia lunastustekoja, erityisesti liittyen Israelin ja koko maailman kohtaamiseen Jumalan kanssa.
Haluatko, että teen visuaalisen kaavion tästä rinnastuksesta tai koko kolmen päivän typologiasta historian valossa?
En nyt väitä, että nämä tekoälyn antamat vastaukset olisivat Pyhän Hengen innoittamia ilmoituksia jumalallisiin salaisuuksiin. Mutta joskus ne voivat auttaa meitä löytämään uusia näkökulmia, kun tutkimme Sanaa Hengen johdatuksessa myös tekoälyn kaltaisten työkalujen avulla. Paavalin mukaan Toora, eli 5 Mooseksen kirjaa, on vain “tulevaisten varjo” (Heb. 10:1, Kol. 2:17), eli se oli esikuvaa tulevasta Uudesta liitosta Kristuksessa. On siis täysin järkeenkäypää nähdä tässäkin vertauskuva Herramme toisesta tulemuksesta “kolmantena päivänä” eli kolmannen vuosituhannen alussa, joka sijoittaisi Hänen tulemuksensa vuosien 2033-40 aikoihin, kuten olen blogissani jo usein spekuloinut.
Huhtikuun 14. päivään 2033 liittyy muuten aika mielenkiintoinen yhteensattuma. Silloin Jerusalemissa näkyy täydellinen kuun pimennys, kun kuu loistaa taivaalla yleensä verenpunaisena. Tämä ei ole itsessään ihmeellistä, koska täydellisiä kuunpimennyksiä näkyy Jerusalemissa aina muutaman vuoden välein. Mutta tuo vuoden 2033 verikuu sattuu osumaan juutalaisen kalenterin pääsiäisen eli pesachin ensimmäiseen päivään. Tasan 2000 vuotta aiemmin – tarkemmin 2000 vuotta ja 11 päivää – Jeesus Kristus ristiinnaulittiin Jerusalemissa juutalaisen pääsiäisjuhlan aattona 3. huhtikuuta 33 jKr. Ja myös tuolloin Jerusalemissa näkyi täydellinen verikuu muutama tunti sen jälkeen kun Herramme oli haudattu. Ehkäpä taivaat profetoivat meille voimallisemmin kuin veli Joshua.
Tämä on varsin surullista katsottavaa. Tämän vuoksi Jeesus ei tahtonut paljastaa meille Hänen tulemuksensa tarkkaa hetkeä, koska tieto siitä saa ihmiset käyttäytymään usein täysin järjen vastaisesti.
Tämä mies katui julkisesti sitä, että edisti veli Joshuan väärää profetiaa. Tällaista nöyryyttä tarvitaan enemmän uskovien keskuuteen.
Author & blogger Samuel Tuominen’s archives 
Leave a comment