Sana ”historiallinen” voi kuulostaa monien korvaan yliampuvalta. Mutta tällaiset tapahtumat eivät ole vain oman elämäni kannalta historiallisia mutta myös maailmanlaajuisessa merkityksessä jos meidän kirjojemme viesti on totta. Sanon meidän, koska kirjani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus ei ole ensimmäinen tai ainoa, joka kuuluttaisi Prinssi Charlesin identiteettiä Raamatun Antikristuksena. Tätä ennen tästä kirjoitti Yeshuaan (Jeesukseen) uskova amerikan-juutalainen Tim Cohen 444 sivuisessa kirjassaan The Antichrist and a Cup of Tea vuonna 1998. Kuluneen viikon aikana olemme vaihtaneet ajatuksia Charlesista ja eskatologiasta sähköpostitse.
Otin yhteyttä Coheniin maaliskuun viimeinen päivä lähetetyssä sähköpostiviestissä. Yhteydenottoa en ollut liiemmin suunnitellut, koska kirjojemme sisältöä erotti kielimuuri. Ajatus kirjeestä syntyi spontaanisti enkä odottanut häneltä edes vastausta. Sain kuitenkin Cohenin vastauksen sunnuntaina, johon taas jatkoin kirjeenvaihtoa tiistaina – päivää ennen edellisen blogitekstin lähettämistä (hän ei ole vielä vastannut tähän). Luin Cohenin kirjan vuonna 2008 (sähköposti arkistoni paljasti Bookplus.fi nettikaupan lähettäneen vahvistuksen kirjan tilauksesta 26.8.2008). Tämä oli kymmenen vuotta kirjan julkaisusta ja neljä vuotta siitä, kun tutustuin aiheeseen ensimmäistä kertaa amerikkalaisen cuttingedge.org sivuston suomenkielisen Cutting Edge Finland -version artikkelissa ”Prinssi Charles julistettu ”maailman pelastajaksi” ja hänestä on suunnitteilla patsas!” Tuota artikkelia lukiessani olin vielä yläasteen yhdeksännellä luokalla ja kovin tietämätön laajemmista yhteyksistä ja eskatologisista rakenteista, jotka vahvistivat minulle jälkeenpäin kuinka Cohenin kirja ja yläpuolinen artikkeli oli todellakin oikeassa.
Samalla kun Cohenin kirjan idealle naurettiin kaikkialla minne tieto siitä vain kiiri – ilman että pilkkaajat olisivat koskaan tutustuneet kirjan perusteisiin -, itse sain siihen joka vuonna yhä enemmän vahvistusta niin sekulaareista uutislähteistä, muiden kirjailijoiden johtopäätöksistä kuin Raamatun profetiasta. Vuodet 2007 – 2011 oli myös aikaa jolloin kehitin kirjoitustaitojani useilla keskenjääneillä kirjeillä, jotka minun oli tarkoitus lähettää Leo Mellerille. Samaan aikaan aloin kehitellä täysin ennennäkemätöntä eskatologista oppirakennetta, mikä yhdisti historisismin ja futurismin – kaksi vallitsevinta tulkintaa profetiasta viimeisen 700 vuoden aikana. Tämä radikaali systeemi oli pohjana sille idealle, mitä Cohen ei ollut oivaltanut vielä omassa kirjassaan – että Prinssi Charlesia on kuvattu Danielin näyissä yksityiskohdilla, jotka sisältävät mm. kuvauksen häntä edeltäneiden Englannin monarkkien valtakaudesta. Tämä kuvaus löytyy Danielin Kirjan 11. luvun toisesta täyttymyksestä, jota voit jo tarkastella sivuston sisältämästä näytteestä lukuun 11C.
Cohenin yhteydenotto tapahtui kaksi kuukautta sen jälkeen kun Leo Meller otti minuun yhteyttä. Mellerin kanssa käyty kirjeenvaihto oli tätä merkittävämäpi, koska olin suunnitellut sitä jo 10 vuotta, kun taas kirjeeni Cohenille syntyi ilman suurempaa harkintaa. Ellei esktologiset johtopäätökseni saa huomiota Suomessa ei ne tule saamaan huomiota myöskään Suomen ulkopuolella. Jos käsikirjoitukseni ei vedä puoleensa Kuvan ja Sanan tai Mellerin kiinnostusta, jäävät kumoukselliset teesini eskatologiasta täysin pimentoon niin Suomessa kuin maailmallakin. Tämä oli eräs syy miksi käynnistin tämän verkkosivun – että edes muutamat päätyisi lukemaan kirjani perusteita ja sen johtopäätöksiä. Toisaalta tällainen blogi ja verkkosivu on myös hyvä paikka avata aihetta niille, jotka eivät muuten jaksaisi perehtyä siihen noin massiivisessa kirjassa kuin omani on. Blogin pitäminen on jo vienyt niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt pohtia mitä käsikirjoituksesta voisi karsia (Leo pyysi minua informoimaan asiasta ennen toukokuuta). Olen ehdottonut Kuvalle ja Sanalle myös kustannustehokasta e-kirja ratkaisua, mutta en ole saanut vastausta ehdotukseeni.
Mitä kirjeenvaihtoni Cohenin kanssa sitten sisälsi? Se koski lähinnä kolmea asiaa: (1) Assyrialaisen (syyrialaisen) ja islamilaisen Antikristuksen oppia, joita Mellerin lisäksi on tukenut mm. yhdysvaltalaiset Perry Stone ja Joel Richardson. (2) Kirjani pääviestiä futurismin ja historisismin yhteensovittamisesta ja sen kautta avautuvaa Antikristuksen henkilöllisyyttä Danielin 11:sta luvussa. (3) Prinssi Charlesin tulevaa Harmony elokuvaa ja sen yhteyttä verikuihin. Huomautin ensimmäisessä kirjeessäni siitä, ettei oma kirjani hylkää assyrialaisen Antikristuksen oppia, vaan asettaa sen laajempaan profeetalliseen yhteyteen missä Antikristuksen Syyriaan kytkevät Raamatun kohdat eivät viittaakaan hänen syyrialaiseen alkuperään vaan tulevaan asuinpaikkaan ja valtakeskukseen Syyriassa tai Irakissa. Vastauksessaan Cohen kristisoi minua siitä, että väitin hänen hylkäävän assyrialaisen Antikristuksen ”opin”, mitä hän ei ollut tehnyt vaan selitti näiden jakeiden täyttyvän siinä, että Prinssi Charles polveutuu muinaisen Assyrian valtakunnan kuningashuoneesta. Hän myös kertoi Charlesin olevan salamuslimi, minkä itsekin hyvin tiesin ja dokumentoin kirjani luvussa 9. Koskien kohtaa (2) hän kirjoitti:
Olen erityisen utelias koskien sinun johtopäätöksiäsi tässä. Tosiasiassa, vain harvat ovat alkaneet koskaan edes oivaltaa tätä (erillään yleisestä ymmärtämyksestä profetioiden kaksin- tai moninkertaiseen täyttymykseen eri aikoina), vaikka tulet havaitsemaan että minun tuleva sarjani menee paljon tämän ylitse, havainnollistaen että kaikki kirjoitusten viikot ovat hahmoteltu ristiinnaulitsemis viikon mukaisesti ja kun nämä kaikki viikot on harmonisoitu, silloin löytyy testattavissa ja todistettavissa oleva fuusio futuristisen, idealistisen (symboolisen), historisistisen ja preteristisen näkemyksen välillä, kuin myös näiden useiden yhdistelmien, ja tämä yhtenäinen lähestymistapa mahdollistaa myös niiden näkökohtien kumoamisen jokaisessa näkökannassa, jotka ovat itseasiassa valheellisia tai virheellisiä samalla kun laajentaa suuresti jokaisen näiden ”koulukuntien” tai näkemysten merkitystä. Joten se, että edes ehdotit fuusiota yhden tai useamman historisismin ja futurismin näkökohdan välillä, kiehtoo minua. En ollut paljon sinua nuorempi (22 uskoisin) kun löysin sen minkä juuri äsken jaoin ja tosiasiassa tämän tajuaminen on ollut minun elinikäinen tutkimukseni, yhdessä sen kanssa minkä tiesin jo 22 vuoden iässä Prinssi Charlesista, mikä on johtanut kaikkiin kirjallisiin töihini, mukaanlukien noihin jotka ovat tulossa.
Samuel, olet oikeille jäljillä tässä. Kuitenkin, asiaan liittyy muutakin kuin se mitä historisismin ja futurismin yhteensovittaminen paljastaa; tosiasiassa on mahdotonta yhdistää nämä kaksi näkemystä asianmukaisesti, saati toisten kanssa, ellei ensin ole äärimmäisen syvällistä tietämystä ristiinnaulitsemis viikosta, sisältäen erityisesti sen että Kristus oli ristiinnaulittu viikon neljäntenä päivänä (keskiviikkona) ja nousi haudasta viikottaisen sapatin lopussa, joten ei perjantai-sunnuntaina, mutta keskiviikko-lauantaina (päivien välissä, sillä siirtyminen lauantaista sunnuntaihin tapahtui raamatullisen laskennan mukaan illalla). Tämän saavuttaminen täytyy aloittaa perusteellisella ja tarkalla evankeliumeiden yhdenmukaistamiselle ristiinnaulitsemis viikolle. Tämän jälkeen tulee integroida kirjoitusten kaikki muut viikot sisältäen historian viikon ja ahdistuksen ajan viikon, kuin myös luomisen viikon jne. [samalla kun ymmärrän ”ahdistuksen ajan viikon” tarkoittavan Dan. 9:27:n 70. vuosiviikkoa, en ole aivan varma mitä Cohen tarkoittaa ”historian viikolla” vaikka vahva epäilykseni on historian ennalta määrätty 7000 vuoden ajanjakso missä 7. vuosituhat vastaa tuhatvuotista sapattilepoa – ajatus mikä tunnetaan jo 2000 vuoden ajalta]. Kun kaikki saavutettu tarkasti ja perusteellisesti, silloin se on mahdollista alkaa tunnistaa kuinka yhdistää asianmukaisesti lukuisat eskatologiset koulukunnat. Tosiasissa tämä ”viikkojen harmonia” , mikä keskittyy ristiinnaulitsemis viikon ympärille, tarjoaa KEHYKSEN integroimiseen, testaamiseen, todistamiseen ja kumoamiseen kaikki tällaisesta sulatuksesta.
Tämä, Samuel, on se mistä sarjassa on todella kyse, ja tosiasiassa The AntiChrist and a Cup of Tea on itse osa tätä fuusiota, mistä syystä tämä kirja oli alunperin vain liite Messiah, History, and the Tribulation Period -sarjalle; jos sinä katsot Prophecy Housen verkkosivua, löydät nidoksen joka sisältää sanan ”Harmony” sen otsikossa. Tämä teos on työni kulminaatio. Toivon ettei mikään tästä lannistaisi sinua, sillä olet vain sellaisen alussa mihin tällainen tulkimus tulee väistämättä johtamaan, ja minä haluan itseasiassa rohkaista sinua tekemään kovaa työtä sinne pääsemiseksi. Tosiasiassa, odotan sitä mitä saatat löytää yhteydestä tähän kaikkeen. Muuten, minun ”tutkielmani” Daniel 11:sta luvusta Messiah, History and the Tribulation Period -sarjassa, on osa tätä kaikkea. Tämä sanottuani minun täytyy kertoa, että Britannian monarkit, kuten sinä hahmottelit heidät, EIVÄT ole Daniel 11:sta luvussa, todellakin, Daniel 11, lainaamasi jakeet mukaanlukien menee huomattavasti heidän ulkopuolelle.
Olen, kuitenkin, HYVIN utelias tietämään kuinka sinä saavuit johtopäätöksiisi, sillä on mahdollista että on olemassa täyttymys jonka olen ohittanut tähän asti, ja jos sinä olet löytänyt todella sellaisen joka on yhteydessä Prinssi Charlesiin, haluaisin tietää siitä erityisesti yksityiskohdilla.
Eikö olekin merkillistä, että Tim ja minä tutkimme molemmat Prinssi Charlesin identiteettiä Raamatun Antikristuksena ja molemmat meistä päätyi toisistaan tietämättä – kenties ainoina profetiantutkijoina maailmassa – eskatologiseen malliin, mikä yhdistää historisismin ja futurismin (kuin myös muut vastaavat, vaikka omassa kirjassani näillä kahdella on kaikkein keskeisin merkitys). Vaikka Cohenin oma systeemi ei löydä Englannin kuninkaallisia Danielin 11:sta luvusta, niin eikö ole merkittävää, että hän allekirjoittaa menetelmäni historisismin ja futurismin integoroidusta systeemistä, mikä on pohja ja perusta tulkinnalleni Danielin 11. luvun toisesta täyttymyksestä, joka johtaa viimekädessä Englannin kuninkaalliseen Windsorin sukuun (tosiasiassa saksalaiseen Saxe-coburg -gothan sukuun). Samalla kun Cohenin oma systeemi näyttäisi olevan paljon monimutkaisempi, laajaulotteisempi ja Kristus-keskeisempi sen yhteydestä ristiinnaulitsemis viikkoon, oma systeemini vahvistaa Cohenin kirjan The AntiChrist and a Cup of Tea sellaista kanavaa pitkin mitä Cohen ei kykene käsittämään vielä itse, mutta jonka hän kuitenkin myöntää olevan keskeinen osa hänen eskatologista rakennelmaansa.
Kolmanneksi kirjeenvaihtomme käsitteli Prinssi Charlesin Harmony elokuvaa ja yllätyksekseni sain tietää, ettei Cohen ollut edes kuullut kyseisestä elokuvasta vaikka siitä on ollut uutisia jo 2007 vuodesta lähtien ja virallinen verkkosivu vuodesta 2010 lähtien – tuon vuoden marraskuussa dokumentin TV -leikkaus esitettiin yhdysvaltalaisella NBC kanavalla. TV ensi-ilta oli ajoitettu samalle viikolle Prinssi Williamin ja Catherinen kihlausuutisten kanssa ja samaan aikaan elokuvan kanssa julkaistiin myös samanniminen kirja, jossa Prinssi Charles kutsuu ”kestävyyden vallankumoukseen” planeetta maan ja ihmiskunnan pelastamiseksi. Koskien tätä edellistä ja sen yhteyttä verikuihin, Cohen kirjoitti: ”Kyllä, olen hyvin perehtynyt verikuu-teoriaan, vaikka uskon sen jäävän nähtäväksi mitä nämä taivaalliset ilmiöt merkitsevät tai eivät merkitse. Ja, en ole nähnyt Prinssi Charlesin Harmony elokuvaa mihin sinä viittasit; jos sinulla on linkki siihen tai muuta siihen liittyvää informaatiota, niin toimittaisitko sen eteenpäin. Ja, Prinsi Charles on kuvattu ihmiskunnan pelastajana nyt jo useita vuosia. Oletan, että tiedät patsaasta, joka kuvasi hänet ”siivellisenä jumalana” ja ”ihmiskunnan pelastajana?” Jos et, niin yksinkertaisesti googlaa ”Prince Charles winged god” tai ”Prince Charles saviour of the world” tai vastaavaa. On ilmaantunut, että suuri malli pienoismallista, joka kuvattiin useita vuosia sitten, on tarkoitettu Israelin ahdistuksen ajan ”kaikkein pyhimpään” (Tätä viimeistä pointta käsitelty yksityiskohdilla The AntiChrist and a Cup of Tea kirjan toisessa painoksessa).”
