Ilmestyskirjan eräs suurimpia mysteereitä on koskenut purppuraan ja helakanpunaan pukeutuneen porton arvoitusta. Tämän porton (so. kaupungin) identiteettiä on yritetty ymmärtää jo kirkkoisistä saakka ja tulkinta siitä on vaihdellut usein aikakaudesta toiseen. Näky antaa kaupungista monia selkeitä tunnuspiirteitä, mutta tulkintaa hämärtää se missä aikakaudessa näkyä tulisi ymmärtää. Onko tämän arvoituksen selvittäminen avain myös Antikristuksen identiteetin tunnistamiseen?
Ilmestyskirjassa pedon eli Antikristuksen (ks. Ilm. 13:5,18, 16:13, 19:20) ja porton arvoitusta kuvataan rinnakkain. Vaikka näky kutsuu kaupunkia Babyloniksi, on yleisesti käsitetty ettei näky viittaa muinaiseen Babyloniin, jonka Persian Kyyros Suuri tuhosi profeetta Jeremian näyn täyttymyksenä (Jer. 50-51) vuonna 539 eKr. Ilm. 17:5 kuvaa tuota haureellista naista näin:
”hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti”.
Sana ”salaisuus” on tässä kreikan mustérion, josta johdetaan myös englannin sana ”mystery”. Strong’s Concordance määrittää sen tarkoittavan ”salaista oppia” ja Helps Word-Studies selittää: ”Raamatussa ”arvoitus” (3466 /mystḗrion) ei ole jotain mitä ei voitaisi tietää. Enmminkin, se on sitä mikä voidaan tietää vain ilmestyksen kautta, so. koska Jumala paljastaa sen.” Nimi Suuri Babylon on siis profeetallinen arvoitus, joka voidaan ymmärtää vain ilmestyksen kautta. Raamatussa ilmestys ei ole mikään lukijan päähän noussut ahaa-elämys tai mutu-tuntuma siitä miten kukin yksilö ymmärtää minkäkin raamatunkohdan, sillä tulkinnan tulee olla täydellisesti linjassa Raamatun tekstien kokonaisuuden kanssa.
Porton tunnuspiirteet
Koska Vanhassa Testamentissa Babylon edusti Jerusalemin hengellistä vastakohtaa, myös Ilmestyskirjassa se kuvaa kaiken pahuuden ja synnin alkulähdettä ja sen keskipistettä. Tuon kaupungin tunnuspiirteiksi mainitaan seuraavat 10 kohtaa: (1) Se istuu paljojen vetten päällä, mikä ei tarkoita kirjaimellista merta vaan ”kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä” (Ilm. 17:1,15). (2) Maan kuninkaat ovat harjoittaneet sen kanssa haureutta ja sen ”haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet” (j. 2) Aivan kuin portto ei tarkoita kirjaimellista prostituoitua, ei haureuskaan viittaa tässä seksuaaliseen haureuteen vaan sen hengelliseen vastineeseen. (3) Se on puettu ”purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä (j. 4).
Kautta historian purppuraa ja helakanpunaa ei ole yhdistetty vain prostituutioon, mutta myös kuninkaalliseen loistoon ja suuriin rikkauksiin. (4) Se on juovuksissa Jeesuksen todistajien verestä (j. 6), mikä viittaa sen vainoavan kristittyjä. (5) Kaupunki sijaitsee seitsemän vuoren päällä (j. 9). (6) Portto on ”se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus” (j. 18). (7) Kaupungista on tullut riivaajien asuinpaikka (Ilm 18:2). (8) Kaupunki on maailman poliittinen ja taloudellinen keskus, sillä ”maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta” (j.3).
(9) Kaupunki on hankkinut itselleen suurta kunniaa ja on kulttuurielämän keskus (j. 22); se tarjoilee monia nautintoja ylpeillen sen statuksesta maailman johtavana kaupunkina: ”Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä” (j. 7). (10) Kaupunki sijaitsee meren läheisyydessä, sille sen tuhoutuessa ”kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: ’Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?’ Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: ’Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!'” (j. 17-19).
Kaupungin tuomio on hirmuinen. Se tuhotaan tulessa yhdessä päivässä ja yhdessä hetkessä (j. 8, 19). Tällainen olisi ollut tuskin edes mahdollista ennen ydinaseiden aikaa. Luvun 17 mukaan Antikristus ja hänen kanssaan hallitsevat 10 vasallikuningasta olisivat itse vastuussa tuon kaupungin hävittämisestä vaikka he toimivatkin vain Jumalan vanhurskaan tuomion välikappaleina. Lopulta peto ja hänen kymmenen sijaishallitsijaansa taistelee taivaasta palaavaa Kristusta vastaan Harmageddonilla (Ilm. 17:14, Ilm. 19:19).
Kaupungin identifiointia Roomasta New Yorkiin
Kaikista vallitsevin tulkinta tästä näystä on ollut se, että Suuri Mysteeri Babylon viittasi Roomaan. Tätä tulkintaa eivät kannattaneet vain varhaist kirkkoisät, mutta myös 1500-1800 -luvun protestantit vaikka heille portto muuttui pakanallisesta Roomasta paavilliseen Roomaan. Tukea tulkinta saa siitä, että Johanneksen aikana Roomalla oli todellakin ”maan kuningasten kuninkuus” ja että se oli perustettu tunnetusti seitsemän kukkulan päälle (seitsemän vuorta, joiden päällä portto istui). Johanneksen aikana Rooma oli myös juovuksissa Jeesuksen todistajien verestä aivan kuin paavilllinen Rooma oli sitä myöhemmillä ajoilla.
Myös vaihtoehtoisia tulkintoja on löytynyt, kuten porton yhdistäminen Jerusalemiin ja sen tuomio Jerusalemin hävitykseen vuonna 70 jKr. Tämä on saanut tukea mm. siitä, että monissa raamatunkohdissa Jerusalemiin viitataan hengellisenä porttona, koska se hylkäsi isiensä liiton Jumalan kanssa (Jes. 1:21, Jer. 2:20, 3:1-11, Hes. 16:1-41, Hes. 23, Gal 4:25). Samalla tavoin voidaan argumentoida, että pakanallisen Rooman sijaan portolla viitattiinkin Rooman kirkkoon, koska myös Rooman seurakunta hylkäsi Kristuksen ylkänään ja kuninkaanaan ja muuttui hengelliseksi portoksi, kun se 700 -luvulta eteenpäin liittyi maan kuninkaisiin ja pyrki hallitsemaan niiden kanssa tai niiden yläpuolella (tästähän Jeesus varoitti seurakuntaansa Matt. 20:25-26:ssa).
Kun vastakkainasettelu prostanttien ja Rooman kirkon välillä alkoi hälventyä 1900 -luvun ekumenian myötä ja profetian futuristinen tulkinta alkoi saada hallitsevaa otetta sen historisistiselta traditiolta, myös Rooman kirkkoa mustamaalannut tulkinta Suuresta Babylonista alkoi menettää suosiotaan. Futuristien, kuten Arthur W. Pinkin vuoden 1923 klassikossa The Antichrist väiteltiin, että Ilmestyskirjan Babylonilla olisi kaksoismerkitys: toisen viitatessa hengelliseen Babyloniin – so. luopio Jerusalemiin, joka sijaitsee myös seitsemän kukkulan päällä – ja toisen historialliseen Babyloniin. Pink argumentoi, että aivan kuin Israelin ja Juudan ennalleenpalauttamista koskevat VT:n profetiat tuli ottaa kirjaimellisesti, myös Babylonin tuhoa koskevien profetioiden tulisi liittyä lopun aikaan kirjaimellisen Babylonin alueelle.
Monissa VT:n profetioissa on nimittäin viitteitä siitä, että Antikristus tulisi hallitsemaan muinaisen Babylonin aluetta, koska esim. Jes. 14:4-14 kutsuu häntä Babylonin kuninkaaksi. Tämän asian ymmärtäminen vaatii hyvin kokonaisvaltaista käsitystä Raamatun kaikista Antikristus-profetioista Genesiksestä Ilmestyskirjaan. Käsittelin tätä aihetta kirjani luvuissa 3 – 5 ja päädyin lopputulokseen ettei nämä raamatunkohdat puhu Antikristuksen kansallisesta alkuperästä Irakissa/Syyriassa vaan hänen lopullisesta hallintokeskuksestaan muinaisen Babylonin/Assyrian alueella. Tämä johtopäätös voidaan vahvistaa myös Danielin näyistä (esim. Dan. 8:8,9). Pinkin tulkinta eskatologiasta edellyttää, että maailman taloudellinen ja poliittinen valtakeskittymä siirtyisi lopulta Lähi-Itään ennen Jeesuksen paluuta.
Tämän ohella futuristit ovat suosineet näkemystä, jonka mukaan Ilmestyskirjan Suuri Babylon viittaisi New Yorkiin/anglo-amerikkalaiseen maailmanvaltaan, joka siirtää lopulta sen taloudellisen valtakeskittymänsä Irakiin Sakarjan 5:n luvun näyn mukaisesti Sinearin maahan lentävästä eefa-mitasta ja sen sisällä olevasta jumalattomasta naisesta (eefa-mitta liittyi Israelissa kaupankäyntiin ja näin ollen näky viittaisi maailmankaupan keskuksen ja jumalattomuuden siirtyvän Irakiin)
Tulkinnan vaikeutta
Myönnettäköön, että näky Suuresta Babylonista on yksi vaikeimmin tulkittavista näyistä koko profeetallisessa kokonaiskuvassa. Näyn yhteys Roomaan on kieltämättä ilmeinen – kuten sen myöntää myös A. W. Pink – ja tätä vahvistaa porton yhteys kymmensarviseen petoon, joka Danielin näyissä viittasi Rooman keisarikuntaan (ks. Miksi liberaaliteologian näkemys Danielin kirjasta on historialliset tosiasiat kieltävää hölynpölyä?) ja Ilmestyskirjassa sen viimeiseen keisariin (so. Antikristukseen) Jos näky portosta viittaa Rooman kirkkoon, tämä rinnastuisi Ilmestyskirjan 19:sta lukuun missä todellista kirkkoa, todellista seurakuntaa kutsutaan Kristuksen vaimoksi (j. 7). Joten aivan kuin Kristuksella on vaimo, on Antikristuksella portto – so. Rooman luopiokirkko, joka tekee pedon kanssa liiton maailman yhdistyneiden uskontojen päänä.
Lopulta Antikristus ja hänen kymmenen kuningastaan kääntyy itse porttoa vastaan riisuen ”hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.” (Ilm. 17:16). Tällainen tulkinta näyttäisi täyttävän näyn hengellisen puolen Kristuksen ja Antikristuksen vastakohtaisuudesta. Pelkkä taloudellisen vallan turmeltunut kaupunki ei voi täyttää näyn hengellistä ulottuvuutta missä peto ja portto asetetaan vastakkain Karitsan ja hänen morsiamensa kanssa. Lisää tähän nyt se, että keskiaikaiset profetiat puhuivat Antikristuksen olevan paavin kanssa liittoutunut Pyhän Rooman Keisari, joka Kaarle Suuren ja Kaarle V:n tavoin tunnettaisiin nimellä Charles. (ks. Pyhän Rooman keisarit Kaarle Suuri ja Kaarle V. Miksi näiden historiallisten hahmojen tunteminen on olennaista Antikristuksen tunnistamiseksi?).
Maailmankaupan keskus (World Trade Center)
Suuri Babylon näyttää siis olevan sekä maallisen että hengellisen vallan epäpyhä keskus. Ensiksi mainittuun sopii tämän päivän globalisoituneessa maailmassa vain muutama New Yorkin kaltainen metropoli. Rooma ei ole ollut enää pitkään aikaan maailmankaupan keskus. On huomioitava, että vaikka ilmestys kertoo porton olevan ”se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus”, kaupungin valta ja sen tuomio sijoittuu hetkeen juuri ennen Jeesuksen paluuta ja tuhatvuotista valtakuntaa. Välittömästi Babylonin tuomiota seuraa se mitä Johannes kuvaa seuraavasti:
Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa… Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ”Kuningasten Kuningas ja herrain Herra”. (Ilm. 19:11,14-16)
Samaan aikaan ”peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.” (j. 20) Jos siis otamme Ilmestyskirjan kirjaimellisesti, tulisi pedon ja porton valtakausi sijoittua 42 kuukauteen ennen Jeesuksen paluuta (ks. Ilm. 11:2, 12:14, 13:5) ja tuhatvuotista valtakuntaa, jonka jo kirkkoisät ymmärsivät alkavan meidän aikanamme (perustuen 6000 vuotiseen profeetalliseen kalenteriin missä 7. vuosituhat edusti tuhatvuotista sapattia. Masoreettisen tekstin Raamatussa luominen voidaan ajoittaa noin vuosien 4000 – 3900 -eKr.väliin). Tämä tuhoaa pohjan preteristiseltä tulkinnalta, jonka mukaan Babylonin tuho olisi viittannut joko Jerusalemin tuhoon vuonna 70 tai Rooman paloon 64 jKr (näkyhän kirjattiin vuosikymmeniä myöhemmin ja viittasi tulevaan aikaan, ks. Ilm. 1:19)
Lontoo – Uusi Babylon
Monet eskatologit saattavat elää yhä siinä harhaluulossa, että New York sopii parhaiten Suuren Babylonin paikalle mitä tulee näyn taloudellisiin ehtoihin. Näin ei kuitenkaan ole nykyisin. Maailmankaupan kuningatar ei ole nykyisin enää New York vaan Lontoo. Tämä on vahvistettu viimevuosien uutisotsikoissa. Esimerkiksi Business Insider kirjoitti 7. marraskuuta 2014: ”Anteeksi New York, mutta Lontoo on itseasiassa maailman todellinen pääkaupunki.”. Telegraph puolestaan otsikoi saman vuoden elokuussa:” Lontoo maailman vaikutusvaltaisin kaupunki Forbesin mukaan”. Taloudellisen valtakeskittymän siirtyminen New Yorkista Lontooseen on tapahtunut ilmeisesti vasta viime vuosina. Telegraph jatkaa:
Britannia on ”toisen-asteen mahti”, mikä on ollut laskussa vuosisadan ajan – silti Lontoo on jäänyt maailman vaikutusvaltaisimmaksi kaupungiksi. Nämä ovat yllättäviä löytöjä liikemaailman aikakauslehti Forbesin kokoamassa listassa planeetan ”tarpeellisimmista” kaupungeista. Globaalissa listassa Lontoo ja New York ylsi maailman vaikutusvaltaisimpiin kaupunkeihin, vaikka suurimmaksi osaksi kiitos historialle, traditiolle ja ”jatkuvuudelle” – ne ovat kaikkein hallitsevimpia periaatteita koska ne on olleet sitä aina. Britannian pääkaupunki löi lukkoon huippu paikan mistä osa kiitoksesta kuuluu sen asemaan globaalina liikennekeskuksena jolla on valtava määrä yritysten päämajoja, löysä sääntelyympäristö ja oikeudelliset ja poliittiset järjestelmät, jotka on todistettu malliksi koko muulle maailmalle. Mutta Forbes oli joksenkin kiroamassa sen ylistystä, lisäten että Lontoon status maailman vaikutusvaltaisimpana kaupunkina oli suurelti taantumassa sen menneisyyden loistosta.
”Jatkuvuus ja sen älykäs käyttö on avain teema, joka ilmestyi arviossamme globaalien kaupunkien huipusta” se sanoi. ”Yksikään toinen kaupunki ei ilmennä tätä paremmin kuin Lontoo, mikä yli vuosisadan imperialistisen laskun jälkeen sijoittuu yhä numero ykköseksi meidän tutkimuksessamme. Yhdistynyt Kuningaskunta saattaa nyt olla toisen asteen valta, mutta Kaupungin vertaansa vailla oleva perintö globaalina rahatalouden pääkaupaupunkina pönkittää yhä sen etulyöntiaasemaa.” Forbes perusti sen kaupunkiensa sijoituksen kahdeksaan tekijään, mukaanlukien ulkomaan suorien sijoitusten asteeseen, yritys päämajojen määrään, sen hallitsemien liiketyyppien määrään, helppoon pääsyyn ilmateitse muihin globaaleihin kaupunkeihin, rahoituspalveluejen voimakkuuteen, teknologiaan ja median valtaan, ja rodulliseen monimuotoisuuteen. Käyttäen näitä tekijöitä, Forbes löysi Lontoon ja New Yorkin pitävän ”hegemomiaa” muusta maailmasta seisoen kaukana lähimpien kilpailijoidensa Pariisin ja Tokion edellä.
Yhdessä rahamaailman arvovaltaisimmassa aikauslehdessä Lontoo on nyt julistettu virallisesti planeetan pääkaupungiksi – Kuningattareksi, jolla on ”maan kuninkaitten kuninkuus”. Muinaisina aikoina kansakuntia ja niiden pääkaupunkeja kuvattiin usein naisena. Esimerkiksi sana Britannia on alunperin naisen nimi, jonka roomalaiset antoivat tälle saarelle. Nykyisen se on tuon kansakunnan kansallinen personoituma samaan tapaan kuin Suomi-neito on Suomen. Edelle luetelluista Babylonin Porton kymmenestä tunnuspiirteestä ainakin kahdeksan näyttäisi soveltuvan nykyiseen Lontooseen. Wikipedian mukaan Lontoo on maailman kulttuurillinen pääkaupunki; se on kansainvälisesti suosituin matkailukohde ja sillä on maailman suurin lentoasema systeemi.
Lontoo on myös suuri kulttuurien sulatusuuni ja sen väestön monimuotoisuus on merkillepantavaa. Sen 8,5 miljoonan asukasmäärä – yhtä suuri kuin New Yorkilla – on Euroopan Unionin suurin ja kaupungissa puhuttujen kielten määrä ylittää jopa 300:n. Tämä täyttää profetian vaatimuksen portosta, joka istuu paljojen vetten päällä, mikä tarkoitti ”kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä”. Lontoon voidaan myös sanoa ”harjoittaneen haureutta” maan kuningasten kanssa, sillä se on ollut uutta maailmanjärjestystä ajavan eliitin keskus missä kansakuntien itsenäisyyttä on pyritty hävittämään ohjelmallisesti yhden globaalin, toisistaanriippuvan maailman tieltä, kuten osoitettu vaikkapa sellaisissa kirjoissa kuin tohtori Jon Colemanin The Story of The Committee of 300 (1992).
Coleman paljasti uuden maailmanjärjestyksen juonen olevan Britannian ja sen kuningashuoneen johtama sellaisissa organisaatioissa kuin Order of the Garter ja 300:n Komitea. Tämän saatanallisen suunnitelman ylintä johtoa on pitänyt Order of the Garteria ja 300:aa hallitseva Englannin monarkki jo 1700 -luvulta lähtien, jolloin kuningasperhe otti johtoaseman myös Englannin vapaamuurariudessa ja vuonna 1776 perustetussa illuminati-seurassa (lisää informaatiota kirjani luvussa 12). Joten sen sijaan, että kansakuntien päämiehet olisivat olleet uskollisia heidän ”vaimoilleen” (kansalleen), he ovat harjoittaneet haureutta Lontoon ylikansallisen keskuksen kanssa yhden maailmanjärjestyksen muodostamiseksi.
Portto oli puettu purppuraan ja helakanpunaan. Wikipedian mukaan purppura on yhdistetty kaikkein yleisimmin kuninkaallisiin, mysteeriin, magiikkaan ja hurskauteen. Pinkkiin sekoitettuna, väri assosioidaan usein erotiikkaan. Aina Rooman keisareista lähtien se on yhdistetty myös kuninkaalliseen loistoon ja nykyään erityisesti Britannian kuninkaallisiin. Wikipedia kertoo, että ”1900 -luvulla purppura säilytti sen historiallisen yhteytensä kuninkaallisiin; Yrjö VI (1896–1952), pukeutui purppuraan hänen virallisessa potretissaan ja vuonna 1953 se oli näkyvä Kuningatar Elisabet II:n kruunauksen jokaisessa piirteessä kutsuista näyttämön suunnitteluun Westminster Abbeyssa.”
Samoin helakanpuna on assosioitu historiallisesti kuninkaalliseen valtaan, kuin myös Britannian Imperiumiin. Tämä väri ei esiinny vain Englannin ja Britannin lipuissa (ja useiden entisten Britannian alusmaiden), mutta sitä käytettiin myös Britannian sotilaiden asuissa 1600 -luvulta 1900 -luvulle. Vielä nykyäänkin se on käytössä Trooping the Colour -seremonian sotilasparaatissa Lontoossa. Väri hallitsee Lontoon kaupunkikuvaa myös busseista puhelinkoppeihin. Porton värit, purppura ja helakanpuna näyttää siis assosioituvan nykyään juuri Lontooseen ja sen kuninkaallisiin. Roomassa nämä värit on taas esillä kardinaalien ja piispojen asuissa, mikä välittyi selvästi Johannes Paavali II:n hautajaisissa. Kulta ja kalliit jalokivet, joihin Johannes näki porton olleen koristeltu, kuuluu myös Lontoon ja sen kuningasperheen tuntomerkkeihin.
Babylon on velhouden keskus ja riivaajien tyyssija (Ilm. 18:2,23). Tämäkin sopii hyvin Lontooseen, joka on ollut noituuden ja satanismin maailmanlaajuisen yleistymisen pääsijainen lähde (satanistien keskuudessa Englanti tunnetaan yleisesti noituuden äitimaana). Esimerkiksi 1900 -luvun vaikutusvaltaisin satanisti Aleister Crowley oli brittiläinen ja vuonna 1951 maan parlamentti laillisti noituuden. Samaten Harry Potter -kirjojen alkuperä on Englannissa, mitä Lontoo juhlisti näkyvästi vuoden 2012 kesäolympialaisten avajaisissa. Thames-joen kautta Lontoon laivoilla on suora pääsy saarta ympäröivään mereen, mikä on mahdollistanut kaupankäynnin myös meriteitse (sen kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä).
Lontoo on myös ainut kaupunki, joka on isännöinyt olympialaisia kolme kertaa (vuosina 1908, 1948 ja 2012). Vuoden 2012 kesäolympilaiset oli suurin ajan merkki. Edellinen kerta kun Lontoo isänöi kesäolympialaisia esiintyi vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun Israel itsenäistyi Brittiläisen Imperiumin alaisuudesta. Tuolloin Prinssi Charles oli vielä äitinsä kohdussa. 64 vuotta myöhemmin Lontoo juhlisti näyttävästi sen asemaa planeetan uutena pääkaupunkina. Samana vuonna Elisabet II juhli hallintonsa 60 -vuotisjuhlia ja Prinssi Charlesin profeetallinen Harmony-filmin ensi-ilta esitettiin Lontoossa Sundancen elokuvafestifaaleilla.
Mielenkiintoisinta tässä on kenties se, että lontoolaiset itsekin myöntävän kaupunkinsa edustavan nykyajan Babylonia – ja ovat siitä ylpeitä. Tämä havainnollistui vuonna 2012, kun Julie Temple nimitti kotikaupunkiaan ylistävän dokumenttielokuvan osuvasti: Lontoo, uusi Babylon (dokumentti näytettiin Yle Areenalla marraskuussa 2014). Nimensä dokumentti sai Benjamin Disraelin – maan ainoan juutalaisen pääministerin – lausahduksesta 1800 -luvun puolivälissä: ”Lontoo on nykypäivän Babylon”.
Babylonin poissuljetut vaihtoehdot
Tässä vaiheessa lienee tarpeellista erottaa kaikki poissuljetut vaihtoehdot Suuresta Babylonista. Yksi tällainen on Jerusalem. Ensinnäkin, Jerusalemia ei mainita Ilmestyskirjassa hengelliseksi Babyloniksi vaan Sodomaksi ja Egyptiksi (Ilm. 11:8). Toiseksi, Jerusalem – vaikkakin sijaitsi ”seitsemän vuoren päällä” – ei ollut Johanneksen aikana kaupunki, jolla olisi ollut ”maan kuninkaitten kuninkuus”. Kolmaneksi, joku voisi esittää, että siitä tulee tällainen Antikristuksen aikana. Mutta Ilmestyskirja ja sen rinnakaiset profetiat VT:ssa sanoo Jerusalemin tulevan pakanakansojen raiskaamaksi 42 kuukauden ajaksi (Ilm. 11:2, Dan. 9:27, 11:31, Sak. 14:2). Jerusalem voisi täyttää korkeintaan Babylonin hengellisen merkityksen Jumalansa hylänneenä porttona, mutta tässäkin mielessä Rooma ja Rooman Kirkko sopii tähän määritelmään paljon paremmin.
Toinen hylättävä ehdotus se, että Babylon rakennettaisiin uudestaan. Vaikka tällaiseen hankkeeseen on toki pyritty jo Saddan Husseinin aikana, suunnitelma on jäänyt aina puolitiehen. Ei ole realistista ajatella, että Babylonin raunioista voisi nousta ”viikunapuun-sukupolven” aikana (Matt. 24:34) ennen vuotta 2028 Lontoon tai New Yorkin veroinen maailmankaupan keskus. Kolmas on New York City. Ei vain sentähden, että NYC on on menettänyt ykköspaikkansa rahatalouden keskuksena Lontoolle, mutta myös siitä syystä että Danielin näyissä Babylonia ei yhdistetä New Yorkiin vaan Lontooseen. Mutta puhuuko Daniel edes koko asiasta? Puhuu ja Ilmestyskirjaa on tulkittava aina Danielin näkyjä vasten.
Lontoo Danielin Kirjassa
Benjamin Disraelin huomio siitä, että ”Lontoo on nykypäivän Babylon” (on merkillepantavaa, että tämä tuli juutalaisen suusta) vahvistetaan myös juutalaisen Danielin näyissä. Tämä vahvistus tulee kirjan seitsemännestä luvusta jossa on kuvattu neljää toistaan seuraavaa pakanamahtia. Näyn ensimmäisessä täyttymyksessä ne viittasi tietysti Babyloniin (kotkansiipinen leijona) Meedo-Persiaan (karhu), Kreikkaan (nelipäinen leopardi) ja Roomaan (kymmensarvinen peto). Jos haluat tähän lisää informaatiota, lue kirjoitukseni Miksi liberaaliteologian näkemys Danielin kirjasta on historialliset tosiasiat kieltävää hölynpölyä? Näyn kolmannessa vaiheessa (toista keskiaikaan painottuvaa vaihetta käsittelin kirjani luvussa 11A) näky viittaa taas Britanniaan, Venäjään, Saksaan ja Antikristuksen valtakuntaan.
En mene tämän artikkelin puitteissa syvällisiin perusteluihin siitä miksi petojen tulisi kuvata juuri kyseisiä valtoja, koska käsittelin tätä aihetta jo luvussa 11B. Sanottakoon nyt se silti, että näky kotkansiipisestä leijonasta on täsmällinen kuvaus Britannian yli 400 vuotisesta imperialistisesta vallasta Elisabet I:stä (1558 – 1603) Elisabet II:een (1952 – ?). Britannian siirtomaavalta ajoittuu juuri näiden kahden Elisabetin väliin ja on käynyt läpi kaksi eri vaihetta. Ensimmäinen vaihe huipentui Yrjö III:een (1760 – 1820), jonka aikana britten siirtomaavalta romahti Amerikassa, kun sen 13 siirtokuntaa julisti itsenäisyytensä Amerikan Yhdysvaltoina 1776.
Siirtomaavallan toinen vaihe käynnistyi Napoleonin sotien jälkeen Yrjö III:n vallan lopussa 1815. Seuraavan vuosisadan ajan ensimmäisen maailmasoadan alkuun Iso-Britannia oli kiistatta koko planeetan herra noustessaan historian suurimmaksi ja laajimmalle levinneeksi maailmanvallaksi. Tämä äkillinen kasvu koettiin erityisesti Kuningatar Viktorian aikana, johon sijoittuu myös Disraelin pääministerikausi. Se oli tuon viktoriaanisen ajan lopussa jolloin Britannian ja USA:n välille syntyi ainutlaatuinen erityissuhde, mikä on luonut myös käsitteen anglo-amerikkalainen maailmanvalta. Näiden kansojen kansallisissa tunnuksissa Englannin leijona ja Amerikan kotka kietoutuu siis yhteen tavalla, joka vastaa täysin Danielin näyn kuvausta.
Imperiumin ensimmäisessä vaiheessa kotkan siipien repiminen leijonan selästä kuvaa 13 siirtomaan erkanemista Äiti-Britanniasta Amerikan Yhdysvaltoina (USA omaksui kotkan symbolin juuri noihin aikoihin). Sen toisessa vaiheessa kotkan erkaneminen leijonasta selittyy taas USA:n voimistumisella ja nousulla Äiti-Britannian yläpuolelle kohta toisen maailmansodan jälkeen. Tärkein näkökohta on nyt siinä, että Englanti vastaa näyn lopullisessa vaiheessa sitä mitä Babylon edusti sen ensimmäisessä vaiheessa. Aivan kuin Babylonin tunnus oli leijona, niin on myös Englannin ja Brittiläisen Imperiumin. USA on siis Babylon vain siinä merkityksessä, että se on osa näyn varsinaista Babylonia – Britanniaa ja sen pääkaupunkia Lontoota. Näyssä tärkein rooli ei ole kuitenkaan kotkalla vaan sen isännällä eli leijonalla. Britannian rooli uutena Babylonina vahvistetaan myös Danielin 11:sta luvussa, mutta tämä onkin jo kokonaan toinen tarina mitä käsittelin luvussa 11C.
Johtopäätös
Osa Suuren Porton kymmenestä tunnuspiirteestä näyttää soveltuvan paremmin Roomaan kuin Lontooseen, vaikka suurin osa siitä sopii Lontooseen. Toisin kuin Rooma, Lontoo ei voi täyttää vaatimusta seitsemästä vuoresta tai kukkulasta, jonka päälle se olisi rakennettu. Mutta toisaalta Lontoo täyttää tänään vaatimuksen ”maailman kuninkaitten kuninkaasta” paljon kirjaimellisemmin kuin Rooma täytti Johanneksen tai Lutherin aikana. Tuolloin maailma ei ollut niin globaali kuin se on nykyään. Näin ollen yhdenkään kaupungin globaali taloudellinen valta ei voinut olla niin suurta kuin se on nykyään Lontoolla tai New Yorkilla (missä on myös YK:n päämaja). Koska Ilm. 13:7:n mukaan Antikristuksen ”valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot”, Suuri Babylon edustaa tällöin Antikristuksen globaalin valtakunnan pääkaupunkia, jonka hallitsija hän on.
Jes. 14:sta ym. mainitsema Babylonin kuningas viittaa siis viimekädessä Lontoossa asuvaan Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsijaan. Tämä on yhdenmukainen myös Saatanan ”henkioppaiden” kanavoimiin ilmoituksiin, joita Benjamin Creme on tuonut esiin Uuden Aikakauden Kristuksesta. Tämä ”Kristus” asuu tiettävästi Lontoossa ja Cremen kuvaus hänen liikkeistään vastaa itseasiassa täydellisesti Prinssi Charlesin profiilia (ks. luku 9). Vaikka porton sanottiin istuvan pedon seitsemän pään päällä, ne eivät edustaneet vain seitsemään vuorta mutta myös seitsemää kuningasta (so. valtakuntaa, ks. Dan. 7:17, 23). Viisi näistä oli kaatunut viitaten Israelia hallinneeseen Egyptiin, Assyriaan, Babyloniaan, Persiaan ja Kreikkaan. ”Yksi on” eli Johanneksen aikana hallinnut Rooma. ”Viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän.”
Tämän merkitys on epäselvä, mutta saattaa viitata Itä-Rooman ja sen islamilaisen seuraajan (Ottomaani Imperiumin) jälkeen Palestiinaa hallinneeseen Britti-Imperiumiin, jonka pitää ”vähän aikaa pysymän” (so. Britannia hallitsi aluetta vain 30 vuotta). ”Peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen.” Tämä on itse Antikristus ja hänen globaali valtakuntansa, joka jakautuu koko planeetan peittävään kymmeneen provinssiin (Ilm. 17:12-14, 19:19). Ilmaisu ”joka on ollut ja jota ei enää ole…yksi noista seitsemästä” (pedon kuolinhaava, ks Ilm. 13:3) on vaikea tulkita ja saa lisävaloa ehkä ajan kuluessa. Näyttää jokatapauksessa, että jos Charles kruunataan keskiaikaisten profetioiden mukaisesti Rooman Keisariksi paavin toimesta, tämä tulisi luomaan erityisen Rooma-Lontoo akselin samaan tapaan kuin fasismi edusti Rooma-Berliini akselia Mussolinin Italian ja Hitlerin Saksan välillä. Näin ollen Pedon valtakunta liittäisi yhteen sekä hengellisen että taloudellisen Babylonin Porton.
Ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat (Ilm. 18:23). Koko maailma kirjaimellisesti villiintyi yli kolmen miljardin katsoessa Lontoon olympialaisten avajaisia missä liikkui taikasauvallaan valtava demoninukke, joka on Harry Potter velhokirjojen pimeyden herrana tunnettu lordi Voldemort (Saatanan suora vastine).
